Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6243-6262 of 24544
  • Hongisto-Salmi, Ripsu (2012)
    Pro gradu-tutkielmassani käsittelen Hagelstam Huutokaupat Oy:n kansainväliseen laatuhuutokauppaan jätettyjä esineitä sekä esineensä myyntiin jättäneiden henkilöiden kokemuksia luopumisprosessin aikana. Tavoitteeni on kartoittaa luopumisprosessia ja selvittää, mitä ajatuksia esineen jättäminen huutokauppaan kirvoittaa ja minkälaisia muistoja, merkityksiä ja arvoja huutokauppaesineisiin liittyy. Lisäksi pohdin, katoaako huutokauppaesineen menneisyys tietämättömiin sen vaihtaessa omistajaa. Toissijaisena tavoitteena on hahmottaa huutokauppaesineen hinnanmuodostusta ja informanttien suhtautumista arviointiin ja hinnoitteluun. Tutkimusaineisto perustuu kuuden Hagelstam Huutokaupat Oy:n joulukuussa 2011 pitämään kansainväliseen laatuhuutokauppaan jättäneen henkilön haastatteluun. Viisi haastatelluista henkilöistä on samassa yhteydessä myynyt taide- ja antiikkiesineitään Hagelstamin tytäryhtiön, Apollo Auctions -huutokaupan kuukausihuutokaupassa. Hyödynnän tutkimuksessani nykyaikaiseen monitieteelliseen aineellisen kulttuurin tutkimukseen liittyvää lähestymistapaa, jossa kiinnitetään yhä enemmän huomiota esineiden merkityssisältöön ja kokemuksellisiin näkökulmiin, kuten arvoihin, arvostuksiin, asenteisiin, symboleihin, muistoihin ja tunteisiin. Pääosa tutkimuskirjallisuudesta tulee etnologiasta, antropologiasta, sosiologiasta ja taloustieteistä. Tutkimuksen rakenne perustuu kronologisuuteen, jossa haastatteluista kristallisoituneita avainteemoja käsitellään aikajärjestykseen perustuvan kertomuksen tavoin. Työni alkaa esineiden saantiin liittyvillä kysymyksillä ja etenee muistojen ja luopumisprosessin kautta siihen vaiheeseen, jossa esineen myyntihinta vahvistuu. Tutkimuksessa ilmenee, että huutokauppaesineet ovat useimmissa tapauksissa tulleet omistajalleen joko perintönä tai lahjana vanhemmilta tai läheisiltä. Esineisiin liittyvät tiedot ja entisen omistajan niihin liittämät merkitykset eivät saannin yhteydessä olleet välittyneet eteenpäin. Informantit olivat varustaneet esineet uusilla merkityksillä ja arvoilla, mutta uudet merkitykset eivät olleet muodostuneet sellaisiksi, että laatuhuutokauppaan nyt jätetyt esineet olisi haluttu pitää. Laatuhuutokaupassa myydyt esineet toimivat useimmissa tapauksissa linkkinä lapsuuteen ja lapsuudenkotiin. Kodin merkitys korostui kaikissa haastatteluissa ja kotiin liittyvä tilanpuute oli myös päällimmäisenä luopumissyitä eritellessä. Ainoastaan yhdelle informantille raha oli ensisijainen syy esineistä luopumiseen. Laatuhuutokauppaesineisiin liittyvät vähäiset merkitykset ja tunnesiteet lienee syynä siihen, että esineistä luopuminen on ollut verrattain helppoa. Luopumista näyttää helpottaneen myös nk. luopumisstrategioiden käyttö ja oletus siitä, että esine päätyisi hyvään kotiin. Aineistosta ilmenee lisäksi, etteivät informantit oleta uuden omistajan olevan kiinnostunut heidän esineidensä yksityisemmästä historiasta. Informanteilta ei ollut luovutuksen yhteydessä lähemmin kyselty, eivätkä he liioin itse olleet kertoneet, esineidensä yksityisiä taustoja. Esineiden yksityisemmät tarinat eivät näin ollen saaneet edes mahdollisuutta välittyä huutokaupalle eivätkä myöskään ostajalle. Luottamus huutokauppayhtiön asiantuntijuuteen, niin myytävien esineiden valinnassa kuin hinnoittelussakin, ilmenee useimmissa haastatteluissa. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että laatuhuutokauppaan myyntiin jätettyjen maalausten lähtöhinnat olivat linjassa myyjien omiin arvioihin, sen sijaan muiden kuin taulujen lähtöhinnat yllättivät korkeudellaan. Tutkielmani antaa viitteitä siitä, että taide-esineiden tarkastelu poikkitieteellisen aineellisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta voisi laajentaa ymmärrystä taiteen mahdollisuuksista, vaikutuksista ja merkityksestä yhteiskunnassa yleisemminkin. Lisäksi tämän näkökulman kautta voisi olla mahdollista hankkia hedelmällistä tietoa esimerkiksi taiteen ja yksittäisen taiteilijan arvostamisesta/arvottamisesta sekä taidekentän dynamiikasta ja mekanismeista.
