Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 882-901 of 27948
  • Majander, Mikko (2004)
    Why did Finland not become a people’s democracy after the Second World War? The question belongs to the essential themes in Finnish political history, and it is also internationally interesting in the comparative research on early Cold War years. Mikko Majander provides new insights and answers to the Finnish case by integrating ideological perspectives, ideas and identities with more traditional high politics. The Cold War frontlines split the labour movement both in Finland as elsewhere in Europe, but this division did not arise from nowhere. The end of the world war marked no ‘year zero’ in this sense. Majander analyses the long rivalry between Social Democrats and Communists and connects it firmly to Finnish–Soviet relations. The question is concretised, for example, by a closer look at the ‘hatred’ that Moscow showed towards Väinö Tanner, the Social Democratic leader, as well as by studying the international relations of the Finnish trade union movement. Based on post-Cold War research on international history Finland is placed in the Soviet worldview that considered western Social Democracy as a major block for realising the interests of Communism and the Soviet Union. The expanding contacts between the British Labour Party and the Scandinavian countries, both on governmental and party level, were monitored with great suspicions. Moscow regarded such a process as an emerging western bloc into which the Finnish Social Democrats tried to bind their country under the banner of Nordic co-operation. In high politics Finland yielded under Soviet pressure and refrained from participating in the Marshall Plan as well as concluded a Treaty of Friendship, Co-operation and Mutual Assistance. To counterbalance these decisions it was necessary to demonstrate to the world that the Finnish political system was based on western principles of democracy and freedom. Concrete evidence was given first by securing the Ministry of Interior and police forces to reliable hands, then leaving the Communist out of government. The viability of these decisions was proven in the summer of 1949 when a nationwide strike wave was crushed by determinate actions under a Social Democratic government and President J. K. Paasikivi. Finland’s geopolitical position out of the way of the direct war road between Moscow and Berlin was a prerequisite for the Finnish ‘Sonderweg’. The country was not broken down by foreign armies. Despite some shortcomings the Finnish society had developed mainly along the Scandinavian lines, and important continuities survived over the war years. When the Cold War divided the world into two hostile camps, the Finns avoided the choice between East and West by choosing North. Basically it was a question of identity, what the Finns profoundly thought of their society and their place in the world. With the flourishing Swedish ‘folkhemmet’ as the western neighbour, the East European model had no genuine appeal, not even amongst the Communist rank and file. Finland did not become a people’s democracy, because Finland was a Nordic country.
  • Kaikkonen, Matti (Helsingin yliopisto, 2006)
    The aim of this thesis was to develop a new simple method for measuring added caesium (Cs) in blood plasma and to use it in the study of short-time plasma kinetics. The new method, based on isotopic dilution, is analogous to radioimmunoassay. The dispersive complex salt ammonium-iron(III)-hexacyanoferrate(II) (AFCF) has a very high affinity towards Cs+. In a mixture of plasma, AFCF and added radioactive Cs tracer (134Cs), the amount of AFCF-bound activity depends o n the amount of stable Cs in plasma. This bound activity is separated from soluble activity by co-precipitating AFCF with plasma proteins using trichloroacetic acid and measured using a standard gamma counter. Using standard samples prepared from plasma collected prior to an intravenously given Cs dose, the Cs concentration in plasma samples after the dose can be determined. The qualitative detection limit for the method is around 0.2 mol l-1, and the practical limit for quantitative results around 1 mol l-1. Using this method, short-term plasma kinetics after an intravenous dose of Cs was measured in both goats and horses. The values measured for goats were very similar to those using 134Cs as a tracer in another study. The rate constant for the removal of Cs from the bloodstream was initially above 0.1 min-1, but decreased within 40 min to a value below 0.02 min-1. From 2 to 40 min, the plasma concentration can be approximated with a biphasic exponential decay curve. Exercise speeds up the rate of Cs removal from blood. Between 30 and 40 min after the start of exercise, the rate of Cs removal was twice as high in exercising individuals compared to resting individuals (0.06 min-1 vs. 0.03 min-1). Stimulation of muscle sodium-potassium pumps (Na, K-ATPase) is a plausible explanation for the increased removal of Cs from blood during exertion. At 30 min after dosing, the tissues with the highest 134Cs content were the gastrointestinal tract (22% of original dose), skeletal muscle (14% of dose) and the kidney (13%). A likely location for the large unrecovered portion of the original dose (38%) was connective tissue. Incorporation in one or several of these tissues probably explains the rapid initial removal of Cs from circulation.
