Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7363-7382 of 24576
  • Karhula, Tuomo (2012)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää jakojuuriviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutusta tomaatin sadontuottoon nykyaikaisessa kasvihuoneessa. Tutkimuksessa selvitettiin, tuottaako uusi kasvualustaratkaisu, jakojuuriviljely, suuremman sadon kuin tavanomainen viljely. Lisäksi selvitettiin syntyykö koejärjestelyssä tomaatin hedelmän laadullisia eroja ja onko veden käytön tehokkuudessa eroja. Tutkimus tehtiin MTT Piikkiössä 3.4.–24.11.2009 kasvihuoneviljelynä. Käsittelyjä oli kaksi: tavanomainen viljely ja jakojuuriviljely, jossa tomaatin kasvualusta on jaettu kahteen osaan. Tavanomaisessa viljelyssä lannoiteliuoksen johtokyvyt olivat samat kasvualustan molemmilla puolilla, kun taas jakojuuriviljelyssä lannoiteliuoksien johtokyvyt olivat erilaiset. Toiselle puolelle kasvualustaa annettiin laimeaa lannoiteliuosta ja toiselle puolelle annettiin väkevää lannoiteliuosta. Kirjallisuuden mukaan korkeammalla johtokyvyllä voidaan saada paremman laatuisia tomaatteja, mutta riski piilee siinä, että korkea johtokyky laskee tuotetun sadon määrää. Liian matala johtokyky estää kasvia saamasta riittävästi ravinteita optimaaliseen sadontuottoon. Kun johtokykyä nostetaan ravinteita lisäämällä kasvin kasvu lisääntyy kunnes johtokyky saavuttaa optimitason. Tämän jälkeen kasvi kärsii kuivuudesta, koska liuoksessa oleva veden määrä ei ole riittävä. Tämän lisäksi kasvin ravinteiden otto häiriintyy näkyen mm. kalsiumin puutoksena mikä voi johtaa latvamädän syntyyn. Jakojuuriviljely voi mahdollistaa sekä ravinteiden että veden riittävään saannin. Viljelyn aikana johtokyvyt kasvualustassa pysyivät miltei koko ajan tavoitearvoissaan. Koejakson aikana tavanomainen viljely tuotti tilastollisesti merkitsevästi enemmän kauppakelpoista satoa kappalemäärässä mitattuna. Latvamätä oli suurin yksittäinen tekijä, joka laski kauppakelpoisen sadon määrää. Vedenkäytön tehokkuus laskettiin jakamalla kasvin tuottama kauppakelpoinen sato koko viljelyn aikana kasvin käyttämän veden määrällä. Tuloksissa ei havaittu tilastollista merkitseviä eroja. Jatkotutkimuksella olisi hyvä selvittää, mitkä ovat sopivat johtokyvyt jakojuuriviljelyssä, jotta siitä saataisiin mahdollisimman suuri ja laadullisesti hyvä sato. Kirjallisuuden mukaan jakojuuriviljelyssä juuriston väkevältä puolelta voi tulla kasviin kuivuusstressi signaaleja, jotka haittaavat optimaalista sadon tuotantoa.