  • Heiskanen, Tiina (1992)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hevosen nivelnesteen hyaluronihapon ja proteoglyknaanin konsentraatioiden vaihtelua eri artriittitiloissa korkean erotuskyvyn nestekromatografialla (HPLC). Hyaluronihappopitoisuuden muutokset heijastavat nivelen patofysiologista tilaa. Proteoglykaanipitoisuuksien nousun avulla voidaan mahdollisesti diagnosoida rustovauriot jo ennen muiden näkyvien muutosten havaitsemista. Nykyään ainoa menetelmä rustovaurion diagnosointiin on artroskopia. Nivelnesteet analysoitiin pakastuksen jälkeen HPLC-laitteella. Analysointi oli helppoa eikä muita edeltäviä näytteiden käsittelyjä tarvittu kuin sentrifugointi ja laimennus. Tämän puolesta laite sopisi mielestäni erittäin hyvin myös rutiinidiagnostiikkaan. Hyaluronihappopitoisuudet muodostivat samankaltaisen jakauman sekä kontrolli- että potilasnäytteissä. Tämän tutkimuksen mukaan hyaluronihappopitoisuuksien perusteella ei pystytä erottamaan akuutteja eikä kroonisia artriitteja kontrollinivelistä. Proteoglyknanipitoisuuksia ei määritetty sopivan standardiaineen puutteen takia. Tyydyttiin vain toteamaan pystytäänkö ko. laitteella detektoimaan pitoisuuden vaihtelut eri artriittitiloissa. Kaikissa infektiivisissä artriiteissa (5 kpl) todettiin proteoglykaania mutta myös muutamissa muissa artriiteissa sekä jopa kontrollinivelissä. Molempien yhdisteiden konsentraatiovaihteluiden arvostelua vaikeuttaa suuret yksilökohtaiset erot jopa terveiden nivelten välillä. Jatkuvaa perustutkimusta ko. yhdisteiden parissa tarvitaan, jotta menetelmästä saadaan kliinikkojakin hyödyntävä diagnoosimenetelmä.
  • Karesoja, Mikko (Helsingin yliopisto, 2015)
    In this study several inorganic-organic hybrids and multiresponsive hybrid polymers were prepared and characterised in detail. Especially the focus has been on stimuli responsive materials but also on nanocomposites based on modified montmorillonite clay. Furthermore thin SiO2-capillaries were modified for electrophoretic separations. In all cases different controlled radical polymerisation techniques have been used. The modification of montmorillonite clay was conducted by surface initiated atom transfer polymerisation. Clay was grafted with random copolymer of butyl acrylate and methyl methacrylate and the modified clay was further mixed with a matrix polymer with the same chemical composition to create nanocomposite films. The relation of the nanocomposite structure to its mechanical properties was in the main focus. The extent of exfoliation of the clay in the composite films clearly affected mechanical properties. Montmorillonite clay was also grafted with pH- and thermoresponsive poly(2-dimethylaminoethyl methacrylate). The thermoresponsive properties of the resulting hybrid materials were compared to similar homopolymer. The inner walls of thin silica capillaries were grafted with a cationic polymer, poly([2-(methacryloyl)oxyethyl]trimethylammonium chloride) (PMOTAC). These capillaries were further used in capillary electrophoresis to separate standard proteins, different β-blockers and low-density as well as high density lipoproteins. The separation of the analytes was not possible with bare SiO2-capillaries but with polymer coated capillaries good separation of the analytes was achieved. Hybrid materials based on mesoporous silica particles grafted with poly(N-vinylcaprolactam-b-polyethylene oxide) (PVCL-b-PEO) were synthesised. The challenging synthesis of these hybrids was performed as a combination of surface initiated atom transfer polymerisation and click reactions. Thermal behaviour and the colloidal stability of these hybrid particles were studied. The role of the PEO block in the colloidal stability of the particles was crucial. Finally, multiresponsive hybrid block copolymers based on N-vinylcaprolactam and 2-dimethylaminoethyl methacrylate was prepared. The thermal properties of these block copolymers can be tuned by varying the chain length of PVCL block. On the other hand the thermal behaviour of PDMAEMA block is highly dependent on the environmental conditions like pH and ionic strength.
