Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 882-901 of 28481
  • Luoma, Marjukka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän tutkimuksen kohteena on pappien pitämät siunauspuheet hautaan siunaamisen toimituksessa Espoon Tapiolan seurakunnassa vuosina 2011–2012. Siunauspuheiden kehitystä ja historiaa on tutkittu monipuolisesti myös aiemmin. Tässä tutkimuksessa aiempaa tutkimusta syvennetään selvittämällä, millainen on nykypäivän siunauspuhe. Vuoden 2006 kirkollisten toimitusten oppaassa ohjeistetaan, että siunauspuhe rakentuu tavallisesti kolmen aihepiirin varaan. Puheessa käsitellään vainajan persoonaa ja elämää, ihmisen katoavaisuutta ja sen kohtaamista sekä ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta kuoleman voittajana ja syntisten vapahtajana. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten papit tuovat esille näitä kolmea teemaa ja miten he eri teemoja painottavat. Teoreettisen taustan tutkimukselle luo keskustelu siunauspuheen luonteesta. Onko siunauspuhe saarna vai puhe? Miten kristinuskon sanoma suhteutuu pappien puheessa vainajan elämään ja omaisten elämäntilanteeseen? Aineisto koostuu kahdeksan Tapiolan seurakunnan papin pitämistä toimituksista ja heidän haastatteluistaan. Kultakin papilta on nauhoitettu kaksi toimitusta, yhteensä 16 kappaletta. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu. Toimitukset ja haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Analyysi kohdistuu siunauspuheisiin, ja haastattelujen kautta etsitään selitystä näiden puheiden sisältöön. Analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua eli pilkkomista ja ryhmittelyä aineistosta nousevien teemojen mukaan. Analyysin kautta muodostuvat neljä päälukua, joista ensimmäinen käsittelee puheiden rakennetta ja valmistelua. Kolme seuraavaa päälukua käsittelevät puheiden sisältöä: Rakenneluku luo pohjan kolmelle sisältöä käsitteleville luvuille. Pappien tavat rakentaa puhe vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia sisältöjä puheissa tuodaan esille ja miten eri sisällöt painottuvat. Rakenneluvussa käsitellään myös pappien raamatuntekstien valintaa ja käyttöä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan sitä, miten papit viittaavat puheessa vainajan elämän vaiheisiin. Vainajan elämää ja persoonaa tuodaan puheissa esille hyvin eri tavoin ja painotuksin. Vainajan elämän muistelun kautta toisaalta haetaan yhteyttä omaisiin ilosanoman välittämiseksi, mutta eletty elämä myös itsessään puhuttelee läsnäolijoita. Analyysin perusteella selviää, että papit ovat kokeneet paljon käytännöllisiä haasteita elämänkerrallisen ja vainajan persoonaan liittyvän aineksen kanssa ja että he ovat ratkaisseet nämä haasteet monenlaisin tavoin. Kolmannessa pääluvussa käsitellään sitä, miten papit sanoittavat omaisten tuntoja ja kysymyksiä kuolemantapauksen äärellä. Aineisto osoittaa, että papit pyrkivät sanoittamaan erityisesti surun kokemusta mutta myös katoavaisuuden herättämiä ajatuksia. Kuolemaa vasten avautuu elämän arvo ja merkitys. Neljännessä pääluvussa tarkastellaan sitä, miten papit sanoittavat siunauspuheissa kristinuskon erityissanomaa Kristuksen sovitustyön kautta avautuvasta ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä. Siihen miten ilosanomaa sanoitetaan, vaikuttavat erityisesti pappien tavat rakentaa puhe. Toisaalta kristillistä sanomaa lähestyttiin puheissa Kristus-keskeisesti, mutta toisaalta osa papeista sanoitti kristityn toivoa selvästi abstraktimmin. Papit kertoivat haastatteluissa myös etsivänsä tietoisesti omanlaistaan tapaa sanoittaa toivon sanomaa. Lisäksi tutkimus antaa ymmärtää, että myös pappien oma elämänkokemus ja työikä vaikuttavat ilosanoman sanoittamiseen puheessa. Tutkimus voi toimia keskustelun herättäjänä pappien kesken siitä, mitä on kristinuskon ilosanoman sanoittaminen hautaan siunaamisen toimituksessa. Miten sanoittaa kristillistä toivoa ajankohtaisesti ja mikä on eletyn elämän ja omaisten tilanteen asema siunauspuheessa?
