Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6183-6202 of 25478
  • Enckell, Vera-Maria (2015)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan pääasiassa hiukkasfysiikan standardimallin mukaisen Higgsin skalaarikentän stokastista käyttäytymistä inflaation aikana. Tavoitteena on tutkia inflaation aikana kenttään syntyneiden, kvanttimekaanista alkuperää olevien perturbaatioiden vaikutusta kentän inflaation aikaiseen kehitykseen. Koska Higgsin kentän potentiaali tunnetaan standardimallin puitteissa hyvin, on kentän inflaation aikainen kehitys mahdollista selvittää. Perusongelma on, että potentiaaliin syntyy mahdollinen epästabiilisuusalue, jossa sen arvo laskee jyrkästi kaukana kentän nykyisestä arvosta. Tämä alue on inflaation aikana saavutettavissa helposti perturbaatioiden myötä. Haluttaisiin, että todennäköisyys universumille olla nykyisessä tilassaan ei kuitenkaan olisi herkkä inflaation asettamille alkuehdoille. Tämä vaatii, etteivät syntyneet Higgsin kentän perturbaatiot aja kenttää potentiaalin epästabiilisuusalueelle, josta sen on mahdotonta palata takaisin. Kun Higgsin kenttään inflaation aikana syntyneet perturbaatiot ovat tarpeeksi suuria, tulee kentän kehitystä tarkastella statistisesti paikan suhteen. Tähän liittyen tutkielmassa johdetaan stokastisen lähestymistavan mukaiset liikeyhtälöt sekä keskimääräiselle Higgsin kentälle yhdessä horisonttialueessa että kentän todennäköisyystiheydelle eri horisonttialueiden ensemblen suhteen. Stokastista lähestymistapaa hyödyntäen todetaan Higgsin kentän olevan inflaation aikana kevyt. Tällöin nähdään kentän perturbaatioiden suuruuden olevan suoraan verrannollinen inflaation energiaskaalaan. Lisäksi formalismia sovelletaan arvioitaessa kentän päätymistä potentiaalihuipulta nykyiseen minimiinsä sekä käsiteltäessä mahdollisesti syntyneiden epästabiilisuusalueiden kehitystä. Pienten perturbaatioiden rajalla tutkielmassa tarkasteltiin myös tunneloitumista vaihtoehtoisena tapana päätyä potentiaalin epästabiilisuusalueelle. Tunneloitumistodennäköisyys lasketaan Colemanin ja de Luccian semiklassissessa approksimaatiossa. Tunneloitumista tarkastellaan niin Minkowskin avaruudessa kuin myös yleistäen Minkowskin avaruuden tulokset inflaation aikaisen de Sitter -avaruuden tapaukseen. Syntyneiden potentiaalin epästabiilisuusalueiden havaitaan vastaavan geometrialtaan anti de Sitter-avaruutta. Tutkielmassa tarkastellaan myös näiden alueiden kehitystä inflaation jälkeen. Kaikkiaan tutkielma luo katsauksen tämän hetkiseen tutkimukseen Higgsin kentän tilasta inflaation aikana. Potentiaalin lisäksi kehityksen määrää inflaation energiaskaala, jonka suuruutta ei ole kokeellisesti pystytty vielä mittaamaan. Koska suurten perturbaatioiden rajalla Higgsin kentän päätyminen nykyiseen potentiaaliminimiinsä ei ole todennäköistä inflaation jälkeen, näyttäisi nykyisten standardimallin parametrien mittausten perusteella uuden fysiikan ilmeneminen välttämättömältä potentiaalin stabilisoimiseksi.
  • Badeau, Robert (Helsingin yliopisto, 2009)
    Reverse cholesterol transport (RCT) is an important function of high-density lipoproteins (HDL) in the protection of atherosclerosis. RCT is the process by which HDL stimulates cholesterol removal from peripheral cells and transports it to the liver for excretion. Premenopausal women have a reduced risk for atherosclerosis compared to age-matched men and there exists a positive correlation for serum 17β-estradiol (E2) and HDL levels in premenopausal women supporting the role of E2 in atherosclerosis prevention. In premenopausal women, E2 associates with HDL as E2 fatty acyl esters. Discovery of the cellular targets, metabolism, and assessment of the macrophage cholesterol efflux potential of these HDL-associated E2 fatty acyl esters were the major objectives of this thesis (study I, III, and IV). Soy phytoestrogens, which are related to E2 in both structure and function, have been proposed to be protective against atherosclerosis but the evidence to support these claims is conflicting. Therefore, another objective of this thesis was to assess the ability of serum from postmenopausal women, treated with isoflavone supplements (compared to placebo), to promote macrophage cholesterol efflux (study II). The scope of this thesis was to cover the roles that HDL-associated E2 fatty acyl esters have in the cellular aspects of RCT and to determine if soy isoflavones can also influence RCT mechanisms. SR-BI was a pivotal cellular receptor, responsible for hepatic and macrophage uptake and macrophage cholesterol efflux potential of HDL-associated E2 fatty acyl esters. Functional SR-BI was also critical for proper LCAT esterification activity which could impact HDL-associated E2 fatty acyl ester assembly and its function. In hepatic cells, LDL receptors also contributed to HDL-associated E2 fatty acyl esters uptake and in macrophage cells, estrogen receptors (ERs) were necessary for both HDL-associated E2 ester-specific uptake and cholesterol efflux potential. HDL-containing E2 fatty acyl esters (E2-FAE) stimulated enhanced cholesterol efflux compared to male HDL (which are deficient in E2) demonstrating the importance of the E2 ester in this process. To support this, premenopausal female HDL, which naturally contains E2, showed greater macrophage cholesterol efflux compared to males. Additionally, hepatic and macrophage cells hydrolyzed the HDL-associated E2 fatty acyl ester into unesterified E2. This could have important biological ramifications because E2, not the esterified form, has potent cellular effects which may influence RCT mechanisms. Lastly, soy isoflavone supplementation in postmenopausal women did not modulate ABCA1-specific macrophage cholesterol efflux but did increase production of plasma pre-β HDL levels, a subclass of HDL. Therefore, the impact of isoflavones on RCT and cardiovascular health needs to be further investigated. Taken as a whole, HDL-associated E2 fatty acyl esters from premenopausal women and soy phytoestrogen treatment in postmenopausal women may be important factors that increase the efficiency of RCT through cellular lipoprotein-related processes and may have direct implications on the cardiovascular health of women.
