Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9200-9219 of 24761
  • Huotari, Tauno (1973)
  • Inkeroinen, Hanna (2010)
    Borna-virus on Mononegavirales-lahkon Bornaviridae-heimoon kuuluva RNA-virus, joka aiheuttaa Bornan tautia. Bornan tauti on etenevä, usein kuolemaan johtava aivotulehdus. Tautiin on perinteisesti sairastunut hevosia ja lampaita maantieteellisesti rajoittuneella endeemisellä alueella Keski-Euroopassa. Nykytiedon mukaan Borna-viruksen isäntäeläinkirjo käsittää muitakin eläinlajeja, kuten lintuja, tautitapauksia todetaan eri puolilta maailmaa, ja viruksen on esitetty olevan osallisena myös ihmisten psykiatrisissa sairauksissa eli mahdollisesti zoonoottinen. Suomessa Borna-virusspesifisiä vasta-aineita on löydetty ihmiseltä, hevoselta, kissalta, koiralta ja villijyrsijöiltä. Kokeellisesti Borna-viruksella on saatu infektoitua lukuisia koe-eläimiä erilaisista jyrsijöistä lintuihin ja kädellisiin. Borna-viruksen epidemiologiaa ei tunneta täysin. Avoimia kysymyksiä ovat viruksen maailmanlaajuinen levinneisyys, isäntälajikirjo, leviämistapa ja mahdollisen reservoaarin olemassaolo. Reservoaarin olemassaoloa epäillään, koska Bornan taudin ei ole todettu leviävän helposti eläinyksilöstä toiseen, ja viruskantojen perimät ryhmittyvät sekvenssianalyyseissä maantieteellisesti eivätkä eläinlajin tai eristysvuoden mukaan. Villejä pikkunisäkkäitä pidetään todennäköisimpinä reservoaarilajeina, mitä tukevat vastikään havaitut Borna-virusinfektiot sveitsiläisissä päästäisissä ja suomalaisissa metsä- ja lapinmyyrissä. Metsämyyrä on Suomen yleisimpiin kuuluva nisäkäs. Se kantaa ja levittää tauteja, myös viruszoonooseja. Myyristä löydetyt Borna-virusvasta-aineet herättivät kysymyksen metsämyyrän roolista mahdollisena Borna-viruksen reservoaarina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 1) saadaanko metsämyyriä infektoitua kokeellisesti, ja jos saadaan, 2) millä infektioannoksella, ja 3) aiheuttaako infektio oireita ja/tai havaittavia vasta-aineita. Kokeeseen otettiin 15 paritettua metsämyyrää, jotka saivat yhteensä 52 poikasta. Poikaset infektoitiin aivoihin vuorokauden sisällä syntymästä käyttäen Borna-viruskannan He/80 4. rottapasaasista tehtyjä viruslaimennoksia 102, 103 ja 104 ffu. Myyränpoikaset lopetettiin ja elimet preparoitiin kahden, neljän, kuuden tai kahdeksan viikon kuluttua infektiosta. Aivonäytteistä etsittiin Borna-viruksen N-proteiinin geeniä käänteistranskriptio-PCR-menetelmällä ja verinäytteistä Borna-virusspesifisiä IgG-vasta-aineita immunofluoresenssimenetelmällä. Infektoiduista myyränpoikasista 24 prosenttia (10/42) oireili poikkeavasti verrattuna kontrollipoikasiin (n=9). Lähes kaikkien (40/42) infektoitujen myyränpoikasten, muttei yhdenkään verrokkimyyrän, aivonäytteistä monistui Borna-viruksen N-geeniä. Ensimmäiset positiiviset vasta-ainetulokset saatiin neljä viikkoa infektion jälkeen (p.i.), jolloin virusmäärällä 102 ffu havaittiin vasta-aineita 2/3 ryhmän myyristä ja virusmäärällä 103 ffu infektoiduista 1/5 myyristä. Kuusi viikkoa p.i. kaikki 103 ffu virusmäärällä infektoidut myyrät olivat vasta-ainepositiivisia, kun taas suurimmalla virusmäärällä 104 ffu infektoiduista poikasista havaittiin vasta-aineita vain puolella. Kaiken kaikkiaan vain 39 prosentilla infektoiduista poikasista havaittiin vasta-aineita veressä. Tutkimustulokset osoittavat, että myyrät infektoituvat Borna-viruksella, pääasiassa ilman oireita. Vaikka tulokset ovat vasta alustavia, ne tukevat metsämyyrän mahdollista asemaa reservoaarieläinlajina, ja antavat suuntaa luonnonjyrsijöistä saatujen vasta-ainelöydösten tulkintaan.
