Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 654-673 of 25615
  • Kortteinen, Lotta (2013)
    Tämä on tutkimus helsinkiläisistä ammattikouluttamattomista työttömistä nuorista, jotka osallistuivat Jääkiekon MM-kilpailut 2012 -työllistämishankkeeseen. Tutkimus on puheenvuoro nuorisotyöttömyyttä koskevaan ajankohtaiseen keskusteluun, jossa nuorten työttömien kokemuksia on käsitelty laadullisin menetelmin edelleen varsin vähän. Tutkimuksessa esitetään näkökulmia työllistämishankkeessa keskeyttämisen syihin ja vertaillaan hankkeessa keskeyttäneiden ja hankkeen loppuun asti suorittaneiden nuorten kokemuksia. Samalla kartoitetaan nuorten ajatuksia työttömyydestä ja työstä sekä selvitetään nuorten kokemuksia aktivoivasta työvoimapolitiikasta. Analyysiin kohteena on myös nuorten mielestä ihanteellinen työ ja nuorten odotukset työelämältä ja omalta tulevaisuudeltaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmestatoista teemahaastattelusta, joista kahdeksan on työllistämishankkeessa keskeyttäneitä nuoria ja viisi hankkeen loppuun asti suorittaneita nuoria. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, jossa edetään keskeisten, etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten varassa. Tutkimuksessa nähdään nuoret subjekteina, aktiivisina valintoja tekevinä toimijoina, jotka antavat toiminnalleen erilaisia merkityksiä. Tutkimuksen nuoret ovat eräänlaisia nuorisotyöttömyyden asiantuntijoita, joilla on ensikäden tietoa omista kokemuksistaan. Tutkimuksen aihe on osittain entuudestaan kartoittamaton tutkimusalue, jota on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tarkoituksena onkin teorian testaamisen sijaan etsiä uusia ajatusmalleja. Tutkimuksen nuoret jakautuivat karkeasti ottaen kahteen ryhmään: lukion käyneisiin nuoriin, jotka etsivät parhaillaan omaa alaa ja viettivät välivuosia ja sellaisiin nuoriin, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen kiinnittyneet minnekään ja joilla on taustalla usein myös aikaisempia keskeyttämisiä. Tutkimus vahvistaa yleisen käsityksen siitä, että helsinkiläiset nuoret haluavat pysyä pääkaupunkiseudulla, vaikka eivät löytäisikään täältä työtä tai opiskelupaikkaa. Työllistämishankkeen keskeyttämisen syyt voidaan jakaa kahteen kategoriaan: nuorten itse esiin ottamiin syihin ja taustatekijöihin. Nuorten itse esille nostamista syistä keskeisimmät liittyivät työtehtäviin ja työharjoittelupaikkaan. Keskeyttäneitä nuoria yhdistäviä taustatekijöitä tutkimuksen aineistosta löytyy neljä: aikaisemmat keskeyttämiset, työläistaustaiset vanhemmat, jääkiekon MM-kilpailut motivaation kohteena ja työharjoitteluun liittyneet tarkat odotukset. Tutkimuksen nuoria kuvaa pikemminkin aktiivisuus kuin passiivisuus ja he kokevat, että voivat itse vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiensa toteutumiseen. Kaikkia tutkimuksen nuoria yhdistää motivaatio työhön ja halu tehdä jotain muuta kuin olla kotona. Tutkimuksen nuorille ihannetyö on sellainen, jossa viihtyy ja josta saa riittävän toimeentulon. Positiivinen työilmapiiri ja mahdollisuus joustavaan itsenäiseen työskentelyyn ovat myös nuorille tärkeää. Tutkimuksen nuorten kyky suunnitella tulevaisuuttaan on vaihtelevaa. Osalla on selkeitä suunnitelmia tai tarkkoja toiveita oman tulevaisuuden suhteen ja osa taas tuntui olevan melko hukassa. Hukassa oleminen näkyi aineistossa siten, että nuori ei kyennyt näkemään itseään missään kahden tai viiden vuoden kuluttua. Eniten näitä nuoria, joilla ei ollut suunnitelmia tulevaisuuden suhteen löytyi keskeyttäneiden joukosta. Kaiken kaikkiaan nuorten tulevaisuuden suunnitelmat, toiveet ja haaveet vaikuttivat kovin tavallisilta ja varsin realistisilta. Nuoret haaveilevat onnellisuudesta, terveenä olemisesta, opiskelupaikan löytymisestä, riittävästä toimeentulosta, vakituisesta työpaikasta, itsenäistymisestä, omaan kotiin muuttamisesta, oman perheen perustamisesta, matkustelemisesta ja maailman näkemisestä, sekä velkojen poismaksamisesta. Ylipäätänsä nuoret toivoivat tulevaisuudelta varmuutta. Varmuutta nuorille edustaa pysyvyys, jonka voi saavuttaa pitkäaikaisen opiskelupaikan tai pysyvän työpaikan kautta. Parhaimmillaan työllistämishanke oli nuorille mahdollisuus suunnan muutokseen tai "oman jutun löytymiseen". Tutkimuksen nuoret kokivat työharjoittelun hyvänä ja helppona tapana tutustua työelämään. Työharjoittelusta nuoret saivat rytmiä arkeen ja tarvitsemaansa työkokemusta. Samalla hankkeeseen osallistuminen lisäsi nuoren itseluottamusta ja kokemusta siitä, että kelpaa jonnekin. Koulutettujen vanhempien lapset näyttäisivät selviytyvän työttömyysjaksosta kouluttamattomien lapsia paremmin, ainakin jos selviytymistä mitataan työllistämishankkeen kautta yhteiskuntaan kiinnittymisellä. Tulevaisuuden suunnittelemattomuus tai hetkessä eläminen voidaan nähdä yhtenä nuorten selviytymisstrategiana. Myös väärien valintojen ja epäonnistumisen pelko ja oman alan löytämisen vaikeus näkyivät tutkimuksen nuorten kertomuksissa. Erityisesti aikaisemmat keskeyttämiset oppilaitoksissa lisäävät nuorten pelkoa epäonnistumisesta. Joillakin tutkimuksen nuorista esiintyy selvää kouluallergiaa, eli negatiivista suhtautumista kouluttautumiseen. Nämä nuoret eivät kyenneet näkemään itseään ”koulun penkillä” ja ovat ylipäätänsä orientoituneet erilaisten töiden kokeilemiseen ja sitä kautta oman alan löytymiseen.
