Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6203-6222 of 27969
  • Häkkinen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2007)
    This study investigated questions related to half-occlusion processing in human stereoscopic vision: (1) How does the depth location of a half-occluding figure affect the depth localization of adjacent monocular objects? (2) Is three-dimensional slant around vertical axis (geometric effect) affected by half-occlusion constraints? and (3) How the half-occlusion constraints and surface formation processes are manifested in stereoscopic capture? Our results showed that the depth localization of binocular objects affects the depth localization of discrete monocular objects. We also showed that the visual system has a preference for a frontoparallel surface interpretation if the half-occlusion configuration allows multiple interpretation alternatives. When the surface formation was constrained by textures, our results showed that a process of rematching spreading determines the resulting perception and that the spreading can be limited by illusory contours that support the presence of binocularly unmatched figures. The unmatched figures could be present, if the inducing figures producing the illusory surface contained binocular image differences that provided cues for quantitative da Vinci stereopsis. These findings provide evidence of the significant role of half-occlusions in stereoscopic processing.
  • Hakalehto, Alma (1917)
  • Grönroos, Timo (1993)
  • Helminen, Ansa (2003)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Thomas Gordonin menetelmää ja siihen perustuvaa nuorten ihmissuhdekurssi Nuiskua. Nuisku tarjoaa kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja, joita ovat: minäviestit, aktiivinen kuuntelu, puuttuminen toisen käyttäytymiseen ja molemmat voittavat-menetelmä sekä viitekehys, jota kutsutaan Käyttäytymisen ikkunaksi. Nuiskun tavoitteiden ymmärtämiseksi käsitellään myös Gordonin menetelmän perusteita ja kehittymistä sekä sen eri vaiheita ja toteutumista Suomessa 25 vuoden aikana. Psykokulttuuria koskeva keskustelu väittää, että uusliberaaleissa yhteiskunnissa hallinnoidaan vapauden kautta. Hallinnoinnilla tarkoitetaan vallankäytön muotoa, jossa on käyttäytymistä ohjaava tekniikka. Tähän liittyen on tarkasteltu, onko Nuisku hallinnointia ja subjektiuden tuottamista, ja millä tavoin se on niitä. Yksilösubjekti muotoutuu käytäntöjen kautta. Yksilö hallinnoi itseään palvellakseen omaa vapauttaan ja autonomiaansa. Ihmissuhdetta voi kehittää minuustekniikalla, jolla yksilö vaikuttaa käytökseensä ja olemisensa tapaan. Nuiskua on tarkasteltu teoreettisesti hallinnointina ja subjektiuden tuottamisena foucaultlaisesta näkökulmasta. Biovallaksi Foucault nimittää sellaista väestön hallinnointia, jossa on pyrkimys samalla kertaa hallinnoida kaikkia yhdessä ja kutakin erikseen. Nuiskun voi katsoa peilaavan Foucault'n hallinnointimallin ajattelua. Vapaus ja valta käsitetään toimintana ja vaikutuksina. Erityisesti tämä korostuu Nuiskussa. Vapaus ei ole valmiina annettu vaan hallinnoinnin menetelmin tuotettu tilanne. Toisaalta subjekti on aina valtasuhteiden alainen eikä voi asettua niiden ulkopuolelle. Valtasuhde on sisäisen vuorovaikutuksen suhde, jolloin on merkittävää, mitä valtasuhteet tekevät ihmisestä. Hallinnoinnin määrittämät diskurssiiviset määrittelyt antavat yhteiskunnallisesti kosketuspinnan hallinnoinnin tekniikoiden ja yksilön identiteetin rakennustekniikoiden välille. Nuiskussa Gordonin menetelmällä pyritään muovaamaan subjektiutta ja tuottamaan vastuullista vapautta tiettyjen ehtojen vallitessa. Taidot antavat välineitä hallinnoida sekä itseä että toista. Yksilöllä on vapaus valita, missä tilanteessa hän haluaa käyttää menetelmän taitoja. Tavoite on tuottaa subjektiutta myös identiteettiä vahvistamalla. Nuiskussa hallinnoidaan vapauden kautta. Aktiivinen valinta tuottaa autonomiaa. Gordon korostaa yksilön omakohtaista vastuuta itseä ja muita kohtaan sekä näiden vastuualueiden välistä suhdetta. Kuitenkaan ristiriitatilanteita ei voi ratkaista aina varsinkaan silloin, kun on puhe arvoista. Koska vuorovaikutustilanne on aina jollakin tavalla valtasuhde, se voidaan ymmärtää hallinnointina. Nuiskussa ei aina ole kyse subjektiuden tuottamisesta, vaan olemassaolevan myönteisen tilanteen vahvistamisesta tai ongelmatilanteen ehkäisemisestä. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat Gordonin menetelmän perusteos "Viisaat vanhemmat" (1977) ja Foucault'n hallinnointimalli. Lisäksi Nuiskun toteutukseen liittyvät olennaisesti kurssilaisen työkirja ja ohjaajan käsikirja, jotka pohjautuvat Gordonin menetelmään.
