Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8683-8702 of 28481
  • Helminen, Pirjo (Helsingfors universitet, 2014)
    Thesis literature review deals with composition of cow´s milk, yogurt manufacturing, composition and process attributes affecting textural properties of yogurt and measuring textural properties of yogurt. Plain, stirred yogurts (kg) were manufactured at Valio Riihimäki and Oulu Dairies. The aim of the research was to find out attributes that affect yogurt quality. First milk base composition was determined and, yogurt textural properties were determined (viscosity, graininess, syneresis) using different techniques. Finally yogurt statistical relationships or Pearson correlations and statistical significance between yogurt textural properties and milk base composition and manufacturing process were determined. Additional objective was to determine common specification limits to yogurt textural properties. Statistical analysis; pearson correlation coefficients, p-value and specification limits were carried out using MINITAB®16 statistical software. Good yogurt texture is viscous, free from grains and syneresis. This study showed that yogurt textural properties (viscosity, graininess and syneresis) were affected significantly by yogurt manufacturing plant. There were a lot of fluctuations in yogurt textural properties. Consequently yogurt viscosity fluctuated over 50%, graininess approx. 25% and syneresis approx. 30%. According to this study, yogurts standing a long time before packaging, were less viscose or watery compared to those with shorter standing time prior to packaging. Graininess and evaporating process were found to correlate positively. Yogurts were with more grains when manufacturing process`s evaporating temperature and evaporating rate (l/h) were higher. The higher milk base fat and dry matter content (%) were found to correlate lesser whey separation in yogurt. In addition the higher evaporating rate was in the yogurt manufacturing process, the lesser whey separation was observed. Results from this research are useful for developing dairy processes concerning yogurt manufacturing.
  • Niinivaara, Martti (1928)
  • Ripatti, Meri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman aiheena on pelihahmojen nimeäminen kahdessa laajasti pelatussa PC-pelissä, simulaatiopeli The Simsin osissa 2 ja 3 sekä massiivisessa monen pelaajan internetroolipelissä World of Warcraftissa. Tutkielman tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia nimiä pelihahmoille annetaan ja millaisia nimiä pelaajat pitävät hahmoille sopivina? Miten nimeäminen tapahtuu ja millaiset seikat siihen vaikuttavat? Kuinka tärkeä hahmon nimi on pelaajalle? Miten pelihahmojen nimet vertautuvat muihin nimikategorioihin, kuten henkilönnimiin, kirjallisuusnimiin ja käyttäjänimiin? Mitä yhteistä ja mitä erilaista pelihahmojen nimissä The Simsissä ja World of Warcraftissa on? Tutkielma perustuu kyselylomakeaineistoihin, jotka on kerätty e-lomakkeen avulla maaliskuussa 2015. The Simsin osalta käytössä on myös The Simsin nimistöä käsittelevää kandidaatintutkielmaa vuonna 2013 varten kerätty aineisto. Yhteensä The Simsiin liittyviä vastauksia on 113. World of Warcraftiin liittyviä vastauksia on 166. The Simsin osalta aineisto kattaa 729 