Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6203-6222 of 25619
  • Pitkänen, Sonja (2009)
    Tutkielma on hevosten terveydenhuoltoa käsittelevä kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on muodostaa pohja tallikohtaisille terveydenhuoltosuunnitelmille. Terveydenhuolto on oleellinen osa tuotantoeläinten, kuten nautojen ja sikojen terveyden hoitoa, mutta hevosten suunnitelmallinen terveydenhuoltotyö on Suomessa vielä varsin vähäistä. Kuitenkin hevoset liikkuvat nykyisin paljon ja asuvat isoissa yksiköissä, minkä vuoksi hevosten terveydenhuoltotyölle on tarvetta. Tutkielmassa on käsitelty tärkeitä terveydenhuollon osa-alueita tutkimustiedon ja hevosiin liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Tutkielman osa-alueet ovat hevosen elinympäristö ja käyttäytyminen, ruokinta, liikunta ja kaviot, hampaat, loiset, muut tarttuvat taudit ja ympäristöperäiset taudit, hevosen terveydentilan tarkkailu sekä hevosesta luopuminen. Tutkielma käsittelee joka osaalueen kohdalla yleisiä asioita ja niihin liittyviä ongelmia. Ongelmien ratkaisussa on hoitojen sijaan keskitytty ehkäiseviin toimenpiteisiin. Useat hevosten ongelmat ja sairaudet ovat ehkäistävissä hyvän terveydenhuoltotyön avulla. Keskeisenä ajatuksena on hevosen alkuperäisen elinympäristön huomioiminen ja soveltaminen terveydenhuollon eri osa-alueissa, mitä käsitellään kirjallisuuskatsauksen sisällä omissa pohdintaosuuksissaan sekä erillisessä kappaleessa kirjallisuuskatsauksen jälkeen. Toisia tutkielman osa-alueita on käsitelty syvällisemmin, kun taas muutama osa-alue on jätetty vähemmälle huomiolle. Hevosen käyttäytymisen ymmärtämiseksi on tärkeä tiedostaa hevosen alkuperäinen elinympäristö. Hevonen on alun perin ollut laumassa elävä vaeltaja, joka ei ole elänyt koko elämäänsä samassa ympäristössä. Tämän vaikutusta on pohdittu tutkielmassa hevosen hoitoon ja pitoon liittyvissä asioissa. Hevosen ruokinnan osalta tutkielmassa on käyty läpi lyhyesti hevosen ruuansulatuselimistön toimintaa ja hevosille sopivia rehuja. Liikunnasta ja kavioista huolehtimista sekä hampaiden huoltoa on käsitelty pintapuolisesti. Tutkielmassa on kuvattu erilaisia loishäätöstrategioita ottamatta suuremmin kantaa, mikä olisi paras. Suomessa ei ole tällä hetkellä hevosille selkeitä loishäätösuosituksia, joten yksi suositus on, että jokaiselle tallille tulisi suunnitella tallikohtaiset ulostetutkimuksiin perustuvat loislääkitysohjelmat loisten esiintymisen ja elinkiertojen sekä lääkeresistenssin mukaan. Muiden tarttuvien tautien kohdalla tutkielma on keskittynyt tauteja ehkäiseviin toimenpiteisiin. Hevosen päivittäinen terveydentilan tarkkailu on merkittävä osa hevosten terveydenhuoltoa, ja se on hevosen hoitajan jokapäiväinen tehtävä, minkä vuoksi hoitajan on tiedettävä mihin asioihin täytyy kiinnittää erityistä huomiota hevosta tarkkaillessa. Jatkossa tutkielmaa voidaan käyttää apuna tarkempien talli- ja hevoskohtaisten terveydenhuoltosuunnitelmien tekemisessä. Tutkielman pohjalta voi myös työstää yksityiskohtaisempia tiettyihin osa-alueisiin perehtyviä tutkielmia. Tällaisia osa-alueita voisivat olla esimerkiksi siittoloiden tai ravi- ja ratsutallien terveydenhuollossa huomioitavat erikoispiirteet.
  • Rahkonen, Emmi (2013)
    Hengitystiesairauteen viittaava oireilu on yksi yleisimmistä syistä hevosen tutkimiselle. Erilaiset hengitysteistä otetut näytteet helpottavat diagnoosin tekoa. Jo pitkään on yritetty selvittää, kumpi näytteenottomenetelmä, trakealima- vai keuhkohuutelunäyteenotto, olisi diagnostisempi. Useimmissa tutkimuksissa on kuitenkin päädytty siihen, että diagnostisinta olisi ottaa molemmat näytteet. Tässä lisensiaatin tutkielmassa on esitetty trakealima- ja keuhkohuutelunäytteiden kerääminen, laboratoriotutkimukset ja tulosten tulkintaa. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa on vertailtu näitä kahta menetelmää. Tutkimusosuuden tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään, kumpi näytteenottomenetelmä olisi diagnostisempi yliopistollisen hevossairaalan potilasmateriaalissa. Potilastiedostosta etsittiin 51 yliopistolliseen hevossairaalaan hengitystiesairauteen viittaavan oireilun takia tutkittavaksi tullutta hevosta, joilta oli otettu sekä trakealima- että keuhkohuuhtelunäyte. Hevosilta oli arvioitu hengitysteiden liman määrä. Näytteiden solukuva tutkittiin yliopistollisen eläinsairaalan keskuslaboratoriossa. Hevosilta oli määritetty lisäksi veren fibrinogeenipitoisuus ja valkosolujen määrä. Hevoset olivat iältään 2-25 vuotiaita, ja mukana oli tammoja, ruunia ja oreja. Rodultaan hevoset olivat puoliverisiä, lämminverisiä, suomenhevosia ja poneja. Yleisin oire oli alentunut suorituskyky. Muita oireita olivat yskä, räkäisyys, nenäverenvuoto ja kuume. Näytteenottomenetelmien välillä havaittiin riippuvuus neutrofiilien, lymfosyyttien ja makrofagien prosenttiosuuksissa. Hengitysteiden liman määrän ja neutrofiilien prosenttiosuuksien välillä havaittiin riippuvuus. Fibrinogeenipitoisuuden ja liman määrän välillä, sekä fibrinogeenin ja trakealimanäytteiden neutrofiilien välillä havaittiin myös riippuvuus. 30/51 määriteltiin sairaiksi jomman kumman näytteen perusteella käytetyillä neutrofiilien raja-arvoilla, mutta 9/51 hevosella (18 %) trakealima- ja keuhkohuuhtelunäytteen tulkinta erosi toisistaan. Tulokset viittaavat siihen, että tässä potilasaineistossa trakealima- ja keuhkohuuhtelunäytteet olisivat sairauden havaitsemisen suhteen melko vertailukelpoisia keskenään tämänhetkistä näytteiden tulkintatapaa käytettäessä. Tutkimuksen aineisto oli hyvin valikoitunutta; kaikilla hevosilla oireilu oli ollut kroonista tai uusiutuvaa. Tutkimuksessa ei ollut mukana oireetonta vertailuryhmää. Tässä tutkimuksessa menetelmien herkkyyttä ja tarkkuutta sairauden havaitsemisen suhteen ei voitu määrittää, sillä sairautta ei pystytty toteamaan ilman, että näytteiden tulokset olisivat olleet osana diagnoosia. Lisää tutkimuksia näytteenottomenetelmien osuvuuden määrittämiseksi tarvitaan.
