Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 662-681 of 24939
  • Aitta-aho, Teemu (Helsingin yliopisto, 2012)
    Neuroplasticity is defined as an ability of the nervous system to change when it responds to modified environmental or internal conditions. Functional neuroplasticity enables a change in behaviour and ultimately provides a major mechanism for enhanced survival in a given environment. There are two main types of plasticity, positive and negative plasticity. Positive plasticity describes abilities and brain processes that benefit an animal. Negative plasticity is related to processes that tend to be harmful. In this study, positive neuroplasticity was investigated in relation to aggressive behaviour and processing of novel signals; processes that are both required for successful survival in a changing habitat. Negative plasticity was studied in several stages of addiction, a psychiatric disease in which normal plasticity is interfered by drugs of abuse eventually leading to compulsive drug use. The neurotransmitter glutamate has a well-established role in chemical signalling between neurons, and an emerging role as a major component regulating neuroplasticity. Glutamate receptors of α-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid (AMPA) type are tetramers composed of subunits GluA1-4 and they mediate a majority of the fast synaptic neurotransmission, that is also implicated in neuroplastic processes. Here, the AMPA receptor subunit GluA1-deficient mouse line (GluA1-KO mouse line) was studied using behavioural and neurochemical approaches. GluA1-KO mouse line provides an alternative approach to study the importance of AMPA receptors in neuroplasticity, as there are no subunit-selective pharmacological ligands available. GluA1-KO mice displayed less propensity to change their agonistic behaviour when exposed to an altered social environment in comparison with wild-type (WT) control mice, increased responsiveness towards spatial novelty followed by deficient habituation, decreased capability to develop tolerance to benzodiazepine flurazepam, and defective morphine-induced state-dependency. Taken together, these results propose a bidirectional role for GluA1 subunit in positive and negative neuroplastic processes. In summary, these results strengthen the role of GluA1 subunit in neuroplasticity, and may assist future drug development in disorders in which neuroplasticity plays a role.
  • Keto-Timonen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2008)
    In epidemiological studies, techniques that effectively discriminate between individual bacterial strains are essential. Recent developments in molecular techniques necessitate an ongoing need to tailor new genotyping methods for optimal characterization of different bacterial species and to evaluate their performance and suitability for research purposes. In this thesis amplified fragment length polymorphism (AFLP) analysis was tailored for optimal characterization of Listeria monocytogenes and Clostridium botulinum. The suitability of the developed AFLP protocol to type L. monocytogenes, C. botulinum and Clostridium perfringens at strain level was evaluated. AFLP proved to be a highly reproducible, easy-to-use, relatively fast and highly discriminative approach. When AFLP was applied to L. monocytogenes strains, its discriminatory power was shown to equal that of PFGE, which is considered the current gold standard for molecular fingerprinting of L. monocytogenes. These features make AFLP analysis a useful alternative to other genotyping methods in, for example, outbreak investigations and contamination route studies. Since phenotypic identification of Clostridium isolates is laborious, the suitability of AFLP for genomic species identification was assessed. The AFLP technique was applied to 129 strains representing 24 different Clostridium species. AFLP differentiated all species tested, except for Clostridium ramosum and Clostridium limosum. AFLP also differentiated between six different Listeria species. If AFLP profiles of well-defined strains are collected in identification libraries, the database can be a valuable additional tool for identification of Clostridium and Listeria species. Due to high throughput of samples, AFLP proved to be especially suitable for screening large numbers of isolates. AFLP was also used to trace contamination routes of L. monocytogenes in a chilled food processing plant producing ready-to-eat and ready-to-reheat meals during an 8-year period. Cleaning routines, product type and degree of compartmentalization seemed to have an influence on the contamination status in compartments that produced cooked meals. In addition, raw materials were shown to cause contamination of uncooked meals. Thus, special attention should be paid to quality control of raw ingredients when uncooked ready-to-eat meals are produced. This work also demonstrated that structural adjustments of a production line may facilitate the eradication of L. monocytogenes from the food processing environment. AFLP and PFGE analysis of sporadic L. monocytogenes strains and strains that cause persistent plant contamination revealed that persistent strains differ from sporadic strains. However, no specific evolutionary lineage of persistent strains was observed.