  • Jääskeläinen, Nina (2004)
    Suomalaisten näyttelijöiden työelämä muuttui 1990-luvulla. Vakinaiset työpaikat vähenivät, työttömyys lisääntyi ja uusia teatteriryhmiä syntyi kiinteiden ammattiteattereiden ulkopuolelle. Toisaalta lyhytaikaiset työsuhteet teattereissa ja televisio- ja elokuvatuotannossa lisääntyivät ja näyttelijöiden työnkuva laajeni perinteisen näyttelemisen ulkopuolisille alueille. Osa näyttelijöistä suhtautui hyvin kielteisesti kiinteisiin ammattiteattereihin ja valitsi freelancena toimimisen. Pienet, syrjäiset laitosteatterit kärsivät koulutetun työvoiman puutteesta Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka näyttelijöiden työelämässä tapahtuneet muutokset heijastuivat näyttelijöiden ammattiliittoon, Suomen Näyttelijäliittoon.1990-luvun lopulla yli puolet Näyttelijäliiton työssäkäyvistä jäsenistä työskenteli freelanceina. Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät, työttömät sekä vakituisissa työsuhteissa työskentelevät jäsenet asettavat toisistaan eroavia odotuksia ammattiliitolle. Tutkimuskysymyksiä ovat, kuinka Näyttelijäliitto otti huomioon jäsentensä toiveet, kenen puolelle liitto asettui jäsenistön vaatimusten hajotessa ja kuinka freelancenäyttelijöiden määrän kasvu vaikutti jäsenten keskinäisiin suhteisiin. Tärkeimmät lähteet ovat olleet Näyttelijäliiton jäsenlehden Ämyrin vuosikerrat 1990-2000. Lisäksi lähteinä on käytetty Näyttelijäliiton kannanottoja, vetoomuksia ja tiedonantoja sekä toimintakertomuksia. Näyttelijöiden työn muuttumisen kuvaamisessa on käytetty lähteinä etenkin Pia Pesosen tutkimusta ”Näyttelijä ja muutos” sekä Tiina Vihma-Purovaaran tutkimusta ”Rakas, vihattu ura”. Ammattiyhdistysliikettä 90-luvulla on kartoitettu pääasiassa Kaj Ilmosen ja Kimmo Kevätsalon kirjan ”Ay-liikkeen vaikeat valinnat” avulla. Tutkimuksen perusteella Näyttelijäliiton toiminnassa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia 1990-luvulla. Näyttelijöiden työttömyyden kasvun johdosta liitto tehosti työn ja tekijöiden kohtaamista perustamalla oman työnvälityksen ja järjestämällä koulutusta pienesitysten markkinointiin ja tuotantoon. Liitto ei kuitenkaan suostunut freelancenäyttelijöiden, joidenkin teatterinjohtajien ja tiedotusvälineiden vaatimuksiin heikentää näyttelijöiden irtisanomissuojaa. Näyttelijäliiton jäsenten jakautuminen freelanceuhin ja teattereihin kiinnitettyihin näyttelijöihin aiheutti vahinkoa liiton yhtenäisyydelle. Näyttelijäliitto väitti toimivansa sekä teattereissa että freelancena toimivien näyttelijöiden etujen valvojana, mutta käytännössä liitto ei kiinnittänyt riittävästi huomiota freelancejäsenten määrän huomattavan kasvun aiheuttamiin muutospaineisiin 1990-luvulla. Julkisuudessa Näyttelijäliittoa arvosteltiin jyrkästi freelancenäyttelijöiden edunvalvonnan laiminlyönnistä ja liiton julkisuuskuva huononi 1990-luvulla. Näyttelijäliiton mahdollisuudet vaikuttaa näyttelijöiden televisio-, elokuva- ja mainossopimuksiin heikentyivät jyrkästi 1990-luvulla. Osasyy tähän oli liiton jäsenten tietämättömyys ja piittaamattomuus palkkiotasosta ja sopimusmalleista. Parhaiten Näyttelijäliitto onnistui 1990-luvulla perinteisessä tehtävässään teattereiden työehtosopimusten säätelijänä. Näyttelijän ammatin uusiin sovelluksiin Näyttelijäliitto ei pystynyt eikä juuri halunnut puuttua.
