Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7292-7311 of 28489
  • Salasuo, Mikko (2004)
    Huumeiden käytön pitkiä kehitystrendejä Suomessa kuvataan usein metaforalla huumeaalto. Puhutaan kahdesta huumeaallosta, joista ensimmäisellä tarkoitetaan 1960-luvulla yleistynyttä huumausaineiden, erityisesti kannabiksen, kokeilua ja käyttöä. Toisella aallolla viitataan 1990-luvun alussa alkaneeseen kokeilun ja käytön yleistymiskehitykseen, jonka seurauksena huumeiden käytöstä on tullut yleisempää kuin koskaan aiemmin. Molemmille huumeaalloille on ollut ominaista niiden kytkeytyminen osaksi kansainvälisiä nuorisokulttuurisia virtauksia (hippi-liikettä ja tekno- ja ravekulttuuria), huumeiden käytön satunnainen luonne ja käyttäjäkulttuurin keskeinen asema käytön luonteen määrittymisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan yhteenvetoartikkelissa sekä seitsemässä erillisessä artikkelissa kahden huumeaallon kulttuurista ilmenemistä Suomessa erilaisista laadullisen tutkimuksen näkökulmista. Temaattisesti tutkimus rakentuu siten, että aluksi käsitellään 1960- ja 1970-luvun kannabiskuvioista, joissa nuorisokulttuuri ja huumeet kytkeytyivät ensimmäisen kerran toisiinsa. Näitä kuvioita erittelevä artikkeli toimii historiallisena taustana ja temaattisena vertailukohtana muille artikkeleille, joissa tarkastellaan 1990-luvun uuteen juhlimiskulttuuriin kytkeytyvää huumeiden käyttöä. Tarkastelu aloitetaan 1990-luvun huumeilmiöiden symbolin, ekstaasin, historiasta ja lomittumisesta osaksi kansainvälistä nuorisokulttuuria. Ekstaasin leviämisen yhteydessä kartoitetaan myös aineen ympärille muodostuneiden huumemarkkinoiden kehitystä sekä niiden torjuntaan liittyviä hankaluuksia. Tämän jälkeen tarkastellaan huumeilmiön ”hitaampaa” historiaa sosiologisilla analyyseillä, eli pureudutaan siihen, millaiset muodot kansainvälinen huumekulttuuri Suomessa sai, miten käyttäjät erottautuvat muusta nuorisokulttuurista sekä millaisia terveyskysymyksiä käyttöön liittyy. Lopuksi tarkastellaan nykyajan huumevalistuksen muotoja. Tutkimusaineisto Tutkimusaineisto koostuu useista erilaisista ja eritasoisista aineistoista. Niitä yhdistelemällä on rakennettu ikkunoita, joista avautuu erilaisia näkökulmia huumekulttuurien sisälle. Keskeisessä asemassa ovat käyttäjä- ja viranomaishaastattelut, viranomaisten kontrolliaineistot, Internetistä kerätyt aineistot sekä kohdennettu erityiskysely Internetissä. Erityisesti haastatteluaineistot tarjoavat tietoa, jota voidaan hyödyntää huumeiden käytön kulttuurisen kontekstin tarkastelussa. Toisaalta myös muissa aineistoissa on sellaisia kulttuurisia aineksia, jotka sekä tukevat haastatteluaineistoa että avaavat siitä poikkeavia näkökulmia. Tutkimustulokset Huumeaallot liittyvät ajanjaksoihin ja sukupolviin, joissa huumausaineiden käyttö ja siihen liittyvät merkitykset ovat nousseet tärkeään asemaan. Huumeiden käyttö ja käyttäjät mobilisoituvat osana tiettyjen sukupolvien jakamia historiallisia ja kulttuurisia kokemuksia. Yhteisestä kokemusmaailmasta nousee erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia liikkeitä. Niiden puitteissa organisoidutaan ajamaan ja edistämään hyväksi koettua elämäntapaa ja tavoitteita. Yhteinen kokemusmaailma muovaa makuja, mieltymyksiä ja käyttäytymistä ja näin vaikuttaa huumausainekokeilujen ja käytön yleisyyteen sekä käyttöön liitettäviin merkityksiin. Tämä on tarkoittanut käytännössä uudenlaisten käyttötapojen ja aineiden ilmaantumista, uusien markkinoiden ja rikollisuuden muodostumista, uusien huumekäsitysten syntymistä, ja näiden kautta uudenlaisten huumekuvioiden kehittymistä. Uusien käyttökulttuurien epävirallinen sosiaalinen kontrolli ja niiden rituaalit ja normit määrittävät ja säätelevät käyttöä.