  • Maijanen, Ville (2013)
    Pro gradu on suoraa jatkoa kandidaatintutkielmalle, jonka tutkimustulosten mukaan metropolialueella on yhteensä noin 63 000 aseiden hallussapitoon oikeutettua henkilöä sekä noin 170 000 ampuma-asetta. Lukuihin perustuen voitiin todeta, että ampumaratojen määrä ja saavutettavuus eivät ole missään suhteessa riittävät ampuma-aseen hallussapitoon oikeutettujen henkilöiden ja aseiden lukumäärään nähden tällä alueella. Pro gradu -tutkimus pyrkii tuottamaan uutta lisätietoa metropolialueen ampumaratakeskusten saavutettavuudesta, niiden kilpailullisista vaikutusalueista ja suhteellisista sijainneista, jotta ampumaratakeskuksia koskevia sijainti-, investointi- ja kehittämispäätöksiä voidaan tehdä riittävin tiedollisin perustein. Potentiaalisen käyttäjäkunnan sijainti- ja saavutettavuustiedot tuottavat osaltaan perusteita ampumaratakeskusten kysynnän arvioinnille. Tutkimus tarkastelee saavutettavuuden teoriataustaa sekä palvelukohteen maantieteellistä saavutettavuutta useasta eri näkökulmasta ja kehittää tarkoitukseen soveltuvia uusia teknisiä arviointimenetelmiä. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan metropolialueen ampumaratakeskusten eri maksimimatka-aikoihin perustuvia saavutettavuusvyöhykkeitä sekä väestön ja potentiaalisen käyttäjäkunnan vastaavia saavutettavuuskertymiä ja vertaillaan näitä toisiinsa. Tämän lisäksi vertaillaan tutkimusta varten kehitettyjä, kunkin ampumaratakeskuksen ulkoisiin käytettävyysrajoitteisiin perustuvaa kilpailullista saavutettavuutta ja suhteellista sijaintia toisiinsa nähden. Ampumaratakeskusten käytettävyyskerroin eli yhtäaikainen käyttäjäkapasiteetti, vuotuiset käyttöajat ja ampumaratavalikoiman monipuolisuus otetaan mallissa huomioon asiakkaiden palvelukohteen valinnan päätösperusteena matkakustannusten lisäksi. Käytettävyyskertoimen tavoitteena on kuvata ampumaratakeskuksen käyttäjilleen tuottamaa hyötyä. Tutkimuksessa hyödynnetään valtakunnallisen aseluparekisterin tietoja aseluvanhaltijoiden sekä ampuma-aseiden määristä, laadusta ja sijainnista kunnittain metropolialueella. Karttaesitysten toteutuksessa on käytetty Maanmittauslaitoksen Kuntajako-aineistoa, sekä Tilastokeskuksen Ruututietokanta 2012 -väestöaineistoa. Lisäksi on muodostettu erillinen saavutettavuusaineisto laskemalla todelliset matka-ajat ja maantie-etäisyydet jokaisesta karttaruudusta jokaiseen ampumaratakeskukseen. Tutkimustulosten julkista, ajasta ja paikasta riippumatonta raportointia ja jakamista varten on tutkimukselle rakennettu internet-julkaisualusta osoitteessa www.saunalahti.fi/villemai/. Tarkastellut viisi ampumaratakeskusta muodostavat tutkimuksen metropolialueen kokonaisuuden. Ampumaratakeskusten verkosto muodostuu keskusten ja niiden potentiaalisen käyttäjäkunnan sijainneista sekä näiden välisistä matkakustannuksista ja eri keskusten tarjoamasta käytettävyydestä. Tätä kokonaisuutta on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista tarkastella matemaattisten saavutettavuusmallien avulla laskettujen tulosten pohjalta. Tutkimuksella on pystytty tuottamaan eri näkökulmista tärkeää uutta ja ennen julkaisematonta tietoa metropolialueen ampumarataverkostosta. Uusimpaan saavutettavuusteoriaan perustuen tutkimus käsittelee kaikkia neljää saavutettavuuden eri komponenttia. Maankäytön komponentti huomioidaan sekä potentiaalisten asiakkaiden että ampumaratakeskusten määrän, laadun ja sijainnin suhteen. Näiden lisäksi huomioidaan kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen kapasiteettirajoitusten vallitessa. Liikenteellisen komponentin matkakustannukset otetaan huomioon maantie-etäisyyksien ja ajoaikojen muodossa. Ajallinen komponentti sisältää ampumaratakeskusten aukioloaikojen aiheuttamat rajoitteet saavutettavuudelle. Yksilöllistä komponenttia tarkastellaan virka-ajan asettamina ajankäytön rajoitteina. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta Helsingin Kivikon urheilupuistoon suunnitellun suursisähallin vahvimmaksi ampumaratakeskukseksi nyt vertailtujen olemassa olevien ja suunniteltujen keskusten joukossa metropolialueella. Tähän on monia syitä, joista tärkeimmät ovat keskuksen paras sijainti suhteessa sen potentiaalisiin käyttäjiin ja tieverkkoon sekä paras tehokkuus eli hyötykerroin laajaan ympärivuotiseen aukiolomahdollisuuteen perustuen. Ampumarataverkostoon kohdistuvat laajennukset sekä olemassa olevien kohteiden edelleen kehittäminen on metropolialueella välttämätöntä. Uusinvestoinnit ja olemassa olevien keskusten kehitystoimet on syytä asettaa tärkeysjärjestykseen hankkeiden tuottaman tehokkuuden ja vastaavasti lisääntyvien käyttöhyötyjen perusteella. Väistämättä rajallinen rahoitus on syytä kohdistaa edellä mainituin perustein, koko metropolialueen tasapainoinen maantieteellinen saavutettavuus huomioiden.
  • Ovaskainen, Ulla (1977)
  • Eskelinen, Elina (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Vuorenmaa, Tommi (2004)
    Rahoitusaikasarjat ovat luonteeltaan epästationaarisia, mikä ilmenee volatiliteetin kasautumisena ja suurina hyppyinä. Wavelet-menetelmä soveltuu hyvin tällaisten hankalien aikasarjojen analysointiin toisin kuin esimerkiksi traditionaalinen Fourier-menetelmä, joka muunnosta tehtäessä tuhoaa aika-ulottuvuuden. Wavelet-muunnos säilyttää ajan ja tuo yhden ulottuvuuden lisää: aikaskaalan. "Wavelet-multiresoluutioanalyysillä" voidaankin tarkastella aikasarjaa useilla aikaskaaloilla. Koska osakemarkkinat koostuvat aikaskaalan suhteen heterogeenisista sijoittajista, volatiliteetin käyttäytymistä voidaan tutkia syvällisemmin. Tätä päämäärää edesauttaa viime vuosina saataville tullut "korkeataajuinen" data, joka sopii oivallisesti wavelet-analyysin raaka-aineeksi. Edes datan suuri määrä ei ole ongelma, koska wavelet-muunnokset ovat nopeita laskea. Tämän lisensiaattityön tarkoituksena on esitellä wavelet-menetelmä ekonometrikoille. Teoriaa havainnollistetaan Helsingin pörssissä (HEX) toteutuneiden Nokia Oyj -osakekauppojen avulla, jotka on poimittu likvideiltä markkinoilta viiden minuutin välein. Tutkimustulosten mielekkyyden varmistamiseksi markkinoiden mikrorakenteeseen liittyviä seikkoja oli otettava huomioon. Näistä eräät ovat ominaisia HEX:lle. Wavelet-analyysi paljastaa, että volatiliteetti IT-kuplan puhkeamista ennen (1999 - 2000) ja sen jälkeen (2001 - 2002) poikkeaa merkittävästi toisistaan tietyillä aikaskaaloilla. Skaalauslaitkaan eivät välttämättä ole aikainvariantteja kuten normaalisti oletetaan. Koska kuplan puhkeamista lisäksi edelsi voimakkaampi volatiliteetin pitkämuistisuus kuin jälkimmäisellä jaksolla, muistikin muuttuu ajassa. Tätä tietoa voidaan hyödyntää lokaalisesti stationaarisen stokastisen volatiliteetin mallin avulla. Myös volatiliteetin periodisuudella näytetään olevan merkitystä lopputuloksiin.
