Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8723-8742 of 27969
  • Toivonen, Vesa-Matti (2012)
    Tarkastelen tutkielmassani, Salon Ollikkalassa sijaitsevan lähiön rakennusprosessia sekä lähiön muotoutumiseen vaikuttaneita syitä ja seurauksia vuosien 1967-1989 välisenä aikana. Tutkielma lähestyy Ollikkalan lähiötä varsinkin yhteiskuntatieteissä tutkittujen rakennemurroksen, suuren muuton sekä tehokkuuden ideologian ilmiöinä, sekä toisaalta modernin työläisyhteiskunnan viitekehyksessä, jossa lähiö on nähtävissä omana sosiaalisena kokonaisuutenaan. Tutkielma liittää lähiön ajallisesti laajempaan kontekstiin, jonka tarkoituksena on hahmottaa aluerakennusprosessista erillisiä rakenteita, jotka vaikuttivat myös lähiön muotoutumiseen. Tarkoitus on luoda vaihtoehtoisia tulkintoja lähiöiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä sekä elämäntapojen eriytymisestä lähiössä, kuin myös uudenlaisia tulkintoja lähiöstä ja sen merkityksestä. Tutkielma hahmottaa miten rakennemurros vaikutti Salon kaupungin teollisuussektoriin sekä väestönkasvuun, sekä minkälaisia ongelmia kaupungistuminen loi paikalliselle asuntotuotannolle. Paikallistasolla lähiöalueen syntyä tarkastellaan asuntotuotantoa ohjaavan ideologian, valtiollisen sääntelyn ja paikallistason hallintamekanismien välisenä vuorovaikutuksena, joka sitoi yhteensä niin poliitikot, suunnittelijat, rakentajat kuin maanomistajatkin. Samalla tutkielma hahmottaa lähiön muotoutumista asukkaiden mielikuvissa erilliseksi sosiaaliseksi konstruktioksi. Asukkaiden mielissä lähiö muodostui aluerakennusprosessista erilliseksi sosiaalisesi kokemusmaailmaksi, joka erosi oleellisesti fyysisestä pienlähiöstä. Lähdemateriaali koostui Salon kaupungin virallisista julkaisuista, rakennustilastoista, julkaisemattomista tilastoista, sekä haastatteluista, joilla on tutkittu lähiön muodostumista yhteiskunnan ylärakenteista käsin. Sosiaalista muotoutumista käsittelevässä osiossa lähteinä on käytetty pääasiassa haastattelumateriaalia, sanomalehtiartikkeleita, sekä tilastollista materiaalia. Tutkielmassa haastateltiin toistakymmentä alueella asunutta ihmistä, joiden avulla kartoitettiin asukkaiden mielikuvia Ollikkalasta, elämästä lähiössä ja sen asukkaista. Mielikuvien ohella seurattiin aluetta käsittelevien lehtiartikkeleiden muutosta 1980-luvun aikana. Tutkielma osoittaa, että siinä missä Ollikkalan lähiö liittyy osittain rakennemurroksen jälkeiseen yhteiskunnalliseen muutosprosessiin, niin siitä muodostui myös monin tavoin perinteisistä tulkinnoista poikkeava pienlähiö. Monipuolinen rakennustoiminta sekä lähiön pitkä rakennusaikakausi loivat lähiöstä heterogeenisen asuinyhteiskunnan, josta muodostui monelle aktiivinen, avoin sekä sosiaalinen asuinalue. Toisaalta lähiössä ilmenneet ongelmat ja passivoituminen edesauttoivat lähiössä tapahtunutta eriytymistä korttelikohtaisiin kokonaisuuksiin ja lopulta myös stigmatisoivat lähiön yleisessä keskustelussa ongelmalähiöksi.
