Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7744-7763 of 28473
  • Ekman, Satu (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tarkastelen tutkielmassani konseptualistisen runouden kriittisyyttä. Konseptualistinen runous on käsitetaiteeseen läheisesti liittyvää runoutta, jota voidaan kuvailla epäluovaksi ja älylliseksi. Konseptualistisen teos tehdään usein kopioimalla jokin olemassa oleva teksti. Konseptualistinen tekijä ei perinteisessä mielessä kirjoita itse mitään vaan vain siirtää kopioidun tekstin toiseen kontekstiin. Tekotapaan saattaa liittyä myös jokin koneellisen manipuloinnin keino. Koska käsitetaiteen tulkitaan yleensä ottavan kantaa sekä taiteeseen että taiteen ulkopuolisiin asioihin, myös konseptualistiseen runouteen voidaan liittää kriittisyyden oletus. Tutkin, miten ja missä määriin konseptualismi suhtautuu kriittisesti yhtäältä kirjallisiin arvoihin ja toisaalta kirjallisuuden kaupallisuuteen. Aineistona käytän Karri Kokon neljää konseptualistista runoteosta: Das Leben der Anderen (2010) on kokoelma Kokon Facebook-ystävien päivityksiä. Performanssin jälkeen (2010) puolestaan koostuu sanomalehdistä lainatuista lauseista, jotka on Kokon laatiman kaavan mukaan järjestetty runoiksi. Teos on Kokon yhteisprojekti kirjailija Reijo Vallan kanssa. MMVII-kokoelman (2008) runot ovat luetteloita Kokon vuoden 2007 aikana tapaamien ihmisten nimistä. Sillat voitetaan kulkemalla (2009) koostuu Paavo Haavikon runosta oletettavasti internetin ilmaisella anagrammikoneella tehdyistä anagrammeista. Teoreettisina lähteinä käytän esimerkiksi konseptualistisen runoilijan ja lajin teoreetikon Kenneth Goldsmithin esseitä, konseptualismin lähikäsitettä proseduraalisuutta tutkineen Juri Joensuun väitöskirjaa Menetelmät, kokeet, koneet (2012) sekä taidehistorioitsija Maria Sakarin väitöskirjaa Käsitetaiteen etiikkaa (2000). Lisäksi hyödynnän muun muassa käsitetaidetta filosofisesti tutkivia tieteellisiä artikkeleita. Teorian avulla selvitän, miten käsitetaiteessa korostuva idea kohtaa aineistossa kielen ja kirjaesineen materiaalisuudet, jotka tematisoituvat konseptualistisissa runoteoksissa. Pohdin myös, minkälaisia kriittisiä seurauksia kopiointi ja uuteen kontekstiin sijoittaminen tuottaa yhtäältä lähdeteksteille ja toisaalta runouden kirjallisille arvoille. Tarkastelen lisäksi konseptualistista epäluovaa tekijää ja selvitän, minkälainen subjektikäsitys Kokon fragmentaarisista teksteistä hahmottuu. Analyysini mukaan konseptualistinen runous kritisoi ainakin kirjallisen teoksen alkuperäisyyden ihannetta, vallalla olevaa tekijäkäsitystä sekä jossain määrin myös tekijänoikeuksia ja kirjallisuuden kaupallisuutta. Huomioin tutkielmassani konseptualistisen runouden marginaalisen aseman ja panen merkille, ettei konseptualismin kritiikki välttämättä tavoita kovin suurta yleisöä. Tarkastelen ja arvioin myös konseptualismin lähtöoletuksia kritisoimistaan arvoista.