  • Deegan, Kevin Cárthaigh (Helsingin yliopisto, 2014)
    Homogenisation is a physical process which results in the reduction in the size of fat-globules to reduce creaming. It is not generally used in cheesemaking as it allows access of the indigenous enzyme lipoprotein lipase (LPL) to the triacylglycerol core of the fat globule, resulting in uncontrollable lipolysis and rancidity both in the milk and cheese made therefrom. It was hypothesised that the inclusion of low-pressure homogenisation in a controlled fashion could be used to improve the sensory characteristics and consumer acceptability of cheese relative to un-treated cheeses. A pre-processing treatment was developed wherein raw milk was homogenised (at 0, 5 or 10 MPa pressure), incubated for 1 h at 37ºC and either batch pasteurised (63ºC for 30 min) or high-temperature short-time pasteurised (75ºC for 15 s). Control milks were treated similarly, but bypassed the homogenisation step. Cheddar and Emmental cheese were produced from the pre-treated milk and ripened according to respective ripening schemes. Reduced-fat Emmental cheese (20% fat) was also produced, using both homogenisation pressure of 10 MPa in the pre-treatment and with a control milk. Biochemical analyses showed higher moisture and NaCl levels in homogenised milk cheeses, while free fatty acids (FFA) were in some cases twice that of the control cheeses. The difference in amount of FFA can be attributed primarily to the lipolysis experienced in the pre-treatment. No differences were found in levels of bacteria in cheeses in any study. Confocal laser scanning microscopy (CLSM) showed a greater distribution of smaller homogenised fat globules throughout the cheese matrix. Sensory characteristics of the cheeses produced using the pre-treatment and Emmental cheesemaking were evaluated by descriptive sensory profiling using trained panels. Cheeses produced with homogenisation were rated higher for taste intensity and salty taste and were smoother, fattier and crumblier, lacked characteristic eyes and were less yellow and more colour consistent than those without homogenisation in the pre-treatment. Dynamic sensory characteristics were evaluated with the temporal dominance of sensations (TDS) method, where the evolution of the most dominant sensory attribute during mastication was followed. Homogenisation caused a drastic change in the texture during mastication. The control cheese was dominantly elastic at the start and then crumbly until swallowing while the homogenised milk cheese was experienced as crumbly-fatty-smooth. Evaluation of consumer responses and market positioning was carried out by projective mapping (PM), where respondents (n = 46) positioned the control and homogenised full-fat and reduced-fat test cheeses with six commercial cheeses. Similar cheeses were positioned closer together and different cheeses further apart. Participants were free to use their own criteria to position the cheeses. The reduced-fat homogenised cheese was rated as higher as more pleasant and positioned apart from similar commercial Emmental cheeses and the control cheeses. The full-fat homogenised milk cheese, ripened for 3 months, was rated higher for liking and positioned far from the other test cheeses, close to Gruyère-type (ripened for 7 months) and Gouda (ripened for 8 months) cheeses, described with words like full , tasty , melt-in-mouth and creamy . The positioning close to longer-ripened cheeses suggests a potential saving, through attainment of similar characteristics in a shorter ripening time. The effect of information on the expectations and perceptions of consumers was investigated. Participants (n = 229) completed a questionnaire with demographic and psychographic measures and were divided into four balanced groups based on age, sex, food neophobia and food technology neophobia. Each group received the same cheese sample and a different description, either, traditional , new-type , technology or cheese . Participants rated expected/actual pleasantness and purchase intent, as well as the suitability of descriptive words. Descriptions affected expected purchase intent, where the new-type group reported highest purchase intent, while no effect was found on expected pleasantness. Communication of novelty and technology raised the purchase intent of those with low food neophobia and low food technology neophobia, respectively. The pre-treatment is a viable and valuable addition prior to cheesemaking. Improvements in certain key sensory taste and texture attributes were seen, as well as improved positioning and consumer responses, indicating market potential and potential reduction in ripening costs. Although care should be taken in communication of both novelty and the technological nature of the process, the potential advantages of the pre-treatment are clear. Not only could the pre-treatment be applied prior to the manufacture of other types of cheeses, but potentially to other types of ripened-dairy products
  • Mickwitz, Åsa (Helsingin yliopisto, 2010)
    The study investigates the formal integration of English loanwords into the Swedish language system. The aim has been to analyse and describe the morphological/morphosyntactic and the orthographical integration of the loanwords. I have studied how the foreign language elements get accommodated to Swedish and which factors are relevant in the integration. The material for the study consists of Swedish newspapers published in Sweden and Finland in paper format (with a focus on the years 1975 and 2000) and newspapers in digital format on the net. The theoretical frame for the study is contact linguistics. The study is based on a sociolinguistic, structural and language political perspective on what language is, and what language contact is. The method used is usage-based linguistic analysis. In the morphological study of the loanwords, I have made both a quantitative and a qualitative study. I have analysed the extent to which loanwords show some indication of integration in Swedish, and to what extent they show no signs of integration at all. I have also analysed integration in relation to word classes i.e., how nouns, adjectives and verbs integrate and which factors are relevant for the result of the integration. The result shows that most loanwords (36 %) do not show any signs of being formally integrated in Swedish. They undergo neither inflectional, nor derivational changes. One fifth of the loanwords are inflected according to the rules of Swedish grammar. Nouns are generally more often than verbs placed in positions in the sentence where no formal adaption is needed. Almost all of the verbs in the material are inflected according to Swedish rules of grammar. Only 3 % of the loanwords are inflected according to English rules or are placed in an ungrammatical position in the sentence. The orthographical study shows that English loanwords very seldom get adapted to Swedish orthography. Some English vowel and consonant graphemes are replaced with Swedish ones, for example a, ay and ai are replaced with aj or ej (mail → mejl). The study also indicates that morphological integration is related to orthographical integration: loanwords that are inflected according to Swedish grammar are more likely to be orthographical integrated than loanwords that are inflected according to English grammar. The results also shows that the integration of loanwords are affected by mostly language structural factors and language political factors.
