Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6223-6242 of 25478
  • Mikkonen, Pikka (2004)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Ekinokokkoosi on zoonoosi ja valvottava eläintauti. Suomessa esiintyy Echinococcus granulosus –loista poroissa ja susissa, ja tässä tutkielmassa kuvataan ensimmäinen löydös hirvestä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään Echinococcus –suvun muutoksessa olevaa taksonomiaa. Nykyään suvussa erotetaan neljä lajia, E. granulosus, E. multilocularis, E. oligarthrus ja E. vogeli, minkä lisäksi E. granulosus –lajin sisällä erotetaan kymmenen kantaa, genotyyppiä. Geneettiset erot kantojen välillä ovat usein yhtä suuria tai jopa suurempia kuin nykyään tunnettujen lajien välillä, minkä vuoksi Echinococcus –suvun lajitason taksonomian uudistamiselle on ilmeinen tarve. Loisen epidemiologiaa käsitellään esittelemällä siihen vaikuttavia loisen ominaisuuksia, ympäristötekijöitä ja isäntälajien ominaisuuksia, sekä ihmisen vaikutusta. Lisäksi esitellään pääisäntien, väli-isäntien ja ihmisten tartuntojen diagnostiikkaa. Suomessa ekinokokin esiintymistä hirvissä ei ole ennen tätä tutkimusta tutkittu. Tutkimuksessa oli aineistona pakastettuja hirvenkeuhkoja, joita metsästäjät olivat toimittaneet. Yhteensä tutkittavana oli 35 keuhkot Lumijoelta ja 56 keuhkot Kuusamon suunnalta. Tutkimusmenetelmä mukaili kanadalaista tutkimusta. Keuhkot tunnusteltiin suurempien kystien havaitsemiseksi ja leikattiin noin 1 cm paksuisiin viipaleisiin, jotka tunnusteltiin vetävin liikkein pienempien muutosten varalta. Makroskooppisen tutkimuksen lisäksi muutoksia tutkittiin histologisesti. Tutkituista 91 näytteestä yhdessä todettiin tyypillinen yksittäinen hydatidikysta Kuusamon Paljakassa kaadetun hirven keuhkoista. Kystanesteen suoramikroskopoinnissa havaittiin protoskolekseja, mikä varmisti ekinokokkidiagnoosin ja osoitti kyseessä olevan fertiilin kystan. Histologisesti oli havaittavissa tyypillinen hydatidikystan seinämärakenne ja protoskolekseja. Löydös tehtiin porolöydösten alueellisen ryvästymisen vuoksi kiinnostavalta alueelta, Kuusamon suunnalta, josta oli tutkittavana yhteensä 56 näytettä. Tästä voidaan laskea prevalenssiksi 1,79% (95%:n luottamusväli >0;5,26). Löydös on merkittävä, koska se todistaa, että Suomessa ekinokokkia esiintyy porojen lisäksi myös hirvissä, ainakin Kuusamon suunnalla. Myös nimitys hirviekinokokki vaikuttaa löydöksen myötä loogisemmalta.
  • Lavikainen, Antti (2010)
    Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään hirvieläimissä esiintyviin Taenia-lajeihin – niiden elämänkiertoon, esiintymisalueisiin, taksonomiaan, tunnistukseen ja merkitykseen. Taenia on yksi lääketieteellisesti ja eläinlääketieteellisesti tärkeimmistä heisimatosuvuista, koska siihen kuuluu merkittäviä zoonoottisia lajeja ja toisaalta lajeja, jotka aiheuttavat tuotantotappioita kotieläintaloudessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla hirvieläimet toimivat useiden Taenia-lajien väli-isäntinä. Suomessa hirvieläimillä on taloudellista ja kulttuurillista arvoa metsästysperinteiden ja poronhoidon takia. Taenia-suvun heisimadot ovat nisäkkäiden loisia. Niiden elämänkiertoon kuuluu pääisäntä, lihaa syövä nisäkäs, jonka suolistossa loisen aikuisvaihe elää, ja väli-isäntä, yleensä kasvissyöjä, jonka elimistöön muodostuu loisen rakkulamainen toukka. Pääisäntä saa tartunnan syömällä toukkarakkulan väli-isännän kudosten mukana. Pääisännän Taenia-tartunta on yleensä varsin vähäoireinen. Väli-isäntä saa tartunnan syömällä pääisännän ulosteiden