Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7303-7322 of 27943
  • Kulmala, Leila (1968)
  • Schwanck, Inna (2015)
    Tutkielmani tarkoituksena on kirjoittaa esiin hahmoa, jota olen pitkään etsinyt eri kuvastoista. Näin tuon hetkellisen hahmon 1800-luvun Englannissa vaikuttaneen prerafaeliittiveljeskunnan maalauksissa, sekä 1990-luvun alkupuolella muotilehdet ja -mainokset vallanneen heroin chic -tyylin valokuvissa. Koska etsimästäni hahmosta on vaikea saada otetta, käytin sen esiin kirjoittamiseksi teoreettisena taustana psykoanalyytikko Julia Kristevan teoriaa abjektista. Abjekti määrittyy samalla tavalla hetkellisenä kuin etsimäni hahmo, jonka paikallistin katoavaisuuden ja häilyvyyden kautta nuoreen, teini-ikäiseen tyttöön. Hahmo vaikuttaa tulevan näkyväksi vain erilaisilla rajapinnoilla ja hahmottuvan väliaikaisuudessa, minkä vuoksi siitä on vaikea saada kiinni. Kahden kuvaston lukeminen rinnakkain mahdollistaa hahmon sisältämien ominaisuuksien esiin tuomisen eri näkökulmissa. Työni rakentuu teemoille, joihin liitän yhden kuvaparin kuhunkin. Yhteensä käsittelen kuutta kuvaa. Tutkin ensimmäistä kuvaparia niiden ja niissä esiintyvien naisten saaman aikalaisvastaanoton kautta. Kriitikoiden käyttämä inhon sanasto määrittelee etsimäni hahmon abjektiksi. Tarkastelen myös suhteita ja rajoja kuvaajien ja heidän malliensa välillä, sekä mallien ja heidän esittämiensä hahmojen välillä. Seuraavissa kuvissa tutkin nuoruuteen ja hetkellisyyteen liittyvää iteriittoisuutta ja Kristevan kuvaavan symbolisen järjestyksen rajalla liikkuvaa teini-ikäistä tyttöä. Viimeisessä kuvaparissa paikallistan abjektin hahmon käsittelemieni kuvastojen usein anorektisina nähtyihin ruumiisiin. Yhdistän syömättömyyden ja tietoisen kieltäymyksen paastoamiseen ja uskonnolliseen abjektiin ja kirjoitan sen ilmentäjänä 1500-luvulla eläneestä pyhimyksestä Avilan Teresasta. Kuvastoissa esiintyvät mallit ja heidän kuvaajansa tuntuvat tahtovan jäädä nuoruuteen ja sen mahdollistamaan unien ja tarujen maailmaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, joutuvat he kohtaamaan kulttuurisen, symbolisen järjestyksen, jolloin ainoa mahdollisuus abjektin säilyttämiselle on asettua tietoisesti kulttuurin ulkopuolelle. Aikaisemmin eteerisinä näyttäytyvät hahmot muuttuvat noidiksi ja meduusoiksi sekä kuvaajansa ja katsojansa ahmaiseviksi vampyyreiksi. Vaikka en ota lähtökohdakseni hahmoni muodostavaa kulttuuria, kulkevat ajat aiheeni mukana. Abjekti hahmo muotoutuu sen piiristään poistavan kulttuurin ja järjestyksen kautta, sen sääntöjen takaa löytyvänä. Työni löysi oikeutuksensa, kun huomasin etsimäni hahmon tulleen uudelleen näkyväiseksi, elokuvissa, valokuvissa ja maalauksissa, mutta ennen kaikkea nuorten tyttöjen itsensä raottaessa häilyväistä maailmaansa Internetissä, kuvaamalla itseään ja toisiaan.