  • Vuokko, Taina (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa on tarkasteltu romanttisen rakkauskäsityksen suhdetta sekularisaatioon. Kun institutionaalisten uskontojen yhteiskunnallinen merkitys vähenee, tutkielmassa rakennetun uuden historialuennan mukaan romanttinen rakkaus lisää kulttuurista merkitystään sekä yksittäisten parisuhteiden perustana että laajasti ymmärrettynä koko yhteiskunnan koossapysymisen ennakkoehtona. Käsitys kyseenalaistaa klassisten sekularisaatioteesien oletuksen siitä, että sekularisaation myötä rationalismi ja tiede korvaisivat uskonnon yhteiskuntaa koossapitävinä asioina. Rakennetun makrososiologisen teesin keskeiseksi ongelmaksi paikannetaan se, kuinka romanttinen rakkauskäsitys voi tehdä yksittäisistä parisuhteista entistä alttiimpia erolle samalla kun se yhteiskunnan tasolla kuitenkin lisää yhtenäisyyttä. Näkökulmaa, joka otetaan työn varsinaiseksi tutkimusongelmaksi, selvitetään tarkastelemalla naistenlehtien eroa koskevaa parisuhdejulkisuutta, jossa välittyvät yhteisölliset moraalikäsitykset merkityksellistävät yksilöllisiä erokokemuksia. Empiirisen analyysin aineistona on seitsemäntoista julkisuuden henkilön eroa käsittelevää haastattelua, jotka on julkaistu Anna, Eeva ja Me Naiset -lehdissä vuosina 2010 2011. Näitä kulttuurisen mallitarinan käsitteellä luonnehdittuja haastatteluja tarkastellaan niiden draamallisen rakenteen kautta. Eron kohtauksien analyysissa tuodaan näkyviksi mallitarinaan liittyvät moraaliset jännitteet, joita harvoin käsitellään eksplisiittisesti parisuhdejulkisuudessa. Samalla näkyväksi tuodaan myös se, kuinka eron edustama uhka yhteiskunnalle,voi löytää narratiivisen ratkaisunsa. Tutkielman johtopäätöksenä ehdotetaan uutta tapaa mallintaa klassista makrososiologista kysymystä yhteiskunnan koossapysymisestä. Uskontoa ja romanttista rakkautta on tarkasteltava rinnakkaisina merkitysjärjestelminä, joiden suhteet vaihtelevat kunkin aikakauden mukaan. Sen sijaan, että institutionaalinen uskonto voisi asettaa rajoja romanttiselle rakkaudelle, romanttinen rakkaus voi nyky-yhteiskunnassa asettaa rajoja institutionaaliselle uskonnolle.
