Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7363-7382 of 24426
  • Helminen, Pirjo (2014)
    Tämän tutkielman kirjallisuusosiossa käsitellään lehmänmaidon koostumusta, jogurtin valmistusta, jogurtin rakenneominaisuuksiin vaikuttavia koostumus- ja valmistusprosessitekijöitä, sekä jogurtin rakenteen mittaamista. Tämän tutkimuksen maustamattomien jogurttien valmistukseen käytettiin Valio Oy:n Riihimäen ja Oulun meijereitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää jogurtin laatuun vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen aluksi jogurtin perustekijästä eli jogurttimaidosta määritettiin koostumus, minkä jälkeen valmiista jogurtista määritettiin rakenneominaisuudet (viskositeetti, hiutaleisuus ja heran erottuminen) erilaisia tekniikoita käyttäen. Aineistosta tutkittiin jogurtin rakenneominaisuuksien ja valmistusprosessin välisiä riippuvuussuhteita laskemalla korrelaatiokertoimet sekä tilastollinen merkitsevyys. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli määrittää jogurtin valmistusta ohjaavat rakenneominaisuuksien spesifikaatiorajat. Pearsonin korrelaatiokertoimien, tilastollisten merkitsevyyksien ja spesifikaatiorajojen määrittämiseen käytettiin MINITAB®16 tilasto-ohjelmaa. Hyvälaatuisessa jogurtissa rakenne on viskoosi, hiutaleita ei ole, eikä heran erottumista tapahdu. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan valmistuspaikka vaikutti merkitsevästi jogurtin rakenneominaisuuksiin. Tutkimustulosten mukaan jogurtin viskositeetissa oli yli 50%:n vaihtelu, hiutaleiden määrässä noin 25% ja heran erottumisessa eli synereesissä noin 30%. Tulosten mukaan jogurtin viskositeettia saattoi heikentää mm. jogurttimassan pitkä seisonta-aika ennen pakkaamista. Jogurtin hiutalemäärä lisääntyi kun valmistusprosessin haihdutuslämpötila ja jogurttimaidon haihdutusvirtausnopeus (l/h) nousivat. Jogurtista erottuvan heran määrän havaittiin vähenevän kun jogurtin perustekijän eli jogurttimaidon rasva- ja kuiva-ainepitoisuuksia nostettiin. Erottuneen heran määrää vähensi myös jogurtin valmistusprosessin haihdutuksen korkea syöttövirtausnopeus (l/h). Tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan käyttää jogurtin valmistusprosessien kehittämiseen.
  • Niinivaara, Martti (1928)
  • Murtomäki, Eeva ([s. )
  • Jäppinen, Ulla (1961)
  • Kumlin, Roy (2000)
    Tutkielma käsittelee kannustinjärjestelmien teoriaa ja tulospalkkauksen käyttöä kannustinjärjestelmänä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin kannustinjärjestelmiä yleisellä tasolla, jonka jälkeen keskitytään yhteen ryhmätason kannustinjärjestelmään, tulospalkkaukseen. Tarkastelu on pääosin mikroteoreettista ja tapahtuu lähinnä yrityksen näkökulmasta katsottuna. Kannustinjärjestelmien käytön teoreettisista syistä eniten painoa annetaan päämies - agentti-teorian esittämille, päämiehen (esim. työnantaja) ja agentin (esim. työntekijä) epäsymmetrisestä informaatiosta johtuville ongelmille: kätketyn toiminnan ongelmalle (moral hazard) ja kätketyn informaation ongelmalle (adverse selection). Tutkielmassa käydään läpi sekä yksilö- että ryhmätason matemaattisia malleja, joilla mm. työelämässä esiintyvä kätketyn toiminnan ongelma pyritään ratkaisemaan. Tutkielman toisessa, tulospalkkausta käsittelevässä osassa pyritään ensin selventämään tulospalkkauksen jossain määrin epäselvää käsitettä ja erottelemaan tulospalkkaus muista, siihen usein sekoitetuista kannustinjärjestelmistä. Tämän jälkeen tarkastellaan, millaisia teoreettisia syitä tulospalkkauksen käytölle on esitetty. Suurimman painoarvon tutkielman tulospalkkausta käsittelevässä osassa saa selonteko siitä, miten hyvin toimiva tulospalkkausjärjestelmä tulisi rakentaa eli millaisia asioita yrityksen tulisi ottaa huomioon järjestelmää suunnitellessa, käyttöön ottaessa ja käyttäessa. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös sitä, millaisia ja miten hyvin toimivia Suomessa käytössä olevat tulospalkkausjärjestelmät empiirisesti ovat. Tutkielman loppupuolella tulospalkkaukseen liittyvää empiriaa käsitellään laajemmin. Tulospalkkauksen käytön kansallisen ja kansainvälisen levinneisyyden lisäksi tarkastellaan sitä, millaiset yritykset käyttävät tulospalkkausta sekä tulospalkkauksen vaikutuksia tuottavuuteen ja yrityksen voittoihin. Kannustinjärjestelmillä todetaan voitavan pienentää mm. työelämässä esiintyvää, päämies - agentti-teorian mukaista kätketyn toiminnan ongelmaa. Työelämässä henkilöstön aikaansaama tulos perustuu usein kuitenkin useamman henkilön väliseen yhteistyöhön tai ainakin yhteistyöllä voidaan päästä parempaan tulokseen kuin henkilöiden yksittäisillä työpanoksilla. Tällöin on pyrittävä kehittämään kannustinjärjestelmiä, jotka luovat suuremmalle työntekijäryhmälle insentiivit toimia työnantajansa hyväksi. Yksi tällainen ryhmäkannustinjärjestelmä, jonka avulla työntekijöitä pyritään ohjaamaan tavoitteelliseen yhteistyöhön on tulospalkkaus. Tulospalkkaus kasvattaa empiiristen tutkimusten mukaan tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu saattaa kuitenkin liittyä tulospalkkauksen käyttöönottoon kertaluonteisesti. Tulospalkkauksella näyttää olevan positiivinen vaikutus myös yritysten voittoihin, mutta tulospalkkauksen myötä usein nousevat työvoimakustannukset saattavat pienentää järjestelmien positiivisia vaikutuksia voittoihin. Tulospalkkauksen käyttö on sekä Suomessa että kansainvälisesti kasvanut varsinkin 1990-luvulla. Osittain kasvua selittävät useassa maassa tehdyt, tulospalkkauksen käyttöä suosivat lait. Ilman järjestelmiä suosivia lakejakin tulospalkkaus näyttäisi kuitenkin tarjoavan yrityksille monenlaisia mahdollisuuksia. Tulospalkkauksen toimivuus voi kuitenkin vaihdella yrityskohtaisesti. Tulospalkkausjärjestelmän suunnitteluun, ylläpitoon ja järjestelmien tarjoamien potentiaalisten mahdollisuuksien kartoittamiseen onkin yrityksissä panostettava voimakkaasti, jotta hyvin toimiva tulospalkkausjärjestelmä olisi mahdollista saavuttaa.
  • Helaniemi, Laura (2008)
    Tutkielma käsittelee yrityksen johdon julkisuuskuvan ja maineen rakentamista sekä hyödyntämistä suurissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä viestintäjohtajien näkökulmasta. Tavoitteena on ollut selvittää viestintäjohtajan roolia johtoa koskevassa viestinnässä, keinoja johdon julkisuuskuvan rakentamiselle, johdon viestinnän suunnitelmallisuutta sekä yritysjohtajan maineen ja julkisen kuvan suhdetta yrityksen maineeseen suomalaisessa talouselämässä. Tutkielma on laadullinen: johdon viestintää tarkastellaan seitsemän viestintäjohtajan näkökulmasta. Teemahaastattelun avulla kerätyn aineiston kriteereinä ovat olleet yrityksen suuri koko, omistuspohja, viestintäjohtajan osallistuminen johtoryhmätyöskentelyyn sekä yrityksen toimitusjohtajan vaihtuminen 2000-luvulla. Tutkielman aineisto osoittaa, että tarkastelluissa yrityksissä olisi edellytyksiä johdon julkisuuskuvan hallintaan ja rakentamiseen. Julkisuuden merkitys yrityksen toiminnassa ymmärretään johtotasolla ja viestintään liittyviä kysymyksiä pohditaan tarkoin. Yrityksen merkittävin keulahahmo julkisuudessa on sen toimitusjohtaja, vaikka julkisuudessa yritystä edustavat muutkin yrityksen johtajat. Viestintäjohtajien näkökulmasta johdon viestinnän haasteet liittyvät johtajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Yritysjohtajan maineeseen vaikuttaa ensisijaisesti hänen persoonansa. Vaikutusta maineeseen on myös yrityksen menestyksellä, johtajan karismalla ja esiintymiskyvyllä julkisuudessa. Viestinnän kannalta keskeisessä osassa johtajan maineen muodostumisessa ovat julkisuudet: sisäinen julkisuus, sijoittajajulkisuus, mediajulkisuus, jonka kautta saavutetaan suuri yleisö, sekä asiakasjulkisuus, asiantuntijajulkisuus ja poliittinen julkisuus. Julkisuuksilla on