mukana ympäristöön levinneitä madonmunia. Väli-isännän oireet riippuvat kystien määrästä ja sijainnista. Sorkkaeläimissä esiintyy kahdentyyppisiä Taenia-rakkuloita: kystikerkus-tyypin kysta sisältää yhden toukan ja kenurus-tyyppisessä on useita suvuttomasti lisääntyneitä toukkia. Taenia muodostaa Echinococcus-suvun kanssa heimon Taeniidae. Taenia-lajeja lasketaan tällä hetkellä olevan 43. Suvun evoluutiohistoriaa on tutkittu rakenteellisten ominaisuuksien ja DNA-sekvenssien avulla. Taenia-loisten yhteinen kantamuoto eli jyrsijöiden ja todennäköisesti näätäeläintyyppisten petoeläinten välisessä elämänkierrossa. Jyrsijöitä väli-isäntinään käyttävät lajit ovat evolutiivisesti vanhempia ja sorkkaeläimiä käyttävät nuorempia. Siirtyminen sorkkaeläinväli-isäntiin oli Taenia-lajien evoluutiossa yksittäinen tapahtuma. Kaikki hirvieläimiä käyttävät lajit eivät ole toistensa lähimpiä sukulaisia, joten siirtyminen hirvieläimiin on tapahtunut sorkkaeläimissä loisivien lajien evoluution aikana useampaan kertaan. Hirvieläimissä esiintyy kuusi Taenia-lajia: T. hydatigena, T. krabbei sensu lato, T. multiceps, T. omissa, T. parenchymatosa ja T. sagina -lajin pohjoinen kanta. Näistä kolmen ensimmäisen levinneisyys on hyvin laaja, T. omissa esiintyy varmuudella vain Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja viimeiset kaksi lajia Venäjän pohjoisosissa. Lajeista kaksi on zoonoottisia: T. saginata -lajin pääisäntä on ihminen ja T. multiceps -lajin toukkarakkula voi harvoin muodostua myös ihmiseen. Taenia omissa -lajin pääisännät ovat kissaeläimiä ja muiden lajien tyypillisesti koiraeläimiä. Väli-isäntien suhteen T. omissa -laji rajoittuu lähinnä valkohäntäkauriiden sukuun ja T. saginata -lajin pohjoinen kanta poroihin, muut lajit eivät vaikuta olevan kovin tarkkoja väli-isännistään hirvieläinten heimon sisällä. Yleisimpiä lajeja hirvieläimissä ovat T. hydatigena, T. krabbei sensu lato ja T. parenchymatosa; T. omissa -lajinkin esiintyvyys voi alueellisesti olla varsin korkea. Taenia saginata -lajin pohjoinen kanta taas on levinneisyysalueellaan Siperiassa ilmeisen harvinainen poroissa, ja sen esiintyminen liittyy porojen raakojen aivojen käyttöön ihmisravintona. Taenia multiceps -laji käyttää hirvieläimiä väli-isäntinään vain satunnaisesti. Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina Taenia-rakkuloille ovat lähinnä kasvaimet tai synnynnäiset kystiset muutokset ja muiden loisten aiheuttamat kystat. Taenia-kystien lajinmääritys perustuu maantieteelliseen löytöpaikkaan, väli-isäntälajiin ja kystan ominaisuuksiin (tyyppi, koko ja sijainti elimistössä). Tunnistus voidaan varmistaa toukan scolex-osan koukkujen määrän, koon ja muotojen avulla tai molekyyligeneettisin menetelmin. Voimakas Taenia-loistartunta voi akuuttivaiheessa johtaa väli-isännän kuolemaan. Pitemmän ajan kuluessa tartunta voi johtaa väli-isännän kunnon heikkenemiseen, painon laskuun ja kasvun hidastumiseen. Erityisen kohtalokas on T. multiceps -tartunta, jossa kystat muodostuvat useimmiten aivoihin. Taenia-tartunnat aiheuttavat taloudellisia tappioita lihantarkastuksessa yhteydessä tehtyjen elinten ja ruhojen hylkäyksien takia. Suomesta on löydetty Taenia-kystia poroista, hirvistä ja valkohäntäkauriista. Havaittuja lajeja ovat T. hydatigena ja T. krabbei sensu lato. Kystien esiintyvyys on kuitenkin matala ja taloudellinen merkitys vähäinen. Luonnonvaraisten petoeläinten kantojen runsastuminen, porokoirien käytön lisääntyminen ja koirien raakaravinnon suosion kasvu voivat kuitenkin lisätä kystalöydöstön määrää tulevaisuudessa.
