Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6223-6242 of 24334
  • Kekkonen, Elina-Maria (2011)
    Hyvinvointi koostuu paitsi taloudellisista tekijöistä, myös monista muista ulottuvuuksista. Terveyden, koulutuksen, tasa-arvon sekä yhteiskunnan tarjoaman vapauden ja turvan lisäksi pitkän tähtäimen hyvinvointiin vaikuttavat erityisesti ympäristön tila ja se kuinka kestävän kehityksen mukaista on talouden toiminta. Hyvinvoinnin ollessa näinkin moniulotteinen ilmiö on sen mittaaminen hyvin haastavaa ja siksi hyvinvoinnin mittaaminen on ollut pitkään varsin kehittymätöntä. Taloustieteen teoriapohjan kehittyminen, länsimaisten yhteiskuntien uudet haasteet ja politiikan teon painopisteen siirtyminen kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen ovat nostaneet hyvinvoinnin mittaamisen kehittämisen erääksi lähivuosien tärkeimmäksi painopisteeksi Euroopan unionissa. Tässä tutkimuksessa käsitellään hyvinvoinnin mittaamista erityisesti taloustieteen näkökulmasta. Tutkimuksessa esitellään erilaisia hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä ja syvennytään tarkemmin varsinkin niin sanottuihin yhdistelmäindikaattoreihin. Erityisesti pohditaan yhdistelmäindikaattoreiden taloustieteellistä teoriapohjaa, tutustutaan yhdistelmäindikaattoreiden käytössä ilmeneviin haasteisiin ja testataan yhdistelmäindikaattorin soveltamista käytännössä. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty Sustainable Society Index –yhdistelmäindikaattoria (SSI), joka aggregoi yhteen 24 eri ihmisten hyvinvointiin, ympäristön tilaan ja taloudelliseen hyvinvointiin liittyvää muuttujaa. Indikaattori on laskettu tutkimuksessa Suomelle ensimmäistä kertaa vuosille 1975 – 2008. Samaan aikaan tämän tutkimuksen kanssa SSI:n kehittäjät ovat laskeneet SSI:n Hollannille samoille vuosille. Tutkimuksen mukaan yhdistelmäindikaattoreiden teoriapohja on varsin vajavainen. Niiden soveltamisessa suurimmat haasteet liittyvät riittävän ajantasaisen ja luotettavan tilastotiedon saatavuuteen. Toisaalta yhdistelmäindikaattoreiden etuna on, että niihin on monia muita hyvinvoinnin mittareita helpompi sisällyttää laaja kirjo erilaisia hyvinvoinnin osa-alueiden kehitystä kuvaavia muuttujia, kun yhteistä mittayksikköä ei tarvita. Näin ne pystyvät ottamaan muita seurantavälineitä kattavammin huomioon hyvinvoinnin eri osa-alueita. SSI:n mukaan Suomessa hyvinvointi on kaiken kaikkiaan hieman laskenut tarkasteluajanjaksolla. Hyvinvointi kasvoi 1990-luvun alun lamaan asti, jolloin hyvinvoinnissa tapahtui suuri notkahdus. Tämän jälkeen suunta on ollut taas kasvava, joskaan ennen lamaa vallinnutta hyvinvoinnin tasoa ei ole vieläkään saavutettu. Tulosten mukaan Suomessa hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin Hollannissa. Kuitenkin hyvinvoinnin kasvu on Hollannissa ollut tarkasteluajanjaksolla nopeampaa ja ero maiden välillä on koko ajan kaventunut. Tutkimuksen lopussa tehdään ehdotuksia kuinka hyvinvoinnin mittareita ja etenkin SSI:ä tulisi jatkossa kehittää, jotta ne soveltuisivat paremmin juuri Suomen hyvinvoinnin mittaamiseen.
  • Veijola, Riika (2002)
    Tutkielmassani tarkastelen erilaisia hyvinvoinnin mittareita kehitysmaiden elämän laadun määrittäjinä. Tarkastelun kohteena on erityisesti Amartya Senin ja Martha Nussbaumin kehittämä näkemys, joka määrittää elämän laadun inhimillisinä "toimintamahdollisuuksina". Sen ja Nussbaum ovat esittäneet toimintamahdollisuuksia vaihtoehdoksi sellaisille hyvinvoinnin mittareille, kuten taloudelliset tulot ja aineellinen elintaso, subjektiiviset utiliteetit kuten mielihyvä tai mielihalujen tyydyttyminen, "ensisijaiset hyvät" sekä perustarpeet. Toimintamahdollisuuksien näkökulmasta ihmisen elämän laatu on korkeaa silloin, kun hänellä on mahdollisuus valita erilaisia arvokkaana pitämiään "toimintoja" (kuten terveys, ravinnonsaanti tai lukutaito) ja toteuttaa omia elämänpäämääriään. Sen ja Nussbaum ovat puolustaneet toimintamahdollisuuksia paitsi ihmisten ja maiden elämän laadun mittarina myös ensisijaisena kehityspäämääränä. Työssäni tuon esiin, missä mielessä toimintamahdollisuuksia voidaan pitää hedelmällisimpänä lähtökohtana nimenomaan kehitysmaiden elämän laadun määrittämiseen. Työn alkuosassa tarkastelen ongelmia, joita liittyy Senin ja Nussbaumin kritisoimien muiden lähestymistapojen eli perinteisen ekonomismin, subjektiivisen utilitarismin, John Rawlsin liberalistisen teorian sekä ns. perustarpeiden lähestymistavan soveltamiseen kehitysmaiden elämän laadun määrittämiseen ja arviointiin. Työn jälkimmäisessä osassa tarkastelen Senin ja Nussbaumin teorioita ja heidän keskeisimpiä näkemyserojaan. Työssäni osoitan, että toimintamahdollisuuksien lähestymistapa on siinä mielessä muita malleja parempi ja monipuolisempi, että se kiinnittää huomiota ihmiselämän eri ulottuvuuksiin ja elämän laatuun vaikuttavien tekijöiden moninaisuuteen. Lähestymistapa korostaa myös sitä, että eri ihmiset voivat pitää arvokkaana erilaisia toimintoja ja että eri kulttuureissa "hyvää elämää" ja elämän laatua voidaan ymmärtää eri tavoin. Toimintamahdollisuuksien näkökulmasta ihmisiä ei myöskään nähdä pelkästään ulkoa päin tulevan avun passiivisina vastaanottajina, vaan aktiivisina toimijoina, jotka omilla valinnoillaan ja oman toimintansa kautta voivat parhaiten edistää omaa hyvinvointiaan silloin, kun heillä on siihen riittävät sisäiset valmiudet ja ulkoiset edellytykset. Lähestymistapa korostaa yhteiskunnan tärkeää roolia ihmisten toimintamahdollisuuksien tukemisessa ja vahvistamisessa. Työssäni osoitan, että myös Senin ja Nussbaumin näkemyksiin liittyy ongelmia. Senin teoriassa ongelmallista on erityisesti se, että korostaessaan valinnan vapauden merkitystä ja ihmisten erilaisten päämäärien moninaisuutta, hän pidättäytyy määrittämästä minkäänlaista objektiivista listaa yleisesti hyvistä ja arvokkaista toimintamahdollisuuksista. Tämän vuoksi jää epäselväksi, miten erottaa hyvinvoinnin kannalta relevantit toiminnot irrelevanteista ja millaisten toimintamahdollisuuksien edistämistä voidaan pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Nussbaum määrittää selkeä normatiivisen listan "hyvään elämään" kuuluvista tärkeimmistä toimintamahdollisuuksista. Hänen teoriassaan ongelmallista on kuitenkin se, että vaikka hän korostaa listansa olevan joustava kulttuurien pluralismin ja ihmisten erilaisten valintojen suhteen, on todellisuudessa niin spesifi ja pitkälle viety kuvaus "hyvän elämän" edellytyksistä mitä luultavimmin ristiriitainen eri ihmisten ja kulttuurien erilaisten hyvän käsitysten kanssa. Lopuksi teen yhteenvedon kaikista malleista ja niiden keskeisimmistä ongelmista.
