Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8723-8742 of 25636
  • Mäkinen, Viivi (2012)
    Tutkielma käsittelee määräaikaisen työsopimuksen ja työsuhteen sääntelyn historiaa. Oikeushistoriallisena tutkielmana tässä työssä on pyritty vastaamaan siihen, miten ja miksi määräaikaisen työsopimuksen ja työsuhteen sääntely on muuttunut 1960- luvulta 2010- luvulle. Tarkstelun pääpaino on määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksissä. Sen rinnalla seurataan myös muuta määräaikaiseen työsuhteeseen liittyvää lainsäädäntöä sekä mm. irtisanomissuojan muutoksia. Tutkielmassa on tarkasteltu erityisesti taloussuhdanteiden ja toisaalta 1970- luvulla käynnistyneen markkinoiden vapauttamisen vaikutuksia sääntelyyn. Huomiota ovat saaneet myös muutokset työmarkkinaosapuolten valtasuhteissa ja poliittisten ideologioiden suosiossa. Talouskasvu ja sosiaaliset uudistukset jatkuivat 1970- luvun talouskriisiin asti. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta oli samanaikaisesti kasvanut. Suomessa oli lähes täystyöllisyys ja työsuhteen normiksi muodostui toistaiseksi voimassa oleva, kokoaikainen työsuhde.1960- ja 1970- luvun taitteessa toteutettussa työsopimuslain kokonaisuudistuksessa työntekijän asemaa parannettiin ja lakiin syntyi irtisanomissuoja. Määräaikaisten työsopimusten käyttöä ei rajoitettu lukuun ottamatta sopimuksen pituudelle asetettua enimmäiskestoa, joka pidennettiin vuoden 1922 työsopimuslaissa olleesta kolmesta vuodesta viiteen vuoteen. Ylipitkäksi ajaksi tehtyä määräaikaista työsopimusta ei enää katsottu mitätöttömäksi, vaan toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi. Määräaikaiset työsuhteet eivät juuri saaneet sijaa lain esivalmistelussa. Tällaisia työsuhteita käytettiin lähinnä maa- ja metsätaloudessa. 1970- luvun talouskriisin aiheuttamat ongelmat heikensivät ammattiyhdistysliikkeen asemaa ja johtivat työnantajien ja markkinaehtoisemman politiikan kannattajien aseman vahvistumiseen. Myöhemmin uus- tai markkinaliberalistiseksi kutsutun talousopin mukaan valtion roolia yhteiskunnallisessa sääntelyssä tuli pienentää ja kannustaa ihmisiä yritteliäisyyteen. Markkinaehtoistuvassa taloudessa työnantajapolitiikan päämääräksi tuli joustavuus, eli työelämän ja työmarkkinoiden jäykiksi väitettyjen rakenteiden purkaminen. Suomessa lamaa hoidettiin valtion ja työmarkkinajärjestöjen kesken yhteisymmärryksessä eikä työlainsäädännön purkaminen saanut kannatusta. Päinvastoin työsuhdeturvaa vahvistettiin koko 1970- luvun ajan jatkuen vuoden 1984 työsuhdeturvauudistukseen, joka oli merkittävä käännekohta myös määräaikaisen työsopimuksen sääntelyssä. Tuolloin sen käyttöä rajoitettiin asettamalla perustellun syyn vaatimus, jotta toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin kuuluneen irtisanomissuojan kiertäminen voitaisiin estää Työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa lueteltiin esimerkkejä tilanteista, jolloin määräaikaista työsopimusta oli sallittua käyttää. Perättäisten sopimusten käyttö edellytti lisäksi pätevää syytä. Työnantajat, erityisesti pienyrittäjät, vastustivat työsuhdeturvauudistusta. 1980- ja 1990- lukujen vaihde oli murros, jossa kytkeytyivät useat eri muutokset neuvostososialismin romahduksesta yritysorganisaatioiden muutokseen, yhä voimakkaamasta kansainvälistymisestä ja pääomien liikkuvuudesta teknologian kehittymiseen. Globaali markkinatalous näytti tulevan talouspolitiikan suunnan.Suomessa muutos tiivistyi poikkeuksellisen syvään lamaan. 1990- luvun työpolitiikka on tähdännyt ensisijaisesti työttömyyden vähentämiseen. Tämä tavoite näkyi kahdessa määräaikaisia työsuhteita koskevassa lakimuutoksessa. Ensimmäisen väliaikaisen muutoksen tavoitteena oli kannustaa työnantajia työllistämään pitkäaikaistyöttömiä. Toisessa muutoksessa työsopimuslain 2 §:n 2 momenttia selkiytettiin, ja siihen lisättiin uusi peruste määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle tarkoituksena madaltaa palvelutyönantajien kynnystä palkata lyhytaikaistakin työvoimaa. 1990- luvulla korostui erityisesti pienten ja keskisuurten yrittäjien työllistämismahdollisuuksien tukeminen ja ylipäätään yrittäjyyden arvostuksen nousu; elinvoimainen yritystoiminta oli sekä vasemmiston että oikeiston vastaus työttömyyden, globalisaation ja markkinakilpailun aiheuttamiin muutoksiin. Keskeinen muutos määräaikaisen työsuhteen sääntelyssä on ollut pyrkimys toistaiseksi voimassa olevan ja määräaikaisen työsuhteiden lähentämiseen, jotta työsuhteen muodon valinta olisi työnantajalle kustannusneutraali. Tämä tavoite näkyi vuoden 2001 työsopimuslain kokonaisuudistuksessa, jossa määräaikaisten työntekijöiden asemaa parannettiin. Työsuhteen normaalimuotona on säilynyt toistaiseksi voimassa oleva työsuhde ja lähtökohtaisesti määräaikaisia työsuhteita pyritään hillitsemään. Toisaalta määräaikaiset työsuhteet nähdään välttämättömänä osana dynaamista taloutta ja sen vaatimaa joustavaa työelämää. Projektirahoitteiset työt ja valtionhallinnon toimintojen kilpailutus ovat aiheuttaneet uusia taloudellisia syitä määräaikaisen työvoiman käytölle.
