Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6243-6262 of 25483
  • Silventoinen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa selvitetään teosanalyysien avulla, millaisia piirteitä kävelyromaaniksi nimetty romaanin alalaji sisältää ja kuinka Jouko Sirolan teos Lumottu niitty: Erään tien tarinoita (2012) suhteutuu tähän lajimalliin. Lumotussa niityssä kuljetaan jalkaisin Vihdissä sijaitsevaa valittua tietä pitkin yhden kesäisen päivän ajan. Minäkertojan matkaoppaina toimivat sekä alueen historiaa käsittelevät kirjalliset teokset että elossa olevat ja jo edesmenneet paikallishistorian tuntijat. Kuljettavaksi valitun tien vaiheita hahmotellaan teoksessa lukuisten sisäkertomusten kautta. Lumotun niityn lisäksi tutkielman kohdeteoksina kuljetetaan W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaita (1995/2010) ja Claudio Magris´n Tonavaa (1986/2000). Lajitarkastelun kannalta nämä proosamuotoiset teokset ovat mielenkiintoisia hybridejä yhdistellessään fiktiivistä ja ei-fiktiivistä kirjallisuutta sekä hyödyntäessään lukuisien kirjallisuuden lajien rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Tutkielman lähestymistapa pohjautuu Alastair Fowlerin lajiteoriaan, jossa yksittäisen teoksen kirjallinen laji tunnistetaan tulkitsemalla aiempia esimerkkejä. Fowlerin teoriassa kirjallisuuden lajeille ei pyritä asettamaan tiukkoja rajoja vaan ne nähdään erilaisia piirteitä sisältävinä tyyppeinä. Tämän vuoksi tutkielmassa ei pyritä tiukkaan lajimäärittelyyn vaan keskitytään kohdeteoksista esiin nouseviin ja lajianalyysin kannalta olennaisiin piirteisiin. Tutkielmassa todetaan, että kohdeteoksiin sisältyy lukuisia yhteisiä piirteitä, joiden perusteella teokset voidaan nähdä saman kirjallisen alalajin jäseninä. Analyysin perusteella kävelyromaanille on tyypillistä episodimainen rakenne, jossa toiminnallisen juonen sijasta korostuu inhimillisen henkilöhahmon kokemuksellisuus. Keskeisimpänä kokevana henkilöhahmona teoksissa näyttäytyy minäkertoja, joka identifioitumalla kirjailijaksi tuottaa teoksiin autofiktiivisen ominaispiirteen. Analyysi nostaa esiin teoksissa esiintyvän kävelemisen ja mietiskelyn välisen yhteyden, minkä perusteella teokset kiinnittyvät aristoteeliseen kävelymetodiin sekä pyhiinvaellustraditioon. Teoksissa tehtävä matka on monitasoinen, sillä siihen sisältyy minäkertojan fyysisen matkan lisäksi tämän mielensisäinen matka sekä mittavan lähdekirjallisuuden pohjalta tehtävä tekstuaalinen matka. Kävelyromaanissa korostuu aikarakenne, jossa matkaa tehdään samanaikaisesti sekä nykyajassa että menneisyydessä. Tarkasteltavissa teoksissa paikat toimivat muistoja säilyttävinä kiintopisteinä ja minäkertojan väylinä menneisyyteen. Lumotussa niityssä ja Tonavassa keskeiset paikat, tie ja joki, ottavat myös teoksen päähenkilön aseman. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltuihin teoksiin kuuluu postmodernille romaanille tyypillinen leikittely todellisuuden ja fiktiivisyyden suhteella, jota teoksiin sisällytetyt valokuvat korostavat.
  • Xu, Elina-Qian (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Ahl-Waris, Eva (Helsingin yliopisto, 2010)
    This thesis examines the ruins of the medieval Bridgettine (Birgittan) monastery of Naantali (Vallis Gratiae, f. 1443) in Finland and the transformation of the site into a national heritage and a memory landscape. It was archaeologically surveyed in the 19th century by Professor Sven Gabriel Elmgren (1817 1897). His work was followed by Dr. Reinhold Hausen (1850 1942), who excavated the site in the 1870s. During this time the memories of Saint Bridget (Birgitta) in Sweden were also invented as heritage. Hausen published his results in 1922 thus forming the connection with the next generation of actors involved with the Naantali site: the magnate Amos Anderson (1878 1961), the teacher Julius Finnberg (1877 1955) and the archaeologist Juhani Rinne (1872 1950). They erected commemorative monuments etc. on the Naantali site, thus creating a memory landscape there. For them, the site represented the good homeland in connection with a western-oriented view of the history of Finland. The network of actors was connected to the Swedish researchers and so-called Birgitta Friends, such as state antiquarian Sigurd Curman (1879 1966), but also to the members of the Societas Sanctae Birgittae and the Society for the Embellishment of Pirita, among others. Historical jubilees as manifestations of the use of history were also arranged in Naantali in 1943, 1993 and 2003. It seems as if Naantali is needed in Finnish history from time to time after a period of crisis, i.e. after the Crimean War in the 1850s, the civil war of 1918, during World War II and also after the economic crisis of the early 1990s. In 2003, there was a stronger focus on the international Saint Bridget Jubilee in Sweden and all over Europe. Methodologically, the thesis belongs to the history of ideas, but also to research on the use of history, invented traditions and lieux de mémoire. The material for the work consists of public articles and scholarly texts in books or newspapers and letters produced by the actors and kept in archives in Finland, Sweden and Estonia, in addition to pictures and erected commemorative monuments in situ in the Western Finnish region. Keywords: Nådendal, Naantali monastery, Bridgettines, St. Bridget, use of history, lieux de mémoire, invented traditions, commemorative anatomy, memory landscape, Saint Bridget jubilees , S. G. Elmgren, R. Hausen, A. Anderson, J. Finnberg, J. Rinne, S. Curman, High Church Movement, Pirita, Vadstena.
