Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8683-8702 of 25619
  • Ahonen, Pasi (2002)
    Kauppapoliittinen päätöksenteko Suomessa on muutosten kohteena. Kaupan vapauttamisen seurauksena kauppapolitiikan on katsottu kytkeytyvän yhä tiiviimmin muihin politiikkoihin, esimerkiksi ympäristön- ja kuluttajansuojeluun. Tämän lisäksi jäsenyys Euroopan unionissa on rajoittanut kansallisen päätöksenteon liikkumavaraa ja muuttanut toimivaltasuhteita sekä päätöksenteon määrämuotoja. Käytännössä muutokset ovat merkinneet yhä useampien julkisen sektorin organisaatioiden ja etujärjestöjen osallistumista kauppapoliittisten asioiden valmisteluun. Tämä on luonut haasteen erilaisten näkemysten yhteensovittamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma pitää sisällään erilaisten etujen välittymistä kuvaavien mallien tarkastelua. Työn empiirisessä osassa Suomessa tapahtuvaa kauppapoliitisten asioiden valmistelua on kuvattu organisaatioiden välisten informaatiosuhteiden näkökulmasta. Näille suhteille rakentuvaa verkostoa on pyritty jäsentämään verkostoanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla keskeisten organisaatioiden edustajia. Tutkimuksessa oli tavoitteena muun muassa selvittää, mitkä toimijat ovat keskeisessä asemassa organisaatioiden välisessä verkostossa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä toimijat ovat tyytyväisiä Suomen kantoihin merkittävissä kauppapoliittisissa kysymyksissä, ja millaisia eturistiriitoja toimijoiden välillä on. Tutkimuksen empiirisen osan tuloksena oli, että keskeisessä asemassa organisaatioiden välisessä verkostossa olivat ulkoasianministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä eräät muut julkisen hallinnon organisaatiot. Keskeisimmissä asemissa olevien etujärjestöjen, lähinnä elinkeinoelämän ja maatalouden tuottajajärjestöjen sekä ammattiyhdistysliikkeen vaikuttaminen julkiseen päätöksentekoon tapahtui pääasiassa näiden keskeisten ministeriöiden välityksellä. Päätöksentekojärjestelmässä havaittiin eniten korporatistisia piirteitä, joita olivat muun muassa julkisen sektorin organisaatioiden ja keskeisten etujärjestöjen vastavuoroinen yhteydenpito ja keskusjärjestöjen korostunut merkitys laajoissa kauppapoliittisissa kysymyksissä.
  • Manninen, Maija (2000)
    Tutkielmani lähtökohtana ovat olleet muutamat strategisesta kauppapolitiikasta kirjoitetut artikkelit, joissa pohditaan eri lähtökohdista kysymystä, voiko kauppapolitiikalla parantaa kotimaan hyvinvointia epätäydellisesti kilpaillussa kansainvälisessä kaupassa. Kysymystä tarkastellaan ensin osittaistasapainon analyysissä, jolloin selvitetään, kuinka vientituilla voi parantaa kotimaan hyvinvointia. Mallin avulla voidaan ratkaista optimaalinen vientituki. Oletuksina on käytetty epätäydellistä kilpailua, homogeenisia tuotteita, ei-laskevia rajakustannuksia ja yritysten Cournot-kilpailua. Kauppapolitiikan pääasiallisena instrumenttina on tarkasteltu vientitukea. Sitten tarkastellaan lähemmin yritysten kilpailuoletusten vaikutuksia. Cournot-oletuksia verrataan Bertrand- ja konsistenttien arvausten oletuksiin. Todetaan, että se kuinka yritykset olettavat kilpailijan reagoivan toimintaansa ja se, kilpaillaanko hinnalla voi määrällä, vaikuttaa tuloksiin. Cournot kilpailussa vientituki voi olla optimaalista politiikkaan, kun taas Bertrand kilpailussa viennin verotus voi lisätä kotimaan hyvinvointia. Yritysten arvausten toistensa reaktioista sen sijaan ollessa ”konsistenttia” havaitaan, että optimaalista kotimaan kannalta onkin vapaakauppa. Myös kotimaisen kulutuksen vaikutusta optimaaliseen kauppapolitiikkaan tarkastellaan. Kotimainen kulutus kasvattaa optimaalista vientituen määrää, kun markkinat ovat integroituneet ja tuki maksetaan kaikille tuoteyksiköille, niin koti- kuin ulkomaillakin kulutetuille. Lisäksi tarkastellaanyritysten lukumäärän vaikutusta optimaaliseen kauppapolitiikkaan. Keskenään kilpailivat kotimaiset yritykset muodostavat toisilleen negatiivisen ulkoisvaikutuksen. Hallitus voi verottamalla vientiä aikaansaada yhteistyötasapainon, jossa kotimaiset yritykset toimivat ryhmänä maksimoidakseen kotimaan kokonaisvoitot. Lopuksi vielä luodaan lyhyt katsaus kahden aktiivisen hallituksen politiikkatasapainoon. Keskeisiä lähteitä: BRANDER, J. - SPENCER, B. (1985): Export Subsidies and International Market Share Rivalry. Journal of International Economics18, 83 -100. EATON, J. - GROSSMAN, G. (1986): Optimal Trade and Industrial Policy under Oligopoly. Quarterly Journal of Economics, 383 - 406. DIXIT, A. (1984): International Trade Policy for Oligopolistic Industries. Supplement 9, 1-16.
