Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7303-7322 of 24494
  • J. 
    Hohtari, Hanna (2002)
  • J. 
    Hämäläinen, Vilho Alvar ([s. )
  • JA. 
    Kalliokoski, Jyrki (1987)
  • Lario, Iina (2007)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu eduskuntaryhmien äänestyskoheesiota ja koheesion vaihteluun vaikuttavia tekijöitä. Tutkittavana ovat olleet seitsemän suurinta eduskuntaryhmää - sosialidemokraattinen, keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmä sekä vasemmistoliiton, ruotsalaisen kansanpuolueen, vihreiden ja kristillisten ryhmä. Aineistona tutkielmassa on ollut 3891 eduskunnan täysistuntoäänestystä vuosien 1999–2006 valtiopäiviltä. Ryhmien yhtenäisyyttä äänestyksissä on mitattu Stuart A. Ricen koheesioindeksin muunnelmalla, joka on saanut arvoja 0–1. Koheesioindeksin avulla on määritelty ryhmien yhtenäistä äänestyskäyttäytymistä siten, että mikäli kaikki ryhmän jäsenet ovat äänestäneet samaa vaihtoehtoa, on indeksi saanut korkeimman arvonsa 1. Mikäli äänet ovat jakautuneet tasan äänestysvaihtoehtojen välille, on indeksi saanut arvon 0. Muut lukemat ovat sijoittuneet näiden arvojen väliin. Tarkasteltavana ovat olleet annetut jaa- ja ei-äänet sekä tyhjät äänet. Tutkimuksen viitekehyksenä on esitelty aikaisemmassa koheesiotutkimuksessa kuvattuja koheesiota kasvattavia poliittisen järjestelmän piirteitä ja peilattu niiden sopivuutta Suomen eduskuntaan. Aikaisemmasta tutkimuksesta on johdettu työhön viisi hypoteesia, joiden kautta on esitetty olettamia koheesion vaihteluihin liittyvistä syistä. Hypoteesien paikkansapitävyyttä on tarkasteltu usean muuttujan regressioanalyysin avulla, jolloin selitettävänä muuttujana on ollut koheesioindeksin saamat arvot jokaiselle äänestykselle ja selittävinä muuttujina koheesion vaihteluun mahdollisesti vaikuttavat tekijät - eduskuntaryhmä, ryhmän hallitus–oppositio-asema, äänestyksen tyyppi, äänestyksen politiikkasektori ja vaalikauden vuosi. Aikaisemmassa eduskunnan koheesiokäyttäytymistä käsittelevässä tutkimuksessa on havaittu, että yhtenäisyyden aste on ollut yleisesti suomalaisilla eduskuntaryhmillä melko korkeaa. Tämä tutkielma on vahvistanut näkemystä korkeasta koheesioasteesta. Koheesion asteen vaihteluita on selitetty hypoteeseilla, joista ensimmäinen olettaa hallitusryhmien koheesion olleen oppositioryhmien koheesiota voimakkaampaa. Tämä hypoteesi on saanut tutkimuksessa tukea. Niin ikään hypoteesit, joiden mukaan talousarvioäänestysten koheesio on ollut muita äänestystyyppejä heikompaa ja koheesion asteessa on ollut eroja eri politiikkasektoreihin kuuluvien äänestysten välillä, ovat saaneet tukea. Politiikkasektoreiden osalta on huomattu, että koheesio on ollut matalinta liikenne- ja viestintäsektoriin ja sivistyssektoriin luokitelluissa äänestyksissä. Luottamusäänestysten muita äänestyksiä voimakkaampaa koheesiota olettanut hypoteesi on saanut tutkimuksessa varauksellista tukea. Sen sijaan hypoteesi, jonka mukaan koheesio on ollut heikompaa vaalikauden viimeisenä vuonna kuin muina vaalikauden vuosina, ei ole saanut analyysissä tukea. Eduskunnan äänestyskoheesiota ei ole kartoitettu tämän tutkimuksen laajuisesti 1950-luvun jälkeen. Eri politiikkasektoreiden välisiä eroja koheesion asteessa ei tiettävästi ole tarkasteltu Suomen eduskunnassa lainkaan, joten niiden osalta tutkimus on antanut täysin uutta tietoa koheesiokäyttäytymisestä. Tämä tutkimus on paitsi tuottanut uutta tietoa eduskuntaryhmien koheesiokäyttäytymisestä, ollut myös aiheellinen päivitys koheesion tilasta eduskunnassa.