  • Iso-Markku, Outi (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan lievimpien ympäristörikosten sanktioimista de lege ferenda -näkökulmasta. Tutkielma perustuu hypoteesille, että Suomen ympäristörikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä tehostuisi, jos ympäristövaikutuksiltaan vähäisten rikkomusten ja laiminlyöntien seuraamukseksi säädettäisiin rikosoikeudellisen rangaistuksen sijasta hallinnollinen sanktio. Tutkielmassa hallinnollisen sanktion määritelmä on rajattu tarkoittamaan seuraamusmaksua, jonka toimivaltainen viranomainen määrää lainvastaisen toiminnan seuraamuksena hallinnollisessa menettelyssä. Tutkielma muodostuu kuudesta pääluvusta. Ensimmäinen luku on aiheeseen johdatteleva, ja siinä esitetään tutkielman laajempi ympäristörikosoikeudellinen konteksti sekä hypoteesi, tutkimuskysymykset ja tutkimuksessa käytetty metodi. Tutkielman luvut 2-4 ovat taustoittavia luvuissa 5-6 esitetyille näkemyksille ympäristöoikeudellisten hallinnollisten sanktioiden sääntelystä de lege ferenda. Toisessa luvussa perehdytään hallinnollisen sanktion määritelmään sekä sen ominaispiirteisiin. Lisäksi luvussa selvitetään, miten hallinnollisessa prosessissa määrätty sanktio eroaa rikosoikeudellisesta sanktiosta, miten prosessit eroavat toisistaan sekä millaisilla oikeudellisilla edellytyksillä haitalliseen tekoon tai laiminlyöntiin voidaan säätää seuraamukseksi hallinnollinen sanktio. Yhtenä keskeisenä asiakokonaisuutena käsitellään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia oikeusturvavaatimuksia rangaistuksenluonteisten seuraamusten määräämismenettelylle. Kolmannessa luvussa perehdytään tarkemmin kahteen Suomen oikeusjärjestyksestä tällä hetkellä löytyvään ympäristöoikeudelliseen hallinnolliseen sanktioon, merenkulun ympäristönsuojelulaissa säädettyyn öljypäästömaksuun ja jätelain laiminlyöntimaksuun, sekä näihin seuraamusmuotoihin liittyvään käytännön problematiikkaan. Neljännessä luvussa tarkastellaan, miten hallinnollisista sanktioista on säädetty Ruotsin sekä Englannin ja Walesin oikeusjärjestyksissä, joissa kyseinen sanktiotyyppi on jo käytössä ympäristörikosten osalta. Viidennessä luvussa esitetään aiemmissa luvuissa esitettyyn perustuen lainsäädäntöehdotuksen perustelut sekä konkreettisia säännösehdotuksia ympäristöoikeudellisten hallinnollisten sanktioiden käyttöönotolle Suomessa. Ehdotuksia pyritään tarkastelemaan kriittisesti huomioiden vaikutukset esimerkiksi maksuvelvollisen oikeusturvaan ja viranomaistoimintaan sekä tuoden esiin seikat, joihin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota hallinnollisista sanktioista säädettäessä. Tutkielman viimeinen luku on kokoava. Siinä arvioidaan hypoteesin pohjalta, olisiko ympäristörikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä tosiasiallisesti tehostettavissa hallinnollisen sanktion käyttöönoton avulla. Yhteenvedossa hallinnollisen seuraamusjärjestelmän tosiasiallinen tehokkuus ja toimivuus nähdään osana laajempaa kokonaisuutta, johon vaikuttavat myös muun muassa valvontaviranomaisten käytössä olevat voimavarat ja asiantuntemus. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutuvien oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin minimioikeusturvaedellytysten tulevaisuuden kehitys nähdään hallinnollisen sanktiojärjestelmän tehokkuuden kannalta olennaisena tekijänä.
  • Zibellini, Anna (Helsingfors universitet, )
    Tässä tutkielmassa selvitetään, millä rajaehdoilla hallinnollisia päätöksiä voidaan tehdä hyödyntäen tietojärjestelmiä ja antaa tiedoksi sähköisesti. Siten tutkimuksen kohteena ovat IT-oikeudelliset periaatteet, sähköinen päätöksenteko ja sähköinen tiedoksianto. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty asiaa käsittelevää oikeuskirjallisuutta aina 1980-luvusta alkaen ja lisäksi runsaasti valtion tietohallintoon liittyviä ohjeita, selvityksiä ja lausuntoja. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli tarkoituksena on selvittää voimassa olevien oikeusnormien sisältö. IT-oikeudelliset periaatteet, kuten muutkin oikeusperiaatteet, ohjaavat viranomaisten toimintaa. Juuri sähköisessä julkisessa hallinnossa IT-oikeudellisilla periaatteilla on tärkeä funktio, sillä periaatteet takaavat sen, ettei viranomaisten IT-toiminta jää riippuvaiseksi ainoastaan lainsäädännöstä vaan viranomaiset kehittävät IT-toimintansa itsenäisesti huomioiden tietotekniikan kehityksen ja muuttumisen. IT-oikeudellisia periaatteita ovat sähköisen muodon syrjimättömyyden periaate, käytettävyyden ja saavutettavuuden periaatteet, tietoturvallisuuden periaate, yhteentoimivuuden periaate, todennettavuuden periaate sekä läpinäkyvyyden periaate. Periaatteet eroavat toisistaan niin, että toisten periaatteiden ydin on hallintoprosessissa eli nämä periaatteet tähtäävät tukemaan hallinnossa asiointia sähköisesti. Toiset periaatteet ohjaavat viranomaisia järjestämään nimenomaan teknisiä valmiuksia sähköiseksi asioinniksi hallinnossa. Hallintopäätöksestä ilmenee hallintoasian ratkaisu. Hallintopäätöksen tulee olla pääsääntöisesti kirjallisessa muodossa. Hallintolaissa (434/2003) ei ole säädetty päätöksen sähköisestä muodosta. Se, että sähköisessä muodossa oleva päätös on oikeusvaikutuksiltaan samanlainen kuin kirjallinen päätös, ilmenee välillisesti