Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 6263-6282 of 24532
  • Sneck, Timo (2002)
    Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset käytännöt eivät ole keskittyneet tulevaisuustietoa hyödyntävien toimijoiden suoraan ohjaamiseen. Toimeksiantoina on tehty skenaarioita tai vastaavia pitkän aikavälin mahdollisuuksia luotaavia analyyseja. Ennakointityön toiminnalliselle hyödyntämiselle on kehittynyt selvä kysyntä. Tulosteiden hyödynnettä-vyyttä on vaikeuttanut asenne, jonka mukaan on mahdotonta tehdä varmoja ennusteita. Huomaamattaan tulevaisuudentutkijat ovat vältelleet luomasta kykyä tehdä tarkkoja ennusteita. Usean toimijan yhteisen ennakointi- ja ohjantajärjestelmän rakenne luo uuden näkökulman ymmärtää ennakointitulosteen merkitys. Tapausesimerkki kerrallaan tutkimuksessa kehitettiin uutta tapaa kytkeä tulevaisuus-tietoutta organisaatioiden toiminnan ohjaukseen. Ensimmäisessä tapausesimerkissä nousi välttämättömäksi eriyttää tulevaisuutta muokkaavien innovaatioiden valmistelu sekä tulosta hyödyntävän toimijan vaikutuksen ulkopuolella olevat muutospaineet. Seuraava vaihe oli kytkeä ennakoitavien ilmiöiden rakennemuutokset ennakointi-mene-telmien perustaksi. Tätä seurasivat tapausesimerkit, joissa kehiteltiin tapoja koordinoida toimijoiden yhteistoiminta ennakointitulosteiden tuottamisessa sekä hyödyntämisessä. Niistä siirryttiin kehittämään ohjannassa tarvittavia elinkeinojohtamisen toteutusalustoja. Näitä ovat työvoiman porrasnostomalli sekä avoin teknologiastrategia, joilla julkinen kehittäminen ja yritysten menestyminen saatiin kytkettyä toisiinsa. Tutkimustuloksena kehittyi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, jonka avulla toimijat voivat koordinoida yhteistoimintaa tuottaessaan ja hyödyntäessään tietoa. Järjestelmän sisältämillä tiedon osatekijöiden prosessointitavoilla käytettävän tiedon täsmällisyyttä ja hyödynnettävyyttä voidaan teknisesti kehittää siihen pisteeseen asti, jolloin hyödyntäjän on tehtävä ratkaiseva päätös. Vastaavasti tutkimus esittää tapoja, joilla kehitteillä oleviin kestävää kasvua tuottaviin toimintoihin osataan laittaa oikea panostus kehitystyön eri vaiheissa. Kehitettävä tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma luo siltaa lyhyen aikavälin toimintojen sitomiselle globaalin vastuunoton haasteiden läpivientiin. Läpi-vientitapa perustuu kestävän työllisyyden ja menestystuotehakuisen yritystoiminnan varaan. Paradigman mukainen tulevaisuudentutkimus ei ole kertaluontoisten asiantuntija-arvioiden kehittämistä, vaan tiukan strategian mukaan tehtävää tutkimusta.
  • Majamaa, Johanna (1997)
    Kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kartoitustutkimuksessa tutkittiin verinäyttein 170 aikuiselta ei-aikaisemmin sairaaksi todetulta suursnautserilta tyroksiini (T4), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot (punasolumäärä,hematokriitti ja hemoglobiini). Verinäytteenoton yhteydessä koirille tehtiin yleistutkimus ja kyselymahdollisista oireista erillisellä kaavakkeena. Vajaatoiminnan diagnoosin epäily asetettiin T4-TSH-suhteen perusteella. Kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot eivät tässä tutkimuksessaolleet merkityksellisiä taudin määrityksessä. T4-TSH-suhteen lukuarvo < 30 katsottiin viittaavan hypotyreoosiin ja lukuarvo < 12 antaavarman diagnoosin. Noin 22 % tutkituista suursnautsereista sai tuloksen < 30 ja 12 % saituloksen < 12. Yleisimmät oireet sairaiksi epäillyillä koirilla olivat karvapeitteen ja ihon ongelmat,kuten karvattomuus, kuiva karva ja hilseily. Kartoitustutkimuksen toinen osuus koostui aiemmin hypotyreoottiseksi diagnostisoitujensuursnautsereiden kyselytutkimuksesta. Kyselykaavakkeita palautettiin 22 kpl. Keskimääräinenoireiden alkamisikä oli 4,5 vuotta. Yleisimmät oireet olivat haluttomuus (82 %), hilseily (68 %),alentunut kylmänsieto (59 %), kuiva karva (59 %) ja karvattomuus (59 %). Hypotyreoosindiagnoosi perustui useimmissa tapauksissa (91 %) kliinisiin oireisiin ja T4-määritykseen. Kaikistakoirista 59 % oli saanut viitealueella olevan T4-pitoisuuden, joka taas vahvasti viittaa normaaliinkilpirankiaseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kilpirauhasen normaali fysiologia, hypotyreoosin etiologia,kliininen kuva, kilpirauhasen toiminnan tutkiminen, diagnoosin asettaminen, hoito ja ennuste.Kilpirauhasen toiminnan tutkimisessa uutta on TSH:n pitoisuuden määritys ja sen tulkitseminenyhdessä T4:n kanssa.
