Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8723-8742 of 24544
  • Metsä, Helen (Helsingin yliopisto, 2012)
    Orientti eli Itä ja itämaisuus ovat jo kauan kiehtoneet eksoottisuudellaan länsimaalaisia eri alojen taiteilijoita. Tätä useimmiten mielikuviin perustunutta viehätystä itämaisuuteen kutsutaan myös orientalismiksi. Tässä pro gradussa tutkitaan orientalismia eli itämaista eksotiikkaa suomalaisen säveltäjän Sulho Rannan (1901 1960) 1920-luvun yksinlaulutuotannossa. Tutkielmassa tarkastellaan myös yleisemmin orientalismia suomalaisissa taiteissa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta 1900-luvun alkuvuosikymmenille painottuen erityisesti taidemusiikkiin. Tutkimuksessa halutaan selvittää, mitä kautta itämaiset piirteet tulivat suomalaiseen taidemusiikkiin ja mitä orientalismi suomalaisen taidemusiikin yhteydessä tarkoittaa. Rannan teosten analysoinnin myötä esitellään tarkemmin itämaisen eksotiikan ilmenemistä sävellyksissä, muotoillaan Rannan säveltäjäkuvaa ja pohditaan itämaisen eksotiikan vaikutusta Rannan sävellysuraan. Orientalismin käsite on vanha, mutta sitä määrittelee kattavasti vasta Edward Said pioneeriteoksessaan Orientalism. Western Conceptions of the Orient (1978), jonka imperialismiin ja kolonialismiin nojaavaa teoriaa on myös kritisoitu. Orientalismin kulta-ajaksi mielletään länsimaisessa taidemusiikissa 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku. 1900-luvun alussa itämaiset vaikutteet alkoivat kulkeutua myös Suomeen. Keskeinen suomalaisille taiteilijoille itämaisia vaikutteita tarjonnut paikka on mitä luultavimmin ollut Ranska ja erityisesti Pariisi. Moni länsimaisen taidemusiikin säveltäjä on tehnyt kokeiluja itämaisilla vaikutteilla. Useiden säveltäjien kokeilut ulottuvat kuitenkin vain muutamiin teoksiin; näin on myös useilla suomalaisilla säveltäjillä. 1900-luvun alun suomalaisesta säveltäjäsukupolvesta tekee poikkeuksen Sulho Ranta, jonka tuotanto sisältää aikalaisiin verrattuna useita itämaiseen eksotiikkaan viittaavia teoksia. Paitsi teosten poikkeuksellisen runsas määrä myös niiden monipuolinen itämainen aiheisto tekee Rannan tuotannon tutkimisesta hyvin mielenkiintoista. Rannan kimmokkeet itämaiseen eksotiikkaan ovat mitä luultavimmin tulleet kirjallisen perinteen kautta, sillä Rannan yhteydet muun muassa nykyaikaa ja romanttista eksotiikkaa ihannoineeseen nuorten kirjailijoiden Tulenkantajat-ryhmään olivat tiiviit. Jotta suomalaisen taidemusiikin orientalismista voitaisiin muodostaa mahdollisimman laaja kuva, esitellään tutkielmassa Rannan teosten ohella esimerkkejä myös aikalaissäveltäjien itämaista eksotiikkaa sisältävistä teoksista. Tutkielmassa osoitetaan, että suomalaisen taidemusiikin orientalismi liittyy kiinteästi länsimaisen taidemusiikin orientalismin perinteeseen. Suomalaisen orientalismin luomiseen osallistuivat kaikki taiteen alat, ja erityisesti musiikin ja kirjallisuuden välillä on havaittavissa vuorovaikutusta muun muassa Sulho Rannan ja Tulenkantajat-kirjailijaryhmän kesken. Suomalaisen orientalismin tutkimuksella saadaan lisää tietoa Suomen musiikin historiasta, ja sillä voidaan myös selvittää edelleen suomalaisen identiteetin muodostumista sekä Suomen asemaa vuosisadan vaihteen Euroopassa. Tutkituista Rannan 1920-luvun yksilauluteoksista on kaikista löydettävissä itämaisen eksotiikan piirteitä, jotka tukevat teosten liittämistä länsimaisen orientalismin perinteeseen. Yksinlauluteosten monipuolinen tyyli ja aiheisto osoittavat Rannan perehtyneen itämaisuuteen laajalti; samaa osoittavat myös Rannan kirjoitukset. Rannan kiinnostus itämaiseen eksotiikkaan jatkui myös 1920-luvun jälkeen useamman vuosikymmenen ajan mikä osoittaa, ettei orientalismi ollut Rannalle vain ohimenevä nuoruuden hairahdus, vaan pysyvämpi kiinnostuksen kohde.
  • Tupakka, Juho (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkielma käsittelee kiinan kielen automaattista käsittelyä ja kieliteknologiaa. Kieliteknologian osa-alueista keskitytään kiinan kielelle tyypilliseen sanarajatunnistus- eli segmentointiongelmaan, joka kumpuaa kiinan kielen kirjoitusjärjestelmän erityispiirteistä. Tutkielma on aihepiiriä esittelevä pilottitutkimus, jonka tarkoitettu lukijaryhmä on kiinan kieliteknologisesta tutkimuksesta kiinnostuneet opiskelijat ja tutkijat. Lähdemateriaali koostuu englannin- ja kiinankielisestä kirjallisuudesta, lähinnä konferenssiartikkeleista. Tutkielma esittelee kiinan kirjoitusjärjestelmää automaattisen käsittelyn näkökulmasta, käsittelee perinteisten ja yksinkertaistettujen merkkien eroja, merkkikoodauksia sekä erilaisia lähestymistapoja käyttäviä syöttöjärjestelmiä. Kirjoitusjärjestelmän esittely tarjoaa esitietoja kielen rakenteen ymmärtämiseksi sekä rakentaa pohjaa sanarajatunnistusta käsitteleviä osuuksia varten. Sanarajatunnistus- eli segmentointiongelma johtuu kiinan kirjoitusjärjestelmästä, jossa sanojen välejä ei merkitä välilyönneillä. Kielen kieliteknologista käsittelyä varten sanojen rajat tulee kuitenkin selvittää. Sanarajatunnistusjärjestelmät ovat tietokoneohjelmia, jotka etsivät ja merkitsevät nämä rajat automaattisesti. Tehtävä ei kuitenkaan ole yksinkertainen kielen monitulkintaisuuksien ja ns. tuntemattomien sanojen vuoksi. Joissain tilanteissa ei ole olemassa yksiselitteisen oikeaa segmentointia. Tutkielmassa esitellään kaksi segmentointijärjestelmää, keskittyen erityisesti niiden toiminnan kuvaukseen lukijalle ymmärrettävässä muodossa. Tärkeää on menetelmien ymmärtäminen, ei tekniset yksityiskohdat. Lopuksi paneudutaan segmentointijärjestelmien evaluaation ongelmiin. Sanarajatunnistusta suorittavien ohjelmien vertailu on usein hankalaa, koska monissa tapauksissa järjestelmät eivät tuota yhteismitallisia tuloksia. Tutkielmassa esitellään yritys saada aikaan yhteismitallisia evaluaatiomenetelmiä segmentointiohjelmien Chinese Word Segmentation Bakeoff -kilpailujen muodossa. Tutkielmassa todetaan sanarajatunnistusongelman olevan tärkeä tutkimuskohde. Ratkaisemattomia ongelmia on kuitenkin edelleen, tärkeimpänä evaluaatio. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kiinan kieli, sanarajatunnistus, segmentointi,kirjoitusmerkit, merkkikoodaukset, kiinan syöttötavat