  • Kerkola, Kaisa (Helsingfors universitet, )
    Tutkielma käsittelee ansaitsemattoman saatavan panttausta ja panttausjärjestelyyn pantinsaajana olevan rahoittajan näkökulmasta liittyviä riskejä. Ansaitsematon saatava syntyy esimerkiksi rakennus- tai konetilausurakassa, jossa yritys valmistaa sopimuskumppanilleen tilauksesta tietyn rakennuskohteen. Sopimuksessa sovittua kauppahintasaatavaa, jonka yritys tulee saamaan työsuorituksen valmistuttua, on oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä katsottu voitavan käyttää vakuutena. Tehokkaan panttauksen edellytyksenä on pidetty VKL 31.1 §:n mukaisen panttausilmoituksen tekemistä sopimusvelalliselle sekä lisäksi ns. ansaintavaatimuksen täyttymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että panttaus tulee tehokkaaksi vasta, kun pantinantaja täyttää oman sopimuksen mukaisen suoritusvelvollisuutensa. Järjestelyyn liittyvät riskit aktualisoituvat pantinsaajan kannalta siinä tilanteessa, että pantinantaja ennen oman suoritusvelvollisuutensa täyttämistä asetetaan konkurssiin. Tällöin riskinä on ensinnäkin se, että panttauksen ei katsottaisi nauttivan sivullissitovuutta ja toisaalta se, että vakuus voidaan TakSL 14 §:n edellytysten täyttyessä peräyttää pantinantajan konkurssipesään. Rahoittajan aseman kannalta keskeisintä on huomioida se, että vakuusoikeuden kohteen lopullinen syntyminen on kiinni siitä, päättääkö konkurssipesä käyttää KonkL 3:8:n nojalla oikeuttaan tulla velallisyhtiön sijaan sopimussuhteeseen ja saattaa keskeneräinen suoritus loppuun, jolloin myös tilaajan maksuvelvollisuuden syntymisen myötä pantinsaajan vakuusoikeuden kohteelle syntyy varallisuusarvoa. Tutkielmaa varten on haastateltu rahoituslaitosten edustajia ja näin selvitetty, missä määrin ansaitsemattomia saatavia käytetään vakuutena ja miten panttaukseen liittyviin riskeihin on pyritty varautumaan. Saatujen tietojen valossa on selvää, että ansaitsemattomien saatavien vakuuskäyttö on vähäistä ja niille annetaan luottoharkinnassa hyvin alhainen vakuusarvo. Käyttö voi kuitenkin tulla kyseeseen mm. projektirahoituksessa ja suurissa kone- ja laitetoimituksissa. Rahoittajan asemaa ansaitsemattoman saatavan pantinsaajana on mahdollista parantaa sopimusjärjestelyin. Tällöin keskeisimpänä keinona on se, että urakkakohteen tilaajan maksuvelvollisuus on jaettu osiin siten, että tilaajalle syntyy sitova maksuvelvollisuus vaiheittain pantinantajan suoritusvelvollisuuden täyttyessä. Tällöin riski rahoittajan kannalta urakoitsijan konkurssitilanteessa pienenee. Jos konkurssipesä ei jatka velalliselta keskeneräistä suoritusta, tulee pantinsaajan kannalta pyrkiä varmistamaan se, että tilaajalla on sitova velvollisuus myös keskeneräisen kohteen lunastamiseen.
  • Liu, Yanhe (2015)
    Cellular networks are facing a data explosion posed by the increasing bandwidth demand of current mobile applications, and cellular operators are trying to leverage auxiliary networks and offload mobile data for relieving this challenge. However, traffic offloading without comprehensive controlling may result poor network utilization and undesirable user experience. In this thesis, we design and implement an integrated architecture for intelligent traffic offloading over collaborative WiFi-cellular networks. Motivated by our measurement, we formulate a mathematical model to estimate and evaluate potential offloading throughput based on various wireless context information, like AP signal strength and bandwidth. To efficiently manage traffic and collect information, we use a centralized SDN architecture in our design. The proposed system enables mobile devices to choose the most beneficial AP for offloading. The experimental evaluation of our prototype implementation demonstrates that this architecture can achieve optimal traffic offloading by considering different real factors instead of making naive decisions. This effort not only explores the feasibility of context-based traffic offloading, but also provides guidelines for designing and implementing a centralized SDN platform for wireless networks.
