Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7744-7763 of 24408
  • Toiviainen, Siiri (Helsingin yliopisto, 2011)
    Johannes Viiniköynnös oli 700-luvulla syyrialaisella kielialueella elänyt erakko ja mystikko, jonka värikkäissä ja runollisissa kirjoituksissa käsitellään monenlaisia hengellisen elämän kysymyksiä. Eräs merkille pantava piirre hänen ilmaisussaan on hengellisten aistikielikuvien runsaus. Tässä pro gradu -tutkielmassa Johannes Viiniköynnöksen kirjoitukset liitetään osaksi patristista hengellisten aistien traditiota. Tutkielmassa selvitetään, miten Johannes ymmärtää sisäisen ja ulkoisen aistitoiminnan merkityksen ja muutoksen hengellisen elämän eri vaiheissa. Kysymys sisältää sekä epistemologisen että antropologisen tason: Ensinnäkin analysoidaan, mikä on ruumiillisen ja hengellisen aistitoiminnan tiedollinen merkitys hengellisessä elämässä ja Jumalan tuntemisessa. Sen ohella pohditaan, minkä roolin Johannes antaa ruumiille ja sielulle tässä prosessissa ja millaisia muutoksia niiden suhteessa tapahtuu hengellisen elämän edetessä. Tutkielmassa tarkastellaan Johanneksen käsitystä aistitoiminnasta sekä askeettisen kilvoittelun että mystisen kontemplaation yhteydessä. Analyysissa osoittautuu, että Johanneksen käsitys ihmisen langenneesta aistitoiminnasta sisältää stoalaisen havaintoteorian elementtejä, jotka ovat välittyneet hänelle Evagrios Pontoslaisen kautta. Johannes painottaa, että ihmisen on irtauduttava aistimaailman impulsseista ja käännettävä katseensa omaan sisimpäänsä, sillä Jumala voidaan oppia tuntemaan vain sielun peilistä kuvastuvana heijastuksena. Johannes Viiniköynnökselle mystinen elämä merkitsee yhdistymistä Kristuksen mieleen, jonka kautta avautuvat kaikki hengelliset salaisuudet. Ne vastaanotetaan aistien kaltaisilla kyvyillä, joita Johannes kutsuu sielun voimiksi . Analyysi hengellisen aistivaikutuksen välittymisestä osoittaa, että Johanneksen aistiteologiassa tapahtuu askeesista kontemplaatioon siirryttäessä myös siirtymä stoalaisen havainto-opin periaatteista uusplatonistiseen emanaatiomalliin, jossa aistivaikutus välittyy intellektin kautta sieluun ja lopulta ruumiiseen. Tutkielmassa tuodaan esiin, että hengelliseen aistikieleen sisältyy myös tiettyjä ongelmia. Se kuvaa aina väistämättä olemisen tapaa, joka muistuttaa ihmisen ruumiillista eksistenssiä aineellisessa maailmassa. Tarkastelussa kuitenkin osoittautuu, että Johannes on tietoinen tästä ongelmasta ja vastaa siihen kuvaamalla mystisen yhtymyksen huipentuman tilaksi, jossa kaikki aistinta lamaantuu. Tästä tilasta voidaan puhua vain apofaattisesti negaatioilla ja paradokseilla, jotka irrottavat Jumalan aistimaailman lainalaisuuksista. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota arvoon, jonka Johannes antaa sekä aineelliselle luodulle että ihmisruumiille Jumalan tuntemisessa, ja korostetaan, ettei platonistisen filosofian vaikutus väistämättä tarkoita ruumiin ja hengen dualismia. Lopuksi esitetään, että hengellisten aistien ideaa on hedelmällisintä tarkastella koko hengellisen elämän kattavana tiedollisten kykyjen transformaationa eikä pelkkänä mystisen kontemplaation erityisaspektina.