  • Kärkkäinen, J. A. (1911)
  • Kaunisto, Silja (1953)
  • Siltanen, Terttu (1950)
  • Ripatti, Anna (Suomen Muinaismuistoyhdistys, 2011)
    Jac. Ahrenberg and Patrimony Restoration Plans for Viipuri and Turku Castles at the End of the 19th Century This dissertation examines the unrealized restoration plans for two castles in the Grand Duchy of Finland one located at Viipuri (Vyborg, nowadays in Russia), the other at Turku (in Swedish, Åbo) during the last decades of the 19th century. Both castles were used as prisons, barracks and warehouses. From the middle of the 19th century on, their restoration and transformation into museums and "national monuments" were demanded in the newspapers. The prison reform in the 1860s stimulated the documentation and debate concerning their future, but it was only at the beginning of the 1880s when their restoration became an official state-run project. The undertaking was carried out by Johan Jacob (Jac.) Ahrenberg (1847 1914), architect of the National Board of Public Buildings. By combining written sources with drawings and photographs, this dissertation examines the restoration projects, the two castles' significance and the ways in which they were investigated by scholars. The plans are analyzed in connection with restoration practices in France and Sweden and in the context of contemporary discussions concerning national art and patrimony. The thesis argues that these former castles of the Swedish crown were used to manifest the western roots of Finnish law and order, the lineage of power and the capacity of the nation to defend itself. However, because of their symbolism, their restoration became a politically delicate question concerning the role of the Swedish heritage in Finland's nation-building process. According to Jac. Ahrenberg's plans, the two castles were to be restored to their assumed appearance at the time of the Vasa dynasty. Consequently, the structures would have resembled castles in Sweden. It is suggested that one aim of the restoration plans was to transform the two buildings into monuments testifying to the common history of Sweden and Finland. They were meant to consolidate the Swedish basis of Finnish culture and autonomy and thus to secure them against the threatening implications of Russian imperialism. It seems that along with the changing ideals of architectural restoration and the need for an original Finnish architectural heritage, the political connotations associated with the castles were one reason why Jac. Ahrenberg's restoration plans were never realized.
  • Snellman, Annan (2013)
    Jacobin summassa on kyse kongruenssiluokkien modulo p kunnan kahden multiplikatiivisen karakterin tulojen summasta sellaisilla kongruenssiluokkien modulo p kunnan arvoilla a ja b, joiden summa on 1. Tutkielman lopullisena tavoitteena on päästä hyödyntämään Jacobin summaa erään elliptisen käyrän ratkaisujen etsimisessä. Jotta Jacobin summaa voidaan käyttää, täytyy tuntea kongruenssiluokkien modulo p joukko sekä multiplikatiivisen karakterin käsite. Kongruenssiluokka [a] modulo p on sellaisten kokonaislukujen joukko, jotka ovat kongruentteja luvun a kanssa modulo p. Kaksi kongruenssiluokkaa ovat joko erilliset tai identtiset. Erillisiä kongruenssiluokkia modulo p on olemassa täsmälleen p kappaletta ja ne muodostavat kongruenssiluokkien modulo p joukon. Kongruenssiluokkien modulo p kunnan multiplikatiivisella karakterilla tarkoitetaan kuvausta kongruenssiluokkien modulo p joukolta kompleksilukujen joukolle siten, että sekä kuvauksen määrittely- että arvojoukosta on punkteerattu nolla-alkio pois. Karakteri on multiplikatiivinen, mikäli kongruenssiluokkien modulo p joukon alkioiden tulon kuva on yhtä kuin alkioiden kuvien tulo. Tutkielman ensimmäisessä luvussa luodaan pintapuolinen katsaus elliptisten käyrien sovelluksiin sekä elliptisen käyrän yhtälön eri muotoihin ja muotojen vaikutukseen ratkaisujen löytämisessä. Toisessa luvussa käsitellään kongruensseihin ja kongruenssiluokkiin liittyviä perustuloksia. Luvun