Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7343-7362 of 24771
  • Nykänen, Saara (2014)
    Tutkimus käsittelee seurakuntayhtymän päätöksentekoa. Päätöksentekoon liittyviä prosesseja ja perusteluita tarkastellaan sen kautta miten Vantaan seurakuntayhtymässä myönnettiin vaalikauden aikana taloudellista tukea eri järjestöille. Tutkimuksen kohteena ovat seurakuntayhtymän luottamustoimijat ja luottamuselinten toiminta. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy vallan käsite. Valta voi olla virallista tai epävirallista vaikutusvaltaa. Tarkastelen luottamustoimijoiden tapaa perustella päätöksiä sekularisaatioteorian ja John Rawlsin jaetun näkökulman teorian avulla. Ensimmäinen tarjoaa kontekstin yhteiskunnallisen keskustelun paineessa tapahtuvalle seurakunnan päätöksenteolle. Teorioista toinen puolestaan auttaa luokittelemaan esiintyviä perusteluita päätöksenteon kannalta keskeisiin ja vähemmän keskeisiin. Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Kirjallisen aineiston lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu seurakuntayhtymän luottamushenkilöiden haastatteluita, sekä taustoittava asiantuntijahaastattelu. Yksittäisen luottamushenkilön vallan määrä riippuu hänen asemastaan seurakunnan hallinnossa ja virallisen vallan ulkopuolisesta vaikutusvallasta. Vantaan seurakuntayhtymässä vaalilistoista kootut valtuustoryhmät olivat merkittävä osa luottamuselinten toimintaa. Ryhmille hahmottui kolme roolia, jotka olivat 1)Päätöksenteon tukeminen 2)Kannanmuodostuksen ohjaaminen ja 3) Päätöksenteon jakaminen viralliseen ja epäviralliseen tasoon. Vantaan seurakuntayhtymässä jaettiin tukia järjestöille matemaattisen kaavan avulla. Vaalikauden aikana tukien jakoperusteita muutettiin niin, että esimerkiksi osalta lähetysjärjestöistä leikattiin osa tuista. Luottamustoimijat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä siihen miten seurakunnan työntekijät valmistelivat päätöksiä. Kirkkoherrojen rooli seurakuntayhtymän hallinnossa osoittautui jännitteiseksi, osa luottamushenkilöistä olisi halunnut antaa kirkkoherroille enemmän muodollista valtaa, osa taas piti kirkkoherrojen vaikutusvaltaa sellaisenaan liian suurena. Tukien jakoperusteista on hahmotettavissa neljän ulottuvuuden kenttä. Ulottuvuudet ovat hengellinen – sekulaari, sekä joustamaton – joustava. Joustamattomat perustelut ovat sellaisia, joista ei olla valmiita luopumaan tai jotka hyväksytään päätöksenteon keskeisiksi perusteluiksi. Joustavat perustelut ovat sellaisia, joita voi käyttää keskustelussa yleisellä tasolla, mutta jotka eivät esimerkiksi kuulu luottamustoimijoiden jaettuun näkökulmaan aiheesta. Tukien jakoprosessissa tapahtui vaalikauden aikana muutos. Tuista tuli osa poliittista vallankäyttöä, muutokselle on löydettävissä sekä rakenteellisia että sisällöllisiä syitä
  • Silfverberg, Leena (1977)
  • Napola, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimuksessa selvitettiin kuusen itä- ja keskieurooppalaisten alkuperien menestymistä ja käyttömahdollisuuksia metsänviljelyssä Etelä-Suomessa. Tutkimuksen pääaineiston muodostivat 32 kuusen alkuperäkoetta, jotka Metsäntutkimuslaitos on perustanut vuosina 1959 87, sekä viisi muuta koeviljelystä, joissa on mukana ulkomaisia alkuperiä. Pääaineiston koeviljelykset sisältävät 149 ulkomaista alkuperää 16 maantieteelliseltä lähtöisyysalueelta. Alkuperät ryhmiteltiin alankoaineistoon (Baltia, Länsi-Venäjä, Valko-Venäjä ja Koillis-Puola) sekä vuoristoaineistoon (muiden muassa Böhmerwald, Sudeetit-Beskidit, Tatra ja Karpaatit). Kokeiden ikä oli mitattaessa 15 40 kasvukautta (keskimäärin 25 kasvukautta) istutuksesta. Eri koeviljelyksistä saadut tulokset muutettiin yhteismitallisiksi suhteuttamalla ne suomalaisten vertailuerien keskiarvoon. Tarkasteltuja kasvu- ja laatutunnuksia olivat pituus, rinnankorkeusläpimitta, rungon keskitilavuus