  • Viegas de Freitas Monteiro, Marta (Helsingfors universitet, )
    Over the past few decades, international arbitration has become the preferred means of settling commercial disputes. Its popularity is closely linked inter alia to the fact that commercial arbitration is fundamentally consensual in nature, as the disputing parties may tailor the process to suit the needs of their specific case. However, once a dispute has arisen it may be difficult to reach an agreement on the conduct of the arbitral proceedings. Hence arbitrators are, subject to party agreement, often granted extensive substantive case management powers to enable the effective and speedy conclusion of arbitral proceedings. An arbitrator’s main contractual duty consists of settling the dispute between the parties. Although arbitrators are not legally bound to ensure disputes are settled in accordance with the correct application of the substantive law, this should be pursued in order for arbitration to retain its popularity. In order to render a reasoned award an arbitral tribunal may be required to conduct its own independent research on the contents of the applicable substantive law. Although it is universally agreed that the facts of a dispute are to be proven by the parties, the approaches in relation to the status of law differ between common law and civil law traditions. In common law systems, the parties are required to provide the legal arguments supporting the sought relief, but many civil law countries apply the jura novit curia principle under which the parties need only to prove the facts supporting their claim and identify the relief they seek. The aim of this study is to examine the effect of the civil law principle jura novit curia by analogy in international commercial arbitration. The question is whether an arbitral tribunal may or must ascertain and apply the law sua sponte in order to reach a reasoned decision based on the correct application of the law. Moreover, this Master’s thesis examines the scope of the principle by assessing the duties of an international arbitral tribunal towards the disputing parties – i.e. the duty to render a valid arbitral award, the duty not to exceed its mandate, and the duty to ensure due process – with the aim of determining whether these duties restrain the possibilities of arbitrators to ascertain and apply the law on their own initiative. The study has been conducted by analysing existing arbitration rules and legislations in addition to researching existing case law in order to establish how widely the jura novit curia principle is acknowledged as a part of due process by national courts. A comprehensive analysis requires examining the situation with a special focus on the position of national courts in the so-called major places of arbitration. Thus, in addition to examining the current situation under Finnish law, the position in England, France and Switzerland has also been assessed in further detail. The said jurisdictions have adopted different approaches in relation to the application of the jura novit curia principle and the minimum standards of due process enforced by their national courts, notwithstanding the general restrictive approach that courts seem to share in relation to setting aside arbitral awards. The examination reveals that while there does not seem to exist any valid restrictions to the application of the jura novit curia principle in international commercial arbitration, defining the exact scope of the principle proves extremely difficult because national standards of due process vary considerably between the examined jurisdictions. Nevertheless, certain common features are detectable: The assessed case law indicates that focus seems to be given to determining whether the legal concept or principle relied upon sua sponte by the arbitral tribunal has been foreseeable or whether it has come as a surprise to the disputing parties. This is assessed on a case-by-case basis taking into account the specific circumstances of each case, including e.g. the fundamental nature of the independently applied legal concept or principle; whether the independently applied legal concept or principle was “manifestly inapplicable” to the specific circumstances of the dispute; the level of expertise of the parties’ counsel and expert witnesses heard in the course of the arbitral proceedings; and whether the applicable substantive law of the dispute has been expressly chosen by the parties themselves.
  • Kupiainen, Joonas (2010)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä oikeutetun sodan tradition (just war tradition) kolmatta ja viimeistä osaa, jus post bellumia, teemoittelemalla sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta käyty nykyinen keskustelu keskeisiin aiheisiin. Teemoittelun tarkoitus on osaltaan selkeyttää jus post bellum -diskurssin laaja-alaista problematiikkaa tuomalla esille keskeiset kriteerit ja edellytykset, jotta voidaan puhua sodanjälkeisestä oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta. Työssä vastataan siten kysymykseen: mitkä ovat keskeiset teemat nykyisessä jus post bellum -keskustelussa? Tärkein työssä käytetty tutkimusaineisto on aihetta käsittelevät tutkimusartikkelit ja muu kirjallisuus (muiden muassa Brian Orendin ja Michael Walzerin). Sodan oikeudenmukaisen päättämisen problematiikka on perinteisesti jäänyt oikeutetun sodan tradition kahden ensimmäisen osan (jus ad bellum ja jus in bello) varjoon eikä konsensusta jus post bellumin sisällöstä ole. Koska nykymaailmassa yleistyvien konfliktien, kuten humanitaaristen interventioiden, päättäminen on osoittautunut ongelmalliseksi tehtäväksi, joka vaatii niin moraaliselta kuin oikeudelliselta sisällöltään tarkennuksia, on jus post bellum -keskustelu jälleen aktivoitunut tutkiakseen tätä problematiikkaa. Pirstaleisen jus post bellum -tradition kehittämiseksi, ja käytännöllisistä syistä, keskustelua on tarpeellista ja oikeutettua myös heijastella johonkin nykyiseen, akuuttiin konfliktiin. Tästä syystä tutkimuksessa esiteltyjen jus post bellum -diskurssin teemojen alla käydyssä keskustelussa esiintyy myös heijastuksia Irakiin. Keskeiset jus post bellum -diskurssin teemat, jotka ovat loogisesti nousseet aiheesta käydystä keskustelusta, johon tässä tutkimuksessa on perehdytty, ovat seuraavat: 1) vaatimus legitimiteetistä, 2) vaatimus syyllisten asettamisesta oikeuden eteen ja turvatumman valtion rakentamisesta, 3) vaatimus oikeudenmukaisesta vetäytymisestä, ja diskurssin kokoavana teemana, 4) vaatimus paremmasta status quosta. Teemojen alla käsitellään, analysoidaan ja myös vertaillaan keskeisten jus post bellum -teoreetikkojen ajatuksia ja määritelmiä jus post bellumista. Tätä tutkimuksen päälukua pohjustetaan esittelemällä jus post bellum -perinteen asema oikeutetun sodan traditiossa ja maailmanpolitiikan tutkimuksessa, diskurssiin kohdistettu kritiikki sekä taustoitetaan teemoissa esille nouseva Irakin konflikti. Teemojen käsittelyn jälkeen pohditaan myös diskurssin asemaa ja kehitysnäkymiä maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden rajapinnassa. Tutkimuksen päätelmissä todettiin, että jus post bellumista käyty nykyinen keskustelu asettui loogisesti tutkimuksessa esiteltyjen keskeisten teemojen alle, eikä keskeisiä sisältöjä jäänyt näiden ulkopuolelle. Lisäksi todettiin, että jus post bellumin käsitteellinen kehittäminen vaatii laajempaa peilaamista vallitseviin konflikteihin, kuten Irakiin sotaan, sekä rakentavaa vuoropuhelua maailmanpolitiikan tutkimuksen ja kansainvälisen oikeuden tutkimuksen välillä.