  • Chang, Chia-Chien (Helsingin yliopisto, 2014)
    The main purpose of the study was to investigate how highly educated (university-educated) Taiwanese women acquire, transfer and transform their cultural capital through their middle-class habitus to seek a self-acceptable social position in Finnish society. The study s theoretical frameworks have drawn on Bourdieu s concept of habitus, capital, field, and practice, and incorporate an intersectionality perspective into the data analysis. This study employed a feminist standpoint epistemology in terms of epistemic commitments and used narrative inquiry with thematic analysis as the methodological strategy. Narrative inquiry as a methodological approach was used to elicit the stories of ten Taiwanese women who married Finns and immigrated to Finland. The data were produced through life-story interviews conducted in the women s first language, Chinese or Taiwanese in 2006. The discussion of the findings has been organized according to the three key themes: employability, underemployment, and mothering. The common pattern of downward social mobility for first generation immigrants was found to repeat among these highly educated Taiwanese women, a pattern is not independent of questions of race/ethnicity in the Finnish labor market. Despite the weak link between cultural capital and employment outcomes, many of them have had no choice but to stay optimistic by improving their never-good-enough Finnish language skills and acquiring more education or training. Some of the women have turned to care work beyond their previous training and formal qualifications; they have made compromises, have retrained and work as practical nurses due to a lack of employment opportunities in their fields. Acculturation and maintaining their heritage within the Finnish context have become problematic for many of the women and their mothering practices. In order to secure and maintain a better position for their children, the women raise their children as Finnish children by distancing themselves from their Taiwanese cultural heritage and espousing Finnishness. Paradoxically, these highly educated Taiwanese women are confined to a marginal position in the Finnish labor market, but on the other hand, middle-class privilege is identified in their mothering practices in terms of parental involvement in their children s education. Their home-based and school-based parental involvement hold the greatest hope for their children s realization of their full potential and ultimately maintaining their status as middle-class members of the dominant group. The stories of these Taiwanese women disclose how the intersections of social class, gender and race/ethnicity (re)produce inequalities in a Finnish context.
  • Lakkala, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2010)
    The Earth's ecosystems are protected from the dangerous part of the solar ultraviolet (UV) radiation by stratospheric ozone, which absorbs most of the harmful UV wavelengths. Severe depletion of stratospheric ozone has been observed in the Antarctic region, and to a lesser extent in the Arctic and midlatitudes. Concern about the effects of increasing UV radiation on human beings and the natural environment has led to ground based monitoring of UV radiation. In order to achieve high-quality UV time series for scientific analyses, proper quality control (QC) and quality assurance (QA) procedures have to be followed. In this work, practices of QC and QA are developed for Brewer spectroradiometers and NILU-UV multifilter radiometers, which measure in the Arctic and Antarctic regions, respectively. These practices are applicable to other UV instruments as well. The spectral features and the effect of different factors affecting UV radiation were studied for the spectral UV time series at Sodankylä. The QA of the Finnish Meteorological Institute's (FMI) two Brewer spectroradiometers included daily maintenance, laboratory characterizations, the calculation of long-term spectral responsivity, data processing and quality assessment. New methods for the cosine correction, the temperature correction and the calculation of long-term changes of spectral responsivity were developed. Reconstructed UV irradiances were used as a QA tool for spectroradiometer data. The actual cosine correction factor was found to vary between 1.08-1.12 and 1.08-1.13. The temperature characterization showed a linear temperature dependence between the instrument's internal temperature and the photon counts per cycle. Both Brewers have participated in international spectroradiometer comparisons and have shown good stability. The differences between the Brewers and the portable reference spectroradiometer QASUME have been within 5% during 2002-2010. The features of the spectral UV radiation time series at Sodankylä were analysed for the time period 1990-2001. No statistically significant long-term changes in UV irradiances were found, and the results were strongly dependent on the time period studied. Ozone was the dominant factor affecting UV radiation during the springtime, whereas clouds played a more important role during the summertime. During this work, the Antarctic NILU-UV multifilter radiometer network was established by the Instituto Nacional de Meteorogía (INM) as a joint Spanish-Argentinian-Finnish cooperation project. As part of this work, the QC/QA practices of the network were developed. They included training of the operators, daily maintenance, regular lamp tests and solar comparisons with the travelling reference instrument. Drifts of up to 35% in the sensitivity of the channels of the NILU-UV multifilter radiometers were found during the first four years of operation. This work emphasized the importance of proper QC/QA, including regular lamp tests, for the multifilter radiometers also. The effect of the drifts were corrected by a method scaling the site NILU-UV channels to those of the travelling reference NILU-UV. After correction, the mean ratios of erythemally-weighted UV dose rates measured during solar comparisons between the reference NILU-UV and the site NILU-UVs were 1.007±0.011 and 1.012±0.012 for Ushuaia and Marambio, respectively, when the solar zenith angle varied up to 80°. Solar comparisons between the NILU-UVs and spectroradiometers showed a ±5% difference near local noon time, which can be seen as proof of successful QC/QA procedures and transfer of irradiance scales. This work also showed that UV measurements made in the Arctic and Antarctic can be comparable with each other.
