Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7363-7382 of 25279
  • Hillilä, Markku (Helsingin yliopisto, 2010)
    Background: Irritable bowel syndrome (IBS) is a common functional gastrointestinal (GI) disorder characterised by abdominal pain and abnormal bowel function. It is associated with a high rate of healthcare consumption and significant health care costs. The prevalence and economic burden of IBS in Finland has not been studied before. The aims of this study were to assess the prevalence of IBS according to various diagnostic criteria and to study the rates of psychiatric and somatic comorbidity in IBS. In addition, health care consumption and societal costs of IBS were to be evaluated. Methods: The study was a two-phase postal survey. Questionnaire I identifying IBS by Manning 2 (at least two of the six Manning symptoms), Manning 3 (at least three Manning symptoms), Rome I, and Rome II criteria, was mailed to a random sample of 5 000 working age subjects. It also covered extra-GI symptoms such as headache, back pain, and depression. Questionnaire II, covering rates of physician visits, and use of GI medication, was sent to subjects fulfilling Manning 2 or Rome II IBS criteria in Questionnaire I. Results: The response rate was 73% and 86% for questionnaires I and II. The prevalence of IBS was 15.9%, 9.6%, 5.6%, and 5.1% according to Manning 2, Manning 3, Rome I, and Rome II criteria. Of those meeting Rome II criteria, 97% also met Manning 2 criteria. Presence of severe abdominal pain was more often reported by subjects meeting either of the Rome criteria than those meeting either of the Manning criteria. Presence of depression, anxiety, and several somatic symptoms was more common among subjects meeting any IBS criterion than by controls. Of subjects with depressive symptoms, 11.6% met Rome II IBS criteria compared to 3.7% of those with no depressiveness. Subjects meeting any IBS criteria made more physician visits than controls. Intensity of GI symptoms and presence of dyspeptic symptoms were the strongest predictors of GI consultations. Presence of dyspeptic symptoms and a history of abdominal pain in childhood also predicted non-GI visits. Annual GI related individual costs were higher in the Rome II group (497 ) than in the Manning 2 group (295 ). Direct expenses of GI symptoms and non GI physician visits ranged between 98M for Rome II and 230M for Manning 2 criteria. Conclusions: The prevalence of IBS varies substantially depending on the criteria applied. Rome II criteria are more restrictive than Manning 2, and they identify an IBS population with more severe GI symptoms, more frequent health care use, and higher individual health care costs. Subjects with IBS demonstrate high rates of psychiatric and somatic comorbidity regardless of health care seeking status. Perceived symptom severity rather than psychiatric comorbidity predicts health care seeking for GI symptoms. IBS incurs considerable medical costs. The direct GI and non-GI costs are equivalent to up to 5% of outpatient health care and medicine costs in Finland. A more integral approach to IBS by physicians, accounting also for comorbid conditions, may produce a more favourable course in IBS patients and reduce health care expenditures.
  • Väyrynen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksen tehtävänä on luoda itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Tutkimustehtävän asettamisen taustalla on ha-vainnot siitä, että uhri tyypillisesti käsitetään pelkäksi vallankäytön kohteeksi, ja että uhrius on voimattomuuden ja avuttomuuden kokemista. Tutkimuksen tavoitteina on näyttää, kuinka uhri voidaan käsittää pelkän kohteen sijasta toimijaksi, ja tuoda voimaannuttavia näkökulmia itsensä uhriksi kokevien ihmisten elämään. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tehdä näkyviksi käsit-teiden merkityksiä ja käsitteiden välisiä suhteita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi käsitteen uhri merkitys ja suhteet käsitteisiin toimijuus ja toiminta. Uhrin toimijuu-den ja toiminnan näkyväksi tekeminen on edellytys sille, että itsensä uhriksi kokeva ihminen voi nähdä ja löytää oman toimijuutensa. Tutkimuksen johdantoa seuraavassa luvussa määritellään käsite uhri ja luodaan katsaus uh-riudesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Tutkimuksen kohteeksi rajataan käsite uhri siinä merkityksessä, että uhri on ihminen, joka on vahingoittunut tai vaarassa vahingoittua. Tutkimuksen kolmannessa luvussa luodaan käsitteelliset edellytykset sille, että uhrin toimi-juutta ja toimintaa voidaan analysoida. Kolmas luku perustuu Jaana Hallamaan vielä julkai-semattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka, joka on tutkimuksen tärkein apuneuvo. Yh-teistoiminnan etiikassa Hallamaa tarjoaa kattavan käsitevälinepaketin kaikenlaisen inhimilli-sen toiminnan analysoimiseen. Lisäksi Hallamaan oivallus siitä, että vallankäyttö perustuu siihen, että kohdekin on toimija, tekee myös uhrin toimijuuden ja toiminnan analysoimisesta mielekästä. Tutkimuksen neljännessä luvussa analysoidaan, millaista on uhrin toimijuus ja toiminta. Ana-lysoinnin lähtökohdaksi otetaan se, että uhri toimii suhteessa uhkaan. Uhrin toimintavaihtoeh-dot puolestaan riippuvat siitä, millainen uhka on. Uhat jaetaan yhdeksään luokkaan uhan to-teutumisen vaiheen (ei vielä, juuri nyt, ei enää toteutuvat uhat), uhan aiheuttajan (tapahtuma, toinen agentti) ja uhan luonteen (sanktio-, resurssiuhat) perusteella. Uhkien luokittelun jälkeen määritellään, millaisia toimintavaihtoehtoja uhrilla on kussakin uhan luokassa. Tutkimuksen viidennessä luvussa vastataan tutkimustehtävään eli luodaan itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Kei-not ovat näkökulmia ja kysymyksiä, joiden avulla uhri voi 1. nähdä uhriutensa rajautuvan vain tilanteeseen, joka vahingoitti häntä, 2. nähdä oman toimintansa merkityksen ja mielekkyyden ja hyväksyä toimijuutensa ja 3. tarkastella toimintaansa nykyhetkessä ja kysyä, miksi itsensä uhriksi käsittämisestä on niin vaikea luopua.