  • Salonen, Maria (2011)
    Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat opintiensä alussa mutta vielä lähellä varhaislapsuuden leikin ja vapauden maailmaa. Vuodesta 2004 alkaen heillä on ollut lakisääteinen oikeus osallistua koulunjälkeiseen aamu- tai iltapäiväkerhoon. Läksyjenteon, välipalan ja askartelun tai muun ohjatun harrastusmuodon lisäksi kerhossa on mahdollisuus myös vapaaseen leikkiin ja toimintaan. Iltapäiväkerhot ovat niin vanhempien kuin lasten suosima vapaa-ajanviettotapa, jonka valitsevat lähes kaikki 1.-luokkalaisten ja osa 2.-luokkalaisten lasten vanhemmista, vanhempien mukaan erityisesti turvallisuussyistä. Tämän laadullisen, lapsuuden sosiologiaan ja yleiseen sosiologiaan kiinnittyvän, mutta myös kasvatustieteestä ja filosofiasta aihetta lähestyvän pro gradu -työn tavoitteena on tarkastella lasten hyvinvointia ja iltapäiväkerhon kasvatusvuorovaikutusta autonomian, toimijuuden ja sosiaalisuuden näkökulmasta. Aineistoanalyysin selektiivisessä vaiheessa ydinkategorioiksi nousivat auktoriteetin laatu ja valvonnan määrä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu tutkimuskohteeksi satunnaisesti valitun, suuren eteläsuomalaisen kunnan koulun tiloissa järjestetyn iltapäiväkerhon etnografisesta havainnoinnista, 14 lapsen parihaastatteluista ja kymmenelle vanhemmalle lomakkeella esitetyistä kysymyksistä. Analyysimenetelmänä on etnografia ja grounded theoryna tunnettu metodi. Tutkielman perusteella henkilökunnan pedagogisen auktoriteetin laatu ja kasvatusote kuvastavat kasvatuskulttuurien ja lapsuudesta käytävän määrittelyn murrosta, samoin kuin kerhon asemaa koulun ja vapaa-ajan välimaastossa. Vuorovaikutuksessa auktoriteetin laatu näyttäytyy enemmän autoritäärisena kuin neuvottelevana ja osallistavana, mutta on sekoitus molempia. Lasten autonomisuus ja osallisuus toteutuvat aineiston valossa puutteellisesti. Myös lasten käsitys ja tieto oikeuksistaan tuoda esiin mielipiteensä on epävarmaa. Jatkuva valvonta ja toiminnan muutokset edellyttävät lapsilta herkeämätöntä reagointi- ja muutosvalmiutta, mikä ei vastaa iltapäiväkerhoille asetettujen toiminnan perusteiden mukaista rentoutumisen, virkistyksen tai levon toteutumista. Toisaalta vertaissuhteilla on suuri rooli lasten voimavarana tiukan aikuisjohtoisessa toimintaympäristössä. Toimijuutta ilmentävä, vaikeasti havaittava ja monia muotoja saava lasten keskinäinen vertaiskulttuuri toimii yhdistävänä siteenä lasten välillä ja vahvistaa heidän keskinäistä sosiaalisuuttaan ja yhteenkuuluvuuttaan. Samalla se korostaa lasten ja aikuisten suhteen hierarkkisuutta ja vastakkaisuutta yhteistoiminnan sijaan. Tutkielma jättää avoimeksi kysymyksen auktoriteetin laadun ja valvonnan määrän vaikutuksesta iltapäiväkerholapsiin ja heidän myöhempään kasvuunsa itseensä luottaviksi, autonomisiksi kansalaisiksi nopeasti muuttuvassa maailmassa. Jatkuvan konfliktin uhan alainen ilmapiiri ei edesauta luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Kasvatusinstituutiossa välttämätön auktoriteetti voi olla monenlaista, autonomiaa ja luottamusta edistävää, yksipuolista kurikasvatusta tai epäröivä sekoitus molempia. Sen laadulla ja määrällä on merkitystä iltapäiväkerholasten hyvinvoinnin kannalta. Koulun jälkeisessä iltapäivässä lasten vapaan toiminnan, levon ja liikunnan mahdollisuuksiin, riittäviin ja tarkoituksenmukaisiin toimintatiloihin ja ohjaajien kasvatusvalmiuksiin tulee tämän tutkielman valossa myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lapsuus, hyvinvointi, joustava kasvatus, kasvatuskulttuurien murros, vertaiskulttuuri, vuorovaikutus, auktoriteetin laatu, valvonta
  • Haavisto, Mari (2007)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Haavisto, Mari (2011)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Haavisto, Mari (2011)
    Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten iltapäivälehtien kahdenkeskinen kilpailu vaikuttaa toimittajan arkeen. Minua kiinnostaa erityisesti, nähdäänkö kilpailu eri tavalla markkinajohtajan ja altavastaajan toimituksissa. Rajaan tutkimukseni Iltalehden ja Ilta-Sanomien kotimaan uutistoimittajiin. Mielestäni kilpailutilanne näkyy parhaiten juuri kotimaan uutistoimituksessa, sillä siellä joudutaan reagoimaan nopealla aikataululla päivän uutistapahtumiin toisin kuin esimerkiksi urheilutoimituksessa, jossa päivän agenda on pitkälti selvillä jo aamulla. Käytän tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimuksessani on kolme teemaa: 1) suhde toiseen lehteen, 2) kilpailu positiivisena tekijänä, ja 3) kilpailu negatiivisena ja rajoittavana tekijänä. Tutkimuksessani on yhteensä 12 haastateltavaa: neljä toimittajaa ja kaksi esimiestä sekä Iltalehdestä että Ilta-Sanomista. Jaan tutkimukseni teorialuvun kolmeen osaan. Ensimmäiseksi tarkastelen joukkoviestinnän markkinoitumista ja kaupallistumista tabloidisaation ja omistuksen keskittymisen kautta. Päälähteinäni käytän Colin Sparksin ja Juha Herkmanin tutkimuksia. Toiseksi käsittelen kilpailua mediakentällä teoreettisten markkinarakenteiden pohjalta. Teoria perustuu mikrotaloustieteellisen teorian perusperiaatteisiin. Päälähteinäni käytän Robert G. Picardin sekä Jyrki Jyrkiäisen tutkimuksia. Kolmannessa osassa käsittelen journalisteja ja journalistista työtä, jota käyn läpi rutiinien, uutiskriteerien sekä journalistien arjen ja ihanteiden kautta. Päälähteinäni käytän Tuomo Mörän ja Ari Heinosen tutkimuksia. Tutkimustuloksissa käy ilmi, että toimittajien suhde toiseen lehteen on kaksijakoinen. Toisaalta kilpailijaa pidetään kaverina, jonka kanssa pelataan reilua peliä ja yritetään rehellisin keinoin itse saavuttaa uutisvoitto. Toisaalta kilpailevaa lehteä pidetään suoranaisena uhkana, joka yritetään voittaa keinolla millä hyvänsä. Haastateltavat kokivat kahdenkeskisen kilpailun positiivisena asiana, koska se kannustaa parempiin suorituksiin. Toisaalta kilpailu koettiin hyvin raskaana ja kielteisenä asiana, koska se lisää kiirettä ja painetta. Kilpailun vuoksi toimittajat saavat yhä vähenevässä määrin kirjoittaa juttuja aihepiireistä, jotka ovat heitä itseään lähellä. Markkinajohtajan ja altavastaajan perimmäisessä suhtautumisessa kilpailuun ei löytynyt suuria eroja. Kilpailun ilmapiiri on kuitenkin enemmän läsnä altavastaajan kuin markkinajohtajan toimituksessa.
  • Kemppinen, Petri (2000)
    Tutkimuksen kohteena ovat Ilta-Sanomat -lehdessä vuosina 1986-1999 ilmestyneet kotimaiset sarjakuvat. Tarkoituksena on tuottaa perustietoa suomalaisesta sarjakuvasta ja sen tekijöistä, tutkia sanomalehtisarjakuvien kerrontaeroja ja Ilta-Sanomien asemaa kotimaisen sarjakuvan 1980-luvun jälkeen muuttuneessa kentässä. Tutkimuksen aineisto koostuu Ilta-Sanomien Kuukauden kotimainen –sarjakuvapalstalla julkaistusta kaikkiaan 161 sarjakuvanimikkeestä. Suomalaisen sarjakuvan 1980- ja 1990-lukujen muutoksen taustoittamisessa käytetään myös kirjallisia lähteitä. Tutkimuksen teoreettinen pohja luodaan sarjakuvan peruskäsitteiden ja erityisesti kuvan ja tekstin välisen vuorovaikutussuhteen selvittelyllä. Menetelmältään tutkimus on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Yleistiedon saamiseksi tekijöistä ja sarjakuvista sarjakuvanimikkeet luokitellaan ensin sisällön erittelyn avulla muun muassa päähenkilöiden ja eri lajityyppien mukaan. Sen jälkeen valitaan kvalitatiiviseen kerrontatutkimukseen seitsemän Kuukauden kotimaista sarjakuvaa. Tavoitteena on tutkia eroja sarjakuvien kerronnassa ja tuoda esiin tekijän intentioiden ohella lukijan aktiivinen rooli sarjakuvan tulkitsemisessa. Menetelmä on semioottinen ja keskeisiä käsitteitä ovat Peircen merkkiluokat symboli, indeksi ja ikoni sekä Barthesin käsitepari denotaatio / konnotaatio. Tuloksien perusteella suomalainen sarjakuva on sekä sisällöltään että tekijöiltään hyvin miesvaltainen alue. Tekijöistä 81 prosenttia on miehiä ja 58 prosentissa sarjakuvista esiintyy ainoastaan tai pääosin mieshahmoja. Naistekijöiden osuus on kuitenkin tutkimusajanjakson (vuodet 1986-1999) kuluessa kohonnut. Suurimman osan sarjakuvista eli noin 94 prosentin kerronta perustuu kuvan ja sanan yhteistyölle. Yli 90 prosenttia sarjakuvista on huumorisarjakuvia. Tutkimuksen