  • Knuuti, Juha (2002)
    Tutkielma käsittelee väestörakenteen ikääntymisestä aiheutuvia pay-as-you-go–eläkejärjestelmän ongelmia. Vastaan tutkielmassani kysymyksiin, miksi ainakin jossain määriin pay-as-you-go –järjestelmästä enemmän rahastoivaan eläkejärjestelmään päin siirtyminen on välttämätöntä sekä kuinka siirtymä olisi tehtävä. Pohdin myös, onko tällaisen eläkereformin läpivieminen poliittisesti mahdollista demokraattisessa yhteiskunnassa. Pay-as-you-go –eläkejärjestelmä ajautuu ongelmiin, koska jakojärjestelmässä nykyiset eläkkeet rahoitetaan samalla hetkellä elävien työntekijöiden eläkevakuutusmaksuista. Koska väestö ikääntyy hyvin nopeasti, ei eläkkeitä enää kyetä nykyisen jakojärjestelmän puitteissa hoitamaan. Rahastoiva järjestelmä kestäisi väestörakenteen muutoksen paremmin, koska siinä eläkevakuutusmaksut sijoitetaan korkoa tuottavasti pääomamarkkinoille. Rahastoiva järjestelmä poistaa myös huomattavasti poliittisia riskitekijöitä, joita syntyy, kun lama-aikoina eläke-etuuksien suuruutta joudutaan leikkaamaan. Sinnin (2000) mukaan riittää jos siirrytään rahastoivaan järjestelmään sen verran, että syntyvyyden vähenemisen aiheuttama inhimillisen pääoman puute korvattaisiin eläkkeitä rahastoimalla. Siirtyminen pay-as-you-go –järjestelmästä rahastoivaan järjestelmään on myös poliittisesti hankalaa, koska reformin takia vähintään yksi väestönosa joutuu kärsimään. Jo toimivasta pay-as-you-go –järjestelmästä hyötyvät eniten keski-iän ylittäneet, pian eläkkeelle jäävät henkilöt. He yleensä menettäisivät eniten mahdollisessa eläkereformissa. Tämän takia nuori sukupolvi äänestäisi reformin puolesta, kun taas vanhempi sukupolvi äänestäisi pay-as-you-go –järjestelmän jatkamisen puolesta. Väestön ikääntyessä yhä suurempi osa väestöstä hyötyy nykyisen pay-as-you-go –järjestelmän olemassaolosta. Browningin (1975) mukaan mediaaniäänestäjä kuuluu väestön vanhempaan ikäluokkaan. Tabellini (2000) on tutkinut, miksi varallisuutta vähemmistölle jakava sosiaaliturvajärjestelmä on poliittisesti elinvoimainen. Tabellinin tutkimuksen päätulos on, että jos työvoimassa palkkatulojen kesken vallitsee riittävän suuri eriarvoisuus, suurin osa äänestäjistä kannattaa sosiaaliturvajärjestelmää. Tällöin sosiaaliturvan taso on sitä laajempi, mitä suurempi bruttotulojen eriarvoisuus sekä vanhusten osuus väestöstä on. Keskeisimmät lähteet: Tabellini, G. (2000): A Positive Theory of Social Security. Scandinavian Journal of Economics 102(3). Sinn, H.-W. - Übelmesser, S. (2001): When Will the Germans Get Trapped in their Pension system ? NBER Working Paper No. 8503. Sinn H.-W. (2000): Why a Funded Pension System is Useful and Why it is Not Useful. International Tax and Public Finance, 7. Browning, E. (1975): Why the social insurance budget is too large in a Democracy. Economic Inquiry, Vol. XIII. Breyer, F. (1994): The political economy of intergenerational redistribution. European Journal of Political Economy 10. Mulligan, C. - Sala-I-Martin, X. (1999): Social Security in Theory and Practice (I): Facts and Political Theories. NBER Working Paper No. 7118. Averting the Old Age Crisis (1994): Policies to protect the old and promote growth. The World Bank. Oxford University Press.
