Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8723-8742 of 28481
  • Luostarinen, Tapio (Helsingin yliopisto, 2015)
    Cervical cancer is the 4th most common cancer in women. In its carcinogenesis human papillomavirus (HPV) 16/18 are most important. HPV6/11 cause benign lesions. A small proportion of HPV infection(s) develop into cancer. Therefore, joint effects between HPVs and putative co-factors, Chlamydia trachomatis and smoking, are of interest but largely open. The aims of this work were to understand joint effects of infections with 1) HPV types, 2) HPVs and C. trachomatis, and 3) order of these infections in the carcinogenesis. For the 1st two aims, two case-control studies were nested within cohorts of Nordic biobanks. 1st linkage to cancer registers identified 182 cases of invasive cervical cancer (ICC, 148 squamous cell carcinomas, SCC) with prediagnostic sera until 1994. 2nd linkage with a longer follow-up until 2002 comprised 604 new ICC cases. Incidence density sampled controls were individually matched for age at serum sampling, sample storage time and region. For the 3rd aim, a case-control study in a serial setting was nested within a cohort of Swedish women participating in a cervical cancer screening programme in 1969-1995, and 118 ICCs with age and sampling-time-matched controls were identified. Finally, a case-cohort study in the Finnish Maternity Cohort was based on women with two pregnancies within 5 years. The women were followed on average for 4.8 years, from the 2nd pregnancy sample until the end of 2004. During follow-up, 490 women were diagnosed with cervical high-grade precancer. A comparison subcohort of 2796 women was randomly sampled from age and calendar time strata. IgG antibodies to HPV 6/11/16/18/31/33/45 capsids, and C. trachomatis were determined by ELISA. Serum cotinine, a marker for recent smoking, was measured by immunoassays. HPV and C. trachomatis DNA in smears and biopsy specimen were examined by PCR. HPV DNA-positive specimens were typed. Rate ratios were estimated by conditional logistic or proportional hazards regression. Misclassification of HPV serology was corrected for. In the 1st study, we found no excess risk of cervical carcinoma among women seropositive for both HPV16 and HPV6/11. In the 2nd study, there was excess risk, but the joint effect was again significantly smaller than the expected joint effects. Finally, if infection with HPV6 preceded infection with high-risk HPV31, there was no material excess risk of in situ cervical carcinoma. The smaller than expected joint effect between HPV types was probably due to a cell-mediated immune response to past, natural HPV6/11 infection, of which the serum antibodies were a surrogate. The risk of ICC was highly increased not only among women whose 1st smear was HPV DNA-positive but also among C. trachomatis DNA-positive women. The risk was even higher among HPV or C. trachomatis DNA positives both at the start and end of follow-up. The risk of in situ cervical carcinoma was highly increased among women whose HPV18/45 and C. trachomatis infections were virtually concomitant. The risk of SCC was increased related to C. trachomatis, after adjusting/stratifying for HPV. These results support early HPV vaccination in cervical cancer prevention. C. trachomatis should not be ignored in the preventive efforts against cervical cancer.