  • Hannukkala, Asko (MTT Agrifood Research Finland, 2012)
    Potato late blight (Phytophthora infestan) is one of the most destructive diseases of potato. The history of late blight occurrence in Finland 1845 1981 is described based on newspaper articles and scientific reports. The disease occurrence and severity in 1982 2011 was monitored in variety and fungicide efficacy trials carried out in MTT Agrifood Research Finland and Potato Research Institute. The effect of climatic factors on late blight outbreaks was modelled for the period 1993 2002. In total 4927 P. infestans isolates were collected in 1990 2010to determine mating type, R-gene virulence race, mitochondrial haplotype and response to fungicides metalaxyl and propamocarb-HCl . Development in fungicide use from 1953 to 2010 is described based on statistics for fungicide sales. Disease symptoms caused by the potato late blight pathogen were probably first described in 1845 in Finland. In 1847 and 1848 the disease was widespread, occurring in various parts of the country. From 1849 to the 1980s one to five severe late blight epidemics were reported per decade. During this period late blight appeared in the fields at the end of the growing season. During 1990s there was a rapid shift towards early outbreaks of late blight and since then the first late blight outbreaks have been reported at midsummer. The shift towards early epidemics has led to significant increase in fungicide applications in the 1990s and 2000s. The mating type A2 was first found in 1992 at low proportion in Finland. Since then the proportion of A1:A2 has stabilised close to 50:50%. This change in mating type ratio coincides with the shift towards early outbreaks of late blight, suggesting an increasing role of oospores as a source of primary inoculum. The Finnish P. infestans population is also very diverse based on the spectrum of R-gene virulence races and genetic marker studies indicating sexual reproduction in population. Metalaxyl-resistant isolates dominated the population in the early 1990s. After adapting anti-resistance strategies resistance has almost disappeared from the population. Potato late blight is currently under control in conventional potato production as long as effective fungicides are available. Due to public demand for decreasing use of pesticides in agriculture more resistant potato cultivars should be developed and cultural practices to reduce primary inoculum sources should be developed.
  • Sandström, Sofie (2005)
    Avhandlingen behandlar Förenta Nationernas reaktion på våldtäkt som en del av folkmord i konflikterna i Rwanda och Bosnien på 1990-talet. Den huvudsakliga forskningsfrågan är om det skedde en förändring i hur man behandlar våldtäkt i konflikter inom den internationella politiken på 1990-talet. Våldtäkt har länge varit en marginell fråga inom den internationella politiken men våldtäkterna i Bosnien uppmärksammades och fördömdes kraftigt. Eftersom folkmordet i Rwanda ägde rum två år efter att våldtäkterna i Bosnien först fördömts kan en jämförelse mellan hur FN behandlade våldtäkt i de båda konflikterna belysa om en sann förändring ägt rum. Som perspektiv har jag valt att forska i våldtäkt som en del av folkmord. Folkmord är ett internationellt brott som kräver att andra länder och internationella organisationer reagerar. Hur våldtäkterna klassificeras har även direkta följder för offren. Studien använder sig av en radikalfeministisk definition av våldtäkt, baserad på Susan Brownmillers forskning. Avhandlingen inleds med en teoretisk del som behandlar teorierna kring våldtäkt som folkmordsbrott, det sexuella våldets historia samt folkmord. De huvudsakliga källorna för avhandlingen är de resolutioner och rapporter i vilka säkerhetsrådet, generalförsamlingen, människorättskommissionen och FNs generalsekreterare fördömde våldtäkterna under konflikten och i åren direkt efter konflikterna. För att placera FNs reaktion i en kontext innehåller mina exempelstudier även ett sammandrag över konflikterna och FNs reaktion till dem samt en kort redogörelse för hur våldtäkt användes som del av folkmord. För studien av Rwanda var organisationerna "African Rights" och "Human Rights Watch" studier viktiga källor. För studien av Bosnien var bland annat Alexandra Stiglmeyers, Steven Burgs och Paul Shoups forskning värdefulla. Slutligen jämförs FNs reaktioner och orsakerna till skillnaderna diskuteras. Jag diskuterar även hur uppmärksamheten som ägnades åt våldtäkterna i Bosnien förändrat den internationella politiken. Genom min forskning kom jag fram till att FN mer eller mindre totalt ignorerade våldtäkterna i Rwanda medan de uppmärksammade våldtäkterna i Bosnien. Trots detta kan man säga Bosnien påverkade en pågående process inom den internationella politiken där våldtäkt allt mer uppmärksammas eftersom flera organ i alla fall fördömde våldtäkterna i Rwanda. Orsakerna till att de Bosniska våldtäkterna uppmärksammades så mycket är flera, bland annat inverkar media och den politiska dynamiken inom FN.