  • Keränen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2014)
    Cardiac transplantation is one of the most effective therapies for end-stage heart disease. Short-term survival is good, whereas long-term survival remains relatively poor due to chronic rejection and immunosuppression related morbidities. Early injury of the allografts during brain death donation, organ preservation, ischemia-reperfusion, and alloimmune response may have devastating effects on long-term survival of cardiac allograft recipients. The common denominator for all of these is ischemia. Transcription factor hypoxia-inducible factor-1 (HIF-1) is the master regulator of gene transcription during low oxygen (O2) tension. HIF-1 regulates most of the major adaptive functions that promote survival during cellular stress, particularly during hypoxia. HIF-1 also couples with nuclear factor-κb (NF-κB), thus connecting the two innate stress responses: hypoxic response and innate immunity. The activity of HIF-1 is dictated by the stability of the O2-sensitive subunit HIF-1α. The role of HIF-1 in cardiac transplantation is virtually unknown. Our results show that the HIF-1 pathway is activated during allograft ischemia, ischemia-reperfusion injury, and acute and chronic rejection in the rat. Pharmacological augmentation of the HIF pathway in the donor enhanced ischemia-reperfusion injury, whereas in the recipient it had anti-inflammatory effects and prolonged survival in the rat. Transgenic augmentation of the HIF-pathway in the recipient myelomonocytic cells prevented the development of acute rejection and prolonged survival in mice. Cardiomyocyte-targeted gene transfer of HIF-1α reduced cardiomyocyte apoptosis and the development of cardiac allograft vasculopathy in the rat. The results of this experimental study indicate that HIF-1 has a pivotal role in cardiac allografts. Accumulation of HIF-1α reflects injury of the allograft and could be used as a marker of ischemic injury that requires medical attention. Augmentation of the HIF pathway cell-specifically appears to diminish cardiac allograft rejection, whereas wide-ranging non-targeted HIF stabilization in the transplant may have a detrimental outcome.
  • Kujala, Tuomas (2012)
    Tutkielmassa tutustutaan Markov-prosesseihin sekä niiden soveltamiseen vakuutusten hinnoittelussa. Sovellusvaiheessa tutkitaan erityisesti kolmitilaista työkyvyttömyysmallia sekä työkyvyttö- myysvakuutuksen nettokertamaksua. Tutkielman aluksi on tarpeellista määritellä Markov-prosessi sekä siihen liittyvät siirtymäintensiteetit. Näiden avulla voimme tutkia tarkemmin Markov-prosessin ominaisuuksia sekä esitellä ja määritellä sovellusten kannalta tärkeitä ominaisuuksia kuten Kolmogorovin di erentiaaliyhtälöt sekä polkutodennäköisyydet. Teoriaosuuden tavoitteena on konstruoida diskreettiaikaisen Markovketjun ja hyppyhetkien avulla stokastinen prosessi, joka osoitetaan lopulta olevan jatkuva-aikainen Markov-prosessi. Markov-prosesseille löytyy useita käyttömahdollisuuksia, mutta tässä tutkielmassa keskityt ään vakuutusalaan ja sovelletaan niitä vakuutusten hinnoittelussa. Markov-prosessien soveltamisessa on kuitenkin oltava aina hyvin kriittinen, sillä Markov-prosesseille ainoastaan nykytila on relevantti ennustettaessa tulevaisuuden tilaa. Historian "unohtaminen"vaikuttaa väistämättä saatuihin tuloksiin. Pohditaan sitä kuinka realistisia ennusteita saadaan ja kuinka niitä käyttää hyödyksi. Sovellusosiossa tutustutaan työkyvyttömyyseläkevakuutuksen