  • Kuitunen, Aino (2013)
    Helsingissä energianhankinta nojaa pitkälti fossiilisiin polttoaineisiin, ja suuria päästöjä aiheuttavalla kivihiilellä tuotetaan edelleen noin kolmasosa energiasta. Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tulisi kivihiilen käytöstä luopua ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätä. Tässä työssä pohditaan keinoja korvata Helsingin kivihiilituotanto vuoteen 2030 mennessä energian säästöllä ja hajautetulla uusiutuvan energian käytöllä. Tutkielma tehtiin toimeksiantona WWF Suomelle ja se on osa järjestön Näytä voimasi - kaupunkienergiakampanjaa. Aluksi selvitetään paikalliset olosuhteet, jonka perusteella muodostetaan kivihiilen korvaava Maalämpöskenaario. Skenaarion ensimmäisenä askeleena etsitään tapoja vähentää energian kulutusta nykyisessä rakennuskannassa energiatehokkuuden parannuksien avulla. Seuraavaksi esitetään uusiutuvista energialähteistä muodostuva Helsingin paikallisiin olosuhteisiin sopiva energiapaletti, joka pyrkii vastaamaan kysyntään sekä vuosi- että kuukausitasolla. Maalämpöskenaariossa pääosa energiasta tuotetaan maalämmöllä, minkä lisäksi hyödynnetään tuulivoimaa, aurinkoenergiaa sekä biomassaa. Maalämpöskenaarion kannattavuutta arvioidaan kustannus-hyötyanalyysin avulla, jossa projektin nettonykyarvot on arvioitu eri aikahorisonteilla. Kustannus-hyötyanalyysin tuloksina nettonykyarvot lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä jäävät negatiivisiksi. Aikahorisontin merkitys on suuri, sillä nettonykyarvot vaihtelivat noin -3 miljardista noin -200 miljoonaan. Herkkyysanalyysissa testattiin päästöoikeuden, kivihiilen ja biomassan hintojen sekä korkotason merkitystä tuloksiin. Huomattavimpia olivat vaikutukset pitkällä aikavälillä. Työssä ei otettu huomioon markkinattomia arvoja.
  • Tainio, Karoliina (2012)
    Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä tekijöitä liittyy toipumisprosessiin päihdeongelmasta. Tarkastelen koko toipumisprosessia alkaen käännekohdasta päihteidenkäyttötilanteessa jaticuen toipumisailcaan. Pohdin tutkielmassa, mitkä tekijät saavat aikaan muutoksen päihteidenkäyttötilanteessa, ja mitkä tekijät tukevat toipumisaikaa. Pohdin myös päihdepalveluiden avohoidon sosiaalityön osuutta toipumisprosesseissa. Tutkielmani on laadullinen ja tutkielmani viitekehyksenä on narratiivinen viitekehys. Tutkielmaa varten olen haastatellut seitsemää päihdeongelmasta toipuvaa henkilöä, jotka ovat asiakkaina avohoidon päihdepalveluissa. Haastattelut olen tehnyt teemallisen tarinan muodossa. Tekemieni haastatteluiden perusteella näyttää siltä, että päihteidenkäytön käännekohdissa tärkeimmiksi tekijöiksi haastateltavat mieltävät oman tandon tai päihdehoidot. Osa haastateltavista on vahvasti sitä mieltä, että käännekohta voi olla lähtöisin vain omasta tandosta, kun taas osalla päihdehoidot ovat tukeneet muutokseen. Toipumisajan tarinoissa taas toipumista tukeviksi tekijöiksi nähdään oma-apuryhmät ja vertaistuki, ihmissuhteet ja verkostot sekä terveys ja hyvinvointi. Sosiaalityön merkitys näyttäytyy toipumisajan tarinoissa, useat haastateltavat näkevät sosiaalityön tukevan päihteettömyyttä. Haastateltavat näkevät sosiaalityön tärkeäksi keskusteluavuksi tai terapeuttiseksi avuksi. Päihteidenkäytöstä eroon pääsemisessä sosiaalityöllä ei haastattelujen perusteella näytä olevan merkitystä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että erilaisilla päihdehoidoilla on suuri merkitys päihteistä eroon pääsemisellä, tutkielmassa korostuu eritoten erilaisten hoitomuotojen tärkeys. Osalle pitkät, useamman kuukauden mittaiset hoidot ovat tärkeitä, osalle taas lyhytaikaiset hoidot, kuten katkaisuhoidot. Myös ihmissuhteiden merkitys korostuu tutkielmassa, erityisesti päihteettömien ihmissuhteiden tärkeys päihdeongelmasta toipumisessa.
  • Väänänen, Miikka (2015)
    Tutkielman lähtökohtana on mielenkiintoinen havainto suomalaisten pankkien yritysluottojen yleisistä ehdoista. Yhden ehdon mukaan suoma- laisilla pankeilla on oikeus irtisanoa yritysluottosopimus pankin maksuvalmiuden tai vakavaraisuuden perusteella. Suomalainen pankkilainsää- däntö eroaa tältä osin Yhdistyneen kuningaskunnan pankkilainsäädännöstä, jonka mukaan luotonottajaa ei saa rankaista luotonantajan toimin- taympäristön muutosten seurauksena. Tutkielman tarkoituksena on pohtia irtisanomisehdon vaikutuksia sekä tarjota informaatiota kyseisen ehdon olemassa olosta. Pankkikirjallisuudessa ei ole mainintoja kyseisestä ehdosta, eikä sitä ole tutkittu aikaisemmin. Pankkirahoituksen saatavuutta on tutkittu Suo- messa ja muualla maailmassa, mutta tutkimukset ovat keskittyneet tarjontapuolen ongelmiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään yritysluottojen laatuun, jolla on vaikutusta yritysluottojen kysyntään, vaikka muut luoton kustannukset olisivat kiinnostavalla tasolla yritysten näkökulmasta. Irtisanomisehtoa tarkastellaan yksinkertaisen arpajaismallin kautta, sen aiheuttaessa myös luotonhakijalle riskin luottosopimuksen jatkuvuudes- ta. Ehdon vaikutuksia pohditaan myös pankkikirjallisuudessa esiintyvien moraalikadon ja haitallisen valikoitumisen ongelmien kautta. Irtisano- misehdon tutkimiseksi ehdotetaan ehdollista maksuhalukkuustutkimusta ja siitä tehdään kokeilu pienelle osittaisotannalla valitulle yritysjoukol- le. Teorian ja haastattelutulosten perusteella voidaan todeta, että irtisanomisehto aiheuttaa yrityksille riskin, mikäli ne rahoittavat toimintaansa pankkirahoituksella. Noin 50 % yrityksistä rahoittaa toimintaansa ulkoisella rahoituksella ja rahoituksen kysyntä keskittyy pääosin käyttöpää- oman rahoittamiseen. Negatiiviset mielikuvat pankkirahoitusta kohtaan, jota irtisanomisehto myös lisää, vähentävät yritysten luottokysyntää pidempiaikaisia investointeja kohtaan. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että irtisanomisehdolla on vaikutusta rahoitusmarkkinoille. Tutkimusta olisi hyvä jatkaa laajem- malle joukolle yrityksiä, jolloin voitaisiin todeta irtisanomisehdon todellinen merkitys. Tutkimukseen tulisi ottaa mukaan kaikki yritysmuodot sekä yrittäjiksi aikovat, mikä antaisi laajemman kuvan irtisanomisehdon vaikutuksesta. Asiakkaille tehdyllä laadullisilla tutkimuksen perusteella viranomaiset voisivat tehdä johtopäätöksiä suomalaisen pankkisektorin tilasta.