  • Vaara, Piia (2016)
    Huumeiden käyttäjä elää usein yhteiskunnan marginaalissa, erityisesti silloin kun huumeriippuvuus on voimakasta ja käyttö pakonomaista. Aiemman sosiaalitieteellisen tutkimuksen valossa huumekulttuurin on todettu olevan monin tavoin miesten hallitsema maailma. Huumeiden käyttö on yhteiskunnassa kriminalisoitua, joten raskaana olevien huumeita käyttävien naisten yhteiskunnallinen asema on haavoittuvainen. Huumeita käyttävien naisten voi halutessaankin olla vaikea hakeutua tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Tutkimuksessa tarkastellaan raskaudenaikaisessa korvaushoidossa olevien naisten kertomuksia huumeiden käytöstä irtautumisesta ja palveluista, joissa he ovat raskausaikana asioineet sekä kerätään naisten ehdotuksia heidän kanssaan tehtävän auttamistyön parantamiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa huumeita käyttävien tai käyttäneiden naisten kokemuksista huumeiden käytöstä irtautumisesta odotusaikana sekä naisten omista ehdotuksista heidän kanssaan tehtävän auttamistyön kehittämiseksi. Tavoitteena on tuoda esille naisten omia kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkimusaineiston muodostavat neljän naisen kanssa tehdyt avoimet kerronnalliset haastattelut. Haastatteluja tehtiin yhteensä seitsemän. Naiset olivat haastatteluhetkellä raskaudenaikaisessa korvaushoidossa pääkaupunkiseudulla toimivalla erityisäitiyspoliklinikalla. Tutkimuksessa sitoudutaan eettisesti emansipatoriseen tiedonintressiin, joka on ohjannut tutkimuksen teoreettis-metodologisia valintoja. Teoreettinen viitekehys kiinnittyy marginalisaatiokysymysten sosiaalityön, naisten huumeiden käyttöä koskevan kirjallisuuden ja feministisen tutkimuksen välimaaston. Naisten kertomusten kautta tavoitellaan paikallisesti sijoittunutta, erityistä kokemustietoa. Analyysini on aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, johon olen yhdistänyt kertomusten temaattista luentaa. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että huumeiden käytöstä irtautuminen ja huumeiden käytön lopettaminen raskausaikana on naiselle vaativa ja vaiheittainen prosessi. Huumeiden käytöstä irtautumisessa keskeiseksi muodostui henkisen ja fyysisen eron tekeminen huumemaailmaan. Korvaushoito edisti merkittävästi huumeettoman elämän luomista raskausaikana. Raskaus toimi mahdollisuutena päihteiden käytön lopettamiselle. Äitiyteen liittyi pelkoja ja odotuksia, joita pohdittiin suhteessa omaan huumeiden käytön historiaan. Tulevaisuus raskaudenaikaisen korvaushoidon jälkeen näyttäytyi avoimena, mutta epävarmana. Naisten kokemuksia palvelujärjestelmässä kuvasivat kamppailu narkomaanin ja päihdeäidin leiman kanssa sekä kontrollin ja valvonnan alaisena oleminen. Toisaalta naiset kokivat erityisäitiyspoliklinikan kätilöiden huolenpidon ja välittämisen erittäin tärkeänä ja omaa toipumista tukevana tekijänä. Tutkimuksen perusteella nähdään, että riippuvuustasoinen huumeiden käyttö muodostaa naisen elämälle vakavan syrjäytymisriskin. Huumeriippuvaisten raskaana olevien naisten kanssa tehtävässä auttamistyössä on keskeistä naisten itsemääräämisoikeuden ja oman toimijuuden vahvistaminen suhteessa raskauteen, naisten tukeminen päihteistä vapaan omaehtoisen äitiyden rakentamisessa sekä avoimen ja turvallisen ympäristön luominen, jossa on saatavilla riittävästi tietoa ja luottamuksellisia auttamissuhteita. Näitä ympäristöjä ja tiloja voivat olla mitkä tahansa paikat, joissa ammatillisia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia kohtaamisia naisten kanssa tapahtuu. Ammattilaisten haasteeksi muodostuu sensitiivisen, kunnioittavan ja empaattisen lähestymistavan löytäminen naisten kanssa tapahtuvissa kohtaamisissa.
  • Hietaranta, Mikko (2008)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani huumehoitoyksiköiden herättämiä pelkoja niiden lähellä asuvien asukkaiden keskuudessa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Pelkäävätkö ihmiset huumehoitoyksikköä lähiympäristössään vastustaessaan sitä? Mitä tällöin pelätään? Onko miesten ja naisten, eri-ikäisten, eri tuloluokissa olevien ihmisten tai koulutaustaltaan erilaisten ihmisten kokemissa peloissa eroja Perustuvatko pelot mielikuviin vai koettuihin tilanteisiin? Tutkimukseni tapausesimerkkinä on Helsingin Munkkisaaressa sijaitsevat Munkkisaarenkadun huumehoitoyksiköt ja niiden välittömässä läheisyydessä asuvat ihmiset. Tutkimukseni aineistoja ovat tekemäni havainnot Munkkisaaresta, Helsingin Sanomien artikkelit, haastatteluaineisto sekä yksiköiden välittömässä läheisyydessä asuville tehty asukaskysely. Tutkimusmenetelmiäni ovat havainnointi, puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, ristiintaulukointi, taulukoiden ja kuvioiden tekeminen sekä keskilukujen laskeminen. Tämän tutkimuksen perusteella silloin kun huumehoitoyksiköiden sijaitsemista oman kodin lähellä vastustetaan, on vastustuksen taustalla useimmiten pelkoja yksiköitä ja niiden asiakkaita kohtaan. Tämän tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että kun yksiköiden lähellä asuva pelkää yksiköiden johdosta, on kyseinen henkilö tai hänen läheisensä joutunut yksiköiden asiakkaiden vuoksi vaaratilanteeseen tai muuten epämiellyttäväksi kokemaansa tilanteeseen. Useimmiten pelko ei siis perustu pelkkiin mielikuviin. Huumehoitoyksiköiden ja niiden asiakkaiden aiheuttamat pelon aiheet ovat itseen ja läheisiin kohdistuva väkivalta, omaisuusrikokset ja ilkivalta, huumeisiin liittyvä rikollisuus ylipäänsä, huumeidenkäyttäjät ihmisryhmänä, kotiseudun muuttuminen, asuntojen hintojen alentuminen sekä HIV-tartunta tai muut tartunnat. HIV- ja muut tartunnat aiheuttavat pelkoja ja huolia, mutta ne koetaan selvästi lievempinä kuin muiden aiheiden aiheuttamat pelot ja huolet. Naiset pelkäävät useammin kuin miehet. Kun mies pelkää yksiköiden ja niiden asiakkaiden johdosta, se johtuu useimmiten kaikkien edellä lueteltujen aiheiden vuoksi. Naiset taas saattavat olla peloissaan tai huolissaan vain muutaman tai yhden aiheen johdosta. Tämän tutkimuksen perusteella itseen kohdistuva väkivalta on naisten yleisin pelon tai huolen aihe. Voimakkaimpia pelon ja huolen tunteita herättävät asiat liittyvät varakkaimpien kotitalouksien kohdalla omaisuuteen. Asuntojen hintojen alentuminen puolestaan on pienin huolen aihe alimman tuloluokan kotitalouksissa. Lähiympäristön muuttuminen, huumausaineisiin liittyvä rikollisuus ja omaisuusrikokset ja ilkivalta herättävät voimakkaimpia pelkoja ja huolia tuloiltaan keskimmäisessä luokassa olevien kotitalouksien vastaajien keskuudessa. Huumehoitoyksiköiden läsnäolo oman kodin lähellä näyttäisi tämän tutkimuksen valossa vaikuttavan myös osan sen lähellä asuvien asukkaiden konkreettiseen käyttäytymiseen. Tärkeimmät käyttämäni lähteet ovat Antti Kariston ja Martti Tuomisen teos ”Kirjoituksia kaupunkipeloista”, Richard Sennetin teos ”The Conscience of the eye The Design and Social life of cities.” ja Neil Smithin ”The New Urban Frontier. Gentrification and the revanchist city.”
