Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8683-8702 of 27943
  • Kuoppala, Katri (Helsingfors universitet, 2012)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia julkisten organisaatioiden yhteiskuntavastuullisuutta ruokapalveluhankinnoissa. Suomen hankintalainsäädännön mukaan julkisen organisaation on kilpailutettava kaikki hankintansa ja kuvattava tarjouspyyntöasiakirjoissa tarkasti kaikki hankintaa koskevat vaatimukset. Hankintalainsäädäntö antaa julkisille organisaatioille mahdollisuuden esittää myös yhteiskuntavastuuseen liittyviä vaatimuksia hankinta-asiakirjoissa. Tutkimuksen aineisto koostui ruokapalveluhankintoja koskevista tarjouspyyntöasiakirjoista ajalta 1.12008–30.6.2012. Kokonaisuudessaan ruokapalveluhankintoja löydettiin kohdeajalta 190 kpl, joista analyysiin saatiin mukaan 106 tarjouspyyntöä (56 %). Tutkimuksen kannalta merkityksellinen tarjouspyyntöasiakirjojen tekstiaineisto muutettiin numeeriseen muotoon käyttäen menetelmänä sisällön erittelyä. Hankintalainsäädännön sekä aikaisemman kirjallisuuden pohjalta määriteltiin yhdeksän yhteiskuntavastuun ulottuvuutta, joiden esiintymistä hankinta-asiakirjoissa lähdettiin tutkimaan: 1) ympäristö, 2) henkilöstön osaamisen kehittäminen, 3) henkilöstön hyvinvointi ja työolot, 4) ravitsemuksellinen laatu, 5) erityisruokavaliot, 6) asiakastyytyväisyys, 7) vammaiset ja toimintarajoitteiset asiakasryhmät, 8) ruoan alkuperä ja 9) vammaisten ja sosiaalisin perustein työllistettävien työhönotto. Tarjouspyynnöistä lähes kaikki (96,2 %) sisälsi ainakin yhden yhteiskuntavastuuvaatimuksen. Yleisimmin yhdessä tarjouspyynnössä viitattiin viiteen eri yhteiskuntavastuun ulottuvuuteen. Hankintojen vastuullisuustaso ei ollut kasvanut merkittävästi vuosien 2008–2012 aikana. Hankinnan ennakoidun arvon kasvu sekä kohteena olevien ruokailijoiden määrän kasvu näyttäisivät molemmat lisäävän yhteiskuntavastuuvaatimusten sisällyttämistä tarjouspyyntöihin. Yhteiskuntavastuun ulottuvuuksista vastuuvaatimuksissa huomioitiin useimmiten erikoisruokavaliot (84,0 %), ravitsemuslaatu (75,5 %) ja asiakastyytyväisyys (72,6 %). Ympäristö huomioitiin noin puolessa hankinnoista. Vähemmän esitettiin ruoan alkuperään (27,4 %), henkilöstön hyvinvointiin (10,4 %) tai kehittämiseen (34,0 %) liittyviä vaatimuksia. Vammaisten ja toimintarajoitteisten asiakasryhmien huomiointi oli hyvin vähäistä (5,7 %) samoin kuin sosiaalisin perustein työllistettävien työhönotto (1,9 %). Vaatimukset oli usein esitetty yleisluontoisesti ilman tarkentavia kriteereitä, jolloin niiden perusteella ei ole mahdollista vertailla saatujen tarjousten laatua lain edellyttämällä tavalla. Yleisluontoisestikin esitetty vaatimus kertoo julkisen organisaation pyrkimyksestä huomioida vastuukysymys hankinnassa, mutta myös organisaation tarpeesta saada lisäopastusta yhteiskuntavastuuvaatimusten sisällyttämisestä tarjouspyyntöihin. Päättäjät voivat tutkimuksen pohjalta arvioida sitä, tulisiko hankintayksiköitä kannustaa entistä enemmän yhteiskuntavastuukysymysten huomioimiseen hankintojen vastuullisuustason kasvattamiseksi, sekä sitä, tulisiko huomiota kiinnittää enemmän myös pienempiin hankintoihin tai niihin yhteiskuntavastuun ulottuvuuksiin, jotka ovat tähän mennessä jääneet vähemmälle huomiolle.
  • Valén, Veli-Matti (2014)
    Pilvipalvelut ovat vakiinnuttaneet paikkansa kuluttaja- ja yrityskäytössä viime vuosien aikana. Pilvipalveluiden pääasiallisina hyötyinä nähdään palveluiden helppo käyttöönotto, käyttöön perustuva laskutus ja palveluiden joustavuus. Pilvipalveluiden suosion myötä on alettu kiinnittää huomioita palveluiden tietoturvaan ja palveluiden sopivuudesta yrityskäyttöön. Pilvipalveluiden käyttöönottoa harkittaessa tulisi palveluiden sopivuus ja tietoturva evaluoida huolellisesti ennen hankintapäätöstä. Tässä tutkielmassa tutkittiin pilvitallennuspalveluiden tietoturvaa yrityskäytön näkökulmasta ja kuinka palveluiden tietoturvallisuutta voidaan evaluoida ennen hankintapäätöstä. Pilvitallennuspalveluilla tarkoitetaan tiedostojen tallennus- ja synkronointipalveluja. Tyypillistä näille palveluille on tiedostojen päätelaiteriippumaton saatavuus ajasta ja paikasta riippumatta. Palveluita käytetään pääsääntöisesti tiedostojen varmistamiseen, jakamiseen ja synkronointiin eri laitteiden kesken. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi Dropbox ja Microsoft OneDrive. Tutkielmassa tehtiin kirjallisuuskatsaus pilvipalveluihin, tietoturvaan, pilvipalveluiden yleisimpiin tietoturvauhkiin ja tunnistettiin keinoja kuinka pilvitallennuspalveluiden tietoturvallisuutta voidaan evaluoida. Tunnistettuja keinoja tietoturvan evaluointiin ovat palvelusopimukset, palvelujen tietoturvaominaisuuksien arviointi, lait, säädökset ja standardit. Näitä keinoja hyväksikäyttäen analysoitiin kahden julkisesti saatavilla olevan yrityskäyttöön suunnitellun pilvitallennuspalvelun tietoturva yrityskäytön näkökulmasta.