hinnoitteluun nettokertamaksun avulla. Määritetään kolmitilainen markovilainen malli, jonka tiloina ovat 'työkykyinen', 'työkyvytön' ja 'kuollut'. Oletetaan, että vakuutettu on oikeutettu jatkuva-aikaiseen yhden rahayksik ön suuruiseen korvaukseen joutuessaan työkyvyttömäksi. Määritellään tämän mallin avulla Kolmogorovin di erentiaaliyhtälöitä hyväksi käyttäen vakuutuksesta aiheutunut nettokertamaksu kahdella tavalla, vakioisten ja ei-vakioisten siirtymäintensiteettien avulla. Tutkitaan nettokertamaksun suuruutta eri pituisille vakuutussopimuksille. Simuloidaan vielä lopuksi nettokertamaksu vakioisten ja ei-vakioisten siirtymäintensiteettien tapauksessa. Tarkastellaan simuloitujen arvojen ja laskettujen tarkkojen arvojen erotuksen suhdetta tarkkoihin arvoihin. Tutkielmassa on tarpeellista esitellä lyhyesti myös simuloimiseen tarvittava teoria sekä simulointialgoritmi, jota on käytetty Markov-prosessien simuloimisessa. Simulointi on toteutettu Matlab-ohjelman avulla. Tutkielman lukemista helpottaa todennäköisyysteorian ja henkivakuutusmatematiikan perusteiden tuntemus. Toisaalta lukemista on yritetty helpottaa muutamilla merkinnöillä sekä havainnollistavilla kuvilla.
  • Karppo, Mariliina (2004)
  • Nietosvuori, Leena (2001)
  • Piiroinen, Joakim (2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan museokuluttajien kokemuksia museovierailun aikana. Tutkimus rakentaa tulkintaa museokuluttajien kokemuksista analysoimalla niitä hetkiä, jolloin kuluttajat kohtaavat museon tarjoaman palveluympäristön. Museokokemuksen analyysiin sovelletaan palvelumuotoilun teoriaa ja lähestymistapoja, jossa kontaktipisteiden merkitys nähdään merkityksellisenä kokemuksen muodostumisessa. Tutkimus pyrkii myös kehittämään museopalveluita, jotta museokuluttajille voidaan tarjota muistettavampia kokemuksia. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisin menetelmin havainnoimalla ja haastattelemalla museokuluttajia syyskuusta joulukuuhun 2013. Havainnointi suoritettiin Suomen kansallismuseon tiloissa haastattelujen ja juttutuokioiden lomassa. Haastatteluaineisto koostuu viidestä haastattelusta sekä 28 lyhyestä, keskustelumaisesta juttutuokiosta. Aineiston analyysissa on eritelty palvelukokemuksen syntymistä museotilassa sekä tyypitelty museokuluttajaryhmiä heidän kokemustensa perusteella. Tutkimuksen mukaan museokokemus muodostuu kolmesta osa-alueesta: museotunnelmasta, tarinoista ja oppimiskokemuksesta. Museotunnelma asettaa museovieraan tietynlaiseen rentoutuneeseen olotilaan. Rentoutunut olotila kumpuaa museon epäkaupallisesta ympäristössä, jossa toimitaan epäitsekkäästi toiset museovieraat huomioon ottaen. Museot toimivat myös tarinoiden välittäjinä itsestään toisille osapuolille, tarinat elävät aikaa ja voivat vaikuttaa vielä museovierailun jälkeenkin. Näyttelyistä etsitään lisäksi oppimiskokemuksia ja haastetta mielikuvitukselle. Museokävijät on tyypitelty tutkimuksessa kahteen tyyppiin: paljon ja harvoin museossa käyviin. Paljon museossa käyvät pystyvät nauttimaan museosta myös yksin ja heille museon tunnelma ja vaihtuvat näyttelyt ovat tärkeitä. Harvoin museossa käyvät hakevat helpompia elämyksiä osallistuttavista näyttelyistä ja heille on tyypillistä myös se, etteivät he saa kokemuksesta täyteläistä ilman sosiaalista kanssakäymistä. Kuluttajat hakevat yhä enemmän elämyksiä – myös museoista. Museon elämyksellisyyteen liittyy kaikkien aistien muodostama kokonaiskokemus. Moniaistisuuden lisäksi museokuluttajan osallistaminen näyttelyyn lisää näyttelyn elämyksellisyyttä.