  • Torkki, Mari (2014)
    Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on päivittää hevosten sisäloisten loislääkeresistenssitilannetta Suomessa ja maailmalla, nykyiset hoitosuositukset sekä ottaa selvää mahdollisista uusista markkinoille tulevista loislääkeaineista. Riittävän taustatiedon varmistamiseksi työn alussa on käsitelty hevosten yleisimmät sisäloiset ja Suomessa käytössä olevat hevosten sisäloisiin vaikuttavat lääkeaineet. Hevosilla sisäloiset ovat tärkeä syy sairastamiseen, minkä takia niitä tulee kontrolloida. Suuret loistartunnat voivat vaikuttaa hevosen suorituskykyyn, kasvuun ja yleiskuntoon sekä altistaa stressin kautta muille sairauksille. Suurimman uhan hevosten terveydelle aiheuttavat Cyathostomum spp., Parascaris equorum, Anoplocephala perfoliata ja Strongylus vulgaris. Cyathostomioita ja P. equorumia pidetään nykyään hevosten tärkeimpinä loispatogeeneina. Varsoilla, alle 1-vuotiailla hevosilla, yleisimpiä sisäloisia ovat P. equorum ja Strongyloides westeri. Aikuisilla hevosilla yleisimpiä sisäloisia ovat suuret sukkulamadot, kihomadot ja keuhkomadot. Rutiininomaiset intervallilääkitykset ovat aiheuttaneet hevosten loispopulaatioille suuren valintapaineen, mikä on johtanut resistenttien kantojen kehittymiseen. Tähän mennessä hevosilla loislääkeresistenssiä ovat kehittäneet Cyathostominae- ja Parascaris equorum -loiset. Cyathostomioilla eli pienillä strongyluksilla resistenssin kehittymisestä raportoitiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla ja P. equorumilla vasta vuonna 2000. Nykyään resistenssi on kasvava ongelma hevosten sisäloislääkkeitä kohtaan. Resistenssistä on julkaistu vuosittain useita tutkimuksia ja ne tulisikin käydä säännöllisesti läpi, jotta hoitosuositukset ja loisten kontrolliohjelmat pysyvät ajan tasalla. Kirjallisuudessa on tälläkin hetkellä ristiriitaisia ohjeita loisten kontrolloimiseen, eikä resistenssin kehittymisen hidastaminen ole edennyt toivotulla tavalla. Resistenssin havaitsemisen jälkeen loistartuntoja ja loisten leviämistä on pyritty kontrolloimaan ei-lääkkeellisillä keinoilla, esimerkiksi laidunhygieniasta huolehtimalla. Samalla on otettu käyttöön myös kohdennettu loislääkitys, jolloin hevoset lääkitään vain ulostenäytetutkimusten tulosten perusteella. Yleisenä raja-arvona lääkitykselle on ollut 200 epg (madonmunien määrä grammassa ulostetta), mutta menetelmän luotettavuudessa on puutteita. Lääkekehityksen rinnalla on kehitelty myös tarkempia tutkimusmenetelmiä loistartuntojen määrittämiseksi. Esimerkiksi Cyathostominae-, P. equorum- ja A. perfoliata -tartuntojen määrittäminen tulee tulevaisuudessa perustumaan ELISA (Enzyme-linked immunosorbent assay)- ja PCR (polymerase chain reaction) -pohjaisiin menetelmiin. Hevosille on kehitetty vuoden 1917 jälkeen 11 uutta sisäloisiin tehoavaa lääkeainetta. Nykyään yleisesti käytössä on bentsimidatsolit, makrosykliset laktonit, pyrimidiinit ja pratsikvanteli. Näiden lääkeaineiden käyttöä on rajoitettava, jotta niitä voidaan käyttää tulevaisuudessa loisten häätämiseen, koska uusien loislääkeaineiden kehitys on hidasta. Muutamasta aineesta on saatu lupaavia tuloksia, kuten esimerkiksi netobimiini hevosten strongylusten häätämisessä ja sykliset oktadepsipeptidit, joita on tutkittu lähinnä märehtijöiden sukkulamadoilla. Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan ennen kuin ne voidaan ottaa hevosilla yleisesti kliiniseen käyttöön.