  • Hynynen, Sini-Tuuli (2013)
    Yrittäjyys on liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisen ja toteuttamisen prosessi (Gartner, 1989; Shane, 2003), jossa tapahtuu oppimista. Yrittäjän kokemuksellinen oppimisympäristö käsittää yrityksen päivittäisen taloudellisen ja sosiaalisen toimintakontekstin. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee hyvinvointialalla toimivien pienyrittäjien kokemuksellista oppimista. Oppimista lähestytään kolmen keskeisen ulottuvuuden kautta: 1) millaisessa toimintaympäristössä yrittäjän oppiminen tapahtuu, 2) miten yrittäjä oppii kokemuksistaan ja 3) mitä yrittäjä oppii kokemuksistaan. Työ tarkastelee yrittäjien kokemuksellista oppimista sellaisena kuin se tapahtuu yritysten sisäisten sidossuhteiden puitteissa. Oppimisprosessia tarkastellaan sosiaaliskonstruktionistista avaintapahtuma-lähestymistapaa (Chell, 1998; 2004) hyödyntäen, ja Gregory Batesonin (1972) kontekstuaalisen oppimisteoriaan nojaten tulkitaan, millaisia yrittäjätoimijuutta koskevia premissejä yrittäjät oppivat koskien itseään ja kanssatoimijoitaan itselleen merkityksellisissä avaintapahtumissa. Tutkimukseen valikoitui harkinnanvaraisen otoksen perusteella seitsemän suomalaista hyvinvointialalla toimivaa pienyrittäjää. Aineisto koostuu puolistrukturoiduista virikemenetelmällä kerätyistä sidossuhde- ja avaintapahtumahaastatteluista. Ensimmäisessä analyysivaiheessa tutkimushaastatteluja tarkasteltiin tapauskohtaisesti. Analyysin pohjalta tuotettiin tulkinnalliset kuvaukset kunkin yrittäjän kanssatoimijoista ja yrityksen sisäisistä sidossuhteista sekä sidossuhteisiin liittyvistä avaintapahtumista. Tapauskohtaisen analyysin jälkeen yrittäjien avaintapahtumaselonteot ryhmiteltiin läpi aineiston tunnistettaviin tapahtumajoukkoihin. Tapahtumajoukkoja tarkasteltiin Batesonin (1972) kontekstuaalisen oppimisteorian näkökulmasta tunnistaen ja tulkiten niissä ilmeneviä yrittäjätoimijuuspremissejä. Hyvinvointialalla viime vuosina yleistyneet sopimusyrittäjyyteen perustuvat työsuhdemuodot ovat luoneet vakiintuneempiin palkkatyösuhteisiin verrattuna uudenlaisen kokemuksellisen oppimisympäristön pienyrittäjille. Aineistosta oli tunnistettavissa kolmenlaisia yrityksen sisäisiä sidossuhteita käsitteleviä tapahtumajoukkoja: 1) yrityksen perustaminen ja kasvattaminen, 2) henkilöstön muutokset ja kasvu sekä 3) sidossuhteiden kriisit. Avaintapahtumat eivät yrittäjien puheessa piirtyneet selvärajaisiksi käännekohdiksi, jollaisiksi niitä on aiemmassa yrittäjyystutkimuksessa luonnehdittu, vaan näiden ohella mainittiin niin arkipäiväisiä sattumuksia kuin yhteen jaksottuvia tapahtumasarjoja. Avaintapahtumien yhteydessä yrittäjät ovat oppineet jäsentämään yrittäjätoimijuuttaan hyödyntäen sekä individualistista että relationistista puhetapaa. Yrittäjät ovat oppineet premissejä liittyen yhtäältä oman toimeenpanovoimansa rajattomuuteen ja toisaalta reunaehtoihin, joita kanssatoimijat asettavat heidän tavoittelulleen. He ovat oppineet arvioimaan kanssatoimijoitaan tuki – uhka -ulottuvuuksilla ja säätelemään näiden asettamaa uhkaa neuvottelemalla luottamuksesta. Tutkimuksen perusteella keskeinen käytännön haaste yrittäjyyskasvatuksen piirissä on tukea yrittäjien oppimista tavoilla, jotka huomioivat yrittäjien päivittäisen kokemuksellisen toimintaympäristön vaatimukset ja edellytykset.
  • Hakulinen, Merja (2004)
    Alueellisella segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että samantyyppiset asukkaat keskittyvät omille asuinalueilleen erilleen toisentyyppisistä asukkaista. Segregaatio tarkastelun kohteena on usein alueen asukkaiden tulotaso, yhteiskuntaluokka, kieli, etninen alkuperä tai sosiaaliset ongelmat. Segregaatiota on ollut jo ennen teollisen kaupungin syntyä, mutta kaupunkien teollistumisen myötä syntyivät uudenlaiset alueiden erilaistumisen periaatteet. Viimevuosikymmenen aikana asuinalueiden välinen segregaatio on Suomessa voimistunut. Segregaatio on kuitenkin pientä verrattaessa tilannetta USA:n tai Länsi-Euroopan suuriin kaupunkeihin, joissa alueelliset erot ovat huomattavasti suurempia. Esimerkiksi slummiutumista ei ole Suomessa havaittu. Tässä työssä käydään aluksi läpi hyvinvointiteorian peruspiirteitä talousteorian näkökulmasta. Perinteiset talousteoreettiset hyvinvointiteoria mallit eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu segregaation tarkasteluun, mutta Tiebout-mallilla ja diskriminaatioteorialla voidaan tarkastella segregaatiota. Tiebout-mallia sovelletaan ryhmäsegregaation tutkimisessa. Entropiamitalla voidaan myös tutkia segregaatiota. Työssä esitellään entropiamittaa yleisesti ja käydään läpi Hårsmanin ja Quigleyn tutkimus segregaation mittaamisesta entropiamitalla, jossa on vertailtu Tukholman ja San Franciscon ulkomaalaisväestön segregoituneisuutta. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole Suomessa tehty. Alueellista segregaatiota on havaittavissa myös Helsingissä, ja sen esiintymistä tarkastellaan empiiristen aineistojen avulla vertailemalla Helsingin eri kaupunginosia keskenään. Työssä tarkastellaan myös Helsingin lähiöitä, joita voidaan pitää segregaation ilmentyminä. Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut useita segregaatioaiheisia tutkimuksia, joita tarkastellaan työssä.