  • Virta, Kalle (Helsingin yliopisto, 2010)
    Pro gradu -tutkielmani on laadullinen aineistolähtöinen tutkimus seurakuntien keskijohdon kokemuksista seurakuntien yhdistymisprosessin johtamisesta. Toteutin keväällä 2010 laadullisen Internet-kyselyn, jossa pyysin keskijohtoa arvioimaan ylemmän esimiehensä johtamistoimenpiteitä organisaatioiden yhdistymisprosessin suunnittelu-, käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheen aikana. Tutkimusjoukoksi valitsin seurakuntayhdistymisen vuoden 2009 alussa toteuttaneiden seurakuntien keskijohdon, joka toimii hengellisessä työssä. Vastausprosentiksi muodostui 61 %. Luokittelin aineistoni sisällönanalyysin keinoin. Saamieni vastausten perusteella luokittelin johtamistoimenpiteiden perusteella ideaalityypin johtajasta, joka voisi toteuttaa seurakuntien yhdistymisprosessin keskijohdon kannalta onnistuneesti. Luokittelussani löysin viisi johtajuustyyppiä: läsnäoleva, asiantuntijuuteen luottava, oikeudenmukainen, suunnitteleva ja hallinnon hallitseva johtajuus. Kukin johtajuustyyppi muodostui useammasta johtamistavasta. Johtamistavat muodostin vastaajien mainitsemista johtamistoimenpiteiden kuvauksista. Tarkastelin näitä johtajuustyyppejä ja niihin liittyviä johtamistapoja myös ajallisessa perspektiivissä. Muodostin ajallista tarkastelua varten aiemmasta tutkimuksesta suunnittelu-, käynnistämis- ja vakiinnuttamisvaiheet. Järjestelin Internet-kyselyn avoimet kysymykset näiden muutosvaiheiden mukaan. Tutkimustuloksinani totean, että keskijohdon mielestä organisaatioiden yhdistäminen tulisi nähdä ensisijaisesti strategian päivittämisen prosessina. Tutkimukseni tulokset vahvistavat Strandmanin esittämän strategian päivittämisen prosessin mallin sisältöjä muutamia muutoksia huomioiden. Olen muokannut tutkimustuloksieni perusteella Strandmanin esittämän mallin organisaation yhdistämistilanteeseen sopivaksi. Mielenkiintoisena tutkimustuloksena pidän myös havaintoani, ettei keskijohto näe kirkkoherraa hengellisenä johtajana muutostilanteessa. Kirkkoherra näyttäytyy keskijohdolle työyhteisönsä hallinnollisena johtajana. Tutkimukseni nostaa esiin kokonaiskirkollisesti mielenkiintoisen muutoksen, jossa kirkkoherran rooli muuttuu seurakunnan hengellisestä johtajasta seurakunnan hallinnolliseksi johtajaksi, ja hengellinen johtajuus siirtyy työalaa tai -aluetta johtavalle kappalaiselle eli keskijohdolle.
  • Mäkelä, Mirka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Archaea are known to thrive in different kinds of extreme habitats. Halophilic archaea are found in environments where the salt concentration is high, like in salt lakes and solar salterns. The habitats of halophilic archaea have salt concentration varying from higher than sea water to the saturation of salt. In high salinity habitats, the biodiversity is typically low and archaea are dominant microorganisms. The cell density of haloarchaea can be up to 107 cell/ml.When there are no predators for archaea and other halophilic microbes, viruses are thought to be the driving agents for their evolution. To this date, 130 archaeal viruses are described and 90 of them are known infect halophilic archaea. Most of the isolated haloarchaeal viruses are head-tailed. These head-tailed viruses can be divided into three different groups by the properties of the tail structure. Those three types of head-tailed viruses are myo-, sipho- and podoviruses. The infection cycles, receptors or lysis mechanisms used by archaeal viruses are still poorly known. Few studied archaeal viruses use seemingly similar strategies to attach to the surface of the host cell, to penetrate the cell surface and to release new virions, as bacteriophages and viruses of