  • Rannikko, Janina (2015)
    Hampaat kuluvat käytössä. Kuluminen johtuu ruoassa olevista sekä sen ulkopuolelta tulevista partikkeleista. Erilaiset partikkelit aiheuttavat erilaista kulumista. Mikrokulumisjälkien analyysiä voidaan käyttää kulumisen kvantifioimiseen. Analyysimenetelmässä lasketaan hampaan pinnalta mikroskooppisia naarmuja ja kuoppia sekä niiden kokoja. Erot kulumisjäljissä kertovat erilaisten ruokavalioiden suosimisesta. Heinänsyöjillä hampaan pintaan tulee enemmän naarmuja, kun taas lehtien ja muiden kasvinosien syöjille muodostuu enemmän kuoppia. Maa-aines ja kasvien fytoliitit on jo pitkään nimetty pääasiallisiksi kulutusta aikaansaavat tekijöiksi. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kuidut, kovat ruoat ja hampaiden keskinäinen hankaus eli attritio. Mikrokulumisjälkien syntyä oikeissa hampaissa ei ole tarkasteltu kokeellisesti. Havainnoivan tarkastelun on aika saada rinnalleen kokeellisesti tuotettua tietoa. Tässä kokeessa hevosen hampaita laitettiin pureskelemaan erilaisia ruokavalioita. Ruokavalioita olivat sinimailanen (L=lucerne), heinä (G=grass), heinä-riisi (GR=grass-rice) ja heinä-riisi-hiekka (GRS=grass-rice-sand). Ruokavalioissa oli edeltävässä järjestyksessä kasvava kuluttavien ainesosien määrä ADIA (Acid Detergent Insoluble Ash), joka L:n, G:n ja GR:n tapauksessa oli myös kasvava fytoliittipitoisuus. Lisäksi yksi ryhmä koostui hampaista, jotka pureskelivat pelkässä vedessä ilman ruokaa (ATTR). Jokainen kahdestakymmenestäviidestä hammasparista pureskeli ruokaa 6 h 30 min, joka vastaa noin 100 000 purentaa tai noin seitsemää päivää oikean hevosen elämässä. Pureskelun jälkeen hampaiden pinnoista tehtiin epoksivalokset, joista otettiin kuvat stereomikroskoopilla. Kuvat otettiin kahdesta kohtaa hampaan keskellä olevasta kiillenauhasta. Kiillenauhoista laskettiin 0,4 x 0,4 mm kokoiselta alueelta kaikki naarmut ja kuopat Microware 4.02 -ohjelmalla. Tulokset osoittivat, että ATTR ja GRS eroavat hiekattomista ruokavalioista. ATTR synnytti paljon pieniä kuoppia ja vain vähän naarmuja. Attritiohampaat olivat myös aivan erinäköisiä kuin ruokavalioita pureskelleet hampaat. GRS:ssä oli voimakas negatiivinen korrelaatio kuoppien määrän ja naarmujen määrän välillä. G:n ja GR:n pystyi erottamaan toisistaan tilastollisesti merkittävästi isojen kuoppien, jälkien pituuden, jälkien pituuden ja leveyden suhteen, kuoppien prosenttiosuuden sekä ohuiden naarmujen prosenttiosuuden suhteen. L:llää ei voinut erottaa tilastollisesti merkittävästi G:stä tai GR:stä tässä kokeessa mitatuilla ominaisuuksilla. Mikrokulumisjälkien tutkiminen ei anna täydellistä vastausta, mutta se kertoo karkeasti minkälaista ruokavaliota eläin on syönyt. Kaikki ruokavaliot ja attritio aiheuttivat mikrokulumiskuvioita kiilteeseen. G:n ja GR:n välillä oli selviä eroja, mutta L oli aina niiden välissä. Tilastollisesti havaittavia tuloksia olisi mahdollisesti saanut enemmän, jos koeasetelmia olisi muuttanut tai näytemäärät olisivat olleet suurempia. Erot G:n ja GR:n välillä voidaan mahdollisesti selittää eri fytoliittimäärillä. GR:n suurempi fytoliittimäärä kuluttaa nopeammin kiilteen pintaa, ja hävittää jo olemassa olevia jälkiä. GRS:n suuri vaihtelu voidaan selittää sen komponenteilla. Riisi ja heinä aiheuttavat ohuita naarmuja, kun taas hiekanjyvät tuhoavat niitä aiheuttamalla isoja kuoppia ja leveitä naarmuja. Tällaistä hiekansyömistä tapahtuu kuitenkin vain hyvin äärimmäisissä tapauksissa oikeassa elämässä. Tulevissa tutkimuksissa tulisi testata raekooltaan paljon pienempää mineraalipölyä. Tulokset paljastivat, että L, jossa ei ollut ulkoista maa-ainesta ja vain vähän fytoliittejä, aiheutti samanlaista kulumista kuin G ja GR. Kuidut tai muut ainesosat kasveissa aiheuttavat mahdollisesti mikroskooppisia kulumisjälkiä kiilteeseen.
