Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6263-6282 of 25615
  • Husu, Henrik (2014)
    Histamin är en biologiskt amin, som förekommer rikligt i människans vävnader. Histaminet syntetiseras i professionella- och icke-professionella histaminproducerade celler, varav de förstnämnda lagrar histamin i sekretkorn för att utsöndras vid behov i höga koncentrationer, och de sistnämnda utsöndrar kontinuerligt låga histaminkoncentrationer. Effekterna av histamin förmedlas via fyra G-proteinkopplade receptorer på cellmembranen, H1R - H4R, av vilka H4R lokaliseras främst på celler med hematopoietiskt ursprung. Vid en del inflammatoriska och allergiska sjukdomar, såsom vid astma, har lokalt förhöjda histaminkoncentrationer i vävnad kunnat påvisas, men trots det har behandling med traditionella antihistaminer (H1R-antagonister) haft en begränsad effekt. Efter identifieringen av H4R med hög histaminaffinitet finns det förväntningar att läkemedel som påverkar H4R kunde vara effektiva vid behandling av autoimmuna och inflammatoriska sjukdomar. Syftet med den nuvarande studien är att utreda vad man vet om H4R, och analysera relevant litteratur angående H4R:s verkan vid olika inflammatoriska sjukdomstillstånd.
  • Verkola, Marie (2014)
    Research on lesions in the equine stomach has concentrated mainly on equine gastric ulcer syndrome (EGUS). Lesions in the glandular area of the antrum and the pylorus, however, have so far received much less attention. The aim of this study was to contribute to the understanding of the histopathology of glandular lesions. The first part of the thesis consists of a thorough review of the literature on this subject. The literature review discusses the relevant literature on aetiology, pathophysiology, diagnosis, treatment and prevention of equine glandular gastritiserosion syndrome (EGGES). The second part is an empirical study in which the normal histopathology of the glandular mucosa of the equine stomach is examined and described, and then comparisons are made with a horse that has pathological evidence of EGGES. In addition, the gross lesions and the histopathological findings are presented as photographs. The horses for this study were selected from horses euthanased at the Equine Hospital of the Helsinki University Veterinary Teaching Hospital and sent to the Pathology and Parasitology unit of the Faculty of Veterinary Medicine, University of Helsinki for necropsy. The material was collected from August 2013 – February 2014. Only adult horses were included in this study. Altogether five stomachs were sampled. Two stomachs showed gross lesions and three appeared normal. However, only one normal-looking and one with lesions were suitable to be analysed for study purposes. The glandular lesions in the stomach with EGGES were shown to be more severe than any described in the literature before. However, the influence of the original illness and treatment of the horse could not be assessed. The study showed that in addition to erosions, hyperaemia, glandular atrophy, dysplasia and hyperplasia described in the literature before, severe ulcers and vasculitis can also be seen in the glandular stomach of horses.
  • Hulvela, Merike (2000)
  • Moilanen, Minna (2012)
    Historiallinen lähestymistapa tukee vaikeiden ja abstraktien käsitteiden oppimista. Tutkimusten mukaan osmoosi on opiskelijoille vaikea käsite, siihen liittyy paljon vaihtoehtoisia käsityksiä. Tällöin on luontevaa tutkia historiallista lähestymistapaa sen opetuksen tukena. Tutkielman päätavoitteena oli tutkia osmoosin opetuksen nykytilaa peruskouluissa ja lukioissa sekä kehittää tutkimuspohjaisesti sen opetukseen mielekäs oppimateriaali. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat osmoosin tutkimuksen historia, historiallinen lähestysmistapa kemian opetuksessa, osmoosin opetus, käsitteen muodostus, mielekäs kemian oppiminen ja kokeellisuus. Tutkielman tutkimusmenetelmä on kehittämistutkimus, joka sisältää neljä vaihetta. Ensimmäisessä tarveanalyysi vaiheessa tehtiin teoreettinen ongelma-analyysi ja peruskoulun sekä lukion kemian, biologian, fysiikan ja terveystiedon oppikirjojen sisällönanalyysi. Toisessa vaiheessa kehitettiin mielekäs oppimateriaali, jonka mielekyyttä ja opetuksellisuutta tutkittiin tapaustutkimuksessa, tutkimuksen kolmannessa vaiheessa. Neljännessä vaiheessa kehitettiin oppimateriaalia tutkimustulosten avulla. Tutkimuksia ohjasivat tutkimuskysymykset: Mikä on osmoosin opetuksen nykytila peruskouluissa ja lukioissa? Millainen on mielekäs oppimateriaali osmoosin käsitteen oppimiseen? Millaisia vaihtoehtoisia käsityksiä opiskelijoille opetustapahtumien jälkeen? Tutkimukseen osallistui lukion biologian toisen kurssin opiskelijaryhmä, jonka opetukseen kuului osmoosiin liiittyviä opetustuokioita. Tutkielma antaa kokonaiskuvan osmoosin opetuksen nykytilasta Suomessa. Kehittämämistutkimuksen päätuloksena saatiin lukion opiskelijoille mielekäs oppimateriaali, jota voidaan käyttää kemian ja biologian opetuksessa. Oppimateriaalissa osmoosia lähestyy historiallisesta näkökulmasta johdantoluennossa, kirjallisessa oppimateriaalissa sekä osassa sen tehtävissä ja koontiosuudessa. Tämän lisäksi oppimateriaali sisältää animaation ja kokeellisen työn. Opiskelijan oppimateriaalin käytön tueksi kehitettiin myös opettajan materiaali. Tutkimustuloksista huomattiin uusia vaihtoehtoisia osmoosiin liittyviä vaihtoehtoisia käsityksia. Opiskelijoiden mielestä osmoosi on kemiallinen reaktio. Opiskelijoilla oli myös useita osmoosin tutkimuksen historiaan liittyviä vaihtoehtoisia käsityksiä. Tämä tutkielma osoittaa, että osmoosin opetukseen on tärkeää kiinnittää huomiota, koska aihe elämän kannalta elintärkeä ja opiskelijoille vaikea.
