Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7292-7311 of 24298
  • Lankinen, Maarit (2005)
    Tässä työssä tarkastelen maahanmuuttajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja sosiaalisista suhteista liittyen heidän sopeutumiseensa ja elämäänsä Suomessa. Tarkoitukseni on kuvata maahanmuuton kontekstissa kokemuksia tuen ja suhteiden monipuolisesta roolista. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden on tutkimuksissa todettu olevan keskeisiä vieraassa maassa asuvien akkulturaatioon ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessani käytin laadullisia menetelmiä. Aineistoni keräsin teemahaastatteluilla, jotka tein marras-joulukuussa 2004. Haastattelin 11 setlementtien maahanmuuttajatoimintaan osallistunutta aikuista maahanmuuttajaa. Tutkittavani muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän niin ikänsä, sukupuolensa kuin Suomeen tulosyynsä suhteen. Aineistoni analyysissä sovelsin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Hyödynsin analyysissäni sosiaalista tukea, sosiaalisia suhteita, akkulturaatiota ja sopeutumista käsitteleviä aiempia tutkimuksia ja teoretisointeja. Analyysin pohjalta löysin aineistostani viisi luokkaa tai näkökulmaa sosiaaliseen tukeen ja sosiaalisiin suhteisiin. Näistä näkökulmista kolme oli lähtöisin pitkälti omista kysymyksenasetteluistani, kun taas kaksi muodostui haastateltavien aloitteesta. Ensinnäkin tutkittavani kertoivat sosiaalisten suhteiden luomisesta, ylläpitämisestä ja tarpeista. Toiseksi sosiaalisten suhteiden merkitys ja niistä saatava sosiaalinen tuki nousivat esiin aineistosta. Kolmantena ja odottamattomana näkökulmana havaitsin maahanmuuttajien kokemukset sosiaalisen tuen antamisesta toisille ihmisille. Haastateltavat kertoivat myös vaikeuksistaan saada riittävästi sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen ja sosiaalisten suhteiden kielteiset piirteet nousivat viidentenä ja yllättävänä näkökulmana esille aineistostani. Sosiaalisten suhteiden solmiminen uudessa ympäristössä voi olla haastavaa, erityisesti suhteessa valtaväestöön. Sosiaalisista suhteista – kuten perheeltä, etniseltä yhteisöltä ja valtaväestön edustajilta – voidaan kokea saatavan monipuolista emotionaalista ja välineellistä tukea sopeutumista ja arjen sujumista helpottamaan. Lisäksi itse saatetaan toimia aktiivisesti sosiaalisen tuen lähteenä. Sosiaalisilla suhteilla koetaan kuitenkin olevan myös varjopuolensa. Esimerkiksi eristyminen etnisen yhteisön suojiin voi hidastaa sosiokulttuurista sopeutumista ja liialliset vaatimukset sosiaalisissa suhteissa uhata psykologista sopeutumista. Myös kokemus sosiaalisen tuen puutteesta – kuten yksinäisyydestä – voi olla riski henkiselle hyvinvoinnille. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että sosiaalinen tuki ja sosiaaliset suhteet saavat monenlaisia ilmenemismuotoja maahanmuuttajien elämässä ja sopeutumisessa. Tärkeimmät lähteet: Ward, C. (1996). Acculturation. Teoksessa D. Landis & B. Bhagat (toim.): Handbook in intercultural training. 2. painos; Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46(1); House, J. S., Umberson, D. & Landis, K. R. (1988). Structures and processes of social support. Annual Review of Sociology, 14; Aroian, K. J. (1992). Sources of social support and conflict for polish immigrants. Qualitative Health Research, 2(2); Copeland, A. P. & Norell, S. K. (2002). Spousal adjustment on international assignments: the role of social support. International Journal of Intercultural Relations, 26; Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi.