  • Rättö, Hanna-Kaisa (2008)
    Hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttavat taloudellisten olosuhteiden lisäksi myös monet muut tekijät. Vielä nykyäänkin varsin yleisesti hyvinvoinnin mittarina käytetty bruttokansantuote (BKT) kuvaa todellisuudessa talouden aktiivisuutta, eikä sitä ole koskaan tarkoitettu hyvinvoinnin mittariksi. Taloustieteen hyvinvointitutkimuksen ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain talouden tuotannon tarkasteluun, sillä tieteenalan keinot mahdollistavat hyvinvoinnin tutkimisen laajemmin. Taloustieteen hyvinvointitutkimusta on mahdollista kehittää esimerkiksi keinotekoisen hinnoittelun ja onnellisuustutkimuksen tulosten avulla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hyvinvointi-käsitteen sisältöä, eri ulottuvuuksia ja haasteita sekä pohditaan hyvinvoinnin mittaamisen kehittämistä kansantaloustieteen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin taloustieteen perinteisiä keinoja käsitellä hyvinvointia sekä taloustieteen hyvinvointitutkimukseen liittyviä haasteita. Esille tuodaan myös uusia mahdollisuuksia, joita taloustieteen hyvinvointitutkimukselle avaavat esimerkiksi keinotekoinen hinnoittelu ja onnellisuustutkimuksen tulokset. Hyvinvointitutkimuksen mikrotason teoriapohjan tarkastelun lisäksi tutkielmassa pohditaan hyvinvoinnin mittaamista makrotasolla, eli käytännössä erilaisilla koko kansataloutta kuvaavilla aggregaattimittareilla. Tutkielma auttaa osaltaan ymmärtämään niitä puutteita, joita bruttokansantuotteella hyvinvoinnin mittarina on, sekä edistää uusien, hyvinvointia paremmin kuvaavien mittareiden kehittämistä. Taloustieteen hyvinvointitutkimuksen teoreettisen pohtimisen lisäksi tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten todellinen hyvinvointi on kehittynyt Suomessa, ja verrata tätä kehitystä Suomen bruttokansantuotteen kehitykseen. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty kestävää taloudellista hyvinvointia kuvaavaa Genuine Progress Indicator (GPI) -mittaria, joka on tässä tutkimuksessa laskettu Suomelle ensimmäistä kertaa. Suomen GPI -aikasarjan laskemisessa on käytetty Talberthin ym. (2007) esittämää metodologiaa. Hyvinvoinnin mittarina GPI kuvaa bruttokansantuotetta paremmin yksityisten ihmisten hyvinvointia, sillä GPI:n lähtökohtana on yksityinen kulutus, jota korjataan talouden aiheuttamien ympäristöhaittojen arvoilla. Tuotettu GPI-aikasarja kattaa vuodet 1960-2007. Tulosten mukaan GPI on ollut koko tarkastelujakson ajan BKT:ta alemmalla tasolla. Sekä GPI että BKT kasvoivat kuitenkin pitkään samansuuntaisesti, kunnes kääntyivät molemmat laskuun vuonna 1989. BKT:n lasku jäi kuitenkin väliaikaiseksi, ja jo 1990-luvun lopulla ylitettiin vuoden 1989 taso. Sen sijaan GPI:n taso on laskenut aina vuoteen 2004 saakka, ja myös jäänyt tälle saavutetulle alhaiselle tasolleen. Talouden tuotannon kasvun aikaan saamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan ole nostaneet suomalaisten hyvinvointia 1990- ja 2000 luvuilla. Lopuksi tutkielmassa on vielä pohdittu, minkälaisia tekijöitä erityisesti Suomen oloihin soveltuvan hyvinvoinnin mittarin tulisi ottaa huomioon.
  • Kettunen, Marko T. (2007)
    Pohdin tutkielmassani tarvehierarkkisten hyvinvoinnin ulottuvuuksien ja sosiaalisten instituutioiden laadun välisen korrespondenssin mahdollisuutta. Tarkastelen tarpeiden ja instituutioiden välistä yhteyttä tuottamalla aikaisempiin teorioihin perustuvan synteettisen rekonstruktion. Rekonstruktion avulla analysoin hypoteesia, jonka mukaan sosiaalisissa instituutioissa vaihteleva regulatiivisuuden määrä ja laatu muotoutuvat vastaamaan tarpeiden asemaa tarvehierarkkisissa selitysmalleissa. Asetan rekonstruktiossani rinnakkain kaksi tutkimustraditiota: instituutiotutkimuksen ja inhimillisten tarpeiden tutkimuksen. Suhteutan toisiinsa Richard W. Scottin määrittelemät instituutioiden ulottuvuudet ja Erik Allardtin Maslowin tarvehierarkiaa mukailevan hyvinvoinnin ulottuvuuksien kolmijaon. Hypoteesini on, että instituutioiden regulatiivisuuden laatu ja muoto määräytyvät sen mukaan, millä tavoin toiminta on kytkeytynyt tarvehierarkkisiin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Tutkielmani metateoriana hyödynnän Roy Bhaskarin nimen alle kytkeytyvää yhteiskuntafilosofista suuntausta kriittinen realismi. Kriittisen realismin edustaman näkemyksen mukaan yhteiskunnan toimintaa ohjaavat mekanismit, joilla on kausaalista voimaa, vaikka kausaliteetit eivät välttämättä ole empiirisesti havaittavissa. Käytän teoreettisen rekonstruktioni empiirisinä havainnollistajina kahta instituutioituneen toiminnan muotoa: yksinlaulu ja pukeutuminen. Illustraatioiden valinnan peruste on niiden kulttuurinen yleisyys, historiallinen ajattomuus ja näistä seuraava toimintojen ymmärrettävyys. Illustraatioiden avulla analysoin ja havainnollistan tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävän toiminnan ja instituutioiden välistä korrespondenssia. Teoreettisen tutkielmani yksinkertaiset perustulokset ovat hyväksyttävissä: mitä olennaisempi tarve on ihmiselämän jatkuvuuden kannalta, sitä voimakkaampi ja kattavampi on toiminnan ehtojen määrittelyn tarve. Sosiaalisten instituutioiden toimintaperiaatteet muotoutuvat toiminnan kestäessä vastaamaan inhimillisiä tarpeita.
