Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6263-6282 of 24408
  • Lepistö, Outi (Helsingfors universitet, 2008)
    The major aim of the present study was to determine whether the principle of good governance impacts food safety or the effectiveness of control actions or decreases the health hazards related to environmental health or food safety. The legal proceedings in Finland for the last ten years and over 200 decisions made by veterinarians as municipal administrators were analysed. The main focus in the analysis was legal rights. The veterinarians working as authorities at the municipal level were questioned about their doctrines, attitudes and opinions about good governance and compulsory actions and the new legislation concerning foodstuffs. The answers were analysed by a modified, qualitative grounded theory–based method. The veterinarians were divided into three categories according to their doctrines and attitudes. This thesis is the first academic study in Finland which contemplates the environmental health sector through the principle of good governance. In the study there is a demonstration of four models which describe the impact of the different factors on the good governance and the compulsory actions. In conclusion, it was concluded that the good governance impacts the elimination of health hazards, the impressiveness of compulsory actions and the efficiency of control. The most significant aspects of good governance were the hearing process, the argumentation of the decisions, the documentation of health hazards and direct enforcement of the decisions. In the view of legal protection the major factors were the hearing process, the argumentation of the decisions and the directions of the appeals. The veterinarians' doctrines and attitudes were found to impact the notifying of the contraventions to the police and the use of compulsory actions. The lack of information and uncertainty among the veterinarians as authorities at the municipal level prevented the use of compulsory actions when needed. There were remarkable deficiencies in carrying out administrative procedures, protecting legal rights and upholding the principles of good governance. The written and documented hearing process was carried out only in 56 and 65 per cents of the material. The legal arguments were presented in 84 and 75 per cents of the material. The directions of the appeals were lacking in one-third of the material. There were also many defective and false proceedings and arguments concerning the hearing process and the argumentation of the decisions. The most significant deficiencies with the legal principles were with the principles of equality and objectivity. Also the practice of compulsory actions was noticed to vary in different municipalities. That means that the owners of the companies are placed in non-equal position depending on their companies' geographical location. In some cases there were also practices which were classified as unused or passive authority. A major role for the application of equal rights and demands in compulsory actions at the local level was noticed to be within the responsibility of the central food safety administration. The central administration can influence both the good governance practice and the use of compulsory actions at the municipal level by nationwide, standardised directives and regulations. In this thesis, there are recommendations presented based on the results acquired in this study. The results can be used to develop the central food safety administration's supervision of municipal authorities in the future.
  • Heinonen, Anna (Helsingin yliopisto, 2007)
    Vuonna 2006 Suomessa korvattiin 2331 potilasvahinkoa. Niistä maksettiin korvauksia yhteensä noin 27 miljoonaa euroa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan potilasvahinkoja lääketieteellisen toiminnan valossa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen: Millä eri tavoilla lääkärin toiminta voi epäonnistua potilasvahinkotapauksissa? Tutkimuksessa määriteltiin neljä kategoriaa, joiden avulla analysoitiin esimerkkitapauksia. Kategoriat käsittelivät hoitojärjestelmää, lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja, toiminnan intentionaalisuutta sekä toiminnan suhdetta sen lopputuloksiin ja seurauksiin. Ensimmäisessä tutkimusluvussa määriteltiin kategoriat, joiden avulla lääketieteellistä toimintaa voi arvioida. Ensimmäiseksi analysoitiin hoitojärjestelmää, lääkärin toiminnan kontekstia. Hoitojärjestelmästä nostettiin esille potilas-lääkärisuhde, lääkärien välinen yhteistyö, potilaasta saatavat tiedot, toiminnan mahdollistavat resurssit sekä niin kutsuttu systeemivirhe. Hoitojärjestelmän toimiminen on hyvän hoidon ensimmäinen edellytys. Se vaatii eri terveydenhuollon ammattihenkilöiden saumatonta yhteistyötä.Toinen kategoria käsitteli lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja. Georg Henrik von Wrightin teoksen Norm and Action normien jaottelua sovellettiin lääkärin toimintaan. Normien pääryhmään kuuluvat säännöt, määräykset ja ohjeet. Lisäksi voidaan määritellä pienempiä normiryhmiä, jotka sijaitsevat pääryhmien välimaastossa. Näihin pienempiin ryhmiin sijoittuvat tottumukset, moraaliset periaatteet sekä ideaalit säännöt. Kolmannessa kategoriassa käsiteltiin intentionaalisuutta osana toimintaa. Teorian päälähde oli G. E. M. Anscomben teos Intention. Toiminnan intentionaalisuutta analysoitiin Anscomben tunnetun, vesikaivon myrkytystä koskevan, esimerkin avulla. Siinä tekoon liittyvä sisäinen tieto on keskeinen intentiota määrittävä tekijä. Viimeisessä kategoriassa arvioitiin toimintaa von Wrightin mukaan. Esille nousi erityisesti kyky toiminnan perusedellytyksenä sekä toiminnan lopputulos ja seuraukset. Potilasvahingoissa on tärkeää arvioida myös potilasvahingon seurauksia, ei vain epäonnistuneen toimenpiteen lopputulosta. Toimintaa analysoitaessa oli myös otettava huomioon kenen näkökulmasta seurauksia arvioitiin, Potilas, lääkäri ja esimerkiksi osastonylilääkäri saattavat nähdä potilasvahingon seuraukset hyvin eri tavoilla.Toisessa tutkimusluvussa arvioitiin neljää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen kantelu- ja valvontaratkaisuista valittua esimerkkitapausta. Ensimmäinen käsitteli lääkärin toiminnan epäonnistumista synnytyksessä, toinen psyykkisistä ongelmista ja alkoholiriippuvuudesta kärsivän lääkärin ammatinharjoittamisoikeuksien rajoittamista, kolmas lääketutkimuksen johtajan vakavia virheitä ja neljäs Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijan ristiriitaisia asiantuntijalausuntoja. Lääkärin toiminnan epäonnistuminen vaikuttaa helposti hoitojärjestelmään, jonka toimiminen perustuu työntekijöiden yhteistyöhön. Hoitovirheissä rikotaan yleensä lääketieteen sääntöjä. Potilasvahingon sattuessa lääkärin asema muuttuu normiauktoriteetista normisubjektiksi. Lääkäri saattaa toiminnallaan rikkoa myös moraalisia sääntöjä tai lääkärin ihannetta. Puhtaissa vahinkotapauksissa toiminnan lopputulos ei vastaa lääkärin intentiota, potilaan parantamista. Kaikissa potilasvahinkotapauksissa ei voida puhua vahingoista, vaan kyseessä voi olla myös tarkoituksellinen teko. Toiminnan lopputuloksella voi olla laajat seuraukset, jotka tulisi myös ottaa huomioon toimintaa arvioitaessa.