  • Knuuttila, Kyösti (Helsingin yliopisto, 2009)
    Pro gradu -tutkielmani kuuluu historiatietoisuuden empiirisen tutkimuksen piiriin. Historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa ihmiset jäsentävät ajallisia kokemuksiaan. Ihmisten käsitykset menneestä vaikuttavat heidän käsityksiinsä nykyisyydestä ja muokkaavat samalla tulevaisuudenodotuksia. Pro gradu -tutkielmani alkuperäisaineistona on Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen Suomalaiset ja historia ¬-esitutkimuskyselyaineisto. Esitutkimus toteutettiin keväällä 2009 lähettämällä kyselylomake 1000 satunnaisesti valitulle Manner-Suomessa asuvalle 15–79 -vuotiaalle henkilölle. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni, on miten kyselyyn vastanneet jäsentävät historiallista muutosta ja kehitystä. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, miten vastaajat tulkitsevat Suomen kansallista kertomusta. Kolmanneksi tarkastelen, kuinka kyselytutkimus soveltuu historiatietoisuuden tutkimiseen. Samalla tarkastelen kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia ja rajoja historiatietoisuuden tutkimuksessa. Metodinani ovat aikaisemmissa vastaavanlaisissa kyselytutkimuksissa käytetyt tilastollisen päättelyn menetelmät hermeneuttiseen tulkintaan yhdistettynä. Vastausjakaumien tarkastelun ja korrelaatioiden vertailun lisäksi tarkastelin aineistosta eksploratiivinen faktorianalyysin avulla nousevia tulkintaulottuvuuksia. Kvantitatiivisen aineiston analyysissani korostui tilastollisen päättelyn avulla saatujen tulosten sisällöllisen merkitsevyyden tarkastelu. Osana analyysiani testasin aiemman tutkimuksen ja oman esiymmärrykseni pohjalta muodostettuja hypoteeseja. Tutkimustulokseni jakautuvat kahtia vastaajien historiatietoisuutta käsitteleviin tuloksiin ja kyselytutkimuksen metodin arviointiin. Kyselyn tulosten valossa Suomen 1900-luvun historia piirtyy vastaajille pitkälti kansallisena edistyskertomuksena. Vastaajat kokivat kyselyn yhteydessä historian kansalliseksi suurkertomukseksi, jossa korostuvat suurmiesten teot. Osittain tästä syystä historian muutosvoimina korostuivat vastauksissa persoonattomat ja lainomaiset voimat, kun taas yksilön mahdollisuudet vaikuttaa historian kulkuun nähtiin vähäisiksi. Vuoden 1918 tapahtumien tulkinnoissa valtaosa vastaajista korosti vastakkainasettelun jääneen taka-alalle. Talvi- ja jatkosodan tulkinnoissa korostuivat puhtain asein käyty taistelu ja kansallinen yhtenäisyys, vaikka myös vastakkaisia tulkintoja esiintyi. Kansainvälisen tulevaisuuden ja kansallisen menneisyyden välille nousi kyselytutkimuksen tulosten perusteella jännite. Tulevaisuuden haasteet, joihin Suomen odotetaan vastaavan, ovat kansallisvaltioiden rajat ylittäviä. Kansallisvaltio on kuitenkin edelleen keskeinen toimija ja vastaajat odottivat kansallisvaltion tarttuvan tulevaisuudessa esiintyviin ongelmiin. Kansainvälistyminen haastaa kansallista kertomusta, mutta saa samalla monet ihmisistä kääntymään yhä tiukemmin kansallisen kertomuksen pariin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kansainvälisyyttä korostavien tulevaisuudenodotusten myötä koko kansallista kertomusta tullaan arvioimaan uudelleen. Kyselytutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa vastaajien historiatietoisuudesta, mutta metodin käyttöön liittyy myös erilaisia rajoitteita ja haasteita. Näistä rajoitteista päällimmäisenä nousi esiin kyselytutkimuksiin rakenteellisesti liittyvä vastaajien johdattelu ja keskittyminen pinta-asenteisiin. Näitä rajoitteita voidaan avartaa esimerkiksi tekemällä syventäviä jatkohaastatteluja vastanneiden kanssa.
