Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7724-7743 of 24939
  • Eerola, Riikka (2003)
    Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella C-ikäisten eli alle 15-vuotiaiden lentopalloa harrastavien nuorten haluamaa valmentajan johtamistapaa ja sitä oliko valmentajien johtamistavassa eroja urheilijoiden taustekijöiden mukaisesti. Tutkimuksessa selvitettiin myös urheilijoiden tyytyväisyyttä valmentajan johtamistapaan. Urheilijoiden haluamaa ja arvioimaa val-mentajien johtamistapaa ja sen vaikutusta urheilijoiden tyytyväisyyteen tarkasteltiin Pathanai Chelladurain 1978 kehittämän Multidimensional Model of Leadership –mallin sekä Chelladurain ja S.D. Salehin vuonna 1978 kehittämän Leadership Scale for Sports eli LSS-mittarin avulla. Mittari jaottelee valmentajan johtamistavan viiteen ulottuvuuteen: opetustoiminta, myönteinen palaute, sosiaalinen tuki, demokraattisuus ja autokraattisuus. Aineisto hankittiin kyselylomakkeilla ja se koostui 55 lentopallojoukkueesta. Urheilijoita oli aineistossa kaikkiaan 403 ja heidän ikäjakaumansa oli 12-15 vuotta. LSS-mittarin rakennetta tarkasteltiin faktori- ja reliabiliteettianalyysien (Cronbachin alfa) avulla. Valmentajan johtamistapojen saamia arvoja tarkasteltiin keskiarvoina ja eroja urheilijoiden haluaman ja arvioiman valmentajan johtamistavan välillä tarkasteltiin T-testin avulla. Urheilijoiden tyytyväisyyden yhteyttä halutun ja arvioidun valmentajan johtamistavan eroon tarkasteltiin korrelaatiokerrointen ja T-testien avulla. Tarkastelun yksikkönä olivat yksittäiset urheilijat ja valmentajat ei joukkue. LSS-mittarin sisäinen rakenne oli pääpiirteissään sama kuin aiemmissakin tutkimuksissa. Jotkin väittämät eivät latautuneet voimakkaimmin juuri omalle faktorilleen, mutta kyseiset väittämät saivat kuitenkin kohtalaisia arvoja myös omalla ulottuvuudellaan. Autokraattisuus-ulottuvuuden reliabiliteettiarvot olivat alhaiset. Valmentajat olivat urheilijoita kilpailupainotteisempia. Urheilijat halusivat valmentajansa painottavan kaikkia muita johtamistavan ulottuvuuksia paitsi autokraattisuutta enemmän kuin he arvioivat valmentajansa tekevän. Urheilijat halusivat valmentajaltaan eniten myönteistä palautetta, mutta suurin ero urheilijoiden haluamassa ja arvioimassa valmentajan johtamistavassa oli ulottuvuudella demokraattisuus. Urheilijoiden taustatekijöistä sukupuoli, lentopalloharrastuksen kesto ja tavoite lentopallossa vaikuttivat urheilijoiden haluamaan valmentajan johtamistapaan. Joukkueen taso (sijoittuminen kilpasarjassa) ei aiheuttanut tilastollisesti merkitsevää eroa pelaajien arvioimaan eikä haluamaan valmentajan johtajuustyyliin. Muutostoiveen suuruuden ja tyytyväisyyden yhteys oli ristiriitainen. Urheilijan suuri muutostoive selitti urheilijan tyytymättömyyttä. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Chelladurai, P. (1990). Leadership in sports: a review. International Journal of Sport Psychology, 21, 328 - 354. Carron, A. V. (1980). Social psychology of sport. Ithaca: Mouvement Publications.