  • Koponen, Marjaterttu Kaarina (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle syntyneen työläisyhdyskunnan kiinteitä kauppapalveluja ja alueen kauppiasyrittäjiä vuonna 1900 ja haetaan vastauksia työläisyhdyskunnan kiinteiden kauppapalvelujen määrää ja rakennetta sekä alueen kauppiaskunnan kokoa ja koostumusta, asumis- ja perheoloja ja tuloja koskeviin kysymyksiin. Historiallisen taustan työlle antaa 1800-luvulla käynnistynyt suomalaisen yhteiskunnan modernisoituminen, johon liittyivät niin teollistuminen, liikenneyhteyksien kehittyminen ja kaupungistuminen kuin elinkeinojen harjoittamista rajoittaneiden säädösten purkaminenkin. Tutkittavia ilmiöitä selitetään työssä sekä taloudellisilla että institutionaalisilla tekijöillä. Tutkielman tärkeimmät lähdeaineistot ovat Helsingin väestölaskennan ensiaineisto vuodelta 1900 tutkimusalueen osalta, Helsingin maistraatille jätetyt elinkeinoilmoitukset vuosilta 1880-1900, Helsingin kunnallisverotuksen kantokirjat vuodelta 1900 tutkimusalueen osalta ja Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter ammatti- ja osoitekalenteri. Aikaisemmasta tutkimuksesta työn kannalta keskeisimmät ovat Tapani Maurasen (1985) "Kotimaankaupan rakennemuutos 1860 - 1913", Heikki Wariksen (1932, 1934) "työläisyhdyskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle I ja II, Geoffrey Crossickin ja Heinz-Gerhard Hauptin (1995) "The Petite Bourgeoisie in Europe 1780-1914", John Bensonin (1983) "The Penny Capitalists" sekä John Bensonin ja Gareth Shawn (1992) toimittama artikkelikokoelma "The Evolution of Retail Systems c. 1800 - 1914". Tutkielman keskeiset tulokset voi tiivistää seuraavasti: kiinteät kauppapalvelut kehittyivät työläisyhdyskunnassa sekä määrällisesti että laadullisesti hitaammin kuin pääkaupungissa keskimäärin; alueen kauppiasyrittäjät - joissa naisten osuus oli suhteellisen korkea - ryhtyivät yrittäjiksi varsin vähäisin valmiuksin, yrityistoiminta oli perhekeskeistä, tulot kaupasta köyhässä työläisyhdyskunnassa vaatimattomat ja laajasti harjoitetun velkakaupan takia niihin sisältyi usein luottotappioiden riski. Tämän johdosta alueen kauppiaskunnalla oli usein kauppapuodin ohella muitakin tulonlähteitä. Puodinpitoon työläisyhdyskunnassa yhdistettiin niin muuta pienyrittämistä, palkkatyötä kuin vuokraustakin, lisäksi esiintyi näiden eri yhdistelmiä. Puodinpidon tuottavuudesta alueella kertoo se, että alueen kauppiaskunnan tuloerot muodostuivat kiinteistötuloista ei kaupasta saaduista tuloista. Työläisyhdyskunnan kauppiaskunnan tulohierarkian huipulla olivat kiinteistöjä omistavat, vuokrausta harjoittavat kauppiaat. Työläisyhdyskunnassa kauppiaat huolehtivat - elämälle välttämättömien hyödykkeiden jakelun ohella - "kulutusluottojen" järjestämisestä alueen vähävaraiselle väestölle, he tarjosivat näille asuntoja ja siltä osin kuin kauppapuodin pidossa tai kauppiastalouden hoidossa tarvittiin perheen ulkopuolista työvoimaa, he tarjosivat myös työtilaisuuksia alueen väestölle. Kauppiaat olivat siten monella tavalla tärkeitä ja keskeisiä toimijoita vuosisadan vaihteen työläisyhdyskunnassa.
  • Ruotsalainen, Reetta (Helsingin yliopisto, 2012)
    Objectives: The aim of this study was to examine the relationships between first-year Aalto University School of Business students success in student selection, previous study success, approaches to learning and academic achievement. The purpose of university student selection is to select the best possible students who will succeed in their studies. Many would like to use matriculation examinations more than currently in the student selection process. The question then becomes; does success in previous studies or the success in the student selection actually predict future academic achievement? Previous studies have shown that students approaches to learning are connected to their academic performance. The deep approach to learning is connected to good academic performance, whereas the surface approach to learning is connected to poor academic performance. However, research results concerning business students have been very contradictory. The study first examined which kind of approaches the students used in their learning. Second, it analyzed how success in previous studies and success in student selection are related to students approaches to learning, and third it examined how previous study success, success in student selection and approaches to learning are related to academic performance. Methods: In total 113 first-year Business students participated in the study. The data were collected with OPPI questionnaire, and in addition to which were used students points based on matriculation grades, entrance exam points, grade point average and number of credit units which were received from School of Business student affairs office. PASW statistical software was used to analyze the research material. The research data were analyzed by factor analysis, linear regression analysis, analysis of variance, and independent samples t-test. Results and conclusions: Business students primarily used the deep approach to learning in their studies. Organised studying was also very typical for them. Women used the surface approach to learning more than men and the difference was statistically significant. Conversely, age and educational background were not related to approaches to learning in this study. Also previous study success and success in student selection were not related to approaches to learning. According to regression analysis, previous study success, organised studying, age, gender and success in entrance examinations were the best predictors of academic performance as measured by grade point average. Previous study success, organized studying and gender predicted good academic performance best when academic performance was measured by number of credit units. Previous study success seems to predict future academic performance better than success in student selection, so my research provides support for renewal of student selection to that direction, that matriculation examination will be exploited more than currently in student selection.