muusta lainsäädännöstä. Sähköinen päätöksenteko tarkoittaa hallintopäätöksen tekemistä tietotekniikkaa hyödyntäen. Tällöin tietojärjestelmä tukee päätöksentekoprosessia. Sähköinen päätöksenteko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oikeudellisen harkinnan suorittaisi tietojärjestelmä. Sähköinen päätöksenteko palvelee hallinnossa asioivia, koska se nopeuttaa asioiden käsittelyä. Sähköistä päätöksentekoa käytetäänkin erityisesti hallinnollisessa massamenettelyssä, jossa tuhansia päätöksiä tuotetaan samanaikaisesti. Sähköinen päätöksenteko myös yhdenmukaistaa käsittelyä ja päätöksiä. Sähköisen päätöksenteon eräs ongelma on automaattiset perustelut. Esimerkiksi massamenettelyssä tehdyssä päätöksessä perustelut päätöksen ratkaisuun saattavat olla ennalta laaditut. Tällöin päätökseen ratkaisuun vain valitaan sopiva perusteluteksti. Tällaisten perustelujen voidaan katsoa vaarantavan hyvää hallintoa, koska perusteluista ei ilmene, että juuri päätöksen kohteena olevan asianosaisen asiaa olisi huolellisesti käsitelty ja pohdittu. Hallintopäätös on viipymättä annettava tiedoksi. Päätöksen tiedoksianto on päätöksen toteuttamisen yleinen edellytys eli päätöstä ei voida panna täytäntöön ennen kuin se on annettu tiedoksi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Päätös voidaan antaa tiedoksi sähköisesti, mutta se edellyttää aina asianosaisen suostumusta. Tällä pyritään varmistamaan, että päätöksen kohteella on tosiasiallinen mahdollisuus vastaanottaa sähköisessä muodossa olevia asiakirjoja. Sähköinen tiedoksianto voi tapahtua todisteellisena tai tavallisena tiedoksiantona. Todisteellisessa sähköisessä tiedoksiannossa itse asiakirjaa ei lähetetä tiedoksi, vaan ainoastaan ilmoitus siitä, että viranomaisen palvelimelle on tallennettu päätös. Tällöin asianosaisen tulee tunnistautua päätöstä hakiessa. Tämä tarkoittaa, että henkilön tai oikeushenkilön täytyy selvittää sähköisesti identiteettinsä. Sähköisessä tiedoksiannossa on siten korkea suojauksen taso. Toisin kuin Tanskassa, Suomessa sähköinen tiedoksianto ei ole vielä pääsääntö. Toistaiseksi Suomessa korostetaan tiedoksiantomenettelyn vapaavalintaisuutta ja suostumuksen merkitystä.
  • Saarinen, Mikko (2011)
    Tutkielman tutkimusongelmana on hallinnonalariippumattoman palvelumallin toteuttaminen julkisessa hallinnossa. Hallinnonalariippumattomalle palvelumallille määritellään tutkielmassa kolme teoreettista lähtökohtaa, jotka ovat toimivalta, asiakkuus ja hallinnon kehittäminen. Tutkimusongelmaan vastataan ottamalla suomalainen yhteispalvelumalli empiirisen ja aineistolähtöisen tutkimuksen kohteeksi ja peilaamalla siitä saatuja kokemuksia määriteltyihin teoreettisiin lähtökohtiin. Samassa yhteydessä tutkimuksen kohteena oleva suomalainen yhteispalvelumalli asettuu osaksi laajempaa hallinnon tutkimuksen viitekehystä ja teoreettista keskustelua. Tutkielman teoreettisia lähtökohtia koskien aineistona on tutkielmassa tarkemman tarkastelun kohteiksi valittuja käsitteitä käsittelevä hallinto- ja organisaatlotieteellinen kirjallisuus. Empiirinen tutkimuskohde, yhteispalvelu, määritellään hallinnon tuottamia virallisasiakirjoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä aineistona käyttäen. Tutkimuskohteen empiirisen analyysin edellyttämän aineiston keräämisen metodina on sovellettu teemahaastattelua. Haastatteluja on tehty yhteensä kuusi tutkimuskohteena olevan aiheen asiantuntijoille, ja haastatellut edustavat kuntakenttää sekä valtion keskus- ja paikallishallintoa. Empiirisen aineiston analyysissa sovelletaan aineistolähtöisen kuvan muodostamiseksi grounded theorya. Tutkielman johtopäätökset muodostuvat tarkasteltaessa tutkimusongelman teoreettisia lähtökohtia yhteispalvelusta aineistolähtöisesti ja ilman teoriaohjautuvuutta muodostuneen kuvan valossa. Toimivaltaa koskien keskeinen johtopäätös on, että kun tavoitellaan kokonaisvaltaista ja laajasti sovellettavaa hallinnonalariippumatonta palvelumallia, ei toimivallan kysymystä voida jättää huomiotta. Yhtenä ratkaisumahdollisuutena on määritellä perinteisen asiallisen toimivallan ohella hallinnonalariippumattomalle palvelujen tarjoamisen menetelmälle toimivaltainen ja keskitetty omistaja- ja vastuutaho. Asiakkuutta koskien hallinnonalariippumaton palvelumalli edellyttää kokonaisvaltaista Citizen Relationship Management -käsitteen kaltaista ymmärrystä asiakkuuksista ja asiakaslähtöisyydestä. Näin ollen New Public Managementin mukainen kulttuurinen siirtymä pois perinteisestä julkisen hallinnon paradigmasta ei ole riittävä, vaan asiakkuuden suhteen olisi huomioitava myös organisaatio-, teknologia- ja prosessinäkökulmat. Hallinnon kehittämisestä voidaan todeta sen sisältyvän implisiittisesti ajatukseen hallinnonalariippumattomasta palvelumallista. Tämä koskee erityisesti eGovemment -käsitteen mukaista informaatioteknologian hyödyntämistä. Vasta informaatioteknologian kehitys on mahdollistanut hallinnonalariippumattoman palvelumallin visioimisen ja tavoittelemisen käytännössä. Samalla hallinnon kehittäminen kohtaa toimintana kuitenkin monia haasteita, joista hallinnonalariippumattoman palvelumallin tapauksessa erityisen relevantteja ovat yhteispalvelusta saatujen kokemusten perusteella rakenteelliset, kulttuuriset ja toiminnalliset haasteet.