  • Torkki, Mari (2014)
    Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on päivittää hevosten sisäloisten loislääkeresistenssitilannetta Suomessa ja maailmalla, nykyiset hoitosuositukset sekä ottaa selvää mahdollisista uusista markkinoille tulevista loislääkeaineista. Riittävän taustatiedon varmistamiseksi työn alussa on käsitelty hevosten yleisimmät sisäloiset ja Suomessa käytössä olevat hevosten sisäloisiin vaikuttavat lääkeaineet. Hevosilla sisäloiset ovat tärkeä syy sairastamiseen, minkä takia niitä tulee kontrolloida. Suuret loistartunnat voivat vaikuttaa hevosen suorituskykyyn, kasvuun ja yleiskuntoon sekä altistaa stressin kautta muille sairauksille. Suurimman uhan hevosten terveydelle aiheuttavat Cyathostomum spp., Parascaris equorum, Anoplocephala perfoliata ja Strongylus vulgaris. Cyathostomioita ja P. equorumia pidetään nykyään hevosten tärkeimpinä loispatogeeneina. Varsoilla, alle 1-vuotiailla hevosilla, yleisimpiä sisäloisia ovat P. equorum ja Strongyloides westeri. Aikuisilla hevosilla yleisimpiä sisäloisia ovat suuret sukkulamadot, kihomadot ja keuhkomadot. Rutiininomaiset intervallilääkitykset ovat aiheuttaneet hevosten loispopulaatioille suuren valintapaineen, mikä on johtanut resistenttien kantojen kehittymiseen. Tähän mennessä hevosilla loislääkeresistenssiä ovat kehittäneet Cyathostominae- ja Parascaris equorum -loiset. Cyathostomioilla eli pienillä strongyluksilla resistenssin kehittymisestä raportoitiin ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla ja P. equorumilla vasta vuonna 2000. Nykyään resistenssi on kasvava ongelma hevosten sisäloislääkkeitä kohtaan. Resistenssistä on julkaistu vuosittain useita tutkimuksia ja ne tulisikin käydä säännöllisesti läpi, jotta hoitosuositukset ja loisten kontrolliohjelmat pysyvät ajan tasalla. Kirjallisuudessa on tälläkin hetkellä ristiriitaisia ohjeita loisten kontrolloimiseen, eikä resistenssin kehittymisen hidastaminen ole edennyt toivotulla tavalla. Resistenssin havaitsemisen jälkeen loistartuntoja ja loisten leviämistä on pyritty kontrolloimaan ei-lääkkeellisillä keinoilla, esimerkiksi laidunhygieniasta huolehtimalla. Samalla on otettu käyttöön myös kohdennettu loislääkitys, jolloin hevoset lääkitään vain ulostenäytetutkimusten tulosten perusteella. Yleisenä raja-arvona lääkitykselle on ollut 200 epg (madonmunien määrä grammassa ulostetta), mutta menetelmän luotettavuudessa on puutteita. Lääkekehityksen rinnalla on kehitelty myös tarkempia tutkimusmenetelmiä loistartuntojen määrittämiseksi. Esimerkiksi Cyathostominae-, P. equorum- ja A. perfoliata -tartuntojen määrittäminen tulee tulevaisuudessa perustumaan ELISA (Enzyme-linked immunosorbent assay)- ja PCR (polymerase chain reaction) -pohjaisiin menetelmiin. Hevosille on kehitetty vuoden 1917 jälkeen 11 uutta sisäloisiin tehoavaa lääkeainetta. Nykyään yleisesti käytössä on bentsimidatsolit, makrosykliset laktonit, pyrimidiinit ja pratsikvanteli. Näiden lääkeaineiden käyttöä on rajoitettava, jotta niitä voidaan käyttää tulevaisuudessa loisten häätämiseen, koska uusien loislääkeaineiden kehitys on hidasta. Muutamasta aineesta on saatu lupaavia tuloksia, kuten esimerkiksi netobimiini hevosten strongylusten häätämisessä ja sykliset oktadepsipeptidit, joita on tutkittu lähinnä märehtijöiden sukkulamadoilla. Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan ennen kuin ne voidaan ottaa hevosilla yleisesti kliiniseen käyttöön.
  • Hudson, Sarah (2010)
    This research forms a discursive analysis of almost two decades of key statements delivered by Sayyed Hassan Nasrallah, secretary-general of the Lebanese nationalist militia and political party, Hezbollah. The statements, sourced primarily from a translated compilation edited by Nicholas Noe and published by Verso (2007), reflect the continually evolving populist strategies of a party which has, against many odds, gained a large and impressively cross-sectarian support base in Lebanon and the surrounding region. The aim of the study is two-pronged. It hopes to offer an insightful analysis into the pragmatic politicking of a democratically elected, yet demonstrably lethally armed political party which is possessed of the potential to greatly influence peace and conflict in the region. It also seeks to promote an alternative theoretical perspective to research which continually seeks to locate similar such case studies on an ideologically loaded matrix of'terrorism vs. freedom fighter'. The theory outlined in Ernesto Laclau's 'On Populist Reason' (2005) functions as the framework for analysis. This non-pathological theory of populism provides an excellent lens through which to more objectively examine the way in which popular support is mobilized by what may be essentially democratic, yet highly controversial political movements. After analyzing constructions of 'the enemy', 'the people' and the role of the signifier of resistance over three separate chronological time periods, the research concludes that the politicking of Hezbollah has witnessed a significant discursive shift away from the rhetoric of extremism and towards that of political moderation. This analysis is noteworthy at a time when dominant western political discourses proclaim the dangers of openly 'fundamentalist' or extremist discourses as a threat to the ideals of global liberal democracy. It is concluded that political research should not underestimate the intelligence and pragmatism of groups who build, mobilize and maintain their support as powerful, armed and potentially dangerous non-state actors. A theoretical approach which allows for the insightful analysis of discursive phenomena, within the context of important socio-political factors, retains more likelihood of offering genuine insight into the popular political as it relates to a volatile regional and potentially global context.