  • Järvinen, Kaisa (2005)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin nuorten, aikuisten naisten käsityksiä hyvinvoinnista. Tutkittavat olivat 21-28-vuotiaita naisia ja tutkimusaineisto koostui 12 teemahaastattelusta. Tutkielman alussa esiteltiin hyvinvointikirjallisuutta subjektiivisen, psykologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Onnellisuus subjektiivisen hyvinvoinnin rinnasteisena käsitteenä sai tarkastelussa suuren osan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria ja analyysimenetelmänä aineistolähtöinen teoria. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat nuorten aikuisten naisten hyvinvoinnin sosiaaliset representaatiot eli käsitykset hyvinvoinnista? Mistä hyvinvointi koostuu, mitä siihen kuuluu ja mistä hyvinvointia saa? Miten nuoret aikuiset naiset, näkevät hyvinvoinnin nykypäivän yhteiskunnassa? Nuorten, aikuisten naisten käsitysten mukaan hyvinvointi oli pitkälti yksilön omalla vastuulla. Hyvinvointiin vaikutti nuorten, aikuisten naisten mukaan sekä omat valinnat eli itsestään huolehtiminen että yksilön ulkopuoliset tekijät, joihin ei itse voinut vaikuttaa. Pääsääntöisesti hyvinvointiin voitiin kuitenkin vaikuttaa omalla käyttäytymisellään ja valinnoillaan. Hyvinvointi jakautui neljään osa-alueeseen: fyysiseen terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen ympäristöön ja ulkoisiin puitteisiin, jotka yhdessä muodostivat hyvinvoinnin kokonaisuuden. Hyvinvointi nähtiin kokonaisvaltaisena tasapainon ja tyytyväisyyden kokemuksena. Tärkeimmät lähteet olivat: Argyle, M. (1994). The Psychology of happiness. Lontoo: Routledge. Moscovici, S. (2000). Social representations.Explorations of Social Psychology. Cambridge: Polity Press.
  • Elomäki, Mari (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkielma käsittelee velvoittamista ja ohjailemista Tarja Halosen uudenvuodenpuheissa. Aineistona on kahdeksan uudenvuodenpuhetta, vuosilta 2001–2008. Puheet ovat luettavissa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aineistopalvelu Kainon kautta (www.kaino.kotus.fi) sekä presidentin kanslian internetsivuilta (www.tpk.fi). Tutkielmassa käsitellään puheita kirjoitettuina teksteinä ja tutkitaan niitä tekstintutkimuksen työvälinein. Tärkeän teoriataustan työlle muodostaa myös Perelmanin ja Olbrechts-Tytecan retoriikka- ja argumentaatioanalyysi. Analyysissa selvitetään ensiksi, millä keinoin Halonen velvoittaa kuulijaa puheissaan, ja toiseksi, keitä tai mitä ohjailevissa ilmauksissa velvoitetaan. Kolmanneksi tarkastellaan vielä velvoittavien ilmausten esiintymistä tekstiympäristössään: useasta typografisesta kappaleesta koostuvissa temaattisissa kokonaisuuksissa ja yhden typografisen kappaleen mittaisissa tekstikokonaisuuksissa. Myös presidentin uudenvuodenpuheen kokonaisrakennetta esitellään lyhyesti. Tutkielma etenee siten, että ensin tarkastellaan uudenvuodenpuheissa esiintyviä sellaisia kehotuksia, jotka kirjoittaja on katsonut eksplisiittisiksi tai kiistattomiksi velvoitteiksi: imperatiivimuotoisia kehotuksia, nesessiivirakenteita ja modaalisia verbejä deonttisen modaalisuuden ilmauksina sekä yksikön ensimmäisen persoonan käyttöä tietyissä ilmauksissa. Näistä siirrytään käsittelemään implisiittisempää velvoittamista: esimerkiksi lauseeseen valittujen sanojen leksikaalinen merkitys vaikuttaa siihen, tulkitseeko kuulija ilmauksen velvoittavaksi. Halosen uudenvuodenpuheissa usein indikatiivinen väitelause etääntyy pelkän episteemisen varmuuden toteamisen tehtävästä ja lähestyy velvoittamisen ja kuulijan ohjaamisen tehtävää (esim. "Meidän tehtävämme on arvojen siirtäminen tuleville sukupolville"). Aineistosta ilmenee, että Halosen uudenvuodenpuheissa velvoittavat ilmaukset voivat joko suuntautua ilmipannulle velvoitettavalle, joka voi olla me tai te tai jokin kolmas nimetty toimija (esim. Irak tai Euroopan unioni), tai velvoitettava voi olla ilmipanematon. Merkille pantavaa on, että kolmannelle nimetylle toimijalle suunnatuilla velvoitteilla on kahtalainen tehtävä: esimerkiksi lause "Irakin on noudatettava ehdoitta turvallisuusneuvoston päätöslauselmia" on muodoltaan velvoite (nesessiivirakenne), mutta kuulijan näkökulmasta se on presidentin lausuma tiedottava toteamus asioiden tilasta. Uudenvuodenpuheen typografinen tekstikappale voi sisältää yhden tai useamman velvoittavan ilmauksen tai olla täysin velvoittamaton ja pikemminkin tiedottava. Säännönmukaista velvoittavien ilmausten suhteessa tekstiympäristöönsä on se, että typografisessa kappaleessa on aina yhden tai useamman velvoittavan ilmauksen lisäksi myös velvoitetta perustelevaa ja pohjustavaa ainesta.