  • Halme, Elina (2005)
    Tutkimukseni päällimmäinen tavoite on selvittää, kuinka urheilija pärjää mediajulkisuudessa ja mistä asioista urheilun ja mediajulkisuuden suhde muodostuu. Aihetta lähestyäkseni olen valinnut tarkasteluun kolme lomittain toimivaa, mutta erillistä ulottuvuutta - urheilijan, median ja sponsorin. Lähestyn tutkimusongelmaani mediajulkisuuden, mediaurheilun, urheilumarkkinoinnin sekä mielikuvien teoriapohjan avulla. Tutkimukseni on vahvasti aineistopainotteinen ja tärkein tavoitteeni on selvittää tutkittavien kokemuksia aihepiiristä. Päästäkseni käsiksi varsinaiseen tutkimuskohteeseeni - mediajulkisuuden keskiöön, jossa urheilija, media ja sponsori kohtaavat - olen avannut kunkin ulottuvuuden erikseen. Tutkimukseni empiria ja analyysi ovat siis kolmiosaisia. Aineisto koostuu 12 urheilijan, neljän toimittajan ja sponsorin edustajan teemahaastatteluista. Työni on tapaustutkimus urheiluvälinevalmistaja Niken yhteistyöurheilijoista. Urheilijoiden näkökulmasta selvitän, mitä urheilijat ajattelevat mediasta ja julkisuudesta. Pyrin myös hahmottamaan, kohtaako urheilija urallaan odotuksia tai paineita, ja mistä mahdolliset paineet muodostuvat. Urheiluvälivalmistajan perspektiivistä tarkastelen, millä perusteella yritys valitsee sopimusurheilijansa ja mihin yhteistyöllä pyritään. Toimittajien haastatteluilla selvitän median näkemystä tahojen kohtaamisesta. Mitä toimittajat odottavat urheilijalta ja miten yritysten läsnäolo näkyy median arjessa? Keskeinen tutkimuskohteeni on lisäksi se, mikä vaikuttaa urheilusta muodostuviin mielikuviin ja miksi toiset lajit ja urheilijat ovat toisia suositumpia. Päällimmäinen tutkimustuloksekseni on, että mediajulkisuudesta sinänsä vallitsee yhteisymmärrys urheilijan, median ja sponsorin kesken. Julkisuus on oleellinen osa tämän päivän urheilua ja siihen kuuluu kiinteästi myös kaupallisuus. Tutkitut tahot tarvitsevat toisiaan ja tavoitteet sekä päämäärät ovat yhdisteltävissä. Urheilun mediajulkisuus rakentuu kuitenkin laajasta, monen osan värittämästä kokonaisuudesta, sillä jokainen tutkittu ulottuvuus tuo siihen mukanaan omat piirteensä ja painotuksensa. Urheilijan, median ja sponsorin näkökulmasta muodostuu kustakin oma moniulotteinen osakokonaisuutensa, jossa korostuvat tietysti kovin erilaiset piirteet.