  • Pelkonen, Jaana (2007)
    Tutkielman tavoitteena on selventää suomalaisen sensaatiojournalismin pelisääntöjä sensaatiolehdissä työskentelevien toimittajien näkökulmasta. Pelisäännöillä tarkoitan tutkimuksessani niitä periaatteita ja toimintatapoja, joilla sensaatiolehtien jutut syntyvät. Erityisen kiinnostunut olin siitä, miten sananvapauden ja yksityisyyden suojan välinen suhde määräytyy kaupallisten periaatteiden ohjaamassa mediamaailmassa. Teoreettisessa osassa luon katsauksen tabloidilehtien ja niiden suomalaisten vastineiden, eli sensaatiolehtien, historiaan. Sensaatiojournalismia Suomessa harjoittavat Iltalehti, Ilta-Sanomat, Hymy, OHO! ja 7 Päivää -lehti. Tarkastelen myös tabloidisaatio-keskustelua ja tabloidisaatiolle tyypillisiä kehityspiirteitä, kuten lehtien sisällön henkilöitymistä ja intimisoitumista. Lisäksi esittelen suomalaisen journalismin itsesääntelyä ja ulkoista sääntelyä sekä niiden välistä suhdetta. Keskeisiä kotimaisia tutkimuksia oman tutkimukseni kannalta ovat muun muassa Juha Herkmanin (2005) väitöskirja Kaupallisen television ja iltapäivälehtien avoliitto. Median markkinoituminen ja televisioituminen sekä Päivi Tiilikan (2007) väitöskirja Sananvapaus ja yksilönsuoja, lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen. Ulkomaisista tabloidisaatiota käsittelevistä teoksista tärkeänä lähteenäni on toiminut muun muassa Colin Sparksin ja John Tullochin (2000) Tabloid Tales. Global Debates over Media Standards. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin kahdeksaa sensaatiolehdissä työskentelevää toimittajaa. Analyysini muodostui usean eri vaiheen jälkeen, joiden aikana laadin teemakortistoja ja luokittelurunkoja. Analyysimenetelmäni pohjautuu Hirsjärven ja Hurmeen (2000) sekä Eskolan ja Suorannan (2005) näkemyksiin laadullisen aineiston analysointitavoista. Tutkimukseni valossa sensaatiojournalismin toimintalogiikka näyttäytyy varsin kovana ja armottomana. Eettistä harkintaa tärkeämmän sijan sensaatiolehden toimittajan arjessa näyttäisivät saavan pohdinnat siitä, täyttääkö toiminta lain asettamat edellytykset. Yleisellä kiinnostavuudella ja ns. hiljaisella suostumuksella perustellaan esimerkiksi journalistin etiikan näkökulmasta arveluttavalta vaikuttavien juttujen julkaisemista. Ilmaiset etelänmatkat ja haastatteluista saatavat rahapalkkiot houkuttavat julkisuuden henkilöitä helposti mukaan peliin, jossa varomattoman käy ennen pitkää huonosti. Avautumalla kerran yksityisasioistaan, julkisuuden henkilön katsotaan antavan suostumuksen yksityisasioidensa käsittelyyn jatkossakin. Mahdollisuudet vetäytyä julkisuudesta ovat varsin vähäiset, jos sinne kerran on astunut. Pärjätäkseen julkisuudessa, julkisuuden henkilöiden tulisikin toimittajien mukaan perehtyä pelin sääntöihin. Toimittajat antoivat mielellään toimintaohjeita muille, mutta he olivat selvästi haluttomampia pohtimaan oman toimintansa eettisiä rajoja.
  • Pessala, Heli (2009)
    Prostituutiota ohjailevaa lainsäädäntöä päivitettiin Suomessa vuonna 2006. Tuolloin voimaan tullut osittainen seksinostokielto kieltää maksullisen seksin käytön ja käytön yrityksen parituksen ja ihmiskaupan kohteelta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan prostituutiolainsäädännön päivityksen yhteydessä ja sen jälkeisinä vuosina Suomessa käytyä julkista keskustelua prostituution käytöstä. Tutkimuksessa lähestytään julkisuuden ja julkisen keskustelun käsitettä Hannu Niemisen julkisuusteoreettisesta lähtökohdasta, jonka mukaan julkisuus on nähtävissä erilaisista osajulkisuuksista koostuvana areenana. Tässä työssä keskitytään ennen kaikkea institutionaalisten ydinjulkisuuksien sekä mediavälitteisen julkisuuden tarkasteluun. Tutkimuksessa tarkastellaan eduskunnassa eri puolueiden välille prostituutiolainsäädännön ympärille syntyneitä ydinjulkisuuksia. Lisäksi tutkitaan millaisena prostituution käyttö ja sitä ohjaava lainsäädäntö kehystyvät mediajulkisuudessa. Työn empiirisessä osuudessa aineistona toimivat eduskunnan täysistuntokeskustelussa 15.6.2006 käytetyt puheenvuorot sekä laaja sanomalehti- ja aikakauslehtiaineisto vuosilta 2006-2009. Analyysi toteutetaan Erving Goffmanin kehysanalyysin sekä argumentaatioanalyyttisten menetelmällisten työkalujen avulla. Tutkimuksessa havaittiin prostituutiokysymyksen politisoituneen, kun eri ydinjulkisuudet, poliittiset puolueet, ankkuroivat argumenteissaan prostituution käytön joko liberaalin sukupuolietiikan mukaan yksityiseksi kysymykseksi tai vaihtoehtoisesti julkiseksi ja sosiaaliseksi ongelmaksi. Erilaisista kumpuavat argumentit näkivät myös kansallisen lainsäädännön funktion erilaisena: yhdet eduskuntaryhmät tarkastelivat lainsäädäntöä juridis-hallinnollisena kontrollin välineenä, kun toisille tahoille lainsäädännössä keskeisintä oli sen kansalaisille heijastama moraalinen signaali. Lainsäädännön uudistamisen jälkeisinä vuosina prostituution käyttöä ja sitä ohjaavaa lainsäädäntöä koskeva mediajulkisuus nojasi voimakkaasti liberaalin sukupuolietiikan ideaan. Etenkin lainsäädännön kontrollin ulkopuolelle jäävän prostituution käyttö korostui mediassa yleisesti hyväksyttävänä toimintana. Uuden lainsäädännön vaikutukset prostituutioon heijastuivat mediajulkisuudessa ainoastaan hallinnonalan, ennen kaikkea poliisiviranomaisten, haasteina.
  • Kinnari, Susanna (2001)
    Tutkimus käsittelee julkisyhteisön imagoa (mainetta). Tässä tutkimuksessa yhteisön imagoksi käsitetään se yhteisökuvien kokonaisuus, joka yhteisön sidosryhmillä siitä on. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään mistä julkisyhteisön imago muodostuu ja miten julkisyhteisö voi omalla sidosryhmäviestinnällään rakentaa imagoansa. Tapaustutkimuksena on valtiovarainministeriö (VM), ja tutkitut sidosryhmät olivat: ministeriöt ja kansanedustajat, yritykset ja valtion laitokset, järjestöt ja yhteisöt, media sekä maakuntien kunnan/kaupunginjohto, maakuntaliitot ja -lehdet. Tutkimuksessa on sovellettu Charles Fombrunin, Naomi Gardbergin ja Joy Severin reputation Quotient -mallia, jonka mukaan yrityksen maine koostuu kuudesta eri ulottuvuudesta. Nämä ovat: emotionaalinen vetovoima, tuotteet ja palvelut, taloudellinen suorituskyky, visiot ja johtaminen, työympäristö sekä sosiaalinen vastuu. Ministeriön omat visiot ja profiilitavoitteet ryhmiteltiin em. ulottuvuuksien mukaisesti. Koska kysymyksessä oli julkisyhteisö (voittoa tavoittelematon yhteisö) jätettiin ominaisuuksista taloudellinen suorituskyky pois. Ministeriö oli myös tekemässä omaa erillistä tutkimusta työntekijöidensä keskuudessa, joten myös työympäristö -ominaisuus jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Näin valtiovarainministeriön keskeisiksi imagoalueiksi tuli: sosiaalinen vastuu (VM kansalaisten ja valtakunnan etujen ajajana), visiot ja johtaminen (VM asiantuntijaorganisaationa), emotionaalinen vetovoima (VM yhteistyökumppanina) sekä tuotteet ja palvelut (VM viestijänä). Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella puhelinhaastatteluina. Vastauksia analysoitiin kvalitatiivisella sisällön erittelyllä ja kvantitatiivisesti (sidosryhmävertailuja keskiarvo- ja ristiintaulukoilla). Analyysin avulla haluttiin selvittää millainen imago valtiovarainministeriöllä on eri sidosryhmissään, mistä se on muodostunut ja mitä mieltä sidosryhmät ovat VM:n viestinnästä. Tutkimus tehtiin VM:n uuden viestintästrategian pohjaksi. Vastausten perusteella sidosryhmät on luokiteltu Leif Åbergin tieto-asenne -matriisin mukaisesti, jotta pystyttiin määrittelemään kuinka paljon viestinnällä (tiedon määrällä) voidaan vaikuttaa eri sidosryhmien mielikuviin. Analyysi osoitti, että kokonaisuudessaan VM:n imago oli varsin hyvä, vaikkakin eri sidosryhmien mielikuvat poikkesivat osittain toisistaan. Sidosryhmistä positiivisimmat mielikuvat oli medialla, ja negatiivisimmat muilla ministeriöillä ja kansanedustajilla. Valtiovarainministeriön imagotavoitteet toteutuivat sosiaalisen vastuun osalta. VM:ää pidetään ammattitaitoisena talous- ja finanssipolitiikan asiantuntijana. Myös visioiden ja johtamisen osalta tavoiteimago toteutui melko hyvin. VM:n katsottiin mm. seuraavan hyvin toimintaympäristöään ja reagoivan muuutoksiin nopeasti. Tuotteiden ja palveluiden osalta sidosryhmät olivat myös suhteellisen tyytyväisiä. Viestintä koettiin asiantuntevaksi ja monesti riittäväksikin. Mutta emotionaalisen vetovoiman osalta VM:n tavoiteimago totetui heikoiten. Sidosryhmät eivät kokeneet itseään tasavertaisiksi yhteistyökumppaneiksi, vaan VM koettiin sanelevaksi tahoksi, joka ajaa asioita vain omasta, talouspoliittisesta näkökulmastaan. VM:ltä kaivattiin enemmän vuoropuhelua ja avoimuutta. Ongelma ei niinkään ole viestinnässä vaan tavassa toimia.