  • Kujanpää, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu on järjestetty Suomessa kymmenen kertaa vuodesta 1965 lähtien, ja se on vakiinnuttanut asemansa musiikki-instituutiona niin Suomen kulttuurielämässä kuin valtakunnallisessa mediassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään kilpailun reseptiota, eli millaista näkyvyyttä Sibelius-viulukilpailu on saanut valtakunnallisissa viestintävälineissä vuosina 1965 ja 2005. Journalistisesta aineistosta poimitaan esiin niitä teemoja ja ilmaisun tapoja, jotka ovat korostuneet kilpailuun liittyvissä teksteissä. Tutkimuksessa pohditaan, onko toimittajien kirjoittamien tekstien argumentointi muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana, ja kuinka internet sekä median viihteellistyminen ovat muuttaneet journalistista kilpailua eri viestinten kesken. Tutkimusongelmia lähestytään kvalitatiivisesti viestinnän oppiaineen tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Ensin sisällönanalyysin avulla hahmotetaan kokonaiskäsitys aineistosta, minkä jälkeen yksittäisiin teksteihin pureudutaan argumenttianalyysin keinoin. Tutkimusaineisto on rajattu valtakunnallisiin viestintävälineisiin, joita ovat suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet, Yleisradion kilpailuaiheiset televisio- ja radio-ohjelmat sekä viulukilpailun internet-sivut. Sanomalehdissä julkaistu aineisto on laajuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi tarkimpana analyysikohteena; muu tutkimusaineisto täydentää lehtitekstien perusteella tehtyjä havaintoja. Tutkimustulokset osoittavat, että Sibelius-viulukilpailu on ollut näkyvästi esillä valtakunnallisessa lehdistössä niin vuonna 1965 kuin 2005. Molempina vuosina kilpailun näkyvyys pohjautui hyvin vahvasti painettuun sanomalehteen. Lehdistöaineistosta erottuivat selvästi kansallisuuden, rodun ja sukupuolen käsittelyn näkökulmat, vaikka kielellinen ilmaisu onkin ajan mittaan neutraloitunut. Sisällönanalyyttinen tarkastelu ja argumenttianalyysit osoittavat, että toimittajien käyttämä argumentointi on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana. Toimittajien työnkuva on monipuolistunut, ja viihteellisyys on vähitellen soluttautunut iltapäivälehdistä niin sanottuihin laatumedioihin . Internet on tehnyt kilpailun reaaliaikaisesta seuraamisesta entistä nopeampaa ja helpompaa.
  • Eskelinen, Kari (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielma käsittelee Markuksen evankeliumissa esiintyvää Jumala Poika -arvonimen merkitystä. Evankelista Markus käyttää useissa yhteyksissä Jeesuksesta Jumalan Poika -tunnustusformelia. Mitä hän sillä tarkoittaa? Oliko Markus ensimmäinen kirjoittaja, joka käytti tätä arvonimeä? Kuinka evankeliumissa esiintyvät kohdat selittyvät lukijalle? Miten Jeesuksesta tuli Jumalan Poika, ja mitä tuolloin kyseisellä termillä ylipäätään tarkoitettiin? Näihin kysymyksiin etsitään tässä tutkimuksessa vastauksia. Johdannossa käsitellään Jumalan poika -arvonimen syntykontekstia, Markuksen evankeliumin syntyä sekä messiassalaisuuden teemaa. Wreden työn pohjalta syntynyttä messiassalaisuuden ongelmaa käsitellään melko laajasti, koska redaktiokritiikin kannalta sen tulokset ovat hyvin merkittäviä. Analyysiosiossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti kymmentä Markuksen mainintaa Jeesuksesta Jumalan Poikana. Näissä maininnoissaan evankelista käyttää apuna eri osapuolia, jotka vakuuttavasti antavat tunnustuksensa Jumalan Pojasta. Evankelista antaa itse oman henkilökohtaisen tunnustuksensa heti evankeliumin alussa kohdassa Mk. 1:1. Tunnustusten ketju jatkuu Jumalan tunnustuksilla kohdissa Mk. 1:1-9 ja 9:2-7. Saastaiset henget tunnustavat myös Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdissa Mk. 3:11 ja 5:1-13. Metafyysisen maailman lisäksi myös näkyvän maailman luonnonvoimat tunnustavat Jeesuksen jumalallisen käskyvallan kohdassa Mk. 6:45-52, jossa Jeesus murtaa fysiikan lait kävelemällä veden päällä. Traditioon kuulunut paralleelikohta on Jeesuksen myrskyn tyynnyttäminen kohdassa Mk. 4:35-41. Tähän tutkimukseen on valittu ainoastaan ensimmäinen. Jeesuksen opetuslapsijoukosta Pietari tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdassa Mk. 8:27-30. Jeesus itse tunnustaa ylimmäisen papin edessä oman olemuksensa kohdassa Mk. 14:50-62 ja kertomalla vertauksen viinitarhan