Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7323-7342 of 27945
  • Salovuori, Samuel (2015)
    Tässä opinnäytetyössä lähestytään häpeää fenomenologisesta perspektiivistä käsin. Työn tavoitteena ei ole muodostaa eksaktia teoriaa häpeästä, vaan kuvata niitä kokemuksessa olevia rakenteita, joiden kautta häpeä syntyy ja ilmenee. Tarkoituksena on muodostaa häpeästä eheä kokonaiskuva, joka perustuu kahden keskeisen häpeän ulottuvuuden analyysiin. Työssä pyritään tarkentamaan, missä määrin häpeä on sosiaalinen tunne, ja mikä on se “itse”, johon häpeä kohdistuu. Työn alkupuoli keskittyy pitkälti ranskalaisen filosofin Jean-Paul Sartren tunnetun näkemyksen esittämiseen häpeästä dialektisena suhteena subjektin ja Toisen välillä. Sartren kuvaus häpeästä on erityisen hyvä selittämään, miksi häpeällä voi olla hyvin pitkäkestoisia seurauksia subjektille ja tämän tavalle ymmärtää itsensä. Toisaalta Sartren näkemys ajautuu ongelmiin, koska se ei riittävällä tavalla mahdollista aidosti rakastavien ja välittävien suhteiden olemassaoloa. Työssä pyritään käsittelemään näitä Sartren näkemyksen haasteita sekä toisaalta näkemään hänen ajattelunsa oivaltavuus. Fenomenologisen kuvauksen täydennyksenä käytetään myös Karlssonin ja Sjöbergin kvalitatiivista tutkimusta, jossa haastateltavia pyrittiin kuvaamaan, kuinka he kokevat häpeän. Heidän tutkimuksensa sisältää samansuuntaisia tuloksia kuin jo Sartren analyysi, mutta myös tuo niihin oleellisesti lisää, ja käsitteellistää ne kiinnostavasti eri tavalla. Työn keskiosa keskittyy analyyttisen filosofian piirissä käytyyn keskusteluun häpeästä. Tarkastelu kohdistuu pitkälti Deonnan, Rodognon ja Teronin uudehkoon teoriaan häpeästä. Tämän lisäksi tarkastellaan kysymystä häpeän autonomisuudesta ja heteronomisuudesta, persoonan rakenteesta ja yksityisyyden merkityksestä yksilön minuudelle. Keskiosan tärkein osio työn kokonaisuuden kannalta on Dillonin hahmotteleman itsekunnioituksen käsitteen tarkastelu. Lisäksi sivutaan tunnustuksellisuuden ja rakkauden merkitystä minuudelle. Tarkoituksena on osoittaa, että rakkaus ja itsekunnioitus eivät varsinaisesti perustu mihinkään yksilön ulkopuoliseen tekijään. Työn loppuosa jatkaa tätä argumenttia, jossa pyritään vielä osoittamaan, että vaikka itsekunnioitus ei suoranaisesti perustu mihinkään ominaisuuteen tai saavutukseen, niin silti yksilössä on “minimaalinen itseys”, johon se kohdistuu. Tämä minimaalinen itseyden käsite lainataan Dan Zahavilta. Sen kautta pyritään selittämään, miksi häpeä ja rakkaus voivat kohdistua yksilön itseyteen, joka on luonteeltaan “esi- sosiaalinen”. Häpeän kannalta tämä on merkittävää sikäli, että häpeän voidaan näin todeta olevan eräänlainen “virhetulkinta” yksilön olemisen luonteesta. Näin tämä opinnäytetyö pyrkii puolustamaan näkemystä, että itseyden moniulotteinen ymmärtäminen on oleellista häpeän analyysin kannalta. Samalla se tarkastelee sosiaalisuuden merkitystä itseyden rakentumisessa.