  • Lampinen, Osmo (1951)
  • Virta, Jami (Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2012)
    The Finnish society developed rapidly in the 1960´s and 1970´s. This was result of international trends. Development of education, urbanization and wide organization of society increased discontent towards prevailing social structure and towards the power elite. Development of technology created possibility to present radical perspectives in mass media. This caused widely spread discussions dividing opinions. The purpose of this thesis was to complement research on national defence and the Finnish Defence Forces especially between years 1965 and 1975. The task of research was to clarify how changes in society and how the significance of this change was interpreted in public discussion about national defence and development of the Defence Forces. The most essential points for this thesis turned out to be discourses structured from public discussion. Main research material consisted of approximately 35000 news, editorials, articles and opinions presented in mass media supplemented by literature, committee reports and other archival sources. Frame of reference for this thesis is based on relativistic worldview. According to this, social reality is relative and there is no single truth. Environment has significant influence on the issue how knowledge and truth are formed. Data analysis was based on critical discourse. The key objective was to clarify the effects of broad changes in society using discursive methods. One essential goal was to form order of discourse using linguistic analysis and also connect discourses to wider sociocultural custom. On this thesis I came to the conclusion that on the review period there were five significant ensembles of discourse. They consisted of several discussions focused on different themes. The discourse of official security policy aimed to define national defence and the position of the Defence Forces as parts of foreign policy. Foreign policy is often perceived as the most significant part of security policy. Historical memory, geographical position of Finland and also the state contracts, changes in international warfare, tasks of the Defence Forces and increasing critic of national defence and the difference in thinking between generations formed the discourse of security policy. In the discourse of the liability to military service, the issue was about individual responsibility to society and national defence. Resisters and unarmed defence demands, encouraged by international examples were the themes. The discourse pointed out how mass media is used to influence and forced the Defence Forces to develop the practices in public information. The discourses of democracy and politics were closer to internal development of the Defence Forces to integrate more into society. The discourse of democracy focused in changing power relationships of the Defence Forces that were known as authoritarian. Issues like conscript and personnel union activity had lot of similarities to general social development. The discourse of politics presented how the Defence Forces were pushed towards parliamentary decision making. The personnel was granted the same rights as other population. Themes related to the discourse on the will to national defence were development of mental national defence, increasing education on national defence and creation of more open public information culture. According to discourses presented above I can state, that the position of the Defence Forces in society was changed between years 1965-1975. This change was advanced by the Defence Forces reformed attitude towards mass media and public information in general. Active participation in public information important became important instead of only answering topics. This positive development created an atmosphere, that was easier for the public to understand and create own pictures of the armed forces. Due to this, I can describe that the defenders and supporters of the armed forces were stuck in their trenches, until discussions presented in discourses and themes developed the Defence Forces to be better fitting part of society. Key words; society, national defence, Defence Forces, discourse, mass media, security policy, liability to military service, conscription, democracy
  • Kuitunen, Milla (2010)
    Lypsylehmän insuliiniresistenssi on lopputiineyteen ja alkulaktaatioon liittyvä sopeutumismekanismi, jolla lehmä säästää veren glukoosin kehittyvän sikiön ja maitorauhasen käyttöön. Lihavuus, korkeatuotostaso ja ummessaoloajan yliruokinta voimistavat poikimisen jälkeistä insuliiniresistenssiä. Voimistuneeseen insuliiniresistenssiin liittyy lisääntynyt poikimisen jälkeisten aineenvaihduntasairauksien riski. Ihmisillä ja rotilla tehtyjen tutkimusten perusteella monityydyttymättömien rasvahappojen saannin lisääminen on ehkäissyt insuliiniresistenssin kehittymistä. Pellavaöljyinfuusion on todettu heikentävän ei-tiineiden ummessaolevien lehmien insuliiniresistenssiä, mutta camelinaöljyn vaikutusta lehmien insuliiniresistenssiin ei ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka ummessaoloaikana tiineille lehmille juoksutusmahaan infusoitu camelinaöljy ja tali vaikuttavat lehmien insuliiniresistenssin kehittymiseen. Tali on naudan omaa rasvaa, joten se soveltuu rasvahappokoostumukseltaan mallintamaan kudoksista mobilisoituvaa rasvaa. Tutkimus tehtiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa 15.9.-14.10. 2008. Koe suoritettiin toistettuna 3 x 3 latinalaisen neliön kokeena viiden päivän koejaksoilla, joiden välissä oli viiden päivän tauko. Koekäsittelynä lehmien juoksutusmahaan infusoitiin camelinaöljyä tai talia. Kontrollikäsittelynä juoksutusmahaan infusoitiin vettä. Infuusiot suoritettiin pötsifistelistä juoksutusmahaan vievällä letkulla. Kokeeseen osallistuvat lehmät olivat toista kertaa poikivia pötsifistelöityjä ayshirelehmiä. Lehmien ruokinta oli rajoitutettu kokeen ajaksi 95 %:iin laskennallisesta energian tarpeesta. Lehmien ruokinta koostui heinä-nurmisäilörehuseoksesta sekä ummessaoloajan kivennäisestä. Rasvainfuusioiden päivittäinen annos oli 430 g (500 ml), joka annosteltiin 50 ml erissä kahden tunnin välein 10 kertaa päivässä. Koejakson viidentenä päivänä lehmille tehtiin glukoosirasituskoe ja insuliinivastekoe insuliiniresistenssin arvioimiseksi. Glukoosirasituskokeen ja insuliinivastekokeen tulokset analysoitiin SAS:n mixed- ja NLIN-ohjelmilla Rasvakäsittelyt nostivat odotetusti veren vapaiden rasvahappojen (NEFA) pitoisuutta. Rasvakäsittelyt madalsivat insuliinin perustasoa, mutta käsittelyillä ei ollut vaikutusta glukoosin perustasoon. Glukoosirasituskokeessa rasvakäsittelyt hidastivat glukoosin poistumisnopeutta ja pidensivät glukoosin puoliintumisaikaa. Insuliinivastekokeessa rasvakäsittelyt hidastivat glukoosin poistumisnopeutta, pidensivät glukoosin puoliintumisaikaa ja suurensivat glukoosin pitoisuus-aika käyrän alle jäävän alueen pinta-alaa. Tulosten perusteella sekä talilla että camelinaöljyllä on lehmien insuliiniresistenssiä voimistava vaikutus. Insuliinivastekokeessa camelinaöljy hidasti insuliinin poistumisnopeutta ja pidensi insuliinin puoliintumisaikaa taliin verrattuna. Muiden tulosten osalta camelinaöljyn vaikutus ei eronnut talikäsittelyn vaikutuksesta. Camelinaöljyllä ei ollut insuliiniresistenssin kehittymistä ehkäisevää vaikutusta, mikä on osittain ristiriidassa aiempien tyydyttymättömiä rasvahappoja ja insuliiniresistenssiä tutkivien kokeiden kanssa. Tämä tutkimus kuten aiemmatkin tutkimukset vahvistavat, että korkea veren NEFA-pitoisuus voimistaa lehmien insuliiniresistenssiä.