  • Kainulainen, Heini (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2009)
    In this doctoral thesis the criminal control of drug users is analysed. The focus of interest lies on the drafting of laws, their interpretation and application. The control of drugs differs in a decisive way from the control of other toxic substances, as drugs fall under penal regulation. In Finland all drug-related activities have been criminalised, including the use of drugs and the possession of small quantities of drugs for own use. There has been a lively debate on whether or not the use of drugs should be criminalised. Time and again, when a bill is passed, widely opposing views have had to be accommodated, and the end result has always been a compromise. The use of drugs has been criminalised, but at the same time it has been emphasised that the rules concerning waving punishment should be applied to drug users. The analysis reveals that the police over decades have been quite unwilling to apply the rules concerning the waving of measures in criminal cases involving drugs. The police have considered it important to intervene in drug users activities. The analysis of police practices showed that the prohibition of drug use has also been quite effectively implemented. The control of drugs has focussed on catching drug users. Statistics on drug offences is to a major part made up of cases involving drugs for own use. The historical analysis conducted in this thesis reveals that waving punishment has always been a very sparsely used sanction for drug offences. During the 1960s-1980s the prosecutor also shared this position, generally held by the police, as there were very few cases where prosecution was waived. In the early 1970s courts waived punishment fairly frequently. It was then seen appropriate to waive sanction for minors and petty drug users. Gradually the practice became more severe and drug use would normally result in a fine. It is assumed that the change in legal practises might be due to an increase in the age of drug users, but also to more rigorous attitudes towards drugs among judges. Since then waving punishment remained a marginal phenomenon. Not until the 1990s did the waving of measures in criminal drug cases become more frequent. This was due to a change in prosecutors practices, as they increasingly waived prosecution for petty drug offenders. Through the reform of penalties for drug offences in 2001, the police was empowered to impose fines on drug users. After this reform sanctioning practices became more severe. While it became commonplace to fine drug users, there was simultaneously a considerable decrease in decisions to wave prosecution. Presently a minor fine is ordinarily imposed for the use of drugs, through a summary penal order proceeding.
  • Kari, Elina (2002)
    Tutkielman tarkoituksena on kuvata huumeiden käyttäjien vanhempien kokemuksia ja selviytymistä. Pyrkimyksenä oli selvittää miten lapsen huumeiden käyttö on vaikuttanut perheen ja vanhempien arkielämään, ja mitä selviytymiskeinoja he ovat käyttäneet. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusjoukon muodostivat yksitoista huumeiden ongelmakäyttäjän vanhempaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelujen teemoja ohjasi ajallinen perspektiivi, alkaen lapsen huumeiden käytön varmistumisesta päätyen vanhempien ajatuksiin tulevaisuudesta. Tulosten mukaan lapsen huumeiden käyttö sekoitti koko perheen elämän muuttaen sen epävarmaksi ja ahdistavaksi sekä aiheutti vanhemmille suurta stressiä. He syyttivät itseään ja tunsivat epäonnistuneensa vanhempina. Haastateltavat tekivät kaikkensa saadakseen lapsen käytön loppumaan. Heidän toiminnastaan kuvastui erittäin pitkälle viety uhrautuminen ja ponnistelu lapsen hyväksi. Ajan myötä vanhemmat kypsyivät hyväksymään lapsensa huumeiden käytön. Asiaan sopeutumisessa keskeisenä tekijänä oli huumeiden käytön mieltäminen sairaudeksi. Vanhemmat näkivät lapsen käytön asiana, johon he eivät itse voi vaikuttaa. Sopeutumisen myötä vanhemmat alkoivat vähitellen luovuttaa otettaan lapsen elämästä ja keskittyä omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Lapsen huumeiden käyttö aiheutti perheille suuria taloudellisia kustannuksia, mutta negatiivisimpana sen vaikutus vanhempien mukaan ilmeni tunnetasolla, kun jouduttiin luopumaan normaalista ja turvallisesta perhe-elämästä. Positiivisena asiana vanhemmat kokivat oman henkisen kasvunsa. Selviytymiskeinoista keskeisin oli sosiaalinen tuki. Haastateltavat kuuluivat yhtä lukuun ottamatta yhteen tai useampaan huumeiden käyttäjien läheisille tarkoitettuun oma-apuryhmään. Ryhmän tarjoama tuki yhdessä läheisiltä saadun tuen kanssa osoittautui merkittäväksi tekijäksi vanhempien selviytymisen kannalta. Muita selviytymiskeinoja olivat muun muassa työnteko ja erilaiset harrastukset. Vanhempien selviytyminen lapsensa huumeiden käytön aiheuttamasta kriisistä voidaan nähdä prosessina, jossa vanhemmat etenevät vaiheittain alkusokista kohti sopeutumista. Selviytyminen on jatkuva prosessi, jossa jokainen etenee yksilöllisesti.