  • Pousi, Mari (2006)
    Migraatio on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä kehitykseen liitetyistä kysymyksistä. Globalisaatio on muokannut sitä viimeisten vuosikymmenten aikana: migraatio kehitysmaissa tänään on seurausta monimutkaisista tekijöistä sekä lähtö- että kohdealueilla. Vaikka migraatioprosessin taustalla on monia tekijöitä, voidaan taloudellinen eriarvoisuus nähdä suurimpana yksittäisenä syynä nykypäivän migraatioon. 2000-luvulle tultaessa kansainväliseen migraatioon osallistuvien ihmisten määräksi arvioitiin n. 175 miljoonaa henkilöä, ja lisäksi oman maansa sisällä muuttaneita on moninkertainen määrä. Pro gradu-tutkielmani tutkimuskohde on Kiinan sisäinen maaltamuuttoilmiö, joka suuntautuu maaseudulta kaupunkeihin. Se alkoi talousuudistusten myötä 1970-1980-lukujen vaihteessa, jolloin vasta syntyneiden työmarkkinoiden seurauksena maaseudun ylimääräinen työväestö alkoi muuttaa kaupunkeihin parempien tulojen toivossa. Nykyään sisäiseen maaltamuuttoon arvioidaan vuosittain osallistuvan 100-200 miljoonaa ihmistä. Muuttajien kotiseutuja talousuudistukset ja niiden mukanaan tuoma kasvu eivät ole juuri koskettaneet. Voidaankin sanoa, että maaseudun ja kaupunkien välinen elintasokuilu Kiinassa on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana jatkuvasti kasvanut. Työni keskittyy migraation ja kehityksen välisen suhteen tarkasteluun. Tulkinnat tämän suhteen luonteesta ovat vaihdelleet ajan ja olosuhteiden myötä positiivisesta negatiiviseen. Olennaista on ymmärtää, että migraatiolla on kahdenlaisia vaikutuksia riippuen siitä, tutkitaanko sitä lähtöalueen vai kohdealueen näkökulmasta. Kiinaa koskevan tarkasteluni pohjaksi olen valinnut alun perin kahden sektorin kasvumalliin pohjautuneen yhdenlaisen alueellisen kehityksen teorian, työntö – veto-mallin (push – pull model). Kuvailen Kiinassa tapahtuvaa maaltamuuttoa työntö – veto-mallin luomassa viitekehyksessä sekä lähtö-, että kohdealueiden näkökulmasta. Pyrin vastaamaan kysymykseen, minkälainen suhde migraatiolla ja kehityksellä on Kiinan kontekstissa. Kiinassa tapahtuva sisäinen migraatio on epäilemättä ollut edellytys sen saavuttamalle huimalle talouskasvulle, mutta missä määrin migraatio on tämän kehityksen seurausta? Tarkemmin paneudun siihen, miten nämä kaksi tekijää, migraatio ja kehitys, käytännössä vaikuttavat lähtö- ja kohdealueilla. Talouskasvu ja migraatio tuntuvat Kiinassa olevan symbioottisessa, mutta ristiriitaisessa suhteessa. Sisäinen migraatio on muodostunut vakavasti otettavaksi ongelmaksi Kiinan hallitukselle, joka pelkää tyytymättömyyttä ja levottomuuksia. Kaupunkien infrastruktuuria ei ole kehitetty samanaikaisesti kasvavien muuttovirtojen kanssa, ja Kiinan jähmeän asuinpaikkajärjestelmän (hukou-järjestelmä) vuoksi suurin osa muuttajista jää kaupungin palveluiden ulkopuolelle. Lähtöalueillaan muuttoliike aiheuttaa ns. aivovuotoa, kun työikäinen väestö muuttaa pois. Kiinan hallitus on viime aikoina tunnustanut monia maaltamuuttoon liittyviä ongelmia, ja jopa aloittanut maltillisia kokeiluja muuttajien oikeuksien kohentamiseksi ja alueellisen epätasa-arvon vähentämiseksi. Nähtäväksi jää, kuinka laajasti ja tosissaan näitä toimenpiteitä ryhdytään toteuttamaan.