  • Kajo, Eila (2002)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Kouvolan Postipankin maksupalvelukeskuksesta 1993 irtisanottujen, työttömäksi jääneiden naisten elämänhallintaa, sen voimavaroja ja taustatekijöitä. Tutkimus on jatkoa 1995 samalle ryhmälle tehtyyn pro- gradu- tutkimukseen. Erityisesti pyrittiin kuvaamaan sitä, mihin suuntaan irtisanottujen pankkilaisten elämänhallinnan keskeiset piirteet olivat irtisanomisen jälkeen muuttumassa. Ennakoivatko ne selviytymistä vai syrjäytymistä, elämänhallinnan säilymistä vai murenemista? Erityisesti pyrittiin tarkastelemaan jo aikaisemmassa tutkimuksessa 1995 esille nousseiden, irtisanottujen työttömäksi jääneiden erilaisten elämänhallinnan voimavarojen perusteella eroteltujen ryhmien pysyvyyttä/ muutoksia, sekä ”selviytymistä” irtisanomisen jälkeisinä vuosina 1995-1999. Kiinnostuksen kohteena oli myös se, kyettiinkö 1995 tilanteen perusteella ennustamaan selviytymistä vs. syrjäytymistä, oliko irtisanominen johtanut vääjäämättä yhteen lopputulemaan. Tutkimuksen viitekehys nojasi aikaisempaan työttömyystutkimukseen. Keskeisenä jäsentävänä käsitteenä olivat elämänhallinta ja elämänhallinnan voimavarat - käsitteistö. Elämänhallintaa kuvattiin sekä sisäisenä että ulkoisena elämänhallintana. Ulkoisina elämänhallinnan voimavaroina tarkasteltiin sekä sosiaalisia taustatekijöitä, että sosiaalista tukea. Sosiaalisiksi taustatekijöiksi tulkittiin yksilölliset elämänhallinnan perusvoimavarat; ikä, asianomaisen oma ja perheen elämänvaihe sekä aiempi työura. Sosiaalisiksi taustatekijöiksi tulkittiin myös taloudelliset elämänhallinnan voimavarat, jotka määrittyvät pitkälti asemasta työmarkkinoilla. Sosiaalinen tuki muodostuu puolestaan sosiaalisista elämänhallinnan voimavaroista, siitä tuesta jota sosiaaliset verkostot tarjoavat irtisanomisen jälkeisessä tilanteessa. Sisäisen elämänhallinnan voimavarojen kuvaus tapahtui irtisanottujen subjektiivisten tuntemusten ja kokemusten kautta, joka rakentui luottamuksen tunteesta elämän hallittavuuteen ja onnellisuuden tunteesta. Tutkimusaineisto koottiin standardimuotoon laaditulla puhelinhaastattelulomakkeella ja aineiston hankinta toteutettiin puhelinhaastatteluna. Puhelinhaastattelujen avovastauksista saatiin lisäksi kvantitatiivista tarkastelua täydentävää tietoa. Havaintojen määrä oli alkuperäisessä aineistossa 119, puhelinkyselyyn vastasi 98. Tutkimusaineisto analysoitiin sosiaalitutkimuksen kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin perusmenetelmin, pääpainon ollessa kvantitatiivisessa tutkimusotteessa. Kuvaus perustui pääosin muuttujien jakautumien, keskiarvojen sekä hajontojen tarkasteluun. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa käytettiin myös korrelaatiokertoimia ja faktorianalyysiä eri käsitealueiden mittariston jäsentämiseen ja yhdistettyjen muuttujien laadintaan. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (1999) ryhmien tyypittely perustui ryhmittelyanalyysiin, ja elämänhallinnan merkitystä eri ryhmissä selvitettiin ristiintaulukoinnin avulla. Kvalitatiivisen aineiston avokysymyksiä käytettiin lähinnä kvantitatiivisen tarkastelun havainnollistajana. Jo vuoden 1995 tilanne antoi viitteitä siitä, ettei voitu yksiselitteisesti päätellä, että irtisanominen olisi ollut alku prosessille, joka ikään kuin vääjäämättä tulisi aikanaan johtamaan Kouvolan maksupalvelukeskuksessa työskennelleiden naisten pysyvään syrjäytymiseen niin työelämästä kuin "hyvälle elämälle" välttämättömistä sosiaalisista ja kulttuurisista verkostoista. Tulosten (1999) kautta tuli esille se moninaisuus, mikä näkyi niin työttömiksi jääneiden taustoissa, aikaisemmissa elämänhallinnan voimavaroissa kuin siinä, miten elämän kriisitilanteista selviydytään ja mihin seikkoihin selviytyminen perustuu. Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa ovat puhelinhaastatteluaineiston lisäksi tutkimukset, joissa on käsitelty työttömyyden kokemista elämänhallinnan/syrjäytymisen näkökulmasta.
  • Kommio, Jenni (2013)
    Työnantajan irtisanoessa tuotannollisella tai taloudellisella perusteella vain osan samaa tai samankaltaista työtä tekevistä työntekijöistään, työnantajan on ensin valittava irtisanottavat työntekijät. Työnantaja ei ole kuitenkaan täysin vapaa tekemään näitä valintoja, vaan hänen päätöksentekoaan rajoittaa irtisanomisjärjestystä koskeva sääntely. Sääntely jakautuu legaaliseen, lakiin perustuvaan, sekä sopimusperusteiseen sääntelyyn. Irtisanomisjärjestystä (tai työvoiman vähentämisjärjestystä) koskevissa määräyksissä on pohjimmiltaan kyse työntekijän paremmasta oikeudesta sääntelyn määrittämillä valintakriteereillä jäädä työnantajan palvelukseen. Suomen lainsäädäntöön ei sisälly yleistä säännöstä irtisanomisjärjestyksestä. Yleisellä tasolla irtisanottavien valintaa ohjaa työsopimuslain (TSL) 2 luvun 2 §, joka kieltää työnantajaa asettamasta työntekijöitä eri asemaan syrjivillä perusteilla, ja velvoittaa työnantajaa kohtelemaan työntekijöitään tasapuolisesti. Työmarkkinaosapuolten solmimiin työehtosopimuksiin sisältyy monilla aloilla irtisanottavan valintaa ohjaavia määräyksiä. Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry:n (nykyään Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry) ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n vuonna 2001 solmimassa irtisanomissuojasopimuksessa on seuraava määräys työvoiman vähentämisjärjestyksestä (17 §): Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Työtuomioistuimen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan yksittäisellä työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen vahingonkorvaukseen vuorojärjestyksen rikkomisen perusteella. Sen sijaan TSL 2 luvun 2 §:n tasapuolisuusvelvoitteen rikkomisesta voidaan tuomita vahingonkorvaukseen. Työntekijöiden, jotka on irtisanottu vähentämisjärjestyksen vastaisesti, kannattaakin hakea korvausta yleisessä tuomioistuimessa.