  • Uusihakala, Reetta (2009)
    Pro gradu-työni tutkii Immanuel Kantin filosofisia näkemyksiä hyvästä, pahasta ja rangaistuksesta. Tutkielmani käynnistyy joidenkin Kantin moraalifilosofian peruselementtien esittelyllä. Tarkoituksena on luoda kokonaiskuva moraali- imperatiivin asemasta, ihmismielen autonomiasta ja universalismin luonteesta. Tämän jälkeen tarkastelen sitä, mikä on Kantille hyvää ja mistä hyvä muodostuu? Paneudun hyvään tahtoon ja ihmisessä synnynnäisenä valmiutena olevaan hyvään. Luon kuvan hyvän merkityksestä ihmisen rakenteellisena osana. Tämän jälkeen käsittelen tahtoa ja siihen sisältyvää valintakykyä; pyrin luomaan kokonaiskuvan näistä ihmismielen fundamenteista rakenteista ja siitä, miten oleellisessa osassa varsinkin valintakyky on valittaessa paha. Tutkin myös tahdon vapautta, joka on kantilaisen moraalijärjestelmän ydin. Esittelen myös asennoitumisen konseptin, joka on perusta valintojemme vastuullisuudesta. Tästä siirryn käsittelemään pahaa. Tutkin taipumuksiamme pahaan sekä siltä, mitä taipumus Kantin mukaan on. Tarkastelen myös radikaalia pahaa ja esittelen syyn, miksi tämä pahan ilmenemismuoto on radikaali ja miten siihen tulisi suhtautua. Tutkin myös pahan alkuperää sekä sen kumoamista. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään pahaa ja retribuutiota. Pyrin luomaan kuvan Kantin näkemyksille pelote- ja retributiivisen rangaistuksen eroista. Tutkin ihmisyyden vaikutuksia rangaistukseen sekä moraalilain paikkaa rangaistusteoriassa. Tarkastelen myös ansion käsitettä, oikeutta rangaista ja armahtaa sekä vapauden suhdetta rangaistuksen oikeutukseen. Tämän jälkeen tarkastelen retribuution ongelmia. Ongelmia ilmenee niin sopivien rangaistuskriteerien kuin ansionkin määritelmän kanssa. Pyrin luomaan kokonaiskuvaa, siitä, mitä kantilainen retribuutio aiheuttaa ja mitä toimia se ihmiseltä vaatii. Kuolemantuomion mukanaan tuomat ongelmat ovat tästä oiva esimerkki. Aivan lopuksi peilaan myös Kantin kannattaman kuolemantuomion nykymaailmallista tilaa. Ja kyseenalaistan retribuution ehdottomuuden. Tutkielmani lopuksi käsittelen hyvettä ja pyhyyttä sekä pahaa ja paheita. Tarkoituksena on peilata ristiriitoja, joihin kantilainen pahuuden konsepti johtaa hyveen ja pyhyyden silmissä. Tarkastelen myös moraalisen motivaation ongelmaa. Lähdekirjallisuutena olen käyttänyt eri Kant-kommentaattoreita tai käännösteoksia, sillä Kantin alkuperäisteokset ovat erittäin vaikeaselkoisia ja saksan nykykieli on huomattavasti muokkautunut Kantin ajoilta. Pahaa käsitellessäni tärkeimmät lähteeni ovat Ari Hirvosen ja Toomas Kotkaksen toimittama kokoelmateos Immanuel Kant. Radikaali paha, paha eurooppalaisessa perinteessä, Theodore M. Greenin ja Hoyt H. Hudsonin kääntämä teos Religion within the Limits of Reason Alone sekä Henry E. Allisonin kommentaari Kant s Theory of Freedom. Hyvää koskevassa osiossa edellä mainittujen teosten rinnalla olen pääsääntöisesti käyttänyt Kantin Tapojen metafysiikan perustus -teoksen suomen- sekä englanninkielistä laitosta. Rangaistusta käsitellessäni tärkeimmät lähteeni ovat Allen W. Woodin ja Gertrude M. Clarkin kääntämä Lectures on Philosophical Theology, Mary Gregorin kääntämä The Metaphysics of Morals sekä Leslie A. Mullhollandin kommentaari Kant s System of Rights. Retribuution ongelmia käsitellessäni korvaamattomaksi lähteeksi muodostui Stephen Nathansonin kommentaari An Eye for an Eye? The morality of Punishing by Death. Jens Timmermannin teos Kant s Groundwork of the Metaphysics of Morals. A commentary on ollut suureksi avuksi läpi koko tutkielmani.
  • Luoto, Heikki (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisyyden suhdetta hyvään tahtoon. Suomen lainsäädännössä Veikkaukselle, Raha-automaattiyhdistykselle ja FinTotolle on määrätty yksinoikeus rahapelien toimeenpanoon. Suomalaisen rahapelaamisen tuotoilla rahoitetaan monia yleishyödyllisiä järjestöjä ja toimintoja. Tämä on antanut suomalaisille rahapeliyhtiöille maineen hyväntahtoisina auttajina. Kuitenkaan rahapelaamisen itsensä maine ei ole ollut ajan saatossa täysin puhdas, vaan pelaamista on pidetty jopa syntinä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on vastata tutkimuskysymykseen, miten hyvä tahto ilmenee suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisessä luonteessa ja rahapeliyhtiöiden yhteiskuntavastuussa. Tutkimuksessa tarkoitan hyvä tahto -termillä hyveellistä toimintaa, jonka päämääränä on edistää toisen hyvinvointia. Määrittelen hyvän tahdon tässä tutkimuksessa kahden käsitteen avulla, joista ensimmäinen on altruismi ja toinen on vastuullisuus. Näiden lisäksi tarkastelen rahapelaamista eri uskontojen näkökulmasta, saadakseni selville, miksi rahapelaamista on pidetty syntisenä toimintana. Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysiä. Tutkimuksessani käyn läpi rahapelaamiseen ja altruismiin liittyvää tutkimusta ja analysoin, missä kohden näillä käsitteillä on yhteisiä piirteitä. Tutkimukseni taustakirjallisuus liittyy kolmeen käsitteeseen, rahapelaamiseen, vastuullisuuteen ja altruismiin. Näiden käsitteiden lisäksi olen käyttänyt apuna kirjallisuutta, joka kertoo rahapelaamisen ja uskonnon suhteesta eri aikoina. Ensimmäinen pääluku käsittelee rahapelaamisen ja uskonnon välistä suhdetta, ja selvitän siinä, mitä perusteita on ollut pitää rahapelaamista syntisenä ja holhoamista vaativana toimintana. Toisessa pääluvussa siirryn käsittelemään moraaliväitettä, jonka mukaan rahapelaaminen on hyväntekeväisyyttä. Tarkastelen suomalaisen rahapelijärjestelmän tapaa kerätä varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja altruismin käsitteen avulla pyrin etsimään tästä tavasta hyväntahtoisuutta. Kolmannessa pääluvussa analysoin rahapelaamista vastuu-käsitteen avulla. Selvitän, miten rahapeliyhtiöiden yhteiskuntavastuu ja vastuullisuusohjelmat ilmentävät hyväntahtoisuutta. Rahapelaamista ei enää nykyään pidetä ainoastaan syntisenä toimintana, kuten kristinusko aiemmin rahapelaamisen tuomitsi. Suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisyys edistää yhteistä hyvää, mutta aiheuttaa samalla pahoinvointia niille, jotka toimivat suurina rahoittajina suhteessa omiin resursseihinsa. Vastuullisuuden korostaminen rahapeliyhtiöissä on keskittynyt korostamaan yksilön vastuuta omista valinnoistaan ja rahapeliyhtiön vastuuksi on tullut rakentaa turvallisempi rahapeliympäristö. Vastuullisuuden ongelmallisuus tulee kuitenkin esille, kun sitä peilaa Levinasin määritelmään aidosta vastuusta Toiseudesta. Rahapeliyhtiöiden vastuu kuluttajasta jää helposti ulkokohtaiseksi, jolloin Levinasin aito vastuu ei toteudu. Avainsanat Nyckelord Rahapelaaminen, altruismi, hyvä tahto, yhteiskuntavastuu, vastuullisuus, vastuu
  • Markkanen, Matleena (2014)
