Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 889-908 of 28473
  • Kovanen, Satu (2016)
    Lapsille tarkoitettuja lääkevalmisteita on markkinoilla edelleen suhteellisen vähän. Tämän vuoksi lastenlääkinnässä joudutaan usein turvautumaan ex tempore -lääkevalmistukseen. Yleisimmin tämä tarkoittaa annosjauheiden, oraalisuspensioiden tai kapseleiden valmistamista aikuisille tarkoitetuista kaupallisista valmisteista. Suomessa on perinteisesti valmistettu annosjauheita. Ongelmallista kaikissa ex tempore –valmisteissa on, ettei niillä ole myyntilupaa, joten niiden tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu. Annosjauheet ovat hitaita tehdä ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu lääkeaineiden tarttumista paperisiin annosjauhekuoriin. Lisäksi niiden kokonaismassa annosyksikköä kohden on suurempi kuin vastaavanvahvuisilla kapseleilla, mikä lisää vierasainekuormitusta pienillä potilailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia annosvaihtelua 4 mg:n vahvuisissa ex tempore -sotalolihydrokloridikapseleissa ja verrata niitä vastaavanlaisiin annosjauheisiin. Lisäksi haluttiin tutkia saantoa ravintoletkun läpi johdetuista kapselisisällöistä, sillä usein sairaala-apteekin valmistamia annosjauheita annostellaan ravintoletkun kautta, esimerkiksi vastasyntyneille. Keskeinen osa työtä oli kehittää sopiva HPLC -analyysimenetelmä sotalolihydrokloridille. Tämä onnistui lopulta hyvin ja aikaan saatiin tehokas ja tarkka analyysimenetelmä, joka soveltuu hyvin myös rutiinianalyyseihin 7 minuutin ajoajallaan. Kaksi kolmesta ex tempore -kapselierästä täyttivät Euroopan farmakopean vaatimukset annosvaihtelulle, kuten myös vertailuksi valmistettu annosjauhe-erä. Ravintoletkun läpi johdetut näytteet täyttivät niin ikään annosvaihtelun vaatimukset, mutta lääkeaineen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi verrattuna kapseli- ja annosjauhenäytteisiin. Kokonaismassaltaan pienempinä ja nopeampina valmistaa kapselit ovat suositeltava vaihtoehto perinteisille annosjauheille ex tempore -lastenlääkinnässä. Tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin syytä ottaa huomioon mahdollisuus liian suurelle annosvaihtelulle, minkä vuoksi valmistetut erät tulisi tutkia ennen käyttöön vapauttamista. Tulevaisuudessa haasteena onkin kehittää sairaala-apteekkien mahdollisuuksia analysoida valmistamiaan lääke-eriä.
  • Järvinen, Onni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Antarctica is a major component in the climate system of the earth, acting as a large heat sink in the energy balance. The climatic conditions of Antarctica maintain the snow and ice cover that blankets almost completely the surface area of the continent. Physical properties of snow readily respond to changing environmental conditions and remote sensing signals are sensitive to these properties. The annual changes in the physical properties of the snow cover, especially in the coastal area, must be taken into account when snow cover and climate models are produced. In situ observations are needed for calibration and validation of these models. The aim of the present study was to examine the annual cycle of the active 10-m surface layer in western Dronning Maud Land, Antarctica. The data were collected along a 300-km-long transect from the coast to the edge of the high plateau during the field campaigns in austral summers 2004-2005, 2009-2010 and 2010-2011 as a part of the Finnish Antarctic Research Programme (FINNARP). The studies were focused on the uppermost part of the ice sheet covering the most recent annual accumulation in the coastal area. The results showed that the present study lakes froze completely during winter and showed similar evolution but the exact timing depended on the location. In January, the general structure of lake Suvivesi was following: two layers, each about 1 m thick, an upper layer with a thin ice layer on top and main body of liquid water, and a lower layer containing slush and hard ice sub-layers. The formation and the depth scale of the present study lakes are determined by the light extinction distance and thermal diffusion coefficient, limiting the growth to less than ~1.5 m in one summer. In Antarctica, the mean spectral diffuse extinction coefficient varied between 0.04 and 0.31 cm-1 (10-20-cm snow layer) and varied only slightly between locations when the grain type was the same. The theoretically calculated average depth where broadband irradiance (400-700-nm band) was 1 % of the downwelling irradiance at the surface, was 50 cm. On the continental ice sheet, the compaction rate of the snowpack was 0.0201 ± 0.02 y-1 and the power spectra revealed a daily cycle, synoptic scale variability (~10 days), and variability in a low-frequency band of 60-120 days at a depth of 54 cm. The investigations of snow patches in Basen nunatak revealed that much more snow was lost in summer 2010-2011 (6.3 mm d-1 water equivalent (w.e.)) than in 2004-2005 (4 mm d-1 w.e.).