  • Liu, Yanhe (2015)
    Cellular networks are facing a data explosion posed by the increasing bandwidth demand of current mobile applications, and cellular operators are trying to leverage auxiliary networks and offload mobile data for relieving this challenge. However, traffic offloading without comprehensive controlling may result poor network utilization and undesirable user experience. In this thesis, we design and implement an integrated architecture for intelligent traffic offloading over collaborative WiFi-cellular networks. Motivated by our measurement, we formulate a mathematical model to estimate and evaluate potential offloading throughput based on various wireless context information, like AP signal strength and bandwidth. To efficiently manage traffic and collect information, we use a centralized SDN architecture in our design. The proposed system enables mobile devices to choose the most beneficial AP for offloading. The experimental evaluation of our prototype implementation demonstrates that this architecture can achieve optimal traffic offloading by considering different real factors instead of making naive decisions. This effort not only explores the feasibility of context-based traffic offloading, but also provides guidelines for designing and implementing a centralized SDN platform for wireless networks.
  • Nystedt, Marko (2006)
    Ansaitseminen distributiivisen oikeudenmukaisuuden periaatteena merkitsee taloudellisiin etuuksiin kohdistuvien vaateiden oikeuttamista toimijan menneisyydessä suorittaman toiminnan perusteella. Ansioita koskevien arvostelmien pätevyydelle on siis ratkaisevaa, missä määrin ansaitsemisperustana pidetty henkilön toiminta tai sen lopputulokset ovat hänen tahdonvaraisten päätöstensä ja toimintansa tulosta. John Rawlsin mukaan yksilöiden menestyminen taloudellisessa toiminnassa ja kilpailussa taloudellisiin etuuksiin oikeuttavista viroista ja asemista on suuresti riippuvainen heidän geneettisestä lahjakkuudestaan, kasvatuksestaan ja sosioekonomisista lähtökohdistaan. Rawlsin mukaan taloudellinen toiminta myös edellyttää mahdollisuusehdokseen kaikkien yhteiskunnan jäsenten yhteistyöhalukkuuteen perustuvien taloudellis-poliittisten instituutioiden olemassaoloa. Koska kukaan ei ole ansainnut näiden toiminnan mahdollisuusehtojen olemassaoloa, kukaan ei Rawlsin mukaan voi myöskään väittää ansaitsevansa niiden avulla hankkimaansa taloudellista hyvinvointia. Rawlsin vaatimus, että kaikkien ansaitsemisen mahdollisuusehtojen tulisi myös olla ansaittuja, on kuitenkin perusteeton, ja se johtaa loogisesti kehämäiseen ansaitsemisen käsitteeseen. Toiseksi kaikkea taloudellista toimintaa ei ole mielekästä ajatella kilpailutilanteena, jossa yksilöt tavoittelevat ennalta olemassa olevan yhteiskuntarakenteen puitteissa osuuksia varallisuudesta, jonka virheellisesti ajatellaan olevan olemassa sen tuottajien ponnistuksista riippumatta. Työpaikkojen ja muiden taloudellisiin etuuksiin oikeuttavien virka-asemien jakoa voi kuitenkin tarkastella instituutioiden puitteissa tapahtuvana viranhakijoiden välisenä kilpailuna. Koska näiden yhteiskunnallisten asemien ja työtehtävien sekä niihin liittyvien palkkioiden olemassaolo ei ole yksittäisen viranhaltijan toiminnan ansiota, hän ei voi väittää ansaitsevansa palkkiona kaikkea sitä hyvinvointia, jonka hän työtehtäviä hoitaessaan tuottaa. Jos ansiot ajatellaan arvokäsitteeksi, jonka avulla yksilöt arvioivat omien subjektiivisten arvostustensa ja preferenssiensä perusteella sitä, mitä kiitettävänä pitämiään tekoja tai suorituksia heidän olisi perusteltua palkita, ongelmana on osoittaa, miksi rekrytointipäätöksiä tehtäessä olisi velvollisuus tiettyjen pätevyyskriteerien noudattamiseen. Miksei yksilönvapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa ole oikeutta soveltaa mitä tahansa omien arvostustensa mukaisia ansioperusteita ja miksi työnhakijoiden diskriminointi on moraalisesti väärin? Velvollisuus totuudenmukaisten arvostelmien esittämiseen työnhakijoiden kyvykkyydestä ja velvollisuus kunnioittaa yksilöitä autonomisina moraalisina toimijoina ovat mahdollisia vastauksia tähän. John Locken luonnonoikeusteoriaan pohjautuvan työn sekoittamisteorian perusteella voi argumentoida, että varallisuuden tuottaneet yksilöt ovat ansainneet siihen omistusoikeuden liittämällä luonnonvaroihin jotakin omistamaansa eli omaa työtään. Locke myös väittää, että jalostamattomat luonnonvarat sinänsä ovat lähes arvottomia, ja että varallisuuden arvo perustuu sen tuottajien suorittamaan työhön. Ongelmana on "työn sekoittamisen" määritteleminen käsitteellisesti mielekkäällä tavalla sekä se, onko yksilöillä rajoittamaton oikeus ottaa käyttöönsä luonnonvaroja. Myös yksilöiden omistusoikeus tuotantotoiminnassa hyödyntämiinsä luontaisiin kykyihin voidaan kyseenalaistaa, koska luontaiset kyvyt ovat ansiottomia ja niiden voi väittää olevan henkilön minuuteen nähden ulkoisia tai aksidentaalisia ominaisuuksia eikä erottamaton osa hänen minuuttaan tai olemustaan.