  • Nordman, Anna (2005)
    Viime vuosikymmenen aikana valtionhallinnon viestintää on haluttu uudistaa kansalaislähtöisemmäksi. Eräänä hallinnon uudistamismahdollisuutena on tarkasteltu kumppanuusajattelua. Kumppanuutta on aiemmin tutkittu sekä tapana toteuttaa paikallishallintoa ja aluepolitiikkaa että liiketaloudellisena toimintamuotona. Tutkimuksessani tarkastelen kumppanuutta yhteistyön muotona sekä sitä, miten kumppanuuden piirteet ovat sovellettavissa viestinnän hahmottamiseen. Tutkimuskohteenani on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viestintäpäälliköiden ja tiedottajien yhteistyö, jonka tavoitteena on ollut yhtäältä tiivistää hallinnonalan viestijöiden yhteistoimintaa sekä toisaalta tällä toiminnalla viestiä aiempaa aktiivisemmin ja myönteisemmin hallinnonalan asioista kansalaisille sekä muille tahoille. Lähes 20 yhteisöä yhdistävä toiminta on nimetty Luonnonvarat-yhteistyöksi. Koska kaikki Luonnonvarat-yhteistyöhön osallistuvat tahot ovat valtionhallinnon organisaatioita, tutkimuksessani painottuvat valtionhallinnon viestinnän perusarvot. Tutkimusmenetelmäni on teemahaastattelu. Tein keväällä 2005 25 haastattelua, joihin osallistui 33 Luonnonvarat-yhteistyön toimijaa. Tämän aineiston pohjalta olen selvittänyt paitsi toimijoiden käsityksiä yhteistyön suurimmista haasteista ja mahdollisuuksista, myös sitä, voisiko yhteistyö syvetä kumppanuudeksi. Kuvaan tutkimuksessani Luonnonvarat-yhteistyötä mm. sen vaiheiden ja tavoitteiden kannalta. Lisäksi erittelen yhteistyötä operatiivisella, taktisella ja strategisella tasolla. Nämä tasot korostavat kumppanuuden painopisteinä yhteistyön rakenteita, toimijoiden osaamista sekä yhteistä arvopohjaa. Kumppanuuden olennaisia piirteitä ovat osapuolten välinen luottamus sekä keskinäinen tasavertaisuus. Myös kumppanusten välinen yhteishenki sekä siihen perustuva dynaaminen, uutta luova innokkuus ovat kumppanuuden keskeisiä piirteitä, jotka tulevat esiin myös Luonnonvarat-yhteistyössä. Toistaiseksi Luonnonvarat-yhteistyö ei kuitenkaan ole kumppanuutta, sillä se ei vielä ole muodostunut hallinnonalan organisaatioissa toimintamalliksi. Tutkimukseni mukaan Luonnonvarat-yhteistyöllä olisi kuitenkin mahdollisuuksia muuntua kumppanuudeksi, jos edellä mainittuja piirteitä ryhdytään tietoisesti kehittämään myös muualla kuin viestintäyhteistyössä. Tutkimuksessani esittelen kumppanuusviestinnän mallin, joka korostaa avointa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Kumppanuusviestinnässä kaikkia osapuolia ja heidän tavoitteitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan. Toimijoiden omien päämäärien lisäksi pyritään myös löytämään uusia, yhteisiä tavoitteita. Näistä tavoitteista hyötyvät myös muut kuin kumppanuuden osapuolet, laajimmillaan koko yhteiskunta. Tutkimukseni lopuksi hahmottelen kumppanuusviestinnän pohjalta Luonnonvarat-yhteistyön viestintästrategiaa. Valtionhallinnon viestinnässä strateginen ajattelu ei ole vielä yleistä. Tutkimuksessani kuvailen, miten sekä viestintä että kumppanuus ovat strategisia voimavaroja, joita tulisi hyödyntää myös valtionhallinnon organisaatioiden toiminnassa. Tärkeimpiä lähteitäni ovat erilaiset kumppanuusteoriat sekä valtionhallinnon viestintäsuositukset ja -ohjeet.