  • Lehtonen, Anne (1997)
  • Mäntylä, Tiina (1989)
  • Vanhanen, Jenni (2010)
    Histamiini on tärkeä välittäjäaine niin ääreis- kuin keskushermostossakin. Histaminergiset hermosolut vaikuttavat useiden elintoimintojen, kuten uni-valvetilan, ruokahalun, muistin ja kivun säätelyyn. Lisäksi aivojen histaminerginen järjestelmä säätelee myös muun muassa mielihyvätuntemusta, riippuvuutta ja riippuvuuteen liittyvää käyttäytymistä. Vasta 1980-luvulla, histamiinin H3-reseptorin löytymisen jälkeen, ymmärrettiin kuinka keskeinen rooli aivojen histaminergisellä järjestelmällä on erilaisten keskushermostotoimintojen säätelyssä. H3-reseptori säätelee paitsi histamiinin synteesiä ja vapautumista, myös muiden välittäjäaineiden, kuten serotoniinin, noradrenaliinin, dopamiinin, glutamaatin, γ-aminovoihapon (GABA) ja asetyylikoliinin vapautumista. Koska pääasiassa aivoissa esiintyvä H3-reseptori osallistuu useiden välittäjäainejärjestelmien säätelyyn, sen mahdollisuudet erilaisten keskushermostohäiriöiden hoidossa ovat laaja-alaiset. H3-reseptori onkin jo reilun vuosikymmenen ajan ollut tärkeä lääkekehityksen kohde. Useita H3-reseptoriligandeja, lähinnä antagonisteja tai käänteisagonisteja, onkin tutkittu tai tutkitaan parhaillaan prekliinisten tutkimusten lisäksi myös kliinisissä tutkimuksissa. Vaikka toistaiseksi H3-reseptoriligandien tehosta ja turvallisuudesta ei ole riittävästi kliinistä näyttöä, on todennäköistä, että ainakin H3-reseptorin antagonisteja tullaan tulevaisuudessa käyttämään useiden eri keskushermostohäiriöiden, kuten narkolepsian, skitsofrenian ja kognitiivisten häiriöiden hoidossa. Tämän pro gradu –tutkielman kokeellisessa osassa suoritut kokeet vahvistavat lisäksi sitä tässä tutkimusryhmässä aiemmin havaittua seikkaa, että H3-reseptoriligandeilla on selkeä merkitys alkoholivaikutusten välittymisessä. H3-reseptorin havaittiin säätelevän etanolin aiheuttamaa stimulaatio- ja mielihyvävaikutusta. Molemmat käytetyt H3-reseptoriantagonistit, siproksifaani ja JNJ-10181457, estivät etanolimielihyvää ehdollistetun paikkahakuisuus-menetelmän avulla määritettynä. Lisäksi siproksifaanin havaittiin lisäävän etanolistimulaatiota. Sen sijaan H3-reseptorin agonisti immepip ei muuttanut etanolin aiheuttamaa ehdollistettua paikkahakuisuutta. Immepip kuitenkin laski voimakkaasti etanolin aiheuttamaa liikeaktiivisuuden lisääntymistä. Sekä mielihyvätuntemuksen että motoristen toimintojen tiedetään olevan pitkälti dopaminergisen järjestelmän säätelemiä. Striatumissa postsynaptisten H3-reseptorien on osoitettu heteromerisoituvan dopamiinin D1- ja D2-reseptorien kanssa. Muodostuneiden reseptoriheteromeerien on in vitro -tutkimuksissa havaittu muuttavan dopaminergistä solusignalointia, joka johtanee dopaminergisten vasteiden muuttumiseen myös in vivo. On siis oletettavaa, että tässä tutkimuksessa havaitut alkoholivasteet ovat seurausta histaminergisen ja dopaminergisen järjestelmän yhteisvaikutuksesta striatumin alueella. H3-reseptori on mielenkiintoinen lääkekehityksen kohde useiden keskushermostohäiriöiden hoidossa. Tässä pro gradu –tutkielmassa havaitut tulokset viittaavat myös siihen, että H3-reseptorin farmakologinen salpaus estää etanolin aiheuttamaa mielihyvää. On siis mahdollista, että H3-reseptori saattaisi tulevaisuudessa olla potentiaalinen lääkekehityksen kohde myös alkoholiriippuvuuden hoidossa.
  • Husu, Henrik (2014)
    Histamin är en biologiskt amin, som förekommer rikligt i människans vävnader. Histaminet syntetiseras i professionella- och icke-professionella histaminproducerade celler, varav de förstnämnda lagrar histamin i sekretkorn för att utsöndras vid behov i höga koncentrationer, och de sistnämnda utsöndrar kontinuerligt låga histaminkoncentrationer. Effekterna av histamin förmedlas via fyra G-proteinkopplade receptorer på cellmembranen, H1R - H4R, av vilka H4R lokaliseras främst på celler med hematopoietiskt ursprung. Vid en del inflammatoriska och allergiska sjukdomar, såsom vid astma, har lokalt förhöjda histaminkoncentrationer i vävnad kunnat påvisas, men trots det har behandling med traditionella antihistaminer (H1R-antagonister) haft en begränsad effekt. Efter identifieringen av H4R med hög histaminaffinitet finns det förväntningar att läkemedel som påverkar H4R kunde vara effektiva vid behandling av autoimmuna och inflammatoriska sjukdomar. Syftet med den nuvarande studien är att utreda vad man vet om H4R, och analysera relevant litteratur angående H4R:s verkan vid olika inflammatoriska sjukdomstillstånd.