  • Holm, Johanna (2015)
    Tutkielman lähtökohtana on tarkastella yhteiskunnassamme pinnalla olevaa ilmiötä, hyvinvointia ja sen rakentumista. Tarkastelu keskittyy verkkoympäristöön ja siellä toimivaan Hidasta elämää -sivustoon. Sivustoa tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin rakentumisen ulottuvuuksista. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kirjallisuus yhteisöllisyyden myöhäismodernista luonteesta ja verkkoyhteisöistä sekä kirjallisuus yksilön subjektiivisen hyvinvoinnin tutkimuksesta. Subjektiivista hyvinvointia tarkastellaan yksityiskohtaisemmin kuuden ulottuvuuden kautta, jotka kuvaavat hyvinvoinnin eri puolia. Ulottuvuudet ovat (1) itsensä hyväksyminen, (2) positiivinen suhde muihin, (3) autonomia, (4) ympäristön hallinta, (5) tarkoitus elämässä ja (6) henkilökohtainen kasvu. Hidasta elämää -verkkosivuston kantavana teemana on hitaan elämän eetos. Lopuksi tämä ulottuvuus asemoidaan vielä verkkoympäristön nopeatahtiseen luonteeseen, ja tarkastellaan, miten hidas elämä toteutuu nopean ympäristön raameissa. Tutkielma on laadullista tutkimusta, ja se tehtiin netnografian, eli verkossa tehtävän etnografian keinoin. Netnografia perustuu osallistuvaan havainnointiin verkossa, ja sen avulla on mahdollista saavuttaa syvällinen ymmärrys tutkittavasta yhteisöstä, joka puolestaan kertoo laajemmin jotain yhteiskunnallisesta ilmiöstä tai kulttuurista. Olennaista on tutkijan tekemä kenttätyö, eli se aika, kun hän viettää tutkimuksen kohteena olevalla sivustolla havainnoiden kokonaisvaltaisesti yhteisön kulttuuria, keräten aineistoa ja tarvittaessa myös osallistuen yhteisön toimintaan. Tässä tutkielmassa Hidasta elämää -sivustolla vietettiin yhteensä 45 päivää kahdessa eri kenttätyöjaksossa. Näiden jaksojen aikana kerättiin tutkielman aineisto, eli kunakin päivänä sivustolla näkyvä materiaali. Tutkielman keskeisinä tuloksina huomataan, että sivuston yhteisön ja yhteisöllisyyden rakentumisessa voidaan erottaa kolme eri funktiota: (a) kokemusten, ajatusten ja informaation välittäminen, (b) kaupallisuus ja (c) vuorovaikutteisuus. Hyvinvoinnin rakentumisessa puolestaan havaitaan, että hyvinvoinnin kuusi ulottuvuutta ovat löydettävissä Hidasta elämää -sivustolta, ja painotus on ulottuvuuksissa (5) tarkoitus elämässä ja (6) henkilökohtainen kasvu. Vähiten havaitaan ulottuvuutta (2) positiivinen suhde muihin. Johtopäätöksissä esitetään, että Hidasta elämää -verkkosivustossa on havaittavissa melko vahvasti myöhäismodernille ja verkkoyhteisöille ominaisia piirteitä. Sivusto rakentuu henkilökohtaisille intresseille, ja sitä voi käyttää itsensä, minä-projektin rakentamisen apuna. Kaupallisuus on vahvasti läsnä. Hyvinvointi rakentuu sivustolla yksilölähtöisesti ja niin ikään minä-projektin rakentamisen välineenä, mutta sen tarkoitus on usein loppujen lopuksi myös yhteisöllinen hyvinvointi. Hyvinvointi esittäytyy pääasiallisesti liikkeessä olevana, saavuttamattomissa olevana tavoitteena. Sivustolla on nähtävissä myös henkisyys ja usko johonkin korkeampaan, ihmistä suurempaan voimaan. Hitaan kulttuurin teeman toteutuminen nopean verkkoympäristön sisällä osoittautuu epätasaiseksi. Verkkoympäristö on lähtökohtaisesti muuttuva, nopeatahtinen ja liikkeessä. Myös Hidasta elämää -sivusto on teemastaan huolimatta mukana tässä liikkeessä, osin omin sisällöin ja valinnoin, osin väistämättä sen vuoksi, että se elää nimenomaan verkon raamittamassa ympäristössä.
  • Perälä, Jussi (2002)
    Tutkielman tutkimuskohteena on amfetamiinia ja heroiinia suonensisäisesti käyttävät henkilöt. Tutkimuskohteina olleet henkilöt käyttivät muitakin aineita kuten alkoholia ja Subutexia. Haastatellut henkilöt ovat 28-41-vuotiaita ja ovat käyttäneet kertomansa mukaan amfetamiinia sekä heroiinia suonensisäisesti 2-20 vuotta. Haastateltuja oli seitsemän henkilöä. Haastatelluista yksi oli nainen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää narkomaaneiksi ja sekakäyttäjiksi luokiteltujen henkilöiden päivittäistä elämää: selvittää käyttäjien toimintatapoja amfetamiinin ja heroiinin hankinnassa. Miten narkomaani kokee sosiaalisen ympäristönsä sekä muun yhteiskunnan omasta elämäntilanteestaan nähtynä? Millaiseksi he kokevat oman henkilökohtaisen käyttönsä, miksi amfetamiinia ja heroiinia käytetään vaihdellen, erikseen tai yhdessä, hallitseeko narkomaani näin omaa käyttöään? Tutkimusmenetelminä tutkielmassa oli etnografiset menetelmät: osallistuva ja osallistumaton havainnointi, kenttätyömenetelmät, avoimet haastattelut ja keskustelut. Varsinaisesti tutkielman tulokset olivat erittäin samanlaisia kuin aikaisemmissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa. Tutkielma toi kuitenkin tuloksina esille suomalaisten kovien huumeiden käyttäjien kokemuksia huumeiden käytön opettelemisesta sekä huumeiden eri käyttötavoista, huumeiden (lähinnä amfetamiinin ja heroiinin) sekä lääkekorvikkeiden vaikutuksista. Kvalitatiivisten haastattelujen luotettavuuden tarkastamiseksi haastateltujen kertomuksia huumeiden vaikutuksista verrattiin lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Kovien huumeiden käyttämisen eri vaiheista, käytön lopettamisesta tai sen yrittämisestä sekä mahdollisesta käytön uudelleen aloittamisesta tulee aineiston valossa jotakin esille. Esille tuloksina tuli miten huumeita hankitaan, hintatietoja sekä miten kovien huumausaineiden käyttöä rahoitetaan. Tutkielmasta käy ilmi millä keinoin huumeita hoidetaan, esimerkiksi autojen ja puhelimien avulla. Tutkielmassa on narkomaanien näkemyksiä yhteiskunnan eri instituutioista: esille tulee käyttäjien kokemuksia niin hoito- kuin poliisiviranomaisista sekä anonyymipalvelusta. Tutkielmassa tulee lisäksi esille käyttäjien kokemuksia omasta kulttuuristaan, siihen liittymisestä sekä näkemyksiä sen eri puolista. Tutkielma sisältää sanaston havainnoitujen ja haastateltujen puheessa esiintyneistä sanoista. Käytetyimmät kirjallisuuslähteet tässä tutkielmassa ovat Agar, Michael (1973): Ripping and running. Seminar press, New York; Hakkarainen, Pekka (1987): Huumausainekulttuuri ja käyttötavat Suomessa. Sosiologian lisensiaattitutkielma, Turun yliopisto; Heinonen, Markku (1989): Käyttäjä kohtaa kontrollin. Sosiaalihallituksen julkaisuja, 7/1989; Kinnunen, Aarne (1996): Isännät, rengit ja pokat - huumemarkkinat ja oheisrikollisuus Helsingissä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Preble, E & Casey, J (1969): Taking care of business- The Heroin User's life on the street, The International Journal of addictions, 4(1), pp. 1-24, March 1969 sekä Svensson, Bengt (1996): Pundare, jonkare och andra. Carlssons, Stockholm.
