Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7343-7362 of 28497
  • Björkstén, Sofie (2011)
    Nybildning av blodkärl från tidigare existerande kärl, angiogenes, är ett väsentligt skede vid tumörtillväxt. Denna process regleras av bland annat tillväxtfaktorer, var av den vaskulära endoteliala tillväxtfaktorn har en central roll. Hämning av angiogenes kan ske antingen extracellulärt med hjälp av humaniserade monoklonala antikroppar eller intracellulärt med hjälp av småmolekylära hämmaren. Sunitinib är en småmolekylär multikinashämmare och inhiberar flera tyrosinkinasreceptorer som påverkar tumörtillväxten och metastasutvecklingen vid cancer. Sunitinibs främsta indikationer är gastrointestinala stromacellstumörer, metastaserad njurcellscancer och neuroendokrina tumörer i bukspottskörteln. Behandling med tyrosinkinashämmare orsakar biverkningar som hypertension, kardiotoxicitet och njursvikt, vilka antas bero på de hämmande effekterna på mål som inte är väsentliga för anti-cancer-aktiviteten (”off-target” biverkningar). Bland annat AMP-aktiverat proteinkinas (AMPK), ett kinas som upprätthåller metabolisk homeostas i hjärtat, inhiberas av sunitinib och antas framkalla kardiovaskulära biverkningar. För att reducera ”off-target” biverkningar strävar man till att hitta alternativ som minskar de skadliga effekterna utan att den terapeutiska aktiviteten försvagas. Bland annat ett begränsat kaloriintag har uppvisat skyddande effekt på hjärtat via mekanismer sammankopplade till ökad resistens mot oxidativ stress, inflammation och mitokondriell dysfunktion, samt avtagande apoptos och autofagi. Detta sker delvis genom aktivering av enzymet Sirt1. Syftet med den här studien var att undersöka ifall kaloribegränsning skyddar mot kardiovaskulära och renala biverkningar inducerade av sunitinib hos råttor. Dessutom studerades vilka signalkedjor i cellen som medverkar. I studien användes 40 spontant hypertensiva råttor samt 10 normotensiva Wistar-Kyoto råttor. Försöksdjuren delades in i fem grupper beroende på behandling; I WKY kontroll, II SHR kontroll, III SHR + kaloribegränsning 70 %, IV SHR + sunitinib 3 mg/kg och V SHR + sunitinib 3 mg/kg + kaloribegränsning 70 %. Behandlingsperioden var åtta veckor. Blodtrycket mättes varje vecka med svansmanchett, urinutsöndringen undersöktes vecka 4 och vecka 8 med metabolismburar, ultraljudsundersökning av hjärtat utfördes sista veckan och blodkärlens respons till acetylkolin och natriumnitroprussid studerades i samband med avlivning. Proteinerna Sirt1 och AMPK analyserades i hjärtat med Western blotting samt förekomsten av makrofagmarkören ED1 i njurarna med immunhistokemi. Studien visade att sunitinibdosen 3 mg/kg är mycket väl tolererbar hos råttor eftersom sunitinib inte orsakade högre blodtryck, kraftigare hypertrofi eller mer omfattande njurskada jämfört med obehandlade SHR- grupper. Utgående från resultaten kan man också konstatera att kaloribegränsningen har positiva kardiovaskulära effekter.