  • Halttunen, Riikka (University of Helsinki, 2015)
    Tutkielma käsittelee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kristillistä uskoa ja hengellistä kasvua. Pääasiallisena lähteenä toimii Patrick S. Chengin teos From Sin to Amazing Grace, jonka sisältöä tarkastellaan muun muassa Martti Lindqvistin, Henri Nouwenin ja Eckhart Tollen kirjallisuuden kautta. Metodina on systemaattinen analyysi. Chengin ajattelun taustalla on Kristus-keskeinen synnin ja armon käsitys, joka hänen mukaansa perustuu itäiseen ortodoksiseen traditioon. Tässä suuntauksessa perisynti käsitetään inhimillisenä epätäydellisyytenä, joka ilmenee haparointina ja erehdyksinä inhimillisen kasvuprosessin aikana. Armoa on jumalallistuminen (theosis), joka ilmenee inhimillisenä ja hengellisenä vahvistumisena ja kasvuna ja jonka päämäärä on Kristuksessa. Cheng esittelee myös rikoksen ja rangaistuksen mallin, jonka edustajaksi hän mainitsee erityisesti kirkkoisä Augustinuksen. Cheng katsoo, että tässä suuntauksessa perisynti nähdään tahallisena rikkeenä, josta seuraa syyllisyys ja joka vaatii rangaistuksen. Armo olisi siten tehdyn rikkeen juridinen sovitus. Cheng katsoo, että tällainen näkemys on riittämätön tavoittamaan synnin ja armon olemusta ja on lisäksi vahingollinen inhimilliselle kasvulle. Cheng esittelee sateenkaariteologiaansa seitsemän Kristus-mallin kautta, jotka ovat Eroottinen Kristus, Julkinen Kristus, Vapauttaja-Kristus, Rajoja rikkova Kristus, Rakastava Kristus, Yhdistävä Kristus ja Hibridi Kristus. Näiden kautta välittyvät kivun, näkyväksi tulemisen ja kohtaamisen teemat. Cheng kritisoi institutionaalista kirkkoa ja kirkon virallista oppia. Hän katsoo sen syrjivän sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, ja aiheuttavan kipua. Henkilökohtaisella jumalasuhteella onkin Chengin ajattelussa suurempi merkitys kuin siteellä instituutioon. Cheng pitää häpeää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tyypillisenä kipuna, jonka perusta on identiteetissä eikä toiminnassa. Häpeästä vapautuminen on merkittävä armon kokemus ja virstanpylväs hengellisen kasvun prosessissa. Chengin teologiaa sävyttää eksistentialismin painotus. Kokemuksellisuus ja konkreettinen hengellisyys ovat oleellisia piirteitä hänen teologiassaan. Cheng pitää välttämättömänä ihmisen oikeutta toteuttaa identiteettiään ja kutsumustaan konkreettisella tavalla. Näkyväksi tuleminen itselle ja muille on hänen teologiassaan merkittävä hengellisen kasvun etappi. Chengin teologiassa on myös sosiaalinen painotus. Kohtaamisella ja yhteydellä Cheng viittaa välittömään ja pyyteettömään vastavuoroisuuteen, joka voi tapahtua niin ihmisten välillä kuin luonnossa. Hän pitää yhteisön monimuotoisuutta rikkautena ja välttämättömänä sekä yksilön että yhteisön kehittymiselle. Cheng pitää myös konkreettista solidaarisuutta tärkeämpänä kuin opillista virheettömyyttä. Chengin ajattelussa on yhteys useisiin modernin teologian suuntauksiin kuten feministiteologiaan, vapautuksen teologiaan, ihmisoikeusliikkeeseen, psykoanalyyttiseen koulukuntaan, kristilliseen antropologiaan, uskontojen väliseen dialogiin, ekoteologiaan ja viisausteologiaan. Nämä yhteydet on tarpeen nostaa esille, koska Cheng viittaa kunkin Kristus-mallin yhteydessä kyseisiin suuntauksiin ja niiden edustajiin. Näiden suuntausten summa ei kuitenkaan selitä tyhjentävästi Chengin kokonaisajattelua, joka perustuu lopulta mystiikan traditioon ja theosis-oppiin. Chengin ajattelussa on havaittavissa kehityskulku yksinäisyydestä ja kärsimyksestä konkreettisen toiminnan ja näkyväksi tulemisen kautta yhteyteen. Hänen teologiaansa sävyttää eksistentiaalinen perusvire, ja yhteys esimerkiksi sakramentteihin jää olemattomaksi. Samoin ekklesiologia on jäsentymätöntä. Cheng ei tulkitse Raamattua kirjaimellisesti, vaan tiedostaa sen historiallisen ja inhimillisen luonteen. Sen sijaan hän tulkitsee sitä symbolisesti ja kontekstuaalisesti, niin että se koskettaa nykyihmisen arkitodellisuutta. Chengin teologia perustuu maalliseen ideologiaan, jota hän pyrkii sovittamaan yhteen kristillisen teologian kanssa. Taustalla ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava ihmisoikeusliike sekä erilaiset sateenkaariväen kulttuurit. Niistä Cheng pyrkii löytämään yhteyksiä etenkin evankeliumeihin. Chengin ajattelu perustuu lopulta armon välttämättömyyteen. Koska sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiä ei voida Chengin mukaan muuttaa väkivallatta, tulisi se hyväksyä siunaten.
