Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7292-7311 of 24494
  • Kuokka, Maria (2009)
    Pro gradu -tutkielmani tutkimuskysymyksenä on: Millaisia puhetapoja Izvestija käyttää duumasta ja siihen liittyvistä toimijoista ja ilmiöistä vuoden 2003 duuman vaalien aikaan (18.11.-29.12.2003)? Tarkastelun kohteena ovat lehden hallitsevat puhetavat, eli miten esimerkiksi duuman vaalien ehdokkaista, duumasta, puolueista, vaaleista ja järjestelmän periaatteista puhutaan. Poliittisen luottamuksen teoriaa käytän taustateoreettisessa merkityksessä, eli sen avulla eritellään kysymyksenasettelua, asetetaan ilmiö yhteiskunnalliseen kontekstiin ja tulkitaan aineistosta tehtyjä havaintoja. Poliittinen luottamus tarkoittaa luottamusta poliitikkoihin ja poliittisiin instituutioihin, mutta myös järjestelmän toimintaan, järjestelmän periaatteisiin ja poliittiseen yhteisöön kohdistuva luottamus kuuluvat siihen. Poliittinen luottamus syntyy ainakin osittain joukkotiedotusvälineiden uutisoinnin perusteella, joten tarkastelen sanomalehteä tästä näkökulmasta. Tutkielmani aineisto on kerätty Izvestijasta, joka on yksi Venäjän suurimmista sanomalehdistä. Izvestija on hyvin tunnettu sekä Venäjällä että ulkomailla, ja kotimaassaan se on myös mielipidejohtaja sekä muulle lehdistölle että eliitille. Aineistoon valitsin tekstejä, joissa duuma tai duuman edustajat ovat toimijoina tai toiminnan kohteina. Aineiston jaan kahteen ajanjaksoon, ensimmäinen on vaaleja edeltävä aika (18.11.-7.12.) ja toinen vaalien jälkeinen aika (8.12.-29.12). Menetelmässä yhdistyvät kriittinen diskurssianalyysi ja semioottinen sosiologia. Kriittinen diskurssianalyysi on laajempi näkökulma, jonka perusteella keskityn hallitseviin puhetapoihin, jotka vievät tilaa muilta puhetavoilta. Semiotiikka tarjoaa konkreettisen analyysivälineistön, jolla erittelen tekstejä. Tutkimustuloksissa havaitsen Izvestijan uutisoinnin olevan puolueellista, koska Jabloko ja SPS -puolueita koskeva uutisointi on myönteisempää kuin muita puolueita koskeva uutisointi. Näiden puolueiden ohjelmista uutisoidaan enemmän kuin muiden puolueiden ohjelmista, ja niiden edustajat pääsevät usein kommentoimaan asioita lehdessä. KPRF ja LDPR -puolueet sen sijaan saavat vain negatiivista uutisointia osakseen. Ehdokkaista uutisoidaan varsin vähän ja uutisointi keskittyy ehdokkaiden valheisiin ja rikoksiin. Järjestelmän toiminnasta puhuttaessa korostetaan ongelmia, eivätkä järjestelmän periaatteetkaan ole vielä vakiintuneita tai toimivia. Aineistossa on havaittavissa kaksi hallitsevaa ja keskenään kilpailevaa puhetapaa: toinen niistä korostaa autoritarismin voimistumista Venäjällä ja yksipuoluejärjestelmän syntyä, kun taas toinen korostaa tehokkuuden lisääntymistä ja uudistuksien etenemistä. Aineistossa on havaittavissa myös kolme erilaista demokratiakäsitystä eli Putinin ohjattu demokratia, Izvestijan oma käsitys demokratiasta sekä vertailu länsimaiseen demokratiaan.