  • Junttila, Sonia (2010)
    The Master's thesis examines the media controversy that the awarding of Sarajevo-born director Emir Kusturica's film Underground caused in France in 1995, during the Bosnian War. It maps out the way the film and the polemic over Kusturica were approached by the various media intellectuals and journalists in the 149 articles published in three French newspapers, three weekly magazines and one news agency, during the year of 1995. The French intellectuals Alain Finkielkraut and Bernard-Henri Lévy are identified as the main instigators of the controversy, while Emir Kusturica represents the opposing party in the debate. The different discursive ways that the film and its maker were approached in French print media are conceptualised with three differing frames of discussion: Underground as a Yugoslav film, as a deception and as a scapegoat. The plentiful rhetoric use of the notions of “Nazism”, “fascism” and “propaganda” is also observed. The controversy is approached with the theoretical conceptualisations of the presence of history and the political use of history. The concepts of history culture, historical consciousness and history politics are utilised to form a coherent picture of the lines of influence and interest in the polemic. The basic assumption, on which the thesis works on, is that the examination of the French controversy over Kusturica and Underground provides an ample case study of the various mental shifts apparent in the French public society in 1995. The thesis argues that the polemic is endemic of the French discomfort over the country's position in the post-Cold War world order, its level of involvement in the Yugoslav Wars of Secession and its memory of France's own pro-Nazi Vichy past.
  • Strang, Johan (Helsingin yliopisto, 2010)
    The Uppsala school of Axel Hägerström can be said to have been the last genuinely Swedish philosophical movement. On the other hand, the Swedish analytic tradition is often said to have its roots in Hägerström s thought. This work examines the transformation from Uppsala philosophy to analytic philosophy from an actor-based historical perspective. The aim is to describe how a group of younger scholars (Ingemar Hedenius, Konrad Marc-Wogau, Anders Wedberg, Alf Ross, Herbert Tingsten, Gunnar Myrdal) colonised the legacy of Hägerström and Uppsala philosophy, and faced the challenges they met in trying to reconcile this legacy with the changing philosophical and political currents of the 1930s and 40s. Following Quentin Skinner, the texts are analysed as moves or speech acts in a particular historical context. The thesis consists of five previously published case studies and an introduction. The first study describes how the image of Hägerström as the father of the Swedish analytic tradition was created by a particular faction of younger Uppsala philosophers who (re-) presented the Hägerströmian philosophy as a parallel movement to logical empiricism. The second study examines the confrontations between Uppsala philosophy and logical empiricism in both the editorial board and in the pages of Sweden s leading philosophical journal Theoria. The third study focuses on how the younger generation redescribed Hägerströmian legal philosophical ideas (Scandinavian Legal Realism), while the fourth study discusses how they responded to the accusations of a connection between Hägerström s value nihilistic theory and totalitarianism. Finally, the fifth study examines how the Swedish social scientist and Social Democratic intellectual Gunnar Myrdal tried to reconcile value nihilism with a strong political programme for social reform. The contribution of this thesis to the field consists mainly in a re-evaluation of the role of Uppsala philosophy in the history of Swedish philosophy. From this perspective the Uppsala School was less a collection of certain definite philosophical ideas than an intellectual legacy that was the subject of fierce struggles. Its theories and ideas were redescribed in various ways by individual actors with different philosophical and political intentions.
  • Lohi, Saska (Helsingin yliopisto, 2015)
    Bats can act as potential vectors for various zoonotic diseases and other pathogens. Therefore their interactions with people should be examined to mitigate potential risks. Bats are small flying mammals and hide in small crevices during daylight hours, making them difficult to observe. Consequently, they have a capacity to “hitchhike” on ships to be dispersed over large distances. This study focused on anthropogenic unintentional bat translocations, i.e. hitchhiking bats. The study area is the Great Lakes region in North America. Using a web-based questionnaire survey, I asked the public about the frequency of bat-human encounters on ships, their nature, and perceived risks and incidents. I found that bats are commonly seen by people working on ships at the Great Lakes. Bats do not cause trouble other than scaring people. Based on photographic evidence, at least one bat was seen on a ship outside of its native range. Therefore ships might act as vectors, helping bats to disperse to new areas. This might provide pathways for pathogens to spread along, from bats to bats or from bats to humans. The risks related to hitchhiking bats seem to be rather limited. Rabies risk is the most obvious, but no cases of people getting rabies infection from hitchhiking bats were acknowledged. The possibility of ships translocating bats infected with Pseudogymnoascus destructans remains unknown. This study demonstrates how by engaging the public it is possible to gather novel scientific knowledge, and deepen our understanding about the relationship between man and wildlife. There are numerous hidden ways of how people interact with animal species. This study illuminates one of these ways, but many more are yet to be studied.