  • Rosvall, Marika (2011)
    Hammaseroosio määritellään hampaan kovakudoksen häviämiseksi kemiallisessa prosessissa, johon ei liity bakteereita. Eroosion syyt ovat joko ulkoisia tai sisäisiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voivatko poretabletit aiheuttaa hampaisiin eroosiota in vitro. Tutkimuksessa oli mukana Suomessa apteekissa myytävät 18 poretablettia. Poreliuosten happopitoisuudet ja pH-arvot mitattiin laboratoriossa. Poistetuista intakteista ihmisen hampaista porattiin fantom-salissa koepalat. Kiillepaloja liotettiin poreliuoksissa ja liotetuista kiillepaloista otettiin pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvia. Tutkituista poreliuoksista 14 pH-arvo oli alle kiilteen liukenemiselle kriittisen arvon 5,5. Poreliuoksista happopitoisin oli C-vimin®. Elektronimikroskooppikuvissa kaikissa muissa poreliuoksissa liotetuissa kiillepaloissa paitsi Aspirin-C® poreliuoksessa oli havaittavissa kiilteen eroosiota. Aspirin-C® poreliuoksen pH oli 5,46, mutta Aspirin-C® poretabletit ovat puskuroituja. Tutkimuksen rajoituksena olivat laboratorio-olosuhteet, jotka eivät vastaa suussa olevaa tilaa. Tärkeänä eroosion vähentävästi vaikuttavana tekijänä on sylki. Poretabletteja tulisi kuitenkin pitää mahdollisesti erosiivisina pH-arvojen ja happopitoisuuden perusteella. Missään poretablettien pakkausselosteiden haittavaikutuksissa ei mainita mahdollisia erosiivisia vaikutuksia hampaisiin. Kuluttajalle ei välttämättä tule mieleen, että esimerkiksi terveellisenä markkinoidut C-vitamiiniporevalmisteet voisivat olla usein käytettynä hampaille haitallisia.
  • Rosvall, Marika (2014)
    Hammaseroosio määritellään hampaan kovakudoksen häviämiseksi kemiallisessa prosessissa, johon ei liity bakteereita. Eroosion syyt ovat joko ulkoisia tai sisäisiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voivatko poretabletit aiheuttaa hampaisiin eroosiota in vitro. Tutkimuksessa oli mukana Suomessa apteekissa myytävät 18 poretablettia. Poreliuosten happopitoisuudet ja pH-arvot mitattiin laboratoriossa. Poistetuista intakteista ihmisen hampaista porattiin fantom-salissa koepalat. Kiillepaloja liotettiin poreliuoksissa ja liotetuista kiillepaloista otettiin pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvia. Tutkituista poreliuoksista 14 pH-arvo oli alle kiilteen liukenemiselle kriittisen arvon 5,5. Poreliuoksista happopitoisin oli C-vimin®. Elektronimikroskooppikuvissa kaikissa muissa poreliuoksissa liotetuissa kiillepaloissa paitsi Aspirin-C® poreliuoksessa oli havaittavissa kiilteen eroosiota. Aspirin-C® poreliuoksen pH oli 5,46, mutta Aspirin-C® poretabletit ovat puskuroituja. Tutkimuksen rajoituksena olivat laboratorio-olosuhteet, jotka eivät vastaa suussa olevaa tilaa. Tärkeänä eroosion vähentävästi vaikuttavana tekijänä on sylki. Poretabletteja tulisi kuitenkin pitää mahdollisesti erosiivisina pH-arvojen ja happopitoisuuden perusteella. Missään poretablettien pakkausselosteiden haittavaikutuksissa ei mainita mahdollisia erosiivisia vaikutuksia hampaisiin. Kuluttajalle ei välttämättä tule mieleen, että esimerkiksi terveellisenä markkinoidut C-vitamiiniporevalmisteet voisivat olla usein käytettynä hampaille haitallisia.
