Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7744-7763 of 24502
  • Lindström, Martin Petter (2010)
    Tämä työ käsittelee helsinkiläisten kaksikielisten nuorten aikuisten kielellisiä valintoja, koodinvaihtoja sekä yleisempää kielellistä rakennetta. Kaksikielisyys valittiin aiheeksi siitä syystä, että etenkin Suomen ruotsinkielisissä medioissa on maalattu uhkakuvaa ruotsinkielen näivettymisestä ja vähittäisestä katoamisesta, osittain kaksikielisyyden vuoksi ja nuoret aikuiset siksi, että he ovat avain-asemassa kielen mahdollisessa välittymisessä seuraavalle sukupolvelle. Tutkielman aineisto on kerätty syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Aineistonkeruumetodeina toimivat puolistrukturoituneen haastattelulomakkeen lähettäminen kohderyhmälle, lomakkeen pohjalla tehdyt jatkohaastattelut, vapaan puheen nauhoittaminen, sekä antropologialle ominainen osallistuva havainnointi. Aineiston moniulotteisuuden vuoksi analyysimenetelminä on käytetty sekä laadullisia, että määrällisiä menetelmiä. Kyselylomakkeesta saatu informaatio käsiteltiin määrällisenä aineistona ja vastaavasti haastattelut, vapaa puhe sekä osallistuvan havainnoinnin tuottama data laadullisina. Tutkielman toinen luku käsittelee suomenruotsalaisuuden historiaa, kaksikielisyyden historiaa, kaksikielisyyden antropologista tutkimushistoriaa, identiteettiä sekä kaksikielisen kieli-identiteetin yhteydessä esiintyviä ongelmia. Luku on luonteeltaan taustoittava. Historiaosio on hyvin olennainen, jotta kielikysymykset saavat oikean kontekstin. Kaksikielisyyttä, suomenruotsalaista identiteettiä, sekä uhkakuvaa ymmärtääkseen on oltava käsitys suomen ja ruotsin kielten yhteiskunnallisesta sekä kieliryhmien yhteisöllisestä kehityksestä Suomessa. Tutkielman kolmas luku keskittyy kaksikielisyyden tutkimuksen kannalta keskeisiin diglossian, sosiaalisten areenojen, kulttuuristen tilojen, sekä sosiaalisten verkostojen käsitteisiin. Luvussa esitellään aiempaa tutkimusta, sekä luodaan tutkielman aineistolle viitekehys keskeisten käsitteiden kautta. Tutkimuskysymystä lähestytään monipuolisesti kaksikielisyyden tutkimuksessa esitettyjen teorioita hyväksi käyttäen. Neljäs ja viides luku ovat aineiston esittelyä ja sen analyysia. Aineisto puretaan metodikohtaisesti, ensin käsitellään kyselylomake, tämän jälkeen haastattelut ja viimeisenä vapaa puhe sekä osallistuva havainnointi. Aineiston analyysissa on hyödynnetty sekä induktiivista, että deduktiivista lähestymistapaa. Luvuissa esitellään myös analyysin tulokset. Kaksikielinen kieli-identiteetti on itsessään vahva, ei vain lisä suomen- tai ruotsinkielisyydelle, tähän viittaasi eri metodeilla kerätystä aineistosta useampi kohta. Aineisto ei antanut olettaa kaksikielisten hylkäävän ruotsinkielisyyttä. Kieltä käytetään paljon ja mielellään. Se vaikuttaa olevan myös aavistuksen suomenkieltä henkilökohtaisempi. Johtopäätösluvussa esitellään tuloksia, sekä heijastellaan niitä työn alussa esitettyyn uhkakuvaan. Tutkielman edetessä nousi esiin useita mielenkiintoisia jatkotutkimuksen aiheita, nämä esitellään tutkielman päätteeksi.