  • Pohjonen, Pauliina (2009)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella kenialaisten kokemuksia elämästä HIV-epidemian ympäröimällä alueella. Tutkin kenialaisten kokemuksia sekä näkemyksiä HIV:n vaikutuksista yhteiskuntaan. Tutkimuskysymykseni on, mitä merkityksiä kenialaiset antavat HIV:lle ja kuinka ne nivoutuvat siihen sosiaaliseen todellisuuteen, jossa he elävät. Tutkimukseni kohteena ovat Länsi-Keniassa elävät Aids-orvot, heidän huoltajansa sekä heidän parissaan työskentelevät sosiaalityöntekijät. Pyrin tutkimuksessani selvittämään, millaisia suhtautumistapoja HI-virusta ja sen ilmenemistä kohtaan esiintyy kenialaisten keskuudessa, sekä heidän käsityksiään elämästä yhteiskunnassa, jota varjostaa HIV-epidemia. Tutkimustani varten haastattelin 47 ihmistä läntisessä Keniassa, Nyanzan provinssissa Aids-orpojen tukiprojektin puitteissa. Toteutin haastattelut yksilö- ja ryhmähaastatteluina Aids-orvoille, heidän huoltajilleen sekä projektissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Haastattelumuotona oli puolistrukturoitu teemahaastatettelu. Lisäksi havainnoin alueen HI-virukseen sairastuneiden vertaisryhmää. Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt teoriasidonnaista sisällönanalyysia: olen teemoitellut analyysiyksiköt aineistostani, ja modernisaatioteoriat ovat ohjanneet analyysiani. Tutkimukseni liittyy modernisaatioteoreettiseen keskusteluun kehitysmaiden tilasta. Tulkitsen aineistosta esiinnousevia teemoja Inkelesin ja Smithin (1974) modernia ja traditionaalista koskevien käsitysten varassa. Analyysissani keskeisessä asemassa ovat myös viimeaikaisemman modernisaatioteoreetikon, Ronald Inglehartin (1997) näkemykset modernista sekä traditionaalisesta. Tarkastelen teorioiden valossa, kuinka haastattelemieni ihmisten suhtautumistavat ja näkemykset ilmenevät moderniin tai traditionaaliseen orientoituneina. Olen luokitellut aineistostani erottelemat teemat kahteen laajempaan eetokseen: moderniin ja traditionaaliseen suhtautumistapaan HIV:n ja henkilökohtaisen elämän suhteen. Kaikki analysoimani teemat ovat haastattelemieni ihmisten merkityksenannoissa olennaisia molempien ulottuvuuksien, HIV:n ja oman elämän, kannalta. Moderniin suhtautumiseen sisältyviksi teemoiksi olen luokitellut koulutuksen myönteisen arvottamisen, sukupuolten välisen tasa-arvoajattelun sekä kielteisen suhtautumisen vanhoihin heimotraditioihin. Traditionaaliseen suhtautumiseen sisältyviksi teemoiksi analyysissäni muodostuvat absoluuttisen sukupuolimoraalin korostaminen, patriarkaalisen kulttuurin myönteinen arvottaminen sekä kristinuskon merkityksellisyys. Seitsemäs teema on köyhyys, joka ei palaudu moderniin tai traditionaaliseen eetokseen. Köyhyys koetaan kuitenkin vakavimmaksi ongelmaksi niin henkilökohtaisen elämän kuin HIV-epidemian suhteen. Modernisaatioteoriat ovat kohdanneet paljon kritiikkiä 1970-luvulta lähtien. Erityisesti kritiikki on kohdistunut niiden evolutionistiseen malliin olettaa ihmiskunnan muuttuvan tiettyyn suuntaan. Tutkimukseni osoittaa, että analysoimani moderneiksi tai traditionaalisiksi lukittelemat teemat eivät ilmene läpeensä moderneina tai traditionaalisina ihmisten kokemuksissa HIV:sta. Moderneja suhtautumistapoja tuetaan traditionaalisilla premisseillä ja vastaavasti traditionaalisilta vaikuttavat suhtautumistavat sisältävät modernisaatioteorioissa moderneiksi luokiteltuja elementtejä. Toisaalta modernisaatioteorioissa esitetyt käsitykset moderniin ja traditionaaliseen sisältyvistä elementeistä olivat löydettävissä aineistostani. Vaikka modernisaatioteorioihin kohdistunut kritiikki on aiheellista, ne saattavat olla käyttökelpoisia analyyttisinä työvälineinä.
  • Kivelä, Pia (Helsingin yliopisto, 2009)
    An HIV outbreak among Finnish injecting drug users (IDUs) occurred in 1998. By the end of 2005, 282 IDUs were in-fected, most of them by recombinant virus CRF01_AE of HIV. After a rapid spread, the outbreak subsided, and the prevalence of HIV among IDUs remained low (<2%). The purpose of the study was to describe the outbreak in order to recognise factors that have influenced the spread and restriction of the outbreak, and thus to find tools for HIV preven-tion. Data on Finnish IDUs newly diagnosed HIV-positive between 1998 and 2005 was collected through interviews and patient documents. Study I compared markers of disease progression between 93 Finnish IDUs and 63 Dutch IDUs. In study II, geographical spread of the HIV outbreak was examined and compared with the spatial distribution of employed males. In study III, risk behaviour data from interviews of 89 HIV-positive and 207 HIV-negative IDUs was linked, and prevalence and risk factors for unprotected sex were evaluated. In study IV, data on 238 newly diagnosed IDUs was combined with data on 675 sexually transmitted HIV cases, and risk factors for late HIV diagnosis (CD4 cell count <200/µL, or AIDS at HIV diagnosis) were analysed. Finnish IDUs infected with CRF01_AE exhibited higher viral loads than did Amsterdam IDUs infected with subtype B, but there was no difference in CD4 development. The Finnish IDU outbreak spread and was restricted socially in a marginalised IDU population and geographically in areas characterised by low proportions of employed males. Up to 40% of the cases in the two clusters outside the city centre had no contact with the centre, where needle exchange services were available since 1997. Up to 63% of HIV-positive and 80% of HIV-negative sexually active IDUs reported inconsistent condom use, which was associated with steady relationships and recent inpatient addiction care. Com-pared to other transmission groups, HIV-positive IDUs were diagnosed earlier in their infection. The proportion of late diagnosed HIV cases in all transmission groups was 23%, but was only 6% among IDUs diagnosed during the first four years of the epidemic. The high viral load in early HIV infection may have contributed to the rapid spread of recombinant virus in the Finnish outbreak. The outbreak was restricted to a marginalised IDU population, and limited spatially to local pockets of pov-erty. To prevent HIV among IDUs, these pockets should be recognised and reached early through outreach work and the distribution of needle exchange and other prevention activities. To prevent the sexual transmission of HIV among IDUs, prevention programmes should be combined with addiction care services and targeted at every IDU. The early detection of the outbreak and early implementation of needle exchange programmes likely played a crucial role in re-versing the IDU outbreak.