  • Salmelin-Tikkala, Satu (2003)
    Tämän tutkielman tarkastelukohteena on eräs kaupunkisuunnittelun kentällä toimiva asiantuntijaryhmä eli asuintalosuunnittelua tekevät arkkitehdit. Arkkitehtikentän sisäisen diskurssin tarkastelun avulla tarkoitukseni on selvittää, kuinka hyvä maku -joka ilmenee tyylissä- tuotetaan, ylläpidetään ja legitimoidaan; keiden maku pääsee hallitsemaan diskurssin kenttää ja lopuksi:kuinka arkkitehdit käyttävät hyvän maun asiantuntemustaan legitimoidakseen oman asemansa arkkitehtuurin kentällä. Aineistoni koostuu kolmesta eri aineistosta: Arkkitehti-lehdessä vuosina 1991-2001 julkaistuista Helsingin asuintalosuunnittelua käsittelevistä artikkeleista, Arkkitehti-lehden päätoimittajan haastattelusta sekä niiden arkkitehtien haastatteluista, joiden töitä lehti oli julkaissut ko. ajanjaksolla. Analyysini liittyy temaattisesti kahteen sosiologiseen keskusteluun. Ensinnäkin Pierre Bourdieun käsityksiin sosiaalisen maailman muodostumisesta erilaisista kentistä, joiden hallinnasta ja siellä käytettävien sääntöjen määrittelystä toimijat kamppailevat; ja toisaalta hänen käsityksiinsä mausta distinktioiden tekijänä. Käytän maku-käsitettä siinä merkityksessä, että se on erottumista tai erottautumista tuottava seikka, jolla pyritään legitimoimaan oma asema eli oma asiantuntijuus arkkitehtoonisen diskurssin kentällä. Tarkoitukseni on löytää sellaisia puhetapoja, jotka määrittävät arkkitehtiprofession rajoja ja mahdollisuuksia asuintalosuunnittelussa. Toinen sosiologinen keskustelu liittyy professiotutkimukseen. Professiot ja asiantuntemus liitetään usein yhteen. Koulutuksen kautta saavutetaan professiolle tyypillinen erikoisalueen tieto, spesialiteetti. Arkkitehtien spesialiteetti liittyy makuun ja tyyliin. Tällaisen klassisen asiantuntijuuden määritelmän rinnalle on ollut nousemassa maallikkoasiantuntijuus, kokemukseen perustuva tieto. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki vuodelta 2000 vahvistaa kaupunkilaisten osallistumista suunnitteluprosessiin. Tarkastelen myös sitä, kuinka kaupunkilaiset ts. maallikkoasiantuntijat otetaan vastaan arkkitehtien - klassista asiantuntijuutta edustavien - keskuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää hyvään makuun liittyvää asiantuntijuutta ja asiantuntijuuden tuottamiseen ja legitimointiin liittyviä mekanismeja puheessa. Arkkitehtipuheessa tuli esiin vallalla oleva tyylillinen hegemonia. Taustalla ovat mm. ammattikunnan kollegiaalisuus ja siihen liittyvä profession yhtenäisyys. Toisaalta ulos päin yhtenäiseltä näyttävän ryhmän sisällä käydään kamppailua alan eliittiin pääsystä. Kamppailua käydään yhä hienojakoisempien erottelujen kautta ja huipulle on vain harvalla asiaa. Eliitti hallitsee kentän sisäistä diskurssia. Asiantuntijuus suhteessa maallikkoasiantuntijoihin tuotetaan osoittamalla oman tiedon paremmuus kentälle pyrkiviin nähden. Ammattilainen osoittaa pätevyytensä tekemällä legitiimit erottelut hyvän ja huonon maun välillä, ja näin hän kykenee erottautumaan maallikoista.
  • Pylkkänen, Aura (2012)
    Tutkielman tavoitteena on kartoittaa vaikeasti työllistettävien alle 25-vuotiaiden helsinkiläisnuorten kokemuksia viranomaiskontrollista sekä TE-toimistossa että sektorirajat ylittävää viranomaisyhteistyötä toteuttavassa työvoiman palvelukeskuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä parhaillaan valmistellaan työvoiman palvelukeskusten lainsäädäntöä sekä uudistetaan kuntouttavan työtoiminnan lainsäädäntöä. Myös nuorten yhteiskuntatakuun uudistaminen on aloitettu syksyllä 2011. Laadullista tutkimustietoa nuorten palveluista on kuitenkin niukasti, ja tutkimusten vaikutukset politiikkaan ovat olleet vähäisiä. Tutkimuskysymykset käsittelevät nuorten työttömien kokemuksia institutionaalisesta vuorovaikutuksesta, koetusta sosiaalisesta tuesta ja kontrollista sekä luottamuksen tai luottavaisuuden vaikutusta asiakkaan roolissa toimimiseen. Tutkimus pohjautuu sosiaalisen pääoman teorioihin, joista nousevat ydinkäsitteet sosiaalinen tuki, sosiaalinen kontrolli, luottamus sekä luottavaisuus. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurissa. Nuorten tiimin asiakkaat ovat alle 25-vuotiaita vaikeasti työllistettäviä nuoria, jotka on ohjattu moniammatilliseen palvelukeskukseen työ- ja elinkeinotoimistosta tai sosiaaliasemalta peruspalvelujen osoittauduttua riittämättömiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen asiakkaan teemahaastattelusta sekä yhdestä ohjaajaparihaastattelusta. Analyysimenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysiä ohjaa refleksiivinen tutkimusote, joka pyrkii huomioimaan tutkimustilanteeseen vaikuttavat tekijät ja tutkijan position. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että työhallinnon palvelukulttuurilla on merkittävä vaikutus nuoren työttömän pärjäämiseen palvelujen asiakkaana. TE-toimistossa nuoriin kohdistuva kontrolli on sekä suoraa, kuten etuuksia koskevaa, mutta myös epäsuoraa. Piilokontrolli noudattaa normatiivista ajattelutapaa, jolloin nuori tulkitaan syrjäytymisuhan alaiseksi ja pyritään sosiaalistamaan palkkatyöhön keinolla millä hyvänsä. TE-toimistossa esitetyt vaihtoehdot näyttäytyvät nuorten kertomuksissa pakkotyöllistämisenä, usein eri ammattialalle tai täysin epämielekkääksi koetulle paikalle. Kritiikkiä herättävät toimenpiteiden pakottavuuden lisäksi riittämätön tiedotus sekä palvelun vaihtelevuus. Myös työttömän omaa vastuuta ja aktiivisuutta korostava palvelukulttuuri aiheuttaa vaikeuksia niille nuorille, jotka kärsivät näköalattomuudesta tai elämänhallintaa varjostavista henkilökohtaisista ongelmista. Nuorten palvelutarve on vaarassa jäädä tunnistamatta, mikäli työhallinnon ja nuorten työttömien tavat määritellä työttömyyden taustalla piilevät ongelmat ovat ristiriidassa keskenään. Palvelukeskuksessa sosiaalisena tukena näyttäytyvä palvelukulttuuri korostaa yksilöllistä työotetta, johon sisältyy elämäntilanteen kokonaisvaltainen selvittely, pidemmät asiakasajat sekä asiointi samojen virkailijoiden kanssa. Virkailijat pyrkivät kohtelemaan nuoria tasavertaisesti, jolloin asiantuntijuutta rakennetaan yhdessä nuorten kanssa. Palvelukeskuksessa tapahtuvassa institutionaalisessa vuorovaikutuksessa nuorten kokemaa luottamusta ja luottavaisuutta lisäävät yhdessä sovitusta kiinni pitäminen, työntekijöiden reilu ja johdonmukainen toiminta sekä toimenpiteiden oikeudenmukaiseksi kokeminen. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa toimenpiteiden ajoittamiseen ja sisältöön, ja onnistumisen kokemukset kasvattavat itsetuntoa ja auttavat nuoria orientoitumaan tulevaisuuteen. Nuorten halukkuus ratkaista työttömyytensä liittyy vahvasti nuorten käsitykseen itsestään toimijoina. Tutkielman aineiston perusteella TE-toimiston palvelu vahvistaa nuorten kokemusta ajautumisesta, kun palvelukeskuksessa nuoret tunnistavat oman tekemisensä arvokkuuden ja merkityksellisyyden. Työttömyyden ratkaisemisessa olennaiseksi muodostuu palvelujen piiriin pääsy ja erityisesti riittävä tiedotus, jolla on vaikutus motivaatioon ja sitoutumiseen. Mikäli nuori työtön kohdataan arvostavasti, ja tämän omiin kykyihin ja resursseihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti, on tuloksena nuoren toimijuuden ja osaamisen tunnustaminen, joka parhaimmillaan tukee nuoren elämänhallintaa sekä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Nuorisotyöttömyys Sosiaalinen pääoma Työhallinto Sosiaalinen kontrolli Sosiaalinen tuki Luottamus
  • Ropponen, Elina (1998)
  • Kumpukallio, Minna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vankilapappien ammatillista identiteettiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitä vankilassa pappina oleminen on, millaisilla teologisilla tausta-ajatuksilla papit vankiloissa työskentelevät sekä mitkä ovat ne tekijät, joiden kautta vankilapappien ammatillinen identiteetti rakentuu. Varsinaista ammatilliseen identiteettiin liittyvää tutkimusta ei ole vankilapapeista aiemmin tehty. Tutkimus esittelee haastattelemalla saadun aineiston avulla vankilapappien näkemyksiä omasta työstään ja oman ammattinsa kokemisesta. Tutkimuksen lävistävät ammatillisen identiteetin neuvottelun tilat, joiden kautta vankilapappien identiteetin rakentumista hahmotetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu kymmentä päätoimista vankilapappia eri puolilta Suomea. Otos on kattava, sillä tutkimusta tehdessä Suomessa oli 13 päätoimista vankilapappia. Haastattelut tehtiin joulukuussa 2012 ja alkuvuodesta 2013. Aineisto käsiteltiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että vankilapappien työtä leimaa käsitys siitä, että sielunhoito on ennen kaikkea rakastava ja kunnioittava asenne toista ihmistä kohtaan. Se toimii pappien työn perustana vankilassa. Papit korostavat luomisen teologian kautta ihmisarvoa ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Ammatillinen identiteetti rakentuu identiteetin neuvottelun tilojen kautta. Erityisesti identiteetti rakentuu sosiaalisten suhteiden kautta. Suhteet vankilan henkilökuntaan ja vankeihin vaikuttavat pappien kokemuksiin itsestä vankilan työntekijänä.
  • Mattila, Pasi (Helsingin yliopisto, 2006)
    Volatilization of ammonia (NH3) from animal manure is a major pathway for nitrogen (N) losses that cause eutrophication, acidification, and other environmental hazards. In this study, the effect of alternative techniques of manure treatment (aeration, separation, addition of peat) and application (broadcast spreading, band spreading, injection, incorporation by harrowing) on ammonia emissions in the field and on nitrogen uptake by ley or cereals was studied. The effect of a mixture of slurry and peat on soil properties was also investigated. The aim of this study was to find ways to improve the utilization of manure nitrogen and reduce its release to the environment. Injection into the soil or incorporation by harrowing clearly reduced ammonia volatilization from slurry more than did the surface application onto a smaller area by band spreading or reduction of the dry matter of slurry by aeration or separation. Surface application showed low ammonia volatilization, when pig slurry was applied to tilled bare clay soil or to spring wheat stands in early growth stages. Apparently, the properties of both slurry and soil enabled the rapid infiltration and absorption of slurry and its ammoniacal nitrogen by the soil. On ley, however, surface-applied cattle slurry lost about half of its ammoniacal nitrogen. The volatilization of ammonia from surface-applied peat manure was slow, but proceeded over a long period of time. After rain or irrigation, the peat manure layer on the soil surface retarded evaporation. Incorporation was less important for the fertilizer effect of peat manure than for pig slurry, but both manures were more effective when incorporated. Peat manure applications increase soil organic matter content and aggregate stability. Stubble mulch tillage hastens the effect in surface soil compared with ploughing. The apparent recovery of ammoniacal manure nitrogen in crop yield was higher with injection and incorporation than with surface applications. This was the case for leys as well as for spring cereals, even though ammonia losses from manures applied to cereals were relatively low with surface applications as well. The ammoniacal nitrogen of surface-applied slurry was obviously adsorbed by the very surface soil and remained mostly unavailable to plant roots in the dry soil. Supplementing manures with inorganic fertilizer nitrogen, which adds plant-available nitrogen to the soil at the start of growth, increased the overall recovery of applied nitrogen in crop yields.