  • Tuominen, Satu (Helsingin yliopisto, Elintarvikekemian ja -teknologian laitos, 2010)
    Tutkielman kirjallisuusosassa käsiteltiin siipikarjan tainnutusta. Siinä kuvattiin, mitä fysiologisia ja biokemiallisia muutoksia käsittelyn aiheuttama stressi saa aikaan siipikarjassa ja miten nämä muutokset edelleen heijastuvat lihan laatuun. Lisäksi kirjallisuusosiossa tarkasteltiin eri tainnutusmenetelmien soveltuvuutta siipikarjalle ja kuvattiin, kuinka teurastusta edeltävää hyvinvointia ja lihan laatua voidaan tutkia. Kokeellisen osion tavoite oli selvittää kahden erityyppisen tainnutuskaasun, hiilidioksidin ja typen, vaikutusta kalkkunanlihan laatuun. Tavoitteena oli myös tutkia, miten jäähdytysnopeus vaikuttaa lihan laatuun ja onko eri tainnutusmenetelmien välillä tämän suhteen eroja. Saatujen tulosten perusteella pyrittiin löytämään kaasutainnutusmenetelmä, joka on lihan laadun kannalta paras vaihtoehto ja soveltuu hyvin käytettäväksi pienteurastamo-olosuhteissa. Kontrollikäsittelynä käytettiin kaksivaiheista hiilidioksiditainnutusta. Tainnutus suoritettiin pienteurastamo-olosuhteisiin suunnitellun kaasutainnutusmaskin avulla. Teurastuksen jälkeistä metaboliaa seurattiin pH:n laskunopeuden sekä glykogeeni- ja maitohappopitoisuuksien avulla. Lihan laadun määrittämiseen taas käytettiin valumaa, keittotappiota ja mureutta. Typellä tainnutettujen kalkkunoiden lihaksissa teurastuksen jälkeinen pH:n lasku oli erittäin nopeaa muihin tainnutuskäsittelyihin verrattuna. Typellä tainnuttaminen saattaisi mahdollistaa nopean jäähdytyksen ilman kylmäsupistumisriskiä, sillä 0 °C:n lämpötilassa jäähdytettäessä ei typellä tainnutettujen kalkkunoiden liha ollut yhtä sitkeää kuin hiilidioksidilla tainnutettujen. Hiilidioksiditainnutuksessa pH:n lasku oli hyvin samankaltainen kuin kaksivaiheisessa tainnutusmenetelmässä, ja hiilidioksidi olisikin näin ollen hyvin varteenotettava vaihtoehto kaasutainnutukseen pienteurastamossa. Toisaalta hiilidioksidin on todettu suurissa pitoisuuksissa olevan siipikarjalle epämiellyttävä hengittää, ja lisäksi hiilidioksidilla tainnutettaessa liian nopea jäähdytys aiheuttaa kylmäsupistumisriskin.
  • Kalmari, Heidi (2006)
    Tutkielma tarkastelee viestinnän ammattilaisten etiikkaa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millainen on viestinnän ammattilaisten etiikka ja miten se rakentuu. Tutkielmassa tarkastellaan viestinnän ammattilaisen etiikan rakentumista ensisijaisesti suomalaisessa viestintäkentässä. Tutkielma on lähtökohdiltaan teoreettinen ja sen viitekehys rakentuu kolmesta eri osasta: länsimaisen etiikan teorioista, PR-teorioista ja suomalaisen PR-toiminnan alan toimintaympäristöstä. Etiikan teorioiden suuntauksista käsitellään velvollisuus- ja seurausetiikkaa, eettistä relativismiä sekä globaalia etiikkaa. PR-teoreettisessa viitekehyksessä keskeisellä sijalla ovat kansainväliset PR-teoriat ja erityisesti Grunigin teoriat asymmetrisestä ja symmetrisestä viestinnästä. Toimintaympäristöstä käsitellään suomalaisia viestinnän ammattilaisia koskevia lakeja, erityisalojen säädöksiä ja itsesääntelyä. Tutkielmassa hyödynnetään myös empiiristä aineistoa: ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toteuttaman nettikyselyn vastauksia sekä vuosina 2003 ja 2005 toteutettuja Yhteisöviestintätutkimuksia. Aineistoanalyysissä hyödynnetään Grunigin ja Whiten teoriaa viestinnän ammattilaisten sosiaalisista rooleista. Analyysissa tarkastellaan, miten neljä sosiaalista roolia – pragmaattinen, konservatiivinen, radikaali ja idealistinen – jakaantuvat aineiston perusteella suomalaisessa PR-toiminnan kentässä. Tutkielman johtopäätöksien mukaan suomalaisten viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu monen eri arvopohjan kautta. Tutkielmassa käytetyn kolmijakoisen teoriakehyksen mukaisesti keskeisellä sijalla viestinnän ammattilaisen etiikassa ovat henkilön omat arvot, jotka täydentyvät joko oman organisaation arvoista tai ammattietiikasta. Lisäksi eettiseen arvopohjaan vaikuttaa yhteiskunnallinen arvoympäristö. Viestinnän ammattilaisten etiikkaa leimaa kaksijakoisuus: PR-toiminnassa kamppaillaan jatkuvasti kahden lojaliteetin, työnantajaorganisaation ja sen sidosryhmien vaateiden, välillä. Viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu myös sosiaalisten roolien kautta. Johtopäätöksinä todetaan, että suomalaiset viestinnän ammattilaiset ovat sosiaalisilta rooleiltaan ensisijaisesti idealistisia tai pragmaattisia. Idealistista roolia tukee se, että monet viestinnän ammattilaiset kannattavat symmetristä viestintämallia ja korostavat dialogisuutta. Pragmaattisen roolin viitteenä toimii se, että monet korostavat työssään oman organisaation arvoja sekä niin sanottua tilanne-etiikkaa eli "terveen järjen" mukaista päätöksentekoa. Tutkielman mukaan viestinnän ammattilaisten työnantajaorganisaation alalla ei ole kovin suurta merkitystä ammattietiikkaan tai sosiaaliseen rooliin. Viestinnän ammattilaisten etiikka tuntuu suomalaisten alan harjoittajien keskuudessa suhteellisen hankalalta asialta. Myös ammattieettinen puhunta vaikutti epävarmalta, esimerkiksi alan eettiset ohjeet olivat monelle tuntemattomat; paremmin tunnettiin mm. Journalistin ohjeet. Myös viestinnän ammattilaisten professiolla on vaikutusta ammattietiikkaan. Kuten ammattietiikan, myös viestinnän ammattilaisten profession toivotaan tulevaisuudessa vahvistuvan. Ammattietiikkaan ja profession vahvistumiseen vaikuttaa muun muassa alan tutkimuksen ja käytännön entistä parempi yhdistyminen. Esimerkiksi ammattietiikka nähdään toistaiseksi merkityksellisempänä tutkimuksen kuin käytännön piirissä.
  • Kokko, Susanna (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia käsityksiä Raahessa Pohjois-Pohjanmaalla asuvilla, kahta eri ikäryhmää (nuoret ja aikuiset) edustavilla maallikoilla on suomen murteista. Tutkielman tavoitteena on selvittää, poikkeavatko nuorten ja aikuisten käsitykset toisistaan, ja millaisia mahdolliset erot ovat. Toisena kysymyksenä on tutkia, miten käsityksissä muista murteista näkyvät informanttien oma pohjoispohjalainen murre ja informanttien mielteet siitä. Tutkielma kuuluu kansandialektologiseen tutkimusalaan. Tutkielman aineistona ovat lomakekyselyvastaukset 65 lukiolaiselta ja 63 aikuiselta raahelaiselta. Kyselyn ensimmäisessä osassa vastaajien tuli rajata Suomen kartalle murrealueet oman käsityksensä mukaan ja kuvailla murteita. Toisen osan kyselyssä muodostavat kuuntelunäytetehtävät, joissa informanteille soitettiin lyhyitä murrenäytteitä, jotka heidän tuli perustellen sijoittaa kartalle ja joita heidän tuli arvioida viidentoista adjektiiviparin avulla. Tutkielmassa selviää, että ryhmätasolla nuorten ja aikuisten murrekäsitysten välillä on ensinnäkin sellaisia eroja, joiden voi tulkita johtuvan vastaajien kuulumisesta eri sukupolviin. Aikuisten käsityksistä näkyvät vahvasti vanhat heimostereotypiat: murteita nimetään maakuntien mukaan ja kuvaillaan vakiintunein kansanlingvistisin termein ("viäntää", "puhua h:n päältä"). Nuoret erottelevat kartalle vähemmän murteita kuin aikuiset, ja aluejaoissa näkyy uuden läänijaon vaikutus. Eteläsuomalainen puhetapa on aineiston perusteella merkityksellisempi nuorille kuin aikuisille: he näyttävät tunnistavan sen piirteitä herkemmin kuin aikuiset, ja lukiolaisten asenteet pääkaupunkiseutulaista puhetapaa kohtaan ovat kielteisempiä kuin aikuisten asenteet. Aikuiset asennoituvat kielteisesti erityisesti