  • Rasi, Eeva (2014)
    Terveystaltio kokoaa yhteen kansalaisen terveyteen liittyvän tiedon ja työkalut Henkilökohtainen terveyden seuranta keskittyy yksittäisen ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien muuttujien seurantaan. Henkilökohtainen terveyden seuranta on nopeasti kasvava sovellusalue, joka kattaa laajan kentän erilaisia hyvinvointi-, terveys- ja viestintälaitteita sekä niiden päälle rakennettuja sovelluksia. Sovellusten ja laitteiden avulla voidaan kerätä monipuolista tietoa, jota voidaan hyödyntää henkilökohtaisen terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa. Terveydenhuoltoalan standardit pohjautuvat pitkälti potilastietojärjestelmien tarpeisiin eivätkä näin ollen sovellu suoraan terveystaltion käyttöön ja hyvinvointitietojen esittämiseen. Mittalaitetiedon osalta Continua Health Alliancen standardit ovat laajasti käytössä ja niiden on todettu tarjoavan hyvät tekniset välineet mittalaitetiedon siirtämiseen terveystaltioon. Hyvinvointitietojen integroimiseksi osaksi terveystaltiota voidaan tunnistaa kaksi erilaista lähestymistapaa. XML-pohjaiset ratkaisut ovat joustavia ja helposti muunneltavia. Ontologiapohjaisen lähestymistavan pohjan muodostavat semanttisen webin teknologiat. Ontologiapohjaisen ratkaisun avulla voidaan saavuttaa tietojärjestelmien välinen semanttinen yhteensopivuus, jolloin järjestelmät ymmärtävät välittämänsä ja vastaanottamansa tiedon merkityksen. Uuden sukupolven standardit sekä nopeasti kehittyvä mittalaiteteknologia tuovat uusia mahdollisuuksia hyvinvointitietojen integroimiseksi osaksi terveystaltiota. Mittalaiteteknologian kehittyminen tuo kansalaisten saataville sellaista teknologiaa, joka on aikaisemmin ollut käytettävissä ainoastaan tutkimus- ja ammattikäytössä.
  • Uljas, Päivi (Into Kustannus Oy, 2012)
    A Breakthrough of Welfare State. The inter-relationships of the civic movement, political transformation, and eroding of a hegemony based on small scale farming in the Finnish society in the late 1950's. The unusually rapid and powerful structural change; the non-parliamentary civic movements of 1956 - 1963; and the left majority in the Finnish parliament between 1958 - 1962 all took place as the Finnish welfare state started to develop. The aim of my research is to analyse the inter-relationships of these processes. The research describes the way the former semi self-sufficient, semi-proletarian and labour-intensive form of production - a simple and discriminatory system in itself - made it possible for the majority of the population to survive through hard work. For some it even provided a possibility to prosper. The waning vitality of semi self-sufficiency and small scale agriculture triggered a political ferment and started a period of searching for something new. The process was so intense that it broke up most of the parties and tore down the old consensus that was based on the power of economic and political elite. The most crucial battle of the great transformation was waged over the nature of the state: Should we build a welfare state and construct social security systems, or should we revert to the old night watchman state and, for example, cancel the modest forms of redistribution of income carried out in the 1950's? The people joining the civic movements were either cottagers of the impoverishing countryside or, quite often, people who had come from the countryside and thus had grown up under conditions of some form of solidarity that included taking care of one's own family. The Finnish social insurance developed in the midst of a change in the structure of production of the society, and it became a compromise to satisfy the needs of both the waning society of small scale agriculture and the rising proletarian society based on wage labour. The hodgepodge of political schemes and use of power became a battle between different notions of the economy and the state; the distribution of national income; and the position of Finland in the international context. This battle created a shape of an interregnum - a period of transformation including two notions of society, two alternative paths for the future and the logic of a correctional move. The transformation of Finland from a poor developing country into a prosperous society has been praised as a success story. In 1956 - 1959, when the old form of governance based on the interests of small scale agriculture and wood processing industry was in decay, and when the future seemed uncertain, the projects to reduce social benefits and efforts to distribute national income even more unequally than before led to a powerful counter-movement by citizens and started an hegemonic change and a equal socia development.
  • Sallila, Seppo (Helsingin yliopisto, 2009)
    The purpose of this research is to identify the optimal poverty policy for a welfare state. Poverty is defined by income. Policies for reducing poverty are considered primary, and those for reducing inequality secondary. Poverty is seen as a function of the income transfer system within a welfare state. This research presents a method for optimising this function for the purposes of reducing poverty. It is also implemented in the representative population sample within the Income Distribution Data. SOMA simulation model is used. The iterative simulation process is continued until a level of poverty is reached at which improvements can no longer be made. Expenditures and taxes are kept in balance during the process. The result consists of two programmes. The first programme (social assistance programme) was formulated using five social assistance parameters, all of which dealt with the norms of social assistance for adults (€/month). In the second programme (basic benefits programme), in which social assistance was frozen at the legislative level of 2003, the parameter with the strongest poverty reduction effect turned out to be one of the basic unemployment allowances. This was followed by the norm of the national pension for a single person, two parameters related to housing allowance, and the norm for financial aid for students of higher education institutions. The most effective financing parameter measured by gini-coefficient in all programmes was the percent of capital taxation. Furthermore, these programmes can also be examined in relation to their costs. The social assistance programme is significantly cheaper than the basic benefits programme, and therefore with regard to poverty, the social assistance programme is more cost effective than the basic benefits programme. Therefore, public demand for raising the level of basic benefits does not seem to correspond to the most cost effective poverty policy. Raising basic benefits has most effect on reducing poverty within the group of people whose basic benefits are raised. Raising social assistance, on the other hand, seems to have a strong influence on the poverty of all population groups. The most significant outcome of this research is the development of a method through which a welfare state’s income transfer-based safety net, which has severely deteriorated in recent decades, might be mended. The only way of doing so involves either social assistance or some forms of basic benefits and supplementing these by modifying social assistance.
  • Hölttä, Heidi (2010)
    Tutkielmassani mielenkiinnon kohteena on eläkkeistä käytävä mediakeskustelu. Tarkasteltavana tapauksena on hallituksen 24.2.2009 tekemän eläkeiän nostopäätöksen ympärillä käyty keskustelu printtimediassa. Aineisto on tässä rajattu sanomalehtien kirjoituksiin kuukauden ajalta. Tutkielmani tavoitteena on kuvata miten päätöstä argumentoidaan eri puhujapositioista sekä miten eläkkeelle siirtymistä perustellaan yksilön näkökulmasta. Lisäksi pyrin löytämään keskustelusta erilaisia tapoja nähdä eläkeläinen. Tutkielmassa lähestymistapana on sosiaalinen konstruktivismi, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti kielen avulla rakentuneena. Tästä näkökulmasta mediatekstit voidaan nähdä yhtenä todellisuuden muokkaajana. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään eri menetelmiä. Teemoittelun avulla nostetaan esiin ensin keskeiset aiheet ja kvantifioinnin avulla tarkastellaan eri perusteluiden yleisyyttä. Puhujapositioanalyysiksi kutsun tapaa, jolla eri osallistujakategorioissa olevien puhujien puhetapoja analysoin. Päätöksen argumentoinnissa korostuu valtataistelu hallituksen ja opposition sekä hallituksen ja palkansaajajärjestöjen välillä. Itse eläkeiän nostamisen tarpeesta ollaan samaa mieltä eri osallistujakategorioiden välillä. Yksilön näkökulmasta katsottuna eläkkeelle siirtymistä perustellaan näkyvimmin työolojen raskaudella sekä terveyden riittämättömyydellä. Eläkeläisen kuva nähdään keskustelussa valtaosin synkkänä. Vallitsevat puhetavat näkevät eläkeläisen joko sairaana ja uupuneena tai työhön kelpaamattomana ja ihmisarvonsa menettäneenä. Keskustelu kietoutuu hyvinvoinnin käsitteen ympärille. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa ihmisten mieltymykset ovat yksilöllistyneet. Hyvinvointivaltio tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, samoin yksilön hyvinvoinnin käsitys on subjektiivinen. Tarkastellussa mediakeskustelussa nämä hyvinvointivaltion ja yksilön hyvinvoinnin käsitteet ovat niitä, joiden välille keskustelun jännite on latautunut ja joiden välillä taistelua kirjoituksissa käydään.