  • Martikainen, Antti (Helsingin yliopisto, 2012)
    Keski-Pohjanmaan Kaustisen-Ullavan alueella on yli 400 km2:n laajuinen pegmatiittikenttä, josta on tähän mennessä löydetty 16 spodumeenipitoista pegmatiittiesiintymää. Tutkielmassa vertaillaan Heikinkankaan, Leviäkankaan, Läntän, Outoveden, Päivänevan ja Syväjärven pegmatiittiesiintymien sekä alueen granitoidien geokemiaa. Kaustisen-Ullavan alue kuuluu Keski- ja Länsi-Suomen paleoproterotsooiseen, 1.95 1.89 Ga ikäiseen svekofenniseen saarikaarikompleksiin, joka sijaitsee Fennoskandian kilven keskiosissa. Alueen geologiset pääyksiköt koostuvat Keski-Suomen granitoidikompleksin reunaosista sekä tätä ympäröivästä Pohjanmaan liuskevyöhykkeestä, jota noin 1.79 Ga ikäiset spodumeenipegmatiittijuonet leikkaavat. Pegmatiittien päämineraalit ovat spodumeeni, albiitti, kalimaasälpä, kvartsi ja muskoviitti. Suurempien esiintymien pääjuonet ovat 200 500 m pitkiä ja leveimmillään 25 m. Esiintymät luokitellaan petrogeneettisessä luokittelussa LCT- eli Li-, Cs- ja Ta-rikastuneeseen orogeeniseen pegmatiittiperheeseen sekä geologisessa luokittelussa rare element- eli harvinaisten alkuaineiden REL-pegmatiittiluokkaan ja sisäiseltä rakenteeltaan suhteellisen homogeeniseen albiittispodumeenityyppiin. Pegmatiitit ovat koostumuksiltaan peralumiinisia ja graniittisia. Esiintymien keskimääräiset Li2O-pitoisuudet ovat 0.68 1.07 %, jotka vastaavat noin 9.7 15.5 %:n spodumeenipitoisuuksia. Tärkeimpien hivenalkuaineiden pitoisuudet vaihtelevat tutkituissa esiintymissä seuraavasti: Rb = 330−860 ppm, Cs = 49−57 ppm, Be = 50−124 ppm, Ta = 17−89 ppm ja Nb = 20−84 ppm. Esiintymissä on selkeitä systemaattisia eroja differentiaatioasteen mittareissa, kuten K/Rb-, Sr/Rb-, K/Cs-, Nb/Ta-, Fe/Mn- ja Al/Ga-suhteissa, joiden perusteella Outoveden ja Läntän esiintymät ovat vertailluista esiintymistä kemiallisesti kehittyneimpiä ja Syväjärven ja Heikinkankaan esiintymät vähiten kehittyneitä. Leviäkankaan ja Päivänevan esiintymät asettuvat geokemiallisessa vertailussa näiden esiintymien välille. Globaalissa geokemiallisessa vertailussa esiintymät ovat koostumukseltaan tyypillisiä albiittispodumeenityypin pegmatiitteja. Alueellisessa vertailussa pegmatiiteissä ei näy merkkejä systemaattisesta koostumusvaihtelusta. Myös pegmatiittien sisäinen koostumusvaihtelu on pääosin epäsystemaattista, mutta Outoveden pegmatiittien muskoviitti- ja spodumeenipitoisissa osissa on systemaattisia eroja K2O-, Rb-, Nb- ja Ta-pitoisuuksissa. Outoveden juonten muskoviittipegmatiiteiksi muuttuneet reunaosat saattavat viitata teksturaaliseen kompleksisuuteen , jollaista ei muissa esiintymissä ole. Koostumuksensa, rakenteensa, kokonsa ja sijaintinsa perusteella kaikkein todennäköisin pegmatiittien lähdegranitoidi on pegmatiiteista etelässä sijaitseva Kaustisen pegmatiittigraniitti, jonka ikää ei tunneta. Pegmatiittiesiintymien keskimääräiset litiumpitoisuudet vaikuttavat kasvavan Kaustisen pegmatiittigraniitista etäännyttäessä, millä saattaa olla merkitystä malmietsinnän kannalta. Läntän pegmatiitit saattavat sijaintinsa ja geokemiallisten piirteiden (korkea TiO2-pitoisuus, alhainen P2O5-pitoisuus, korkea Nb/Ta-suhde sekä alhaiset Al/Ga- ja A/CNKL-suhteet) perusteella olla osa erillistä pegmatiittiryhmää erotuksena viiden muun esiintymän muodostamasta Kaustisen pegmatiittiryhmästä.
  • Koistinen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2007)
    In the 1990 s the companies utilizing and producing new information technology, especially so-called new media, were also expected to be forerunners in new forms of work and organization. Researchers anticipated that new, more creative forms of work and the changing content of working life were about to replace old industrial and standardized ways of working. However, research on actual companies in the IT sector revealed a situation where only minor changes to existing organizational forms were seen .Many of the independent companies faced great difficulties trying to survive the rapid changes in the products and production forms in the emerging field. Most of the research on the new media field has been conducted as surveys, and an understanding of the actual everyday work process has remained thin. My research is a longitudinal study of the early phases of one new media company in Finland. The study is an analysis of the challenges the company faced in a rapidly changing business field and the attempts to overcome these challenges. The two main analyses in the study focus on the developmental phases of the company and the disturbances in the production process. Based on these analyses, I study changes and learning at work using the methodological framework of developmental work research. Developmental work research is a Finnish variant of the cultural-historical activity theory applied to the study of learning and transformations at work. The data was gathered over a three-year period of ethnographic fieldwork. I documented the production processes and everyday life in the company as a participant observer. I interviewed key persons, video and audio-taped meetings, followed e-mail correspondence and collected various documents, such as agreements and memos. I developed a systematic method for analyzing the disturbances in the production process by combining the various data sources. The systematic analysis of the disturbances depicted a very complex and only partly managed production process. The production process had a long duration, and no single actor had an understanding of it as a whole. Most of the disturbances had to do with the customer relationships. The nature of the disturbances was latent; they were recognized but not addressed. In the particular production processes that I analyzed, the ending life span of a particular product, a CD-ROM, became obvious. This finding can be interpreted in relation to the developmental phase of the production and the transformation of the field as a whole. Based on the analysis of the developmental phases and the disturbances, I formulate a hypothesis of the contradictions and developmental potentials of the activity studied. The conclusions of the study challenge the existing understanding of how to conceptualize and study organizational learning in production work. Most theories of organizational learning do not address qualitative changes in production nor historical challenges of organizational learning itself. My study opens up a new horizon in understanding organizational learning in a rapidly changing field where a learning culture based on craft or mass production work is insufficient. There is a need for anticipatory and proactive organizational learning. Proactive learning is needed to anticipate the changes in production type, and the life cycles of products.