  • Röhr, Emilia (2013)
    Typpi on perustuotantoa rajoittava ravinne lähes koko Itämerellä. Typen kierto perustuu mikrobien välittämiin hapetus-pelkistysreaktioihin, joissa typpeä muunnetaan erilaisiin muotoihin. Ammonifikaatiossa mikrobit mineralisoivat liuennutta tai partikulaarista orgaanista typpeä ammoniumiksi ja DNRA- prosessissa (dissimilatorinen nitraatin pelkistys ammoniumiksi)mikrobit pelkistävät nitraattia ammoniumiksi. Ammonium on biologisesti kaikkein käyttökelpoisin typen muoto ja siksi sen pitoisuudet ovat vesipatsaassa yleensä hyvin pieniä. Mikrobiprosessien mittaamiseksi myös pienten ammoniumpitoisuuksien määrittäminen on tärkeää. Pro gradu-tutkielmassa määritettiin DNRA:n ja ammonifikaation prosessinopeuksia Varsinaisen Itämeren vesipatsaassa hyödyntämällä stabiili-isotooppitekniikkaa. Tutkimuksen edellytyksenä oli selvittää kokeellisesti alin luotettava määritysraja ammoniumin 15N-pitoisuudelle. Menetelmäkehitystä varten valmistettiin koesarjoja ultrapuhtaasta vedestä ja tunnetun 15N:14N -suhteen omaavista ammoniumkloridijauheista. Minimimääritysrajakokeessa etsittiin eri ammoniumin ainemääriä sisältävän koesarjan avulla massaspektrometrisen analyysin tarvittava alin ammoniumin ainemäärä. Minimimääritysrajan alapuolelle pyrittiin pääsemään tekemällä kantoliuoskoe.Kantoliuoskokeessa valmistettiin eri ammoniumin ainemääriä (0,5 atom. %) sisältävä koesarja, joiden ammoniumin ainemäärää kasvatettiin lisäämällä näyteliuoksiin kantoliuosta, jonka määrä ja isotooppisuhteet tunnettiin. Kantoliuoslisäysten jälkeen näytteet analysoitiin massaspektrometrillä ja tuloksista seurattiin 15N:14N – suhteen muutosta eri laimennoksissa. Pienin luotettavasti määritetty ammoniumin ainemäärä oli 0,5 μmol. Kantoliuoskokeilla ei onnistuttu optimoimaan määritysrajaa pienemmäksi, eikä menetelmää siten hyödynnetty vesinäytteiden DNRA- ja ammonifikaatiomittauksissa. DNRA- ja ammonifikaatiomittauksia varten kerättiin vesinäytteitä Varsinaiselta Itämereltä neljältä eri näytteenottoasemalta (Läntisen Gotlannin, Itäisen Gotlannin , Fårön ja Landsortin syvänteet) toukokuussa 2011. Lisäksi Itäiseltä Gotlannin syvänteeltä otettiin vesinäytteet DNRA- ja ammonifikaatiomittauksia varten myös heinäkuussa 2011. Vesinäytteitä rikastettiin 15N- ammoniumilla siten, että näytteiden 15N- pitoisuudeksi saatiin 5 μM. Näytteitä inkuboitiin 24 tuntia in situ- olosuhteissa. Inkuboinnin jälkeen näytteistä mitattiin 15N- leima ammonium diffuusio- menetelmällä. Tuloksista laskettiin DNRA- potentiaalit sekä ammonifikaation in situ- prosessinopeudet. Keväällä mitatut ammonifikaation in situ- prosessinopeudet olivat matalia (0,36- 8,35 nM d-1). Tuloksia saattoi selittää se, ettei kesäisen perustuotannon tuottama partikulaarinen orgaaninen typpi ollut vielä ammonifioijien käytettävissä. Eri asemilta mitatuissa prosessinopeuksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkittujen ympäristömuuttujien ja ammonifikaation prosessinopeuksien välillä ei havaittu korrelaatiota. DNRA- potentiaalituloksia saatiin vain toukokuussa Läntiseltä Gotlannin syvänteeltä ja heinäkuussa Itäiseltä Gotlannin syvänteeltä kerätyistä näytteistä. Läntiseltä Gotlannin syvänteeltä mitattu DNRA- potentiaalinopeus (1,14 nM d-1) oli lähes nelinkertainen heinäkuussa Itäiseltä Gotlannin syvänteeltä mitattuun DNRA- potentiaaliin (0,38 nM d-1) nähden. Ammonifikaation merkitys Itämerellä on todennäköisesti pienempi ulapalla kuin estuaareissa, joissa suuri orgaanisen aineksen kuormitus tuo jatkuvasti substraatteja ammonifikaatiolle. Keväisen piileväkukinnan nopeasta sedimentoitumisesta johtuen saattavat ammonifikaation prosessinopeudet Itämerellä keväisin olla suurempia sedimenteissä kuin vesipatsaassa. Itämeren erityispiirteet, kuten alhainen suolapitoisuus todennäköisesti inhiboi vesipatsaan DNRA:n esiintymistä, jonka seurauksena mitatut DNRA- nopeudet jäivät mataliksi. DNRA: n kanssa nitraatista kilpailevan kemolitoautotrofisen denitrifikaation on sen sijaan havaittu olevan pääasiallinen typpeä pelkistävä prosessi Varsinaisella Itämerellä.
  • Kirves, Saara (2014)
    Respiratory distress syndrome is a major cause of neonatal morbidity and mortality in premature infants caused by immaturity of the lungs. In recent years lamellar body count (LBC) has replaced phospholipid tests as the primary fetal lung maturity assessment method. Our aim was to develop new reference values for LBC and compare the performance of LBC and phospholipids. We also wanted to estimate the impact of new references on the costs and accuracy of the fetal lung maturity determination. Data was collected on all mothers who had LBC testing at Women´s Hospital (Helsinki University Central Hospital) during 2009-2011 (n=299) and their fetuses. As in other recent studies, LBC was found to perform slightly better than phospholipids. Specificity and sensitivity values for LBC were calculated with ROC analysis and the results led to the recommendation of a single cutoff value for LBC and the discontinuation of phospholipid testing in non-diabetic mothers.
  • Ruokolainen, Toni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Societies world-wide are experiencing a constant servitization, a transition from traditional production and manufacturing to delivery and consumption of services. The transition is necessitated by societal and economic forces affecting individuals, organizations and enterprises. For individuals, the increased standard of living and increased leisure time have created a demand for new kinds of services. For governmental organizations, ageing of the population has increased the demand for efficient production and delivery of services, especially addressing health-care, elderly participation and security. For enterprises, globalization and commoditization of products have necessitated passage from monolithic, product-driven business to networked and service-based business. The servitization has given rise to the emergence of so-called service ecosystems. A service ecosystem is a socio-technical complex system that enables service-based collaborations between entities, such as enterprises, institutions and individuals. Although establishment of service ecosystems has been identified as fundamental for addressing the societal and economic forces, there are two foundational research challenges to be solved. Firstly, from an engineering perspective, there is an evident lack of a service ecosystem engineering which provides means for analysis, design, instrumentation and operation of service ecosystems. Especially, interoperability and governability have not been addressed sufficiently in the context of service ecosystem engineering. Secondly, from a business perspective, the current approaches for service ecosystem establishment do not provide sufficient support for ecosystem sustainability. Attaining service ecosystem sustainability requires facilities that enable efficient utilization of core competencies, opportunistic and flexible business networking, and support for operating in progressive business environments. The thesis addresses these research challenges by proposing service ecosystem engineering as a means for transitioning from contemporary ad hoc service ecosystems to sustainable ones. The individual contributions of this thesis include engineering tools and methods which enable analysis, design, instrumentation and operation of sustainable service ecosystems. The contributions can be utilized for mitigating risks associated for example with technology dependency and migration, and for supporting business decision-making when joining and operating in service ecosystems. The contributions enable approaches that utilize explicit architecture models for guaranteeing interoperability during service ecosystem operation. Furthermore, support for service ecosystem governance is provided.