  • Zamyatin, Konstantin (Vammalan Kirjapaino OY, 2014)
    This study focuses on the phenomenon of the granting of official status for minority languages. The concepts of official language and minority language do not seem to be completely compatible and their linking requires further specification. In theory, an official language has both symbolic and practical communicative functions. An official language that is also a minority language functions primarily as a national symbol and potentially may also possess the practical function as a language of the public authority. In the latter case, minority language is more often used as the language of communication between authorities and citizens rather than being the working language. Why are some minority languages nominated as official languages? The aim of this research is to explore the formation of the official status and its configurations for the state languages in the Finno-Ugric Republics of the Russian Federation in order to understand the reasons for their designation and to shed light on the specifics of the official status in the case of minority languages. This dissertation is an interdisciplinary study and its toolkit is not limited to theories of language policy but includes the wider perspectives of studies in ethnicity and nationalism. Common perspectives for both interdisciplinary fields are symbolist, revivalist, instrumentalist and institutionalist approaches. These theoretical approaches are employed to interpret the results of an empirical study. The case of Russia is particularly interesting as an empirical study because, alongside China and India, it possesses the world's greatest number of official languages. The case studies concerning Russia’s Republics demonstrated that one should distinguish at least three reasons for the designation of their state languages that were parts of parallel processes with different goals, meanings and consequences. The reasons for the officialization reveal different aspects of the official status and correspond to the three types of recognition: symbolic, political and legal. In the case of minority languages their official status functions foremost, and often exclusively, as a symbol of identity. Unless the minority language is the sole official language of the region, official status proves to offer only a limited language revival tool. However, this status also has an important function as a social institution that structures social relations.
  • Kontio, Kirsti (1978)
  • Tanhua, Marja-Liisa (1978)
  • Niemitalo, Tomas (Helsingin yliopisto, 2016)
    I avhandlingen behandlas anonym bevisning och de problem som anonymiteten kan orsaka med beaktande av svarandes rättigheter och rättskydd. Finland har nyligen blivit ett av de länder som tillåter vittnen att uppträda anonymt i en straffprocess, under vissa förutsättningar. Därför finns det skäl att närmare undersöka och redogöra för problematiken beträffande anonyma vittnen. Detta har jag gjort genom att analysera lagstiftningen, förarbeten samt Europeiska människorättsdomstolens rättspraxis angående anonym bevisning. Det att vittnen utsätts för hot och påtryckningar är inte ett okänt fenomen i Finland, därför finns ett behov av att skydda dessa vittnen. Anonym bevisning medför dock främmande drag till det finska rättssystemet, som i sin tur leder till att man är tvungen att avvika från grundläggande principer och rättigheter i straffprocessen. En av svarandes grundläggande rättighet i straffprocessen är att utsätta vittnens trovärdighet för bedömning genom förhör eller motförhör. Anonym bevisning skulle innebära en begränsning för att effektivt kunna utöva denna rätt. Svarande skulle även sakna möjlighet att motsätta sig anonymiteten. Svarandes intressen vid ansökan om anonymitet skulle övervakas av ett offentligt ombud, som i sin tur skulle ha väldigt begränsad möjlighet att effektivt kunna motsätta sig beviljandet av anonymitet. Samtidigt har också svarandes sekundära åtalsrätt begränsats beträffande brott som det anonyma vittnet misstänkts ha begått. De problem och begränsningar som anonymiteten medför har man försökt kompensera genom att domstolen fäster extra uppmärksamhet vid bedömningen av det anonyma vittnets trovärdighet samt genom att begränsa bevisvärdet av anonym bevisning. Dessa kompensationsformer kan dock inte i tillräcklig grad kompensera svarande för de rättskyddsproblem som anonymiteten medför. Slutsatsen är att anonymiteten medför flera sådana element som kan vara besvärliga med tanke på svarandes rättigheter. I sista hand är det dock upp till Europeiska människorättsdomstolen att avgöra huruvida rättegången varit rättvis. Lagstiftaren verkar ha gått in för att skydda vittnen på bekostnad av svarandes rättigheter och rättskydd. Detta är en oroväckande utveckling som kan leda till att förtroendet för det finska rättsystemet och straffprocessen äventyras.