ja puuston tilavuus sekä elävyys, poikaoksat ja korot. Korolla tarkoitetaan rungon kuoren halkeamaa tai muuta vaurioita, jossa on mustaa sienikasvustoa. Siemenen siirtomatkan eli leveys- ja pituusastesiirron sekä koepaikan lämpösumman vaikutusta elävyyteen, kasvuun ja rungon laatuun tutkittiin alankoaineistossa lineaarisen sekamallin avulla. Selitysasteet jäivät alhaisiksi. Korkein selitysaste oli poikaoksapuiden osuutta selittävällä mallilla, 38,7 prosenttia. Alankoaineistossa suhteellinen elävyys oli keskimäärin 97 prosenttia suomalaisten vertailuerien keskiarvosta (= 100) ja suhteellinen runkotilavuus 113 prosenttia. Koropuiden suhteellinen osuus oli alankoaineistossa 103 prosenttia ja poikaoksapuiden suhteellinen osuus 90 prosenttia. Käyttökelpoisin lähtöisyysalue metsänviljelyn kannalta on Viro. Virolaisia kuusialkuperiä voidaan viljellä Etelä-Suomessa alueilla, joiden lämpösumma on yli 1250 d.d. Länsi-Venäjän alkuperiä (Pihkova ja Novgorod) voidaan toistaiseksi suositella käytettäväksi vain etelärannikolla, koska sisämaassa ei ole näillä alkuperillä perustettuja koeviljelyksiä. Latvialaiset alkuperät menestyvät hyvin etelärannikolla ja paikoin sisämaassa, mutta niiden kasvatukseen liittyy kohonnut korovaurioiden riski. Valko-Venäjän ja Koillis-Puolan alkuperät ovat nopeakasvuisia, mutta korojen yleisyyden vuoksi niitä ei voida suositella käytettäväksi Suomessa. Keski-Euroopan vuoristoalkuperistä parhaiten menestyvät Böhmerwaldin, Tatran ja Karpaattien alkuperät. Näitäkään alkuperiä ei kuitenkaan voida suositella käytettäväksi Suomessa niiden kasvatukseen liittyvien riskien takia. Tutkimus vahvistaa oikeaksi nykyisen suosituksen, jonka mukaan Viron alkuperiä voidaan viljellä Suomessa Salpausselän eteläpuolella.
  • Pulkkinen, Kirsti (1985)
  • Kaski, Vuokko Karin (2005)
  • Bäckman, Johan (Poliisiammattikorkeakoulu, 2006)
    The Eastern Mafia Threat policy, crime phenomena, and cultural meanings An interdisciplinary research on the crime phenomena and the threat policy relating to the organized crime and the mafia of Russia and Estonia is based on 151 expert interviews, statistics, documents, research literature, and press material. The main part of the material consists of interviews of the Finnish, Estonian and Russian police authorities specialized in the problem of organized crime, and the reports on the crime situation drawn up in the Finnish diplomatic representations in Tallinn and St Petersburg. The interviews have been gathered in the years 1996-2001. The main theoretical tools of the research are constructivist research on social problems, and political psychology. Definitional processes of social problems and cultural semantic structures behind them are identified in the analysis and connected to the analysis of the crime cases. Both in the Anglo-American and Russian cultural frames there appears an inflated and exaggerated talk, according to which the mafia rules everything in Russia and is spreading everywhere. There is the traditional anti-Semitic paranoia in the core of this cultural symbiosis produced by Russian legal nihilism, the theory of totalitarianism of Sovietology, and the inertia of Russian anti-capitalism. To equate the Sicilian Mafia with Russia is an anachronism, since no empirical proof of systematic uncontrolled violence or absolute power vacuum in Russia can be found. In the Anglo-American policy of threat images, "the Russian mafia" was seen as a commodified conspiracy theory, which the police, the media, and the research took advantage of, blurring the line between fact and fiction. In Finland, the evolution of the policy of threat images proceeded in three phases: Initially, extensive rolling of refugees and criminals from Russia to Finland was emphasized in the beginning of the 1990's. In the second phase, the eastern mafia was said to