Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7724-7743 of 24426
  • Peltoniemi, Sari (1992)
  • Rundgren, Anna (2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastatellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita. Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.
  • Teerioja, Nea (2009)
    Työn tarkoituksena oli tutkia kahden eri paperinkeräysmenetelmän ympäristövaikutuksia ja kustannuksia. Menetelmien tehokkuuksia vertailtiin kustannusvaikuttavuus-analyysiä apuna käyttäen. Tietoa tarvitaan, koska jätehuollon toimivuuteen, taloudellisuuteen ja ympäristömyötäisyyteen vaikuttaa suuresti se, miten jätteen keräys- ja kuljetustyö hoidetaan. Erilaiset astia- ja kuljetuskalustovalinnat sekä reittisuunnittelu vaikuttavat keräysmenetelmän aiheuttamiin ympäristöhaittoihin ja kustannuksiin. Tutkielma koskee hyötyjätteistä ainoastaan paperinkeräystä, mutta saatua tietoa voidaan mahdollisesti käyttää apuna myös muiden jätteiden keräysjärjestelmien kehittämistyössä. Soveltamisessa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana taustaoletusten yhteensopivuudesta. Ympäristövaikutuksia tutkittiin selvittämällä paperin keräys- ja kuljetustyöstä aiheutuvia hiilidioksidi-, typpioksidi- ja hiukkaspäästöjä, koska nämä ovat oleellisimmat päästöt, joita raskas kuljetuskalusto aiheuttaa. Kustannustarkastelussa huomioitiin ainoastaan työn toimeksiantajalle eli Paperinkeräys Oy:lle koituvat yksityiset kustannukset. Vertailussa olivat seuraavat keräysteknologiat: 1) vallitseva menetelmä, jossa keräysastiat ovat pääasiassa 600-litraisia muoviastioita ja tyhjennys tapahtuu perästä täytettävällä pakkaajaautolla sekä 2) menetelmä, jossa keräysastiat tilavuudeltaan suurempia pinta- tai syväkeräysastioita jotka tyhjennetään nosturillisella lava-autolla (kutsutaan tässä työssä uudeksi keräysmenetelmäksi). Päästöjen laskennassa hyödynnettiin VTT:n Lipasto-tietokannan päästökertoimia sekä case-alueiden tietoja koskien tyypillisellä tyhjennyskierroksella käytettyjen autojen ominaisuuksia, kerättyjä tonnimääriä ja ajopäiväkirjoja. Kustannusten laskennan perustana käytettiin Paperinkeräys Oy:ltä saatuja tonnikohtaisia tai nostoperusteisia kustannustietoja. Tietoja täydennettiin tuloksiin vaikuttavilla oletuksilla, joita ovat esimerkiksi oletus menetelmien käyttökustannusten yhtäsuuruudesta sekä oletus, että yhdellä alueella on käytössä vain jompi kumpi keräysmenetelmä. Tulosten mukaan uusi keräysteknologia on ympäristöä säästävämpi. Kustannusvaikuttavuus-analyysi osoittautui relevantiksi ainoastaan Pirkanmaan case-tapauksessa, jonka mukaan on siirtyminen uuteen menetelmään aiheutti sekä ympäristölle, että yritykselle hyötyä, oletuksista riippuen päästöt laskivat 20-50 % ja kustannukset 34-60 %. Pääkaupunkiseudun kiinteistökeräysjärjestelmässä menetelmien tehokkuuksia vertailtiin ainoastaan päästöjen osalta, koska tuottajayhteisölle koituvat kustannukset eivät muuttuneet. Tulosten mukaan uuteen keräysmenetelmään siirtyminen vähensi aiheutuneita päästöjä oletuksista ja päästökomponentista riippuen 2-35 %. Lisäksi tulokset tukivat aiempien tutkimusten tuloksia siten, että aiheutuneet tonnikohtaiset päästöt olivat kiinteistökeräysjärjestelmässä pienemmät kuin aluekeräysjärjestelmässä, johtuen pääasiassa suuremmasta paperisaannosta sekä lyhyemmistä kuljetusmatkoista.