lounaismurteisiin. Iän ja kokemusten vaikutus murrekäsityksiin näkyy siinä, että aikuiset tunnistavat varieteetteja tarkemmin ja sijoittavat ääninäytteiden puhujat lähemmäs näiden todellisia kotipaikkoja kuin nuoret. Vastaajien oma murre näkyy käsityksissä muista murteista siten, että sellaisia piirteitä, jotka vastaajat liittävät vahvasti omaan murteeseensa (svaavokaali, yleisgeminaatio ja mää, sää, nää -pronominit), he eivät tuo esiin kuvaillessaan muita murteita. Myös muunmurteiset puhujat sijoitetaan puhenäytetehtävässä toisinaan vastaajien omalle murrealueelle näiden piirteiden perusteella. Erityisesti kuuntelunäytetehtävien tulokset antavat aihetta kyseenalaistaa karttojen ja murteiden maantieteellisen paikantamisen mielekkyyttä. Varsinkin lukiolaiset näyttävät paikantavan varieteetteja myös muuten, esimerkiksi akseleilla maalainen–kaupunkilainen ja eteläinen–pohjoinen. Tästä kertoo myös se tutkimustulos, että siihen, miten vastaajat puhenäytetehtävässä arvioivat kuulemiaan varieteetteja, ei juuri vaikuta se, miten vastaajat paikantavat puhujan maantieteellisesti.
  • Rannikko, Ulla (2002)
    Tutkielmassani tarkastelen 12-vuotiaiden varhaisnuorten käsityksiä ja asenteita päihteisiin. Lähtökohtana oli selvittää, miten elinalue ja sosiaalinen ympäristö voivat vaikuttaa lasten asenteisiin. Nuorten päihteiden käyttöä on tutkittu Suomessa survey-menetelmillä 1960-luvulta alkaen, mutta alueellisiin eroihin keskittyvät laadulliset tutkimukset ovat jääneet vähäisiksi. Tutkielmani vertailee Helsingin kantakaupungin alueella ja Vantaan lähiössä asuvien lasten käsityksiä. Helsingin Töölö ja Vantaan Pähkinärinne ovat sosioekonomiselta pohjaltaan yhteneviä, mutta asuinalueina ja kasvuympäristöinä erilaisia. Lähtöoletus oli, että Töölössä lapset kohtaavat sosiaalisia ongelmia ja päihtyneitä huomattavasti useammin kuin Pähkinärinteessä. Tutkimuksella pyrin selvittämään, miten nämä seikat peilautuvat lasten asenteisiin. Tutkielmani lähtökohtana oli yhtäältä paikallistutkimuksen puute ja toisaalta teoreettisen tiedon yhdistäminen alueelliseen empiriaan. Päihdetutkimuskeskusteluissa on viime aikoina kritisoitu sitä, että tutkimustyössä ei kiinnitetä riittävästi huomiota teoreettiseen ymmärtämiseen paikallisuuden tulkinnassa. Pro gradussani tulkitsen lasten käsityksiä ja asenteita saksalaisen Georg Simmelin Suurkaupungin mentaliteetit -teorian perusteella. Tarkoitukseni oli selvittää, miten hyvin sata vuotta vanha teoria puoltaa vielä paikkaansa nyky-yhteiskunnassa. Sosiologiassa klassikot elävät tiiviisti tenttikirjoissa, mutta voiko niitä soveltaa nykyajan tutkimiseen? Teemahaastatteluina tehty tutkielmani antaa suuntaa-antavia tuloksia siitä, miten nuorten päihdetutkimuksessa voisi kiinnittää entistä enemmän huomiota alueellisiin eroihin. Lasten käsitysten ja asenteiden erilaisuus tulee selvästi esille. Töölössä päihteiden käyttäjiin suhtaudutaan välinpitämättömämmin kuin Pähkinärinteessä. Samoin mielipiteet päihteiden- ja varsinkin alkoholin käytöstä liittyvät töölöläislapsilla enemmän arkipäivään kun taas Pähkinärinteen lapset liittävät juomisen juhlaan. Kausaalisia yhteyksiä lasten eriävien käsitysten ja asuinalueiden vaikutusten välillä en tutkielmani perusteella pysty antamaan, siihen otokseni on liian pieni ja väliintulevien muuttujien testaaminen puuttuu. Lasten päihdeasenteisiin voi vaikuttaa paitsi sosiaalinen ympäristö myös moni muu tekijä kuten vanhempien tausta ja ystäväpiiri. Tutkielmani puoltaa kuitenkin sitä, että päihdetutkimuksessa universaalit ja kansalliset teoriat eivät välttämättä anna hedelmällisintä tulosta vaan nuorten päihteiden käyttöä pitäisi tarkastella nuorten sosiaalisista maailmoista käsin ympäristön vaikutusta unohtamatta.