  • Arvela, Eva (Helsingin yliopisto, 2011)
    The main purpose of revascularization procedures for critical limb ischaemia (CLI) is to preserve the leg and sustain the patient s ambulatory status. Other goals are ischaemic pain relief and healing of ischaemic ulcers. Patients with CLI are usually old and have several comorbidities affecting the outcome. Revascularization for CLI is meaningless unless both life and limb are preserved. Therefore, the knowledge of both patient- and bypass-related risk factors is of paramount importance in clinical decision-making, patient selection and resource allocation. The aim of this study was to identify patient- and graft-related predictors of impaired outcome after infrainguinal bypass for CLI. The purpose was to assess the outcome of high-risk patients undergoing infrainguinal bypass and to evaluate the usefulness of specific risk scoring methods. The results of bypasses in the absence of optimal vein graft material were also evaluated, and the feasibility of the new method of scaffolding suboptimal vein grafts was assessed. The results of this study showed that renal insufficiency - not only renal failure but also moderate impairment in renal function - seems to be a significant risk factor for both limb loss and death after infrainguinal bypass in patients with CLI. Low estimated GFR (PIENEMPI KUIN 30 ml/min/1.73 m2) is a strong independent marker of poor prognosis. Furthermore, estimated GFR is a more accurate predictor of survival and leg salvage after infrainguinal bypass in CLI patients than serum creatinine level alone. We also found out that the life expectancy of octogenarians with CLI is short. In this patient group endovascular revascularization is associated with a better outcome than bypass in terms of survival, leg salvage and amputation-free survival especially in presence of coronary artery disease. This study was the first one to demonstrate that Finnvasc and modified Prevent III risk scoring methods both predict the long-term outcome of patients undergoing both surgical and endovascular infrainguinal revascularization for CLI. Both risk scoring methods are easy to use and might be helpful in clinical practice as an aid in preoperative patient selection and decision-making. Similarly than in previous studies, we found out that a single-segment great saphenous vein graft is superior to any other autologous vein graft in terms of mid-term patency and leg salvage. However, if optimal vein graft is lacking, arm vein conduits are superior to prosthetic grafts especially in infrapopliteal bypasses for CLI. We studied also the new method of scaffolding suboptimal quality vein grafts and found out that this method may enable the use of vein grafts of compromised quality otherwise unsuitable for bypass grafting. The remarkable finding was that patients with the combination of high operative risk due to severe comorbidities and risk graft have extremely poor survival, suggesting that only relatively fit patients should undergo complex bypasses with risk grafts. The results of this study can be used in clinical practice as an aid in preoperative patient selection and decision-making. In the future, the need of vascular surgery will increase significantly as the elderly and diabetic population increases, which emphasises the importance of focusing on those patients that will gain benefit from infrainguinal bypass. Therefore, the individual risk of the patient, ambulatory status, outcome expectations, the risk of bypass procedure as well as technical factors such as the suitability of outflow anatomy and the available vein material should all be assessed and taken into consideration when deciding on the best revascularization strategy.
  • Pärkö, Johanna (1975)
  • Jaale, Marko (2007)
    Saaristomeren pinnanalaisen ravintoverkon rakennetta sekä ravinteiden alkuperää ja kulkeutumista tutkittiin hiilen ja typen pysyviä isotooppeja hyväksi käyttäen. Tutkimuksen kohteena olivat suspendoitunut partikkeliaines (SPM), sedimentin pintakerros, pohjaeläimet, kalat ja makrolevät. Näytteitä otettiin toukokuussa, kesäkuussa ja lokakuussa. Ravinnelähteiden arvioinnin ohella tutkittiin voiko sisäsaariston kalankasvatuksen vaikutusta määritellä analysoimalla kalanrehupellettejä. Lisäksi arvioitiin joidenkin lajikohtaisten tai lajien välisten ominaisuuksien erojen vaikutusta (esimerkiksi eläimen koko ja kudosten C:N –suhde rasvapitoisuuden kuvaajana) /-arvojen