  • Helander, Aleksi (2011)
    An extensive electricity transmission network facilitates electricity trading between Finland, Sweden, Norway and Denmark. Currently most of the area's power generation is traded at NordPool, where the trading volumes have steadily increased since the early 1990's, when the exchange was founded. The Nordic electricity is expected to follow the current trend and further integrate with the other European electricity markets. Hydro power is the source for roughly a half of the supply in the Nordic electricity market and most of the hydro is generated in Norway. The dominating role of hydro power distinguishes the Nordic electricity market from most of the other market places. Production of hydro power varies mainly due to hydro reservoirs and demand for electricity. Hydro reservoirs are affected by water inflows that differ each year. The hydro reservoirs explain remarkably the behaviour of the Nordic electricity markets. Therefore among others, Kauppi and Liski (2008) have developed a model that analyzes the behaviour of the markets using hydro reservoirs as explanatory factors. Their model includes, for example, welfare loss due to socially suboptimal hydro reservoir usage, socially optimal electricity price, hydro reservoir storage and thermal reservoir storage; that are referred as outcomes. However, the model does not explain the real market condition but rather an ideal situation. In the model the market is controlled by one agent, i.e. one agent controls all the power generation reserves; it is referred to as a socially optimal strategy. Article by Kauppi and Liski (2008) includes an assumption where an individual agent has a certain fraction of market power, e.g. 20 % or 30 %. In order to maintain the focus of this thesis, this part of their paper is omitted. The goal of this thesis is two-fold. Firstly we expand the results from the socially optimal strategy for years 2006-08, as the earlier study finishes in 2005. The second objective is to improve on the methods from the previous study. This thesis results several outcomes (SPOT-price and welfare loss, etc.) due to socially optimal actions. Welfare loss is interesting as it describes the inefficiency of the market. SPOT-price is an important output for the market participants as it often has an effect on end users' electricity bills. Another function is to modify and try to improve the model by means of using more accurate input data, e.g. by considering pollution trade rights effect on input data. After modifications to the model, new welfare losses are calculated and compared with the same results before the modifications. The hydro reservoir has the higher explanatory significance in the model followed by thermal power. In Nordic markets, thermal power reserves are mostly nuclear power and other thermal sources (coal, natural gas, oil, peat). It can be argued that hydro and thermal reservoirs determine electricity supply. Roughly speaking, the model takes into account electricity demand and supply, and several parameters related to them (water inflow, oil price, etc.), yielding finally the socially optimal outcomes. The author of this thesis is not aware of any similar model being tested before. There have been some other studies that are close to the Kauppi and Liski (2008) model, but those have a somewhat different focus. For example, a specific feature in the model is the focus on long-run capacity usage that differs from the previous studies on short-run market power. The closest study to the model is from California's wholesale electricity markets that, however, uses different methodology. Work is constructed as follows.
  • Acosta Navarro, Juan Camilo (2013)
    This thesis is a global study of the changes in the plant emissions of the dominant Biogenic Volatile Organic Compounds (BVOC) in the last millennium resulting from changing environmental conditions, largely induced by humans. BVOC emitted by vegetation have multiple impacts on atmospheric chemistry and physics, for instance changes in BVOC emissions significantly change the concentrations of aerosol in continental regions, affect ozone formation and change the oxidizing capacity of the troposphere. These processes are relevant from a climate change and air quality perspectives. The variability of global fluxes of isoprene, monoterpenes and sesquiterpenes (terpenoid BVOC) over the last millennium is evaluated using the Model of Emissions of Gases and Aerosols from Nature (MEGAN). The model is driven with meteorology input data from an Earth System Model, CO2 atmospheric concentrations estimated from ice samples and model reconstructions of the global changes of vegetation. The results show that global isoprene emissions have decreased 7.3%, monoterpene emissions have increased 9.8% and sesquiterpene emissions have increased 15.1% during the period 1950-1990 as compared to 1000- 1800. The results suggest that the variation of isoprene emissions is governed by land-use changes, while monoterpenes and sesquiterpenes variations are dominated by temperature. Regional changes on the isoprene, monoterpene and sesquiterpene emission distribution are larger than global changes in many locations and could have had a significant impact on the chemistry and aerosol dynamic processes in the atmosphere in the last millennium. This thesis lays a basis for a future quantification of the effect on atmospheric chemistry cycles and the organic aerosol yield from biogenic organic precursors.
  • Laine, Anu; Takanen, Satu (1995)
    Amoksisilliini on aminopenisilllini, joka tehoaa useisiin grampositiivisiin ja negatiivisiin bakteereihin. Se hajoaa beetalaktamaasin vaikutuksesta, mutta yhdistettynä klavulaanihapon kanssa saadaan tehoa myös beta-laktamaasia tuottaviin bakteereihin. Amoksisilliini-klavulaanihappoyhdistelmä (SynuloxR, SmithKline Beecham, Iso-Britannia) on Suomessa rekisteröity pieneläimille, mutta maailmalla sitä käytetään myös tuotantoeläimille. Syventävien opintojemme tarkoituksena oli tutkia amoksisilliini-klavulaanihapon farmakokinetiikkaa sekä terveellä että endotoksiinimastiittia sairastavalla psylehmällä. Samalla tutkittiin myös SynuloxR-valmisteen lihasärsytystä. Lisäksi tutkittiin Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttaman mastiitin paranemista kliinisessä hoitokokeessa. Kirjallisuuskatsauksessa on esitetty tutkimustuloksia aminopenisilliinien ja muiden penisilliinien farmakokinetiikasta lypsylehmillä. Tutkimus suoritettiin cross-over-periaatteella kahtena eri osakokeena Hautjärven koetilalla kuudella lypsylehmällä. Endotoksiini-osakokeessa lehmille injisoitiin neljän tunnin kuluttua endotoksiinin annosta SynuloxR-valmistetta lihaksensisäisesti annoksella 8,75 mg/kg. Maito- ja verinäytteitä otettiin 2, 4, 8, 16 ja 32 minuutin sekä 1, 2, 4, 8, 12 ja 24 tunnin kuluttua injektion jälkeen lääkeaineiden määritystä varten. Maito- ja seeruminäytteistä analysoitiin amoksisilliinipitoisuudet mikrobiologisella menetelmällä. Hoitokokeessa tutkittiin amoksisilllini-klavulaanihappo- yhdistelmän tehoa naudan kliinisen mastiitin hoidossa lypsykauden aikana, kun taudinaiheuttajana oli S-laktamaasipositiivinen S. aureus. Farmakokneettisessä kokeessa saatiin amoksisilliinin maksimipitoisuudeksi seerumissa 1,7 mikrog/ml. Maidossa pitoisuudet olivat hyvin alhaisia (0,04-0,23 mikrog/ml). Lehmien väliset erot farmakokinetiikassa olivat suuret. Tilastollisella testauksella ei saatu merkitseviä eroja kontrolli- ja endotoksiinimastiitti-osakokeiden välille. Hoitokokeessa SynuloxR-valmisteilla hoidettujen lehmien bakteriologinen paranemistulos oli huono. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, ettei amoksisilliini-klavulaanihappo- yhdistelmä lihaksensisäiseliä annostelulla sovi naudan utaretulehduksen hoitoon.