perusteella sarjakuvien kerrontaa erottelee keskeisesti kaksi piirrettä. Tekijöiden tapa käyttää konnotatiivista ilmaisua on keskenään hyvin erilainen, samoin kuin tekijöiden suhtautuminen sarjakuvalle tyypilliseen omaan merkkikieleen. Konnotaatiot ja vanhan merkkikielen osittainen hylkääminen tai uudelleenkäyttö liittyvät erityisesti sarjakuvailmaisun uudistamispyrkimyksiin. Joissain tapauksissa myös sarjakuvan perinteisestä poikkeavan piirrostyylin voi katsoa toimivan merkin tavoin. Ilta-Sanomien perustaman palstan rooli suomalaisen sarjakuvan muutoksessa ja institutionalisoitumisessa näyttäytyy merkittävänä. Se liittyy erityisesti sarjakuvan professionalisoitumiseen, naisten tuloon sarjakuvan tekijöiksi ja myös sarjakuvien sisältöjen laajentumiseen. Tutkimuksen keskeisiä lähteitä ovat sarjakuvan peruskäsitteiden osalta Juha Herkmanin teos Sarjakuvan mieli ja kieli ja sarjakuvasemiotiikan osalta Altti Kuusamon tutkimus Lyhyen sanomalehtisarjakuvan semiotiikkaa teoksessa Kuvien edessä.
  • Lehtonen, Juha-Heikki (2015)
    Toxoplasma gondii on solunsisäinen alkueläin, jota esiintyy käytännössä kaikkialla maailmassa. Toksoplasman pääisäntinä toimivat kissaeläimet ja väli-isäntinään se voi hyödyntää lähes kaikkia tasalämpöisiä eläimiä. Se kykenee käyttämään parateenisina isäntinä myös vaihtolämpöisiä eläimiä kuten nilviäisiä. Parateenista isäntää loinen ei varsinaisesti infektoi eikä se lisäänny parateenisen isännänelimistössä, mutta tällainen isäntä voi edesauttaa loisen leviämistä. Pääisännissä muodostuu loisen suvullisen lisääntymisen johdosta ookystia, jotka leviävät runsaissa määrin ulosteen mukana ympäristöön. Sekä pää- että väli-isännissä loinen voi muodostaa kudoskystia, joiden kautta se voi levitä eteenpäin isännän tullessa syödyksi. Toxoplasma gondii on zoonoottinen loinen, ja se voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia erityisesti raskaana oleville naisille sekä ihmisille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt. Ihmisille tartuntalähteenä voivat toimia muiden muassa kotikissat sekä riittämättömästi kypsennetty liha. Ilveksiä havaitaan nykyisin ihmisasutuksen läheisyydessä, joten loisen on mahdollista levitä myös kotikissojen ja luonnonvaraisten eläinten välillä. Niin ikään metsästettyjen ilvesten käsittely voi altistaa ihmisen loistartunnalle. Lisensiaatin tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä kokeellisesta osuudesta. Kirjallisuuskatsaus käsittelee Toxoplasma gondii -alkueläintä, ilvestä (Lynx lynx) sen pääisäntänä sekä diagnostiikassa yleisimmin käytettyjä menetelmiä. Kokeellisessa osuudessa hyödynnettiin nested-PCR-menetelmää, jolla voidaan havaita T. gondii:n perimän esiintyminen näytteessä. Näytteinä tutkimuksessa oli 21 Suomessa metsästetyn ilveksen sydäntä. Kyseiset ilvekset oli aiemmin todettu serologisin menetelmin positiivisiksi T. gondii:n osalta. Käytetyllä nested-PCR-menetelmällä ei tässä tutkimuksessa havaittu toksoplasman perimää yhdenkään ilveksen sydänlihaksessa. Loinen voi muodostaa kudoskystia useisiin kudoksiin, joten pelkän sydämen tutkimisella ei todennäköisesti saada oikeaa kuvaa kudoskystien esiintymisestä yksilössä. , ilves, Lynx lynx, toksoplasma, toksoplasmoosi, zoonoosi, kudoskysta, alkueläin, PCR, pääisäntä, nested-PCR
  • Kotiranta-Ainamo, Anna (Helsingin yliopisto, 2006)
    The purpose of this work was to elucidate the ontogeny of interleukin-10 (IL-10) secretion from newborn mononuclear cells (MCs), and to examine its relation to the secretion of interferon-g (IFN-g) and immunoglobulins (Igs). The initial hypothesis was that the decreased immunoglobulin (Ig) synthesis of newborn babies was the result of immature cytokine synthesis regulation, which would lead to excessive IL-10 production, leading in turn to suppressed IFN-g secretion. Altogether 57 full-term newborns and 34 adult volunteers were enrolled. Additionally, surface marker compositions of 29 premature babies were included. Enzyme-linked immunoassays were used to determine the amount of secreted IL-10, IFN-g, and Igs, and the surface marker composition of MC were analyzed with a FACScan flow cytometer. The three most important findings were: 1. Cord blood MC, including CD5+ B cells, are able to secrete IL-10. However, when compared with adults, the secretion of IL-10 was decreased. This indicates that reasons other than excessive IL-10 secretion are responsible of reduced IFN-g secretion in newborns. 