  • Sihvola, Emma (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimus käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941 1944 käytyä jatkosotaa kahdessa herätysliikejulkaisussa, heränneiden Hengellisessä kuukauslehdessä ja evankelisen liikkeen Sanansaattaja-lehdessä. Aineistoa systemaattisesti tutkimalla on tarkasteltu lehdissä muotoutunutta kuvaa sodasta ja sen aikaisesta ilmapiiristä keskittyen lehdissä esiin nousseisiin teemoihin. Vuodesta 1876 ilmestyneen Sanansaattajan ja 12 vuotta myöhemmin perustetun Hengellisen kuukauslehden profiilit poikkesivat toisistaan, mikä toi niiden kirjoituksiin erilaisia äänenpainoja. Hengellisen kuukauslehden painopiste ei ollut ainoastaan hengellisissä kysymyksissä, vaan lehdessä otettiin kantaa myös ajankohtaisiin aiheisiin. Sanansaattaja sen sijaan oli ensisijaisesti opillisiin ja hengellisiin aiheisiin keskittyvä julkaisu. Jatkosota oli monivaiheinen ajanjakso toisen maailmansodan riepottelemassa Suomessa. Sodan vaiheet etenivät suomalaisten voitokkaasta hyökkäyssodasta pitkittyneen asemasodan kautta puolustustaisteluihin ja lopulta raskaaseen rauhaan. Hengellisestä kuukauslehdestä ja Sanansaattajasta heijastuvat tunnelmat vaihtelivat sodan tapahtumien mukaisesti, mutta kummankin lehden kirjoituksissa esiintyi myös toisistaan poikkeavia näkemyksiä sodasta ja Suomen kansan tilasta. Saksalaisten rinnalla taistelevat suomalaiset etenivät rintamalla sodan ensimmäisinä kuukausina menestyksekkäästi, ja lehtien kirjoituksista kuvastui toiveikkuus ja voitonvarmuus. Suomen kansan nähtiin käyvän pyhää sotaa ateistista Neuvostoliittoa vastaan, ja itse Jumalan uskottiin taistelevan suomalaisten rinnalla. Suomalaisten edettyä rintamalla vanhan valtakunnanrajan yli kysymys valloitussodan oikeutuksesta nousi Suomessa pinnalle. Hengellisessä kuukauslehdessä ja Sanansaattajassa ei kuitenkaan esitetty epäilyksiä suomalaisten asian oikeutuksesta uskottiinhan heidän olevan Jumalan asialla. Erityisesti Hengellisessä kuukauslehdessä oli puhetta Suur-Suomesta, joka nähtiin vastauksena Suomen kansan rukouksiin. Myös heränneiden vaalimasta heimoaatteesta muodostui Hengellisessä kuukauslehdessä keskeinen puheenaihe, kun suomalaiset etenivät rintamalla Itä-Karjalaan. Neuvostovallan alla eläneistä heimokansoista ja heidän hengellisestä tilastaan kannettiin syvää huolta. Heimokansoista kirjoitettiin lehteen jatkuvasti ilon ja huolen sävyttämiä kirjoituksia. Sanansaattajassa heimokansoista ei puhuttu paljon, mutta lehdessä puututtiin sen sijaan evankelisessa liikkeessä tärkeänä pidettyyn ja sota-aikana erityisen ajankohtaiseen orpojen asiaan. Sodan alkuvaiheiden optimistinen tunnelma alkoi hiipua, kun sotamenestys pysähtyi turruttavaksi asemasodaksi ja odotettu voitto katosi näköpiiristä. Varman voiton korostus vaihtui lehdissä huoleksi Suomen kansan hengellisestä tilasta. Useista kirjoituksista heijastui pelko siitä, että Jumala rankaisisi suomalaisia heidän tottelemattomuutensa takia; suomalaisten syntisen elämän arveltiin olevan syy sodan pitkittymiseen. Ankara puhe alettiin vähitellen kohdistaa myös heränneille ja evankelisille itselleen sekä heidän joukossaan erityisesti papeille, joita pidettiin hengellisinä vastuunkantajina. Huolestuneiden kirjoitusten rinnalla kansan hengellisestä tilasta puhuttiin kuitenkin myös toiveikkaasti. Juuri kansan tila koettiin joka tapauksessa ratkaisevaksi sodan lopputuloksen kannalta. Suomen tulevaisuuden uskottiin olevan oikeudenmukaisen Jumalan käsissä.