etunimeä ja 177 sukunimeä, World of Warcraftin aineistossa on 910 erilaista nimeä. Yhteensä aineistossa on siis 1816 pelihahmonnimeä. Tutkielmassa pohditaan pelihahmonnimien kategoriaa ja todetaan, että kyseessä on moniulotteinen kategoria, joka lainaa ominaisuuksia henkilönnimistöstä, kirjallisuushahmojen nimistä ja käyttäjänimistöstä. On pelin luonteesta riippuvaista, millaisia nimiä pelihahmoilla suositaan ja millaisia nimiä niille voi pelaajien mielestä antaa. The Simsissä pelihahmojen nimet muistuttavat reaalimaailman nimiä, sillä pelihahmot ovat ihmismäisiä ja peli itsessään vaatii antamaan hahmolle etu- ja sukunimen. World of Warcraftissa pelihahmojen nimet taas muistuttavat enemmän käyttäjänimistöä, sillä hahmolle voi antaa vain yhden nimen, jonka on oltava ympäristössään ainutlaatuinen. Hahmot ovat myös klassisia fantasiakirjallisuuden rotuja edustavia (haltioita, örkkejä jne.), joten niiden nimissä suositaan fantasiaelementtejä. Nimen keksimisprosessi kuitenkin on kummassakin pelissä hyvin samankaltainen, sillä pelaajat ottavat nimeä keksiessään huomioon samoja seikkoja. Pelinsisäisiä hahmonnimeen vaikuttavia seikkoja ovat mm. hahmon ulkonäkö, luonne ja rotu, pelinulkoisia seikkoja taas pelaajan omat mielenkiinnonkohteet ja mieliala. Pelihahmojen nimissä myös suositaan samoja kieliä pelistä riippumatta: suomi ja englanti ovat kyselyihin vastanneiden pelaajien eniten käyttämät kielet. Kummankin pelin pelaajat käyttävät nimen keksimisessä apunaan samoja keinoja nimigeneraattoreista nimilistauksiin ja teemanimeämiseen. Nimi on pelaajille tärkeä osa hahmoa, sillä se vaikuttaa siihen, miten pelaaja hahmoon suhtautuu ja millaiseksi pelikokemus muodostuu. World of Warcraftissa nimen ja pelaajan suhde on erityinen, sillä pelihahmon nimestä muodostuu usein pelaajankin kutsumanimi pelissä. Hahmonnimen avulla myös rakennetaan hahmon persoonallisuutta. On siis peli-innon säilyttämisen kannalta tärkeää, että pelaaja valitsee nimen, joka miellyttää häntä.
  • Murtomäki, Eeva ([s. )
  • Rumpunen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielma käsittelee Johan Wegeliuksen postillan antamaa kuvaa kristityn elämästä. Kysymykseen on vastattu suodattamalla Johan Wegeliuksen postillasta sellaiset piirteet, joiden voi katsoa kuvaavan kristityn elämää. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vastaako Wegeliuksen postillan kuvaus kristityn elämästä 1730-luvulla Torniossa ja Lapissa eläneiden ihmisten elämää. Wegeliuksen postillan elämänkuvaa on usein pidetty synkkäsävyisenä, joten yhtenä näkökulmana elämää kuvaaviin piirteisiin on tämänkaltaisen mahdollisen synkkyyden tunnistaminen. Johan Wegeliuksen postillan saarnat olivat todennäköisesti valmistuneet vuoden 1737 aikana. Tätä edeltänyt kirjoitustyö on ollut pitkä, mutta todennäköisesti suurin osa saarnoista on kuitenkin kirjoitettu 1730-luvun aikana. Wegeliukseen itseensä ja suureen osaan postillan ensimmäisistä lukijoista olivat vaikuttaneet isonvihan kauhut, joita oli jouduttu kokemaan vuosina 1713–1721. Isonvihan jälkeen kirkko vahvisti otettaan kansasta muun muassa uusien lainsäädäntöjen avulla, jotka koskivat muun muassa uskonnollisia kokoontumisia. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuonna 1726 annettu konventikkeliplakaatti, joka oli todennäköisesti osaltaan laadittu radikaalipietistisien liikkeiden hallinnoimiseen. Tämänkaltaisen pietistisen herätysliikkeen tiedetään vaikuttaneen myös 1730-luvun Torniossa. Isonvihan jättämät jäljet kirkkoon ja ihmisten uskonnollisuuteen ovatkin paikoin nähtävillä myös postillan saarnoissa. Wegelius esimerkiksi paheksuu niitä henkilöitä, jotka pitävät kotona jumalanpalveluksen pyhäpäivinä sen sijasta, että tulisivat viettämään yhteistä jumalanpalvelusta kirkkoon seurakunnan kanssa. Hyvään kristilliseen elämään ei myöskään kuulu jumalanpalveluksen halveksiminen väärin käyttäytyvien pappien saatikka muiden seurakuntalaisten vuoksi. Wegeliuksen saarnoista on nähtävillä ajatus, että eräät ihmiset saattoivat vieroksua pappeja ja välistä Wegelius tuntuu puolustelevan papiston asemaa. Tämänkaltainen ihmisten halveksunta papistoa kohtaan saattaa olla peräisin isonvihan jälkeisestä herravihasta, joka kohdistui juurikin papistoon. Wegeliuksen postillan antamaa kuva kristityn elämästä voi melko hyvin pitää 1730-luvun Tornion ja Lapin elämänmenoa kuvaavana. Saarnoissaan Wegelius kuvailee esimerkiksi kolmisäätyoppia, synnin monia muotoja, ihmisen elämää seurakunnan jäsenenä, kotihartauksia ja uskonnollisen elämän oikeanlaista muotoa, elämän kiertokulkua ja ihmisen suhdetta luontoon. Eräät Wegeliuksen kuvaamat kristityn elämän piirteet edustavat myös laajempaa, ajalle tyypillistä katsantokantaa, mutta niiden ei voi katsoa olleen täysin ristiriidassa Torniossa tai Lapissa eläneiden ihmisten elämänpiirin kuuluvien asioiden kanssa. Ajatusta postillan synkkäsävyisyydestä voi joiltain osin pitää täysin oikeutettuna. Wegeliuksen postillan saarnat ovat esimerkiksi hyvin syntikeskeisiä ja moniin elämän onnettomuuksiin Wegelius liittää mahdollisuuden siitä, että niiden muodossa Jumala saattaa haluta rangaista syntiä tehneitä. Toisaalta Wegeliuksen postillan saarnoista on löydettävissä myös monia lohduttavia piirteitä. Esimerkiksi Wegeliuksen painotus Jumalan sanan merkityksestä pelastuksen kannalta tärkeimpänä on varmasti lohduttanut muun muassa niitä ihmisiä, jotka asuivat kaukana kirkosta ja papistosta.
  • Jäppinen, Ulla (1961)
  • Rantanen, Tuomas (2015)
    Tässä pro gradu -työssä tutkitaan, miten Charles-Louis de Secondant, baron de Montesquieun muotoilemaa vallanjako-oppia voisi soveltaa nykyisessä mediayhteiskunnassa perinteistä valtiollisen vallan instituutioiden erottelua syvällisemmin. Kysymystä taustoitetaan ensin käymällä läpi klassisten yhteiskuntafilosofien teorioita siitä, millainen yhteiskunta parhaiten tasapainottaa ihmisten itsekkyyden ja yleisen edun näkökulmia ja yhteiskuntaluokkien välisiä jännitteitä. Tätä haastetta voidaan lähestyä esimerkiksi Platonin tapaan tarkasti säädellyn luokkapohjaisen työnjaon kautta, Aristoteleen tapaan valtiomuotoja sekoittamalla ja keskiluokan ehdoilla, Thomas Hobbesin tapaan yksinvaltiutta oikeuttamalla tai John Locken tapaan jakamalla valtiollista vallankäyttöä eri instituutioiden kesken. Näiden ratkaisujen kautta tutkielmassa osoitetaan, että Montesquieun erityismerkitys syntyy siitä, että hän selkeästi yhdistää hallinnollisten instituutioiden erotteluun liittyvän vallanjakonäkökulman todellisten valtapiirien eduntavoitteluun liittyvien pyrkimysten tasapainottamiseen. Montesquieuta seuranneiden Jean-Jacques Rousseaun ja Immanuel Kantin