määräytymiseen. Myös joitain tarkennuksia tehtiin lajien ravinnonkäyttöluokituksiin. Sisäsaaristossa toukokuussa pian lumien sulamisen aiheuttaman kasvaneen jokivirtaaman jälkeen SPM:stä havaittiin korkeita /13C- ja /15N-arvoja (keskimäärin -16 ‰ ja 9 ‰, vastaavasti). Ulkosaariston asemilta saatiin paljon alempia arvoja (-24 ‰ ja 4 ‰, vastaavasti). Sisäsaaristossakin arvot laskivat kesäkuuhun mennessä (-26 ‰ ja 5 ‰, vastaavasti) ollen kuitenkin hieman korkeampia kuin samaan aikaan tutkituilla ulommilla välisaariston asemilla. Kasviplanktonin lajistokoostumusta tutkittiin touko- ja kesäkuussa, mutta suuria eroja ei ajankohtien välillä havaittu. Lokakuussa sateisen loppukesän jälkeen /13C oli tasainen (-23 ‰ - -24 ‰) koko tutkimusalueella, mutta /15N oli taas huomattavasti korkeampi sisäsaaristossa (8 ‰) kuin ulkosaaristossa (4 ‰). Päinvastoin kuin yleensä tutkimuksissa on esitetty, tässä tutkimuksessa korkeat /13Cja/ tai /15N-arvot kuvannevat lisääntynyttä jokien tuomaa terrestristä alkuperää olevaa ravinnekuormaa. Lisäksi kauden aikana suuresti vaihtelevat, mutta silti voimakkaasti korreloivat /13C ja /15N indikoivat hiilen ja typen olevan pääosin samaista alkuperää. Kirjallisuudessa ravinnepulssien yhtäaikaisesti korkeat /13C ja /15N katsotaan alkuperältään ihmis- tai eläinperäisiksi ja yleensä liitetään karjanlannan käyttöön lannoitteena. Tätä ei kuitenkaan voitu Saaristomerellä osoittaa, koska terrestrisiä ravinnelähteitä ei tutkittu. Kuitenkin muista tunnetuista SPM:n /-arvoja voimakkaasti muokkaavista tekijöistä voitiin poissulkea ravinnerajoitteisuudesta johtuva fraktionaation muutos sekä synteettisten lannoitteiden käyttö ja kalankasvatus ravinnelähteinä. Pintasedimentistä saatiin paljon tasaisempia /13C- ja /15N-arvoja kaikilla näytteenotoilla (keskimäärin -24 ‰ ja 4 ‰, vastaavasti), jotka kuvannevat sedimentoituvan aineksen pitkäaikaisia keskiarvoja. Havaittavissa oli hienoinen laskeva suuntaus kohti ulompia asemia ja monista pohjan lähellä tai sedimentissä elävistä eläimistä saatiin samaan tapaan laskevia arvoja. SPM:n vaihtelevat ja eläinten /-arvot korreloivat heikosti lukuunottamatta joitakin suspensionsyöjiä (Balanus improvisus ja Mytilus edulis). /13C ja C:N korreloivat negatiivisesti joillakin lajeilla (Macoma balthica, Monoporeia affinis ja Mytilus edulis), joka johtunee muuttuvasta rasvojen osuudesta kudoksissa. Ainakin näiden lajien käyttöön ravinnelähteiden arvioinnissa kannattaa suhtautua varauksella. Makrolevien /15N oli n. 4 ‰ korkeampi sisäsaaristossa kuin ulommilla asemilla, joka myöskin heijastanee jokien tuoman terrestristä alkuperää olevien ravinteiden vaikutusta. Fucus vesiculosus, tutkimuksen ainut varsinainen monivuotinen levä, sai 6 ‰ korkeampia /13C-arvoja kuin muut levät keskimäärin. Gammarus sp:n Idothea baltican /15N seurasi makrolevien /15N:n vaihtelua, mutta /13C:n perusteella arvioituna ne suosivat rehevöitymisen seurauksena runsastuvia rihmaleviä sisäsaaristossa, kun taas F. vesiculosus näytti kasvattavan tärkeyttä ravintona ulkosaaristossa. Hiilen ja typen pysyvät isotoopit osoittautuivat tehokkaiksi työkaluiksi ravinteiden lähteiden ja kulkeutumisen tarkasteluissa erityisesti sisäsaaristossa, vaikkakin joitakin lajikohtaisia piirteitä on otettava huomioon ja joidenkin biologisten prosessien, kuten denitrifikaation osuus fraktionaation aiheuttajana pitäisi määrittää ennen kuin luotettavia arvioita ravinnelähteistä voidaan tehdä.
  • Streng, Emilia (2012)
    Tässä tutkielmassa on käsitelty hiilidioksidin muuntamista orgaanisiksi karbonaateiksi. Orgaanisia karbonaatteja ovat sykliset karbonaatit ja polykarbonaatit, joita saadaan hiilidioksidin reagoidessa epoksidin kanssa, sekä lineaariset karbonaatit, jotka syntyvät reaktioissa esimerkiksi metanolin kanssa. Kirjallisuuteen perustuvassa osassa on esitelty eri metallikompleksien katalysoimien karbonaatti-synteesien mekanismeja. Oleellista katalyyttisysteemin aktiivisuuden kannalta on, että se koostuu Lewisin happo-emäsparista. Kompleksin keskusmetalli toimii happona aktivoiden epoksidin tai metanolin. Lewisin emäksenä toimii useimmiten kokatalyyttinen yhdiste, joka joko avaa epoksidirenkaan tai aktivoi hiilidioksidin ennen sen insertoitumista metalli-happi-sidokseen. Kokeellisessa osassa valmistettiin syklistä propyleenikarbonaattia titaanikompleksien avulla. Karbonaattisynteesin reaktio-olosuhteet optimoitiin ja lisäksi tutkittiin reaktion kinetiikkaa, jotta kyettiin selvittämään synteesin mekanismi.