  • Junninen, Riitta (2002)
    Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa ollaan yksimielisiä siitä, että maailmanpoliittisessa todellisuudessa on vuosituhannen vaihteessa tapahtunut merkittäviä muutoksia, joita ovat mm. kaksinapaisen maailmanjärjestyksen murtuminen ja kansainvälisten uhkakuvien rakenteellinen muutos. Nämä muutokset ovat synnyttäneet tieteenalaila runsaasti keskustelua realistisen valtateorian kyvykkyydestä mitata ja selittää näitä muutoksia. Maailmanpolitiikan reflektivistiset lähestymistavat olettavat todellisuuden sosiaalisissa prosesseissa rakentuvaksi ja kyseenalaistavat aikaan ja tilaan sidotun identiteetti-käsityksen varaan rakennetun teorian. Työ esittelee niitä tieteenfilosofisia erittelyjä ja kriittisiä huomioita, joita reflektivistit esittävät tieteenalan valtateorioiden sitoutumisesta positivistiseen tieteenkäsitykseen. Reflektivisteistä esille nostetaan postmoderni tulkinta, joka tulkitsee maailmanpolitiikan teoriaa yhtenä näkökuimana, lukutapana maailmanpoliittisista ilmiöistä.
  • Salminen, Sanna (2011)
    Tutkimuksen taustalla on väestön ikääntyminen ja iäkkäiden lisääntynyt lääkkeiden käyttö. Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä useita muutoksia, jotka voivat muuttaa lääkevastetta ja altistaa potilaan haittavaikutuksille. Iäkkäillä riski joutua sairaalaan lääkkeen haittavaikutuksen vuoksi on arvioitu olevan neljä kertaa suurempi kuin nuoremmilla. Monet lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset olisivat ehkäistävissä välttämällä iäkkäillä tiettyjä lääkeaineita. Iäkkäiden lääkehoitojen seurantaa ja arviointia varten on kehitetty erilaisia suosituksia sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda Suomen oloihin soveltuva, hoitajien koulutettuina käytettävissä oleva, avohoidon yli 65-vuotiaiden iäkkäiden lääkitykseen liittyviä riskejä arvioiva työkalu. Työkalun avulla voitaisiin löytää ne potilaat, joiden lääkitykseen liittyy paljon riskejä. Tutkimuksen aineistona olivat laaja kansainvälinen kirjallisuuskatsaus iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvistä tekijöistä sekä asiantuntijakommentoinnit, joiden perusteella luotiin alustava arviointityökalu. Alustava arviointityökalu validoitiin kolmikierroksisella Delfoi-menetelmällä. Delfoi-menetelmä on laadullinen konsensusmenetelmä, joka perustuu asiantuntijoiden arvioihin tutkittavasta asiasta. Kaksi ensimmäistä Delfoi-kierrosta mittasivat alustavan arviointityökalun kohtien soveltuvuutta ja kolmas kierros kohtien tärkeyttä arvioitaessa iäkkään lääkityksiin liittyviä riskejä. Tutkimuksen Delfoi-kierroksien vastaajiksi pyydettiin 33 geriatrian asiantuntijaa, joista vastaajiksi lupautui 11 lääkäriä, 3 proviisoria ja 4 sairaanhoitajaa. Delfoi-kierrosten tuloksia analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksen tuloksena saatu arviointityökalu käsittää 19 iäkkäiden lääkehoitoa arvioivaa kohtaa. Asiantuntijapaneelin mukaan kaikki arviointityökalun lääkitykseen liittyviä riskejä mittaavat kohdat ovat tärkeitä tai jokseenkin tärkeitä, joten työkalun voidaan olettaa olevan validi mitattaessa lääkitykseen liittyviä riskejä. Jatkotutkimuksissa työkalun käytettävyyttä sekä riskien mittaamiskykyä tulee testata sekä arviointityökalun käyttäjien että potilaiden keskuudessa. Kehitettyä työkalua voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi koulutustarkoituksissa sen varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi. Työkalun avulla iäkkäiden lääkehoitoa voidaan tulevaisuudessa toteuttaa entistä turvallisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.