  • Ahlskog, Hanna-Lea (2006)
    1990-luvun laman aikana lauennut suurtyöttömyys kirvoitti keskustelun työttömyyden syistä, työllisyyden edistämisestä, tulonsiirroista ja verotuksesta. Työttömyyden vastaisia toimia pohtimaan hallitus asetti vuonna 1995 ministeri Arja Alhon johdolla toimivan kannustinloukkutyöryhmän, joka esitti mm. ansiotulovähennyksen laajentamista kunnallisverotuksessa. Tämän ehdotuksen mukaan toimittiin. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää ansiotulovähennyksen laajentamisen vaikutuksia työllisyyteen. Laajempana kehyksenä on verotuksen vaikutus työllisyyteen ja työttömyyteen. Perinteisesti taloustieteessä on pidetty positiivisia rajaveroasteita epä-optimaaalisina. Tutkielmassa esitellään kaksi artikkelia, joissa asia kyseenalaistetaan eri tavoin. Lisäksi esitellään empiiristä tutkimusta verotuksen ja työllisyyden yhteydestä sekä tehdään oma empiirinen tarkastelu veroasteiden vaikutuksista työllisyyteen. Ensin käydään läpi Emmanuel Saezin (2002) artikkeli, jossa näytetään, että tietyissä oloissa tulonjakauman pohjalla pitäisi olla alempia rajaveroasteita, negatiivisiakin. Tämä seuraa siitä, että erotetaan toisistaan ekstensiivinen ja intensiivinen työntarjontapäätös. Havaitaan, että optimaalista verojärjestelmää etsittäessä on olennaista huomioida ekstensiivisten ja intensiivisten joustojen suuruudet. Ekstensiivinen jousto tarkoittaa työelämään osallistumisen joustoa veromuutoksissa, intensiivinen työmäärän, esim. työtuntien, joustoa. Ekstensiivinen jousto reagoi keskimääräiseen veroasteeseen, intensiivinen rajaveroasteisiin. Varsinkin pienituloisten kohdalla ekstensiivinen jousto on tärkeä. Toinen pääartikkeli on Kanburin, Keenin ja Tuomalan (1994), ja siinä näytetään, miten optimaalinen verotus muuttuu, kun työn ei katsota olevan haitake toimijoille. Verot säätävä hallitus minimoi tuloköyhyyttä perinteisen hyvinvoinnin maksimoimisen sijaan. Tämäkin näkökulma mahdollistaa positiivisten rajaveroasteiden välttämättömyyden kyseenalaistamisen. Tutkielmassa käydään läpi muutamia empiirisiä tutkimustuloksia verotuksen vaikutuksista työllisyyteen. Verotuksen vaikutuksia on vaikea empiirisesti tutkia, koska verotus kohdistuu yleensä samanlaisena kaikkiin samanlaisiin yksilöihin. Siksi ei voida löytää vertailuryhmiä, joiden perusteella voisi varmuudella sanoa, mikä mahdollisista työllisyysmuutoksista johtuu verotuksesta, mikä jostain muusta. Tutkielmassa esitellään erityisesti tutkimusta Yhdysvaltojen palkkatukityyppisestä EITC-järjestelmästä. Näissä tutkimuksissa on havaittu järjestelmällä olleen positiivisia työllisyysvaikutuksia. Muuten erilaisten verokokeiluiden tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tutkielman päättää empiirinen tarkastelu, jossa testataan differences-in-difference -menetelmällä työllisten ja ei-työllisten veroaste-eron muuttumisen vaikutuksia työssäolokuukausien muutoksiin. Tarkastelu tehdään laskemalla veroeron ja työkuukausien muutokset ryhmittäin ja ottamalla tuloksista regressioita. Aineistona ovat Tulonjakotilastot 1995 ja 2003. Merkitseviä tuloksia ei ilmene, mutta useimmilla asetelmilla saadaan positiivinen yhteys veroaste-eron pienenemisen ja työkuukausien kasvun välille.