  • Säkki, Silja; Virtanen, Päivi (1995)
    Bovine virus diarrhoea- virus (BVDV) kuuluu Flaviviridae-ryhmän Pestiviruksiin. Virus on maailmanlaajuisesti levinnyt. BVDV voi infektoida naudan lisäksi lampaan ja vuohen, aiheuttaen näille BD:n (border disease), sekä sian ja villimärehtijöitä. Reservoaarina luonnossa toimivat persistoivasti vireemiset eläimet, jotka erittävät virusta runsaasti kaikissa eritteissään koko elämänsä ajan. Virusleviää pääasiassa pisaratartuntana. Antigeenisesti virus on erittäin heterologinen johtuen suuresta mutaatiotaajuudesta. Viruskannat jaetaan kahteen pääryhmään:sytopatogeeninen (cpBVDV) ja ei-sytopatogeeninen (ncpBVDV) virus.Näistä cpBVDV on virulentimpi ja aiheuttaa soluviljelmissä solutuhoa. Akuutti BVDV-infektio aikuisella naudalla on yleensä subkliininen;virulentimmat kannat voivat aiheuttaa kuumetta, syömättömyyttä, ripulia ja tuotannon laskua. Vasikoilla akuutti infektio voi olla fataali. Tiineen eläimen infektoituminen ncpBVDV:lla neljänensimmäisen tiineyskuukauden aikana voi aiheuttaa persistoivasti infektoituneen (PI) vasikan syntymisen. Sekä ncpBVDV- että cpBVDV- infektiot tiineyden aikana voivat aiheuttaa abortteja tai keskushermoston, silmien ja karvapeitteen vaurioita vasikoille.Viimeisellä tiineyskolmanneksella vasikka muodostaa vasta-aineita virukselle. Jos PI-eläin infektoituu antigeenirakenteeltaan samanlaisella cpBVDV-kannalla se sairastuu MD:en (mucosal disease). MD on fataali. Oireita ovat runsas salivaatio, syömättömyys, kuume, eroosiot limakalvoilla ja ripuli. Sairastuneet eläimet ovat yleensä 6-24 kk ikäisiä. PI-eläimen infektoituessa antigeenirakenteeltaan osittain erilaisella cpBVDV:lla seuraa krooninen sairaus. Oireina ovat ripuli ja syömättömyys, sairaus on yleensä fataali. Infektion jälkeinen immuniteetti on elinikäinen. Diagnoosi tehdään vasta-ainemäärityksellä tai viruseristyksellä. Erotteludiagnostiikassa tärkeimpiä ovat coronavirusripuli, salmonelloosi sekä pötsihäiriöt. Sairaudenvastustus perustuu PI-eläinten mahdollisimman nopeaan tunnistukseen ja teurastamiseen. Rokotteita ei käytetä Suomessa. Työn tarkoituksena oli selvittää esiintyykö Suomessa BVDV-seropositiivisilla lypsykarjatiloilla taudin kliinisiä oireita.Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Vastausten perusteella ainakin osalla tiloista esiintyy vasikoilla tyypillisiä silmäoireita ja karvapeitteen muutoksia. Lisäksi oli paljon abortteja ja kuolleena tai heikkona syntyneitä vasikoita.
  • Silfverberg, Outi (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimuksessa pureudutaan kaupunkiluontoon ja kaupungin viheralueisiin liittyviin kokemuksiin ja merkityksiin asukasnäkökulmasta. Luonnonläheisyys nousee suomalaisten asumispreferensseissä kärkisijoille ja viheralueet ovat usein merkittävimpiä puolustamisen kohteita rakentamishankkeiden yhteydessä. Tutkimuksessa on pyritty vastaamaan kysymyksiin, mitä luonnonläheisyys asukkaille merkitsee, minkälainen rooli kaupunkiluonnolla on osana kaupunkirakennetta ja mitä on viheralueiden arvostamisen taustalla. Tutkimus on osa Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen (YTK) koordinoimaa Urbaani onni -hanketta. Tutkimuksen aineisto koostuu Itä-Helsingissä Mellunkylän alueella tehdyistä asukkaiden kävelyhaastatteluista, joiden aikana asukas on johdatellut tutkijaa itse valitsemaansa kävelyreittiä pitkin. Lisäksi aineistona on käytetty asukkaiden omasta ympäristöstään ottamia valokuvia ja Urbaani onni -hankkeen Pehmo GIS-kyselyn vastauksia. Menetelmät ovat auttaneet tutkijaa kiinnittymään ympäristöön, josta asukkaat puhuvat ja havainnoimaan konkreettisesti ympäristön sisältämiä mahdollisuuksia ja merkityksiä. Helsingin luonto ja viheralueet sisältävät hyvin monenlaista ympäristöä. Puistoihin ja kaupunkimetsiin liittyvät kokemukset ja merkitykset eroavat toisistaan ja erityyppisten viheralueiden arvostus ja paikkaan kiinnittyminen riippuvat asukkaiden omista taustoista, lähtökohdista ja kokemuksista. Kaupunkiluonnon omaleimaisuus kaupunkiympäristönä liittyy sen sisältämiin toiminnan ja määrittelyn vapauksiin, jotka ovat rakennetussa ja rajatussa ympäristössä usein kapeampia. Kaupunkiluontoa voi lähestyä kaikille avoimena jaettuna julkisena tilana, jossa usein korostuu tilan joustavuus sekä toiminnan mahdollisuuksien moninaisuus. Toisaalta kaupunkiluonto edustaa monille henkilökohtaista omaa ympäristöä, jolloin merkityksellisiksi nousevat mahdollisuudet rentoutua, hiljentyä ja irrottautua kaupungin hälystä ja kiireestä. Toimivaa yhdyskuntarakennetta suunniteltaessa on ymmärrettävä asukkaiden kokemuksellisen tiedon arvo suunnittelulle. Kaupunkirakenteen tiivistyessä on pyrittävä vastaamaan kysymyksiin, mitä karttojen tyhjät alueet merkitsevät asukkaille, mitkä viheralueista ovat asumiskokemuksen kannalta erityisen merkittäviä ja mitkä alueet puolestaan kaipaavat kehittämistä ja toiminnallistamista.