    Tutkielman tarkoituksena on ollut löytää ja esittää näkemys siitä, mitä hyvän tavan vastaisuus voi olla erityisesti varallisuusoikeudessa. Hyvän tavan vastaisuuden käsite on monitahoinen ja sisältää voimakkaan arvolatauksen, jolloin täydellistä ja tyhjentävää vastausta sen sisällöstä ei voi antaa. Käsitteen sisällön avaaminen aloitetaan luomalla katsaus siihen, mitä oikeusperiaatteiden sisältönä yleensä pidetään. Olen esittänyt sellaisia luonnehdintoja, joita on oikeuskirjallisuudessa pidetty oikeusperiaatteiden tunnusmerkkeinä. Hyvän tavan vastaisuuden tulee täyttää asetettu tunnusmerkkien kriteeristö, jotta sen asema yleisenä oikeusperiaatteena voidaan todentaa. Luvun perimmäinen sisältö on se, että hyvän tavan vastaisuutta pidetään yleisenä oikeusperiaatteena, vaikka periaatestatuksesta on esitetty myös kritiikkiä. Seuraavassa luvussa käyn läpi hyvän tavan vastaisuuden ilmenemisen muotoja lainsäädännön tasolla ja tuon esiin lainsäätäjän ratkaisuja. Luvussa ei liikuta yksin varallisuusoikeuden piirissä, vaan myös muiden oikeudenalojen säännöksiä on käytetty esimerkkeinä. Hyvää tapaa säännellään usein yleislausekemuotoisesti ja tästä johtuen olen käsitellyt niitä hyötyjä ja haittoja, joita yleislausekkeisiin voidaan yhdistää. Hyvä tapa ja siihen velvoittaminen liittyy läheisesti muihin säännöksiin ja periaatteisiin, kuten kohtuus- ja lojaliteettiperiaatteisiin ja oikeustoimilain säännöksiin. Vaikka yhtenevyyttä muihin periaatteisiin on löydettävissä, on hyvän tavan vastaisuudella selkeästi myös oma, lainsäätäjän tarkoittama itsenäinen merkitys. Hyvän tavan vastaisuutta koskeva lainsäädäntö ei ole pelkästään jälkikäteinen suojakeino, vaan sen avulla on tarkoitus jo ennakollisesti määrätä sopimusvapauden puitteista. Ennakoivaa lähestymistapaa hyödyntämällä talouden toimijat voivat välttää riskin siitä, että joutuisivat vastaamaan hyvän tavan vastaisesta menettelystä. Jos ennakoinnissa on kuitenkin epäonnistuttu, vaihtoehdoksi jää turvautuminen jälkikäteisesti niihin oikeusseuraamuksiin, jotka hyvän tavan rikkomisesta voivat seurata. Viimeisessä luvussa teemana on esineoikeuteen liittyvä hyvän tavan vastaisuus. Olen tarkastellut muun muassa miten hyvän tavan vastaisuus vaikuttaa sivullissuojaan ja kollisioiden ratkaisuihin, jos pohdittavana on sekunduksen tietoisuus primuksen oikeudesta. Asiaa on avattu myös oikeuskäytännön esimerkein. Hyvää liiketapaa on käytetty selitysperusteena grynderirakentamisen yhteydessä, kun tuomioistuimissa on haluttu ratkaista erinäisiä sivullissuojaan liittyviä ongelmia siistillä tavalla venyttämättä liikaa pääsääntöistä aikaprioriteettiperiaatetta. Loppupäätelmissä olen pohtinut hyvän tavan vastaisuuden ajassa ja toimintaympäristössä vaihtelevaa sisältöä ja sitä, mikä merkitys sillä on oikeudenkäytössä.
  • Laukkanen, Minttu (Helsingin yliopisto, 2013)
    Aim: The aim of this study was to investigate what kind of meanings charity craft makers associate in their craft making processes. The research problem was formed through reading up on theoretical studies about craft making processes. In earlier studies meanings attached to craft making that have emerged are the planning and making process of crafts, communality of crafts and the joy produced by crafts. According to researchers, motives behind taking part in charity are the will to help and desire to participate in sociological activity. The object of this study is to analyze how these meanings attached to crafts and charity are connected to the making processes of makers of charity crafts and how the objects of charity are selected. Method: I collected my data by using qualitative and quantitative approaches, yet qualitative was my study s main method of approach. My data was collected by a questionnaire, which was published on the internet. The questionnaire had structured statements and one open question, which were used to gather information on the meanings attached to charity crafts. The questionnaire got 488 answers. From the statements I gathered quantitative data concerning the typicality of meanings and from the open answers I gathered qualitative data on the thoughts of individual respondents. The research methods complemented each other and I got diverse information on the subject. The analysis of the statements was descriptive and the analysis of the open answers was theoretical. Results and conclusion: The meanings attached to crafts received many characteristics in the making process of the respondents. The object of charity was chosen according to the respondent s ideologies and views. Some felt that they made a sociological difference by taking part in charity crafts. The feeling of making a difference depended on the charity object and project. Helping was viewed as important, which stood out in the results. Helping via crafts was natural for craft hobbyists and its tangibility was viewed as important. In the designing process respondents emphasized the planning of colors, which gave way to creativity. Most of the products were made according to ready instructions, which suited the ready products. Although most respondents made crafts alone, communality was felt by participating in shared projects. On the internet following projects and joining discussions brought up communal feelings. Making crafts was greatly enjoyed and it was viewed as relaxing and joy bringing. The respondents made lots of crafts frequently.
  • Hänninen, Maarit (2011)
    Tutkimuskohteeni ovat erään koulun oppilaat Quitossa, Ecuadorissa. Tutkin oppilaiden toimintaa lahjoituksena saatujen sekä kadulta löydettyjen tai varastettujen esineiden parissa. Tavaroihin kohdistuvien käytäntöjen kautta pohdin oppilaiden suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa. Lisäksi tarkastelen oppilaiden suhtautumista koulun toimintaa hyväntekeväisyyden kautta tukeviin ulkomaalaisiin vierailijoihin ja koululla työskenteleviin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin. Pohdin oppilaiden kokemusta hyväntekeväisyydestä sekä asemastaan, epätasa-arvosta ja eroista globaalissa kontekstissa. Tutkimusmenetelmäni on osallistuva havainnointi ja hyväntekeväisyyteen perustuva lahjananto analyysini lähtökohta. Tarkastelen aineistoani negatiivisen vastavuoroisuuden (Sahlins 2004) teoreettisessa kontekstissa. Sosiaalista suhdetta karttava negatiivinen vastavuoroisuus on vastakohta solidaariselle vastavuoroisuudelle, joka kannattelee klassista antropologista lahjateoriaa. Tarkastelen lahjoittamista hyväntekeväisyyden idean määrittämänä yksisuuntaisena ilmiönä ja erittelen sekä lahjoittajien että vastaanottajien siihen kohdistamia asenteita ja merkityksiä. Esitän vaihtoehdon tulkinnalle, jonka mukaan vastaanottajan negatiivinen suhtautuminen ja kiittämättömyys johtuvat lahjoittajasta (Douglas 1999). Nämä voivat olla myös merkki negatiivisen vastavuoroisesta suhtautumisesta, jonka itsetarkoitus on pitää yllä sosiaalista etäisyyttä. Erittelen negatiivisen vastavuoroisuuden saamia ilmenemismuotoja suhteessa vierailijoihin ja vapaaehtoisiin sekä oppilaiden vertaissuhteissa. Oppilaiden suhtautuminen ulkomaalaisiin osoitti heidän tiedostavan globaalin hierarkian ja varallisuuserot. He tulkitsivat vierailijoiden ja vapaaehtoisten tulon hyväntekeväisyyden kautta. Ulkopuoliset tulevat antaakseen jotakin, joka heillä on sosiaalisen asemansa perusteella oikeus saada. Oppilaiden toiminta heille lahjoitettujen tavaroiden parissa toi ilmi, että heidän solidaarisen vastavuoroiset suhteensa eivät olleet kouluympäristössä. Tavarat katosivat koulusta pian niiden saamisen jälkeen. Oppilaiden toiminta kertoikin resurssien kertymisen tarpeesta ja solidaarisuudesta perhettä kohtaan sekä negatiivisen vastavuoroisista suhteista vertaisiin.