  • Huopaniemi, Anne-Maria (Helsingfors universitet, )
    Anonym bortgivning av barn är ett fenomen som etablerat sig i många europeiska länder. Med anonym bortgivning av barn menas ett förfarande där en förälder, oftast modern, kan ge bort sitt barn utan att uppge sin identitet under förfarandet. Anonym födsel, det vill säga ett förfarande där en kvinna kan anonymt föda sitt barn på sjukhuset och lämna barnet där, är den ena huvudvarianten av de i avhandlingen behandlade möjligheterna till anonym bortgivning av barn. Den andra är lämnandet av ett barn i en så kallad ”babylucka”, med andra ord ett uppvärmt utrymme där en baby kan lämnas utan att identiteten av den som lämnar babyn kommer fram. Motiveringen för dessa möjligheter till anonym bortgivning av barn sägs framför allt vara att skydda barn från utsättande och barnadråp. I avhandlingen behandlas rättsliga problem gällande dessa möjligheter till anonym bortgivning av barn ur ett rättsjämförande perspektiv. I avhandlingen behandlas möjligheterna till anonym bortgivning av barn i Tyskland, Frankrike, Luxemburg och Italien. Även rättsläget i Spanien, där anonym födsel varit tidigare möjligt men senare slopats, samt Finland, där anonym bortgivning av barn är ett okänt fenomen, behandlas i jämförelsen. Utgångspunkten för avhandlingen är rättsläget i Tyskland, där möjligheter till anonym bortgivning av barn funnits sedan 1999. Fastän utbudet av möjligheter till anonym bortgivning av barn har ökat stadigt finns ingen lagstiftning om dessa möjligheter till anonym bortgivning av barn. Anonym bortgivning av barn är på många sätt oförenlig med tysk rätt och bryter mot stadganden i gällande tysk rätt. Det mest uppenbara problemet med anonym bortgivning av barn är att barnet inte har möjlighet att få information om sina föräldrar. Rätten att känna sitt ursprung är enligt Europeiska människorättsdomstolens praxis en del av skyddet för privatliv enligt artikel 8 i Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter och skyddas även av artikel 7 i FN:s konvention om barnets rättigheter. Å andra sidan motiveras möjligheterna till anonym bortgivning av barn ofta med att man med möjligheten till anonym bortgivning av barn strävar efter att skydda liv och hälsa av barnet, och vid anonym födsel på sjukhus även moderns liv och hälsa. Som en kompromisslösning till problematiken av de motsatta intressena av modern och barnet har det i Tyskland införts en möjlighet till så kallad förtrolig födsel, vilken innebär att kvinnan kan föda barnet på sjukhus under en pseudonym, men hennes identitet tas upp av ett rådgivningsställe och bevaras, så att barnet efter att ha fyllt 16 år kan be om att få reda på moderns identitet. De gamla möjligheterna och problemen med dem kvarstår dock även efter ikraftträdandet av den nya lagen. Anonym födsel är en långvarig tradition i Frankrike. Fastän utvecklingen har gått mot en mindre strikt anonymitet av modern, och fastän åtgärder för att underlätta anonymt födda barns sökande efter sina biologiska föräldrar tagits, kan ett barn inte få reda på identiteten av modern som fött anonymt utan hennes samtycke. Detta är fallet även i Luxemburg och Italien. I avhandlingen behandlas praxis av Europeiska domstolen för mänskliga rättigheter gällande rätten att känna sitt ursprung samt praxis gällande specifikt anonym födsel. Dessutom tas upp ställningstaganden av FN:s barnrättskommitté gällande anonym bortgivning av barn. I avhandlingen framförs att det borde avstås från sådana förfaranden där ett barn kan ges bort fullständigt anonymt. Ifall detta inte kan ske framförs i avhandlingen att anonym födsel är att föredra över användningen av babyluckor, eftersom anonym bortgivning av barn genom användningen av en ”babylucka” ingriper i barnets rätt att känna sitt ursprung utan den skydd för kvinnans och barnets liv och hälsa som utgörs av att kvinnan får medicinsk hjälp vid förlossningen. I avhandlingen framförs som det mest önskvärda alternativet ett sådant förfarande där kvinnan kan hållas anonym gentemot sjukhuset, men där hennes identitet tas upp och bevaras så att barnet kan få information om sitt ursprung, i likhet med det tyska alternativet förtrolig födsel.