  • Hautala, Tarja (1990)
    Ossifikaatio on monimutkainen tapahtuma, johon vaikuttaa useat hormonit ja ravintoaineet sekä geneettiset tekijät sekä myös fyysinen rasitus.Ossifikaation häiriöt ilmenevät sairauksina, jotka kliinisesti saattavat muistuttaa toisiaan. Koiralla voi olla samanaikaisesti useampiakin eri häiriöitä.Diagnosointiin käytetään anamnestisia tietoja, kliinistä tutkimusta ja röntgentutkimusta. Nutritionaalisissa luusairauksissa hoitona on ruokinnan tasapainottaminen. Varhainen diagnosointi on tärkeää, sillä ossifikaation häiriöt voivat johtaa vakaviin deformiteetteihin ja edelleen osteoartroosiin.Deformiteettejä voidaan jossain määrin korjata kirurgisesti. Hypertrofinen osteodystrofia eli HOD on etiologialtaan kiistanalainen sairaus. HOD:ia esiintyy pääasiassa suuri-ja jättikokoisilla roduilla.Sairastumisikä vaihtelee kahdesta kahdeksaan kuukauteen. Sairaus affektoi bilateraalisesti putkiluiden metafyysejä: yleisimmin radiuksen, ulnan ja tibian distaaliset metafyysit. Metafyysialueet ovat kivuliaat, kuumat ja turvonneet. Lisäksi on yleisoireita: kuumetta, depressiota ja anoreksiaa. Kuolemantapauksia on raportoitu. HOD paranee spontaanisti, mutta useita relapseja saattaa esiintyä.Hoitona on kipulääkitys ja muu tukihoito. Ruokinnan tarkistus on syytä suorittaa. EKK:lla HOD:in hoidossa on kokeiltu klodronaattia(Bonefos) hyvin tuloksin. Nyt tehdyssä vertailussa klodronaattia ei käytetty. Tulokset olivat hyvät; lukuunottamatta yhtä koiraa, jolla tyypillisten HOD:in radiologisten muutosten lisäksi oli leventyneet kasvulinjat, osteokondroosia, carpus valgus ja genu valgum. Aineiston koirien kliininen ja radiologinen kuva sekä laboratoriotulokset vastasivat kirjallisuudessa esitettyjä tietoja. HOD:in radiologiset löydökset: 1. röntgenharva epäsäännöllinen poikittainen raita metafyysissä hiukan kasvulinjan yläpuolella 2. röntgentiheyden lisääntyminen metafyysissä 3. metafyysin leventyminen 4. normaali kasvulinja, epifyysi ja corteksit 5. periostoreaktio tai periostin ulkopuolinen kalkkeuma voi esiintyä 6. pehmytosaturvotus
  • Sneck, Timo (2002)
    Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset käytännöt eivät ole keskittyneet tulevaisuustietoa hyödyntävien toimijoiden suoraan ohjaamiseen. Toimeksiantoina on tehty skenaarioita tai vastaavia pitkän aikavälin mahdollisuuksia luotaavia analyyseja. Ennakointityön toiminnalliselle hyödyntämiselle on kehittynyt selvä kysyntä. Tulosteiden hyödynnettä-vyyttä on vaikeuttanut asenne, jonka mukaan on mahdotonta tehdä varmoja ennusteita. Huomaamattaan tulevaisuudentutkijat ovat vältelleet luomasta kykyä tehdä tarkkoja ennusteita. Usean toimijan yhteisen ennakointi- ja ohjantajärjestelmän rakenne luo uuden näkökulman ymmärtää ennakointitulosteen merkitys. Tapausesimerkki kerrallaan tutkimuksessa kehitettiin uutta tapaa kytkeä tulevaisuus-tietoutta organisaatioiden toiminnan ohjaukseen. Ensimmäisessä tapausesimerkissä nousi välttämättömäksi eriyttää tulevaisuutta muokkaavien innovaatioiden valmistelu sekä tulosta hyödyntävän toimijan vaikutuksen ulkopuolella olevat muutospaineet. Seuraava vaihe oli kytkeä ennakoitavien ilmiöiden rakennemuutokset ennakointi-mene-telmien perustaksi. Tätä seurasivat tapausesimerkit, joissa kehiteltiin tapoja koordinoida toimijoiden yhteistoiminta ennakointitulosteiden tuottamisessa sekä hyödyntämisessä. Niistä siirryttiin kehittämään ohjannassa tarvittavia elinkeinojohtamisen toteutusalustoja. Näitä ovat työvoiman porrasnostomalli sekä avoin teknologiastrategia, joilla julkinen kehittäminen ja yritysten menestyminen saatiin kytkettyä toisiinsa. Tutkimustuloksena kehittyi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, jonka avulla toimijat voivat koordinoida yhteistoimintaa tuottaessaan ja hyödyntäessään tietoa. Järjestelmän sisältämillä tiedon osatekijöiden prosessointitavoilla käytettävän tiedon täsmällisyyttä ja hyödynnettävyyttä voidaan teknisesti kehittää siihen pisteeseen asti, jolloin hyödyntäjän on tehtävä ratkaiseva päätös. Vastaavasti tutkimus esittää tapoja, joilla kehitteillä oleviin kestävää kasvua tuottaviin toimintoihin osataan laittaa oikea panostus kehitystyön eri vaiheissa. Kehitettävä tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma luo siltaa lyhyen aikavälin toimintojen sitomiselle globaalin vastuunoton haasteiden läpivientiin. Läpi-vientitapa perustuu kestävän työllisyyden ja menestystuotehakuisen yritystoiminnan varaan. Paradigman mukainen tulevaisuudentutkimus ei ole kertaluontoisten asiantuntija-arvioiden kehittämistä, vaan tiukan strategian mukaan tehtävää tutkimusta.