  • Pajo, Kati (Helsingin yliopisto, 2013)
    Individuals with an acquired hearing impairment (HI) can experience difficulties in hearing, even with technical support, and these difficulties are overt in communication. Within the framework of conversation analysis (CA), this dissertation examines the dyadic conversations of HI participants in their home environment. In particular, the focus is on the collaboration that occurs during repair, how the repair sequences emerge and are organized between HI participants and the familiar partners during ordinary, everyday conversation. The database consists of approximately nine hours of video recordings from eight dyads. The aim of this study is to increase our knowledge of how indications of trouble emerge, to determine their local contexts in everyday HI conversations, and to analyze how the following repair sequences are managed between the participants. Through the findings, this study aims to further develop communication therapy that is conversationally oriented. The results indicate that several findings drawn form the data support the previous studies, in particular, CA research concerning other-initiated self-repair (OISR) sequences. Thus, HI conversations are in many ways ordinary conversations. For example, in audiology, the assumption should not be that hearing impairment straightforwardly changes the ways to indicate trouble from the ordinary everyday resources. In addition, the HI individuals other-initiated (OI) actions are similarly context dependent actions as in any mundane conversations. However, the attributes beyond the local context can have an effect on their occurrence and management (e.g. the degree of hearing impairment and familiarity between the speakers). This study offers new lines of study, by exploring in detail how multimodal resources are used in OISR sequences and in instances where the trouble is more potential than explicit. The conversational extracts demonstrate that, as recurrent actions, the prosodic features, such as the urgency in fast articulation and the overlapping timing with the speaker s turn, as well as non-vocal features, which include the trouble posture with changes in facial expression and movements of the body, can all constitute a familiar routine, revealing the hearing difficulty in an implicit way in comparison to verbal resources. The approach to the HI individuals non-vocal actions during the speakers turn introduce new information to CA studies and to audiological conversational studies. The study reveals how the collaboration between an HI recipient and his or her conversational partner intensifies when the HI individual, for example, frowns and leans towards the speaker. These instances are not similarly clear OISR sequences as those that are initiated by verbal resources. The non-vocal resources and responses from the speaker can be described as a continuum of collaboration. At the other end the participants are managing a threat of misperception and towards the other end the collaboration reflects repair after misperception, similarly to actions following verbal OI-actions. This study suggests possible clinical implications, where the keys include, the self-value of conversation, teamwork, the structure of requests for clarification and clarified speech, multimodality and visual access, multifunctional requests for repair, and repairing as a beneficial and positive behavior.
  • Jokinen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2007)
    The focus of this study is on statistical analysis of categorical responses, where the response values are dependent of each other. The most typical example of this kind of dependence is when repeated responses have been obtained from the same study unit. For example, in Paper I, the response of interest is the pneumococcal nasopharengyal carriage (yes/no) on 329 children. For each child, the carriage is measured nine times during the first 18 months of life, and thus repeated respones on each child cannot be assumed independent of each other. In the case of the above example, the interest typically lies in the carriage prevalence, and whether different risk factors affect the prevalence. Regression analysis is the established method for studying the effects of risk factors. In order to make correct inferences from the regression model, the associations between repeated responses need to be taken into account. The analysis of repeated categorical responses typically focus on regression modelling. However, further insights can also be gained by investigating the structure of the association. The central theme in this study is on the development of joint regression and association models. The analysis of repeated, or otherwise clustered, categorical responses is computationally difficult. Likelihood-based inference is often feasible only when the number of repeated responses for each study unit is small. In Paper IV, an algorithm is presented, which substantially facilitates maximum likelihood fitting, especially when the number of repeated responses increase. In addition, a notable result arising from this work is the freely available software for likelihood-based estimation of clustered categorical responses.