  • Kleme, Jenni (2012)
    Terveydenhuollon ammattilaisten antama lääkeinformaatio ja -neuvonta ovat avainasemassa potilaan lääkehoidon tukemisessa. Erityisesti iäkkäiden osalta tähän tulisi kiinnittää huomioita, sillä iäkkäiden lääkehoitoon liittyy monia ongelmia. Yksi ongelmia aiheuttavista lääkeaineryhmistä on psyykenlääkkeet, ja niistä erityisesti unilääkkeisiin ja rauhoittaviin lääkkeisiin kuuluvat bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkeaineet. Vastoin hoitosuosituksia niitä käytetään yleisesti iäkkäillä, ja niiden käyttö on usein säännöllistä ja pitkäaikaista. Valmisteiden käyttöön on yhdistetty useita haittavaikutuksia, joista myös lääkettä käyttävien iäkkäiden tulisi olla tietoisia. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli keskittyä iäkkäiden tietämykseen ja tietotarpeisiin käyttämistään bentsodiatsepiineista ja niiden kaltaisista lääkeaineista. Tarkoituksena oli selvittää potilaiden tietolähteitä bentsodiatsepiinivalmisteiden hyödyistä ja haitoista sekä tietämystä niiden haittavaikutuksista. Lisäksi selvitettiin iäkkäiden bentsodiatsepiinivalmisteiden käyttöä ja heidän kokemuksiaan niistä. Tutkimusaineistona oli Porin kaupunginsairaalan akuuttiosastoilta (n = 2) vuonna 2004 strukturoidulla haastattelututkimuksella kerätty aineisto. Tutkimukseen otettiin mukaan 65-vuotiaat bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkeaineita käyttävät potilaat (n = 38). Iäkkäät kokivat pakkausselosteen tärkeimmäksi tietolähteeksi lääkkeiden hyödyllisistä ja haitallisista vaikutuksista. Vasta pakkausselosteen jälkeen iäkkäät mainitsivat yleensä lääkärin. Yli 50 prosenttia iäkkäistä (n = 20) ei ollut saanut tietoa bentsodiatsepiinien tai niiden kaltaisten lääkeaineiden hyödyistä tai haitoista terveydenhuollon ammattilaisilta tai omaisilta. Tietoa oli saatu useammin lääkkeen hyödyllisistä kuin haitallisista vaikutuksista. Yleisimmin (61 %, n = 23) iäkkäät tiesivät bentsodiatsepiinivalmisteiden aiheuttamasta riippuvuudesta. Vähiten tietoisia oltiin bentsodiatsepiinivalmisteiden aiheuttamasta lihasheikkoudesta, masennuksesta ja kaatuilutaipumuksesta. Iäkkäistä kahdeksan ei ollut tietoinen yhdestäkään esitetystä haittavaikutuksesta ja lähes kaksi kolmasosaa (63 %, n = 24) tiesi vähemmän kuin neljä tutkimuksessa esitetyistä yhdestätoista haittavaikutuksesta. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi keskustella iäkkäiden kanssa valmisteiden hyödyistä, haitoista sekä lääkehoidossa esiintyvistä ongelmista. Iäkkäiden lääkeneuvontaan ja lääkeinformaatioon tulee kiinnittää huomioita varsinkin bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkeaineiden osalta.
  • Pösö, Reeta (2006)
    Tutkimuksessa tarkastellaan 55 vuotta täyttäneitä avoliitossa eläviä pääkaupunkiseudulla asuvia naisia ja miehiä. Aluksi tarkastellaan avoliittojen yleisyyttä tutkimusväestön keskuudessa. Tämän jälkeen selvitetään avoliitossa elävien iäkkäämpien henkilöiden siviilisäätytaustaa ja avoliittojen kestoa. Ikävakioitujen prosenttilukujen avulla tarkastellaan avoliitossa ja avioliitossa elämisen sekä liittoon kuulumattomuuden yleisyyttä taustamuuttujien luokissa. Selittävissä analyyseissä pyritään logistisen regressioanalyysin avulla löytämään taustamuuttujien itsenäisiä, muista muuttujista riippumattomia yhteyksiä avoliittoisuuteen. Päävaikutusmallien tuloksia täsmennetään interaktiomalleja käyttäen. Päävaikutusmallit sekä interaktiotermin sisältämät mallit tehdään vertailemalla ensin keskenään avoliitossa eläviä ja liittoon