  • Verkola, Marie (2014)
    Research on lesions in the equine stomach has concentrated mainly on equine gastric ulcer syndrome (EGUS). Lesions in the glandular area of the antrum and the pylorus, however, have so far received much less attention. The aim of this study was to contribute to the understanding of the histopathology of glandular lesions. The first part of the thesis consists of a thorough review of the literature on this subject. The literature review discusses the relevant literature on aetiology, pathophysiology, diagnosis, treatment and prevention of equine glandular gastritiserosion syndrome (EGGES). The second part is an empirical study in which the normal histopathology of the glandular mucosa of the equine stomach is examined and described, and then comparisons are made with a horse that has pathological evidence of EGGES. In addition, the gross lesions and the histopathological findings are presented as photographs. The horses for this study were selected from horses euthanased at the Equine Hospital of the Helsinki University Veterinary Teaching Hospital and sent to the Pathology and Parasitology unit of the Faculty of Veterinary Medicine, University of Helsinki for necropsy. The material was collected from August 2013 – February 2014. Only adult horses were included in this study. Altogether five stomachs were sampled. Two stomachs showed gross lesions and three appeared normal. However, only one normal-looking and one with lesions were suitable to be analysed for study purposes. The glandular lesions in the stomach with EGGES were shown to be more severe than any described in the literature before. However, the influence of the original illness and treatment of the horse could not be assessed. The study showed that in addition to erosions, hyperaemia, glandular atrophy, dysplasia and hyperplasia described in the literature before, severe ulcers and vasculitis can also be seen in the glandular stomach of horses.
  • Hulvela, Merike (2000)
  • Moilanen, Minna (2012)
    Historiallinen lähestymistapa tukee vaikeiden ja abstraktien käsitteiden oppimista. Tutkimusten mukaan osmoosi on opiskelijoille vaikea käsite, siihen liittyy paljon vaihtoehtoisia käsityksiä. Tällöin on luontevaa tutkia historiallista lähestymistapaa sen opetuksen tukena. Tutkielman päätavoitteena oli tutkia osmoosin opetuksen nykytilaa peruskouluissa ja lukioissa sekä kehittää tutkimuspohjaisesti sen opetukseen mielekäs oppimateriaali. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat osmoosin tutkimuksen historia, historiallinen lähestysmistapa kemian opetuksessa, osmoosin opetus, käsitteen muodostus, mielekäs kemian oppiminen ja kokeellisuus. Tutkielman tutkimusmenetelmä on kehittämistutkimus, joka sisältää neljä vaihetta. Ensimmäisessä tarveanalyysi vaiheessa tehtiin teoreettinen ongelma-analyysi ja peruskoulun sekä lukion kemian, biologian, fysiikan ja terveystiedon oppikirjojen sisällönanalyysi. Toisessa vaiheessa kehitettiin mielekäs oppimateriaali, jonka mielekyyttä ja opetuksellisuutta tutkittiin tapaustutkimuksessa, tutkimuksen kolmannessa vaiheessa. Neljännessä vaiheessa kehitettiin oppimateriaalia tutkimustulosten avulla. Tutkimuksia ohjasivat tutkimuskysymykset: Mikä on osmoosin opetuksen nykytila peruskouluissa ja lukioissa? Millainen on mielekäs oppimateriaali osmoosin käsitteen oppimiseen? Millaisia vaihtoehtoisia käsityksiä opiskelijoille opetustapahtumien jälkeen? Tutkimukseen osallistui lukion biologian toisen kurssin opiskelijaryhmä, jonka opetukseen kuului osmoosiin liiittyviä opetustuokioita. Tutkielma antaa kokonaiskuvan osmoosin opetuksen nykytilasta Suomessa. Kehittämämistutkimuksen päätuloksena saatiin lukion opiskelijoille mielekäs oppimateriaali, jota voidaan käyttää kemian ja biologian opetuksessa. Oppimateriaalissa osmoosia lähestyy historiallisesta näkökulmasta johdantoluennossa, kirjallisessa oppimateriaalissa sekä osassa sen tehtävissä ja koontiosuudessa. Tämän lisäksi oppimateriaali sisältää animaation ja kokeellisen työn. Opiskelijan oppimateriaalin käytön tueksi kehitettiin myös opettajan materiaali. Tutkimustuloksista huomattiin uusia vaihtoehtoisia osmoosiin liittyviä vaihtoehtoisia käsityksia. Opiskelijoiden mielestä osmoosi on kemiallinen reaktio. Opiskelijoilla oli myös useita osmoosin tutkimuksen historiaan liittyviä vaihtoehtoisia käsityksiä. Tämä tutkielma osoittaa, että osmoosin opetukseen on tärkeää kiinnittää huomiota, koska aihe elämän kannalta elintärkeä ja opiskelijoille vaikea.