  • Majamaa, Johanna (1997)
    Kilpirauhasen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kartoitustutkimuksessa tutkittiin verinäyttein 170 aikuiselta ei-aikaisemmin sairaaksi todetulta suursnautserilta tyroksiini (T4), kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH), kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot (punasolumäärä,hematokriitti ja hemoglobiini). Verinäytteenoton yhteydessä koirille tehtiin yleistutkimus ja kyselymahdollisista oireista erillisellä kaavakkeena. Vajaatoiminnan diagnoosin epäily asetettiin T4-TSH-suhteen perusteella. Kolesteroli, leukosyytit ja punasoluarvot eivät tässä tutkimuksessaolleet merkityksellisiä taudin määrityksessä. T4-TSH-suhteen lukuarvo < 30 katsottiin viittaavan hypotyreoosiin ja lukuarvo < 12 antaavarman diagnoosin. Noin 22 % tutkituista suursnautsereista sai tuloksen < 30 ja 12 % saituloksen < 12. Yleisimmät oireet sairaiksi epäillyillä koirilla olivat karvapeitteen ja ihon ongelmat,kuten karvattomuus, kuiva karva ja hilseily. Kartoitustutkimuksen toinen osuus koostui aiemmin hypotyreoottiseksi diagnostisoitujensuursnautsereiden kyselytutkimuksesta. Kyselykaavakkeita palautettiin 22 kpl. Keskimääräinenoireiden alkamisikä oli 4,5 vuotta. Yleisimmät oireet olivat haluttomuus (82 %), hilseily (68 %),alentunut kylmänsieto (59 %), kuiva karva (59 %) ja karvattomuus (59 %). Hypotyreoosindiagnoosi perustui useimmissa tapauksissa (91 %) kliinisiin oireisiin ja T4-määritykseen. Kaikistakoirista 59 % oli saanut viitealueella olevan T4-pitoisuuden, joka taas vahvasti viittaa normaaliinkilpirankiaseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kilpirauhasen normaali fysiologia, hypotyreoosin etiologia,kliininen kuva, kilpirauhasen toiminnan tutkiminen, diagnoosin asettaminen, hoito ja ennuste.Kilpirauhasen toiminnan tutkimisessa uutta on TSH:n pitoisuuden määritys ja sen tulkitseminenyhdessä T4:n kanssa.
  • Keränen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2014)
    Cardiac transplantation is one of the most effective therapies for end-stage heart disease. Short-term survival is good, whereas long-term survival remains relatively poor due to chronic rejection and immunosuppression related morbidities. Early injury of the allografts during brain death donation, organ preservation, ischemia-reperfusion, and alloimmune response may have devastating effects on long-term survival of cardiac allograft recipients. The common denominator for all of these is ischemia. Transcription factor hypoxia-inducible factor-1 (HIF-1) is the master regulator of gene transcription during low oxygen (O2) tension. HIF-1 regulates most of the major adaptive functions that promote survival during cellular stress, particularly during hypoxia. HIF-1 also couples with nuclear factor-κb (NF-κB), thus connecting the two innate stress responses: hypoxic response and innate immunity. The activity of HIF-1 is dictated by the stability of the O2-sensitive subunit HIF-1α. The role of HIF-1 in cardiac transplantation is virtually unknown. Our results show that the HIF-1 pathway is activated during allograft ischemia, ischemia-reperfusion injury, and acute and chronic rejection in the rat. Pharmacological augmentation of the HIF pathway in the donor enhanced ischemia-reperfusion injury, whereas in the recipient it had anti-inflammatory effects and prolonged survival in the rat. Transgenic augmentation of the HIF-pathway in the recipient myelomonocytic cells prevented the development of acute rejection and prolonged survival in mice. Cardiomyocyte-targeted gene transfer of HIF-1α reduced cardiomyocyte apoptosis and the development of cardiac allograft vasculopathy in the rat. The results of this experimental study indicate that HIF-1 has a pivotal role in cardiac allografts. Accumulation of HIF-1α reflects injury of the allograft and could be used as a marker of ischemic injury that requires medical attention. Augmentation of the HIF pathway cell-specifically appears to diminish cardiac allograft rejection, whereas wide-ranging non-targeted HIF stabilization in the transplant may have a detrimental outcome.