kautta tutkielman huomio kiinnittyy kehitykseen, jotka liittyvät valtakäsityksen muutokseen erityisesti kansalaisuuden alan laajentumisen ja osallisuuden merkityksen vahvistumisen myötä. Samalla alkaa jäsentyä tutkielman toinen keskeinen teema kansalaisyhteiskunnan suhteesta sekä valtiolliseen valtaan että yksityiseen omistukseen. Tällä tiellä päädytään Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ja Karl Marxin kautta Frankfurtin koulukunnan kriittiseen teoriaan ja Jürgen Habermasin teoriaan porvarillisen julkisuuden syntymisestä ja rapautumisesta. Habermasin mukaan Montesquieun aikaan nousussa olleen kauppaporvariston tapa käydä julkista kansalaiskeskustelua muodosti valtion ja kansalaisyhteiskunnan välistä valta-asetelmaa tasapainottavan mielipiteenmuodostuksen alueen. Kuitenkin siirryttäessä myöhäiskapitalismiin tai valtiomonopolikapitalismiin tämä porvarillinen julkisuus ei enää kyennyt toimimaan samansuuntaisena välittäjänä. Habermasin pessimistisen tulkinnan mukaan julkisuuden alueen kontrolli on sittemmin siirtynyt julkisuuden ulkopuolella oleville suuryrityksille, puolueille, työmarkkinajärjestöille ja sosiaalibyrokratialle. Tutkielman kolmantena pääteemana Habermasin julkisuusteorian näkökulmaa laajennetaan etenkin Douglas Kellnerin mediakulttuuriteoriaan tukeutuen. Tämän tarkastelun myötä mediajulkisuuden alueen tulkitaan muodostavan kansalaisyhteiskunnan suunnalta valtiollisen vallan ja keskittyvän yritystalouden intressejä haastavan – mutta samalla monisuuntaisesti toimivan – vuorovaikutussfäärin. Juuri julkisuuden sfäärissä näyttätyvän hegemonisen kamppailun piirissä osoitetaan löytyvän myös rajallisia edellytyksiä Habermasin kuvaamalle vapaalle mielipiteenmuodostukselle. Sen kannalta avainrooleissa tulkitaan olevan Habermasin sivuuttamat kansalaisosallisuutta tukevat journalistiseen ammattiprofessioon sisäistetyt eettiset ihanteet sekä kansalaisvaikuttamiseen kytkeytyvä vastajulkisuuksien perinne. Journalistiprofession ydintä ja kehitystä arvioidaan ajankohtaiseen mediatutkimukseen nojautuen. Kansalaisosallistumisen julkisuussuhteen analyysissä taas tukeudutaan erityisesti Tuomas Ylä-Anttilan tuoreeseen väitöskirjaan. Tutkielman pääväitteeksi kiteytyy ajatus siitä, että habermasilaisittain virittyneessä Montesquieun vallanjako-opin päivityksessä on löydettävissä normatiivinen peruste yhteiskuntajärjestykselle, jossa valtiollis-julkishallinollisen sfäärin, keskittyneiden markkinamahtien hallitseman yksityistalouden sfäärin ja (kansalaisyhteiskunnan sfäärin näkökulmaa tietyltä osaltaan edustavan) mediajulkisuuden sfäärin toisiaan haastavaa ja kontrolloivaa erillisyyttä on tarpeen tehdä läpinäkyväksi, ylläpitää ja edistää. Tutkielman katsotaan antavan tätä kautta myös filosofiset perusteet sellaisen arviointikriteeristön luomiselle, jolla voidaan vertailla demokratian tilaa eri yhteiskuntien välillä ja yhden yhteiskunnan sisällä eri aikoina. Jatkotyön kannalta tutkielma tarjoaisi myös edellytyksiä esimerkiksi journalistien ammatti-identiteettiinsä kuuluvaksi mieltämien valtakäsitysten empiiriseen tutkimukseen. Käsitteellisen selventämisen alueella tutkielma osoittaa, että puhe mediasta neljäntenä valtiomahtina perustuu yhteiskuntafilosofisesti virheelliseen käsitykseen siitä, mitä Montesquieu valtiomahdeillaan tarkoitti.