  • Knuuttila, Kyösti (Helsingin yliopisto, 2009)
    Pro gradu -tutkielmani kuuluu historiatietoisuuden empiirisen tutkimuksen piiriin. Historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa ihmiset jäsentävät ajallisia kokemuksiaan. Ihmisten käsitykset menneestä vaikuttavat heidän käsityksiinsä nykyisyydestä ja muokkaavat samalla tulevaisuudenodotuksia. Pro gradu -tutkielmani alkuperäisaineistona on Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen Suomalaiset ja historia ¬-esitutkimuskyselyaineisto. Esitutkimus toteutettiin keväällä 2009 lähettämällä kyselylomake 1000 satunnaisesti valitulle Manner-Suomessa asuvalle 15–79 -vuotiaalle henkilölle. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni, on miten kyselyyn vastanneet jäsentävät historiallista muutosta ja kehitystä. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, miten vastaajat tulkitsevat Suomen kansallista kertomusta. Kolmanneksi tarkastelen, kuinka kyselytutkimus soveltuu historiatietoisuuden tutkimiseen. Samalla tarkastelen kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia ja rajoja historiatietoisuuden tutkimuksessa. Metodinani ovat aikaisemmissa vastaavanlaisissa kyselytutkimuksissa käytetyt tilastollisen päättelyn menetelmät hermeneuttiseen tulkintaan yhdistettynä. Vastausjakaumien tarkastelun ja korrelaatioiden vertailun lisäksi tarkastelin aineistosta eksploratiivinen faktorianalyysin avulla nousevia tulkintaulottuvuuksia. Kvantitatiivisen aineiston analyysissani korostui tilastollisen päättelyn avulla saatujen tulosten sisällöllisen merkitsevyyden tarkastelu. Osana analyysiani testasin aiemman tutkimuksen ja oman esiymmärrykseni pohjalta muodostettuja hypoteeseja. Tutkimustulokseni jakautuvat kahtia vastaajien historiatietoisuutta käsitteleviin tuloksiin ja kyselytutkimuksen metodin arviointiin. Kyselyn tulosten valossa Suomen 1900-luvun historia piirtyy vastaajille pitkälti kansallisena edistyskertomuksena. Vastaajat kokivat kyselyn yhteydessä historian kansalliseksi suurkertomukseksi, jossa korostuvat suurmiesten teot. Osittain tästä syystä historian muutosvoimina korostuivat vastauksissa persoonattomat ja lainomaiset voimat, kun taas yksilön mahdollisuudet vaikuttaa historian kulkuun nähtiin vähäisiksi. Vuoden 1918 tapahtumien tulkinnoissa valtaosa vastaajista korosti vastakkainasettelun jääneen taka-alalle. Talvi- ja jatkosodan tulkinnoissa korostuivat puhtain asein käyty taistelu ja kansallinen yhtenäisyys, vaikka myös vastakkaisia tulkintoja esiintyi. Kansainvälisen tulevaisuuden ja kansallisen menneisyyden välille nousi kyselytutkimuksen tulosten perusteella jännite. Tulevaisuuden haasteet, joihin Suomen odotetaan vastaavan, ovat kansallisvaltioiden rajat ylittäviä. Kansallisvaltio on kuitenkin edelleen keskeinen toimija ja vastaajat odottivat kansallisvaltion tarttuvan tulevaisuudessa esiintyviin ongelmiin. Kansainvälistyminen haastaa kansallista kertomusta, mutta saa samalla monet ihmisistä kääntymään yhä tiukemmin kansallisen kertomuksen pariin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kansainvälisyyttä korostavien tulevaisuudenodotusten myötä koko kansallista kertomusta tullaan arvioimaan uudelleen. Kyselytutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa vastaajien historiatietoisuudesta, mutta metodin käyttöön liittyy myös erilaisia rajoitteita ja haasteita. Näistä rajoitteista päällimmäisenä nousi esiin kyselytutkimuksiin rakenteellisesti liittyvä vastaajien johdattelu ja keskittyminen pinta-asenteisiin. Näitä rajoitteita voidaan avartaa esimerkiksi tekemällä syventäviä jatkohaastatteluja vastanneiden kanssa.