  • Knuuttila, Kyösti (2009)
    Pro gradu -tutkielmani kuuluu historiatietoisuuden empiirisen tutkimuksen piiriin. Historiatietoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä prosessia, jossa ihmiset jäsentävät ajallisia kokemuksiaan. Ihmisten käsitykset menneestä vaikuttavat heidän käsityksiinsä nykyisyydestä ja muokkaavat samalla tulevaisuudenodotuksia. Pro gradu -tutkielmani alkuperäisaineistona on Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen Suomalaiset ja historia -esitutkimuskyselyaineisto. Esitutkimus toteutettiin keväällä 2009 lähettämällä kyselylomake 1000 satunnaisesti valitulle Manner-Suomessa asuvalle 15 79 -vuotiaalle henkilölle. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenäni, on miten kyselyyn vastanneet jäsentävät historiallista muutosta ja kehitystä. Toisena tutkimuskysymyksenäni on, miten vastaajat tulkitsevat Suomen kansallista kertomusta. Kolmanneksi tarkastelen, kuinka kyselytutkimus soveltuu historiatietoisuuden tutkimiseen. Samalla tarkastelen kyselytutkimuksen käytön mahdollisuuksia ja rajoja historiatietoisuuden tutkimuksessa. Metodinani ovat aikaisemmissa vastaavanlaisissa kyselytutkimuksissa käytetyt tilastollisen päättelyn menetelmät hermeneuttiseen tulkintaan yhdistettynä. Vastausjakaumien tarkastelun ja korrelaatioiden vertailun lisäksi tarkastelin aineistosta eksploratiivinen faktorianalyysin avulla nousevia tulkintaulottuvuuksia. Kvantitatiivisen aineiston analyysissani korostui tilastollisen päättelyn avulla saatujen tulosten sisällöllisen merkitsevyyden tarkastelu. Osana analyysiani testasin aiemman tutkimuksen ja oman esiymmärrykseni pohjalta muodostettuja hypoteeseja. Tutkimustulokseni jakautuvat kahtia vastaajien historiatietoisuutta käsitteleviin tuloksiin ja kyselytutkimuksen metodin arviointiin. Kyselyn tulosten valossa Suomen 1900-luvun historia piirtyy vastaajille pitkälti kansallisena edistyskertomuksena. Vastaajat kokivat kyselyn yhteydessä historian kansalliseksi suurkertomukseksi, jossa korostuvat suurmiesten teot. Osittain tästä syystä historian muutosvoimina korostuivat vastauksissa persoonattomat ja lainomaiset voimat, kun taas yksilön mahdollisuudet vaikuttaa historian kulkuun nähtiin vähäisiksi. Vuoden 1918 tapahtumien tulkinnoissa valtaosa vastaajista korosti vastakkainasettelun jääneen taka-alalle. Talvi- ja jatkosodan tulkinnoissa korostuivat puhtain asein käyty taistelu ja kansallinen yhtenäisyys, vaikka myös vastakkaisia tulkintoja esiintyi. Kansainvälisen tulevaisuuden ja kansallisen menneisyyden välille nousi kyselytutkimuksen tulosten perusteella jännite. Tulevaisuuden haasteet, joihin Suomen odotetaan vastaavan, ovat kansallisvaltioiden rajat ylittäviä. Kansallisvaltio on kuitenkin edelleen keskeinen toimija ja vastaajat odottivat kansallisvaltion tarttuvan tulevaisuudessa esiintyviin ongelmiin. Kansainvälistyminen haastaa kansallista kertomusta, mutta saa samalla monet ihmisistä kääntymään yhä tiukemmin kansallisen kertomuksen pariin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kansainvälisyyttä korostavien tulevaisuudenodotusten myötä koko kansallista kertomusta tullaan arvioimaan uudelleen. Kyselytutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa vastaajien historiatietoisuudesta, mutta metodin käyttöön liittyy myös erilaisia rajoitteita ja haasteita. Näistä rajoitteista päällimmäisenä nousi esiin kyselytutkimuksiin rakenteellisesti liittyvä vastaajien johdattelu ja keskittyminen ns. pinta-asenteisiin. Näitä rajoitteita voidaan avartaa esimerkiksi tekemällä syventäviä jatkohaastatteluja vastanneiden kanssa.