  • Sillanpää, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2008)
    In this dissertation we study the interaction between Saturn's moon Titan and the magnetospheric plasma and magnetic field. The method of research is a three-dimensional computer simulation model, that is used to simulate this interaction. The simulation model used is a hybrid model. Hybrid models enable individual tracking or tracing of ions and also take into account the particle motion in the propagation of the electromagnetic fields. The hybrid model has been developed at the Finnish Meteorological Institute. This thesis gives a general description of the effects that the solar wind has on Earth and other planets of our solar system. Planetary satellites can also have similar interactions with the solar wind but also with the plasma flows of planetary magnetospheres. Titan is clearly the largest among the satellites of Saturn and also the only known satellite with a dense atmosphere. It is the atmosphere that makes Titan's plasma interaction with the magnetosphere of Saturn so unique. Nevertheless, comparisons with the plasma interactions of other solar system bodies are valuable. Detecting charged plasma particles requires in situ measurements obtainable through scientific spacecraft. The Cassini mission has been one of the most remarkable international efforts in space science. Since 2004 the measurements and images obtained from instruments onboard the Cassini spacecraft have increased the scientific knowledge of Saturn as well as its satellites and magnetosphere in a way no one was probably able to predict. The current level of science on Titan is practically unthinkable without the Cassini mission. Many of the observations by Cassini instrument teams have influenced this research both the direct measurements of Titan as well as observations of its plasma environment. The theoretical principles of the hybrid modelling approach are presented in connection to the broader context of plasma simulations. The developed hybrid model is described in detail: e.g. the way the equations of the hybrid model are solved is shown explicitly. Several simulation techniques, such as the grid structure and various boundary conditions, are discussed in detail as well. The testing and monitoring of simulation runs is presented as an essential routine when running sophisticated and complex models. Several significant improvements of the model, that are in preparation, are also discussed. A main part of this dissertation are four scientific articles based on the results of the Titan model. The Titan model developed during the course of the Ph.D. research has been shown to be an important tool to understand Titan's plasma interaction. One reason for this is that the structures of the magnetic field around Titan are very much three-dimensional. The simulation results give a general picture of the magnetic fields in the vicinity of Titan. The magnetic fine structure of Titan's wake as seen in the simulations seems connected to Alfvén waves an important wave mode in space plasmas. The particle escape from Titan is also a major part of these studies. Our simulations show a bending or turning of Titan's ionotail that we have shown to be a direct result of the basic principles in plasma physics. Furthermore, the ion flux from the magnetosphere of Saturn into Titan's upper atmosphere has been studied. The modelled ion flux has asymmetries that would likely have a large impact in the heating in different parts of Titan's upper atmosphere.