vuokraajista kohdassa Mk. 12:1-12. Evankeliumin tunnustusten sarjan päättää roomalainen upseeri Jeesuksen ristin äärellä kohdassa Mk. 15:39. Tunnustusten näkökulmasta tämä merkitsee täydellistä loppua Markuksen kirjalliselle työlle. Johtopäätöksissä pohditaan mm. sitä, miten historiallisesta Jeesus Nasaretilaisesta tuli Jumalan Poika? Miksi kastekertomus on tässä niin keskeinen? Yhtenä taustatekijänä lienee Lähi-idän alueella vuosisatoja vaikuttaneet Mesopotamian aikaiset uskonnolliset traditiot. Jumalan Pojan terminologista sisältöä päätellään kahden kysymyksen avulla. Millä perusteella Markus esittää Jeesuksen Jumalan Pojaksi, ja toiseksi missä merkityksessä Jeesus on Jumalan Poika? Vastauksena on, että Jeesus on Jumalan Poika, koska Jumala asetti hänet kasteen yhteydessä messiaaniseen tehtäväänsä. Toiseksi Jeesus on Jumala Poika siinä merkityksessä, että hän toteutti Jumalan antamaa tehtävää oikeana kärsivänä Jumalan Poikana, joka apostoli Paavalin käyttämän tradition mukaan asetettiin kuoleman jälkeen asemaan, jossa hänellä on valta (Rm. 1:4). Johtopäätöksenä on, että tradition tasolla Jeesus oli saarnaaja, ihmeiden tekijä ja parantaja, jolla oli erityisen läheinen suhde Jumalaan. Markuksen redaktion tasolla Jeesus oli metafyysinen Jumalan Poika. Evankeliumisssa punoutuvat yhteen Jeesuksesta kertova traditio ja Markuksen redaktio.
  • Koskinen, Antti Matias (2008)
    Jehovan todistajat ovat totaalikieltäytyjiä. Heidät tuomittiin vuosikymmenien ajan eripituisiin vankeusrangaistuksiin, kunnes heidät vapautettiin asevelvollisuudesta rauhan aikana vuonna 1985. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tehdä vapautuspäätöstä käsitettäväksi: miten on päädytty tilanteeseen, jossa Jehovan todistajat on vapautettu asevelvollisuudesta, mutta muut totaalikieltäytyjät saavat yhä vankeusrangaistuksen? Lähestyn tutkimuskohdettani käsitehistoriallisesti. Jehovan todistajien oppi kieltää poliittisen toiminnan, eivätkä he siksi vaatineet muutosta asemaansa. Siksi teen vapautuspäätöstä käsitettäväksi aseistakieltäytyjiin suhtautumisessa tapahtuneilla muutoksilla. Olen tutkinut aseistakieltäytyjien asemaan suuria muutoksia tehneiden lakiesitysten valtiopäiväkäsittelyä ja selvittänyt, millä tavoin aseistakieltäytyminen on käsitteellistetty ongelmaksi. Esitän tutkimustulokseni aseistakieltäytymiseen suhtautumisen ideaalityyppeinä. Keskeisiä ideaalityyppien jakoperusteita ovat tavat argumentoida tasa-arvolla, isänmaallisuuden eri määritelmät, yksilön ja yhteisön välisen suhteen ymmärtäminen ja jako "yksilön omantunnonvakaumukseen" ja "poliittiseen" aseistakieltäytymiseen. Käytän ideaalityyppejä vuoden 1985 vapautuskeskustelun kontekstualisointiin. Osoitan niiden avulla, mikä vapautuskeskustelussa oli jatkuvuutta ja miltä osin Jehovan todistajien totaalikieltäytymisen ja asevelvollisuusjärjestelmän käsitteellistämisen tapa muuttui. Taustoitan käsitehistoriallista tutkimustani luvuilla Jehovan todistajien opista ja organisaatiosta ja heidän totaalikieltäytymisensä suomalaiselle asevelvollisuusjärjestelmälle muodostaman ongelman historiasta. Puolustusministeriö asetti vuonna 2007 työryhmän pohtimaan, onko Jehovan todistajien asevelvollisuudesta vapauttamiselle enää perusteita. Kommentoin uudelleen virinnyttä keskustelua tutkielmani viimeisessä luvussa. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että vaikka aseistakieltäytymisen käsitteellistämisen tavassa tapahtui suuria muutoksia käsittelemäni aikana, Jehovan todistajien vapauttamista asevelvollisuudesta ohjasi pragmaattinen ongelmanratkaisu. Laki suunniteltiin niin, että Jehovan todistajat rajattiin asevelvollisuusjärjestelmän ulkopuolelle, jotta suurempia muutoksia yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan maanpuolustukseen ei tarvinnut tehdä. Vapautuspäätöksessä oli kyse toistensa kanssa ristiriidassa olevien periaatteiden ja tavoitteiden mahdollisimman tasapuolisesta huomioon ottamisesta. Aseistakieltäytymisen käsitteellistämisen tavoissa tapahtuneet muutokset mahdollistivat vapautuspäätöksen, mutta ongelmanratkaisua rajoitti se, mikä ymmärrettiin maanpuolustuksen eduksi. Tutkielmani käsitehistoriallisen osuuden tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat valtiopäiväaineisto (eduskuntapuheenvuorot ja lakien valmisteluaineisto) ja komiteanmietinnöt.