  • Rasimus, Mari (2006)
    Tutkielma käsittelee monimediaalisuuden roolia Suomen Big Brother 2005 -yleisön seuraamiskokemuksessa. Lähestymistapa on deskriptiivinen ja tapaustutkimuksen kaltainen, koska kyseessä on uudehko ilmiö. Lisäksi tutkielmassa pohditaan interaktiivisuuden roolia seuraamiskokemuksissa, monimediaalisuuden roolia yleisön sitouttamisessa, yleisön mahdollista muutosta aktiivisemmaksi, yleisön, tuotannon ja tekstin suhteiden muutosta sekä monimediaalisuuden merkitystä suomalaisille televisioyleisöille. Tutkielman keskeisin käsite on monimediaalisuus, jolle esitetään määritelmä tutkielmassa. Määritelmän mukaan monimediaalisuudella tarkoitetaan samaan ohjelmaformaattiin tai sisältökokonaisuuteen kuuluvan sisällön välittämistä ja yleisön osallistamista käyttäen useampaa kuin yhtä mediaa, palvelua ja teknologiaa. Perinteisen television lisäksi erityisessä roolissa tässä on Internet. Teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään monimediaalisuuden määrittelyn lisäksi erityisesti interaktiivisuuden ja yleisön määrittelyyn. Lisäksi käsitellään mediaympäristön muutosta, konvergenssia, yleisötutkimusta, virtuaaliyhteisöjä, faniutta ja tosi-tv-ilmiötä. Tärkeimpiä lähteitä ovat Mathijsin ja Jonesin toimittama "Big Brother International. Format, Critics and Publics" (2004) sekä useiden kirjoittajien, esimerkiksi Ticknellin & Raghuramin (2002), Deeryn (2003) ja Livingstonen (2004), Big Brotheria ja uudenlaisia yleisöjä käsittelevät artikkelit. Empiirisesti ilmiötä lähestytään useiden menetelmien ja aineistojen avulla. Aineistona ovat neljä fokusryhmähaastattelua, Big Brother -keskustelufoorumilta saadut vastaukset sekä Big Brother -sivuston kvantitatiivinen kysely. Lisäksi analyysin tukena käytetään keskustelufoorumilta kerättyjä viestiketjuja sekä katsojalukuja ja kävijämääriä. Analyysimenetelmänä on teemoittelu. Johtopäätöksissä ilmiötä analysoidaan syvemmin empirian ja teorian vuoropuhelulla. Big Brother -yleisö oli hyvin heterogeeninen. Kukin yleisön jäsenistä pystyi luomaan yksilöllisen seuraamiskokemuksen valiten eri monimediaalisista palveluista itselleen sopivat. Osalla yleisöstä Internetistä tuli pääkanava seurata Big Brotheria, joten Internetillä on jopa potentiaalia syrjäyttää televisio. Kuitenkin suuri osa yleisöstä seurasi Big Brotheria rinnakkain televisiosta ja Internetistä. Big Brotherin myötä nähtiin myös uudenlaisia mediankäyttötapoja, kuten suoran 24/7-palvelun käyttäminen radion tapaan tai reaaliaikainen tapahtumien selostaminen keskustelufoorumilla. Monimediaalisuus viihdesisältöjen seuraamisessa oli hyvin monelle aktiiviselle yleisön jäsenelle uusi kokemus. Monimediaalisuus muutti myös seuraamisen ja ajankäytön suhdetta. Aktiiviset Big Brother -yleisön jäsenet seurasivat paitsi illalla, myös aamulla ja työpäivän aikana Big Brother -talon tapahtumia. Reaaliaikaisuus oli monille suuri osa viehätystä ja toi ainutlaatuisia mukana elämisen kokemuksia. Merkitysten tuottamisen kontrolli siirtyi Big Brotherissa osittain tuotannolta yleisölle. Yleisö koki valvovansa tuotantoa, oli kriittinen kaupallisia pyrkimyksiä kohtaan ja vaati läpinäkyvyyttä. Myös tekstin ja yleisön suhteessa näkyi muutoksia, sillä joissain tapauksissa kanssayleisön tuottamat tekstit nousivat jopa tärkeämmiksi kuin tuotannon tuottamat tekstit.
