Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7724-7743 of 24319
  • Lindström, Sara (2000)
    Tutkimuksen aiheena on televisiosarja Ally McBeal, jonka esittäminen alkoi Suomessa syksyllä 1998 ja josta tuli nopeasti erittäin suosittu ohjelma teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Tutkimuksessa keskitytään televisiosarjan vastaanottoon kulttuurisena prosessina: mitä katsojat ajattelevat televisio-ohjelmasta ja miksi ohjelmasta tulee suosittu tietyn kohderyhmän keskuudessa. Aihetta on lähestytty viestinnän vastaanottotutkimuksen teoreettisten näkemyksien kautta. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä painottuvat nuorison, televisiokulttuurin ja sukupuoliroolien käsitteet. Tutkimuksessa on kaksi pääkysymystä: 1. Miksi nuoret tytöt pitävät Ally McBealista? Miksi sarja, joka oli suunnattu työssäkäyville kaupunkilaisnaisille sai niin suuren suosion teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa ja miksi nuoret tytöt pitävät Ally McBealia television parhaana ohjelmana. 2. Miten nuoret tytöt tulkitsevat sarjassa esitettyjä erityisesti naisten sukupuolirooleja ja elämäntilanteita? Kysymys liittyy käsitykseen television tavasta heijastaa yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtuvia muutoksia. Allyn esittämä menestynyt, mutta yksinäinen ja siksi onneton naistyyppi on tiettävästi uudenlainen televisiohahmo. Miten realistisina nuoret naiskatsojat näkevät ohjelman henkilöhahmot, ja katsotaanko heidän edustavan eräänlaisia naisen ja elämäntavan malleja? Tarkoitus on selvittää myös miten nuoret tulkitsevat sarjan päähenkilön elämänmuotoa sinkkuna. Sinkku-elämästä ilmiönä on viime vuosina muodostunut mediassa eräänlainen muoti-ilmiö. Ally McBealin suosion syyksi paljastuvat sarjan aktiivinen markkinointi, tuttu ja silti uudelta tuntuva genre, erikoisefektein höystetty huumori ja positiivisessa mielessä feministisiksi tulkitut henkilöhahmot. Tärkeimmäksi sarjan seuraamisen syyksi nousee kuitenkin sarjan seuraamisen sosiaalinen ulottuvuus, joka tuntuu koskettavan erityisesti tyttökatsojia. Toisen tutkimuskysymyksen valossa paneudutaan tarkemmin roolimalleihin ja televisiorealismiin. Haastateltavilla oli vaatimuksia televisiosarjan realismia kohtaan. Vaatimus ilmeni pääasiassa haastateltavien suhteessa sarjan roolihahmoihin ja tapahtumiin. Toiset roolihahmot nähtiin realistisempina kuin toiset, ja tähän liittyi myös käsitykset roolimalleista. Realistisimpia roolihahmoja pidettiin ihailtavimpina, heistä otettiin mallia ja heidän edesottamuksiinsa sarjassa suhtauduttiin vakavammin kuin epärealistisena pidettyihin hahmoihin. Sarjan päähenkilöä ei kukaan haastateltavista pitänyt realistisena. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä on käytetty kvalitatiivisia ryhmäkeskusteluja. 15-16-vuotiaille tytöille tehdyissä ryhmäkeskusteluissa käsiteltiin seuraavia teemoja: televisionkatselu, suosikkisarja arkielämässä, Ally McBeal ja muut roolihahmot, aikuisuus/tulevaisuus ja sinkku/perhe-elämä. Tutkimuksen teoriaosuuden perusteella on laadittu viisi tutkimushypoteesia, joiden voi katsoa selittävän nuorten naiskatsojien suhdetta Ally McBeal-sarjaan. Hypoteesien paikkaansapitävyyttä on arvioitu ryhmäkeskustelujen tuottaman materiaalin avulla. Haastatteluaineistoa tarkastellaan myös Pertti Alasuutarin kehittämän televisionkatselua selittävän refleksiivisen diskurssin käsitteen avulla. Refleksiivisen diskurssin käsite selittää katsojien suhdetta televisiosarjaan keskittyen sekä ohjelman sisältöön että sen vastaanottoon. Tutkimustulokset on saatu soveltamalla tutkimusaineiston analysointiin kvalitatiivista sisällönanalyysia.
