Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6263-6282 of 25479
  • Heiskala, Katri (2015)
    Rantadyynialueiden uhanalaistumisen suurimpia syitä tänä päivänä ovat umpeenkasvu, kuluminen ja rakentaminen. Tutkimusalueena oleva, Natura 2000-verkostoon kuuluva Vattajanniemen boreaalinen rantadyynialue on kovan kulutuksen alaisena sen toimiessa armeijan ampuma-alueena sekä osittain virkistyskäyttöalueena. Kasviyhteisöt muodostuvat rannan suuntaisiksi vyöhykkeiksi topografialtaan vaihtelevalle gradientille abioottisten ja bioottisten stressi- ja häiriötekijöiden ajamana. Kulutuksen vähentämiseksi sekä umpeenkasvun estämiseksi Vattajanniemellä on hoitotoimenpiteinä ohjattu kulkua, laidunnettu sekä raivattu puustoa ja pensaistoa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan kasvillisuuden peittävyydessä, lajirunsaudessa ja lajistossa tapahtuneita muutoksia kuusi vuotta hoitotoimenpiteiden aloittamisen jälkeen. Aineisto kerättiin kuudelle luontotyypille sijoittuvalta 142 kasviruudulta heinäkuussa vuosina 2006 ja 2012. Kokonaispeittävyydessä ja lajirunsaudessa tapahtunutta muutosta vuosien välillä tarkasteltiin tunnusluvuin, jakaumin ja parittaisen Wilcoxonin testin avulla. Lajiston samankaltaisuutta (beta-diversiteetti) vuosien välillä tutkittiin Sørensenin indeksillä koko alueella ja luontotyypeittäin. Kasvillisuuden kokonaispeittävyyden muutoksen, kokonaislajirunsauden muutoksen sekä Sørensenin indeksin vaihtelua tarkasteltiin hajontakuvin ennallistamistoimenpiteiden (laidunnus, raivaus) ja luontotyypin suhteen. Lisäksi tutkittiin Sørensenin indeksin (beta-diversiteetti) vaihtelua vuoden 2006 kokonaispeittävyyden, lajirunsauden ja rannasta mitatun etäisyyden suhteen. Yleistettyjen lineaaristen mallien avulla selvitettiin, kuinka paljon luontotyyppi ja ennallistamistoimenpiteet selittävät kokonaispeittävyyden ja lajirunsauden muutosta sekä vuoden 2012 kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta. Kasvillisuuden kokonaispeittävyydessä ja kokonaislajirunsaudessa on tapahtunut tilastollisesti merkitsevä positiivinen muutos. Myös toiminnallisten ryhmien peittävyyksissä ja runsauksissa on tapahtunut muutoksia positiiviseen suuntaan. Luontotyyppi on erittäin merkitsevä tekijä selitettäessä vuoden 2012 kasvillisuuden kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta. Laidunnus on vaikuttanut eri tavalla eri luontotyypeillä. Lajistossa on tapahtunut muutosta, joka vaihtelee luontotyypeittäin. Lajiston vaihtuvuus on huomattavasti suurempaa niillä ruuduilla, joita on laidunnettu tai raivattu verrattuna niihin ruutuihin, joilla näin ei ole tehty. Kulunohjauksen voi katsoa kasvattaneen kasvillisuuden kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta kaikilla luontotyypeillä. Ennallistamistoimenpiteillä voidaan kasvattaa lajirunsautta ja diversiteettiä rantadyynialueilla. Kullekin luontotyypille tulee kuitenkin laatia omanlainen suunnitelmansa, koska ne sietävät häiriötä eri suhteissa. Useamman perättäisen vuoden tutkimuksella tai pidemmän aikavälin (yli kymmenen vuotta) tutkimuksella voitaisiin saada paremmin selville, mitkä muutokset kasvillisuudessa ovat ennallistamistoimenpiteiden aiheuttamia ja mitkä ovat osa luonnollista vaihtelua.
  • Lehikoinen, Petteri (2014)
    Kosteikot ovat biodiversiteetiltään yksi maailman rikkaimmista habitaateista. Kosteikkojen ja niillä elävien vesilintujen tuottamien ekosysteemipalvelujen laajuuteen ja tärkeyteen on havahduttu vasta viime aikoina. Kosteikkoja ja niiden linnustoa uhkaavat maailman laajuisesti maankäyttö sekä makeiden vesistöjen pilaantuminen. Viimeisen vuosisadan aikana maailman kosteikkojen määrä on vähentynyt puoleen ja niiden tila on heikentynyt. Kosteikkolinnuston elinolot ovat heikentyneet ja linnusto on taantunut. Kosteikkoja rakentamalla ja kunnostamalla on voitu parantaa linnuston elinolosuhteita. Etenkin keinotekoisten kosteikkojen merkitys on ollut suuri luontaisten kosteikkojen tilan heikkenemisen myötä. Vain vähän tiedetään miten luonnollisten kosteikkojen hoitotoimet vaikuttavat linnustoon paikallisella tasolla. Niukasti tietoa on myös saatavilla päättäjille hoitotoimien kustannustehokkuudesta. Tässä työssä tutkittiin Etelä-Suomen kosteikkojen hoitotoimien vaikutuksia levähtävään ja pesivään linnustoon. Työn tarkoituksena oli selvittää eri hoitotoimien vaikutuksia ravinnonhankinnaltaan erilaisiin