  • Vuorenmaa, Tommi (2004)
    The non-stationary character of stock market returns manifests itself through the volatility clustering effect and large jumps. An efficient way of representing a time series with such complex dynamics is given by wavelet methodology. With the help of a wavelet basis, the discrete wavelet transform (DWT) is able to break a time series with respect to a time-scale while preserving the time dimension and energy unlike the traditional Fourier transform which "trades" time for frequency. Time-scale specific information is important if one accepts the view that stock market consists of heterogenous investors operating at different time-scales. In that case considerable more insight into the volatility dynamics is gained by looking at the data at several time-scales. At small time-scales, in particular, the locality of wavelet analysis allows one to fully exploit high-frequency data. Wavelet transforms are also fast to calculate, so they are ideally suited for analyzing large data sets. The "large-scale aim" of this licentiate thesis is to first introduce wavelet methodology to econometricians and then to analyze stock market volatility with it. In more detail, the data consists of 5-minute observations of the liquid Nokia Oyj stock at the Helsinki Stock Exchange (HEX). Several microstructure problems have to be dealt with, some characteristic of the HEX. Pre-filtered volatility series is then being analyzed by the "maximal overlap" DWT to study both the global and local scaling laws in a turbulent "IT-bubble" (1999 - 2000) and its calmer aftermath period (2001 - 2002). Significant time-scale specific differences between these two periods are found. The global scaling laws may not be time-invariant as usually claimed. The bubble period also experienced stronger long-memory in volatility than its aftermath. Thus long-memory may be time-varying as well. Such a finding can be applied in a locally stationary stochastic volatility model. Finally, the effects of the intraday volatility periodicity are studied and they are also found to be significant.
  • Tanskanen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2008)
    Along with the increased life span of individuals, the burden of old age-associated diseases has inevitably increased. Alzheimer s disease (AD), probably the most well known geriatric disease, belongs to the old age-associated amyloid diseases. The purpose of this study was to investigate the frequency, genetic and health-associated risk factors, mutual association, and amyloid proteins in two old age-associated amyloid disorders senile systemic amyloidosis (SSA) and cerebral amyloid angiopathy (CAA) as part of the prospective population-based Vantaa 85+ autopsy study on a Finnish population aged 85 years or more (Studies I-III), completed with a case report on a patient with advanced AGel amyloidosis (Study IV). The numbers of patients investigated in the studies (I-III) were 256, 74, and 63, respectively. The diagnosis and grading of amyloid were based upon histological examination of tissue samples obtained post mortem and stained with Congo red. The amyloid fibril and associated proteins were characterized by immunohistochemical staining methods. The genotype frequencies of 20 polymorphisms in 9 genes and information on health-associated risk factors in subjects with and without SSA and CAA were compared. In a Finnish population ≥ 95 years of age, SSA and CAA occurred in 36% and 49% of the subjects, respectively. In total, two-thirds of these very elderly individuals had SSA, CAA, or both. However, in only 14% of the population these two conditions co-occurred. In subjects 85 years or older, the prevalence of SSA was 25%. In this population, SSA was associated with age at the time of death (p=0.002), myocardial infarctions (MIs; p=0.004), the G/G (Val/Val) genotype of the exon 24 polymorphism in the alpha2-macroglobulin (α2M) gene (p=0.042) and with the H2 haplotype of the tau gene (p=0.016). In contrast, the presence of CAA was strongly associated with APOE e4 (p=0.0003), with histopathological AD (p=0.0005), and with clinical dementia (p=0.01) in both e4+ (p=0.02) and e4- (p=0.06) individuals. Apart from demonstrating the amyloid fibril proteins, complement proteins 3d (C3d) and 9 (C9) were detected in the amyloid deposits of CAA and AGel amyloidosis, and α2M protein was found in fibrous scar tissue close to SSA. In conclusion, this first population based study on SSA shows that both SSA and CAA are common in very elderly individuals. Old age, MIs, the exon 24 polymorphism of the α2M gene, and H1/H2 polymorphism of the tau gene associate with SSA while clinical dementia and APOE ε4 genotype associate with CAA. The high prevalence of CAA, combined with its association with clinical dementia independent of APOE genotype, neuropathological AD, or SSA, also highlights its clinical significance in the very aged, among which the serious end stage complications of CAA, namely multiple infarctions and hemorrhages, are rare. The report on a patient having advanced AGel amyloidosis added knowledge on the disease and showed that this generally benign condition occasionally may lead to death. Further studies are warranted to confirm the findings in other populations. Also, the role of α2M and tau in the pathogenesis of SSA and the involvement of complement in the process of amyloid beta (Aβ) protein elimination from the brain remain to be clarified. Finally, the high prevalence of SSA in the elderly raises the need for prospective clinical studies to define its clinical significance.