  • Nissinen, Taru Talvikki (2012)
    Pro gradu -tutkielmani on etnografinen tutkimus evankeliskristitystä toimijuudesta ja sen yhteiskunnallisista ja poliittisista seuraamuksista Yhdysvaltojen Keskilännessä. Tutkielmassa tarkastelen holistisesti evankeliskristityn toimijuuden muodostumista sekä toiminnan mahdollisuuksia ja rajoitteita. Aineisto on kerätty kolme kuukautta kestäneellä antropologisella kenttätyömatkalla Missourin ja Illinois’n osavaltioissa syksyllä 2009. Aineistonkeruumenetelmät ovat osallistuva havainnointi, haastattelut ja kyselylomaketutkimus. Toimijuus tarkoittaa ihmisen sosiaalisesti välittynyttä kykyä toimia maailmassa. Tutkielma keskittyy mikrotason toimijuuteen, missä korostuvat henkilökohtaiset suhteet ja paikallinen toiminta. Evankeliskristitty toimijuus perustuu maailmankuvaan, joka omaksutaan kääntymisprosessissa. Kääntyminen edellyttää suhteita muihin evankeliskristittyihin, minkä seurauksena uskoon tullut alkaa käydä kirkossa. Kirkossa uusinnetaan evankeliskristittyä merkitysjärjestelmää, mikä puolestaan ilmenee kirkossakävijöiden toiminnassa. Evankeliskristityt vaikuttavat yhteisöön ja yhteiskuntaan hyväntekeväisyyden ja politiikan kautta. Institutionalisoidun vaikuttamisen lisäksi evankeliskristityt toimivat henkilökohtaisen vaikuttamisen strategian mukaisesti, mikä merkitsee henkilökohtaista yksi kerrallaan vaikuttamista, esimerkkinä olemista ja esimerkillistä elämäntapaa. Kirkko merkitsee evankeliskristitylle ihmissuhteita, yhteisöllisyyttä ja hengellistä kasvua, mutta myös ristiriitoja. Yhteenkuuluvuus syntyy kirkon henkilökunnan ja jäsenten vaivannäön tuloksena. Kirkon pienryhmissä lausutut rukoukset, jotka on tarkoitettu kommunikaatioksi ihmisten ja Jumalan välillä, laajentavat ihmisen toiminnan mahdollisuuksia. Kirkot eivät osallistu poliittisiin kampanjoihin eivätkä pyri vaikuttamaan lainsäädäntöön. Sen sijaan ne kannustavat äänestämään ja tarjoavat arvoja, joiden perusteella uskovat voivat tehdä äänestyspäätöksensä. Evankeliskristittyjen toimintaa ohjaavat raamatulliset ja kulttuuriset arvot, jotka kannustavat hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyys voi olla omatoimista aktivismia, kirkon organisoimia kontaktikampanjoita tai hyväntekeväisyysorganisaatioiden toimintaa, jotka kaikki pyrkivät suhteiden luomiseen kulttuurisen ”toisen” kanssa. Hyväntekeväisyydessä evankeliskristityt välittävät materiaalisten resurssien lisäksi hengellistä informaatiota. Samalla epäsymmetrinen vaihtosuhde tuottaa antajalle hengellisen ja moraalisen auktoriteettiaseman sekä laajentaa tämän vaikutusmahdollisuuksia. Hyväntekeväisyys luo sosiaalisia verkostoja, mutta myös epätasaisia valtasuhteita. Evankeliskristityssä kosmisessa hierarkiassa Jumala on maailmankaikkeuden ylin toimija. Uskovat korostavat suhteiden merkitystä: ihmisen suhdetta Jumalaan ja ihmisen suhdetta muihin ihmisiin. Usko välittää kaikkia suhteita ja henkilökohtainen suhde Jumalaan toimii esikuvana ihmisten välisille suhteille. Uskovat valtuuttavat ja oikeuttavat toimintaansa, saavuttavat tietoisuuden toimijuudestaan sekä tuottavat ja uudelleentuottavat toimijuuttaan jumalasuhteen avulla. Koska evankeliskristityt antavat painoarvoa suhteille, evankeliskristillisyyttä voidaan tarkastella holismin tai individualismin sijaan relationalistisesta näkökulmasta. Evankeliskristityt puhuvat Jumalan valtakunnasta, joka on tässä maailmassa olevan vallankäytön vastakohta, tulevaisuuden profetia ja nykyisyyden hengellinen tila. Jumalan valtakunta on relationalistinen ideaali yhteiskunnasta, missä suvereenina hallitsijana toimii Jumala. Yli puolet Keskilännessä asuvista evankeliskristityistä kertoo osallistuvansa johonkin poliittiseen tai lakiasäätävään toimintaan sekä käyttävänsä henkilökohtaisen vaikuttamisen strategiaa vaikuttaakseen yhteisöön ja yhteiskuntaan. Väitän, että kollektiivisesti käytettynä henkilökohtaisen vaikuttamisen strategialla on suuri kulttuurinen, sosiaalinen ja poliittinen merkitys. Evankeliskristitty usko luo toiminnan mahdollisuuksia, mutta auttaa myös käsittelemään toiminnan rajoitteita. Evankeliskristityille yhteiskunnan rakenne kaikessa kontrolloimattomuudessaan on Jumalan kaltainen. Mikrotason suhteiden hallinta lisää toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia makrotason politiikkaa paremmin.