  • Leskelä, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2007)
    Työ on tapaustutkimus turkulaisen arkkidiakonin ja tuomiorovastin Paavali Scheelin ja Danzigin porvarin Hans Chonnertin sekä tämän pojan Hans Chonnert nuoremman kaupankäynnistä ja kaupan organisaatiosta. Työn pääasiallisena lähdeaineistona on käytetty Paavali Scheelin kirjekokoelmaa vuosilta 1509–1516. Suomen keskiajan lähteiden joukossa ainutlaatuinen kirjekokoelma mahdollistaa henkilötasolle ulottuvan tarkastelun sekä kaupassa ja henkilöverkostossa ilmenevien muutosten seuraamisen. Kirjekokoelman ohella on käytetty laajasti muita Itämeren piirin editoituja aikalaislähteitä. Aineiston lähiluvulla on hahmoteltu Scheelin ja Chonnertin kauppaverkosto: kaupan kannalta keskeiset henkilösuhteet ja henkilösuhteiden merkitys kaupassa. Verkoston kannalta olennaista on henkilöiden erilaisten roolien erottelu sekä kauppiaan, laivurin, lähetin ja velallisen roolien merkitys kauppaverkostossa. Scheelin ja Chonnertin kauppakontaktit osuvat osittain samalle ajalle Itämerellä 1500-luvun alussa käytyjen sotien kanssa. Tanskan ja Ruotsin unionikiistat sekä Tanskan ja Lyypekin (hansan) väliset kauppakiistat johtivat 1500-luvun alussa monivuotisiin sotiin, joiden yhteisenä piirteenä oli kaapparitoiminta vastustajan rannikoilla ja Itämeren keskeisillä kauppareiteillä. Itämeren kaapparisota muodostaa Scheelin ja Chonnertin kauppaverkoston kontekstin vuosina 1509–1512. Kaapparisodan loppuminen vuonna 1512 mahdollistaa Scheelin ja Chonnertin kauppaverkoston sodan- ja rauhanajan organisaation ja toiminnan vertailun. Scheelin ja Chonnertin kauppaverkoston ytimen muodosti pieni kauppiaiden ydinjoukko, johon kuului Turussa sekä kirkonmiehiä että porvareita. Ydinjoukon toiminta perustui luottamukseen, luottoihin, henkilökohtaisiin ystävyyssuhteisiin ja tiiviiseen informaation vaihtoon kirjeitse tai lähettien välityksellä. Vaikka purjehdus oli kaupankäynnin elinehto, laivureiden rooli kauppaverkostossa oli toissijainen. Sodan loppuminen Itämerellä johti laivureiden täydelliseen vaihtumiseen vuosien 1512–1513 aikana. Kauppaverkoston ydinryhmä sen sijaan säilyi samana, ja sen yhteistoiminta tiivistyi. Laajemmassa kontekstissa tapaustutkimus johtaa kolmeen päätelmään: 1) Paavali Scheelin omissa nimissään käymä kauppa oli normaali osa Turun tuomiokapitulin toimintaa; 2) turkulaiset kirkonmiehet ja porvarit tekivät kaupan saralla pitkälle menevää yhteistyötä, ja heidän kauppaverkostonsa olivat kytköksissä toisiinsa; 3) tanskalaisten monivuotinen kaapparitoiminta ei estänyt kaupankäyntiä Turun ja Danzigin välillä.
  • Helin, Johanna (1999)
    Tutkielmassa tarkastellaan Malin prefektuurissa tapahtuvaa maataloustuotteiden kauppaa, kaupan toimijoita sekä sen historiaa. Erityisesti keskitytään tutkimaan erilaisia markkinoilla toimivia naisia, heidän motiivejaan kaupankäynnille sekä naisten välisiä sosiaalisia suhteita. Tutkimus keskittyy Malin keskuksen päivittäiselle torille sekä viikottaisille markkinoille. Niillä tapahtuvan kauppavaihdon perusteella pyritään luomaan kuva paikallisten perifeeristen markkinoiden toiminnasta. Tutkielma on soveltavaa antropologiaa, mikä perustelee sen pragmaattisen tutkimusotteen. Lähtökohtana on ollut käytännönläheisen tiedon kerääminen paikallisesta kontekstista suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestön toimeksiannosta. Tutkimus kuitenkin yhdistää paikallisen materiaalin nykyantropologisiin keskusteluihin hyödykkeistymisestä ja muutoksesta. Kauppiasammatin todetaan olevan suhteellisen uusi ilmiö Malin ja Fouta Djallonin ylänköalueen historiassa. Markkinat syntyivät vasta kolonisaation luoman kysynnän ja rahatalouden myötä. Hyödykkeistyminen on sen jälkeen vaikuttanut alueen sosiaalisen rakenteen ja sukupuolten välisen työnjaon muutoksiin. Myös nykyisessä kaupassa toimii erilaisia ryhmiä, jotka ovat eritavoin hyödykkeistyneitä ja integroituneita markkinoihin. Tutkimus painottaa hyödykkeistymisen olevan osittainen ja paikallinen prosessi, jota on vaikea arvioida. Näin se sanoutuu irti vanhoista teleologisista ja dualistisista teorioista, jotka liittävät muutoksen modernisaatioon, kapitalismiin, markkinatalouden kehitykseen jne. Muutoksella ei tutkimuksessa katsota olevan tiettyä suuntaa tai moraalista sisältöä. Tämän voi nähdä paikallisen yhteisön neutraalista suhtautumisesta rahaan ja sillä tapahtuvaan hyödykevaihtoon sekä akkumulaatioon. Tutkimuksessa analysoidaan myös yhteisön sosiaalista taloutta: seremonioita, lahjavaihtoa, varallisuuden määritelmiä ja hyvän elämän malleja. Seremonioilla on yhteisössä tärkeä rooli sosiaalisten suhteiden luojana ja säilyttäjänä. Siksi niihin osallistuminen on vastavuoroista ja sanktioitua. Paikallisen kontekstin niukkuus ja köyhyys osoittautuvatkin suhteellisiksi asioiksi, kun niitä tarkastelee laajemmasta perspektiivistä. Vähästäkin riittää tarpeen tullen jaettavaksi. Paikalliset torikauppiasnaiset sekä kiertävät kauppiasnaiset ovat Malissa järjestäytyneet yhdeksi ryhmäksi, joka harjoittaa sekä epävirallista eli sosiaalista että virallista eli ammatillista yhteistyötä. Tutkimus keskittyy kuvaamaan näiden eroja ja muutoksia sekä naisten keskinäisiä konflikteja. Ne antavat aineksia arvioida muutoksen mahdollista moraalista sisältää ja yksilöllistävää vaikutusta. Tutkielma päätyy sekä teoreettisiin että metodologisiin päätelmiin, joissa korostetaan muutoksen paikallisuutta ja ambivalenttia luonnetta. Toisaalta talousantropologiaan kaivataan uusia lähestymistapoja, jotka helpottaisivat käytännön ja merkitysten tutkimusta yhtenä saumattomana kokonaisuutena.