  • Parkkila, Paula (2009)
    Tutkimus kartoittaa hyvän verkkopalvelun ominaisuuksia. Tutkimuksessa selvitetään, mistä tunnusmerkeistä hyvä verkkopalvelu muodostuu. Palvelun ainekset kiteytetään markkinointia ja viestintää tarkastelleiden internetmarkkinoinnin periaatteita, informaation suunnittelun näkemyksiä hyvän verkkosisällön rakentamisesta, sekä palvelun tekstien käyttäjälle välittämien merkitysten ja palvelun tarjoaman tiedon arvon piirteitä yhdistämällä. Havainnot kootaan yhteen analyysitaulukoksi. Analyysitaulukko tiivistää tutkimuksen keskeisimmät tulokset eli hyvän verkkopalvelun piirteet. Verkkopalvelun tunnusmerkit on muokattu informaation suunnittelua tarkastelleiden kuten Kauhanen-Simanaisen (2001, 2003), Parkkisen (2002), Nielsenin (2000) ja Shedroffin (2000) sekä internetmarkkinointia pohtineiden Chaffeyn ym. (2003) sekä Salmenkivi ja Nymanin (2007), organisaatioiden imagoa ja yhteisöihin liittyviä mielikuvia kuvanneiden Vuokon (2003) ja Åbergin (2000) sekä internetiä kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä tarkastelleiden Castellsin (2001), Aulan ym. (2006) sekä Aula ja Vapaan (2006) näkemysten avulla. Semanttisten merkitysten välittymismahdollisuuksia verkossa on pohdittu ensisijaisesti Fisken (1992) mukaan. Hyvän verkkopalvelun tunnusmerkeiksi jäsentyvät kielelliset ja visuaaliset tietosisällön muodot ja tyypit (teksti, väri, kuvat, typografia, logot, muut merkit/symbolit, graafiset esitykset, animointi, äänitallenteet, videoesitykset), toiminnan dynamiikan elementit (kestävyys, toimivuus, käytettävyys, käyttäjäkokemus, jäsentyminen, liikkuminen, tunnelma/ilmapiiri) sekä kielellisen tai visuaalisen tekstin sisällöllinen arvo ja merkitykset käyttäjälle (kohderyhmä/kohderyhmälähtöisyys, sisällön laatu, tiedon arvo ja merkitys, välittyvä imago ja mielikuvat, sisällön personointi, dialogisuus, palvelun interaktiivisuus, kulttuurinen kokemus, yhteiskunnallinen konteksti). Tunnusmerkkeihin kuuluu myös palvelun kokonaisuuden välittämä kokemus verkkopalvelusta tietotilana. Työn tutkimusmenetelmänä on tekstianalyysiin perustuva, pienimuotoinen laadullinen sisällönanalyysi tapausesimerkin, BBC Learning English-verkkopalvelun sisällöstä. Tapausesimerkin sisällönanalyysissa on tarkasteltu palvelusta välittyviä keskeisimpiä hyvän verkkopalvelun ominaisuuksia. Sisällönanalyysin tarkoituksena on ollut ensisijaisesti testata analyysitaulukon toimivuutta verkkopalvelun tunnusmerkkien kuvaamisessa analyysityökaluna. Sisällönanalyysin keskeisimpiä tuloksia on myös verrattu tutkijan vuonna 2005 sivututkielmassa tekemään verkkopalvelun sisällönanalyysiin Arla Foodsin ja Valion verkkosivustoista. Sisällönanalyysin perusteella organisaatiot ovat selvästi oppineet hyödyntämään verkkopalvelujaan monipuolisemmin kuin ne vielä 2005 tarkastelun perusteella tekivät. Merkittävin muutos tietosisällöissä on taitava visuaalisten elementtien kuten kuvien, ääni- ja videotallenteiden hyödyntäminen. Olennaisinta on muutos verkkopalvelun tarjoajan ja käyttäjän välisen vuorovaikutuksen laadussa. Kokemuksellisuutta hyödynnetään uudella tavalla. BBC Learning English-verkkopalvelu välittää oppimisratkaisut käyttäjälle kokemuksina. Tapausesimerkin verkkopalvelun sisällönanalyysin lopputuloksena voidaan todeta, että BBC Learning English-verkkopalvelu on toimiva vuorovaikutuksen työkalu. Verkkopalvelussa toteutuvat esimerkiksi Aulan, Matikaisen sekä Villin (2006) sekä Salmenkiven ja Nymanin (2007) näkemykset sosiaalisen median piirteistä.
  • Lindström, Salli (2013)
    Tutkimuksen kohteena oli maahanmuuttojournalismi ja Suomen suurilevikkisimmät sanomalehdet; Helsingin Sanomat ja Aamulehti. Tutkimuksen kannalta kiinnostavaa oli se, millaisiin kehyksiin tulkintamme maahanmuutosta perustuu. Tutkielmassa kartoitettiin maahanmuuttojournalismin kehysten lisäksi maahanmuuttodiskursseja sekä hahmotettiin journalismin yhteiskunnan moniarvoisuudesta konstruoimaa kuvaa. Tutkimuksen pääasiallinen metodi oli kehysanalyysi (Goffman 1974), mutta työssä hyödynnettiin laajasti myös diskurssin käsitettä. Kehyksen avulla voidaan hahmottaa maahanmuuttojournalismin rakenteita, jatkuvuutta ja retoriikkaa, mutta sekä kehys että diskurssi ovat osa vallankäyttöä (Van Dijk 2000). Aineisto kerättiin lokakuun 2011 sanomalehdistä. Lokakuu valikoitui aineiston keruun ajankohdaksi satunnaisesti, joskin tavoitteena oli ajallisesti mahdollisimman tuore aineisto. Helsingin Sanomien ja Aamulehden liitännäiset kuten NYT tai Valo rajattiin aineiston ulkopuolelle. Aineistoon valittiin kaikki uutisartikkelit, jotka käsittelivät osin tai kokonaisuudessaan suomalaista maahanmuuttoa ja/tai Suomeen tulleita tai Suomeen pyrkiviä maahanmuuttajia. Uutisen otsikko tai uutiskategoria ei siten ohjannut aineistonvalintaa, vaan jutun sisältö. Aineiston analyysissa havaittiin kuusi aihekulttuuria; politiikka, maahanmuuttoilmiö, kulttuurien kohtaaminen, rikosuutisointi, viha ja rasismi sekä huumori. Maahanmuuttoaiheisten uutisten pääasialliset kehystämisen keinot olivat nimeäminen, narratiivinen rakenne ja kuvat. Nimeäminen kohdistui ennen muuta ”laittomiin” siirtolaisiin sekä tiettyihin kansallisuusryhmiin kuten ”romanikerjäläiset”. Narratiivisia rakenteita löytyi rikosuutisista sekä pakolaisista käydyssä keskustelussa. Kuvilla kehystettiin lähinnä afrikkalaisista ja muslimeista tai islamista kertovia uutisia. Kehyksiä löytyi kuusi; hallinnan, laittomuuden ja uhan kehys sekä byrokratian, huumorin ja huolen kehys. Näistä kolme ensimmäistä oli havaittu jo aiemmassa mediateksteihin kohdistuvassa kehysanalyysissa (Horsti 2005). Maahanmuuttojournalismia hegemonisoi diskurssi, jossa maahanmuutto konstruoidaan ongelmaksi. Suomalaisten ikärakenteesta juontuvaa ulkomaisen työvoiman tarvetta sen sijaan vähätellään eikä diskurssia, jossa maahanmuuton ”ongelmien” takana on lainsäätäjät ja toimeenpanijat, juuri tuoda esiin. Erilaisuuden hallinnassa Suomessa painotetaan taloudellista uudelleenjakoa kulttuurisen oikeudenmukaisuuden sijaan. Tämän puolesta puhuvat valtakulttuurin dominanssi, vierauden stereotyypittäminen ja vähemmistöjen vaientaminen (Fraser 1996). Tutkimustulosten merkittävyys tutkimuskentällä liittyy julkisuuteen (Raittila 2002), siihen kuka sinne pääsee (Horsti 2005) sekä vastayhteisöllisyyteen (Korpiola 2011). Julkisuuden kentän muutokset yhdessä tämänkin tutkimuksen tulosten kanssa osoittavat, ettei julkisuuden kenttä toimi aukottomasti. Ihmiset hakeutuvat sosiaalisen median ryhmiin, joissa saa kuulijakuntaa ajatuksilleen, ja joissa ajatusten äärilaidat korostuvat maltillisempien sijaan. Vastavoimaksi tarvittaisiin kypsää demokratiaa, jossa median ja julkisen keskustelun huomio jakautuisi tasapuolisesti yhteiskunnan eri osiin ja suoran vaikuttamisen mahdollisuus taattaisiin kaikille.