  • Marttinen, Eeva (2010)
    Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä typpi on usein kasvien kasvua rajoittava tekijä. Metsämaan typpivarannot koostuvat pääasiassa orgaaniseen ainekseen sitoutuneista typpiyhdisteistä, erityisesti aminohapoista. Ektomykorritsasienet osallistuvat metsämaassa tapahtuvaan typenkiertoon hajottamalla orgaanisia typpiyhdisteitä ja kuljettamalla niitä kasvien käytettäväksi. Sienisolun sisällä tapahtuvasta aminohappojen mineralisaatiosta tiedetään toistaiseksi melko vähän. Aminohappo-oksidaasit katalysoivat aminohappojen mineralisaatiota. Eräissä ektomykorritsaa muodostavien kantasienten suvuissa on osoitettu L-aminohappo-oksidaaseja (LAO). Toistaiseksi LAO-geeniä ei tunneta kantasienistä. Työssä kuvattiin ensimmäistä kertaa LAO-geeni kantasienistä. Hiekkatympösen LAO1- geenin cDNA:n 5´ ja 3´ päiden emäsjärjestykset määritettiin RACE-PCR -menetelmällä, josta saatujen sekvenssien perusteella suunniteltiin alukkeet koko geenin cDNA:n ja genomisen DNA:n monistamiseksi. Genomisen DNA ja cDNA -sekvenssien perusteella määritettiin hiekkatympösen LAO1-geenin rakenne. Hiekkatympösen LAO1-geeni koostuu viidestä eksonista ja neljästä intronista. Hiekkatympösen LAO1-geenin yläpuoliselta alueelta löydettiin typpimetabolian säätelyyn osallistuvan proteiinin sitoutumiskohta. LAO1-geeniä edeltävä geenin osittainen genominen DNA-sekvenssi määritettiin. Kangaslohisienen genomissa LAO1-geeniä edeltävä geeni oli ennustettu pyruvaattidekarboksylaasiksi. Lisäksi työssä määritettiin hiekkatympösen toisen LAOhomologin cDNA:n osittainen emäsjärjestys. Työssä tunnistettiin myös toisen kantasienen, kangaslohisienen, LAO-geeni. LAO-geeniksi tunnistettu kangaslohisienen geenimalli oli aiemmin ennustettu NCBI:n tietokannassa toiminnaltaan tuntemattomaksi proteiiniksi. Proteiinien sukupuun perusteella hiekkatympösen ja kangaslohisienen LAO:n kantamuoto on kahdentunut. Työstä saatu tutkimustulos tuo täysin uutta tietoa molekyylibiologian tasolla ektomykorritsasienten aminohappojen katabolisista reaktioista. Aminohappojen mineralisaation seurauksen muodostuneet ammoniumionit saattavat olla merkittävä typen lähde myös maan muille mikrobeille ja kasveille. On mahdollista, että ektomykorritsasienten LAO-entsyymi on yksi merkittävä tekijä metsämaan typenkierrossa.
  • Hylkilä, Jenni (2005)
  • Svedström, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2012)
    The interest in wood and its main constituent, cellulose, is growing continuously. This can be explained by the demands of sustainable development and the extending scope of applications enabled by novel materials like nanocrystalline cellulose. Outstanding mechanical properties are one of the main reasons for the usability of wood. However, details on the ultrastructure of wood cell wall are still lacking, and thus also the origin for the mechanical properties is partly unknown. The various properties of plant materials arise from their hierarchical structure. Thus information at several size scales is needed for revealing the structure-function relationships. In this study, the structure of plant cell wall and cellulose based materials was characterized from the micro- to nanometer scale: using x-ray microtomography, the three-dimensional cellular structure was revealed and using x-ray scattering methods, the nanostructure was investigated. In the cell wall, parallel cellulose chains form microfibrils, which are partially crystalline and embedded in an amorphous hemicellulose-lignin matrix. The orientation, width and length of the crystalline parts of microfibrils vary between the plant species and materials. In this thesis, the cellulose structure was characterized in various plant species, and the effects due to drying, chemical pulping and acid hydrolysis were determined. It was found that the properties of the amorphous matrix played a role in all the effects studied. The wide spectrum of the samples, including native cotton, flax, bamboo, various wood species, pulp, microcrystalline and nanofibrillated cellulose (MCC, NFC), enabled interesting comparisons. It was observed, that in tension wood, pulp, MCC, and NFC, the cellulose crystallite width was significantly larger than in native normal wood. The high cellulose content and lack of lignin were typical for all the samples with a larger crystallite width. It was also found that the lateral and longitudinal order of the cellulose chains in crystallites was higher in never-dried wood compared to the corresponding air-dried samples. This indicated that the moisture had impact on the structures formed by crystalline cellulose although the water molecules can not enter the crystallites. One of the objects of the thesis was the study of the cellulose structure of oak from the Swedish warship Vasa. The results gave information on the preservation of the historically important wood throughout the centuries at the bottom of the sea.