  • Storbacka, Raisa (2002)
    Tutkimuksessa selvitetään lapsinäkökulmaa käyttäen neljäsluokkalaisten lasten vapaa-ajan viettoa ja harrastuksia. Tutkimuksen lähtökohtana oli uusimman yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen käsite lapsesta osaavana, aktiivisena ja uutta luovana sosiaalisena toimijana. Lasten kirjoittamista aineista on etsitty vastauksia kysymykseen: miten lapset määrittelevät vapaa-aikansa ja harrastuksensa. Lisäksi tutkimuskysymystä tarkennettiin kahdella alakysymyksellä. Mitä lapset tekevät vapaa-aikanaan ja millaisia haaveita heillä on vapaa-ajastaan ja sen viettämisestä, jos he itse saisivat päättää asiat rahasta tai muista esteistä välittämättä? Millaisena lapset kokevat harrastuksensa tai niiden puuttumisen sekä muun koulun ulkopuolisen toiminnan? Tutkimusaineiston muodostivat neljäsluokkalaisten kirjoittamat aineet kahdesta aiheesta, ”Minun vapaa-aikani” sekä ”Haaveiden vapaa-aika”. Lisäksi oppilaat kirjoittivat omin sanoin, mitä he ymmärtävät sanoilla vapaa-aika ja harrastus. Oppilaat olivat kahdelta vantaalaiselta ala-asteelta, neljältä eri luokalta. Heitä oli yhteensä 103, joista oli tyttöjä 65 ja poikia 38. Kvalitatiivisen tutkimusaineiston analysoinnissa ja tulkinnassa on käytetty narratiivista eli tarinallista tutkimusotetta. Narratiivisuus on ymmärretty lähestymistavaksi, joka keskittyy kertomuksiin tiedon välittäjänä ja tarkastelee ihmistä aktiivisena toimijana. Kertomuksissa ei koskaan kuitenkaan voida kertoa kaikkia, se on vain katkelma. Neljäsluokkalaistet määrittelivät vapaa-ajan ajaksi, jolloin ei ole koulua ja kavereiden kanssa saa tehdä mitä haluaa. Harrastus on lasten mielestä sellaista säännöllistä ja vapaaehtoista tekemistä vapaa-aikana, josta pitää. Lapsilla oli paljon erilaisia vapaa-ajan viettotapoja, joista suosituimmat olivat sosiaalinen kanssakäyminen kavereiden kanssa, television katselu ja erilaiset liikunnalliset harrastukset. Tytöillä oli lisäksi omia suosikkejaan: lemmikkieläimet, lukeminen, musiikin kuuntelu, herkuttelu ja shoppailu. Myös erilaisia haaveita oli runsaasti, suosituimpana monet taloudellisiin toiveisiin liittyvät haaveet. Listan kärjessä olivat matkailu, lemmikkieläimet, huvipuistot ja raha, jonka avulla olisi mahdollista hankkia melkeinpä mitä vain. Kaiken kaikkiaan lasten vapaa-aika kului hyvin ja tekemistä tuntui olevan riittävästi. Keskeiset lähteet ovat lapsiin, lapsuuteen ja lapsuustukimukseen liittyvät Leena Alasen, Marjatta Bardyn ja Jens Qvortrupin teokset. Narratiivisen tutkimuksen lähdekirjallisuutena on käytetty mm. Vilma Hännisen, Hannu L. T. Heikkisen sekä Maria Nikolajevan teoksia. Lisäksi vapaa-aikaan ja harrastukseen liittyviä taustatietoja on haettu aikaisemmista ja uusimmista tutkimuksista.
  • Seppälä, Piia (2005)
  • Eskonen, Tiina (2000)
    Gammakuvaus on herkkä menetelmä luuston aineenvaihdunnallisten muutosten paikallistamiseen. Kohonnut aktiivisuus on usein merkki patologisesta prosessista kuten tulehduksesta tai murtumasta. Röntgenkuvauksella on hyvä erottelukyky luussa tapahtuneille muutoksille. Sädeluussa tavataan usein röntgenologisia löydöksiä, joiden kliininen merkitys on epäselvä. Kaviorustojen luutumaa nähdään suomenhevosten etukavioissa yleisesti ja sen merkitystä ontuman aiheuttajana pidetään myös kyseenalaisena. Huono kaviotasapaino voi myös aiheuttaa kantaosiin mekaanista rasitusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, 1) onko gammakuvauksessa todetulla sädeluualueen lisääntyneellä aktiivisuudella yhteyttä sädeluussa ilmeneviin röntgenologisiin löydöksiin, ja 2) onko kavioruston luutuma-asteella tai –tyypillä yhteyttä gammakuvauslöydökseen. Alkuperäisenä aineistona olivat vajaan kahden vuoden aikana Yliopistollisessa eläinsairaalassa käyneet 107 hevosta, joille oli tehty etujalkojen gammakuvaus. Sädeluututkimukseen otettiin mukaan hevoset, joilla oli gammakuvauksessa todettu vähin­tään lievästi kohonnutta aktiivisuutta sädeluualueella. Näiden etukaviot oli myös röntgenku­vattu lateromediaalisuunnassa ja dorsoproksimaali-palmarodistaaliviistosuunnassa. Yhteensä aineistoon kuului 22 etujalkaa. Sädeluualueen aktiivisuudella havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys sädeluun lateraali- ja mediaalireunojen uudisluumuodostukseen, ns. kokonaisindeksiin (sädeluun röntgenlöydösten summa), distaalireunan synoviaalikanavien kokoon ja distaalireunan epäsäännöllisyyteen. Aineiston kaikilla hevosilla oli vähintään kohtalainen kaviotasapaino, eikä huonon kaviotasapainon yhteyttä kantaosan gammakuvauslöydökseen saatu tutkittua. Kaviorustotutkimukseen otettiin mukaan suomenhevoset, joiden (etu)kaviot oli röntgenkuvattu ainakin dorsopalmaari-suunnassa gammakuvauksen yhteydessä tai ajallisesti lähituntumassa. Yhteensä aineistoon kuului 32 etujalkaa. Aineisto oli pieni, mutta se kattoi kaikki tyven luutuma-asteet ja –tyypit, lukuunottamatta reaktiivista liitoslinjaa tyven luutuman ja erillisen luutumiskeskuksen välillä. Gammakuvauksessa havaittiin kavion mediaalikannalla aktiivisuutta useammin kuin lateraalikannalla. Kummankaan kannan aktiivisuuden ja samanpuoleisen tyven luutuman välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Erillisiin luutumiskeskuksiin ei liittynyt kannan aktiivisuutta. Yhdeltä voimakkaasti aktiiviselta mediaalikannalta löytyi röntgenkuvissa luutuneesta rustosta röntgenharva linja, joka tulkittiin murtumaksi.