  • Immonen, Nina-Maria (2003)
    Tutkielma käsittelee Australian ulko- ja turvallisuuspolitiikan orientaatioita siirtolais- ja pakolaispolitiikan näkökulmasta. Analyysiä ohjaavana lähtöoletuksena toimii ajatus, että Australian siirtolais- ja pakolaispolitiikan muotoutumiseen ovat vaikuttaneet ennenkaikkea erilaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotukset eri aikakausina. Australiassa siirtolais- ja pakolaispolitiikasta on tehty erityispolitiikkaa: se on turvallistettu.Tätä ongelma tarkastellaan kronologisesti teemoittain. Keskeisenä tavoitteena on siirtolais- ja pakolaispolitiikan turvallistamiseen keskeisesti vaikuttavien kansallisen identiteettipolitiikan ja projektien osoittaminen. Kansallisen identiteetin muotoutumista tarkastellaan erityisesti toiseuden tuottamisen näkökulmasta. Työ perustuu turvallisuuden käsitteistöön erityisesti uuden, laajemman turvallisuuskäsityksen näkökulmasta. Näin ollen turvallisuuden tutkimuksen piiriin voivat kuulua esimerkiksi siiirtolaiseen vaikutukset ja ympäristöongelmat. Jälkimodernissa tutkimuksessa myös identiteetin käsite on keskeinen. Tärkeitä teorialähteitä ovat Ole Wæverin ja Barry Buzanin teokset ja ns. Kööpenhaminan koulukunnan tuotanto. Kansallisen identeetin käsitettä jäsennetään erityisesti Vilho Harlen ja Sami Moision tutkimuksiin perustuen. Identiteettiteoriat yhdistetään turvallisuuden käsitteistöön uuden kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Tutkimustuloksissa osoitetaan miten Australian turvallisuusorientaation vaihteluun on vaikuttanut kiistanalainen identiteettipolitiikka. Identiteettipolitiikassa keskeistä on ollut vaihtelut ja painotukset Australian suhtatumisessa lähialueisiinsa ja laajemmin Aasiaan. Geopoliittisen ympäristön tulkitsemisen ohella identiteetin muodostumiseen ovat vaikuttaneet vahvat kulttuurihistorialliset siteet Isoon-Britanniaan. Näiden siteiden turvaamiseksi Australiaan luotiin 1900-luvun alussa siirtolaisjärjestelmä, joka sulki aasialaiset kansat mantereen ulkopuolelle. Nyttemmin Yhdysvaltojen merkitys Australialle on turvallisuuspoliittisen yhteistyön myötä vahvistunut. Työn eräänä tavoitteena on arvioida Australian roolia Kaakkois-Aasiassa ja lisääntyvän turvallisuusyhteistyön onnistumisen mahdollisuuksia alueella.
  • Hakoköngäs, Juho Eemeli (2013)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka suomalainen historiankirjoitus esittää kansallista menneisyyttä kuvituksensa kautta. Tutkimuksessa selvitetään millaisilla kuvilla historiaa esitetään, millaisia merkityksiä kuvat sisältävät ja millaisiksi narratiiveiksi eli tarinoiksi kuvalliset merkitykset rakentuvat. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu Maurice Halbwachsin (1950) esittämästä kollektiivisen muistin teoriasta, jonka mukaan käsitys historiasta muokkautuu yhteisön kulloisenkin yhteiskunnallis-kulttuurisen tilanteen luomien tarpeiden mukaiseksi. Nykypäivän lisäksi historia sisältää aina orientoitumisen ryhmän tulevaisuuteen. Historiakäsityksiä tuottava kollektiivinen muisteleminen toimii ryhmäläisten sosiaalisen identiteetin vahvistajana. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Serge Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoriaa, joka kuvaa arkitiedon sosiaalista muodostumisprosessia. Kolmas teoreettinen väline on narratiivisuus, ajatus siitä, että tiedon muodostuminen ja kommunikointi perustuu tarinallisille rakenteille. Tutkimusaineisto koostuu kolmen 2000-luvulla julkaistun historiateoksen kuvituksesta. Tutkimuksen menetelmällinen osuus sisältää kolme vaihetta. Ensimmäiseksi kuvat (N=541) analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Toiseksi kirjojen kansikuvat (N=4) analysoitiin Erwin Panofskyn (1955) ikonografis-ikonologisen