  • Mörsky, Tiia (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin härkäpavun (Vicia faba) soveltuvuutta vehnäleivontaan sekä perehdyttiin härkäpapujen antimikrobisiin ominaisuuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin myös mikroaaltokäsittelyn vaikutusta näihin ominaisuuksiin. Palkokasvit, härkäpapu mukaan lukien, sisältävät myös laajan kirjon erilaisia antimikrobisia aineita, kuten kitinaasia, glukanaasia, taumatiinityyppisiä proteiineja, defensiinejä sekä trypsiini- ja kymotrypsiini-inhibiittoreita. Kirjallisuudessa ei ole mainintaa palkokasvien kyvystä ehkäistä leivän homehtumista. Tämän tutkimuksen kokeellisen työn tavoitteena olikin tutkia härkäpavun antimikrobisten aineiden kykyä ehkäistä vehnäleivän homehtumista. Työssä tutkittiin myös, miten härkäpapu vaikutti taikinan kaasuntuottokykyyn, leivän pH:hon ja happolukuun. Tutkimuksessa käytetyistä härkäpavuista (Melody, 2013) osa mikroaaltokäsiteltiin 3 x 30 sekuntia (950 W). Käsitellyt ja käsittelemättömät härkäpavut kuorittiin ja jauhettiin hienoksi jauhoksi. Osa käsittelemättömästä jauhosta käytettiin härkäpapu-uutteen valmistamiseen. Leivontakokeissa vesi korvattiin härkäpapu-uutteella tai osa vehnäjauhosta härkäpapujauholla. Leivonnassa käytettiin mukautettua El-Dash-koeleivontamenetelmää. Taikinoiden hiilidioksidin tuottokykyä mitattiin Risographilla (National Manufacturing, USA). Happoluku ja pH mitattiin leivistä leivontaa seuraavana päivänä. Homesuspensiossa (400 solua/ml) valmistettiin homekannoista Penicillium verrucosum, Rhizopus stolonifer, Aspergillus niger ja Penicillium roquefortii ja 0,9 % NaCl-liuoksesta. 10μl suspensiota pipetoitiin kunkin leipäviipaleen päälle. Näytteet pakattiin yksittäin muovipusseihin. Seitsemän päivän inkuboinnin jälkeen (23 °C) homekasvuston halkaisija mitattiin. Härkäpapujauho ja -uute laskivat taikinan hiilidioksidin tuottokykyä. Aiemmissa tutkimuksissa fabatiinin, härkäpavun antimikrobisen peptidin, ei ole todettu vaikuttavan leivinhiivan (Saccharomyces cerevisiae) kasvuun. Härkäpapujauhot ja -uute todettiin inhiboivan homeiden Penicillium verrucosum, Aspergillus niger ja Penicillium roqueforti kasvua vehnäleivässä tilastollisesti merkitsevästi. Sen sijaan Rhizopos stoloniferiksen kasvua ne eivät ehkäisseet. Härkäpapujauhot ja -uute nostivat leivän pH:ta ja happolukua. Härkäpapu sisältää vehnäjauhoon verrattuna runsaasti fytaattihappoa, jonka on todettu nostavan happolukua. Tämän tutkimuksen perusteella härkäpapujauholla tai -uutteella voidaan mahdollisesti hidastaa leivän homehtumista ainakin joitakin homeita vastaan. Härkäpavun käytöllä voi kuitenkin olla vaikutusta hiivan toimintaan sekä leivän happolukuun.