  • Tuunainen, Juha (2004)
    This doctoral thesis focuses on the trajectory of an agricultural plant biotechnology research group and its transformation into a university start-up company under the auspices of a major Finnish university, the University of Helsinki. The data applied in this study consist of 79 interviews and an extensive body of documentary material including scientific publications, research plans and reports, and correspondences. The qualitative analysis of these materials was informed by conceptual resources drawn from several theoretical approaches that have addressed science and the university organization in terms of work and practice (e.g., cultural-historical activity theory, ethnomethodology and symbolic interactionism). On the grounds of the empirical results so achieved, several generalized sociological theories purporting a radical change of science and the university institution are discussed. The main body of the thesis is composed of four research articles, each analyzing a distinctive phase in the agricultural plant biotechnology group’s trajectory. The first article analyzes the construction of research objects in the laboratory and the transformation of experimental systems used at the early stages of the group’s research. The second paper relates to the social world perspective and investigates the complex organizational ecology of disciplines in the university department where the biotechnology group operated. The third paper makes use of the concept of boundary work and deals with the regulation of the emergent spin-off company at the university. Finally, the fourth article unites the empirical results and criticizes the Mode 2 knowledge production thesis and triple helix model of university-industry-government relations. Altogether, the thesis demonstrates the need to see science and universities as complex and contradictory entities whose development is shaped by multiple historical, political and cultural characteristics. It also substantiates the advantages that may be achieved when such developments are addressed in terms of the practice-oriented sociology of science vis-à-vis such generic models as Mode 2 knowledge production, the triple helix of university-industry-government relations, academic capitalism and the enterprise university.
  • Tuunainen, Juha (2004)
    Väitöskirjassa analysoidaan erään Helsingin yliopistossa toimineen, kasvibiotekniikkaa käyttäneen tutkimusryhmän kymmenvuotinen elinkaari ryhmän perustamisesta vuonna 1990 siihen saakka, kun se muuttui tutkimuslähtöiseksi spin-off –yritykseksi vuonna 2000. Tutkimusaineisto koostuu 79 haastattelusta ja laajasta dokumenttiaineistosta, johon kuuluu muun muassa tieteellisiä julkaisuja, tutkimussuunnitelmia ja –raportteja sekä kirjeenvaihtoa. Aineiston laadullisessa analyysissä hyödynnetään useita teoreettisia lähestymistapoja, jotka ovat tarkastelleet tiedettä ja yliopistoja työkäytäntöjen näkökulmasta (esim. kulttuuri-historiallinen toiminnan teoria, etnometodologia ja symbolinen interaktionismi). Näin saatujen tulosten perusteella kommentoidaan joitain sellaisia teorioita, joiden mukaan tiede ja yliopistot olisivat viime aikoina radikaalisti muuttuneet. Väitöskirjan pääosan muodostaa neljä kansainvälisissä lehdissä julkaistua artikkelia, joista kussakin eritellään jotakin tutkimusryhmän elinkaaren vaihetta. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan ryhmän laboratoriotyötä ja sitä, kuinka sen käyttämät kokeelliset järjestelmät muuttuivat 1990-luvun alkuvuosina. Toisessa artikkelissa hyödynnetään symboliseen interaktionismiin pohjaavaa sosiaalisten maailmojen näkökulmaa (social world perspective) tieteenalojen välisten konfliktien analysoimiseksi siinä yliopiston laitoksessa, jossa tutkittu ryhmä työskenteli. Kolmannessa artikkelissa tutkitaan sitä, kuinka raja tutkimusryhmän perustaman biotekniikkayrityksen ja yliopistotoiminnan välillä tuotettiin ja kuinka sitä ylläpidettiin 1990-luvun lopussa. Neljäs artikkeli puolestaan kokoaa tutkimuksen empiiriset tulokset yhteen ja kritisoi tältä pohjalta ns. tiedontuotannon mallia 2 (Mode 2 knowledge production) and teesiä yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierteestä (triple helix). Väitöskirjan mukaan tiede ja yliopisto tulee nähdä monimutkaisina ja sisäisesti ristiriitaisina kokonaisuuksina, joiden kehitykseen vaikuttavat monet historialliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät. Lisäksi väitöskirja osoittaa sen, mitä etua tieteellisten ja organisatoristen käytäntöjen tutkimuksesta on verrattuna sellaisiin geneerisiin malleihin, kuten vaikkapa tiedontuotannon malli 2, yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierre, akateeminen kapitalismi (academic capitalism) tai yritysyliopisto (enterpreneurial university).