erilaiset viestinnälliset tarpeet, joten keinot julkisuuksissa viestimiseen vaihtelevat. Tärkeä osa johtajan viestintää ovat henkilökohtaiset tapaamiset. Missään tarkastelluissa yrityksissä johdon viestintää ei ole erikseen eritelty yrityksen viestintästrategiassa ja johdon viestintää toteutetaankin pääasiassa operatiivisella tasolla. Vaikka johdon viestintästrategiaa ei ole erikseen ohjeistettu, viestintäjohtajilla on tarkka käsitys siitä, minkälaisissa tilanteissa johtajan halutaan esiintyvän tai antavan lausuntoja. Yrityksen maineenhallintaan kiinnitetään tarkastelluissa yrityksissä huomiota ja siihen käytetään aikaa. Johtajan maineen hallinta on problemaattisempaa. Johtajasta ei haluta tehdä yrityksen mallinukkea, sillä se ei ole suomalaisen talouselämän kulttuurin mukaista. Esiintymistä viihteellisissä lehtijutuissa tai tilaisuuksissa vältetään, sillä uskottava suomalainen yritysjohtaja esiintyy vakavasti otettavissa yhteyksissä, jolloin halutaan tuoda ensisijaisesti esille yritystä, ei sen johtajaa. Viestintäjohtajan johtamalla viestintäorganisaatiolla on tärkeä rooli yrityksen johdon maineenhallinnassa. Viestintäorganisaatio on tärkeä linkki ulkomaailmaan ja sen on huolehdittava, että johdolla on riittävästi valmiuksia ja keinoja eri julkisuuksissa toimimiseen ja niissä viestimiseen. Keskeisimpiä lähteitä tutkielmassa ovat olleet C. J. Fombrunin teos Reputation (1996), Ikävalkon ja Uimosen Mielikuvien maailma: miten mediajulkisuutta muokataan ja imagoja rakennetaan? (1996), Ikävalkon Ylivoimapeli mediassa (1996) sekä Aulan ja Mantereen Hyvä yritys. Strateginen maineenhallinta (2005).
  • Merikoski, Rikhard (2013)
    Johdon management-yhtiöllä kannustinjärjestelmänä tarkoitetaan sellaista pörssiyhtiön johdolle perustettua osakeperusteista kannustinjärjestelmää, jossa johto ei kuitenkaan suoraan omista kohdeyhtiön osakkeita. Järjestelyssä suoran osakkeiden omistamisen sijaan perustetaan erillinen management-yhtiö, jonka omistajiksi johto tulee. Perustettava yhtiö on yleensä niin sanottu kertakäyttöyhtiö, ja se on tarkoitettu purettavaksi kun järjestelyn tavoite on saavutettu tai sovittu aika on kulunut järjestelyn perustamisesta. Työn aiheeseen eivät kuulu sellaiset järjestelyt, joissa johto on perustanut holdingyhtiön osakkeiden omistamista varten itsenäisesti ilman kohdeyhtiön myötävaikutusta. Tutkimuskysymyksen ylätasona on tässä tutkielmassa kyseisen kannustinjärjestelmän ve-roasema. Järjestelyn veroasemaa tutkittaessa kysymyksenä on ensinnäkin se, minkä tulolajin tulona kyseisestä kannustinjärjestelmästä saatavaa tuloa tulisi pitää. Tämän jälkeen tulisi ratkaista mikä on verotettavan tulon määrä. Näiden lisäksi pohdittavaksi kysymykseksi tulee mahdollisten erikoistilanteiden, kuten management-yhtiön konkurssin verotus. Näihin tutkimuskysymyksiin vastausta etsittäessä joudutaan myös ottamaan kantaa siihen, kuinka pitkälle verolainsäädäntöä voidaan tulkita ja milloin veronkiertonormeja voidaan soveltaa. Johdon management-yhtiön, ja varsinkin sen omistajina olevien johtajien, veroasemaa voidaan lähtökohtaisesti tarkastella monelta eri suunnalta. Johdon kannalta olennaista on ensinnäkin mitä tulolajia syntynyt tulo on, eli katsotaanko tulo ansiotuloksi vai pääomatuloksi. Tämän jälkeen joudutaan miettimään arvostamisongelmaa eli sitä, kuinka paljon verotettavaa tuloa syntyy kannustinjärjestelmän osallisena olevalle johdolle. Viimeiseksi tulee ratkaista jaksotukseen liittyvät kysymykset. Lopputuloksena tutkielmassani päädyin siihen, että tulon jakamisella ansiotuloksi ja pääomatu-loksi tavoitetaan parhaiten lainsäätäjän tarkoitus siitä, että varallisuuden kartuttamaa tuloa vero-tetaan pääomatulona ja muu tulo on pääsääntöisesti ansiotuloa. Siten näen, että tulon jakaminen TVL 61 §:n ja 32 §:n kesken vastaa parhaiten järjestelyn taloudellisia realiteetteja, ja siten toi-menpiteen oikeaa muotoa.