2. As illustrated by the IL-10 and IFN-g secretion pattern, newborn cytokine profile was skewed towards the Th2 type. However, approximately 25% of newborns had an adult like cytokine profile with both good IL10 and IFN-g secretion, demonstrating that fullterm newborns are not an immunologically homogenous group at the time of birth. 3. There were significant differences in the surface marker composition of MCs between individual neonates. While gestational age correlated with the proportion of some MC types, it is evident that there are many other maternal and fetal factors that influence the maturity and nature of lymphocyte subpopulations in individual neonates. In conclusion, the reduced ability of neonates to secrete Ig and IFN-g is not a consequence of high IL-10 secretion. However, individual newborns differ significantly in their ability to secrete cytokines as well as Igs.
  • Pasanen, Marika (2004)
    Tutkielmassa tarkastellaan kreolienglannin puhujien kieltä ja identiteettiä Nicaraguan Atlantin rannikolla, sekä kreoleihin, kreolikieleen ja –kulttuuriin kohdistuvia asenteita. Asenteiden tarkastelu tuo esiin kielen merkityksen yhtenä tärkeänä etnisen ryhmän tunnusmerkkinä. Kreoleja asuu Nicaraguan Karibian rannikolla noin 30 000. Kreolia puhuvat äidinkielenään myös osa miskiitoista, garifunat ja ramat. Tutkielmassa tarkastellaan miten kreoliyhteisöä ja kreolikieltä konstituoidaan historiallisesti, konseptuaalisesti ja konkreettisesti. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan: rannikon kreoliyhteisöjen muodostuminen, sosiolingvistisen tilanteen tarkastelu kahdessa yhteisössä, maaseudulla ja kaupungissa, sekä puhujien asenteiden tarkastelu omaa kieltään ja kulttuuriaan kohtaan. Tutkimus perustuu kirjalliseen materiaaliin ja vuoden 2001 syksyllä (3,5 kk) Bluefieldsissä, Pearl Lagoonissa ja Halouverissa kerättyyn kenttäaineistoon. Kenttätutkimusmenetelminä on käytetty osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja kyselykaavaketta. Yhteensä 42:sta haastattelusta valittiin 16 tarkempaan kielenkäytön tarkasteluun. Avaininformantteina on kaksikielistä PEBI Creole –koulua käyvien lasten vanhempia. Kreolien identiteetti rakentuu historiallisesti ’mustalle orjuudelle’ ja ’valkoiselle herruudelle’. Kreolien muodostumiseen yhtenäisenä ryhmänä vaikuttaa ulkopuolisten esittämät rodulliset representaatiot ja heidän itsensä esittämät perhesuhteisiin ja kulttuuriin perustuvat kriteerit. Kreoleille kieli on tärkeä identifikaation symbolinen ja instrumentaalinen tunnusmerkki, mutta rajat kreolin puhujien etnisten ryhmien välillä elävät. Rannikolla on vakaa etnolingvistinen hierarkia ja laaja diglossia espanjan ja kreolin suhteen. Julkisissa tilaisuuksissa käytetään espanjaa ja kreolin käyttö painottuu perhepiiriin. Espanjan käyttö laajenee siirryttäessä yksityisiltä kentiltä julkisiin ja maaseudulta kaupunkiin. Asenteissa kieltä ja kulttuuria kohtaan merkittävimmät tekijät olivat puhujan sosiaalinen ryhmä ja koulutus, sekä historialliset seikat. Koulutus ei automaattisesti johtanut oman kielen arvostamiseen, mutta sillä oli merkittävä positiivinen vaikutus. Haastateltavien mukaan yhteisön omalla kielellä toteutettu kouluopetus vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja muodostaa tärkeän osan alueen itsehallintoa. Molemmilla paikkakunnilla painotettiin kreolikielen ja -kulttuurin dynaamisuutta, joka konstituoidaan maaseudulla lokaalia miskiitto- ja kaupungissa globaalia englantilaista perintöä painottaen. Tutkimuksen perusteella Nicaraguan kreolikieli ei välttämättä tarkasti rajaa etnistä identiteettiä, mutta kreolin puhuminen luo yhteisön tunteen kreolien käyttäessä luovasti omaa kieltään.