  • Mähkä, Merja Pauliina (2005)
    Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkitaan nuorten henkirikollisten taustan representaatioita Ilta-Sanomissa. Tutkimukseen on valittu kaksi esimerkkitapausta, Heinojen surma vuonna 2001 ja Hyvinkään paloittelusurma vuonna 1998. Tutkimuksen tärkein kysymys on, mitä syitä esitetään sille, että nuoret tekevät henkirikoksen ja mikä on tämän henkirikospuheen semioottinen tehtävä? Semioottisella tehtävällä tarkoitan sitä, minkälaista kuvaa yhteiskunnasta sekä nuorten rikollisten ja lukijoiden paikasta siinä tällainen henkirikoskirjoittelu tuottaa. Tutkimus on diskurssianalyyttinen. Diskurssianalyysi on menetelmä kielen, sen käytön ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden vuorovaikutuksen tutkimiseen. Tutkimuksen tärkeimpinä metodologisina lähteinä ovat toimineet Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen esitykset diskurssianalyysista. Rikosjournalismin ja sen yhteiskunnallisen tehtävän ja merkityksen kannalta olennaisia suuntaviivoja ovat tarjonneet ennen kaikkea Birminghamin koulukunnan ja Michel Foucault"n tutkimukset. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että nuorten tekemiä henkirikoksia selitetään uutisteksteissä erilaisilla syntipukeilla. Niiden taustalla nähdään väkivaltaviihdettä ja saatananpalvontaa, jotka antavat nuorille henkirikoksiin johtavia käyttäytymismalleja. Uutistekstissä syntipukkeja käsitellään kritiikittömästi. Ne esitetään suoraan toimintaan vaikuttavina: väkivallan näkeminen aiheuttaa väkivaltaa. Toinen johtopäätös liittyy henkirikollisten perhetaustan uutisointiin. Vauras, espoolainen, harrastava perhe esitetään "hyvänä perheenä", jonka lapsilta ei voida odottaa väkivaltaista käytöstä. Sen sijaan väkivaltaisten lapsien kerrotaan yleensä tulevan "moniongelmaisista perheistä". Laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin tekoja ei sijoiteta. Ne esitetään pääosin irrallisina uutistapahtumina. Nämä selitykset vahvistavat lukijoiden käsitystä itsestään yhteiskunnan jäseninä, yhteiskunnasta pohjimmiltaan oikeudenmukaisena ja rikollisesta sen ulkopuolisina.
  • Rikkonen, Annikki (1964)
  • Lahelma, Anna (2003)
    Tarkastelen pro gradu –työssäni Martha Nussbaumin ajatuksia kaunokirjallisuuden merkityksestä moraalifilosofialle. Keskeisimmät lähteeni ovat Love’s Knowledge (1990), Poetic Justice (1995), The Fragility of Goodness (1986) ja Upheavals of Thought (2001). Nussbaumin mielestä on olemassa eettisiä kysymyksiä, joita ei pysty ihanteellisesti käsittelemään tyylillä, jota olemme tottuneet pitämään filosofisena, vaan jotka vaativat fiktiivistä, narratiivista muotoa. Siksi moraalifilosofiassa pitäisi tutkia myös kaunokirjallisuutta. Tarkasteltaessa kaunokirjallista tekstiä moraalifilosofisesti sitä ei tulisi redusoida pelkäksi esimerkiksi, vaan huomioida ne piirteet, jotka ovat sille ominaisia nimenomaan kirjallisuutena. Moraalifilosofian kentällä Nussbaum sijoittuu hyve-etiikkaan. Kuten monet muutkin modernin hyve-etiikan edustajat, Nussbaum ottaa vaikutteita antiikista, erityisesti Aristoteleelta. Nussbaumille aristotelismi edustaa partikularismia, joka ei kuitenkaan ole relativistista. Hän nostaa Aristoteleen ajattelusta esille neljä keskeistä piirrettä: hyvien yhteismitattomuus, partikulaarisen ensisijaisuus sääntöihin nähden, tunteiden rationaalisuus sekä sattuman vaikutus hyvään elämään. Moderneista filosofeista Nussbaumiin ovat vaikuttaneet erityisesti Iris Murdoch ja Bernard Williams. Erityisen hedelmällisiä kirjallisuudenlajeja moraalifilosofian kannalta ovat antiikin tragedia ja realistinen romaani. Nussbaum löytää näistä kirjallisuudenlajeista maailmankuvan, joka muistuttaa läheisesti Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa esittämää. Kirjallisuus ilmentää tyypillisesti jotain tai joitain Nussbaumin kuvaamista aristotelismin neljästä piirteestä. Nussbaum korostaa havaitsemisen ja mielikuvituksen merkitystä moraalisessa toiminnassa. Ihanteellinen moraalinen toimija on ennen kaikkea herkkä ja tarkkaavainen havainnoija. Kaunokirjallisuuden lukeminen harjaannuttaa moraalisen havainnon ja mielikuvituksen kykyjä. Mielikuvituksella on yhteys myötätunnon ja empatian tunteisiin. Kirjallisuus voi potentiaalisesti auttaa vapautumaan rasismin ja seksismin kaltaisista ennakkoluuloista, sillä se auttaa näkemään toiset ihmiset aidosti inhimillisinä ja yksilöllisinä. Mielikuvitus on Nussbaumin mielestä ei-neutraalia siinä mielessä, että se johtaa meidät näkemään toisessa pikemminkin enemmän ihmisyyttä kuin vähemmän. Esimerkkinä Nussbaumin tavasta lukea kaunokirjallisuutta moraalifilosofisesti käsittelen hänen luentaansa Henry Jamesin romaansta The Golden Bowl, jossa Nussbaum näkee kuvauksen siitä, kuinka moraalisen rikkeettömyyden tavoittelu ehdottomien sääntöjen avulla johtaa umpikujaan. Romaani esittää myös, miten intensiivinen rakkaus on yhtäältä olennainen osa hyvää elämää, mutta samalla jännitteisessä suhteessa moraalin kanssa, sillä yhteen ihmiseen sitoutuminen voi edellyttää silmien sulkemista toisten kokemukselta ja tarkkaavaisen havainnoijan ihanteen hylkäämistä.