eukaryotic cells do. Since archaeas differ so much from eukaryotic or bacterial cells, their viruses must have developed different strategies to carry out their infection cycle. Several filamentous viruses of archaea are known to attach to the pilus structures of their host cells and some of the enveloped archaeal viruses attach straight to the cell membrane of the host. These strategies are seemingly similar to those used by bacteriophages and viruses of eukaryotic cells. Strikingly different mechanism to release virions has been seen on SIRV-2, virus of a hyperthermophilic archaeon. The SIRV-2 infection induces pyramid shaped extrusions on the surface of the host cells. In the end of the infection cycle these pyramids open and release new virions from the cell. This is the first lysis mechanism described for an archaeal virus. In this work, the infection cycle of a head-tailed virus infecting extremely halophilic Haloarcula vallismortis was studied. The Haloarcula vallismortis tailed virus 1 (HVTV-1) is head-tailed siphovirus with a double stranded DNA genome. In previous studies the infection cycle of HVTV-1 is described to be lytic. The genome sequence, 3D-structure of the capsid and the major capsid protein of HVTV-1 is known. HVTV-1 infection has been seen to induce large, roundish structures on the surface of the infected cell. These structures may have a role in the course of the infection cycle. Several animal viruses are known to cause massive rearrangements in the host cell so that replication proteins, viral genome and the replication agents needed from the host are concentrated in specific locations. These rearrangements facilitates and enhances the viral replication. The roundish structures induced by HVTV-1 might play the same role as the virus factories of animal viruses do or these structures may be involved in the release of new virions in somewhat similar manner as those virus induced pyramid structures. In this study two main goals were set: 1.) To explore the adsorption of HVTV-1 in more details and see if the host cell receptor could be solved. 2.) To solve the possible role of the virus induced structure seen in the host cell and to find out, in which point of the infection cycle those structures appear. Based on this study, it can be said that the adsorption of HVTV-1 is efficient and very fast. The virus attaches to the archaella structures of the host cell and the attachment is mediated by the tail of the virus. One archaella may serve as a receptor for several viruses and they are not saturated. The intracellular phase of the infection cycle of HVTV-1 is long and the virus production starts 8 hours after infection. Virions are released when the host cells is lysed 12 hours after the infection. Two hours before the lysis, two virus induced structural changes of the cell are seen. The roundish structures at the surface of the cell and wide areas in the cytoplasm filled by a structure looking similar as lipid membranes. At the same time when the virus production begins, at least two virus induced or coded proteins are produced in the cell. The other one of these proteins was identified and it is predicted to be the virus encoded ribonucleotide reductase. Ribonucleotide reductase is an enzyme known to catalyse the synthesis of deoxyribonucleic acids from ribonucleic acids. If the ribonucleotide reductase is a part of seen structures, the timing of their appearance and the known function of the enzyme, could suggest those structures to play a role in the maturation or release of the virions. Many questions still remains and there would be lot more details to study in the HVTV-1 infection. Especially interesting would be the identification of the other virus induced protein, purifying those roundish structures and analysing them in more details.