  • Borg, Aulikki (1952)
  • Thuneberg, Helena (Helsingin yliopisto, 2007)
    This cross-sectional study analyzed psychological well-being at school using the Self-Determination theory as a theoretical frame-work. The study explored basic psychological needs fulfillment (BPNS), academic (SRQ-A), prosocial self-regulation (SRQ-P) and motivation, and their relationship with achievement in general, special and selective education (N=786, 444 boys, 345 girls, mean age 12 yrs 8 mths). Motivation starts behavior which becomes guided by self-regulation. The perceived locus of control (PLOC) affects how self-determined this behavior will be; in other words, to what extent it is autonomously regulated. In order learn and thus to be able to accept external goals, a student has to feel emotionally safe and have sufficient ego-flexibility—all of which builds on satisfied psychological needs. In this study those conditions were explored. In addition to traditional methods Self-organizing maps (SOM), was used in order to cluster the students according to their well-being, self-regulation, motivation and achievement scores. The main impacts of this research were: a presentation of the theory based alternative of studying psychological well-being at school and usage of both the variable and person-oriented approach. In this Finnish sample the results showed that the majority of students felt well, but the well-being varied by group. Overall about for 11–15% the basic needs were deprived depending on the educational group. Age and educational group were the most effective factors; gender was important in relation to prosocial identified behavior. Although the person-oriented SOM-approach, was in a large extent confirming what was no-ticed by using comparison of the variables: the SEN groups had lower levels of basic needs fulfillment and less autonomous self-regulation, interesting deviations of that rule appeared. Some of the SEL- and GEN-group members ended up in the more unfavorable SOM-clusters, and not all SEN-group members belonged to the poorest clusters (although not to the best either). This evidence refines the well-being and self-regulation picture, and may re-direct intervention plans, and turn our focus also on students who might otherwise remain unnoticed. On the other hand, these results imply simultaneously that in special education groups the average is not the whole truth. On the basis of theoretical and empirical considerations an intervention model was sug-gested. The aim of the model was to shift amotivation or external motivation in a more intrinsic direction. According to the theoretical and empirical evidence this can be achieved first by studying the self-concept a student has, and then trying to affect both inner and environmental factors—including a consideration of the basic psychological needs. Keywords: academic self-regulation, prosocial self-regulation, basic psychological needs, moti-vation, achievement
  • Lempiäinen, Juha (Helsingin yliopisto, 2014)
    Ischaemia-reperfusion (I/R) injury of the kidneys is a common cause of acute kidney injury (AKI). The incidence of AKI among hospitalized patients is between 2-10%, and the mortality rates are high. Currently there is no medication for AKI. The aim of the present study was to increase our knowledge of the pathophysiological mechanisms underlying ischaemic AKI and to identify tentative drug targets for AKI. Using a well-established murine model of kidney I/R injury combined with biochemical, histological and immunohistochemical assessments of kidney damage, we evaluated the potential of three different treatment strategies, namely preconditioning with CR, AMPK activation by AICAR, and α2-adrenoceptor (AR) activation by the α2-AR agonist Dex, and examined their mechanisms of activity at the cellular level. Caloric restriction (CR) is known to increase life span and prevent different diseases in several species. There are some studies indicating that it might prevent also ischaemic injuries. In Study I preconditioning of the kidneys by CR for 2 weeks ameliorates I/R injury induced inflammatory response, oxidative stress and acute tubular necrosis. The renoprotective effects of CR are mediated, at least in part, via induction of SIRT1 expression in the kidney, promotion of autophagy and counteraction of I/R-induced decreases in the expression of eNOS and PGC- 1α. In study II the AMPK activator AICAR ameliorates I/R injury-induced AKI in a dose-dependent manner when given systemically. In study III preconditioning, but not postconditioning, with the centrally acting α2-AR agonist Dex ameliorates I/R injury-induced renal dysfunction, inflammatory response and acute tubular necrosis. In contrast, neither pre- nor postconditioning with the peripheral α2-AR agonist Fado ameliorates kidney I/R injury, suggesting the importance of central α2-ARs. These findings suggest that compounds mimicking the cellular effects of CR, activators of AMPK and centrally acting α2-AR agonists may represent a novel therapeutic approach to treat ischaemic AKI.
  • Ilmakunnas, Minna (Helsingin yliopisto, 2008)
    Liver transplantation is an established therapy for both acute and chronic liver failure. Despite excellent long-term outcome, graft dysfunction remains a problem affecting up to 15-30% of the recipients. The etiology of dysfunction is multifactorial, with ischemia-reperfusion injury regarded as one of the most important contributors. This thesis focuses on the inflammatory response during graft procurement and reperfusion in liver transplantation in adults. Activation of protein C was examined as a potential endogenous anti-inflammatory mechanism. The effects of inflammatory responses on graft function and outcome were investigated. Seventy adult patients undergoing liver transplantation in Helsinki University Central Hospital, and 50 multiorgan donors, were studied. Blood samples from the portal and the hepatic veins were drawn before graft procurement and at several time points during graft reperfusion to assess changes within the liver. Liver biopsies were taken before graft preservation and after reperfusion. Neutrophil and monocyte CD11b and L-selectin expression were analysed by flow cytometry. Plasma TNF-α, IL-6, IL-8, sICAM-1, and HMGB1 were determined by ELISA and Western-blotting. HMGB1 immunohistochemistry was performed on liver tissue specimens. Plasma protein C and activated protein C were determined by an enzyme-capture assay. Hepatic IL-8 release during graft procurement was associated with subsequent graft dysfunction, biliary in particular, in the recipient. Biliary marker levels increased only 5 7 days after transplantation. Thus, donor inflammatory response appears to influence recipient liver function with relatively long-lasting effects. Hepatic phagocyte activation and sequestration, with concomitant HMGB1 release, occurred during reperfusion. Neither phagocyte activation nor plasma cytokines correlated with postoperative graft function. Thus, activation of the inflammatory responses within the liver during reperfusion may be of minor clinical significance. However, HMGB1 was released from hepatocytes and were also correlated with postoperative transaminase levels. Accordingly, HMGB1 appears to be a marker of hepatocellular injury.
