Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 662-681 of 25643
  • Kumpukallio, Minna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vankilapappien ammatillista identiteettiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitä vankilassa pappina oleminen on, millaisilla teologisilla tausta-ajatuksilla papit vankiloissa työskentelevät sekä mitkä ovat ne tekijät, joiden kautta vankilapappien ammatillinen identiteetti rakentuu. Varsinaista ammatilliseen identiteettiin liittyvää tutkimusta ei ole vankilapapeista aiemmin tehty. Tutkimus esittelee haastattelemalla saadun aineiston avulla vankilapappien näkemyksiä omasta työstään ja oman ammattinsa kokemisesta. Tutkimuksen lävistävät ammatillisen identiteetin neuvottelun tilat, joiden kautta vankilapappien identiteetin rakentumista hahmotetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu kymmentä päätoimista vankilapappia eri puolilta Suomea. Otos on kattava, sillä tutkimusta tehdessä Suomessa oli 13 päätoimista vankilapappia. Haastattelut tehtiin joulukuussa 2012 ja alkuvuodesta 2013. Aineisto käsiteltiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että vankilapappien työtä leimaa käsitys siitä, että sielunhoito on ennen kaikkea rakastava ja kunnioittava asenne toista ihmistä kohtaan. Se toimii pappien työn perustana vankilassa. Papit korostavat luomisen teologian kautta ihmisarvoa ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Ammatillinen identiteetti rakentuu identiteetin neuvottelun tilojen kautta. Erityisesti identiteetti rakentuu sosiaalisten suhteiden kautta. Suhteet vankilan henkilökuntaan ja vankeihin vaikuttavat pappien kokemuksiin itsestä vankilan työntekijänä.
  • Mattila, Pasi (Helsingin yliopisto, 2006)
    Volatilization of ammonia (NH3) from animal manure is a major pathway for nitrogen (N) losses that cause eutrophication, acidification, and other environmental hazards. In this study, the effect of alternative techniques of manure treatment (aeration, separation, addition of peat) and application (broadcast spreading, band spreading, injection, incorporation by harrowing) on ammonia emissions in the field and on nitrogen uptake by ley or cereals was studied. The effect of a mixture of slurry and peat on soil properties was also investigated. The aim of this study was to find ways to improve the utilization of manure nitrogen and reduce its release to the environment. Injection into the soil or incorporation by harrowing clearly reduced ammonia volatilization from slurry more than did the surface application onto a smaller area by band spreading or reduction of the dry matter of slurry by aeration or separation. Surface application showed low ammonia volatilization, when pig slurry was applied to tilled bare clay soil or to spring wheat stands in early growth stages. Apparently, the properties of both slurry and soil enabled the rapid infiltration and absorption of slurry and its ammoniacal nitrogen by the soil. On ley, however, surface-applied cattle slurry lost about half of its ammoniacal nitrogen. The volatilization of ammonia from surface-applied peat manure was slow, but proceeded over a long period of time. After rain or irrigation, the peat manure layer on the soil surface retarded evaporation. Incorporation was less important for the fertilizer effect of peat manure than for pig slurry, but both manures were more effective when incorporated. Peat manure applications increase soil organic matter content and aggregate stability. Stubble mulch tillage hastens the effect in surface soil compared with ploughing. The apparent recovery of ammoniacal manure nitrogen in crop yield was higher with injection and incorporation than with surface applications. This was the case for leys as well as for spring cereals, even though ammonia losses from manures applied to cereals were relatively low with surface applications as well. The ammoniacal nitrogen of surface-applied slurry was obviously adsorbed by the very surface soil and remained mostly unavailable to plant roots in the dry soil. Supplementing manures with inorganic fertilizer nitrogen, which adds plant-available nitrogen to the soil at the start of growth, increased the overall recovery of applied nitrogen in crop yields.
  • Röhr, Emilia (2013)
    Typpi on perustuotantoa rajoittava ravinne lähes koko Itämerellä. Typen kierto perustuu mikrobien välittämiin hapetus-pelkistysreaktioihin, joissa typpeä muunnetaan erilaisiin muotoihin. Ammonifikaatiossa mikrobit mineralisoivat liuennutta tai partikulaarista orgaanista typpeä ammoniumiksi ja DNRA- prosessissa (dissimilatorinen nitraatin pelkistys ammoniumiksi)mikrobit pelkistävät nitraattia ammoniumiksi. Ammonium on biologisesti kaikkein käyttökelpoisin typen muoto ja siksi sen pitoisuudet ovat vesipatsaassa yleensä hyvin pieniä. Mikrobiprosessien mittaamiseksi myös pienten ammoniumpitoisuuksien määrittäminen on tärkeää. Pro gradu-tutkielmassa määritettiin DNRA:n ja ammonifikaation prosessinopeuksia Varsinaisen Itämeren vesipatsaassa hyödyntämällä stabiili-isotooppitekniikkaa. Tutkimuksen edellytyksenä oli selvittää kokeellisesti alin luotettava määritysraja ammoniumin 15N-pitoisuudelle. Menetelmäkehitystä varten valmistettiin koesarjoja ultrapuhtaasta vedestä ja tunnetun 15N:14N -suhteen omaavista ammoniumkloridijauheista. Minimimääritysrajakokeessa etsittiin eri ammoniumin ainemääriä sisältävän koesarjan avulla massaspektrometrisen analyysin tarvittava alin ammoniumin ainemäärä. Minimimääritysrajan alapuolelle pyrittiin pääsemään tekemällä kantoliuoskoe.Kantoliuoskokeessa valmistettiin eri ammoniumin ainemääriä (0,5 atom. %) sisältävä koesarja, joiden ammoniumin ainemäärää kasvatettiin lisäämällä näyteliuoksiin kantoliuosta, jonka määrä ja isotooppisuhteet tunnettiin. Kantoliuoslisäysten jälkeen näytteet analysoitiin massaspektrometrillä ja tuloksista seurattiin 15N:14N – suhteen muutosta eri laimennoksissa. Pienin luotettavasti määritetty ammoniumin ainemäärä oli 0,5 μmol. Kantoliuoskokeilla ei onnistuttu optimoimaan määritysrajaa pienemmäksi, eikä