infiltrate all over Finnish society and administration. Finland was, however, found immune to this kind of spreading. In the third phase, in the 21st century, the organized crime of Finland was said to be lead from abroad. In Finland, the policy of threat images was especially canalised to moral panics connected to "eastern prostitution". In Estonia, the policy of threat images emphasized the crime organized by the Russian authorities and politicians in order to weaken Estonia. In Russia, the policy of threat images emphasized the total criminalizing of society caused by criminal capitalism. In every country, the policy of threat images was affected by a so-called large-group identity, a term by Vamik Volkan, in which a so-called chosen trauma caused a political paranoia of an outer and inner danger. In Finland, procuring, car theft, and narcotics crimes were at their widest arranged by the Finnish often with the help of the Estonians. The Russians had no influence in the most serious violent crimes in Finland, although the number of assassinations were at least 5, 000 in Russia in the 1990's. In Russia, the assassinations were on one hand connected to marital problems, on the other hand to the pursuit of public attention and a hoped-for effect by the aid of the murder of an influential person. In the white-collar crime phenomena between Finland and Russia, the Finnish state and Finnish corporations gained remarkable benefit of the frauds aimed at the states of the Soviet Union and Russia in 1980's-21st century. The situation of Estonia was very difficult compared to that of Russia in the 1990's, which was manifested in the stagnation of the Estonian police and judicial authorities, the crimes of the police and the voluntary paramilitary organization, bomb explosions, the rebellion called "the jaeger crisis" in the voluntary paramilitary organization, and the "blood autumn" of Eastern Virumaa, in other words terror. The situation of Estonia had a powerful effect on the crime situation of Finland and on the security of the Finnish diplomats. In the continuum of the Finnish policy of threat images, Russia and the Russians were, however, presented as a source of a marked danger.
  • Heikkonen, Petri-Tapio (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkin työssäni itämansin temporaalisia infiniittirakenteita ja niiden käyttöä. Infiniittiset verbimuodot voidaan jakaa infinitiiveihin, partisiippeihin, teonnimiin ja konverbeihin. Temporaalisissa ilmauksissa tyypillisiä ovat konverbit. Mutta myös partisiipin ja postposition sanaliitot ovat yleisiä. Työssäni kuvaan valtaosan itämansin nominaalimuodoista. Itämansiin on muodostunut kaksi myöhäissyntyistä konverbia vanhan k-konverbin lisäksi. Uusista konverbeista toinen on muodostunut suffiksoituneesta postpositiosta. Toinen puolestaan on verbin vanhan nominaalimuodon ja maa-sanan yhdyssana, joka on alun perin tarkoittanut tekopaikkaa mutta on sittemmin kieliopillistunut tarkoittamaan itse tekemistä. Yleisin tapa ilmaista tapahtumien temporaalisia suhteita on itämansissa kuitenkin verbin aktio- tai partisiippimuodon ja postposition sanaliitot. Temporaalisia postpositioita on useita, ja ne kaikki ilmaisevat erilaisia temporaalisia suhteita. Käsittelen työssäni myös infiniittimuotojen syntaktista käyttöä. Nominaalimuodoissa ei ole morfologista oppositiota aktiivi- ja passiivimuotojen välillä, mutta niitä voidaan käyttää sekä aktiivi- että passiivimuodon tapaan. Sekä nominaalimuodon että lauseen predikaatin mahdolliseen passiiviin vaikuttaa kielen järjestelmän pyrkimys saada näille sama subjekti. Temporaalisten infiniittirakenteiden aikasuhteet jäävät tutkimuksessani osin selvittämättä. Työstäni käy kuitenkin ilmi, että itämansiksi tapahtumien saman- tai eriaikaisuutta ilmaistaan monessa tapauksessa eri lailla kuin suomen kielessä.