  • Kujala, Tuomas (2012)
    Tutkielmassa tutustutaan Markov-prosesseihin sekä niiden soveltamiseen vakuutusten hinnoittelussa. Sovellusvaiheessa tutkitaan erityisesti kolmitilaista työkyvyttömyysmallia sekä työkyvyttö- myysvakuutuksen nettokertamaksua. Tutkielman aluksi on tarpeellista määritellä Markov-prosessi sekä siihen liittyvät siirtymäintensiteetit. Näiden avulla voimme tutkia tarkemmin Markov-prosessin ominaisuuksia sekä esitellä ja määritellä sovellusten kannalta tärkeitä ominaisuuksia kuten Kolmogorovin di erentiaaliyhtälöt sekä polkutodennäköisyydet. Teoriaosuuden tavoitteena on konstruoida diskreettiaikaisen Markovketjun ja hyppyhetkien avulla stokastinen prosessi, joka osoitetaan lopulta olevan jatkuva-aikainen Markov-prosessi. Markov-prosesseille löytyy useita käyttömahdollisuuksia, mutta tässä tutkielmassa keskityt ään vakuutusalaan ja sovelletaan niitä vakuutusten hinnoittelussa. Markov-prosessien soveltamisessa on kuitenkin oltava aina hyvin kriittinen, sillä Markov-prosesseille ainoastaan nykytila on relevantti ennustettaessa tulevaisuuden tilaa. Historian "unohtaminen"vaikuttaa väistämättä saatuihin tuloksiin. Pohditaan sitä kuinka realistisia ennusteita saadaan ja kuinka niitä käyttää hyödyksi. Sovellusosiossa tutustutaan työkyvyttömyyseläkevakuutuksen hinnoitteluun nettokertamaksun avulla. Määritetään kolmitilainen markovilainen malli, jonka tiloina ovat 'työkykyinen', 'työkyvytön' ja 'kuollut'. Oletetaan, että vakuutettu on oikeutettu jatkuva-aikaiseen yhden rahayksik ön suuruiseen korvaukseen joutuessaan työkyvyttömäksi. Määritellään tämän mallin avulla Kolmogorovin di erentiaaliyhtälöitä hyväksi käyttäen vakuutuksesta aiheutunut nettokertamaksu kahdella tavalla, vakioisten ja ei-vakioisten siirtymäintensiteettien avulla. Tutkitaan nettokertamaksun suuruutta eri pituisille vakuutussopimuksille. Simuloidaan vielä lopuksi nettokertamaksu vakioisten ja ei-vakioisten siirtymäintensiteettien tapauksessa. Tarkastellaan simuloitujen arvojen ja laskettujen tarkkojen arvojen erotuksen suhdetta tarkkoihin arvoihin. Tutkielmassa on tarpeellista esitellä lyhyesti myös simuloimiseen tarvittava teoria sekä simulointialgoritmi, jota on käytetty Markov-prosessien simuloimisessa. Simulointi on toteutettu Matlab-ohjelman avulla. Tutkielman lukemista helpottaa todennäköisyysteorian ja henkivakuutusmatematiikan perusteiden tuntemus. Toisaalta lukemista on yritetty helpottaa muutamilla merkinnöillä sekä havainnollistavilla kuvilla.