  • Mielonen, Antti (2007)
    Länsimaissa väestön ikääntyminen aiheuttaa paineita eläkejärjestelmien rahoituksen järjestämiseen seuraavien vuosikymmenten aikana. Ikääntyminen johtaa jakojärjestelmän tuoton heikkenemiseen, samalla kun rahastoivan järjestelmän tuotto on pysynyt vakaana. Koska eläkejärjestelmistä päätetään demokraattisesti, jakojärjestelmästä rahastointiin siirtyminen ei kuitenkaan ole poliittisesti yksinkertaista vanhojen sukupolvien uponneiden kustannusten johdosta. Rahastointiin siirtyminen aiheuttaisi myös siirtymäkaudeksi uuden eläkemaksun perimisen, jota nuoremmat sukupolvet vastustavat. Tutkielmassa tarkastellaan, miten jakojärjestelmän poliittinen kannatus voidaan johtaa tilanteessa, jossa sen tuotto on rahastointia matalampi. Toinen osa tutkielmaa tarkastelee ikääntymisen sekä talouden tuottavuuden muutosten vaikutuksia avoimessa taloudessa toimivaan jakojärjestelmään. Tutkielmassa tarkasteltiin eläkemekanismeja pääasiassa kahden artikkelin kautta. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin suljetussa taloudessa toimivaa jakojärjestelmää Cooley ja Soaresin (1999) artikkelin pohjalta. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy tällöin mainemekanismi, jossa kunkin periodin toteutunut eläkemaksutaso määrää seuraavan periodin tason. Toisessa osassa tarkasteltiin avoimen talouden kehikossa jakojärjestelmän mekanismeja ikääntymisen ja tuottavuuden heilahtelujen suhteen Conde-Ruiz, Galasso, ja Profetan, (2005) artikkelin pohjalta. Tällöin talouden korkotaso on annettu. Päätuloksina voidaan todeta, että suljetun talouden suhteen jakojärjestelmä voi olla poliittinen tasapaino, vaikka mediaaniäänestäjän elinkaarieläkemaksujen ja eläketulojen erotuksen nykyarvo on negatiivinen. Tällöin talouden ollessa tasapainossa korko-, palkka- ja työntarjontapäätökset johtavat mallin kokonaistaloudellisessa kehikossa positiivisen eläkemaksutason äänestystasapainoon. Ikääntyminen aiheuttaa jakojärjestelmän tuoton heikkenemistä ja toisessa tarkastellussa mallitaloudessa, jossa korkotaso on annettu, se johtaa myös talouden tasapainotilassa eläkemaksujen nousemiseen, joka puolestaan johtaa eläkkeellesiirtymisen aikaistumiseen. Kun mallin hyötyfunktioon lisätään negatiivinen tulovaikutus, ikääntyminen johtaa laadullisesti samankaltaisiin tuloksiin. Toisaalta tällöin tulovaikutuksen ansiosta toimijoiden elinkaaritulojen pieneneminen eläkemaksujen kasvamisen johdosta johtaa eläkkeellesiirtymisen lykkääntymiseen, eli vapaa-ajan kysynnän pienenemiseen ja näin vaikuttaa lieventävästi jakojärjestelmän rahoitusongelmiin. Myöskin palkkaerojen kasvu johtaa samaan tulokseen. Näin tulovaikutuksen huomioiminen johtaa ikääntymisen vaikutusten lievenemiseen, erityisesti yhteiskunnissa joita kuvaa heikentynyt talouskasvu ja kasvaneet tuloerot.