  • Kivimäki, Mikko (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielma käsittelee juutalaisia yhteisöjä ja niiden parissa vaikuttaneita jumalaapelkääviä. Jumalaapelkäävät tunnetaan pääsääntöisesti siitä, että he olivat omaksuneet juutalaisen monoteistisen jumalakuvan ja osallistuivat synagogan toimintoihin tarkemmin määrittelemättömällä tavalla kuitenkaan kääntymättä juutalaisuuteen. Tutkimusaineistosta ilmenee, että jumalaapelkääväksi saatettiin kutsua myös juutalaisia yhteisöjä poliittisesti tai ekonomisesti tukeneita, vaikka he eivät osallistuneet juutalaisen uskonnon harjoittamiseen. Tutkielman päälähteenä on Luukkaan kuvaus jumalaapelkäävistä Apostolien teoissa. Luukas kuvaa toistuvasti Paavalin keskusteluja synagogissa, joissa hänen kuulijakuntansa koostuu kahdesta toisistaan erotetusta ihmisryhmästä: juutalaisista ja jumalaapelkäävistä. Näiden lisäksi Luukas mainitsee nimeltä joitakin jumalaapelkääviä. Jumalaapelkäävillä on merkitystä Luukkaan teologian ja kerronnan kannalta. Siksi tutkimuskirjallisuudessa esiintyy ajoittain näkemys, että Luukkaan kuvauksessa jumalaapelkäävistä on kyse vain teologisesta narraatiosta. Tutkielman aineiston valossa vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että jumalaapelkäävät eivät palvele vain Luukkaan teologisia tai kirjallisia päämääriä. Luukkaan kuvaus on osoittautunut relevantiksi sitä taustaa vasten, että antiikin kirjallisissa lähteissä on useita kuvauksia jumalaapelkäävistä. Näitä kuvauksia on sekä juutalaisissa että ei-juutalaisissa lähteissä. Kirjallisten lähteiden ohella jumalaapelkääviin viittaavat piirtokirjoitukset ovat keskeinen lähdeaineistokokonaisuus. Tutkielmaan on valittu näistä sellaiset, joilla on eniten informaatioarvoa. Suurin osa jumalaapelkääviin viittaavista piirtokirjoituksista on löydetty Vähän-Aasian alueelta. Aiheen kannalta keskeisin piirtokirjoitus on Afrodisiaksesta löydetty kivipaasi, johon on kirjoitettu selvästi eroteltuina kategorioina juutalaiset, proselyytit ja jumalaapelkäävät. Afrodisiaksen piirtokirjoitukset ovat tutkimushistoriallisesti merkittäviä siksi, että niiden kautta on saatu vakuuttava näyttö jumalaapelkäävistä synagogan yhteydessä. Toisaalta Afrodisiaksen piirtokirjoitusten löytymisen jälkeen myös epäselvempiä piirtokirjoituksia on alettu enenevässä määrin tulkita niiden valossa. Jumalaapelkäävät tunsivat ennestään juutalaista kulttuuria ja pyhiä kirjoituksia, joihin kristillinen sanoma pohjautuu, siksi he olivat merkittävä potentiaali varhaiselle kristinuskolle. Luukas esittää useiden heistä kääntyneen kristityiksi, muuten viittaukset jumalaapelkääviin kristillisissä lähteissä ovat niukat. Tutkielman viimeisessä kappaleessa esille otetut patristiset lähteet viittaavat kuitenkin siihen, että varhaisen kristinuskon parissa käytiin kiistaa ei-juutalaisista, jotka olivat eri tavoin omaksuneet synagogayhteisön käytäntöjä. Osa kristityistä osallistui juutalaisten yhteisöjen toimintaan tavalla, joka viitaa pikemminkin pitkään jatkuneeseen perinteeseen kuin siihen, että he olisivat tulleet tuntemaan juutalaisuutta vasta käännyttyään kristityiksi. Juutalaisille yhteisöille jumalaapelkäävät merkitsivät tärkeää yhteiskunnallista tukipilaria. Tutkielman aineiston valossa on ilmeistä, että juutalaiset yhteisöt olivat avoimia muuhun yhteiskuntaan nähden ja kykenivät kasvattamaan jumalaapelkäävien määrää vielä 300-luvulla, oletettavasti myöhemminkin.
  • Siltala Taru (Helsingin yliopisto, 2014)
    Paavalin Roomalaiskirje 1:26–27 otetaan usein esiin, kun puhutaan homoseksuaalisuudesta Raamatussa. Tässä Paavali puhuu niin naisista kuin miehistäkin, jotka ovat vaihtaneet luonnollisen käytöksen luonnottomaan. Syynä tällaiselle käytökselle nähtiin epäjumalanpalvonta, jonka seurauksena Jumala rankaisi ihmisiä hyläten heidät häpeällisten himojen valtaan. Se, mitä tämä luonnonvastainen käytös sekä häpeälliset himot pitävät sisällään, on jakanut mielipiteitä. Näiden kahden jakeen sisälle mahtuu paljon tulkinnallisesti haastavia termejä ja sanoja. Paavali on 1. Korinttolaiskirjeessä sekä 1. Timoteuksen kirjeessä puhunut miesten kanssa makaavista miehistä. Hän on käyttänyt termejä arsenokoitesja malakoi, joiden enemmistö tutkijoista katsoo viittaavan homoseksuaalisuuteen. Paavali ei kuitenkaan ole käyttänyt näitä termejä Roomalaiskirjeessä. Tavoitteena on ollut selvittää, millä tavalla mahdollisesti suhtauduttiin homoseksuaalisuuteen. Antiikin aikana ei ollut omaa termiä homoseksuaalisuudelle, joka määriteltiin vasta 1800-luvulla. Tutkielmassa selvitetään, millä tavalla antiikin aikaiset kirkkoisät ovat käsitelleet homoseksuaalisuutta ja Roomalaiskirjeen kohtaa. Tutkimusmetodeja on käytetty monipuolisesti saaden mahdollisimman laaja-alainen ja monipuolinen käsitys kirjeen taustoista että vaikutuksesta muihin kirjoittajiin. Tutkielmassa on tekijän oma käännös kreikankielisestä alkutekstistä. Käännösvaihtoehtoja on verrattu useisiin suomenkielisiin käännöksiin sekä englanninkielisiin käännöksiin. Apuna on käytetty Uuden testamentin eksegetiikan sanakirjoja. Varhaisten kirjoittajien kohdalla on käytetty lähteinä heidän omia tekstejä. Paavalin aikaan elämä oli hyvin sukupuolittunutta. Elämään vaikutti sukupuoliroolit, jotka luokittelivat niin miehille kuin naisille oman sukupuolen edellyttämät käytöstavat. Näistä poikkeavaa käytöstä pidettiin luonnonvastaisena. Myös seksuaalisuus luokiteltiin naisille ja miehille omanlaisekseen. Miehille kuului aktiivinen rooli ja naisille passiivinen rooli. Roolien sekoittamista ei katsottu hyvällä. Kreikkalaiseen kulttuuriin kuului pederastia eli niin sanottu poikarakkaus. Kyseessä oli vanhemman miehen ja nuoremman pojan välinen suhde. Roomalaisessa kulttuurissa ilmeni prostituutiota, johon kuului myös miesprostituoituja. Miesten välistä seksuaalista kanssakäymistä käytettiin myös valtasuhteissa, kuten isännän ja orjan välillä. Taustaa tälle löytyy Vanhan testamentin puolelta niin sanotusta Sodoma-kertomuksesta, jossa sodomalaiset miehet haluavat raiskata Lootin luokse tulleet vieraat. Luonnonvastaiselle ja mahdolliselle homoseksuaaliselle käytökselle kirkkoisien kirjoituksissa esiin nousi luonnollinen laki, epäjumalanpalvonta sekä Jumalan asettama rangaistus. Ihmiset olivat hyljänneet tuntemansa Jumalan, jonka takia Jumala suuttui ja langetti rangaistukseksi luonnottoman käytöksen. Luonnottoman käytöksen kriteereiksi vahvemmin nousi jälkeläisten saaminen. Tällainen seksuaalinen käytös, josta ei seurannut jälkeläisiä, pidettiin luonnonvastaisena. Luonnonvastaista voi siis olla saman sukupuolten välisessä kanssakäymisessä tai yhtälailla miehen ja naisen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä. Paavalin ongelmana Roomalaiskirjeessä ei kuitenkaan ole ollut homoseksuaalinen käytös. Paavalin pääaihe on ollut pakanoiden syntisyys, joka ilmeni epäjumalanpalvonnassa. Paavali käytti kirjeissänsä oman aikansa tapaa laatia hyve- ja paheluetteloita. Nämä toimivat retorisina keinoina, kun haluttiin painottaa itse pääasiaa. Roomalaiskirjeessä tämä myös tulee esiin, jossa luonnonvastainen käytös on yhtenä paheena muiden joukossa. Paavali varoittaa epäjumalanpalvonnasta ihmisiä ja näin haluaa osoittaa oikeaa suuntaa elämässä.