  • Lavonen, Tiina-Leena (2012)
    In this Master’s thesis, sources of 241Am in the environment, its speciation in the environment and bioavailability are discussed. Techniques that can be used to provide 241Am speciation information in solid samples, such as TRLFS, XAFS, and fractioning techniques, such as sequential extraction or filtration are presented and discussed. In the experimental part of this study, activity concentrations and vertical distribution of 241Am were determined in sediment and soil samples collected from drainage basin area in Mercantour national park, France. Coprecipitation, ion exchange and extraction chromatography were combined to separate and purify the 241Am. Alpha sources were prepared by electrodeposition and sources were measured with alpha spectrometer. Average chemical recovery of 241Am for sediment and soil samples was 52 ± 4 %. 241Am, 239,240Pu and 238Pu activity concentrations did not correspond linearly with the organic matter content of sediment or soil. Detected inventories of 241Am, 239,240Pu, 238Pu and 241Am/239,240Pu suggested that runoff water has important contribution to the distribution and transport of americium and plutonium. 241Am/239,240Pu ratio detected in sediment and soil samples, suggest that americium has higher solubility than plutonium. Americium had migrated deeper in the soil profiles due to the runoff water filtration. Detected 241Am/239,240Pu and 238Pu/239,240Pu ratios indicated that the source of this sampling site was the global fallout from nuclear weapons tests.
  • Teikari, Jonna (2013)
    Syanobakteerit ovat yhteyttäviä organismeja. Niitä tavataan tyypillisesti makeissa ja suolaisissa vesissä mutta esimerkiksi sienten kanssa symbioottisessa suhteessa eläviä lajeja on löydetty myös maalta. Epäorgaaninen fosfori (Pi) mielletään yleensä syanobakteerien kasvua rajoittavaksi tekijäksi vesiympäristöissä, sillä syanobakteerit voivat hyödyntää suoraan ainoastaan Pi:a fosforin lähteenä. Syanobakteereilta on löydetty Escherichia coli –bakteereilla tavattavia fosforin kuljetukseen osallistuvia pho-säätelyalueita ja niiden toimintaa on tutkittu jonkin verran. Syanobakteerit tuottavat yleensä lukuisia bioaktiivisia yhdisteitä, jotka voivat toimia esimerkiksi myrkkyinä tai estää bakteerien ja sienten kasvua. Bioaktiivisten yhdisteiden merkitystä syanobakteereille ei kuitenkaan tunneta. Suuri osa bioaktiivisista yhdisteistä tuotetaan ei-ribosomaalisella peptidisynteesillä (NRPS). Työn tavoitteena oli selvittää Anabaena 90 –syanobakteerikannan proteomissa tapahtuvia muutoksia ja bioaktiivisten yhdisteiden määrän vaihtelua, kun kantaa kasvatettiin matalassa (0,05 mg/l) ja korkeassa (5,5 mg/l) fosforipitoisuudessa. Ennen siirtoa kahdelle eri kasvatusalustalle solujen fosforivarastot tyhjennettiin kasvattamalla niitä fosforittomalla alustalla. Työssä käytettiin proteomien tutkimiseen kahdensuuntaista erottelevaa geelielektroforeesia (2D-DIGE) yhdistettynä LC/MS-analyyseihin. Bioaktiivisten yhdisteiden määrät analysoitiin myös LC/MS-ajoissa. Työssä käytettiin Anabaena 90 –syanobakteerikantaa. Kanta valittiin, koska sen genomi on kokonaan sekvensoitu