  • Räsänen, Reetta (2014)
    Sikojen hännänpurenta on monisyinen käyttäytymisongelma, jonka ilmenemiseen vaikuttavat niin sikojen ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät. Ulkoisiin tekijöihin kuuluvat mm. virikkeet, pito-olosuhteet, eläintiheys ja ruokinta; ja sisäisiin tekijöihin rotu, sukupuoli ja ikä. Hännänpurenta on yksi nykyaikaisen sikatalouden tuottavuuden ja sikojen hyvinvoinnin suurimmista ongelmista. Se vaikuttaa sikatalouden tuottavuuteen alentamalla sikojen päiväkasvua ja lisäämällä hylkäyksiä teurastamossa. Siat kärsivät purtujen häntien aiheuttamasta kivusta ja hännänpurentapurkausten aiheuttamasta stressistä. Tässä tutkimuksessa pyrimme selvittämään hännänpurennan ehkäisyyn ja vähentämiseen tarkoitetun lisärehun (Pekoni Break, Suomen Rehu) tehoa hännänpurennan vähentämisessä lihasikakarsinoissa, joissa purentaa on havaittu. Lisäksi pyrimme selvittämään mikä on tuotteen mahdollinen toimintamekanismi vertaamalla sitä muokattuun, suolattomaan tuotteeseen (rehu B) sekä syötävään virikerehuun, josta oli poistettu suolan lisäksi pellava ja hiiva (rehu C). Lisärehu jaettiin kahdesti päivässä lattialle karsinan perälle. Tutkimuksessa oli yhteensä 29 sekakasvatuskarsinaa, joissa oli kaikkiaan 303 lihasikaa, joiden ikä vaihteli 84−184 päivään. Tutkimuksessa seurattiin 15 päivän ajan lisärehun vaikutusta sikojen käyttäytymiseen ja kasvuun videoimalla karsinat sekä punnitsemalla siat tutkimuksen alussa ja lopussa. Käyttäytymistarkkailu suoritettiin valmiin etogrammin mukaisesti intervallitarkkailuna 4 tunnin ajalta sekä päivänä 1 että päivänä 15. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja sikojen päiväkasvussa tai käyttäytymisessä eri tutkimuspäivinä eri rehujen välillä (p > 0,05). Karsinan takaosan tutkiminen lisääntyi tutkimusaikana päivästä 1 päivään 15 kaikilla rehuilla (p < 0,05; SEM 0,01). Muissa muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja ajan suhteen (p > 0,05). Sikojen perusrehun syöminen automaatilla lisääntyi alkuperäisellä rehulla päivästä 1 päivään 15 ja väheni rehulla B (p < 0,05; SEM 0,003). Myös rehulla C syöminen väheni tutkimuksen aikana, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p > 0,05). Muissa muuttujissa ei havaittu merkitseviä eroja (p > 0,05). Hännänpurentaa esiintyi tutkimuksen aikana hyvin vähän, keskimäärin alle 0,1 % havainnoista. Tässä tutkimuksessa Pekoni Break ei vaikuttanut vähentävän hännänpurentaa, joskin tätä käytöstä havaittiin koko tutkimuksen aikana hyvin vähän. Kuitenkin rehulla oli positiivisia vaikutuksia: sikojen rehuautomaatilla syöminen lisääntyi, ja kaikilla tutkituilla rehuilla sikojen lattian tutkiminen karsinan perällä lisääntyi. Todennäköisesti rehun mahdollinen teho hännänpurennan vähentämiseen perustuu ainakin osittain virikevaikutukseen. Tarkemman toimintamekanismin ja erityisesti virikevaikutuksen selvittämiseksi voisi olla tarpeen tehdä lisätutkimusta, jossa rehun annostelutapaa muutettaisiin. Lisäksi tarvittaisiin kontrolliryhmä, jolle ei annettaisi ollenkaan lisärehua. Tällaista kontrollia ei tässä kokeessa eläinsuojelullisista syistä voitu tehdä.
  • Lindertz, Mia (2005)