  • Hartman, Mikko (2003)
    Työssä tarkastellaan eläkejärjestelmien roolia yhteiskunnassa. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle aiheuttaa suurimmassa osaa Eurooppaa huomattavia rasituksia käytössä oleville järjestelmille. Useimmissa maissa on käytössä niin kutsuttu jakojärjestelmä, jossa eläkkeellä olevien henkilöiden eläkkeet maksavat työssä käyvät työntekijät. Nykyisen kaltainen väestönkehitys on johtanut siihen, että työtätekevien määrä on laskussa. Mitä vähemmän työtätekeviä verrattuna eläkkeellä oleviin, sitä suuremmaksi yksittäiselle työntekijälle eläkerasitus muodostuu, olettaen, että eläke-etuuksia ei karsita. Tämän vuoksi eläkejärjestelmät ovat olleet useasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nykyisten järjestelmien kestävyys on kyseenalaistettu ja on esitetty, että maiden tulisi siirtyä enemmän rahastoiviin eläkkeisiin. Työn tarkoituksena on pohtia yhteiskunnallisesti ajatellen molempien pääjärjestelmien, jakojärjestelmän sekä rahastoitujen eläkkeiden, ominaisuuksia, luonnetta sekä esitellä molempien järjestelmien toimintaperiaatteet. Kun järjestelmät ovat esitetty, siirtyy keskustelu kyseisten järjestelmien kannattavuuteen ja kestävyyteen liittyviin tekijöihin. Näitä tekijöitä ovat väestörakenne ja sen muutokset, työuran suhde eläkeuraan sekä järjestelmien vaikutus säästämisasteeseen. Lisäksi työssä tarkastellaan mallin avulla eläkkeellesiirtymispäätökseen vaikuttavia tekijöitä, etenkin julkisen eläketurvan vaikutusta. Malli käsittelee henkilöiden eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä, ensiksi ilman julkista eläketurvaa ja sitten julkisen eläketurvan kera. Kyseisen mallin mukaan henkilöt siirtyvät aikaisemmin eläkkeelle, kun heille tarjotaan verovaroin kustannettu jakojärjestelmään perustuva eläketurva. Rahastoitujen eläkkeiden ja jakojärjestelmän rahoituksen kannalta tärkeäksi ominaisuudeksi nousevat sukupolvien väliset tulonsiirrot. Jakojärjestelmän rahoitusrakenne perustuu kyseisille tulonsiirroille, joiden ansiosta jakojärjestelmällä katsotaan olevan vakuutuksenomainen luonne. Tämä ominaisuus on tärkeä sukupolvien välistä riskinjakoa ajatellen. Rahastoiduissa eläkkeissä jokainen sukupolvi kerää itselleen rahaston, josta tulevat eläkkeet maksetaan. Jakojärjestelmässä nuorempi sukupolvi maksaa vanhemman eläkkeet, jolloin mahdollisen taantuman iskiessä vaikutukset jakautuvat molemmille sukupolville. Yhteiskunnallisesti ajatellen olisi oikeudenmukaista perustaa julkisen eläketurvan runko jakojärjestelmälle ja sen ympärille rakentaa rahastoiduista eläkkeistä järjestelmä eliminoimaan jakojärjestelmän negatiivisia vaikutuksia, esimerkiksi alentunutta työntarjontaa. Keskeiset teokset: Michel & Pestieau (1999) ja Enders & Lapan (1982).