  • Paso, Eija (1992)
  • Niinimäki, Viola (2013)
    Gradutyön tavoitteena oli tutkia Bifidobacterium animalis alalaji lactis Bl-04 -kantaa sekä Lactobacillus acidophilus NCFM ja B. lactis Bi-07 -kantoja sisältävien probioottituotteiden vaikutuksia suoliston mikrobistoon ja sekretorisen immunoglobuliini A:n (sIgA) pitoisuuksiin terveillä, aktiivisesti urheilevilla aikuisilla Australian Canberran alueelta. Gradutyö toteutettiin osana kliinistä, lumekontrolloitua, kaksoissokkoutettua probiootti-interventiokoetta, jonka tavoitteena oli selvittää probioottien kykyä parantaa immuniteettia ja vähentää hengitystieinfektioiden riskiä edellä mainitussa kohderyhmässä. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään mahdollista riippuvuussuhdetta kliinisten terveysvaikutusten, mikrobistomuutosten sekä sIgA:n konsentraatiomuutosten välillä. Tutkimushypoteesina oli oletus, että probioottisten L. acidophilus NCFM, B. lactis Bi-07 ja B. lactis Bl-04 -kantojen määrät näytteissä kasvavat interventiojakson aikana probioottituotteita käyttäneissä ryhmissä. Potentiaalisten patogeenien eli klostridien ja enterokokkien määrät oletettavasti vähenevät, kun taas sIgA:n määrät kasvavat intervention loppuaikapistettä kohti. Suoliston kokonaisbakteerimäärät pysynevät suhteellisen vakaina. Tutkimukseen osallistui noin 450 koehenkilöä, joista 120 antoi näytteitä tämän tutkimuksen mikrobiologisia ja immunologisia analyysejä varten. Hoitojakso sijoittui talvikauteen ja kesti 150 vuorokautta. Suoliston kokonaisbakteerimäärät tutkittiin virtaussytometrian, mikrobistomuutokset kvantitatiivisen PCR-menetelmän ja sIgA:n muutokset Sandwich-ELISA-menetelmän avulla. Suoliston kokonaisbakteerimäärät vastasivat paksusuolen normaalitasoa kunkin ryhmän kohdalla ja pysyivät suhteellisen muuttumattomina aikapisteiden välillä. sIgA:n määrät ja qPCR-menetelmällä tutkittujen bakteeriryhmien määrät eivät muuttuneet tilastollisesti merkitsevällä tavalla alku- ja loppuaikapisteiden välillä. qPCR-menetelmällä tutkittujen bakteeriryhmien määrät olivat normaaliluokkaa. Vaikka tutkitut probioottivalmisteet eivät vaikuttaneet suoliston mikrobistoon ja sIgA:n pitoisuuksiin tilastollisesti merkitsevästi, tutkimuksen kliinisessä osassa molemmat tuotteet osoittautuivat alahengitystieinfektioiden esiintymistiheyttä ja lääkkeiden käyttötarvetta vähentäviksi. B. lactis Bl-04 –kantaa sisältävä probioottituote osoittautui kuitenkin yhdistelmäprobioottituotetta tehokkaammaksi ylähengitystieinfektioiden ennaltaehkäisyssä tutkitussa populaatiossa pienemmästä vuorokausiannoksesta huolimatta. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että suoliston mikrobisto ja sekretorinen IgA eivät todennäköisesti olleet olennaisia parametreja probioottien vaikutusten arvioinnissa hengitystieinfektioiden kannalta terveessä, aktiivisesti urheilevassa populaatiossa. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi olisi lisättävä aikapisteiden ja näytteitä antaneiden koehenkilöiden lukumäärää.