  • Honkanen, Petri (2011)
    Tutkimuksessa arvioitiin Sinerem-rautananopartikkelivarjoaineen soveltuvuutta aivovaltimoaneurysmiin liittyvän tulehdusreaktion kuvantamiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin 17 kokeellista rotan aivovaltimoaneurysmamallia. Eläimet jaettiin 9 ja 7 rotan sarjoihin, joista 9 rotan sarjasta kaikki ja 7 rotan sarjasta 3 satunnaistettua eläintä saivat varjoainetta. Kaikki eläimet kuvattiin ennen ja jälkeen varjoaineruiskutuksen ja kuvista arvioitiin varjoaineen aiheuttamaa artefaktaa. 7 rotan sarja kuvattiin lisäksi ex vivo. Kaikista aneurysmista tehtiin histologisia ja immunohistokemiallisia värjäyksiä raudan ja makrofagien osoittamiseksi. 9 rotan sarjasta vain 5 oli elossa koesarjan lopussa. 7 rotan sarjasta yksi eläin kuoli kesken koesarjan. Kaikissa 9 rotan sarjan aneurysmissa havaittiin varjoaineen aiheuttamaksi sopivaa artefaktaa. 3 aneurysmassa varsinaisessa koesarjassa havaittiin vastaavaa artefaktaa ja 2 näistä oli saanut varjoainetta. 1 negatiivisessa kontrollissa havaittiin artefaktaa. Ex vivo –kuvissa ei havaittu varjoaineen aiheuttamaksi sopivaa artefaktaa. Kaikissa aneurysmissa havaittiin eri-ikäistä trombia histologiassa. Varjoaineinjektio ei liittynyt negatiivisia kontrolleja suurempaan aneurysman rautapitoisten solujen osuuteen. Tutkimuksessa ei kyetty osoittamaan rautananopartikkelivarjoaineen soveltuvuutta aneurysmaan liittyvän tulehdusreaktion kuvantamisessa. (146 sanaa)
  • Holm, Hanna Liisa (2001)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan iältään 22-56 -vuotiaiden suomalaisten olohuoneinteriöörejä, ja erityisesti esille nostettuja seinäkoristeita distinktioteoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimuksen oletuksena on, että seinäkoristeet toimivat välineinä esillepanijansa maun ja tyyliin esittämisessä. Sosiologisesti tarkasteltuna seinäkoristus toimiikin paitsi sisustamisen myös erottautumisen ja samaistumisen välineenä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa pitkälti ranskalaisen sosiologin, Pierre Bourdieun, distinktioteorian varaan: Keskeiselle asemalle nousevat tulkinnat taidemausta ja sen merkityksestä habituksen sekä kulttuurisen kompetenssin määrittelyssä. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty kotiympäristöön, esinesuhteisiin ja kulutukseen liittyvää muuta keskustelua. Aiempi, seinäkoristeita tutkimus rajautuu ruotsalaisen taidehistorioitsijan, Eva Londosin, vuonna 1993 julkaistun väitöskirjatutkimuksen varaan. Londos on tehnyt muun muassa erottautumiseen liittyviä tulkintoja, ja siten tutkimus tarjoaakin ehdotelmia tarkastellun seinäkoristemaailman jäsentämiseksi: Seinäkoristeita on luokiteltu myös tässä tutkimuksessa toteutusmateriaalien, tyylin ja aiheen osalta. Tutkielma perustuu laadullisiin menetelmiin, joissa keskeisellä asemalla on paitsi tutkimuksen teoreettinen viitekehys myös empiirinen aineisto. Aineistona käytetään vuosien 1996-1997 vaihteessa Taideteollisen korkeakoulun toimesta kerättyä haastattelu- ja kuva-materiaalia. Aineisto sisältää 30:n kodin litteroidut haastattelut sekä kotikohtaista valokuvamateriaalia. Seinäkoristeet tarjoavat erään välineistön yhteiskuntaan asemoitumiselle. Seinäkoristeiden avulla voidaan "ottaa yhteyttä" erilasiin viiteryhmiin, merkitä oma asema niissä ja erottautua toisista. Seinäkuvien kautta voidaan osoittaa omaa erityisyyttä. Kaiken kaikkiaan seinäkoristeilla on asemansa kamppailussa legitiimin maun ja tyylin määrittämisestä.