  • Tuominen, Heta (Helsingin yliopisto, 2002)
    The aim of this study was to investigate the connection between teachers' burn-out and professional development. In addition, the study aimed at clarifying teachers' conceptions of the significance of in-service training on work-related well-being. The theoretical starting points of the study were based on a model of burn-out (Kalimo & Toppinen1997) and a model of teachers' professional development (Niemi 1989). Present study can be seen as an independent follow-up study for a working ability project called "Uudistumisen eväät" that was followed through in Kuopio. The study was carried out in two phases. First, the connection between teachers' burn-out and professional development was charted with the help of a quantitative survey study. 131 teachers participated in the survey. Some of them were from schools that participated in the working ability project and the remainder were from other schools in Kuopio. The questionnaire consisted of self-constructed instruments of burn-out and professional development. According to the results, burn-out and professional development were strongly correlated with each other. Burn-out was summed up in three factors: emotional exhaustion, feelings of depersonalization and low feelings of personal accomplishment. Professional development was summed up in four factors: personality and pedagogical skills, learning-orientation, social skills and confronting change. Personality and pedagogical skills and skills of confronting change were correlated strongest with burn-out and its symptoms. A teacher, who has not found his/her own personal way of acting as a teacher and who considers change as something negative, is more likely to become exhausted than a teacher, who has developed his/her own pedagogical identity and who regards change more positively. In the second phase of this study, teachers' conceptions of the significance of in-service training on well-being was investigated with the help of group interviews (n=12). According to the results, the importance of in-service training was significant on the well-being of teachers. It appeared that in-service training promotes well-being by providing teachers with motivation, professional development and the possibility of taking a break from teaching and cooperating with other teachers. It has to be based on teachers' own needs. It has to be offered to teachers frequently and early enough. If teachers are already exhausted, they will neither have enough resources to participate in training, nor will they have the strength to make good use of it in practice. Both professional development and well-being are becoming more and more essential now that society is changing rapidly and the demands set on teachers are growing. Professional development can promote well-being, but are teachers too exhausted to develop themselves? Professional development demands resources and teachers may regard it as a threat and an additional strain. When the demands are so high that teachers cannot cope with them, they are likely to suffer stress and see reduction of commitment to their work and its development as a means to survive. If teachers stop caring about their work and their own development, how can we expect them to promote pupils' learning and development? It should be considered in the planning and implementation of in-service training and in arranging teachers' working conditions, that teachers have enough time and resources to develop themselves. Keywords: Teachers, burn-out, well-being, professional development, in-service training
  • Korhonen, Anne (2006)
    Tämän hetken merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on työurien pidentäminen. Tähän on ensisijaisena syynä Suomen väestön ikärakenne ja sen muuttuminen tulevaisuudessa. Tämä muutos on erityisen nopeaa suurten ikäluokkien saavuttaessa vanhuuseläkeikänsä. Työelämän muutokset heijastuvat epävarmuuden kokemiseen. Työssä ilmenevien epävarmuus- ja uhkatekijöiden on taas havaittu olevan yhteydessä esim. varhaiseläkeaikeisiin. Työelämän uhkatekijöiden tarkastelu on näin ollen tärkeää työssäpysymistavoitteen kannalta. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työelämässä ilmenevät uhkatekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja työssä pysymisen suunnitelmiin. Työelämän uhkatekijöiden oletettiin olevan negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Lähtökohtaisena ajatuksena oli: mitä vähemmän uhkaavia asioita työntekijä kokee työelämässä, sitä tyytyväisempi hän on työhönsä ja sitä halukkaampi hän on pysymään työssä. Aineisto perustuu Kuntien eläkevakuutuksen tekemään Kuntatyö 2010 –tutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2003. Tässä tutkielmassa tutkittiin 20–64-vuotiaita kuntatyöntekijöitä (N = 2715). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (X²-testi), korrelaatioanalyysia, yksisuuntaista varianssi- ja kovarianssianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Selitettävinä muuttujina olivat työtyytyväisyys sekä työssä pysyminen, jota mitattiin varhaiseläkeaikeilla ja työssä yli 63-vuotiaana jatkamisen suunnitelmilla. Selittävinä muuttujina olivat työelämässä ilmenevät uhkatekijät (vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin, lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka, työkyvyttömyysuhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn ja uhka työtehtävien liiallisesta vaikeutumisesta) sekä erilaiset vakioitavat taustamuuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja toimiala. Tutkielman päähypoteesit saivat vahvistusta. Työelämän uhkatekijöistä kaikki muut, paitsi työttömyyteen liittyvä uhka, olivat negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen. Kun eri taustamuuttujat vakioitiin, työn vaatimustason liiallisen kasvun uhka (= työn liiallinen lisääntyminen ja vaikeutuminen) säilyi edelleen työtyytyväisyyttä huonontavana tekijänä. Uhkatekijöiden vaikutus työssä pysymiseen oli myös oletuksen mukainen: kaikki uhkatekijät työttömyysuhkaa lukuun ottamatta lisäsivät varhaiseläkeaikeita. Kun taustamuuttujat huomioitiin, työn vaatimustason nousuun liittyvän uhkan yhteys varhaiseläkeaikeisiin säilyi. Lisäksi ilmeni, että työkyvyttömyyden ja työn vaatimustason liiallisen nousun uhka olivat käänteisessä yhteydessä työssä jatkamisen suunnitelmiin yli 63-vuotiaana, mutta näiden uhkatekijöiden yhteys ei enää säilynyt, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Tuloksissa positiivista oli se, että kunta-alalla suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. He myös kokevat työnsä varsin turvatuksi, ja työkyvyttömyyden uhkaakin ilmeni melko vähän. Suurin uhkakuva kuntatyössä on työn vaatimustason liiallinen kasvu; erityisesti työmäärän lisääntymisen suhteen. Tämä uhka voi hyvinkin konkretisoitua lähivuosina ennustetun työvoimapulan vuoksi. Hyvä työn organisointi ja tulevaan muutokseen perusteellinen valmistautuminen voivat kuitenkin lieventää kunta-alalla työskentelevien huolia työelämän suunnasta ja näin edesauttaa kuntatyöntekijöiden pysymistä työssä mahdollisimman pitkään. Keskeiset lähteet: Argyle, M. (1989); Forma, P. & Väänänen, J. (toim.) (2004); Hakanen, J. (2004); Tuominen, E. (toim.) (2004).