  • Anttonen, Sari (2014)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää oppilaiden asenteita koulumaantiedon opetusta ja opiskelua kohtaan, ja kartoittaa eri tekijöiden merkitystä aineen opiskelun mielekkyyden kannalta. Oppilaiden asenteiden ja näkemyksien avulla voidaan saada ensiarvoisen tärkeää tietoa mm. maantieteen opetuksen ja opetussisältöjen mielekkyydestä sekä keinoja opetuksen kehittämiseksi. Muutamina viime vuosina tehtyjen tutkimusten perusteella nuorten suhtautuminen maantietoa kohtaan on melko neutraalia. Vaikka asenteet yleisesti ovat positiivisia, ei maantietoa koeta kuitenkaan erityisen mielenkiintoisena oppiaineena. Tyttöjen asenteet ovat yleisesti ottaen olleet hieman positiivisempia kuin poikien Tytöt myös kokevat maantiedon hieman hyödyllisempänä oppiaineena kuin pojat. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää asenteita yleensä ja verrata eri luokka-asteilla olevien oppilaiden samoin kuin eri sukupuolta olevien oppilaiden asenteiden eroja toisiinsa. Tavoitteena on saada lisätietoa oppilaiden asenteista ja asenteita selittävistä tekijöistä. Tätä tutkimusta varten laadittiin internet-pohjainen kysely, jonka avulla kerättiin tietoa maantiedon mielekkyydestä oppiaineena erään Lahden koulun yläkoululaisilta. Kyselyyn osallistui yhteensä 131 yläkoululaista jokaiselta yläkoulun luokka-asteelta. Saatu aineisto analysoitiin tilastolisin menetelmin SPSS statistics 22 ja Microsoft Excel -ohjelmien avulla. Tuloksia tarkasteltiin kaikki vastaajat huomioiden sekä erikseen tytöt ja pojat ja eri luokka-asteet huomioiden. Saatuja tuloksia verrattiin olemassa olevaa tutkimustietoa vasten ja pyrittiin löytämään tuloksista myös uutta tietoa aiheesta. Tutkimuksen mukaan oppilaiden asenteet maantietoa kohtaan olivat positiiviset, ja maantieto koettiin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä oppiaineena. Poikien asenteet olivat tyttöjä myönteisemmät sekä kiinnostavuuden että hyödyllisenä kokemisen suhteen. Selvin ero tyttöjen ja poikien asenteissa näkyi siinä, että tytöt kokivat maantiedon selvästi vaikeampana oppiaineena kuin pojat. Sen sijaan maantieto koettiin yleisesti melko työläänä oppiaineena. Luokka-asteittain tarkasteltuna seitsemäsluokkalaisten asenteet maantietoa kohtaan olivat positiivisimmat. Merkittävin maantiedon kiinnostavuutta selittävä tekijä oli oppiaineestaan innostunut ja innostava opettaja. Vastaavasti oppiaineesta vähemmän kiinnostuneet vastaajat kokivat maantiedon selkeästi vaikeana ja työläänä. Oppilaiden asenteiden kartoitus on tärkeää, jotta maantiedon opetusta ja oppisisältöjä voitaisiin kehittää niin, että oppilaat innostuisivat tutkimaan ja havainnoimaan maailman erilaisia paikkoja ja alueita. Tulosten valossa on kannustavaa huomata, että maantietoon suhtaudutaan myönteisesti oppiaineena.
  • Tuohiniemi, Taru (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtajien kokemaa työn muutosta 1970-luvulta 2000-luvulle. Tutkimusta varten on haastateltu 11 Ylen ulkomaankirjeenvaihtajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Tutkimuksen näkökulma on tabloidisaatio. Työn puitteissa tabloidisaatiolla tarkoitetaan journalismin viihteellistymistä ja perinteisten uutiskriteereiden muuttumista viihteellisempään suuntaan. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ulkomaankirjeenvaihtajat kokevat työnsä muuttuneen 30 vuodessa ja onko mahdollinen muutos osa tabloidisaatiota. Tabloidisaation näkökulmasta perehdytään erityisesti siihen, miten ulkomaankirjeenvaihtajat kokevat työnsä muuttuneen yhä useampien uutislähetysten ja kilpailun paineessa. Tutkimuksen mukaan kirjeenvaihtajat ovat kokeneet työnsä muuttuneen kolmessa vaiheessa. Ensimmäiseksi työhön vaikutti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa tapahtunut työn teknistyminen. Työ muuttui nopeatempoisemmaksi ja kiireisemmäksi, mutta toisaalta myös teknisesti itsenäisemmäksi. Toinen työhön vaikuttanut muutos alkoi 1990-luvun lopulta, kun YLE24:n uutiset ja Aamu-tv aloittivat. Työ alkoi olla kilpailun uuvuttamaa, ympärivuorokautista uutispäivystystä. Kolmas muutos tapahtui 2000-luvulla satelliittikanavien ja kaksisuuntaisten suorien satelliittihaastattelujen yleistyessä. Tutkimuksessa ilmeni kaksi eri kirjeenvaihtajuutta: vanhemman kirjeenvaihtajapolven edustajat aloittivat työnsä 1960- ja 1970-luvuilla, uudemman kirjeenvaihtajapolven edustajat puolestaan 1980-luvulta alkaen. Kirjeenvaihtajuuksia erottaa muutokset journalistisissa ihanteissa: Kaikki kirjeenvaihtajat pitävät taustoittamista hyvän jutun ihanteena, mutta vain 1960-1970-luvuilla kirjeenvaihtajuutensa aloittanut kirjeenvaihtajapolvi pitää taustoitusta hyvän jutun ehdottomana ominaisuutena. Journalistisissa ihanteissa on tapahtunut myös käänne pois kriittisyydestä kohti suhteellista objektiivisuutta, ja suomalaisen näkökulman on korvannut kiinnostavuuden tavoittelu. Tuoreemman kirjeenvaihtajapolven journalistiset ihanteet ja käsitykset omasta roolistaan ovat osittain kilpailun ja sen myötä tabloidisaation muokkaamia: jutussa on tärkeää olla draaman kaari. Kirjeenvaihtajat kokevat arvostuksen puutetta ja roolinsa arkipäiväistyneen ja tavanomaistuneen. Lisäksi kirjeenvaihtajat kokevat kommentaattorin tai analysoijan roolin vähentyneen, vaikka vaatimukset analyyttiseen työhön ovat kovat, mutta käytännön työssä analysointiin ei ole mahdollisuuksia. Kirjeenvaihtajat kokevat, että ennakoivat uutisjutut ja suorat satelliittien välityksellä tehtävät haastattelut syövät pohjaa analyyttiseltä tulkinnalta ja oikeiden johtopäätösten tekemiseltä. Lähteinä on käytetty mm. seuraavia teoksia: Sparks Colin & Tulloc John (edit.) (2000): Tabloid Tales; Bird, S. Elizabeth (1992): For Enquiring Minds. A Cultural Study of Supermarket Tabloids. The University of Tennessee Press. Knoxville; Djerf-Pierre, Monika (2000): Squaring the Circle: public service and commercial news on Swedish television 1956-99. Journalism Studies, Volume 1, Number 2, 2000. 239-260. Routledge; Uskali, Turo (2003): ”Älä kirjoita itseäsi ulos”. Suomalaisen Moskovan kirjeenvaihtajuuden alkutaival 1957-1975. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
