Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7744-7763 of 25283
  • Saarikallio, Mikko (2012)
    Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli joustopiikkiäkeen toiminnan tutkiminen sen käyttömahdollisuuksien monipuolistamiseksi. Maatilojen on pyrittävä pitämään koneisiin investoitu pääoma pienenä ja tämä tarkoittaa tehokkaiden koneketjujen lisäksi myös koneita, joilla on mahdollisimman monta käyttökohdetta. Joustopiikkiäes on tehokas työkone ja tämän tutkimuksen pohjana oli sen käyttö keväisen sängen muokkaukseen sekä perinteiseen kylvömuokkaukseen. Tällaisessa sovelluksessa on kuitenkin ongelmana äkeen tukkeutumisongelmat, joihin ratkaisuna on äkeen läpäisevyyden parantaminen piikkijakoa harventamalla. Samalla pitää kuitenkin teriä leventää ja piikkiä suurentaa, jotta äkeen muokkauskyky ei heikkenisi. Työn tarkoituksena oli tutkia joustopiikkiäkeen piikin suurentamisen, terän leventämisen ja piikkivälin harventamisen vaikutuksia joustopiikkiäkeen muokkausominaisuuksiin. Kirjallisuuden avulla tarkasteltiin äkeen muokkauskykyyn vaikuttavia tekijöitä sekä aiempia tutkimuksia, joissa oli käytetty samankaltaista mittausmenetelmää kuin tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen kokeellinen osa suoritettiin kenttäkokeen ja piikkien taipumamittausten avulla. Kokeissa tarkasteltavina koejäseninä olivat 11x45 mm:n, 10x65 mm:n, 12x65 mm:n ja 10x65 mm:n piikit sekä lautasmuokkaus. Piikit oli varustettu 40 mm:n, 50 mm:n ja 60 mm:n terillä sekä 70 mm:n, 80 mm:n ja 90 mm:n piikkijaoilla. Kenttäkokeessa tarkasteltiin äkeen vetovastusta voima-anturilla, työsyvyyttä Kritzin menetelmällä, muokkauspohjan profiilia ultraäänimittauksella sekä mururakennetta seulomalla. Kenttäkokeet suoritettiin koelohkolla, jonka maalaji oli hiesusavi. Kokeessa käytettyjä piikkien taipumaominaisuuksia testattiin koetuspenkissä 0 - 1000 N kuormilla. Tulosten mukaan leveällä terällä varustetut suuret joustopiikit osoittautuivat tässä tutkimuksessa ainakin normaalin s-piikin veroisiksi muokkausvälineiksi. Niillä saavutettiin erittäin tasainen muokkauspohja ja niiden taipumaominaisuudet tukivat tulosta. Murujakaumassa ei eroja havaittu tutkittujen koejäsenten välillä. Vetovastusmittauksissa ja työsyvyysmittauksessa ei saavutettu tutkimuksen tavoitteita johtuen puutteellisesta koejärjestelystä ja mahdollisesta mittausvirheestä. Muilta osin tutkimuksen tavoitteet täytettiin.
  • Alapelto, Kati (2003)
  • Isopahkala-Bouret, Ulpukka (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Puttonen, Niina (2014)
    Pohjoiset havumetsät muodostavat yhden maapallon suurimmista kasvillisuusvyöhykkeistä, sillä noin 15 % maapallon maa-alasta on pohjoisten havumetsien peitossa. Myös lähes kaikki Suomen metsät sijaitsevat tällä boreaalisella vyöhykkeellä. Kasvillisuudella on suuri vaikutus niin paikalliseen kuin maailmanlaajuiseenkin ilmastoon. Kasvillisuus muokkaa maanpinnan ominaisuuksia sekä ilmakehän ja kasvillisuuden välisiä prosesseja. Kasvillisuus pitkälti määrittää pinnan albedon sekä rosoisuuden. Lisäksi kasvillisuus vaikuttaa hiilen