  • Tammilehto, Mirja (1993)
  • Olander, Ilkka (2006)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani henkilöivän retoriikan käyttöä suomalaisessa iltapäivälehdistössä. Tarkoitukseni on selvittää, mitä viime vuosina kasvanut henkilö- ja julkkisjournalismi merkitsee median kulttuuris-moraalisten tehtävien kannalta. Pitäisikö uskoa tabloidisaatiokriitikoiden väitteisiin, joiden mukaan julkkiksien ympärillä pyörivä media trivialisoi julkisuuden sisällöt ja lamauttaa siten demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa? Vai onko kyseessä vain harmiton julkisuuden sisältöjen muotoutuminen markkinamekanismin kautta helpommin lähestyttäviksi ja ihmisläheisemmiksi, kuten demokraattiset populistit väittävät? Empiirinen aineistoni koostuu Ilta-Sanomien tsunamiuutisoinnista 17.12.2004 - 15.1.2005 sekä sattumanvaraisesti valitusta Ilta-Sanomien kahden viikon periodista vuodelta 2005. Tutkielmani tärkeimpinä teoreettisina lähteinä mainittakoon viimeaikainen journalismikritiikin vuosikirjoissa käyty arvokeskustelu sekä kansainvälinen tabloidisaatiokeskustelu. Tukeudun pitkälti median poliittisen talouden tutkimuksen näkökulmaan, ja painotan siten median taloudellisiin reunaehtoihin liittyviä selitysmalleja. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan. Tutkielman ensimmäisessä osassa (luvut 4-7) kuvaan tabloidien keskeistä retorista keinovarastoa. Hahmotan historiallisen ja tilastollisen katsauksen avulla tabloidlehdistön aseman muutosta koko journalismin kentällä. Osoitan tässä tarkastelussa, että henkilötarinat ja julkkikset erottuvat tabloidien keskeisimpänä myyntiartikkelina ja sisältönä, ja että julkkisjulkisuuden määrä on kasvanut Suomessa viimeisinä vuosikymmeninä. Etenen tästä erittelemällä julkkisjuorun logiikkaa ja tunnistamalla sen avainelementit: draaman, tarinan kerronnan jännitteet ja moraalin. Hyödynnän näitä näkökulmia käsitellessäni valitsemaani erityistapausta, Ilta-Sanomien tsunamiuutisointia. Erityisinä piirteinä nostan tsunamiuutisoinnista esiin sen henkilö- ja kokemuskeskeisyyden, draamallisten ääripäiden tavoittelun ja moraalisen asetelmallisuuden. Päätän tutkielmani ensimmäisen osuuden siirtymällä toimittajien näkökulmaan. Osoitan, kuinka toimittajat pohtivat nykyisin yhä enemmän juttujen "jalkauttamista" eli sitoutumista ihmisten arkielämään, mikä johtaa käytännössä henkilöaiheiden suosimiseen. Tämän taustalla on nähtävissä etenkin toimitustyötä ohjaavat taloudelliset paineet, toimittajien kasvanut tietoisuus yleisöstä ja kiireellinen aikataulu. Tutkielmani toisessa osassa (luvut 8-10) siirryn käsittelemään tabloidlehdistöä yhteiskunnallisemmalla otteella. Tämän tarkastelun lähtökohtana on Jürgen Habermasin demokraattisesta julkisuusteoriasta kasvanut ajattelun perinne. Pohdin tässä osuudessa sitä, miten kestävänä tabloidlehdistön tarjoama sisältö näyttäytyy kansalaisyhteiskunnan, etiikan ja demokratian perspektiiveistä. Kytken henkilökeskeisen retoriikan nousun median yleiseen siirtymään kulttuuris-moraalisesta säätelystä kohti markkinasäätelyä. Tämän siirtymän palautan puolestaan maailmanlaajuisesti levinneeseen uusliberaaliin vapaita markkinoita korostavaan ajatteluun ja sitä myötäilevään mediapolitiikkaan. Väitän, että mediatarjonnan kasvava henkilökeskeisyys heijastuu vähitellen siirtymänä kansalaisyhteiskunnasta kohti suppeampaa kulutusyhteiskuntaa. Lopulta otan kantaa siihen tabloidisaatiokeskustelun polttavaan kysymykseen, missä määrin tabloidisaatio tulisi nähdä uhkana yhteiskunnalle ja missä määrin journalismin rikastumisena ja demokratisoitumisena.