  • Lumme, Ulla (2000)
    Pro gradu työssä tarkastellaan äänestyskäyttäytymistä vuoden 1999 eurovaaleissa. Tutkielmassa tutkitaan kansalaisten poliittista mobilisaatiota Suomen eurovaaleissa. Tavoitteena on selvittää, miksi äänestysaktiivisuus jäi vain 31,4 %:iin, ja mitkä tekijät vaikuttivat siihen, etteivät suomalaiset aktivoituneet äänestämään. Tutkimus pohjautuu Reifin ja Schmittin vuonna 1980 kehittämään toisen asteen vaalien teoriaan: koska kansallisia vaaleja on pidetty tärkeämpinä, niin ne ovat niin sanotut ensimmäisen asteen vaalit. Eurovaaleilla taas on katsottu olevan vähemmän merkitystä. Niitä on tämän vuoksi kutsuttu toisen asteen vaaleiksi. Toisen asteen vaalien mallissa äänestysaktiivisuuden kannalta oleellisimmat väittämät ovat, että äänestysprosentti jää toisen asteen vaaleissa alhaiseksi ja hylättyjen äänien määrä on suurempi kuin kansallisissa vaaleissa. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan: kansainväliseen vertailuun, Suomen alueelliseen tarkasteluun ja äänestämättömyyden yksilöllisiin syihin. Ensimmäisessä osiossa tarkastellaan sitä, miten Suomi sijoittui muihin jäsenmaihin verrattuna. Vuodesta 1979 lähtien pidettyjen eurovaalien äänestysaktiivisuus on laskenut vaaleista toiseen, eikä Suomen tulos vaikuttanut vuoden 1999 eurovaaleissa keskiarvoon nostavasti: Suomi voitiin luokitella näissä vaaleissa kansainvälisessä vertailussa matalan äänestysaktiivisuuden maaksi. Toisessa osassa keskitytään poliittisen ekologian mukaiseen tutkimustapaan. Aineistona on Tilastokeskuksen kuntakohtaiset vaalitulokset. Suomi voidaan jakaa osallistumistradition mukaisesti vahvan ja heikon äänestysaktiivisuuden alueisiin. Aktiivisesti on perinteisesti äänestetty Länsi-Suomessa ja passiivisemmin taas Itä-Suomessa. Erityisesti Vaasan vaalipiiri on ollut vaaleissa lähes poikkeuksetta aktiivisinta aluetta. Eurovaaleissa 1999 se menetti kuitenkin asemansa Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireille. Tutkimuksessa verrataan vuoden 1999 eurovaaleja edellisiin eurovaaleihin sekä eduskuntavaaleihin. Katsotaan, miten eurovaalit 1999 erosivat vuoden 1996 eurovaaleista sekä vuoden 1999 eduskuntavaaleista. Toisen asteen vaalien teorian väittämä äänestysprosentin alhaisuudesta saa vahvistusta, kun vuoden 1999 eurovaaleja vertaillaan eduskuntavaaleihin. Sen sijaan hylättyjä ääniä oli jopa vähemmän eurovaaleissa kuin eduskuntavaaleissa. Tältä osin eurovaalit eivät olleet toisen asteen vaalit. Lopuksi tulkitaan yksilöllisiä syitä äänestämättömyyteen. Tutkimus keskittyy nuoriin äänestämättä jättäneisiin. Aineistona on käytetty Suomen Gallup Oy:n haastatteluaineistoa ”nuoret ja eurovaalit”. Menetelmänä on käytetty faktorianalyysia, jonka avulla syyt jaettiin kolmeksi perustelu-ulottuvuudeksi: ”hiljaiseen kapinointiin”, ”tietämättömyyteen” ja ”motivaation puutteeseen”. Analyysia jatkettiin varianssianalyysilla ja täydennettiin kvalitatiivisella teemahaastattelulla. Yksilöllisten syiden mukaan katsottiin, oliko äänestämättömyys kiinnostumattomuutta, tietämättömyyttä vai protestia. Lisäksi havaittiin, että äänestämättä jätettiin sekä kansallisen politiikan että EU-asioiden vuoksi.
  • Saarentaus, Elina (2014)
    This study focused on the relations of interest and self-efficacy beliefs of students. The aim was to specify how interest and self-efficacy beliefs are independently and reciprocally related to mathematical performances, and conversely, how changes in achievements influence changes in motivation. Theories that support the developmental tendencies of interest and self-efficacy are emphasized in the theoretical frame. Previous studies have shown that individual levels of interest and self-efficacy beliefs significantly influence learning. Research concerning the interaction effects of the factors has been scarce. In addition, the research on the motivational factors has mostly been quantitative. This study aims to complement the existing conceptual and methodological approaches. The study was conducted by qualitative methodological principles. Six (6) students participated for the interviews. They were selected from a larger sample of student participants based on their achievements in mathematics. The interviews were executed with a semi-structured interview method. The data were analyzed by using content analysis. The research was explorative within its topic and hence, the analysis was not based on any preconceived hypotheses. The individual manifestations of interest and self-efficacy in relation to students’ mathematical performances were highlighted in the explorative analysis of this study. The experiences reflected the interactive relationships of the particular motivational factors; with each other and in respect of math performances. According to the views of the students, changes in one phenomenological factor commonly result in changes in another. Within the individual perspectives of this study, no general conclusions can be drawn. However, the previously empirically established significances of interest and self-efficacy in learning were reflected in the experiences of the interviewed students. The interconnection of the motivational factors in relation to mathematics is essential to consider in education. Their predisposition for change offers opportunities to generate new learning experiences, which then again, may improve the feelings of interest and self-efficacy of even older students in relation to mathematical learning.