lopuksi tarkastellaan kongruenssin juurten löytymiseen vaikuttavia seikkoja. Kolmannessa luvussa osoitetaan, että edellisessä luvussa löydetty kongruenssiluokkien modulo p joukko on kunta, kun p on alkuluku, ja että kyseinen joukko, josta on poistettu nolla-alkio, on kertolaskun suhteen syklinen ryhmä. Luvussa neljä tutustutaan kongruenssiluokkien modulo p kunnan multiplikatiivisten karakterien ominaisuuksiin ja nostetaan esille kaksi erityistä karakteria, Legendren symboli ja biquadraattinen jäännöskarakteri. Lisäksi havaitaan, että yhtälön x^n=a, missä a on kongruenssiluokkien modulo p kunnan alkio, ratkaisujen lukumäärä saadaan niiden karakterien summana, joiden kertaluku jakaa luvun n. Tätä tulosta hyödynnetään viidennessä luvussa, kun selvitetään kahden yhtälön ratkaisujen lukumäärää kongruenssiluokkien modulo p kunnassa. Koska ratkaisujen lukumäärässä on kyse karakterien summasta, avuksi otetaan Jacobin summa ja muutama siihen liittyvä hyödyllinen tulos. Lisäksi luvussa sivutaan Gaussin summaa. Viimeisessä luvussa etsitään elliptisen käyrän yhtälön y^2=x^3-Dx, missä D on kokonaisluku, ratkaisujen lukumäärä kongruenssiluokkien modulo p kunnassa Jacobin summaa hyödyntämällä.
  • Eskelinen, Kirsi (Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2008)
    The object of this study is Jacopo Bassano (c. 1510 1592) as a fresco painter and the significance of frescoes in his late production. The research focuses on the only surviving cycle of frescoes of his later years in the Cartigliano parish church, bearing the date 1575. The other cycle studied here was painted for the 16th century parish church of Enego. It contained one of the most extensive fresco decorations executed by Jacopo Bassano together with his eldest son Francesco. However, nothing has survived of the fresco cycle and the ceiling paintings of the church, nor is any visual documentation of them left. Only the small altarpiece attributed to Jacopo Bassano and depicting Saints Justine, Sebastian, Anthony Abbott, and Roch (dated to c. 1555/1560) has been preserved. I have suggested that the frescoes of the Cartigliano parish church should be examined in the interpretational context of the spirituality of the post-Tridentine period. This period frames the historical context for the frescoes and functions as a basis for the iconographical interpretation that I have proposed. I have shown that the iconographic programme of the frescoes in the choir of the Cartigliano parish church has obvious points of contact with the Catholic doctrines reconfirmed by the Council of Trent (1545 1563). I also argue that the fresco cycle and the ceiling paintings of the Enego church should be placed in the same interpretational context as the frescoes of Cartigliano. I present a reconstruction of the frescoes in the choir attributed to Jacopo Bassano and of those on the walls of the nave attributed to his son Francesco Bassano. According to my reconstruction, the frescoes in the choir and nave walls formed a coherent cycle with a unitary iconographic programme which included the 28 paintings with Old Testament subjects in the nave ceiling. The reconstruction includes the dating and the iconography of the fresco programme and its interpretative basis. The reconstruction is based on visitation records and inventories from the 16th and 17th centuries as well as on the oldest relevant literature, namely the descriptions offered by Carlo Ridolfi (1648) and G. B. Verci (1775). I also consider the relationship of the large compositional sketches attributed to Jacopo Bassano and depicting Christological subjects to the lost frescoes in Enego. These studies have been executed with coloured chalks, and many of them are also dated 1568 or 1569 by the painter. I suggest in this study that these large studies in coloured chalks were preparatory drawings for the fresco cycle in Enego, depicting scenes from the life and suffering of Christ. All the subjects of the aforesaid drawings were included in the Enego cycle.