  • Termonen, Tytti (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää härkäpapu-vehnäsäilörehun vaikutus lypsylehmän maitotuotokseen ja aineenvaihduntaan, kun puolet nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvataan härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää väkirehun valkuaistason vaikutus lisättäessä rypsirehun määrää ruokinnassa. Koe suoritettiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa keväällä 2014. Kokeessa oli mukana kahdeksan vähintään kaksi kertaa poikinutta ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut kokeen alkaessa keskimäärin 100 päivää. Koemallina oli rinnakkain toistettu 4x4 latinalainen neliö. Koekäsittelyinä olivat nurmisäilörehu (D-arvo 678 g/kg ka) täydennettynä väkirehulla, jossa oli raakavalkuaista joko 175 g/kg ka tai 200 g/kg ka, sekä härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos (1:1) (D-arvo 642 g/kg ka) täydennettynä edellä mainituilla väkirehun valkuaistasoilla. Molemmat säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä. Syönnissä ja maitotuotoksessa ei havaittu merkitsevää eroa säilörehujen tai väkirehun valkuaistasojen välillä. Kuidun sulavuudessa havaittiin yhdysvaikutus säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä. Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla kuidun sulavuus parani rypsimäärän lisääntyessä, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni. Kuidun sulavuus oli parempi nurmisäilörehuruokinnalla kuin härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla. Väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät, jolloin myös energiakorjattu maitotuotos pieneni. Typen hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkeni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Plasman vapaiden rasvahappojen ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus plasmassa oli merkitsevästi suurempi härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Plasman insuliinipitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla. Tulosten perusteella ensimmäisen sadon nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapu-vehnäsäilörehulla ei aiheuta tuotannon heikkenemistä, kun nurmisäilörehusta korvataan puolet härkäpapu-vehnäsäilörehulla. Siten härkäpapu-vehnäsäilörehu osana karkearehua sopii hyvin lypsylehmien ruokintaan. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääminen 175 g:sta/kg ka 200 g:n/kg ka ei lisännyt maitotuotosta, mutta vähensi maidon rasvapitoisuutta molempia säilörehuja käytettäessä.
  • Anttila, Anne (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this study was to investigate dairy cow performance on faba bean compared to rapeseed meal on silage based diets. Increasing use of grain legumes may improve selfsufficiency of feed protein. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. In the experiment, eight multiparous Finnish Ayrshire cows were used. Four of them were fitted with rumen fistula. In the beginning of the experiment, cows were 100 (± 51) days in milk. Replicated 4x4 Latin square design was used: the other square consisted of cows with rumen fistulas and the other of intact cows. Treatments of the study were concentrate feeds as follows: control (no protein supplement), rapeseed meal, faba bean and mixture of rapeseed meal and faba bean. Concentrates were fed at a rate of 14 kg/d and silage was given ad libitum. Concentrate feeds including protein supplement were isonitrogenous crude protein content being approximately 200 g/kg DM. Protein supplementation increased silage intake (2,4 kg/d) and milk production (1,6 – 4,9 kg/d). Protein supplementation decreased milk fat content (41,2 vs. 45,3 g/kg DM) but increased milk protein content (35,5 vs. 34,3 g/kg). Feed nitrogen utilization to milk, AAT and ME utilizations and ECM yield to feed intake -ratio were decreased on protein supplementation. In this experiment however rapeseed meal did not give responses of same level as was expected according to results of earlier experiments. Diets including faba bean increased silage intake and milk production compared to rapeseed meal diet. Rapeseed meal diet decreased silage intake 2,7 kg and milk yield 2,5 kg compared with faba bean diet. Mixture of rapeseed and faba bean resulted in the highest milk production being 2 kg more than on average on rapeseed meal and faba bean diets. Utilization of ME and ECM yield to feed intake –ratio were increased with rapeseed meal diet. According to this study rapeseed meal as a protein supplement can be substituted by faba bean in dairy cow diets on silage based diets.