  • Jäntti, Jonna (2014)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koirarotujen perinnöllistä monimuotoisuutta ja rotujen välisiä perinnöllisiä eroja. Lisäksi suomalaisia rotuja tarkasteltiin tarkemmin. Tutkimuksessa käytettiin Finnzymes Oy:ltä saatua mikrosatelliittimerkkeihin perustuvaa genotyyppiaineistoa, joka oli alun perin kerätty polveutumismäärityksiä varten. Tämä aineisto oli genotyypitetty 18:lla mikrosatelliittilokuksella. Tutkimuksessa oli mukana 500 yksilöä. Roduittain otokset vaihtelivat välillä 5-49. Rodut edustivat kahdeksaa eri FCI:n roturyhmää. Rotujen sisäisestä monimuotoisuudesta kertova alleelirikkaus vaihteli lokuksittain välillä 1,4-6,4. Keskiarvojen perusteella alleelirikkaus oli suurinta suomenlapinkoiralla ja pienintä bokserilla. Kaikkien rotujen kaikki mikrosatelliittilokukset olivat tilastollisesti merkitsevästi Hardyn-Weinbergin tasapainossa. Havaittu heterotsygotia-aste oli suurin lapinporokoiralla (0,76) ja pienin bokserilla (0,42). Rotujen välistä geneettistä etäisyyttä kuvaavien Fst-arvojen perusteella suurin etäisyys oli bokserin ja cavalier kingcharlesinspanielin välillä (0,39) ja pienin etäisyys oli lapinporokoiran ja chihuahuan välillä (0,07). Nei´n DA –etäisyyksistä suurin (0,58) oli bokserin ja cavalier kingcharlesinspanielin välillä. Pienin etäisyys (0,18) oli puolestaan chihuahuan ja coton de tulearin, chihuahuan ja jackrusselinterrierin, chihuahuan ja suomenlapinkoiran, coton de tulearin ja jackrusselinterrierin sekä jackrusselinterrierin ja suomenlapinkoiran välillä. Suomalaisista roduista karjalankarhukoiralla oli eniten populaation homotsygotiasta kertovia positiivisia Fis –arvoja (12 kpl) ja suurin keskiarvo. Lapinporokoiralla oli eniten populaation heterotsygotiasta kertovia negatiivisia Fis –arvoja (13 kpl) ja pienin keskiarvo. Kytkeytyneitä alleeleita oli eniten lapinporokoiralla (58 kpl) ja vähiten suomenajokoiralla (16 kpl). Suomalaisten rotujen teholliset populaatiokoot vaihtelivat välillä 65-81. Suurin oli suomenlapinkoiralla ja pienin karjalankarhukoiralla. Tutkimuksessa nousivat esille suomenlapinkoira suuren perinnöllisen monimuotoisuutensa vuoksi ja bokseri vähäisen monimuotoisuutensa vuoksi. Yleensä tapahtumat rotujen jalostushistoriassa ja perustajayksilöiden määrä ovat todennäköisesti olleet vaikuttamassa monien rotujen perinnölliseen monimuotoisuuteen.