  • Kovanen, Satu (2016)
    Lapsille tarkoitettuja lääkevalmisteita on markkinoilla edelleen suhteellisen vähän. Tämän vuoksi lastenlääkinnässä joudutaan usein turvautumaan ex tempore -lääkevalmistukseen. Yleisimmin tämä tarkoittaa annosjauheiden, oraalisuspensioiden tai kapseleiden valmistamista aikuisille tarkoitetuista kaupallisista valmisteista. Suomessa on perinteisesti valmistettu annosjauheita. Ongelmallista kaikissa ex tempore –valmisteissa on, ettei niillä ole myyntilupaa, joten niiden tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu. Annosjauheet ovat hitaita tehdä ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu lääkeaineiden tarttumista paperisiin annosjauhekuoriin. Lisäksi niiden kokonaismassa annosyksikköä kohden on suurempi kuin vastaavanvahvuisilla kapseleilla, mikä lisää vierasainekuormitusta pienillä potilailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia annosvaihtelua 4 mg:n vahvuisissa ex tempore -sotalolihydrokloridikapseleissa ja verrata niitä vastaavanlaisiin annosjauheisiin. Lisäksi haluttiin tutkia saantoa ravintoletkun läpi johdetuista kapselisisällöistä, sillä usein sairaala-apteekin valmistamia annosjauheita annostellaan ravintoletkun kautta, esimerkiksi vastasyntyneille. Keskeinen osa työtä oli kehittää sopiva HPLC -analyysimenetelmä sotalolihydrokloridille. Tämä onnistui lopulta hyvin ja aikaan saatiin tehokas ja tarkka analyysimenetelmä, joka soveltuu hyvin myös rutiinianalyyseihin 7 minuutin ajoajallaan. Kaksi kolmesta ex tempore -kapselierästä täyttivät Euroopan farmakopean vaatimukset annosvaihtelulle, kuten myös vertailuksi valmistettu annosjauhe-erä. Ravintoletkun läpi johdetut näytteet täyttivät niin ikään annosvaihtelun vaatimukset, mutta lääkeaineen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi verrattuna kapseli- ja annosjauhenäytteisiin. Kokonaismassaltaan pienempinä ja nopeampina valmistaa kapselit ovat suositeltava vaihtoehto perinteisille annosjauheille ex tempore -lastenlääkinnässä. Tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin syytä ottaa huomioon mahdollisuus liian suurelle annosvaihtelulle, minkä vuoksi valmistetut erät tulisi tutkia ennen käyttöön vapauttamista. Tulevaisuudessa haasteena onkin kehittää sairaala-apteekkien mahdollisuuksia analysoida valmistamiaan lääke-eriä.
  • Järvinen, Onni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Antarctica is a major component in the climate system of the earth, acting as a large heat sink in the energy balance. The climatic conditions of Antarctica maintain the snow and ice cover that blankets almost completely the surface area of the continent. Physical properties of snow readily respond to changing environmental conditions and remote sensing signals are sensitive to these properties. The annual changes in the physical properties of the snow cover, especially in the coastal area, must be taken into account when snow cover and climate models are produced. In situ observations are needed for calibration and validation of these models. The aim of the present study was to examine the annual cycle of the active 10-m surface layer in western Dronning Maud Land, Antarctica. The data were collected along a 300-km-long transect from the coast to the edge of the high plateau during the field campaigns in austral summers 2004-2005, 2009-2010 and 2010-2011 as a part of the Finnish Antarctic Research Programme (FINNARP). The studies were focused on the uppermost part of the ice sheet covering the most recent annual accumulation in the coastal area. The results showed that the present study lakes froze completely during winter and showed similar evolution but the exact timing depended on the location. In January, the general structure of lake Suvivesi was following: two layers, each about 1 m thick, an upper layer with a thin ice layer on top and main body of liquid water, and a lower layer containing slush and hard ice sub-layers. The formation and the depth scale of the present study lakes are determined by the light extinction distance and thermal diffusion coefficient, limiting the growth to less than ~1.5 m in one summer. In Antarctica, the mean spectral diffuse extinction coefficient varied between 0.04 and 0.31 cm-1 (10-20-cm snow layer) and varied only slightly between locations when the grain type was the same. The theoretically calculated average depth where broadband irradiance (400-700-nm band) was 1 % of the downwelling irradiance at the surface, was 50 cm. On the continental ice sheet, the compaction rate of the snowpack was 0.0201 ± 0.02 y-1 and the power spectra revealed a daily cycle, synoptic scale variability (~10 days), and variability in a low-frequency band of 60-120 days at a depth of 54 cm. The investigations of snow patches in Basen nunatak revealed that much more snow was lost in summer 2010-2011 (6.3 mm d-1 water equivalent (w.e.)) than in 2004-2005 (4 mm d-1 w.e.).