  • Anttila, Tarja (1988)
  • Hosio, Sari (2004)
  • Jouttimäki, Päivi (2008)
    Tutkimus tarkastelee perheellisten ihmisten kokemuksia häädöstä sekä häätöprosessin yhteydessä saaduista sosiaalitoimen palveluista. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluvat helsinkiläiset perheelliset vuokra-asunnosta häädön saaneet ihmiset, jotka ovat joutuneet konkreettisesti muuttamaan pois asunnosta vuokranantajansa vaatimuksesta. Tutkimuskysymyksenä on ”Millaisia ovat vuokra-asunnosta häädettyjen perheellisten ihmisten kokemukset häädöstä sekä sosiaalipalveluista häätöprosessin yhteydessä?”. Vastausta tutkimuskysymykseen haetaan häädön kokeneiden ihmisten tutkimushaastatteluilla. Luonteeltaan tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat häätö, häätöuhka ja häätöprosessi. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään häätöjä yhteiskunnallisessa keskustelussa lähinnä asuntopoliittisena ja sosiaalisena ongelmana. Häätöjä, vuokra-asumista, asunnottomuutta sekä sosiaalityötä käsitellään tarkemmin Helsingin kaupungin kontekstissa. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa häätöjen taustalta löytyvistä tekijöistä sekä häädön kokemuksesta ja sen seurauksista häädetyille perheille. Tavoitteena on myös tuoda esille haastateltujen antamaa palautetta sosiaalipalveluista. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys liittyy fenomenologiseen kokemuksen tutkimiseen. Fenomenologisessa tutkimuksessa haastateltaviksi etsitään ihmisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia tutkittavasta asiasta. Tutkimuskohteena on ihmisen subjektiivinen kokemus. Fenomenologisten metodien avulla kokemus pyritään saamaan esille mahdollisimman aitona. Tutkimusaineisto on kerätty haastatteluilla. Tutkimukseen on haastateltu 6 helsinkiläistä perheellistä häädön kokenutta ihmistä. Kaikki haastatellut ovat naisia. Haastattelut on toteutettu väljän haastattelurungon avulla, ilman suunniteltua kysymysrunkoa. Haastattelut nauhoitettu ja haastatteluaineisto on litteroitu puhekielellä sanatarkasti. Tutkimusaineisto sisältää 104,5 sivua tekstiä. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisesti fenomenologisen erityistieteen tutkimuksen metodilla. Tutkimuksen tuloksena häätökokemukset luokitellaan sisäisiin kokemuksiin, perheeseen kohdistuviin kokemuksiin sekä kokemuksiin ulkopuolisista toimijoista. Häädetyn sisäiset kokemukset sisältävät esimerkiksi kokemukset yksin olosta ja ymmärtämättömyydestä, kokemuksesta viisastumisen sekä oman vastuuntunnon kokemukset. Häätö herättää häädetyssä usein paljon tunteita. Häädön kokemuksen tunteita jaoteltaessa esille nousivat häpeän ja negatiivisuuden tunteet, shokki, paniikki ja ahdistus, kun oli tullut tieto häädöstä sekä vääryyden kokemukset. Myös kodin suuri merkitys tuli esille sekä häädöstä selviytymisen aiheuttamat tunteet. Häädön todettiin vaikuttaneen myös perheeseen, esimerkiksi vanhempien väleihin keskinäisen luottamuksen pettäessä. Vain kahdella haastatellulla kuudesta perhetilanne oli pysynyt täysin ennallaan häätötilanteesta nykyhetkeen verrattuna. Muilla naisilla oli tapahtunut perhetilanteen muutoksia ydinperheen kannalta huonompaan siten, että aiempi perhe-elämä päättyi. Häädetyn ulkopuolisiin toimijoihin kohdistuvat kokemukset jakaantuvat esimerkiksi sosiaalitoimeen pettymiseen, järjestelmän toimimattomuuden kokemuksiin, kuulematta jäämisen kokemuksiin sekä omien odotusten pettämiseen. Joillekin haastateltaville häätö vaikutti olevan merkityksellisempi tapahtuma elämässä kuin toisille. Kodin menetys koettiin pääosin epäoikeudenmukaisena ja vahinkona, vaikkakin siihen johtaneet syyt tiedostettiin. Haastatteluissa ei tullut esille tarkoituksellista riskinottoa asumisen turvaamiseen liittyen. Yhtenä keskeisimpänä tutkimustuloksena pidän sitä, että häätö on häädetyn elämässä usein jonkinlainen kulminaatiopiste. Häädön jälkeen asiat lähtevät sujumaan joko parempaan tai huonompaan suuntaan häädetyn elämässä. Tutkimusaineistoni valossa näyttää siltä, että sosiaalityö hoitaa kyllä häätötilanteen, mutta kun akuutti tilanne on ohi, jää perhe taas oman onnensa nojaan. Työskentelyn tai yhteydenpidon jatkumisesta muuton jälkeenkin ei tutkimusaineistossa juuri ollut esimerkkejä. Näyttäisikin siltä, että jonkinlainen seuranta häädön jälkeen olisi haastateltavien mukaan toivottavaa.