lintukiltoihin ja -ryhmiin. Yhtenä tutkimuksen päätavoitteena oli luoda käsitys hoitotoimien kustannustehokkuudesta sekä mihin resurssit kannattaa käyttää. Tutkimusalue käsitti 21 Etelä-Suomen linnustollisesti arvokasta kosteikkoa. Kosteikkoja kunnostettiin vuosina 2004–2012 kahdessa hoitojaksossa. Hoitojaksoja ennen ja niiden jälkeen kosteikkojen pesivä ja levähtävä linnusto selvitettiin. Suomen ympäristökeskus vastasi hoitotoimista ja linnustolaskennoista Uudenmaan ja Kymenlaakson ELY-keskusten kanssa. Kosteikkoja kunnostettiin pääasiassa avoimuutta lisäämällä laidunnuksen, puustonraivauksen, niiton ja äestyksen sekä ruoppauksen avulla. Muutolla levähtävä linnusto selvitettiin läpi muuttokauden noin viiden päivän välein suoritettujen laskentojen avulla ja pesivä linnusto selvitettiin viiden käyntikerran kartoitusmenetelmällä. Kohteiden linnut eriteltiin hoidettuihin osa-alueisiin sekä niiden ulkopuolelle jääviin hoitamattomiin osa-alueisiin. Kontrollialueina toimivat hoitamattomat kohteet ja osa-alueet. Lasketut linnut yhdistettiin ravinnonhankintansa perusteella kymmeneen kiltaan, jotka olivat puolisukeltajasorsat, sukeltajasorsat, kalansyöjävesilinnut, joutsenet, hanhet, kahlaajat, naurulokki, rantakanat ja kaulushaikara, avomaavarpuslinnut sekä pensaston ja ruovikon varpuslinnut. Kolmea viimeksi mainittua kiltaa tarkasteltiin vain pesimäaikana. Erikseen tarkasteltiin kansallisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivin liitteen I lajeja. Hoitotoimien sekä niihin käytettyjen kokonaiskustannusten vaikutuksia kiltakohtaisiin lintumääriin tarkasteltiin lineaarisilla sekamalleilla. Syysmuuttoaineistossa kaikkien lintukiltojen määrät kasvoivat niitto-ja äestysalan myötä; laidunnuspinta-ala lisäsi hanhien ja kahlaajien lukumääriä. Kaikkien kiltojen lukumääriä lisäsi laidunala keväällä, lisäksi niitto-ja äestys-sekä ruoppausala lisäsivät kahlaajien lukumääriä. Kalansyöjien lukumäärät vähenivät ruoppausalan kasvun myötä, mutta yhteys oli tilastollisesti vain suuntaa antava. Pesimäaineistossa ruoppausala x kilta-interaktio osoittautui tilastollisesti merkitseväksi, mutta kiltakohtaisesti tarkasteltuna vaikutukset olivat suuntaa antavia; rantakanat ja kaulushaikara runsastuivat ja kalansyöjävesilinnut vähenivät. Sekä uhanalaisten että lintudirektiivin liitteen I lajien lukumääriä kasvatti laidunnus keväällä ja syksyllä. Hoitotoimiin käytettyjen kokonaiskustannusten suhteen runsastuivat syksyllä puolisukeltajasorsat, hanhet ja kahlaajat. Keväällä kokonaiskustannuksilla oli positiivinen yhteys puolisukeltajasorsien, kahlaajien ja naurulokin lukumääriin. Pesimäaineistossa kokonaiskustannukset kasvattivat naurulokin lukumääriä. Suuntaa-antavasti kokonaiskustannukset lisäsivät rantakanojen ja kaulushaikaran määriä sekä vähensivät kalansyöjävesilintujen määriä. Erityisesti huomioitavaa on, että hoitotoimilla havaittiin vain positiivisia merkitseviä tuloksia lintukiltoihin. Laidunnus oli tärkein yksittäinen hoitotoimi, mikä liittynee sen ympäristöä monipuolistavaan vaikutukseen. Hoitotoimista eniten hyötynyt kilta oli kahlaajat, mutta kaikki killat hyötyivät jostain hoitotoimesta. Hoitotoimien positiiviset vaikutukset liittynevät avoimuuden lisääntymiseen sekä karjan läsnäoloon, jotka voivat parantaa lintujen ruokailuolosuhteita sekä lisätä turvallisuutta. Kokonaiskustannukset paljastivat että naurulokki ja puolisukeltajasorsat hyötyivät hoitotoimista kokonaisuutena, sillä ne eivät poikenneet muista killoista yksittäisiä hoitotoimia tarkasteltaessa. Vähiten hyötyivät sukeltajasorsat sekä kalansyöjävesilinnut. Tutkimus osoittaa, että hoitotoimilla voidaan parantaa taantuneiden kosteikkolintujen elinolosuhteita. Koska hoitokohteet ovat Etelä-Suomen parhaimpia lintuvesiä, on hoitotoimien biologinen merkitys suuri. Vaikutukset eivät ole pelkästään kansalliset, vaan kunnostuksesta hyötyvät Suomenlahden muuttoreittiä pitkin pohjoiseen muuttavat kosteikkolinnut –aina Siperiaan asti. Yksi tärkeimmistä huomioista on, että hoidon loputtua kosteikkojen tila heikkenee. Hoitoa tulisi jatkaa, jottei saatuja hyötyjä menetettäisi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää suunnitella mittavat hoitotoimet myös tutkimuksen kannalta, jolloin hoitotoimien vaikutuksia voitaisiin tutkia tarkemmin. Tärkeää olisi löytää keinot sukeltajasorsien ja kalansyöjien elinolojen parantamiseksi.