  • Heliövaara-Peippo, Satu (Helsingin yliopisto, 2012)
    Menorrhagia significantly impairs the quality of life of many women and causes major health care costs. Hysterectomy has been the standard treatment for menorrhagia. Levonorgestrel-releasing intrauterine system (LNG-IUS) has been advocated as an alternative to surgery. The VuoKKo trial set out to compare the LNG-IUS and hysterectomy in the treatment of menorrhagia, and it consisted of 236 women, aged 35 49 years, referred for menorrhagia to the five university hospitals in Finland between 1994 and 1997. Of these women, 117 were randomized to treatment with hysterectomy and 119 to treatment with LNG-IUS. The follow-up visits took place at 6 and 12 months after treatment and again 5 and 10 years after randomization. The objective of this study was to compare the cost-effectiveness and effects on health-related quality of life (HRQoL), pain, lower urinary tract symptoms (LUTS) and cardiovascular disease (CVD) risk factors of these two treatment modalities during a 10-year follow-up. The continuation rate at 10 years was 94%. Of the 119 women assigned to LNG-IUS, 55 (46%) subsequently underwent hysterectomy over the 10-year period. HRQoL and psychosocial well-being improved during the first 5 years, but diminished between 5 and 10 years, presumably due to ageing. No significant differences emerged between the groups, but the overall costs per participant were lower in the LNG-IUS group ($3423) than in the hysterectomy group ($4937). Both hysterectomy and LNG-IUS decreased pain substantially. The occurrence of pain decreased most during the first 6 months and monthly frequent pain decreased most of all. Lower abdominal pain score (occurrence and intensity) decreased in both groups, but back pain score decreased only in the LNG-IUS group. Women treated by hysterectomy used more medication for urinary incontinence than women treated by LNG-IUS (12% vs. 1%, p=0.006). Urinary tract infections (34% vs. 14%, p=0.002), feeling of incomplete emptying (19% vs. 9%, p=0.04) and stress urinary incontinence (48% vs. 34%, p=0.04) were more common in women with hysterectomy than in LNG-IUS users. The CVD risk profile showed that women treated by hysterectomy had higher levels of inflammatory cytocines, TNF-α at 5 years (median 108.59 vs. 49.02 pg/ml) and hsCRP at 10 years (median 1.55 vs. 0.78 mg/ml) than women treated by LNG-IUS. Women treated by hysterectomy used more often estrogen therapy than women treated by LNG-IUS (56% vs. 27%, p PIENEMPI 0.001) 10 years after the treatment. LNG-IUS is a safe and cost-effective alternative to hysterectomy in the treatment of menorrhagia. The overall costs were approximately 31% lower in the LNG-IUS group than in the hysterectomy group. Both treatments have a favourable effect on HRQoL, but hysterectomy seems to predispose women more to CVD risk factors and LUTS over the long run.
  • Brummer, Tea (Helsingin yliopisto, 2012)
    In the 1990 s and up until 2002, annual numbers of hysterectomies for benign disease in Finland exceeded 10 000; only cataract surgeries and cesarean sections were more commonly performed on women. Hysterectomy is traditionally performed through laparotomy, meaning abdominal hysterectomy (AH), which currently is still the most common surgical approach for hysterectomy worldwide. In Finland, as well, a national cohort of hysterectomy for benign disease in 1996 showed AH as being the most common method, with 58%, but unlike in other nations, laparoscopic hysterectomy (LH) was fairly common, and performed for as many as 24%. Current guidelines state, that vaginal hysterectomy (VH) should be performed in preference to AH when possible. When VH is not possible, LH may avoid the need for AH; but LH is associated with an increased risk for urinary tract injuries. The aim of this study was to evaluate in a national setting the current trends of hysterectomy for benign disease, focusing on the incidence and risk factors for various complications. In addition, analysis concerns the coverage and effect of thrombosis and antibiotic prophylaxis. Prior to the national prospective FINHYST study in 2006, major complications of LH in 2000-2005 were analysed from the registers of the Patient Insurance Centre in Finland and compared to those of the previous decade. This register also served in verification of major complications involved in FINHYST, in which all 46 public hospitals where hysterectomies were performed collaborated, in addition to 7 private clinics. Detailed data were collected on intraoperative and on early- and late-onset postoperative complications. Risk factors for complications were analysed by logistic regression adjusted for confounders. In this thesis, also complications of FINHYST in 2006 were compared to the prospective national hysterectomy study in 1996, as a 10-year follow-up Since 2002, annual numbers of hysterectomies for benign disease in Finland gradually declined, and in 2007-2010 remained stable at an