  • Lampinen, Olli (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimus käsittelee Richard Rollen (k. 1349), englantilaisen erakon ja uskonnollisen kirjailijan, käsityksiä ystävyydestä yleensä ja erityisesti hengellisestä ystävyydestä miesten ja naisten välillä. Rolle kirjoitti useita latinan- ja keskienglanninkielisiä tutkielmia ja hengellisiä oppaita, joissa hän sivusi ystävyyden tematiikkaa sekä omaelämäkerrallisesta että teoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisina lähteinä käytetään seitsemää Rollen omaa teosta sekä kanonisoinnin toivossa hänestä laadittua pyhimyselämäkertaa. Tutkimus esittelee Rollen ystävyysteoriaa ja suhteuttaa sen 1300-luvun Yorkshiren historialliseen kontekstiin, Rollen kirjallisiin esikuviin sekä hänen ajatteluunsa yleensä. Rolle näyttää tunteneen sekä Ciceron (k. 43 eaa.) että Aelred Rievaulxlaisen (k. 1167) teokset ystävyydestä, mutta sovelsi näiden näkemyksiä omintakeisesti. Rollen maailmankuvalle oli ominaista jyrkkä kaksijakoisuus maailman ja Jumalan rakkauden välillä, minkä vuoksi ero pyhän ja maallisen ystävyyden välillä oli ehdoton. Vääränlainen ystävyys oli vaarallista etenkin kontemplatiivista elämää harjoittaville erakoille ja anakoreeteille, joita Rolle opasti välttämään ihmiskontakteja. Jyrkkyydestään huolimatta Rolle erosi edeltäjistään ja 1300-luvun valtavirrasta puolustamalla sukupuolten välisen pyhän ystävyyden mahdollisuutta. Tutkimuksen keskeinen löytö on, että Rolle määritteli sukupuolten välisen ystävyyden hengelliseksi ohjaukseksi ja perusteli siten sen tarpeellisuutta; naiset tarvitsivat pyhien miesten neuvoja pelastuakseen. Tällainen opetusystävyys ei ollut tasa-arvoinen suhde, vaan miehen tuli opastaa ja oikaista naista tämän omaksi parhaaksi. Toisaalta Rolle uskoi naisten mahdollisuuksiin saavuttaa hengellisen elämän korkeimmat asteet. Lähteet paljastavat, että Rolle tosiasiassa opasti naisia esittämänsä mallin mukaan. Tutkimus osoittaa, että yksittäisille naisille laaditut kansankieliset opaskirjeet sisältävät opetusystävyyden keskeisiä piirteitä ja noudattavat sen hierarkista logiikkaa: Rolle esiintyy välittäjänä Jumalan ja lukijan välillä houkutellen, moittien ja neuvoen lukijaa, jotta tämä saavuttaisi yhä korkeamman pyhyyden asteen. Rollen ja anakoreetti Margaret Kirkebyn välinen suhde, jota on keskiajalla ja myöhemmin pidetty esimerkkinä pyhästä ystävyydestä, näyttää myös muiden lähteiden valossa olleen hierarkkinen opetussuhde. Tutkimuksessa argumentoidaan, että Rollen kirjoittamista motivoi tarve itsepuolustukseen ja toiminnan oikeuttamiseen; hänen kontaktinsa naisiin herättivät epäilyksiä. Rolle halusi olla hengellinen auktoriteetti, mutta hänellä ei ollut luostarisääntökunnan, kerjäläisveljestön tai pappisviran tuomaa virallista tukea, joten hänen paras mahdollisuutensa itsepuolustukseen oli kirjallinen toiminta. Oikeuttaakseen toimintansa naisten parissa Rolle esitti mallin Jumalan rakkauden elävöittämästä pyhästä elämästä, johon kuului velvollisuus opettaa naisia ystävinä. Lisäksi Rollen tuli osoittaa, että hänen oma elämänsä edusti hänen puolustamaansa mallia, jonka edellytyksenä oli välinpitämättömyys maallisia houkutuksia kohtaan. Kaiken tämän takana näyttää olleen toive tasavertaisen ystävän löytämisestä: Rolle ei ollut löytänyt vertaistaan ystävää, joka olisi jakanut hänen hengelliset kokemuksensa, joten hän pyrki hengellisen ohjauksen avulla nostamaan edes yhden oppilaistaan tasolleen. On huomionarvoista, että Rolle näyttää pitäneen naisia kelvollisina kandidaatteina tällaiseen suhteeseen.