  • Viitanen, Sini (2010)
    Työssäni tutkin maksullisten seksipalveluiden kuluttamista prostituution asiakkaiden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on heteroseksuaalinen prostituutio, jossa ostaja on suomalainen mies ja myyjä nainen. Ilmiötä tutkin seksiaiheiselta keskustelupalstalta, Sihteeriopistosta, kootun aineiston avulla. Tutkielmassa selvitän minkälaisia merkityksiä ja syitä miehet antavat seksin ostamiselle, sekä tarkastelen tapoja, joilla seksin ostaminen jäsentyy miesten kirjoituksissa. Ilmiötä taustoitan tarkastelemalla seksin kaupallistumisen ja hyödykkeellistymisen ilmenemismuotoja länsimaisessa, jälkiteollisessa yhteiskunnassa hyödyntäen Marjut Jyrkisen jäsennyksiä seksiteollisuudesta ja seksikaupasta taloudellisina toimintoina, jotka muistuttavat mitä tahansa liike-elämän muita muotoja. Kaupallisen seksin tiivistymäksi ja naisruumiin hyödykkeellistämisen konkreettisimmaksi esimerkiksi esitän seksipalveluiden ostamisen, jota kuvaan Anne-Maria Marttilan ja Jorma Hännisen käsitteitä käyttäen. Seksiä ostaviin miesten piirteitä ja motiiveja valotan tarkemmin erityisesti Sven-Axel Månssonin tutkimusten avulla. Temaattisen sisällönanalyysin avulla nostin aineistosta esiin kolme toisiaan leikkaavaa teemaa – syykimppua – seksin ostamiselle. Ensimmäinen teema oli kuluttajuus: miehet ilmaisivat ostavansa seksiä, koska he pystyivät tekemään niin. Ostamisen perusteeksi riitti kuluttajan suvereniteetin takaama oikeus ostaa tarjolla olevia palveluita. Toisen teeman muodosti seksuaalisuus: perusteena ostamiselle toimi tiiviisti ilmaistuna seksuaalinen halu, joka luonnonvoiman tavoin kaipasi tyydytystä. Kolmas selitysmalli oli maskuliinisuus: miehet ostivat seksiä, koska he olivat miehiä. Seksin ostaminen ja kokemusten vaihtaminen aiheesta toimivat keskustelupalstan kontekstissa myös keinona rakentaa miehistä yhteisöllisyyttä. Yleisluonteiset teemat eivät kyenneet kuvaamaan riittävällä tarkkuudella teemojen välisiä leikkauspintoja ja sisäistä variaatiota. Sen sijaan tyypittelyn avulla pystyin luomaan hienosyisemmän kuvauksen eri tavoista, joilla seksiä ostavat miehet tekivät toimintaansa ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi sekä itselleen että muille foorumia käyttäville miehille. Tyypittelyn seurauksena syntyi seitsemän tyyppiä: egon boostaajat, nynnyt, kuluttajat, tunteilijat, naisiin pettyneet, tavalliset ja alistajat. Kysymyksiin siitä kuinka kuluttajuus, maskuliinisuus ja seksuaalisuus näyttäytyvät seksin ostajien keskusteluissa vastasin teemojen ja tyyppien välisistä suhteista luodun kaaviokuvan avulla. Kaaviosta käy ilmi kuinka teemat leikkaavat toisiaan, sekä miten teemat näyttäytyvät kunkin tyypin kohdalla.