ja annotoitu. Lisäksi kyseinen kanta tuottaa bioaktiivisia yhdisteitä: mikrokystiinejä, anabaenopeptiinejä ja anabaenopeptilidejä. Geeleiltä tunnistettiin yhteensä 11 proteiinia, joiden määrien todettiin tilastollisesti merkitsevästi kohonneiksi tai laskeneiksi matalassa fosforipitoisuudessa. Proteiineista kymmenen osoitettiin osallistuvan tiukkaan säätelyyn, joka aktivoituu, kun solukasvusto on saavuttamassa stationaarisen kasvun vaiheen. Tiukan säätelyn proteiinit osallistuivat aminohappojen metaboliaan sekä translaatioon. Yhden proteiineista osoitettiin olevan ribosomin pienen alayksikön proteiini. Lisäksi tunnistettujen proteiinien joukossa oli hiilen kiertoon osallistuva ribuloosibisfosfaatti-karboksylaasi/oksygenaasi (RuBisCO), jonka määrä väheni merkitsevästi matalassa fosforipitoisuudessa. Anabaena 90 –syanobakteerikannan bioaktiivisten yhdisteiden tuotannossa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja matalassa ja korkeassa fosforipitoisuudessa. Rinnakkaisten näytteiden määrää tulee lisätä, kun analyysi toistetaan
  • Partanen, Asta (2013)
    Syanobakteerit ovat vesistöissä ja maaperässä eläviä yhteyttäviä organismeja. Ne jaetaan morfologiansa perusteella Chroococcales-, Pleurocapsales-, Oscillatoriales-, Nostocales- ja Stigonematales-lahkoihin. Anabaena 90 -syanobakteerikanta on Nostocales-lahkoon kuuluva, rihmamainen syanobakteeri. Se eristettiin Vesijärvestä vuonna 1986. Kanta tuottaa erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joista tutkituimpia ovat mikrokystiinit, anabaenopeptiinit ja anabaenopeptilidit. Bioaktiivisia yhdisteitä tuotetaan ei-ribosomaalisten peptidisyntetaasien (NRPS) avulla, mutta yhdisteiden merkitys syanobakteereille on epäselvä. Anabaena 90 –villityyppikannasta (WT) on valmistettu anabaenopeptilidimutantti (apd-), joka ei muodosta anabaenopeptilidejä. Työn tavoitteena oli selvittää WT- ja apd--kannan proteomien välisiä eroja kuusipäiväisen kasvatuskokeen aikana. Samanaikaisesti tutkittiin kantojen anabaenopeptilidi (apd) –syntetaasigeenien ilmentymistä. Tavoitteena oli kartoittaa mahdollisia kantojenvälisiä eroja yksittäisten proteiinien tuotossa ja apd-syntetaasigeenien ilmentymisessä. Tämän toivottiin lisäävän Anabaena 90 -syanobakteerin aineenvaihdunnan tuntemusta. Proteomeja tutkittiin kaksisuuntaisen erottelevan geelielektroforeesin (2D-DIGE) avulla. Proteomien välisten erojen tilastolliseen tarkasteluun käytettiin t-testiä. Anabaenopeptilidigeenien ilmentymistä tutkittiin käänteiskopioijapolymeraasiketjureaktiolla (RT-PCR). Tulosten perusteella voitiin todeta, että WT- ja apd--kannan proteomit poikkesivat toisistaan. 18 proteiinin määrässä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero kantojen välillä. Yksittäisten proteiinien määrät olivat useammin koholla apd--kannassa. Molempien kantojen apd-syntetaasigeenit ilmentyivät, joten mutaatio apd--kannassa ei estänyt apd-transkriptien muodostumista. Jatkoa ajatellen tilastollisesti merkitsevien proteiinien tunnistaminen olisi oleellista. Se paljastaisi syitä WT- ja apd--kannan proteomien eroavaisuuksiin ja antaisi lisätietoa Anabaena 90 –syanobakteerin aineenvaihdunnasta.