  • Uotila, Otto (2013)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan internetissä 2000-luvulla kehkeytynyttä anonyymia verkkokulttuuria. Kulttuuri syntyi kuvalaudoilla, jotka ovat keskustelupalstan tyylisiä internet-sivustoja, joiden käyttäjät ovat toisilleen anonyymeja. Suomalainen vastine maailman suurimmalle kuvalaudalle 4chanille on vuonna 2011 perustettu Ylilauta, jolla vierailee kuukausittain yli miljoona käyttäjää. Suosio perustuu sääntelemättömään ja nimettömään keskusteluun, joka tuottaa räävitöntä ja arvaamatonta sisältöä. Tutkimuksessa pohditaan sitä, millainen alusta Ylilauta on verkkokulttuurin toiminnalle sekä millaisia teemoja keskustelussa esiintyy. Lopulta tarkastellaan myös sitä, miten anonymiteetti vaikuttaa verkossa olemisen kokemiseen. Teoreettinen viitekehys sisältää ontologisen ja epistemologisen pohjan verkkokulttuurin tutkimiselle. Anonyymin yhteisön katsotaan olevan kasvoton joukko, joka ymmärtää olemisensa ryhmän kautta. Ontologinen pohdinta ammentaa Martin Heideggerin filosofiasta, jonka teoria kulminoituu Dasein-käsitteeseen. Daseinin avulla oleminen selittyy universaalin subjektin kautta, aivan kuin Ylilaudan käyttäjät ymmärtävät olemisensa anonyymina subjektina. Epistemologinen teoria perustuu Deleuzen ja Guattarin rihmaston käsitteelle. Ylilaudan ja internetin rakenne on kuin rihmasto, jossa informaatio liikkuu loputtomasti miljoonien anonyymien käyttäjien välillä. Rihmasto on vastakohta hierarkkiselle tietomallille, jossa informaatio liikkuu alhaalta ylöspäin ennalta määrättyjä polkuja pitkin. Tutkimusmetodina käytetään etnografiaa. Menetelmä tarkentuu netnografiaksi, joka on Robert Kozinetsin muotoilema osallistuvan havainnoinnin menetelmä internet-ilmiöiden tutkimiseen. Aineisto koostuu havainnoista, joita kerätään syksyllä 2012 seitsemän viikon aikana yhtenä päivänä viikossa. Lisäksi keskustelujen sisällöstä tehdään teemoittelua, jonka tuloksena on yhdeksän erilaista teemakategoriaa. Havainnoinnin eettisinä perusteina on verkkosivun julkisuus ja käyttäjien anonymiteetti. Vaikka havainnot perustuvat ihmisten teksteihin, ei niistä paljastu kirjoittajan identiteettiä. Tutkimustulokset johdetaan netnografialla tehdyistä havainnoista. Ylilaudan keskustelu koostuu viestiketjuista eli langoista. Langat vanhenevat nopeasti, sillä uusia lankoja perustetaan jatkuvasti. Ylilauta onkin kulttuurin alustana hektinen ja nopeasti muuttuva. Teemoittelun perusteella Ylilaudalla keskustellaan fokusoiduista teemoista, kysytään neuvoja ja jaetaan internet-sisältöä. Anonyymin verkkokulttuurin käyttäjät nimeävät itsensä Nyymeiksi. Käyttäjät eivät tiedä toisistaan mitään, sillä kirjoittajan alkuperä ei ole koskaan tiedossa. Autenttisuuden dilemmaksi kutsuttavaan ongelmaan on kehitetty Ylilaudalla mekanismeja, joilla kirjoittajan identiteettiä anonymiteetin takana pyritään selvittämään. Johtopäätöksenä anonyymin verkkokulttuurin nähdään edustavan postmodernia alakulttuuria, joka on täysin virtuaalinen, mutta sisältää silti kulttuurisia elementtejä kuten yhteisöllisyyttä, traditiota ja omaa kieltä. Anarkistinen alakulttuuri vastustaa sosiaalista mediaa ja internetin sääntelyä.