  • Backlund, Sofia (Helsingfors universitet, 2014)
    Avhandlingen analyserar ansvarsfördelningen vid köp av begagnad bostad eller bostadsfastighet då det uppkommer dolda fel som fukt- och mögelskador. De vanligaste bostadstvisterna rör kvalitetsfel. Vid bostadsköp är typiska kvalitetsfel dolda fel. Enligt JB 2:17–19 och bostadsKL 6:11 har säljaren en upplysningsplikt gentemot köparen, dvs. säljaren har en plikt att berätta om sådana omständigheter som kan anses vara av vikt för köparen. Köparen har också enligt JB 2:22 och i bostadsKL 6:12 en undersökningsplikt och måste alltså undersöka köpeobjektet tillräckligt noggrant före köpets ingående. Sådana fel som kunde ha upptäckts vid en förhandsgranskning får köparen inte åberopa om han senare reklamerar om fel i köpeobjektet. Här kommer tredje parters roll också in. I avhandlingen behandlas fastighetsförmedlarens, konditionsgranskarens samt bostadsaktiebolagets roll vid köparens och säljarens upplysnings- och undersökningsplikter och hur de inverkar på ansvarsfördelningen. Påföljder för denna typ av fel som kan aktualiseras är prisavdrag, skadestånd eller hävning. Det problematiska vid fukt- och mögelskador är ofta att hitta den ansvarige och varje fall måste bedömas var för sig eftersom det finns så många faktorer som inverkar.
  • Sandholm, Sandra (Helsingfors universitet, 2014)
    Under de senaste åren har ansvarsfördelningen mellan bolagsorganen varit föremål för en livlig debatt. Närmare bestämt har debatten berört frågan om fördelningen av det civilrättsliga skadeståndsansvaret mellan bolagsledningen och revisorn. Debatten har också accentuerat en mer omfattande diskussion om betydelsen av revision, framförallt som en förutsättning för en fungerande kapitalmarknad, och därtill nära anknutna ämnen. Syftet med avhandlingen är att systematisera ansvarsfördelningen mellan bolagsledningen och revisorn samt att studera huruvida den juridiska ansvarsfördelningen i praktiken återspeglas i skuldbedömningen och fördelningen av det civilrättsliga skadeståndsansvaret. Avhandlingen utgår från revisorns funktion i aktiebolaget och närmare bestämt den roll revisorn har i samband med den lagstadgade revisionen. Bolagsledningens uppgifter och ansvar reflekteras i förhållande till revisorns. Utgångspunkten för avhandlingen är den roll och ställning som revisorn respektive bolagsledningen har i aktiebolaget. Huvuddragen i den juridiska ansvarsfördelningen identifieras utgående från den. Det aktiebolagsrättsliga skadeståndet är starkt knutet till allmänna skadeståndsbestämmelser. Bland annat fördelningen av skadeståndsansvaret mellan bolagsorganen regleras av skadeståndslagen. Därmed bildar skadeståndsrätten en väsentlig del av avhandlingen. I avhandlingen behandlas ingående de allmänna förutsättningarna för skadeståndsansvar och särdragen i skuldbedömningen för respektive bolagsorgan. Slutligen diskuteras huvudregeln om solidariskt ansvar för skada. I och med att det aktiebolagsrättsliga skadeståndet kännetecknas av ett antal utmärkande faktorer blir frågan om hur och i vilken utsträckning principen om solidariskt ansvar är tillämplig aktuell. Avhandlingen avslutas med en diskussion om Europeiska kommissionen rekommendation om begränsning av revisorernas skadeståndsansvar.
  • Leino, Jaakko (2003)
    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768 ; 900)
  • Kallio, Sanna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksessa selvitettiin mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että ikääntyvä työntekijä jatkaisi työuraansa vanhuuseläkeiän alaikärajaan asti. Tutkimus on erittäin ajankohtainen, sillä väestön ikääntyminen eli niin sanottu eläkepommi uhkaa Suomen kansantalouden kestävyyttä ja kilpailukykyä yhä voimakkaammin tulevina vuosina. Tällöin jokaisen yksilön antaman työpanoksen merkitys korostuu ja samanaikaisesti yritysten tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota yhteen tärkeimpään resurssiinsa – henkilöstöönsä sekä sen osaamisen kehittämiseen ja hyvinvointiin. Viisikymppiset tulisikin nähdä työelämän tähtinä, joilla on vielä paljon annettavanaan työelämässä sen sijaan, että heitä pidetään esimerkiksi korkeita eläke- ja sairauspoissaolokustannuksia aiheuttavana työvoimana. Tämän pro gradun tutkimusote on kvantitatiivinen ja empiirinen tutkimus suoritettiin kyselylomakkeen avulla Thermo Fisher Scientific Oy:n yli 45-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa. Kyselylomaketutkimus suoritettiin aikavälillä 13.3. - 22.3.2013 ja kaikista yrityksen 323:sta yli 45-vuotiaasta työntekijästä kyselyyn vastasi yhteensä 130 henkilöä. Kyselytutkimuksen tulosten ja suoritetun korrelaatiotarkastelun perusteella todettiin, että yli 45-vuotiaiden työntekijöiden kohdalla työelämässä eläkeikään asti jatkamisen kannalta korostuivat ennen kaikkea yksilöllisiin voimavaroihin liittyvät tekijät, kuten vahva usko omaan pystyvyyteen työssä (yksilö uskoo siihen, että hänellä on vielä annettavaa työelämässä). Kuitenkin tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kohdeyrityksen yli 45-vuotiaat työntekijät kokevat työantajan edistävän ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamista todella vähän, jos lainkaan. Kohdeyrityksen kannalta myönteistä tutkimuksen tuloksissa oli, että lähes 70 prosenttia kaikista vastanneista piti työssä jatkamistaan eläkeikään asti joko todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä. Käytännössä huomio tulisi siis kohdistaa päivittäisjohtamisessa siihen, että esimerkiksi vahvistetaan ikääntyvien työntekijöiden uskoa siihen, että heillä on vielä paljon annettavaa työelämässä.