  • Takkunen, Anna (2002)
  • Spolander, Kristiina (1995)
  • Tolonen, Ulla-Maija (1983)
  • Rajala, Janne (2014)
    Tutkielmassaanalysoidaan Kansainvälisen Jalkapalloliiton vuosina 2011–2013 toteuttamaa hallintouudistusta. Jalkapallo on vuosien saatossa kasvanut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi ja samalla sen kattojärjestönä toimiva Kansainvälinen Jalkapalloliitto on lisännyt poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaansa. Kehityksen myötä on herännyt kysymyksiä organisaation tilivelvollisuudesta. Aihe on osa laajempaa kansalaisjärjestöjen tilivelvollisuudesta käytävää keskustelua, johon myös erinäiset painostusryhmät ovat osallistuneet. Yksi näistä ryhmistä on Transparency International. Tutkielman tavoitteena on tutkia kyseisen painostusryhmän vaikutuspyrkimyksiä urheiluorganisaation julkiseen agendaan sen hallintoreformia koskevissa kysymyksissä. Analyysissa hyödynnetään niin agenda setting -teoriaa kuin kansalaisjärjestöjen tilivelvollisuutta käsittelevää teoriaakin. Agenda setting -teoriassa keskitytään poliittisen agendan eri tasoihin, kun taas kansalaisjärjestöjen tilivelvollisuutta käsittelevässä teoriassa painotetaan seitsemää eri tilivelvollisuuden mekanismia. Tarkoituksena on selvittää, mitkä Transparency Internationalin esittämät uudistusehdotukset päätyvät millekin Kansainvälisen Jalkapalloliiton poliittisen agendan tasolle ja onko samoille tasoille päätyneillä ehdotuksilla yhteisiä piirteitä tilivelvollisuuden mekanismien suhteen. Tutkielmassa keskitytään yksittäiseen tapahtumasarjaan ja kyse on siis tapaustutkimuksesta. Tutkielman aineisto koostuu molemman toimijan verkkosivuillaan julkaisemista julkisista teksteistä, jotka koskevat Kansainvälisen Jalkapalloliiton hallintouudistusta. Menetelmäksi tutkimukseen on valikoitunut teoriaohjaava sisällönanalyysi, sillä aineiston huolellisen luokittelemisen jälkeen sitä pyritään analysoimaan aiemmin valittujen teorioiden avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Kansainvälisen Jalkapalloliiton poliittisella agendalla ilmeni useita Transparency Internationalin esittämiä uudistusehdotuksia reformin yhteydessä. Tarkempi tarkastelu kertoo, että uudistusehdotuksen päätymiseen tietylle poliittisen agendan tasolle näyttää vaikuttaneen tilivelvollisuuden mekanismi, jota uudistus toteutuessaan vahvistaisi. Erityisesti vallan jakamista organisaation ulkopuolelle esittäneet uudistusehdotukset ovat jääneet useimmiten korkeintaan retoriselle tasolle. Kansainvälisen Jalkapalloliiton voidaan katsoa pyrkineen kehystämään asiakysymyksen hallintonsa uudistamisesta korostaen valitsemiaan asiakohtia ja niihin kohdistuneita toimenpiteitä. Transparency Internationalin toimintaa ei kuitenkaan voida pitää epäonnistuneena, sillä useita painostusryhmän esiin nostamia ehdotuksia seurasivat konkreettiset toimenpiteet ja he saivat näkemyksensä esille. Painostusryhmän toiminnan ristiriitaisuutta sen aiempiin toimintatapoihin voidaan osittain selittää toiminta-alueen erityispiirteillä.
  • Kekäläinen, Markku (Helsingin yliopisto, 2012)
    The doctoral dissertation James Boswell s Urban Experience in Eighteenth-Century London aims to reconstruct Boswell s urban experience according to five central themes. First, the distinction between country and city; secondly, the reception of the city as the imaginative reflection of multiplicities; thirdly, the city as a source of spectacular pleasure; fourthly, the metropolis as a scene of theatrical politeness; and finally, the metropolis as a locale of the libertine eroticism. The central argument of the thesis is that Boswell s urban experience included two culturally distant elements: the romantic sensibility on the one hand and the early modern, strongly aristocratic set of values and predilections on the other. Boswell s theory of politeness was possibly the most distinctive element of his urban experience. In the context of early-modern and eighteenth-century discussions about civility his conception of politeness had two seemingly inconsistent elements: its milieu was urban but its content was principally from the courtly code of politeness. Boswell was, like Joseph Addison or Samuel Johnson, a London gentleman of clubs and coffee-houses, but his principles of politeness had some typically courtly features and his ideal gentleman had obvious resemblances with the renaissance and baroque courtier. A significant detail in Boswell s gentlemanly figure was his libertine sexuality which can be seen as a logical element of his aristocratic ideal. The crucial characteristics were focused on the question of authenticity and theatricality. For Boswell, the art of pleasing was fundamentally a theatrical display, and he recognized the public self as an aesthetic artifact, a work of art which was a result of active fashioning of the self.