  • Knuuttila, Kyösti (2009)
    Pro gradu -tutkielmani kuuluu historiatietoisuuden empiirisen tutkimuksen piiriin. Historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa ihmiset jäsentävät ajallisia kokemuksiaan. Ihmisten käsitykset menneestä vaikuttavat heidän käsityksiinsä nykyisyydestä ja muokkaavat samalla tulevaisuudenodotuksia. Pro gradu -tutkielmani alkuperäisaineistona on Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen Suomalaiset ja historia -esitutkimuskyselyaineisto. Esitutkimus toteutettiin keväällä 2009 lähettämällä kyselylomake 1000 satunnaisesti valitulle Manner-Suomessa asuvalle 15 79 -vuotiaalle henkilölle. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni, on miten kyselyyn vastanneet jäsentävät historiallista muutosta ja kehitystä. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, miten vastaajat tulkitsevat Suomen kansallista kertomusta. Kolmanneksi tarkastelen, kuinka kyselytutkimus soveltuu historiatietoisuuden tutkimiseen. Samalla tarkastelen kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia ja rajoja historiatietoisuuden tutkimuksessa. Metodinani ovat aikaisemmissa vastaavanlaisissa kyselytutkimuksissa käytetyt tilastollisen päättelyn menetelmät hermeneuttiseen tulkintaan yhdistettynä. Vastausjakaumien tarkastelun ja korrelaatioiden vertailun lisäksi tarkastelin aineistosta eksploratiivinen faktorianalyysin avulla nousevia tulkintaulottuvuuksia. Kvantitatiivisen aineiston analyysissani korostui tilastollisen päättelyn avulla saatujen tulosten sisällöllisen merkitsevyyden tarkastelu. Osana analyysiani testasin aiemman tutkimuksen ja oman esiymmärrykseni pohjalta muodostettuja hypoteeseja. Tutkimustulokseni jakautuvat kahtia vastaajien historiatietoisuutta käsitteleviin tuloksiin ja kyselytutkimuksen metodin arviointiin. Kyselyn tulosten valossa Suomen 1900-luvun historia piirtyy vastaajille pitkälti kansallisena edistyskertomuksena. Vastaajat kokivat kyselyn yhteydessä historian kansalliseksi suurkertomukseksi, jossa korostuvat suurmiesten teot. Osittain tästä syystä historian muutosvoimina korostuivat vastauksissa persoonattomat ja lainomaiset voimat, kun taas yksilön mahdollisuudet vaikuttaa historian kulkuun nähtiin vähäisiksi. Vuoden 1918 tapahtumien tulkinnoissa valtaosa vastaajista korosti vastakkainasettelun jääneen taka-alalle. Talvi- ja jatkosodan tulkinnoissa korostuivat puhtain asein käyty taistelu ja kansallinen yhtenäisyys, vaikka myös vastakkaisia tulkintoja esiintyi. Kansainvälisen tulevaisuuden ja kansallisen menneisyyden välille nousi kyselytutkimuksen tulosten perusteella jännite. Tulevaisuuden haasteet, joihin Suomen odotetaan vastaavan, ovat kansallisvaltioiden rajat ylittäviä. Kansallisvaltio on kuitenkin edelleen keskeinen toimija ja vastaajat odottivat kansallisvaltion tarttuvan tulevaisuudessa esiintyviin ongelmiin. Kansainvälistyminen haastaa kansallista kertomusta, mutta saa samalla monet ihmisistä kääntymään yhä tiukemmin kansallisen kertomuksen pariin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kansainvälisyyttä korostavien tulevaisuudenodotusten myötä koko kansallista kertomusta tullaan arvioimaan uudelleen. Kyselytutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa vastaajien historiatietoisuudesta, mutta metodin käyttöön liittyy myös erilaisia rajoitteita ja haasteita. Näistä rajoitteista päällimmäisenä nousi esiin kyselytutkimuksiin rakenteellisesti liittyvä vastaajien johdattelu ja keskittyminen ns. pinta-asenteisiin. Näitä rajoitteita voidaan avartaa esimerkiksi tekemällä syventäviä jatkohaastatteluja vastanneiden kanssa.
  • Immonen, Nina-Maria (2003)
    Tutkielma käsittelee Australian ulko- ja turvallisuuspolitiikan orientaatioita siirtolais- ja pakolaispolitiikan näkökulmasta. Analyysiä ohjaavana lähtöoletuksena toimii ajatus, että Australian siirtolais- ja pakolaispolitiikan muotoutumiseen ovat vaikuttaneet ennenkaikkea erilaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotukset eri aikakausina. Australiassa siirtolais- ja pakolaispolitiikasta on tehty erityispolitiikkaa: se on turvallistettu.Tätä ongelma tarkastellaan kronologisesti teemoittain. Keskeisenä tavoitteena on siirtolais- ja pakolaispolitiikan turvallistamiseen keskeisesti vaikuttavien kansallisen identiteettipolitiikan ja projektien osoittaminen. Kansallisen identiteetin muotoutumista tarkastellaan erityisesti toiseuden tuottamisen näkökulmasta. Työ perustuu turvallisuuden käsitteistöön erityisesti uuden, laajemman turvallisuuskäsityksen näkökulmasta. Näin ollen turvallisuuden tutkimuksen piiriin voivat kuulua esimerkiksi siiirtolaiseen vaikutukset ja ympäristöongelmat. Jälkimodernissa tutkimuksessa myös identiteetin käsite on keskeinen. Tärkeitä teorialähteitä ovat Ole Wæverin ja Barry Buzanin teokset ja ns. Kööpenhaminan koulukunnan tuotanto. Kansallisen identeetin käsitettä jäsennetään erityisesti Vilho Harlen ja Sami Moision tutkimuksiin perustuen. Identiteettiteoriat yhdistetään turvallisuuden käsitteistöön uuden kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Tutkimustuloksissa osoitetaan miten Australian turvallisuusorientaation vaihteluun on vaikuttanut kiistanalainen identiteettipolitiikka. Identiteettipolitiikassa keskeistä on ollut vaihtelut ja painotukset Australian suhtatumisessa lähialueisiinsa ja laajemmin Aasiaan. Geopoliittisen ympäristön tulkitsemisen ohella identiteetin muodostumiseen ovat vaikuttaneet vahvat kulttuurihistorialliset siteet Isoon-Britanniaan. Näiden siteiden turvaamiseksi Australiaan luotiin 1900-luvun alussa siirtolaisjärjestelmä, joka sulki aasialaiset kansat mantereen ulkopuolelle. Nyttemmin Yhdysvaltojen merkitys Australialle on turvallisuuspoliittisen yhteistyön myötä vahvistunut. Työn eräänä tavoitteena on arvioida Australian roolia Kaakkois-Aasiassa ja lisääntyvän turvallisuusyhteistyön onnistumisen mahdollisuuksia alueella.