  • Putaala, Jukka (Helsingin yliopisto, 2010)
    Stroke is the second leading cause of death and the leading cause of disability worldwide. Of all strokes, up to 80% to 85% are ischemic, and of these, less than 10% occur in young individuals. Stroke in young adults—most often defined as stroke occurring under the age of 45 or 50—can be particularly devastating due to long expected life-span ahead and marked socio-economic consequences. Current basic knowledge on ischemic stroke in this age group originates mostly from rather small and imprecise patient series. Regarding emergency treatment, systematic data on use of intravenous thrombolysis are absent. For this Thesis project, we collected detailed clinical and radiological data on all consecutive patients aged 15 to 49 with first-ever ischemic stroke between 1994 and 2007 treated at the Helsinki University Central Hospital. The aims of the study were to define demographic characteristics, risk factors, imaging features, etiology, and long-term mortality and its predictors in this patient population. We additionally sought to investigate, whether intravenous thrombolysis is safe and beneficial for the treatment of acute ischemic stroke in the young. Of our 1008 patients, most were males (ratio 1.7:1), who clearly outnumbered females after the age of 44, but females were preponderant among those aged <30. Occurrence increased exponentially. The most frequent risk factors were dyslipidemia (60%), smoking (44%), and hypertension (39%). Risk factors accumulated in males and along aging. Cardioembolism (20%) and cervicocerebral artery dissection (15%) were the most frequent etiologic subgroups, followed by small-vessel disease (14%), and large-artery atherosclerosis (8%). A total of 33% had undetermined etiology. Left hemisphere strokes were more common in general. Posterior circulation infarcts were more common among those aged <45. Multiple brain infarcts were present in 23% of our patients, 13% had silent infarcts, and 5% had leukoaraiosis. Of those with silent brain infarcts, majority (54%) had only a single lesion, and most of the silent strokes were located in basal ganglia (39%) and subcortical regions (21%). In a logistic regression analysis, type 1 diabetes mellitus in particular predicted the presence of both silent brain infarcts (odds ratio 5.78, 95% confidence interval 2.37-14.10) and leukoaraiosis (9.75; 3.39-28.04). We identified 48 young patients with hemispheric ischemic stroke treated with intravenous tissue plasminogen activator, alteplase. For comparisons, we searched 96 untreated control patients matched by age, gender, and admission stroke severity, as well as 96 alteplase-treated older controls aged 50 to 79 matched by gender and stroke severity. Alteplase-treated young patients recovered more often completely (27% versus 10%, P=0.010) or had only mild residual symptoms (40% versus 22%, P=0.025) compared to age-matched controls. None of the alteplase-treated young patients had symptomatic intracerebral hemorrhage or died within 3-month follow-up. Overall long-term mortality was low in our patient population. Cumulative mortality risks were 2.7% (95% confidence interval 1.5-3.9%) at 1 month, 4.7% (3.1-6.3%) at 1 year, and 10.7% (9.9-11.5%) at 5 years. Among the 30-day survivors who died during the 5-year follow-up, more than half died due to vascular causes. Malignancy, heart failure, heavy drinking, preceding infection, type 1 diabetes, increasing age, and large-artery atherosclerosis causing the index stroke independently predicted 5-year mortality when adjusted for age, gender, relevant risk factors, stroke severity, and etiologic subtype. In sum, young adults with ischemic stroke have distinct demographic patterns and they frequently harbor traditional vascular risk factors. Etiology in the young is extremely diverse, but in as many as one-third the exact cause remains unknown. Silent brain infarcts and leukoaraiosis are not uncommon brain imaging findings in these patients and should not be overlooked due to their potential prognostic relevance. Outcomes in young adults with hemispheric ischemic stroke can safely be improved with intravenous thrombolysis. Furthermore, despite their overall low risk of death after ischemic stroke, several easily recognizable factors—of which most are modifiable—predict higher mortality in the long term in young adults.
  • Koivisto, Jussi (Jussi Koivisto, 2012)
    This article dissertation examines Luther s idea of evil in his Biblical interpretation. In Luther s central works and in his various comments on Biblical passages he seems to repeat over and over again the idea that individual human beings or other creatures cannot avoid being part of evil or becoming victims of evil. In short, evil seems to be an inevitable part of human life and the Creation. This article dissertation studies this kind of inevitability of evil from various perspectives. In order to provide a multiple perspective on the inevitability of evil in Luther s works, this dissertation studies the following themes in these works: the terminological definition of the inevitability of evil; the manifold phenomenon of fascinare; the serpent (Gen. 3) possessed by the Devil; did the first human choose evil? (Gen. 3); was God the origin of evil?; how was God involved in evil?; the problem of evil. Various methods have been used: systematic argumentation and concept analysis, contextualizing Luther in the history of doctrines and ideas, using reception criticism or the Wirkungsgeschichte of Biblical texts, and source criticism. Using these methodological approaches to Luther, this dissertation offers new insights on Lutheranism and the various traditions preceding it. It introduces the ancient tradition which dominated early, medieval and early modern Christianity, but is not recognized in modern exegesis: the idea that the serpent of Genesis chapter three was possessed by the Devil. The main results of this dissertation can be summarized as follows: Luther considered evil in its various forms as an inevitable part of human life and the Creation. Luther avoided giving the impression that God was the causal, ontological or active origin of evil. However, Luther thought that God had permitted evil to slither into the world. The active origin of evil in the fall of angels and the first human was the Devil. However, after these two falls, God has been involved more actively in evil: He uses and is even present in evil so that He can execute His good plans for the salvation of humankind and for His own glory. Luther also suggested that (an omnipotent) God allowed the Fall to occur, because through Christ s salvific sacrifice humankind could truly comprehend how much God cared for humans. In other words, Luther deemed that God permitted evil for executing His good aims. On the other hand, Luther thought that liberation from various forms of (inevitable) evil, including sin, possession, and bewitchment, was only possible through pastoral care or spiritual healing orchestrated by the Holy Spirit.
  • Suontakanen, Tapio (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämä työ käsittelee katolisen kirkon opettaja, doctor communis ecclesiae, Isidorus Sevillalaisen käsitystä kristillisistä harhaopeista ja kirkon johtamisesta. Isidorus eli 560–636, ja toimi Sevillan arkkipiispana vuodesta 600 lähtien. Työn rajauksena toimii Isidoruksen pääteos Etymologiae, jota käytettiin tietokirjana läntisessä maailmassa aina 1700-luvulle asti. Kyseinen teos valmistui vuonna 633. Pyreneiden niemimaalla Isidorus oli aikanaan voimakas kirkon vaikuttaja kirjoitustyönsä ja aktiivisen osallistumisensa ansiosta. Kirkon johtaminen oli jakautunut kirkolliskokouksille ja piispoille. Kirkolliskokousten tehtävänä oli luoda suuntalinjat ja tehdä viralliset päätökset kirkon oppiin liittyvistä asioista. Yleiset kirkolliskokoukset alkoivat vasta vuonna 325, minkä takia paikalliset johtajat eivät pystyneet toimimaan tehokkaasti harhaoppisia liikkeitä vastaan. Vasta yleiset kirkolliskokoukset muodostivat selkeän kristillisen opin ja mahdollistivat harhaoppisten ryhmien erottamisen kirkosta. Piispojen tehtävänä oli toimia kirkon johtajina omilla alueillaan. Piispoja oli eritasoisia ja jokaisella tasolla oli toistaan enemmän valtaa ja vastuuta. Patriarkat olivat korkeimmalla, minkä jälkeen tulivat arkkipiispat, metropoliitat ja viimeisenä normaalit piispat. Harhaoppiset olivat tehneet valintansa uskoa ja opettaa eritavalla kuin katolinen kirkko. Tämä harhainen valinta aiheutti sen, että jokainen joutui vastaamaan itse syytteeseen ja saamaan tuomion. Isidoruksen mukaan eivät apostolitkaan voineet valita mihin uskoa ja mitä opettaa, vaan kaiken piti olla Jeesuksen sanojen mukaista. Samalla tavalla kristittyjen piti uskoa siihen mitä Jeesus sanoi ja kirkko opettaa, ei muuttaa ja valita asioita mihin uskoa. Harhaisten liikkeiden käsittelyssä oleellisin osa on harhaiset opit joista heitä syytetään. Kaikille Isidoruksen kirjasta löytyneille 69 eri liikkeelle löytyivät syytetyt opit, joiden mukaan liikkeet voitiin jakaa ryhmiin. Kristinuskon tärkeimmät opit Jumalasta, maailmasta ja elämästä olivat suurimpia syytöksiä joita nostettiin harhaoppeja vastaan. Opit päätettiin ja syytökset harhaoppisten liikkeiden opettajia vastaan esitettiin kirkolliskokouksissa. Ajallisesti harhaopit nousivat aina ensimmäiseltä vuosisadalta 500-luvulle ulottuvalla ajalla. Monen vuosisadan ajalta on huomattavissa tiettyjen aikojen tuottaneen muita enemmän harhaoppisia liikkeitä. Kristinuskon alkutaipaleella harhaoppien syntyyn vaikutti selkeiden linjojen ja auktoriteettien puuttuminen, joka korjaantui 300-luvulta lähtien. Rooman imperiumi kattoi suurimmillaan alueita Britanniasta Irakiin, ja Isidoruksen listan harhaoppisten liikkeiden syntyalueita löytyy melkein yhtä laajalta alueelta. Kuitenkin suurin osa liikkeistä joille löytyi vaikutusalue, oli peräisin itäisen Välimeren alueelta. Tällä kreikankielisellä alueella oli myös suurin osa patriarkoista. Määrällisesti suurelle osalle liikkeistä ei löytynyt aluetta, jolta ne olisivat peräisin.