  • Ala-Mantila, Sanna (2012)
    Globaalin näkökulmansa ansiosta kulutuslähtöiset kasvihuonekaasupäästöt ovat enenevästi esillä ilmastonmuutokseen hillintään tähtäävissä toimenpiteissä ja päästövähennystavoitteissa.Kulutuslähtöisyydellä tarkoitetaan kaikkien tuotteiden ja palveluiden sisältämien kasvihuonekaasujen allokoimista loppukuluttajille. Kulutuslähtöisyys on yksi syy siihen, että keskustelu kaupunkien roolista ilmastonmuutoksessa on viime vuosina käynyt kuumana. Tiheän kaupunkirakenteen ja pienempien liikkumisen päästöjen suhde on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa, mutta toisaalta on myös esitetty, että kaupunkilaiset kulutustottumukset kumoaisivat osan kaupunkilaisuuden ekotehokkuudesta. Tutkielmassa koottiin yhteen tutkimuksia kotitalouksien ja kaupunkilaisuuden ympäristövaikutuksista. Mikroekonometrisessä osiossa laskettiin Suomen kansantaloudelle kehitetyn ympäristölaajennetun panos-tuotosmallin ja kulutustutkimusaineiston avulla kulutuslähtöisiä kasvihuonekaasupäästöjä eli hiilijalanjälkiä. Hiilijalanjäljet disaggregoitiin yksityisen liikkumisen ja asumisen energian suoriin päästöihin ja muuhun kulutukseen sitoutuneisiin epäsuoriin päästöihin. Laskettuja hiilijalanjälkiä analysoitiin asetelmaperustaisen regressioanalyysiin keinoin. Tutkimustulokset paljastavat, että aluetyyppejä vertailtaessa pääkaupunkiseudun asukkaiden hiilijalanjäljet ovat kulutusmenoja kontrolloitaessa noin 30 % pienempiä kuin maalaismaisissa kunnissa asuvien. Toisaalta erot jalanjälkien keskiarvoissa pääkaupunkiseudulla ja kaupungeissa asuvien hyväksi ovat varsin maltillisia. Tutkielmassa havaitaan myös, että kaupunkilai-suus vähentää eniten yksityisautoilun ja energiankulutuksen päästöjä. Kaupunkilaisuuden edut ovat maltillisempia silloin kun kulutukseen sitoutuneita epäsuoria päästöjä tarkastellaan erikseen. Tulokset antavat viitteitä siitä, että pääkaupunkiseudulla ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvien tavaroihin ja palveluihin kohdistuvan kulutuksen rakenne on kasvihuonekaasuintensiivisempi kuin taajaan asutuissa tai maalaismaisissa kunnissa asuvien. Tutkielmassa havaitaan, että vaikka asuinpaikka vaikuttaa hiilijalanjälkiin, on korkea kulutusmenojen taso merkittävin korkeisiin kasvihuonekaasupäästöihin johtava tekijä. Koska tutkielmassa ei löydetä viitteitä kotitaloustason ympäristötaloudellisen Kuznets-käyrän irtikytkeytymishypoteesin puolesta, vaikuttaa tutkimustulosten valossa ilmeiseltä, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi muutokset myös yksityisessä kulutuksessa ovat välttämättömiä.
  • Ikävalko, Jaana (1999)
    Ilmaston lämpenemisen suurimpana syynä pidetään hiilidioksidipäästöjen jatkuvaa kasvua. Aiemmin päästöjä on yritetty vähentää perinteisellä päästöstandardijärjestelmällä eli asettamalla päästölähteille määrällisiä rajoituksia. Tämä keino on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi. Siksi nykyisin on alettu ottaa käyttöön taloudellisia ohjauskeinoja päästöjen rajoittamiseksi. Tarkastelen tutkielmassani kahta taloudellista ohjauskeinoa C02-päästöjen vähentämiseksi: hiiliveroa ja vaihdettavia päästölupia. Hiilivero on ollut laajasti käytössä Euroopassa, kun taas Yhdysvalloissa on suosittu vaihdettavien päästölupien järjestelmää. Tutkielmani tarkoituksena on esitellä näitä kahta taloudellista ohjauskeinoa ja vertailla niitä keskenään. Ongelmana on selvittää, kumpi näistä keinoista on talouden kannalta parempi vaihtoehto. Sekä hiilivero että vaihdettavat päästöluvat ovat periaatteessa kustannustehokkaita ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Päästöjen vähennyksiä kohdistuu eniten sellaisille päästölähteille, joilla on alhaiset rajapuhdistuskustannukset. Molemmat järjestelmät myös kannustavat kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia puhdistustekniikoita. Kun talouden muuta verorakennetta ei oteta huomioon, on näiden vaihtoehtojen välillä vaikea nähdä selvää eroa. Hiiliverolla on todellisuudessa kuitenkin yksi tärkeä etu verrattuna ilmaiseksi jaettaviin vaihdettaviin päästölupiin: sen avulla saadaan kerättyä julkiselle sektorille tuloa. Tämän tulon avulla voidaan sitten alentaa muita taloudessa olemassa olevia veroja. Parryn & Williams III:n ja Goulderin mallissa tarkastellaan hiiliveroa ja päästölupia first-best- ja secondbest-tilanteissa eli kun taloudessa ei ole työtulon verotusta ja kun työtuloja verotetaan. Mallissa oletetaan, että kaikki päästöjen kontrolloimisesta saatavat tulot käytetään alentamaan työtulon verotusta. Mallissa päädytään tulokseen, jonka mukaan hiilivero on talouden kannalta kannattavampi vaihtoehto kuin päästöluvat. Tämä johtuu siitä, että olemassa oleva työtulojen verotus aiheuttaa erityisen suuria kustannuksia vaihdettavien lupien tapauksessa, koska päästölupajärjestelmässä ei voida käyttää hyväksi verosubstituutiota samoin kuin hiiliverojärjestelmässä. Mallin avulla saadaan esimerkiksi arvio, jonka mukaan second-best-ympäristössä viiden prosentin suuruinen hiilipäästöjen vähentäminen on päästöluvilla seitsemän kertaa kalliimpaa kuin hiiliverolla. Mallilla on kuitenkin omat rajoituksensa ja on vaikea sanoa mikä olisi tilanne, jos mallin rakennetta ja oletuksia muutettaisiin.