  • Vuorikoski, Valtteri (2013)
    Jaetut hajautustaulut (Distributed Hash Table, DHT) ovat rakenteisten vertaisverkkojen tyyppi, jotka mahdollistavat tiedon hajauttamisen ennalta määrittelemättömälle joukolle solmuja ilman keskitettyä koordinaatiota. Kuten usein vertaisverkoissa, kaikki verkon solmut osallistuvat tiedon haku- ja talletusprosessiin. Tällaisessa järjestelmässä on keskeistä, että kaikki verkon solmut noudattavat verkon protokollaa. Solmut voivat poiketa protokollasta joko ohjelmistovirheiden vuoksi tai koska ne pyrkivät häiritsemään verkon toimintaa. Toisaalta verkon sisällöstä tai liikenteestä kiinnostuneet tahot voivat myös liittää verkkoon solmuja, joiden tavoite on lokittaa verkon liikennettä ja liikennöijiä. Nämä tarkkailijat voivat toimia muutoin pääosin protokollan mukaisesti. Hyökkäyksen suorittavia solmuja tarvitaan yleensä suuri määrä normaalikäyttöön verrattuna. Mahdollisuus liittää suuri määrä tällaisia solmuja perustuu osallistujien heikkoon identiteettiin sekä hankaluuteen varmistaa ulkopuolelta solmujen oikea toiminta. Tutkijat ovat kehittäneet sekä identiteetin vahvistamiseen, että verkon ja solmujen toiminnan tilastolliseen tarkasteluun perustuvia puolustusmenetelmiä. Nämä menetelmät pyrkivät tunnistamaan hyökkäävät toimenpiteet joko havaitsemalla verkkoon liittyneet poikkeavat solmuryppäät tai pyrkimällä havaitsemaan poikkeamat protokollien invarianteista. Maailmalla eniten käytetyt DHT:t perustuvat Kademlia-algoritmiin. Tätä käyttävät muun muassa eMule-tiedostonjako-ohjelman käyttämä Kad-verkko sekä kaksi erillistä BitTorrent-asiakasohjelmien käyttämää DHT:a. Näitä verkkoja vastaan on toteutettu useita käytännön hyökkäys- ja tarkkailumekanismeja sekä esitetty useita puolustusmekanismeja. Tämä tutkielma tarkastelee tutkimuskirjallisuutta DHT:jen toiminnan ja turvallisuuden teoreettisesta perustasta sekä periaatteellisista hyökkäys- ja puolustusmekanismeista esitetyille järjestelmille. Lisäksi tutkielma tarkastelee spesifisesti Kademlia-algoritmin käyttöä käytännön sovelluksissa ja niihin sovellettavia hyökkäys- ja puolustusmekanismeja. ACM Computing Classification System (CCS): C2.1 Network Architecture and Design---Distributed networks C2.2 Network Protocols---Applications C2.4 Distributed Systems---Distributed databases E.1 Data Structures---Distributed data structures H3.4 Information Storage and Retrieval---Systems and software---Distributed systems
  • Jussila, Veera (2012)