  • Korpinen, Markus (2014)
    Intermolecular long-range interactions play an important role in several areas of modern research. In this thesis, van der Waals coefficients for different small coinage metal systems such as H2-H2, H2-Cu2, H2-Ag2, and H2-Au2 are determined from the results of accurate ab initio calculations. A four dimensional potential energy surface is computed with the coupled cluster method with a single, double and perturbative triple excitations (CCSD(T)) using a large augmented Dunning basis set. In the case of externally neutral molecules, the dominating long-range interactions are often van der Waals dispersion interactions. Many long-range pair potential models are using a pre-defined experimental or computational van der Waals C6 coefficients. To obtain the coefficients, the potential energy surface is modelled with spherical harmonic approximation together with bipolar spherical harmonics. It was noticed that the anisotropies of the potential energy surface can be described with terms which have similar angular dependencies as the electrostatic multipole-multipole interactions and the van der Waals interactions. These include, for example, quadrupole-quadrupole and quadrupole-hexadecapole interaction. Using the computed potential energy surfaces and least-squares fitting different long-range interaction models, C6 and C8 dispersion coefficients, and quadrupole and hexadecapole moments are obtained for hydrogen, copper, silver and gold dimers.
  • Karkku, Pauliina (1991)
    Tutkimuksessa käytettiin suomenhevosorivarsoja ( 16 kpl ), jotka olivat syntyneet touko-kesäkuussa -86. Varsat jaettiin 12-17 kk:n iässä kolmeen ryhmään: ryhmä 1=kontrollit, ryhmä 2= annos 100 mg jaryhmä 3= annos 500 mg. Lauraboliniaa kolmen viikon välein lihaksensisäisesti, yhteensä 12 hoitokertaa. Steroidikuurin aikana kivesten kokonaisleveys ( TSW ) mitattiin injektiokertojen yhteydessä. Lääkityksen loputtua kivekset mitattiin kolmesti vuodessa. Spermaa kerättiin keväällä -88, syksyllä -88 ja keväällä -89. Näytteistä mitattiin kokonaistilavuus, geelin ja geelivapaan siemennesteen tilavuudet, tiheys ja progressiivinen motiliteetti. Lisäksi määritettiin elävien/kuolleiden siittiöiden suhde ja tehtiin morfologinen tutkimus. Tutkimuksessa todettiin suuren Laurabolin-annoksen hidastavan kivesten kasvua ja vähentävän huomattavasti spermantuotantoa. Muutokset olivat kuitenkin reversiibeleitä, sillä kivesten koko ja spermantuotantokyky palautuivat kontrolliryhmää vastaavalle tasolle 4-12 kk:n kuluessa injektioiden lopettamisesta. Terapeuttisellaanabolisella steroidiannoksella ei ollut haitallista vaikutusta kivesten kehittymiseen ja spermantuotantokykyyn.