kuva-analyysin avulla. Kolmanneksi sisällönanalyysin ja kuva-analyysin tulokset analysoitiin Jovchelovitchin (2012) historiarepresentaation ytimen narratiivista järjestymistä koskevan mallin mukaan. Tutkimuksen päätulosten mukaan Suomen kansallisen historian tärkeimmät sisällöt muodostuvat politiikasta, kulttuurista (taide, tiede ja urheilu) sekä sodasta. Esimerkiksi kansainvälisyyden, uskonnon tai vähemmistöjen rooli jää historiarepresentaatiossa marginaaliseksi. Maantieteellisesti historia on hyvin Etelä-Suomi- ja Helsinki-keskeistä. Yksittäisistä ajanjaksoista sisällissota ja talvisota ovat kuvatuimpia. Yksittäisillä historian henkilöillä on tärkeä rooli historian tarinassa. Useimmin kuvattu henkilö on Urho Kekkonen. Ajallisesti 1900-luvun ensimmäisen puolen historia korostuu aikaisemman ja myöhemmän historian kustannuksella. Vaikka historian kuvitus voi näyttää objektiivisuuteen pyrkivältä, osoittaa tutkimus, että tietyt teemat ovat hegemonisia ja toisilla ilmiöillä ei ole kansallisessa historiassa lainkaan sijaan. Samalla kuvitus kuitenkin ilmentää historiaa koskevan representaation monitulkintaisuutta, kognitiivista polyfaasiaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia erityyppisille ja ristiriitaisille historian tulkinnoille.
  • Virtamo, Raili (1976)
  • Manninen, Marika (Helsingin yliopisto, 2014)
    The aim of this thesis was to find out what kind of literacy skills are needed in studying history and how these skills could be teached. The focus of history teaching has moved from emphasizing content knowledge towards skill-oriented teaching. Skill-oriented teaching includes the idea of working like a researcher of history. By studying primary and secondary references the students themselves learn to compile historical information: they have to evaluate the information available and match even contradictory interpretations from past events. Studying historical documents requires genre-related knowledge and skills. However, according to many studies the objectives set for school History in the curriculum have not been fulfilled. Transforming the traditional way of teaching history to meet the objectives set by the curriculum has proven to be challenging, because working based on document examination requires cutting down contents and a teacher familiar with teaching historical thinking. This study connects methods needed for both teaching literacy skills and teaching document skills, and based on these a pedagogical model is created, which allows the teacher to concentrate on the teaching of literacy skills particularly needed in history. This study utilized features from design-based research. The starting point for the study was the detection of a practical problem. The study advanced from defining and analysing a theoretical didactic problem for developing a didactic artefact corresponding to a practical problem. The iterative testing process belonging to a typical design-based research was not included in this study at this stage because of the restrictions set by the extent of a master s thesis. The last element of this study is practical. Another end product of this study besides the description of a literacy skills teaching process is a learning material intended for teaching literacy skills. The literacy skills teaching process developed in this study is applied in this material, in which the legend of the first crusade is explored by the means of investigating source documents. The learning material developed in this study offers opportunities for integrating the teaching of history and mother tongue. Testing and developing this learning material according to the principles of design-based research give reason for further study.