  • Tapanila, Päivi (2004)
    Tutkielma käsittelee Itämeren alueen maiden kaupan kehitystä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä 1990-luvulla. Siinä tarkastellaan kaupan potentiaalia, jota voidaan selittää painovoimamallin avulla. Painovoimamallia on 1960-luvulta lähtien sovellettu integraatiotutkimukseen. Potentiaalisella kaupalla tarkoitetaan muuttujien pohjalta estimoitua ja estimoitujen kertoimien perusteella määräytyvää kaupan arvoa kahden maan välillä. Tärkeimpiä kaupan potentiaaliin vaikuttavia tekijöitä ovat viejä- ja tuojamaiden bruttokansantuotteet sekä maiden välinen etäisyys. Tutkielmassa seurataan myös painovoimamallin ja sen taustalla vaikuttavien teorioiden kehitystä viime vuosikymmeninä. Teoriaperustelut ovat moninaisia, eikä yhtä oikeaa perustelua voida määritellä. Teoriaperustelut pohjautuvat mikrotaloustieteeseen, perinteisiin kaupan teorioihin ja uuteen talousmaantieteeseen; tällä luokittelulla esitellään mallin logiikan ymmärtämiseen vaikuttaneita tutkimussuuntauksia. EU:n integraatio Itämeren alueella, pohjoisen ulottuvuuden ja Itä-Euroopan erityispiirteet sekä alueen kauppasopimukset, joita tutkielmassa myös esitellään, toimivat teoriaperusteluiden lisäksi tutkielman empiirisen osan tukena. Empiirinen tutkimus käsittelee kaupan potentiaalisia tasoja ja potentiaalin kehitystä Itämeren alueen maissa vuosina 1992–2001, kun Baltian maissa, Puolassa ja Venäjällä tapahtui suuria taloudellisia ja rakenteellisia muutoksia; muutokset olivat osittain samanlaisia, mutta maiden välillä oli myös suuria eroja. Tutkielmassa selvitetään mallin selityskykyä Itämeren maiden aineistoon. Painovoimamallin pohjalta saadaan suuntaa antavia tuloksia; tässä tutkimuksessa uutta on kymmenestä vuodesta koostuvan tarkastelujakson valinta. Tuloksena havaitaan, että kaupan volyymit ovat kasvaneet moninkertaisiksi vuosien 1992 ja 2001 välillä. Venäjän-viennin potentiaalia ei ole hyödynnetty tarpeeksi, eivätkä Baltian maat, Puola ja Venäjä ole hyödyntäneet potentiaaliaan Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Baltian mailla on käyttämätöntä potentiaalia Puolassa ja Puolalla Baltian maissa, eivätkä Suomi, Ruotsi ja Tanska ole hyödyntäneet potentiaaliaan Baltian maissa ja Puolassa. Baltian maat ovat talouskehityksen ja kaupan esteiden vähenemisen myötä kyenneet hyödyntämään potentiaaliaan entistä paremmin. Venäjän vuoden 1998 talouskriisin vaikutus näkyi negatiivisena Baltian Venäjän-viennissä, mutta potentiaaliseen kauppaan se ei vaikuttanut. Baltian maiden toipuminen talouskriisistä näkyy taantuman jälkeisenä nopeana kaupan volyymin kasvuna. Tutkielman tärkeimmät lähteet: BERGSTRAND, J. H. (1985): The Gravity Model in International Trade: Some Microeconomic Foundations and Empirical Evidence; ERKKILÄ, M. – WIDGRÉN, M. (1994): Suomen ja Baltian kaupan potentiaali ja suhteellinen etu; PAAS, T. (2000): Gravity Approach for Modeling Trade Flows between Estonia and the Main Trading Partners.
