Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6243-6262 of 25622
  • Saanio, Satu (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan kasvatustieteen (varhaiskasvatus) kandidaatin koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien käsityksiä saamastaan koulutuksesta ja sen suhteesta käytäntöön. Näitä asioita problematisoidaan hiljaisen tiedon käsitteellä. Keskeisinä kysymyksinä ovat, miten kasvatustieteen kandidaatin koulutuksen saaneet lastentarhanopettajat katsovat hallitsemansa tiedon muodostuneen; mikä on kokemuksen merkitys ja mikä merkitys muodollisella koulutuksella on. Lisäksi selvitetään, miten lastentarhanopettajat katsovat saamansa koulutuksen vastaavan käytännön työtä päiväkodissa; mitkä teoreettiset tiedot on koettu hyödyllisiksi ja mitä ei. Lisäksi kysytään, mitä tietoa lastentarhanopettajat pitävät tavoiteltavana. Edellisiin kysymyksiin liittyy kysymys siitä, mitä lastentarhanopettajan hiljainen tieto on. Tähän puolestaan liittyy kysymys työssä käytetyn tiedon ja ennen kaikkea hiljaisen tiedon sanoiksi pukemisesta; miten lastentarhanopettajat kuvaavat sanallisesti tietoaan ja onko heidän hiljaista tietoaan mahdollista tavoittaa haastatteluilla. Empiirinen osa koostuu teemahaastatteluilla kerätystä aineistosta. Tämä aineisto analysoidaan niin sanotussa grounded theory -lähestymistavassa yleisesti käytettyjä koodaustapoja hyödyntäen. Vuorovaikutus ja siihen liittyvä tieto osoittautuivat merkittäväksi osaksi lastentarhanopettajan työtä ja asiantuntemusta. Lastentarhanopettajan hiljaista tietoa voidaan pitää tässä sosiaalisena osaamisena. Lastentarhanopettajat arvostivat saamaansa koulutusta ja sen katsottiin suurelta osin vastaavan työn vaatimuksia. Työssä saadut kokemukset olivat tiedon muodostumisen kannalta merkittäviä. Hiljaisen tiedon muodostuminen vaatii kuitenkin myös oman työn reflektiota, joka voidaan omaksua jo koulutuksessa osaksi oman työn kehittämistä. Lastentarhanopettajan työssä tarvittava tieto perustuu sekä kattaviin teoreettisiin tietoihin että työstä saatuun kokemukseen. Lastentarhanopettajan oman toiminnan tarkka sanallinen kuvaaminen osoittautui vaikeaksi, se onnistui parhaiten käytännön esimerkkien ja oman toiminnan tarkastelun kautta. Hiljaiseen tietoon liitetty vaikeus kuvailla sitä tarkasti sanallisesti osoittautui tässä todeksi ja jokin osa siitä jäi aineiston analyysissa tavoittamatta. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina toimivat muun muassa Allan Janikin (1991) Cordelias tystnad ja (1996) Kunskapsbegreppet i praktisk filosofi, Sonja Kihlströmin (1995) Att vara förskollärare, Anselm Straussin & Juliet Corbinin (1990) Basics of Qualitative Research sekä Laura Ylirukan (2000) Sosiaalityön itsearviointi ja hiljainen tieto.
  • Lepistö, Salla (2003)
    Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteena oli poliisin hiljainen tieto; sen ilmeneminen poliisin työssä, sen oppimisen edellytykset sekä hiljaisen tiedon merkitys ammattitaidon osana. Tutkimus liittyy Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen oman ikäohjelman suunnitteluun. Ikäohjelman tavoitteina on mm. ikääntyneen työntekijän jaksaminen, eri-ikäisten yhteistyön ja eri-ikäisten johtamisvalmiuksien edistäminen sekä hiljaisen tiedon siirtäminen kokeneilta nuoremmille. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään ikäohjelman ohella henkilöstön kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Empiirinen aineisto koostui kolmesta parihaastattelusta, joissa pareina oli nuori ja kokenut poliisi. Lisäksi aineiston keruussa käytettiin toiminnallisena menetelmänä piirtämistä, jolla pyrittiin käsitteellistämään vaikeasti sanallisesti ilmaistavaa hiljaista tietoa. Tutkimuksessa käytettiin teoriasidonnaista analyysia, jossa aineistolähtöinen tulkinta "keskustelee" aiemman teorian kanssa. Teoriasidonnaisuuteen liittyen tutkimuksessa käytettiin abduktiivista päättelyä, joka tarkoitti myös teorian ja aineiston vuoropuhelua. Litteroitua aineistoa teemoiteltiin tutkimuskysymysten perusteella. Aineistossa olleita metaforia eli vertauksellisia kielikuvia tulkittiin tutkimuskysymysten perusteella poliisin hiljaisen tiedon käsitteellistämiseksi. Aineistosta analysoitiin fenomenologisen metodin avulla merkitysrakenteita. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että hiljainen tieto on merkittävä osa poliisin ammattitaitoa. Se ilmenee toiminta- ja vuorovaikutusosaamisena sekä kognitiivisena osaamisena ammatillisen ajattelutavan ja havainnoinnin muodossa. Em. osaamisalueisiin liittyen tärkeäksi nousi myös työturvallisuusosaaminen. Kaikki osaamisalueet kuuluvat kokonaisuuden hallintaan poliisin työssä. Käytännössä hiljainen tieto ilmeni toimintatapoina- ja malleina, rutiineina, suhtautumistapoina, asenteina sekä työyhteisökulttuurin tuntemisena. Hiljainen tieto saattoi ilmetä myös liiallisena rutinoitumisena ja urautumisena. Hiljaisen tiedon oppimista nuoren ja kokeneemman poliisin vuorovaikutuksessa edistää mm. motivaatiotekijät, yhtenevä arvo- ja asennemaailma ja "henkilökemioiden" yhteensopivuus. Hiljaisen tiedon oppimista ja syntyä haittaa motivaation puute, leipääntyminen ja arvo- ja asenneristiriidat. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat: Polanyi, M. (1958). Personal Knowledge. Towards a Post-Critical Philosophy. Lontoo: Routledge & Kegan Paul. Nonaka, I. & Takeuchi, H. (1995). The Konowledge-Creating Company. How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. New York: Oxford University Press. Koivunen, H. (1997). Hiljainen tieto. 3. painos. Helsinki: Otava. Honkonen, R. (2000). Työssä oppiminen osana poliisin peruskoulutusta. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 8. Espoo: Poliisiammattikorkeakoulu.