  • Ranta, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan sellaisia kausatiivisia lauserakenteita, joissa kausaation osapuolet ovat ei-inhimillisiä olioita. Työn tavoitteena on tarkastella eri kausatiivirakenteiden yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia sen suhteen, miten ne kausaatiota kuvaavat, sekä luoda tämän analyysin pohjalta jonkinlainen kokonaiskuva siitä, miten suomen kielessä käsitteistetään kausaatiota. Työn aineistona on valikoima terveysaiheisia artikkeleita verkkosivuilta www.tohtori.fi ja www.verkkoklinikka.fi. Tästä tekstimassasta poimittiin käsin kaikki sellaiset lauseet, jotka kuvasivat kahden ei-inhimillisen olion välistä kausaaliyhteyttä. Tämä lauseaineisto jaoteltiin eri kausaatiorakenteisiin sen mukaan, mikä oli kunkin esiintymän kausaaliyhteyttä kuvaava keskusargumentti. Kausatiiviset rakennetyypit ovat seuraavat: aineistossa keskeiset AIHEUTTAA-rakenne, MUUTTAA-rakenne, VAIKUTTAA-rakenne, AIHEUTUA-rakenne ja LIITTYÄ-rakenne sekä esiintymämäärältään edellämainittuja harvinaisemmat JOHTAA-rakenne, ESTÄÄ/MAHDOLLISTAA-rakenne, EDISTÄÄ-rakenne, RIIPPUArakenne, OLLA SYYNÄ/SEURAUKSENA -rakenne ja OLLA TAUSTALLA -rakenne. Rakenteita analysoidaan kognitiivisen kielentutkimuksen ja konstruktiokieliopin metodein. Kielitieteellisistä kausaation tutkimuksista tärkeimpinä teorialähteinä ovat Talmy (1976) sekä Kemmer ja Verhagen (1994). Aineiston rakenteista tarkastellaan erityisesti perussyntaksia, predikaation osallistujien semanttisia rooleja sekä rakenteen avulla kuvatun kausaalisuhteen luonnetta ja sen osapuolten ominaisuuksia. Näin tuodaan ilmi, miten eri tavat kielellistää kausaatiota eroavat toisistaan. Päätelminä todetaan, että kausaation kielellistämiskeinot ovat monipuolisia ja tarkastellut rakenteet eroavat toisistaan monessa suhteessa. Kausatiivirakenteita voi luokitella mm. sillä perusteella, onko niiden keskusargumenttina predikaattiverbi vai nomini ja kopula, ovatko ne aineistossa yleisiä vai marginaalisia ja kuvaavatko ne vahvaa vai heikkoa kausaalisuhdetta. Kaikkiaan on tuloksena, että aineiston kausatiivirakenteet ovat joko transitiivisia lauserakenteita tai käyttävät hyväkseen spatiaalisuutta syy seuraus-suhteen ilmaisemisen keinona. Työstä nousee esiin monenlaisia jatkotutkimusaiheita: Ovatko kausatiivisuuden keinot samanlaisia myös muissa kirjallisissa tekstilajeissa ja puhutussa kielessä? Miten suomen ilmaisukeinot vertautuvat muihin kieliin? Etenkin esiintymämäärältään vähäisistä rakenteista voisi lisäksi löytää uusia ominaisuuksia tutkimalla niitä tätä työtä laajemmasta aineistosta.