kiertoon, ekosysteemin vesitaseeseen sekä maanpinnan energiataseeseen. Näin ollen muutokset kasvillisuudessa ja maankäytössä muuttavat ilmastoa, mutta muuttuva ilmasto myös vaikuttaa kasvillisuuteen. Metsien vaikutusta ilmastoon on vaikea tutkia havaintojen avulla, siksi nykyään suurin osa tutkimuksesta tapahtuukin ilmastomallien ja niiden erilaisten maanpinta-parametrisaatioiden avulla. Pitämällä ilmasto vakiona ja muuttamalla maanpintaa sekä kasvillisuutta kuvaavia parametrejä, voidaan tutkia maankäytön ja kasvillisuuden vaikutuksia ilmastoon. Yksi tärkeimmistä kasvillisuutta kuvaavista parametreistä on lehtialaindeksi, joka kuvaa ekosysteemin lehtialan eli vihreän biomassan määrää. Lehtialalla on suuri merkitys ilmakehän ja kasvillisuuden välisiin vaihtoprosesseihin, kuten veden kiertoon ja hiilen assimilaatioon. Lisäksi lehtiala vaikuttaa maanpinnan energiataseeseen ja suureksi osaksi määrittää pinnan kokonaisalbedon. Lehtila vaikuttaa latvustoon tunkeutuvan säteilyn määrää ja samalla rajoittaa myös haihtuvan veden sekä sitoutuvan hiilen määrää. Lehtialan määrän muutokset vaikuttavat myös yhteyttävän solukon ja ilmarakojen määrään sekä haihduttavan pinta-alan suuruuteen. Lehtialaindeksin määrittäminen maastomittausten perusteella mallien käyttämille laajoille alueille on kuitenkin hankalaa. Lehtialan määrittäminen satelliittiaineistosta on kuitenkin mahdollista, mutta myös satelliittihavaintojen käyttö aiheuttaa omat haasteensa lehtialaindeksin määrittämiselle. Suurimmat ongelmat boreaalisella vyöhykkeellä aiheutuvat havupuiden neulasten muodosta, ryhmittyneisyydestä, harvapuustoisuudesta sekä aluskasvillisuuden runsaudesta. Työssä tutkittiin kasvillisuus-maanpintamalli JSBACH:in herkkyyttä erilaisille lehtialaindeksin parametrisaatioille. Tavoitteena oli arvioida erilaisten lehtialaindeksin parametrisaatioiden vaikutuksia hiilitaseeseen ja tiettyihin ilmastomuuttujiin. Tutkimus toteutettiin korvaamalla JSBACH:in alkuperäinen lehtialaindeksi uusilla tarkemmilla parametrisaatioilla. Tutkimusta varten tehtiin kaksi erilaista lehtialaindeksin parametrisaatiota käyttämällä hyväksi satelliittiaineistoja. Lisäksi käytettiin JSBACH:in alkuperäistä parametrisaatiota ja JSBACH:in fenologia-moduulia, joka kuvaa lehtialan kehitystä vuodenaikojen mukaan. Satelliittiaineistosta tuotettujen parametrisaatioiden lehtiala oli huomattavasti pienempi kuin alkuperäisen ja myös fenologia-moduulin tuottama lehtiala oli pienempi kuin alkuperäisen. Myös lehtialaindeksin vuodenaikaisvaihteluissa oli eroja eri parametrisaatioiden välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten lehtialaindeksin parametrisaatioiden vaikutusta hiilen assimilaatioon eli GPP:hen, transpiraatioon sekä latentin ja havaittavan lämmön voihin. Tuloksista nähtiin, että erilaiset parametrisaatiot vaikuttivat JSBACH:in tuottamaan GPP:hen, transpiraatioon sekä havaittavan ja latentin lämmön voihin. Selkein vaikutus eri parametrisaatioilla oli kuitenkin GPP:hen. Pienemmät lehtialat tuottivat pienempiä GPP:n arvoja. Muiden muuttujien kohdalla verrannollisuus ei ollut yhtä selkeä.