menetelmää siten hyödynnetty vesinäytteiden DNRA- ja ammonifikaatiomittauksissa. DNRA- ja ammonifikaatiomittauksia varten kerättiin vesinäytteitä Varsinaiselta Itämereltä neljältä eri näytteenottoasemalta (Läntisen Gotlannin, Itäisen Gotlannin , Fårön ja Landsortin syvänteet) toukokuussa 2011. Lisäksi Itäiseltä Gotlannin syvänteeltä otettiin vesinäytteet DNRA- ja ammonifikaatiomittauksia varten myös heinäkuussa 2011. Vesinäytteitä rikastettiin 15N- ammoniumilla siten, että näytteiden 15N- pitoisuudeksi saatiin 5 μM. Näytteitä inkuboitiin 24 tuntia in situ- olosuhteissa. Inkuboinnin jälkeen näytteistä mitattiin 15N- leima ammonium diffuusio- menetelmällä. Tuloksista laskettiin DNRA- potentiaalit sekä ammonifikaation in situ- prosessinopeudet. Keväällä mitatut ammonifikaation in situ- prosessinopeudet olivat matalia (0,36- 8,35 nM d-1). Tuloksia saattoi selittää se, ettei kesäisen perustuotannon tuottama partikulaarinen orgaaninen typpi ollut vielä ammonifioijien käytettävissä. Eri asemilta mitatuissa prosessinopeuksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkittujen ympäristömuuttujien ja ammonifikaation prosessinopeuksien välillä ei havaittu korrelaatiota. DNRA- potentiaalituloksia saatiin vain toukokuussa Läntiseltä Gotlannin syvänteeltä ja heinäkuussa Itäiseltä Gotlannin syvänteeltä kerätyistä näytteistä. Läntiseltä Gotlannin syvänteeltä mitattu DNRA- potentiaalinopeus (1,14 nM d-1) oli lähes nelinkertainen heinäkuussa Itäiseltä Gotlannin syvänteeltä mitattuun DNRA- potentiaaliin (0,38 nM d-1) nähden. Ammonifikaation merkitys Itämerellä on todennäköisesti pienempi ulapalla kuin estuaareissa, joissa suuri orgaanisen aineksen kuormitus tuo jatkuvasti substraatteja ammonifikaatiolle. Keväisen piileväkukinnan nopeasta sedimentoitumisesta johtuen saattavat ammonifikaation prosessinopeudet Itämerellä keväisin olla suurempia sedimenteissä kuin vesipatsaassa. Itämeren erityispiirteet, kuten alhainen suolapitoisuus todennäköisesti inhiboi vesipatsaan DNRA:n esiintymistä, jonka seurauksena mitatut DNRA- nopeudet jäivät mataliksi. DNRA: n kanssa nitraatista kilpailevan kemolitoautotrofisen denitrifikaation on sen sijaan havaittu olevan pääasiallinen typpeä pelkistävä prosessi Varsinaisella Itämerellä.
  • Kirves, Saara (2014)
    Respiratory distress syndrome is a major cause of neonatal morbidity and mortality in premature infants caused by immaturity of the lungs. In recent years lamellar body count (LBC) has replaced phospholipid tests as the primary fetal lung maturity assessment method. Our aim was to develop new reference values for LBC and compare the performance of LBC and phospholipids. We also wanted to estimate the impact of new references on the costs and accuracy of the fetal lung maturity determination. Data was collected on all mothers who had LBC testing at Women´s Hospital (Helsinki University Central Hospital) during 2009-2011 (n=299) and their fetuses. As in other recent studies, LBC was found to perform slightly better than phospholipids. Specificity and sensitivity values for LBC were calculated with ROC analysis and the results led to the recommendation of a single cutoff value for LBC and the discontinuation of phospholipid testing in non-diabetic mothers.
  • Ruokolainen, Toni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Societies world-wide are experiencing a constant servitization, a transition from traditional production and manufacturing to delivery and consumption of services. The transition is necessitated by societal and economic forces affecting individuals, organizations and enterprises. For individuals, the increased standard of living and increased leisure time have created a demand for new kinds of services. For governmental organizations, ageing of the population has increased the demand for efficient production and delivery of services, especially addressing health-care, elderly participation and security. For enterprises, globalization and commoditization of products have necessitated passage from monolithic, product-driven business to networked and service-based business. The servitization has given rise to the emergence of so-called service ecosystems. A service ecosystem is a socio-technical complex system that enables service-based collaborations between entities, such as enterprises, institutions and individuals. Although establishment of service ecosystems has been identified as fundamental for addressing the societal and economic forces, there are two foundational research challenges to be solved. Firstly, from an engineering perspective, there is an evident lack of a service ecosystem engineering which provides means for analysis, design, instrumentation and operation of service ecosystems. Especially, interoperability and governability have not been addressed sufficiently in the context of service ecosystem engineering. Secondly, from a business perspective, the current approaches for service ecosystem establishment do not provide sufficient support for ecosystem sustainability. Attaining service ecosystem sustainability requires facilities that enable efficient utilization of core competencies, opportunistic and flexible business networking, and support for operating in progressive business environments. The thesis addresses these research challenges by proposing service ecosystem engineering as a means for transitioning from contemporary ad hoc service ecosystems to sustainable ones. The individual contributions of this thesis include engineering tools and methods which enable analysis, design, instrumentation and operation of sustainable service ecosystems. The contributions can be utilized for mitigating risks associated for example with technology dependency and migration, and for supporting business decision-making when joining and operating in service ecosystems. The contributions enable approaches that utilize explicit architecture models for guaranteeing interoperability during service ecosystem operation. Furthermore, support for service ecosystem governance is provided.