  • Piipponen, Jussi (2002)
    Tutkimus tarkastelee Itämeren alueen käsitettä. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata poliittisten toimijoiden Itämeren alueelle antamia merkityksiä eurooppalaisessa politiikassa 1980-luvun lopulta alkaen. Tutkimuksessa omaksutusta lähtökohdasta katsottuna Itämeren alueen määritelmät ovat tärkeässä osassa alueellisen kokonaisuuden muodostamisen prosessissa, alueen rakentamisessa. Itämeren alueen käsitteen analyysi nojaa yhtäältä niin kutsutun kriittisen käsitehistorian tutkimusmenetelmään, toisaalta tutkimus liitetään myös kansainvälisen politiikan tutkimuksen alueiden rakentamisen lähestymistapaan. Huomion kohteeksi on valittu joukko Itämeren aluetta määrittäviä yhteistyön verkostoja ja instituutioita sekä myös laajempia eurooppalaisia yhteistyön rakenteita, jotka ovat osallistuneet Itämeren alueen määrittelyyn. Vahvimmin nousevat esille valtioiden välisen Itämeren neuvoston ja Euroopan unionin puhe Itämeren aluetta yhdistävistä tekijöistä ja alueellisen politiikan asialistasta. Primaariaineistona on edellä mainittujen yhteistyön instituutioiden julkilausumia ja asiakirjoja. Sekundaariaineiston osalta tutkimus nojaa paljolti vilkkaaseen pohjoismaiseen keskusteluun Itämeren alueesta. Itämeren alueen käsitteen käyttötapojen analyysin pohjalta esitetään, että alueelle on annettu kylmän sodan hiipumisesta alkaen kuusi päämerkitystä: Itämeren alue demokraattisena yhteisönä, Itämeren alue taloudellisen yhteistyön alueena, Itämeren alue ympäristöyhteistyön alueena, Itämeren alue monitasoisena yhteistyöverkostona, Itämeren alue historiallisena ja kulttuurisena alueena sekä Itämeren alue turvallisuuspolitiikan alueena. Lisäksi päämerkitysten sisältä voidaan osoittaa käsitteelle annettuja lisämerkityksiä. Itämeren alueen käyttötavat viittaavat suurelta osin läntiseen asialistaan alueella. Itämeren alueen käsitteen tarkastelun myötä osoitetaan, että Itämeren alue on suurelta osin läntisten toimijoiden projekti entisen idän vakauden varmistamiseksi. Lisäksi 1990-luvun kuluessa Euroopan unioni on määrittänyt aluetta yhä vahvemmin.
  • Luoma, Terhi (2007)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Itämeren alueen pohjoismaiden ja Iso-Britannian talouksien pitkän aikavälin vuorovaikutus- ja kausaalisuussuhteita kultakannan aikana, eli vuosina 1870–1913, ja toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1946–2001. Itämeren alueen pohjoismailla tarkoitetaan Suomea, Ruotsia ja Tanskaa. Tarkastelun kohteena tässä tutkielmassa ovat erityisesti Itämeren alueen pohjoismaiden pareittaiset pitkän aikavälin vuorovaikutus- ja kausaalisuussuhteet sekä se, onko Iso-Britannian talous vaikuttanut kausaalisesti Itämeren alueen pohjoismaiden talouksiin. Tutkimusaineistona käytetään Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Iso-Britannian logaritmoituja asukasmääriin suhteutettuja bruttokansantuotteiden aikasarjoja. Bruttokansantuotteet suhteessa asukasmääriin on esitetty vuoden 1990 Geary-Khamis-dollareina. Tutkimuksessa pyritään selvittämään talouksien mahdollista pitkän aikavälin vuorovaikutussuhdetta tarkastelemalla, ovatko prosessit yhteisintegroituneita. Yhteisintegroitumisen toteamiseen käytetään Johansenin menetelmää. Jos prosessit ovat yhteisintegroituneita, niin niistä muodostetaan virheenkorjausmalleja. Talouksien mahdollisia kausaalisia suhteita tarkastellaan Granger-kausaalisuuden testausmenetelmän avulla. Tutkielmassa paneudutaan myös näiden testausmenetelmien ja mallien taustoihin. Itämeren alueen pohjoismaiden prosessit vaikuttivat olevan integroituneita astetta yksi sekä kultakannan aikana että toisen maailmansodan jälkeen. Iso-Britannian