  • Korhonen, Alli ((Enn)
  • Takala, Pyry (2014)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan avaintoimijoiden käsityksiä Helsingin seudun ruuhkamaksun oikeudenmukaisuudesta. Euroopan unionin linjausten mukaan liikenteen hinnoittelussa pitäisi käyttää aiempaa enemmän käyttäjä maksaa -periaatetta. Kaupunkiseutujen autoilijoille tarkoitettu ruuhkamaksu on yksi esimerkki käyttäjä maksaa -periaatteesta, mutta Suomessa tienkäyttömaksuja ei ole. Ruuhkamaksuja pidetäänkin laajasti epäsuosittuna ja epäoikeudenmukaisena tapana ohjata tieliikennettä. Tämän tutkielman tavoitteena on syventää keskustelua ruuhkamaksujen oikeudenmukaisuudesta, yhdistää erilaiset oikeudenmukaisuuskäsitykset osaksi laajempia diskursseja ja esittää suosituksia jatkosuunnittelua varten. Tutkielma on tehty liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiantona. Poliittisia päätöksiä muotoillaan yhä enemmän erilaisissa hallinnon rajat ylittävissä toimijaverkostoissa. Diskursseihin perustuva policy-analyysi on tutkimusta, jossa tarkastellaan sitä, miten arvot ja ideat elävät instituutioissa. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, millaiset diskurssit hallitsevat keskustelua pääkaupunkiseudun ruuhkamaksusta ja millaisia toimijakoalitioita näiden diskurssien varaan rakentuu. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kahden policy-analyysin piiriin kuuluvan lähestymistavan varaan: kriittisen kehysanalyysin sekä diskurssikoalitionäkökulman. Aineistona on käytetty keskeisten kunnanvaltuutettujen haastatteluja sekä liikenne- ja viestintäministeriön vuoden 2009 ruuhkamaksuselvityksestä annettuja lausuntoja. Näistä toimijoista on ryhmitelty koalitioita sen mukaan, miten diskurssit näkyvät niiden lausunnoissa. Aineiston perusteella ruuhkamaksukeskustelusta erottuu kolme hallitsevaa diskurssia: puutteellisuusdiskurssi, tasa-arvodiskurssi ja kokonaisuusdiskurssi. Puutteellisuusdiskurssissa keskeistä on epäluulo poliittisia päättäjiä kohtaan sekä siihen, onko ruuhkamaksuista olemassa tarpeeksi asiantuntijatietoa. Myös todellisen ruuhkaongelman olemassaolo asetetaan kyseenalaiseksi. Tasa-arvodiskurssi liittyy tyypillisesti keskusteluun ruuhkamaksuista saatavien tulojen käyttökohteista. Diskurssi jakaantuu kahteen erilliseen kehystämiskoalitioon. Ensimmäisessä koalitiossa huomio on siinä, kohdellaanko samassa asemassa olevia ryhmiä tasa-arvoisesti. Toisessa koalitiossa sen sijaan yksityisautoilun suhde muihin liikkumismuotoihin nähdään vääristyneeksi. Kokonaisuusdiskurssissa keskeistä on se, että ruuhkamaksu nähdään osana laajempaa kokonaisuutta. Myös kokonaisuusdiskurssi jakaantuu kahteen kehystämiskoalitioon. Ensimmäisessä koalitiossa ruuhkamaksu nähdään osana laajaa yhteiskuntapolitiikkaa ja teknologista edistyksellisyyttä. Toisessa koalitiossa puolestaan keskeistä on ruuhkamaksun helppokäyttöisyys ja poliittisen läpimenon mahdollisuus. Huoli ruuhkamaksun vaikutuksista elinkeinoelämään nousee esille kaikissa diskursseissa. Puutteellisuusdiskurssi tulee ilmi pääasiassa ruuhkamaksuun kriittisesti suhtautuvien toimijoiden näkemyksissä. Diskurssin perusteella luottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmään on pyrittävä kasvattamaan. On myös syytä lisätä keskustelua siitä, onko ruuhkamaksukysymys mahdollista ratkaista vain asiantuntijatiedon perusteella. Tasa-arvodiskurssin ensimmäinen koalitio koostuu niin ruuhkamaksun puolustajista kuin sen kriitikoistakin. Koalition näkemysten perusteella ruuhkamaksun mahdolliset myönteiset vaikutukset eivät nouse keskustelussa merkittävästi esiin. Tasa-arvodiskurssin toinen koalitio koostuu pääasiassa ruuhkamaksun puolustajista, ja sen perusteella jatkossa tarvitaan lisäkeskustelua siitä, mikä on ruuhkamaksujärjestelmän tavoitteiden tärkeysjärjestys. Kokonaisuusdiskurssin ensimmäisen koalition toimijat ovat kriittisiä ruuhkamaksuja kohtaan. Niiden lausuntojen perusteella on syytä pohtia, paljonko tarvitaan tietoa ruuhkamaksun vaikutuksista liikennejärjestelmän ulkopuoliseen yhteiskuntaan, ennen kuin järjestelmä on mahdollista ottaa käyttöön. Kokonaisuusdiskurssin toinen koalitio koostuu pääasiassa ruuhkamaksun puolustajista. Koalition näkemysten perusteella jatkovalmistelussa on tärkeää linjata, onko ruuhkamaksujärjestelmän oltava ensisijaisesti mahdollisimman aukoton vai helppokäyttöinen.