  • Tuuli, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Rikosasioissa todistavia henkilöitä saatetaan uhkailla, jotta nämä eivät todistajankertomuksessaan kertoisi oikeudenkäynnin osapuolelle haitallisia seikkoja. Tällaisia seikkoja kertoneisiin saatetaan myös kohdistaa kostotoimenpiteitä. Hallituksen esityksessä 46/2014 ratkaisuksi ehdotetaan todistelun sallimista niin, ettei syytetty saisi tietää todistajan henkilöllisyyttä, eli nk. anonyymiä todistelua. Ehdotusta perustellaan keinona suojella todistajia kostotoimenpiteiltä sekä yleisemmin edistää rikosvastuun toteutumista. Tutkielmassa tätä ehdotusta tarkastellaan rikosoikeuden tehtävien ja niihin liittyvien, joskus vastakkaisten intressien näkökulmasta. Rikosprosessissa samoin kuin prosessilakeja säädettäessä on otettava huomioon eri suuntiin vaikuttavia intressejä. Rikosprosessin tehtävä on selvittää tapahtunut rikos ja mahdollistaa siihen syyllistyneiden rankaiseminen. Näin rikosprosessi osaltaan edistää rikosoikeusjärjestelmän erityis- ja yleisestävien tehtävien toteutumista. Samanaikaisesti on huolehdittava asianosaisten, erityisesti syytetyn oikeusturvasta ja perusoikeuksista. Anonyymin todistelun hyväksyttävyyttä pohdittaessa on otettava huomioon nämä molemmat, joskus vastakkaiset intressit: jos syytetty tai tämän puolesta toimivat tahot uhkailevat todistajaa, tämä ei välttämättä uskalla kertoa havainnoistaan oikeudenkäynnissä, ja näytön puutteen vuoksi vaaralliset rikolliset saattavat päästä vapaiksi. Toisaalta todistajalla saattaa olla piilotettuja motiiveja, joiden vuoksi hän valehtelee todistajankertomuksessaan. Jos syytetty ei tiedä, kuka todistaja on, puolustuksen on hyvin vaikea kyseenalaistaa tällaisen todistajan uskottavuus. Pahimmassa tapauksessa tämä voi johtaa syyttömän henkilön tuomitsemiseen. Anonyymiin todisteluun liittyy näin ollen konflikti rikosvastuun toteuttamisen ja syytetyn oikeusturvan välillä. Lisäksi on otettava huomioon todistajan perusoikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, mikä voi luoda kollision syytetyn ja todistajan perusoikeuksien välille. Nämä jännitteet kuvastuvat myös hallituksen esityksessä. Tutkielman tavoitteena tarkastella hallituksen esitystä erityisesti perusoikeuksien näkökulmasta ja muodostaa käsitys siitä, onko anonyymi todistelu hyvä keino pyrkiä ratkaisemaan rikostorjunnan intressien, syytetyn oikeuksien ja todistajan oikeuksien välinen mahdollinen konflikti, ja jos on, millainen toteutusmuoto olisi paras tähän tarkoitukseen. Lähestymistapana on vertailla Suomen lakiesitystä Norjassa ja Tanskassa voimassa oleviin anonyymiä todistelua koskeviin sääntelyratkaisuihin, jotta nähdään, millä eri tavoin anonyymi todistelu voidaan toteuttaa ja miten nämä toteutustavat ottavat huomioon perusoikeusnäkökulman. Vertailun tarkoituksena on muiden maiden sääntelyratkaisujen tarkastelun kautta tuoda näkökulmia siihen, miten anonyymiin todisteluun liittyviä, keskenään konfliktissa olevia näkökohtia voidaan pyrkiä sovittamaan yhteen, ja lopuksi pohtia, voisiko Suomen lakiesitystä parantaa Norjan ja Tanskan mallien mukaan. Tutkielman lopuksi arvioidaan anonyymiin todisteluun liittyviä periaatteellisia kysymyksiä rikosprosessin funktioiden kannalta irrallaan mistään yksittäisestä toteutusmallista.