  • Vaittinen, Anne (2014)
    RNA-sekvensointia käytetään geeniekspressiotasojen, vaihtoehtoisen silmukoinnin ja yhden nukleotidin polymorfismien määrittämiseen sekä fuusiogeenien tutkimiseen. Saadun tiedon avulla voidaan ymmärtää eri geneettisten elementtien toimintaa, alkionkehitystä ja sairauksia. Tutkielman tarkoituksena oli verrata uusia juosteisuuden säilyttäviä RNA-näytteenvalmistusmenetelmiä uuden sukupolven sekvensointia varten (NGS). Uudelle menetelmälle oli esimerkiksi seuraavia vaatimuksia: nopea kirjastonvalmistusaika, pieni aloitusnäytemäärä ja juostespesifisyys. Juostespesifisyyden säilyminen on olennaista, jos lähdegenomia ei ole saatavilla tai esimerkiksi tutkittaessa vastinjuosteen koodaamia päällekkäisiä transkripteja. Työssä valmistettiin kaksi eri näytettä jokaisella neljällä vertailuun otetulla menetelmällä valmistajan ohjeiden mukaisesti. Toinen testinäytteistä oli ihmisen verestä eristetty RNA-näyte ja toinen oli BT474 solulinjanäyte. Vertailtavat menetelmät olivat: NEXTflex Directional RNA-Seq Kit (Bioo Scientific), NEBNext Ultra Directional RNA Library Prep Kit (New England BioLabs), ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit (Epicentre) ja TotalScript RNA-Seq Kit (Epicentre). Laboratorion RNA-soveltuvaksi muokattua Nextera-menetelmää (Illumina, New England BioLabs), joka ei ole juostespesifinen, käytettiin vertailukohtana. Menetelmillä valmistetut RNA-kirjastot sekvensoitiin ja saatua sekvenssiaineistoa vertailtiin esimerkiksi dendogrammien, juosteisuuden ja transkriptien lukupeiton avulla. Saatuja tuloksia ja menetelmien käytettävyyttä vertailemalla päädyttiin siihen, että menetelmistä parhaiten laboratorion käyttöön soveltuva oli ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit.
  • Jämsä, Riitta (2001)
    Tutkielman kohteena on viiden pitkäaikaisen AA:laisen elämänkertomukset. Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto on kerätty väljämuotoisena teemahaastatteluna. Kertomuksissa AA:laiset toivat esiin alkoholisoitumistaan ja AA:laisuuden merkitystä toipumisessaan. Tutkielmasta nousi esiin elämäkerrallisuus. Kertomukset kulkivat kronologisesti eteenpäin. Ne muistuttivat etenkin alkoholisoitumisen osalta AA:laista omaelämäkerrallista puhetta, joita AA:laiset pitävät kokouksissaan. AA:laisuuden aika muodostui useista haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutuksessa syntyneistä tarinoista. Alkoholisoitumisessa tuli esiin neljä juonellista päävaihetta, joita ovat ensimmäiset juomiskokemukset, alkoholismin kehittyminen, pohjakokemus ja avun hakeminen. AA:laisuudesta nousi esiin kolmivaiheinen prosessi. Aluksi AA merkitsi turvallisuutta ja samaistumiskohteita. Alun jälkeen haastateltavat kokivat, että heidän on alettava työstämään itseään AA:ssa ja oltava toiminnassa mukana. Ajan myötä AA:laisuudesta tulee elämäntapa, johon AA liittyy keskeisesti monessa muodossa. AA:laisuus kuuluu oleellisena osana jäsentensä identiteettiin. AA:laiset rakentavat identiteettiään AA-ideologian pohjalta. Identiteettiä muokkaavia keskeisiä asioita olivat AA:n sairauskäsitys, pohjakokemus, samaistuminen ja itsensä työstäminen. Keskeisiä arvoja identiteetin rakentamisessa ovat rehellisyys ja avoimuus. Alkoholistin identiteetti muuttui juovan alkoholistin negatiivisesta identiteetistä AA:laisen raittiin alkoholistin positiiviseksi identiteetiksi. Nykyistä raittiutta kuvasi AA:lainen termi henkinen raittius, joka on paljon enemmän kuin juomattomuus. Raittiuden lisäksi haastateltavat saivat AA:n kautta uudenlaisen sosiaalisen verkoston ja sosiaalista tukea. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina olivat Anthony Giddensin Modernity and self-identity (1991), Laura Aron Minä kylässä (1995), Ilkka Armisen Elämäkerrat etnometodina (1994), Klaus Mäkelän et al. Alcoholics Anonymous as a Mutual-Help Movement. A Study in Eight Societies (1996) ja AA-liikkeen oma kirjallisuus.