  • Koivusalo, Markku Johannes (Tutkijaliitto, 2012)
    The Politics of Experience. Michel Foucault's System of Thought is a comprehensive enquiry into the structure and the historical conditions of Foucault's thought from the perspective of political reason. According to its thesis Foucault's main question is identical to the classical question of political philosophy: what are the modes of historical reason governing human action. However, the question is raised from the post-Kantian critical perspective and dealt with exploration of the historical conditions of possibilities of experiences. The study confirms Foucault as a systematic thinker of truth and freedom and claims that his main problem is the relationship between truth and politics as historical experiences. This thesis is supported by close readings of Foucault's ways of questioning in his historical enquiries, together with a comparative reflection on other thinkers from the angle of these specific historical problems. The methodological stakes of the work are twofold. First to follow Foucault's own approach by folding his way of questioning towards his own historical system of thought and investigating what is its own structure, what are its own historical limits and conditions of possibility. Secondly, on the basis of this reading, the study asks what would be the possibilities for a political philosophy that would neither be moral philosophy nor empirical science of politics, but would continue critically to question the concrete modes of political reason and to explore the relations between truth and politics without reducing one to the other. The monograph includes six previously peer-reviewed articles. The first investigates Foucault's archeological critique of knowledge, the second his strategic analysis of power and third his ethical critique of governmentality. The next two articles examine the modern concept of human in relation to the modern scientific, artistic and political experiences. The last article reflects on the relationship between violence and life. The articles are preceded by an extensive encyclopedic introduction to the critical political anthropology of Foucault. The introduction gathers together the phrasing of questions in other articles and links Foucault's thought to the three critical questions of Immanuel Kant's philosophy: What can I know? What should I do? What can I hope? It also places Foucault's thought in relation to Kant's view of philosophy as system (Schulbegriff) and a science of the ultimate ends of mankind (Weltbegriffe). The aim of Kant's critical philosophy was to prepare a propedeutic introduction to the possibility for a new metaphysics as transcendental philosophy through the criticism of transcendental illusions. The thesis of the study is that Foucault's critical philosophy can be read as a propedeutic introduction to the new political philosophy through its criticism of anthropological illusions. In addition, in the end of the thesis there is an appendix, where the approach of the study is differentiated from other approaches (especially from some hegemonic anglo-saxon receptions of Foucault), they are argued against and the particular approach and methodology of this study are defended.
  • Harmaakivi, Carola (1993)
  • Immonen, Juha (2000)
    Tutkimuksen aiheena on mielenterveyspalvelut Helsingissä ihmisten kokemina. Aineistona on ollut neljätoista teemahaastattelua. Haastateltavat ovat olleet hoidossa olleita potilaita, omaisia ja työntekijöitä. Lisäksi on käytetty tilastoja sekä kirjallisuutta. Mielenterveyspalvelut ovat muuttuneet koko maassa paljon. Vielä 80-luvulla pyrittiin kehittämään avohoitoa yhdessä sairaalapaikkojen vähentämisen kanssa. Helsingissä on viimeisenä viitenätoista vuotena vähennetty psykiatrisia sairaalapaikkoja lähes 70 %. Eri tutkimusten mukaan samaan aikaan ei ole kuitenkaan siirretty resursseja avohoitoon. Tästä on seurannut huomattavia ongelmia koko hoitojärjestelmälle sekä psykiatrisille potilaille että heidän omaisilleen. Sairaala- ja