  • Pietarinen, Teemu (2012)
    Aine voi esiintyä kiinteässä tilassa kiteisenä tai amorfisena. Amorfisella tilalla tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa ei ole laajamittaista jäjestäytyneisyyttä molekyylien suhteen. Amorfisella aineella on usein erilaiset fysikokemialliset ominaisuudet kuin saman aineen kiteisillä muodoilla. Amorfisella aineella ei ole tavanomaista sulamispistettä vaan se muuttuu lasisiirtymäksi kutsutussa lämpötilassa viskositeetiltaan juoksevammaksi eli plastisoituu. Sillä voi olla myös erilaiset liukoisuusominaisuudet, mikä vuoksi amorfisessa muodossa olevaa ainetta voidaan käyttää apuna formuloitaessa niukkaliukoisia yhdisteitä. Amorfisen tilan stabiilisuus on yleensä heikompi kuin saman aineen kiteisen muodon. Tämä johtuu vapaan energian määrästä joka on sitoutuneena amorfisen aineen rakenteisiin. Amorfisia aineita voidaan valmistaa useilla eri menetelmillä. Valmistusmenetelmiä ovat esimerkiksi nopea jäähdytys, kuumasulatusekstruusio, sumukuivaus ja kylmäkuivaus. Kokeellisessa osassa tutkittiin jauhamismenetelmän vaikutusta amorfisen indometasiinin ominaisuuksiin. Amorfisen indometasiininäytteet valmistettiin indometasiinisulatetta nopeasti nestetypessä jäähdyttämällä. Amorfisten indometasiininäytteiden ominaisuuksia määritettiin jauheröntgendiffraktometrisesti sekä differentiaalipyyhkäisykalorimetrisesti. Mittaukset suoritettiin eri aikapisteissä jotka vaihtelivat 0 ja 92 päivän välillä. Määritettyjä ominaisuuksia eri aikapisteissä olivat kiteisyysaste, lasisiirtymälämpötila,lämpökapasiteetin muutos, kiteytymislämpö, kiteytyneiden muotojen sulamislämmöt ja sulamispisteet. Kalormetriset määritykset tehtiin vain täysin amorfisista näytteistä. Tuloksista voidaan havaita, että näytesarjojen välillä on havaittavissa ero eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. Näytesarjojen sisällä kuitenkin on havaittavissa jauhatusmenetelmien välillä eroja kiteytymisen alkamisajankohdassa sekä termodynaamisissa ominaisuuksissa, kuten lämpökapasiteetin muutoksessa, lasisiirtymälämpötiloissa ja sulamislämmöissä. Kiinteitä dispersioita valmistettiin indometasiinista ja ksylitolista kolmessa eri koostumuksessa (5%, 10% ja 20% ksylitolia indometasiinissa). Röntgendiffraktogrammit ja DSC-termogrammit mitattiin eri aikapisteissä jotka vaihtelivat 1 ja 63 päivän välillä. 5% ja 10% dispersiot olivat stabiileja ja amorfisia kaikissa aikapisteissä. 20% dispersiot olivat 63 päivän aikapisteessä huomattavasti kiteytyneet (erityisesti nestemäisessä typessä jauhettu näyte).