  • Vihavainen, Sini (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämän pro gradu – tutkielman tarkoituksena on tutkia psykoterapian asiakkaiden kokemuksia hengellisten kysymysten käsittelystä psykoterapiassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia ovat hengelliset kysymykset psykoterapiassa, kuinka niitä käsitellään osana psykoterapiaprosessia ja millainen on terapeutin rooli hengellisten kysymysten käsittelyssä. Tutkimus on otteeltaan laadullinen ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkielman aineisto on kerätty kirjoituspyynnöllä, joka julkaistiin kolmessa pääkaupunkiseudulla ilmestyvässä seurakuntalehdessä (Kirkko ja kaupunki, Esse ja Vantaan Lauri) keväällä 2011. Analyysiin hyväksyttyjä kirjoitelmia saapui 13. Kirjoitelmien lisäksi tutkimusta varten haastateltiin viittä kirjoitelman lähettänyttä. Haastattelumetodina on käytetty teemahaastattelua ja aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti. Tutkimuksen mukaan hengelliset kysymykset muodostuivat hyvin yksilöllisistä ja henkilöhistoriaan sidotuista lähteistä. Hengelliset kysymykset, joita käsiteltiin psykoterapiassa liittyivät tämän tutkimuksen aineiston perusteella syntiin ja syyllisyyden kokemuksiin, hengellisen identiteetin muodostumiseen sekä oman hengellisen yhteisön etsintään, ahtaasta uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumiseen, tuomitsevuuden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin, ankaraan jumalakuvaan ja Jumalalle kelpaamattomuuden tunteisiin, armon ja anteeksiannon kysymyksiin, oman paikan löytymiseen maailmassa, turvallisuudentunteen vahvistamiseen sekä seurakuntaelämään. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet kokivat, että hengellisten kysymysten käsittely oli tai olisi ollut heille psykoterapiassa tärkeää ja merkityksellistä, sillä hengellisyys koettiin vahvasti osana identiteettiä ja omaa minuutta. Myös tarkoituksen ja elämän merkityksellisyyden koettiin liittyvän hengellisyyteen. Aloite hengellisten kysymysten käsittelyyn tuli aina asiakkaalta ja joskus hengellisten kysymysten esille tuomiseen liittyi pelko psykoterapeutin suhtautumisen muuttumisesta asiakkaaseen. Hengelliset kysymykset koettiin asiakkaiden mielestä erityisen tärkeiksi psykoterapiassa, jos ne nähtiin osana mielenterveydellistä ongelmaa. Tutkimuksessa havaittiin psykoterapeuttien osalta kahdenlaista suhtautumista hengellisten kysymysten käsittelyssä. Toisaalta terapeutit omasivat avoimen ja myönteisen asenteen asiakkaan hengellistä pohdintaa kohtaan, toisaalta psykoterapeutit saattoivat ohittaa tai olla kykenemättömiä asiakkaan esille nostamien hengellisten kysymysten käsittelyyn. Psykoterapeuttien tukeva ja voimavaralähtöinen näkökulma asiakkaan hengellisyyteen koettiin hyvin myönteisenä ja asiakkaat olivat siitä terapeutille usein hyvin kiitollisia. Välttelevän orientaation hengellisyyttä kohtaan omaavien terapeuttien asiakkaat kokivat toisaalta, että hengellisyyden psykoterapeuttisesta käsittelystä olisi ollut heille hyötyä, mutta toisaalta, jos hengelliset kysymykset eivät liittyneet psykoterapiaan hakeutumisen syihin, niitä koettiin voivan käsitellä myös muissa yhteyksissä.
  • Joenperä, Ann-Maarit (Helsingin yliopisto, 2013)
    GOD´S CHILDREN CLASPED IN FATHER´S ARMS Worship as Meaning for Churchgoers on Tuusula Parish In preindustrial circumstances and in times when the culture was more coherent, people regularly attended worship services of the Evangelical Lutheran Church of Finland. In those days, it was a strong norm of community life. After the Second World War, however, the social order changed. Social order changed rapidly, and with it, so too did the norms of the former way of life. Industrialization displaced the traditional agriculture. Secularization and social complexity started to grow while, simultaneously, participation in worship services began to decrease. At the same time started participation to worships decrease. The statistics of the Evangelical Lutheran Church of Fin-land show that the number of those who attend services on Sundays has continued to decrease. These decreasing numbers were one of the reasons why the Church carried out a renewal of its´ wor-ship. This renewal was also carried out in Tuusula parish, on which this study focuses. Although the statistics show that the numbers of those attending services is decreasing, there are still people who attend services on ordinary Sundays. The worship must somehow be meaningful to them, because they go to church on Sunday mornings. The aim of this study was to find out which things build up the experience of meaningful wor-ship in Tuusula parish. The study was made in two different churches: Tuusula church, which is an old, traditional and wooden building near a lake and Jokela church, which is a modern red brick building. Examining two different buildings made it possible to examine how the visual appearance affects the worship experience. The research material consisted of open theme interviews of 24 people in Tuusula parish. The theoretical background of this study was social construction while the approach was a narrative one. The data was analysed by qualitative content analysis and narrative analysis. The themes that ex-pressed meaningful worship in the material were worked up into micro-stories. The subject of these stories is someone I call Kaino. In the end, the micro-stories were collected in one macro-story: Kaino`s meaningful worship . In this one macro-story are all the things that build meaningful wor-ship in this research. In the material of this research, there were four things, which build meaningful worship. First (1) the worship must become a holy drama in a holy place and in holy time. Worship can then bring to present time its` own tradition. Worship can become transitive space in which it is possible to delib-erate upon one`s own deep questions of life on a conscious or semi-conscious level. In order for this to come about, people must be able to read the manuscript of the holy drama. To go into this transi-tive space of worship means that one has to know the language and the habits of worship. The second (2) thing, which builds up meaningful worship, is that people can deliberate upon existential questions. Worship can become a tool used against the forces, which destroy life. Thirdly (3) worship can strengthen the religious identity, which exists in worship, which is called to be God´s child . Fourthly (4) becomes the church in which the worship happens; in Jokela church stresses nearness, warmth and cosines, whereas the traditional, wooden Tuusula church stresses solemnity, holi-ness and being separate from other people. The results of this study challenge us to discuss how and by what means worship might maintain its` significance in the future. Although religious behaviour is nowadays is mostly individual and private matter, this study shows that there is still the need for a public and common religious activity.