  • Hatakka, Elina (2000)
    Tutkielman taustalla on Nancy Chodorowin psykoanalyyttistä feminismiä edustava teoria, jonka mukaan äitiys, siinä muodossa kuin me sen tunnemme, on sosiaalisesti tuotettu ilmiö: tytöt sosiaalistetaan empatian kykyyn ja haluun hoivata, pojat puolestaan sosiaalistetaan erillisyyteen muista ihmisistä, kilpailuun ja haluun edetä uralla. Kun kuitenkin jotkut isät - tosin harvat, sillä tilastojen mukaan vain n. 2 % isistä on jäänyt kotiin pidempiaikaista hoivatyötä tekemään - ryhtyvät pienokaisiaan hoitamaan, on tutkimuksessa pyritty selvittämään, poikkeavatko nämä miehet millään tavoin keskivertomiehestä sekä yritetty piirtää kuva empatiaan kykenevästä ”hoivaisästä”. Yleisenä tavoitteena on on ollut etsiä näyttöä Chodorowin teesille miesten suuremmasta erillisyydestä. Tutkimus keskittyy luotaamaan miesten ominaispiirteitä nk. sosiaalisen sukupuolen viitekehyksestä käsin. Sosiaalisen sukupuolen määrittämisessä on käytetty Sandra L. Bemin feminiinisyys/maskuliinisuus typologiaa Jouko Huttusen Suomen oloihin soveltamana. Bem erottaa neljä eri luonnetyyppiä: feminiininen, maskuliininen, eriytymätön ja androgyyni. Kun androgyynisessä luonnetyypissä yhdistyvät sekä maskuliiniset että feminiiniset ominaisuudet, on alkuhypoteesinä esitetty oletus, että isät, jotka ryhtyvät hoivatyöhön, edustavat joko feminiinistä tai androgyynistä luonnetyyppiä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu, Bemin luonteenpiirteitä kartoittavan asteikkomittarin lisäksi, 16 teemahaastattelusta, jotka on tehty haastattelemalla kahdeksaa pienten lasten isää ja näiden puolisoita vuoden 1999 aikana. Neljä haastatelluista isistä on ollut pidemmän jakson kotona hoitamassa lapsiaan; näitä isiä verrataan ”tavanomaisiksi” nimettyihin isiin. Haastatteluissa on keskitytty perheiden arkeen, mutta myös haastateltavien ystävyyssuhteita ja suhteita omiin vanhempiin lapsuudessa ja aikuistuttua on kartoitettu. Tärkeimpinä tuloksina todetaan ensinnäkin, että miesten puheesta nousi esille suurempi erillisyys ja ansiotyöhön suuntautuneisuus kuin naisten. Sitä, johtuuko tämä juuri Chodorowin esittämästä mekanismista, ei luonnollisesti voitu todistaa. Toiseksi, Bemin luonnetyyppeihin perustuva alkuhypoteesi ei täyttynyt. Kolmanneksi, tutkimustulosten pohjalta on laadittu ”hoivaisän” kriteerit, joista tärkein on se, että miehellä täytyy olla aito, ”sisältä” kumpuava halu hoitaa lapsiaan. Tärkeimpiä lähteitä ovat haastatteluaineiston lisäksi olleet Chodorowin ”The Reproduction of Mothering” (1978), Kyle D. Pruettin ”Pappa som mamma” (1988), Bemin androgyynisyyden mittausta käsittelevät artikkelit, Michael E. Lambin: ”The Role of the Father in Child Development” (1981 ja 1997) ja Jouko Huttusen tuotanto.
  • Miettinen-Koivusalo, Satu (2011)
    Tutkielma keskittyy hoivahenkilöstön työhyvinvoinnin merkityksiin ja sen ongelmakohtiin erään vanhusten hoivalaitoksen henkilökunnan kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Blumerin (1969) teoria symbolisesta interaktionismista, sekä Strykerin strukturaalinen symbolinen interaktionismi (2008). Tutkimuskohteena ovat sosiaaliset prosessit siltä osin kuin ne haittaavat tai tukevat työhyvinvointia hoivalaitoksissa. Tutkielman tavoitteena ei ole käyttää grounded theorya uuden teorian löytämiseen, vaan uusien työhyvinvoinnin tekijöiden kartoittamiseen. Tutkimuskysymykset käsittelivät sitä, millaisena työhyvinvointi näyttäytyy haastateltavien kertomana. Ja lisäksi tarkasteltiin sitä, miten sosiaaliset suhteet työyhteisössä kytkeytyvät työhyvinvoinnin eri aspekteihin. Vanhustenhoidon erityispiirteitä ja aikaisempia työhyvinvoinnin tutkimuksia käydään läpi, sekä kartoitetaan vanhustenhoidon tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työhyvinvoinnin käsitettä tarkastellaan sekä yleisesti että vanhustenhoidon osalta. Tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen aineistolähtöinen symboliseen interaktionismiin perustuva grounded theory. Aineisto koostui puolistrukturoiduista haastatteluista ja käsitti yhteensä 24 haastattelua, joista 12 valittiin tähän tutkielmaan. Kaikki haastateltavat olivat naisia, johon kuului 8 lähi- ja perushoitajaa, 2 sairaanhoitajaa ja 2 osastonhoitajaa. Haastateltavien valinnan kriteerinä oli työskentely pitkäaikaispotilaiden osastolla. Aineisto analysoitiin glaserilaista grounded theory metodologiaa käyttäen hyödyntäen abduktion logiikkaa. Haastattelut analysoitiin grounded theory metodologian mukaisesti avoimen ja selektiivisen koodauksen avulla CAT-ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että työhyvinvointi koostuu dynaamisista työyhteisön prosesseista, joita säätelevät luottamuksen ja vallankäytön tasapainottelu. Työhyvinvointia kannatteleviin tekijöihin lukeutui avoin kommunikaatio, kollegiaalinen tuki, tasavertaisuus ja yhteiset pelisäännöt. Työhyvinvointia haittaaviksi sosiaalisiksi prosesseiksi fokusoitui vallankäyttö, joka oli selkein työhyvinvointia uhkaava kategoria haastateltavien puheessa. Se oli yhteydessä lukuisiin suoriin ja epäsuoriin interaktion muotoihin, kuten vaientamiseen, syyllistämiseen ja nonkommunikaatioon. Hoivaorganisaation keskeinen dynaaminen elementti oli hoivaorganisaation jähmeys, joka näkyi monella tapaa työyhteisön arjessa vaikeuttaen koko organisaation toimintaa. Organisaation johdolla on merkitystä hoivaorganisaation toiminnan kannalta sekä puheen kulttuurin että konservatiivisen johtamisen muodossa. Merkityssisältöjen erilaisuus johdon ja alaisten välillä aiheutti vuorovaikutuksen vaikeutumista. Sosiaaliset suhteet olivat odotetusti tärkeässä asemassa hoivahenkilöstön työn arjessa. Analyysin tulokset tukivat hoivalaitoksien työntekijöiden työhyvinvointitutkimuksen aikaisempaa linjaa, joissa on korostettu sosiaalisten suhteiden, luottamuksen ja vallankäytön merkitystä työhyvinvointiin. Työn tarkoituksena oli tuottaa uusia työhyvinvoinnin tekijöitä. Tällaisena voidaan pitää nonkommunikaation merkitystä organisaation vuorovaikutusprosessien kannalta. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat: Blumer, H.: Symbolic Interactionism: Perspective and Method; Utriainen, K.: Arvostava vastavuoroisuus ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ytimenä hoitotyössä, sekä Stryker, S.: From Mead to a Structural Symbolic Interactionism and Beyond.