  • Wirilander, Matti (Matti Wirilander (omakustanne), 2011)
    ABSTRACT The diocese as the agent and advocate of diaconial work. The development of diaconial work in the Mikkeli diocese 1945–1991. The roots of Finnish diacony are in the individual devotional life of Pietism. An acting faith had to be evident in acts of love. Following German institutional diacony, diaconial institutions were established in Finland until congregational diacony emerged alongside these institutions in the 1890s. Pastor Otto Aarnisalo acted as a pathfinder in this. He aimed to unite diacony with the Church and the life of the congregation. Diacony had been based on the idea of volunteering to separate it from statutory social work. In 1944 the church law was amended, which made diacony the concern of every member of the congregation. In the years immediately following the Second World War, discussion took place in the Church of Finland about the direction that diacony should take. In the consequential debate, caritative services overcame social diacony. The diocese administration moved to Mikkeli in 1945, when the majority of the Vyborg diocese became part of the USSR in the armistice negotiations. The Mikkeli diocese acted in its diaconial work with the same objectives as the diaconial solutions of the whole church. The acting principle of the diocese diacony became a form of helping which emphasised assistance of the individual. Especially from the 1960s onwards, the country's industrialisation and the reduction of agricultural trade had an effect on the Mikkeli diocese. The diocese administration, specifically Bishop Martti Simojoki and his successor Osmo Alaja, aimed to open up connections to the political left and people working in industry. At least indirectly this helped the diaconial work in industrial localities. In the Mikkeli diocese, a diaconial committee was established in 1971, and its work was overseen by the diocesan chapter of the bishop's office. This enabled the work of the diocese to be organised for the different areas of diacony. Previously, the diaconial work of the Finnish church had primarily been in nursing. The Health Insurance Law of 1972 brought a change to this when the responsibility for health services was transferred to the municipalities. Diacony began to move towards a psychological and spiritual emphasis. Beginning in the 1970s, the diocese started holding diaconial themed days at prescribed intervals. Although these did not result in great realignments, they did help clarify the direction that diacony would take. Large international collections were also carried out, especially in the 1980s. At the same time, socio-ethical activity vitalised and diversified Christian services. The idea that every member of the congregation should practice diacony was a strong factor in the Mikkeli diocese as well. The diocese's vision for diacony was holistic; Christian service was the responsibility of every member of the congregation. During the period of study (1945–1991), the theology of diacony was rather tenuous. Bishop Kalevi Toiviainen, however, brought forth the viewpoint of church doctrine and officially sanctioned theology. Diacony was part of the complete faith of the Church.
  • Jukkola, Heli (2009)
    Ateroskleroosin eli valtimonahtaumataudin synnyssä "low density"-lipoproteiinit (LDL) tuovat valtimon seinämään enemmän kolesterolia kuin sitä poistuu kolesterolin vastaanottajiin, joista tärkeimpiä ovat "high density"-lipoproteiinit (HDL). Kolesterolia kertyy valtimon sisäkerrokseen aluksi makrofageihin. Muutoksen edetessä kolesterolia kertyy myös kolesterolintäyteisien makrofagien eli vaahtosolujen ul-kopuolelle. HDL-hiukkasilla on keskeinen merkitys ateroskleroosilta suojaavassa "käänteisessä kole-sterolin kuljetuksessa": HDL-hiukkaset kuljettavat kolesterolia perifeerisistä kudoksista maksaan, josta kolesterolia voidaan poistaa elimistöstä erittämällä sitä sappeen. Käänteinen kolesterolin kuljetus on ainoa tapa poistaa kolesterolia perifeerisistä kudoksista, sillä kolesterolin rengasmaista hiilirunkoa eli-mistö ei pysty hajottamaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin puolustusjärjestelmään kuuluvien syöttösolujen (engl. mast cells) mer-kitystä käänteisen kolesterolin kuljetuksen alkutapahtumaan, kolesterolin ulosvirtaukseen vaahtosoluista. Ateroskleroottisissa muutoksissa on aktivoituneita eli degranuloituneita syöttösoluja. Syöttösolujen erittämien proteaasien, kymaasin ja tryptaasin, on havaittu in vitro tutkimuksissa vähentävän kolesterolin ulosvirtausta vaahtosoluista hajottamalla proteolyyttisesti tiettyjä kolesterolin vastaanottajina toimivia HDL-hiukkasten alaryhmiä, erityisesti ABCA1-kuljettajan välittämän kolesterolin "korkean affiniteetin" ulosvirtauksen vastaanottajina toimivia HDL-alaryhmiä. Tutkimuksessa selvitettiin hiiren systeemisen in vivo syöttösoluaktivaation merkitystä plasman kykyyn edistää kolesterolin poistumista vaahtosoluista in vitro. Elimistössä syöttösolujen erittämien proteaasien toimintaa estävät endogeeniset proteaasien inhibiittorit, kun taas proteaasien sitoutuminen syöttösolujen erittämien granuloiden hepariiniproteogly-kaaneihin suojaa proteaaseja inhibiittoreilta. Tutkimuksessa koeryhmän hiirille (n=10) aiheutettiin systeeminen syöttösoluaktivaatio ja fataali anafy-laktinen shokki käyttämällä suurta annosta yhdistettä 48/80. Verinäytteet otettiin sydämistä kuoleman jälkeen. Kontrolliryhmän hiiret (n=10) saivat anestesiassa fysiologista suolaliuosta. Koe- ja kontrollihiiri-en plasmanäytteiden kyky aiheuttaa kolesterolin ulosvirtausta vaahtosoluista mitattiin hiiren vatsaonte-lon makrofageista valmistetussa soluviljelmässä. Makrofageista oli muodostettu vaahtosoluja inkuboi-malla niitä radioaktiivisesti merkittyä kolesterolia sisältävän asetyyli-LDL:n kanssa. Kolesterolin ulosvir-taus vaahtosoluista tutkittiin plasman tilavuuspitoisuuksissa 0%, 0,25%, 0,5%, 1,0%, 1,5% ja 2,5%. Havaittiin, että koeryhmän hiirien plasma aiheutti kontrolliryhmän hiirien plasmaa vähemmän kolesterolin ulosvirtausta vaahtosoluista osassa tutkituista plasmapitoisuuksista. Plasman kyky toimia kolesterolin vastaanottajana siis väheni systeemisen syöttösoluaktivaation seurauksena. Tulos sopii olettamukseen, jonka mukaan syöttösolujen proteaasien aikaansaama tiettyjen HDL-hiukkasten proteolyyttinen hajoaminen heikentää HDL-hiukkasten kykyä poistaa kolesterolia vaahtosoluista. Jatkotutkimukset ovat kuitenkin tarpeen.