  • Karppo, Mariliina (2004)
  • Nietosvuori, Leena (2001)
  • Piiroinen, Joakim (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan museokuluttajien kokemuksia museovierailun aikana. Tutkimus rakentaa tulkintaa museokuluttajien kokemuksista analysoimalla niitä hetkiä, jolloin kuluttajat kohtaavat museon tarjoaman palveluympäristön. Museokokemuksen analyysiin sovelletaan palvelumuotoilun teoriaa ja lähestymistapoja, jossa kontaktipisteiden merkitys nähdään merkityksellisenä kokemuksen muodostumisessa. Tutkimus pyrkii myös kehittämään museopalveluita, jotta museokuluttajille voidaan tarjota muistettavampia kokemuksia. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisin menetelmin havainnoimalla ja haastattelemalla museokuluttajia syyskuusta joulukuuhun 2013. Havainnointi suoritettiin Suomen kansallismuseon tiloissa haastattelujen ja juttutuokioiden lomassa. Haastatteluaineisto koostuu viidestä haastattelusta sekä 28 lyhyestä, keskustelumaisesta juttutuokiosta. Aineiston analyysissa on eritelty palvelukokemuksen syntymistä museotilassa sekä tyypitelty museokuluttajaryhmiä heidän kokemustensa perusteella. Tutkimuksen mukaan museokokemus muodostuu kolmesta osa-alueesta: museotunnelmasta, tarinoista ja oppimiskokemuksesta. Museotunnelma asettaa museovieraan tietynlaiseen rentoutuneeseen olotilaan. Rentoutunut olotila kumpuaa museon epäkaupallisesta ympäristössä, jossa toimitaan epäitsekkäästi toiset museovieraat huomioon ottaen. Museot toimivat myös tarinoiden välittäjinä itsestään toisille osapuolille, tarinat elävät aikaa ja voivat vaikuttaa vielä museovierailun jälkeenkin. Näyttelyistä etsitään lisäksi oppimiskokemuksia ja haastetta mielikuvitukselle. Museokävijät on tyypitelty tutkimuksessa kahteen tyyppiin: paljon ja harvoin museossa käyviin. Paljon museossa käyvät pystyvät nauttimaan museosta myös yksin ja heille museon tunnelma ja vaihtuvat näyttelyt ovat tärkeitä. Harvoin museossa käyvät hakevat helpompia elämyksiä osallistuttavista näyttelyistä ja heille on tyypillistä myös se, etteivät he saa kokemuksesta täyteläistä ilman sosiaalista kanssakäymistä. Kuluttajat hakevat yhä enemmän elämyksiä – myös museoista. Museon elämyksellisyyteen liittyy kaikkien aistien muodostama kokonaiskokemus. Moniaistisuuden lisäksi museokuluttajan osallistaminen näyttelyyn lisää näyttelyn elämyksellisyyttä.
  • Heliövaara-Peippo, Satu (Helsingin yliopisto, 2012)
    Menorrhagia significantly impairs the quality of life of many women and causes major health care costs. Hysterectomy has been the standard treatment for menorrhagia. Levonorgestrel-releasing intrauterine system (LNG-IUS) has been advocated as an alternative to surgery. The VuoKKo trial set out to compare the LNG-IUS and hysterectomy in the treatment of menorrhagia, and it consisted of 236 women, aged 35 49 years, referred for menorrhagia to the five university hospitals in Finland between 1994 and 1997. Of these women, 117 were randomized to treatment with hysterectomy and 119 to treatment with LNG-IUS. The follow-up visits took place at 6 and 12 months after treatment and again 5 and 10 years after randomization. The objective of this study was to compare the cost-effectiveness and effects on health-related quality of life (HRQoL), pain, lower urinary tract symptoms (LUTS) and cardiovascular disease (CVD) risk factors of these two treatment modalities during a 10-year follow-up. The continuation rate at 10 years was 94%. Of the 119 women assigned to LNG-IUS, 55 (46%) subsequently underwent hysterectomy over the 10-year period. HRQoL and psychosocial well-being improved during the first 5 years, but diminished between 5 and 10 years, presumably due to ageing. No significant differences emerged between the groups, but the overall costs per participant were lower in the LNG-IUS group ($3423) than in the hysterectomy group ($4937). Both hysterectomy and LNG-IUS decreased pain substantially. The occurrence of pain decreased most during the first 6 months and monthly frequent pain decreased most of all. Lower abdominal pain score (occurrence and intensity) decreased in both groups, but back pain score decreased only in the LNG-IUS group. Women treated by hysterectomy used more medication for urinary incontinence than women treated by LNG-IUS (12% vs. 1%, p=0.006). Urinary tract infections (34% vs. 14%, p=0.002), feeling of incomplete emptying (19% vs. 9%, p=0.04) and stress urinary incontinence (48% vs. 34%, p=0.04) were more common in women with hysterectomy than in LNG-IUS users. The CVD risk profile showed that women treated by hysterectomy had higher levels of inflammatory cytocines, TNF-α at 5 years (median 108.59 vs. 49.02 pg/ml) and hsCRP at 10 years (median 1.55 vs. 0.78 mg/ml) than women treated by LNG-IUS. Women treated by hysterectomy used more often estrogen therapy than women treated by LNG-IUS (56% vs. 27%, p PIENEMPI 0.001) 10 years after the treatment. LNG-IUS is a safe and cost-effective alternative to hysterectomy in the treatment of menorrhagia. The overall costs were approximately 31% lower in the LNG-IUS group than in the hysterectomy group. Both treatments have a favourable effect on HRQoL, but hysterectomy seems to predispose women more to CVD risk factors and LUTS over the long run.