  • Pekonen, Pasi (2014)
    Jupiter on aurinkokuntamme viides planeetta Auringosta lukien. Se on suurin aurinkokunnan neljästä jättiläisplaneetasta ja on massaltaan yli kaksi kertaa aurinkokunnan muiden planeettojen yhteenlaskettua massaa suurempi. Myös Jupiterin magneettikenttä on voimakkain kaikista aurinkokunnan planeettojen magneettikentistä. Alue, jossa Jupiterin magneettikenttä hallitsee varautuneiden hiukkasten liikettä aurinkotuuleen nähden, on myös suurin tunnettu planeetan magnetosfääri. Galilein löytämät Jupiterin kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto ovat sen suurimmat kuut. Ensimmäiset havainnot Jupiterin magnetosfäärin ilmiöistä tehtiin Maasta käsin, kun havaittiin magnetosfäärissä liikkuvien varautuneiden hiukkasten lähettämiä radiosignaaleja. Radiohavaintojen jälkeen kaukoputkilla havaittiin Maasta käsin neutraaleja natrium- ja kalium-atomeja, sekä rikki-ioneja, Ion lähellä. Näitä havaintoja seurasi Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon, NASA:n eri avaruusluotainten tekemät mittaukset Jupiterin ohilentojen aikana vuosien 1972 ja 2007 välillä. Jupiterin magnetosfääri onkin parhaiten tunnettu magnetosfääri Aurinkokunnassa Maan magnetosfäärin jälkeen. Jupiterin magnetosfäärin vuorovaikutus Galilein kuiden kanssa on laaja tutkimuskohde. Siihen liittyy planeettojen ja kuiden synnyn ja kehityksen selvittäminen, miten sekä kaasujättiläisten että kiviplaneettojen magneettikentät syntyvät ja magnetosfäärin sisällä oleva plasman alkuperän ja liikkeen selvittäminen. Galilein kuista erityisesti Io vaikuttaa Jupiterin magnetosfääriin. Tulivuoritoiminnaltaan hyvin aktiivinen Io tuottaa massaltaan pääosan plasmasta, sekä neutraaleista atomeista ja molekyyleistä, Jupiterin magnetosfäärin sisällä. Koska Iosta peräisin oleva plasma muodostuu aurinkotuulen plasman protoneja raskaammista ioneista, on sen suurentava vaikutus Jupiterin magnetosfäärin kokoon voimakas. Myös Europasta, Ganymedeksestä ja Kallistosta irtoaa kuiden jääpintaan osuvan säteilyn ja hiukkastörmäysten irroittamia atomeja ja molekyylejä Jupiterin magnetosfääriin. Lisäksi näillä kolmella jääkuorisella Galilein kuulla on havaittu indusoituneiden sähkövirtojen synnyttämät heikot magneettikentät. Ganymedeksellä on myös oma magneettikenttä, ainoana kuuna Aurinkokunnassa. Jupiterin magnetosfääri onkin Aurinkokunnan kaltainen sen sisältämän Ganymedeen magnetosfäärin vuoksi. Ion ja muiden plasmanlähteiden hiukkastuotannon vastapainona plasman on myös poistuttava Jupiterin magnetosfääristä. Tämä tapahtuu plasman siirtyessä ensin Ion plasmatorukseen Jupiterin ympärillä, sitten plasmalevyyn sisemmässä magnetosfäärissä ja plasmalevystä ulommas Jupiterin magnetosfäärin pyrstöön. Galileo-luotain havaitsi Jupiterin magnetosfäärissä plasman irtoamisen kohti pyrstöä, kun etäisyys Jupiteriin oli noin sata Jupiterin sädettä. Ennen New Horizons -luotainta Jupiterin pyrstöä ei oltu tutkittu tätä Galileon havaintoa kauempana. New Horizons teki mittauksia matalaenergisistä ioneista etäisyyksien 200 ja 2500 Jupiterin sädettä välillä ja tutki magnetosfäärin pyrstössä liikkuvaa plasmaa. Jupiteria tutkimaan on lähetetty Juno-luotain, ja Euroopan avaruustutkimus järjestö suunnittelee JUICE-luotainta pääasiassa jäisten Galilein kuiden tutkimiseen.