    Tutkimus tarkastelee journalistien käsityksiä uutisten lainaamisesta toisilta medioilta. Yhtenä työn virikkeistä on ollut lainaamisesta alalla käyty keskustelu ja Julkisen sanan neuvoston toukokuussa 2010 antama periaatelausuma lainaamisesta. Lainaamisesta ei ole myöskään juuri tehty tutkimusta. Työn näkökulma on journalismissa kansalaisten toiminnan resurssina. Tutkimustehtävänä on tarkastella journalistien käsityksiä uutisten lainaamisesta siitä näkökulmasta, miten uutisten lainaaminen sopii journalismin tehtävään julkisen keskustelun edistäjänä. Tavoitteena on avata niitä merkityksiä ja perusteita, joita journalistit lainaamiselle työssään antavat. Erityinen kiinnostus kohdistuu lainaamisen kokemuksiin sanomalehdissä, koska ne ovat paperi- ja verkkoversioidensa sisältöjen kanssa erityisessä muutoksen tilassa. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tarkastellaan, miten journalistit käsittävät uutisten lainaamisen yhteiskunnallisen tehtävänsä kannalta. Toiseksi selvitetään, miten toimittajat kokevat lainaamisen kehittyneen, mitä tekijöitä kehityksen takana nähdään ja miten tilanteeseen tulisi journalistien mielestä reagoida. Kysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla haastatteluaineistoa teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Teoreettinen viitekehys koostuu ensinnäkin John Deweyn pragmatistisesta julkisoteoriasta. Journalismi voi tästä näkökulmasta toimia demokratiassa keskustelun ja toiminnan resurssina. Toiseksi teoreettiseen viitekehykseen kuuluu tarkempia journalismin teorioita. Lainaamisen kokemuksia tarkastellaan esimerkiksi Juha Herkmanin mediajournalismin käsitteen ja Mark Deuzen jäsentämän uutistyön muutoksen näkökulmasta. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty journalistien puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja (8 kappaletta). Analyysimenetelmänä on käytetty teoreettiseen viitekehykseen pohjaavaa tulkintaa. Vastauksena ensimmäiseen tutkimuskysymykseen esitetään, että journalistit pitävät muiden medioiden seurantaa ja lainaamista eri perusteilla olennaisena osana tehtäväänsä. Moni perustelee lainaamisen välttämättömyyttä verkon tuomalla nopeuden paineella. Julkisoiden resurssina toimiminen ei siis näytä olevan se motiivi, joka lainaamista on kiihdyttänyt. Silti lainaamisen katsotaan voivan myös tukea julkison muodostumista. Vastauksena toiseen kysymykseen esitetään, että lainaamisen koetaan selvästi yltyneen etenkin verkon vaikutuksesta. Journalistit eivät kokeneet nykyistä lainaamista vielä liiallisena, mutta pitivät asiaa uhkana, jota pitää varoa. Uutistyön muutokset näkyvät lainaamisessa: lainaaminen korostuu kiristyneen kilpailun ja reaaliaikaisen verkkouutisoinnin ilmiönä. Lainaamista ei kuitenkaan koeta ongelman ytimenä, vaan taustalla on laajempi huoli uutisvirrassa erottautumisesta ja pelko yleisöjen mahdollisesta vieraantumisesta. Apuna tilanteeseen haastatellut näkivät ihmisten arkea lähestyvän journalismin ja sanomalehden printti- ja sähköisten versioiden sisältöjen selkeämmän eriyttämisen. Teoreettisen viitekehyksen tärkeimmät lähteet ovat John Dewey, Risto Kunelius, Juha Herkman ja Mark Deuze. Analyysimenetelmän osalta keskeisin lähde on Anu Kantola.