  • Hackzell (os. Paananen), Minna Maaria (2014)
    Kaviorustojen luutuma on tullut ajankohtaiseksi suomenhevosilla kantakirjaoriiden röntgentutkimuksen myötä. Ruotsissa ja Norjassa on otettu kantakirjaanotossa kielteinen kanta kaviorustojen luutumaan kylmäveriroduilla. Suomen kanta on toistaiseksi avoin, mahdollinen luutuma mainitaan kantakirjaoriiden röntgenlausunnoissa. Kaviorustojen luutumaa ei ole suomenhevosilla aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksessa oli mukana 439 kpl yksi - 2 0 -vuotiasta suomenhevosta: 169 kantakirjaan tarjottua oria, 127 muuta oria tai ruunaa sekä 143 tammaa. Aineisto kerättiin käsittelemällä kantakirjaan tarjottujen oriiden röntgenlausunnot sekä röntgenkuvaamalla hevosia Eläinlääketieteellisen korkeakoulun suureläinklinikalla, Hevostalouden tutkimusasemalla Ypäjällä, hevosnäyttelyissä Seinäjoella ja Kouvolassa sekä raveissa Kouvolassa. Tutkimuksessa todettiin, että kaviorustojen luutuma on yleistä suomenhevosilla: 7 6,3 %:lla tutkituista hevosista oli löydöksiä lievästä voimakkaaseen luutumaan. Kantakirjaan tarjotuilla oreilla luutumaa todettiin 79,3 %:lla, muilla oreilla ja ruunilla 67,7 %:lla ja tammoilla 80,4 %:lla. Tammoilla luutuma oli keskimäärin voimakkaampaa kuin oreilla ja ruunilla. Kohtalaista tai voimakasta luutumaa esiintyi 42,7 %:lla tammoista mutta vain 19,5 %:lla kantakirjaan tarjotuista oreista ja 20,5 %:lla muista oreista ja ruunista. Ennen kuin oriiden ankaraan jalostukselliseen karsintaan ryhdytään, pitäisi tarkoin punnita siitä aiheutuvat edut ja haitat sekä muistaa, että tammoilla luutuma esiintyy vielä voimakkaampana kuin oreilla.
  • Varis, Minna (2014)
    Suomalainen maaseutu elää muutoksen aikaa: entinen alkutuotannon alue on saanut uusia merkityksiä asumisen, tuotannon ja kuluttamisen alueena. Samalla hevosharrastus ja -yrittäminen sekä hevosten lukumäärä kasvavat edelleen etenkin naisten ratsastusharrastuksen lisääntyvän suosion myötä. Tutkielmassa kuvataan maaseudulle muuttaneiden hevosyrittäjänaisten tilannetta feministisen maaseutumaantieteen taustoittamana. Tutkielman tavoitteena on selvittää hevosyrittämisen muotoja ja motiiveja sekä naisten kokemusta maaseudusta yritysympäristönä ja hevosyrittäjyyden erityisiä merkityksiä naisille itselleen. Tutkimusalueena on kantahämäläinen Loppi, joka on tyypillistä kaupungin läheisyyteen sijoittuvaa, muuttovoittoa saanutta maaseutualuetta. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa. Sähköpostikyselyllä saatiin kahdeksalta hevosyrittäjänaiselta vastaukset sekä teemahaastatteluilla neljältä heistä syventävää aineistoa. Vastaajat ovat löytäneet 2000-luvulla Lopelta alkutuotannolta vapautuneita pientiloja, joilla on mahdollista harjoittaa monipuolisesti hevosyrittämisen eri muotoja. Yrittämiseen johtaa oma aiempi hevosharrastus. Tämän tutkielman hevosyrittäjät kokevat itsensä vapaiksi ja mieltävät yrittämisen harkiten valituksi ja toivotuksi elämäntavaksi. Yrittämisen motiivit eivät liity ensisijaisesti liiketaloudellisiin tuottotavoitteisiin, vaan elämänlaatutekijöihin. Yrittäminen tapahtuu sosiaalisessa verkostossa, jossa tärkeimmät kumppanit ovat oma puoliso, naapurit ja asiakkaat. Usealle yrittäjälle juuri asiakassuhteissa tapahtuva onnistunut vuorovaikutus on keskeistä ja palkitsevaa. Maaseutuympäristö mahdollistaa hevoselämäntavan ja maaseudun tarjoamaa tilaa, rauhaa ja luontoa arvostetaan. Maaseudun tulevaisuus aiheuttaa huolta tällä kaupungin läheiselläkin maaseutualueella. Hevosyrittäjät kokevat toimintansa olevan merkityksellistä maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi ja kulttuuriperinteen säilyttämiseksi, vaikka tiedostavat, että kaikki eivät toimintaa arvosta tai voivat pitää sitä jopa ympäristölle haitallisena. Tämän tutkielman hevosyrittäjänaiset luovat kuvaa elämäntapavalinnan tehneestä yksilöstä, joka arvostaa itseään, työtään ja maaseutuympäristöä. Nämä naiset tuovat uusia sävyjä perinteisesti ja vielä nykyäänkin usein patriarkaalisena pidettyyn maaseutuympäristöön.