  • Zamyatin, Konstantin (Vammalan Kirjapaino OY, 2014)
    This study focuses on the phenomenon of the granting of official status for minority languages. The concepts of official language and minority language do not seem to be completely compatible and their linking requires further specification. In theory, an official language has both symbolic and practical communicative functions. An official language that is also a minority language functions primarily as a national symbol and potentially may also possess the practical function as a language of the public authority. In the latter case, minority language is more often used as the language of communication between authorities and citizens rather than being the working language. Why are some minority languages nominated as official languages? The aim of this research is to explore the formation of the official status and its configurations for the state languages in the Finno-Ugric Republics of the Russian Federation in order to understand the reasons for their designation and to shed light on the specifics of the official status in the case of minority languages. This dissertation is an interdisciplinary study and its toolkit is not limited to theories of language policy but includes the wider perspectives of studies in ethnicity and nationalism. Common perspectives for both interdisciplinary fields are symbolist, revivalist, instrumentalist and institutionalist approaches. These theoretical approaches are employed to interpret the results of an empirical study. The case of Russia is particularly interesting as an empirical study because, alongside China and India, it possesses the world's greatest number of official languages. The case studies concerning Russia’s Republics demonstrated that one should distinguish at least three reasons for the designation of their state languages that were parts of parallel processes with different goals, meanings and consequences. The reasons for the officialization reveal different aspects of the official status and correspond to the three types of recognition: symbolic, political and legal. In the case of minority languages their official status functions foremost, and often exclusively, as a symbol of identity. Unless the minority language is the sole official language of the region, official status proves to offer only a limited language revival tool. However, this status also has an important function as a social institution that structures social relations.
  • Kontio, Kirsti (1978)
  • Tanhua, Marja-Liisa (1978)
  • Niemitalo, Tomas (Helsingin yliopisto, 2016)
    I avhandlingen behandlas anonym bevisning och de problem som anonymiteten kan orsaka med beaktande av svarandes rättigheter och rättskydd. Finland har nyligen blivit ett av de länder som tillåter vittnen att uppträda anonymt i en straffprocess, under vissa förutsättningar. Därför finns det skäl att närmare undersöka och redogöra för problematiken beträffande anonyma vittnen. Detta har jag gjort genom att analysera lagstiftningen, förarbeten samt Europeiska människorättsdomstolens rättspraxis angående anonym bevisning. Det att vittnen utsätts för hot och påtryckningar är inte ett okänt fenomen i Finland, därför finns ett behov av att skydda dessa vittnen. Anonym bevisning medför dock främmande drag till det finska rättssystemet, som i sin tur leder till att man är tvungen att avvika från grundläggande principer och rättigheter i straffprocessen. En av svarandes grundläggande rättighet i straffprocessen är att utsätta vittnens trovärdighet för bedömning genom förhör eller motförhör. Anonym bevisning skulle innebära en begränsning för att effektivt kunna utöva denna rätt. Svarande skulle även sakna möjlighet att motsätta sig anonymiteten. Svarandes intressen vid ansökan om anonymitet skulle övervakas av ett offentligt ombud, som i sin tur skulle ha väldigt begränsad möjlighet att effektivt kunna motsätta sig beviljandet av anonymitet. Samtidigt har också svarandes sekundära åtalsrätt begränsats beträffande brott som det anonyma vittnet misstänkts ha begått. De problem och begränsningar som anonymiteten medför har man försökt kompensera genom att domstolen fäster extra uppmärksamhet vid bedömningen av det anonyma vittnets trovärdighet samt genom att begränsa bevisvärdet av anonym bevisning. Dessa kompensationsformer kan dock inte i tillräcklig grad kompensera svarande för de rättskyddsproblem som anonymiteten medför. Slutsatsen är att anonymiteten medför flera sådana element som kan vara besvärliga med tanke på svarandes rättigheter. I sista hand är det dock upp till Europeiska människorättsdomstolen att avgöra huruvida rättegången varit rättvis. Lagstiftaren verkar ha gått in för att skydda vittnen på bekostnad av svarandes rättigheter och rättskydd. Detta är en oroväckande utveckling som kan leda till att förtroendet för det finska rättsystemet och straffprocessen äventyras.