  • Mattila, Timo (2000)
    Tässä työssä tarkastellaan, minkälaisia ongelmia ensimmäisen maailmansodan syttymisen aiheuttama polttoaineen tuonnin katkeaminen ja siirtyminen polttopuun käyttöön Helsingille ja sen asukkaille aiheutti ja miten niistä selvittiin. Ajallisesti työssä liikutaan autonomian ajan viimeisissä vuosissa. Tutkimuksen kohteena on ajanjakso, joka ulottuu Venäjän ja Saksan sodanjulistuksesta kansalaissodan loppuun. Tarkastelun pääpaino on kolmessa ensimmäisessä sotatalvessa, jolloin polttoaineongelmat olivat suurimmillaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Helsingin energiahuolto organisoitiin ja miten se muuttui sodan aikana. Tutkimuksessa on lisäksi tarkoitus selvittää, miksi polttopuupula syntyi ja missä määrin halot joutuivat säännöstelyn alaiseksi. Tarkastelun kohteena on myös se, miten kaupungin asukkaat suhtautuivat energiapulaan ja viranomaisten toimintaan sen ratkaisussa. Tärkeimpinä lähteinä tässä opinnäytetyössä ovat Helsingin Kaupunginarkistossa olevat kaupunginhallinnon pöytäkirjat ja muut asiakirjat. Sanoma- ja aikakauslehdistä etsittiin tietoja erityisesti siitä, miten energiapula vaikutti tavallisen kaupunkilaisen elämään. Varsinaista tutkimusaineistoa aiheesta on niukasti. Eri tilastojulkaisuista ja tutkimuskirjallisuudesta saatiin opinnäytetyölle välttämätöntä taustatietoa. Työssä havaitaan, että Helsingin kunnallishallinto ei sodan aikana onnistunut kaupungin energiahuollon ylläpitämisessä. Kaupunkilaiset saivat kolmena peräkkäisenä talvena kärsiä hintavista haloista, ja ajoittain kaupunkilaiset hytisivät kodeissaan kokonaan ilman polttopuuta. Asukkaat joutuivat jonottamaan polttopuuta kaupungin halkotarhoista. Tunnelma jonoissa oli alituiseen kireä, tappelut yleisiä ja tilanne välillä sekasortoinen. Tutkimuksessa osoitetaan, että tuontipolttoaineiden saatavuuden tyrehtyminen nosti polttopuun kysyntää Suomessa ja Pietarissa voimakkaasti. Kautta- ja sotilaskuljetusten vuoksi melkoisesti lisääntyneen rautatieliikenteen kalustokapasiteetti ei riittänyt suurimittaiseen halkojen kuljetukseen. Polttopuun hankkiminen valtakunnan pääkaupungin Pietarin sekä Venäjän armeijan kuljetustarpeiden tyydyttäminen ohittivat Helsingin tarpeet. Tämän vuoksi halkojen hankinta ja kuljetus Helsinkiin oli erittäin vaikeaa. Helsingin hyväntahtoinen kaupunginhallinto pyrki ratkaisemaan polttoaineongelmaa ryhtymällä itse hankkimaan halkoja kaupungin laitoksille ja kaupunkilaisille. Kunnallishallinto oli haluton ottamaan kokonaisvastuuta kaupungin halkohuollosta, vaikka osa kaupunkilaisista, etenkin Helsingin työväestö, ja ajoittain myös senaatti sitä vaati. Syyksi Helsingin kaupunginvaltuusto ilmoitti, että se ei halunnut tuhota vapaaseen yritteliäisyyteen perustuvaa yksityistä halkokauppaa. Sodan kestäessä yksityinen halkokauppa kuihtui ja kaupunginhallinnon perustelut alkoivat kuulostaa yhä ontommilta. Kolmannen ongelmatalven jälkeen turhautunut halkohallinto ilmoitti lopettavansa halkojen hankinnan yksityisille helsinkiläisille ja ainoastaan ulkoisen tilanteen muuttuminen esti katastrofin neljäntenä talvena.