  • Härmälä, Valtteri Antti Olavi (2012)
    Työn aiheena on vuoden 1978 syksyllä lehdistössä nuorisojengeistä käyty keskustelu. Helsinkiläisten nuorten jengien osakseen saama julkinen huomio käsitettiin jo aikalaisten keskuudessa epätavallisen suureksi. Työssä tutkitaan yhtäältä kyseistä keskustelua ja siinä esiintyneitä tulkintoja jengeistä, jengiläisistä ja jengin aiheuttamista ongelmista. Toisaalta työ pyrkii valottamaan 1970-luvun lopulla vallinnutta kuvaa nuorisosta, nuoruudesta ja nuorten ongelmista tästä helsinkiläisiä nuorisojengejä käsitelleestä lehdistökeskustelusta käsin. Jengikeskusteluepisodin kautta pyritään avaamaan näköala aikakauden nuorisokuviin, sekä tutkimaan jengiongelman luonnetta. Aineisto koostuu jengikeskusteluun liittyneistä sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sekä tutkimusajankohdan nuorisotutkimuksista. Lisäksi aineistoon kuuluu kirjoituksia ammattilehdistä ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen tuottamia selvityksiä. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin välinein. Lähteinä toimivia media- ja tutkimustekstejä luetaan kehystämisen käsitteen kautta. Teksteissä ilmenevien kehysten ja kehystämisen tapojen kautta tarkastellaan sitä miten nuorisoa, nuoruutta ja nuoruuteen liittyviä ongelmia teksteissä esitettiin. Työssä sosiaaliset ongelmat käsitetään konstruktionistisen perinteen tapaan huolenaiheiksi vahingollisten tilojen sijaan. Tutkimuksessa pyritään selvittämään millaisia nuoruutta määritteleviä diskursseja 1970-luvun lopun mediajulkisuudessa esiintyi, ja sitä millainen oli näiden diskurssien nuoruutta koskeva sisältö. Nuorten aiheuttamaa huolta peilataan elämänkulun institutionalisoituneen mallin käsitteen kautta. Jenginuoren edustaman ongelmanuoren kautta avautuu tarkasteltavaksi myös tämän vastakohtaparin muodostava institutionalisoitunutta normia ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ihanteita, odotuksia ja arvostuksia edustanut ”ihannenuori”. Työ tutkii mediavälitteisessä julkisuudessa esiintyneitä nuoriso-ongelmien kehystämisen tapoja ja nuorison merkityksellistämisen tapoja ohjanneita diskursseja, sekä mediavälitteisen julkisuuden nuorisokuvia. Keskustelun synty oli yhteydessä lehtien uutisiin jengitappeluista. Uutiset tappeluista olivat kuitenkin ristiriitaisia ja on kyseenalaista käytiinkö jengitappeluita lainkaan. Keskustelu voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen, joiden mukana keskustelun kohteena olleen nuorisojengin käsittelytapa muuttui. Ensimmäisessä vaiheessa huomion kohteena olivat nuorisojengi, väkivalta ja jengin aiheuttamat välittömät häiriöt. Toisessa vaiheessa keskustelu kääntyi tarkastelemaan jengiläisten arvoja ja erityisesti suvaitsemattomuutta. Keskustelun kolmanteen vaiheeseen siirryttiin marraskuun 1978 alussa tapahtuneen 15-vuotiaan helsinkiläispojan kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn myötä. Kuolema tulkittiin lehdistössä jengitappelussa tapahtuneeksi. Kolmannessa vaiheessa keskustelun kohteeksi nousi jengiläinen ongelmista kärsivänä yksilönä. Huoli laajeni välittömästä väkivallan uhkasta huoleksi sukupolvien välisistä suhteista, nuorten syrjäytymisestä ja yhteiskunnan tulevaisuudesta. Keskustelussa hahmottuu kolme diskurssia: kurittomuusdiskurssi, muutosdiskurssi ja aktiivisen nuoruuden diskurssi, joista viimeksi mainittu esiintyi keskustelussa vallitsevana. Erityisesti aktiivisen nuoruuden diskurssin piirissä keskeiseksi jengin ilmentämäksi ongelmaksi nousi huoli nuorison vieraantumisesta yhteiskunnasta. Jenginuoren kautta tarkasteltiin laajaa yhteiskunnallisten ongelmien ja epäkohtien kirjoa, joiden vaikutuksista nuorisoon kannettiin huolta. Nuoruuden sisällöksi määrittyi aktiivisen nuoruuden diskurssissa yhteiskunnallisten arvojen ja normien mukainen kasvu aikuisuuteen. Jenginuoren poikkeaminen institutionalisoituneesta mallista teki hänestä ongelman.