  • Tirronen, Laura (2011)
    Tutkimus tarkastelee verkostoanalyyttisen tapaustutkimuksen muodossa miten hiljaista tietoa tutkimuksen kohteena olevan julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaation (Liikenteen turvallisuusviraston llmailutoimiala) sosiaalisissa verkostoissa jaetaan, miten sitä kyetään hyödyntämään ja miten verkostoissa syntyvän ja siirtyvän tiedon hyödynnettävyyttä voitaisiin kokonaisvaltaisemmalla johtamisella parantaa. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tieteellisesti tutkia miten sosiaalisten verkostojen analyysi on hyödynnettävissä hiljaisen tiedon siirtämisen tutkimisessa. Tarkoituksena on myös tarkastella hiljaisen tiedon muodostumisen ja siirtämisen mahdollisuuksia sosiaalisissa verkostoissa ja analyysin pohjalta luoda toimenpide-ehdotuksena menetelmät tiedon parempaan hyödyntämiseen ja jakamiseen organisaation sisällä, jotta organisaatio voi resurssitehokkaammin tukea henkilöstöönsä sitoutuneen tiedon siirtymistä sen sosiaalisten rakenteiden kautta. Tutkimuksen aineistona on organisaation sosiaalista verkostoa hahmottava kvantitatiivinen verkostoaineisto, joka on kerätty kyselyn avulla. Hiljaisen tiedon käsitteellistämisen osalta tutkimuksessa on erityisesti tukeuduttu Polanyin (1959, 1967), sekä Nonakan ja Takeuchin teorioihin (1995). Verkostoanalyysin ja sosiaalisten verkostojen teoreettisen tarkastelun osalta tutkimus perustuu erityisesti Granovetterin (1973), Krackhardtin (1992) ja Hansenin (1999) tutkimuksiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisaation sosiaalisten verkostojen analysoiminen tukee hyvin hiljaisen tiedon jakamisen ja siirtämisen käytännön kehittämistyötä. Kohdeorganisaatiossa tehty verkostoanalyysi osoittaa, että rakenteellisesti organisaation sisäiset sosiaaliset vuorovaikutusverkostot eivät tarjoa kovinkaan vahvoja kanavia tiedon siirtoon eri osastojen ja yksiköiden välillä, sillä tulosten mukaan parhaiten hiljaisen tiedon siirtymisen mahdollistavat vahvat, luottamukselliset ja vastavuoroiset siteet ovat melko vähäisiä. Osastojen ja yksiköiden sisällä puolestaan tiedon siirtymiselle on sosiaalisten verkostojen rakenteen puolesta parempi mahdollisuus, sillä suhteet ovat pääosin toimijoiden välillä kohtuullisen tiheät ja vahvat. Tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että toimijat ovat verkostoissa toisiinsa yhteydessä melko heikkojen siteiden kautta ja valtaosaltaan organisaation tekemisissä olo myös perustuu puhtaasti työasioiden hoitamiseen. Työasioihin liittyvän tekemisissä olon osalta kaikilla osastoilla keskeisimpien henkilöiden joukossa ovat esimiehet. Puhtaasti ystävyyssuhteisiin liittyvässä tekemisissä olossa keskeisiksi nousevat aivan eri toimijat, ja osin henkilöt, jotka ovat melko epäkeskeisessä asemassa omalla osastollaan. Esimiehet puolestaan sijoittuvat pääosin verkoston laitamille. Verkostoanalyysin tuloksiin pohjautuvassa toimenpidesuosituksessa hiljaisen tiedon paremman jakamisen keinoista tutkimuksessa on nostettu esiin seuraavia osa-alueita: organisaation palkitsemis-, koulutus- ja perehdyttämisjärjestelmien kehittäminen tiedon siirtämisen motivoinnin näkökulmasta, työn organisoinnin kehittäminen sekä tiedon siirtämisen ja jakamisen mahdollisuuksien kehittäminen tietojärjestelmissä sekä muodollisessa ja epämuodollisessa kanssakäymisessä. Lisäksi huomiota on kiinnitetty organisaatiokulttuurin ja luottamuksen vaikutuksiin.