  • Lehtinen, Tuuli-Maria (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaiseksi eri tahot kuten lehdistö, viranomaiset, nuoret ja vanhemmat, kuvaavat eräässä eteläsuomalaisessa taajamassa tapahtuvaa huumeiden käyttöä. Aineistoina on käytetty paikallisyhteisön jäsenten haastatteluja, paikallislehden huumausaineita käsitteleviä artikkeleita sekä yläasteikäisille suunnattua kyselytutkimusta. Tutkielman viitekehyksenä on käytetty sosiaalisten ongelmien konstruktionistista tutkimustapaa, jonka mukaan keskeistä ei niinkään ole ongelman tilastollinen yleisyys vaan ihmisten kokemus ja käsitykset vallitsevasta tilanteesta. Tilastot huomioidaan kontekstuaaliselle konstruktionismille ominaiseen tapaan tilanteenmäärittelijöiden taustalla vaikuttavien olosuhteiden kuvaajina. Tutkielman tuloksissa näkyi tilanteenmäärittelijöiden oman elämismaailman vaikutus ilmiön kuvailuun. Lehdistö välitti kuvaa, joka pohjautui pitkälle poliisin tarjoamaan informaatioon, mutta joka tarjosi lukijalle kuitenkin mahdollisuuden säilyttää etäinen asenne huumeasioihin. Tämä näkyikin vanhempien kuvauksissa: tiedettiin, että joillakin oli ongelmia huumeiden kanssa, mutta “ei meidän perheessä”. Nuoret olivat huolissaan, tilastotutkimuksessa esiin noussut kokeilijoiden joukko koostui nuorten ikätovereista, jolloin sosiaalinen altistuminen huumeille oli arkipäiväistä. Sosiaali- ja terveysviranomaiset uskoivat nuorten satunnaiskokeiluihin, mutta hälyttäväksi tilannetta ei kuvattu. Poliisi toi muita viranomaisia voimakkaammin esiin huolestuneisuutensa vaatimalla konkreettisia toimenpiteitä huumetilanteen muuttamiseksi. Nuorisotyöntekijän käsitys lähestyi poliisin näkökulmaa. Molemmat viimeksi mainitut tahot kohtaavat nuoret heidän vapaa-ajallaan, jolloin päihteiden käyttökin saattaa tulla voimakkaammin mukaan kuvioihin. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Joel Bestin (1989) teosta Images of Issues: Typifying Contemporary Social Problems, Malcolm Spectorin ja John Kitsusen (1987) teosta Constructing Social Problems sekä Jaana Jaatisen, Olavi Kaukosen, Leena Warsellin,Matti Halmeahon ja Raija Ahtolan(1998) tapaustutkimusta Huumeet ja kouluyhteisö.
  • Kotovirta, Elina (Helsingin yliopisto, 2009)
    The subjects of this study are Narcotics Anonymous (NA), a non-profit, peer-support-based fellowship, its recovery programme, and the former drug addicts who consider themselves members of the fellowship. The study data consist of episodic interviews (n=24) and questionnaires (n=212). In the collection of questionnaire data, survey research methods had to be applied judiciously. This study analyses NA members background and their substance abuse and treatment history, as well as factors that have contributed to or hindered their bonding with NA. A recovery model is presented that stems from NA s written and oral tradition, and which has been conceptualised into NA s recovery theory. At its simplest, NA s recovery theory can be described in two sentences: 1) There are drug dependent addicts who have an addiction disease. 2) Through an NA way of life, recovery is possible. In this study, addiction and addiction disease are described through recovery stories shared at NA. It also describes how the way of life offered by NA supports recovery from drug addiction, the way of life which recovering addicts have adopted, and how they have done so. The study also presents results that, based on the study data, emerge from participation in the NA programme, and describes how the NA recovery theory works in practice, i.e. how NA members utilise the tools provided by the fellowship and how the lives of recovering addicts change during their membership. Furthermore, this study also discusses criticism of NA. According to the study, NA affects the lives of recovering drug addicts in a number of ways. People of different ages and with a variety of personal, treatment and drug abuse histories seem to benefit from membership of NA. Viewed from the outside, NA may appear as strictly normative, but in practice each member can adapt the programme in a way that suits him/her best. Indeed, flexibility is one of the strengths of NA, but without more extensive knowledge of the fellowship, it is possible that the norms reflected in NA texts or the fanaticism of individual NA members may drive some people away. Due to the increasing number of NA members, the association is also able to provide more alternatives. This study confirms the view that peer support is important, as well as the fact that an official treatment system is required in parallel with peer support activities. NA can never fully replace professional support, neither should it be left with sole responsibility for recovering addicts. Keywords: Narcotics Anonymous, peer support, recovery study, recovery, substance addiction, drug treatment, drugs, explorative research
  • Bothas, Heikki (2001)