  • Huopaniemi, Anne-Maria (Helsingfors universitet, )
    Anonym bortgivning av barn är ett fenomen som etablerat sig i många europeiska länder. Med anonym bortgivning av barn menas ett förfarande där en förälder, oftast modern, kan ge bort sitt barn utan att uppge sin identitet under förfarandet. Anonym födsel, det vill säga ett förfarande där en kvinna kan anonymt föda sitt barn på sjukhuset och lämna barnet där, är den ena huvudvarianten av de i avhandlingen behandlade möjligheterna till anonym bortgivning av barn. Den andra är lämnandet av ett barn i en så kallad ”babylucka”, med andra ord ett uppvärmt utrymme där en baby kan lämnas utan att identiteten av den som lämnar babyn kommer fram. Motiveringen för dessa möjligheter till anonym bortgivning av barn sägs framför allt vara att skydda barn från utsättande och barnadråp. I avhandlingen behandlas rättsliga problem gällande dessa möjligheter till anonym bortgivning av barn ur ett rättsjämförande perspektiv. I avhandlingen behandlas möjligheterna till anonym bortgivning av barn i Tyskland, Frankrike, Luxemburg och Italien. Även rättsläget i Spanien, där anonym födsel varit tidigare möjligt men senare slopats, samt Finland, där anonym bortgivning av barn är ett okänt fenomen, behandlas i jämförelsen. Utgångspunkten för avhandlingen är rättsläget i Tyskland, där möjligheter till anonym bortgivning av barn funnits sedan 1999. Fastän utbudet av möjligheter till anonym bortgivning av barn har ökat stadigt finns ingen lagstiftning om dessa möjligheter till anonym bortgivning av barn. Anonym bortgivning av barn är på många sätt oförenlig med tysk rätt och bryter mot stadganden i gällande tysk rätt. Det mest uppenbara problemet med anonym bortgivning av barn är att barnet inte har möjlighet att få information om sina föräldrar. Rätten att känna sitt ursprung är enligt Europeiska människorättsdomstolens praxis en del av skyddet för privatliv enligt artikel 8 i Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter och skyddas även av artikel 7 i FN:s konvention om barnets rättigheter. Å andra sidan motiveras möjligheterna till anonym bortgivning av barn ofta med att man med möjligheten till anonym bortgivning av barn strävar efter att skydda liv och hälsa av barnet, och vid anonym födsel på sjukhus även moderns liv och hälsa. Som en kompromisslösning till problematiken av de motsatta intressena av modern och barnet har det i Tyskland införts en möjlighet till så kallad förtrolig födsel, vilken innebär att kvinnan kan föda barnet på sjukhus under en pseudonym, men hennes identitet tas upp av ett rådgivningsställe och bevaras, så att barnet efter att ha fyllt 16 år kan be om att få reda på moderns identitet. De gamla möjligheterna och problemen med dem kvarstår dock även efter ikraftträdandet av den nya lagen. Anonym födsel är en långvarig tradition i Frankrike. Fastän utvecklingen har gått mot en mindre strikt anonymitet av modern, och fastän åtgärder för att underlätta anonymt födda barns sökande efter sina biologiska föräldrar tagits, kan ett barn inte få reda på identiteten av modern som fött anonymt utan hennes samtycke. Detta är fallet även i Luxemburg och Italien. I avhandlingen behandlas praxis av Europeiska domstolen för mänskliga rättigheter gällande rätten att känna sitt ursprung samt praxis gällande specifikt anonym födsel. Dessutom tas upp ställningstaganden av FN:s barnrättskommitté gällande anonym bortgivning av barn. I avhandlingen framförs att det borde avstås från sådana förfaranden där ett barn kan ges bort fullständigt anonymt. Ifall detta inte kan ske framförs i avhandlingen att anonym födsel är att föredra över användningen av babyluckor, eftersom anonym bortgivning av barn genom användningen av en ”babylucka” ingriper i barnets rätt att känna sitt ursprung utan den skydd för kvinnans och barnets liv och hälsa som utgörs av att kvinnan får medicinsk hjälp vid förlossningen. I avhandlingen framförs som det mest önskvärda alternativet ett sådant förfarande där kvinnan kan hållas anonym gentemot sjukhuset, men där hennes identitet tas upp och bevaras så att barnet kan få information om sitt ursprung, i likhet med det tyska alternativet förtrolig födsel.