  • Heino, Anna (2004)
    Suomessa on jo lähes parinkymmenen vuoden ajan valmisteltu hedelmöityshoitolakia. Hedelmöityshoitoja koskeva lainsäädäntö koskettaa perustavanlaatuisia kysymyksiä ihmisyyden olemuksesta ja yhteiskunnan roolista. Hedelmöityshoidoissa yhteisön sosiaaliset ja moraaliset käsitykset kohtaavat teknologisen kehityksen luomat mahdollisuudet. Tässä tutkimuksessa keskityn vuoden 2002 hedelmöityshoitolakiesitykseen ja siitä käytyyn eduskuntakeskusteluun. Kartoitan tutkimuksessani eduskunnassa hedelmöityshoitolakiesityksestä käytyä konservatiivista keskustelua Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Perelman on yksi argumentaatiota painottavan retoriikan tutkimuksen keskeisimpiä teoreetikkoja. Perelmanin argumentaatioteorian perustana on arvopäätelmien järjellisen arvioimisen ongelma. Jos se halutaan ratkaista, on tutkittava, miten arvopäätelmää puolustavia tai vastustavia kantoja perustellaan ja miten ne saavuttavat uskottavuutensa. Retoriikan tutkimus ei ole yhtenäinen metodi tai koulukunta. Yhteistä alan tutkimuksille on kielen roolin ja merkityksen keskeisyys. Tässä tutkimuksessa olen kiinnostunut niistä tavoista, joilla konservatiivisessa keskustelussa perusteltiin vaatimuksia ja mihin nämä argumentit pohjautuivat. Erityisesti olen kiinnostunut konservatiivien perheeseen liittämistä merkityksistä. Konservatismi on ollut perhekeskustelussa merkittävässä roolissa, sillä ydinperhe on perinteisesti ollut konservatiivisen maailmankatsomuksen keskiössä. Konservatismi koettaa vastata niihin epävarmuuksiin, joita on syntynyt perhekäsitysten laajentuessa. Hedelmöityshoitolaista käydyssä keskustelussa konservatismi näyttäytyi ydinperheideaalin tavoitteluna ja perinteisten arvojen puolustamisena. Perinteisesti yksityiselle alueelle kuuluvaksi mielletty perhe nousee hedelmöityshoidoista käydyssä keskustelussa julkiselle areenalle ja poliittisen vallankäytön kohteeksi. Konservatismin viimeaikaisen vallan kasvun vaikutukset näkyvät poliittisessa elämässä Suomessakin. Vaikka Yhdysvaltoihin verrattavaa yhteiskunnallista moraalipaniikkia Suomessa ei ole syntynyt, myös täällä perheestä käydyt keskustelut ovat viime vuosien aikana voimistuneet. Hedelmöityshoitolakiesityksestä eduskunnassa käyty keskustelu on osa laajempaa perheeseen kohdistuvaa yhteiskunnallista kiistaa. Se voidaan tulkita kamppailuna eri perhemuotojen hyväksyttävyyden rajoista. Hedelmöityslakiesityksestä käyty keskustelu liittyy läheisesti perustavanlaatuisiksi koettuihin kategorioihin kuten perhe, vanhemmuus ja identiteetti. Näistä perhe toimii usein tulkintakehikkona, jonka osia muut tekijät ovat. Käsitykset perheestä – sen muodosta, jäsenistä, vallanjaosta ja rooleista – ovat lakiesityksestä nousseen kiistan kohteina. Heteroseksuaalisen ydinperheen aseman säilyttäminen ja vahvistaminen oli konservatiivisen argumentaatiostrategian päämäärä. Konservatiivien kamppailussaan hyödyntämät argumentaatiostrategiat voi jakaa kahteen ryhmään: luonnollisuusargumentteihin ja lapsen hyvinvointi -argumentteihin. Ne molemmat jakautuvat alaryhmiin. Niitä molempia käytettiin perusteluna heteroseksuaalisen ydinperheen valta-aseman säilyttämisen tärkeydelle. Niissä vedottiin tiettyihin universaaleiksi tukittuihin perusteisiin ja käsitteisiin, kuten ”luontoon” ja ”lapsen etuun”. Argumentaatiojuonteet eivät kuitenkaan aina olleet selvärajaisia, vaan sekoittuivat usein toisiinsa. Usein argumentaatioryhmät nivoutuivat yhteen muodostaen konservatiivisen tulkinnan mukaan kiistämättömän perustelun sekä ydinperheen ensisijaisuudelle että hedelmöityshoitojen kieltämiselle yksin asuvilta naisilta ja naispareilta. Argumentit lähestyivät hedelmöityshoitoja eri kannoilta, mutta päätyivät aina samaan lopputulokseen: ydinperhe on ainoa perhemalli, joka pystyy varmistamaan yksilöiden sekä yhteiskunnan tasapainoisen ja terveen kehityksen.
  • Seuranen, Pertti (1972)
  • Waldén, Ulla (1972)