  • Sarsa, Katri (1992)
  • Lindström, Sara (2000)
    Tutkimuksen aiheena on televisiosarja Ally McBeal, jonka esittäminen alkoi Suomessa syksyllä 1998 ja josta tuli nopeasti erittäin suosittu ohjelma teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Tutkimuksessa keskitytään televisiosarjan vastaanottoon kulttuurisena prosessina: mitä katsojat ajattelevat televisio-ohjelmasta ja miksi ohjelmasta tulee suosittu tietyn kohderyhmän keskuudessa. Aihetta on lähestytty viestinnän vastaanottotutkimuksen teoreettisten näkemyksien kautta. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä painottuvat nuorison, televisiokulttuurin ja sukupuoliroolien käsitteet. Tutkimuksessa on kaksi pääkysymystä: 1. Miksi nuoret tytöt pitävät Ally McBealista? Miksi sarja, joka oli suunnattu työssäkäyville kaupunkilaisnaisille sai niin suuren suosion teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa ja miksi nuoret tytöt pitävät Ally McBealia television parhaana ohjelmana. 2. Miten nuoret tytöt tulkitsevat sarjassa esitettyjä erityisesti naisten sukupuolirooleja ja elämäntilanteita? Kysymys liittyy käsitykseen television tavasta heijastaa yhteiskunnassa ja kulttuurissa tapahtuvia muutoksia. Allyn esittämä menestynyt, mutta yksinäinen ja siksi onneton naistyyppi on tiettävästi uudenlainen televisiohahmo. Miten realistisina nuoret naiskatsojat näkevät ohjelman henkilöhahmot, ja katsotaanko heidän edustavan eräänlaisia naisen ja elämäntavan malleja? Tarkoitus on selvittää myös miten nuoret tulkitsevat sarjan päähenkilön elämänmuotoa sinkkuna. Sinkku-elämästä ilmiönä on viime vuosina muodostunut mediassa eräänlainen muoti-ilmiö. Ally McBealin suosion syyksi paljastuvat sarjan aktiivinen markkinointi, tuttu ja silti uudelta tuntuva genre, erikoisefektein höystetty huumori ja positiivisessa mielessä feministisiksi tulkitut henkilöhahmot. Tärkeimmäksi sarjan seuraamisen syyksi nousee kuitenkin sarjan seuraamisen sosiaalinen ulottuvuus, joka tuntuu koskettavan erityisesti tyttökatsojia. Toisen tutkimuskysymyksen valossa paneudutaan tarkemmin roolimalleihin ja televisiorealismiin. Haastateltavilla oli vaatimuksia televisiosarjan realismia kohtaan. Vaatimus ilmeni pääasiassa haastateltavien suhteessa sarjan roolihahmoihin ja tapahtumiin. Toiset roolihahmot nähtiin realistisempina kuin toiset, ja tähän liittyi myös käsitykset roolimalleista. Realistisimpia roolihahmoja pidettiin ihailtavimpina, heistä otettiin mallia ja heidän edesottamuksiinsa sarjassa suhtauduttiin vakavammin kuin epärealistisena pidettyihin hahmoihin. Sarjan päähenkilöä ei kukaan haastateltavista pitänyt realistisena. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä on käytetty kvalitatiivisia ryhmäkeskusteluja. 15-16-vuotiaille tytöille tehdyissä ryhmäkeskusteluissa käsiteltiin seuraavia teemoja: televisionkatselu, suosikkisarja arkielämässä, Ally McBeal ja muut roolihahmot, aikuisuus/tulevaisuus ja sinkku/perhe-elämä. Tutkimuksen teoriaosuuden perusteella on laadittu viisi tutkimushypoteesia, joiden voi katsoa selittävän nuorten naiskatsojien suhdetta Ally McBeal-sarjaan. Hypoteesien paikkaansapitävyyttä on arvioitu ryhmäkeskustelujen tuottaman materiaalin avulla. Haastatteluaineistoa tarkastellaan myös Pertti Alasuutarin kehittämän televisionkatselua selittävän refleksiivisen diskurssin käsitteen avulla. Refleksiivisen diskurssin käsite selittää katsojien suhdetta televisiosarjaan keskittyen sekä ohjelman sisältöön että sen vastaanottoon. Tutkimustulokset on saatu soveltamalla tutkimusaineiston analysointiin kvalitatiivista sisällönanalyysia.