  • Tienvieri, Sanna (2011)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia isyyden ilmenemistä erilaisissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä. Tutkin, miten sosiaalihuollon miesasiakkaat kokevat tulleensa kohdatuiksi isinä ja vanhempina asiakastyössä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää sosiaalihuollon peruspalveluja käyttävää miesasiakasta ja tutkittu heidän kokemuksiaan sosiaalityöstä. Aineisto muodostui neljästä A-klinikkatyön, kolmesta aikuissosiaalityön ja kahdesta lastensuojelun avopalveluita käyttävän isän haastattelusta. Tutkimus kohdistui Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan ja siinä oleviin päihdepalveluiden, aikuissosiaalityön ja lastensuojelun avopalveluiden piirissä oleviin miesasiakkaisiin, jotka olivat isiä. Tutkin isien omia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä, miten heidät on huomioitu isinä ja vanhempina. Fenomenologinen tutkimusote on relevantti lähestymistapa silloin, kun tutkitaan ihmisten kokemuksia. Keskityn ainoastaan tietoisiin, kerrottuihin kokemuksiin, joita isät tuovat esiin. Tavoitteenani on ymmärtää isien välitöntä aiheeseen uppoutunutta kokemusta eli heidän kokemuksiaan isinä ja vanhempina sosiaalityössä. Hyödynsin haastatteluissa teemahaastattelurunkoa, joka koostui kokemuksista kolmen eri teeman ympärillä. Ensimmäinen teema koski miesasiakkaiden kokemuksia isyydestään ja vanhemmuudestaan. Toinen teema koostui miesasiakkaiden kokemuksista viranomaisista ja erityisesti kohtaamistaan sosiaalityöntekijöistä. Kolmas teema koostui odotuksista ja toiveista niin perheenjäsenten odotuksista ja toiveista isää kohtaan kuin myös isän toiveista ja odotuksista sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Toteutin aineiston keruun puolistrukturoituna haastatteluna hyödyntäen teemahaastattelun ideaa. Noudatin väljästi teema-haastattelurunkoa haastattelutilanteissa. Haastattelutilanteistani voin löytää fenomenologisen haastattelun piirteitä, koska annoin isien kertoa vapaasti omia kokemuksiaan niin isinä kuin vanhempinakin tosin haastattelukysymysten ohjaamina. Tarkastelen aineistoa sisällönanalyyttisesti. Analysoinnissa käytän menetelmänä laadullista sisällönanalyysia fenomenologista viitekehystä hyödyntäen. Käytin aineiston jäsentelyssä Atlas.ti -tietokoneohjelmaa. Aineistoni koostuu yhdeksästä kokemuksiin perustuvista teemahaastattelusta, joten Atlaksen käyttö on perusteltua tämän aineiston analyysin kannalta. Atlas auttoi minua jäsentämään kokemukset lähempää fenomenologista tarkastelua varten. Tutkimukseni isillä oli hyvin erilaisia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä. Isät kokivat tulleensa kohdatuiksi sosiaalityössä, vaikka kokemuksia esiintyi myös isien kohtaamattomuudesta. Samalla isällä saattoi olla sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kohtaamisistaan sosiaalityöntekijöiden kanssa. Isät kokivat, että heitä kuunnellaan, mutta toisaalta he kokivat, että heidän isyyttään ei tueta riittävästi. Isät saattavat kokea itsensä ohitetuiksi suhteessa äitiin ja sosiaalityöntekijä voi tuntua liian etäiseltä. Riittävällä taloudellisella tuella oli suuri merkitys isänä olemisessa. Isät kuvasivat asioita niin, että vuorovaikutuksen taso näytti olevan merkittävä asia. Sosiaalityöntekijöiden persoona ja sitä kautta syntyvä työskentelyote vaikuttivat sekä myönteisesti että kielteisesti kokemuksiin sosiaalityöntekijöistä. Sosiaalityön toteuttamiseen vaikuttaa sosiaalityöntekijän oma kokemus perhemuodosta ja perheen dynamiikasta. Rakenteelliset tekijät sanelevat sosiaalityön reunaehtoja, jotka heijastuvat sosiaalityöhön. Sosiaalityöhön vaikuttavat puutteelliset työn tekemiseen liittyvät taloudelliset ja henkilökuntaan kohdistuvat resurssit.