  • Mikkonen, Heidi (2014)
    Eräs keino parantaa huonosti veteen liukenevan lääkeaineen vesiliukoisuutta on valmistaa siitä ja yhdestä tai useammasta kantajapolymeeristä amorfinen kiinteä dispersio. Amorfiset kiinteät dispersiot ovat kuitenkin usein epästabiileja. Stabiilius ja lääkeaineen amorfisoituminen riippuvat esim. dispersion komponenttien sekoittuvuudesta. Lisäksi alkuvaiheen lääkekehityksessä lääkeainetta ja analyysiaikaa on rajoitetusti. Tässä työssä ensisijaisena tavoitteena oli kehittää amorfisen dispersion valmistamiseksi (liuotinmenetelmä) ja analysoimiseksi (MTDSC, moduloidun lämpötilan erotteleva pyyhkäisykalorimetri) nämä kaksi vaihetta yhdistävä menetelmä. Menetelmäkehitysosassa tutkittiin myös MTDSC-menetelmän analyysiparametrien vaihtelun mahdollisia vaikutuksia saataviin tuloksiin. Kehitetyllä menetelmällä valmistettiin ja analysoitiin amorfisia kiinteitä dispersioita, jotka koostuivat huonosti veteen liukenevasta itrakonatsolista sekä hydroksipropyylimetyyliselluloosa asetaatti sukkinaatista (HPMC-AS) ja/tai polyvinyylipyrrolidonista (PVP K30). Tulosten tulkinnan helpottamiseksi ja kehitetyn menetelmän toimivuuden varmistamiseksi dispersioita tutkittiin myös röntgen diffraktometrialla (XRPD, X-ray powder diffractometry) ja polarisoidun valon mikroskopian (PLM, polarized light microscopy) avulla. Työn toissijaisena tavoitteena on etsiä eroja polymeerien sekoittuvuudessa itrakonatsolin kanssa sekä pyrkiä selvittämään kahden polymeerin yhteiskäytön mahdollista hyödyllisyyttä. Kehitetyllä menetelmällä voitiin pienellä lääkeainemäärällä valmistaa sekoittunut amorfinen dispersio useissa tapauksissa 10–20 % itrakonatsolipitoisuudella. Käytettyjen analyysimenetelmien detektiorajan puitteissa käytetty pieni lääkeainemäärä riitti ainakin melko hyvin. MTDSC-menetelmän analyysiparametreilla ei havaittu olevan suurta vaikutusta menetelmällä saatuihin tuloksiin tässä tutkimuksessa, mikä helpottaa kyseisen menetelmän käyttöä. Käytettyjen analyysimenetelmien antamat tulokset olivat osittain ristiriitaisia, minkä takia on suositeltavaa käyttää useita analyysimenetelmiä rinnakkain tai sellaisia menetelmiä, jotka yhdistävät useita analyysitekniikoita. Työssä havaittiin, että sekoittuneiksi ja amorfisiksi tulkituista dispersioista suuremmassa osassa oli enemmän HPMC-AS:ää kuin PVP K30:tä. Tämän arveltiin johtuvan itrakonatsolin ja HPMC-AS:n välille mahdollisesti muodostuvista ionisidoksista sekä PVP K30:n hygroskooppisuuden aiheuttamasta liikkuvuuden lisääntymisestä ja siten itrakonatsolimolekyylien törmäysten lukumäärän kasvusta. Polymeerien yhteiskäytöstä näytti olevan hyötyä erityisesti silloin, kun PVP K30:n määrä oli pieni (90/10 polymeerisuhde). Tämän havainnon syyksi arveltiin käytettyjen liuottimien (DCM ja metanoli) eriaikaista haihtumista sekä haihduttamisvaiheen hitautta. Havaitun ilmiön selittämiseksi ja varmentamiseksi tehtiin NMR-mittaukset (nuclear magnetic resonance), joilla pyrittiin selvittämään liuotinjäämien koostumusta ja liuottimien haihtumista. Dispersioita ja itrakonatsolia yksin tutkittaessa havaittiin, että käytetyllä amorfisointimenetelmällä (liuotinmenetelmä) valmistetuissa dispersioissa itrakonatsoli esiintyi tavallisesta itrakonatsolin polymorfista poikkeavassa muodossa, mahdollisesti nestekiderakenteena. Tätä muotoa tutkittiin lisää lämmön ja XRPD:n avulla. Tulkinnan tueksi voidaan esittää myös kirjallisuustietoa, mutta itrakonatsolin rakenteiden varmistamiseksi olisi tehtävä kuitenkin lisätutkimuksia: esimerksiksi termoSAXS:lla (pienen kulman sironnan lämpöröntgen diffraktometria, high temperature small angle X-ray scattering) ja NMR:llä.
  • Kiuru, Karoliina (2015)
    Nykyään yhä useampi uusi lääkeaine liukenee veteen huonosti, mikä voi olla ongelma lääkevalmisteen kehityksessä. Kiinteän dispersion käyttö on formulaatiotekniikka, jolla voidaan parantaa lääkeaineen liukenemisnopeutta. Kiinteät dispersiot, joissa lääkeaine on amorfisessa muodossa, ovat kuitenkin usein epästabiileja. Tämän vuoksi on kehitetty myös kiteiseen lääkeaineeseen perustuvia kiinteitä dispersioita. Lääkeaineen kiteytymistä ja kiteytymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi polymeerimäärän vaikutusta, on tärkeä tutkia toimivien lääkevalmisteiden kehittämiseksi. Kiteytymisen kinetiikkaa mallintamaan on kehitetty myös erilaisia matemaattisia malleja, joiden avulla kiteytymistä on mahdollista ymmärtää kattavammin. Tässä työssä tutkittiin amorfisen lääkeaineen kiteytymistä ilman polymeeriä ja pienen polymeerimäärän kanssa. Kiteytymistä tarkasteltiin myös matemaattisen mallin avulla tarkoituksena selvittää, kuvaako se kiteytymisen kinetiikkaa tässä tutkimuksessa. Mallilääkeaineena käytössä oli felodipiini ja polymeereinä käytettiin HPMCAS-LF ja PVP K30 polymeerejä. Polymeerien konsentraatio kiinteissä dispersioissa oli 10 % tai 20 %. Tutkimuksessa havaittiin, että pienellä polymeerimäärällä on hyvin merkittävä vaikutus felodipiinin kiteytymisnopeuteen. PVP:n kohdalla matemaattisesti määritetty kiteytymisnopeusvakion k:n arvo kasvoi 13 kertaisesti laskettaessa polymeerimäärää kahdestakymmenestä kymmeneen prosenttiin. Lisäksi polymeerimäärällä havaittiin olevan vaikutusta kiteytymistä edeltävän ydintenmuodostumisvaiheen kestoon. Esimerkiksi 10 % PVP polymeerimäärä hidastaa kiteen kasvua edeltävää ydintenmuodostumisvaihetta viisinkertaisesti ja 20 % polymeerimäärä kymmenkertaisesti. Työssä kävi lisäksi ilmi, että HPMCAS stabiloi felodipiinin amorfista tilaa paremmin kuin PVP 40 °C/75 % RH olosuhteissa. Tämä havaittiin sekä MTDSC-mittauksin että polarisoivan valon mikroskopointia käytettäessä. Polymeerien välisen eron felodipiinin stabiloijana arveltiin johtuvan PVP:n ja felodipiinin välisten vuorovaikutusten heikkenemisestä kosteissa olosuhteissa veden vaikutuksesta. Dissoluutio-ominaisuuksiin eri formulaatioilla ja kiteytymisasteella ei tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan ollut vaikutusta. Lisäksi tässä työssä käytetty kiteytymisen kinetiikkaa kuvaava malli ei ollut sopiva kaikille käytetyille lääkeaine-polymeeri yhdistelmille, joten matemaattisen mallin käyttöön ja valintaan tulee suhtautua kriittisesti.