  • Puskarjov, Martin (Helsingin yliopisto, 2013)
    Active extrusion of Cl- from the neuronal cytoplasm by the neuron-specific K-Cl co-transporter isoform KCC2 is necessary for the hyperpolarizing inhibitory Cl- currents mediated by the GABA receptors (GABAARs). Early in development and following cellular trauma or seizures, GABAAR-mediated signaling is often depolarizing and may even, in contrast to its classical inhibitory action, promote action potential firing. Developmental up-regulation of KCC2 is largely responsible for the shift from depolarizing to hyperpolarizing GABAAR-mediated signaling, and conditions associated with brain pathology often lead to loss of KCC2 and re-emergence of depolarizing GABAAR responses. The molecular mechanisms responsible for the up-regulation of KCC2 during development and those mediating its down-regulation, however, remain elusive. The present Thesis demonstrates that the low level of KCC2 protein in immature neurons is not a limiting factor for its functional activation. A single seizure episode induced with kainate triggers a fast transient enhancement of neuronal Cl- extrusion capacity paralleled by a large increase in surface-expressed but not total KCC2 protein in the hippocampus of neonatal rodents. This post-translational activation of KCC2 appears to be mediated by BDNF-TrkB signaling, as evidenced by its sensitivity to Trk inhibition and its absence in BDNF knockout mice. In contrast to these fast changes in functional expression of KCC2, no requirement for endogenous BDNF was observed for the developmental up-regulation of KCC2 protein. Another key finding of this work is that down-regulation and inactivation of KCC2 following intense NMDA receptor (NMDAR) activation is mediated via cleavage and truncation of KCC2 by the calcium-activated protease calpain. Importantly, the data obtained using inhibitors of protein degradation and protein synthesis indicate that the basal turn-over of KCC2 protein is slow and, consequently, down-regulation under pathological conditions is likely to result from enhanced degradation rather than from reduced de novo KCC2 synthesis. Together, the present findings highlight post-translational regulation as an important mediator of changes in the functional expression of KCC2 in response to conditions of enhanced neuronal activity, such as epileptic seizures. KCC2 has been traditionally regarded to have the most clearly defined physio-logical role of all the K-Cl cotransporters, as it is uniquely expressed in central neurons, and determines the neuronal response to activation of GABAA and glycine receptors. However, such a view has changed drastically following the unexpected observation that KCC2 has also a structural role in the morphological maintenance of dendritic spines, one that is independent of its ability to transport ions. The intimate temporal coincidence between the developmental onset of KCC2 expression and the most intense phase of synaptogenesis during the brain growth spurt points to a possible role for this protein in synapse formation. Importantly, whether KCC2 plays a role in spinogenesis i.e. in induction of spines during the brain growth spurt has not been investigated so far. The results of the present work demonstrate that expression of KCC2 is not only a necessary but also a sufficient condition for the induction of functional glutamatergic spines during the brain growth spurt. The results of this work support the idea of KCC2 as an important synchronizing factor in the functional development of glutamatergic and GABAergic signaling.
  • Aula, Jari (Helsingin yliopisto, 2010)
    Pro gradu -työssä tarkastelen tšekin ja suomen kielessä esiintyviä eläinten nimityksistä johdettuja fraseologisia ilmauksia ja sanontoja. Eläinfraseologia muodostaa kielessä keskeisen osan, jolle ovat tyypillisiä voimakas tunnelataus, rajoittunut, sovinnainen käyttö ja puhekielenomaisuus. Tarkastelen eläinilmauksia morfologisesti ja semanttis-leksikaalisesti, mutta muitakin piirteitä esiintyy. Vertailen kumpaakin kieltä ja selvitän kielten fraasien, idiomien ja muiden sanontojen yhtäläisyyksiä ja eroja. Sanonnat (ynnä johdokset ja sanaparit) jaan neljään eri ryhmään seuraavasti: 1. kummassakin kielessä olevat samanlaiset ilmaukset, 2. kummassakin kielessä olevat osittain samanlaiset ilmaukset, 3. tsekkiläiset ilmaukset ja 4. suomalaiset ilmaukset. Työni materiaali on peräisin tsekkiläisistä, suomalaisista ja muunkielisistä sanakirjoista (lähinnä fraseologisista). Selvittelen erityisesti keskeisimpien kotieläinten nimistä (koira, kissa, hevonen, lehmä, lammas, sika, kana), joidenkin muiden eläinten nimistä (karhu, susi, karppi, käärme) ja joidenkin ulkomaisten eläinten nimistä (leijona, elefantti, apina) johdettuja fraseologisia ilmauksia. Materiaali käsittää yhteensä 145 eri eläintä, 163 eläimen nimitystä ja 585 eläinilmausta. Aineistoni pohjalta voi todeta, että tšekin ja suomen kielessä on yllättävän paljon samantyyppisiä eläinilmauksia, vaikka kielet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Korpuksessani olevista ilmauksista on täysin symmetrisiä 119/20,3 %, osittain samanlaisia (epäsymmetrisiä) 127/21,7 %, pelkästään tsekkiläisiä 161/27,5 % ja pelkästään suomalaisia 146/25,0 %. Sanaparit ja sananlaskut, joita käsittelin erillisenä ryhmänä (32 kpl) muodostivat aineistosta 5,5 % (niistäkin löytyi yhtäläisyyksiä). Yleisimmin esiintyvät eläimet ovat koira ja kissa. Koira on kuitenkin tšekin fraseologiassa yleisempi eläin kuin suomessa, jossa taas kissa on yleisimmin esiintyvä eläimen nimi. Yleisiä