  • Ketonen, Elina (Helsingin yliopisto, 2011)
    Previous studies indicate that positive learning experiences are related to academic achievement as well as to well-being. On the other hand, emotional and motivational problems in studying may pose a risk for both academic achievement and well-being. Thus, emotions and motivation have an increasing role in explaining university students learning and studying. The relations between emotions, motivation, study success and well-being have been less frequently studied. The aim of this study was to investigate what kind of academic emotions, motivational factors and problems in studying students experienced five days before an exam of an activating lecture course, and the relations among these factors as well as their relation to self-study time and study success. Furthermore, the effect of all these factors on well-being, flow experience and academic achievement was examined. The term academic emotion was defined as emotion experienced in academic settings and related to studying. In the present study the theoretical background to motivational factors was based on thinking strategies and attributions, flow experience and task value. Problems in studying were measured in terms of exhaustion, anxiety, stress, lack of interest, lack of self-regulation and procrastination. The data were collected in December 2009 in an activating educational psychology lecture course by using a questionnaire. The participants (n=107) were class and kindergarten teacher students from the University of Helsinki. Most of them were first year students. The course grades were also gathered. Correlations and stepwise regression analysis were carried out to find out the factors that were related to or explained study success. The clusters that presented students´ problems in studying as well as thinking strategies and attributions, were found through hierarchical cluster analysis. K-means cluster analysis was used to form the final groups. One-way analysis of variance, Kruskal-Wallis test and crosstabs were conducted to see whether the students in different clusters varied in terms of study success, academic emotions, task value, flow, and background variables. The results indicated that academic emotions measured five days before the exam explained about 30 % of the variance of the course grade; exhaustion and interest positively, and anxiety negatively. In addition, interest as well as the self-study time best explained study success on the course. The participants were classified into three clusters according to their problems in studying as well as their thinking strategies and attributions: 1) ill-being, 2) carefree, and 3) committed and optimistic students. Ill-being students reported most negative emotions, achieved the worst grades, experienced anxiety rather than flow and were also the youngest. Carefree students, on the other hand, expressed the least negative emotions and spent the least time on self-studying, and like committed students, experienced flow. In addition, committed students reported positive emotions the most often and achieved the best grades on the course. In the future, more in-depth understanding how and why especially young first year students experience their studying hard is needed, because early state of the studies is shown to predict later study success.
  • Makkonen, Tomi (2009)
    Pro gradu tutkielmani tarkastelee, miten kiinteistönvälittäjät kuvailevat kahta Helsingin aluetta, Kontulaa ja Kalliota. Asuntokaupassa kiinteistönvälittäjät ovat keskeisessä asemassa, kun he arvioivat myytäviä asuntoja ja tulkitsevat ostajien haluja. Kallion alue on vanha työväenasuinalue, joka on muuttunut hintatasoltaan ja asukkaiden koulutustaustaltaan korkeammaksi. Kontula on pysynyt asuntojen hintatasoltaan ja asukkaiden koulutustaustaltaan alhaisena. Molempiin alueisiin liittyy kielteinen maine. Tutkimukseni aineistoja ovat tekemäni kiinteistönvälittäjien haastattelut, havainnointi asuntoesittelyissä ja Helsingin Sanomissa julkaistut asuntomyynti-ilmoitukset. Tutkimusmenetelmiäni ovat havainnointi, teemahaastattelu, ja alueiden vertailu. Kiinteistönvälittäjät ovat asumisen asiantuntijoita. Kiinteistönvälittäjät näkivät itse oman roolinsa asuntojen hintojen tulkitsijoina ja määrittelijöinä. Kiinteistönvälittäjät esittivät alueen olevan merkittävä tekijä asuntokaupassa, mutta tämä ei tullut esille asuntoesittelyissä. Asuntonäytöissä kiinteistönvälittäjät myivät nimenomaan asuntoja. Alueisiin liitetyt mielikuvat erosivat selvästi Kontulan ja Kallion välillä. Kontulan alueeseen liitettiin mielikuvia rauhallisuudesta, luonnosta, edullisuudesta ja väljyydestä. Kontulaan liitetyt mielikuvat heijastivat käyttöarvoja kuten edullisuutta, rauhallisuutta, väljyyttä, ja hyviä palveluja. Kallio esitettiin kaupunkimaista elämää, tyylikkyyttä ja yllätyksellisyyttä heijastavana alueena. Mielikuviin Kalliosta liittyi käyttöarvojen lisäksi sosiaalisia ja symbolisia arvoulottuvuuksia. Kontula ja Kallio erosivat mielikuvien ja arvojen suhteen toisistaan, mutta myös alueiden sisällä oli eroja. Arvostetuiksi paikoiksi voivat nousta tietyt osoitteet ja jopa yksittäiset talot alueiden sisällä. Alueiden arvostus näyttääkin jakautuvan edelleen entistä pienempiin osiin. Kiinteistönvälittäjät pitivät alueisiin liittyvää kielteistä mainetta hyvin leimaavana ja merkittävänä tekijänä. Kiinteistönvälittäjät erottivat Kontulan vanhan maineen esittämästään mielikuvasta. Aluetta kuvattiin mainettaan paremmaksi ja alueen sanottiin parantuneen entisestään. Kontulan ongelmat eristettiin koskemaan vain rajattua osaa alueesta. Kallion kielteinen maine pyrittiin sulauttamaan osaksi koko alueen ilmapiiriä. Samalla alueen ongelmat muutettiin elämäksi . Alueen mahdollinen vaarallisuus esitettiin kaupunkimaisena yllättävyytenä ja jännittävänä osana kaupunkielämää. Tutkielman yhtenä käytettynä teoriana oli erilaiset gentrifikaatioteoriat. Tutkielman tulokset antavat tukea gentrifikaation kulttuuriselityksille, jotka väittävät että gentrifioijat hakevat uudenlaista elämäntyyliä. Kiinteistönvälittäjät kuvailivat Kalliota elämäntapaan ja symbolisiin arvoihin viitaten, kun taas Kontulan kuvauksesta kyseiset piirteet puuttuivat.
  • Kirves, Lassi (2014)
    Tutkielma on selvitys sijoitusrahastojen sääntelystä ja rakenteesta Venäjän Federaatiossa erityisesti suljettujen kiinteistösijoitusrahastojen osalta. Tutkielma on laadittu toimeksiantona Lemminkäinen Oyj:lle ja sen tavoitteena on löytää optimaalinen malli Lemminkäinen Oyj:n kiinteistösijoitusrahastoksi Venäjällä. Tutkielmassa selvennetään sijoitusrahastojen perussääntely ja järjestelyn rakenne yhteissijoitustoiminta muotona. Koska tutkielman tavoitteena on löytää malli suomalaisen rakennusyhtiön kiinteistösijoitusrahastoksi, pidetään kiinteistösijoitusrahaston toimintaa rakennushankkeen rahoitusjärjestelynä punaisena lankana läpi tutkielman. Tutkielmassa esitetään sijoitusrahaston avaamiseen ja sulkemiseen liittyvä viranomaismenettely ja järjestys. Tutkielman laajuus huomioon ottaen verotuksellisiin kysymyksiin ei perehdytä kuin pintapuolisesti selventäen ulkomaalaisten rahasto-osuuden omistajien kannalta huomioitavia seikkoja. Sijoitusrahastoa voidaan pitää Venäjällä tukevana ja perinteisenä muotona yhteissijoitustoiminnalle. Koska rahaston toimintaan ja valvontaan osallistuu Venäjällä viisi ulkopuolista tahoa (hallinnointiyhtiö, säilytysyhteisö, rekisterin pitäjä, tilintarkastaja ja Federatiivinen finanssimarkkinoiden virasto), voidaan sijoitusrahastomuotoista yhteissijoitustoimintaa pitää Venäjällä investorin kannalta stabiilina ja turvallisena vaihtoehtona. Sijoitusrahasto on paikallisen byrokratian takia rahoitusmuotona myös raskas konstruktio. Urakoitsijalle sijoitusrahaston käyttäminen rakennustuotannon rahoituksessa on kuitenkin pitkäkestoinen ja stabiili tuotannon rahoittaja verrattuna perinteiseen luottorahoitukseen. Tutkielman perusteella on laadittu ehdotus Lemminkäinen Oyj:n kiinteistösijoitusrahastoksi, joka on sovittu luottamukselliseksi kolmeksi vuodeksi tutkielman hyväksymisestä.