  • Öljymäki, Annukka (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuosituhannen vaihteen musiikkivideoiden tapoja määritellä ja tehdä näkyväksi sukupuoleen liittyviä merkityksiä. Lähtökohtana on oletus median vallasta luonnollistaa sukupuoliin liitettäviä ominaisuuksia jatkuvan toiston avulla. Työ liittyy feministisen mediatutkimuksen ja sosiologisen kuvantutkimuksen perinteisiin ja siinä jäljitetään populaarikulttuurin ja erityisesti musiikkivideoiden paikkaa visuaalisessa järjestyksessä. Oletuksena on visuaalisten ärsykkeiden räjähdysmäinen kasvu 1900-luvulta eteenpäin. Työssä pohditaan myös mediakuvaston tarjoamien konventionaalisten naiskuvien ja toisaalta seksuaalisen kuvaston lisääntymisen välistä ristiriitaa. Keskeistä on myös ajatus länsimaisen kulttuurin kahtiajakautuneesta luonteesta, jossa sukupuolet nähdään kahtena polarisoituneena binaarioppositiona. Empiirinen aineisto on muodoltaan visuaalista. Aineisto koostuu 74:stä kansainväliseltä Music Television -kanavalta puolen vuoden ajanjaksolla nauhoitetusta musiikkivideosta. Työssä tarkastellaan paitsi aineistoa kokonaisuutena, tehdään myös kolmen musiikkivideon syväanalyysi. Aineistoa on tutkittu A.J. Greimasin kehittämien semioottisten lausuman ja enonsiaation ulottuvuuksien avulla. Ne mahdollistavat tekstin, sen tuottajan ja vastaanottajan välisten suhteiden kuvaamisen. Teoreettinen viitekehys liittyy jälkistrukturalistiseen feminismiin, sosiaaliseen konstruktionismiin sekä sen feministiseen kritiikkiin. Keskeistä työssä on Peter L. Bergerin ja John Luckmannin konstruktionistinen lähestymistapa, jonka mukaan merkityksiä tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eikä mikään inhimillinen voi jäädä sosiaalisen ulkopuolelle. Keskeinen teoreetikko on myös konstruktionismia kritisoinut ja eteenpäin kehitellyt Judith Butler. Aineiston analyysissa on sovellettu Butlerin näkemystä sukupuolesta toistoon perustuvana performanssina. Videoiden analyysi pyrkii selvittämään, millaista sukupuolen suorittamiseen liittyvää kulttuurista eleistöä populaarikulttuurissa tuotetaan. Analyysissa on myös tutkittu, kuinka videot tuottavat heteronormatiivisuutta. Analyysin perusteella sukupuolta tehdään videoissa selvästi näkyväksi sekä ulkonäköön, toiminta-alueisiin että rooleihin liittyvien esittämisen tapojen avulla. Videoissa konkretisoituu ajatus median vallasta tuottaa ja luonnollistaa sukupuolten määritelmiä jatkuvan toiston kautta. Sukupuolesta tulee videoissa performanssi Butlerin tarkoittamalla tavalla. Työssä pyritään osoittamaan, kuinka mediasisällöt, naiseuteen liitettävien ominaisuuksien määrittely ja naisten epätasa-arvoinen yhteiskunnallinen asema liittyvät toisiinsa. Työssä pohditaan, miksi sukupuolta tehdään näkyväksi juuri tietynlaisten kulttuuristen ilmausten kautta. Tässä yhteydessä tuodaan esille toistamisen ja tuotteistamisen merkitys median esittämien sukupuolten mallien sisäistämiselle. Työssä pohditaan myös syitä median yksipuolisten naiskuvien hyväksymiselle ja esitetään toisin tekemisen ja näkemisen mahdollisuudet vastarinnan muotoina.
  • Liimakka, Satu (2002)
    Tutkielmassa tarkasteltiin nuorten naisten käsityksiä ja kokemuksia naisen ruumiillisuudesta. Tutkittavat (yhteensä 19 kpl) olivat 17-18-vuotiaita helsinkiläisiä lukiolaisia. Tutkimusaineisto muodostui kolmesta ryhmäkeskustelusta ja kirjoituksista, joita kertyi 22 kappaletta. Nuorten naisten ruumiillisuutta hahmotettiin tutkimuksessa kahdesta näkökulmasta. Käsitysten tasolla tutkittiin, millaisia sosiaalisia representaatioita eli sosiaalisesti jaettuja käsityksiä naisruumiillisuudesta nuorilla naisilla on. Yksilöllisten kokemusten tasolla tarkasteltiin fenomenologisesti nuorten naisten kokemuksia omasta ruumiistaan. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen teoria. Nuorten naisten sosiaalisesti jaetut käsitykset naisruumiillisuudesta tiivistyivät kuudeksi prototyypiksi. Prototyypit ilmaisivat kiteytettynä erilaisten naisruumiillisuuksien tyypillisimmät ominaisuudet. Vastakohtapareina positiivinen/negatiivinen ilmenevät prototyypit edustivat kolmea keskeistä naisruumiillisuuden aluetta: terveyttä (terve/anorektikko), ruumiin muokkaamista (trimmi/mies-nainen) ja seksuaalisuutta (sopusuhtainen/pimu). Ruumis muodosti ryhmärajat nuorten naisten välille: hyvät naiset ovat terveitä, trimmattuja ja sopusuhtaisia, huonot naiset anorektikkoja, liian miehekkäitä tai seksistisiä pimuja. Kokemus omasta ruumiista oli tutkittavilla kahtia jakautunut. Toisaalta ruumis oli yksityinen subjektiruumis, elämysten ja kokemusten lähde, jossa on hyvä olla. Toisaalta ruumis oli objektiruumis, etäisempi arvioinnin ja tarkkailun kohde. Objektiruumiina saatu huomio tuotti mielihyvää, mutta koettiin myös ahdistavaksi. Keskeisin ruumiinkokemus oli kokemus ristiriidasta; normatiivisen ihannenaiseuden vaatimus kohdattiin jatkuvasti ainakin alitajuisena, mutta ihanneruumis oli mahdoton tavoittaa. Tärkeimmät lähteet olivat: Grosz, Elizabeth (1994): Volatile Bodies. Towards a Corporeal Feminism; Puuronen, Anne - Välimaa, Raili (toim.) (2001): Nuori ruumis; Oinas, Elina (2001): Making Sense of the Teenage Body. Sociological Perspectives on Girls, Changing Bodies, and Knowledge; Heinämaa, Sara (1996): Ele, tyyli ja sukupuoli. Merleau-Pontyn ja Beauvoirin ruumiinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle, sekä muut Heinämaan kirjoitukset fenomenologiasta; ja Deaux, Kay - Philogène, Gina (toim.)(2001): Representations of the Social. Bridging Theoretical Traditions.