    Hännänpurenta on taloudellisesti merkittävimpiä ongelmia lihasikaloissa. Hännänpurenta on monisyinen olosuhdeongelma, stressioire, joka johtuu sian luontaisten käyttäytymistarpeiden estymisestä. Tällaisia tarpeita ovat tonkiminen, ympäristön tutkiminen kärsän avulla, rypeminen sekä sosiaalisten kontaktien luominen. Tieteellisissä tutkimuksissa on tunnistettu useita altistavia tekijöitä ympäristössä, ruokinnassa ja yksilöllisissä eroissa. Ympäristötekijöistä tärkeimmät altistavat tekijät ovat ritilälattia, suuri ryhmäkoko, ahtaus, veto, huono ilmanvaihto sekä virikkeiden puute. Kuivikkeiden käyttöä pidetään tärkeimpänä ennaltaehkäisevänä tekijänä. Hoidoksi suositellaan sekä uhrin että purijan eristämistä sekä uhrin hoitamista penisilliinillä. Tutkimuksen päätehtävänä on tunnistaa hännänpurennalle altistavia tekijöitä terveydenhuoltoprojektiin osallistuvilla tiloilla. Tutkimus on osa A-tuottajien Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston (EMOTR) rahoittamaa Terveet jalat - ehjä häntä -hanketta. Tilat osallistuivat vapaaehtoisesti projektiin hännänpurennan vähentämiseksi. Aineistona käytettiin Atrian Kuopion teurastamon lihantarkastustietoja vuosilta 2000-2002 sekä tilakäynneillä tehtyjä olosuhdeselvityksiä. Osallistuvista tiloista valittiin 36 tilaa, joilla oli todettu eniten hännänpurenta- ja paisehylkäyksiä. Tilat ryhmiteltiin hylkäysten perusteella kolmeen osaan, joista tutkimusaineiston analyysiin kelpuutettiin ylä- ja alakolmannes (paljon hännänpurentaa ja vähän hännänpurentaa). Näin lopullinen tutkimusaineisto muodostui yhteensä 24 tilasta. Tilakäyntien ja olosuhdeselvitysten avulla vertailtiin ”paljon” ja ”vähän” ryhmien olosuhteita altistavien tekijöiden tunnistamiseksi. Tilakäyntien tuloksia verrattiin tekijästä riippuen joko vertaamalla ryhmien keskiarvoja tai prosenttiosuuksia keskenään. Tilastollista merkitsevyyttä testattiin Studentin T-testillä, varianssianalyysillä ja khin- neliötestillä. Tilavertailun perusteella tärkeimmiksi altistaviksi tekijöiksi osoittautuivat sopimaton lämpötila (<14 tai >22ºC), suuri ryhmäkoko sekä riittämätön valaistus. Altistavia tekijöitä näyttivät myös olevan pieni kaukalotila sekä ritilän suuri osuus lattiasta. Suojaavia tekijöitä näyttivät olevan kuivikkeiden käyttö, lattialämmitys sekä sairaiden sikojen hyvä hoito.
  • Repo, Petri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tuomo Mannermaan erityisesti In ipsa fide Christus adest -tutkielmassa esiin tulevaa ajatusta Kristuksen ja ihmisen välille syntyvästä uniosta vanhurskauden perustana. Tutkielmassa selvitetään millainen tämä unio Mannermaan mukaan on, sekä mikä sen merkitys on ihmisen vanhurskauttamiselle ja pyhitykselle. Myös uskon syntyminen ja olemus ovat keskeisiä selvitettäviä asioita, sillä juuri usko saa aikaan vanhurskauden ja pyhityksen perustana olevan union. In ipsa fide Christus adest -tutkielman lisäksi lähteinä käytetään myös muuta Mannermaan uniota käsittelevää tuotantoa. Mannermaan ajattelu perustuu ensisijaisesti hänen Luther-tutkimuksissa tekemiinsä löytöihin ja erityisesti Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen tulkintaan. Metodina tässä tutkielmassa käytetään systemaattista analyysiä. Taustaluvussa kaksi tarkastellaan luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon vanhurskauttamis- ja pelastusoppeihin liittyviä kysymyksiä. Tarkastelun pääpaino on siinä, kuinka Kristuksen ja ihmisen välille syntyvä unio tai Jumalan läsnäolo ihmisessä niiden mukaan ymmärretään. Myös Mannermaan unio-ajatukseen liittyvä näkemys ihmisen jumalallistamisesta eli theosiksesta on erityisesti ortodoksisuutta käsittelevän taustaluvun keskeinen teema. Näiden teemojen käsittely auttaa hahmottaan Mannermaan ajattelun ymmärtämisen kannalta olennaista forenssisen ja efektiivisen vanhurskauttamisopin eroa. Pääluvussa kolme käsitellään Mannermaan näkemystä uskon syntymisestä ja sen luonteesta. Siinä todetaan, että usko syntyy Jumalan ei-mihinkään kohdistuvan ja uutta luovan rakkauden vaikutuksesta. Jumalan sana sekä lakina että evankeliumina synnyttää uskon Pyhän Hengen vaikutuksesta. Usko on Jumalan lahja ja sen syntyminen jää