  • Kankaanpää, Salli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006)
    This study seeks to answer the question of what the language of administrative press releases is like, and how and why it has changed over the past few decades. The theoretical basis of the study is provided by critical text analysis, supplemented with, e.g., the metafunction theory of Systemic Functional Grammar, the theory of poetic function, and Finnish research into syntax. The data includes 83 press releases by the City of Helsinki Public Works Department, 14 of which were written between 1979 and 1980 (old press releases), and 69 of which were written between 1998 and 1999 (new press releases). The analysis focuses on the linguistic characteristics of the releases, their changes and variation, their relation to other texts and the extra linguistic context, as well as their genre. The core research method is linguistic text analysis. It is supplemented with an analysis of the communicative environment, based on the authors' interviews and written documents. The results can be applied to the improvement of texts produced by the authorities and even by other organizations. The linguistic analysis focuses on features that transform the texts in the data making them guiding, detailed, and poetic. The releases guide the residents of the city using modal verbal expressions and performative verbs that enable the mass media to publish the guiding expressions on their own behalf as such. The guiding is more persuasive in the new press releases than in the old ones, and the new ones also include imperative clauses and verbless directives that construct direct interaction. The language of the releases is made concrete and structurally detailed by, e.g., concrete vocabulary, proper nouns and terms, as well as definitions, adverbials and comparisons, which are used specifically to present places and administrative organizations in detail. The rhetorical features in the releases include alliteration and metaphors, which are found in the new releases especially in the titles. The emphasized features are used to draw the readers' attention and to highlight the core contents of the texts. The new releases also include words that are colloquial in style, making the communicative situations less official. Structurally, the releases have changed from being letter-like to a more newsflash-like format. The changes in the releases can be explained by the development towards more professional communications and the more market-oriented ideology adopted in the communicative environment. Key words: change in administrative language, press releases, critical text analysis, linguistic text analysis
  • Salo, Kirsi Hannele (Helsingin yliopisto, 2010)
    The rise of Special education numbers in Finland has caused a situation where Finland s ten largest LEA s so called kymppikunnat (ten communes) have expressed their growing concern of organizing the special education in the current institutional settings. The LEA s started the conversation of redefining special education system in 2004. Their aim was to target the governments attention to the problematics of special education. By the request of the Ministry of Education the LEA s prepared a final report concerning the central questions in the Finnish special education system. On the basis of the LEA s survey it became even clearer that the legislation, funding system and curriculum are tightly linked together. The following LEA s took part into the writing process Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Tampere, Turku and Vantaa. The report was hand over to the Ministry of Education at 18.8.2006. After the delivery the Ministry organized special education development group meetings 17 times in the year 2007. The result of the LEA s report and the development meetings was a new Special Education Strategy 2007. I am observing the dialogue between administrational levels in governmental institutions change process. The research is a content analysis where I compare the Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen järjestämisen uudistaminen osana yhtenäistä perusopetusta- kohti laatua ja joustavuutta (The renewal of the organization of teaching for student with special educational needs as part of unified education for all - towards quality and flexibility) document to Erityisopetuksen strategia (Special education strategy) document. My aim was to find out how much of their own interests have the LEA s been able to integrate into the official governmental documentation. The data has been organized and analyzed quantitatively with Macros created as additional parts in Microsoft Excel software. The document material has also been arranged manually on sentence based categorization into an Excel matrix. The results have been theoretically viewed from the special education reform dialogue perspective, and from the angle of the change process of a bureaucratic institution. My target has been to provide a new viewpoint to the change of special education system as a bureaucratic institution. The education system has traditionally been understood as a machine bureaucracy. By the review provided in my pro gradu analysis it seems however that the administrational system in special education is more of a postmodern network bureaucracy than machine bureaucracy. The system appears to be constructed by overlapping, crossing and complex networks where things are been decided. These kinds of networks are called "governance networks . It seems that the governmental administrational - and politic levels, the third sector actors and other society s operators are mixed in decision making.