  • Ukkonen, Hanna (2012)
    Lääkevalmisteissa lääkeaine on useimmiten kiinteässä muodossa. Kiteinen kiinteä muoto on amorfista muotoa stabiilimpi. Aine muodostaa kiteitä, kun molekyylien välille muodostuu vuorovaikutuksia, joista yleisin ja vahvin on vetysidos. Aineen kiteytymiseen vaikuttavat termodynamiikka ja kinetiikka. Myös kiteisen aineen uudelleen liukenemiseen vaikuttavat samat ilmiöt. Uusien lääkeaineiden käyttöä vaikeuttaa usein niiden huono vesiliukoisuus. Sekakiteet ovat farmasian alalla uusi tapa parantaa aineen fysikaalisia ominaisuuksia ja ennen kaikkea liukenemisnopeutta. Sekakiteissä kahta kiinteä ainetta on kiteytyneenä samaan kidehilaan. Itrakonatsoli on lääkeaine, joka ei juurikaan liukene veteen. Itrakonatsolista on valmistettu sekakiteitä useampien bikarboksyylihappojen kanssa. Pienin bikarboksyylihappo, jonka kanssa itrakonatsolista on tehty sekakide, on malonihappo. Kokeellisessa työssä oli tarkoituksena kasvattaa itrakonatsoli-malonihappo sekakide, joka olisi kooltaan tarpeeksi suuri yhtenäiskideröntgendiffraktometriaa varten. Röntgendiffrakttometrialla pystyttäisiin selvittämään molekyylien asettuminen sekakiteen kidehilaan. Riittävän koon lisäksi yhtenäiskideröntgendiffraktometria varten kiteen tulisi olla virheetön. Yhtenäiskidettä yritettiin kasvattaa lähtöaineiden 1,2-dikloorietaani-2-butanoni- ja tetradydrofuraani-kloroformiliuoksissa. Kitetytysmenetelminä käytettiin haihduttamista, antisolventtia ja jäähdyttämistä. Valmistuneita kiteitä tutkittiin DSC:llä, raman-spektroskopialla, röntgendiffraktografialla ja TGA:lla. Käytetyillä menetelmillä saatiin valmistettua itrakonatsoli-malonihappo sekakidettä hyvällä saannilla. Aineet kuitenkin kiteytyivät neulasmaisiksi kiteiksi, jotka pakkautuivat kasoiksi. Yhtään riittävän suurta kidettä yhtenäiskideröntgendiffraktiomittausta varten ei käytetyillä menetelmillä onnistuttu kasvattamaan. Suuremman yhtenäiskiteen kasvattaminen vaatii uusia menetelmiä tai käytettyjen menetelmien optimointia.
  • Rantala, Tiina (2013)
    Tutkielmassani tarkastelen kiinteän toimipaikan muodostumista Suomen oikeus- ja verotuskäytännössä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kiinteän toimipaikan muodostumiseen liittyvä oikeustila sekä verotuskäytäntö. Tutkimuksen pääpaino tuloverotuksen kiinteän toimipaikan muodostumisessa, mutta käsittelen lyhyesti myös arvonlisäverotuksen kiinteän toimipaikan muodostumista sekä näiden kahden määritelmän eroja. Tutkimukseeni sisältyy myös joitakin julkaisemattomia hallinto-oikeuden ratkaisuja, joiden perusteella olen pyrkinyt selvittämään oikeuskäytäntöä. Kiinteän toimipaikan muodostuminen ulkomaisen yrityksen kannalta hyvin merkityksellinen asia, koska verosopimustilanteissa se saa aikaan verovelvollisuuden liiketulosta. Tutkielman perusta on OECD:n malliverosopimuksen 5 artiklan kiinteän toimipaikan määritelmän tulkintojen käsittelyssä. Kiinteä toimipaikka muodostaa ns. pääsäännön mukaan kiinteään liikepaikkaan, jolloin edellytyksenä on, että yritys harjoittaa liiketoimintaansa joko kokonaan tai osaksi liikepaikan. Toiminnan täytyy olla myös jatkuvaa. 5 artiklaan sisältyy ns. negatiivinen lista, jossa mainitut toiminnan eivät muodosta kiinteää toimipaikkaa, vaikka toimintaa harjoitettaisiin pääsäännön mukaista kiinteästä liikepaikasta. Kiinteä toimipaikka voi muodostua myös epäitsenäisen edustajan perusteella, jolloin edellytyksenä on, että edustajalla oikeus solmia pääliikettä sitovia sopimuksia. Kiinteä toimipaikka voi muodostua myös rakennus- ja asennustoiminnan perusteella, jos verosopimuksessa urakalle asetettu aikaraja täyttyy. Hallinto-oikeuden antamien julkaisemattomien ratkaisujen perusteella voidaan katsoa muodostuneen jo vakiintunutta oikeuskäytäntöä koskien kiinteiden toimipaikkojen muodostumista. Kiinteitä toimipaikkoja koskeva lainsäädäntö on vaikeaselkoista ja tulkinnanvaraista. Verohallinto ei ole kuitenkaan asiakasohjauksessaan riittävästi selvittänyt kiinteitä toimipaikkoja koskevaa ratkaisukäytäntöään eikä tulkintaratkaisujaan, joten julkaisematon oikeuskäytäntö voi muodostua verovelvollisten oikeusturvan kannalta ongelmalliseksi.