  • Ruuskanen, Juhani (2008)
    Vaikka työttömyys ei ole yksin Euroopan ongelma, niin sen luonne ja laajuus poikkeaa selvästi Pohjois-Amerikkaan, Oseaniaan ja Japaniin verrattuna. 1970-luvulle saakka EC-maiden työttömyys oli keskimäärin vain puolet Pohjois-Amerikan 5 prosentin työttömyydestä mutta vuonna 1982 molempien työttömyysaste oli jo 10 prosenttia. Euroopan työttömyysaste siis miltei nelinkertaistui aiemmasta. Lisäksi työttömyyden rakenne muuttui paljon. Uuden mantereen työttömyys alkoi tämän jälkeen laskea mutta Euroopassa työttömyys tuntuu jääneen korkealle tasolle. Näitä piirteitä ja muuttunutta trendiä on usein selitetty riittämättömällä työn kokonaiskysynnällä, työmarkkinajäykkyyksillä (mm. korkeilla irtisanomis- ja palkkauskustannuksilla) ja pääoman niukkuudella. Nämä selitykset liittävät ongelmat työn kysyntään. Työn tarjontaan pohjautuvat selitykset ovat sen sijaan olleet harvinaisempia. Työssä esiteltävä Ljungqvistin ja Sargentin (1998) malli pyrkii selittämään eurooppalaisten työmarkkinoiden heikentynyttä suorituskykyä verrattuna 1980-lukua edeltäneeseen aikaan etsintäteoreettisessä mallissa, joka pyrkii valottamaan taloudellisten häiriöiden ja työttömyyskorvausjärjestelmän vaikutusta työmarkkinakäyttäytymiseen ja tätä kautta keskimääräiseen työttömyyteen. Heidän lähtökohtansa on siten em. sokkien ja työmarkkinainstituutioiden yhteisvaikutuksen tutkiminen. He väittävät, että hyvinvointivaltion suorituskyky heikkenee rajusti talouden häiriöiden lisääntyessä. Työttömyyden taustasyynä olisi tällöin erityisesti ansiosidonnainen työttömyyskorvausjärjestelmä, joka johtaisi työnhakijalla hyvin valikoivaan työtarjousten hyväksymiseen. Tämän seurauksena työttömyyden kesto pitenee ja työttömyysaste kasvaa. Euroopan työttömyysongelma on siis oire hyvinvointivaltion huonosta toiminnasta talouden rakenteellisissa muutostiloissa, kuten mm. tuotannon siirtämisestä alhaisemman työvoimakustannusten maihin. Lars Ljungqvistin ja Thomas Sargentin malli ennustaa työttömyyden olevan nykypäivänä korkeaa sellaisissa maissa, joissa on laaja työttömyyskorvausjärjestelmä. Työttömyyden kasvun taustalla olisi erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden yleistyminen. Suppean työttömyyskorvausjärjestelmän maissa työttömyyden ei pitäisi olla korkeampaa kuin 1970-luvulla. Tavanomaisessa taloustilanteessa tulokset olisivat samanlaisia mutta dynaamiset vastaukset sokkeihin poikkeaisivat. Tämä johtuu siitä, että hyvinvointivaltion työttömät sopeuttavat reservaatiopalkkojaan hitaammin ja etsintäaktiivisuus on pienempää kuin taloudessa ilman työttömyyskorvausjärjestelmää. Pyrin tutkimuksessani selvittämään (1) mitä teoreettista ja empiiristä tukea Ljungqvist ja Sargent ovat saaneet kansainväliseltä tutkijayhteisöltä; (2) näyttääkö OECD-maissa toteutuneen heidän ennustamat muutokset työttömyyden kehityksessä ja (3) millaisia politiikkasuosituksia voidaan tuloksien kautta lausua.
  • Luotonen, Anniina (2013)
    Tässä työssä tutkittiin kansanedustajien puhetta ja argumentointia talouskurista. Työn tarkoituksena oli selvittää, miten hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyy talouskurin perusteluna. Hyvinvointiyhteiskunta ja julkisen talouden säästöpaineet olivat eduskuntavaaleissa 2011 ja sen jälkeisessä julkisessa keskustelussa paljon esillä, koska erityisesti kansainvälinen taloustilanne oli heikentynyt. Koin tärkeäksi analysoida tarkemmin, miten talouskuria perustellaan ja miten hyvinvointiyhteiskuntaa käytetään argumenttina. Tutkimusmetodina oli retorinen analyysi, jota sovellettiin Chaïm Perelmanin käytäntöjen pohjalta. Aineistona oli kaksi eduskuntakeskustelua: Hallitusohjelmakeskustelu kesällä 2011 ja keskustelu pääministerin hallituksen politiikkaa koskevasta ilmoituksesta talvella 2012. Aineisto rajattiin hallituspuolueiden kansanedustajien kommentteihin, joissa vaadittiin tiukempaa taloudenpitoa tai varoitettiin synkentyvästä taloustilanteesta. Kommentteja kertyi yhteensä 126. Lisäksi vertailukohtana käytettiin Paavo Lipposen hallituksen ohjelmasta käytyä keskustelua vuodelta 1995. Kansanedustajien vaatimukset säntillisemmästä taloudenpidosta olivat jaettavissa kolmeen teemaan. Talouskurivaatimuksia perusteltiin kriisiytyneellä taloustilanteella, kunnollisuuden ihanteella sekä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella tai hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisellä. Eduskunnassa luotiin kriisitunnelmaa vahvalla retoriikalla, jossa vedottiin niin isänmaallisuuteen, suomalaisten me-henkeen kuin tulevien sukupolvien edun ajattelemiseen. Vahvana elementtinä kansanedustajien puheessa oli myös pelko menettämisestä. Edustajat varoittivat esimerkiksi rahojen loppumisesta ja siitä, ettei tulevien sukupolvien koulutukseen tai vanhusten hoivaan enää olisi varaa. Raija Julkusen mukaan 90-luvun laman aikana poliitikkojen käyttämä retoriikka pärjäämisestä ja sosiaaliturvan väärinkäytöksistä muutti kansalaisten mentaalisia malleja hyvinvointiyhteiskunnasta. Julkusen mukaan retoriikalla kansalaiset saatiin hyväksymään laman aikana tehdyt julkisen talouden isot leikkaukset. Tämän työn aineiston perusteella on syytä uskoa, että samanlaista retoriikkaa käytetään nyt. Hyvinvointiyhteiskunnan leikkauksia perustellaan nytkin sen pelastamisella ja poliitikot vaativat isoja rakenteellisia muutoksia suomalaisen yhteiskuntarakenteen tervehdyttämiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen säilyttämistä käytettiin hyvin paljon argumenttina erilaisille uudistuksille. Tämän voidaan tulkita heijastavan poliitikkojen luottamusta siihen, että kaikki hyväksyvät hyvinvointiyhteiskunnan yhteisenä päämääränä ja yhteiskuntamallina. Samalla huomionarvoista kuitenkin on, etteivät poliitikot juuri määrittele termiä, mikä voi kertoa Perelmaninkin esittelemästä teoriasta, jonka mukaan arvoilla on universaalihyväksyntä vain pääpiirteissään.