  • Hj. 
    Niemi, Kustaa Viljo (1932)
  • Hekim, Can (Helsingin yliopisto, 2012)
    Prostate cancer is the most common cancer in males and a major cause of cancer death in industrial- ized countries. It is generally a very slowly growing cancer and potentially curable at early stages by radical prostatectomy or radiotherapy. However, radical therapy is associated with side effects. Therefore, there is need for novel treatments for advanced prostate cancer, and for curing or slowing down the growth of the tumors. Proteases play important roles in the progression of prostate and other cancers. Prostate produces high levels of two kallikreins, human kallikrein 2 (hK2, kallikrein-related peptidase 2, KLK2) and prostate specific antigen (PSA, KLK3). These proteases are secreted into seminal fluid and mediate liquefaction of the seminal clot that forms after ejaculation. Furthermore, enzymatically active PSA has been shown to reduce angiogenesis in vitro and in vivo, which may contribute to the slow growth of prostate cancer. PSA expression is lower in malignant than in normal prostatic epithelium. It is further reduced in poorly differentiated tumors, in which the expression of hK2 is increased. hK2 may mediate tumor growth and invasion by participating in proteolytic cascades degrading extracelullar matrix and thereby promoting tumor spread. Both PSA and hK2 degrade insulin-like growth factor- binding protein-3 (IGFBP-3) in vitro. IGFBP-3 is an important regulator of cell proliferation and survival via IGF-system, and independently. hK2 is more potent than PSA in degrading IGFBP-3. Because its expression is increased in prostate cancer, degradation of IGFBP-3 by hK2 locally in the prostate may promote prostate cancer growth. By using phage display technology we developed biologically active peptides, which specifically inhibit the enzymatic activity of hK2. The peptides were characterized and the motifs required for their inhibitory activity were determined. These may be used to target hK2 for treatment and their binding property be utilized in tumor imaging. However, the peptides were degraded in plasma within minutes and thus, have limited use in vivo. By head-to-tail cyclization we were able to improve plasma stability of the original linear hK2-inhibiting peptide, while the activity towards hK2 was retained. When secreted from the prostate, most of PSA is free and enzymatically active. In circulation major portion of PSA occurs in complexes with protease inhibitors and, thus, is inactive. To justify the use of mouse models for evaluation of the function of PSA and for studies in therapeutic modalities based on modulation of PSA activity it is important to know whether PSA complexation is similar in mouse and man. We characterized the circulating forms of PSA in mouse, by directly adding to mouse serum or using subcutaneous PSA-producing human prostate cancer cell xenograft tumor models. When added to mouse serum, over 70% of PSA forms complexes within 30 min. The complexes contained α2-macroglobulin and serpins of the α1-antitrypsin (AAT) family. Thus, in mouse serum, PSA forms complexes similar to those in man, but the major immunoreactive complex contains AAT rather than α1-antichymotrypsin (ACT). In mice bearing LNCaP xenograft tumors 70% of immunore- active PSA occurs in complex with AAT. Hence, the metabolism of PSA produced by xenograft tumor models in mice is similar to that of human prostate tumors with respect to the fate of released PSA and would allow the evaluation of treatment modalities based on PSA activity. We studied the degradation of IGFBP-3 by hK2 and identified the cleavage sites by mass spectrometry. Furthermore, we showed that hK2-inhibiting peptides inhibit hK2 activity towards natural protein substrates, including IGFBP-3. As degradation of IGFBP-3 leads to release of IGF-I, which may stimulate cancer growth, these peptides may be useful for treatment of prostate cancer and other diseases associated with increased hK2 activity. The peptides identified in this study have potential therapeutic value for treatment of prostate cancer. They can also be used as lead molecules for the development of peptide analogues suitable for imaging and treatment of prostate cancer.