  • Karjalainen, Marketta (2005)
    Tutkimuksen aiheena ovat kaupunginosasivut yhteisönsä ja ympäristönsä esittäjinä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää verkkovälitteisen paikallisjulkisuuden tilaa, kehitellä verkon sisällönanalyysin menetelmiä ja arvioida miten Internet soveltuu perinteisen yhdistystoiminnan käyttöön. Tutkimusmenetelmänä on kaupunginosayhdistysten verkkoviestinnän esitystapojen määrällinen, laadullinen ja tekninen analyysi. Tutkimusaineistona on käytetty Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton Helkan jäsenyhdistysten kotisivuja. Kotisivun genreä on tarkasteltu muun muassa Jay David Bolterin, Daniel Chandlerin ja Susanna Paasosen teksteihin viitaten. Kotisivujen toimintojen ja sisältöjen analyysissä pääasiallisena viitekehyksenä on identiteetti. Kaupunginosan kotisivu jatkaa sekä paperiviestinnän - erityisesti paikallislehden, jäsenkirjeen ja tiedotteen - perinnettä ja vertautuu liikkuvan kuvan käytössä myös television ja elokuvan lajityyppeihin. Kotisivujen kuvat liittyvät sekä historiallisen, journalistisen että perhevalokuvan perinteeseen. Kotisivuilla vallitseva yhteisöllinen me-henki vertautuu perinteiseen kansalliseen identiteetti. Kaupunginosayhdistysten sivut ovat yleensä hyvin staattisia eivätkä hyödynnä laajasti kotisivun lajityypille ominaista monipuolisuutta ja muuntautumiskykyisyyttä. Internet soveltuu kuitenkin hyvin yhteisöllisen paikallisidentiteetin rakentamiseen ja vaalimiseen. Kunkin kaupunginosan oma, paikan luonteesta monisyisesti muodostuva identiteetti näkyy kotisivulla eri tavoin. Kukin kaupunginosa rakentaa kotisivulleen omin tyylikeinoin omaa tarinaansa. Tutkittujen kaupunginosasivujen sisällössä korostuvat identiteetin rakentaminen ja paikallinen tiedonvälitys. Asukkaat asettuvat kotisivujen avulla entistä näkyvämmin osaksi Helsinkiä, mutta varsinainen vuoropuhelu päättäjien kanssa ei toteudu. Internetin soveltuu kätevästi moniin tietoyhteiskunnan ruohonjuuritason arkisiin käytännön toimiin, mutta ei yleensä suoraan avaa asukkaille ja yhdistyksille pääsyä tiedon todelliselle valtatielle. Verkko ei yleensä korvaa perinteistä asukas- ja yhdistystoimintaa, vaan täydentää sitä. Oman kotisivun merkitys on tiedostettu jo varsin laajalti ja yhdistykset ovat perustaneet omia www-sivuja, mutta moni on jäänyt keskeneräiseksi tai kokonaan pois käytöstä. Jo OSKU-, Mansetori- ja Kotikatu-kokeiluissa ideoitujen yksittäisten yhdistysten ylläpitämien kaupunginosan kotisivujen rinnalle on kehittynyt nopeasti yleistyvä kaupunginosan toimijoiden yhteinen alueportaali. Tulevaisuudessa Internet on yhä tärkeämpi vuorovaikutuksen, identiteetin luomisen ja imagon rakentamisen apuväline aktiivisten kaupunginosien asukkaille.
  • Schönach, Paula (Helsingin yliopisto, 2008)
    The smoke and fumes of the city: Air protection in Helsinki from 1945 to 1982 This dissertation examines air pollution and air protection in post-war Helsinki. The period studied ends in 1982 when the Air Protection Act entered into force, thus institutionalising air protection in Finland as a socially governed environmental matter. The dissertation is based on the research traditions of environmental politics and urban environmental history. The development of air protection is approached from the perspectives of politicisation and institutionalisation. The dissertation also investigates how air pollution grew into a social issue and presents various discursive ways of analysing air pollution and protection. The primary research material consists of municipal documents and newspapers, while supplementary material includes journal articles and interviews. The event history of air protection is described through an analysis of the material, including source criticism. The social ways of dealing with air pollution and the emergence of air protection are analysed in the light of case-specific air quality disputes from both factual and discursive perspectives. This approach enables the contextualisation of the development of air protection as part of the local history of post-war Helsinki. The dissertation presents the major sources of air pollution in Helsinki and describes the deterioration of air quality in a society which emphasised the primacy of economic prosperity. The air issue emerged during the 1950s in neighbourhood disputes and was exacerbated into a larger problem in the late 1960s. Concurrent to the formation of the field of environmental protection in Finland, an air protection organisation was established in the 1970s in Helsinki. As a result, air protection became a regular part of municipal government. Air protection in Helsinki developed from small-scale policies focused on individual cases into a large, institutionalised air protection system managed by experts. The dissertation research material gave rise to the following major research themes: the economic dimension of the air issue, the role of science in the formation of the environmental problem, and the establishment of norms for acceptable air quality and reasonable limits to air pollution in the urban environment. The paper also discusses the inequitable distribution of the negative effects of air pollution between the residents of different districts. The dissertation concludes that air protection in Helsinki became a local success story although it was long marred by inefficiency and partial failure.