  • Helander, Aleksi (2011)
    An extensive electricity transmission network facilitates electricity trading between Finland, Sweden, Norway and Denmark. Currently most of the area's power generation is traded at NordPool, where the trading volumes have steadily increased since the early 1990's, when the exchange was founded. The Nordic electricity is expected to follow the current trend and further integrate with the other European electricity markets. Hydro power is the source for roughly a half of the supply in the Nordic electricity market and most of the hydro is generated in Norway. The dominating role of hydro power distinguishes the Nordic electricity market from most of the other market places. Production of hydro power varies mainly due to hydro reservoirs and demand for electricity. Hydro reservoirs are affected by water inflows that differ each year. The hydro reservoirs explain remarkably the behaviour of the Nordic electricity markets. Therefore among others, Kauppi and Liski (2008) have developed a model that analyzes the behaviour of the markets using hydro reservoirs as explanatory factors. Their model includes, for example, welfare loss due to socially suboptimal hydro reservoir usage, socially optimal electricity price, hydro reservoir storage and thermal reservoir storage; that are referred as outcomes. However, the model does not explain the real market condition but rather an ideal situation. In the model the market is controlled by one agent, i.e. one agent controls all the power generation reserves; it is referred to as a socially optimal strategy. Article by Kauppi and Liski (2008) includes an assumption where an individual agent has a certain fraction of market power, e.g. 20 % or 30 %. In order to maintain the focus of this thesis, this part of their paper is omitted. The goal of this thesis is two-fold. Firstly we expand the results from the socially optimal strategy for years 2006-08, as the earlier study finishes in 2005. The second objective is to improve on the methods from the previous study. This thesis results several outcomes (SPOT-price and welfare loss, etc.) due to socially optimal actions. Welfare loss is interesting as it describes the inefficiency of the market. SPOT-price is an important output for the market participants as it often has an effect on end users' electricity bills. Another function is to modify and try to improve the model by means of using more accurate input data, e.g. by considering pollution trade rights effect on input data. After modifications to the model, new welfare losses are calculated and compared with the same results before the modifications. The hydro reservoir has the higher explanatory significance in the model followed by thermal power. In Nordic markets, thermal power reserves are mostly nuclear power and other thermal sources (coal, natural gas, oil, peat). It can be argued that hydro and thermal reservoirs determine electricity supply. Roughly speaking, the model takes into account electricity demand and supply, and several parameters related to them (water inflow, oil price, etc.), yielding finally the socially optimal outcomes. The author of this thesis is not aware of any similar model being tested before. There have been some other studies that are close to the Kauppi and Liski (2008) model, but those have a somewhat different focus. For example, a specific feature in the model is the focus on long-run capacity usage that differs from the previous studies on short-run market power. The closest study to the model is from California's wholesale electricity markets that, however, uses different methodology. Work is constructed as follows.
  • Acosta Navarro, Juan Camilo (2013)
    This thesis is a global study of the changes in the plant emissions of the dominant Biogenic Volatile Organic Compounds (BVOC) in the last millennium resulting from changing environmental conditions, largely induced by humans. BVOC emitted by vegetation have multiple impacts on atmospheric chemistry and physics, for instance changes in BVOC emissions significantly change the concentrations of aerosol in continental regions, affect ozone formation and change the oxidizing capacity of the troposphere. These processes are relevant from a climate change and air quality perspectives. The variability of global fluxes of isoprene, monoterpenes and sesquiterpenes (terpenoid BVOC) over the last millennium is evaluated using the Model of Emissions of Gases and Aerosols from Nature (MEGAN). The model is driven with meteorology input data from an Earth System Model, CO2 atmospheric concentrations estimated from ice samples and model reconstructions of the global changes of vegetation. The results show that global isoprene emissions have decreased 7.3%, monoterpene emissions have increased 9.8% and sesquiterpene emissions have increased 15.1% during the period 1950-1990 as compared to 1000- 1800. The results suggest that the variation of isoprene emissions is governed by land-use changes, while monoterpenes and sesquiterpenes variations are dominated by temperature. Regional changes on the isoprene, monoterpene and sesquiterpene emission distribution are larger than global changes in many locations and could have had a significant impact on the chemistry and aerosol dynamic processes in the atmosphere in the last millennium. This thesis lays a basis for a future quantification of the effect on atmospheric chemistry cycles and the organic aerosol yield from biogenic organic precursors.