  • Heinäsuo, Aila (1992)
    Tutkielmassa tarkastellaan anaerobi-aerobi-mastiitin (kesämastiitin) bakteriologiaa, patogeneesiä ja terapiaa. Työ jakaantuu kirjallisuuskatsaukseen ja tutkimusosaan. Tutkimusosassa vertailtiin penisilliini- ja penisilliini + tinidatsoli-hoitojen tehoa kesämastiittiin kokeellisten infektioiden avulla. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli seurata taudin kehittymistä ja akuuttia tulehdusreaktiota . Koe-eläimenä oli kymmenen hiehoa, joiden oletettiin poikivan 1-2 kk kuluttua. Eläinten takaneljännekset infektoitiin kesämastiitista eristetyillä bakteerikannoilla (Actinomyces pyogenes, Fusobacterium necrophorum ja Peptostreptococcus indolicus). Eläinten tilaa seurattiin kliinisesti sekä veri-ja eritenäyttein. Hoito aloitettiin 24-32 tunnin kuluttua infektoinnista.Joka toinen eläin sai rutiinihoidon (prokaiinipenisilliini), joka toinen koehoidon (tinidatsoli + K- tai prokaiinipenisilliini). Kaikki eläimet sairastuivat melko vakavasti. NAGaasit vaihtelivat akuutissa vaiheessa 211 ja 698 yksikön välillä. Totaalileukosyyttien keskiarvo kohosi lievästi. Bakteremiaa ei esiintynyt yhdelläkään eläimellä. Penisilliini-ryhmä eliminoi paremmin A.pyogenes-bakteerin utareestaan. F.necrophorum ja P. indolicus sen sijaan poistuivat nopeammin koeryhmän, eli sekä penisilliiniä- että tinidatsolia saaneiden utareesta. Täysin parantuneeksi voitiin katsoa neljä hiehoa. Kaksi näistä oli saanut koe- ja kaksi kontrollihoidon. Tärkein paranemiseen vaikuttanut tekijä tässä tutkimuksessa vaikutti olevan koe-eläinten yksilöllinen vaste aiheutettuun tulehdukseen.
  • Seppänen, Vanamo (Helsingin yliopisto, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, 2010)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viljelykäytössä olevan happaman sulfaattimaan Ap- ja Bg1- horisonttien aggregaattien stabiilisuudessa tapahtuvia muutoksia neljän viikon tulvituksen aikana. Tulvitus estää maan kaasunvaihdon, mikä aiheuttaa hapen puutetta maaperässä. Tästä seuraa muutoksia maan kemiallisissa olosuhteissa, muun muassa maan rakennetta stabiloivan raudan liukoisuus lisääntyy. Tutkimus suoritettiin laboratoriokokeena. Aggregaattien stabiilisuuden mittarina käytettiin märkäseulonnassa irtoavien alle 250 μm:n kokoisten hiukkasten sekä kolloidiaineksen (< 2 μm) määrää. Märkäseulonnassa irtoavan maa-aineksen määrää selvitettiin gravimetrisillä mittauksilla sekä laservaloon perustuvilla menetelmillä. Työssä käytetyt laservaloon perustuvat menetelmät olivat dynaaminen valonsironta sekä partikkelilaskenta. Dynaamista valonsirontaa käytettiin kolloidiaineksen määrän mittaamiseen. Menetelmän ongelmana oli tulosten välinen suuri hajonta. Alle 250 μm:n kokoisten hiukkasten määrää mitattiin partikkelilaskurilla. Tätä mittausta vaikeutti laitteen vaatima pieni partikkelikonsentraatio sekä suurimpien partikkelien jääminen mittauksen ulkopuolelle. Aggregaattien stabiilisuuden tarkastelussa käytettiin gravimetristen mittausten tuloksia. Tulosten perusteella Bg1-horisontin murut olivat huomattavasti Ap-horisontin muruja kestävämpiä. Tähän saattoi olla syynä raudan suurempi määrä Bg1-horisontissa. Ap-horisontin näytteissä sekä makro- että mikroaggregaattien stabiilisuus väheni kokeen aikana. Myös Bg1- horisontin näytteissä mikroaggregaattien kestävyys heikkeni, mutta ei yhtä paljon kuin Aphorisontin näytteissä. Ap-horisontin makroaggregaattien stabiilisuuden heikkenemiseen saattoi olla syynä niitä koossa pitävien juurten mikrobiologinen hajoaminen. Bg1-horisontin mikroaggregaattien hajoaminen oli mahdollisesti seurausta raudan liukenemisesta. Aggregaattien stabiloituminen kokeen loppua kohti aiheutui luultavasti johtokyvyn noususta näytteissä. Syyt stabiilisuusmuutoksiin kaipaavat kuitenkin vielä jatkotutkimuksia.