    Työntekijöiden huumetestausta ei ole tutkittu aikaisemmin Suomessa. Tässä tutkimuksessa käsitellään yritysten testikäytäntöjä ja ennenkaikkea tutkitaan miksi yritykset tekevät huumetestejä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Serge Moscovicin (2000) sosiaalisten representaatioiden teoria. Huumetestaus ei perustu yrityksissä havaittuihin huumeiden aiheuttamiin ongelmiin, vaan tulevaisuuden uhkakuviin, joten huumeista, huumeiden käyttäjistä ja huumetestistä vallitsevat yhteisölliset käsitykset ovat keskeisiä selitettäessä testauksen kasvavaa suosiota. Tutkimus nojaa sosiaalisten representaatioiden teorian lisäksi huumeita käsittelevään ja sivuavaan aiempaan tutkimukseen. Tutkimuksen empiirisessa osassa tutkitaan kahdeksaa uudet työntekijänsä testaavaa suomalaista yritystä. Tutkittavat yritykset ovat varsin suuria ja ne suorittivat lähes puolet Suomessa edellisenä vuotena tehdyistä huumetesteistä. Toimialoittain yritykset jakautuvat karkeasti viiteen eri ryhmään. Kvalitatiivisissa teemahaastatteluissa kuusi henkilöstöjohdon edustajaa ja kaksi työterveyshuollon edustajaa kertoivat testeihin päätymisestä, testijärjestelyistä, testien tarpeellisuudesta ja testien funktioista. Jonathan Potterin (1996) kehittelemä diskurssianalyyttinen näkökulma faktan konstruointiin on keskeinen metodinen työkalu aineiston analyysissa. Diskurssianalyyttisesta näkökulmasta tarkastellaan retorisia keinoja, joilla testaamista perustellaan ja oikeutetaan. Tutkimuksen tulokset jakautuvat kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään testejä yleisesti: keitä testataan, mitä aineita testataan, miten testaus suoritetaan ja miten testit on otettu vastaan. Yritykset testaavat pääsääntöisesti vain työnhakijoita. Positiivia testituloksia on tullut vähän, mutta testit koetaan tarpeellisiksi. Tulosten toisessa osassa käsitellään testaamiseen johtaneita ja testaamista oikeuttavia syitä. Kolmessa yrityksessä tärkein syy testaamiseen on fyysiseen turvallisuuteen kohdistuvat riskit. Lopuissa viidessä tärkein syy on huumeisiin liittyvän oheisrikollisuuden pelko. Huumetestin tärkeimpiä funktioita on toimia huumeiden vastaisena viestinä henkilöstölle, työnhakijoille tai asiakkaille. Testiä ei perustella ensisijaisesti terveydellisiin näkökohtiin viitaten, mutta aihetta käsitteellistetään ja oikeutetaan lääketieteellisestä näkökulmasta. Huumeiden tuloa yrityksiin pidetään väistämättömänä, joten testaus koetaan luonnolliseksi reaktioksi. Kolmannessa osassa kerrotaan haastateltavien huumetestiin, huumeisiin ja huumeiden käyttäjiin liittyvistä sosiaalisista representaatioista. Huumetesti näyttäytyy luotettavana ja konkreettisena välineenä abstraktin huumeongelman ratkaisussa. Huumeet koetaan yhdeksi pelottavaksi kokonaisuudeksi. Huumeiden ongelmakäyttäjiin liitetyt mielikuvat siirretään positiivisen tuloksen antaneeseen työnhakijaan, jolloin heidän toiseutensa ja moraalittomuutensa oikeuttaa kovatkin toimenpiteet. Tärkeimpiä lähteitä: Draper (1998) Drug Testing in the Workplace: The Allure of Management Technologies; Moscovici (2000) Social Representations; Potter (1996) Representing Reality; Christie & Bruun (1986) Hyvä vihollinen.
  • Puro, Päivi (2002)
    Tutkielmassa jäsennetään ja arvioidaan pääkaupunkiseudun venäjänkielisten maahanmuuttajien huumetyön projektien professiokokemusta ja projektien asiantuntijuuden rakentumista vuonna 2002. Tutkimuskysymysten ja teemojen lähtökohtana sekä kontekstina olivat syksyllä 2001 kartoitetut pääkaupunkiseudun päihdetyön eri toimijoiden kokemukset venäjänkielisten maahanmuuttajien huumeongelmista ja niiden ratkaisumalleista. Tutkimusasetelma perustui arviointitutkimuksen piirissä kehitettyyn monitahoarvioinnin malliin, jonka perusteella fokusryhmähaastattelujen avainryhmiksi määriteltiin projektien kantaväestön ja maahanmuuttajataustaiset työntekijät sekä projektien esimiehet. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kvalitatiivisen tutkimusaineiston tulkinnassa ja analyysissä hyödynnettiin sosiaalisen konstruktionismin ja konstruktivistisen arviointitutkimuksen tulkinnallisia viitekehyksiä. Aineiston analyysissä etsittiin ja määriteltiin työntekijöiden ja esimiesten käytännön päihdetyön kokemuksista ja arvioista jäsentyviä merkityksiä ja niiden rakentumista monikulttuurisen arjen, etnisen päihdetyön, päihdehoidon erilaisten kulttuurien ja päihdepalvelujen kehittämistarpeiden konteksteissa. Arvioissa keskeisiä teemoja olivat entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden kieli- ja kulttuurikysymysten erilaiset merkitykset ja huomioiminen päihdehoidossa. Asiakkaiden korkea hoitoon tulon kynnys, viranomaisia kohtaan tunnettu pelko ja venäläisen perinteen mukainen perhekeskeinen elämäntapa koettiin merkittävimmiksi kulttuurisiksi erityispiirteiksi venäjänkielisten maahanmuuttajien päihdetyössä. Etnisen päihdetyön näkökulmasta tärkeimmän merkityksen saivat professionaalisen toiminnan erilaiset perinteet Suomessa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Päihdetyön kannalta erot ilmenivät medisiinisen ja psykososiaalisen päihdetyön erilaisina painotuksina ja hoidon sisällöllisinä eroina. Päihdehoitojärjestelmän kehittämistyön lähtökohtana pidettiin asiakkaan integroitumista suomalaiseen päihdepalvelujärjestelmään kieli- ja kulttuuriosaamista lisäämällä. Keskeiset työmuotojen kehittämistarpeet liittyivät "matalan kynnyksen" palvelujen lisäämiseen ja ehkäisevän työn, erityisesti perhetyön ja vertaistyön sekä jälkihoitomuotojen, kuten työkokeilujen, koulutuksen ja asumisen järjestämiseen ja nuorisorangaistuksen kehittämiseen. Myös lähialueyhteistyön ja kokeilutoiminnan merkitystä pidettiin tärkeänä tulevaisuuden haasteena. Pohdinnassa päihdepalvelujärjestelmän kehittämistyötä arvioitiin monikulttuuristuvan yhteiskunnan ja hyvinvointipalvelujen muuttumisen näkökulmasta. Arvion mukaan etnisen päihdetyön kehittäminen edellyttää kuitenkin tarkastelun laajentamista päihdepalvelujen integraatio- ja asiakaslähtöisestä tarkastelukulmasta niin, että asiakkuuden arviossa ovat mukana myös maahanmuuttajien erilaiset akkulturaatiostrategiat, kulttuuriset elämäntavat ja arvot. Näkökulman laajentamista tarvitaan, etteivät kehittyvät päihdehuollon palvelut itsessään sisältäisi sellaisia järjestelmällisiä ja poissulkevia rakenteita, jotka lisäävät yhteiskunnallisia syrjäytymisriskejä.