ovat myös mm. hevonen, sika, lintu, kala ja kana. Karitsa, hanhi ja vuohi esiintyvät paljon useammin tšekin fraseologiassa, suomessa esiintyy taas usein sika silloin, kun tšekissä on porsas. Joillakin eläinten nimillä on selvästi negatiivisempi tunnelataus (susi, käärme) kuin toisilla (koira, kissa). Toisin kuin suomessa, kissa on tšekissä valheellinen, vuohi herkuttelee, pöllö ja apina edustavat viisautta ja oppivaisuutta ja kovakuoriainen hellyttää. Yhteisiä eläinten nimityksiä kummassakin kielessä on aineistossani 106/163 (65,03 %). Tšekin fraseologiassa on lähes kaksi kertaa enemmän (37/163 = 22,7 %) sellaisia eläinten nimiä, joita ei esiinny suomen fraseologiassa verrattuna pelkästään suomen fraseologiassa esiintyviin eläinten nimiin (20/163 = 12,27 %). Pelkästään tšekissä esiintyviä eläimiä ovat mm. lumikko, majava, murmeli, mäyrä, näätä ja riikinkukko; pelkästään suomen fraseologiassa esiintyvät puolestaan mm. kiiski, muikku, peippo, poro, sopuli ja telkkä. Vertauskuvat ovat kummassakin kielessä erittäin tyypillisiä. Eläinten nimet viittaavat useimmiten ihmisen kielteisiin luonteenpiirteisiin tai ominaisuuksiin (mazaný jako liška ja viekas kuin kettu). Aineistoni pohjalta vaikuttaa siltä, että tšekissä on enemmän vaihtoehtoisia ja eri eläinten lajeista muodostettuja ilmauksia (mm. lintu- ja kalalajeista). Kummassakin kielessä on myös huudahduslauseita (Ty jsi ale liška pod itá! ja Senkin vanha kettu!), kansainvälisiä ilmauksia (jádro pudla ja villakoiran ydin) ja ns. petollisia ystäviä toisiaan erehdyttävästi muistuttavia, mutta eri asiaa merkitseviä sanontoja (tsekin kočičí život kissanelämä tarkoittaa ´sitkeähenkisyyttä´ − ei suomen kissanpäiviä). Kansallisista erityispiirteistä ovat esimerkkeinä mm. tšekin ilmaus mít se jako husa o Martině "voida kuin hanhi Martinpäivänä" (suomeksi ´voida kurjasti´; viittaus Martinpäivän hanhensyömisperinteeseen) tai suomen ilmaukset kuin hyttysen liraus Itämereen ja sopulilauma.
  • Lampikoski, Henrik (Helsingin yliopisto, 2012)
    Betydelsen av formell utbildning ökade under årtiondena efter andra världskriget inom många yrkes-grupper. Under denna tid genomgick den finska polisutbildningen ett flertal förändringar, av vilka de två viktigaste var polisskolans flytt till en ny skolbyggnad 1961 och en utbildningsreform på 1970-talet. Dessa förändringar förvandlade med tiden polisutbildningen från ett selektionsverktyg för poliskåren till ett system som planmässigt kombinerar teori och praktik för fältets behov. Polisens yrkesidentitet har därigenom ändrats i enlighet med den trend som forskningen kallar professionalisering, att yrkesutövaren blir expert på yrkets djupare innebörd snarare än de konkreta sysslorna. I denna process spelar utbildning en central roll, och därför är det skäl att betrakta polisutbildningens historia ur ett professions-perspektiv. Syftet med denna undersökning är att komma fram till hur utvecklingstrenderna inom polisut-bildningen från vapenstilleståndet 1944 till slutet av 1970-talet påverkade poliskårens professionali-sering. Undersökningen har gjorts i huvudsak utifrån samtida artiklar från polistidningarna Poliisimies och Suomen poliisilehti, Polisinstitutets terminspublikationer och intervjuer med personer som på nära håll upplevt eller arbetat med polisutbildningen under den behandlade perioden. Arbetet börjar med en diskussion om vad professionalisering innebär och hur begreppet kan tillämpas på poliskåren. Därefter ägnas tre kapitel åt de tre tidsperioder jag valt att dela in den undersökta tidsperioden i. Den första perioden, 1944-1960, började med att en kommitté utarbetade ett förslag till hur polisutbildningen borde omorganiseras. Under denna period låg Statens polisskola på Sveaborg, där utrymmesbrist utgjorde ett hinder för utveckling av utbildningen. I början av den andra perioden, 1961-1969, flyttades polisskolan till en ny anläggning i Otnäs. Aspirantutbildningen, som skötts av rörliga polisen, centraliserades till det nya Polisinstitutet. Under 1960-talet stärkte polisutbildningen sin ställning, och 1969 blev aspirantutbildningen obligatorisk för alla blivande poliser. Under den tredje perioden, 1970-1977, stod polisutbildningen inför nya utmaningar då Polisinstitutet inte var tillräckligt stort för utbildningsbehovet. Samtidigt uppmärksammade inrikesministeriet avsaknaden av officiella läroplaner. Undersökningen påvisar att professionaliseringen under 1940- och 1950-talet främst gällde befälet. I övrigt led polisutbildningen av resursbrist på grund av den trånga skolbyggnaden, och på grund av korta kurstider och brist på relevant samband mellan utbildning och arbete framstod polisutbildningen som ett selektionsverktyg snarare än en professionaliserande upplevelse. Under 1960-talet möjliggjorde ökade resurser och främst den nya skolbyggnaden mera omfattande utbildning. Då aspirantkursen blev obligatorisk och organiserad elevkårsverksamhet inleddes skapades en enhetlig början och en gemensam yrkesidentitet. 1960-talets reformer kom dock inte att lägga grunden för en framtida utveckling av polisutbildningen, dels eftersom också den nya skolbyggnaden visade sig vara för liten för specialkurser, dels eftersom det inte fanns något koordinerat läroplansarbete. Detta kom att åtgärdas på 1970-talet, då en separat kurscentral bildades och läroplansarbete inleddes. Längre kurser, ökad differentiering mellan tjänsteexamina, specialkurser och uppkomsten av den nuvarande arbets-platsutbildningen omvandlade på ett avgörande sätt polisutbildningen och bidrog till uppkomsten av en professionell poliskår.