  • Suurpää, Leena (2002)
    The aim of this study is to shed new light on the ways in which the distinctions between immigrants and Finns have been drawn in the late 1990's. The topic is approached from the point of view of diversity, difference and inequality, which are interpreted as inter-connected concepts. To support and illustrate the analysis, group interviews with Finnish young people as well as municipal policy documents have been used. The main empirical material consists of 13 group interviews with young people, aged 17 to 19, all from Helsinki. In addition, the municipal integration programmes for the Helsinki region have been consulted as a secondary material. This study explores the tensions between group belonging and differentiation, particularly with regard to the attitudes of young Finns towards immigrants. Secondly, it investigates the contents and structure of their conceptualisations of immigrants, tolerance and racism. The study also dwells on the implications of these conceptualisations for the social and material conditions of immigrants in Finland. Thirdly, it undertakes to follow up on how the immigrant-related questions are interpreted in municipal policy documents. Using the concepts of tolerance and solidarity, it asks what societal membership-conditions immigrants are faced with. Furthermore, what are the main challenges that a multicultural society creates for the welfare-state? The study consists of five separate articles and an introduction. The methodological and theoretical orientation of the work is to do justice to the dynamic, social and evaluative nature of the conceptualisations studied. The theoretical framework is based on youth studies, cultural studies, and classical sociological concepts such as group and solidarity. The study provides an evaluation of late modern convictions concerning increasing individual freedom and the fragmentation of traditional social bonds. The ethos of individualism proves on closer examination to be rather selective - and that in ways that the issue of immigrants is well suited to illustrate. The title of the study, Hierarchies of Difference, provides an interpretative framework for the study. Difference can be regarded as a source of a group's strength where the diversity is seen as enriching, or it can be construed negatively as the symbol of group's weakness. In addition, difference can be interpreted variously as a sign of power or of powerlessness in the individual. It all depends on whose differences are being discussed, and as compared to what. In the concept of 'immigrant' the ideas of cultural inequality and of a lower social standing often seem to become entangled, making this concept inherently hierarchical. Nevertheless, such hierarchies can be contested. This study therefor takes a critical stance towards simplifications that classify immigrants as different from (other) Finns in a uniform and enduring manner. Differences and similarities, like individual and communal problems, cannot be approached as mutually exclusive propositions. Finally, the hierarchies of difference are also approached by putting racism and toleration in dialogue. Racist and tolerant conceptualisations can, as this study reveals, follow similar logic and impose similar distinctions: between "us" and "them", between similar and different, between included and excluded.
  • Pyy-Martikainen, Marjo (2000)
    Tutkimuksessa perehdytään hierarkkisen multinomi-logit-mallin teoriaan ja sovelletaan mallia ikääntyvien työt-tömien työttömyyden päättymistapoihin vaikuttavien tekijöiden analysointiin. Hierarkkisen multinomi-logit-mallin teoreettisena perustana on stokastinen hyödyn maksimointiteoria. Stokastisen hyödyn maksimointiteorian mukaan kukin työttömyyden päättymistapa tuottaa yksilölle tietyn määrän hyötyä. Hyötyä maksimoiva yksilö valitsee hänelle mahdollisista työttömyyden päättymistavoista sen, jonka tuottama hyöty on suurin. Stokastiseen hyödyn maksimointiteoriaan perustuvan diskreetin valinnan mallin avulla voidaan arvioida, millä todennäköisyydellä yksilö valitsee tietyn työttömyyden päättymistavan. Hierarkkinen multinomi-logit-malli on multinomi-logit-mallin yleistys. Malli yleistää multinomi-logit-mallia sallimalla korrelaation hyötyfunktioiden satunnaistermien välillä. Mallin ideana on jakaa työttömyyden päätty-mistavat ryhmiin siten, että toistensa substituutteina toimivat työttömyyden päättymistavat kuuluvat samaan ryhmään. Samaan ryhmään kuuluvien työttömyyden päättymistapojen hyötyfunktioiden satunnaistermit voivat olla korreloituneita. Mallin idea soveltuu hyvin empiirisiin havaintoihin ikääntyvien käyttäytymisestä työmarkkinoilla. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan, mitkä tekijät vaikuttavat ikääntyvien työttömien työttömyyden päättymistapoihin. Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on etenkin se, miten taloudelliset tekijät, kuten työt-tömyysturvan laji ja työttömän odotettavissa oleva palkka, vaikuttavat työttömyyden päättymistapaan. Toinen keskeinen teema tutkimuksessa on työvoimapoliittisten toimenpiteiden merkitys ikääntyvien työttömien kannalta. Empiirisessä osassa analysoitiin ikääntyvien työttömien työttömyyden päättymistapoihin vaikuttavia tekijöitä analyysimenetelmänä multinomi-logit-malli sekä kolme erilaista hierarkkista multinomi-logit-mallia. Parhaaksi malliksi osoittautui hierarkkinen multinomi-logit-malli, jossa työttömyyseläke ja työvoimapoliittiset toimenpiteet muodostavat oman ryhmän. Mallin implikoima korrelaatio työttömyyseläkkeen ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden välillä voidaan tulkita siten, että ikääntyvät työttömät pitävät työvoimapoliittisia toimenpiteitä ja työt-tömyyseläkettä samankaltaisina vaihtoehtoina tehdessään valintoja työmarkkinoilla. Estimointitulosten mukaan taloudellisilla tekijöillä on voimakas ikääntyvien työttömien työttömyyden päätty-mistapoja ohjaava vaikutus. Myös ikä työttömyyden alkaessa vaikuttaa voimakkaasti työttömyyden päättymistapaan. 56-vuotiaana tai sitä vanhempana työttömäksi joutuneet siirtyvät todennäköisimmin työttömyyseläkkeelle. Sitä nuoremmilla iän vaikutus on eriytynyt siten, että peruspäivärahaa saavilla todennäköisin työttömyyden päättymistapa on työllistyminen ja ansiopäivärahaa saavilla työvoimapoliittisille toimenpiteille siirtyminen. Es-timointitulosten mukaan työttömyyttä edeltänyt työvoimapoliittisilla toimenpiteillä olo ei vaikuta ikääntyvien työttömien työllistymistodennäköisyyteen. Tärkeimmät lähteet: McFadden, D. (1978). Modeling the choice of residential location. Teoksessa A. Karlquist, L. Lundqvist, F. Snickars & J. Weibull (toim.) Spatial interaction theory and residential location. Amsterdam: North-Holland, 75-96. Koppelman, F. & Wen, C.H. (1998). Alternative nested logit models: structure, properties and estimation. Trans-portation Research B 32 (5), 289-298.