  • Pellinen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2001)
  • Lallo, Marko (Helsingin yliopisto, 2010)
    This research has been prompted by an interest in the atmospheric processes of hydrogen. The sources and sinks of hydrogen are important to know, particularly if hydrogen becomes more common as a replacement for fossil fuel in combustion. Hydrogen deposition velocities (vd) were estimated by applying chamber measurements, a radon tracer method and a two-dimensional model. These three approaches were compared with each other to discover the factors affecting the soil uptake rate. A static-closed chamber technique was introduced to determine the hydrogen deposition velocity values in an urban park in Helsinki, and at a rural site at Loppi. A three-day chamber campaign to carry out soil uptake estimation was held at a remote site at Pallas in 2007 and 2008. The atmospheric mixing ratio of molecular hydrogen has also been measured by a continuous method in Helsinki in 2007 - 2008 and at Pallas from 2006 onwards. The mean vd values measured in the chamber experiments in Helsinki and Loppi were between 0.0 and 0.7 mm s-1. The ranges of the results with the radon tracer method and the two-dimensional model were 0.13 - 0.93 mm s-1 and 0.12 - 0.61 mm s-1, respectively, in Helsinki. The vd values in the three-day campaign at Pallas were 0.06 - 0.52 mm s-1 (chamber) and 0.18 - 0.52 mm s-1 (radon tracer method and two-dimensional model). At Kumpula, the radon tracer method and the chamber measurements produced higher vd values than the two-dimensional model. The results of all three methods were close to each other between November and April, except for the chamber results from January to March, while the soil was frozen. The hydrogen deposition velocity values of all three methods were compared with one-week cumulative rain sums. Precipitation increases the soil moisture, which decreases the soil uptake rate. The measurements made in snow seasons showed that a thick snow layer also hindered gas diffusion, lowering the vd values. The H2 vd values were compared to the snow depth. A decaying exponential fit was obtained as a result. During a prolonged drought in summer 2006, soil moisture values were lower than in other summer months between 2005 and 2008. Such conditions were prevailing in summer 2006 when high chamber vd values were measured. The mixing ratio of molecular hydrogen has a seasonal variation. The lowest atmospheric mixing ratios were found in the late autumn when high deposition velocity values were still being measured. The carbon monoxide (CO) mixing ratio was also measured. Hydrogen and carbon monoxide are highly correlated in an urban environment, due to the emissions originating from traffic. After correction for the soil deposition of H2, the slope was 0.49±0.07 ppb (H2) / ppb (CO). Using the corrected hydrogen-to-carbon-monoxide ratio, the total hydrogen load emitted by Helsinki traffic in 2007 was 261 t (H2) a-1. Hydrogen, methane and carbon monoxide are connected with each other through the atmospheric methane oxidation process, in which formaldehyde is produced as an important intermediate. The photochemical degradation of formaldehyde produces hydrogen and carbon monoxide as end products. Examination of back-trajectories revealed long-range transportation of carbon monoxide and methane. The trajectories can be grouped by applying cluster and source analysis methods. Thus natural and anthropogenic emission sources can be separated by analyzing trajectory clusters.
  • Welsh, Shawna (2013)
    The largest wetland drainage project in Michigan was initiated in 1912 near the town of Seney in the eastern Upper Peninsula. This project included the construction of a series of drainage ditches intended to prepare the land for agricultural use. The largest of these ditches was the 35 km-long Walsh Ditch. Much of the drained wetland affected by the Walsh Ditch is now managed by the U.S. Fish and Wildlife Service as part of Seney National Wildlife Refuge (Seney NWR). Starting in 2002, a series of earthen ditch plugs were installed along the length of the ditch found within Seney NWR (and adjacent to the Seney Wilderness Area) in an attempt to restore the hydrology and ecological integrity to the affected wetlands and streams. The plugs North of C-3 Pool were completed in 2002. The ditch plugs South of C-3 Pool were completed in 2005. This study explores the effect of the ditch plugs on the hydrology and vegetation structure in the adjacent landscape north of C-3 Pool at multiple scales. Plot level measurements of hydrology and vegetation, combined with an analysis of landcover change over the entire study area, indicate that some areas are converting from artificial upland communities created by wetland drainage to more natural wetland community types. Mortality of upland tree species and colonization by typical wetland species are good indications that these sites will continue to develop into wetland ecosystems over time. However, some areas have shown no response to the hydrologic restoration. This is expected, as areas of the landscape were upland (referred to as “pine islands” in the literature) before Walsh Ditch and should remain so as natural hydrology is restored to the area. Landcover change analysis showed a decrease in open water of 90.82 ha, a decrease of upland area of 67.88 ha and an increase in wetland area of 151.88 ha. The areas of change were concentrated around stream channels and in the area just east of Walsh Ditch. With time, it is possible that areas further removed from the ditch will show a shift towards more natural hydrology and vegetation composition, but for the areas furthest removed from the ditch this may require active management.