  • Laukkanen, Jussi (2009)
    Kauppahallit ovat olleet osa suomalaista kaupankäynnin perinnettä ja kaupunkikulttuuria jo yli sadan vuoden ajan. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana niiden määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Tutkimuskohteenani ovat Helsingin kauppahallit ja halleissa toimivat kauppiaat. Olen kiinnostunut kauppahallien myyntipaikkojen vuokrauksesta, siinä 2000-luvulla tapahtuneista muutoksista ja muutosten vaikutuksista hallikaupan jatkuvuuteen. Tarkastelen myös kauppahallien kauppiaiden käsityksiä ja ajatuksia kauppahalleista ja omasta liiketoiminnastaan. Kauppahallit ovat sekä kaupungille että kauppiaille taloudellisen hyödyn tavoittelemisen paikkoja. Usein ajatellaan, että liikeyritykset tekevät sijoittumispäätöksensä tavoitteenaan ennen kaikkea taloudellisen menestyksen maksimoiminen. Maanomistajan puolestaan ajatellaan pääsääntöisesti olevan kiinnostunut maan vaihtoarvosta ja pyrkivän vuokraamaan maan ja saamaan siitä parhaan mahdollisen voiton. Sopivatko nämä ajatukset kuitenkaan kauppahalleissa yritystään pitäviin kauppiaisiin ja Helsingin kaupungin kauppahallien kohdalla harjoittamaan vuokrauspolitiikkaan? Tutkimukseni empiiriset tutkimuskysymykset ovat: Miten Helsingin kauppahallien myyntipaikkojen vuokraus on muuttunut 2000-luvulla? Minkälaisia liiketoiminnan paikkoja kauppahallit ovat kauppiaiden mielestä? Mitä muita merkityksiä kuin voitontavoittelu kauppahallitoiminnalla mahdollisesti on toisaalta Helsingin kaupungille, toisaalta hallien kauppiaille? Työni keskeinen käsite on maankorko, koska maankorkoteoria liittyy olennaisesti maan arvoon ja siten myös maasta perittyyn vuokraan. Käsittelen tutkimuksessani maankorkoteorian klassikoita ja esittelen joitakin kaupunkimaankorkoteorioita, jotka jaan uusricardolaiseen- ja marxilaiseen maankorkoteoriaan. Esitykseni on rajattu, eikä se kata koko maankorkoteorian kehityshistoriaa. Tutkimusotteeni on sekä aineistonkeruuvaiheessa että analyysissä kvalitatiivinen. Aineistoni koostuu 11 hallikauppiaan haastattelusta ja asiakirja-aineistosta, joka käsittelee Helsingin kauppahallien vuokrausta. Kauppahalleissa toimivien kauppiaiden sijaintipäätöksiin vaikuttavat muutkin kuin taloudelliset seikat, kuten perinteiden ylläpitäminen ja niiden jatkaminen, viihtyvyys ja vuorovaikutus. Helsingin kaupunki (vuokranantajana) ei kauppahallien kohdalla ole kiinnostunut pelkästään maksimaalisesta maan vaihtoarvosta ja voiton tavoittelemisesta. Kauppahalleilla on kaupungille sosiaalista merkitystä ja ne toimivat nähtävyyksinä ja kaupunkikuvan elävöittäjäninä. Tärkeimmät käyttämäni lähteet ovat: Richard Hurdin teos Principles of Land Values, David Harveyn teos Social Justice and the City ja William Alonson teos Location and Land Use Toward a General Theory of Land Rent.
  • Kälkäjä, Niko Juhani (2014)
    Työhyvinvointi vaikuttaa yksilön kautta koko organisaation tehokkuuteen ja suorituskykyyn. Tässä tutkimuksessa selvitetään organisaatioiden sisäisten tekijöiden vaikutusta Helsingin yliopiston muun henkilöstön työhyvinvointiin. Käsitteenä työhyvinvointi pitää sisällään organisaation ulkoisia ja sisäisiä vaikuttimia, jotka vaikuttavat organisaatiossa työskenteleviin henkilöihin. Eri tekijät vaikuttavat yksilöön, joka saa henkilön kokemaan tyytyväisyyttä työssään. Mitä tyytyväisempi henkilö on ja mitä paremmin hän työssään viihtyy sitä paremmin viihtyvät myös työntekijän lähimmät työtoverit ja esimiehet. Yliopistoja koskevia työhyvinvointiselvityksiä on laadittu jo useiden vuosien ajan. Nämä selvitykset ja tieteelliset tutkimukset ovat painottuneet yliopistojen ydintehtäviä eli opetusta ja tutkimusta suorittavien henkilöiden ympärille. Ydintehtävien ulkopuolella olevat hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevien henkilöiden työhyvinvointia koskevaa tutkimusta ei Suomessa ole ollut huolimatta siitä, että muun henkilöstön osuus on joissakin tapauksissa yli puolet koko yliopiston henkilöstöstä. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa Helsingin yliopiston hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevien henkilöiden työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden osalta. Työhyvinvointia tarkastellaan yksilön näkökulmasta. Tutkimuskysymykset käsittelevät motivaatio-, elämäntilanne- sekä ympäristö ja olosuhdetekijöiden merkitystä työhyvinvoinnin selittäjänä. Työssä pyritään löytämään vaihtoehtoinen lähestymistapa tehtäväkentän uudelleen muodostumisen kautta. Tutkimusaineistona käytettiin Herzbergin 2-faktoriteoriaa, siitä johdettuja uudempia teorioita yliopistotutkimuksen tarpeisiin sekä survey-kyselyä. Kysely suoritettiin osana Helsingin yliopiston Higher Education Governance and Management yksikön ”Third space” –hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa Suomen ja muiden Pohjoismaisten yliopistojen hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevistä henkilöistä. Survey-kysely laadittiin e-lomakkeelle ja se lähetettiin Helsingin yliopiston muissa tehtävissä työskentelevistä henkilöistä laaditulle otokselle. Kyselyyn vastasi 36 % otoksesta (n=212). Aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Kyselyn määrällistä aineistoa analysointiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Avovastauksia analysointiin kvalitatiivisen sisällön analyysin avulla. Tuloksista havaittiin, että työhyvinvointiin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä ovat motivaatiotekijät sekä olosuhdetekijät. Kyselyyn vastanneiden mielestä keskeisimpiä työhyvinvointiin vaikuttavia asioita ovat työyhteisön ilmapiiri, työ itsessään sekä kommunikointi ja tiedonvaihto yksikössä. Aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen akateemisuudella ei näyttäisi olevan vaikutusta Helsingin yliopiston hallinto- ja tukihenkilöstön työhyvinvointiin.