  • Lumijärvi-Tiitinen, Merja (1990)
  • Saxén, Henri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten mainoselokuvat esittävät miehen Suomessa tänä päivänä. Sukupuolta on tutkielmassa lähestytty representaationäkökulmasta, jonka mukaan mieheys ei ole olemuksellinen pysyvä ominaisuus vaan kulttuurisesti rakentunut seikka. Tällöin mainonta sukupuolta esittäessään samalla jäsentää ja uusintaa käsityksiä mieheydestä. Tutkimuksen aineisto on kerätty elo- ja syyskuun vaihteessa 2015 MTV3- kanavalta. Aineisto sisältää yhteensä 47 mainoselokuvaa, joissa kaikissa on selkeästi havaittavissa oleva mieshahmo. Mainoselokuvien analyysiin sovelsin sisällön erittelyä, semiotiikkaa ja tyypittelyä. Tutkimuksen mukaan mainoselokuvien miehen esittäminen jäsentyy viiden keskeisen miesroolin ympärille. Naurettavat miehet toimivat tavalla tai toisella hölmösti ja joutuvat naurunalaisiksi. Kiireiset miehet ovat koko ajan menossa, ja tarvitsevat usein esimerkiksi oikeanlaisia elintarvikkeita jaksaakseen. Ammatilliset auktoriteetit ovat mainoksessa mainostajan työntekijöitä, jotka esittelevät tuotetta ja tuovat usein esiin myös sen alkuperän. Huolenpitäjä on aktiivinen perheensä suuntaan ja hoitaa esimerkiksi lapsiaan tai vastaa muulla tavalla perheensä kotitalouden pyörittämisestä. Maskuliiniset miehet ovat nuorehkoja, seksuaalisesti houkuttelevia ja miehekkään rosoisia. Tutkimuksessa eriteltiin myös miesmainoksien ja -hahmojen yksittäisiä piirteitä. Korostuneita teemoja mainoksissa olivat esimerkiksi vapaa-aika ja uusyhteisöllisyys. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että mieshahmot on välillä kuvattu enemmänkin yhteiskunnallisen ihanteen ja välillä enemmänkin yhteiskunnallisen todellisuuden mukaisesti. Tutkielmassa esitetty tulkinta kuvaa Suomessa syksyllä 2015 esitettyä televisiomainontaa. Tutkimuksessa esitetään myös, että mainokset eivät kerro pelkästään mainostamistaan tuotteista ja palveluista vaan yhtä lailla vallitsevista kulutus- ja mediakulttuureista.
  • Hongisto-Salmi, Ripsu (Helsingfors universitet, )
    Pro gradu-tutkielmassani käsittelen Hagelstam Huutokaupat Oy:n kansainväliseen laatuhuutokauppaan jätettyjä esineitä sekä esineensä myyntiin jättäneiden henkilöiden kokemuksia luopumisprosessin aikana. Tavoitteeni on kartoittaa luopumisprosessia ja selvittää, mitä ajatuksia esineen jättäminen huutokauppaan kirvoittaa ja minkälaisia muistoja, merkityksiä ja arvoja huutokauppaesineisiin liittyy. Lisäksi pohdin, katoaako huutokauppaesineen menneisyys tietämättömiin sen vaihtaessa omistajaa. Toissijaisena tavoitteena on hahmottaa huutokauppaesineen hinnanmuodostusta ja informanttien suhtautumista arviointiin ja hinnoitteluun. Tutkimusaineisto perustuu kuuden Hagelstam Huutokaupat Oy:n joulukuussa 2011 pitämään kansainväliseen laatuhuutokauppaan jättäneen henkilön haastatteluun. Viisi haastatelluista henkilöistä on samassa yhteydessä myynyt taide- ja antiikkiesineitään Hagelstamin tytäryhtiön, Apollo Auctions -huutokaupan kuukausihuutokaupassa. Hyödynnän tutkimuksessani nykyaikaiseen monitieteelliseen aineellisen kulttuurin tutkimukseen liittyvää lähestymistapaa, jossa kiinnitetään yhä enemmän huomiota esineiden merkityssisältöön ja kokemuksellisiin näkökulmiin, kuten arvoihin, arvostuksiin, asenteisiin, symboleihin, muistoihin ja tunteisiin. Pääosa tutkimuskirjallisuudesta tulee etnologiasta, antropologiasta, sosiologiasta ja taloustieteistä. Tutkimuksen rakenne perustuu kronologisuuteen, jossa haastatteluista kristallisoituneita avainteemoja käsitellään aikajärjestykseen perustuvan kertomuksen tavoin. Työni alkaa esineiden saantiin liittyvillä kysymyksillä ja etenee muistojen ja luopumisprosessin kautta siihen vaiheeseen, jossa esineen myyntihinta vahvistuu. Tutkimuksessa ilmenee, että huutokauppaesineet ovat useimmissa tapauksissa tulleet omistajalleen joko perintönä tai lahjana vanhemmilta tai läheisiltä. Esineisiin liittyvät tiedot ja entisen omistajan niihin liittämät merkitykset eivät saannin yhteydessä olleet välittyneet eteenpäin. Informantit olivat varustaneet esineet uusilla merkityksillä ja arvoilla, mutta uudet merkitykset eivät olleet muodostuneet sellaisiksi, että laatuhuutokauppaan nyt jätetyt esineet olisi haluttu pitää. Laatuhuutokaupassa myydyt esineet toimivat useimmissa tapauksissa linkkinä lapsuuteen ja lapsuudenkotiin. Kodin merkitys korostui kaikissa haastatteluissa ja kotiin liittyvä tilanpuute oli myös päällimmäisenä luopumissyitä eritellessä. Ainoastaan yhdelle informantille raha oli ensisijainen syy esineistä luopumiseen. Laatuhuutokauppaesineisiin liittyvät vähäiset merkitykset ja tunnesiteet lienee syynä siihen, että esineistä luopuminen on ollut verrattain helppoa. Luopumista näyttää helpottaneen myös nk. luopumisstrategioiden käyttö ja oletus siitä, että esine päätyisi hyvään kotiin. Aineistosta ilmenee lisäksi, etteivät informantit oleta uuden omistajan olevan kiinnostunut heidän esineidensä yksityisemmästä historiasta. Informanteilta ei ollut luovutuksen yhteydessä lähemmin kyselty, eivätkä he liioin itse olleet kertoneet, esineidensä yksityisiä taustoja. Esineiden yksityisemmät tarinat eivät näin ollen saaneet edes mahdollisuutta välittyä huutokaupalle eivätkä myöskään ostajalle. Luottamus huutokauppayhtiön asiantuntijuuteen, niin myytävien esineiden valinnassa kuin hinnoittelussakin, ilmenee useimmissa haastatteluissa. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että laatuhuutokauppaan myyntiin jätettyjen maalausten lähtöhinnat olivat linjassa myyjien omiin arvioihin, sen sijaan muiden kuin taulujen lähtöhinnat yllättivät korkeudellaan. Tutkielmani antaa viitteitä siitä, että taide-esineiden tarkastelu poikkitieteellisen aineellisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta voisi laajentaa ymmärrystä taiteen mahdollisuuksista, vaikutuksista ja merkityksestä yhteiskunnassa yleisemminkin. Lisäksi tämän näkökulman kautta voisi olla mahdollista hankkia hedelmällistä tietoa esimerkiksi taiteen ja yksittäisen taiteilijan arvostamisesta/arvottamisesta sekä taidekentän dynamiikasta ja mekanismeista.