  • Tuohenmaa, Timi (2013)
    Tutkielmassa perehdyttiin hajautetun HLA-simulointiarkkitehtuurin suorituskykyyn reaaliaikaisen simulaattorin toteutuksen kannalta. Aluksi esitellään erilaisia simulaation tyyppejä ja niihin liittyviä simulaattorijärjestelmien toteutuksia. Sen jälkeen kuvataan tarkemmin tähän tutkielmaan valitun HLA-simulointiarkkitehtuurin toimintamallia sekä sen erityispiirteitä. Työssä kerrotaan minkälaisia vaatimuksia reaaliaikaisuus ja hajautettavuus simulointijärjestelmälle aiheuttavat ja miten HLA pystyy näihin kohtiin vastaamaan. Koska HLA ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia moniin kohtiin, tutkielma esittelee vaihtoehtoja ja syitä valita mitäkin niistä. Joihinkin kohtiin etsitään myös kiertoteitä tai perustellaan miksi ongelma voidaan jopa jättää ratkaisematta tietynlaisissa käyttötapauksissa. Tutkielmassa esitellään myös suorituskykymittauksia, joita voi hyödyntää valitessa toteutusmalleja ja etsiessä olemassa olevan simulaattorin pullonkauloja. Case-tapauksena esitellään merenkulkusimulaattori, jossa kehitystyössä hyödynnetään tutkielmassa selvitettyjä ongelmakohtia ja hyödynnetään joitain toteuttamismalleja. ACM Computing Classification System (CCS): C.2.4 [Distributed Systems], I.6.3 [Applications], I.6.7 [Simulation Support Systems], I.6.8 [Types of Simulation]
  • Pekkala, E. (1908)
  • Valkohaapa, Anna-Mari (2014)
    Pitkäaikaishoidossa asuvat ikääntyneet käyttävät Suomessa runsaasti lääkkeitä ja erityisesti psyykenlääkkeiden käyttö on yleistä. Potilasta tai asukasta voidaan joskus joutua rajoittamaan fyysisesti tai kemiallisesti. Kemiallisella rajoittamisella on monia määritelmiä: se voidaan kuvata esimerkiksi lääkkeen, yleensä psyykenlääkkeen, käytöksi siten, että sen yksinomaisena tarkoituksena on rajoittaa potilaan liikkumista tai muuta toimintaa ja hillitä hänen käyttäytymistään. Hoitohenkilökunta on avainasemassa päätettäessä tarvittavien lääkkeiden käytöstä ja kemiallisesta rajoittamisesta. Suomessa on tällä hetkellä valmistelussa laki, joka turvaa potilaan ja asukkaan itsemääräämisoikeuden mahdollisimman kattavasti ja asettaa puitteet fyysisille rajoittamistoimille. Kemiallisesta rajoittamisesta hoitohenkilökunnan näkökulmasta käsin on tehty hyvin vähän tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa lisätietoa hoitajien tietämyksestä, käsityksistä ja asenteista psyykenlääkkeitä ja kemiallista rajoittamista kohtaan sekä siitä, miten edellä mainitut seikat vaikuttavat päätöksentekoon kemiallisen rajoittamisen käyttämisestä. Tutkimus toteutettiin ryhmäkeskustelu-menetelmällä. Hyvinkään kaupungin vanhainkotien ja palvelukeskusten hoitajille (n=13) järjestettiin kolme ryhmäkeskustelua. Osallistujat rekrytoitiin sähköpostitse sekä suoraan osastoilla kierrellen. Ryhmäkeskustelut nauhoitettiin osallistujien luvalla ja keskustelut litteroitiin sanatarkasti. Analyysiin käytettiin analyyttistä vertailumenetelmää. Tutkimuksen perusteella suuri osa pitkäaikaishoidossa käytössä olevista psyykenlääkkeistä oli käytössä listalääkkeinä. Hoitajat voivat olla epävarmoja tiedoistaan lääkkeiden ja lääkehoidon suhteen. Farmakologisen osaamisen lisääminen osastoilla on tärkeää, ja myös lisäkoulutusta dementiaa sairastavien hoidosta kaivattiin. Kemiallinen rajoittaminen ei ole käsitteenä yksiselitteinen hoitohenkilökunnalle ja sen käyttäminen on eettisesti monimutkainen kysymys, sillä käytön perustelut ja vaikutukset ovat vahvasti tilannesidonnaisia. Hoitajien mielestä kemiallinen rajoittaminen on oikeutettua, kun asukkaiden turvallisuus täytyy taata, helpottaa heidän ahdistunutta oloaan tai taata henkilökunnan työnteon edellytykset. Muita syitä kemialliseen rajoittamiseen olivat mm. henkilökunnan vajaamiehitys ja omaisten vaatimukset. Yhteisten toimintalinjojen ja -periaatteiden puute osastoilla aiheuttaa hämmennystä ja variaatioita kemiallisen rajoittamisen käyttämisessä. Yhteistyötä ja yhteistä aiheeseen liittyvää keskustelua kaivattiin. Hoitohenkilökunta nimesi monia vaihtoehtoja kemialliselle rajoittamiselle, kuten rauhoittelu ja turvallisuuden tunteen luominen, päivärutiinit ja virikkeet. Mm. henkilökuntatilanne osastoilla määräsi, kuinka paljon vaihtoehtoisia toimintatapoja käytettiin. Koulutus voi tuottaa lisää vaihtoehtoja kemialliselle rajoittamiselle ja herättää henkilökuntaa huomaamaan uusia tai unohtuneita toimintatapoja.