  • Hietanen, Anna-Emilia (2005)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen Chilen poliittista vankeutta ja kidutusta käsittelevää kansallista komissiota, ns. Valech-komissiota, joka perustettiin marraskuussa 2003. Komissio tutki kenraali Pinochetin johtaman sotilashallinnon aikana 11.9.1973–10.3.1990 harjoitettua poliittista vankeutta ja kidutusta. Chileen oli jo vuonna 1990 perustettu totuuskomissio tutkimaan sotilasjuntan aikana kuolleiden ja kadonneiden kohtaloita. Kidutusta tämä ns. Rettig-komissio oli käsitellyt vain kuolemaan johtaneissa tapauksissa. Tutkimuksella on kaksi tavoitetta: tutkia, miten komissio toimi ja toisaalta tarkastella komission kautta sitä, miten Chilessä käsitellään ja muistetaan lähihistoriaa. Varsinaiset tutkimuskysymykset ovat: Miten poliittista vankeutta ja kidutusta käsittelevä Valech-komissio syntyi ja miten se toimi? Millainen muistamisen tapa komission työssä näkyy? Varsinaisiin kysymyksiin liittyy lisäksi muitakin kysymyksiä, kuten se, miten Valech-komission raportti otettiin vastaan ja miten poliittista vankeutta ja kidutusta käsiteltiin Chilessä ennen komission syntyä. Lisäksi on työssä tarkastellaan, miten sotilasjuntan ajan muistaminen on Valech-komission myötä muuttunut ja onko komission muistamisen tavasta tulossa hegemoninen. Komissio haastatteli noin 35 000 henkeä ja julkaisi kaksi raporttia. Sen mukaan yli 28 000 ihmistä oli kärsinyt poliittisesta vankeudesta ja kidutuksesta sotilasjuntan aikana. Uhreja tosin arveltiin olevan enemmänkin. Komission mukaan poliittinen vankeus ja kidutus olivat olleet sotilashallinnon institutionalisoitua politiikkaa. Marraskuussa 2004 julkaistu komission loppuraportti herätti runsaasti huomiota Chilessä. Merkittävintä oli, että armeija ja oikeisto tunnustivat komission raportin todenmukaisuuden; aiemmin ne olivat kieltäneet ihmisoikeusloukkaukset tai väittäneet niiden olleen yksittäisten henkilöiden ylilyöntejä. Pääosin raportti otettiinkin hyvin vastaan. Sen herättämistä reaktioista voikin päätellä, että komission raportti on nostanut uuden muistamisen tavan hegemoniseksi. Poliittisista vangeista ja kidutetuista on vihdoin tullut osa "virallista totuutta". Komissio nostaa erityisesti esiin kaksi uutta uhrien ryhmää, naiset ja lapset. Ennen Valech-komissiota naisten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta ei juuri ollut puhuttu, ja muutenkin naiset oli usein nähty epäsuorina uhreina omaistensa kärsimysten ja kuoleman kautta. Lapsia ei ennen komissiota ollut käsitetty lainkaan ihmisoikeusloukkausten uhreiksi, vaikka heitäkin vangittiin ja kidutettiin. Alkuperäislähteinä työssä on käytetty Valech-komission raporttia, haastatteluja ja lehtiartikkeleita. Muita lähteitä ovat muun muassa totuuskomissioihin ja muistitutkimukseen liittyvä kirjallisuus.
  • Poutanen, Pirkko (1973)
  • Manner, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Paksusuolisyöpä on yksi yleisimmistä syöpätyypeistä, ja sen riskin tiedetään olevan yhteydessä joihinkin ravintotekijöihin. Esimerkiksi marjojen, hedelmien ja vihannesten runsas käyttö voi suojata paksusuolisyövältä. Marjojen, niiden sisältämien polyfenoleiden sekä marjoista valmistettujen uutteiden on aiemmin havaittu hillitsevän syöpäsolujen kasvua in vitro -solumalleissa. Kotimaisesta hillasta valmistettua uutetta on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hillauutteen vaikutusta paksusuolisyövän solujen kasvuun, morfologiaan ja tiettyihin syöpäsensitiivisiin proteiineihin kaksi- ja kolmiulotteisessa soluviljelmässä. Tarkastelun kohteena oli solujen viabiliteetti sekä neljä syövän kehittymiseen yhteydessä olevaa proteiinia: beta-kateniini, E-kadheriini, aktiivinen kaspaasi 3 sekä Ki-67. Koska 3D-solumallia ei vielä ole hyödynnetty HY:n ravitsemustieteen osastolla ravitsemustutkimuksessa, tavoitteena oli myös testata käytössä olleen menetelmän toimivuutta ravinnon yhdisteiden ja syövän yhteyden tutkimisessa. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen paksusuolisyövän HCA7-linjan soluja. Altisteena käytetty hillauute oli HY:n elintarvikekemian laboratorion valmistama ja sisälsi 218 µl/ml ellagiinihappoa. Kontrolliliuoksena käytettiin hillauutteen liuotinta dimetyylisulfoksidia (DMSO). Lisäksi kokeet kontrolloitiin näytteillä, joita ei altistettu kummallekaan liuokselle vaan kasvatettiin vastaava aika tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Hillauutteen vaikutusta solujen viabiliteettiin mitattiin MTT-reagenssiin pohjautuvalla solulaskentamenetelmällä. Solujen morfologiassa tapahtuviin syöpäsensitiivisiin proteiineihin liittyviä muutoksia määritettiin vasta-ainespesifisen immunofluoresenssivärjäyksen ja laserkonfokaalimikroskopian avulla. Hillauute ja sen kontrolliliuos DMSO hillitsivät HCA7-solujen kasvua kaksi- ja kolmiulotteisissa malleissa verrattuna soluihin, jotka kasvoivat tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Solujen viabiliteetti oli 30–60 % verrattuna kontrollisoluihin, kun hillauutetta ja DMSO:ta lisättiin elatusaineeseen 75 µl/ml. Viabiliteetissä oli annos-vastesuhde, joka ei ollut lineaarinen. Hillauute lisäsi apoptoosin lisääntymistä ennustavan aktiivisen kaspaasi-3:n sekä soluliitoksissa esiintyvän beta-kateniinin määrää kolmiulotteisessa soluviljelmässä verrattuna DMSO- ja kontrollisoluihin. Muiden tutkittujen syöpäsensitiivisten proteiinien määrissä ei ollut eroja kontrolli- ja uuteviljelmien välillä. Sekä DMSO että hillauute hillitsevät HCA7-solujen kasvua suurina pitoisuuksina. Hillauute vaikuttaisi kuitenkin hillitsevän solujen kasvua lisäämällä apoptoosia, mikä ilmenee kaspaasi-3:n määrän lisääntymisenä hillauutteelle altistuneissa soluissa. Tämän perusteella DMSO:ssa kasvaneet solut kuolivat enemmän nekroosin välityksellä. Hillauutteessa kasvaneissa soluissa beta-kateniini lokalisoitui enemmän solukalvoille, mikä viittaa niiden välisten soluliitosten olleen vahvempia kuin kontrolli- tai DMSO-soluissa.
  • Wikberg, Jussi (2014)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä George William Hillin 1877 tekstissään On the Part of the Motion of the Lunar Perigee which is a Function of the Mean Motions of the Sun and the Moon [Maan ja Kuun välimatkan minimistä, joka on Auringon ja Kuun liikkeiden funktio] julkaisema differentiaaliyhtälö, yhtälön eri esitysmuotoja, yhtälön ratkaisemiseen liittyviä teorioita ja yhtälön sovelluksia. Koska mikä tahansa toisen kertaluvun homogeeninen lineaariyhtälö, jolla on jaksolliset reaalikertoimet, voidaan palauttaa Hillin differentiaaliyhtälöä vastaavaan muotoon, tarkoitetaan Hillin yhtälöstä puhuttaessa usein laajempaa differentiaaliyhtälöiden joukkoa. Toisen asteen homogeenista lineaarista differentiaaliyhtälöä, joka on muotoa d²y/dx²+Q(x)y=0, missä y(x) ja Q(x) ovat kaikilla reaaliluvuilla x määriteltyjä funktioita ja Q(x) on jaksollinen, kutsutaan Hillin differentiaaliyhtälöksi. Toisessa luvussa esitellään alkuperäinen Hillin differentiaaliyhtälö ja sen eri esitysmuotoja sekä joitain tunnetuimpia Hillin yhtälöihin lukeutuvia yhtälöitä. Lisäksi luvussa esitellään menetelmiä, joilla erityyppisiä differentiaaliyhtälöitä on mahdollista muuntaa esitysmuodoltaan Hillin yhtälöä vastaavan muotoon. Kolmannessa luvussa esitellään Hillin yhtälöiden ratkaisujen tutkimiseen käytettäviä menetelmiä – tärkeimpänä kenties Floquet'n lause – ja muita Hillin yhtälöihin liittyviä teoreettisia näkökulmia. Tuoreempaa alkuperää oleva analyyttinen, Laplacen muunnokseen ja Volterran yhtälöön perustuva ratkaisumalli tarjoaa vaihtoehtoisen ratkaisutavan. Lisäksi luvussa esitellään oskillaatiolause, jolla voidaan tutkia Hillin yhtälöiden ratkaisujen stabiiliutta, ja joitain esimerkkejä. Neljännessä luvussa esitellään Hillin yhtälön sovelluksia. Yhtälö toi aikanaan merkittävän parannuksen kolmen kappaleen ongelman ratkaisemiseen, joskin nykyään on kehitetty vielä tarkempia ratkaisuita tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Hillin yhtälöllä voidaan kuvata massallisen kappaleen oskillointia tasapainoaseman ympäristössä, kun siihen vaikuttaa jaksollisesti vaihteleva voima. Tarvitaan riittävän suuri voima käynnistämään oskillointi, mutta liian suuri voima saa amplitudin jatkuvasti kasvamaan, jolloin kappale karkaa lopulta voiman vaikutuspiiristä. Tähtitieteen ulkopuolisia sovelluksia on kehitetty erityisesti hiukkasfysiikassa – Hillin yhtälöä voidaan käyttää yhtälailla pienimpien tunnettujen hiukkasten kuin suurimpien planeettojen ja tähtienkin ratojen tutkimiseen.