  • Joutsenjoki, Janne (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassani tarkastelen kysymystä, miten Søren Kierkegaard näki uskon suhteen oppeihin ja instituutioihin. Tutkimukseni päälähteinä ovat Kierkegaardin teokset Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus ja Kedon kukka ja taivaan lintu. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkimukseni lähtökohta on seuraava asetelma, jossa nuoli osoittaa etenemis- tai etsimissuuntaa uskonelämässä: Ihminen => Opit ja instituutiot => Jumala. Tutkielmassa testattava lähtöoletus on, että ihmisen usko kohdistuisi oppien ja instituutioiden kautta kohti Jumalaa. Ajatus on muotoiltavissa myös siten, että tarkastelen, voiko Kierkegaardin ajattelussa ihminen löytää Jumalan oppien ja instituutioiden yhteydessä. Opit ja instituutiot ovat asetelman keskiössä, josta on yhteys sekä ihmiseen että Jumalaan. Asetelman ääripäät muodostavat ihmisen suhteen Jumalaan, mikä tutkielmani tarkastelunäkökulmassa on yksinkertaisesti usko. Näistä aineksista rakentuu tutkimustehtävä. Tutkielmassani on kaksi päälukua. Tutkielman ensimmäisessä pääluvussa tarkastelen ensin Kierkegaardin käsitystä yksilön uskosta. Sen jälkeen määrittelen ja esittelen Kierkegaardin ajattelun pohjalta tutkielman aihepiiriin kuuluvat, Kierkegaardin ajan Tanskassa vallinneet kristinuskon opit ja instituutiot. Toisen pääluvun ensimmäisessä alaluvussa tarkastelen subjektiivisuus–objektiivisuus-asetelmaa, joka on keskeinen tarkastelukulma ihmisen suhteessa oppeihin ja instituutioihin. Toisen pääluvun toisessa alaluvussa tarkastelen usko ja vapaus -asetelmaa. Tutkimusasetelmassa kyseinen alaluku vastaa oppien ja instituutioiden ja Jumalan välistä akselia. Tutkimukseni tulos on havainto, että tutkimusasetelma, jossa ihminen lähestyy Jumalaa oppien ja instituutioiden kautta, ei toimi Kierkegaardin ajattelussa. Jumalaa ei voi Kierkegaardin mielestä lähestyä pelkästään oppien ja instituutioiden kautta. Kierkegaardin mielestä Jumalaa tulee etsiä ensin, jolloin asetelman keskellä oleva vaihe, opit ja instituutiot, tulee syrjäytetyksi. Kierkegaard näkee opit ja instituutiot useista näkökulmista katsottuna hedelmättöminä ja uskonelämää haittaavina asioina, jotka tuolloin estävät aidon jumalayhteyden. Vaikka Kierkegaard ei hyväksy ajatusta, että usko voisi perustua oppeihin ja instituutioihin, hän kuitenkin suhtautuu niihin määrätyissä olosuhteissa myönteisesti. Tuolloin opeilla ja instituutioilla on Kierkegaardin mielestä paikkansa myös hedelmällisinä elementteinä uskonelämässä. Niiden hedelmälliseen asemaan on Kierkegaardin mielestä kuitenkin yksi ehdoton edellytys. Ihmisen on ensin selvitettävä suhteensa Jumalaan ilman mitään häiritseviä tekijöitä, joihin lukeutuvat myös ylimääräiset opit ja instituutiot. Sen jälkeen ihminen voi vapautua hedelmättömiksi kokemistaan opeista ja instituutioista ja harjoittaa uskontoaan hedelmällisiksi kokemiensa oppien ja instituutioiden yhteydessä. Silti Jumalan edessä ihminen ei Kierkegaardin mielestä ole koskaan vapaa.
  • Kumpulainen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2008)
    The purpose of this study is to examine the transnational women's activism in Israel and the Occupied Palestinian Territory (OPT), crossing traditional enemy lines, and the experiences different women have gained from this work. The topic is approached via a case study of the Jerusalem Link, composed of the Palestinian organization Jerusalem Center for Women and the Israeli organization Bat Shalom. The activism of the Link is based on the joint political principles, which the women constantly revise through their political dialogue. Furthermore, the Jerusalem Link advocates very strongly for the inclusion of women in the Israeli-Palestinian peace negotiations. The research is based on a yearlong fieldwork in Israel and OPT in 2004-2005, its central source being 24 semi-structured interviews with Israeli and Palestinian women activists. The interviewing material was further complemented by participant observation and archival research. The focus of the research is twofold: firstly analyzing the institutional basis for women's activism, and secondly, the experiences of women active in the Link. Therefore, the nature of women's organizations in conflict zones and women's specific experiences during times of war have formed the theoretical angles through which the activism of the Link has been analyzed. These gender-specific experiences of war largely determine the forms women's activism takes both during and after conflict. Special emphasis in the examination of women's activism has been placed on the aspects of feminism, nationalism, and activism, and the interaction between these three themes in the work of the Jerusalem Link. Among the women studied, there were Israeli Jewish, Israeli Palestinian, and Palestinian women, and the study highlights the multiplicity of differences and divisions between them with regard to power, ethnicity and class, among other things. The research furthermore underlines the centrality of the Israeli occupation and the power structures it creates between women for the practical work of the Link. While ending the occupation is the main objective of the Link, the occupation also creates boundaries between women, affecting the ways in which women view and experience the Israeli-Palestinian conflict.