  • Teräsvuori, Mirja (2002)
    Tässä pro gradussa tutkittiin sairaalan päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnan tunnekokemuksia ja sitä, miten ja kenelle niitä ilmaistaan. Tunteita käsitellään Richard S. Lazaruksen esittämän emootioteorian pohjalta. Työssä selvitellään myös hoitotyöntekijöiden kokemaa stressiä ja sitä, mitkä seikat työpaikalla altistavat stressille. Tutkimus oli osa isompaa Jatkuvan kehittymisen malli –projektia (=JAKE), joka oli käynnissä Helsingin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhuollon linjan ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin välillä. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa pääkaupunkiseudun päivystyspoliklinikalla työskentelevää hoitotyöntekijää. Edustettuina olivat sairaanhoitajien, perushoitajien ja lääkintävahtimestarien ammattikunnat. Ennen jokaista haastattelua jokaista tutkimushenkilöä pyydettiin lisäksi täyttämään lomake, jonka avulla kartoitettiin viimeisen kahden viikon aikana työssä koettuja tunteita. Tutkimuksessa selvisi, että päivystyspoliklinikan hoitotyöntekijät kokivat työssään sekä tavoitevastaisia eli negatiivisia että tavoitemyötäisiä eli positiivisia tunteita. Negatiivissävytteisiä tunteita syntyi kun koettiin, ettei moniammatillinen yhteistyö eri ammattikuntien edustajien välillä toimi. Sekavat ja uhkaavasti käyttäytyvät potilaat aiheuttivat myös negatiivisia tunteita. Positiiviset tunteet syntyivät siitä, kun koettiin, että voitiin auttaa potilasta tai kun yhteistyö oli sujunut hyvin. Tunteiden ilmaiseminen vaihteli haastateltavien kesken. Jotkut ilmaisivat negatiiviset tunteensa suoraan työtovereille, kun taas toiset haastateltavat eivät näyttäneet negatiivissävytteisiä tunteitaan kenellekään työssään. Potilaille näytettiin harvoin negatiivisia tunteita, mutta usein positiivisia. Osa haastateltavista tunsi itsensä ajoittain stressaantuneeksi työssään. Pisimmän työkokemuksen omaavat kärsivät stressin oireista vähemmän. Stressiä pyrittiin karkottamaan liikunnan, musiikin kuuntelun ja ystävien tapaamisen avulla. Päivystyspoliklinikan työntekijät olisivat toivoneet työpaikkansa fyysiseen ympäristöön selkeyttä ja järjestelmällisyyttä. Työntekijät olisivat toivoneet myös saavansa enemmän palautetta työstään esimiestaholta. Nyt kaikki positiivinen palaute tuntui tulevan potilailta ja näiden omaisilta. Tärkeimmät lähteet työssä olivat Lazarus, R. S. (1991) Emotion and adaptation, Pritchard, P & Pritchard, J. (1999) Tiimistä toimeen terveydenhuollossa, Hietanen, K. ym. (1995) Hoitotyö päivystyspoliklinikalla ja Ilmonen, K. (1999) Työelämä ja tunteet teoksessa S. Näre (toim.) Tunteiden sosiologiaa.
  • Lämsä, Riikka (2003)
    Tarkastelen tutkimuksessa hoitotyössä käytettäviä hoitoisuusluokituksia. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaista kuvaa hoitoisuusluokitukset tuottavat hoitotyöstä ja miten hoitoisuuden muutos luokituksissa tuotetaan. Tarkastelen tutkimuksessa hoitoisuusluokitusten toimijoita ja heidän saamiaan positioita. Edelleen tarkastelun kohteeksi asettuvat luokitusten puhetavat ja rakenne sekä niiden muutos hoitoisuuden muuttuessa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on ajatus luokitusten sosiaalikonstruktiivisesta luonteesta. Näen hoitoisuusluokitusten konstruktivismin mukaisesti paitsi kuvaavan ja uusintavan hoitotyön todellisuutta myös tuottavan sitä. Luokitukset rakentavat hoitotyön todellisuutta kielenkäytöllään, valinnoillaan ja vaikenemisillaan. Hoitoisuusluokitukset ovat kontekstuaalisia, jolloin niiden kategoriat ja luokat ovat muodostuneet yhteydessä ympäröivään maailmaan ja hoitotyöhön. Hoitoisuusluokitukset eivät myöskään kuvaa mitään absoluuttista totuutta potilaan hoitoisuudesta, vaan luokitusten sisällöt ovat aina valintoja ottaa mukaan tiettyjä asioita ja jättää pois toisia. Metodisesti työ on diskurssianalyyttinen ja analyysivälineinä käyttämäni position, repertuaarin ja kehän käsitteet liittyvät läheisesti Erving Goffmanin ajatteluun. Aineisto koostuu kuudesta Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa käytössä olleesta hoitoisuusluokituksesta, joista vanhin on vuodelta 1968 ja uusin vuodelta 1997. Tutkimustulosten mukaan hoitoisuusluokitusten lähtökohdat eivät liity suoranaisesti potilaaseen vaan niiden käytöllä tavoitellaan ennen muuta autonomisempaa asemaa hoitotyölle. Hoitoisuusluokitukset tuottavat yksipuolistavaa ja ongelmakeskeistä kuvaa potilaasta. Omainen ohitetaan luokituksissa suurelta osin. Näin vaietaan omaisen henkisen tuen tarpeesta ja jätetään käyttämättä tärkeä voimavara potilaan tervehtymisen tukemiseksi. Hoitaminen kuvataan välittömänä potilaaseen kohdistuvana hoitotyönä, jolloin välilliset työt kuten suunnittelu, valmistelu tai kirjaaminen jäävät toisarvoisiksi luokituksissa mainittujen työtehtävien rinnalla. Puhetapojen osalta hoitoisuusluokituksissa ei onnistuta käyttämään hoitotyön omaa kieltä kautta linjan, vaan lääketieteellisen repertuaarin käyttö kasvaa vaikean hoitoisuuden luokissa. Kaikki luokitukset eivät myöskään tuo hoitotyön toimijoita esiin tasapuolisesti ja keskittyessään tietyn toimijan ympärille luokitukset voivat tuottaa poisjätetyille toimijoille alirvostettua asemaa. Tärkeimpinä lähteinä olen käyttänyt Bowkerin ja Starin teosta Sorting Things Out, Classification and Its Consequences, Tiina Hautamäen tutkimusta Tuberkuloosin ja aidsin kulttuurisista merkityksistä ja Merja Kinnusen Työt, toimet ja luokittelut -kirjaa sekä Erving Goffmanin tuotantoa.