  • Sinclair, Joanna Beth (2000)
    Tämän työn tavoitteena on tuottaa kattava kuvaus johdon konsultointipalveluista ja niiden ostamiseen vaikuttavista tekijöistä Suomen julkisen sektorin organisaatioissa. Tutkielman kohteena on johdon konsultointipalveluiden ostopäätösprosessi. Tutkittavana ilmiönä on siis organisaation päätöksenteon prosessi ja siihen vaikuttavat tekijät ostotapahtumassa. Julkisen sektorin ostopäätösprosessia johdon konsultointia hankittaessa tarkastellaan tässä työssä historiallisessa ja teoreettisessa kontekstissa, sekä empiirisen tutkimuksen avulla. Lähdeaineistona käytettiin konsultointiin ja organisaation ostokäyttäytymiseen liittyvää kirjallisuutta, sekä empiirisellä kyselyllä kerättyä aineistoa. Kirjallisuuslähteistä ensisijaisimpana käytettiin Paula Kyrön PKT-säätiölle tekemiä laajoja selvityksiä johdon konsultoinnista toimialana vuosilta 1996 ja 1999. Tutkielman pääasiallisena lähteenä käytettiin tutkielman empiirisessä osuudessa kerättyä tutkimustietoa. Empiirinen kysely toteutettiin internetissä syksyllä 1999. Kysely kohdistettiin kahdelle eri ryhmälle: julkisen sektorin hallintojohtajille, sekä joukolle johdon konsultointipalveluiden asiantuntijoita joiden vastauksia käytettiin vertailuaineistona. Internet-kyselyllä kerätty aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen keinoin. Tutkimuksessa havaittiin, että johdon konsultointipalveluiden käyttö on varsin yleistä julkisen sektorin organisaatioiden keskuudessa: noin 75% julkisen sektorin organisaatioista käyttää tänä päivänä johdon konsultointipalveluja ja käyttö on tulevaisuudessa lisääntymässä. Konsultointipalveluja ostetaan tyypillisimmin johdon ja henkilöstön koulutukseen, organisaatiomuutoksiin sekä strategiseen suunnitteluun. Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että johdon konsultointipalvelujen ostaminen on organisaatiolle vaativa ja riskialtis tehtävä, sillä alalla ei ole markkinasuojaa, vaan käytännössä kuka tahansa voi tarjota johdon konsultointipalveluja. Asiakkaan tehtäväksi jää löytää usein laajastakin joukosta palvelun tarjoajia tilanteeseen sopiva asiantuntija. Julkisen sektorin organisaatiot osoittautuivat hyvin asiantunteviksi konsultointi palveluiden ostajiksi. Julkisen sektorin organisaatiot arvostavat johdon konsultointiyrityksissä etenkin yrityksen erityisasiantuntemusta ja hyvää mainetta sekä omia aiempia kokemuksiaan palvelun toimittajasta. Tämän tyyppisten kriteerien painottaminen on alan tutkijoiden mukaan rationaalisinta, sillä johdon konsultointipalveluiden kaltaista aineetonta palvelua ei voida arvioida ennen ostopäätöksentekoa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että julkinen sektori on tänä päivänä aktiivinen ja varsin vaativa johdon konsultointipalveluiden käyttäjä.