  • Rostedt, Pilvi (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study was to design a costume for a Christian dancing group, and also to discuss clothing principles, which need to be taken into consideration in a Christian context. The idea was that the material produced in this study and design process, could also be used by other Christian dancing groups in their problems related to clothing. The research question is: What kind of costume is suitable for Christian dancers? This study was carried out as a design project. In the designing group there were nine members, who are all Christian dance enthusiasts in need of dancing costumes. In the iterative design process the modelling and evaluating of the costume alternated. In the process, I partly applied collaborative design. During the design process and evaluation the costume was analyzed according to the FEA-model, which includes the aspects of functionality, expressiveness, aesthetics, and culture. At the end of the process, the dancing group had a model of a versatile costume, which the dancers found very acceptable. Members of the design group are able to utilize this material later on when designing new costumes. This research will benefit the growing number of Christian dancers, Christian dancing in general and also reflection on the relation of dancing, clothing and Christian faith.
  • Suonio, Jenna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa selvitetään, millaista uskonnollis-poliittista retoriikkaa Iranin puhujat käyttävät Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa. Tärkeimpänä pyrkimyksenä tutkielmassa on löytää evidenssiä sen puolesta tai sitä vastaan, että Iranin tapauksessa islam ja sen totuudet ovat jotakin universaalille politiikan tekemiselle otollista. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä on siis Puhuvatko Iranin edustajat uskonnosta Yhdistyneiden Kansakuntien poliittisella alustalla siten, että uskonto näyttäytyy neutraalina politiikkaan soveltuvana käsitteenä? Lähestyn neljäätoista vuosina 2000-2010 pidetyistä puheesta koostuvaa aineistoa tarttumalla teemoihin, joita uskonnollista retoriikkaa sisältävistä puheista nousee. Teemoja ovat Jumalalla oikeuttaminen, negatiivisten toimijoiden tunnistaminen, länsimaavastaisuus ja muu vahva ideologisuus, käsitys henkisyydestä, islamin erinomaisuus sekä populismin ja uskonnon käsitepari. Tieteellisenä metodina tutkielmassa on retorinen analyysi. Yleiskokous on Yhdistyneiden Kansakuntien monikansallisista puheenpitoareenoista demokraattisin ja läpinäkyvin, minkä vuoksi juuri siellä pidetyt puheet ovat muun muassa median kannalta kiinnostavia ja siten erityisen merkittäviä. Yhdistyneet Kansakunnat on syntyvaiheistaan alkaen muotoutunut länsimaiseksi poliittiseksi instituutioksi, jossa uskonnollinen puhe on aina jossain määrin poikkeavaa. Iran puolestaan edustaa teokratiaa ja uskonnollista fundamentalismia, joten Iranin kohdalla uskonnon kuuluu näkyä kaikilla elämän osa-alueilla. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa Iran siis asettuu sen omista ideologisista lähtökohdista vahvasti poikkeavalle alustalle. Juuri ideologisen taustan keskeisyyden vuoksi tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa islamin ja politiikan keskinäinen suhde tarkasteltuna fundamentalismiin liitettävien teoreettisten käsitteiden kautta. Tärkeä kontekstuaalinen huomio tutkielma-asetelman kannalta on myös Iranin haastavat suhteet sekä Yhdysvaltoihin että Israeliin, mikä selittyy tutkielmassa selvennettävillä lähihistorian tapahtumilla. Sekulaarista alustasta huolimatta puheissa on nähtävissä runsaasti uskonnollista retoriikkaa. Iran edustaa yleiskokouksessa uskonnollista fundamentalismia ja länsimaavastaisuutta, mutta sitäkin enemmän Amerikan-vastaisuutta. Iranin mukaan islamin maailmanlaajuinen omaksuminen toisi rauhan, ja islamin avulla voidaankin luoda keskusteluyhteyksiä kansojen välille. Puheiden mukaan islam siis on monoteismin lähtökohta, mutta myös myös toimiva diplomatian väline.
  • Haapiainen, Timo-Matti (Helsingin yliopisto, 2014)
    Abstract The aim of this study is 1) to analyse the substance and the structure of the missiological model in the writings of the German missionary and missiologist Georg Friedrich Vicedom (1903 1974) and 2) to compare Vicedom s model with its contemporaries in ecumenical discourse. The focus is on two themes in Vicedom s texts: the fundamental theological basis and the ecclesiological dimensions. The term missio Dei was first used in Protestant missiological discourse in the 1930s, but it did not become widespread and popular before the International Mission Council s conference in Willingen, Germany in 1952. Vicedom s missiological model is built around this concept, and he was one of the most remarkable popularizers of it. Early missio Dei models were mainly influenced by dialectical theology. Karl Barth, Karl Hartenstein, Hendrik Kraemer and Johannes Christiaan Hoekendijk played decisive roles behind the development of the concept. The rise of missio Dei theology has often been linked with the renaissance of the doctrine of the Trinity in the 20th century. However, in his model Vicedom emphasizes the role of the incarnation and revelation of Jesus Christ more than the trinitarian nature of the mission. Some essential changes were made to Vicedom s missio Dei model during the 1950s and 1960s. First, the concept concentrated only on God s saving acts in the sending of the Son. Soon Vicedom widened the concept to include practically all God s sending and saving acts. Later in the sixties, Vicedom returned to the original, narrower, christocentric definition of the concept. The study argues that God s revelation in Christ plays a dominant role in Vicedom s missio Dei model. In this emphasis, Vicedom builds on a Barthian base. God reveals himself to humankind and individuals in his mission, especially in the sending of the Son of God to the world as a human being, Jesus Christ. God s revelation in Christ is passed on to humankind via the proclamation of the Gospel, which actualizes the Word of God. According to Vicedom, singular texts are not an adequate foundation for a mission. The Bible as a whole expresses God s own mission. God s own mission is primary to any commands or commissions. With this reading, Vicedom urges a theocentric view on mission. Mission is not a human endeavour, which is driven by singular biblical verses or commands. Mission is God s own activity, and the Scriptures as a whole reveal this activity. The role of pneumatology is diminutive in Vicedom s texts, as it was in his contemporaries texts also. Vicedom concentrates on the work of the Holy Spirit linked with the Son incarnated. Christ s sending is the particular act, which opens a view to the universality of God s creation, salvation and sanctification. Further, the acts of the Trinity can be understood only from the point of view that Christ opens. Vicedom adapts the revelatory tension between particular and universal into an ecclesiological framework. For him, a local congregation is the basic form of the Church. The proclamation of the Gospel and the celebration of the sacraments happen locally. God s mission lives in local acts. On the other hand, Vicedom underlines the importance of the koinonia in the worldwide church. Every local congregation represents the whole church, not just itself. Church is local and global all the time. Mission needs church. God drives his mission through the church. The church does not own the mission but follows Christ. Vicedom emphasizes the particularity of Christ, the church and the mission. The confrontation between human understanding and God s revelation as well as between the church and the world is inevitable. The church knows who God is, and the world does not. The church must understand this confrontation. It does not lead to an open conflict or retreat from the world but to a strong solidarity with the world. The followers of Christ must be ready to serve the world and even to suffer because of the Gospel in order to give a proper witness to the world.