  • Nissinen, Taru Talvikki (2012)
    Pro gradu -tutkielmani on etnografinen tutkimus evankeliskristitystä toimijuudesta ja sen yhteiskunnallisista ja poliittisista seuraamuksista Yhdysvaltojen Keskilännessä. Tutkielmassa tarkastelen holistisesti evankeliskristityn toimijuuden muodostumista sekä toiminnan mahdollisuuksia ja rajoitteita. Aineisto on kerätty kolme kuukautta kestäneellä antropologisella kenttätyömatkalla Missourin ja Illinois’n osavaltioissa syksyllä 2009. Aineistonkeruumenetelmät ovat osallistuva havainnointi, haastattelut ja kyselylomaketutkimus. Toimijuus tarkoittaa ihmisen sosiaalisesti välittynyttä kykyä toimia maailmassa. Tutkielma keskittyy mikrotason toimijuuteen, missä korostuvat henkilökohtaiset suhteet ja paikallinen toiminta. Evankeliskristitty toimijuus perustuu maailmankuvaan, joka omaksutaan kääntymisprosessissa. Kääntyminen edellyttää suhteita muihin evankeliskristittyihin, minkä seurauksena uskoon tullut alkaa käydä kirkossa. Kirkossa uusinnetaan evankeliskristittyä merkitysjärjestelmää, mikä puolestaan ilmenee kirkossakävijöiden toiminnassa. Evankeliskristityt vaikuttavat yhteisöön ja yhteiskuntaan hyväntekeväisyyden ja politiikan kautta. Institutionalisoidun vaikuttamisen lisäksi evankeliskristityt toimivat henkilökohtaisen vaikuttamisen strategian mukaisesti, mikä merkitsee henkilökohtaista yksi kerrallaan vaikuttamista, esimerkkinä olemista ja esimerkillistä elämäntapaa. Kirkko merkitsee evankeliskristitylle ihmissuhteita, yhteisöllisyyttä ja hengellistä kasvua, mutta myös ristiriitoja. Yhteenkuuluvuus syntyy kirkon henkilökunnan ja jäsenten vaivannäön tuloksena. Kirkon pienryhmissä lausutut rukoukset, jotka on tarkoitettu kommunikaatioksi ihmisten ja Jumalan välillä, laajentavat ihmisen toiminnan mahdollisuuksia. Kirkot eivät osallistu poliittisiin kampanjoihin eivätkä pyri vaikuttamaan lainsäädäntöön. Sen sijaan ne kannustavat äänestämään ja tarjoavat arvoja, joiden perusteella uskovat voivat tehdä äänestyspäätöksensä. Evankeliskristittyjen toimintaa ohjaavat raamatulliset ja kulttuuriset arvot, jotka kannustavat hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyys voi olla omatoimista aktivismia, kirkon organisoimia kontaktikampanjoita tai hyväntekeväisyysorganisaatioiden toimintaa, jotka kaikki pyrkivät suhteiden luomiseen kulttuurisen ”toisen” kanssa. Hyväntekeväisyydessä evankeliskristityt välittävät materiaalisten resurssien lisäksi hengellistä informaatiota. Samalla epäsymmetrinen vaihtosuhde tuottaa antajalle hengellisen ja moraalisen auktoriteettiaseman sekä laajentaa tämän vaikutusmahdollisuuksia. Hyväntekeväisyys luo sosiaalisia verkostoja, mutta myös epätasaisia valtasuhteita. Evankeliskristityssä kosmisessa hierarkiassa Jumala on maailmankaikkeuden ylin toimija. Uskovat korostavat suhteiden merkitystä: ihmisen suhdetta Jumalaan ja ihmisen suhdetta muihin ihmisiin. Usko välittää kaikkia suhteita ja henkilökohtainen suhde Jumalaan toimii esikuvana ihmisten välisille suhteille. Uskovat valtuuttavat ja oikeuttavat toimintaansa, saavuttavat tietoisuuden toimijuudestaan sekä tuottavat ja uudelleentuottavat toimijuuttaan jumalasuhteen avulla. Koska evankeliskristityt antavat painoarvoa suhteille, evankeliskristillisyyttä voidaan tarkastella holismin tai individualismin sijaan relationalistisesta näkökulmasta. Evankeliskristityt puhuvat Jumalan valtakunnasta, joka on tässä maailmassa olevan vallankäytön vastakohta, tulevaisuuden profetia ja nykyisyyden hengellinen tila. Jumalan valtakunta on relationalistinen ideaali yhteiskunnasta, missä suvereenina hallitsijana toimii Jumala. Yli puolet Keskilännessä asuvista evankeliskristityistä kertoo osallistuvansa johonkin poliittiseen tai lakiasäätävään toimintaan sekä käyttävänsä henkilökohtaisen vaikuttamisen strategiaa vaikuttaakseen yhteisöön ja yhteiskuntaan. Väitän, että kollektiivisesti käytettynä henkilökohtaisen vaikuttamisen strategialla on suuri kulttuurinen, sosiaalinen ja poliittinen merkitys. Evankeliskristitty usko luo toiminnan mahdollisuuksia, mutta auttaa myös käsittelemään toiminnan rajoitteita. Evankeliskristityille yhteiskunnan rakenne kaikessa kontrolloimattomuudessaan on Jumalan kaltainen. Mikrotason suhteiden hallinta lisää toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia makrotason politiikkaa paremmin.