  • Suokas, Janne (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan pystytäänkö organisaatioiden päätöksentekoon liittyvien työvaiheiden uudelleenjärjestelyllä tehostamaan itse lopulliseen päätöksentekoon tähtäävää toimintaa. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti hierarkkisten organisaatiorakenteiden avulla toteutettuun informaation prosessoinnin sekä päätöksenteon hajauttamiseen. Informaation prosessoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä työvaiheita, joiden avulla organisaatio muokkaa niin sanotusta raakainformaatiosta itselleen sopivaa ja käyttökelpoista muokattua tietoa. Tutkimusongelmana on miten organisaation sisällä tapahtuva informaation prosessointi tulisi järjestää, jotta se voitaisiin suorittaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat prosessoinnista organisaatiolle aiheutuva viive sekä prosessointia suorittavien agenttien palkkakustannukset. Tutkimusongelma liittyy tiiviisti organisaatioiden johtamistapahtumaan ja erityisesti siellä tapahtuvaan päätöksentekoon. Päätöksentekoon tähtäävää prosessia pyritään mallintamaan luomalla informaation prosessointiin keskittynyt verkosto. Verkosto koostuu informaation prosessointiin keskittyneistä agenteista sekä verkostossa ylimmällä tasolla olevasta päätöksentekijästä. Verkoston tarkoituksena on kuvata päätöksenteon taustalta yleensä löytyvää laajempaa päätöstä valmistelevaa työvaihetta. Tämä työvaihe on melko yleisesti järjestetty ainakin jonkin asteisesti hierarkkiseen muotoon ja sen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan juuri hierarkkisen organisaatiomallin etuja informaation prosessoinnissa. Hierarkian avulla pystytään hajauttamaan tehokkaasti informaation prosessointiin liittyviä eri työvaiheita ja näin nopeuttamaan koko prosessia. Tutkielmassa pyritään esittämään perusteluja hierarkkisen organisaatiomallin yleisyydelle sekä sen käytölle etenkin päätöksentekoon keskittyneissä verkostoissa. Hierarkian käyttöä perustellaan sen tehokkuudella hajautetussa päätöksentekomallissa ja toisaalta tämän oletetun tehokkuuden avulla perustellaan hierarkian yleisyyttä organisaatioiden rakenteissa. Käsiteltävän mallin avulla pyritään muodostamaan perusteet tehokkaalle informaation prosessointiin keskittyneelle organisaatiolle. Organisaation hierarkkisten rakenteiden avulla mallinnetaan tehokas päätöksentekoon keskittynyt verkosto, jossa päätöksentekoon kuluvaa aikaa minimoidaan vaihtelemalla esimerkiksi prosessointiin osallistuvien agenttien määrää sekä järjestystä ja samalla hierarkiassa vallitsevia esimies-alais -suhteita.
  • Liukkonen, Anna-Liisa (1966)
  • Halén, Liinamaria (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan Hieronymuksen askeesin ihanteen muotoutumista ja kehittymistä antiikin roomalaisessa yhteiskunnassa. Askeettisen elämäntavan kehitys oli alkanut jo 100-luvulla, mutta 300 400-lukujen taitteessa kiistat erakkohengellisyyttä kannattavien separatistien ja perinteisiä perhearvoja kannattavien traditionalistien välillä yltyivät suuriksi. Tutkielmassa tarkastellaan Hieronymuksen käsitystä ihannekristitystä perheen näkökulmasta ja verrataan ihanteen mukaista perhekäsitystä perinteiseen roomalaiseen perheeseen. Hieronymuksen ihanne oli hänen mukaansa myös mahdollista saavuttaa, joten keskeisenä tutkimustehtävänä on selvittää, miten ihanne käytännössä saavutettiin. Tutkielman lähdeaineistona käytetään Hieronymuksen pääasiassa naisille kirjoittamia kirjeitä, sillä Hieronymus edisti askeesin ihannettaan sille myötämielisten maallikoiden, eritoten naisten, kautta. Hieronymuksen ihannekristityn tärkein tehtävä oli harjoittaa askeesia. Askeesin harjoittaminen tarkoitti sukupuolista pidättyvyyttä, paastoa, eristäytymistä ympäröivästä yhteiskunnasta, opiskelua ja omaisuudesta luopumista. Askeesin ihannointi perustui hänen pelastuskäsitykseensä, jonka mukaan ihminen saattoi pelastua vain omistautumalla Kristukselle kokonaisvaltaisesti. Mitä vähemmän inhimilliseen elämään kuuluvia elementtejä kristityn elämään kuului, sitä hyveellisempi hän oli. Täydellisimmillään harjoitettuna askeesi mahdollisti maailman murheista ja kivuista vapautetun enkelimäisen olotilan saavuttamisen jo tässä elämässä. Roomalaisessa yhteiskunnassa naimattomien naisten asema oli ollut heikoin ja avioituneiden vahvin, mutta Hieronymuksen hyveellisten hierarkiassa neitsyys oli elämän ylin ihanne avioituneiden ja uudelleenavioituneiden ollessa hänen arvoasteikkonsa alimmilla sijoilla. Varhaisimpina vuosinaan Hieronymus suhtautui perheellisyyteen ja perhesuhteisiin erittäin kielteisesti. Vuosien kuluessa hän alkoi kuitenkin käyttää perheen muotoa hyväkseen, sillä hänen ihanteensa huipentumana voidaan nähdä askeesin ihanteen institutionalisoituminen perinteisen perhemallin mukaisesti. Aiempi kehotus harjoittaa askeesia täydellisen eristyksissä muuttui suositukseksi elää yhdessä erikseen, luostarissa. Perinteinen roomalainen perhehierarkia toteutui luostarin hengellisessä perheessä perinteisen perheen kaltaisesti. Askeettinainen oli yhtä sidottu luostariinsa ja sen johtajiin kuin vaimo kotiinsa ja mieheensä. Perheen lopulliset päätökset teki perinteisessä perheessä pater familias, hengellisessä perheessä luostarin miespuolinen johtaja. Hierarkia, johon nainen oli sidottu, ei siis muuttunut askeettisessa yhteisössä. Uuden hengellisen perheen jäsenten välisissä suhteissa toistuivat samat vaatimukset tottelevaisuudesta, kunniasta, moitteettomasta käytöksestä ja velvollisuuksien täyttämisestä kuin perinteisessä perheessä. Perhetyypistä riippumatta naisen asema pysyi samana, konteksti oli eri. Askeesin harjoittamisella oli Hieronymukselle sosiaalinen funktio. Hän näki ideologiansa edustavan oikeaa kristillistä oppia aikansa kristillisten tulkintojen moninaisuudessa. Lukuisat Hieronymuksen kuvaamat konfliktit paljastivat, että teologista kuohuntaa sekä keskustelua oikeanlaisen kristillisen uskon harjoittamisen muodoista esiintyi paljon. Hieronymus piti askeesia yhteisöä ja todellista kristillisyyttä parantavana tekijänä, jolloin laajemmasta perspektiivistä katsottuna askeesin harjoittamisen saama suosio mahdollisti kristinuskon opin yhtenäistämisen ja samalla oikean opin toteutumisen valvonnan.