  • Saikkonen, Mari (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkimuksessa on etsitty 1500-luvulla eläneen espanjalaisen nunnan, Avilan Teresan perusteluita auktoriteetille. Teresa tunnetaan erityisesti kirjoituksistaan sekä työstään karmeliittasääntökunnan uudistamiseksi. Teresa eli aikana, jolloin niin kutsuttua paavalilaista hiljaisuutta eli naisten opetuskieltoa tulkittiin hyvin ankarasti, mutta hän onnistui menestyksekkäästi kirjoittamaan useita teoksia, joissa hän opettaa sisäisen rukouksen ja hyvän luostarielämän periaatteita. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty kirjoista kolmea: Elämänkirjaa, Täydellisyyden tietä ja Sisäistä linnaa. Tutkimusmetodina on käytetty diskurssianalyysia. Analyysin kohteena on ollut Teresan kieli, mutta kielen rakenteiden sijaan on kiinnitetty huomiota kieleen sisältyviin merkityksiin ja viesteihin, jotka ovat historiantutkimuksen näkökulmasta sidottuja omaan aikaansa ja sen sosiaaliseen todellisuuteen ja symboliseen toimintaan. Näin ollen historiallisen kontekstin huomioiminen on ollut olennainen osa tutkimusta. Konteksti asetti auktoriteetille tiettyjä vaatimuksia. Harhaoppisina pidetyistä ryhmistä erottautuminen ja oikeaoppisuuden osoittaminen oli edellytys auktoriteetille. Teresa osoitti uskollisuutensa Katoliselle kirkolle korostamalla perustamiensa luostarien nunnien tehtävänä olevan rukoilla katolisen uskon puolesta. Teresan luostarit noudattivat tiukkaa klausuuria, ja se sopi katolisen reformin ideaaliin suljetuista nunnaluostareista. Teresa osoitti uskollisuutensa myös rippi-isilleen toteamalla kirjoittavansa rippi-isiensä käskystä. Hän uskoi rippi-isien toimivan Jumalan tahdosta, ja rippi-isien tahto oli Teresalle yhtä kuin Jumalan tahto. Teresan elinaikana uskottiin, että naiset olivat olemuksellisesti heikompia kuin miehet, ja heikkous teki naisista paradoksaalisesti oivallisia instrumentteja Jumalalle. Tällaiset naiset, nimenomaan hengellisen säädyn naiset, saattoivat nousta sukupuolijärjestelmässä ja saavuttaa kunnialtaan miesten veroisen aseman. Tämän käsityksen kääntöpuolena oli se, että sama heikkous teki naisista myös helppoja kohteita paholaisen juonille. Siksi osoitus henkien tunnistamisesta oli toinen hyvin tärkeä edellytys Teresan perusteluille. Teresa perusteli auktoriteettiaan itsetuntemuksella. Teresa liittyi itsetuntemuskäsityksensä kautta teologiseen traditioon, joka tuli hänelle tutuksi Augustinuksen kautta. Tullessaan tuntemaan itsensä, ihminen tuli tuntemaan sisällään olevan Jumalan. Itsetuntemuksen saavuttanut sielu eli yhtä aikaa sekä mystisessä yhteydessä Jumalan kanssa että normaalia elämää maanpäällä. Jumalaan yhdistetyn sielun maanpäällisen elämän jatkumisen mahdollisti Teresan käsitys sielun rakenteesta, joka jakoi sen kahteen osaan. Sielun sisäinen osa oli välittömässä yhteydessä Jumalaan eli Kolminaisuuteen, ja sai tiedon Jumalasta ja Jumalan tahdosta. Sielun ulkoinen osa toimi maailmassa, mutta koska sielun kaksi luontoa olivat yhteydessä toisiinsa kuin Kristuksen kaksi luontoa, sielukin tietää Jumalan tahdon ja toimii sen mukaan. Jumala antoi sielulle tehtävän: tuoda Hänelle sieluja. Tällöin Teresan auktoriteetti oli apostolin auktoriteetti. Jumalan rakkauden aikaansaama muutos ja Jumalan antama tehtävä mahdollistivat sen, että Teresa saattoi naisena opettaa opetuskiellosta huolimatta. Jumalan instrumenttina toimiminen oli Teresan auktoriteetin perusteluista merkittävin, mutta onnistuakseen vakuuttamaan muut auktoriteetin aitoudesta, Teresan oli osoitettava oikeaoppisuutensa, kuuliaisuutensa kirkon hierarkialle ja noudattavansa aikansa sukupuolikäsityksiä.
  • Toiviainen, Marjaana (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yhdysvaltalaisen George E. Tinkerin jälkikoloniaalista intiaaniteologiaa. Tinker on vuonna 1983 teologian tohtoriksi väitellyt osage-intiaani, luterilainen pappi ja teologian professori. Tutkielman tavoitteena on analysoida Tinkerin teologian paradigmaattiset rakenteet ja keskeiset korostukset. Tutkimuskysymyksiä ovat (1) millainen käsitys alkuperäiskansojen teologiasta Tinkerin tuotannossa ilmenee, (2) mitä paradigmaattisia rakenteita aineistossa esiintyy ja kuinka niitä voi systemaattisesti luokitella, ja (3) millaisia yhteyksiä Tinkerin teologialla on tutkimusteeman näkökulmasta relevantteihin teologioihin. Tutkielman primaarinen aineisto koostuu Tinkerin tuotannon niistä teksteistä, joissa on systemaattisteologinen painopiste (= kaksi kirjaa ja yhdeksän artikkelia). Tutkielman metodi on immanenttisesti painottunut systemaattinen analyysi. Sen rinnalla korostuu edellytysten analyysi: aineistoa suhteutetaan Tinkerin teologisteoreettiseen viitekehykseen, aiempaan tutkimukseen jälkikoloniaalisista teologioista sekä mahdollisimman perusteelliseen tutkimustietoon Pohjois-Amerikan intiaanien sosiaalisesta kontekstista ja kolonialistisesta todellisuudesta. Keskeinen teoreettinen viitekehys on tätä tutkielmaa varten muotoiltu kriittisten identiteettiteologioiden käsite, jonka avulla havainnollistetaan Tinkerin sijoittumista globaaliin teologiseen keskusteluun. Analyysista käy ilmi, että Tinkerin teologia on jaettavissa kahteen keskeiseen lähestymistapaan: dekonstruktioon (joka jälkikoloniaalisessa teologiassa ilmenee dekolonisaationa) ja rekonstruktioon. Dekonstruktio kohdistuu Tinkerin ajattelussa erityisesti uskontoteologiaan, missiologiaan, kristologiaan ja raamattuhermeneutiikkaan. Uskontoteologisesti Tinker edustaa pragmaattista jälkikoloniaalista lähestymistapaa. Hän torjuu eksklusivismin postmodernissa todellisuudessa kestämättömänä ja kritisoi inklusivismia sekä pluralismia hiipiväksi imperialismiksi . Hän esittää kuitenkin toisinaan pluralistisia (ja jopa inklusivistisia) ratkaisuja, jotka sijoittuvat ruohonjuuritason kohtaamisiin. Teologis-teoreettisesti hän nojautuu voimakkaimmin relativismiin. Tästä uskontoteologisesta orientaatiosta seuraa aineistossa pragmaattisia missiologisia sovelluksia. Tinkerin dekolonisoitu kristologia sisältää hänen kristomonismiksi nimeämänsä triniteettiopin vinoutuman voimakasta kritiikkiä. Kristologiassa painottuvat soteriologia ja kolminaisuuden toisen persoonan suhde muihin persooniin. Sekä uskontoteologisten että kristologisten painopisteiden muutosaltis luonne osoittaa, että Tinkerin