  • Klami, Jarkko (2013)
    Kedonojankulman Cu-Au -esiintymä sijaitsee Etelä-Suomessa noin 13 km Forssasta pohjoiseen Svekofennisellä Hämeen liuskevyöhykkeellä. Esiintymän isäntäkivenä on porfyyrinen tonaliitti-intruusio, jota ympäröi mafiset ja intermediääriset Häme-ryhmän vulkaniitit. Geologian tutkimuskeskus löysi esiintymän vuonna 2006 alueellisen moreenin geokemiatutkimusten ja kairausten perusteella. Esiintymästä on tunnistettu useita porfyyrikupariesiintymille tyypillisiä piirteitä, kuten hapan porfyyrinen isäntäkivi, metallisisältö ja metallien vyöhykkeisyys esiintymässä. Paleoproterotsooisissa granitoideissa tavattuja porfyyrikupariesiintymiä on Fennoskandian kilveltä kuitenkin löydetty vain muutamia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää esiintymän fluidisulkeumien perusteella porfyyrikupari-tyyppisen malminmuodostuksen mahdollisuutta. Kedonojankulman porfyyristä tonaliittia leikkaa paikoin tiheä tummien kvartsijuonten verkosto. Suurimmat metallipitoisuudet liittyvät yleensä näihin tummiin kvartsijuoniin ja niiden lähelle. Fluidisulkeumatutkimuksia varten näytteitä otettiin tummista kvartsijuonista kalliopaljastumilta ja kairasydämistä. Keskeisin tutkimusmenetelmä oli mikrotermometriset mittaukset kvartsijuonten fluidisulkeumista. Lisäksi fluidisulkeumien tytärmineraalien tunnistamiseen käytettiin SEM-EDS analysaattoria. Mikrotermometristen tulosten perusteella kvartsijuonten fluidisulkeumat osoitti suurta vaihtelua suolapitoisuuksissa ja homogenisoitumislämpötiloissa, n. 2 ─ 45 paino-% (NaCl ekv.) ja Th ≈ 100 ─ 420 °C. Fluidisulkeumien tytärmineraaleista analysoitiin esiintymän keskeisimpiä metalleja mm. Cu, As, Fe, Bi, Sb, Te ja monia muita, jotka viittaavat fluidien magmaattiseen alkuperään. Tutkimuksessa on havaittavissa myös lukuisia merkkejä fluidin kiehumisesta. Tutkimuksessa havaitut fluidisulkeumien piirteet ja mittaustulokset mm. suolapitoisuus, koostumus, lämpötilat, metallisisältö, kiehuminen ja muut tekijät ovat tyypillisiä porfyyrikupariesiintymissä. Fluidisulkeumien perusteella Kedonojankulman Cu-Au -esiintymä voidaan luokitella porfyyrikupari-tyyppiseksi esiintymäksi.
  • Koskenmäki, Auri (2012)
    Jokirapu (Astacus astacus) on Suomessa alkuperäislaji. Rapuruttoa hyvin sietävää täplärapua (Pacifastacus leniusculus) on istutettu lähinnä Etelä-Suomeen vuodesta 1967 lähtien. Täplärapu on kookkaampi, aggressiivisempi ja lisääntymiskykyisempi kuin jokirapumme. Yleensä täplärapu dominoi jokirapua, kun rapujen elinympäristöt kohtaavat. Täpläravun dominoivaa otetta voidaan selittää tiettyjen käyttäytymispiirteiden ollessa korreloituneena. Tietyt käyttäytymispiirteet voidaan liittää yleisesti tulokaslajien dominoivaan levittäytymiseen uusille alueille. Tulokaslajin täytyy levittäytyä epäröimättä, lisääntyä hyvin pienestä alkupopulaatiosta huolimatta sekä runsastuessaan aiheuttaa suuria vaikutuksia tunkeutumaansa yhteisöön. Tulokaslajiin käyttäytymisessä voisi siis olla korreloituneena aktiivisuus, rohkeus ja eksploratiivisuus. Käyttäytymissyndroomalla viitataan korreloituneisiin yksilön yhdenmukaisiin käyttäytymispiirteiden eroihin, jotka ilmenevät tietyssä tilanteessa ja/tai