  • Hakoköngäs, Juho Eemeli (2013)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka suomalainen historiankirjoitus esittää kansallista menneisyyttä kuvituksensa kautta. Tutkimuksessa selvitetään millaisilla kuvilla historiaa esitetään, millaisia merkityksiä kuvat sisältävät ja millaisiksi narratiiveiksi eli tarinoiksi kuvalliset merkitykset rakentuvat. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu Maurice Halbwachsin (1950) esittämästä kollektiivisen muistin teoriasta, jonka mukaan käsitys historiasta muokkautuu yhteisön kulloisenkin yhteiskunnallis-kulttuurisen tilanteen luomien tarpeiden mukaiseksi. Nykypäivän lisäksi historia sisältää aina orientoitumisen ryhmän tulevaisuuteen. Historiakäsityksiä tuottava kollektiivinen muisteleminen toimii ryhmäläisten sosiaalisen identiteetin vahvistajana. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Serge Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoriaa, joka kuvaa arkitiedon sosiaalista muodostumisprosessia. Kolmas teoreettinen väline on narratiivisuus, ajatus siitä, että tiedon muodostuminen ja kommunikointi perustuu tarinallisille rakenteille. Tutkimusaineisto koostuu kolmen 2000-luvulla julkaistun historiateoksen kuvituksesta. Tutkimuksen menetelmällinen osuus sisältää kolme vaihetta. Ensimmäiseksi kuvat (N=541) analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Toiseksi kirjojen kansikuvat (N=4) analysoitiin Erwin Panofskyn (1955) ikonografis-ikonologisen kuva-analyysin avulla. Kolmanneksi sisällönanalyysin ja kuva-analyysin tulokset analysoitiin Jovchelovitchin (2012) historiarepresentaation ytimen narratiivista järjestymistä koskevan mallin mukaan. Tutkimuksen päätulosten mukaan Suomen kansallisen historian tärkeimmät sisällöt muodostuvat politiikasta, kulttuurista (taide, tiede ja urheilu) sekä sodasta. Esimerkiksi kansainvälisyyden, uskonnon tai vähemmistöjen rooli jää historiarepresentaatiossa marginaaliseksi. Maantieteellisesti historia on hyvin Etelä-Suomi- ja Helsinki-keskeistä. Yksittäisistä ajanjaksoista sisällissota ja talvisota ovat kuvatuimpia. Yksittäisillä historian henkilöillä on tärkeä rooli historian tarinassa. Useimmin kuvattu henkilö on Urho Kekkonen. Ajallisesti 1900-luvun ensimmäisen puolen historia korostuu aikaisemman ja myöhemmän historian kustannuksella. Vaikka historian kuvitus voi näyttää objektiivisuuteen pyrkivältä, osoittaa tutkimus, että tietyt teemat ovat hegemonisia ja toisilla ilmiöillä ei ole kansallisessa historiassa lainkaan sijaan. Samalla kuvitus kuitenkin ilmentää historiaa koskevan representaation monitulkintaisuutta, kognitiivista polyfaasiaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia erityyppisille ja ristiriitaisille historian tulkinnoille.