  • Häyhä, Riitta (1999)
  • Luther, Hans (1948)
  • Takalo, Anu Marika (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielma käsittelee välittömän leksikaalisen toiston funktioita romaaneissa Den amerikanska flickan (2004) ja Glitterscenen. och flickan hon går i dansen med röda gullband (2009) ja näiden toistojen käännösstrategioita romaanien suomennoksissa Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö. On neidolla punapaula kun tanssihin käy sekä identifioitujen käännösstrategioiden tyylillisiä eroavaisuuksia. Molemmat romaanit on kirjoittanut Monika Fagerholm ja suomentanut Liisa Ryömä. Romaanit on valittu aineistollisiksi lähteiksi niissä esiintyvän runsaan leksikaalisen toiston vuoksi. Tutkielma on deskriptiivinen, kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Aineisto sisältää 410 poimintoa alkuperäisistä romaaneista ja näiden vastineet suomennoksista. Poiminnat kattavat molemmat romaanit ja suomennokset kokonaisuudessaan. Poimintojen kriteerinä on ollut toiston välittömyys tai lähes välittömyys. Tämä tarkoittaa, että toistojen välissä on sallittu välimerkit ja rinnastuskonjunktio ja, joka pääsääntöisesti yhdistää kielellisiä aineksia pikemminkin kuin erottaa. Esimerkkinä välittömästä leksikaalisesta toistosta käy sana ingenting lauseessa HUR SOM HELST ÄR DET JÄVLIGT NEDSLÅENDE ATT VARA SEXTON ÅR OCH SITTA PÅ BÄNK I PARKEN OCH VETA ATT INGENTING INGENTING INGENTING INGENTING KOMMER ATT FÖRÄNDRAS. (Glitterscenen, s. 7. Esimerkissä on säilytetty alkuperäisen tekstin isot kirjaimet.) Jotta ilmiön merkitys avautuisi, työssä paneudutaan aluksi toiston monivivahteisiin funktioihin. Tutkielmassa todetaan, että välittömällä leksikaalisella toistolla on useita päällekkäisiä funktioita. Primaarisen funktion lisäksi toistolla voidaan katsoa olevan useita sekundaarisia tehtäviä. Tutkielmassa jaetaan toiston funktiot seuraavaan viiteen primaariseen funktioon 1) jatkuvuutta ilmaisevaan (n. 36 %), 2) intensifioivaan (n. 24 %), 3) emfaattiseen (n. 15 %) 4) poeettiseen (n. 15 %) ja 5) kvantiteettia ilmaisevaan (n. 10 %). Aineistosta ilmenee, että toisto tuo ilmaisuun subjektiivista kokemuksellisuutta. Analyysin ensimmäisessä osassa käsitellään aineistossa esiintyviä käännösstrategioita. Nämä jaetaan 4 pääryhmään 1) toiston poisjättämiseen (n. 40 %), 2) toiston säilyttämiseen (n. 35 %), 3) toiston osittaiseen poisjättämiseen (n. 22 %) ja 4) toiston muuttamiseen (n. 3 %). Analyysin toisessa osassa paneudutaan määriteltyjen strategioiden avulla sekä tosiasiallisten että hypoteettisten käännösratkaisujen tyylillisiin ja sisällöllisiin eroavaisuuksiin. Tyylin mahdollisia vaihteluita kuvaillaan toisaalta klassisten retoristen kuvioiden avulla (mm. allitteraatio, anafora, eufonia ja parallelismi), toisaalta tekijän perusteltua tulkintaa hyväksikäyttäen. Käännösratkaisujen vaikutus tyyliin todetaan tutkielmassa ilmeiseksi. Erityisesti toiston poisjättäminen muuttaa rytmiä ja vähentää tyylin emotionaalisuutta. Välitön leksikaalinen toisto tuo tekstiin harkittua asenteellisuutta, ironisuutta, lapsekkuutta ja ehdottomuutta ym. subjektiivisiksi koettuja piirteitä, joita on vaikea tavoittaa muilla keinoin. Tutkielmassa todetaan, että vaikka ilmaisun referentiaalinen sisältö pysyisikin suomennoksessa samana ilman toistoa, muuttaa toiston poisjättäminen teoksen tyyliä.