  • Heiskanen, Tiina (1992)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hevosen nivelnesteen hyaluronihapon ja proteoglyknaanin konsentraatioiden vaihtelua eri artriittitiloissa korkean erotuskyvyn nestekromatografialla (HPLC). Hyaluronihappopitoisuuden muutokset heijastavat nivelen patofysiologista tilaa. Proteoglykaanipitoisuuksien nousun avulla voidaan mahdollisesti diagnosoida rustovauriot jo ennen muiden näkyvien muutosten havaitsemista. Nykyään ainoa menetelmä rustovaurion diagnosointiin on artroskopia. Nivelnesteet analysoitiin pakastuksen jälkeen HPLC-laitteella. Analysointi oli helppoa eikä muita edeltäviä näytteiden käsittelyjä tarvittu kuin sentrifugointi ja laimennus. Tämän puolesta laite sopisi mielestäni erittäin hyvin myös rutiinidiagnostiikkaan. Hyaluronihappopitoisuudet muodostivat samankaltaisen jakauman sekä kontrolli- että potilasnäytteissä. Tämän tutkimuksen mukaan hyaluronihappopitoisuuksien perusteella ei pystytä erottamaan akuutteja eikä kroonisia artriitteja kontrollinivelistä. Proteoglyknanipitoisuuksia ei määritetty sopivan standardiaineen puutteen takia. Tyydyttiin vain toteamaan pystytäänkö ko. laitteella detektoimaan pitoisuuden vaihtelut eri artriittitiloissa. Kaikissa infektiivisissä artriiteissa (5 kpl) todettiin proteoglykaania mutta myös muutamissa muissa artriiteissa sekä jopa kontrollinivelissä. Molempien yhdisteiden konsentraatiovaihteluiden arvostelua vaikeuttaa suuret yksilökohtaiset erot jopa terveiden nivelten välillä. Jatkuvaa perustutkimusta ko. yhdisteiden parissa tarvitaan, jotta menetelmästä saadaan kliinikkojakin hyödyntävä diagnoosimenetelmä.
  • Haapala, Johanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Nopeakasvuinen ja lyhytkuituinen hybridihaapa (Populus tremula L x P. tremuloides Michx) voi tulevaisuudessa osoittautua ekonomisesti merkittäväksi raaka-aineeksi materiaalitekniikan kehittyessä. Tautien sekä muiden mahdollisten viljelyä rajoittavien tekijöiden tarkka tutkiminen on haavan laajempaa käyttöä silmällä pitäen tärkeää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 1) onko hybridihaapakloonien taudinkestävyydessä eroja Venturia tremulae -sienen aiheuttaman haavan mustaversotaudin suhteen, eli onko a) kloonien taudinkestävyydessä ja b) taudin aggressiivisuudessa eroja hybridihaapakloonien välillä, sekä 2) onko Neofabraea populi -sienen aiheuttaman kuoripoltteen aggressiivisuudessa eroja tutkittavien kloonien välillä. Aineisto on kerätty Metsäntutkimuslaitoksen Ruotsinkylän ja Suonenjoen koealoilta vuosina 2004 - 2006. Ruotsinkylässä tutkittiin yhteensä 12 kloonia, ja 1200 puuta, Suonenjoen koealalla oli 10 kloonia ja puita yhteensä 1000 kappaletta. Puista arvioitiin lehtilaikkujen peittävyys, infektoituneiden sivuversojen määrä sekä pääverson vaurioiden vakavuus. myös puiden kasvua seurattiin. Tulosten mukaan hybridihaapakloonit eroavat toisistaan mustaversotaudin kestävyyden osalta. Kun tautia esiintyi paljon, olivat erot merkittäviä. Ruotsinkylän aineiston mukaan kaksi kloonia olivat selkeästi muita kestävämpiä ja kasvuominaisuuksiltaan parempia. Suonenjoella tulokset olivat tasaisempia, mutta myös siellä kestävimmät kloonit kasvoivat parhaiten. Kuoripoltteen osalta puut jakautuvat kahteen ryhmään: niihin jotka pystyivät tarkastelujaksolla rajoittamaan sienen leviämistä ja niihin jotka eivät pystyneet. Kaikissa klooneissa oli taimia jotka pystyivät kontrolloimaan sienen leviämistä, mutta vain kahdessa kloonissa ei ollut yhtäkään taimea, joka olisi kärsinyt vakavista tuhoista. Tutkimuksen tuloksia voi käyttää hybridihaavan jalostukseen etsittäessä parasta viljelymateriaalia käytettäväksi Suomen oloihin. Kuoripoltteen osalta tutkimus antaa ainoastaan kuvan kloonien selviytymisen todennäköisyydestä infektion jälkeen, ja siksi kloonien kestävyyttä sienen taudinaiheuttamiskykyä kohtaan tulisi vielä tutkia.