teologian tavoite on tarjota vaihtoehtoisia malleja kolonisaation eri tavoin kokevien subjektien eheytymiseen. Hänen konstruktionistinen ajattelunsa edustaa teologista nonrealismia, jossa korostuu uskonnollisen kielen subjektiivinen luonne. Tinker ei pidä uskonnollisia ilmaisuja tiedollisina väitteinä ulkoisesta todellisuudesta, vaan uskonyhteisön jakamana merkitysrakenteiden joukkona, jolla ilmaistaan tunteita, kokemuksia ja elämänasenteita. Tinkerin ajattelussa ilmenee myös habermasilainen emansipatorinen tiedonintressi. Raamattuhermeneuttisesti Tinker soveltaa dekonstruktiota sekä tekstien imperialistisiin sisältöihin että kolonialistiseen tulkintahistoriaan. Erityisesti hän pyrkii dekolonisoimaan valitun kansan ja luvatun maan ajatuksia sekä toisinajattelijoiden äänten vaientamista. Rekonstruktiivisia rakenteita Tinkerin teologiassa ovat erityisesti praksiksen ensisijainen asema metodologian taustoittajana ja identiteetti sekä itsemääräämisoikeus, joista tulee hänen ajattelussaan teologisia kategorioita. Argumentaatioanalyysin perusteella aineistossa korostuvat kokemusargumentit, joille muu argumentaatio ehdollistuu. Traditioargumentit ovat Tinkerin ajattelussa dekonstruktion ja dekolonisaation kohteita, eivät teologian rakentavia elementtejä. Holismi, kaiken yhteenkuuluvuus, harmonia ja yhteisöllisyys kietoutuvat voimakkaaseen luomisteologiseen lähtökohtaan, ja niistä seuraa eettisiä implikaatioita. Myös Tinkerin jumalakäsitys on luomiskorosteinen. Holismin myötä Tinkerin käsitys teologiasta pitää sisällään poliittista, yhteiskunnallista, taloudellista ja sosiokulttuurista reflektointia sekä jälkikoloniaalisille teologioille tyypillistä valta- ja ideologia-analyysia. Immanenttisen analyysin lisäksi aineistoa suhteutetaan tutkielmassa laajempaan kriittisiksi identiteettiteologioiksi nimettyjen lähestymistapojen kenttään. Tinker sijoittuu alkuperäiskansojen teologian, jälkikoloniaalisten teologioiden ja 2/3-maailman teologioiden joukkoon. Hänen ajattelussaan on omaleimaista ainesta, joka erottuu kolmannen maailman teologioista ja monin paikoin myös perinteisesti määritellystä vapautuksen teologiasta. Keskeisiä eroja ovat kolonialistisen nykytodellisuuden kontekstit, kosmologiset korostukset, itsemääräämisoikeuden painottuminen sekä alkuperäiskansojen teologioiden kriittinen suhde kristinuskon totuusväitteiden universaaliuteen ja esimerkiksi eksodusnarratiiviin. Aineiston analyysi ja graafinen esitys kriittisistä identiteettiteologioista osoittavat, että Tinkerin ajattelu on varsin intersektionaalista: hän korostaa toiseuden kategorioiden ja sorron kokemusten keskinäisiä eroja. Tinkerin intiaaniteologia haastaa siis paitsi länsimaisen normatiivisena pidetyn teologian konventioita, myös kriittisten identiteettiteologioiden liian homogenisoivia korostuksia.
  • Paananen, Laura (Helsingfors universitet, 2012)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on slangisanaston ja uskonnollisen sanaston vaihtelu kolmen nuoren aikuisen puheessa ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tarkasteltavat puhujat kuuluvat samaan vapaiden suuntien paikallisseurakuntaan. Lisäksi he kaikki ovat asuneet jossain vaiheessa elämäänsä Itä-Helsingissä ja pitävät itseään itähelsinkiläisinä. Tutkielman tavoite on kaksiosainen. Ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, millaisia tehtäviä uskonnollisilla ilmauksilla ja slangi-ilmauksilla on keskustelussa. Toinen tutkimuskysymys on, miten ilmaukset toimivat resurssina sosiaalisiin kategorioihin orientoitumisessa ja identiteettien rakentamisessa. Huomio on siinä, miten slangin ja uskonnollisen sanaston avulla rakennetaan toisaalta uskovaisuutta ja toisaalta itähelsinkiläisyyttä. Aineistoa on noin 3 tuntia: yksi ryhmähaastattelu ja kaksi arkikeskustelua. Tutkielmassa hyödynnettävät tutkimussuuntaukset ovat keskustelunanalyysi ja sosiolingvistinen variaationtutkimus. Tutkielman analyysi etenee vuorovaikutustoimintojen tarkastelusta identiteettien pohditaan. Ensimmäisessä analyysiluvussa havaitaan, että slangi-ilmauksia ja uskonnollisia ilmauksia ei käytetä mielivaltaisesti vaan niillä on selkeitä funktioita keskustelussa. Esimerkiksi sellaisissa kertomuksissa, joissa uskonnollista kieltä on runsaasti, slangi kasautuu evaluoiviin vuoroihin. Toisessa analyysiluvussa ilmausten työnjakoa pohditaan puheenaiheen näkökulmasta. Siinä havaitaan, että slangin ja uskonnollisen sanaston esiintyminen on topiikkisidonnaista. Puheenaihe ei kuitenkaan ole suoraan sidoksissa siihen, kuinka paljon uskonnollista sanastoa tai slangisanastoa käytetään, vaan välillisesti sitä kautta, mihin vuorovaikutustoimintoihin ilmauksia hyödynnetään ja millaisia ääniä ja näkökulmia niillä tuodaan keskusteluun. Kolmannen analyysiluvun päätelmä on, että uskonnollisella sanastolla tai slangilla ei ole suoraa yhteyttä puhujan uskonnolliseen identiteettiin, vaan niiden suhde on indeksinen. Puhuja painottaa sanastovalinnoillaan erilaisia näkökulmia ja asennoitumisia, joilla hän osoittaa uskovaisuutensa relevantiksi keskustelussa. Itähelsinkiläisyyden osalta tärkeä havainto on se, että se kietoutuu yhteen seurakuntaan kuulumisen kanssa ja tulee siten käsittää sosiaaliseksi eikä alueelliseksi identiteettikategoriaksi. Analyysi osoittaa, että uskonnollinen sanasto ja slangi ovat tutkittavien nuorten aikuisten kielessä monipuolisia resursseja, joiden tehtävät ovat moniulotteiset ja ulottuvat keskustelun jäsentymisestä sosiaalisiin identiteettikategorioihin orientoitumiseen. Vuorovaikutuksen tutkimukseen ja sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen tutkielma tarjoaa tietoa siitä, että jollain kielenpiirteellä voi olla samanaikaisesti tehtäviä vuorovaikutuksen jäsentymisessä ja puhujan sosiaalisen identiteetin relevantiksi osoittamisessa. Tehtävät kietoutuvat myös yhteen: identiteettejä rakennetaan vuorovaikutuksessa sitä kautta, mitä niillä tehdään. Sanastontutkimuksen alalla tutkielma tarjoaa uutta tietoa uskonnollisen kielen ja slangin todellisesta käytöstä ja käyttökonteksteista sekä avaa näkökulmia niiden rajaamiseen ja määrittelyyn. Se, onko jokin sana uskonnollinen tai slangia, selviää viime kädessä vuorovaikutuskontekstia tarkastelemalla; ilmauksen tulkintaan vaikuttaa se tulkintakehys, joka aiemmassa keskustelussa on luotu.