average 5 750 per year. By method, VH has been the most common approach in Finland since 2002, and LH surpassed AH in 2005. Urinary tract injuries, particularly ureter injuries with LH, were reduced to 0.3% in 2000-2005, representing a nearly three-fold reduction since the 1990 s. The FINHYST study in 2006, which covered 79.4% of national hysterectomies for benign disease, comprised 1 255 AHs (24%), 1 679 LHs (32%), and 2 345 VHs (44%), with respective overall complications occurring in 19.2%, 15.4%, and 11.7%, and major complications (organ injuries, reoperations or venous thromboembolism) in 4.0%, 4.3%, and 2.6%. No deaths occurred. Most bladder and bowel injuries were detected and repaired intraoperatively (88% and 83%). Risk factors for complications overall were adhesiolysis (OR 2.48), uterine size of 500 g or more (OR 1.44), and concomitant surgery (OR 1.28). Major complication risk factors were adhesiolysis (OR 2.41), more specifically bladder injuries associated with caesarean section (OR 4.01) and uterine size of 500 g or more (OR 2.88). Postoperative infections were associated with those overweight (OR 1.61), obese (OR 1.67), or extremely obese (OR 1.82), compared to those of normal weight. Pharmaceutical thrombosis prophylaxis (TP) was given to 64.8%. TP was associated with postoperative haemorrhage or haematoma in VH performed for prolapse (OR 4.82), and in AH (OR 2.87). Age of 55 or over reduced the risk for complications overall (OR 0.61), and for infections (OR 0.66); operative haemorrhage decreased with age. Antibiotic prophylaxis was given to 97.5%: cefuroxime alone to 38.5%, metronidazole alone to 9.9%, and metronidazole in combination with cefuroxime to 43.0%. Overall, 54% received metronidazole, which had no significant independent risk-reducing effect, nor any interactive effect when combined with cefuroxime, for total infections in any type of hysterectomy. Cefuroxime, however, had a risk-reducing effect (OR 0.29); also for all hysterectomy methods separately. No method was independently associated with complications, except for infections, for which AH, compared to LH, led to a risk for febrile events, wound infections, and urinary tract infections. Compared to AH, in both the hysterectomy methods (LH and VH) in which the vault is closed vaginally, the risk for pelvic infection was 5-fold. In conclusion, while numbers of hysterectomies in Finland have declined, the minimally invasive methods have overtaken AH. Such a trend promoting faster recovery from surgery has reduced complications, particularly infections. The follow-up also showed a reduction in ureter injuries in LH, and bowel injuries in VH. During the time that VH became the most common method for hysterectomy, its complications nearly halved.
  • Värränkivi, Leena (1992)
  • Haapanen, Kerttu (1956)
  • Ukkonen, Ilkka-Tapio (2013)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko traditionaalisen oikeuspositivismin kehittyminen moderniksi oikeuspositivismiksi ja sen täydentäminen ihmisoikeus- ja perusoikeussubstanssilla ratkaissut kysymykset oikeuden hyväksyttävyydestä ja oikeuden rajoista. Työssä selvitetään, miten modernin oikeuden teoriat ovat vastanneet kysymykseen oikeuden hyväksyttävyydestä ja oikeuden rajoista, minkälaisia ovat modernin oikeuden legitimaatiokriteerit, ja voidaanko näiden kriteerien avulla vastata kysymykseen oikeuden rajoista ja hyväksyttävyydestä. Työn keskeiset kysymyksenasettelut liittyvät modernin oikeuden ja yhteiskunnassa esiintyvien arvopostulaattien väliseen suhteeseen. Tätä kautta kysymys on myös positiivisen oikeuden autonomisuudesta ja olemisen ja pitämisen välisen rajan ja oikeuden suhteesta. Perus- ja ihmisoikeuksien luonne ihmisten välisinä intersubjektiivisina oikeuksina tai ihmisen ja valtion välisinä subjektiivisina oikeuksina määrittää omalta osaltaan modernin oikeuden legitimaatiokriteereitä. Työssä esitellään aluksi kolme erilaista oikeuspositivismiin perustuvaa kuvaa oikeuden legitimaatioperustasta. Traditionaalista oikeuspositivismia edustavan Max Weberin teoria ja siinä kuvattu materialisoitumistendenssi on ollut keskeinen lähtökohta oikeuden kehityksestä viime vuosikymmeninä käydylle keskustelulle. Weberin analyysi kapitalistisesta byrokraattisesti hallitusta länsimaisesta yhteiskunnasta toimii pohjana kahdelle modernia oikeutta edustavalle teorialle. Jürgen Habermasin teoria modernista oikeudesta liittää perusoikeudet ja oikeusvaltion periaatteet olennaiseksi osaksi modernia oikeutta. Kaarlo Tuorin kriittisessä oikeuspositivismissa oikeuden eri tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja oikeuden liikkuva pintataso joutuu alistumaan oikeuskulttuurin ja oikeuden syvärakenteen tasoilta tulevalle normatiiviselle sensuurille. Ihmisoikeudet ja demokratiaperiaate nähdään oikeuden syvärakenteen normatiivisina ideoina. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuu, onko esitetty legitimaatioperusta riittävä, jotta positiiviseen oikeuteen rakenteellisesti liittyvä totalitarismin vaara ja oikeuden hyväksyttävyyden ja rajojen ongelma voidaan tyydyttävästi ratkaista. Modernin oikeuden kuvauksen ja legitimiteettikriteerien esittelyn jälkeen pyritään vastaamaan havaittuihin ongelmiin aristoteelisen hyve-etiikan ja kommunitaristisen ajattelun avulla. Aristoteelisen maailmankuvan muuttuminen valistusfilosofioiden vaikutuksesta on tässä työssä esitetyn käsityksen mukaan osaltaan vaikuttanut atomistisen individualistisen ajattelun laajaan reseptioon ja aristoteelisen yhteisöllisen tradition syrjäytymiseen. Edellä esitettyyn kehityskulkuun liittyy keskeisinä ongelmina moraalisen toimijan häviäminen, filosofisen tradition sirpaloituminen ja individuaalisten vapausoikeuksien ylikorostaminen. Aristoteelisen hyve-etiikan ja yhteisöllisen ajattelun soveltaminen moderniin maailmaan haastaa yksilön muuttamaan ajatteluaan. Modernin oikeuden teorioiden esittämät legitimaatiokriteerit vaativat tässä työssä esitetyn näkemyksen mukaan yhtäältä demokratian tarkastelua kansalaisyhteiskunnan toimivuuden kannalta. Demokratian osalta kysymys kohdentuu siihen, tarjoaako edustuksellinen demokratia mahdollisuudet legitiimisyyskriteereinä esitettyjen kansalaisyhteiskunnan diskurssien toteutumiselle, vai tulisiko demokratiaa kehittää deliberatiivisempaan suuntaan riittävien diskurssien toteutumiseksi. Etenkin vaatimukset kommunikaatiotilanteiden tasa-arvoisuudesta ja kaikkien mahdollisuudesta osallistua vaikuttavat nykyisen järjestelmän kannalta haasteellisilta. Toisaalta legitiimisyyskriteerien toteutumisen kannalta ihmisten keskinäinen kunnioitus ja kansalaisvastuun merkitys korostuu ihmisten välisessä jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin sijoittuvat oikeudet ja velvollisuudet puoltavat yhteisöllisen elämäntavan ja ajattelun kehittämistä. Aristoteeliseen filosofiaan kuuluu käsitys ihmisen koko elämän kestävästä henkisestä kehityksestä. Ajattelun ja siten itsensä kehittäminen on jokaisen velvollisuus ihmisenä. Itselliset itseään hallitsevat kansalaiset, jotka osallistuvat aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoprosesseihin voivat yhdessä muodostaa niin vahvan kansalaisyhteiskunnan, että modernin oikeuden legitimaatiokriteerien on mahdollista toteutua.
  • Noponen, Niko (Helsingin yliopisto, 2011)
    In the first half of the 20th century, most moral philosophers took the concept of virtue to be secondary to moral principles or emotions, though in various and mutually conflicting ways. In the early 1960s interest in the virtues was restored by the analytic philosophers Elizabeth Anscombe and Georg Henrik von Wright, the younger colleagues and friends of the late Wittgenstein. Later, Alasdair MacIntyre became a leading virtue ethicist. In 1981, MacIntyre introduced in After Virtue the concept of practices, which he based on the Aristotelian distinction between praxis and poiesis. This dissertation examines MacIntyre s characterization of the interconnectedness between practices and virtues, especially in relation to skills, education, and certain emotions. The primary position of the virtues is defended against the tendency in modern moral philosophy to overemphasize the role either of principles and rules or of emotions. The view according to which rational action and acting according to the virtues is best conceptualized as following rules or principles is criticized by arguments that are grounded by some Wittgensteinian observations, and that can be characterized as transcendental. Even if the virtues cannot be defined by, and are not based entirely on, emotions, the role of certain emotions on the learning and education of skills and virtues are studied more carefully than by MacIntyre. In the cases of resentment, indignation, and shame, the analysis of Peter Strawson is utilized, and in the case of regret, the analysis of Bernard Williams. Williams analysis of regret and moral conflict concludes in a kind of antirealism, which this study criticizes. Where education of practices and skills and the related reactive emotions are examined as conditions of learning and practicing the virtues, institutions and ideologies are examined as obstacles and threats to the virtues. This theme is studied through Karl Marx s conception of alienation and Karl Polanyi s historical and sociological research concerning the great transformation . The study includes six Finnish-published articles carrying the titles Our negative attitudes towards other persons , Authority and upbringing , Moral conflicts, regret and ethical realism , Practices and institutions , Doing justice as condition to communal action: a transcendental argument for justice as virtue , and Alienation from practices in capitalist society: Alasdair MacIntyre s Marxist Aristotelianism . The introductory essay sums up the themes of the articles and presents some central issues of virtue ethics by relating the classical Socratic questions to Aristotelian practical philosophy, as well as to current controversies in metaethics and moral psychology.