  • Kultanen Ribas, Paula (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielman lähtökohtana on tutkia espanjalaisten nuorten kirjoittamia, populaarimusiikin genreen kuuluvia laulunsanoja ajanjaksona, jolloin Espanja siirtyi diktatuurista demokratiaan (1975-1982). Samalla aikakaudella Espanjaan luotiin myös sensuurista vapaa nuorisokulttuuri. Tavoitteena on tutkia, minkälaisia asenteita ja huolenaiheita nuorison siirtymäkauden diskurssi laulunsanojen valossa välittää. Kiinnostuin aiheesta havaittuani laulunsanoissa yhtäläisyyksiä Espanjan nykynuorten asenteiden kanssa. Tällä hetkellä Espanjan nuorisotyöttömyys on korkeampi kuin koskaan ja nuoria syytetään laiskoiksi, paheellisiksi ja välinpitämättömiksi aivan kuten tutkielmassa käsittelemälläni aikakaudella. Pyrinkin selvittämään, minkälaisessa asenneilmapiirissä maan nuorisokulttuuri syntyi. Tutkielmassa kerrotaan aluksi lyhyesti Espanjan demokratiaan siirtymisen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta taustasta sekä aikakauden suosituimmista populaarimusiikin suuntauksista. Yhteiskunnallisen murroskauden ajalla vaikuttaneista musiikillisista suuntauksista käsitellään katalonialaista folk-protestilaululiikettä (Nova Cançó), madridilaista kulttuuriliikehdintää (Movida madrileña) sekä andalusialaista ja katalonialaista rock-musiikkia. Aineistona tutkimuksessa käytetään 60 laulun sanoituksia niin, että kultakin maantieteelliseltä alueelta (Kataloniasta, Andalusiasta ja Madridista) on valittu 20 sanoitusta. Kappaleet on julkaistu aikavälillä 1975-1985. Tutkimusmetodina käytetään laadullisen tutkimuksen pariin kuuluvaa diskurssianalyysin muotoa, strukturaalista sisältöanalyysiä, jota sosiologi José Hugo Suárez on kehitellyt viime vuosina A. J. Greimasin strukturaalisen semantiikan pohjalta. Tutkimuksessa havaitaan, että andalusialaiset ja katalonialaiset laulunsanat välittävät sanomaa, jonka mukaan nuoret haaveilivat diktatuurin aikana rajoitettujen perusvapauksien saavuttamisesta, alueellisen sorron loppumisesta, kansan yhtenäisyydestä ja rauhasta. Kaikille maantieteellisille alueille yhteinen piirre oli eksistentialistinen hämmennys omasta paikasta yhteiskunnassa ja epäluottamus maan johtoa kohtaan. Etenkin madridilaiset sanoitukset kertovat nuorten välinpitämättömyydestä, itsenäisyydestä ja itseriittoisuudesta. Kaikkien sanoitusten diskurssissa puhutaan työelämän ulkopuolella elämisestä, runsaasta päihteiden käytöstä ja suoranaisesta itsetuhoisuudesta. Tutkimuksessa selviää, että nuorten siirtymäkauden diskurssi kertoo monista peloista ja ahdistuksen aiheista, joista tärkeimpiä olivat yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja eristäytymisen pelko, tulevaisuuden uhat kuten kuoleman, ydinsodan, luonnonkatastrofien, teknistymisen ja kaupallistumisen pelko. Toisaalta sanoitukset heijastavat nuorten odottaneen muutosta, toisaalta he olivat huolissaan sen tuomista uhista tai pelkäsivät, ettei poliittinen siirtymä lopulta toisikaan parannusta vallitseviin oloihin. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että yhteiskunnalliset murroskaudet vaikuttavat syvästi nuorten elämään, asenteisiin ja itseilmaisuun. Tutkielman lopussa esitetään rinnastuksia Espanjan demokratiaan siirtymisen kauden ja nykyisen taloudellisen kriisikauden asenteiden välillä ja ehdotetaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita. Nykynuorten asenteiden tutkimuksessa aineistona voisi käyttää sosiaalisen median ja blogien tekstejä ja tutkimukseen voisi yhdistää sosiolingvistiikan ja kulttuurintutkimuksen lisäksi tulevaisuudentutkimusta, sillä nykynuorten asenteet vaikuttavat osaltaan tulevaisuuden henkisen ilmapiirin rakentumiseen, aivan kuten diktatuurin jälkeisen murroskauden asenteet vaikuttivat Espanjan nykyiseen ilmapiiriin.