  • Virtamo, Raili (1976)
  • Manninen, Marika (Helsingin yliopisto, 2014)
    The aim of this thesis was to find out what kind of literacy skills are needed in studying history and how these skills could be teached. The focus of history teaching has moved from emphasizing content knowledge towards skill-oriented teaching. Skill-oriented teaching includes the idea of working like a researcher of history. By studying primary and secondary references the students themselves learn to compile historical information: they have to evaluate the information available and match even contradictory interpretations from past events. Studying historical documents requires genre-related knowledge and skills. However, according to many studies the objectives set for school History in the curriculum have not been fulfilled. Transforming the traditional way of teaching history to meet the objectives set by the curriculum has proven to be challenging, because working based on document examination requires cutting down contents and a teacher familiar with teaching historical thinking. This study connects methods needed for both teaching literacy skills and teaching document skills, and based on these a pedagogical model is created, which allows the teacher to concentrate on the teaching of literacy skills particularly needed in history. This study utilized features from design-based research. The starting point for the study was the detection of a practical problem. The study advanced from defining and analysing a theoretical didactic problem for developing a didactic artefact corresponding to a practical problem. The iterative testing process belonging to a typical design-based research was not included in this study at this stage because of the restrictions set by the extent of a master s thesis. The last element of this study is practical. Another end product of this study besides the description of a literacy skills teaching process is a learning material intended for teaching literacy skills. The literacy skills teaching process developed in this study is applied in this material, in which the legend of the first crusade is explored by the means of investigating source documents. The learning material developed in this study offers opportunities for integrating the teaching of history and mother tongue. Testing and developing this learning material according to the principles of design-based research give reason for further study.
  • Silventoinen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa selvitetään teosanalyysien avulla, millaisia piirteitä kävelyromaaniksi nimetty romaanin alalaji sisältää ja kuinka Jouko Sirolan teos Lumottu niitty: Erään tien tarinoita (2012) suhteutuu tähän lajimalliin. Lumotussa niityssä kuljetaan jalkaisin Vihdissä sijaitsevaa valittua tietä pitkin yhden kesäisen päivän ajan. Minäkertojan matkaoppaina toimivat sekä alueen historiaa käsittelevät kirjalliset teokset että elossa olevat ja jo edesmenneet paikallishistorian tuntijat. Kuljettavaksi valitun tien vaiheita hahmotellaan teoksessa lukuisten sisäkertomusten kautta. Lumotun niityn lisäksi tutkielman kohdeteoksina kuljetetaan W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaita (1995/2010) ja Claudio Magris´n Tonavaa (1986/2000). Lajitarkastelun kannalta nämä proosamuotoiset teokset ovat mielenkiintoisia hybridejä yhdistellessään fiktiivistä ja ei-fiktiivistä kirjallisuutta sekä hyödyntäessään lukuisien kirjallisuuden lajien rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Tutkielman lähestymistapa pohjautuu Alastair Fowlerin lajiteoriaan, jossa yksittäisen teoksen kirjallinen laji tunnistetaan tulkitsemalla aiempia esimerkkejä. Fowlerin teoriassa kirjallisuuden lajeille ei pyritä asettamaan tiukkoja rajoja vaan ne nähdään erilaisia piirteitä sisältävinä tyyppeinä. Tämän vuoksi tutkielmassa ei pyritä tiukkaan lajimäärittelyyn vaan keskitytään kohdeteoksista esiin nouseviin ja lajianalyysin kannalta olennaisiin piirteisiin. Tutkielmassa todetaan, että kohdeteoksiin sisältyy lukuisia yhteisiä piirteitä, joiden perusteella teokset voidaan nähdä saman kirjallisen alalajin jäseninä. Analyysin perusteella kävelyromaanille on tyypillistä episodimainen rakenne, jossa toiminnallisen juonen sijasta korostuu inhimillisen henkilöhahmon kokemuksellisuus. Keskeisimpänä kokevana henkilöhahmona teoksissa näyttäytyy minäkertoja, joka identifioitumalla kirjailijaksi tuottaa teoksiin autofiktiivisen ominaispiirteen. Analyysi nostaa esiin teoksissa esiintyvän kävelemisen ja mietiskelyn välisen yhteyden, minkä perusteella teokset kiinnittyvät aristoteeliseen kävelymetodiin sekä pyhiinvaellustraditioon. Teoksissa tehtävä matka on monitasoinen, sillä siihen sisältyy minäkertojan fyysisen matkan lisäksi tämän mielensisäinen matka sekä mittavan lähdekirjallisuuden pohjalta tehtävä tekstuaalinen matka. Kävelyromaanissa korostuu aikarakenne, jossa matkaa tehdään samanaikaisesti sekä nykyajassa että menneisyydessä. Tarkasteltavissa teoksissa paikat toimivat muistoja säilyttävinä kiintopisteinä ja minäkertojan väylinä menneisyyteen. Lumotussa niityssä ja Tonavassa keskeiset paikat, tie ja joki, ottavat myös teoksen päähenkilön aseman. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltuihin teoksiin kuuluu postmodernille romaanille tyypillinen leikittely todellisuuden ja fiktiivisyyden suhteella, jota teoksiin sisällytetyt valokuvat korostavat.
  • Xu, Elina-Qian (Helsingin yliopisto, 2005)