  • Partanen, Niko (Helsingin yliopisto, 2013)
    Käsittelen pro gradu -tutkimuksessani kielenvaihtoa Karjalassa ja Komissa. Molemmilla alueilla 1800-luvulla enemmistökielenä puhuttu suomalais-ugrilainen kieli on 1900-luvun aikana laajalti korvautunut venäjällä yleisenä käyttökielenä. Aiemman tutkimustiedon perusteella karjala on erittäin uhanalainen koko sen puhuma-alueella, mutta komia käytetään vielä lukuisissa yhteisöissä eri puolilla Komin tasavaltaa. Käytännössä aiempia tapaustutkimuksia on erittäin vähän, eikä ilmiön laajuutta ole yksityiskohtaisesti kartoitettu. Tutkimukseni tavoitteena on kuvata kielenvaihdon etenemistä yhdessä karjalaisessa ja yhdessä komilaisessa kylässä. Nämä kylät ovat Tuuksa Aunuksen piirissä ja Koigort Koigorodokin piirissä. Korostan, että tutkimus on käsitellyt vain pientä kylänosaa ja rajallista osuutta alueen väestöstä, joten tulokset ovat vain osin yleistettävissä laajempaan kontekstiin. Tutkimuksen metodeina on domeenien muutoksen ja kielellisten verkostojen vertailu. Erityistä huomiota on kiinnitetty näennäisaikaiseen muutokseen. Tämän pohjalta arvioidaan eri ikäryhmien kielen käyttöä ja oppimista. Tutkimuksen aineisto on kerätty suomalais-ugrilaisen oppiaineryhmän kenttätyöharjoitusten yhteydessä ja koostuu noin 50 haastattelusta molemmilla paikkakunnilla. Molemmissa tutkimuskohteissa on käytetty samanlaista kyselykaavaketta, jota hyödynnetään soveltuvin osin tässä tutkimuksessa. Työskentely on rajoittunut yksittäisiin naapurustoihin, sillä ainoastaan näin on mahdollista kartoittaa tarkemmin informanttien keskinäisiä suhteita. Samalla esimerkiksi kielenkäytön domeenit kuten naapurit ja kauppa konkretisoituvat, sillä informantit kuvaavat samoja ympäristöjä. Käsiteltyjä domeeneja olivat näiden lisäksi perhe, koti, koulu, työ ja kylä. Erityistä huomiota kiinnitin perheen sisäisiin rooleihin. Tutkimuksen perusteella kielenvaihto on alkanut Tuuksessa aiemmin kuin Koigortissa. Eroa voi pitää jopa yhden sukupolven suuruisena. Tuuksessa jo 1930-luvulla syntyneet ovat usein puhuneet lastensa kanssa venäjää. Suuri merkitys on kuitenkin ollut 1950-luvulla, sillä tällöin kylään muuttaneen venäläisen informantin kuvauksen perusteella paikalliset karjalaiset eivät vielä osanneet venäjää. Tuuksen aineistossa näkyy hyvin jyrkkä muutos, jossa puolison kanssa käytetty kieli on vaihtunut 1950-luvulla syntyneillä. 1960-luvulla venäjästä on tullut sisarusten keskeinen käyttökieli. Myös Koigortissa puolison kanssa käytetty kieli on perhekohtaisesti vaihtunut 1950-luvulla, mutta prosessi ei ole niin kokonaisvaltainen kuin Tuuksessa. Tästä huolimatta kielenvaihto ei ole saavuttanut päätepistettään kummassakaan yhteisössä. Tutkimus kuvastaa erittäin hyvin kielenvaihdon hitautta. Tietyt henkilöt ja ikäryhmät jatkavat kielenvaihdossa väistyvän kielen puhumista vielä kauan kielenvaihdon alettua. Kielellisten verkostojen analyysi kuvasi sitä, kuinka molempia kieliä paljon käyttäneiden keskuudessa väistyvän kielen käyttö painottui juuri vuorovaikutukseen iäkkäimpien ikäkohorttien kanssa. Kielen välittyminen lapsille näyttää jatkuvan paljon kauemmin, kuin yhteisöä nopeasti tarkastellen arvelisi. Tämän katkeamisen voi yleensä rajata hyvin tarkasti tiettyjen henkilöiden kuolemaan tai heidän vähentyneeseen osuuteensa lasten hoidossa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kielitaidon assosioitumiseen eri ikäryhmiin. Kielenvaihtoa käsittelevät diskursiiviset käytänteet voivat selittää kielenvaihtoa paremmin, kuin kielitaidon yksinkertainen arviointi. Jatkotutkimuksen kannalta suositellaan, että kiinnitettäisiin huomiota passiivisen kielitaidon merkitykseen sekä lateraalisiin verkostoihin, joissa kieltä opitaan. Molemmissa kylissä paikallisen suomalais-ugrilaisen kielen voi vielä sanoa välittyvän lapsille, mutta Tuuksessa ei vaikuta olevan lapsia, jotka olisivat karjalan aktiivikäyttäjiä. Koigortissa puolestaan kieli on sporadisesti säilynyt nuorten käyttämänä ja osaamana kielenä. On huomionarvoista, että Koigorodokin piirissä yksittäinen lähiseudun kylä, Griva, on säilynyt ilmeisen kominkielisenä. 1970-luvulla lakkautetusta Kobran kylästä on siirtynyt paljon väestöä Koigortiin, mikä näyttää vahvistaneen kylän kominkielisiä verkostoja. Nyt tavatuilla komia aktiivisesti käyttäneillä nuorilla on kaikilla sukulaisuussuhteita ainakin toiseen näistä kylistä.