  • Kopponen, Hanna Tuulikki (2007)
    Tutkimuksen kohteena on Matalan kynnyksen Ne-Rå-projekti, joka on Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen, ammattikorkeakoulujen ja Kalliolan setlementin välinen kumppanuushanke (2004- 2007). Projektin tavoitteena on kehittää uudenlainen, virallisen palvelusektorin ulkopuolelle sijoittuva, opiskelijoiden ylläpitämä kansalaislähtöinen neuvontapalvelumalli ja oppimisympäristö sosiaalialan korkeakouluopiskelijoille. Tutkimuksen tarkoituksena oli nostaa esille Ne-Råssa asiakastapaamisissa kirjattujen asiakasraporttien (258kpl) kautta ja teema-analyysin menetelmin tietoa avuntarpeista ja vaikeisiin elämäntilanteisiin johtavista tilanteista. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaisia palveluja ja apua Ne-Råssa asioineet ihmiset olivat tilanteiden ratkaisemiseksi toivoneet ja millaisella asiakastyöllä ja palveluilla asiakkaiden palvelutarpeisiin vastattiin. Tutkimuksessa arvioitiin lisäksi asiakkaiden antaman palautteen ja tilannekuvausten kautta paitsi projektia, myös julkisen järjestelmän toimintaa. Tutkimuksen taustalla oli ajatus yhteiskunnan muutosten seurauksena epävakaistuvasta arki-elämän, hyvinvointivaltion ja palvelujärjestelmän toimintaympäristöstä. Ne-Råssa asioineita ihmisiä mietitytti taloudelliseen toimeentuloon, terveyteen ja asumiseen liittyvät kysymykset, joihin kytkeytyi työttömyyttä, asunnottomuutta, velkaantumista, psyykkisiä sekä fyysisiä sairauksia ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia. Kyse ei useinkaan ollut selkeästi rajattavissa olevista ongelmista, vaan monien erilaisten vai-keuksien kasautumisesta ja yhteenkietoutumisesta. Keskeinen tutkimuksen viesti liittyy pirstaloituneeseen ja monia kitkakohtia sisältävään palvelu- ja etuusjärjestelmään. Se on vaikeasti hahmotettava ja hidasliikkeinen eikä se tunnu vastaavan asiakkaidensa toiveisiin ja odotuksiin. Yhä epävakaistuva arkielämä ja sen epäjatkuvuudet tuovat eteen nopeasti muuttuvia elämäntilanteita, johon jäykän ja hitaan byrokraattisen järjestelmän on vaikea vastata. Usein ihmisten avuntarpeen taustalla olivat sosiaaliturva- ja palvelu- järjestelmään liittyvät tekijät kuten järjestelmän epäselvyys ja byrokraattiset käytännöt, etuushakemusten pitkät käsittelyajat ja palveluihin pääsyn esteet. Ne-Rån asiakastyö, joka sisältää neuvontaa, psykososiaalista tukea, voimavaraistamista sekä asianajamista, sai asiakkailta positiivista palautetta. Asiakkaat ovat nähneet palvelun tärkeäksi ja kokeneet tulleensa autetuksi. Keskeisiksi nousivat kohtaaminen ja kuulluksi tulemisen kokemus. Projekti on kokonaisuudessaan esimerkki toimivasta kumppanuusmallista, jossa uudenlaisten joustavien, kansalaislähtöisten hyvinvoinnin tuottamisen mallien ja käytäntöjen etsintä mahdollistuu erilaisia voimavaroja ja sektorirajoja yhdistelevän toiminnan kautta. Keskeisiä lähteitä tutkimuksessa olivat Anna Metterin (2004), Kyösti Raunion (2000) ja Karjalaisen & Saranpään (2002) tutkimukset.
  • Ruokonen, Floora (2002)
    The thesis concerns the relationship between ethics and aesthetics in the context of questions relating to the good life and good character traits of human beings. The thesis consists of six original articles and an introduction. The introduction includes a general reconstruction of the thematic locus of the thesis, a discussion ofsome of its central concepts, the conclusions of the thesis, as well as brief summaries of the articles. The first article concerns the 1811th century notions of "moral beauty" and "beautiful soul", focusing especially on Lord Shaftesbury's and Friedrich Schiller's ideas. Articles 2-5 deal with Iris Murdoch's and Martha Nussbaum's virtue-ethical views. The sixth article is the epilogue of the thesis, and it returns to the theme of the beautiful soul. It is claimed that the above mentioned philosophers make use of aesthetics in their efforts to broaden the scope of ethics. The bodily, discordant, contingent, and tragic aspects of human life are included within ethics with the help of aesthetics. For example, Schiller is, with the concept of the beautiful soul, looking for a moral ideal that, unlike Kantian moral philosophy, would also take into account the sensuous side of the human being. Murdoch and Nussbaum in turn look to aesthetic experience for a model for all moral attention. According to Murdoch aesthetic experiences can make the consciousness turn away from its egoistic needs towards a reality which otherwise is difficult to face. Nussbaum emphasizes the way in which literature can reveal the plurality of values as well as their conflicting nature. Nussbaum takes encounters With literature to be moral experiences, whereas for Murdoch aesthetic and moral experiences are similar when it comes to the disinterested attitude characteristic of both, but different in that aesthetic experiences are accompanied by pleasure, where as pleasure is not an issue when it comes to morality. In the thesis, the relevance of aesthetic experience as a model for all moral attention is emphasized. I lowever, the importance of preserving the difference between aesthetic and moral experience is also stressed. Aesthetic experiences are typically pleasant, whereas in real life practical conflicts such an experience of pleasure would be a sign of moral failure. This is a conclusion which rises from the basic assumptions of both Murdoch's and Nussbaum's moral philosophy, even though the latter does not pay Much attention to this. Observing the difference nevertheless strengthens the argument for the relevance of aesthetic experiences to moral education. It is precisely the pleasure involved in aesthetic experience that makes it such a good path to morals.