  • Toivonen, Vesa-Matti (2012)
    Tarkastelen tutkielmassani, Salon Ollikkalassa sijaitsevan lähiön rakennusprosessia sekä lähiön muotoutumiseen vaikuttaneita syitä ja seurauksia vuosien 1967-1989 välisenä aikana. Tutkielma lähestyy Ollikkalan lähiötä varsinkin yhteiskuntatieteissä tutkittujen rakennemurroksen, suuren muuton sekä tehokkuuden ideologian ilmiöinä, sekä toisaalta modernin työläisyhteiskunnan viitekehyksessä, jossa lähiö on nähtävissä omana sosiaalisena kokonaisuutenaan. Tutkielma liittää lähiön ajallisesti laajempaan kontekstiin, jonka tarkoituksena on hahmottaa aluerakennusprosessista erillisiä rakenteita, jotka vaikuttivat myös lähiön muotoutumiseen. Tarkoitus on luoda vaihtoehtoisia tulkintoja lähiöiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä sekä elämäntapojen eriytymisestä lähiössä, kuin myös uudenlaisia tulkintoja lähiöstä ja sen merkityksestä. Tutkielma hahmottaa miten rakennemurros vaikutti Salon kaupungin teollisuussektoriin sekä väestönkasvuun, sekä minkälaisia ongelmia kaupungistuminen loi paikalliselle asuntotuotannolle. Paikallistasolla lähiöalueen syntyä tarkastellaan asuntotuotantoa ohjaavan ideologian, valtiollisen sääntelyn ja paikallistason hallintamekanismien välisenä vuorovaikutuksena, joka sitoi yhteensä niin poliitikot, suunnittelijat, rakentajat kuin maanomistajatkin. Samalla tutkielma hahmottaa lähiön muotoutumista asukkaiden mielikuvissa erilliseksi sosiaaliseksi konstruktioksi. Asukkaiden mielissä lähiö muodostui aluerakennusprosessista erilliseksi sosiaalisesi kokemusmaailmaksi, joka erosi oleellisesti fyysisestä pienlähiöstä. Lähdemateriaali koostui Salon kaupungin virallisista julkaisuista, rakennustilastoista, julkaisemattomista tilastoista, sekä haastatteluista, joilla on tutkittu lähiön muodostumista yhteiskunnan ylärakenteista käsin. Sosiaalista muotoutumista käsittelevässä osiossa lähteinä on käytetty pääasiassa haastattelumateriaalia, sanomalehtiartikkeleita, sekä tilastollista materiaalia. Tutkielmassa haastateltiin toistakymmentä alueella asunutta ihmistä, joiden avulla kartoitettiin asukkaiden mielikuvia Ollikkalasta, elämästä lähiössä ja sen asukkaista. Mielikuvien ohella seurattiin aluetta käsittelevien lehtiartikkeleiden muutosta 1980-luvun aikana. Tutkielma osoittaa, että siinä missä Ollikkalan lähiö liittyy osittain rakennemurroksen jälkeiseen yhteiskunnalliseen muutosprosessiin, niin siitä muodostui myös monin tavoin perinteisistä tulkinnoista poikkeava pienlähiö. Monipuolinen rakennustoiminta sekä lähiön pitkä rakennusaikakausi loivat lähiöstä heterogeenisen asuinyhteiskunnan, josta muodostui monelle aktiivinen, avoin sekä sosiaalinen asuinalue. Toisaalta lähiössä ilmenneet ongelmat ja passivoituminen edesauttoivat lähiössä tapahtunutta eriytymistä korttelikohtaisiin kokonaisuuksiin ja lopulta myös stigmatisoivat lähiön yleisessä keskustelussa ongelmalähiöksi.
  • Viegas de Freitas Monteiro, Marta (2013)
    Over the past few decades, international arbitration has become the preferred means of settling commercial disputes. Its popularity is closely linked inter alia to the fact that commercial arbitration is fundamentally consensual in nature, as the disputing parties may tailor the process to suit the needs of their specific case. However, once a dispute has arisen it may be difficult to reach an agreement on the conduct of the arbitral proceedings. Hence arbitrators are, subject to party agreement, often granted extensive substantive case management powers to enable the effective and speedy conclusion of arbitral proceedings. An arbitrator’s main contractual duty consists of settling the dispute between the parties. Although arbitrators are not legally bound to ensure disputes are settled in accordance with the correct application of the substantive law, this should be pursued in order for arbitration to retain its popularity. In order to render a reasoned award an arbitral tribunal may be required to conduct its own independent research on the contents of the applicable substantive law. Although it is universally agreed that the facts of a dispute are to be proven by the parties, the approaches in relation to the status of law differ between common law and civil law traditions. In common law systems, the parties are required to provide the legal arguments supporting the sought relief, but many civil law countries apply the jura novit curia principle under which the parties need only to prove the facts supporting their claim and identify the relief they seek. The aim of this study is to examine the effect of the civil law principle jura novit curia by analogy in international commercial arbitration. The question is whether an arbitral tribunal may or must ascertain and apply the law sua sponte in order to reach a reasoned decision based on the correct application of the law. Moreover, this Master’s thesis examines the scope of the principle by assessing the duties of an international arbitral tribunal towards the disputing parties – i.e. the duty to render a valid arbitral award, the duty not to exceed its mandate, and the duty to ensure due process – with the aim of determining whether these duties restrain the possibilities of arbitrators to ascertain and apply the law on their own initiative. The study has been conducted by analysing existing arbitration rules and legislations in addition to researching existing case law in order to establish how widely the jura novit curia principle is acknowledged as a part of due process by national courts. A comprehensive analysis requires examining the situation with a special focus on the position of national courts in the so-called major places of arbitration. Thus, in addition to examining the current situation under Finnish law, the position in England, France and Switzerland has also been assessed in further detail. The said jurisdictions have adopted different approaches in relation to the application of the jura novit curia principle and the minimum standards of due process enforced by their national courts, notwithstanding the general restrictive approach that courts seem to share in relation to setting aside arbitral awards. The examination reveals that while there does not seem to exist any valid restrictions to the application of the jura novit curia principle in international commercial arbitration, defining the exact scope of the principle proves extremely difficult because national standards of due process vary considerably between the examined jurisdictions. Nevertheless, certain common features are detectable: The assessed case law indicates that focus seems to be given to determining whether the legal concept or principle relied upon sua sponte by the arbitral tribunal has been foreseeable or whether it has come as a surprise to the disputing parties. This is assessed on a case-by-case basis taking into account the specific circumstances of each case, including e.g. the fundamental nature of the independently applied legal concept or principle; whether the independently applied legal concept or principle was “manifestly inapplicable” to the specific circumstances of the dispute; the level of expertise of the parties’ counsel and expert witnesses heard in the course of the arbitral proceedings; and whether the applicable substantive law of the dispute has been expressly chosen by the parties themselves.