  • Salo, Jukka-Pekka K. (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Rautiainen, Oona (2013)
    This piece of research scrutinizes the relationship between the Grand Renaissance Dam project and the struggling Nile cooperation. It incorporates the themes of transboundary river disputes and power asymmetries within regional cooperation into a qualitative case study in order to achieve a better understanding of the hydro-political situation at the Nile Basin. It approaches the issue through qualitative content analysis of 35 interviews and uses the framework of hydro-hegemony as a theoretical explanatory tool to help in the analysis of its findings. The study analyses the different issues, processes and dynamics related to the Dam project through the different factors of presented in the framework of hydro-hegemony and counter hegemonic act presented by Mark Zeitoun and Ana Cascao. The framework states that the balance of power is the factor that ultimately determines how the riparian states interact over shared resource. The framework assumes that the overall goal of each riparian is to maximize their objectives with the certain resource through control. The control can be achieved through different and strategies. The study confirms the current view rising from the recent research literature that the Nile river basin offers an example of hydro-hegemonic power structures in a transboundary river context. There is a clear asymmetry in power relations between the riparian states which can be seen in power dynamics and in all the aspects of cooperation. The outcome of hydro-hegemony at the Nile basin can be seen in the tension between the riparian states and unequal water distribution. The most downstream riparian state Egypt has been able to establish a consolidated control over the waters of the Nile for decades but through the political changes in the region the control has been contested. One of the main results of this study is to give confirmation to the view that the hydropolitical relations at the basin are in constant transformation mostly due to the increased the bargaining power of the upstream riparian states. At the moment three main challenges are characterizing the Nile cooperation. Firstly the question of CFA was seen by most of the informants as one of the main challenges in the Nile cooperation. Secondly the issue of water allocations was brought up as the most difficult matter to solve before reaching an agreement. Thirdly the environment of mistrust and misknowledge is seen as seriously hindering the cooperation. In addition to the factors which are challenging and hindering the Nile cooperation, the study presented other types of developments which describe the current state of the Nile cooperation. Those observations can be summarized to five factors which are: change in regional power dynamics, the rise of emerging new actors, the frustration of the traditional international donors, clear upstream vs. downstream dualism and the rise of unilateral action. This study states that the main challenges of the Nile cooperation are the main points of contradiction also in the case of the Grand Renaissance Dam project. It concludes that before reaching a permanent legal and institutional framework to the region the issue of water security and water allocations must be redefined and the lack of trust between the countries must be alleviated.