avohoito tarvitsevat sisällöllistä kehittämistä kuten kotiin tulevien palvelujen luomista. Avohoito tarvitsee tuekseen myös parempia asumispalveluita. Helsingissä on pulaa etenkin ympärivuorokautisesti valvotuista palveluasunnoista. Avohoidossa olevat potilaat ovat yhä huonokuntoisempia, minkä vuoksi esimerkiksi Niemikotisäätiön asumis- ja kuntoutuspalvelut ovat täynnä. Yksityisiä hoitokoteja, joiden ongelmana on usein sijainti, valvonta ja hoidon laatu, on syntynyt täydentämään julkisia palveluja. Entistä useampi psykiatrinen potilas tarvitsee myös sosiaalihuollon palveluita. He jäävät kuitenkin muita vammaisryhmiä useammin ilman vammaispalvelujen etuuksia niin Helsingissä kuin koko maassakin. Kotipalvelujen merkitys kasvanee avohoidossa. Mielenterveystyö on muutakin kuin vain sairaalapaikkoja. Sairaala- ja avohoitopalvelujen rinnalle tarvitaan epäilemättä vertaistukea ja vapaaehtoistyötä. Mielenterveysongelmaisten suurimpia ongelmia ovat nimittäin yksinäisyys, eristäytyneisyys ja taloudelliset ongelmat. Psyykkisesti sairaiden ja heidän omaistenkin järjestäytyminen on vielä kesken. Mielenterveysongelmiin liittyvät asenteet ja pelot ovat kuitenkin hidastaneet heidän toimintaansa. Helsingissä on vältytty räikeimmiltä seuraamuksilta, joita sairaalapaikkojen vähentämisestä on ollut ulkomailla. Esimerkiksi USA:ssa psykiatristen kehitys on johtanut laajaan psykiatristen potilaiden asunnottomuuteen. Avohoito on kuitenkin lisännyt Helsinkiläisessäkin katukuvassa mielenterveysongelmaisten määrää. Jos psykiatrisia sairaalapaikkoja vielä vähennetään, ulkomaiset kokemukset saattavat olla totta myös täällä. Kehitykseen vaikuttavat lisäksi pääkaupunkiseudulle suuntautunut voimakas muuttoliike ja kasvava huumeongelma.
  • Kojonen-Kyllönen, Tiina (2012)
    Herkkyys on hyvin monimuotoinen käsite, jota on tarkasteltu lähinnä piirreteoreettisesti temperamenttitutkimuksen yhteydessä, kun taas herkkyyden fenomenologinen puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aikuisten tunne-elämässä ja ihmissuhteissa ilmenevän herkkyyden kokemuksia. Tutkimuksen lähtökohtana ovat temperamenttitutkimuksen tulokset ja viitekehyksenä kokemuksen tutkimus. Tutkimuskysymykset asetettiin ja niitä lähestytään sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Aineistona käytettiin kirjoittamista opiskelevien tai aktiivisesti harrastavien aikuisten omia herkkyyden kokemuksia käsitteleviä kirjoituksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysia (IPA). Tutkimuksessa etsittiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Millaisena vastaajat kokevat herkkyytensä a) tunne-elämässään, b) ihmissuhteissaan ja c) erityisesti työelämässä? 2) Miten vastaajat ovat tulleet tietoisiksi herkkyydestään? 3) Miten vastaajat suhtautuvat herkkyyteensä ja selittävät sitä kokemuksensa perusteella? Herkkyys koetaan voimakkaina tunteina ja reaktioina, jotka syntyvät erilaisten sisäisen ja ulkoisen ympäristön ärsykkeiden vaikutuksesta. Herkkyys voi ilmetä kokemuksina toisten ihmisten tunteiden ja vuorovaikutuksen ilmapiirin havaitsemisesta. Emotionaalisen herkkyyden kokemukset ovat monin tavoin yhteydessä sosiaalisen herkkyyden kokemuksiin. Ihmissuhteissa koettu herkkyys liitetään aineistossa useimmin empatiaan. Vastaajat kokevat ihmissuhteet vaikuttavina ja merkityksellisinä ja säätelevät ihmissuhteidensa määrää, laatua ja etäisyyttä eri tavoin. Suurin osa vastaajista löytää herkkyyden kokemuksistaan sekä myönteisiä, elämää rikastuttavia puolia että kielteisiä, raskaiksi kokemiaan puolia niin yksityiselämässä kuin työympäristössäkin. Vastaajat kertovat ilmaisevansa herkkyyttään hyvin eri tavoin. Herkkyyden kokemus voi vastaajien mukaan jäädä muiden näkymättömiin, näkyä läpi käytöksestä tai purkautua voimakkaana ilmaisuna. Havaittu herkkyys on siis eri asia kuin koettu herkkyys. Tunnetaidoilla ja elämäntaidoilla näyttää olevan merkitystä sille, kokeeko vastaaja jäävänsä voimakkaiden tunteidensa ja reaktioidensa armoille vai hallitsevansa niitä ja missä määrin hän kokee voivansa toteuttaa omia tavoitteitaan elämässään.