  • Puusa, Marika (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan hallintolain 34 §:n, eli niin sanotun kuulemispykälän toteutumista mielenterveyslain mukaisesta tahdosta riippumattomasta hoidosta päätettäessä ja sen suhdetta mielenterveyslain omaan kuulemispykälään. Tähän liittyvää problematiikkaa tarkastellaan ensisijaisesti mielenterveyslain 3 ja 4 luvussa tarkoitettujen niin sanottujen kriminaalipotilaiden, eli mielentilatutkimukseen määrättyjen, kannalta. Aihe on käytännönkin kannalta merkityksellinen, sillä uuden mielenterveyslain valmistelu on ollut esillä jo jonkin aikaa ja kuulemista koskeva sääntely ja ohjeistus on aiemmin ollut jossain määrin puutteellista. Kuulemiskysymykset ovatkin toivottavasti yksi uutta lakia valmisteltaessa esiin nouseva seikka. Tämän ongelman ratkaisemisessa ei voida tukeutua pelkästään hallintolain kuulemispykälän tulkintaan, vaan on pyrittävä paremmin ottamaan huomioon mielentilatutkittavien erityislaatuinen tilanne ja olosuhteet, jotka monilta osin poikkeavat hallinnon asiakkaan asemasta tyyppitilanteissa. Tutkielman alussa tarkastellaan tutkimuksen aihetta koskevia perustuslain, hallintolain ja mielenterveyslain säännöksiä, näiden taustoja ja niissä ilmeneviä ongelmia Tämän lisäksi aihetta tutkitaan kahden erityiskysymyksen kautta: mitkä ovat mahdollisuudet poiketa kuulemisvelvollisuudesta ja mitä tapahtuu, jos kuulemisvelvollisuus laiminlyödään täysin, tai jos kuuleminen ei toteudu sille asetettujen sisällöllisten vaatimusten mukaisesti. Tutkielmaa varten olen myös saanut mahdollisuuden tutkia mielentilalausuntoja terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella. Tarkastelun kohteena ovat olleet mielentilalausunnot vuosilta 1988-1989, 1991-1992 ja 2012-2013. Tutkielman tavoitteena on selvittää kuulemiselle asetettuja yleisiä vaatimuksia ja sitä, miten niitä tulisi soveltaa erityishallinto-oikeuteen kuuluvan tahdosta riippumattomasta hoidosta päättämisen osalta. Tavoitteena on tuoda esille etenkin sitä problematiikkaa, joka liittyy mielenterveyslain mukaisen päätöksenteon kohteena olevien henkilöiden erityisasemaan ja nostaa esille tämän tuomia haasteita kuulemiselle. Tutkielmassa nostetaan esille monia kuulemisessa käytännössä esiintyviä ongelmia. Täysin selviin ja yksiselitteisiin lopputuloksiin on kuitenkin vaikea päätyä, sillä kysymys siitä, millainen kuuleminen todella täyttäisi perustuslain asettamat vaatimukset, turvaisi tutkittavien oikeusturvan ja huomioisi kuitenkin tutkittavien edun parhaiten, vaatisi laajempaa tutkimusta myös lääketieteelliseltä kannalta. Läpi tutkielman esitän kuitenkin myös omia näkökantojani ja tuon esille seikkoja, joita nähdäkseni erityisesti tulisi huomioida kuulemistilanteiden lainmukaisuutta arvioitaessa.