  • Silventoinen, Ulla (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa selvitetään teosanalyysien avulla, millaisia piirteitä kävelyromaaniksi nimetty romaanin alalaji sisältää ja kuinka Jouko Sirolan teos Lumottu niitty: Erään tien tarinoita (2012) suhteutuu tähän lajimalliin. Lumotussa niityssä kuljetaan jalkaisin Vihdissä sijaitsevaa valittua tietä pitkin yhden kesäisen päivän ajan. Minäkertojan matkaoppaina toimivat sekä alueen historiaa käsittelevät kirjalliset teokset että elossa olevat ja jo edesmenneet paikallishistorian tuntijat. Kuljettavaksi valitun tien vaiheita hahmotellaan teoksessa lukuisten sisäkertomusten kautta. Lumotun niityn lisäksi tutkielman kohdeteoksina kuljetetaan W. G. Sebaldin Saturnuksen renkaita (1995/2010) ja Claudio Magris´n Tonavaa (1986/2000). Lajitarkastelun kannalta nämä proosamuotoiset teokset ovat mielenkiintoisia hybridejä yhdistellessään fiktiivistä ja ei-fiktiivistä kirjallisuutta sekä hyödyntäessään lukuisien kirjallisuuden lajien rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Tutkielman lähestymistapa pohjautuu Alastair Fowlerin lajiteoriaan, jossa yksittäisen teoksen kirjallinen laji tunnistetaan tulkitsemalla aiempia esimerkkejä. Fowlerin teoriassa kirjallisuuden lajeille ei pyritä asettamaan tiukkoja rajoja vaan ne nähdään erilaisia piirteitä sisältävinä tyyppeinä. Tämän vuoksi tutkielmassa ei pyritä tiukkaan lajimäärittelyyn vaan keskitytään kohdeteoksista esiin nouseviin ja lajianalyysin kannalta olennaisiin piirteisiin. Tutkielmassa todetaan, että kohdeteoksiin sisältyy lukuisia yhteisiä piirteitä, joiden perusteella teokset voidaan nähdä saman kirjallisen alalajin jäseninä. Analyysin perusteella kävelyromaanille on tyypillistä episodimainen rakenne, jossa toiminnallisen juonen sijasta korostuu inhimillisen henkilöhahmon kokemuksellisuus. Keskeisimpänä kokevana henkilöhahmona teoksissa näyttäytyy minäkertoja, joka identifioitumalla kirjailijaksi tuottaa teoksiin autofiktiivisen ominaispiirteen. Analyysi nostaa esiin teoksissa esiintyvän kävelemisen ja mietiskelyn välisen yhteyden, minkä perusteella teokset kiinnittyvät aristoteeliseen kävelymetodiin sekä pyhiinvaellustraditioon. Teoksissa tehtävä matka on monitasoinen, sillä siihen sisältyy minäkertojan fyysisen matkan lisäksi tämän mielensisäinen matka sekä mittavan lähdekirjallisuuden pohjalta tehtävä tekstuaalinen matka. Kävelyromaanissa korostuu aikarakenne, jossa matkaa tehdään samanaikaisesti sekä nykyajassa että menneisyydessä. Tarkasteltavissa teoksissa paikat toimivat muistoja säilyttävinä kiintopisteinä ja minäkertojan väylinä menneisyyteen. Lumotussa niityssä ja Tonavassa keskeiset paikat, tie ja joki, ottavat myös teoksen päähenkilön aseman. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltuihin teoksiin kuuluu postmodernille romaanille tyypillinen leikittely todellisuuden ja fiktiivisyyden suhteella, jota teoksiin sisällytetyt valokuvat korostavat.
  • Xu, Elina-Qian (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Ahl-Waris, Eva (Helsingin yliopisto, 2010)
    This thesis examines the ruins of the medieval Bridgettine (Birgittan) monastery of Naantali (Vallis Gratiae, f. 1443) in Finland and the transformation of the site into a national heritage and a memory landscape. It was archaeologically surveyed in the 19th century by Professor Sven Gabriel Elmgren (1817 1897). His work was followed by Dr. Reinhold Hausen (1850 1942), who excavated the site in the 1870s. During this time the memories of Saint Bridget (Birgitta) in Sweden were also invented as heritage. Hausen published his results in 1922 thus forming the connection with the next generation of actors involved with the Naantali site: the magnate Amos Anderson (1878 1961), the teacher Julius Finnberg (1877 1955) and the archaeologist Juhani Rinne (1872 1950). They erected commemorative monuments etc. on the Naantali site, thus creating a memory landscape there. For them, the site represented the good homeland in connection with a western-oriented view of the history of Finland. The network of actors was connected to the Swedish researchers and so-called Birgitta Friends, such as state antiquarian Sigurd Curman (1879 1966), but also to the members of the Societas Sanctae Birgittae and the Society for the Embellishment of Pirita, among others. Historical jubilees as manifestations of the use of history were also arranged in Naantali in 1943, 1993 and 2003. It seems as if Naantali is needed in Finnish history from time to time after a period of crisis, i.e. after the Crimean War in the 1850s, the civil war of 1918, during World War II and also after the economic crisis of the early 1990s. In 2003, there was a stronger focus on the international Saint Bridget Jubilee in Sweden and all over Europe. Methodologically, the thesis belongs to the history of ideas, but also to research on the use of history, invented traditions and lieux de mémoire. The material for the work consists of public articles and scholarly texts in books or newspapers and letters produced by the actors and kept in archives in Finland, Sweden and Estonia, in addition to pictures and erected commemorative monuments in situ in the Western Finnish region. Keywords: Nådendal, Naantali monastery, Bridgettines, St. Bridget, use of history, lieux de mémoire, invented traditions, commemorative anatomy, memory landscape, Saint Bridget jubilees , S. G. Elmgren, R. Hausen, A. Anderson, J. Finnberg, J. Rinne, S. Curman, High Church Movement, Pirita, Vadstena.