  • Björn, Sami Juhani (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan musiikin funktioita ja merkityksiä Ridley Scottin ohjaamassa tieteiselokuvassa Blade Runner: The Final Cut (2007). Elokuvan ensimmäinen versio Blade Runner sai ensi-iltansa vuonna 1982 ja se on vuosien saatossa osoittautunut yhdeksi viime vuosikymmenien merkittävimmäksi tieteiselokuvaksi ja saavuttanut lajityypissään kulttielokuvan aseman. Elokuva perustuu löyhästi Philip K. Dickin romaaniin Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968) ja tyyliltään se on sekoitus kyberpunkia ja film noiria. Elokuvan juoni keskittyy seuraaman Harrison Fordin tähdittämän ex-poliisi Rick Deckardin edesottamuksia, kun tämä yrittää jäljittää ja tuhota neljää vaarallista androidia lähitulevaisuuden dystooppisessa Los Angelesissa. Toiminta- ja dekkaripiirteittensä lisäksi elokuvan tarina tarjoaa syvällisiä ja filosofisia kysymyksiä, kuten missä kulkee tekoälyllä varustetun koneen ja ihmisen välinen raja? Tutkielma kuuluu elokuvamusiikin tutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millaisia funktioita Blade Runnerin musiikilla on ja miten nämä funktiot toteutuvat. Tätä kautta pyrkimyksenä on selvittää sitä, millainen merkitys musiikilla voi olla esimerkiksi tieteiselokuvan tarinankerronnassa, tunnelman säätelyssä, genren määrittämisessä sekä futuristisen tarinamaailman kuvaamisessa. Tutkimusaineistona on elokuvan viimeisin versio Blade Runner: The Final Cut (2007) sekä elokuvan virallinen soundtrack Blade Runner: Vangelis (1994). Elokuvan soundtrack toimii kuitenkin etupäässä vain referenssinä elokuvissa esiintyvien musiikkien nimiin. Analyysi keskittyykin pääosin kuvan ja musiikin välisiin suhteisiin, ei yksinomaan musiikkiin itseensä. Tutkielman analyysi pohjautuu Anu Juvan kehittelemään elokuvamusiikin funktioanalyysiin, joka tarjoaa käsitteitä ja keinoja elokuvamusiikin kokemuksellisten, rakenteellisten, sisällöllisten ja ulkoisten funktioiden tarkasteluun. Tämän lisäksi analyysissä hyödynnetään Claudia Gorbmanin klassisen Hollywoodin musiikkikonventioista tekemiä havaintoja, sekä Michel Chionin, David Bordwellin ja Kristin Thompsonin esittämiä näkemyksiä äänen ja kuvan suhteesta elokuvassa. Tutkimus tuo esiin musiikin lukuisat funktiot ja merkitykset Blade Runner: The Final Cut (2007) -elokuvassa. Musiikki vaikuttaa esimerkiksi elokuvan katsomiskokemukseen verraten hitaan tempon ja ambient-piirteittensä kautta luoden näin elokuvaan rauhallista tunnelmaa. Lisäksi musiikki tukee elokuvan esteettistä ja rakenteellista yhtenäisyyttä, lisää futuristisesta tarinamaailmasta katsojille välittyvää informaatiota sekä elektronisen tyylinsä kautta auttaa alleviivaamaan elokuvan kuulumista nimenomaan tieteiselokuvien genreen. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös musiikin suuren merkityksen elokuvan katsomiskokemuksessa yleisemmälläkin tasolla. Nykyisellään elokuvatutkimus ja elokuvakritiikki keskittyvät etupäässä elokuvan visuaalisiin ja narratiivisiin aspekteihin ja jättävät ääniraidan ja sen mukana musiikin ja sen merkitykset verraten vähälle huomiolle. Tämä on sääli, sillä kuten tämä tutkimus havainnollistaa, elokuva on ennen kaikkea auditiivinen kokonaisuus, jossa visuaalisten aspektien lisäksi myös ääniraita vaikuttaa vahvasti siihen, miten ja millaisena elokuvan koemme. Tämän lisäksi tutkimus tuo esiin myös elokuvamusiikin tutkimuksen tarpeen tarkastella musiikkia osana elokuvan muuta ääniraitaa. Elokuvamusiikin tutkimuksen ei siis pitäisi keskittyä yksinomaan musiikin ja kuvan välisiin suhteisiin, vaan tarkastella myös musiikin ja ääniraidan muiden elementtien välisiä suhteita.
  • Räsänen, Seppo (1972)
  • Räsänen, Seppo (1968)
  • Räisänen, Alpo (1968)
  • Räisänen, Alpo (1972)
  • Pääkkönen, Tuija (1992)
  • Järvinen, Ulpu (1964)
  • Kataja, Päivi (1992)
  • Hämäläinen, Raimo (1967)
  • Ronkainen, Herkko (1994)
  • Lappalainen, Leena (1933)
  • Vahla, Sanna (1993)