  • Eloranta, Lauri (2015)
    Julkishallinto digitalisoituu vauhdilla. Tässä julkishallinnon digitaalisessa muutoksessa ei ole yhdentekevää millä perustein digitalisaatiota suunnitellaan, ohjataan ja hallinnoidaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten erilaiset julkishallinnon hallintomallit näkyvät Suomen valtionhallinnon tietohallintostrategioissa ja edelleen paikallistaa, miten eri hallintomallien taustalla vaikuttavat arvot ja ideologiat näkyvät Suomen valtionhallinnon tietohallintostrategioissa. Tutkimus pyrkii siten tuomaan esiin niitä tiedostettuja ja tiedostamattomia hallintomalleista kumpuavia rakenteita, jotka vaikuttavat julkishallinnon digitalisaatioon ja siten ohjaavat koko yhteiskunnan muutosta. Tutkimusaineistona toimivat Suomen valtionhallinnon ministeriöiden tietohallintostrategiat vuosilta 2004-2014. Tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi (qualitative content analysis), jossa aineiston koodaus tehdään hallintomallien teoriataustaan pohjautuen abduktiivisesti. Sisällönanalyysi toimii siten työkaluna, jolla pyritään tuomaan esiin, miten julkishallinnon hallintomallit näkyvät valtionhallinnon tietohallintostrategiadokumenteissa. Tutkimus osoittaa, että valtionhallinnon ministeriöiden tietohallintostrategiat heijastelevat voimakkaasti byrokratialle, New Public Managementille ja New Public Governancelle ominaisia piirteitä. Byrokratia näkyy tyypillisesti erilaisten sääntöjen, ohjeistojen, rakenteiden ja selkeiden hierarkioiden korostamisena. New Public Managementin markkinaideologia on läpitunkevaa kautta aineiston, ja se näkyy erilaisina tulostavoitteina, mittareina, raportteina, markkinakilpailuna, ulkoistamisena, julkishallinnon funktioittamisena. Toimijoina ovat managerit ja johtajat, hyvin harvoin virkamiehet. New Public Governance näkyy myös koko aineistossa erilaisten yhteistyöverkostojen ja koko hallinnon verkostomaisen toiminnan lisäämisenä. Tietohallintostrategioissa näkyy vain harvoin uudemmat, digitalisaatioon tai kansalaisdemokratiaan nojaavat hallintomallit, kuten Digital-Era Governance tai New Public Service. Kansalainen toimijana onkin melko lailla kadoksissa koko aineistossa. Tutkimus osoittaa myös sen, että monia hallintomallien joskus ideologisiakin menetelmiä otetaan käyttöön valtionhallinnon strategiatasolla melko kritiikittömästi. Esimerkiksi mittareita, tulostavoitteita, tilaaja-tuottaja-rakenteita tai ulkoistamista käsitellään aineistossa harvoin kriittisesti. New Public Managementin vahvan läsnäolon myötä monet, melko uusliberalistisetkin, mekanismit otetaan dokumenteissa lähes annettuna. Informaatioyhteiskuntaa ulkoistetaankin Suomessa tällä hetkellä hyvin kritiikittömästi vallitsevan uusliberalistisen markkinaideologian ohjaamana. Pahimmassa tapauksessa tämä tulee johtamaan siihen, että julkishallinnon muuttuessa täysin digitaaliseksi muuttuu julkishallinto samalla myös pitkälti yksityisen sektorin tuottamaksi. Suomen julkishallinnon tulisikin herätä siihen, että digitaalisuus ei ole enää peruspalvelua sivulta auttava triviaali tukipalvelu, jonka voi markkinaohjatusti ostaa ulkopuolelta. Tämä on pitkällä tähtäimellä sekä kallista että typerää. Sen sijaan digitaalisuuden merkityksen kasvaessa julkisen sektorin omaa kykyä tuottaa digitaalisia palveluita tulisi merkittävästi lisätä. Vain siten on mahdollista taata demokraattisen, avoimen ja kestävän informaatioyhteiskunnan synty.
  • Väänänen, Ranja (Helsingfors universitet, )
    Tutkielmassa tarkastellaan hallintolakiin (6.6.2003/434) kirjattua luottamuksensuojaperiaatetta ja sen suhdetta viranomaisen neuvontavelvollisuuteen ylimpien laillisuusvalvojien ja ylimpien tuomioistuimien ratkaisujen kautta. Luottamuksensuoja merkitsee yksilön suojaa julkista valtaa vastaan ja rajoittaa hallin-topäätösten muuttamista yksityiselle epäedulliseen suuntaan sekä edunsuovien päätösten taannehtivin vaikutuksin peruuttamista. Sen soveltamisessa on kyse siitä, millä edellytyksillä yksityinen voi luottaa julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen ja minkälainen turva tällä on viranomaisten toi-minnan odottamattomia muutoksia vastaan. Luottamuksen suojaaminen edellyttää vilpitöntä mieltä ja selonottovelvollisuuden täyttämistä. Luottamuksensuojaperiaatteella on juuret eurooppalaisissa oikeus-järjestyksissä. Taustoituksena tutkielman aihepiirille perehdytään oikeusperiaatteiden syntymiseen ja luonteeseen oikeusnormeina, hallinto-oikeuden muihin oikeusperiaatteisiin sekä hallinto-oikeuden eu-rooppalaistumiskehitykseen. Viranomaisen antaessa neuvoja toimivaltaansa kuulumattomassa asiassa, ottaa tämä riskin neuvontansa seurauksista. Kerrottaessa vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä tulee selvittää, ettei juuri kyseinen asia kuitenkaan välttämättä ratkea samalla