  • Brandt, Jesper Christoffer (2008)
    I avhandlingen diskuterar jag image i valsammanhang, beskriver fyra presidentkandidaters image och imagekampanjer i presidentvalet 2006 utgående från kampanjledningens synvinkel samt beskriver väljarnas uppfattning om valkampanjerna och kandidaterna i valet 2006. Avhandlingen ena forskningsmaterial består av intervjuer med Tarja Halonens, Sauli Niinistös, Matti Vanhanens och Heidi Hautalas kampanjchefer. De halvstrukturerade intervjuerna analyserar jag ur ett faktaperspektiv. Forskningsfrågor jag söker svar på är hur kampanjcheferna uppfattade valet ur ett imageperspektiv, vilken image kampanjcheferna anser att kandidaterna hade och hur den imagen förändrades. Avhandlingens andra forskningsmaterial, är en Internetenkät utförd av TNS-Gallup genom enkätmetoden GallupKanava. Enkäten, som utfördes efter den första och efter den andra valomgången, är kvantitativ och omfattar olika aspekter på presidentvalet och väljarnas röstningsbeteende. Forskningsfrågor jag besvarar är bland annat hur väljarna uppfattade att en kandidat förändrades under valkampanjen, vilka faktorer som inverkade på väljarnas röstningsbeslut och hur trovärdiga väljarna ansåg att de två kandidater som kom till den andra valomgången var. Alla fyra presidentkandidater hade problem med imagen i kampanjen men problemen var av mycket olika art och svårhetsgrad. Tarja Halonen hade de största problemen. En orsak var att hon övergick från att vara president till att vara presidentkandidat. Hennes image förändrades från varm till kallare, mjuk till hårdare och det syntes drag av irritation. Över en fjärdedel av väljarna uppgav att deras uppfattning om Halonen förändrades till det negativare. En fjärdedel av väljarna hade tvivel på hur trovärdigt Halonen uppträdde. Sauli Niinistö hade fördel av att vara utmana men nackdel av sin hårda image från tiden som finansminister. Niinistös image ändrades till från hård till mjukare och fick mer drag av personlighet. Under en femtedel av väljarna uppgav att deras uppfattning om Niinistö förändrades till det negativare och under en femtedel tvivlade på hur trovärdigt han uppträdde. Matti Vanhanens image förändrades inte under kampanjen vilket var kampanjorganisationens avsikt. Vanhanens image led ändå av att vara för torr och grå. Heidi Hautala gjorde en bra valkampanj och hennes image förändrades inte under kampanjen. Hon hade inte heller som avsikt att bli vald till president.