  • Laine, Anu; Takanen, Satu (1995)
    Amoksisilliini on aminopenisilllini, joka tehoaa useisiin grampositiivisiin ja negatiivisiin bakteereihin. Se hajoaa beetalaktamaasin vaikutuksesta, mutta yhdistettynä klavulaanihapon kanssa saadaan tehoa myös beta-laktamaasia tuottaviin bakteereihin. Amoksisilliini-klavulaanihappoyhdistelmä (SynuloxR, SmithKline Beecham, Iso-Britannia) on Suomessa rekisteröity pieneläimille, mutta maailmalla sitä käytetään myös tuotantoeläimille. Syventävien opintojemme tarkoituksena oli tutkia amoksisilliini-klavulaanihapon farmakokinetiikkaa sekä terveellä että endotoksiinimastiittia sairastavalla psylehmällä. Samalla tutkittiin myös SynuloxR-valmisteen lihasärsytystä. Lisäksi tutkittiin Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttaman mastiitin paranemista kliinisessä hoitokokeessa. Kirjallisuuskatsauksessa on esitetty tutkimustuloksia aminopenisilliinien ja muiden penisilliinien farmakokinetiikasta lypsylehmillä. Tutkimus suoritettiin cross-over-periaatteella kahtena eri osakokeena Hautjärven koetilalla kuudella lypsylehmällä. Endotoksiini-osakokeessa lehmille injisoitiin neljän tunnin kuluttua endotoksiinin annosta SynuloxR-valmistetta lihaksensisäisesti annoksella 8,75 mg/kg. Maito- ja verinäytteitä otettiin 2, 4, 8, 16 ja 32 minuutin sekä 1, 2, 4, 8, 12 ja 24 tunnin kuluttua injektion jälkeen lääkeaineiden määritystä varten. Maito- ja seeruminäytteistä analysoitiin amoksisilliinipitoisuudet mikrobiologisella menetelmällä. Hoitokokeessa tutkittiin amoksisilllini-klavulaanihappo- yhdistelmän tehoa naudan kliinisen mastiitin hoidossa lypsykauden aikana, kun taudinaiheuttajana oli S-laktamaasipositiivinen S. aureus. Farmakokneettisessä kokeessa saatiin amoksisilliinin maksimipitoisuudeksi seerumissa 1,7 mikrog/ml. Maidossa pitoisuudet olivat hyvin alhaisia (0,04-0,23 mikrog/ml). Lehmien väliset erot farmakokinetiikassa olivat suuret. Tilastollisella testauksella ei saatu merkitseviä eroja kontrolli- ja endotoksiinimastiitti-osakokeiden välille. Hoitokokeessa SynuloxR-valmisteilla hoidettujen lehmien bakteriologinen paranemistulos oli huono. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, ettei amoksisilliini-klavulaanihappo- yhdistelmä lihaksensisäiseliä annostelulla sovi naudan utaretulehduksen hoitoon.
  • Pietarinen, Teemu (2012)
    Aine voi esiintyä kiinteässä tilassa kiteisenä tai amorfisena. Amorfisella tilalla tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa ei ole laajamittaista jäjestäytyneisyyttä molekyylien suhteen. Amorfisella aineella on usein erilaiset fysikokemialliset ominaisuudet kuin saman aineen kiteisillä muodoilla. Amorfisella aineella ei ole tavanomaista sulamispistettä vaan se muuttuu lasisiirtymäksi kutsutussa lämpötilassa viskositeetiltaan juoksevammaksi eli plastisoituu. Sillä voi olla myös erilaiset liukoisuusominaisuudet, mikä vuoksi amorfisessa muodossa olevaa ainetta voidaan käyttää apuna formuloitaessa niukkaliukoisia yhdisteitä. Amorfisen tilan stabiilisuus on yleensä heikompi kuin saman aineen kiteisen muodon. Tämä johtuu vapaan energian määrästä joka on sitoutuneena amorfisen aineen rakenteisiin. Amorfisia aineita voidaan valmistaa useilla eri menetelmillä. Valmistusmenetelmiä ovat esimerkiksi nopea jäähdytys, kuumasulatusekstruusio, sumukuivaus ja kylmäkuivaus. Kokeellisessa osassa tutkittiin jauhamismenetelmän vaikutusta amorfisen indometasiinin ominaisuuksiin. Amorfisen indometasiininäytteet valmistettiin indometasiinisulatetta nopeasti nestetypessä jäähdyttämällä. Amorfisten indometasiininäytteiden ominaisuuksia määritettiin jauheröntgendiffraktometrisesti sekä differentiaalipyyhkäisykalorimetrisesti. Mittaukset suoritettiin eri aikapisteissä jotka vaihtelivat 0 ja 92 päivän välillä. Määritettyjä ominaisuuksia eri aikapisteissä olivat kiteisyysaste, lasisiirtymälämpötila,lämpökapasiteetin muutos, kiteytymislämpö, kiteytyneiden muotojen sulamislämmöt ja sulamispisteet. Kalormetriset määritykset tehtiin vain täysin amorfisista näytteistä. Tuloksista voidaan havaita, että näytesarjojen välillä on havaittavissa ero eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. Näytesarjojen sisällä kuitenkin on havaittavissa jauhatusmenetelmien välillä eroja kiteytymisen alkamisajankohdassa sekä termodynaamisissa ominaisuuksissa, kuten lämpökapasiteetin muutoksessa, lasisiirtymälämpötiloissa ja sulamislämmöissä. Kiinteitä dispersioita valmistettiin indometasiinista ja ksylitolista kolmessa eri koostumuksessa (5%, 10% ja 20% ksylitolia indometasiinissa). Röntgendiffraktogrammit ja DSC-termogrammit mitattiin eri aikapisteissä jotka vaihtelivat 1 ja 63 päivän välillä. 5% ja 10% dispersiot olivat stabiileja ja amorfisia kaikissa aikapisteissä. 20% dispersiot olivat 63 päivän aikapisteessä huomattavasti kiteytyneet (erityisesti nestemäisessä typessä jauhettu näyte).