  • Viegas de Freitas Monteiro, Marta (2013)
    Over the past few decades, international arbitration has become the preferred means of settling commercial disputes. Its popularity is closely linked inter alia to the fact that commercial arbitration is fundamentally consensual in nature, as the disputing parties may tailor the process to suit the needs of their specific case. However, once a dispute has arisen it may be difficult to reach an agreement on the conduct of the arbitral proceedings. Hence arbitrators are, subject to party agreement, often granted extensive substantive case management powers to enable the effective and speedy conclusion of arbitral proceedings. An arbitrator’s main contractual duty consists of settling the dispute between the parties. Although arbitrators are not legally bound to ensure disputes are settled in accordance with the correct application of the substantive law, this should be pursued in order for arbitration to retain its popularity. In order to render a reasoned award an arbitral tribunal may be required to conduct its own independent research on the contents of the applicable substantive law. Although it is universally agreed that the facts of a dispute are to be proven by the parties, the approaches in relation to the status of law differ between common law and civil law traditions. In common law systems, the parties are required to provide the legal arguments supporting the sought relief, but many civil law countries apply the jura novit curia principle under which the parties need only to prove the facts supporting their claim and identify the relief they seek. The aim of this study is to examine the effect of the civil law principle jura novit curia by analogy in international commercial arbitration. The question is whether an arbitral tribunal may or must ascertain and apply the law sua sponte in order to reach a reasoned decision based on the correct application of the law. Moreover, this Master’s thesis examines the scope of the principle by assessing the duties of an international arbitral tribunal towards the disputing parties – i.e. the duty to render a valid arbitral award, the duty not to exceed its mandate, and the duty to ensure due process – with the aim of determining whether these duties restrain the possibilities of arbitrators to ascertain and apply the law on their own initiative. The study has been conducted by analysing existing arbitration rules and legislations in addition to researching existing case law in order to establish how widely the jura novit curia principle is acknowledged as a part of due process by national courts. A comprehensive analysis requires examining the situation with a special focus on the position of national courts in the so-called major places of arbitration. Thus, in addition to examining the current situation under Finnish law, the position in England, France and Switzerland has also been assessed in further detail. The said jurisdictions have adopted different approaches in relation to the application of the jura novit curia principle and the minimum standards of due process enforced by their national courts, notwithstanding the general restrictive approach that courts seem to share in relation to setting aside arbitral awards. The examination reveals that while there does not seem to exist any valid restrictions to the application of the jura novit curia principle in international commercial arbitration, defining the exact scope of the principle proves extremely difficult because national standards of due process vary considerably between the examined jurisdictions. Nevertheless, certain common features are detectable: The assessed case law indicates that focus seems to be given to determining whether the legal concept or principle relied upon sua sponte by the arbitral tribunal has been foreseeable or whether it has come as a surprise to the disputing parties. This is assessed on a case-by-case basis taking into account the specific circumstances of each case, including e.g. the fundamental nature of the independently applied legal concept or principle; whether the independently applied legal concept or principle was “manifestly inapplicable” to the specific circumstances of the dispute; the level of expertise of the parties’ counsel and expert witnesses heard in the course of the arbitral proceedings; and whether the applicable substantive law of the dispute has been expressly chosen by the parties themselves.