  • - Jep? 
    Vuontisjärvi, Nina (2001)
  • Laurila, Jukka (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää tekstin Jer 20:7-13 jumalakuvaa ja muita ”tekstin puhujan” ilmaisemia vuorovaikutussuhteita ja vaihtelevia tunteita. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Jeremian kirja tai sen yksittäiset jaksot kuvaavat profeetan persoonaa ja historiallista taustaa. Tekstit voivat kuvata myös muita myöhempiä tilanteita ja asenteita. Tämän tutkimuksen pääasiallinen eksegeettinen metodi on syvyyspsykologinen. Se saattaa pystyä kertomaan jotakin siitä, miten tutkittava teksti peilaa menneisyyden kokemuksellisia kaavoja. Samaan tapaan kuten psykohistoriassa, tutkimus ei yritä tutkia, tulkita tai rekonstruoida tradition tai historian Jeremiaa. Syvyyspsykologinen eksegeesi on tunnistettu jo aiemmin, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä ei vielä ole sovellettu yksittäisiin teksteihin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma avaa tekstin sisäisiä ja vaihtelevia vuorovaikutussuhteita eli objektisuhteita. Tutkimus nimittää tätä vuorovaikutussuhteiden analyysiä objektisuhdeanalyysiksi. Se perustuu teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin psykoanalyyttiseen suhteessaolon perusmielikuvien teoriaan (SPT), jonka hän esittelee väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta (1995). Tekstin Jahve-kuvat on nähtävä objektirepresentaatioina. Nämä vahvasti värittyneet representaatiot ja kuvat kertovat enemmän kokijasta itsestään kuin niistä objekteista, joiden kuviksi ne ovat syntyneet. Käsitys objektien sisäsyntyisyydestä mahdollistaa Hyrckillä objektisuhteiden systematisoinnin ja SPT:n luomisen. Siten emotionaaliset silmälasit on tämän tutkimuksen tekijän mielestä mahdollista valjastaa myös tutkijan käyttöön. Tutkimuksen laaja näkökulmia hakeva teoriaosuus varmistaa tämän. Hermeneuttinen ”kolmen maailman malli” on lukijakeskeisyyteen ja kulttuurihyppyyn arvokas työväline. Jeremian kirja sisältää useita osin runomuotoisia valituksia, joista tutkittava teksti on viimeinen. Valituslaulujen sarja päättyy tutkittavaa tekstiä seuraavaan syntymäpäivän kiroamiseen jakeissa 14-18. Valituksen edellä kontekstina on joitakin kertomuksia Jeremiasta, mutta vasta jakeessa 20:2 Jeremia nimetään profeetaksi. Muuten valittaja on nimetön. Jeremia-kertomusten kehys on tässä toimituksellinen ja valituksen jälkeen seuraa deuteronomistista saarnaa Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Tutkimus selvittää jakeiden 7-13 rakennetta, sisältöä ja tulkintaa ensin lähinnä laji- ja kirjallisuus- kriittisesti. Tutkimus osoittaa, että Jeremian valitus noudattaa yksilön valituslaulun kaavaa, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti taivu lajin usein stereotyyppisiin tarkoituksiin. Suurin syy tähän on tekstin proosa- ja runomuodon vaihtelu ja sisällön hajanaisuus. Edes valituksen ydintä ei voi varmistaa, vaikka valituslaulun nuorimpina osina on tyypillisesti helppo pitää loppupuolen kollektiivisia lisiä. Varsinainen valitus on jakeissa 7-9 ja jakeet 10-13 ovat todennäköisimmin monivaiheinen päätössarja. Tutkimuksen keskeiset objektisuhdeteoreettiset peruskäsitteet sisäinen subjekti ja sisäinen objekti ovat ihmisen tiedostamattoman tason mielikuvia. Varhaisen tilan vuorovaikutusmielikuvien sisäisinä subjekteina ovat Riippuvainen ja Itseriittoinen. Ne ovat vaihtelevissa suhteissa Houkuttajan ja Hallitsijan muotoisia sisäisiä objekteja kohtaan. Myöhäisessä tilassa objekteille on syytä antaa uudet nimet: Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja. Tutkimus etenee osoittamalla tekstin ja SPT:n mukaisen mallin samankaltaisuuksia. Samalla on ollut