  • Uotila, Otto (2013)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan internetissä 2000-luvulla kehkeytynyttä anonyymia verkkokulttuuria. Kulttuuri syntyi kuvalaudoilla, jotka ovat keskustelupalstan tyylisiä internet-sivustoja, joiden käyttäjät ovat toisilleen anonyymeja. Suomalainen vastine maailman suurimmalle kuvalaudalle 4chanille on vuonna 2011 perustettu Ylilauta, jolla vierailee kuukausittain yli miljoona käyttäjää. Suosio perustuu sääntelemättömään ja nimettömään keskusteluun, joka tuottaa räävitöntä ja arvaamatonta sisältöä. Tutkimuksessa pohditaan sitä, millainen alusta Ylilauta on verkkokulttuurin toiminnalle sekä millaisia teemoja keskustelussa esiintyy. Lopulta tarkastellaan myös sitä, miten anonymiteetti vaikuttaa verkossa olemisen kokemiseen. Teoreettinen viitekehys sisältää ontologisen ja epistemologisen pohjan verkkokulttuurin tutkimiselle. Anonyymin yhteisön katsotaan olevan kasvoton joukko, joka ymmärtää olemisensa ryhmän kautta. Ontologinen pohdinta ammentaa Martin Heideggerin filosofiasta, jonka teoria kulminoituu Dasein-käsitteeseen. Daseinin avulla oleminen selittyy universaalin subjektin kautta, aivan kuin Ylilaudan käyttäjät ymmärtävät olemisensa anonyymina subjektina. Epistemologinen teoria perustuu Deleuzen ja Guattarin rihmaston käsitteelle. Ylilaudan ja internetin rakenne on kuin rihmasto, jossa informaatio liikkuu loputtomasti miljoonien anonyymien käyttäjien välillä. Rihmasto on vastakohta hierarkkiselle tietomallille, jossa informaatio liikkuu alhaalta ylöspäin ennalta määrättyjä polkuja pitkin. Tutkimusmetodina käytetään etnografiaa. Menetelmä tarkentuu netnografiaksi, joka on Robert Kozinetsin muotoilema osallistuvan havainnoinnin menetelmä internet-ilmiöiden tutkimiseen. Aineisto koostuu havainnoista, joita kerätään syksyllä 2012 seitsemän viikon aikana yhtenä päivänä viikossa. Lisäksi keskustelujen sisällöstä tehdään teemoittelua, jonka tuloksena on yhdeksän erilaista teemakategoriaa. Havainnoinnin eettisinä perusteina on verkkosivun julkisuus ja käyttäjien anonymiteetti. Vaikka havainnot perustuvat ihmisten teksteihin, ei niistä paljastu kirjoittajan identiteettiä. Tutkimustulokset johdetaan netnografialla tehdyistä havainnoista. Ylilaudan keskustelu koostuu viestiketjuista eli langoista. Langat vanhenevat nopeasti, sillä uusia lankoja perustetaan jatkuvasti. Ylilauta onkin kulttuurin alustana hektinen ja nopeasti muuttuva. Teemoittelun perusteella Ylilaudalla keskustellaan fokusoiduista teemoista, kysytään neuvoja ja jaetaan internet-sisältöä. Anonyymin verkkokulttuurin käyttäjät nimeävät itsensä Nyymeiksi. Käyttäjät eivät tiedä toisistaan mitään, sillä kirjoittajan alkuperä ei ole koskaan tiedossa. Autenttisuuden dilemmaksi kutsuttavaan ongelmaan on kehitetty Ylilaudalla mekanismeja, joilla kirjoittajan identiteettiä anonymiteetin takana pyritään selvittämään. Johtopäätöksenä anonyymin verkkokulttuurin nähdään edustavan postmodernia alakulttuuria, joka on täysin virtuaalinen, mutta sisältää silti kulttuurisia elementtejä kuten yhteisöllisyyttä, traditiota ja omaa kieltä. Anarkistinen alakulttuuri vastustaa sosiaalista mediaa ja internetin sääntelyä.