  • Liimakka, Satu (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten naisten käsityksiä ja kokemuksia naisen ruumiillisuudesta. Tutkittavat (yhteensä 19 nuorta naista) ovat 17–18-vuotiaita helsinkiläisiä lukiolaisia. Tutkimusaineisto muodostuu kolmesta ryhmäkeskustelusta ja kirjoituksista (22 kpl). Nuorten naisten ruumiillisuutta tarkastellaan kahdesta näkökulmasta. Käsitysten tasolla tutkitaan, millaisia sosiaalisia representaatioita eli sosiaalisesti jaettuja käsityksiä naisruumiillisuudesta nuorilla naisilla on. Yksilöllisten kokemusten tasolla tarkastellaan fenomenologisesti nuorten naisten kokemuksia omasta ruumiistaan. Lopuksi tarkastellaan kokemusten ja käsitysten välistä suhdetta. Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen teoria. Nuorten naisten sosiaalisesti jakamat käsitykset naisruumiillisuudesta tiivistyvät kuudeksi prototyypiksi. Prototyypit ilmaisevat kiteytettynä erilaisten naisruumiillisuuden representaatioiden tyypillisimmät ominaisuudet. Vastakohtapareina positiivinen/negatiivinen ilmenevät prototyypit kuvaavat kolmea keskeistä naisruumiillisuuden aluetta: terveyttä (terve/anorektikko), ruumiin muokkausta (trimmi/mies-nainen) ja seksuaalista viehättävyyttä (sopusuhtainen/pimu). Ruumis muodostaa ryhmärajat nuorten naisten välille jakaen naiset ”hyviin naisiin” (terveet, trimmit ja sopusuhtaiset) ja ”huonoihin naisiin” (anorektikot, mies-naiset ja pimut). Kokemus omasta ruumiista on tutkittavilla nuorilla naisilla kahtia jakautunut. Toisaalta oma ruumis on yksityinen eletty ja koettu ruumis, ”mun ruumis”, kuin koti jossa on hyvä olla. Toisaalta ruumis on julkinen objektiruumis, jatkuvan arvioinnin, tarkkailun ja kommentoinnin kohde. Objektiruumiina saatu positiivinen huomio voi tuottaa mielihyvää, mutta myös vahvistaa naisen ruumiin luonnetta julkisena objektina. Keskeiseksi kokemuksen määrittäjäksi nousee kokemus ristiriidasta: omaa ruumista verrataan normatiiviseen ihannenaisen ruumiiseen, joka on lähes mahdoton tavoittaa. Normatiivisia vaatimuksia naisruumiille kritisoidaan, mutta silti koetaan paineita ja riittämättömyydentunnetta omasta ruumiista suhteessa kulttuurisiin ihanteisiin. Käsitysten ja kokemusten rinnakkainen tarkastelu osoittaa, että niitä on lähes mahdoton erottaa kokonaan toisistaan. Käsitykset ja kokemukset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin myös yksilön ruumiinkokemus rakentuu väistämättä suhteessa kulttuurisiin käsityksiin ruumiista ja sukupuolesta. Keskeiset lähteet: Grosz, Elizabeth (1994): Volatile Bodies. Towards a Corporeal Feminism; Puuronen, Anne & Välimaa, Raili (toim.) (2001): Nuori ruumis; Oinas, Elina (2001): Making Sense of the Teenage Body. Sociological Perspectives on Girls, Changing Bodies, and Knowledge; Heinämaa, Sara (1996): Ele, tyyli ja sukupuoli. Merleau-Pontyn ja Beauvoirin ruumiinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle; ja Deaux, Kay & Philogene, Gina (toim.) (2001): Representations of the Social. Bridging Theoretical Traditions.
  • Toppinen, Teemu (2002)
    Internalismi on käsitteellinen välttämättömyysteesi moraaliarvostelmien ja motivaation suhteesta. Puolustan internalismin yksinkertaista muotoilua, jonka mukaan, jos toimija tekee moraaliarvostelman, niin hän on välttämättä motivoitunut sen mukaisesti. Internalismi ja vastakkainen teesi, eksternalismi, ovat olleet runsaan kirjoittelun kohteina metaetiikassa etenkin viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Merkittävin syy tähän on se, että internalismin on ajateltu tukevan ekspressivistisiä teorioita, joiden mukaan moraaliarvostelmat ilmaisevat olennaisesti motivoivia asenteita, kun taas eksternalismin on vuorostaan ajateltu tukevan kognitivistisia teorioita, joiden mukaan moraaliarvostelmat ilmaisevat uskomuksia siitä, kuinka asiat moraalisesti ovat. Ajatus käsitteellinen suhteesta moraaliarvostelmien ja motivaation välillä on uskottava, mutta on toisaalta selvää, että tämä intiimi suhde toisinaan rakoilee. Tästä ovat esimerkkejä sellaiset ilmiöt kuin heikkotahtoisuus, välinpitämättömyys, sekä vääryyden tavoittelu sen itsensä vuoksi. Puolustan internalismia kahta eksternalistista argumenttia vastaan. "Moraalittomuusargumentissa" (David O. Brink) päätellään jonkin tällaisen moraaliarvostelman ja motivaation välisen katkoksen mahdollisuudesta internalismin virheellisyyteen. Relevantit ilmiöt vaativat kuitenkin aina tulkintaa, ja internalistit voivat tarjota näistä ilmiöistä lukuisia internalismin kanssa yhteensopivia tulkintoja. Viime aikoina eksternalistit ovat tiedostaneet tämän ja muotoilleet hienostuneemman "todistamisen taakan haasteen" (Sigrún Svavarsdóttir), jonka mukaan internalistit rajoittavat uskottavien selityshypoteesien määrää välttämättömyysteesil-lään ja ovat täten velvoitettuja kantamaan todistamisen taakan. Tämän eksternalistit taas väittävät onnistuvan vain osoittamalla eksternalismi suoraan epäkoherentiksi kannaksi tai puolustamalla kattavaa metaeettistä teoriaa. Puolustan internalismia näitä haasteita vastaan (a) esittämällä eksternalistien vaatimia argumentteja eksternalismin epäkoherenttiuden puolesta sekä (b) argumentoimalla todistamisen taakan haastetta vastaan, että internalistit voivat kantaa oman osansa todistamisen taakasta selittämällä eksternalismia tyydyttävämmin kattavasti moraaliarvostelman ja motivaation välisen suhteen erilaisia ilmentymiä. Ensimmäisessä luvussa asetan internalismi-eksternalismi -kiistan metaetiikan ongelmakenttään Michael Smithin muotoileman "moraaliprobleemin" avulla ja puolustan internalismin kysymyksen keskeisyyttä tässä laajemmassa ongelmakentässä. Esittelen myös humelaisen ja anti-humelaisen teorian motivaatiosta ja selitän, kuinka motivaation luonnetta koskevat kysymyksetkin voivat saada lisävalaistusta internalismia tarkastelemalla. Toisessa luvussa esittelen eksternalistien argumentit ja aloitan internalismin puolustuksen esittämällä, että ajatus moraalisesti täydellisen välinpitämättömästä moraaliar-vostelmien esittäjästä on epäkoherentti. Kolmannessa luvussa tarkastelen moraaliarvostelman ja motivaation välisiä katkoksia ja argumentoin, että nämä ovat parhaiten tulkittavissa internalistisesti. Neljännessä luvussa puolustan "fetisismiargumenttia", jonka mukaan eksternalistit eivät pysty tekemään hyväksyttävällä tavalla selkoa moraalisesti ihailtavampien toimijoiden motiiveista. Fetisismiargumentti tukee toisessa luvussa aloitettua suoraa eksternalismin kritiikkiä ja täydentää todistamisen taakan kantamisen internalistien osalta.