  • Tuominen, Hanna Tuulia (2003)
    Utilitarismi on konsekventalistinen etiikan teoria, jonka kantavana ajatuksena on inhimillisen hyvinvoinnin maksimointi. Utilitarismin keskeisimpänä edustajana on pidetty John Stuart Milliä (1806-1873). Utilitarismin suurimmat ongelmat liittyvät oikeudenmukaisuuteen. Sen ei ole katsottu huomioivan yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, koska se on yksinomaan kiinnostunut hyödyn maksimoinnista. Keskeisin tutkimuskysymys onkin se, voiko olla olemassa utilitaristista oikeudenmukaisuusteoriaa. John Stuart Mill esittelee oikeudenmukaisuusteoriansa pääteoksensa Utilitarismin (1861) viidennessä luvussa. Monet utilitarismiin kohdistetut oikeudenmukaisuuskritiikit eivät näytä oikeutetuilta Millin teorian valossa. Millin näkemykset utilitarismin ja oikeudenmukaisuuden välisestä suhteesta eivät ole saaneet arvoistaan huomiota. Tutkimuksessa selvitetään Millin ajattelua ja osoitetaan hänen oikeudenmukaisuuteoriansa tärkeys utilitaristisessa perinteessä. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle erottelemalla utilitarismin eri muotoja. Toisessa luvussa esitellään utilitarismin ja oikeudenmukaisuuden välisiä ongelmia. Tämän jälkeen siirrytään Millin oikeudenmukaisuusteoriaan ja sen ongelmiin. Viidennessä ja kuudennessa luvussa Millin näkemyksiä verrataan kahden nykyfilosofin, Amartya Senin ja Philippa Footin, ajatteluun. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat Fred Bergerin Happiness, Justice and Freedom in Mill (1984), Roger Crispin Mill on Utilitarianism (1997) ja tietysti Millin omat teokset Utilitarianism (1861) ja On Liberty (1859). Tutkielmani mukaan utilitaristiselle oikeudenmukaisuusteorialle on olemassa huomattavasti suuremmat mahdollisuudet kuin aiemmin on väitetty. Mikäli pysyttelemme Millin perinteessä, useimmat utilitarismiin kohdistetut oikeudenmukaisuuskritiikit voidaan välttää. Lisäksi monet Senin ja Footin kritiikeistä ehdottavat uudistuksia, joista Millillä itsellään oli jo jonkinlainen käsitys. Kriitikoiden hyväksi voidaan kuitenkin sanoa, että Mill ei välttämättä ollut puhdas utilitaristi, vaan hänen ajattelussaan sekoittuvat monet eri traditiot.
  • Korhonen, Urmas (1964)
  • Pesonen, Petri (2008)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee miesten homotransvestisuuden rakentumista ja sen presentaatiota Latinalaisen Amerikan kaupunkiyhteisöissä. Tutkimuksessa selvitetään Brasilian Salvadorissa, Costa Rican San Joséssa ja Meksikon mexico Cityssa asuvien miespuolisten homotransvestiittien elämää. Kuinka he rakentavat transvetismin kautta homoseksuaalista identiteettiään, omaa naiseuttaa sekä selittävät olemassaoloaan. Kuinka he kokevat omalla kohdallaan biologisen ja sosiaalisen sukupuolen välisen ristiriidan. Miksi he haluavat säilyttää miehiset genitaalit, eivätkä vie transformaatiota miehestä naiseksi loppuun asti, vaikka tämän mahdollistaisi yksinkertaisesti sukupuolenvaihdosleikkaus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty vertailevaa laadullista tutkimusta, joka mahdollistaa useimman transvestiittiyhteisön keskinäisen vertailun, jolloin on myös pystytty tekemään yhtenäisiä johtopäätöksiä siitä mitä on elää homotransvestiittina Latinalaisessa Amerikassa ja kuinka oman identiteetin kautta voidaan rakentaa yhtenäistä maailmankuvaa. Latinalaisen Amerikan miespuoliset homotransvestiitteja voidaan näin ollen tarkkailla Tafelin kehittämän teorian kautta heidän yhtenäisestä sosiaalisesta identiteetistä. He ovat yksilöitä, jotka muodostavat käsityksensä itsestään aina suhteessa toisiin ihmisiin sekä omaan ryhmäänsä, jolloin muodostuu edellytykset ryhmäkäyttäytymiselle. He elävät omien standartiensa mukaan, johon kuuluu tietynlaiset ihanteet esim. naisellisuuteen liittyen. Latinalaisen Amerikan Homotransvestiitti ovat näkyvä lisä seksuaalivähemmistöjen kirjoon. He pyrkivät muokkaamaan omaa vartaloaan naiselliseen suuntaa esim. hormonien ja silikonien avustuksella niin, että ainoastaan parantavat luojan luomaa vartaloaan lisäämällä siihen jotain. He eivät voi käsittää transeksuaaleille tehtyjä sukupuolenvaihdosleikkauksia, sillä se sotii heidän arvomaailmaansa vastaan. Se mitä luoja on antanut, niin sitä ei voida muuttaa vaan ainoastaan parantaa ( esim. isommat rinnat, lantio, takapuoli jne.). Samoin he kunnioittavat biologista miessukupuolta, sillä ilman miehen ja naisen välistä eroa heidän maailmansa pirstaloituisi. He elävät osaltaan miehiä ja heidän halujaan varten, jota toteuttavat mm. prostituution kautta. Prostituutio onkin suosituin ammatti heidän keskuudessa, sillä muut työmahdollisuudet ovat rajattuja ja toisaalta he pystyväöt toteuttaan sen kautta omaa homoseksuaalista taipumustaan. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä on käytetty Kulickin, Prieurin ja Schifterin etnometodologisin keinoin tehtyjä tutkimuksia eri transvestiittiyhteisöistä Latinalaisessa Amerikassa. Tutkimukset ovat olleet verailukelpoisia, sillä ne sijoittuvat samalla ajalle (1990 -luvulle) ja käsittelevät homotransvestiittien elämää.