  • Tuuli, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Rikosasioissa todistavia henkilöitä saatetaan uhkailla, jotta nämä eivät todistajankertomuksessaan kertoisi oikeudenkäynnin osapuolelle haitallisia seikkoja. Tällaisia seikkoja kertoneisiin saatetaan myös kohdistaa kostotoimenpiteitä. Hallituksen esityksessä 46/2014 ratkaisuksi ehdotetaan todistelun sallimista niin, ettei syytetty saisi tietää todistajan henkilöllisyyttä, eli nk. anonyymiä todistelua. Ehdotusta perustellaan keinona suojella todistajia kostotoimenpiteiltä sekä yleisemmin edistää rikosvastuun toteutumista. Tutkielmassa tätä ehdotusta tarkastellaan rikosoikeuden tehtävien ja niihin liittyvien, joskus vastakkaisten intressien näkökulmasta. Rikosprosessissa samoin kuin prosessilakeja säädettäessä on otettava huomioon eri suuntiin vaikuttavia intressejä. Rikosprosessin tehtävä on selvittää tapahtunut rikos ja mahdollistaa siihen syyllistyneiden rankaiseminen. Näin rikosprosessi osaltaan edistää rikosoikeusjärjestelmän erityis- ja yleisestävien tehtävien toteutumista. Samanaikaisesti on huolehdittava asianosaisten, erityisesti syytetyn oikeusturvasta ja perusoikeuksista. Anonyymin todistelun hyväksyttävyyttä pohdittaessa on otettava huomioon nämä molemmat, joskus vastakkaiset intressit: jos syytetty tai tämän puolesta toimivat tahot uhkailevat todistajaa, tämä ei välttämättä uskalla kertoa havainnoistaan oikeudenkäynnissä, ja näytön puutteen vuoksi vaaralliset rikolliset saattavat päästä vapaiksi. Toisaalta todistajalla saattaa olla piilotettuja motiiveja, joiden vuoksi hän valehtelee todistajankertomuksessaan. Jos syytetty ei tiedä, kuka todistaja on, puolustuksen on hyvin vaikea kyseenalaistaa tällaisen todistajan uskottavuus. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa syyttömän henkilön tuomitsemiseen. Anonyymiin todisteluun liittyy näin ollen konflikti rikosvastuun toteuttamisen ja syytetyn oikeusturvan välillä. Lisäksi on otettava huomioon todistajan perusoikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, mikä voi luoda kollision syytetyn ja todistajan perusoikeuksien välille. Nämä jännitteet kuvastuvat myös hallituksen esityksessä. Tutkielman tavoitteena tarkastella hallituksen esitystä erityisesti perusoikeuksien näkökulmasta ja muodostaa käsitys siitä, onko anonyymi todistelu hyvä keino pyrkiä ratkaisemaan rikostorjunnan intressien, syytetyn oikeuksien ja todistajan oikeuksien välinen mahdollinen konflikti, ja jos on, millainen toteutusmuoto olisi paras tähän tarkoitukseen. Lähestymistapana on vertailla Suomen lakiesitystä Norjassa ja Tanskassa voimassa oleviin anonyymiä todistelua koskeviin sääntelyratkaisuihin, jotta nähdään, millä eri tavoin anonyymi todistelu voidaan toteuttaa ja miten nämä toteutustavat ottavat huomioon perusoikeusnäkökulman. Vertailun tarkoituksena on muiden maiden sääntelyratkaisujen tarkastelun kautta tuoda näkökulmia siihen, miten anonyymiin todisteluun liittyviä, keskenään konfliktissa olevia näkökohtia voidaan pyrkiä sovittamaan yhteen, ja lopuksi pohtia, voisiko Suomen lakiesitystä parantaa Norjan ja Tanskan mallien mukaan. Tutkielman lopuksi arvioidaan anonyymiin todisteluun liittyviä periaatteellisia kysymyksiä rikosprosessin funktioiden kannalta irrallaan mistään yksittäisestä toteutusmallista.