  • Kilpeläinen, Sami (2009)
    EU:n päätös poistaa maitokiintiöjärjestelmä voi alentaa Suomen maidontuotantoa merkittävästi EU:n kilpailuasetelman muuttuessa tuotannon vapautuessa eri jäsenvaltioissa. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata maidontuotannon tuotantopäätöksiin vaikuttavia poliittisia ja taloudellisia tekijöitä, arvioida kansainväliseen kauppaan liittyvät tekijät, joilla maitomarkkinoihin EU:ssa on vaikutettu ja mallintaa tuotantokiintiöt osaksi tuotantofunktiota. Tutkielmassa määritettiin maitotilojen paneeliaineistosta vuosilta 1998 2006 maidon tarjonnan hintajousto huomioon ottaen kiintiöiden vaikutukset. Tämän avulla arvioitiin erilaisten politiikka- ja markkinaratkaisujen vaikutuksia ja tuotantopanosten hintamuutoksia tuotantomääriin. Tuotantokustannusten ja tuottojen analysointi osoitti, että Suomessa edes isommat tilat eivät ole pystyneet saavuttamaan kannattavuustavoitetta eli tuottoja, jotka kattaisivat kustannukset. Maitokiintiöiden merkitys korostuu Suomen maidontuotannon näkökulmasta erityisesti tuottajahinnan turvaamisessa. Kansainvälisen kaupan ja politiikan vaikutukset näkyvät varsin merkittävästi EU:n maidontuotannossa. EU:n käyttämillä vientituilla, tuontitulleilla ja - kiintiöillä sekä sisämarkkinoita ohjaavilla tuilla ja kiintiöillä on teorian mukaisesti vaikutettu varsin merkittävästi EU:n maidontuotannon kehittymiseen. Maailmanmarkkinahintojen pysyminen reilusti EU:n maksamien maidon tuottajahintojen alapuolella vahvistaa kuvaa, että EU on onnistunut maatalouspolitiikallaan varmistamaan EU:ssa tuottajille korkeamman tuottajahinnan kuin maailmanmarkkinoilla. Maitokiintiöiden mallintamisessa tuotantofunktioon voitiin havaita, että ekonometrisessa estimoinnissa pienimmän neliösumman ryhmäkohtainen dummy -muuttujamalli (LSDV) johti tilastollisesti merkitseviin tuloksiin. Saadut tulokset osoittivat, että maidontuotannossa hintamuutoksiin reagointi on jäykkää. Etelä-Suomessa saatu joustavampi arvo viestittää siitä, että hintamuutokset ovat vaikuttaneet siellä voimakkaammin tuotantomääriin, kun maidon tuettu hinta on alentunut. Suomen ja koko EU:n kannalta kiintiöiden poistuminen vuonna 2015 muuttaa maitomarkkinoita erittäin paljon. Kun EU:n sisällä ja jopa maiden sisällä on isoja tuotantokustannuseroja, olisi täysin välttämätöntä, että nämä erot huomioitaisiin tukipoliittisilla korjauksilla, mikäli tuotanto aiotaan säilyttää eri alueilla. Maidontuotanto on yleensä epäsuotuisilla alueilla yleisin maatalouden harjoittamisen muoto. Suomessa maidon osuuden ollessa yli 40 % maatalouden markkinatuotoista maatalouspolitiikan harjoittaminen ilman kiintiöitä on väistämättä iso yhteiskunnallinen kysymys, kun kyseessä on yli 12 000 maitotilan ja kerrannaisvaikutuksineen yli 50 000 henkilön tulevaisuus.
  • Vartiainen, Anneli (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Leif Åbergin viestintäajattelun valossa, miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko viestii pääsiäiseen valmistavien jumalanpalvelusten otsikoissa, pyhäpäivän kuvauksissa ja evankeliumiteksteissä. Åbergin tulosviestinnän mallissa perustoimintojen tuki on viestinnän tärkein tehtävä. Se on viestintää, jonka avulla asiat saadaan sujumaan. Jumalanpalveluksen otsikko ja päivän kuvaus antavat mahdollisuuden tarvittaessa kertoa jumalanpalveluksen kulusta, vaikkakin otsikko ja päivän kuvaus ovat lähinnä materiaalia liturgille. Useimmiten päivän kuvaus kertoo ja kehottaa seurakuntaa ajattelemaan tai uskomaan tietyllä tavalla. Toinen Åbergin tulosviestinnän mallin ulottuvuus on informointi. Yhteisö tarvitsee tiedon siitä, mitä sille tapahtuu juuri nyt ja tulee tapahtumaan. Erityisesti syvän paastonajan jumalanpalveluksiin valitut tekstit valmistavat tulevaan ja antavat välineitä kohdata haasteita. Otsikot ja päivän kuvaukset ovat viestinnän kannalta selvästi niukempia, hiljaisella viikolla vain ydintapahtuman toteavia otsikoita. Joinakin pyhinä kirkko menee informoinnissaan pitkälle ja kertoo tapahtumien lopputuloksen. Silloin se vie kuulijalta mahdollisuuden omaan tulkintaan ja oivallukseen. Kolmas tulosviestinnän mallin elementti on kiinnittäminen. Kiinnittäminen on kirkon tapauksessa vuosituhansien perspektiivissä onnistunut. Kirkko on onnistunut luomaan maailmanlaajat symbolit ja niille merkityksen, joka joka kantaa kirkon keskeistä sanomaa ja joita vahvistetaan jokaisessa jumalanpalveluksessa. Kristittyjen yhteisö kautta maailman hyväksyy ehtoollisenvieton koodin ja siihen liittyvät merkit, leivän ja viinin. Neljäs Åbergin tulosviestinnän mallin elementti on profilointi. Se on yhteisökuvan pitkäjänteistä rakentamista ja sisältää yhteisön perusviestit. Jumalanpalvelukset viestivät kirkon ydinsanomaa, mutta tutkimusaineistoon kuuluvien pyhien otsikoiden ja kuvausten ja evankeliumitekstien välillä on ristiriitoja. Ymmärrettävyys on viestinnän onnistumisen kannalta oleellinen tekijä. Kirkko käyttää monissa pyhän otsikoissa ja kuvauksissa Raamatun kieltä ja evankeliumien tapahtumien aikaan sijoittuvia mielikuvia. Ymmärrettävämpää viestintää olisi käyttää kuulijoiden elämänpiiriin kuuluvia kuvia. Vuorovaikutteisuus on viestinnän tehokkuuden näkökulmasta merkittävä tekijä. Kysymysten ja vastausten – kommunikaation – myötä sanoma tavoittaa vastaanottajan tehokkaammin. Monet kirkon valitsemat evankeliumitekstit kuvaavat vuorovaikutteisia tilanteita, mutta otsikot ja päivän kuvaukset eivät rohkaise jumalanpalveluksen toimittajia ja seurakuntaa pohdintaan ja vuorovaikutukseen.