loppujen lopuksi aina mysteeriksi. Jumalan antama uskon lahja ei ole ihmisen oman tahdon uudistuminen vaan läsnä oleva Kristus. Usko saa aikaan sen, että Kristus ja ihminen yhdistyvät ja muodostavat eräänlaisen uuden persoonan. Tämä uusi persoona eli uusi ihminen on uskon subjekti. Tämä voidaan ilmaista niin, että Kristus on uskon muoto. Uskon kautta ihminen jumalallistuu. Pääluvussa neljä käsitellään union luonnetta ja sen merkitystä vanhurskauttamiselle. Siinä todetaan, että uniota ei tule käsittää ihmisen ja Jumalan substanssien yhtymiseksi, vaan eräänlaiseksi teologisesti tai hengellisesti ymmärrettäväksi Kristuksen läsnäoloksi ihmisessä. Tämä läsnäolo on kuitenkin todellinen ja reaalinen, vaikka sen syvintä olemusta tai luonnetta ei voidakaan määritellä. Kristuksen reaalinen läsnäolo ihmisessä on välttämätöntä siksi, että vain siten voidaan taata vanhurskauttamisen ja pelastuksen objektiivisuus ja Kristus-keskeisyys sekä pyhityselämän kannalta välttämätön ihmisen todellinen muutos. Pääluvussa viisi käsitellään uskovassa alkanutta pyhityselämää ja uskon ja tekojen suhdetta ja vastataan tutkielman toiseen keskeiseen kysymykseen siitä, onko ihmisen teoilla eli pyhityksellä jokin osa vanhurskauttamisessa. Siinä todetaan, että pyhitys kuuluu vain ihmisen lähimmäissuhteeseen, eikä teoilla näin ollen ole mitään osaa ihmisen vanhurskauttamisessa ja pelastuksessa. Ihmisen Jumala-suhde ei perustu ihmisessä alkaneeseen pyhityselämään vaan ihmisessä läsnä olevan Kristuksen ja hänen työnsä tähden hyväksiluettavaan vanhurskauteen. Teoissa usko realisoituu ja tulee todelliseksi. Teot ovat aina uskon tekoja.
  • Sunervo, Anni (2013)
    Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kahden minätietoisuustunteen, häpeän ja syyllisyyden, rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Häpeää ja syyllisyyttä on usein kirjallisuudessa ja tutkimuksessa tarkastelu yksilön henkilökohtaisena tunnekokemuksena, kun taas sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma näihin emootioihin on ollut harvinaisempaa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata niitä vuorovaikutusprosesseja, joissa häpeä ja syyllisyys syntyvät. Tutkimuksen aineisto koostui yliopisto-opiskelijoiden kirjoittamista kertomuksista, joissa pyydettiin vastaajaa kuvailemaan omin sanoin tilannetta, jossa oli viimeksi kokenut syyllisyyttä, häpeää tai muuta minätietoisuustunnetta. Kertomuksia analysoitiin laadullisella temaattisella analyysilla (Braun & Clarke, 2006). Kertomukset nähtiin kuvauksena eletystä ja koetusta elämästä, mutta samalla huomioitiin kokemusten ja emootioiden sosiaalinen rakentuminen. Analyysin tulokset liittävät häpeän ja syyllisyyden ihmisten välisiin suhteisiin. Suurin osa kertomusten tilanteista sijoittuu vuorovaikutustilanteisiin, ja usein myös läheisiin ihmissuhteisiin. Häpeä näyttäytyy kertomuksissa kivuliaampana ja voimakkaampana emootiona kuin syyllisyys. Syyllisyyttä koetaan erityisesti ihmissuhteissa tehtyjen rikkomusten takia. Häpeä syntyy tilanteissa, kun vuorovaikutus on jollain tavalla epätasapainossa, ja yksilö kokee erillisyyttä suhteessa muihin ihmisiin. Häpeää koetaan myös kun minä paljastuu sosiaalisesti, ja esimerkiksi epäonnistuu vaikutelmanannossaan. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan häpeän ja syyllisyyden kokemuksessa on tärkeää se, miten yksilö ajattelee muiden ihmisten näkevän hänet (Leary, 2007). Muiden ihmisten arviot itsestä ovat tärkeitä, sillä ihminen pyrkii olemaan hyväksyttävä muiden ihmisten silmissä (Gilbert, 2007). Ihminen kaipaa hyväksyntää, rakkautta ja vastavuoroisuutta, joita hän saa toisilta ihmisiltä. Häpeä ja syyllisyys kertovat, että yksilön suhde muihin ihmisiin on vaakalaudalla.