  • Ullgren, Aki (2013)
    The Rautuoja deposit lies at the contact of the ca. 1.86 Ga Haparanda Group Monzonite‒Diorite intrusions and the Savukoski Group supracrustal rocks. The deposit is adjacent to the SSW-NNE trending shear zone that is a part of the Kolari-Pajala shear structure. The deposit consists of disseminated type Fe-Cu-Au mineralization. The deposit also contains skarn-hosted magnetite lenses and bands. The hanging wall rocks consist of monzonites and hydrothermally altered diorites and the footwall rocks consist of hydrothermally altered metavolcanic rocks. The deposit also contains strongly albitized rocks, referred to as albitites. The deposit also contains quartz veins that are located in the proximal ore zone. The quartz veins have correlation with the Au and Cu grades.The main oxide mineral in the deposit is magnetite, and the main sulphide minerals are pyrite, chalcopyrite and pyrrhotite. Native gold can be found with pyrite and chalcopyrite. Rock types associated with the Rautuoja deposit are categorized to five different lithologies: monzonite, diorite, albitite, skarn and amphibolite. The main alteration minerals in the Rautuoja deposit are albite, magnetite, biotite, clinoamphiboles (tremolite, actinolite, hornblende), potassium feldspar, quartz and sulphides (chalcopyrite, pyrite, pyrrhotite). Minor alteration minerals include apatite, titanite, chlorite, carbonate, epidote, andradite and hematite. Alteration textures are variable and primary textures are destroyed mostly due intense alteration. Hydrothermal alteration in the Rautuoja IOCG deposit consists of sodic, potassic, calcic-iron, silicic and late calcic alteration stages. Primary rock types in the Rautuoja deposit were distinguished by Zr‒TiO2, Zr‒Al2O3 and TiO2‒ Al2O3 ratios. Textural-based protolith recognition is controversial because the alteration has destroyed most of the primary textures in the host rocks. The trend that can be distinguished in the immobile element ratios indicates different origins for the diorite and monzonite in the Rautuoja IOCG deposit. Immobile element ratios indicate that the diorite has similar composition to the type-2 metavolcanic rock found in the Hannukainen IOCG-deposit.
  • Tulokas, Anu (2004)
    Hygienialain (eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettu laki 1195/1996) tarkoituksena on turvata eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieeninen laatu sekä estää tartuntojen leviäminen elintarvikkeiden välityksellä eläimistä ihmisiin. Hygienialain soveltamisalaan kuuluu eläimistä saatavien elintarvikkeiden käsittely, elintarvikehygieeniset laatuvaatimukset, valvonta ja tarkastus ennen elintarvikkeiden vähittäismyyntiä. Lakia sovelletaan myös ensisaapumispaikoissa toisen EU-jäsenvaltion alueelta Suomeen saapuvien eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvontaan ja tarkastukseen. Hygienialaissa laitoksella tarkoitetaan tilaa tai rakennusta, jossa eläimistä saatavia elintarvikkeita valmistetaan, varastoidaan tai muutoin käsitellään. Hygienialaki velvoittaa laitokset laatimaan ja toteuttamaan omavalvontajärjestelmän, jonka avulla huolehditaan siitä, että elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen estyy. Omavalvontajärjestelmän muodostavat omavalvontasuunnitelma ja suunnitelman toteutus. Omavalvontasuunnitelma koostuu kirjallisista omavalvontaohjelmista ja työohjeista, käsittäen kaikki laitoksen tilat ja toiminnot. Suunnitelman toteutukseen sisältyy siihen liittyvä kirjanpito. Laitos huolehtii siitä, että omavalvontajärjestelmä on ajan tasalla, säädösten mukainen ja toimiva. Hygienialain mukaisten laitosten ja niiden omavalvonnan hyväksyminen ja paikallinen viranomaisvalvonta kuuluu teurastamoita ja niiden yhteydessä olevia laitoksia lukuun ottamatta kunnan valvontaviranomaisen tehtäviin. Valvonnan tulokset annetaan jokaisen laitoksen osalta lääninhallituksille vähintään kerran vuodessa täytetyllä laitoksen ja omavalvontajärjestelmän arviointilomakkeella Elintarvikeviraston ohjeen mukaan. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kunnista saatuja hygienialain mukaisten laitosten ja omavalvontajärjestelmien arviointitietoja. Kunnan valvontaviranomaiset olivat arvioineet valvomiensa hygienialain mukaisten laitosten omavalvonnan tason vuonna 2002 keskimäärin hyväksi – tyydyttäväksi. Valtakunnallisesti 1267 laitoksesta oli arvioitu 366, eli 29 %. Ahvenanmaan maakunta ei ollut mukana tutkimuksessa. Arvioinneissa todettiin merkittäviä alueellisia ja laitostyyppien välisiä eroja. Alueelliset erot viittaavat siihen, että laitosten viranomaisvalvonta ei välttämättä ole ollut toivotun yhdenmukaista maan kaikissa osissa. Maitoalan laitosten omavalvonta oli arvioitu merkittävästi paremmaksi kuin liha- ja kala-alan laitosten. Lisäksi tämän tutkimuksen perusteella laitokset noudattavat omavalvontasuunnitelmiaan, sillä ohjelmien ja niitä vastaavien toteutusten arvioinneissa ei todettu merkittäviä eroja.