  • Waltari, Suvi-Tuuli (2010)
    Julkisten palvelujen ulkoistamisen ja kilpailuttamisen taustalla ovat vaatimukset keventää ja tehostaa julkista sektoria, vapauttaa markkinavoimia sekä tuoda markkinatalouden käsitteitä ja toimintatapoja julkisten organisaatioiden kehittämisen välineiksi. Kyseiset vaateet kumpuavat uudesta hallinnan (governance) teoriasta, jonka mukaan uudet toimintatavat hämärtävät julkisen ja yksityisen sektorin välistä rajaa, integroivat sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita ja muuttavat eri osapuolten välistä työnjakoa ja vastuita. Palvelujen tuotannossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat näkemyksiin ja tulkintoihin valtiosta ja sen tehtävistä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ulkoistamisen lähtökohtia ja siihen liittyviä jännitteitä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteydessä, erityisesti kaupungin yrityksiltä ostamien palveluiden ja palveluseteleiden kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia, miten uusi hallinnan teoria kykenee sovittamaan yhteen erilaisia toimijoita (julkisia ja yksityisiä) ja tavoitteita (taloudellisia ja poliittisia) sekä mahdollisesti muita esiin nousevia tekijöitä (oikeus, hallinto, hoiva). Pääkaupunkiseutu muodostaa yksityisten palvelutuottajien suurimman markkina-alueen Suomessa. Tutkimuskohteena ovat Helsingin kaupunginvaltuusto sekä kaupungille julkisia palveluja tuottavat hoivayritykset. Pääaineiston muodostavat vuosina 2007–2008 tehdyt 19 haastattelua Helsingin kaupunginvaltuutettujen (10 kpl) ja sosiaali- ja terveysalan yrittäjien (9 kpl) kanssa, julkisia palveluja koskevat poliittiset asiakirjat sekä Helsingin Yrittäjien vuonna 2008 teettämä hoiva-alan kartoitus. Aineistoa tulkitaan teorialähtöisen sisällönanalyysin kautta kahden toisiinsa limittyvän teoreettisen jäsennyksen avulla: uuden hallinnan teorian (Stoker) ja järjestelmäteorian (Luhmann). Tutkimuksen kannalta keskeisiä lähtökohtia ovat ajatukset julkisten palvelujen ulkoistamiseen sisältyvästä sosiaalipolitiikan reformista (Julkunen), sen linkittyminen hyvinvointivaltion muutokseen kilpailuvaltioksi (Jessop) sekä ajatus siitä, että yksityisen sektorin tuominen julkisiin palveluihin pakottaa palvelutuotantoon osallistuvat yritykset omaksumaan uudenlaista poliittista ajattelua ja toimintaperiaatteita(Andersen). Samanaikaisesti kun palvelusektorin rooli kansantaloudessa on kasvanut, myös Suomessa päätöksentekijät ovat alkaneet tarkastella julkisia palveluja kansallisen ja alueellisen kilpailukyvyn osatekijöinä. Kilpailuvaltion vaatimuksiin vastaaminen on näin korostanut elinkeinopolitiikan roolia kunnallisen palvelutuotannon uudistamisessa. Tutkimustulokset viittaavat neljänlaisiin johtopäätöksiin: 1) julkisen sektorin sisäisiin vaikeuksiin sovittaa vastuut ja ulkoistettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonta hallinnollisiin rakenteisiinsa, 2) politiikan hyvinvointia edistävissä päämäärissä kilpailukykyä painottavat tavoitteet ovat johtaneet kansalaisuuden korvautumiseen asiakkuuksilla, 3) olemassa olevilla markkinoilla tapahtuva julkisten palvelujen kilpailuttaminen estää luottamuksen muodostumista kaupungin ja hoivapalveluja tuottavien yritysten välille sekä 4) poliittisten ohjelmien mukautuessa markkinoilta tuleviin vaateisiin talouden ja politiikan välinen ristiriita on sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavissa yrityksissä korvautunut yhä enemmän hoivan ja talouden yhdistelmän ja lakia noudattavan hallintojärjestelmän vastakkainasettelulla.