  • Ruokonen, Floora (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan etiikan ja estetiikan välistä suhdetta ihmisen luonteeseen ja inhimilliseen hyvään elämään liittyvien kysymysten yhteydessä. Tutkimus koostuu kuudesta julkaistusta tai julkaistavaksi hyväksytystä artikkelista sekä johdannosta. Johdanto sisältää yleisesityksen tutkimuksen aihepiiristä ja keskeisistä käsitteistä, tutkimuksen johtopäätökset sekä artikkeleiden yhteenvedot. Ensinunäisessä artikkelissa käsitellään 1700-luvulla esitettyjä näkemyksiä "moraalisesta kauneudesta" ja "kauniista sielusta". Tarkasteltavana on etenkin lordi Shaftesburyn ja Friedrich Schillerin filosofia. Artikkelit 2-5 keskittyvät puolestaan Iris Murdochin ja Martha Nussbaumin hyve-eettisiin näkemyksiin. Kuudes artikkeli on tutkimuksen epilogi, ja siinä palataan kauniin sielun tematiikkaan. Tutkimuksessa esitetään, että yllä mainitut filosofit turvautuvat estetiikkaan pyrkiessään laajentamaan etiikan alaa. Esteettisen kautta eettiseen tarkasteluun sisällytetään ihmiselämän ruumiillinen, ristiriitainen, sattumanvarainen ja traaginen aines. Schiller esimerkiksi etsii kauniin sielun käsitteen avulla moraalista ideaalia, joka toisin kuin kantilainen moraalifilosofia sisällyttäisi itseensä myös ihmisolemuksen aistimellisen osan. Murdoch ja Nussbaum puolestaan etsivät esteettisen kokemuksen kautta kaiken moraalisen tarkkaavaisuuden mallia. Murdochin mukaan esteettisille kokemuksille on ominaista tarkkaavaisuuden suuntautuminen poispäin tietoisuuden itsekkäistä tarpeista kohti muuten vaikeasti kohdattavaa todellisuutta. Nussbaum taas korostaa kaunokirjallisuuden kykyä paljastaa arvojen moninaisuus ja myös niiden väliset ristiriidat. Nussbaum samaistaa täysin moraaliset kokemukset ja kaunokirjallisuuden lukemiseen liittyvät kokemukset. Murdoch puolestaan näkee esteettisiä ja moraalisia kokemuksia yhdistävän samanlaisen pyyteettömän asenteen, mutta esteettisiin kokemuksiin liittyvä mielihyvä erottaa ne moraalisista kokemuksista. Tutkimuksessa korostetaan esteettisen kokemuksen merkitystä kaikelle eettisyydelle välttämättömän tarkkaavaisuuden mallina. Samalla kuitenkin painotetaan myös esteettisen ja eettisen kokemuksen välisen eron säilyttämisen tärkeyttä. Esteettiset kokemukset ovat tyypillisesti miellyttäviä, kun taas käytännön elämän moraalisissa konflikteissa samanlaisen mielihyvän tunteminen olisi varma merkki moraalisesta epäonnistumisesta. Tämä johtopäätös seuraa niin Murdochin kuin Nussbauminkin moraalifilosofisista lähtökohdista, joskaan viimeksi mainittu ei tähän seikkaan juuri kiinnitä huomiota. Esteettisen ja moraalisen kokemuksen välisen eron huomioonottaminen vahvistaa kuitenkin esteettisen kokemuksen moraalikasvatuksellista merkitystä puolustavaa argumenttia. Juuri esteettiselle kokemukselle ominainen mielihyvä tekee siitä hyvän käyntireitin moraaliin.
  • Kattilakoski, Anne (2000)
  • Korhonen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan työvoimapoliittisessa kotoutumiskoulutuksessa opiskelevien maahanmuuttajien kokemuksia kieliharjoittelusta. Kieliharjoittelu on neljä viikkoa kestävä työelämäjakso, jonka tavoitteena on aktivoida suullista kielitaitoa ja tutustua suomalaiseen työkulttuuriin. Tutkielman tavoitteena on selvittää kieliharjoittelun hyviä ja huonoja puolia opiskelijan näkökulmasta ja pohtia sen hyödyllisyyttä kotoutumiskoulutuksen osana. Laajempana tavoitteena on kieliharjoittelun kehittämisehdotusten määrittely tutkimustulosten perusteella. Tutkielman ote on työelämälähtöinen, joten tutkielmassa on sekä analyysi- että selvityspainotteisia lukuja. Tutkielman tärkein teoreettinen viitekehys on funktionaalinen kielenoppiminen. Informanttien kieliharjoittelukokemuksia peilataan myös muun muassa affordanssin ja lähikehityksen vyöhykkeen näkökulmasta. Tutkielman aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista ja kyselylomakkeista. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja niistä on litteroitu tutkielman fokusaineiston muodostavat kohdat. Informantteja on yhteensä 23. Työssä osoitetaan, että suurimpia kieliharjoittelun haasteita ovat puhekielen ymmärtäminen ja puheyhteisön jäseneksi pääseminen. Suurin osa informanteista kokee kuitenkin oppineensa kieliharjoittelussa suomea, erityisesti puhekieltä. Kieliharjoittelun tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat kieliharjoittelijan työtehtävät, työyhteisön kiire ja ennen kaikkea työyhteisön halukkuus ottaa kontaktia kieliharjoittelijaan. Kieliharjoittelua voisi kehittää syventämällä työnantajan ja koulutuksentarjoajan yhteistyötä ja optimoimalla kieliharjoittelijan työtehtävät vahvemmin kielitaitoa kehittäviksi. Kotoutumiskoulutuksen ja työelämän yhteistyötä voisi lisätä entisestään, sillä pelkkä luokkahuoneopiskelu ei anna riittäviä valmiuksia kotoutumiseen. Kieliharjoittelu on kehityskelpoinen menetelmä oppia suomea työelämäkontekstissa. Avainsanat Nyckelord Keywords kotoutumiskoulutus, puhekieli, suomi toisena kielenä, työharjoittelu Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Keskustakampuksen kirjasto