  • Valkama, Kirsi (2012)
    This study presents the archaeological evidence dated to the time after the invasion of Judah by the Neo-Babylonian forces during the early sixth century BCE and before the appearance of the distinctive Persian Period material culture by the end of the same century. This is done in order to understand what the material culture reveals of the reality in Judah during the mid-sixth century BCE and why the material is interpreted in various ways by scholars. The aim of this study is to understand the process of the collapse and reconstruction of the society during the sixth century BCE in Judah. This process is approached using the model of post-collapse societies. Publications in which archaeological finds are dated to the mid-sixth century are used as source material. Thirteen sites and several possible sites are discussed. Most of the finds come from mixed contexts which are complicated to interpret. Stratified finds of this period are few. The archaeological finds clearly indicate that several sites were destroyed during the early sixth century but the occupation in the region continued in a diminished form. The material culture of Judah during the mid-sixth century reflects all the major features of a post-collapse society: decline of population, limited resources, little building activity and reorganization of the administration. The size of the population was reduced to a third of that of the previous period. The society was limited in resources and very little was built during this phase, but instead, old structures were modified. While the building traditions ceased, the local pottery was produced continuously even though there were few types and only very few indicative types can be recognized. No resources were invested in high quality pottery. Trade was minimal, bringing in few imports. The old capital, Jerusalem, was abandoned and the regions north and south of Jerusalem became the new central regions. Administrative centers like Tell en-Nasbeh and Ramat Rahel controlled their surroundings, attracting population to these areas. The central position of the region north of Jerusalem is reflected in the Hebrew Bible; otherwise, the realities of this period are not evident in the texts, only the reflections of the trauma of the destruction. Judah started to recover slowly only during the fifth century BCE. The Neo-Babylonian overlords did not invest in the region. This was one of the reasons which slowed down recovery. The little material evidence left from mid-sixth century BCE Judah has been interpreted as evidence of both continuity and discontinuity of the Iron Age II culture. Both interpretations are right concerning some aspects of the culture; others ceased while others continued through the sixth century but in a revised form.
  • Norros, Merja (Kikimora Publications, 2010)
    The study examines judicial cooperation with Russia in civil matters and methods of evaluation in the context of treaty implementation. Over the course of the last decade the Russian Federation has gradually ratified the most important international treaties in the field of judicial assistance. For the purposes of the present study, two treaties of the Hague Conference on Private International Law have been chosen: the Convention on the Service Abroad of Judicial and Extrajudicial Documents in Civil or Commercial Matters (1965) and the Convention on the Taking of Evidence Abroad in Civil or Commercial Matters (1970). The dissertation aims, firstly, to examine to what degree Russia has taken adequate legislative and other measures to implement treaty provisions in comparison with other states parties. Under international law, states that are states parties to treaties are required to comply with treaty obligations. International organisations as standard setters have a strong interest in assessing the outcome. Methodologically speaking, the monitoring mechanism born under the auspices of the Hague Conference is used as an example. The study formulates 18 criteria for comparison and evaluation, and divides them into the 1) legislative, 2) institutional and 3) practical levels. Secondly, the dissertation aims to enhance methods for evaluation in general. For this purpose, evaluation mechanisms used by some other organisations (EU, FATF, Council of Europe) are examined in order to design an ideal model of evaluation. Finally, the dissertation makes use of empirical methods in analysing requests for judicial assistance. Theoretically speaking, the main result of the study is that the term legal assistance and its position in the Russian legal system need some clarification. In legislative terms, accession to Hague Conventions did not cause any special amendments to national procedural legislation, due to the monistic system in Russia. At the institutional level, Russia has one unique shortcoming: it has not yet designated a Central Authority for the Evidence Convention. Functionally, judicial cooperation suffers from long processing times in the execution of requests, also in Russia. The most severe dysfunction in judicial assistance, however, is related to the proper use of the mandatory model form. One of the recommendations for Russia is to adopt legislation concerning compulsory methods in service of documents and/or to establish a system of process servers. The dissertation includes a chapter on the relationships between treaties (treaty conflicts). Regarding evaluation, Hague Special Commissions have a central role in monitoring uniform application of treaties. However, they appear to have some weaknesses in operation. A practical conclusion of the present study is that national authorities should be equipped with proper information systems. The ideal model of evaluation created in the dissertation is largely based on the FATF methodology.
  • Savola, Vuokko (1975)