  • Lepistö, Pekka (2006)
    Tutkimuksessa tarkastellaan äärioikeistolaisen nuorisojärjestön, Sinimustien lakkauttamisoikeudenkäyntiä. Oikeudenkäyntiä käytiin Helsingin raastuvanoikeudessa vuosina 1936 ja 1938. Sinimustat joutui oikeuteen Virossa joulukuussa 1935 tapahtuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, koska vallankaappausyrityksen valmisteluihin osallistui järjestön johtojäseniä. Sinimustat lakkautettiin väliaikaisesti tammikuussa 1936, kun yhteys vallankaappausyrityksen ja järjestön jäsenten välillä selvisi. Itse lakkauttamisoikeudenkäynti alkoi helmikuussa 1936. Joulukuussa 1936 julistetun päätöksen jälkeen Sinimustat valittivat hovioikeuteen, joka palautti jutun raastuvanoikeuteen muotovirheen vuoksi. Uusi oikeudenkäynti käytiin keväällä 1938. Tutkittu aikajakso on 1930-luvun loppupuoli. Tarkempi rajaus oikeudenkäynnin ja puoluelehdistön osalta on joulukuusta 1935 joulukuuhun 1936 ja tammikuusta 1938 toukokuuhun 1938. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella Sinimustat-järjestöä vastaan käytyä oikeudenkäyntiä. Tutkimuksessa ei ole kuitenkaan keskitytty pelkästään syyttäjän ja vastaajan argumenttien esittämiseen, vaan on lisäksi pyritty kiinnittämään oikeudenkäynti sisä- ja ulkopoliittiseen kontekstiin. Sinimustien lakkautusta haettiin yhdistyslain mukaisesti ”lain ja hyvien tapojen vastaisesta toiminnasta”. Se, kuinka syyttäjä esitti järjestön toimineen tällä tavoin, liittyy tuon ajan poliittiseen kontekstiin. Sisä- ja ulkopoliittista kontekstia ei ole tarkasteltu tutkimuksessa vain syytekohtien taustoina, vaan on myös tarkasteltu poliittista painetta, jota Sinimustat-järjestö aiheutti suomalaisessa yhteiskunnassa. Oikeudenkäynnin lisäksi on seurattu tapauksen herättämää keskustelua poliittisen päivälehdistön avulla. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat olleet Helsingin raastuvanoikeuden yhdeksännen osaston tuomiokirjat ja asiakirjavihot, jotka löytyvät Kansallisarkistosta. Poliittisen kontekstin tarkastelussa on käytetty Suomen 1930-luvun sisä- ja ulkopolitiikkaa käsitteleviä tutkimuksia. Poliittisesta päivälehdistöstä on valittu viisi lehteä edustamaan eri suuntauksia. Lehdet ovat: Suomen Sosialidemokraatti, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Uusi Suomi ja Ajan Suunta. Syyttäjä vaati Sinimustien lakkauttamista lain ja hyvien tapojen vastaisesta toiminnasta. Viron vallankaappausyritys oli kuitenkin syy, miksi järjestöä ryhdyttiin lakkauttamaan. Järjestön jäsenten liittyminen Viron tapahtumiin antoi viranomaisille mahdollisuuden tutkia myös Sinimustia. Järjestö oli aiheuttanut jo aiemmin eduskunnassa, lehdistössä ja kouluviranomaisten keskuudessa keskustelua nuorten politikoinnista. Viranomaiset eivät halunneet antaa tilaisuuden mennä ohitse, kun Sinimustat oli nyt mahdollista lakkauttaa. Poliittisista puoluelehdistä Ajan Suunta ja Suomen Sosialidemokraatti olivat kaikkein aktiivisimpia kirjoittaessaan oikeudenkäynnistä. Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) äänenkannattaja Ajan Suunta oli lehdistä ainoa, joka avoimesti puolusti Sinimustia. Muut kolme lehteä kirjoittivat vähemmän ja neutraalimmin tapahtumasta. Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet suhtautuivat kuitenkin kielteisesti Sinimustiin. IKL-mielinen Uusi Suomi oli ainoa, joka oli kirjoittelussaan aidosti neutraali. Vuoden 1936 oikeudenkäynti oli todellinen taistelu järjestön olemassaolosta. Vuonna 1938 käyty oikeudenkäynti ei enää todellisuudessa kiinnostanut lehdistöä eikä myöskään Sinimustien johtoa. Jo ennen oikeudenpäätöstä keväällä 1938 Sinimustat oli käytännössä haudattu järjestö. Sen paikan oli ottanut IKL:n uusi nuorisojärjestö Mustapaidat.