  • Hannukkala, Asko (MTT Agrifood Research Finland, 2012)
    Potato late blight (Phytophthora infestan) is one of the most destructive diseases of potato. The history of late blight occurrence in Finland 1845 1981 is described based on newspaper articles and scientific reports. The disease occurrence and severity in 1982 2011 was monitored in variety and fungicide efficacy trials carried out in MTT Agrifood Research Finland and Potato Research Institute. The effect of climatic factors on late blight outbreaks was modelled for the period 1993 2002. In total 4927 P. infestans isolates were collected in 1990 2010to determine mating type, R-gene virulence race, mitochondrial haplotype and response to fungicides metalaxyl and propamocarb-HCl . Development in fungicide use from 1953 to 2010 is described based on statistics for fungicide sales. Disease symptoms caused by the potato late blight pathogen were probably first described in 1845 in Finland. In 1847 and 1848 the disease was widespread, occurring in various parts of the country. From 1849 to the 1980s one to five severe late blight epidemics were reported per decade. During this period late blight appeared in the fields at the end of the growing season. During 1990s there was a rapid shift towards early outbreaks of late blight and since then the first late blight outbreaks have been reported at midsummer. The shift towards early epidemics has led to significant increase in fungicide applications in the 1990s and 2000s. The mating type A2 was first found in 1992 at low proportion in Finland. Since then the proportion of A1:A2 has stabilised close to 50:50%. This change in mating type ratio coincides with the shift towards early outbreaks of late blight, suggesting an increasing role of oospores as a source of primary inoculum. The Finnish P. infestans population is also very diverse based on the spectrum of R-gene virulence races and genetic marker studies indicating sexual reproduction in population. Metalaxyl-resistant isolates dominated the population in the early 1990s. After adapting anti-resistance strategies resistance has almost disappeared from the population. Potato late blight is currently under control in conventional potato production as long as effective fungicides are available. Due to public demand for decreasing use of pesticides in agriculture more resistant potato cultivars should be developed and cultural practices to reduce primary inoculum sources should be developed.
  • Sandström, Sofie (2005)
    Avhandlingen behandlar Förenta Nationernas reaktion på våldtäkt som en del av folkmord i konflikterna i Rwanda och Bosnien på 1990-talet. Den huvudsakliga forskningsfrågan är om det skedde en förändring i hur man behandlar våldtäkt i konflikter inom den internationella politiken på 1990-talet. Våldtäkt har länge varit en marginell fråga inom den internationella politiken men våldtäkterna i Bosnien uppmärksammades och fördömdes kraftigt. Eftersom folkmordet i Rwanda ägde rum två år efter att våldtäkterna i Bosnien först fördömts kan en jämförelse mellan hur FN behandlade våldtäkt i de båda konflikterna belysa om en sann förändring ägt rum. Som perspektiv har jag valt att forska i våldtäkt som en del av folkmord. Folkmord är ett internationellt brott som kräver att andra länder och internationella organisationer reagerar. Hur våldtäkterna klassificeras har även direkta följder för offren. Studien använder sig av en radikalfeministisk definition av våldtäkt, baserad på Susan Brownmillers forskning. Avhandlingen inleds med en teoretisk del som behandlar teorierna kring våldtäkt som folkmordsbrott, det sexuella våldets historia samt folkmord. De huvudsakliga källorna för avhandlingen är de resolutioner och rapporter i vilka säkerhetsrådet, generalförsamlingen, människorättskommissionen och FNs generalsekreterare fördömde våldtäkterna under konflikten och i åren direkt efter konflikterna. För att placera FNs reaktion i en kontext innehåller mina exempelstudier även ett sammandrag över konflikterna och FNs reaktion till dem samt en kort redogörelse för hur våldtäkt användes som del av folkmord. För studien av Rwanda var organisationerna "African Rights" och "Human Rights Watch" studier viktiga källor. För studien av Bosnien var bland annat Alexandra Stiglmeyers, Steven Burgs och Paul Shoups forskning värdefulla. Slutligen jämförs FNs reaktioner och orsakerna till skillnaderna diskuteras. Jag diskuterar även hur uppmärksamheten som ägnades åt våldtäkterna i Bosnien förändrat den internationella politiken. Genom min forskning kom jag fram till att FN mer eller mindre totalt ignorerade våldtäkterna i Rwanda medan de uppmärksammade våldtäkterna i Bosnien. Trots detta kan man säga Bosnien påverkade en pågående process inom den internationella politiken där våldtäkt allt mer uppmärksammas eftersom flera organ i alla fall fördömde våldtäkterna i Rwanda. Orsakerna till att de Bosniska våldtäkterna uppmärksammades så mycket är flera, bland annat inverkar media och den politiska dynamiken inom FN.