  • Palsamäki, Christian (2015)
    Höyryvoima mullisti merenkulkua 1800-luvun alussa. Paikallisella tasolla uusi teknologia mahdollisti nopeamman, ennalta määrättyihin aikatauluihin ja reitteihin perustuvan, vesiliikenteen synnyn. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on luoda katsaus Helsingin paikallisen höyryveneliikenteen syntyyn, kehitykseen ja päättymiseen. 1800-luvun jälkipuoliskolla käynnistynyt teollistuminen, nopea väestönkasvu ja kaupungistumiseen liittyvät ilmiöt muokkasivat kaupunkia ja yhteiskuntaa monella eri tavalla. Höyryveneliikenteen kehitystä tarkastellaan osana tätä kaupunkirakenteellista ja yhteiskunnallista murrosta. Työn varsinaisessa tutkimusosuudessa on tarkasteltu höyryveneliikenteen verkostojen varrelle sijoittuneen asutuksen kehitystä 1890-luvulta 1930-luvulle. Aihepiiriltään työ sivuaa historiallisen maantieteen, liikennemaantieteen ja kaupunkimaantieteen tutkimuskenttää. Tutkimusasetelma on kuvaileva. Työn teoreettinen viitekehys nojautuu malliin, joka ilmentää eri liikennemuotojen vaikutusta kaupunkien alueelliseen laajenemiseen ja kaupunkirakenteen muotoutumiseen. Työn tutkimusaineisto koostuu aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta, historiallisista kartoista ja paikallisliikenteen aikatauluista. Historiallisen paikkatiedon pohjalta laaditut kartat havainnollistavat kaupunkirakenteessa tapahtuneet muutokset. Työssä käsiteltyjen asioiden perusteella voidaan todeta, että paikallisliikenteen höyryveneet ovat ensisijaisesti palvelleet kaupunkilaisten vapaa-ajan viettoa. Säännölliset vesiliikenneyhteydet loivat edellytykset kesähuvila-asutuksen laajenemiselle ja myöhemmin höyryveneet palvelivat myös useiden 1920- ja 1930-luvulla perustettujen kansanpuistojen liikenneyhteyksiä. Paikallisliikenteen höyryveneverkostot ovat muiden liikenneverkostojen kehityksen rinnalla vaikuttaneet Helsingin kaupunkirakenteen kehitykseen, joskin niiden rooli on ollut marginaalinen muiden liikennemuotojen vaikutuksiin verrattuna. Yhä tänä päivänä ovat monet 1800- ja 1900-luvun vaihteessa rakennetut huvilat osa Helsingin saaristomaisemaa. Useat jäljellä olevista huvila-alueista on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi, joka näin ollen vaikuttaa alueiden maankäyttöön myös tulevaisuudessa. Monet 1900-luvun alussa perustetuista kansanpuistoista toimivat yhä tänä päivänä kansalaisten virkistysalueina. Ulkoilusaarten liikenneyhteyksiä ylläpitävät nyt moottorikäyttöiset vesibussit. Höyryveneliikenne on täten, ainakin välillisesti, jättänyt jälkensä Helsingin ympäristön ranta-alueiden ja saarten maisemaan.
  • Westerholm, Pia (Helsingin yliopisto, 2015)
    The tasks of this research are to identify different types of loneliness among academic students, clarify what kind of meaning loneliness is given in the students life and what kind of interpretation repertoires the student is using when talking about loneliness. In the study was identified social loneliness, emotional loneliness, fenomenological loneliness, normativ loneliness, existential loneliness and physical loneliness. Typestories were constructed on the basis of Gergen and Gergens (1988) categorization of development of the plot of the story in regressive, progressive and stable plots. Students used following interpretation repertoires talk about fighting, talk about beeing a looser, talk about isolateing herself and talk about beeing separeted. The data consists of online diskussions of loneliness on Nyytis website. Recommended measures are to improve affinity/fellowship among students and to develop activity which could prevent loneliness