  • Ala-Kokkila, Kari (2001)
    Tutkielmassa on paneuduttu erilaisten tehokkuuspalkkamallien avulla työmarkkinoiden toimintaan. Kiinnostuksen kohteena ovat olleet etenkin työntekijöiden palkkaerot ja kannustimet sekä työttömyyden selittäminen. Tehokkuuspalkkamallien mukaan työttömyys aiheutuu siitä, että yritysten itse asiassa kannattaa maksaa enemmän kuin mitä kysynnän ja tarjonnan tasapainottava markkinapalkka olisi, koska tällöin työvoiman laatu paranee. Tähän on kaksi syytä: ensinnäkin hyvä palkka kannustaa ahkeroimaan lujemmin. Toiseksi, työnhakijat ovat parempia, kun palkka on houkuttelevampi. Tutkimuksessa on esitelty perusteellisesti neljä tehokkuuspalkkamallia. Albrechtin ja Vromanin malli laajentaa tunnettua Shapiron ja Stiglitzin tehokkuuspalkkamallia siten, että työntekijät kokevat työn raskauden kukin eri tavalla. Mallilla on kaksi päätulosta: sillä ei ole puhtaan strategian Nash -tasapainoa, joten yritykset eivät tarjoa yhtä ainoaa tehokkuuspalkkaa. Sen sijaan sillä on hajontatasapaino eli tehokkuuspalkkoja on useita, kullekin työntekijätyypille omansa. Yritys maksaa markkinapalkkaa enemmän, koska tällöin se saa sellaisia työntekijöitä kuin todella tarvitsee. Kimballin mallissa perehdytään työmarkkinoiden dynaamiikkaan. Jos työmarkkinoita kohtaa shokki, niin palkka tasoittaa sen vaikutuksia. Vastaavasti työllisyys sopeutuu viiveellä, koska yritysten on helpompaa muuttaa työntekijöidensä palkkoja kuin määrää. Työmarkkinoiden joustavuus vaikuttaa aivan keskeisesti shokkeihin sopeutumisen nopeuteen. Lindenin mallissa puolestaan tutkitaan, miten koulutus vaikuttaa työmarkkinoiden toimintaan. Havaitaan, että jos työntekijöillä on mahdollisuus edetä urallaan yrityksen sisällä parempiin tehtäviin, niin tällöin heiltä voi vaatia varsin paljon, eikä heille tarvitse maksaa edes rajatuotostaan vastaavaa markkinapalkkaa. Tavallaan heitä riistetään. Tosin heidän tilanteensa voi nähdä toisinkin. Hyväksyessään huonomman työn työnhakija kuitenkin pääsee mukaan kilpailuun paremmista - saa jalkansa oven väliin. Näin ollen hänen kannaltaan kyse on siten sijoituksesta tulevaisuuteen, jonka tuotto saattaa lopulta olla suurempi kuin huonon työn aiheuttama väliaikainen haitta. Rebitzerin ja Taylorin mallissa työnantaja voi tarjota kahdenlaisia työehtoja, parempia A-sopimuksia ja huonompia B-sopimuksia - esimerkiksi pysyviä virkoja ja sijaisuuksia. Työnantajan käyttäytymiseen vaikuttaa se, millaisilla markkinoilla se toimii sekä millaista teknologiaa se käyttää. Tilanteestaan riippuen se voi palkata joko A- tai B-sopimuksilla - tai molemmilla, jolloin A-työläiset muodostavat perustyöväen ja B-työläisiä palkataan kysyntähuippuja tasaamaan.