  • Lampinen, Helena (Helsingin yliopisto, 2015)
    Hillon valmistaminen on perinteinen marjojen ja hedelmien säilöntämenetelmä. Hillon pääraaka aineita ovat marjat tai hedelmät ja sokeri. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (2001/113/EY) on määritelty, että hillo on sopivan hyytelömäiseksi tehty seos, jossa on sokereita sekä yhden tai useamman hedelmälajin hedelmälihaa ja/tai sosetta sekä vettä. Kuiva ainepitoisuuden on oltava vähintään 60 %. Hilloihin käytetään myös hyydyttäviä aineita, kuten rakennetta parantavaa pektiiniä ja säilöntäaineita parantamaan säilyvyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka sokerituote, sen pitoisuus, säilytyslämpötila ja purkkien käsittelymenetelmä vaikuttavat hillon ominaisuuksiin. Tutkimuksen toimeksiantaja oli Suomen Sokeri Oy. Raaka-aineina tutkimuksessa käytettiin hillosokeria, taloussokeria ja mansikoita. Hilloista tutkittiin Bostwick-konsistenssia, veden aktiivisuutta, pH-arvoa, väriä ja mikrobiologista säilyvyyttä. Mikrobiologista säilyvyyttä tutkittiin ainoastaan säilytysajan jälkeen, muut mittaukset tehtiin tuoreesta hillosta ja säilytysajan jälkeen. Kaikki käytettävät hillopurkit ja kannet kontaminoitiin ensin. Tämän jälkeen osa purkeista kansineen pestiin pesukoneessa, joista edelleen osa kuumennettiin uunissa (sterilointi). Hilloa annosteltiin kolmella eri tavalla käsiteltyihin purkkeihin. Hilloja säilytettiin 4 ja 28 °C:ssa noin 27 viikkoa. Mittaustuloksiin sovitettiin PLSR (engl. Partial Least Squares Regression)-malli, joka sisälsi päävaikutusten lisäksi sokerituotteen ja sen pitoisuuden yhdysvaikutuksen sekä sokerituotepitoisuuden neliöllisen vaikutuksen. Lisäksi tutkittiin vastemuuttujien väliset korrelaatiot. Tulosten mukaan sokerituote, sokerituotepitoisuus ja säilytyslämpötila vaikuttivat eniten hillojen ominaisuuksiin. Purkkien erilaiset käsittelymenetelmät vaikuttivat ainoastaan hillon pH-arvoon ja mikrobiologiseen laatuun. Sokerituotepitoisuuden vaihtelu vaikutti hillon väriominaisuuksiin, Bostwick-konsistenssiin ja veden aktiivisuuteen. Mitä korkeampi sokerituotepitoisuus oli, sitä punaisempaa ja tummempaa hillo oli. Taloussokeripitoisuuden kasvaessa hillon Bostwick-konsistenssi kasvoi, hillosokeripitoisuuden kasvaessa hillon Bostwick-konsistenssi taas pieneni. Sokerituotepitoisuuden kasvaessa veden aktiivisuus laski. Hillosokerin ja taloussokerin merkittävin ero on se, että hillosokeri sisältää geelirakenteen muodostavaa pektiiniä, mikä näkyi Bostwick-konsistenssin eroissa. Tutkimuksessa havaittiin, että sokerituotteen koostumus ja sen pitoisuus vaikuttavat hillon ominaisuuksiin. Se, kuinka purkit ja kannet on käsitelty ennen hillon pakkaamista, vaikutti mikrobiologiseen laatuun.
  • Lehtonen, Tarja (2011)
    Tutkielman tarkoituksena oli soveltaa toistetun pelin teoria- ja empiriapohjaa suomalaiseen tutkimusaineistoon. Kartellin toimintadynamiikka on mallinnettu peliteorian osa-alueen, toistetun pelin kentäksi. Toistetussa pelissä samaa, kerran pelattua peliä pelataan useita kierroksia. Äärettömästi toistetusta pelistä muodostuu toistetun pelin yleinen teoria (The Folk Theorem), jossa jokaisella pelaajalla on yksilöllisesti rationaalinen käytössykli. Toisen pelaajan kanssa tehty yhteistyö kasvattaa pelaajan käytössykliltä kertyvää kokonaishyötyä. Kartellitutkimuksessa ei voi ohittaa oikeustieteellistä näkökulmaa, joten sekin on tiivistetysti mukana esityksessä. Äänettömässä tai implisiittisessä kartellissa ( tacit collusion ) ei avoimen kartellin tavoin ole osapuolten välistä kommunikointia, mutta sen lopputulos on sama. Tästä syystä äänetön kartelli on yhdenmukaistettuna käytöksenä kielletty. Koska myös tunnusmerkit ovat osin samat, kartellitutkimus on saanut arvokasta mittausaineistoa paljastuneiden kartellien käytöksestä. Pelkkään hintatiedostoonkin perustuvalla tutkimuksella on vankka teoreettinen ja empiirinen pohja. Oikeuskirjallisuudessa ja käytännössä hintayhteneväisyyden on yhdessä muiden tunnusmerkkien kanssa katsottu olevan indisio kartellista. Bensiinin vähittäismyyntimarkkinat