  • Mikkonen, Heidi (2014)
    Eräs keino parantaa huonosti veteen liukenevan lääkeaineen vesiliukoisuutta on valmistaa siitä ja yhdestä tai useammasta kantajapolymeeristä amorfinen kiinteä dispersio. Amorfiset kiinteät dispersiot ovat kuitenkin usein epästabiileja. Stabiilius ja lääkeaineen amorfisoituminen riippuvat esim. dispersion komponenttien sekoittuvuudesta. Lisäksi alkuvaiheen lääkekehityksessä lääkeainetta ja analyysiaikaa on rajoitetusti. Tässä työssä ensisijaisena tavoitteena oli kehittää amorfisen dispersion valmistamiseksi (liuotinmenetelmä) ja analysoimiseksi (MTDSC, moduloidun lämpötilan erotteleva pyyhkäisykalorimetri) nämä kaksi vaihetta yhdistävä menetelmä. Menetelmäkehitysosassa tutkittiin myös MTDSC-menetelmän analyysiparametrien vaihtelun mahdollisia vaikutuksia saataviin tuloksiin. Kehitetyllä menetelmällä valmistettiin ja analysoitiin amorfisia kiinteitä dispersioita, jotka koostuivat huonosti veteen liukenevasta itrakonatsolista sekä hydroksipropyylimetyyliselluloosa asetaatti sukkinaatista (HPMC-AS) ja/tai polyvinyylipyrrolidonista (PVP K30). Tulosten tulkinnan helpottamiseksi ja kehitetyn menetelmän toimivuuden varmistamiseksi dispersioita tutkittiin myös röntgen diffraktometrialla (XRPD, X-ray powder diffractometry) ja polarisoidun valon mikroskopian (PLM, polarized light microscopy) avulla. Työn toissijaisena tavoitteena on etsiä eroja polymeerien sekoittuvuudessa itrakonatsolin kanssa sekä pyrkiä selvittämään kahden polymeerin yhteiskäytön mahdollista hyödyllisyyttä. Kehitetyllä menetelmällä voitiin pienellä lääkeainemäärällä valmistaa sekoittunut amorfinen dispersio useissa tapauksissa 10–20 % itrakonatsolipitoisuudella. Käytettyjen analyysimenetelmien detektiorajan puitteissa käytetty pieni lääkeainemäärä riitti ainakin melko hyvin. MTDSC-menetelmän analyysiparametreilla ei havaittu olevan suurta vaikutusta menetelmällä saatuihin tuloksiin tässä tutkimuksessa, mikä helpottaa kyseisen menetelmän käyttöä. Käytettyjen analyysimenetelmien antamat tulokset olivat osittain ristiriitaisia, minkä takia on suositeltavaa käyttää useita analyysimenetelmiä rinnakkain tai sellaisia menetelmiä, jotka yhdistävät useita analyysitekniikoita. Työssä havaittiin, että sekoittuneiksi ja amorfisiksi tulkituista dispersioista suuremmassa osassa oli enemmän HPMC-AS:ää kuin PVP K30:tä. Tämän arveltiin johtuvan itrakonatsolin ja HPMC-AS:n välille mahdollisesti muodostuvista ionisidoksista sekä PVP K30:n hygroskooppisuuden aiheuttamasta liikkuvuuden lisääntymisestä ja siten itrakonatsolimolekyylien törmäysten lukumäärän kasvusta. Polymeerien yhteiskäytöstä näytti olevan hyötyä erityisesti silloin, kun PVP K30:n määrä oli pieni (90/10 polymeerisuhde). Tämän havainnon syyksi arveltiin käytettyjen liuottimien (DCM ja metanoli) eriaikaista haihtumista sekä haihduttamisvaiheen hitautta. Havaitun ilmiön selittämiseksi ja varmentamiseksi tehtiin NMR-mittaukset (nuclear magnetic resonance), joilla pyrittiin selvittämään liuotinjäämien koostumusta ja liuottimien haihtumista. Dispersioita ja itrakonatsolia yksin tutkittaessa havaittiin, että käytetyllä amorfisointimenetelmällä (liuotinmenetelmä) valmistetuissa dispersioissa itrakonatsoli esiintyi tavallisesta itrakonatsolin polymorfista poikkeavassa muodossa, mahdollisesti nestekiderakenteena. Tätä muotoa tutkittiin lisää lämmön ja XRPD:n avulla. Tulkinnan tueksi voidaan esittää myös kirjallisuustietoa, mutta itrakonatsolin rakenteiden varmistamiseksi olisi tehtävä kuitenkin lisätutkimuksia: esimerksiksi termoSAXS:lla (pienen kulman sironnan lämpöröntgen diffraktometria, high temperature small angle X-ray scattering) ja NMR:llä.