  • Weiste, Elina (2007)
    Tämän tutkielman kohteena ovat anoreksiaa sairastavien nuorten hoitokeskustelut eri ammattiryhmiin kuuluvien hoitohenkilökunnan jäsenten kanssa. Koska hoitoon suhtautuminen ja siihen motivoituminen ovat anoreksiapotilaan toipumisen kannalta keskeisiä, mutta toisaalta ongelmallisia ja haasteellisia teemoja, on tämän työn tarkoituksena kuvata sitä, miten hoidosta puhutaan hoitokeskusteluissa. Kuvaan työssä hoitohenkilökunnan kysymyksiä, potilaiden vastauksia ja hoitohenkilökunnan tapoja käsitellä potilaiden vastauksia. Tutkielma kuvaa sitä, miten vuoroja rakennetaan ja kuinka keskustelu etenee sekventiaalisesti kysymys-vastaus vierusparien kautta. Tutkielmani on osa Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten ja nuorten sairaalan yhteistyössä toteuttamaa hanketta. Tutkielman aineistona on kuusi videoitua hoitokeskustelua kahden nuoren anoreksiapotilaan hoitokeskusteluista. Videotallenteet ovat lastenpsykiatrin, sairaanhoitajien sekä pediatrin vastaanotoilta HUS lasten ja nuorten sairaalan syömishäiriöyksiköistä. Aineiston analysoinnissa on käytetty keskusteluanalyyttistä menetelmää. Keskusteluanalyysi on laadullinen, sosiaalitieteellinen tutkimusmenetelmä, jossa tarkastellaan puhetta sen kaikkine yksityiskohtineen. Vuorovaikutuksen ymmärrettävyyden nähdään syntyvän tilannekohtaisesti. Tärkeimmät tutkielmassa käytetyt lähteet koostuvat lääkärivastaanottojen sekä terapiakeskusteluiden keskusteluanalyyttisistä tutkimuksista. Hoitokeskusteluissa kysyttiin kahdenlaisista hoitoon liittyvistä teemoista: hoitoon sitoutumisesta sekä siitä, miltä hoito tuntuu tai mitä potilas ajattelee hoidosta. Aineistossani esiintyviä kysymystyyppejä olivat avoimet hakukysymykset, kyllä/ei-vastauksen sallivat polaariset kysymykset ja vaihtoehtoja tarjoavat kysymykset. Kysymyksiin sisältyvät odotukset kohdistuivat sisällöllisesti kolmenlaisiin teemoihin: potilaan aktiiviseen osallistumiseen hoitoonsa, hoidon hyödyllisyyteen sekä sairauden tunnistamisen ja siihen liittyvän vastarinnan työstämiseen. Tyypillisiä tapoja odotusten rakentamiselle oli kysymykseen sisältyvän väittämän muotoileminen hyvinkin valmiiksi potilaalle sekä potilaan kutsuminen osalliseksi, aktiiviseksi toimijaksi hoitonsa suhteen. Potilaiden vastausten osalta voidaan pitää keskeisenä tuloksena heidän lähes johdonmukaista tapaansa vastustaa hoitohenkilökunnan odotuksia. Esimerkiksi polaarisista kysymystyypeistä kaikki hoitoon sitoutumista käsittelevät kysymykset saivat vastauksen, jossa potilas vastusti ehdotettua hoitoa. Kysymyksiin sisältyvien odotusten vastustamista tehtiin monella tavalla, leimallisimpana oli vastauksen merkitseminen dispreferoiduksi sille ominaisin tavoin. Hoitohenkilökunta käsitteli potilaiden vastauksia kolmannen position vuoroissa esittämällä jatkokysymyksiä, formulaatioita, kannanottoja, tulkintoja ja ilmoituksia. Näiden vuorojen tärkeimpinä tehtävinä oli ohjata potilasta hoidon tarpeen ja sairauden tunnistamiseen sekä syventää potilaan vastausta ymmärtämyksen lisäämiseksi. Tutkielmani tavoitteena on täydentää suomalaista lääkärin vastaanotoilla ja terapiakeskusteluissa tehtyä keskusteluanalyyttistä tutkimusta ja tarkentaa käsitystä hoitohenkilökunnan ja potilaiden välisen vuorovaikutuksen rakentumisesta kontekstissa, jossa yhdistyy piirteitä sekä lääkärin vastaanotosta että terapiakeskustelusta. Anoreksiapotilaiden hoidon näkökulmasta tavoitteena on tehdä näkyviksi niitä tapoja, joilla hoitohenkilökunta ja potilas rakentavat keskusteluissa potilaan hoitoon osallistumista.