  • Juva, Eeva (2009)
    Tutkimuksessa tarkastellaan maatilalla tai maatilalta käsin toimivien hoivayrittäjien yrityksen perustamiseen vaikuttaneita tekijöitä ja mahdollisia ongelmakohtia ja haasteita hoivayrittäjyydessä. Tutkimuksessa kuvataan maataloustöiden ja maatilaympäristön merkitystä hoivapalveluyrittämisessä. Kvalitatiivisen työn aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta. Teemahaastattelut koostuvat kolmesta yrittäjäpariskunnan haastattelusta ja neljästä yksin yrittävän haastattelusta.Tutkimus rajattiin koskemaan yrittäjiä, joilla on toimiva maatila tai jotka asuvat maatilalla. Hoivapalveluyrityksen tuli olla toiminnassa tai suunnitteilla. Merkittävin syy hoivayritystoiminnan aloittamisessa oli tilan tuotantosuunnan muutos tai maatalouden kannattavuuden heikkeneminen. Hoiva-alaan suuntautuva kiinnostus ja koulutus olivat erityisesti naisten kohdalla hoivayrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Eniten ongelmia yritystoiminnan eri vaiheissa yrittäjät olivat kokeneet neuvonnassa ja tiedonsaannissa. Asiakashankinta ja siihen liittyvä kilpailutus koettiin haastavaksi. Markkinoinnissa koetut haasteet kulminoituivat siihen, että yrittäjät kokivat oman toiminnan mainostamisen vaikeaksi. Ei oltu varmoja mitä omasta toiminnasta pitäisi kertoa. Maatilan ja sen ympäristön tuottamat ja mahdollistamat lisäarvotekijät tiedostettiin hyvin, mutta niitä ei ollut osattu markkinoinnissa juuri käyttää. Lisäarvotekijät liittyivät oleellisesti maatilan mahdollistamiin virikkeisiin ja kokemuksiin aidon työn tekemisestä. Maatilaympäristö, eläimet, luonto ja näkyvät maatalouden työt tarjoavat virikkeitä, joita kaupunkiympäristössä ei voida saavuttaa. Virikkeet näkyivät jokapäiväisessä hoivatyössä tiloilla. Kahden työvoimavaltaisen alan yhdistäminen vaatii myös joustoa maatalouden ja hoivatyön välillä, sekä erityisjärjestelyjä, esimerkiksi loman järjestämisessä. Vapaa-ajan vähyys mainittiin haasteeksi erityisesti ympärivuorokautisia hoivapalveluita tarjoavilla tiloilla. Haasteisiin vastaavat vahvuudet liittyivät tutkimuksen tulosten perusteella yrittäjien kokemukseen yrittäjyydestä, yleensä merkittävään yrittäjämotivaatioon ja maatilaympäristön tuomiin lisäarvotekijöihin hoivapalvelutoiminnassa. Tutkimuksen perusteella maatilalähtöisillä hoivayrityksillä on edellytyksiä menestyä kilpailussa hoivapalveluyritysten välillä, mikäli toiminnan ammattimaisuus pysyy korkeana ja yrittäjät sitoutuvat työhönsä.
  • Saukkonen, Miika (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää hoivatyöläisten mahdollisuuksia ammatilliseen yhteisöllisyyteen ja toimijuuteen tilanteessa, jossa hoivatyö näyttää kurjistuvan kustannustehokkuutta korostavan politiikan seurauksena. Tutkin ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden edellytyksiä analysoimalla Helsingin kaupungin kotihoidossa työskentelevien maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemuksia ja odotuksia koskien heidän työmarkkina-asemaansa ja siihen vaikuttamista. Tutkielman yhtenä lähtöoletuksena on, että vanhusten kotihoidossa ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentaminen on yhä ongelmallisempaa, koska raskaiden työolojen ja matalien palkkojen vuoksi työntekijöiden vaihtuvuus on korkeaa ja ammattiin identifioituminen heikkoa. Julkisen vallan pyrkimyksenä on ohjata maahanmuuttajataustaista työvoimaa vanhustenhoidon ja kotihoidon työhön, ja tämä näkyy varsinkin pääkaupunkiseudulla lähihoitajakoulutuksessa sekä työpaikoilla. Katson, että maahanmuuttajataustaisten hoivatyöläisten kokemusten ja odotusten tarkastelu avaa näkökulmia ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden mahdollisuuksiin tulevaisuuden hoivatyössä. Tutkimusaineisto koostuu 19 teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat Helsingin kaupungin kotihoidossa työskenteleviä maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, joista suurin osa (13) työskenteli hoitajina. Joukossa oli myös sairaanhoitajia, terveydenhoitaja ja kaksi avustajaa. Puolet haastateltavista oli ollut nykyisessä työpaikassa vasta alle vuoden ja ainoastaan yksi haastateltava oli ollut työpaikassa yli viisi vuotta. Haastattelut tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatillisten subjektiviteettien muotoutuminen vanhustyössä”. Tutkielmassa haastatteluaineistoa analysoidaan teema-analyysin sekä odotusanalyysin avulla. Odotusanalyysin avulla pyritään tarkastelemaan haastateltujen hoivatyöläisten odotuksia liittyen asemaansa ja toimintamahdollisuuksiinsa suomalaisessa työelämässä. Tutkielmassa tarkastellaan työntekijöiden kohtaamaa eriarvoisuutta Joan Ackerin (2006) kehittämän eriarvoisuusregiimien (inequality regimes) käsitteen avulla. Lähtökohtana on, että työntekijöiden kohtaamat eriarvoisuuden muodot ovat vaikuttamismahdollisuuksien rajoja ja ammatillisen kansalaisuuden esteitä. Aineiston perusteella merkittävimmät hoivatyöläisiä koskevat eriarvoisuuden muodot liittyvät työorganisaation toiminnan resursseja ja päämääriä sekä työn organisointia koskevaan päätöksentekoon. Päätökset resursseista rajaavat työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet hyvin kapeiksi. Tätä ei kuitenkaan mielletä eriarvoisuudeksi, koska se koskee hoivatyöläisiä tasapuolisesti, eikä sille nähdä vaihtoehtoja. 