  • Kunnari, Miia (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkielma tarkastelee kahdentunutta dialogipartikkelia joojoo kahdenkeskisissä puhelinkeskusteluissa. Millaisiin sekventiaalisiin konteksteihin joojoo keskusteluissa asettuu? Millaisia tekoja sillä vuorovaikutuksessa tehdään? Tutkielma pyrkii selvittämään sitä, mikä on kahdentumisen rooli joojoo-partikkelin merkityksessä ja vuorovaikutustehtävässä. Onko toisto jollakin tavalla ikonista? Työn lähtökohtana on ajatus, että kahdentunutta dialogipartikkelia joojoo ei ole syytä pitää ainoastaan joo-partikkelin intensiivisempänä muotona. Tutkimuksen aineisto koostuu 23 kahdenkeskisestä puhelinkeskustelusta, joissa yksittäisiä joojoo-tapauksia on yhteensä 68 kappaletta. Tutkielman teoreettisena taustana käytetään keskustelunanalyyttista metodia, joka korostaa kontekstin tärkeyttä lopullisen tulkinnan tekemisessä. Tutkielmasta käy ilmi, että joojoo voi sekä muodostaa vuoron yksin että olla osana laajempaa vuoroa. Joojoo löytää usein paikkansa puheenaiheen lopettelun yhteydestä, keskustelun taitekohdasta. Se voi sijoittua paikkaan, jossa sitä edeltää merkkejä topiikin päättymisestä, jolloin se kuittaa edellä kuullun valmiiksi tiedolliseksi kokonaisuudeksi ja mahdollistaa siirtymisen uuteen topiikkiin. Joissain tapauksissa joojoo ei viimeistele topiikkia, mutta implikoi loppua. Tällainen joojoo löytää paikkansa kohdista, joissa sitä edeltävä keskustelukumppanin vuoro on sisältänyt kuulijan kannalta tarpeetonta tai epärelevanttia tietoa. Se toimii keskustelukumppanille merkkinä asian jatkokäsittelyn tarpeettomuudesta ja ohjailee tätä saattelemaan topiikin päätökseen. Toinen joojoo:lle ominainen esiintymisympäristö on kysymys vastaus-vierusparia laajentava kolmannen position vuoro. Tällöin joojoo on kysymyksen esittäjän reaktio saatuun vastaukseen. Se voi käsitellä vastauksen tarjoaman tiedon uutisarvoisena tai pelkästään rekisteröidä sen ymmärretyksi. Joojoo:n prosodinen hahmo vaihtelee sen mukaan, onko sillä vastaanotettu tieto kuulijalle uutisarboista vai ei. Kun joojoo ei esiinny tietoa uutena vastaanottavan vuoron ensimmäisenä elementtinä, se tuotetaan ilman sävelkorkeuden muutoksia. Joojoo voi toimia myös korostamassa käyttäjänsä näkemystä, vakuuttamassa epäilevää keskustelukumppania tai saada ironisen tulkinnan, jolloin se ilmaiseen kyseenalaistavaa suhteutumista kuultua kohtaan. Kahdentumiseen liittyvä ikonisuus näkyy joojoo-partikkelissa etenkin silloin, kun joojoo ottaa vaikutusalaansa edellistä vuoroa laajemman puhekokonaisuuden. Sen vaikutusala on laajempi kuin kahdentumattoman joo-vastauksen: kahdentuminen lisää dialogipartikkelin voimaa saattaa topiikki loppuun. Intensiteetin lisääntymisenä ikonisuus näkyy tapauksissa, joissa joojoo:n tehtävänä on vahvistaa puhujan näkemystä ja vakuuttaa epäilevä keskustelukumppani. Tutkielma osoittaa, että keskustelun osallistujat ovat orientoituneet joojoo-partikkeliin lekseeminarvoisena yksikkönä. Tutkielma avaa uusia näkökulmia kahdentuneiden dialogipartikkelien tutkimukseen.