mahdollista ottaa kantaa myös tekstin saumoihin ja tekstin syntyprosessiin. Tekstin objekti osoittautuu pääosin Hallitsijaksi, sillä Houkuttajan muotoisista jumaluuksista on kollektiivisesti pyritty tekemään pesäeroa Jerusalemin temppelin hävityksestä lähtien. Silti muistoista ja Houkuttajaksikin värittyneistä kaipuun ja pelon muodoista ei päästä eroon. Valituksen alkujakeita 7-9 leimaa Riippuvaisen masennus ja Itseriittoisen häpeä. Jakeissa 11-13 Hallitsijan muotoinen Jahve Sebaot tarjoaa hierarkkista symbioosia. Myöhäistä Vaatijaa ei tutkittavassa tekstissä ole kuin vanhurskaan käsitteenä, joka deuteronomistisessa teologiassa perustuu Jahven sanan kuulemiseen ja lain noudattamiseen. Tutkimus pyrkii osoittamaan, että kaikilla kokemuksilla on jollakin tavalla sekä yhteisöä että yksilöä eheyttäviä tarkoituksia. Kun valitus päättyy sarjaan vakuutuksia ja huipentuu kollektiiviseen ylistyskehotukseen, myös niillä on tarkoitus. Yksi osa tutkimustehtävää on ollut testata psykoanalyyttisen objektisuhdeteoreettisen metodin toimivuutta eksegeettisessä tutkimuksessa. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, metodi on osoittautunut toimivaksi.
  • Forssell, Pia (2008)
    The Collected Works of J. L. Runeberg from the Viewpoint of Textual Scholarship The theoretical framework of this dissertation builds on textual scholarship. The dissertation explores the history of Runeberg’s publications and his relations with his publishers, from his debut and the first editions, through the editions of collected works published during the course of his life, to the later commercial editions, including the critical edition, published in 1933–2005 by the Svenska Vitterhetssamfundet (The Swedish Society for Belles Lettres) and The Svenska litteratursällskapet i Finland (The Society of Swedish Literature in Finland). The various editions of Runeberg’s collected works are situated in their respective critical traditions, from the 19th century German Ausgabe letzter Hand, to the influence of Anglo-American bibliography on Swedish textual criticism in the late 20th century. By making use of primary material previously not used for research purposes, the author is able to present a new view on Runebergian publishing history, including Runeberg’s fees and his relations with the censor authorities. There are indications that his Finnish publishers could not bear the cost of his sizable fees, that were in proportion neither with the book market in Finland nor with the numbers of copies sold. Apart from a certain body of editions the primary material is comprised of correspondences, publishing contracts, printing house invoices, as well as censor authority records. One of the conclusions drawn is that the early and detailed biography, Biografiska anteckningar om Johan Ludvig Runeberg (Biographical Notes on …) by J. E. Strömborg is not reliable in matters concerning publishing history, and that this work has been used far too uncritically. The history of the critical edition gets a chapter of its own, based on primary material in Swedish and Finnish archives. Finally, the author analyses the critical choices, made primarily in the critical edition, and uses examples from the commercial editions to study the editors’ interventions over time, from the 1850s to the 1920s. The changes to the text are usually small and subtle, but cumulative – and in some cases, crucial for the interpretation of the work. One objective of textual scholarship should be to examine the publishing history of a single work or of an author’s œuvre, and another to pay attention both to changes in a work as such and to the shifts of meaning they might entail.