 
Maahanmuuttajataustaiset hoivatyöläiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin hoivatyön ammattilaisiin, jotka ovat muuttaneet Suomeen työskennelläkseen hoiva-alalla, ja niihin, jotka päätyvät hoivatyöhön vasta Suomessa pikemminkin sen takia, että muita töitä ei ole heille tarjolla. Tutkimusaineistoni perusteella voidaan todeta, että hoitoalalle jo ennen Suomeen tuloaan suuntautuneilla ja kokeneemmilla hoivatyön ammattilaisilla on korkeampia odotuksia esimerkiksi työehtojen, ammattilaisena kehittymisen ja työpaikalla vaikuttamisen suhteen. Aineiston perusteella hoivatyöläisten henkilökohtaiset kokemukset ammattiliittojen toiminnasta ovat yleisesti ottaen erittäin vähäisiä. Myönteisiin ja voimaannuttaviin vaikuttamiskokemuksiin perustuvaa pohjaa hoivatyöläisten ammatillisen yhteisöllisyyden ja toimijuuden rakentamiselle ei juuri ole. On kuitenkin huomionarvoista, että monet ovat liittyneet oman alansa ammattiliittoon, vaikkakin heidän jäsenyytensä on passiivista, ja perinteisen työväen solidaarisuuden sijaan ay-jäsenyydellä on heille pikemminkin ”vakuutussolidaarisuuden” kaltainen merkitys. Osa selvästi toivoo, että ammattiliitot taistelisivat voimakkaammin hoitajien puolesta ja olisivat enemmän läsnä työpaikkatasolla. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että kotihoidossa käytettävissä olevien resurssien vähyys rajaa työntekijöiden vaikuttamismahdollisuudet hyvin kapeiksi, ja tuottaa hyvin vaikeat olosuhteet ammatilliselle toimijuudelle työorganisaation sisällä. Tämän vuoksi ammatillisen kansalaisuuden edellytysten luominen vaatisi merkittäviä muutoksia siellä, missä vanhustenhoidon resursseista päätetään, eli valtakunnallisella ja kunnallisella päätöksenteon tasolla.
  • Harju, Kirsi (2010)
    Vanhustenhuollossa törmää usein tilanteisiin, joissa vanhuksen omaa ääntä ja tahtoa ei kuunnella, vaan omaisten tai viranomaisten näkemys vanhuksen parhaasta toteutuu. Tämän tutkimuksen taustalla on oma työkokemukseni vanhustenhuollon sosiaalityöstä ja haasteellisista asiakastilanteista. Teoreettinen viitekehys koostuu tutkielmassani sosiaalityön asiantuntijuudesta, yhteistyöstä vanhustenhuollon sosiaalityössä, asiakaslähtöisyydestä, eettisyydestä sekä itsemääräämisoikeudesta. Haasteelliset asiakastilanteet on koottu kahdeksaksi tyyppitarinaksi, joita analysoin Erving Goffmanin kehysanalyysilla. Kehysanalyysilla tuodaan esiin ja kuvataan vanhustenhuollon haasteellisissa asiakastilanteissa esiintyvää moninaisuutta. Tyyppitarinat on koottu omasta työkokemuksestani. Tyyppitarinat eivät sinällään pohjaudu todellisuuteen eivätkä ole tosia. Tutkielmassani selvitän sitä, mitkä ovat ne kehykset, jotka esiintyvät vanhustenhuollon haasteellisissa asiakastilanteissa sekä miksi asiakasorientaatiota on vaikea toteuttaa haasteellisissa asiakastilanteissa. Vanhustenhuollon haasteellisissa asiakastilanteissa esiintyviä kehyksiä löytyi tässä tutkielmassa esitetyistä tyyppitarinoista viidenlaisia; kotihoito, hallinnollinen menettely, palvelujen määrittely, hoito- ja palvelusuunnitelma ja hoitoneuvottelu. Lisäksi erittelen tutkielmassani jokaisen tilanteeseen osallistujan oman kehyksen, roolin sekä tilanteessa tapahtuvan kehyksen muunnoksen. Kehykset olivat usein ristiriidassa tai ne olivat epäselviä. Asiakasorientaation toteutuminen estyy tutkielman tulosten mukaan joko sen vuoksi, että asiakkaan oma näkökulma, kehys, on hänelle haitallinen tai siksi, että kulttuuriset tapamme ja tottumuksemme estävät sen. Tärkeimpinä lähteinä tätä tutkielmaa tehdessäni ovat olleet Anna-Maija Puroilan (2002) tutkielma Erving Goffmanin kehysanalyysi sosiaalisen todellisuuden jäsentäjänä sekä Anssi Peräkylän (1990) kirja Kuoleman monet kasvot ja Kirsi Juhilan (2006) kirja Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina, sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat.