  • Karesoja, Mikko (Helsingin yliopisto, 2015)
    In this study several inorganic-organic hybrids and multiresponsive hybrid polymers were prepared and characterised in detail. Especially the focus has been on stimuli responsive materials but also on nanocomposites based on modified montmorillonite clay. Furthermore thin SiO2-capillaries were modified for electrophoretic separations. In all cases different controlled radical polymerisation techniques have been used. The modification of montmorillonite clay was conducted by surface initiated atom transfer polymerisation. Clay was grafted with random copolymer of butyl acrylate and methyl methacrylate and the modified clay was further mixed with a matrix polymer with the same chemical composition to create nanocomposite films. The relation of the nanocomposite structure to its mechanical properties was in the main focus. The extent of exfoliation of the clay in the composite films clearly affected mechanical properties. Montmorillonite clay was also grafted with pH- and thermoresponsive poly(2-dimethylaminoethyl methacrylate). The thermoresponsive properties of the resulting hybrid materials were compared to similar homopolymer. The inner walls of thin silica capillaries were grafted with a cationic polymer, poly([2-(methacryloyl)oxyethyl]trimethylammonium chloride) (PMOTAC). These capillaries were further used in capillary electrophoresis to separate standard proteins, different β-blockers and low-density as well as high density lipoproteins. The separation of the analytes was not possible with bare SiO2-capillaries but with polymer coated capillaries good separation of the analytes was achieved. Hybrid materials based on mesoporous silica particles grafted with poly(N-vinylcaprolactam-b-polyethylene oxide) (PVCL-b-PEO) were synthesised. The challenging synthesis of these hybrids was performed as a combination of surface initiated atom transfer polymerisation and click reactions. Thermal behaviour and the colloidal stability of these hybrid particles were studied. The role of the PEO block in the colloidal stability of the particles was crucial. Finally, multiresponsive hybrid block copolymers based on N-vinylcaprolactam and 2-dimethylaminoethyl methacrylate was prepared. The thermal properties of these block copolymers can be tuned by varying the chain length of PVCL block. On the other hand the thermal behaviour of PDMAEMA block is highly dependent on the environmental conditions like pH and ionic strength.
  • Sillanpää, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2008)
    In this dissertation we study the interaction between Saturn's moon Titan and the magnetospheric plasma and magnetic field. The method of research is a three-dimensional computer simulation model, that is used to simulate this interaction. The simulation model used is a hybrid model. Hybrid models enable individual tracking or tracing of ions and also take into account the particle motion in the propagation of the electromagnetic fields. The hybrid model has been developed at the Finnish Meteorological Institute. This thesis gives a general description of the effects that the solar wind has on Earth and other planets of our solar system. Planetary satellites can also have similar interactions with the solar wind but also with the plasma flows of planetary magnetospheres. Titan is clearly the largest among the satellites of Saturn and also the only known satellite with a dense atmosphere. It is the atmosphere that makes Titan's plasma interaction with the magnetosphere of Saturn so unique. Nevertheless, comparisons with the plasma interactions of other solar system bodies are valuable. Detecting charged plasma particles requires in situ measurements obtainable through scientific spacecraft. The Cassini mission has been one of the most remarkable international efforts in space science. Since 2004 the measurements and images obtained from instruments onboard the Cassini spacecraft have increased the scientific knowledge of Saturn as well as its satellites and magnetosphere in a way no one was probably able to predict. The current level of science on Titan is practically unthinkable without the Cassini mission. Many of the observations by Cassini instrument teams have influenced this research both the direct measurements of Titan as well as observations of its plasma environment. The theoretical principles of the hybrid modelling approach are presented in connection to the broader context of plasma simulations. The developed hybrid model is described in detail: e.g. the way the equations of the hybrid model are solved is shown explicitly. Several simulation techniques, such as the grid structure and various boundary conditions, are discussed in detail as well. The testing and monitoring of simulation runs is presented as an essential routine when running sophisticated and complex models. Several significant improvements of the model, that are in preparation, are also discussed. A main part of this dissertation are four scientific articles based on the results of the Titan model. The Titan model developed during the course of the Ph.D. research has been shown to be an important tool to understand Titan's plasma interaction. One reason for this is that the structures of the magnetic field around Titan are very much three-dimensional. The simulation results give a general picture of the magnetic fields in the vicinity of Titan. The magnetic fine structure of Titan's wake as seen in the simulations seems connected to Alfvén waves an important wave mode in space plasmas. The particle escape from Titan is also a major part of these studies. Our simulations show a bending or turning of Titan's ionotail that we have shown to be a direct result of the basic principles in plasma physics. Furthermore, the ion flux from the magnetosphere of Saturn into Titan's upper atmosphere has been studied. The modelled ion flux has asymmetries that would likely have a large impact in the heating in different parts of Titan's upper atmosphere.
  • Alho, Markku (2016)
    The localized, crustal magnetic fields on the Moon show complex interactions with the impinging solar wind. Understanding these interactions aid in characterizing the lunar plasma and dust environment, in developing advanced remote imaging techniques for airless bodies such as the Moon and Mercury, and in comprehending the basic plasma processes of plasma environments and phenomena on the Hall physics scale. In this work a lunar magnetic anomaly is modeled in the mesoscale of hundreds of kilometers with 100~nT surface field anomaly. A numerical hybrid plasma model is employed, in which ions are treated as fully kinetic macroparticles, with electrons providing a massless, charge-neutralizing fluid. The effects of electron currents in these environments are discussed, and results of the effect of the interplanetary magnetic field conditions on the minimagnetosphere are presented in three cases: Open, closed, nominal. Results for three different impinging solar wind velocities in the nominal case are presented. The results are compared with satellite observations and are found to reproduce observations of proton deceleration and reflection by anti-moonward electric field. The model is shown to reproduce observed ENA emission from the lunar surface, with predictions on solar wind-depentant features. Model development by the author is presented with regards to the convergence and stability of the numerical scheme, especially in terms of dealing with a fast whistler mode. Considerations on the validity of the results are presented, with the conclusion of reasonable confidence in the results, with suggested improvements to the model brought forwards.