läpi tiettyjen kontekstien. Kontekstilla tarkoitetaan toiminnallista käyttäytymiseen liittyvää kategoriaa (esim. levittäytyminen). Populaatio tai laji voi ilmentää käyttäytymissyndroomaa. Jokaisella yksilöllä on oma käyttäytymistyyppinsä käyttäytymissyndrooman sisällä. Saman käyttäytymistyypin omaavien yksilöiden käyttäytyminen korreloi muiden yksilöiden käyttäytymisen kanssa järjestysluvullisen arvoasteikon mukaan. Käyttäytymissyndroomat voivat vähentää käyttäytymiseen liittyvää plastisuutta tai ylläpitää yksilöiden käyttäytymisen välistä vaihtelua. Pro gradu –työni tavoitteeni on tutkia joki- ja täplärapujen käyttäytymiseroja. Olen valinnut tutkimuksen kohteeksi aktiivisen, rohkean ja eksploratiivisen käyttäytymisen, joiden korrelaatioita on jo löydetty muutamilla lajeilla. Tutkin käyttäytymiserojen toistuvuutta sekä sukupuolen vaikutusta. Oletin löytäväni positiivisen korrelaation aktiivisessa, rohkeassa ja eksploratiivisessa käyttäytymisessä ravuilla (käyttäytymissyndrooma), ja oletin näiden käyttäytymispiirteiden välisten erojen olevan täpläravuilla suuremmat. Käyttäytymispiirrekokeet suoritin Viikissä kahteen kertaan käyttäytymisen toistuvuuden testaamiseksi. Käyttäytymisen toistuvuus osoittautui melko hyväksi, vaikka jälkimmäisen kokeen (=samaa käyttäytymistä mittaava koe tehty toiseen kertaan) tulokset olivatkin usein merkitsevästi erilaisia ensimmäisen kokeen tuloksiin verrattuna. Aktiivisuus toistui hyvin käyttäytymispiirrekokeiden kesken. Jokirapujen aktiivisena olo aika on suurempi kuin täpläravuilla aktiivisuuskokeessa ja eksploratiivisuuskokeessa. Täplärapujen aktiivisuus yleensä nousi jälkimmäisessä, kun taas jokirapujen aktiivisuus laski. Sukupuoleen sidottuja käyttäytymiseroja ei juurikaan löytynyt. Rohkeaa ja eksploratiivista käyttäytymistä ilmentävät kokeet osoittautuivat epäonnistuneiksi mittaamaan näitä käyttäytymispiirteitä. En voi saamieni tulosten perusteella todeta joki- tai täpläravuilla olevan käyttäytymissyndroomaa, jossa aktiivisuus, rohkeus ja eksploratiivisuus olisivat korreloituneena.
  • Kilpinen, Raija (Helsingin yliopisto, 2015)
    The purpose of the research was to give a micro level perspective to joy of learning. In the theoretical part of the research I study the concepts of learning, emotion and joy of learning. Learning is seen in this research as a social action. The research problem was: In what kind of situations is joy of learning visible in the video material of the high school students’ school day? The research material of the first grade high school students was recorded in a high school during three days. I analyzed the material with the help of conversation analysis, which gave tools for the detailed processing of the material. For the analysis, I chose interaction situations in which there was initial evidence of joy of learning. The choice criterions were laughter, vocal pitch, volume, prosody, facial expressions and gestures. The analysis shows that joy of learning was visible during the school day. In the classroom, the students expressed their emotion less intense than outside of the classroom, although the topics of the interaction situations were the same.