  • Nykänen, Mikko (2011)
    Metsäsuunnittelussa tarvittavan metsävaratiedon keräämisessä ollaan Suomessa siirtymässä kuvioittaisesta arvioinnista laserkeilaus- ja ilmakuvapohjaiseen kaukokartoitukseen. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kuvion kokonaistilavuuden ja läpimittajakauman ennustamisen tarkkuus koealan metsikkö- ja puustotunnuksista MSN-, PRM-, ML- ja FMM-menetelmiä sekä Weibull-jakaumaa hyödyntäen seuraavilla tavoilla: 1. PRM-menetelmällä hilatasolla, 2. PRMmenetelmällä kuviotasolla, 3. ML-menetelmällä hilatasolla ja 4. ML-menetelmällä kuviotasolla. Lisäksi kuvion kokonaistilavuuden ennustamisen tarkkuus selvitettiin hyödyntäen kuviolle tuotettua runkolukusarjaa. Tulokset laskettiin puulajikohtaisesti männylle, kuuselle, koivulle ja muille puulajeille. Puulajien tulokset laskettiin kuviotasolla yhteen. Lisäksi selvitettiin menetelmien laskenta-ajan ja tallennustilan tarve. Tutkimuksen aineistona käytettiin Hämeen ammattikorkeakoulun Evon toimipisteen metsistä mitattuja kiinteäsäteisiä ympyräkoealoja, joita oli 249 kappaletta. Hakkuukoneella mitattiin 12kuvion, joiden pinta-alat vaihtelivat välillä 0,2 – 1,94 hehtaaria, puustotiedot. Aluepohjaisen laserkeilausaineiston pulssin tiheys oli 1,8/m2 ja ilmakuvien pikselikoko 0,5 metriä. Kuvion kokonaistilavuus ennustettiin tai estimoitiin laserkeilaus- ja ilmakuva-aineiston piirteiden avulla koealojen puustotunnuksista. Tulokset laskettiin erikseen kaikille kuvioille ja kuvioille, joiden pinta-ala oli yli 0,5 hehtaaria. Yli 0,5 hehtaarin kuvioita oli 8 kappaletta. Kuvion hilojen naapureina käytettiin 1 - 10 koealaa. Menetelmästä ja naapurien määrästä riippuen kokonaistilavuuden suhteellinen RMSE ja harha vaihtelivat välillä 20,76 – 52,86 prosenttia ja -12,04 – 46,54 prosenttia. Vastaavat luvut yli 0,5 hehtaarin kuvioilla olivat 6,74 – 59,41 prosenttia ja -8,04 – 49,59 prosenttia. Laskenta-aika vaihteli menetelmien ja käytettyjen naapurien määrän mukaan voimakkaasti. Kehittyneemmällä ohjelmoinnilla ja ohjelmistolla laskenta-ajat voivat laskea merkittävästi. Tallennustila ei testatuilla menetelmillä ole rajoittava tekijä laajassakaan mittakaavassa. Läpimittajakauman perusteella PRM-menetelmä ennustaa puulajille erittäin kapean läpimittajakauman, jos koeala koostuu vain muutamasta lähes samankokoisesta puusta. Tämä vaikutti tuloksiin erityisesti menetelmällä PRM2.
  • Pousi, Ilkka (2014)
    Suomen metsäkeskus tuottaa toimenpide-esityksiä sisältävää metsävaratietoa metsänomistajien ja toimijoiden käyt-töön. Metsävaratieto tuotetaan pääasiassa kaukokartoituksella valtakunnalliseen Aarni- järjestelmään. Kuviokohtai-set hoito- ja hakkuuehdotukset tuotetaan yleensä simuloimalla. Jokaisella toimenpide-ehdotuksella on myös suosi-tus toteutusvuodesta. Metsävaratiedon keruu perustuu aluepohjaiseen menetelmään, jossa maastokoealoilta mitattuja puustotunnuksia pyritään ennustamaan laser- ja ilmakuvapiirteiden avulla inventoitavalle alueelle. Puustotunnukset ennustetaan hilaruudukolle, jossa käytettävä hilaruudun koko on 16 x 16 metriä. Aarnissa toimenpidesimulointi perustuu hila-ruuduilta metsikkökuviolle yleistettyjen puustotunnusten keskiarvoihin. Menetelmä ei huomio kuvion sisäistä vaih-telua ja aiheuttaa muun muassa liian myöhäisiä harvennusehdotuksia varsinkin aukkoisille kuvioille. Tässä työssä testattiin menetelmää, jossa puustotiedon lisäksi jokaiselle hilaruuduille simuloitiin seuraava toimen-pide ja sen ajankohta, minkä jälkeen laadittiin päättelysäännöt toimenpiteen johtamiseksi hilaruuduilta metsikkö-kuviolle. Tutkimuksen päätavoitteena oli verrata päättelysäännöillä johdettuja toimenpiteitä Aarnin normaalilla simuloinnilla tuotettuihin toimenpiteisiin. Tuloksia vertailtiin kolmen ja 12 luokan kiireellisyysluokituksilla 291 metsikkökuviolla. Oletuksena oli, että päättelysäännöillä voidaan päästä parempaan tulokseen esimerkiksi aukkoi-silla kuvioilla. Kuvion sisäisen vaihtelun yhteyttä toimenpiteiden ajoitukseen tutkittiin vertaamalla hilojen lasken-tapuuston pohjapinta-alan ja pituuden hajontaa suhteessa Aarnin kuviolle yleistettyihin vastaaviin tunnuksiin. Tulokset osoittivat, että toimenpiteen ajoituksessa päättelysäännöillä päästiin hieman Aarnin normaalia laskentaa parempaan tulokseen. Parhaiten päättelysäännöt toimivat nuorissa kasvatusmetsissä kuvioilla, joilla maastossa annettu toimenpide-ehdotus oli ensiharvennus. Aarnin vähintään viisi vuotta myöhässä olevien harvennusehdotus-ten määrä oli kolmen kiireellisyysluokan oikeinluokituksessa 38 % ensiharvennuskuvioista. Määrä saatiin korjattua päättelysäännöillä viiteen prosenttiin. Toimenpiteen ajoituksen keskivirhe pieneni ensiharvennuskuvioilla 3,9 vuo-desta 2,7 vuoteen. Varttuneiden kasvatusmetsien harvennuskuviolla päättelysäännöt tuottivat hieman Aarnia pa-remman tuloksen, taimikoissa ja uudistamiskypsissä metsissä menetelmillä ei ollut eroja. Hilojen laskentapuuston pohjapinta-alan keskihajonta oli hieman keskimääräistä suurempaa niillä kuvioilla, joilla puuston sisäinen vaihtelu todettiin suureksi. Näillä kuvioilla päättelysäännöillä päästiin suhteellisesti useammin Aarnin normaalia laskentaa parempaan toimenpiteen ajoitukseen kuin kuvioilla, joilla hajonta oli vähäistä.