  • Palmqvist, Riia (Helsingin yliopisto, 2008)
    The study in its entirety focused on factors related to adolescents decisions concerning drug use. The term drug use is taken here to include the use of tobacco products, alcohol, narcotics, and other addictive substances. First, the reasons given for drug use (attributions) were investigated. Secondly, the influence of personal goals, the beliefs involved in decision making, psychosocial adjustment including body image and involvement with peers, and parental relationships on drug use were studied. Two cohorts participated in the study. In 1984, a questionnaire on reasons for drug use was administered to a sample of adolescents aged 14-16 (N=396). A further questionnaire was administered to another sample of adolescents aged 14-16 (N=488) in 1999. The results for both cohorts were analyzed in Articles I and II. In Articles III and IV further analysis was carried out on the second cohort (N=488). The research report presented here provides a synthesis of all four articles, together with material from a further analysis. In a comparison of the two cohorts it was found that the attributions for drug use had changed considerably over the intervening fifteen-year period. In relation to alcohol and narcotics use an increase was found in reasons involving inner subjective experiences, with mention of the good feeling and fun resulting from alcohol and narcotics use. In addition, the goals of alcohol consumption were increasingly perceived as drinking to get drunk, and for its own sake. The attributions for the adolescents own smoking behavior were quite different from the attributions for smoking by others. The attributions were only weakly influenced by the participants gender or by their smoking habits, either in 1984 or 1999. In relation to participants own smoking, the later questionnaire elicited more mention of inner subjective experiences involving "good feeling. In relation to the perceived reasons for other people s smoking, it elicited more responses connected with the notion of "belonging. In the second sample, the results indicated that the levels of body satisfaction among adolescent girls are lower than those among adolescent boys. Overall, dissatisfaction with one's physical appearance seemed to relate to drug use. Girls were also found to engage in more discussions than boys; this applied to (i) discussion with peers (concerning both intimate and general matters), and (ii) discussion with parents (concerning general matters). However, more than a quarter of the boys (out of the entire population) reported only low intimacy with both parents and peers. If both drinking and smoking were considered, it seemed that girls in particular who reported drinking and smoking also reported high intimacy with parents and peers. Boys who reported drinking and smoking reported only medium intimacy with parents and peers. In addition, having an intimate relationship with one's peers was associated with a greater tendency to drink purely in order to get drunk. Overall, the results seemed to suggest that drug use is connected with a close relationship with peers and (surprisingly) with a close relationship with parents. Nevertheless, there were also indications that to some extent peer relationships can also protect adolescents from smoking and alcohol use. The results, which underline the complexity of adolescent drug use, are taken up in the Discussion section. It may be that body image and/or other identity factors play a more prominent role in all drug use than has previously been acknowledged. It does appear that in the course of planning support campaigns for adolescents at risk of drug use, we should focus more closely on individuals and their inner world. More research on this field is clearly needed, and therefore some ideas for future research are also presented.
  • Kallinen, Esko (1975)
  • Luuri, Outi (1990)
  • Oksanen, Sirpa (1972)
  • Hakanpää, Jonne (Helsingfors universitet, 2009)
    Heterobasidion annosum on merkittävä kasvipatogeeni boreaalisella havumetsävyöhykkeellä ympäri maailman. Pelkästään Euroopassa H. annosum aiheuttaa 800 miljoonan euron taloudelliset tappiot vuosittain. Sienen torjumiseksi on käytetty menetelmiä, joiden tehon pelätään laskevan sienen sopeutumisen vuoksi, ja on syntynyt tarve kehittää uusia toimintatapoja sienen torjumiseksi. Sieniviruksia tavataan H. annosumilla. Noin 6–16 % sienistä sisältää partitivirusten perheeseen kuuluvan viruksen, joka koostuu kahdesta n. 2000 bp:n genomisegmentistä. Eri H. annosum sienikantojen virusten toivotaan aiheuttavan toisilla saman lajin edustajilla hypovirulenssia, jolloin niiden patogeenisyys vähenee. Tutkimuksessa sekvensoitiin kiinalaisen H. parviporumin dsRNA-viruksen RNA-riippuvaista RNA-polymeraasia koodaavan geenin osittainen sekvenssi, ja se annotoitiin. Lisäksi kokeiltiin viruksen siirtymistä 18 sienikannan välillä, ja siirtyminen havaittiin kahdella sienikannalla. Tutkimuksessa löydettiin uusi dsRNA partitivirus, jonka RNA riipuvaista RNA polymeraasia koodaavan geenin osittainen sekvenssi selvitettiin. Lisäksi havaittiin viruksen (dsRNA:n) siirtyvän kiinalaisesta H. parviporum sienestä pohjoisamerikkalaiseen H. annosum Nam/P-tyypin sieneen, sekä yllättäen myös kiinalaiseen H. insulare sieneen. Lisäksi kokeiltiin uutta polyvinyylipolypyrrolidonikemikaaliin perustuvaa dsRNA-eristysmenetelmää, joka voitiin osoittaa toimivaksi.