  • Lehessalo, Pirjo (1983)
  • Helenius, Leena-Irmeli (1966)
  • Salmi, Päivi (1991)
  • Aho, Päivi (2004)
  • Vainikka, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmani tutkimuskysymys on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa etsin vastausta kysymykseen: Mikä on Joonan kirjan alkuperäinen genre? Aikaisemmista eksegeettien antamista genre-ehdotuksista Joonan kirjalle valitsen satiiriteorian, jonka näkökulmasta teen koko Joonan kirjasta genreanalyysin. Satiiri on kirjallisuuden laji, jolla käsitellään aihetta niin, että se näyttää naurettavalta. Sen päätarkoitus on ottaa kantaa poliittisiin, sosiaalisiin tai moraalisiin aiheisiin. Analyysissani osoitan Joonan kirjasta runsaasti satiirisia elementtejä. Lopputuloksena väitän, että nämä elementit ovat ottaneet koko kertomuksen haltuunsa, jolloin on perusteltavaa nimetä koko kirjan genre satiiriksi. Esimerkkeinä fiktiivisen Joonan kirjan satiirisista elementeistä ovat kontrastien luominen ja kertomuksen mielikuvitukselliset tapahtumat ja mittasuhteet, kuten Joonan selviytyminen kalan vatsassa kolme vuorokautta, Niniven kaupungin mieletön suuruus ja sen asukkaiden, ihmisten ja eläinten, katumisen ja parannuksen nopeus. Tutkielmassani esitän teorian, jonka mukaan Joonan kirjan alkuperäinen tarkoitus oli vahvistaa kirjan kirjoittajan oman yhteisön universalistista ideologiaa. Jumalan armo kuuluu koko luomakunnalle, myös pakanoille. Toisinajattelijat samaistetaan kertomuksen Joonaan, joka kuvataan kertomuksessa naurettavana, kontrastina kertomuksen hurskaille pakanoille. Tutkimuskysymykseni toinen osa perustuu satiirianalyysini löytöihin, mutta on näkökulmaltaan tulkintahistoriallinen: Miten Joonan kirjaan ja erityisesti sen satiirisiin elementteihin suhtaudutaan neljässä nykyaikana kirjoitetussa hengellisessä kommentaarimaisessa kirjoituksessa? Lähteitäni ovat suomalaisten luterilaisten teologien Per-Olof Malkin, Mailis Janatuisen ja Pekka Harnen kirjoittamat kirjat ja yhdysvaltalaisen juutalaisen rabbin Meir Levinin kirjoittama internetluentosarja. Tulkitsijani ovat tietoisia satiiriehdotuksesta Joonan kirjan alkuperäiseksi genreksi, mutta he tietoisesti torjuvat tämän ehdotuksen. Satiirigenre ei itsessään ole ongelma, vaan kaikki mahdolliset genre-ehdotukset, jotka sisältävät oletuksen Joonan kirjan fiktiivisyydestä, ovat heille lähtökohtaisesti vääriä. He lukevat Joonan kirjaa historiallisena dokumenttina vastoin kirjan kirjoittajan tarkoitusta. Satiiristen elementtien selittäminen järjellä teettää heille paljon lisätyötä. Esimerkiksi Niniven kaupungin koolle haetaan selitystä muinaisesta kuntaliitoksesta ja suuri kala on Jumalan jo luomiskertomuksessa tähän tehtävään luoma. Lisäksi tulkitsijat lieventävät Joonan ja pakanoiden välistä kontrastia ja Levin jopa kääntää kontrastin päälaelleen. Selitys tulkitsijoiden harjoittamalle lukutavalle löytyy Joonan kirjan sijainnista osana pyhien tekstien kokoelmaa, Raamattua. Heille Raamattu on totta vain, jos se on sitä kirjaimellisesti. Joonan kirja ei voi tehdä poikkeusta. Tärkeäksi syyksi tulkitsijoille nousevat myös heidän uskonnolliset auktoriteetit, jotka heidän mukaansa uskoivat kertomuksen historiallisuuteen. Suomalaisten ylin auktoriteetti on Uuden testamentin evankeliumeiden Jeesus ja Levinin auktoriteetteina ovat aikaisemmat juutalaiset rabbiiniset tekstit. Vaikka tutkielmani tulkitsijat eivät näe satiiria Joonan kirjan genrenä, on heidän toteama kertomuksen sanoma lähes sama kuin satiirianalyysin perusteella todettu: Jumalan armo on rajatonta.
  • Oinonen, Lotta (Helsingin yliopisto, 2006)