  • Kalke, Martti (Helsingin yliopisto, 2014)
    The purpose of this thesis was two-fold: Firstly, to evaluate if limited angle tomography is suitable for clinical implant planning. Secondly, to improve clinical image quality and workflow of the limited angle tomography by developing new imaging processing algorithms. Conventional computed tomography (CT) design is not optimal in the sense of cost, workflow or dose for two reasons. Firstly, CT devices are typically expensive and bulky devices because they require a stable X-ray production, rigid gantry with accurate and repeatable movements, high scanning speed, solid patient support and a low-noise X-ray detector. Secondly, current non-regularized reconstruction techniques require high dose per projection image as well as a huge number of projection image. This also limits the usage of the CT imaging to serious trauma cases and other lethal diseases. To overcome the limitations mentioned above, new approaches have been introduced to replace conventional CT imaging. For example, year 2007 a dental imaging technology company Palodex Group released an upgrade kit for standard panoramic X-ray device, called Volumetric Tomography (VT), which is based on limited angle tomography. In the first article, we demonstrated that limited angle tomography is able to give similar clinical information as CT devices in dental implant planning. Therefore, the implant planning could be executed more cost and dose effectively when suitable algorithms are applied throughout the reconstruction process. Since limited angle tomography system applies small number of X-ray images taken from a limited aperture, new image processing methods are required for clinically suitable image quality. For that reason, two novel imaging processing methods and one analyzing method were created and documented in this work. In the second article, a new image processing method based on modification of the constrained least-square filter for extremely sparse situations was introduced. In this method, called Wiener-filter based iterative reconstruction technique (WIRT), we considered the uncertainty of the interpolation as noise and utilized the regularization only in the regions where the uncertainty is the dominating factor. In the third article, a new sinogram estimation algorithm called sinogram interpolation technique (SINT) was created, where the missing sinogram columns were estimated based on the known columns. In the fourth article, a method named mutual information based technology (MINT) was developed to estimate the imaging geometry directly from the projection data. In this method, the imaging angles can be estimated based on the projection images without any external markers or additional constructions to the device. Therefore, this method simplifies workflow and the improves imaging angle accuracy significantly.
  • Pekkarinen, Anssi (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Rolando, Sara (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim in this study is to narrow the gap in knowledge about how young people understand their direct (personal) and indirect (others ) drinking experiences by investigating images of alcohol (Sulkunen, 2007) among Italian and Finnish adolescents and young people on the threshold of adulthood. Italy and Finland are considered examples of geographies (Sulkunen, 2013) characterised by different social values and socialisation practices, but also facing common global challenges (Beck, 2005). The concept of individualistic and collectivistic cultures is used as a framework to describe the variations observed in young people s images of the risks related to alcohol consumption and responsible drinking. Individualistic cultures represent a socio-cultural system in which individuals are expected to develop an independent personality, and autonomy and self-maximisation are the prominent values, whereas collectivistic cultures encourage adherence to norms, values, roles and familial authority (Dwairy 2002). Within this framework, Finnish and Italian cultures are perceived as exemplifying individualism and family-oriented collectivism, respectively. The six published research articles, which together with this summary comprise the whole work, were co-authored by various Italian and Finnish researchers and are based on three main sets of data collected in focus-group (FG) interviews: 1) 32 FGs involving 191 participants from four different cohorts organised in Helsinki (FI) and Turin (IT); 2) 40 mixed-gender FGs involving 220 pupils aged 15-16 organised in Turin and Cosenza (IT) and Helsinki, and 10 FGs involving 30 parents and 32 teachers organised in Italy; 3) 32 FGs including 105 male and female pupils aged 13-14 and 15-16 and living in urban (Milan and Helsinki) and rural areas (Ciriè and Orivesi). The Reception Analytical Group Interview (RAGI) technique was used for collecting most of the data (sets 2 and 3), with visual images as stimuli, the aim being to enhance comparability in qualitative research (Sulkunen and Egerer 2009). Data set 1) was collected by means of verbal questioning and photographic stimuli. The results indicate that collectivistic, and particularly family-oriented cultures have thus far contributed to shaping less risky drinking patterns among young people. There are many reasons for this, including the more coherent and active role of parents in the socialisation process, the presence of shared social norms, and a greater awareness of the risks of drinking that are beyond the individual s control. Conversely, a parenting model that places more emphasis on independence and self-efficacy, which is typical of the more individualistic geographies, conveys trust in an individual s own competence to handle drinking, which in turn leads to a lack of attention to risks that are beyond the individual s control, in other words risks that are contextual, social and inherent in the substance. However, the global trend towards individualisation and the complex nature of the transition to adulthood could soon undermine the more protective collectivist images of alcohol.
  • Justén, Selina (2005)
    In this study, the employees within Wärtsilä Service Business unit were interviewed in order to find out their images of a strategy and the corporate strategy. The aim was to find out whether the employees share a similar view of the corporate strategy and investigate the interpretative side of strategy in the theoretical framework of social representations. An intention was also to find out the lay theories of the participants on a strategy and the corporate strategy and compare them with the existing strategic management literature and with the official corporate strategy. In the spring 2005, a total of 16 participants were interviewed of whom seven were white-collar workers and nine blue-collar workers. The participants represented different hierarchical levels and educational backgrounds. The participants were between 27–60 years old and had worked in a company from 3 to 37 years. All the participants were male. Semi-structured thematic interviews were used to collect the data. The qualitative data was analysed by grounded theory method and the Atlas.ti –computer software was used as a tool for analyses. In large, the participants had similar images of a strategy, although there was not an absolute unanimity. They most often related a strategy to a plan, a goal or a frame of reference. Although, the participants had more polarised images about the corporate strategy than a strategy in general, their images were still somewhat congruent with each other. The participants emphasised their own strategies and work processes alongside the description of the official corporate strategy. The corporate strategy was most often related to humane factors.