  • Kiuru, Karoliina (2015)
    Nykyään yhä useampi uusi lääkeaine liukenee veteen huonosti, mikä voi olla ongelma lääkevalmisteen kehityksessä. Kiinteän dispersion käyttö on formulaatiotekniikka, jolla voidaan parantaa lääkeaineen liukenemisnopeutta. Kiinteät dispersiot, joissa lääkeaine on amorfisessa muodossa, ovat kuitenkin usein epästabiileja. Tämän vuoksi on kehitetty myös kiteiseen lääkeaineeseen perustuvia kiinteitä dispersioita. Lääkeaineen kiteytymistä ja kiteytymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi polymeerimäärän vaikutusta, on tärkeä tutkia toimivien lääkevalmisteiden kehittämiseksi. Kiteytymisen kinetiikkaa mallintamaan on kehitetty myös erilaisia matemaattisia malleja, joiden avulla kiteytymistä on mahdollista ymmärtää kattavammin. Tässä työssä tutkittiin amorfisen lääkeaineen kiteytymistä ilman polymeeriä ja pienen polymeerimäärän kanssa. Kiteytymistä tarkasteltiin myös matemaattisen mallin avulla tarkoituksena selvittää, kuvaako se kiteytymisen kinetiikkaa tässä tutkimuksessa. Mallilääkeaineena käytössä oli felodipiini ja polymeereinä käytettiin HPMCAS-LF ja PVP K30 polymeerejä. Polymeerien konsentraatio kiinteissä dispersioissa oli 10 % tai 20 %. Tutkimuksessa havaittiin, että pienellä polymeerimäärällä on hyvin merkittävä vaikutus felodipiinin kiteytymisnopeuteen. PVP:n kohdalla matemaattisesti määritetty kiteytymisnopeusvakion k:n arvo kasvoi 13 kertaisesti laskettaessa polymeerimäärää kahdestakymmenestä kymmeneen prosenttiin. Lisäksi polymeerimäärällä havaittiin olevan vaikutusta kiteytymistä edeltävän ydintenmuodostumisvaiheen kestoon. Esimerkiksi 10 % PVP polymeerimäärä hidastaa kiteen kasvua edeltävää ydintenmuodostumisvaihetta viisinkertaisesti ja 20 % polymeerimäärä kymmenkertaisesti. Työssä kävi lisäksi ilmi, että HPMCAS stabiloi felodipiinin amorfista tilaa paremmin kuin PVP 40 °C/75 % RH olosuhteissa. Tämä havaittiin sekä MTDSC-mittauksin että polarisoivan valon mikroskopointia käytettäessä. Polymeerien välisen eron felodipiinin stabiloijana arveltiin johtuvan PVP:n ja felodipiinin välisten vuorovaikutusten heikkenemisestä kosteissa olosuhteissa veden vaikutuksesta. Dissoluutio-ominaisuuksiin eri formulaatioilla ja kiteytymisasteella ei tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan ollut vaikutusta. Lisäksi tässä työssä käytetty kiteytymisen kinetiikkaa kuvaava malli ei ollut sopiva kaikille käytetyille lääkeaine-polymeeri yhdistelmille, joten matemaattisen mallin käyttöön ja valintaan tulee suhtautua kriittisesti.
  • Aitta-aho, Teemu (Helsingin yliopisto, 2012)
    Neuroplasticity is defined as an ability of the nervous system to change when it responds to modified environmental or internal conditions. Functional neuroplasticity enables a change in behaviour and ultimately provides a major mechanism for enhanced survival in a given environment. There are two main types of plasticity, positive and negative plasticity. Positive plasticity describes abilities and brain processes that benefit an animal. Negative plasticity is related to processes that tend to be harmful. In this study, positive neuroplasticity was investigated in relation to aggressive behaviour and processing of novel signals; processes that are both required for successful survival in a changing habitat. Negative plasticity was studied in several stages of addiction, a psychiatric disease in which normal plasticity is interfered by drugs of abuse eventually leading to compulsive drug use. The neurotransmitter glutamate has a well-established role in chemical signalling between neurons, and an emerging role as a major component regulating neuroplasticity. Glutamate receptors of α-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid (AMPA) type are tetramers composed of subunits GluA1-4 and they mediate a majority of the fast synaptic neurotransmission, that is also implicated in neuroplastic processes. Here, the AMPA receptor subunit GluA1-deficient mouse line (GluA1-KO mouse line) was studied using behavioural and neurochemical approaches. GluA1-KO mouse line provides an alternative approach to study the importance of AMPA receptors in neuroplasticity, as there are no subunit-selective pharmacological ligands available. GluA1-KO mice displayed less propensity to change their agonistic behaviour when exposed to an altered social environment in comparison with wild-type (WT) control mice, increased responsiveness towards spatial novelty followed by deficient habituation, decreased capability to develop tolerance to benzodiazepine flurazepam, and defective morphine-induced state-dependency. Taken together, these results propose a bidirectional role for GluA1 subunit in positive and negative neuroplastic processes. In summary, these results strengthen the role of GluA1 subunit in neuroplasticity, and may assist future drug development in disorders in which neuroplasticity plays a role.
  • Keto-Timonen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2008)
    In epidemiological studies, techniques that effectively discriminate between individual bacterial strains are essential. Recent developments in molecular techniques necessitate an ongoing need to tailor new genotyping methods for optimal characterization of different bacterial species and to evaluate their performance and suitability for research purposes. In this thesis amplified fragment length polymorphism (AFLP) analysis was tailored for optimal characterization of Listeria monocytogenes and Clostridium botulinum. The suitability of the developed AFLP protocol to type L. monocytogenes, C. botulinum and Clostridium perfringens at strain level was evaluated. AFLP proved to be a highly reproducible, easy-to-use, relatively fast and highly discriminative approach. When AFLP was applied to L. monocytogenes strains, its discriminatory power was shown to equal that of PFGE, which is considered the current gold standard for molecular fingerprinting of L. monocytogenes. These features make AFLP analysis a useful alternative to other genotyping methods in, for example, outbreak investigations and contamination route studies. Since phenotypic identification of Clostridium isolates is laborious, the suitability of AFLP for genomic species identification was assessed. The AFLP technique was applied to 129 strains representing 24 different Clostridium species. AFLP differentiated all species tested, except for Clostridium ramosum and Clostridium limosum. AFLP also differentiated between six different Listeria species. If AFLP profiles of well-defined strains are collected in identification libraries, the database can be a valuable additional tool for identification of Clostridium and Listeria species. Due to high throughput of samples, AFLP proved to be especially suitable for screening large numbers of isolates. AFLP was also used to trace contamination routes of L. monocytogenes in a chilled food processing plant producing ready-to-eat and ready-to-reheat meals during an 8-year period. Cleaning routines, product type and degree of compartmentalization seemed to have an influence on the contamination status in compartments that produced cooked meals. In addition, raw materials were shown to cause contamination of uncooked meals. Thus, special attention should be paid to quality control of raw ingredients when uncooked ready-to-eat meals are produced. This work also demonstrated that structural adjustments of a production line may facilitate the eradication of L. monocytogenes from the food processing environment. AFLP and PFGE analysis of sporadic L. monocytogenes strains and strains that cause persistent plant contamination revealed that persistent strains differ from sporadic strains. However, no specific evolutionary lineage of persistent strains was observed.