  • Alaja, Katja (2001)
    Käytännönläheinen kokeeni on asenteenmuutoksen informaationkäsittelyn todennäköisyyden mallin eli ELM-mallin testi, jossa tutkitaan sen soveltuvuutta oikeassa elämässä tapahtuvan suostuttelun lähtökohtana. Tietotekniikan palveluyritys TietoEnatorille tilaustyönä tehtävässä tutkimuksessa rakennetaan siltaa rekrytoinnin, sosiaalipsykologian suostuttelun ja kuluttajakäyttäytymisen kuvallisen suostuttelun tutkimuksen välille. Kokeessa selvitetään kahden oikean, mutta laadultaan erilaisen rekrytointiviestin vaikutuksia tietotekniikan opiskelijoiden asenteenmuutokseen a) aikomuksessa hakea TietoEnatoriin töihin valmistumisensa jälkeen, b) TietoEnatorin muutosvalmiutta ja c) TietoEnatorin ammattimaisuutta kohtaan. ELM-mallin mukaan jonkin viestin prosessoimisesta motivoitunut ja prosessoimiseen kykenevä yksilö on tehokkaimmin suostuteltavissa vahvoin argumentein, koska hän pohtii viestin sisältöä yksityiskohtaisesti. Toisaalta silloin, kun yksilö ei ole motivoitunut eikä kykenevä käsittelemään huolellisesti jotakin viestiä, hän on tehokkaimmin suostuteltavissa jonkin perifeerisen vihjeen avulla. Edellisiä oletuksia soveltaen kutakin asennetta koskevan hypoteesin logiikka on sama: Informatiivisen, hyvin perustellun asiakeskeisen viestin tulisi saada aikaan eniten asenteenmuutosta työtä hakevien tietotekniikan opiskelijoiden asenteessa. Kuvallisen, heikosti informatiivisen mielikuvaviestin puolestaan tulisi saada aikaan eniten asenteenmuutosta niiden tietotekniikan opiskelijoiden asenteessa, jotka eivät hae töitä. Asetetut hypoteesit eivät toteutuneet, sillä työnhaun ajankohtaisuudella ja viestin laadulla ei ollut keskinäistä yhdysvaikutusta aikomukseen hakea TietoEnatoriin töihin valmistumisen jälkeen, TietoEnatorin muutosvalmiuteen eikä TietoEnatorin ammattimaisuuteen. Myöskään viestin laadulla ei ollut tilastollisesti merkitseviä päävaikutuksia näihin asenteisiin. Työnhaun ajankohtaisuudella oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä päävaikutus TietoEnatorin muutosvalmiuteen: opiskelijoiden, jotka eivät hae töitä, asenne TietoEnatorin muutosvalmiutta kohtaan muuttui selvästi myönteisemmäksi viestistä riippumatta verrattuna työtä hakevien opiskelijoiden asenteeseen. Töitä hakevien aikomukseen hakea TietoEnatoriin töihin valmistumisen jälkeen ei juurikaan onnistuttu vaikuttamaan ja niiden aikomus, jotka eivät hae töitä, muuttui hieman myönteisemmäksi viestistä riippumatta. Kaikkien koeryhmien asenne TietoEnatorin ammattimaisuutta kohtaan muuttui hieman myönteisemmäksi viestistä riippumatta. Tuloksia pohdittaessa on huomioitava, että kokeessani on joitakin eroja verrattuna perinteisiin ELM-mallia testaaviin tutkimuksiin: esimerkiksi kumpikin viesti on myönteisessä muodossa. On myös mahdollista, että tutkittavien motivaatio ei vaihtele riittävästi rekrytointiin liittyvässä suostuttelutilanteessa, jossa pyritään vaikuttamaan alan ammattilaisiin. Jos todella on näin, niin ELM-malli ei sovellu rekrytointiviestinnän viitekehykseksi, koska motivaation vaihtelu pienestä suureen on yksi mallin keskeisiä oletuksia. ELM-mallin soveltuvuudesta rekrytointiviestintään ja vakavampien aikomusten muuttamiseen ei tietojeni mukaan löydy tutkimusta. Asennesummamuuttujien luomisessa käytettiin hyväksi faktorianalyysia ja kokeellisen asetelman analyysissa varianssianalyysia. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Petty & Cacioppo 1981, 1986; Chaiken, Liberman & Eagly 1989; Miniard, Bhatla, Lord, Dickson & Rao Unnava 1991
  • Peltoniemi, Sari (1992)
  • Rundgren, Anna (2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastatellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita. Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.