  • Joensuu, Matti (Helsingin yliopisto, 2015)
    Job control has been a key concept in research on the psychosocial work environment and employee health for decades. A general hypothesis is that the more job control employees have, the lower their risk of stress-related diseases. However, the evidence to date has been inconclusive. The two components of job control, skill discretion and decision authority, may be differentially associated with health, which is a possible explanation for previous mixed findings. Therefore, this study examined the longitudinal associations of job control and its components separately, along with mental health and incident cardiovascular disease. The samples used were the Still Working study (N=13 868), the Finnish Public Sector Study (N=60 202) and the Individual-Participant Data Meta-analysis in the Working Populations consortium (N=197 473). Survey responses to job control scales were linked to information on sickness absences and hospitalizations due to psychiatric disorders and hospitalizations and mortality from cardiovascular diseases derived from national registers for initially healthy employees. The follow-up period ranged from one year for sickness absence to 20 years for mortality. The data were analyzed using Cox proportional hazard models, probit regression and random-effects meta-analysis. Employees from hospital wards were linked to information on hospital ward overcrowding in an instrumental variable regression analysis of an external measure for job control. Skill discretion and decision authority showed different, to some extent opposite and subgroup specific associations with mental and cardiovascular health. In several analyses a high decision authority was associated with an increased risk of future mental or cardiovascular ill health. In the Still Working cohort study, the adjusted hazard ratio for cardiovascular mortality was 1.47 (95% confidence interval, CI, 1.12, 1.93) for high decision authority and 1.01 (95% CI 0.76, 1.34) for high skill discretion. Job control as a combined construct was not associated with incident cardiovascular disease in the meta-analysis of prospective studies when adjusted for age, sex and socio-economic status (hazard ratio 0.95, 95% CI 0.75-1.19 for highest quartile vs. lowest quartile). In the instrumental variable regression hospital ward overcrowding did not function as an external indicator for job control. Job control appears to be an equivocal concept in terms of health risk as its components were differently associated with health outcomes. These findings suggest that decision authority and skill discretion need to be separated and different work contexts should be differentiated in studies on job control, mental health and cardiovascular diseases.
  • Nyholm, Seija (2008)
    Job satisfaction is one of the most widely studied topics in organisational research. Research on the antecedents of job satisfaction has been motivated by two reasons historically. Some have considered satisfied workers desirable because they were allegedly more productive and cooperative, while others have seen the well-being of the satisfied worker as an end in itself. The effect of social capital on job satisfaction is a less researched topic. Growing interest in the role that social capital plays in organisations, however, has also focused attention on social capital’s effect on the individual worker. This study examines the effect social capital has on an individual’s job satisfaction and begins with the basic assumption that social capital increases satisfaction with one’s job. Job satisfaction is treated as a multi-faceted phenomenon with intrinsic and extrinsic dimensions. Social capital—the resources that exist in the social relations between actors—is examined first using Coleman’s (1988) theory and second using social network analysis. Social network analysis allows for a more detailed look at the different effects network structure and content have on an individual’s job satisfaction, and this part of the study draws on the findings of Flap and Völker (2001) that social capital is goal specific. The empirical data was collected in 2005 using a written questionnaire. Respondents were the 51 staff members at The English School in Helsinki, a semi-private bilingual school that was founded in 1945 to teach English and Anglo-Saxon culture to Finnish children. The methods employed are quantitative, including factor analysis, linear regression analysis, and social network analysis. Information on four types of social networks was collected: friendship, communication, influence, and advice. An outstanding result of the study is that social capital does increase job satisfaction in general. All aspects of social capital, especially trust, are positively related to the global measure of job satisfaction. When job satisfaction is divided into extrinsic and intrinsic facets, social capital continues to show a positive relationship with job satisfaction. The trust aspect of social capital increases instrumental job satisfaction, while the information aspect increases the social facet of job satisfaction. The norms aspect is also positively related to the job satisfaction facets. Only in the case of reciprocity is a negative relationship found between reciprocity and the social facet of job satisfaction. Furthermore, an examination of staff members’ social networks revealed that content is as important as structure, and that the relationship between social capital and job satisfaction is not always positive. Of the four networks, a staff member’s prominence in the school’s friendship network has an overwhelmingly positive effect on all facets of job satisfaction and on the global measure of job satisfaction. The results for the other three networks are not as clear-cut, but a prominent position in the influence network is mostly positively related to job satisfaction, while prominence in the communication and advice networks is mostly negatively related to job satisfaction. In addition, the direction of the relationship matters. For the friendship network, having many others to turn to for emotional support increases job satisfaction, while the opposite—being someone others turn to—is the direction that affects satisfaction in the communication, advice, and influence networks. The results show that social network analysis proves to be a useful tool for refining our understanding of the effect of social capital on job satisfaction.