  • Pellava, Pauliina (2003)
    Tutkielman aiheena on lapsen maailma kiireellisen huostaanoton hetkellä. Tutkielmassa tarkastellaan kiirelliseen huostaanottoon johtaneita tilanteita lasten näkökulmasta. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen: Millainen on lapsen maailma kiireellisen huostaanoton hetkellä? Tutkielmassa käytettävä käsitepari lapsen maailma perustuu ekologiseen viitekehykseen, jossa yksilön kehityksen ajatellaan tapahtuvan eri tasoisten systeemien vuorovaikutuksessa, sekä kehityspsykologiseen tietoon lapsen tavasta ajatella ja kokea maailma ympärillään. Lapsen maailma on kokonaisuus, joka muodostuu lasta ympäröivästä todellisuudesta sekä lapsen sisäisestä kokemuksesta suhteessa tuohon todellisuuteen. Lapsen maailma ei ole irrallaan ympäröivästä todellisuudesta. Kertomusten kautta rakentuva kuva lapsen maailmasta kiireellisen huostaanoton hetkellä heijastelee lapsia ympäröivää yhteiskunnallista todellisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tutkimusaineisto tarjoaa nähtäväksi viipaleen helsinkiläisten pienten lasten elämää laman jälkeisessä, uuden vuosituhannen alun Suomessa. Tutkielman aineisto koostuu asiakirja-aineistosa sekä sosiaalityöntekijöiden haastatteluista. Asiakirja-aineisto pitää sisällään vuonna 1994 ja sen jälkeen syntyneitä lapsia koskevat Helsingin sosiaalipäivystyksen tekemät kiireelliset huostaanottopäätökset sekä niihin liittyvä muistiinpanot vuodelta 2001. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysini lähtökohtana ekologinen viitekehys sekä teoreettis-metodologisen lapsen näkökulman johdonmukainen säilyttäminen aineistoa luettaessa ja tulkittaessa. Analyysissä asetutaan tarkastelemaan kerrottua tarinaa tarinassa olevan lapsen näkökulmasta. Analyysissä kuvataan lapsen maailman ulkoisia olosuhteita sekä lapsen suhtautumista ja toimintaa. Lapsen maailman ulkoisia olosuhteita leimaavat lasten sekä fyysinen että emotionaalinen kaltoinkohtelu, turvattomuus ja kaoottisuus. Lasten ulospäin näkyvä suhtautuminen tilanteeseen ja käytös vaihtelevat, eikä aineiston perusteella voi yksiselitteisesti tulkita, mistä ulospäin näkyvä käyttäytyminen, toiminta ja suhtautuminen kulloinkin johtuvat. Kiireellisen huostaanoton hetkellä lapsi on läsnä tapahtumissa, joita hän ei voi mitenkään ennakoida ja hän on tilanteessa selkeästi aikuisten armoilla. Lapset ovat kuitenkin neuvokkaita aktiivisia toimijoita. He ovat joko oppineet toimimaan vastaavissa tilanteissa, tai toimivat vaiston varaisesti oikein selvityäkseen. He tunnistavat ja osaavat hyödyntää tilaisuuden saada apua, kun sellainen tarjoutuu. Lapsen kannalta on todella surullista, että hän saattaa kokea kiireellisen huostaanoton yhteydessä useita hylkäämisiä. Kukaan kertomuksissa esiintyvistä aikuisista ei kuitenkaan lopulta voi jäädä lapsen luokse pitämään hänestä huolta, vaan lapsi siirtyy toistuvasti paikasta toiseen ja aikuiselta toiselle. Kiireellisen huostaanoton hetkellä lapsen lähin ja hänelle tärkein turvan lähde, lapsen perheen muodostama mikrosysteemi hajoaa ja muista mahdollisista välitason systeemeistä koostuva turvaverkko pettää. Kun perheen yksityisyyden suoja rikotaan ja makrosysteemiä edustavat viranomaiset tulevat perheen kotiin, on kysymys myös makrotason epäonnistumisesta; eri tasoisten systeemien muodostama kokonaisuus ontuu.
  • Tervonen, Anna (2014)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella kiireellistä sijoitusta. Kiireellinen sijoitus on lastensuojelulain mukaan tarkoitettu ratkaisuksi silloin, kun muita vaihtoehtoja lapsen huolenpidon järjestämiseksi ei ole käytettävissä. Tutkimustehtävänä on selvittää millaisia tavoitteita sosiaalityöntekijät näkevät kiireellisellä sijoituksella olevan erityisesti ennen huostaanottoa. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan, millaiset tekijät ohjaavat kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton tarpeen arviointia. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä kiireellisellä sijoituksella alkaneesta huostaanottoon johtaneesta sijoitusprosessista. Lähestymistapana sovellettiin Dorothy E. Smithin (1987) institutionaalista etnografiaa, jonka metodologisena lähtökohtana on hallinnan suhteiden paljastaminen valitusta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa kiireellisen sijoituksen ilmiötä tarkasteltiin sosiaalityöntekijän toimintapaikalta. Institutionaalisen etnografian käsitteet, paikalliset käytännöt ja hallinnan suhteet, toimivat aineiston ymmärtämistä ohjaavina välineinä. Teorian ja empirian välisen suhteen tarkastelussa sovellettiin Derek Layderin (1998) adaptiivista lähestymistapaa. Adaptiivi-sen tiedonmuodostuksen ohjaamana tutkimuksessa käytettiin deduktiivista ja induktiivista päättelyä. Tutkimuksen tuloksena jäsentyi neljä kiireellisen sijoituksen tavoitetta: kriisiytyneiden tilanteiden haltuunotto, arviointi, huostaanoton vaihtoehto sekä huostaanoton esivaihe. Lastensuojelulain käsitteet, kuten avohuollon tukitoimien riittämättömyys ja lapsen etu, ilmenivät sijoitustarpeen arviointia ohjaavaksi juridiseksi tekijäksi. Lisäksi lapsen etu osoittautui sijoitusprosessin läpäisevänä eettisenä periaatteena. Asiakasmäärän aiheuttama työn ruuhkautuminen ja työntekijöiden vaihtuminen osoittautuivat organisatoriseksi sijoitusprosessia ohjaavaksi tekijäksi. Sosiaalityöntekijät priorisoivat ajankäyttönsä kriisiytyneiden tilanteiden selvittämiseen. Priorisointi ilmeni työn hallinnan keinona, mutta myös moraalisena haasteena. Sen tunnistettiin johtavan kehään, jossa suurin osa työajasta käytetään kriisiytyneiden tilanteiden ratkaisemiseen. Lastensuojelun käytännöissä päätös huostaanotosta tehdään pitkän ja huolellisen harkinnan tuloksena. Kiireellistä sijoitusta koskevan lakitekstin muotoilu mahdollistaa lapsen tilanteen arvioinnin kiireellistä sijoitusta vaativaksi silloin, kun ongelmat ovat monimutkaisia ja epäselviä. Kynnys kiireellisen sijoituksen käyttämiseen näyttää olevan matalampi kuin päätös huostaanotosta. Kiireellinen sijoitus lastensuojelulain mukaisena käytäntönä ja tutkimusaiheena on yhteiskunnallisesti merkittävä, mutta siitä on vain vähän tutkimusta. Pidän kiireellisen sijoituksen paikallisten käytäntöjen esille tuomista tärkeänä tutkimuksellisena avauksena.