ovat rakenteellisesti otollinen kenttä toistetulle pelille. Tutkielman empiirisessä osuudessa kohteena olivat pääkaupunkiseudun bensiinin vähittäismyyntimarkkinat ja tiedosto sisälsi otoksia hinta-aikasarjoista ajalta 1.8.2004 - 30.6.2005 kaikkiaan 116:ltä jakeluasemalta Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta. Tutkimusmenetelmänä oli toistettujen mittausten varianssianalyysi post hoc-vertailuin. Tilastollisesti merkitsevä hinnoitteluyhtenevyys lähellä sijaitsevien asemien kesken löytyi 47 asemalta, ja näin ollen näillä asemilla on yksi kartellin tunnusmerkeistä. Hinnoitteluyhtenevyyden omaavat asemat muodostivat liikenneyhteyksien mukaan jaetuilla kilpailualueillaan ryhmittymiä ja kaikkiaan tällaisia yhtenevästi hinnoittelevia ryhmittymiä oli 21. Näistä ryhmittymistä 9 oli ns. sekapareja eli osapuolina olivat kylmäasema ja liikenneasema. Useimmissa tapauksissa oli kyseessä alueensa kalleimmin hinnoitteleva kylmäasema. Tutkielman tärkeimmät lähteet: Abrantes-Metz, Rosa M. – Froeb, Luke M. – Geweke, John F. – Taylor, Cristopher T. (2005): A Variance screen for collusion. Working paper no. 275, Bureau of economics, Federal Trade Commission, Washington DC 20580. Dutta, Prajit K. (1999): Strategies and Games, Theory and Practice. The MIT Press, Cambridge, Massachusetts, London, England. Harrington, Joseph E. (2004): Detecting cartels. Working paper. John Hopkins University. Ivaldi, Marc – Jullien, Bruno – Rey, Patric – Seabright, Paul – Tirole, Jean (2003): The Economics of Tacit Collusion. EU:n komission kilpailun pääosaston julkaisu. Phlips, Louis (1996): On the detection of collusion and predation. European Economic Review 40 (1996), 495–510.
  • Nivukoski, Tapio Jere Matias (2013)
    Hintakuplat ja talousmarkkinoiden epätasapainot ovat pitkään kiinnostaneet ekonomisteja ja matemaatikoita. Tämän työn tavoitteena on esittää matemaattisia malleja, jotka auttavat mallintamaan näitä epäsäännöllisyyksiä. Työn pohjana on laaja ymmärrys martingaaliteoriasta ja rahoitusteoriasta. Aluksi esittelen keskeisimmät määritelmät ja tulokset martingaaliteoriasta alkaen martingaalin määritelmästä. Lisäksi esittelen Brownin liikkeen ja käytän sitä esimerkeissäni havainnollistaakseni joitain tuloksia. Kolmannessa kappaleessa esittelen matemaattista rahoitusteoriaa ja sen yleisimpiä käsitteitä. Rakennan pala palalta työssä käsiteltävän markkinamallin. Mallin tärkeimpinä osina on No Free Lunch with Vanishing Risk ja ei-dominoivia strategioita -oletukset. Näiden ominaisuuksien pohjalta esitän neljännessä kappaleessa määritelmän arvopaperin fundamentaaliselle hinnalle ja sen jälkeen pystyn määrittelemään hintakuplan käsitteen. Kun hintakupla on määritelty, esittelen sen ominaisuuksia ja siihen liittyviä tuloksia. Viimeisessä kappaleessa tarkastelen hintakuplia erilaisissa optioissa ja muissa johdannaisissa. Päälähteinä tutkielmassa on käytetty teoksia: Dario Gasbarra, Introduction to Stochastic Analysis; Tommi Sottinen, Rahoitustoiminnan matematiikka ja Robert A. Jarrow, Philip Protter, Kazuhiro Shimbo: Asset price bubbles in incomplete markets.
  • Hautala, Niina (Helsingin yliopisto, 2002)
    Työn tavoitteena oli tutkia kuluttajien hintakäsityksiä funktionaalisista elintarvikkeista sekä euron käyttöönoton vaikutuksia niihin. Teoriaosassa tarkasteltiin funktionaalisen elintarvikkeen käsitettä ja sen hintaan liittyviä kysymyksiä erikoistuotteen näkökulmasta sekä kuluttajan hintakäsityksen muodostumisessa tärkeää osaa näyttelevää referenssihintaa ja sen vaikutuksia sekä teoreettista taustaa, erityisesti adaptaatiotasoteoriaa. Lisäksi tarkasteltiin euron mahdollisia vaikutuksia referenssihintaan sekä referenssihinnan roolia kuluttajan hintakäsityksen muodostumisessa. Työn empiirinen osa koostui kahdesta kyselytutkimuksesta, jotka suoritettiin ennen euron käyttöönottoa joulukuussa 2001 ja sen jälkeen huhtikuussa 2002. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 182 ja toiseen 135 vastaajaa. Vastaajat olivat pääkaupunki- sekä Hämeenlinnan seudulta. Tutkimuksen kohteena olevat tuotteet olivat Gefilus®-piimä ja -mehut, ja kohderyhmänä niiden käyttäjät. Tutkimuksen empiirisessä osassa selvitettiin funktionaalisten elintarvikkeiden käyttö- ja ostotottumuksia sekä mielipidettä niiden hintatasosta suhteessa terveysvaikutuksiin ja tavallisiin elintarvikkeisiin. Referenssihintoja tutkimuksen kohteena oleville tuotteille tutkittiin sopivana, korkeimpana ja alhaisimpana hyväksyttävänä hintana.Euron vaikutuksia hintakäsityksiin tutkittiin vastausten eroissa kyselyjen välillä. Euron käyttöönoton aiheuttamia referenssihintojen muutoksia tarkasteltiin hintaherkkyysmittari avulla. Lisäksi tutkittiin euron käyttöönoton aiheuttamia muutoksia ostokäyttäytymisessä. Faktori- ja ryhmittelyanalyyseja käytettiin vastaajien ryhmittelyyn. Funktionaalisia elintarvikkeita pidettiin vastaajien joukossa kalliina suhteessa niiden terveysvaikutuksiin tai tavallisten, ei-funktionaalisten, tuotteiden hintaan. Tutkimuksen kohteena olleiden tuotteiden, Gefilus®-piimän ja -mehujen, hintatasoa pidettiin myös kalliina. Gefilus®-mehujen hintaa pidettiin yleisesti liian kalliina. Euron käyttöönotto aiheutti muutoksia vastaajien referenssihinnoissa. Euron käyttöönoton voitiin havaita vaikuttaneen kuluttajien hintakäsityksiin siten, että hinnat vaikuttivat aikaisempaa halvemmilta. Lisäksi euron käyttöönotto oli vaikeuttanut hintojen arviointia. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että euron käyttöönoton jälkeen hinnat olivat nouseet. Euron käyttöönotto oli myös lisännyt pankkikortin käyttöä maksuvälineenä käteisen sijaan. Avainsanat: funktionaalinen elintarvike, terveysvaikutteinen elintarvike, hintakäsitys, referenssihinta, euro
  • Syri, Airi (1977)
  • Mikkonen, Pikka (2004)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Ekinokokkoosi on zoonoosi ja valvottava eläintauti. Suomessa esiintyy Echinococcus granulosus –loista poroissa ja susissa, ja tässä tutkielmassa kuvataan ensimmäinen löydös hirvestä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään Echinococcus –suvun muutoksessa olevaa taksonomiaa. Nykyään suvussa erotetaan neljä lajia, E. granulosus, E. multilocularis, E. oligarthrus ja E. vogeli, minkä lisäksi E. granulosus –lajin sisällä erotetaan kymmenen kantaa, genotyyppiä. Geneettiset erot kantojen välillä ovat usein yhtä suuria tai jopa suurempia kuin nykyään tunnettujen lajien välillä, minkä vuoksi Echinococcus –suvun lajitason taksonomian uudistamiselle on ilmeinen tarve. Loisen epidemiologiaa käsitellään esittelemällä siihen vaikuttavia loisen ominaisuuksia, ympäristötekijöitä ja isäntälajien ominaisuuksia, sekä ihmisen vaikutusta. Lisäksi esitellään pääisäntien, väli-isäntien ja ihmisten tartuntojen diagnostiikkaa. Suomessa ekinokokin esiintymistä hirvissä ei ole ennen tätä tutkimusta tutkittu. Tutkimuksessa oli aineistona pakastettuja hirvenkeuhkoja, joita metsästäjät olivat toimittaneet. Yhteensä tutkittavana oli 35 keuhkot Lumijoelta ja 56 keuhkot Kuusamon suunnalta. Tutkimusmenetelmä mukaili kanadalaista tutkimusta. Keuhkot tunnusteltiin suurempien kystien havaitsemiseksi ja leikattiin noin 1 cm paksuisiin viipaleisiin, jotka tunnusteltiin vetävin liikkein pienempien muutosten varalta. Makroskooppisen tutkimuksen lisäksi muutoksia tutkittiin histologisesti. Tutkituista 91 näytteestä yhdessä todettiin tyypillinen yksittäinen hydatidikysta Kuusamon Paljakassa kaadetun hirven keuhkoista. Kystanesteen suoramikroskopoinnissa havaittiin protoskolekseja, mikä varmisti ekinokokkidiagnoosin ja osoitti kyseessä olevan fertiilin kystan. Histologisesti oli havaittavissa tyypillinen hydatidikystan seinämärakenne ja protoskolekseja. Löydös tehtiin porolöydösten alueellisen ryvästymisen vuoksi kiinnostavalta alueelta, Kuusamon suunnalta, josta oli tutkittavana yhteensä 56 näytettä. Tästä voidaan laskea prevalenssiksi 1,79% (95%:n luottamusväli >0;5,26). Löydös on merkittävä, koska se todistaa, että Suomessa ekinokokkia esiintyy porojen lisäksi myös hirvissä, ainakin Kuusamon suunnalla. Myös nimitys hirviekinokokki vaikuttaa löydöksen myötä loogisemmalta.