  • Radenkova, Stela (2005)
    The present research paper studies the nature of job satisfaction of foreign white-collar employees in Finland. First, it makes a review of the different classes of motivation theories: need, instrumentality, and balance theories, and thus spans a bridge to understanding job satisfaction. Job satisfaction is explained through its role in the theories of work motivation. It is generally one of emotion or feeling that an individual gets as a result of some job-related characteristic or event. Maslow, Herzberg and Locke"s theories as well as Hackman and Oldham"s model of the determinants of job satisfaction are presented. The results of recent studies are used to bring about a more contemporary perspective to the theoretical background. To understand the concept of job satisfaction in the perspective of foreign employees Berry"s model on acculturation is introduced and the different acculturation strategies are presented. The cultural dimensions model developed by Hofstede is adopted as an approach to the differences between countries and its findings are referred to in order to explicate the typical features of the Finnish culture and the cultures from which the interviewees come. The present study applies qualitative research methods. Data generation was accomplished by means of a tripartite semi-structured interview. The first part uncovered the employees" perceptions and experiences and was subsequently analyzed using a grounded-theory approach. In the second part the main postulations of the aforementioned theories were tested, and validated or disconfirmed through a continuous process of comparison to the employees" own statements. The culture-specific part of the interview revealed typical problems and challenges that foreigners face in Finland and pointed out areas in the social environment that call for improvement. The results of the study demonstrate that autonomy, learning and task variety are the most influential factors leading to job satisfaction. The theoretical postulations concerning intrinsic and extrinsic satisfaction being caused by factors different in nature found substantial support, as did Hackman and Oldham"s model and Locke"s suggested relationship between needs and values. The cultural distance, language and social environment were found to exert considerable impact on the overall experience of foreigners in the country and in work life. The main sources I have used are: Landy, F., Trumbo, A. (1980) Psychology of work behaviour, pp.387-425, Homewood, Illinois: The Dorsey Press; Landy, F., Becker, W. (1987) Motivation theory reconsidered. In L.L Cummings and B.M. Staw (eds.) Research in organizational behaviour: vol. 9 ( pp. 1-38) Jai Press Inc.; Argyle, M. (1989) The social psychology of work, (pp. 235-237) 2nd edition. London: Penguin Books (1st edition 1972); Berry, J.W. (1997) Immigration, acculturation, and adaptation. Applied Psychology: An International Review, 46 (1), 5-68
  • Kosonen, Taija (2014)
    Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli kehittää menetelmä jodin määrittämiseksi elintarvikkeista. Menetelmä kehitettiin Elintarviketurvallisuusvirastossa ja validoitiin viraston käyttöä varten. Kirjallisuustutkimuksessa käsiteltiin jodin kemiaa, esiintymistä luonnossa ja elintarvikkeissa sekä sen fysiologista merkitystä ihmiselle. Lisäksi perehdyttiin jodin eri määritysmenetelmiin sekä tarkemmin vielä ICP-MS-tekniikkaan. Kokeellisessa tutkimuksessa näytematriiseina oli eri rasvapitoisuuksia sisältäviä maitoja, kananmuna, juusto sekä kala. Varmennettuina vertailumateriaaleina oli kaksi eri maitojauhetta (BCR®-150 ja BCR®-063R) ja kalajauhe (ERM BB®-422). Maidot ja kananmuna esikäsiteltiin liuottamalla näyte 0,5-prosenttiseen ammoniumhydroksidiin, seisottamalla yön yli ja ravistelemalla näytettä kaksi tuntia. Juusto ja silakka hajotettiin mikroaaltouunissa käyttäen reagenssina ammoniumhydroksidia. Molempien esikäsittelyiden jälkeen näytteet olivat 0,5-prosenttisessa ammoniumhydroksidiliuoksessa, joka toimi myös ICP-MS-laitteiston huuhteluliuoksena. Sisäisenä standardina käytettiin telluuria. Validoinnissa määritettiin menetelmän spesifisyys, selektiivisyys, toistettavuus, uusittavuus, oikeellisuus, mittausalue, lineaarisuus sekä havaitsemis- ja määritysraja. Menetelmälle laskettiin myös mittausepävarmuus. Menetelmä oli spesifinen ja selektiivinen jodille. Maito- ja kanamunanäytteiden menetelmän oikeellisuus oli 90,3 % ja lisätyn jodin takaisinsaanto 98,7 %. Vastaavat luvut kala- ja juustonäytteiden menetelmälle olivat 86,9 % ja 102,3 %. Molemmat esikäsittelymenetelmät antoivat toistettavia ja uusittavia tuloksia. Määritysraja maito- ja kananmunanäytteiden menetelmässä oli 0,02 mg kg-1 ja kala- ja juustonäytteiden menetelmässä 0,06 mg kg-1. Laajennetut mittausepävarmuudet kaikille matriiseille olivat 10–29 %. Validoinnin perusteella menetelmä voitiin todeta toimivaksi ja luotettavaksi. Menetelmää tullaan käyttämään varsinaisten elintarvikenäytteiden jodipitoisuuksien määrittämiseen.