  • Kumpulainen, Heidi (2008)
    Tutkimus aiheena on naisten transnationaali aktivismi Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, sekä naisten kokemukset tästä perinteiset vihollisrajat ylittävästä yhteistyöstä. Tutkimuksessa keskittytään tarkastelemaan kahden naisjärjestön, israelilaisen Bat Shalomin ja palestiinalaisen Jerusalem Center for Women -järjestön toimintaa. Järjestöt työskentelevät yhdessä Jerusalem Link -viitekehyksen puitteissa ja toiminnassan jatkuvasti kehittävät yhteisiä poliittisia periaatteeitaan dialogin kautta. Lisäksi naisjärjestöt toimivat voimaakkaasti sen puolesta, että naisten ääni saataisiin kuuluviin myös virallisissa rauhanneuvotteluissa. Tutkimus pohjaa vuoden mittaiselle kenttätyöjaksolle Israelissa ja palestiinalaisaluilla vuosina 2004-2005, ja sen keskeinen materiaali koostuu 24 naisaktivistin haastatteluista. Haastattelumateriaalia on täydennetty arkistotutkimuksen ja osallistuvan havainnoinnin kautta. Tässä tutkimuksessa naisten aktivismia lähestytään sekä sen institutionaalisen perustan että naisjärjestöjen jäsenten kokemusten kautta. Siten konfliktialueilla toimivien naisjärjestöjen erityispiirteet sekä naisten erityiset kokemukset sodan aikana ovat muodostaneet tutkielman teoreettisen perustan. Naisten kokemukset konfliktin aikana vaikuttavat merkittävästi siihen, millaista työtä naisjärjestöt tekevät sekä sodan aikana että konfliktin jälkitilanteessa. Naisjärjestöjen toimintaa tutkittaessa huomiota on kiinnitetty erityisesti feminismin, nationalismin, ja aktivismin vuoropuheluun Jerusalem Linkin työssä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten joukossa oli Israelin juutalaisia, Israelin palestiinalaisia sekä palestiinalaisia naisia, ja tutkimus valottaakin niitä monimutkaisia rajoja ja eroavaisuuksia, jotka naisten välille muodostuvat esimerkiksi valtaerojen, etnisyyden ja luokkaerojen kautta. Erityisesti tutkimus korostaa Israelin miehityksen vaikutusta Jerusalem Linkin työlle. Miehityksen lopettaminen on paitsi naisjärjestöjen yhteinen päämäärä, myös se keskeinen tekijä, joka luo eroja naisten välille, vaikuttaen siihen, miten naiset naiset näkevät konflktin luonteen, ja millaisia heidän kokemuksensa konfliktista ovat.
  • Vähäsöyrinki, Seita (2004)
  • Kosonen, Timo (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tässä tutkimuksessa tutkitaan keerygmaattisia rakenteita yhdysvaltalaisissa high school- ja college-joukkueurheiluelokuvissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa selvitetään elokuvissa esiintyvän julistuksen opillista tai ideologista järjestelmää. Tutkimuksessa tutkitaan yhdeksäätoista elokuvaa sisällönanalyysilla, joka rakennetaan aineistosta nousevaan rituaaliseen kategoriamalliin. Elokuvien eri toimijoita käsitellään uskonnollisina toimijoina. Tutkimuksessa selvitetään mitä kulttuuriin liittyviä keerygmaattisia rakenteita elokuvat ylläpitävät, yrittävät muodostaa ja julistavat. Tutkimus vahvistaa sen, että teoksissa kulkee koherentteja kokonaiskulttuurisia keerygmaattisia rakenteita. Elokuvissa käsitellään ekseptionalistista yhteisöä, jonka peilinä toimii perfektionismiin pyrkivä valmentaja, yksilöpelaajat ja joukkue. Teoksissa kulkee säännöllisesti myös toisen tason keerygmaattinen kerrostuma, jonka funktiona on problematisoida ja/tai vahvistaa tätä ekseptionalistista käsitystä. Tässä tutkimuksessa nämä kaksi tasoa on jaettu yleiseen rituaaliseen keerygmaan ja taustakeerygmaan. Tämä kahden keerygmaattisen tason välinen problematisointi pohjautuu kahteen ekseptionalistisen yhteisökuvan taustaskenaarioon. Yhteisö on menettänyt ekseptionalistisen luonteensa joko pysyvästi tai väliaikaisesti. Pysyvässä menetyksessä korostuu yksilön eskapistiset toiveet ja niiden toteutuminen tai toteutumattomuus. Rituaalisen prosessin aikana yhteisö kokee hetkellisesti ekseptionalistisen olemuksensa ja palaa takaisin menetettyyn tilaan.Väliaikaisessa menetyksessä yhteisössä joko on ongelma tai se kohtaa ongelman, joka vie tai on vienyt yhteisön ekseptionalistisen olemuksen. Rituaalisen prosessin aikana yhteisö havahtuu ja korjaa ongelman. Se kokee restoraation ja palaa pysyvasti ekseptionalistiseen luonteeseensa.
  • Heikkilä, Kirsi (1999)
    Koirien yleisin iho-ongelma on pyoderma, jonka pääasiallisin aiheuttajabakteeri on S.intermedius. S.intermediusta on eristetty koirien iholta, karvoista ja limakalvoilta. Limakalvot ovat S.intermediuksen pääasiallisin reservuaaripaikka, josta sen uskotaan leviävän iholle ja karvapeitteelle koiran nuollessa itseään. Kefalosporiinit ovat bakterisidisia ß-laktaamiryhmän antibiootteja. Kefalosporiinien suositusannos pyoderman hoitoon on 15-30 mg/kg BID. Kuuria tulisi jatkaa oireiden häviämisen jälkeen vielä 7-14 vrk ajan. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään stafylokokkien esiintyvyyteen terveillä ja pyodermaa sairastavilla koirilla. Tutkimuksissa on havaittu pyodermaa sairastavien koirien limakalvoilla, peräaukon- ja vatsan alueella lisääntyneitä määriä S.intermediusta terveisiin koiriin verrattuna. Tutkimusosuudessa seurattiin kefaleksiinin vaikutusta viiden pinnallista pyodermaa sairastavan koiran iholla ja limakalvoilla olevan S.intermediuksen frekvenssiin. Koirat olivat neljä viikkoa kefaleksiinikuurilla. Kefaleksiini tehosi hyvin, mutta kahden viikon kuluttua kuurin loppumisesta S.intermediuksen frekvenssit nousivat lähtötilanteeseen.