  • Nousiainen, Timo (2004)
    Tutkimuksessa selvitetään strategian tekemisen prosessia kaupungin yhteisstrategioiden muodostamisessa. Tutkimuskohteena ovat Helsingin kaupungin strategiaprosessit valtuustokausilla 1997–2000 ja 2001–2004. Tutkimustehtävänä on tiedon hankinta julkisen sektorin strategisista johtamiskäytännöistä strategiaprosessissa. Tehtävää lähestytään neljästä näkökulmasta tutkimuskysymyksillä, jotka ovat 1) Minkälainen on strategiaprosessin ulkoinen olemus? 2) Mitä prosessista syntyneet yhteisstrategiat sisältävät? 3) Miten viranomaisten ja poliitikkojen roolijaot ilmenevät prosessissa? 4) Miten yhteisstrategiat liittyvät kaupungin johtamisjärjestelmään? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on strategisen johtamisen teoria. Tutkimuksessa muodostettiin strategiaprosessille teoreettinen viitekehys kuvaamalla erilaisia strategisen johtamisen koulukuntia ja näkökulmia. Tutkimusaineisto koostuu 11 prosessiin osallistuneen virkamiehen tai luottamushenkilön puolistrukturoidusta teemahaastattelusta sekä strategia-asiakirjoista ja prosessiin liittyvistä esityslistoista ja muistioista. Tutkimuksessa kuvaillaan strategiaprosessin eteneminen kokonaisuudessaan painottaen strategian muodostamista. Prosessin vaiheittaisen tarkastelun avulla selvitetään, mistä ja miten asiat nousevat strategiaan. Samalla tutkitaan mitä ja minkälaista strategisen ajattelun näkökulmaa prosessissa painotettiin. Lisäksi selvitetään itse strategian sisältöä ja merkitystä: minkälaisia asioita yhteisstrategioihin nostetaan, mistä ne sisällöllisesti tulevat ja mitä ne heijastavat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös viranomaisten ja luottamushenkilöiden välistä vallanjakoa ja rooleja prosessissa. Lopuksi pohditaan yhteisstrategioiden merkitystä kaupungin johtamisjärjestelmässä. Strategiaprosessista esille nousevat selvät erilliset vaiheet, jotka vastaavat ulkoisesti strategiateorioissa esiteltyjä prosesseja. Sisällöltään vaiheet painottuvat prosessin alkuosaan, jossa strategia saa sisältönsä virkamiesten rajauksen pohjalta. Yhteisstrategioihin nousevat koko kaupunki-organisaation kohtaamat haasteet toimintaympäristössään. Sen sijaan niissä ei määritellä kaupungin ydintehtäviä. Kaupungin suunnittelijoiden rooli painottuu yhteisstrategioiden sisällön muodostuksessa. Luottamushenkilöillä on mahdollisuus vaikuttaa strategioihin prosessin perustavaiheissa kaupunginhallituksen, valtuuston puheenjohtajiston sekä ryhmien puheenjohtajien kautta. Yksittäisillä valtuutetuilla on mahdollisuus vaikuttaa strategiaan strategiaseminaareissa. Luottamushenkilöiden vaikutus strategiaan on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Tähän on vaikuttanut se, että strategioiden agenda on jo luottamushenkilöille tullessaan valmiina. Yhteisstrategioiden merkitys kaupungin johtamisjärjestelmässä on lähinnä ohjaava. Hallinnonalat ottavat omissa suunnitelmissaan huomioon niitä itseään koskevat strategiat. Yhteisstrategioiden valmistelun tarkoituksena on viestiä kaupunginhallinnolle johdon kulloinkin tärkeinä pitämät haasteet ja suunnata eri yksiköiden ponnistelut niihin vastaamiseen.
  • Villanen, Sampo (2004)
    Tutkimuksessa pyritään kehittämään kaupunkisosiologista tilanteoreettista käsitteistöä etnografisen aineiston analyysin avulla. Tutkimustehtäviä on kaksi. Kaupungin ulkotilojen käyttöä ja merkitystä pyritään kuvaamaan Helsingissä vuonna 2002 järjestetyissä mielenosoituksissa. Samalla pyritään sisällyttämään julkinen kaupunkitila sosiologiseen analyysiin. Tätä varten kokeillaan kahta tutkimusasetelmaan soveltuvaa tutkimusteoriaa. Tutkimuksen etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista 15 mielenosoituksessa ja niiden suunnittelu-, valmistelu- ja harjoitustilanteissa, 8:sta mielenosoitusten järjestäjien teemahaastattelusta sekä 12:sta poliisin lyhyestä puhelinhaastattelusta. Sivuaineistoina on poliisin mielenosoituksista keräämää tilastoa, lehtiartikkeleita, valokuvia, mielenosoitusten järjestäjien tiedotteita ja sähköpostikeskusteluja. Tekstuaalisessa muodossa olevaa pääaineistoa on analysoitu kriittisen lähiluvun ja tekstianalyysin keinoin. Mielenosoituksia analysoidaan lähinnä de Certeaun kulttuurin polemologisen analyysin sekä Lefebvren tilan tuotannon teorian avulla. Helsingin keskustan alueella järjestetään reilut sata mielenosoitusta vuodessa. Tutkimuksessa jaetaan mielenosoitukset lainmukaisiin mielenosoituksiin ja kansalaistottelemattomuusmielenosoituksiin. Erottelu osoittautuu toimivaksi sosiaalis-tilallisessa analyysissä. Poliisin ja mielenosoittajien välisen valtasuhteen osoitetaan olevan sidoksissa kokoontumislain avulla tuotettavaan mielenosoituksen ajalliseen ja tilalliseen järjestykseen.. Lainmukaisissa mielenosoituksissa täytetään kokoontumislain velvoitteet ennakkoilmoituksen tekemisestä