  • Hujanen, Annukka (2014)
    The number of international migrants has been steadily increasing from the 1960s onwards. Especially the developed countries have been net gainers of migration, whereas the developing countries have been net losers of emigrants. Because particularly the amount of skilled emigrants has been increasing, brain drain has become a concern. A common understanding of detrimental brain drain dominated the economic literature until the mid-1990s. However, during the 1990s it was noticed that migration into developed countries engenders incentives to invest in education and consequently increases the amount of skilled individuals in developing countries. The purpose of this thesis is therefore to study potential gains from brain drain. The thesis first introduces a simple overview of brain drain. Because the level of schooling determines to a great extent the state of the economic development, the survey pays attention to the effects of emigration on educational decisions. By allowing a proportion of the skilled workers of a developing country to migrate into a developed country, the latent ability of the last individual to acquire education decreases. Consequently, brain drain induces an incentive effect. Secondly, a more detailed human capital accumulation model is introduced to find support for the simple overview of brain drain. By utilizing a wage-setting equation determined by the production sector and a skill-setting equation defined by the utility maximizing individuals, an equilibrium analysis of brain drain is performed. It is assumed that the level of economic development, and consequently the wage-setting equation, depends on human capital through imitation and innovation activities. By examining the impacts of human capital on economic growth, it is shown that an increase in the stock of skilled human capital speeds up the growth the more the closer the economy is to the world´s technological frontier. As the country still approaches the technological frontier, the accelerating effect weakens. Both approaches find certain circumstances which lead to economic gains as a result of brain drain. Particularly, it is detected that the wage rate of the developed country relative to the wage rate of the developing country needs to be sufficiently high in order to engender an incentive effect. Furthermore, the emigration possibility of the skilled individuals must be low enough. The simple overview of brain drain also shows that the amount of highly skilled individuals cannot be previously high. Otherwise the incentive effect does not operate. At the same time, the human capital accumulation model emphasizes that individuals face a minimum subsistence level which creates a liquidity constraint. If the standard of living of the developing country falls below the standard of living of the developed country, the liquidity constraint restricts the educational decisions. Therefore, poverty trap is still a possibility for extremely poor countries. According to the analysis, the best potential for brain drain to result in positive effects on the source country of emigration is for middle-income countries.
  • Lehtinen, Aulikki (2014)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa käsitellään islamilaista feminismiä muslimiyhteisössä teoriatasolla sekä suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministien näkemysten ja kokemusten kautta. Islam on Euroopassa ja globaalissa maailmassa kannattajamäärältään nopeimmin kasvava uskonto. Suomessa muslimeja oli vuonna 2012 yli 60 000. Maailmanpolitiikkaan islam kiinnittyy toiseutensa kautta: islam on edelleen lännen toinen. Islamilainen feminismi on poliittis-uskonnollinen liike, joka tavoittelee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kaikilla alueilla. Akateeminen islamilainen feminismi puolestaan on monitieteistä pyhien tekstien tulkintaa, jossa käytetään erityisesti hermeneuttista menetelmää. Sen metodologiat ovat klassisen islamin mukaisesti ijtihad eli uskonnon lähteiden itsenäistä tutkimusta ja tafsir eli Koraanin selitystä, tulkintaa. Islamilainen feminismi vakiintui vasta 2000-luvun alussa, mutta jo jotkut 1990-luvun alussa ilmestyneet teokset nimettiin islamilaiseksi feminismiksi. Musliminaisista ja feminismistä on Euroopassa tutkimuksia vain jonkin verran, Suomessa ei lainkaan. Tutkimuskenttä islamilaisesta feminististä ja sitä toteuttavista musliminaisista huutaa tyhjyyttään, ja islam on tärkeä paitsi muslimeille, myös tiedeyhteisölle ja suomalaiselle valtaenemmistölle. Aineisto koostuu kahdeksan muslimifeministin haastatteluista, joita on analysoitu postkolonialistisen feministisen teorian kautta. Postkolonialistinen teoria on yksi uudemmista maailmanpolitiikan kriittisistä teorioista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastetteluina. Tutkimuskysymykset olivat: Miten islamilainen feminismi kytkeytyy maailmanpolitiikan keskeisiin kysymyksiin, mitä jännitteitä liittyy islamilaiseen feminismiin ja miten islamilaisen feminismin sisältämät jännitteet ilmenevät suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministinaisten kokemuksissa ja näkemyksissä muslimiyhteisöstä. Suomalaisten ja ruotsalaisten naisten näkemykset havainnollistavat tutkimuksen kohdetta eli islamilaista feminismiä, musliminaisten toiseutta muslimeina ja naisina ja islamista lännen toisena. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että islamilaisen feminismin sisältämät jännitteet kytkeytyivät kaikki todellisuuden ja ihanteen tuomaan ristiriitatilanteeseen. Jännitteet olivat: patriarkaalinen muslimiyhteisö, muslimeihin kohdistuvat asenteet valtaväestön taholta, länsimaisen feminismin taakka ja feminismin yhdistyminen länsimaisuuteen, jännitteet islamin ihanteiden ja todellisuuden välillä sekä positiivis-negatiivinen tulevaisuudenkuva. Aineisto ja tutkimuskirjallisuus kohtasivat jokaisen jännitteen kohdalla. Suomessa ja Ruotsissa on muslimifeministejä, jotka elävät sukupuolittuneessa muslimiyhteisössä. Heidän toimintansa mahdollisuuksia rajoittavat yhteisön patriarkaaliset käytännöt ja islamin opilliset tulkinnat, jotka muodostavat suuren haasteen muslimiyhteisössä. Islamilaista feminismiä ei tarvittaisi, jos naisten oikeudet, vapaus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuisivat kaikilla tasoilla. Tämän tutkimuksen lisäämän tietämyksen myötä voi olla mahdollista vahvistaa muutosprosessia ei vain muslimiyhteisössä, vaan uuspatriarkaattisessa maailmassa kaiken kaikkiaan sekä valtaväestön asenteissa islamia kohtaan Suomessa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Islam, islamilainen feminismi, muslimifeministi, patriarkaalisuus, toiseus, postkolonialismi
  • Mäki, Mikko (2007)