  • Majander, Mikko (2004)
    Why did Finland not become a people’s democracy after the Second World War? The question belongs to the essential themes in Finnish political history, and it is also internationally interesting in the comparative research on early Cold War years. Mikko Majander provides new insights and answers to the Finnish case by integrating ideological perspectives, ideas and identities with more traditional high politics. The Cold War frontlines split the labour movement both in Finland as elsewhere in Europe, but this division did not arise from nowhere. The end of the world war marked no ‘year zero’ in this sense. Majander analyses the long rivalry between Social Democrats and Communists and connects it firmly to Finnish–Soviet relations. The question is concretised, for example, by a closer look at the ‘hatred’ that Moscow showed towards Väinö Tanner, the Social Democratic leader, as well as by studying the international relations of the Finnish trade union movement. Based on post-Cold War research on international history Finland is placed in the Soviet worldview that considered western Social Democracy as a major block for realising the interests of Communism and the Soviet Union. The expanding contacts between the British Labour Party and the Scandinavian countries, both on governmental and party level, were monitored with great suspicions. Moscow regarded such a process as an emerging western bloc into which the Finnish Social Democrats tried to bind their country under the banner of Nordic co-operation. In high politics Finland yielded under Soviet pressure and refrained from participating in the Marshall Plan as well as concluded a Treaty of Friendship, Co-operation and Mutual Assistance. To counterbalance these decisions it was necessary to demonstrate to the world that the Finnish political system was based on western principles of democracy and freedom. Concrete evidence was given first by securing the Ministry of Interior and police forces to reliable hands, then leaving the Communist out of government. The viability of these decisions was proven in the summer of 1949 when a nationwide strike wave was crushed by determinate actions under a Social Democratic government and President J. K. Paasikivi. Finland’s geopolitical position out of the way of the direct war road between Moscow and Berlin was a prerequisite for the Finnish ‘Sonderweg’. The country was not broken down by foreign armies. Despite some shortcomings the Finnish society had developed mainly along the Scandinavian lines, and important continuities survived over the war years. When the Cold War divided the world into two hostile camps, the Finns avoided the choice between East and West by choosing North. Basically it was a question of identity, what the Finns profoundly thought of their society and their place in the world. With the flourishing Swedish ‘folkhemmet’ as the western neighbour, the East European model had no genuine appeal, not even amongst the Communist rank and file. Finland did not become a people’s democracy, because Finland was a Nordic country.