poliisille, ja sen kanssa tehdään usein pitkällekin menevää yhteistyötä. Kansalaistottelemattomuusmielenosoituksissa lain edellyttämää ennakkoilmoitusta ei tehdä. De Certeaun taktiikan ja strategian käsitteiden avulla osoitetaan, että tästä seuraava poliisin alentunut kyky määrittää ja määrätä mielenosoittajien sijoittumista kaupunkitilaan vaikuttaa selvästi poliisin ja mielenosoittajien väliseen valta-asetelmaan ja mielenosoituksen tapahtumiin. De Certeaun käsitteiden avulla ei kuitenkaan kyetä analysoimaan kaikkia mielenosoitusten valtasuhteita. Tutkimuksessa osoitetaan ajan ja tilan olevan sosiaalisessa todellisuudessa ainoastaan analyyttisesti toisistaan erotettavia kategorioita. Toimijoita tai toimintaa ei voi sitoa niihin de Certeaun tavoin, vaan tilan sosiologia vaatii yksinkertaisen ajan ja tilan dualismin ylittävää teoriaa. Lefebvren tilan dialektiikan avulla mielenosoitusten suhdetta kaupunkitilaan voidaan avata tehokkaammin. Teorian avulla tehdään näkyviksi mielenosoittajien tavoittelemia ainutlaatuisia ja vahvasti symbolisia fyysiseen tilaan liittyviä tilanteita, jotka läsnäolijoille ilmenevät ennakoimattomuuden ja siitä seuraavan tilanteen avoimuuden kautta. Tutkimus osoittaa, kuinka nämä representaation tilat ovat mielenosoituksissa vuorovaikutuksessa tilallisten käytäntöjen eli rutiininomaisen toiminnan sekä tilan representaatioiden eli tiettyyn tilaan ja sitä koskevaan toimintaan liittyvien yleisten käsitysten kanssa. Näiden kolmen sosiaalisen tilan elementin avaaminen tekee näkyväksi, kuinka kaupungin ulkotiloja tuotetaan mielenosoituksissa. Tutkimuksen päätuloksina voi pitää ainakin Helsingin mielenosoitusten etnografista kuvausta tilallisesta näkökulmasta sekä sen osoittamista, että mielenosoitusten tilallinen sosiologinen analyysi edellyttää ajan ja tilan dualismin ylittävää teoriaa.
  • Buss, Mia (2014)
    EU:n ilmasto- ja energiastrategian direktiivit velvoittavat uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä vuoteen 2020 mennessä. Tämän ja todennäköisesti kohoavan energian hinnan johdosta geotermisen energian käyttö Suomessa on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun vuoden 2000 jälkeen. Geoterminen energia on lämmitys- ja viilennysenergiaa, jota saadaan kallioperästä, maan pintakerroksista, vesistöistä ja vesistöjen pintasedimenteistä. Tässä työssä on tutkittu geotermisen energian hyödyntämispotentiaalia, erityisesti maaperän pohjaveden hyödyntämistä lämmitys- ja viilennysenergiana kahdella esimerkki kaupunkialueella Suomessa. Tutkimuksen lähtöoletuksena on että kaupungistuminen ja siitä johtuva lämpösaarekeilmiö lämmittää pohjavettä. Tässä työssä tutkimuskohteina ovat Lohja ja Turku. Kaupunkien pohjavesien lämpötiloja seurattiin 5,5 kuukauden ajan yhteensä kahdeksasta eri pohjavesiputkesta. Kaksi pohjavesiputkista on luonnontilaisia ja ne sijaitsevat kaupunkien ulkoreunoilla. Luonnontilaisten pohjavesiputkien lämpötiloja käytettiin vertailuaineistona kaupunkialueella sijaitseville. Pohjavesiputkiin asennettiin yhteensä 58 kappaletta Thermochron dataloggereita ja ne mittasivat pohjaveden lämpötiloja kahden tunnin välein eri syvyyksiltä. Tämän lisäksi molemmissa kaupungeissa oli yhdet Thermochron dataloggerit, jotka mittasivat ulkolämpötiloja. Täysin samankaltaista tutkimusta ei ole aiemmin suoritettu Suomessa, joten ei ollut varmuutta kuinka hyvin Thermochron Dataloggerit toimivat pohjavesiputkissa veden jatkuvaan lämpötilamittaukseen. Tämän johdosta dataloggerien toimivuus tarkistettiin noin kuukauden välein ja samalla siihen asti kerääntyneet lämpötilatulokset tallennettiin. Pohjaveden lämpötilatuloksista laadittiin syvyysprofiileita, joiden avulla laskettiin mahdollista pohjaveden energiapotentiaalia. Lämpötilatulokset osoittivat että kaupunkialueilla sijaitseva pohjavesi oli lämpimämpää kuin luonnontilainen. Luonnontilaisten pohjavesien lämpötilat vaihtelivat +5,5 – 6,5 °C ja kaupunkipohjavedet +7 – 13 °C asteen välillä. Lämpötilatuloksissa näkyi myös selvä viive pohjaveden lämpötiloissa verrattuna ilman lämpötilatuloksiin. Ilman lämpötilat laskivat melko tasaisesti heinäkuun + 18,5 °C joulukuun + 0,5 °C asteeseen ja pohjavesien lämpötilat olivat korkeimmillaan vasta loka- marraskuussa. Thermochron dataloggerit toimimivat pohjavesiputkissa vaihtelevasti. Ne eivät oletusten mukaisesti kestäneet tarpeeksi hyvin vettä, eikä pohjavesiputkessa olevaa painetta. Osa dataloggereista hajosi kesken tutkimuksen, minkä takia lämpötilatuloksia jouduttiin osittain interpoloimaan. Pohjaveden tarkempaa hyödyntämispotentiaalia varten kannattaisi lämpötiloja seurata kauemmin kuin mitä tämän työn aikana oli mahdollista (5,5 kuukautta), koska silloin tuloksia olisi kaikilta vuodenajoilta. Tästä huolimatta pohjaveden hyödyntäminen paikallisesti näyttäisi olevan hyvinkin kannattavaa.