  • Riikonen, Hanna (Helsingfors universitet, 2012)
    Tässä tutkielmassa tutkin ilmauksia, joilla vuonna 2008 alkaneeksi katsottuun heikkoon taloussuhdanteeseen on viitattu vuoden 2009 talousdiskurssissa. Tutkimuksen otoksena on noin 3000 Kauppalehdessä, Tekniikka ET Talous-lehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmestynyttä juttua, joista 400:ssa viitattiin kyseisellä hetkellä vallinneeseen talouden tilaan. Yksittäisten ilmausten lisäksi tarkastelen diskurssille tyypillisiä kiteytyneitä rakenteita sekä toimittajan roolia lama-ajan maailman kuvaajana ja luojana. Tutkielman ensimmäinen, laajempi osa käsittelee suhdanteen nimeämistä: sanasemanttinen tutkimus perustuu kognitiivisen kielitieteen merkitysnäkemykseen. Toinen osa pureutuu syvemmälle diskurssiin: havainnoin, millaisia ennakkooletuksia, arvolatauksia ja kaksitulkintaisuuksia diskurssissa toistuvat kielenilmiöt rakentavat teksteihin. Laajemmin katsottuna tutkimusta voikin pitää diskurssianalyyttisena tutkimuksena, jossa kielenkäyttö nähdään todellisuutta rakentavana sosiaalisena toimintana. Kaikkien heikkoon taloussuhdanteeseen viittaavien ilmausten osalta esittelen niiden taustalta hahmottuvaa metaforiikkaa, interdiskursiivisuutta sekä mahdollista merkityksen muutosta. Kiinnitän huomiota lisäksi sananvalinnan tiedostamiseen myös tietyn ilmauksen välttelyyn. Kolmeksi yleisimmäksi suhdanneilmaukseksi osoittautuivat oletukseni mukaisesti taantuma, lama ja talouskriisi. Näiden ilmausten kesken havainnoin ensin kunkin ilmauksen yleisyyttä eri ajankohtina, eri tekstilajeissa sekä suhteessa ilmauksen maantieteelliseen viittausalaan. Tämän jälkeen tarkastelen, millaisina lauseenjäseninä vertailukolmikon ilmaukset esiintyvät. Samalla hahmottuu se maailmantila tai kuvitteellinen olio, joka eri suhdanteista piirtyy syntaktisten valintojen perusteella. Lausetasolta siirryn tekstitasolle pohtimaan, mitä yhteiskunnan tai talousjärjestelmän osaa koettelee juuri taantuma, lama tai talouskriisi. Toisessa osassa analysoin diskurssille tyypillisiä rakenteita taantumankin aikana ja taantumasta huolimatta sekä tapaa viitata talousahdinkoon implisiittisesti. Mainitut rakenteet jakavat maailman normaali- ja poikkeustilaan, joiden aikana jotakin oletetaan tai ei oleteta tapahtuvan. Oletukset tuntuvat usein perustuvan fraasiutuneisiin ilmaustapoihin, eivät niinkään kriittisesti suodatettuun tietoon. Tämä johdattalee kysymykseen siitä, millaisin keinoin toimittaja voi rakentaa teksteihin yhtenäisen vaikkakin ristiriitaisen lama-ajan elämäntyylin, jopa ihmistyypin. Karrikoitu taantuma on aktiivinen toimija, jonka konkretian avulla ilmaistu usein toki metaforisesti ymmärrettävä vaikutus ulottuu etenkin reaalitalouteen ja ihmisen käytökseen, myös ihmisen mentaaliseen tilaan. Talouskriisin otteet ovat hellemmät ja ne kohdistuvat pikemmin abstraktioihin kuin maailman näkyvään osaan. Talouskriisi on kuitenkin vahva velvoittava auktoriteetti. Se myös muistuttaa, että vastuu ongelmien ratkomisesta on niiden aiheuttajalla, ihmisellä itsellään. Talouskriisin yhdysvaltalaisesta alkukodista huolimatta kriisi ravisuttaa pahiten Eurooppaa. Idealistista yhtenäistä Eurooppaa ei kuitenkaan ole, sillä Suomella on ikioma lama. Lama asettaa yhteiskunnan osat vastakkain; lukijat herätetään glamouria vieroksuvaan lamatodellisuuteen affektin keinoin. Toisin kuin jo väistyväksi implikoitu talouskriisi, lama voi kuvastua myös tunnelmana, lähes kansallisena luonteenpiirteenä. Lama yhdistää kokonaista sukupolvea: Antakaa nyt edes kunnon lama! Ei näistä kirotuista taantumista ole sukupolvikokemukseksi! . Suhdanteen nimeäminen esitetään harvoin tietoisena, mutta sattumanvaraista se ei ole.