  • Maijanen, Ville (2013)
    Pro gradu on suoraa jatkoa kandidaatintutkielmalle, jonka tutkimustulosten mukaan metropolialueella on yhteensä noin 63 000 aseiden hallussapitoon oikeutettua henkilöä sekä noin 170 000 ampuma-asetta. Lukuihin perustuen voitiin todeta, että ampumaratojen määrä ja saavutettavuus eivät ole missään suhteessa riittävät ampuma-aseen hallussapitoon oikeutettujen henkilöiden ja aseiden lukumäärään nähden tällä alueella. Pro gradu -tutkimus pyrkii tuottamaan uutta lisätietoa metropolialueen ampumaratakeskusten saavutettavuudesta, niiden kilpailullisista vaikutusalueista ja suhteellisista sijainneista, jotta ampumaratakeskuksia koskevia sijainti-, investointi- ja kehittämispäätöksiä voidaan tehdä riittävin tiedollisin perustein. Potentiaalisen käyttäjäkunnan sijainti- ja saavutettavuustiedot tuottavat osaltaan perusteita ampumaratakeskusten kysynnän arvioinnille. Tutkimus tarkastelee saavutettavuuden teoriataustaa sekä palvelukohteen maantieteellistä saavutettavuutta useasta eri näkökulmasta ja kehittää tarkoitukseen soveltuvia uusia teknisiä arviointimenetelmiä. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan metropolialueen ampumaratakeskusten eri maksimimatka-aikoihin perustuvia saavutettavuusvyöhykkeitä sekä väestön ja potentiaalisen käyttäjäkunnan vastaavia saavutettavuuskertymiä ja vertaillaan näitä toisiinsa. Tämän lisäksi vertaillaan tutkimusta varten kehitettyjä, kunkin ampumaratakeskuksen ulkoisiin käytettävyysrajoitteisiin perustuvaa kilpailullista saavutettavuutta ja suhteellista sijaintia toisiinsa nähden. Ampumaratakeskusten käytettävyyskerroin eli yhtäaikainen käyttäjäkapasiteetti, vuotuiset käyttöajat ja ampumaratavalikoiman monipuolisuus otetaan mallissa huomioon asiakkaiden palvelukohteen valinnan päätösperusteena matkakustannusten lisäksi. Käytettävyyskertoimen tavoitteena on kuvata ampumaratakeskuksen käyttäjilleen tuottamaa hyötyä. Tutkimuksessa hyödynnetään valtakunnallisen aseluparekisterin tietoja aseluvanhaltijoiden sekä ampuma-aseiden määristä, laadusta ja sijainnista kunnittain metropolialueella. Karttaesitysten toteutuksessa on käytetty Maanmittauslaitoksen Kuntajako-aineistoa, sekä Tilastokeskuksen Ruututietokanta 2012 -väestöaineistoa. Lisäksi on muodostettu erillinen saavutettavuusaineisto laskemalla todelliset matka-ajat ja maantie-etäisyydet jokaisesta karttaruudusta jokaiseen ampumaratakeskukseen. Tutkimustulosten julkista, ajasta ja paikasta riippumatonta raportointia ja jakamista varten on tutkimukselle rakennettu internet-julkaisualusta osoitteessa www.saunalahti.fi/villemai/. Tarkastellut viisi ampumaratakeskusta muodostavat tutkimuksen metropolialueen kokonaisuuden. Ampumaratakeskusten verkosto muodostuu keskusten ja niiden potentiaalisen käyttäjäkunnan sijainneista sekä näiden välisistä matkakustannuksista ja eri keskusten tarjoamasta käytettävyydestä. Tätä kokonaisuutta on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista tarkastella matemaattisten saavutettavuusmallien avulla laskettujen tulosten pohjalta. Tutkimuksella on pystytty tuottamaan eri näkökulmista tärkeää uutta ja ennen julkaisematonta tietoa metropolialueen ampumarataverkostosta. Uusimpaan saavutettavuusteoriaan perustuen tutkimus käsittelee kaikkia neljää saavutettavuuden eri komponenttia. Maankäytön komponentti huomioidaan sekä potentiaalisten asiakkaiden että ampumaratakeskusten määrän, laadun ja sijainnin suhteen. Näiden lisäksi huomioidaan kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen kapasiteettirajoitusten vallitessa. Liikenteellisen komponentin matkakustannukset otetaan huomioon maantie-etäisyyksien ja ajoaikojen muodossa. Ajallinen komponentti sisältää ampumaratakeskusten aukioloaikojen aiheuttamat rajoitteet saavutettavuudelle. Yksilöllistä komponenttia tarkastellaan virka-ajan asettamina ajankäytön rajoitteina. Tutkimustulokset osoittavat kiistatta Helsingin Kivikon urheilupuistoon suunnitellun suursisähallin vahvimmaksi ampumaratakeskukseksi nyt vertailtujen olemassa olevien ja suunniteltujen keskusten joukossa metropolialueella. Tähän on monia syitä, joista tärkeimmät ovat keskuksen paras sijainti suhteessa sen potentiaalisiin käyttäjiin ja tieverkkoon sekä paras tehokkuus eli hyötykerroin laajaan ympärivuotiseen aukiolomahdollisuuteen perustuen. Ampumarataverkostoon kohdistuvat laajennukset sekä olemassa olevien kohteiden edelleen kehittäminen on metropolialueella välttämätöntä. Uusinvestoinnit ja olemassa olevien keskusten kehitystoimet on syytä asettaa tärkeysjärjestykseen hankkeiden tuottaman tehokkuuden ja vastaavasti lisääntyvien käyttöhyötyjen perusteella. Väistämättä rajallinen rahoitus on syytä kohdistaa edellä mainituin perustein, koko metropolialueen tasapainoinen maantieteellinen saavutettavuus huomioiden.