    Islamilaisen demokratian käsite vaikuttaa ensi kuulemalta monella tavoin kiistanalaiselta. Nykyaikaisissa länsimaisissa yhteiskunnissa uskonnon ja demokratian käsitteen yhdistämistä ei pidetä sopivana, vaan demokratian käsite näyttäytyy ennen kaikkea sekulaarisena ja rationaalisena käsitteenä. Tutkielmassani teen erottelun mahdollisen uskonnollisen ja sekulaarisen demokratia-käsityksien välille. Tähän erotteluun päädyn yleismaailmallisen demokratian käsitteen avulla, joka mahdollistaa partikulaaristen demokratia-käsityksien muotoilemisen. Islamilaisen demokratian käsite pyrkii siis ensisijaisesti vastaamaan oletetun yleismaailmallisen demokratian käsitteen partikulaarisesta ja kulttuurisidonnaisesta sovellutuksesta islamilaisissa yhteiskunnissa. Tarkastellessani länsimaista sekulaarista demokratia-käsitystä samaistan tietyin varauksin, liberaalidemokraattisen näkemyksen demokratiasta sekulaariseen demokratia-käsitykseen. Tätä lähtökohtaa vasten tarkastelen uskonnollisen, islamilaisen demokratian käsitteen mahdollisuutta ja pätevyyttä. Islamilaisen demokratian käsite on tarkoitettu kuvaamaan demokratian käsitteen soveltamisen mahdollisuutta ja käyttöönottamista juuri islamilaisissa (ei-länsimaisissa ja ei-liberaaleissa) yhteiskunnissa. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastelen islamilaisen demokratian käsitteen "demokratian" osaa. Lähestyn demokratian käsitettä länsimaisen sekulaarisen demokratian käsitteen näkökulmasta siten, että tarkastelen aluksi liberaalidemokratian esimerkillisyyttä länsimaiselle katsantokannalle demokratiasta. Tämän jälkeen esittelen tätä vallitsevaa näkemystä vastaan esitettyä kritiikkiä ja tarkastelen löytyykö tästä kritiikistä mahdollisesti pohja erilaiselle demokratia-käsitykselle. Norberto Bobbio esittelee demokratian sisällöllisen ja formaalisen ulottuvuuden erottelun teoksessaan Democracy and Dictatorship. Tämä jaottelu on hyvin tärkeä mahdollisen islamilaisen demokratian käsitteen ja mahdollisen yleismaailmallisen demokratian käsitteen kannalta. Läpi tutkielmani palaan tähän erotteluun ja muotoilen Bobbion esittämän formaalisen ulottuvuuden demokratiasta yhteensopivaksi kulttuurispesifin islamilaisen viitekehyksen kanssa. Myös Chantal Mouffen tekemä jaottelu länsimaisen demokratia-käsitykseen vaikuttaneista kahdesta eri traditiosta on vaikuttanut tutkielmani näkemykseen erilaisten demokraattisten hallintotapojen muotoilemisen mahdollisuudesta. Tutkielman toisessa osassa tarkastelen minkälainen voisi olla se "islamilaisen" osa, joka soveltuisi islamilaisen demokratian formaalisen ulottuvuuden muotoilijaksi. Yleisesti islamilaisen demokratian käsitteen muotoilemisessa tukeudun Fazlur Rahmanin Islam and Modernity -teoksessa esitettyyn ajatukseen kulttuurispesifisistä sovellutuksista länsimaisten yhteiskuntatieteiden saavutuksista. Lähestyn aluksi islamilaisen demokratian määritelmää John Rawlsin Kansojen oikeudessa muodosteleman "kelvollisten ei-liberaalin kansojen" hallintotavan muotoilun avulla. Tarkastellessani lähemmin miten islamilaisen demokratian käsite tulisi muotoilla, ja miten sitä voitaisiin pätevästi pitää demokraattisena, tukeudun Ramin Jahanbegloon ja 'Abdolkarim Soroush'in teksteihin. Molempien kirjoituksissa pyritään ottamaan huomioon uskonnollisen yhteiskunnan hallintotavan erikoisvaatimukset, mutta silti samalla täyttämään yleismaailmallisen demokratian käsitteen vaatimukset. Tällöin vielä tarkemmin määrittelemättömien yleismaailmallisten ihmisoikeuksien noudattaminen yhteiskunnan hallintotavassa, nousee avainasemaan määriteltäessä erilaisten demokraattisen hallintotapojen demokraattisuutta.
  • Mäki, Mikko (Helsingin yliopisto, 2007)
    Islamilaisen demokratian käsite vaikuttaa ensi kuulemalta monella tavoin kiistanalaiselta. Nykyaikaisissa länsimaisissa yhteiskunnissa uskonnon ja demokratian käsitteen yhdistämistä ei pidetä sopivana, vaan demokratian käsite näyttäytyy ennen kaikkea sekulaarisena ja rationaalisena käsitteenä. Tutkielmassani teen erottelun mahdollisen uskonnollisen ja sekulaarisen demokratia-käsityksien välille. Tähän erotteluun päädyn yleismaailmallisen demokratian käsitteen avulla, joka mahdollistaa partikulaaristen demokratia-käsityksien muotoilemisen. Islamilaisen demokratian käsite pyrkii siis ensisijaisesti vastaamaan oletetun yleismaailmallisen demokratian käsitteen partikulaarisesta ja kulttuurisidonnaisesta sovellutuksesta islamilaisissa yhteiskunnissa. Tarkastellessani länsimaista sekulaarista demokratia-käsitystä samaistan tietyin varauksin, liberaalidemokraattisen näkemyksen demokratiasta sekulaariseen demokratia-käsitykseen. Tätä lähtökohtaa vasten tarkastelen uskonnollisen, islamilaisen demokratian käsitteen mahdollisuutta ja pätevyyttä. Islamilaisen demokratian käsite on tarkoitettu kuvaamaan demokratian käsitteen soveltamisen mahdollisuutta ja käyttöönottamista juuri islamilaisissa (ei-länsimaisissa ja ei-liberaaleissa) yhteiskunnissa. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastelen islamilaisen demokratian käsitteen "demokratian" osaa. Lähestyn demokratian käsitettä länsimaisen sekulaarisen demokratian käsitteen näkökulmasta siten, että tarkastelen aluksi liberaalidemokratian esimerkillisyyttä länsimaiselle katsantokannalle demokratiasta. Tämän jälkeen esittelen tätä vallitsevaa näkemystä vastaan esitettyä kritiikkiä ja tarkastelen löytyykö tästä kritiikistä mahdollisesti pohja erilaiselle demokratia-käsitykselle. Norberto Bobbio esittelee demokratian sisällöllisen ja formaalisen ulottuvuuden erottelun teoksessaan Democracy and Dictatorship. Tämä jaottelu on hyvin tärkeä mahdollisen islamilaisen demokratian käsitteen ja mahdollisen yleismaailmallisen demokratian käsitteen kannalta. Läpi tutkielmani palaan tähän erotteluun ja muotoilen Bobbion esittämän formaalisen ulottuvuuden demokratiasta yhteensopivaksi kulttuurispesifin islamilaisen viitekehyksen kanssa. Myös Chantal Mouffen tekemä jaottelu länsimaisen demokratia-käsitykseen vaikuttaneista kahdesta eri traditiosta on vaikuttanut tutkielmani näkemykseen erilaisten demokraattisten hallintotapojen muotoilemisen mahdollisuudesta. Tutkielman toisessa osassa tarkastelen minkälainen voisi olla se "islamilaisen" osa, joka soveltuisi islamilaisen demokratian formaalisen ulottuvuuden muotoilijaksi. Yleisesti islamilaisen demokratian käsitteen muotoilemisessa tukeudun Fazlur Rahmanin Islam and Modernity -teoksessa esitettyyn ajatukseen kulttuurispesifisistä sovellutuksista länsimaisten yhteiskuntatieteiden saavutuksista. Lähestyn aluksi islamilaisen demokratian määritelmää John Rawlsin Kansojen oikeudessa muodosteleman "kelvollisten ei-liberaalin kansojen" hallintotavan muotoilun avulla. Tarkastellessani lähemmin miten islamilaisen demokratian käsite tulisi muotoilla, ja miten sitä voitaisiin pätevästi pitää demokraattisena, tukeudun Ramin Jahanbegloon ja 'Abdolkarim Soroush'in teksteihin. Molempien kirjoituksissa pyritään ottamaan huomioon uskonnollisen yhteiskunnan hallintotavan erikoisvaatimukset, mutta silti samalla täyttämään yleismaailmallisen demokratian käsitteen vaatimukset. Tällöin vielä tarkemmin määrittelemättömien yleismaailmallisten ihmisoikeuksien noudattaminen yhteiskunnan hallintotavassa, nousee avainasemaan määriteltäessä erilaisten demokraattisen hallintotapojen demokraattisuutta.