  • Niemelä, Anna-Liisa (Helsingin yliopisto, 2006)
  • Nikulainen, Katariina (2011)
    Aiemmat kiirettä käsittelevät tutkimukset ovat käsitelleen pääosin kiirettä työelämässä. Tämä tutkielma käsittelee opiskelijoiden kokemuksia kiireestä sekä niitä merkityksiä, joita he kiireelleen tai kiireettömyydelleen antavat. Lisäksi tutkielmassa käsitellään niitä selityksiä, joita opiskelijat antavat kiireelleen tai kiireettömyydelleen eli mitkä asiat aiheuttavat tuntemuksen kiireestä. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kuva korkeakouluopiskelijoiden kiirekokemuksista ja kiireestä ilmiönä. Tarkastelen kiireen kokemuksia sosiaalisen konstruktionismin ja kulttuurintutkimuksen metodologisesta viitekehyksestä lähtien. Näihin liittyy ajatus todellisuudesta sosiaalisesti rakennettuna kokonaisuutena ja todellisuuden näyttäytymisestä toimijoille merkitysten kautta. Aineistona on valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastauksia kiirettä koskevaan kyselyyn. Tutkimus on toteutettu pääosin laadullisilla menetelmillä, mutta aineistoa on tarkasteltu lisäksi määrällisin menetelmin. Laadullisena menetelmänä on hyödynnetty temaattista sisällönanalyysiä. Analyysi on sekä aineisto- että teorialähtöistä. Teen analyysiäni aineiston ehdoilla, mutta tukeudun valmiisiin teoreettisiin käsitteisiin. Täysin teorialähtöinen on kappale, jossa aineistoa tarkastellaan Hartmund Rosan kiihtymisteoriasta käsin. Opiskelijoiden kiirekokemukset ovat moninaisia. Kiire näyttäytyy kuitenkin kulttuurin osana, ja etenkin pitkään jatkuessaan, kielteisenä, stressiä aiheuttavana asiana. Opiskelijat liittävät kiireen vastauksissaan länsimaiseen kulttuuriin sekä suomalaisuuteen. Kiirellä on opiskelijoiden mukaan monia negatiivisia fyysisiä vaikutuksia. Kiire ei kuitenkaan ole kaikkien vastaajien mielestä ainoastaan negatiivinen asia. Kiire voi lisätä sitoutumista ja paneutumista työhön sekä mahdollistaa flow-tilan, jossa tekeillä olevaan asiaan keskittyy täysin ja tekeminen tuntuu mielekkäältä. Aineistosta erottuu pitäisi-mieliala eli puhe jossa krooninen kiire ei aina ole varsinaista ajanpuutetta vaan tunne riittämättömyydestä. Pitäisi-mieliala aiheuttaa tarpeen saada koko ajan jotakin hyödyllistä aikaiseksi. Työssäkäynti on useimpien vastaajien mielestä kiireen aiheuttaja, sillä se vie aikaa esimerkiksi opiskelulta. Osa vastaajista ei kuitenkaan näe työn lisäävän kiireisyyttä heidän elämässään. Opiskelijoiden välillä on eroja suhtautumisessa ajatukseen kiireestä joko itseaiheutettuna tai itsestä riippumattomana asiana. Suurin osa näkee kiireen kuitenkin monitahoisena asiana, johon omien valintojen lisäksi vaikuttavat myös kulttuuri ja yhteiskunta jossa elämme.
  • Nikulainen, Katariina (2012)
    Aiemmat kiirettä käsittelevät tutkimukset ovat käsitelleen pääosin kiirettä työelämässä. Tämä tutkielma käsittelee opiskelijoiden kokemuksia kiireestä sekä niitä merkityksiä, joita he kiireelleen tai kiireettömyydelleen antavat. Lisäksi tutkielmassa käsitellään niitä selityksiä, joita opiskelijat antavat kiireelleen tai kiireettömyydelleen eli mitkä asiat aiheuttavat tuntemuksen kiireestä. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kuva korkeakouluopiskelijoiden kiirekokemuksista ja kiireestä ilmiönä. Tarkastelen kiireen kokemuksia sosiaalisen konstruktionismin ja kulttuurintutkimuksen metodologisesta viitekehyksestä lähtien. Näihin liittyy ajatus todellisuudesta sosiaalisesti rakennettuna kokonaisuutena ja todellisuuden näyttäytymisestä toimijoille merkitysten kautta. Aineistona on valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastauksia kiirettä koskevaan kyselyyn. Tutkimus on toteutettu pääosin laadullisilla menetelmillä, mutta aineistoa on tarkasteltu lisäksi määrällisin menetelmin. Laadullisena menetelmänä on hyödynnetty temaattista sisällönanalyysiä. Analyysi on sekä aineisto- että teorialähtöistä. Teen analyysiäni aineiston ehdoilla, mutta tukeudun valmiisiin teoreettisiin käsitteisiin. Täysin teorialähtöinen on kappale, jossa aineistoa tarkastellaan Hartmund Rosan kiihtymisteoriasta käsin. Opiskelijoiden kiirekokemukset ovat moninaisia. Kiire näyttäytyy kuitenkin kulttuurin osana, ja etenkin pitkään jatkuessaan, kielteisenä, stressiä aiheuttavana asiana. Opiskelijat liittävät kiireen vastauksissaan länsimaiseen kulttuuriin sekä suomalaisuuteen. Kiirellä on opiskelijoiden mukaan monia negatiivisia fyysisiä vaikutuksia. Kiire ei kuitenkaan ole kaikkien vastaajien mielestä ainoastaan negatiivinen asia. Kiire voi lisätä sitoutumista ja paneutumista työhön sekä mahdollistaa flow-tilan, jossa tekeillä olevaan asiaan keskittyy täysin ja tekeminen tuntuu mielekkäältä. Aineistosta erottuu pitäisi-mieliala eli puhe jossa krooninen kiire ei aina ole varsinaista ajanpuutetta vaan tunne riittämättömyydestä. Pitäisi-mieliala aiheuttaa tarpeen saada koko ajan jotakin hyödyllistä aikaiseksi. Työssäkäynti on useimpien vastaajien mielestä kiireen aiheuttaja, sillä se vie aikaa esimerkiksi opiskelulta. Osa vastaajista ei kuitenkaan näe työn lisäävän kiireisyyttä heidän elämässään. Opiskelijoiden välillä on eroja suhtautumisessa ajatukseen kiireestä joko itseaiheutettuna tai itsestä riippumattomana asiana. Suurin osa näkee kiireen kuitenkin monitahoisena asiana, johon omien valintojen lisäksi vaikuttavat myös kulttuuri ja yhteiskunta jossa elämme.
  • Bergman, Tanja (2005)
    Tutkielman aiheena on kiire lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkielmassa tarkastellaan yksilöllisiä kiireen hallintakeinoja, joista erityisesti priorisointia. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään kiireen ja priorisoinnin aiheuttamia subjektiivisia kokemuksia. Tutkielma hahmottaa mistä lastensuojelun kiire syntyy. Miten kiirettä hallitaan vai hallitaanko sitä ja miltä kiire tuntuu? Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Tutkielman aineisto koostuu viidestä lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysitapa on aineistolähtöinen ja toisaalta hermeneuttinen tutkijan esiymmärryksen johdosta. Tutkielman teoriaosuudessa käydään läpi aika ja kiirekeskustelua työhyvinvointitutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi käydään läpi sosiaali- ja terveydenhuollon priorisointikeskustelua ja sosiaalityön ammatillisia eettisiä periaatteita peruspalveluiden näkökulmasta. Analyysissä kuvataan lastensuojelun todellisuutta kiireellisessä työtilanteessa. Aineistosta nousee esille korostuneesti,kiireellisen työtilanteen yksilöllisistä hallintakeinoista priorisointi. Lastensuojelun kiireellisessä työtilanteessa sosiaalityötä priorisoidaan. Aineiston perusteella priorisointi ei ole systemaattista eikä perustu tiettyyn etiikkaan. Aineiston perusteella priorisointi oli työyhteisössä hyväksyttyä. Priorisointi nähtiin keinona jaksaa työssä paremmin. Aineiston perusteella lastensuojelun kiire ja siitä seuraava priorisointipakko aiheuttaa pelon, turhautumisen ja syyllisyyden tunteita sekä ammatillisen itseluottamuksen heikentymistä. Lastensuojelun sosiaalityön tehtäviä priorisoidaan ja rajataan ilman, että se tukeutuisi johonkin tiettyyn eettiseen käsitykseen. Kiireellisessä työtilanteessa lastensuojelun sosiaalityön ensisijaisuusjärjestys perustuu yksilökohtaiseen harkintaan sekä kriisitilanteisiin reagointiin. Kiireellisessä lastensuojelun työtilanteessa sosiaalityön suunnitelmallisuus kärsii.