  • Kyrklund, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Aims – To perform a detailed evaluation of the bowel functional outcomes of anorectal malformations (ARMs) after standardized treatment and systematic follow-up in relation to matched controls. To study the bowel habits of a large cohort of individuals from the general population to obtain a baseline for comparison to patients. Methods – A single-institution, cross-sectional study of all patients treated between 1983-2006 for anterior anus (AA, conservative or anal dilatations), perineal fistula (PF) males (anoplasty and/or dilatations) vestibular fistula (VF) or PF females (anterior sagittal anorectoplasty - ASARP) rectourethral fistula (RUF; posterior sagittal anorectoplasty – PSARP). Patients with significant cognitive impairment, total sacral agenesis/caudal regression syndrome, Currarino syndrome, or meningomyelocele were excluded. Participants answered a detailed questionnaire on bowel function by post. Parents of children <16 years assisted in responses. Case details were obtained from records. Patients were matched by age and gender to 3 individuals from the general population who had answered identical questionnaires. Ethical approval was obtained. Results – Our study of 594 individuals from the general population identified that minor aberrations in bowel function, especially soiling prevail in healthy individuals in an age-dependent manner. A total of 159 patients (72%; median age 12.5 (4-29) years) participated in the study on outcomes for ARMs (79 females: 45 AA and 34 VF/PF and 80 males: 46 PF/low ARM and 34 RUF males (35% bulbar, 53% prostatic, 12% bladder neck fistula). Fecal control in AA females and low ARM males was not significantly different from controls in the long-term (p=NS). In VF/PF in females, 68% of patients attained a functional outcome comparable to controls and 85% were socially continent (vs 100% of controls; p<0.001) Among RUF males, 76% of patients were social continent (vs 95% of controls; p<0.002). Despite some improvement in symptoms with increasing age, both soiling and fecal accidents among patients with VF/PF (65% and 24% respectively) and RUF (59% and 37% respectively) remained significantly higher than in controls in the long-term (18-26% for soiling and 4-6% for fecal accidents; p≤0.006 vs patients).The median BFS, the proportion with voluntary bowel movements and total continence decreased with increasing level of fistula in RUF. Constipation was an important sequel in all types of ARMs, affecting 31-44% of patients vs 2-13% of controls (p≤0.003 vs patients). Social restrictions affected a 15-36% of patients with severe ARMs (vs ≤5% of controls; p≤0.01). Conclusions - Our results support the appropriateness of sagittal repair methods for the treatment of VF/PF in females and RUF, and minor perineal procedures for mild ARMs. Patients with mild ARMs can generally be expected to develop bowel functional outcomes comparable to matched peers. In females with VF/PF and males with RUF, problems with fecal control persist at higher levels than controls into adulthood. However, the majority can be expected to achieve social continence with appropriate aftercare and effective management of constipation.
  • Kaikkonen, Matti (Helsingin yliopisto, 2006)
    The aim of this thesis was to develop a new simple method for measuring added caesium (Cs) in blood plasma and to use it in the study of short-time plasma kinetics. The new method, based on isotopic dilution, is analogous to radioimmunoassay. The dispersive complex salt ammonium-iron(III)-hexacyanoferrate(II) (AFCF) has a very high affinity towards Cs+. In a mixture of plasma, AFCF and added radioactive Cs tracer (134Cs), the amount of AFCF-bound activity depends o n the amount of stable Cs in plasma. This bound activity is separated from soluble activity by co-precipitating AFCF with plasma proteins using trichloroacetic acid and measured using a standard gamma counter. Using standard samples prepared from plasma collected prior to an intravenously given Cs dose, the Cs concentration in plasma samples after the dose can be determined. The qualitative detection limit for the method is around 0.2 mol l-1, and the practical limit for quantitative results around 1 mol l-1. Using this method, short-term plasma kinetics after an intravenous dose of Cs was measured in both goats and horses. The values measured for goats were very similar to those using 134Cs as a tracer in another study. The rate constant for the removal of Cs from the bloodstream was initially above 0.1 min-1, but decreased within 40 min to a value below 0.02 min-1. From 2 to 40 min, the plasma concentration can be approximated with a biphasic exponential decay curve. Exercise speeds up the rate of Cs removal from blood. Between 30 and 40 min after the start of exercise, the rate of Cs removal was twice as high in exercising individuals compared to resting individuals (0.06 min-1 vs. 0.03 min-1). Stimulation of muscle sodium-potassium pumps (Na, K-ATPase) is a plausible explanation for the increased removal of Cs from blood during exertion. At 30 min after dosing, the tissues with the highest 134Cs content were the gastrointestinal tract (22% of original dose), skeletal muscle (14% of dose) and the kidney (13%). A likely location for the large unrecovered portion of the original dose (38%) was connective tissue. Incorporation in one or several of these tissues probably explains the rapid initial removal of Cs from circulation.