  • Rintala, Taina (2003)
    The purpose of this study was to analyse images of the elderly as manifested in elderly care within Finland’s social welfare and health system over a period covering almost 150 years. The study also aimed to analyse how medicalisation has influenced the shaping of elderly care. The study based its image of the elderly on three elements: characteristics, assistance needs and ways of meeting such needs. The empirical material for the study consisted of committee reports relating to elderly care and elderly policy, laws and decrees, government proposals, cabinet committees’ reports and circulars concerning the enactment and application of these and national plans for the organisation of social welfare and health care. Material was also drawn from studies on old-age and ageing, from social history studies and from statistics in the area of services for the elderly. The study employed a two-phase approach to interpreting the image of the elderly. In the first phase, the materials were used as a basis for general categorisations of characteristics and assistance needs. In the second phase, the shaping of the image was interpreted by means of external concepts: How are the characteristics, assistance needs and services to be placed within the dimensions of ‘capacity’, ‘skills’ and ‘willingness’? The findings indicated that great changes occurred in the characteristics associated with old people. There was a change from indigence to financial well-being, from work incapacity to physical capability, and from illness to 'multi-disease' functionality in the image of the elderly. With regard to psychosocial elements, a fragmented image emerged. The study also indicated that there was more continuity than change in elderly people’s assistance needs. According to findings, there has never been only one image of old age in elderly care; rather, there have been several at the same time. They have persisted for quite some time after their formation. The medicalisation of old age began fairly late, but it has proceeded quite rapidly over the last 50 years. The main reasons for this increased medicalisation are associated with an emphasis on preventive social policy, with the WHO’s definition of health and with a belief in the potential of medicine. The closer we moved towards the present, the more prominently social control featured in the materials. In the field of elderly care, it is difficult to distinguish between social support and social control.
  • Lemetti, Juhana (Helsingin yliopisto, 2006)
    This dissertation is a study of some aspects of theoretical philosophy of the early modern thinker Thomas Hobbes (1588-1679). The focal point of the work is Hobbes s conception of imagination, which is discussed from both a systematic and a historical point of view, as well as in the light of contemporary scholarship. I argue that though there are significant similarities between the view of Hobbes and that of his predecessors, he gives a novel theory of imagination, which clarifies not only early modern discussions on human nature, knowledge, science, and literary criticism, but above all his own versatile philosophy. The prologue of the dissertation introduces methodological principles and gives critical remarks on the standard view of Hobbes. In Chapter II, I discuss the prominent theories of imagination before Hobbes and link them to his account. I argue that though Hobbes adopted the Aristotelian framework, his view is not reduced to it, as he borrows from various sources, for instance, from the Stoics and from Renaissance thought. Chapters III and IV form the psychological part of the work. In the Chapter III I argue that imagination, not sense, is central in the basic cognitive operations of the mind and that imagination has a decisive role in Hobbes s theory of motivation. The Chapter IV concentrates on various questions of Hobbes s philosophy of language. The chapter ends with a defence of a less naturalistic reading of Hobbes s theory of human nature. Chapters V and VI form the epistemological part of the work. I suggest, contrary to what has been recently claimed, that though Hobbes s ideas of good literary style do have a point of contact with his philosophy (e.g. the psychology of creative process), his ideas in the field are independent of his project of demonstrative political science. Instead I argue that the novelty of his major political work, Leviathan (1651), is based on a new theory of knowledge which he continued to develop in the post-Leviathan works. Chapter VII seeks to connect the more theoretical conclusions of Chapters V and VI to Hobbes's idea(l) of science as well as to his philosophical practice. On the basis of Hobbes s own writings as well as some historical examinations, I argue that method is not an apt way to conceptualise Hobbes s philosophical practice. Contemporary readings of Hobbes s theory of science are critically discussed and the chapter ends with an analysis of Hobbes s actual argumentation. In addition to the concluding remarks, the epilogue suggest three things: first, imagination is central when trying to understand Hobbes s versatile philosophy; second, that it is misleading to depict Hobbes as a simple materialist, mechanist, and empiricist; and, third, that in terms of imagination his influence on early modern thought has not been fully appreciated.