  • Salovuori, Samuel (2015)
    Tässä opinnäytetyössä lähestytään häpeää fenomenologisesta perspektiivistä käsin. Työn tavoitteena ei ole muodostaa eksaktia teoriaa häpeästä, vaan kuvata niitä kokemuksessa olevia rakenteita, joiden kautta häpeä syntyy ja ilmenee. Tarkoituksena on muodostaa häpeästä eheä kokonaiskuva, joka perustuu kahden keskeisen häpeän ulottuvuuden analyysiin. Työssä pyritään tarkentamaan, missä määrin häpeä on sosiaalinen tunne, ja mikä on se “itse”, johon häpeä kohdistuu. Työn alkupuoli keskittyy pitkälti ranskalaisen filosofin Jean-Paul Sartren tunnetun näkemyksen esittämiseen häpeästä dialektisena suhteena subjektin ja Toisen välillä. Sartren kuvaus häpeästä on erityisen hyvä selittämään, miksi häpeällä voi olla hyvin pitkäkestoisia seurauksia subjektille ja tämän tavalle ymmärtää itsensä. Toisaalta Sartren näkemys ajautuu ongelmiin, koska se ei riittävällä tavalla mahdollista aidosti rakastavien ja välittävien suhteiden olemassaoloa. Työssä pyritään käsittelemään näitä Sartren näkemyksen haasteita sekä toisaalta näkemään hänen ajattelunsa oivaltavuus. Fenomenologisen kuvauksen täydennyksenä käytetään myös Karlssonin ja Sjöbergin kvalitatiivista tutkimusta, jossa haastateltavia pyrittiin kuvaamaan, kuinka he kokevat häpeän. Heidän tutkimuksensa sisältää samansuuntaisia tuloksia kuin jo Sartren analyysi, mutta myös tuo niihin oleellisesti lisää, ja käsitteellistää ne kiinnostavasti eri tavalla. Työn keskiosa keskittyy analyyttisen filosofian piirissä käytyyn keskusteluun häpeästä. Tarkastelu kohdistuu pitkälti Deonnan, Rodognon ja Teronin uudehkoon teoriaan häpeästä. Tämän lisäksi tarkastellaan kysymystä häpeän autonomisuudesta ja heteronomisuudesta, persoonan rakenteesta ja yksityisyyden merkityksestä yksilön minuudelle. Keskiosan tärkein osio työn kokonaisuuden kannalta on Dillonin hahmotteleman itsekunnioituksen käsitteen tarkastelu. Lisäksi sivutaan tunnustuksellisuuden ja rakkauden merkitystä minuudelle. Tarkoituksena on osoittaa, että rakkaus ja itsekunnioitus eivät varsinaisesti perustu mihinkään yksilön ulkopuoliseen tekijään. Työn loppuosa jatkaa tätä argumenttia, jossa pyritään vielä osoittamaan, että vaikka itsekunnioitus ei suoranaisesti perustu mihinkään ominaisuuteen tai saavutukseen, niin silti yksilössä on “minimaalinen itseys”, johon se kohdistuu. Tämä minimaalinen itseyden käsite lainataan Dan Zahavilta. Sen kautta pyritään selittämään, miksi häpeä ja rakkaus voivat kohdistua yksilön itseyteen, joka on luonteeltaan “esi- sosiaalinen”. Häpeän kannalta tämä on merkittävää sikäli, että häpeän voidaan näin todeta olevan eräänlainen “virhetulkinta” yksilön olemisen luonteesta. Näin tämä opinnäytetyö pyrkii puolustamaan näkemystä, että itseyden moniulotteinen ymmärtäminen on oleellista häpeän analyysin kannalta. Samalla se tarkastelee sosiaalisuuden merkitystä itseyden rakentumisessa.