tavalla. Näin vältytään aiheuttamasta odotuksia neuvojen kysyjälle. Kantelukäytännössä korostuu viranomaisten vastuu antamistaan neuvoista sekä huolellisuus neuvojen antamisessa. Viranomaisten tulee huolehtia hallinnon asiakkaalla mahdollisesti olevien väärien käsitysten oikaisemisesta sekä toimivaltaisen viranomaisen osoittamisesta. Jotta neuvonta voisi sisältää julkisen vallan käyttöä, tulee sen antajalla olla tähän kelpoisuus oikeusjär-jestykseen perustuen. Luottamuksensuojan syntyminen edellyttää neuvojen kysyjän riippuvaista asemaa neuvojen antajaa kohtaan. Siihen, ovatko neuvot annettu julkista valtaa käytettäessä, vaikuttavat myös asian laatu ja tarkoitus. Asian arviointiin vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) kannalta vaikuttaa, onko neuvojen antaja toiminut hänelle kohtuudella asetettavia vaatimuksia noudattaen. Arviointiin vaikuttavat myös annetun neuvonnan merkitys neuvojen kysyjän kannalta ja niiden vaikutus kysyjän toimiin. Luot-tamuksensuoja merkitsee viranomaisen velvollisuutta ottaa vastuu mahdollisista virheellisen toimintansa aiheuttamista seurauksista, oli kyseessä julkisen vallan käyttö tai ei. Luottamuksensuoja on perusteltua erityisesti tilanteissa, joissa annetulla neuvonnalla on ollut harkitun päätöksen luonne. Tällöin neuvojen antajalla on mahdollisuus varmistua neuvojen oikeellisuudesta ja harkita asian ilmaisutapaa. Yleisluonteisessa neuvonnassa tai tiedottamisessa luottamuksensuojan edellytykset voivat olla käsillä tiedottamisen ollessa harkittua ja valmisteltua. Tiedottamisen koskiessa lakia ja virallismääräyksiä ovat luottamuksensuojan edellytykset vahvemmat kuin muunlaisen tiedon ollessa kyseessä. Valtion taholta annettua tiedottamista kohtaan voidaan katsoa olevan vahvat edellytykset luottamuksensuojan syntymiselle, vaikka kyse ei olisi julkisen vallan käytöstä. Luottamuksensuojan kannalta sitovan tahdonilmaisun tunnusmerkkejä tiedottamisen yhteydessä ovat tietojen riittävä yksityiskohtaisuus ja varauksettomuus sekä tiedottamisen tarkoitus tavoittaa tietyt kohderyhmät suuren yleisön ohella.
  • Rivanti, Leena (2006)
    Tutkielman tarkoitus oli selvittää palvelukokemusten merkitystä kohderyhmänä olleiden pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten perheille. Pyrin selvittämään palveluhistorian vaikutusta projektimuotoisen palveluohjausprojektin kokemiseen vuorovaikutus-, neuvottelu- ja insitituutiosuhteina. Asiakkuus rakentuu vuorovaikutussuhteessa, asiakkaan asiaa käsitellään neuvottelusuhteessa ja asiakkuutta instituutiosuhteessa. Haastattelin 8 palveluohjauskokeiluun osallistunutta perhettä kahteen otteeseen. Haastattelumuoto oli teemahaastattelu. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi soveltui tutkimusmenetemäksi asiakaslähtöisessä projektissa. Kvalitatiivisesta haastatteluaineistosta pelkistetty tieto toimi myös palauteväylänä projektin kuluessa. Tutkimuksen tulokset jakautuivat projektin tavoitteiden sekä projektimuotoisen palveluohjauksen kokemiseen ja toisaalta moniasiakkuuden muotoutumiseen eri tasoilla. Keskeiseksi käsitteeksi muodostui sitoutuminen projektimuotoiseen palveluohjausprosessiin ja sen ulottuvuuksia olivat toiveikas sitoutuminen, muualle suuntautunut sitoutuminen ja luopuva sitoutuminen. Toiveikkaan sitoutumisen perheille kokonaisvaltaisuus tuli uutena asiana ja heille järjestyi tarvetta vastaavia palveluja. Muualle suuntautuneet perheet joko eivät kokeneet tarvitsevansa palveluohjausta tai he olivat siirtymässä toisen järjestelmän piiriin. Luopuvan sitoutumisen perheille ei ollut järjestynyt uusia tukimuotoja. Heillä saattoi olla jo entuudestaan kokemusta kokonaisvaltaisesti toimivasta työntekijästä. Pelkkä myönteinen vuorovaikutus tai dialogisuus ei riittänyt sitouttamaan projektimuotoiseen palveluohjauskokeiluun, jos ajankohtaan ei osunut erityisiä palvelutarpeita tai tarvetta vastaavia palveluja ei järjestynyt. Toimivat palvelut ilman kohtuuttomia hakumenettelyjä liittyivät myös voimaantumiseen. Vuorovaikutussuhteessa verkostoitunut työntekijä saattoi ohjata hallisematonta moniasiakkuutta kohti hallittua asiakkuutta. Neuvottelusuhteessa palveluohjaaja pystyi helpottamaan asioiden käsittelyä. Tärkeä kysymys oli miten asiaa käsiteltiin. Palvelurakenteet määrittävät asiakkuudet ja siten instituutiosuhteisiin ei voida juurikaan vaikuttaa palveluohjauksen keinoin. Vammaisten lasten perheet, jotka eivät kuuluneet kehitysvammalain piiriin, kokivat olevansa väliinputoajia ja suhtautuivat toiveikkaasti vireillä olevaan vammaislakien yhdistämiseen. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä heidän perheidensä palveluohjauskokeilu on tuottanut tietoa ja hyviä käytäntöjä mahdollisen tulevan toiminnan perustaksi. Lähteet: Arnkil Tom Erik, Kokko Riitta-Liisa, Pietiläinen Erja, Seppälä Ullamaija