  • Orrenmaa, Heidi Sofia Katariina (2012)
    Tutkielmassa käsitellään hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa koskevan oikeuskäytännön kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännöstä on löydettävissä kannanottoja, jotka voivat valottaa hyvälle verojärjestelmälle asettavia, usein ristiriitaisiakin vaatimuksia. Työn tarkoituksena on jäsennellä oikeuskäytäntöä hyvän verojärjestelmän ominaisuuksien mukaan ja arvioida, miten EIT:n oikeuskäytäntöä on hyödynnetty ja voidaan hyödyntää verolakien säätämisessä ja soveltamisessa. EIS 14 artikla koskee syrjinnän kieltoa. Koska se voi tulla sovellettavaksi vain jonkin toisen artiklan yhteydessä, myös sitä koskevaa oikeuskäytäntöä tarkastellaan soveltuvin osin.Omaisuudensuoja on eräs vanhimmista yksilölle kuuluvista oikeuksista. EIS:n omaisuudensuoja merkitsee, että jokaisella luonnollisella ja oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan, eikä keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Artiklassa kuitenkin varataan valtioille varsin laaja oikeus puuttua omaisuuteen turvatakseen verotukselliset intressinsä. EIT:n oikeuskäytännön lähtökohtana onkin pitkälti valtion harkintamarginaalin laajuuden määrittäminen.Lainsäädäntötekniset ominaisuudet kuten lain saatavuus, ennustettavuus ja taannehtivuuden välttäminen ovat tärkeitä hyvälle verojärjestelmälle asetettavia ominaisuuksia. Verolaille asetettavat vaatimukset ovatkin varsin usein nousseet esiiin EIT:n oikeuskäytännössä. Lain puutteiden on katsottu loukkaavan verovelvollisen omaisuudensuojaa, mutta toisaalta esimerkiksi taannehtivaa verolainsäädäntöä ei ole täysin kielletty. Suomen kannalta ongelmaksi voivat nousta esimerkiksi oikeuskäytännön suuri merkitys verotuksessa sekä verotusmenettelylakiin sisältyvät yleislausekkeet, joiden avulla on tarkoitus ehkäistä veronkiertoa.Verotuksen oikeudenmukaisuus on olennaista verotuksen legitimiteetin kannalta. EIT:n oikeuskäytännöstä voidaan löytää lähinnä horisontaalista oikeudenmukaisuutta koskevia tapauksia. Menestyksellisimpiä ovat olleet hakijat, joita verotus on syrjinyt sukupuolen perusteella. Suomen osalta on kirjallisuudessa esitetty näkemyksiä, joiden mukaan verotus esimerkiksi kannustaisi naisia jäämään kotiin työnteon sijaan. EIT:n roolista johtuen tämänkaltaisiin rakenteellisiin ongelmiin ei kuitenkaan pysytytä puuttumaan EIS:n keinoin.Hyvän verojärjestelmän tulisi olla tehokas, mutta äärimmilleen viety tehokkuus saattaa olla suhteellisuusperiaatteen vastaista. EIT tarkastelee suhteellisuuden ja tehokuuden rajanvetoa verotuksessa usein julkisen edun kannalta, Olennaisia ovat myös prosessuaaliset takuut, joita verovelvollisella on käytettävinään sekä viranomaisen harkintavallalle asetettavat rajat. Suomen kannalta esimerkiksi vähennysten kaavamaisuus saattaa joissain tilanteissa aiheuttaa mielenkiintoisia pohdintoja siitä, mihin tehokkuuden raja vedetään.Vaikka EIT:n omaisuudensuojaa koskevasta oikeuskäytännöstä löytyy merkityksellisiä näkökohtia verolakien säätämiseen ja soveltamiseen, sitä ei ole otettu kattavasti huomioon Suomessa. Tilannetta voidaan perustella useilla syillä. Euroopan neuvoston jäsenmaiden verojärjestelmät poikkeavat toisistaan, jolloin muita maita koskevaa oikeuskäytäntöä ei nähdä mielekkääksi hyödyntää. EIS:n soveltuminen verokysymyksiin voidaan joiltakin osin asettaa kiistanalaiseksi. Lisäksi EU:n perusoikeuspyrkimykset voivat hämärtää EIT:n toimivaltaa ja auktoriteettia.
  • Toivanen, Antti (2011)
    Työn tarkoituksena oli tutkia vallankäyttöä suomalaisilla muslimisivustoilla internetissä sekä selvittää, minkälaisten asioiden kautta niissä kuvataan hyvin elämistä. Kohteena oli 20 suomalaista muslimisivustoa. Lähdeaineisto koostui blogeista, keskustelufoorumeista sekä eri yhteisöjen kotisivuista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kriittistä diskurssianalyysia sekä retorista analyysia. Kohteeksi otettiin kolme erillistä diskurssia, joiden ajateltiin yhdessä määrittävän sitä, mitä hyvin eläminen on. Ensimmäinen diskurssi käsitteli muslimien yhteisön, umman, käsitettä. Toinen käsitteli naisen asemaa. Kolmas käsitteli käännynnäisiä. Analyysi osoitti, että umman diskurssissa pyritään ennen kaikkea perustelemaan muslimien erikoislaatuisuutta verrattuna muihin yhteiskunnan jäseniin. Tällä perusteella katsotaan, että muslimien ensisijaisen lojaaliuden tulisi kohdistua muihin muslimeihin. Naisen asemaa koskevassa diskurssissa korostetaan naisten ja miesten eroavaisuuksia, eri yhteiskunnallisia rooleja ja vastuita sekä vapauksia. Käännynnäisiä koskevassa diskurssissa tarina on epäselvempi. Toisaalta painotetaan eroavaisuuksia muihin suomalaisiin verrattuna, toisaalta alleviivataan kuuluvuutta ja samankaltaisuutta. Kaikissa diskursseissa valtaa käyttävät niin miehet kuin naisetkin. Huomionarvoista oli toisaalta käännynnäisten aktiivinen rooli vallankäytössä, toisaalta se, että heidän näkemyksiinsä voidaan vaikuttaa helposti. Toinen merkittävä tulos oli naisten aktiivinen rooli oman asemansa määrittelyssä. Suurin jakolinja kaikissa diskursseissa kulkee toisaalta maltillisesti, toisaalta salafistisesti tai muuten radikaalisti suuntautuneiden näkemysten ja toimijoiden välillä. Radikaalit näkemykset ovat yleisempiä keskustelupalstoilla. Virallisten yhteisöjen sivuilla näkemykset ovat maltillisempia.
  • Ström, Lauri Taneli (2008)
    Hyödykemarkkinoiden integraatio on eräs voimakkaasti viime vuosikymmeninä edenneen globalisaation osa-alueista. Se vaikuttaa kansalaisten arkeen sekä alentuneiden tuotehintojen että palkkojen rakenteen muuttumisen kautta. Talouksien avautuessa pääsevät yritykset uusille, ulkomaisille markkinoille, mutta samaan aikaan on odotettavissa, että kilpailu kotimarkkinoilla lisääntyy. Yleisesti ottaen uusille markkinoille pääsyn myötä lisääntyneen kysynnän voidaan katsoa nostavan palkkoja ja kotimarkkinoille tulleen uuden kilpailun laskevan niitä. Työssäni esittelen kaksi mallia, jotka pyrkivät vastaamaan kysymykseen palkkojen muuttumisesta hyödykemarkkinoiden integraation edetessä. Kummassakin mallissa ulkomaankaupankäyntiin liittyvien kustannusten aleneminen muuttaa kilpailutilannetta epätäydellisesti kilpailuilla hyödykemarkkinoilla. Tämä muuttaa sitä mitkä yritykset osallistuvat vientiin ja mitkä eivät. Tämän hetkisen tutkimuksen mukaan kaksi keskeisintä yritysten vientipäätöksiin vaikuttavaa tekijää ovat viemiseen liittyvät kiinteät kustannukset, sekä yritysten heterogeenisyys, joka ilmenee pääasiallisesti eroina tuottavuudessa. Kaupankäynnin kustannusten muutos aiheuttaa järjestäytyneillä työmarkkinoilla muutoksia palkkoihin, kun markkinaepätäydellisyyksien ansiosta saavutetut tuotot jakautuvat uudestaan työnantajien ja työntekijöiden kesken. Ensimmäisen mallin (Munch ja Skaksen 2002) perusteella tavoitteeni on osoittaa, miten hyödykemarkkinoiden kansainvälistyminen myötä yritysten pääsy uusille vientimarkkinoille synnyttää palkkoja nostavan vaikutuksen ja lisääntynyt kilpailu kotimarkkinoilla palkkoja laskevan vaikutuksen. Lisäksi mallissa osoitetaan kiinteiden ja muuttuvien vientikustannusten vaikuttavan palkkoihin eri lailla, ja että kiinteillä vientikustannuksilla on tärkeä merkitys yritysten vientiin osallistumispäätösten kannalta. Toisessa mallissa (Andersen ja Sørensen 2008) pureudutaan kysymykseen, mikä vaikutus kilpailevien ulko- ja kotimaisten yritysten tuottavuuseroilla on palkkojen tasoon. Selviää, että integraatio huonontaa niiden yritysten maksamia palkkoja, joiden voitot ovat syntyneet ulkomaankaupan esteiden suojaavuuden ansiosta, ja että integraatio parantaa tuotannon erikoistumisen ansiosta pärjäävien yritysten maksamia palkkoja.