  • Kupiainen, Joonas (2010)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä oikeutetun sodan tradition (just war tradition) kolmatta ja viimeistä osaa, jus post bellumia, teemoittelemalla sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta käyty nykyinen keskustelu keskeisiin aiheisiin. Teemoittelun tarkoitus on osaltaan selkeyttää jus post bellum -diskurssin laaja-alaista problematiikkaa tuomalla esille keskeiset kriteerit ja edellytykset, jotta voidaan puhua sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta. Työssä vastataan siten kysymykseen: mitkä ovat keskeiset teemat nykyisessä jus post bellum -keskustelussa? Tärkein työssä käytetty tutkimusaineisto on aihetta käsittelevät tutkimusartikkelit ja muu kirjallisuus (muiden muassa Brian Orendin ja Michael Walzerin). Sodan oikeudenmukaisen päättämisen problematiikka on perinteisesti jäänyt oikeutetun sodan tradition kahden ensimmäisen osan (jus ad bellum ja jus in bello) varjoon eikä konsensusta jus post bellumin sisällöstä ole. Koska nykymaailmassa yleistyvien konfliktien, kuten humanitaaristen interventioiden, päättäminen on osoittautunut ongelmalliseksi tehtäväksi, joka vaatii niin moraaliselta kuin oikeudelliselta sisällöltään tarkennuksia, on jus post bellum -keskustelu jälleen aktivoitunut tutkiakseen tätä problematiikkaa. Pirstaleisen jus post bellum -tradition kehittämiseksi, ja käytännöllisistä syistä, keskustelua on tarpeellista ja oikeutettua myös heijastella johonkin nykyiseen, akuuttiin konfliktiin. Tästä syystä tutkimuksessa esiteltyjen jus post bellum -diskurssin teemojen alla käydyssä keskustelussa esiintyy myös heijastuksia Irakiin. Keskeiset jus post bellum -diskurssin teemat, jotka ovat loogisesti nousseet aiheesta käydystä keskustelusta, johon tässä tutkimuksessa on perehdytty, ovat seuraavat: 1) vaatimus legitimiteetistä, 2) vaatimus syyllisten asettamisesta oikeuden eteen ja turvatumman valtion rakentamisesta, 3) vaatimus oikeudenmukaisesta vetäytymisestä, ja diskurssin kokoavana teemana, 4) vaatimus paremmasta status quosta. Teemojen alla käsitellään, analysoidaan ja myös vertaillaan keskeisten jus post bellum -teoreetikkojen ajatuksia ja määritelmiä jus post bellumista. Tätä tutkimuksen päälukua pohjustetaan esittelemällä jus post bellum -perinteen asema oikeutetun sodan traditiossa ja maailmanpolitiikan tutkimuksessa, diskurssiin kohdistettu kritiikki sekä taustoitetaan teemoissa esille nouseva Irakin konflikti. Teemojen käsittelyn jälkeen pohditaan myös diskurssin asemaa ja kehitysnäkymiä maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden rajapinnassa. Tutkimuksen päätelmissä todettiin, että jus post bellumista käyty nykyinen keskustelu asettui loogisesti tutkimuksessa esiteltyjen keskeisten teemojen alle, eikä keskeisiä sisältöjä jäänyt näiden ulkopuolelle. Lisäksi todettiin, että jus post bellumin käsitteellinen kehittäminen vaatii laajempaa peilaamista vallitseviin konflikteihin, kuten Irakiin sotaan, sekä rakentavaa vuoropuhelua maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden tutkimuksen välillä.
  • Halme, Elina (2005)
    Tutkimukseni päällimmäinen tavoite on selvittää, kuinka urheilija pärjää mediajulkisuudessa ja mistä asioista urheilun ja mediajulkisuuden suhde muodostuu. Aihetta lähestyäkseni olen valinnut tarkasteluun kolme lomittain toimivaa, mutta erillistä ulottuvuutta - urheilijan, median ja sponsorin. Lähestyn tutkimusongelmaani mediajulkisuuden, mediaurheilun, urheilumarkkinoinnin sekä mielikuvien teoriapohjan avulla. Tutkimukseni on vahvasti aineistopainotteinen ja tärkein tavoitteeni on selvittää tutkittavien kokemuksia aihepiiristä. Päästäkseni käsiksi varsinaiseen tutkimuskohteeseeni - mediajulkisuuden keskiöön, jossa urheilija, media ja sponsori kohtaavat - olen avannut kunkin ulottuvuuden erikseen. Tutkimukseni empiria ja analyysi ovat siis kolmiosaisia. Aineisto koostuu 12 urheilijan, neljän toimittajan ja sponsorin edustajan teemahaastatteluista. Työni on tapaustutkimus urheiluvälinevalmistaja Niken yhteistyöurheilijoista. Urheilijoiden näkökulmasta selvitän, mitä urheilijat ajattelevat mediasta ja julkisuudesta. Pyrin myös hahmottamaan, kohtaako urheilija urallaan odotuksia tai paineita, ja mistä mahdolliset paineet muodostuvat. Urheiluvälivalmistajan perspektiivistä tarkastelen, millä perusteella yritys valitsee sopimusurheilijansa ja mihin yhteistyöllä pyritään. Toimittajien haastatteluilla selvitän median näkemystä tahojen kohtaamisesta. Mitä toimittajat odottavat urheilijalta ja miten yritysten läsnäolo näkyy median arjessa? Keskeinen tutkimuskohteeni on lisäksi se, mikä vaikuttaa urheilusta muodostuviin mielikuviin ja miksi toiset lajit ja urheilijat ovat toisia suositumpia. Päällimmäinen tutkimustuloksekseni on, että mediajulkisuudesta sinänsä vallitsee yhteisymmärrys urheilijan, median ja sponsorin kesken. Julkisuus on oleellinen osa tämän päivän urheilua ja siihen kuuluu kiinteästi myös kaupallisuus. Tutkitut tahot tarvitsevat toisiaan ja tavoitteet sekä päämäärät ovat yhdisteltävissä. Urheilun mediajulkisuus rakentuu kuitenkin laajasta, monen osan värittämästä kokonaisuudesta, sillä jokainen tutkittu ulottuvuus tuo siihen mukanaan omat piirteensä ja painotuksensa. Urheilijan, median ja sponsorin näkökulmasta muodostuu kustakin oma moniulotteinen osakokonaisuutensa, jossa korostuvat tietysti kovin erilaiset piirteet.