  • Juntunen, Marianne (Helsingin yliopisto, 2015)
    Chemistry plays an important role in making the future more sustainable and solving the related global issues. Curricula, national and international educational strategies, research literature and chemical industry are all focusing on sustainable development. We need more environmentally literate chemists, chemistry teachers and students future citizens, who are to solve the numerous environmental challenges that face the whole world. The main aim of this design research study was to find out what are the features of holistic and inquiry-based education for sustainable development in chemistry. At the same time, the aim was to foster students environmental literacy, argumentation skills and positive attitudes towards chemistry. Education for sustainable development in chemistry is related to socio-scientific issues, e.g., life-cycle thinking and green chemistry. Theoretical problem-analysis of the study was used to investigate the approaches that are of key importance to the study presented in this dissertation: sustainable development, green chemistry, the life-cycles of different products, environmental literacy, socio-scientific education, and the pedagogical methods of inquiry-based learning and argumentation. The empirical design phase sought an answer to the main research question: What are the main features of holistic and inquiry-based education for sustainable development in chemistry? The main focus of the research was in teaching life-cycle analysis, which is one of the key elements in the Finnish national curriculum. The design research project constituted of three phases, which were conducted during the years 2010 2014. The first empirical phase was conducted in four chemistry teachers in-service training courses. During these courses, a total of 20 chemistry teachers created new inquiry-based methods for teaching life-cycle analysis in chemistry. This development process was based on theoretical problem analysis. The second empirical phase focused on creating a collaboratively-developed design solution based on the teachers concepts and the effects of this solution. The participants in this second phase were 105 9th grade students, whose environmental literacy, argumentation skills and attitudes towards chemistry learning were evaluated. The third phase was theoretical. It consisted of comparing the gained empirical knowledge to theoretical literature in order to answer the main research question. The methods of data analysis included content analysis of texts, semi-structured interviews and quantitative surveys. The validity of the results of the conducted cyclic design research project is enhanced by theoretical literature analysis, methodological triangulation, researcher triangulation, the testing of the developed teaching concept in authentic environments and the systematic, visualised documentation of the design phases. The design phases resulted in three types of knowledge: 1) new chemistry teaching concepts for sustainability education that use life-cycle thinking and inquiry-based learning methods, and a collaboratively-developed design solution (Article I), 2) knowledge about how inquiry-based learning of life-cycle analysis affects students environmental literacy, argumentation skills and attitudes towards chemistry (Articles II and III) and 3) domain knowledge about holistic and inquiry-based education for sustainable development in chemistry (Article IV). Holistic and inquiry-based education for sustainable development in chemistry includes interdisciplinary and socio-scientific issues. Socio-constructivist and contextual chemistry education is bound to societal actors and co-operational, real-life activities. Learning occurs in social interaction, through argumentation and self-reflection, for example. The students themselves may choose the focus of inquiry, and it may relate to raw materials, consumer products, food substances or water, for example. As the knowledge of chemistry is combined with possibilities for societal action, the importance of chemistry becomes apparent to the students. They gain competence to act towards building a more sustainable future. The improved scientific and ecological argumentation skills reflect their environmental literacy and competence in societal thinking. The holistic and inquiry-based chemistry education presented in this dissertation supports versatile studying and citizenship skills in a new way. It motivates students to study chemistry and guides them to take sustainable development into account. Education for sustainable development is needed at all school levels. The approaches presented in this study may be applied on all levels of education. The results may be used to promote sustainable development in the planning of chemistry education and the education of chemistry teachers. Keywords: chemistry education, sustainable development, green chemistry, teaching concepts, design research
  • Kuhalampi, Harri (Helsingin yliopisto, 2010)
    Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.
  • Hänninen, Irene (2004)
    Tutkimuksen kohteena on naisen tahattoman lapsettomuuden kokemus ja kokemukselle annetut merkitykset. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat 17 kirjoitusta tahattomasta lapsettomuudesta. Kirjoitukset sain esitettyäni kirjoituspyynnön kolmella Internetin keskustelupalstalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys, jossa yksilöä tarkastellaan tajunnallisessa, kehollisessa ja situationaalisessa olemassaolomuodoissa. Tajunnallisuus on kokemuksen kokonaisuutta. Tahattoman lapsettomuuden kokemus tajunnallisuudessa merkitsi äitimisen halun toteutumattomuutta. Se merkitsi myös lapsettomuussurua, joka oli fyysistä kivun tunnetta,toivoa ja epätoivoa. Lapsettomuussuru paikantui parisuhteeseen ja puolisoiden yhteiseen kotiin. Tahaton lapsettomuus saattoi merkitä myös traumaattista ja elämänkatsomuksellista kriisiä. Kehollisuudessa lapsettomuus merkitsi kehon alistamista lapsettomuushoidoille. Hoidot koettiin kirjoituksissa vaativina ja raskaina. Ne vaikuttivat negatiivisena kokemuksena ruumiinkuvaan, identiteettiin ja seksuaalisuuteen. Situationaalisuudessa eli elämäntilanteessa lapsettomuuden kokemus ilmeni parisuhteessa, sukulais-ja ystävyyssuhteissa sekä suhteessa ympäröivään maailmaan. Sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa tahaton lapsettomuus merkitsi vetäytymistä tai pakottautumista. Laajemmassa perhekeskeisessä yhteiskuntamallissa lapsettomuus oli marginalisaatiokokemusta. Se oli eksistentiaalista sivullisuuden ja sosiaalisen erilaisuuden tunnetta suhteessa äiti- ja naisryhmiin. Lapsettomuuden hoitomuodot voidaan jakaa lääketieteellisiin hoitomuotoihin, psyykkiseen tukeen ja hoitoon sekä sosiaaliseen hoitoon. Lääketieteelliset hoitomuodot merkitsivät hoitotyytyväisyyden ja hoitotyytymättömyyden kokemuksen arviointia. Tutkimuksessa nousi esille kolme kirjoittajien tapaa kertoa hoidoista osana elämää. Hoitoihin asennoitumisen tavat nimesin hoitojen kokeminen vapaaehtoisena ja valittuna elämäntapana, vaikeuksien kautta voittoon -asenteena ja hoitojen kokeminen pakkona ja paljon alleen peittävänä. Lapsettomuuden psyykkinen tuki ja hoito merkitsi vertaistuen hakemista. Vertaistuki on kokemuksien jakamista muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Lapsettomuuden sosiaalinen hoito tarkoittaa adoptiota, sijaisvanhemmuutta tai kaksinelämistä. Tutkimuksessani kirjoittajat käsittelivät lapsettomuuden sosiaalista hoitoa adoption ja kaksinelämisen näkökulmista. Adoptio merkitsi kirjoittajille tarkoituksellisuutta ja oikeaa ratkaisua.Toisaalta se merkitsi joutumista vallankäytön kohteeksi ja riippuvuuden kokemusta. Kaksieläminen vaihtoehtona tahattoman lapsettomuuden kokemuksessa merkitsi päätöstä tai tilanteeseen ajautumista. Kummassakaan tilanteessa ei lasta oltu vielä täysin suljettu pois toiveista ja haaveista. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Lauri Rauhala (1983) Ihmiskäsitys ihmistyössä, Lauri Rauhala (1989) Ihmisen ykseys ja moninaisuus, Maija Ritamo ja Sari Kautto (1997) Näkökulmia hedelmöityshoitoihin, Linda Salzer (1994)Lapsettomuus kriisinä.