prosessi oli vuosina 1946–2001 trendistationaarinen, mutta kultakannan aikana se saattoi olla joko trendistationaarinen tai integroitunut astetta yksi. Kun tarkasteltiin Itämeren alueen pohjoismaiden pareittaisia pitkän aikavälin vuorovaikutussuhteita vuosina 1870–1913 ja 1946–2001, havaittiin, että Suomen ja Ruotsin talouksien välillä vaikutti olevan pitkän aikavälin vuorovaikutussuhde kultakannan aikana mutta ei toisen maailmansodan jälkeen. Lisäksi havaittiin, että Tanskan talous on vaikuttanut Granger-kausaalisesti Suomen talouteen kultakannan aikana. Ruotsin ja Tanskan talouksien välillä vaikutti tarkastelun perusteella olevan pitkän aikavälin vuorovaikutussuhde sekä kultakannan aikana että toisen maailmansodan jälkeen. Iso-Britannian talous on vaikuttanut Granger-kausaalisesti Itämeren alueen pohjoismaiden talouksiin kultakannan aikana riippumatta siitä, oliko Iso-Britannian prosessi trendistationaarinen vai integroitunut astetta yksi vuosina 1870–1913. Vuosina 1946–2001 Iso-Britannian prosessi ei vaikuttanut Granger-kausaalisesti Itämeren alueen pohjoismaiden prosesseihin, mutta Itämeren alueen pohjoismaiden prosessit vaikuttivat Granger-kausaalisesti Iso-Britannian prosessiin. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat seuraavien kirjoittajien artikkelit: Dolado ja Lütkepohl (1996), Doornik (1996), Elliott, Rothenberg ja Stock (1996) ja Teräsvirta (2004). Lisäksi seuraavien kirjoittajien kirjat olivat tärkeitä: Hamilton (1994), Kenwood ja Lougheed (1999) ja Lütkepohl (2005). Tutkielman aineiston lähteinä käytettiin Maddisonin kirjoja (1995, 2003).
  • Turkmen, Ayhan (2014)
    Tutkimuskohteina ovat Itämeri ja Mustameri sekä niiden valuma-alueet. Tutkimus perustuu pääasiassa viimeaikaiseen kirjallisuuteen. Tutkielmassa on pyritty selvittämään kahden meren ympäristöongelmia sekä altaiden geologisen kehityksen ja muiden tekijöiden vaikutusta niihin. Mustameren ja Itämeren altaan varhainen geologinen historia eroaa toisistaan. Itämeren allas (~2,5 Ga BP) on selkeästi vanhempi kuin Mustameren allas (~299 Ma BP) ja niiden muodostumisprosessit eivät suoraan liity toisiinsa. Kvartäärikauden jäätiköitymisvaiheet ovat olleet voimakkaita koko Itämerellä, kun taas Mustamerellä vain korkeimmat alueet ja joitakin osia altaan pohjoisalueella ovat olleet mannerjäätikön peitossa. Altaiden viimeinen yhteys valtamereen on tapahtunut lähes samaan aikaan, mikä on arvioiden mukaan Itämerellä noin 8,5–6,5 ka BP ja Mustamerellä noin 9,4–8,4 ka BP. Mustamerellä ja Itämerellä merkittävimmät ympäristöongelmat ovat rehevöityminen, liikakalastus, vieraslajit, raskasmetallit ja haitalliset aineet. Yleisesti katsottuna antropogeenisen vaikutuksen aiheuttama ekosysteemin muutos on Itämerellä suurempi kuin Mustamerellä. Ravintoaineiden ja saasteiden virtaus tapahtuu erityisesti Mustameren luoteisosiin, missä tapahtuu suurten jokien (Tonava ja Dnepr) virtaus. Itämerellä taas rehevöityminen on laaja-alaista ja esiintyy lähes koko altaassa. Ravintoaineiden vähennyksen vaikutus ja meriekosysteemin palautuminen saattaa kestää vielä vuosikymmeniä. Raskasmetallien ja haitallisten aineiden ei ole havaittu aiheuttaneen merkittävää saastumista molemmissa merissä. Liikakalastus ja vieraslajien leviäminen taas osoittaa aiheuttaneen Mustamerellä suurempaa vahinkoa kuin Itämerellä. Mustamerellä ja Itämerellä on tehty useita ympäristösuojeluohjelmia, jotka ovat painottuneet erityisesti Itämereen EU:n toimenpiteiden ansiosta. EU:n vaikutuksen voidaan ajatella kasvavan tulevaisuudessa myös Mustamerellä, sillä EU:n uusimmat jäsenvaltiot (Bulgaria ja Romania) sekä jäsenyysehdokasmaa Turkki ovat Mustamerta ympäröiviä maita.