  • Brummer, Tea (Helsingin yliopisto, 2012)
    In the 1990 s and up until 2002, annual numbers of hysterectomies for benign disease in Finland exceeded 10 000; only cataract surgeries and cesarean sections were more commonly performed on women. Hysterectomy is traditionally performed through laparotomy, meaning abdominal hysterectomy (AH), which currently is still the most common surgical approach for hysterectomy worldwide. In Finland, as well, a national cohort of hysterectomy for benign disease in 1996 showed AH as being the most common method, with 58%, but unlike in other nations, laparoscopic hysterectomy (LH) was fairly common, and performed for as many as 24%. Current guidelines state, that vaginal hysterectomy (VH) should be performed in preference to AH when possible. When VH is not possible, LH may avoid the need for AH; but LH is associated with an increased risk for urinary tract injuries. The aim of this study was to evaluate in a national setting the current trends of hysterectomy for benign disease, focusing on the incidence and risk factors for various complications. In addition, analysis concerns the coverage and effect of thrombosis and antibiotic prophylaxis. Prior to the national prospective FINHYST study in 2006, major complications of LH in 2000-2005 were analysed from the registers of the Patient Insurance Centre in Finland and compared to those of the previous decade. This register also served in verification of major complications involved in FINHYST, in which all 46 public hospitals where hysterectomies were performed collaborated, in addition to 7 private clinics. Detailed data were collected on intraoperative and on early- and late-onset postoperative complications. Risk factors for complications were analysed by logistic regression adjusted for confounders. In this thesis, also complications of FINHYST in 2006 were compared to the prospective national hysterectomy study in 1996, as a 10-year follow-up Since 2002, annual numbers of hysterectomies for benign disease in Finland gradually declined, and in 2007-2010 remained stable at an average 5 750 per year. By method, VH has been the most common approach in Finland since 2002, and LH surpassed AH in 2005. Urinary tract injuries, particularly ureter injuries with LH, were reduced to 0.3% in 2000-2005, representing a nearly three-fold reduction since the 1990 s. The FINHYST study in 2006, which covered 79.4% of national hysterectomies for benign disease, comprised 1 255 AHs (24%), 1 679 LHs (32%), and 2 345 VHs (44%), with respective overall complications occurring in 19.2%, 15.4%, and 11.7%, and major complications (organ injuries, reoperations or venous thromboembolism) in 4.0%, 4.3%, and 2.6%. No deaths occurred. Most bladder and bowel injuries were detected and repaired intraoperatively (88% and 83%). Risk factors for complications overall were adhesiolysis (OR 2.48), uterine size of 500 g or more (OR 1.44), and concomitant surgery (OR 1.28). Major complication risk factors were adhesiolysis (OR 2.41), more specifically bladder injuries associated with caesarean section (OR 4.01) and uterine size of 500 g or more (OR 2.88). Postoperative infections were associated with those overweight (OR 1.61), obese (OR 1.67), or extremely obese (OR 1.82), compared to those of normal weight. Pharmaceutical thrombosis prophylaxis (TP) was given to 64.8%. TP was associated with postoperative haemorrhage or haematoma in VH performed for prolapse (OR 4.82), and in AH (OR 2.87). Age of 55 or over reduced the risk for complications overall (OR 0.61), and for infections (OR 0.66); operative haemorrhage decreased with age. Antibiotic prophylaxis was given to 97.5%: cefuroxime alone to 38.5%, metronidazole alone to 9.9%, and metronidazole in combination with cefuroxime to 43.0%. Overall, 54% received metronidazole, which had no significant independent risk-reducing effect, nor any interactive effect when combined with cefuroxime, for total infections in any type of hysterectomy. Cefuroxime, however, had a risk-reducing effect (OR 0.29); also for all hysterectomy methods separately. No method was independently associated with complications, except for infections, for which AH, compared to LH, led to a risk for febrile events, wound infections, and urinary tract infections. Compared to AH, in both the hysterectomy methods (LH and VH) in which the vault is closed vaginally, the risk for pelvic infection was 5-fold. In conclusion, while numbers of hysterectomies in Finland have declined, the minimally invasive methods have overtaken AH. Such a trend promoting faster recovery from surgery has reduced complications, particularly infections. The follow-up also showed a reduction in ureter injuries in LH, and bowel injuries in VH. During the time that VH became the most common method for hysterectomy, its complications nearly halved.
  • Värränkivi, Leena (1992)
  • Haapanen, Kerttu (1956)