  • Deegan, Kevin Cárthaigh (Helsingin yliopisto, 2014)
    Homogenisation is a physical process which results in the reduction in the size of fat-globules to reduce creaming. It is not generally used in cheesemaking as it allows access of the indigenous enzyme lipoprotein lipase (LPL) to the triacylglycerol core of the fat globule, resulting in uncontrollable lipolysis and rancidity both in the milk and cheese made therefrom. It was hypothesised that the inclusion of low-pressure homogenisation in a controlled fashion could be used to improve the sensory characteristics and consumer acceptability of cheese relative to un-treated cheeses. A pre-processing treatment was developed wherein raw milk was homogenised (at 0, 5 or 10 MPa pressure), incubated for 1 h at 37ºC and either batch pasteurised (63ºC for 30 min) or high-temperature short-time pasteurised (75ºC for 15 s). Control milks were treated similarly, but bypassed the homogenisation step. Cheddar and Emmental cheese were produced from the pre-treated milk and ripened according to respective ripening schemes. Reduced-fat Emmental cheese (20% fat) was also produced, using both homogenisation pressure of 10 MPa in the pre-treatment and with a control milk. Biochemical analyses showed higher moisture and NaCl levels in homogenised milk cheeses, while free fatty acids (FFA) were in some cases twice that of the control cheeses. The difference in amount of FFA can be attributed primarily to the lipolysis experienced in the pre-treatment. No differences were found in levels of bacteria in cheeses in any study. Confocal laser scanning microscopy (CLSM) showed a greater distribution of smaller homogenised fat globules throughout the cheese matrix. Sensory characteristics of the cheeses produced using the pre-treatment and Emmental cheesemaking were evaluated by descriptive sensory profiling using trained panels. Cheeses produced with homogenisation were rated higher for taste intensity and salty taste and were smoother, fattier and crumblier, lacked characteristic eyes and were less yellow and more colour consistent than those without homogenisation in the pre-treatment. Dynamic sensory characteristics were evaluated with the temporal dominance of sensations (TDS) method, where the evolution of the most dominant sensory attribute during mastication was followed. Homogenisation caused a drastic change in the texture during mastication. The control cheese was dominantly elastic at the start and then crumbly until swallowing while the homogenised milk cheese was experienced as crumbly-fatty-smooth. Evaluation of consumer responses and market positioning was carried out by projective mapping (PM), where respondents (n = 46) positioned the control and homogenised full-fat and reduced-fat test cheeses with six commercial cheeses. Similar cheeses were positioned closer together and different cheeses further apart. Participants were free to use their own criteria to position the cheeses. The reduced-fat homogenised cheese was rated as higher as more pleasant and positioned apart from similar commercial Emmental cheeses and the control cheeses. The full-fat homogenised milk cheese, ripened for 3 months, was rated higher for liking and positioned far from the other test cheeses, close to Gruyère-type (ripened for 7 months) and Gouda (ripened for 8 months) cheeses, described with words like full , tasty , melt-in-mouth and creamy . The positioning close to longer-ripened cheeses suggests a potential saving, through attainment of similar characteristics in a shorter ripening time. The effect of information on the expectations and perceptions of consumers was investigated. Participants (n = 229) completed a questionnaire with demographic and psychographic measures and were divided into four balanced groups based on age, sex, food neophobia and food technology neophobia. Each group received the same cheese sample and a different description, either, traditional , new-type , technology or cheese . Participants rated expected/actual pleasantness and purchase intent, as well as the suitability of descriptive words. Descriptions affected expected purchase intent, where the new-type group reported highest purchase intent, while no effect was found on expected pleasantness. Communication of novelty and technology raised the purchase intent of those with low food neophobia and low food technology neophobia, respectively. The pre-treatment is a viable and valuable addition prior to cheesemaking. Improvements in certain key sensory taste and texture attributes were seen, as well as improved positioning and consumer responses, indicating market potential and potential reduction in ripening costs. Although care should be taken in communication of both novelty and the technological nature of the process, the potential advantages of the pre-treatment are clear. Not only could the pre-treatment be applied prior to the manufacture of other types of cheeses, but potentially to other types of ripened-dairy products