  • Löytynoja, Suvi (2006)
    Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniaa koskeva laki (1195/1996) eli niin sanottu hygienialaki oli voimassa vuoden 2006 maaliskuuhun, jolloin uudistunut elintarvikelaki (23/2006) tuli voimaan. Uudistunut elintarvikelaki korvaa entisen elintarvikelain, hygienialain sekä terveydensuojelulain elintarvikehygieniaa koskevan luvun. Hygienialain tarkoituksena oli turvata eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieeninen laatu ja estää tartuntojen leviäminen elintarvikkeiden välityksellä eläimistä ihmisiin. Hygienialakia sovellettiin eläimistä saatavien elintarvikkeiden käsittelyyn, elintarvikkeiden hygieenisiin laatuvaatimuksiin, valvontaan ja tarkastuksiin ennen niiden vähittäismyyntiä. Uudistunutta elintarvikelakia sovelletaan elintarvikkeisiin ja niiden käsittelyolosuhteisiin, elintarvikealan toimijoihin sekä elintarvikevalvontaan kaikissa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Uudistunut lainsäädäntö toi elintarvikevalvontaan useita muutoksia. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on vahvistettava ja pantava täytäntöön monivuotiset kansalliset valvontasuunnitelmat ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulee periä maksut virallisesta valvonnasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi. Lisäksi elintarvikealan toimijoiden vastuu on uudistuneessa elintarvikelainsäädännössä korostunut. Uudistunut laki ei muuta merkittävästi valvontaan osallistuvien viranomaisten asemaa. Tavoitteena on kuitenkin vahvistaa Elintarvikeviraston asemaa valvonnan ohjauksessa. Sekä entinen hygienialaki että uusi elintarvikelaki velvoittavat laitokset kustannuksellaan laatimaan ja toteuttamaan omavalvontajärjestelmän, jonka avulla estetään elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen laitoksessa. Omavalvontajärjestelmään kuuluvat laitoksen laatima omavalvontasuunnitelma, joka koostuu erilaisista kirjallisista ohjelmista ja työohjeista sekä omavalvontasuunnitelman toteutus ja toteutukseen liittyvä kirjanpito. Hygienialain mukaisten laitosten ja niiden omavalvonnan hyväksyminen ja paikallinen viranomaisvalvonta kuuluvat teurastamoiden ja niiden yhteydessä olevien laitosten osalta valtion tarkastuseläinlääkärin ja muiden laitosten osalta kunnan valvontaviranomaisen tehtäviin. Valvonnan tulokset annetaan jokaisen laitoksen osalta lääninhallituksille vähintään kerran vuodessa täytetyllä laitoksen ja omavalvontajärjestelmän arviointilomakkeella Elintarvikeviraston ohjeen mukaan. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kunnista saatuja hygienialain mukaisten laitosten ja niiden omaval-vontajärjestelmien arviointitietoja. Paikalliset valvontaviranomaiset olivat arvioineet valvomiensa lai-tosten tason vuosina 2003 ja 2004 keskimäärin hyväksi – tyydyttäväksi. Vuonna 2003 1323 laitokses-ta oli arvioitu 264 eli 20 % ja vuonna 2004 1312 laitoksesta 239 eli 18 %. Ahvenanmaan maakunta ei ollut mukana tutkimuksessa. Arvioinneissa todettiin merkittäviä alueellisia ja laitostyyppien välisiä eroja. Sekä vuonna 2003 että 2004 maitoalan laitosten omavalvonta oli arvioitu usean arviointikokonaisuuden osalta merkittävästi paremmaksi kuin liha- ja kala-alan laitosten. Vuosien 2002, 2003 ja 2004 arviointien välillä todettiin myös tilastollisesti merkittäviä eroja. Arviointikeskiarvojen todettiin olevan parempia kaikkien laitos-tyyppien osalta vuonna 2004.
  • Hatakka, Maija (Helsingin yliopisto, 2000)