  • Ranta, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan sellaisia kausatiivisia lauserakenteita, joissa kausaation osapuolet ovat ei-inhimillisiä olioita. Työn tavoitteena on tarkastella eri kausatiivirakenteiden yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia sen suhteen, miten ne kausaatiota kuvaavat, sekä luoda tämän analyysin pohjalta jonkinlainen kokonaiskuva siitä, miten suomen kielessä käsitteistetään kausaatiota. Työn aineistona on valikoima terveysaiheisia artikkeleita verkkosivuilta www.tohtori.fi ja www.verkkoklinikka.fi. Tästä tekstimassasta poimittiin käsin kaikki sellaiset lauseet, jotka kuvasivat kahden ei-inhimillisen olion välistä kausaaliyhteyttä. Tämä lauseaineisto jaoteltiin eri kausaatiorakenteisiin sen mukaan, mikä oli kunkin esiintymän kausaaliyhteyttä kuvaava keskusargumentti. Kausatiiviset rakennetyypit ovat seuraavat: aineistossa keskeiset AIHEUTTAA-rakenne, MUUTTAA-rakenne, VAIKUTTAA-rakenne, AIHEUTUA-rakenne ja LIITTYÄ-rakenne sekä esiintymämäärältään edellämainittuja harvinaisemmat JOHTAA-rakenne, ESTÄÄ/MAHDOLLISTAA-rakenne, EDISTÄÄ-rakenne, RIIPPUArakenne, OLLA SYYNÄ/SEURAUKSENA -rakenne ja OLLA TAUSTALLA -rakenne. Rakenteita analysoidaan kognitiivisen kielentutkimuksen ja konstruktiokieliopin metodein. Kielitieteellisistä kausaation tutkimuksista tärkeimpinä teorialähteinä ovat Talmy (1976) sekä Kemmer ja Verhagen (1994). Aineiston rakenteista tarkastellaan erityisesti perussyntaksia, predikaation osallistujien semanttisia rooleja sekä rakenteen avulla kuvatun kausaalisuhteen luonnetta ja sen osapuolten ominaisuuksia. Näin tuodaan ilmi, miten eri tavat kielellistää kausaatiota eroavat toisistaan. Päätelminä todetaan, että kausaation kielellistämiskeinot ovat monipuolisia ja tarkastellut rakenteet eroavat toisistaan monessa suhteessa. Kausatiivirakenteita voi luokitella mm. sillä perusteella, onko niiden keskusargumenttina predikaattiverbi vai nomini ja kopula, ovatko ne aineistossa yleisiä vai marginaalisia ja kuvaavatko ne vahvaa vai heikkoa kausaalisuhdetta. Kaikkiaan on tuloksena, että aineiston kausatiivirakenteet ovat joko transitiivisia lauserakenteita tai käyttävät hyväkseen spatiaalisuutta syy seuraus-suhteen ilmaisemisen keinona. Työstä nousee esiin monenlaisia jatkotutkimusaiheita: Ovatko kausatiivisuuden keinot samanlaisia myös muissa kirjallisissa tekstilajeissa ja puhutussa kielessä? Miten suomen ilmaisukeinot vertautuvat muihin kieliin? Etenkin esiintymämäärältään vähäisistä rakenteista voisi lisäksi löytää uusia ominaisuuksia tutkimalla niitä tätä työtä laajemmasta aineistosta.