  • Wang, Caixin (Helsingin yliopisto, 2011)
    Earth s ice shelves are mainly located in Antarctica. They cover about 44% of the Antarctic coastline and are a salient feature of the continent. Antarctic ice shelf melting (AISM) removes heat from and inputs freshwater into the adjacent Southern Ocean. Although playing an important role in the global climate, AISM is one of the most important components currently absent in the IPCC climate model. In this study, AISM is introduced into a global sea ice-ocean climate model ORCA2-LIM, following the approach of Beckmann and Goosse (2003; BG03) for the thermodynamic interaction between the ice shelf and ocean. This forms the model ORCA2-LIM-ISP (ISP: ice shelf parameterization), in which not only all the major Antarctic ice shelves but also a number of minor ice shelves are included. Using these two models, ORCA2-LIM and ORCA2-LIM-ISP, the impact of addition of AISM and increasing AISM have been investigated. Using the ORCA2-LIM model, numerical experiments are performed to investigate the sensitivity of the polar sea ice cover and the Antarctic Circumpolar Current (ACC) transport through Drake Passage (DP) to the variations of three sea ice parameters, namely the thickness of newly formed ice in leads (h0), the compressive strength of ice (P*), and the turning angle in the oceanic boundary layer beneath sea ice (θ). It is found that the magnitudes of h0 and P* have little impact on the seasonal sea ice extent, but lead to large changes in the seasonal sea ice volume. The variation in turning angle has little impact on the sea ice extent and volume in the Arctic but tends to reduce them in the Antarctica when ignored. The magnitude of P* has the least impact on the DP transport, while the other two parameters have much larger influences. Numerical results from ORCA2-LIM and ORCA2-LIM-ISP are analyzed to investigate how the inclusion of AISM affects the representation of the Southern Ocean hydrography. Comparisons with data from the World Ocean Circulation Experiment (WOCE) show that the addition of AISM significantly improves the simulated hydrography. It not only warms and freshens the originally too cold and too saline bottom water (AABW), but also warms and enriches the salinity of the originally too cold and too fresh warm deep water (WDW). Addition of AISM also improves the simulated stratification. The close agreement between the simulation with AISM and the observations suggests that the applied parameterization is an adequate way to include the effect of AISM in a global sea ice-ocean climate model. We also investigate the models capability to represent the sea ice-ocean system in the North Atlantic Ocean and the Arctic regions. Our study shows both models (with and without AISM) can successfully reproduce the main features of the sea ice-ocean system. However, both tend to overestimate the ice flux through the Nares Strait, produce a lower temperature and salinity in the Hudson Bay, Baffin Bay and Davis Strait, and miss the deep convection in the Labrador Sea. These deficiencies are mainly attributed to the artificial enlargement of the Nares Strait in the model. In this study, the impact of increasing AISM on the global sea ice-ocean system is thoroughly investigated. This provides a first idea regarding changes induced by increasing AISM. It is shown that the impact of increasing AISM is global and most significant in the Southern Ocean. There, increasing AISM tends to freshen the surface water, to warm the intermediate and deep waters, and to freshen and warm the bottom water. In addition, increasing AISM also leads to changes in the mixed layer depths (MLD) in the deep convection sites in the Southern Ocean, deepening in the Antarctic continental shelf while shoaling in the ACC region. Furthermore, increasing AISM influences the current system in the Southern Ocean. It tends to weaken the ACC, and strengthen the Antarctic coastal current (ACoC) as well as the Weddell Gyre and the Ross Gyre. In addition to the ocean system, increasing AISM also has a notable impact on the Antarctic sea ice cover. Due to the cooling of seawater, sea ice concentration and thickness generally become higher. In austral winter, noticeable increases in sea ice concentration mainly take place near the ice edge. In regards with sea ice thickness, large increases are mainly found along the coast of the Weddell Sea, the Bellingshausen and Amundsen Seas, and the Ross Sea. The overall thickening of sea ice leads to a larger volume of sea ice in Antarctica. In the North Atlantic, increasing AISM leads to remarkable changes in temperature, salinity and density. The water generally becomes warmer, more saline and denser. The most significant warming occurs in the subsurface layer. In contrast, the maximum salinity increase is found at the surface. In addition, the MLD becomes larger along the Greenland-Scotland-Iceland ridge. Global teleconnections due to AISM are studied. The AISM signal is transported with the surface current: the additional freshwater from AISM tends to enhance the northward spreading of the surface water. As a result, more warm and saline water is transported from the tropical region to the North Atlantic Ocean, resulting in warming and salt enrichment there. It would take about 30 40 years to establish a systematic noticeable change in temperature, salinity and MLD in the North Atlantic Ocean according to this study. The changes in hydrography due to increasing AISM are compared with observations. Consistency suggests that increasing AISM is highly likely a major contributor to the recent observed changes in the Southern Ocean. In addition, the AISM might contribute to the salinity contrast between the North Atlantic and North Pacific, which is important for the global thermohaline circulation.