  • Enckell, Vera-Maria (2015)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan pääasiassa hiukkasfysiikan standardimallin mukaisen Higgsin skalaarikentän stokastista käyttäytymistä inflaation aikana. Tavoitteena on tutkia inflaation aikana kenttään syntyneiden, kvanttimekaanista alkuperää olevien perturbaatioiden vaikutusta kentän inflaation aikaiseen kehitykseen. Koska Higgsin kentän potentiaali tunnetaan standardimallin puitteissa hyvin, on kentän inflaation aikainen kehitys mahdollista selvittää. Perusongelma on, että potentiaaliin syntyy mahdollinen epästabiilisuusalue, jossa sen arvo laskee jyrkästi kaukana kentän nykyisestä arvosta. Tämä alue on inflaation aikana saavutettavissa helposti perturbaatioiden myötä. Haluttaisiin, että todennäköisyys universumille olla nykyisessä tilassaan ei kuitenkaan olisi herkkä inflaation asettamille alkuehdoille. Tämä vaatii, etteivät syntyneet Higgsin kentän perturbaatiot aja kenttää potentiaalin epästabiilisuusalueelle, josta sen on mahdotonta palata takaisin. Kun Higgsin kenttään inflaation aikana syntyneet perturbaatiot ovat tarpeeksi suuria, tulee kentän kehitystä tarkastella statistisesti paikan suhteen. Tähän liittyen tutkielmassa johdetaan stokastisen lähestymistavan mukaiset liikeyhtälöt sekä keskimääräiselle Higgsin kentälle yhdessä horisonttialueessa että kentän todennäköisyystiheydelle eri horisonttialueiden ensemblen suhteen. Stokastista lähestymistapaa hyödyntäen todetaan Higgsin kentän olevan inflaation aikana kevyt. Tällöin nähdään kentän perturbaatioiden suuruuden olevan suoraan verrannollinen inflaation energiaskaalaan. Lisäksi formalismia sovelletaan arvioitaessa kentän päätymistä potentiaalihuipulta nykyiseen minimiinsä sekä käsiteltäessä mahdollisesti syntyneiden epästabiilisuusalueiden kehitystä. Pienten perturbaatioiden rajalla tutkielmassa tarkasteltiin myös tunneloitumista vaihtoehtoisena tapana päätyä potentiaalin epästabiilisuusalueelle. Tunneloitumistodennäköisyys lasketaan Colemanin ja de Luccian semiklassissessa approksimaatiossa. Tunneloitumista tarkastellaan niin Minkowskin avaruudessa kuin myös yleistäen Minkowskin avaruuden tulokset inflaation aikaisen de Sitter -avaruuden tapaukseen. Syntyneiden potentiaalin epästabiilisuusalueiden havaitaan vastaavan geometrialtaan anti de Sitter-avaruutta. Tutkielmassa tarkastellaan myös näiden alueiden kehitystä inflaation jälkeen. Kaikkiaan tutkielma luo katsauksen tämän hetkiseen tutkimukseen Higgsin kentän tilasta inflaation aikana. Potentiaalin lisäksi kehityksen määrää inflaation energiaskaala, jonka suuruutta ei ole kokeellisesti pystytty vielä mittaamaan. Koska suurten perturbaatioiden rajalla Higgsin kentän päätyminen nykyiseen potentiaaliminimiinsä ei ole todennäköistä inflaation jälkeen, näyttäisi nykyisten standardimallin parametrien mittausten perusteella uuden fysiikan ilmeneminen välttämättömältä potentiaalin stabilisoimiseksi.
  • Badeau, Robert (Helsingin yliopisto, 2009)
    Reverse cholesterol transport (RCT) is an important function of high-density lipoproteins (HDL) in the protection of atherosclerosis. RCT is the process by which HDL stimulates cholesterol removal from peripheral cells and transports it to the liver for excretion. Premenopausal women have a reduced risk for atherosclerosis compared to age-matched men and there exists a positive correlation for serum 17β-estradiol (E2) and HDL levels in premenopausal women supporting the role of E2 in atherosclerosis prevention. In premenopausal women, E2 associates with HDL as E2 fatty acyl esters. Discovery of the cellular targets, metabolism, and assessment of the macrophage cholesterol efflux potential of these HDL-associated E2 fatty acyl esters were the major objectives of this thesis (study I, III, and IV). Soy phytoestrogens, which are related to E2 in both structure and function, have been proposed to be protective against atherosclerosis but the evidence to support these claims is conflicting. Therefore, another objective of this thesis was to assess the ability of serum from postmenopausal women, treated with isoflavone supplements (compared to placebo), to promote macrophage cholesterol efflux (study II). The scope of this thesis was to cover the roles that HDL-associated E2 fatty acyl esters have in the cellular aspects of RCT and to determine if soy isoflavones can also influence RCT mechanisms. SR-BI was a pivotal cellular receptor, responsible for hepatic and macrophage uptake and macrophage cholesterol efflux potential of HDL-associated E2 fatty acyl esters. Functional SR-BI was also critical for proper LCAT esterification activity which could impact HDL-associated E2 fatty acyl ester assembly and its function. In hepatic cells, LDL receptors also contributed to HDL-associated E2 fatty acyl esters uptake and in macrophage cells, estrogen receptors (ERs) were necessary for both HDL-associated E2 ester-specific uptake and cholesterol efflux potential. HDL-containing E2 fatty acyl esters (E2-FAE) stimulated enhanced cholesterol efflux compared to male HDL (which are deficient in E2) demonstrating the importance of the E2 ester in this process. To support this, premenopausal female HDL, which naturally contains E2, showed greater macrophage cholesterol efflux compared to males. Additionally, hepatic and macrophage cells hydrolyzed the HDL-associated E2 fatty acyl ester into unesterified E2. This could have important biological ramifications because E2, not the esterified form, has potent cellular effects which may influence RCT mechanisms. Lastly, soy isoflavone supplementation in postmenopausal women did not modulate ABCA1-specific macrophage cholesterol efflux but did increase production of plasma pre-β HDL levels, a subclass of HDL. Therefore, the impact of isoflavones on RCT and cardiovascular health needs to be further investigated. Taken as a whole, HDL-associated E2 fatty acyl esters from premenopausal women and soy phytoestrogen treatment in postmenopausal women may be important factors that increase the efficiency of RCT through cellular lipoprotein-related processes and may have direct implications on the cardiovascular health of women.