  • Junttila, Sonia (2010)
    The Master's thesis examines the media controversy that the awarding of Sarajevo-born director Emir Kusturica's film Underground caused in France in 1995, during the Bosnian War. It maps out the way the film and the polemic over Kusturica were approached by the various media intellectuals and journalists in the 149 articles published in three French newspapers, three weekly magazines and one news agency, during the year of 1995. The French intellectuals Alain Finkielkraut and Bernard-Henri Lévy are identified as the main instigators of the controversy, while Emir Kusturica represents the opposing party in the debate. The different discursive ways that the film and its maker were approached in French print media are conceptualised with three differing frames of discussion: Underground as a Yugoslav film, as a deception and as a scapegoat. The plentiful rhetoric use of the notions of “Nazism”, “fascism” and “propaganda” is also observed. The controversy is approached with the theoretical conceptualisations of the presence of history and the political use of history. The concepts of history culture, historical consciousness and history politics are utilised to form a coherent picture of the lines of influence and interest in the polemic. The basic assumption, on which the thesis works on, is that the examination of the French controversy over Kusturica and Underground provides an ample case study of the various mental shifts apparent in the French public society in 1995. The thesis argues that the polemic is endemic of the French discomfort over the country's position in the post-Cold War world order, its level of involvement in the Yugoslav Wars of Secession and its memory of France's own pro-Nazi Vichy past.
  • Strang, Johan (Helsingin yliopisto, 2010)
    The Uppsala school of Axel Hägerström can be said to have been the last genuinely Swedish philosophical movement. On the other hand, the Swedish analytic tradition is often said to have its roots in Hägerström s thought. This work examines the transformation from Uppsala philosophy to analytic philosophy from an actor-based historical perspective. The aim is to describe how a group of younger scholars (Ingemar Hedenius, Konrad Marc-Wogau, Anders Wedberg, Alf Ross, Herbert Tingsten, Gunnar Myrdal) colonised the legacy of Hägerström and Uppsala philosophy, and faced the challenges they met in trying to reconcile this legacy with the changing philosophical and political currents of the 1930s and 40s. Following Quentin Skinner, the texts are analysed as moves or speech acts in a particular historical context. The thesis consists of five previously published case studies and an introduction. The first study describes how the image of Hägerström as the father of the Swedish analytic tradition was created by a particular faction of younger Uppsala philosophers who (re-) presented the Hägerströmian philosophy as a parallel movement to logical empiricism. The second study examines the confrontations between Uppsala philosophy and logical empiricism in both the editorial board and in the pages of Sweden s leading philosophical journal Theoria. The third study focuses on how the younger generation redescribed Hägerströmian legal philosophical ideas (Scandinavian Legal Realism), while the fourth study discusses how they responded to the accusations of a connection between Hägerström s value nihilistic theory and totalitarianism. Finally, the fifth study examines how the Swedish social scientist and Social Democratic intellectual Gunnar Myrdal tried to reconcile value nihilism with a strong political programme for social reform. The contribution of this thesis to the field consists mainly in a re-evaluation of the role of Uppsala philosophy in the history of Swedish philosophy. From this perspective the Uppsala School was less a collection of certain definite philosophical ideas than an intellectual legacy that was the subject of fierce struggles. Its theories and ideas were redescribed in various ways by individual actors with different philosophical and political intentions.
  • Lohi, Saska (Helsingin yliopisto, 2015)
    Bats can act as potential vectors for various zoonotic diseases and other pathogens. Therefore their interactions with people should be examined to mitigate potential risks. Bats are small flying mammals and hide in small crevices during daylight hours, making them difficult to observe. Consequently, they have a capacity to “hitchhike” on ships to be dispersed over large distances. This study focused on anthropogenic unintentional bat translocations, i.e. hitchhiking bats. The study area is the Great Lakes region in North America. Using a web-based questionnaire survey, I asked the public about the frequency of bat-human encounters on ships, their nature, and perceived risks and incidents. I found that bats are commonly seen by people working on ships at the Great Lakes. Bats do not cause trouble other than scaring people. Based on photographic evidence, at least one bat was seen on a ship outside of its native range. Therefore ships might act as vectors, helping bats to disperse to new areas. This might provide pathways for pathogens to spread along, from bats to bats or from bats to humans. The risks related to hitchhiking bats seem to be rather limited. Rabies risk is the most obvious, but no cases of people getting rabies infection from hitchhiking bats were acknowledged. The possibility of ships translocating bats infected with Pseudogymnoascus destructans remains unknown. This study demonstrates how by engaging the public it is possible to gather novel scientific knowledge, and deepen our understanding about the relationship between man and wildlife. There are numerous hidden ways of how people interact with animal species. This study illuminates one of these ways, but many more are yet to be studied.