  • Björn, Sami Juhani (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan musiikin funktioita ja merkityksiä Ridley Scottin ohjaamassa tieteiselokuvassa Blade Runner: The Final Cut (2007). Elokuvan ensimmäinen versio Blade Runner sai ensi-iltansa vuonna 1982 ja se on vuosien saatossa osoittautunut yhdeksi viime vuosikymmenien merkittävimmäksi tieteiselokuvaksi ja saavuttanut lajityypissään kulttielokuvan aseman. Elokuva perustuu löyhästi Philip K. Dickin romaaniin Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968) ja tyyliltään se on sekoitus kyberpunkia ja film noiria. Elokuvan juoni keskittyy seuraaman Harrison Fordin tähdittämän ex-poliisi Rick Deckardin edesottamuksia, kun tämä yrittää jäljittää ja tuhota neljää vaarallista androidia lähitulevaisuuden dystooppisessa Los Angelesissa. Toiminta- ja dekkaripiirteittensä lisäksi elokuvan tarina tarjoaa syvällisiä ja filosofisia kysymyksiä, kuten missä kulkee tekoälyllä varustetun koneen ja ihmisen välinen raja? Tutkielma kuuluu elokuvamusiikin tutkimuksen kenttään ja sen tarkoituksena on selvittää, millaisia funktioita Blade Runnerin musiikilla on ja miten nämä funktiot toteutuvat. Tätä kautta pyrkimyksenä on selvittää sitä, millainen merkitys musiikilla voi olla esimerkiksi tieteiselokuvan tarinankerronnassa, tunnelman säätelyssä, genren määrittämisessä sekä futuristisen tarinamaailman kuvaamisessa. Tutkimusaineistona on elokuvan viimeisin versio Blade Runner: The Final Cut (2007) sekä elokuvan virallinen soundtrack Blade Runner: Vangelis (1994). Elokuvan soundtrack toimii kuitenkin etupäässä vain referenssinä elokuvissa esiintyvien musiikkien nimiin. Analyysi keskittyykin pääosin kuvan ja musiikin välisiin suhteisiin, ei yksinomaan musiikkiin itseensä. Tutkielman analyysi pohjautuu Anu Juvan kehittelemään elokuvamusiikin funktioanalyysiin, joka tarjoaa käsitteitä ja keinoja elokuvamusiikin kokemuksellisten, rakenteellisten, sisällöllisten ja ulkoisten funktioiden tarkasteluun. Tämän lisäksi analyysissä hyödynnetään Claudia Gorbmanin klassisen Hollywoodin musiikkikonventioista tekemiä havaintoja, sekä Michel Chionin, David Bordwellin ja Kristin Thompsonin esittämiä näkemyksiä äänen ja kuvan suhteesta elokuvassa. Tutkimus tuo esiin musiikin lukuisat funktiot ja merkitykset Blade Runner: The Final Cut (2007) -elokuvassa. Musiikki vaikuttaa esimerkiksi elokuvan katsomiskokemukseen verraten hitaan tempon ja ambient-piirteittensä kautta luoden näin elokuvaan rauhallista tunnelmaa. Lisäksi musiikki tukee elokuvan esteettistä ja rakenteellista yhtenäisyyttä, lisää futuristisesta tarinamaailmasta katsojille välittyvää informaatiota sekä elektronisen tyylinsä kautta auttaa alleviivaamaan elokuvan kuulumista nimenomaan tieteiselokuvien genreen. Näiden lisäksi tutkimus osoittaa myös musiikin suuren merkityksen elokuvan katsomiskokemuksessa yleisemmälläkin tasolla. Nykyisellään elokuvatutkimus ja elokuvakritiikki keskittyvät etupäässä elokuvan visuaalisiin ja narratiivisiin aspekteihin ja jättävät ääniraidan ja sen mukana musiikin ja sen merkitykset verraten vähälle huomiolle. Tämä on sääli, sillä kuten tämä tutkimus havainnollistaa, elokuva on ennen kaikkea auditiivinen kokonaisuus, jossa visuaalisten aspektien lisäksi myös ääniraita vaikuttaa vahvasti siihen, miten ja millaisena elokuvan koemme. Tämän lisäksi tutkimus tuo esiin myös elokuvamusiikin tutkimuksen tarpeen tarkastella musiikkia osana elokuvan muuta ääniraitaa. Elokuvamusiikin tutkimuksen ei siis pitäisi keskittyä yksinomaan musiikin ja kuvan välisiin suhteisiin, vaan tarkastella myös musiikin ja ääniraidan muiden elementtien välisiä suhteita.
  • Räsänen, Seppo (1972)
  • Räsänen, Seppo (1968)
  • Räisänen, Alpo (1968)
  • Räisänen, Alpo (1972)