  • Lindberg, Jessica (2012)
    Syftet med denna avhandling var att kartlägga hur barnskyddets, hälsovårdens och polisens representanter ser på misshandel riktad mot barn och hurdana utmaningar de står inför när de samarbetar vid misstänkt barnmisshandel. En viktig del förblir också vad de professionella förväntar sig av varandra. Multiprofessionellt samarbete sker då flera olika professionella från olika yrkesgrupper samlas för att producera den service klienten är i behov av. Barnmisshandel är ett relativt ofta förekommande fenomen. Barnmisshandel kan ses som ett socialt problem som ibland också leder till medicinsk diagnos. Det är även brottsligt att misshandla barn. Därför blir också polisen inblandad i vissa fall. Eftersom dessa tre myndigheter hör till de yrkesgrupper som oftast i första hand kommer i kontakt med utsatta barn, valdes dessa yrkespersoners samarbete som undersökningsobjekt. Undersökningen baserar sig på en litteraturgenomgång och en empirisk studie. Litteraturgenomgången används för att kartlägga vad som avses med multiprofessionellt samarbete och vad det finns för fördelar med fenomenet samt vilka orsakerna kan vara då samarbetet inte fungerar idealiskt. Den empiriska studien består av intervjuer med representanter från barnskyddet, hälsovården och polisen samt en fokusgrupp. Intervjuerna koncentrerar sig främst på de professionellas subjektiva upplevelser och tankar om multiprofessionellt samarbete medan fokusgruppen Iät professionella diskutera om ett specifikt barnmisshandelsfall. Med andra ord granskade de sitt eget samarbetet och funderade tillsammans på vad som i det specifika fallet hade fungerat bra och vad skulle hade fungerat ännu bättre. Resultaten indikerar att det finns många fördelar med multiprofessionellt samarbete samt att det är en väldigt viktig del i såväl socialt arbete, det medicinska arbetet som i polisens arbete. Fenomenet är värdefullt om det utförs på rätt sätt, men avhandlingen avslöjar att speciellt samarbetet mellan hälsovården och barnskyddet inte fungerar friktionsfritt. Poliserna var i sin tur nöjda med det samarbete som de hittills hade upplevt. Mellan hälsovården och barnskyddet förekom problem som hade att göra med t.ex.arbetsfördelningen, yrkesrollen, attityder, tystnadsplikten och tidsbristen. Det som var positivt var att de professionella hade ett gemensamt mål; samtliga informanter menade att barnmisshandel inte är acceptabelt.
  • Aandstad, Jonna (2012)
    Temat för denna pro gradu- avhandling är företrädare för ensamkommande minderåriga asylsökanden. Avhandlingens syfte är dels att undersöka hur företrädarna ser på och upplever sitt uppdrag, dels hur de ser på barnen de jobbar med. Genom att studera företrädaruppdraget öppnas Sven större samhälleliga frågor upp; Hur uppfattar och ser samhället på flyktingar och, mer specifikt, ensamkommande flyktingbarn? Hur prioriteras detta område? Företrädare har på sätt och via en nyckelposition i detta eftersom deras viktigaste uppgift är att se till att barnets bästa beaktas i asylprocessen. Centrala forskningsfrågor i denna avhandling är. Hur formas företrädarskapsuppgiften bland företrädare? Hur ser företrädama på och hur definierar de målgruppen för arbetet, d.v.s. de ensamkommande barnen? Studien är kvalitativ och består av temaintervjuer med nio företrädare. Intervjumaterialet har anaiyserats med hjälp av en hermeneutisk-fenomenologisk forskningsmetod. Centrala teoretiska begrepp som diskuteras i denna avhandling är handlingsutrymme och handlingsfrihet, bams eget deltagande och agentskap samt kultureil sensitivitet och kulturkompetens. Eftersom företrädarskap är en lagstadgad verksamhet har Sven inhemsk såväl som intemationell lagstiftning i ämnet granskats. Viktiga källor som använts är bl.a. Parsons (2010), Siitonen (2010) och Lindseth och Norberg (2004). Resultatet som helhet visar på att företrädarna som grupp verkar uppleva sitt uppdrag som givande och inspirerande där de själva får utvecklas samtidigt som de får bidra till att ensamkommande minderåriga asylsökanden skall få en god start på sitt liv