  • Kaunismaa, Marketta (1975)
  • Niemi, Terttu (1975)
  • Munukka, Pauliina (2009)
    Tutkimuksen kohteena ovat 1990-luvulla julkaistut yhdysvaltalaiset toimintaelokuvat. Tutkielmassa tarkastellaan Yhdysvaltain presidenttiä roolihahmona näissä elokuvissa. Tutkielman lähtökohtana ovat kognitiivisen elokuva-analyysin perusteet. Perusajatuksena on, että katsojat tekevät hypoteeseja tarinan kulusta ja yrittävät elokuvaa katsellessaan tarkastaa näitä hypoteeseja. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia hypoteeseja katsojat voivat valitsemieni elokuvien POTUS-hahmoista luoda ja miten nämä hypoteesit voivat vaikuttaa katsojien presidenttiyden skeemoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaista materiaalia valitsemani aineisto antaa katsojalle presidenttiyden skeeman rakentamiseen ja muokkaamiseen. Skeemalla tarkoitetaan sitä mentaalista mallia, jonka pohjalta ihmiset rakentavat käsityksiään ja muodostavat odotuksiaan. Vaikutuksia tarkastellaan ideaalikatsojan (Stafford 2007) kautta. Tutkielman empiirinen elokuva-analyysi on pääosin kuvailevaa ja vertailevaa. Aikaisemman tutkimuksen (Doherty 2001; Stuckey ja Smith 2007) pohjalta on muodostettu kaksi vastaparia POTUS-hahmojen ulottuvuuksista. Näiden vastaparien avulla on luotu neljä eri POTUS-hahmotyyppiä eli hypoteesia: intiimi ja moraalinen, intiimi ja moraaliton, etäinen ja moraalinen sekä etäinen ja moraaliton. Kahden elokuvan POTUS-hahmot on luokiteltu neutraaleiksi, koska ne näkyvät ruudulla niin vähän aikaa, että niiden moraalisuutta ei voi eritellä. Tutkielman analyysiosuudessa kuvaillaan sitä, millaisilla keinoilla näitä hahmotyyppejä rakennetaan. Analyysiosuudessa keskitytään kolmeen elokuvaan, jotka edustavat kukin yhtä hahmotyyppiä. Nämä ovat Independence Day (intiimi ja moraalinen), Deep Impact (etäinen ja moraalinen) ja Clear and Present Danger (etäinen ja moraaliton). Tutkimusta varten on katsottu 17 kappaletta 1990-luvun toimintaelokuvia, eikä niiden joukosta löytynyt yhtään intiimiä ja moraalitonta POTUS-hahmoa. Neutraalien POTUS-hahmojen analysointia ei nähty tarpeelliseksi, koska kyse on pienistä täyterooleista. Analysoiduista elokuvista huomataan, että Independence Dayn POTUS-hahmo on konkreettinen sankari ja tarjoaa katsojalle utopistisen kuvan kansansa pelastavasta presidentistä. Deep Impactin POTUS-hahmo on realistinen kuvaus etäisestä johtohahmosta, joka antaa kriisille kasvot, rauhoittaa kansaa ja toimii valtuuttavana välineenä elokuvan konkreettisille sankareille. Clear and Present Dangerin POTUS-hahmo taas on realistinen pelkokuva vastuuta pakoilevasta ja valta-asemaansa väärinkäyttävästä presidentistä. Otettaessa huomioon kaikki 17 toimintaelokuvaa, tutkielmassa on havaittu kyynisyysaspektiin liittyen, että enemmistö (70,6 %) POTUS-hahmoista on moraalisia. Tuttavallisuusaspektin tulokseksi on saatu, että enemmistö (64,7 %) POTUS-hahmoista on etäisiä. Hahmotyypeissä intiimejä ja moraalisia sekä etäisiä ja moraalisia POTUS-hahmoja on yhtä monta eli 35,3 % kaikista elokuvista. Etäisiä ja moraalittomia POTUS-hahmoja on 17,6 %, etäisiä ja neutraaleja 11,8 %. Merkittävää on myös se, että nekään elokuvat, joissa on moraaliton POTUS-hahmo, eivät kritisoi presidentti-instituutiota tai sen taustalla olevia demokraattisia arvoja.