kuulumattomia. Avoliitossa eläviä verrataan myös uudelleenavioituneisiin. Kaikki analyysit tehdään erikseen naisille ja miehille. Avoliitossa elämistä on selitetty aikaisemmissa tutkimuksissa muun muassa demografisilla, ideologisilla ja taloudellisilla seikoilla. Taloustieteellisissä teorioissa avoliittojen yleistymisen on katsottu johtuvan esimerkiksi naisten lisääntyneestä työssäkäynnistä tai taloudellisen laskusuhdanteen aiheuttamista paineista perheenmuodostamisessa. Perhettä koskevien muutosten taustalla on lisäksi tulkittu olevan individualististen arvojen esiinmarssi. Toisaalta on myös korostettu, että arvojen muuttumisen lisäksi vaikutusta on ollut avioliittolainsäädännön muuttumisella ja ehkäisyvälineiden kehittymisellä. Tutkimukseni aineistona käytetään Tilastokeskuksessa muodostettua yksilötasoista rekisteriaineistoa vuodelta 1995, joka on otos väestölaskentojen pitkittäistiedostosta. Tutkimuksen keskeinen tulos on se, että avoliitossa elävät 55 vuotta täyttäneet eroavat liittoon kuulumattomista ja uudelleen avioituneista iäkkäistä sosioekonomisilta ominaisuuksiltaan. Avoliitossa elävillä iäkkäämmillä on selvästi matalampi koulutusaste verrattuna liittoon kuulumattomiin ja uudelleen avioituneisiin sekä miesten että naisten keskuudessa. Lisäksi avoliiton valinneilla naisilla on suuremmat tulot verrattuna uudelleen avioituneisiin naisiin, mutta pienemmät kuin liittoon kuulumattomilla. Iäkkäämmät avoliitossa elävät naiset asuvat harvemmin omistusasunnossa kuin naimisissa olevat. Avoliitossa elävien vanhempien miesten taloudellinen asema sen sijaan on vuotta 1980 kuvaavan sosioekonomisen aseman ja tulojen suhteen uudelleen aviotuneita miehiä heikompi. Liittoon kuulumattomiin verrattuna avoliitossa elävät miehet asuvat useammin omistusasunnossa ja ovat parempi tuloisia. Lähdekirjallisuutena käytettiin perhe-elämässä tapahtuneita muutoksia käsitteleviä sosiologisia, väestötieteellisiä ja taloustieteellisiä tutkimuksia sekä avoliittojen yhteyttä sosiodemografisiin ja -ekonomisiin tekijöihin käsitteleviä artikkeleita.
  • Haapanen-Kallio, Juliska (1998)
    Iän ja harjoittelun vaikutus lihassyykoostumukseen suomenhevosella -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten lihassyykoostumus muuttuu suomenhevosvarsan kehittyessä ja miten lihassyykoostumus vaikuttaa hevosen kilpailumenestykseen. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu muilla roduilla nopeasti supistuvien aerobisten ( IIA ) ja hitaasti supistuvien aerobisten lihassyiden ( I ) lisääntyvän ja nopeasti supistuvien glykolyyttisten ( II B ) vähenevän iän ja harjoittelun my”tä. Seurantajakso aloitettiin ennen varsojen valmennuksen aloittamista kaksivuotiaana ja lopetettiin niiden ollessa neljä - viisivuotiaita. Kilpailumenestystä seurattiin kuusi - seitsemänvuotiaaksi. Seuranta tehtiin ottamalla takaraajan suuresta gluteaali-lihaksesta biopsioita puolen vuoden - vuoden välein ja tunnistamalla saaduista biopsiosta histokemiallisen myosiiniATPaasivärjäyksen avulla I-, IIA- ja IIB-tyypin lihassyyt. Tutkimuksessa havaittiin I-tyypin solujen määrän lisääntyminen ja IIB-tyypin solujen vähentyminen. Muutos ajoittui suurimmaksi osaksi kaksivuotis- ja kolmevuotiskevään väliseen aikaan. Lihassyytyypin yhteyttä kilpailumenestykseen ei voitu osoittaa
  • J. 
    Kares, Vuokko (1950)
  • J. 
    Laitakari, A. V. (1913)
  • J. 
    Pennanen, Lauri (1955)
  • J. 
    Vuorjoki (Aik. Wegelius), U. (1902)
  • J. 
    Hohtari, Hanna (2002)
  • J. 
    Hämäläinen, Vilho Alvar ([s. )
  • JA. 