  • Kumlin, Roy (2000)
    Tutkielma käsittelee kannustinjärjestelmien teoriaa ja tulospalkkauksen käyttöä kannustinjärjestelmänä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin kannustinjärjestelmiä yleisellä tasolla, jonka jälkeen keskitytään yhteen ryhmätason kannustinjärjestelmään, tulospalkkaukseen. Tarkastelu on pääosin mikroteoreettista ja tapahtuu lähinnä yrityksen näkökulmasta katsottuna. Kannustinjärjestelmien käytön teoreettisista syistä eniten painoa annetaan päämies - agentti-teorian esittämille, päämiehen (esim. työnantaja) ja agentin (esim. työntekijä) epäsymmetrisestä informaatiosta johtuville ongelmille: kätketyn toiminnan ongelmalle (moral hazard) ja kätketyn informaation ongelmalle (adverse selection). Tutkielmassa käydään läpi sekä yksilö- että ryhmätason matemaattisia malleja, joilla mm. työelämässä esiintyvä kätketyn toiminnan ongelma pyritään ratkaisemaan. Tutkielman toisessa, tulospalkkausta käsittelevässä osassa pyritään ensin selventämään tulospalkkauksen jossain määrin epäselvää käsitettä ja erottelemaan tulospalkkaus muista, siihen usein sekoitetuista kannustinjärjestelmistä. Tämän jälkeen tarkastellaan, millaisia teoreettisia syitä tulospalkkauksen käytölle on esitetty. Suurimman painoarvon tutkielman tulospalkkausta käsittelevässä osassa saa selonteko siitä, miten hyvin toimiva tulospalkkausjärjestelmä tulisi rakentaa eli millaisia asioita yrityksen tulisi ottaa huomioon järjestelmää suunnitellessa, käyttöön ottaessa ja käyttäessa. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös sitä, millaisia ja miten hyvin toimivia Suomessa käytössä olevat tulospalkkausjärjestelmät empiirisesti ovat. Tutkielman loppupuolella tulospalkkaukseen liittyvää empiriaa käsitellään laajemmin. Tulospalkkauksen käytön kansallisen ja kansainvälisen levinneisyyden lisäksi tarkastellaan sitä, millaiset yritykset käyttävät tulospalkkausta sekä tulospalkkauksen vaikutuksia tuottavuuteen ja yrityksen voittoihin. Kannustinjärjestelmillä todetaan voitavan pienentää mm. työelämässä esiintyvää, päämies - agentti-teorian mukaista kätketyn toiminnan ongelmaa. Työelämässä henkilöstön aikaansaama tulos perustuu usein kuitenkin useamman henkilön väliseen yhteistyöhön tai ainakin yhteistyöllä voidaan päästä parempaan tulokseen kuin henkilöiden yksittäisillä työpanoksilla. Tällöin on pyrittävä kehittämään kannustinjärjestelmiä, jotka luovat suuremmalle työntekijäryhmälle insentiivit toimia työnantajansa hyväksi. Yksi tällainen ryhmäkannustinjärjestelmä, jonka avulla työntekijöitä pyritään ohjaamaan tavoitteelliseen yhteistyöhön on tulospalkkaus. Tulospalkkaus kasvattaa empiiristen tutkimusten mukaan tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu saattaa kuitenkin liittyä tulospalkkauksen käyttöönottoon kertaluonteisesti. Tulospalkkauksella näyttää olevan positiivinen vaikutus myös yritysten voittoihin, mutta tulospalkkauksen myötä usein nousevat työvoimakustannukset saattavat pienentää järjestelmien positiivisia vaikutuksia voittoihin. Tulospalkkauksen käyttö on sekä Suomessa että kansainvälisesti kasvanut varsinkin 1990-luvulla. Osittain kasvua selittävät useassa maassa tehdyt, tulospalkkauksen käyttöä suosivat lait. Ilman järjestelmiä suosivia lakejakin tulospalkkaus näyttäisi kuitenkin tarjoavan yrityksille monenlaisia mahdollisuuksia. Tulospalkkauksen toimivuus voi kuitenkin vaihdella yrityskohtaisesti. Tulospalkkausjärjestelmän suunnitteluun, ylläpitoon ja järjestelmien tarjoamien potentiaalisten mahdollisuuksien kartoittamiseen onkin yrityksissä panostettava voimakkaasti, jotta hyvin toimiva tulospalkkausjärjestelmä olisi mahdollista saavuttaa.