i Finland. Samtidigt råder en viss frustration över bristen på riktlinjer och information samt en osäkerhet kring vad allt företrädaruppdraget innefattar. Företrädarna upplevde det som viktigt att upprätthålla en förtroendefull relation med bamet, men för att kunna utföra ett bra jobb poängterades Sven vikten av att hålla en viss distans till uppdraget. Att som företrädare finna en balans och definiera sitt handlingsutrymme både gällande arbetssätt och i relation till bamen och flyktingförläggningen kan beskrivas som en process som tar en hel del tid. Viktiga siutsatser som understöds av både tidigare forskning och avhandlingens egen intervjuundersökning är att riktlinjerna för företrädare borde preciseras. Både tidigare forskning och företrädarintervjuema stöder Sven tanken kring att det borde införas obligatorisk utbiidning för företrädare och att de företrädare som Sr nya i sitt uppdrag borde gå en företrädarkurs innan de inieder uppdraget. Innehållet i utbildningen bör Sven revideras så att företrädama biir tillräckligt insatta i asylprocessen och barnets rättigheter. För att man som företrädare skall kunna sköta sitt uppdrag så bra som möjligt borde det Sven finnas någon slags kontakteller stödperson som företrädare kan vända sig till för att få råd och hjälp i frågor som berör uppdraget. Företrädarskap är ännu ett förhållandevis nytt fenomen och det finns idag väldigt lite kunskap om företrädare. Mera forskning inom området skulie kunna bidra till att uppdraget förbättras och utvecklas ytterligare.
  • Henriksson, Minna (2007)
    Avhandlingen handlar om hur socialarbetare i små kommuner, med ett befolkningsunderlag på högst 3 000 invånare, klarar av att upprätthålla och utveckla sin expertis. Även yrkets karaktäristika drag framkommer tydligt. Frågeställningen granskas utgående från teman som utbildning, handledning och socialt stöd samt mångprofessionellt samarbete. Materialet har samlats genom att intervjua sex socialsekreterare i små kommuner, närmare bestämt genom att använda temaintervju. Valet av ämne, socialarbetare i små kommuner, har att göra med min egen arbetserfarenhet från socialt arbete i olika små kommuner och det faktum att få undersökningar i Finland har små kommuner som utgångspunkt. Undersökningen visade att den ensamma arbetssituationen medför att ensamhet och osäkerhet är karaktäristiska drag för socialarbetarens arbete i små kommuner. Därmed är grannkommunernas socialsekreterare och det personliga nätverket ovärderligt. Det sociala stödet i form av råd och hjälp, psykiskt stöd samt bekräftelse är räddningen för den ensamarbetande socialarbetaren. Därmed kan man konstatera att arbetet och arbetsplatsen, en av de viktigaste inlärningsmiljöerna där det yrkesmässiga kunnandet utvecklas, medför att inlärningen i arbetet i små kommuner är svårt. Utöver kunskap om samhällsutveckling och lagstiftning fungerar utbildningen som bekräftelse på att man fattar lagenliga beslut. Samtidigt bekräftar den även yrkesidentiteten. Däremot är tillämpningen av den förvärvade kunskapen svår till följd av den ensamma arbetssituationen. Det mångprofessionella samarbetet karaktäriseras av att vara nödvändigt för att lösa olika problem i arbetet. Samtidigt innebär det stöd av de övriga tjänstemännen i lösandet av ärendet. Arbetshandledning däremot anses fungera som problemlösning och utveckling. Ingen av de intervjuade hade vid intervjutillfället handledning, varmed det sociala stödet betonades starkt. Analysen visade därmed att en lärande och stödjande funktionen förekommer i alla fyra teman, utbildning, handledning, socialt stöd och mångprofessionellt samarbete. Undersökningen visade att det är svårt för socialarbetare i små kommuner att utveckla sin expertis. Den pågående kommun- och servicestrukturreformen kan vara räddningen för de ensamarbetande socialarbetarna. Men det förutsätter möjligheter till pararbete, reflektion, kritisk analys och arbete i team. Det möjliggör att socialsekreterarna kan ta sig ur ensamheten, specialisera sig och utveckla sin expertis för att kommuninvånarna ska få en bra service.