    Kalliokoski, Jyrki (1987)
  • Lario, Iina (2007)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu eduskuntaryhmien äänestyskoheesiota ja koheesion vaihteluun vaikuttavia tekijöitä. Tutkittavana ovat olleet seitsemän suurinta eduskuntaryhmää - sosialidemokraattinen, keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmä sekä vasemmistoliiton, ruotsalaisen kansanpuolueen, vihreiden ja kristillisten ryhmä. Aineistona tutkielmassa on ollut 3891 eduskunnan täysistuntoäänestystä vuosien 1999–2006 valtiopäiviltä. Ryhmien yhtenäisyyttä äänestyksissä on mitattu Stuart A. Ricen koheesioindeksin muunnelmalla, joka on saanut arvoja 0–1. Koheesioindeksin avulla on määritelty ryhmien yhtenäistä äänestyskäyttäytymistä siten, että mikäli kaikki ryhmän jäsenet ovat äänestäneet samaa vaihtoehtoa, on indeksi saanut korkeimman arvonsa 1. Mikäli äänet ovat jakautuneet tasan äänestysvaihtoehtojen välille, on indeksi saanut arvon 0. Muut lukemat ovat sijoittuneet näiden arvojen väliin. Tarkasteltavana ovat olleet annetut jaa- ja ei-äänet sekä tyhjät äänet. Tutkimuksen viitekehyksenä on esitelty aikaisemmassa koheesiotutkimuksessa kuvattuja koheesiota kasvattavia poliittisen järjestelmän piirteitä ja peilattu niiden sopivuutta Suomen eduskuntaan. Aikaisemmasta tutkimuksesta on johdettu työhön viisi hypoteesia, joiden kautta on esitetty olettamia koheesion vaihteluihin liittyvistä syistä. Hypoteesien paikkansapitävyyttä on tarkasteltu usean muuttujan regressioanalyysin avulla, jolloin selitettävänä muuttujana on ollut koheesioindeksin saamat arvot jokaiselle äänestykselle ja selittävinä muuttujina koheesion vaihteluun mahdollisesti vaikuttavat tekijät - eduskuntaryhmä, ryhmän hallitus–oppositio-asema, äänestyksen tyyppi, äänestyksen politiikkasektori ja vaalikauden vuosi. Aikaisemmassa eduskunnan koheesiokäyttäytymistä käsittelevässä tutkimuksessa on havaittu, että yhtenäisyyden aste on ollut yleisesti suomalaisilla eduskuntaryhmillä melko korkeaa. Tämä tutkielma on vahvistanut näkemystä korkeasta koheesioasteesta. Koheesion asteen vaihteluita on selitetty hypoteeseilla, joista ensimmäinen olettaa hallitusryhmien koheesion olleen oppositioryhmien koheesiota voimakkaampaa. Tämä hypoteesi on saanut tutkimuksessa tukea. Niin ikään hypoteesit, joiden mukaan talousarvioäänestysten koheesio on ollut muita äänestystyyppejä heikompaa ja koheesion asteessa on ollut eroja eri politiikkasektoreihin kuuluvien äänestysten välillä, ovat saaneet tukea. Politiikkasektoreiden osalta on huomattu, että koheesio on ollut matalinta liikenne- ja viestintäsektoriin ja sivistyssektoriin luokitelluissa äänestyksissä. Luottamusäänestysten muita äänestyksiä voimakkaampaa koheesiota olettanut hypoteesi on saanut tutkimuksessa varauksellista tukea. Sen sijaan hypoteesi, jonka mukaan koheesio on ollut heikompaa vaalikauden viimeisenä vuonna kuin muina vaalikauden vuosina, ei ole saanut analyysissä tukea. Eduskunnan äänestyskoheesiota ei ole kartoitettu tämän tutkimuksen laajuisesti 1950-luvun jälkeen. Eri politiikkasektoreiden välisiä eroja koheesion asteessa ei tiettävästi ole tarkasteltu Suomen eduskunnassa lainkaan, joten niiden osalta tutkimus on antanut täysin uutta tietoa koheesiokäyttäytymisestä. Tämä tutkimus on paitsi tuottanut uutta tietoa eduskuntaryhmien koheesiokäyttäytymisestä, ollut myös aiheellinen päivitys koheesion tilasta eduskunnassa.
  • Kärkkäinen, J. A. (1911)
  • Kaunisto, Silja (1953)