  • Lavikainen, Antti (2010)
    Tässä kirjallisuuskatsauksessa perehdytään hirvieläimissä esiintyviin Taenia-lajeihin – niiden elämänkiertoon, esiintymisalueisiin, taksonomiaan, tunnistukseen ja merkitykseen. Taenia on yksi lääketieteellisesti ja eläinlääketieteellisesti tärkeimmistä heisimatosuvuista, koska siihen kuuluu merkittäviä zoonoottisia lajeja ja toisaalta lajeja, jotka aiheuttavat tuotantotappioita kotieläintaloudessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla hirvieläimet toimivat useiden Taenia-lajien väli-isäntinä. Suomessa hirvieläimillä on taloudellista ja kulttuurillista arvoa metsästysperinteiden ja poronhoidon takia. Taenia-suvun heisimadot ovat nisäkkäiden loisia. Niiden elämänkiertoon kuuluu pääisäntä, lihaa syövä nisäkäs, jonka suolistossa loisen aikuisvaihe elää, ja väli-isäntä, yleensä kasvissyöjä, jonka elimistöön muodostuu loisen rakkulamainen toukka. Pääisäntä saa tartunnan syömällä toukkarakkulan väli-isännän kudosten mukana. Pääisännän Taenia-tartunta on yleensä varsin vähäoireinen. Väli-isäntä saa tartunnan syömällä pääisännän ulosteiden mukana ympäristöön levinneitä madonmunia. Väli-isännän oireet riippuvat kystien määrästä ja sijainnista. Sorkkaeläimissä esiintyy kahdentyyppisiä Taenia-rakkuloita: kystikerkus-tyypin kysta sisältää yhden toukan ja kenurus-tyyppisessä on useita suvuttomasti lisääntyneitä toukkia. Taenia muodostaa Echinococcus-suvun kanssa heimon Taeniidae. Taenia-lajeja lasketaan tällä hetkellä olevan 43. Suvun evoluutiohistoriaa on tutkittu rakenteellisten ominaisuuksien ja DNA-sekvenssien avulla. Taenia-loisten yhteinen kantamuoto eli jyrsijöiden ja todennäköisesti näätäeläintyyppisten petoeläinten välisessä elämänkierrossa. Jyrsijöitä väli-isäntinään käyttävät lajit ovat evolutiivisesti vanhempia ja sorkkaeläimiä käyttävät nuorempia. Siirtyminen sorkkaeläinväli-isäntiin oli Taenia-lajien evoluutiossa yksittäinen tapahtuma. Kaikki hirvieläimiä käyttävät lajit eivät ole toistensa lähimpiä sukulaisia, joten siirtyminen hirvieläimiin on tapahtunut sorkkaeläimissä loisivien lajien evoluution aikana useampaan kertaan. Hirvieläimissä esiintyy kuusi Taenia-lajia: T. hydatigena, T. krabbei sensu lato, T. multiceps, T. omissa, T. parenchymatosa ja T. sagina -lajin pohjoinen kanta. Näistä kolmen ensimmäisen levinneisyys on hyvin laaja, T. omissa esiintyy varmuudella vain Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja viimeiset kaksi lajia Venäjän pohjoisosissa. Lajeista kaksi on zoonoottisia: T. saginata -lajin pääisäntä on ihminen ja T. multiceps -lajin toukkarakkula voi harvoin muodostua myös ihmiseen. Taenia omissa -lajin pääisännät ovat kissaeläimiä ja muiden lajien tyypillisesti koiraeläimiä. Väli-isäntien suhteen T. omissa -laji rajoittuu lähinnä valkohäntäkauriiden sukuun ja T. saginata -lajin pohjoinen kanta poroihin, muut lajit eivät vaikuta olevan kovin tarkkoja väli-isännistään hirvieläinten heimon sisällä. Yleisimpiä lajeja hirvieläimissä ovat T. hydatigena, T. krabbei sensu lato ja T. parenchymatosa; T. omissa -lajinkin esiintyvyys voi alueellisesti olla varsin korkea. Taenia saginata -lajin pohjoinen kanta taas on levinneisyysalueellaan Siperiassa ilmeisen harvinainen poroissa, ja sen esiintyminen liittyy porojen raakojen aivojen käyttöön ihmisravintona. Taenia multiceps -laji käyttää hirvieläimiä väli-isäntinään vain satunnaisesti. Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina Taenia-rakkuloille ovat lähinnä kasvaimet tai synnynnäiset kystiset muutokset ja muiden loisten aiheuttamat kystat. Taenia-kystien lajinmääritys perustuu maantieteelliseen löytöpaikkaan, väli-isäntälajiin ja kystan ominaisuuksiin (tyyppi, koko ja sijainti elimistössä). Tunnistus voidaan varmistaa toukan scolex-osan koukkujen määrän, koon ja muotojen avulla tai molekyyligeneettisin menetelmin. Voimakas Taenia-loistartunta voi akuuttivaiheessa johtaa väli-isännän kuolemaan. Pitemmän ajan kuluessa tartunta voi johtaa väli-isännän kunnon heikkenemiseen, painon laskuun ja kasvun hidastumiseen. Erityisen kohtalokas on T. multiceps -tartunta, jossa kystat muodostuvat useimmiten aivoihin. Taenia-tartunnat aiheuttavat taloudellisia tappioita lihantarkastuksessa yhteydessä tehtyjen elinten ja ruhojen hylkäyksien takia. Suomesta on löydetty Taenia-kystia poroista, hirvistä ja valkohäntäkauriista. Havaittuja lajeja ovat T. hydatigena ja T. krabbei sensu lato. Kystien esiintyvyys on kuitenkin matala ja taloudellinen merkitys vähäinen. Luonnonvaraisten petoeläinten kantojen runsastuminen, porokoirien käytön lisääntyminen ja koirien raakaravinnon suosion kasvu voivat kuitenkin lisätä kystalöydöstön määrää tulevaisuudessa.