  • Ovaskainen, Ulla (1977)
  • Eskelinen, Elina (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Vuorenmaa, Tommi (2004)
    The non-stationary character of stock market returns manifests itself through the volatility clustering effect and large jumps. An efficient way of representing a time series with such complex dynamics is given by wavelet methodology. With the help of a wavelet basis, the discrete wavelet transform (DWT) is able to break a time series with respect to a time-scale while preserving the time dimension and energy unlike the traditional Fourier transform which "trades" time for frequency. Time-scale specific information is important if one accepts the view that stock market consists of heterogenous investors operating at different time-scales. In that case considerable more insight into the volatility dynamics is gained by looking at the data at several time-scales. At small time-scales, in particular, the locality of wavelet analysis allows one to fully exploit high-frequency data. Wavelet transforms are also fast to calculate, so they are ideally suited for analyzing large data sets. The "large-scale aim" of this licentiate thesis is to first introduce wavelet methodology to econometricians and then to analyze stock market volatility with it. In more detail, the data consists of 5-minute observations of the liquid Nokia Oyj stock at the Helsinki Stock Exchange (HEX). Several microstructure problems have to be dealt with, some characteristic of the HEX. Pre-filtered volatility series is then being analyzed by the "maximal overlap" DWT to study both the global and local scaling laws in a turbulent "IT-bubble" (1999 - 2000) and its calmer aftermath period (2001 - 2002). Significant time-scale specific differences between these two periods are found. The global scaling laws may not be time-invariant as usually claimed. The bubble period also experienced stronger long-memory in volatility than its aftermath. Thus long-memory may be time-varying as well. Such a finding can be applied in a locally stationary stochastic volatility model. Finally, the effects of the intraday volatility periodicity are studied and they are also found to be significant.
  • Vuorenmaa, Tommi (2004)
    Rahoitusaikasarjat ovat luonteeltaan epästationaarisia, mikä ilmenee volatiliteetin kasautumisena ja suurina hyppyinä. Wavelet-menetelmä soveltuu hyvin tällaisten hankalien aikasarjojen analysointiin toisin kuin esimerkiksi traditionaalinen Fourier-menetelmä, joka muunnosta tehtäessä tuhoaa aika-ulottuvuuden. Wavelet-muunnos säilyttää ajan ja tuo yhden ulottuvuuden lisää: aikaskaalan. "Wavelet-multiresoluutioanalyysillä" voidaankin tarkastella aikasarjaa useilla aikaskaaloilla. Koska osakemarkkinat koostuvat aikaskaalan suhteen heterogeenisista sijoittajista, volatiliteetin käyttäytymistä voidaan tutkia syvällisemmin. Tätä päämäärää edesauttaa viime vuosina saataville tullut "korkeataajuinen" data, joka sopii oivallisesti wavelet-analyysin raaka-aineeksi. Edes datan suuri määrä ei ole ongelma, koska wavelet-muunnokset ovat nopeita laskea. Tämän lisensiaattityön tarkoituksena on esitellä wavelet-menetelmä ekonometrikoille. Teoriaa havainnollistetaan Helsingin pörssissä (HEX) toteutuneiden Nokia Oyj -osakekauppojen avulla, jotka on poimittu likvideiltä markkinoilta viiden minuutin välein. Tutkimustulosten mielekkyyden varmistamiseksi markkinoiden mikrorakenteeseen liittyviä seikkoja oli otettava huomioon. Näistä eräät ovat ominaisia HEX:lle. Wavelet-analyysi paljastaa, että volatiliteetti IT-kuplan puhkeamista ennen (1999 - 2000) ja sen jälkeen (2001 - 2002) poikkeaa merkittävästi toisistaan tietyillä aikaskaaloilla. Skaalauslaitkaan eivät välttämättä ole aikainvariantteja kuten normaalisti oletetaan. Koska kuplan puhkeamista lisäksi edelsi voimakkaampi volatiliteetin pitkämuistisuus kuin jälkimmäisellä jaksolla, muistikin muuttuu ajassa. Tätä tietoa voidaan hyödyntää lokaalisesti stationaarisen stokastisen volatiliteetin mallin avulla. Myös volatiliteetin periodisuudella näytetään olevan merkitystä lopputuloksiin.