  • Koivuniemi, Leila (2001)
    Tutkielmassani tarkastelen nuorten aikuisten kokemuksia mielenterveyspalveluista. Palvelukokemusten kautta pyrin saamaan esiin vaikutuksia, joita palveluilla on nuoren aikuisen elämäntilanteeseen ja kuntoutumiseen. Tutkielmani ensisijaisena tarkoituksena on selvittää mielenterveyspalvelujärjestelmää, jossa nuoret aikuiset ovat asiakkaina. Päästäkseni kartoittamaan palvelujärjestelmää, on selvitettävä heidän elämäntilannettaan. Elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä ovat mm. sosiaalinen tuki ja masennus. Tutkielmani taustalla on mielenterveyspalvelujen läpikäymä rakennemuutos, psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen ja avohoidon lisääminen. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Olen haastatellut kahdeksaa, iältään n.20-30 -vuotiasta, nuorta aikuista, jotka ovat kertoneet minulle kokemuksistaan julkisen, yksityisen ja epävirallisen sektorin tarjoamista palveluista elämäntilateeseensa liittyen. Viitekehyksenä tutkielmassani toimii kuntoutuksen ja mielenterveyskuntoutuksen teoria. Haastattelemistani nuorista aikuisista käytän käsitettä mielenterveyskuntoutuja. Nuorten aikuisten palvelukokemuksissa painottui selkeästi julkisen sektorin osuus. Psykoterapia on yksityisen sektorin aluetta. Haastattelemani mielenterveyskuntoutujat ovat päässeet psykoterapiaan halutessaan ja saaneet siihen yhteiskunnalta tukea. Epävirallisen sektorin osuus mielenterveyskuntoutujien palvelukokemuksissa on vähäinen. Mielenterveyskuntoutujien haastattelujen perusteella voi todeta, että mielenterveyspalveluissa vallitsee kuntoutuksen toimintamalleista sekä kliininen että kuntoutujakeskeinen paradigma. Kuntoutujakeskeisen toimintamallin omaksumiseen palvelujärjestelmässä oli viitteitä, mutta kokonaisvaltainen, sosiaalisesti painottuva kountoutus vaatii yhteistyötä kaikkien mielenterveyskuntoutujien kanssa työskenteleviltä. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassani ovat - Järvikoski, Aila (1994)Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan? Kuntoutusten viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu. Kuntoutussäätiö. Helsinki: Yliopistopaino. - Karila, Antti (1994)Mielenterveyspotilaiden psykososiaalinen selviytyminen ja mielenterveyspalvelujen käyttö. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis. SerA Vol.432.
  • Herrala, Merituuli (Helsingin yliopisto, 1999)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osaston jatko-opintojenohjauksen nykykäytännöt ja kartoittaa jatko-opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen ohjauksesta. Lisäksi haluttiin kehittää ohjauksen käytäntöjä. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja pääasialliset tutkimusmenetelmät olivat grounded theory ja teemahaastattelu. Jatko-opiskelijoita haastateltiin yhteensä 18 Tuotantotaloudenosaston kaikilta jatkokoulutuslinjoilta: perinteiseltä linjalta, valtakunnallisesta tohtoriohjelmasta ja teollisuuden tohtoriohjelmasta ExIMasta. Tutkimuksen teoriapohjana olivat konstruktivistinen oppimiskäsitys ja sosiaalikonstruktivismi. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkimuksen teon elementit ja selvittämään, kuinka tutkijankoulutusprosessia tulisi konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti tukea. Tieteellisen tiedon tuottamista sosiaalisena prosessina ja ryhmän tukea tutkimuksen teossa käsiteltiin sosiaalikonstruktivistisen teorian avulla. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että jatko-opiskelijan tutkimusprosessin ohjaamiseen kaivataan suunnitelmallisuutta ja struktuuria. Tutkimuksen tuloksena esitetyn ohjausmallin mukaan opiskelija halutaan aktivoida pohtimaan omia tavoitteitaan ja tutkimuksen teon etenemistä sekä ohjaustarpeitaan jatahoja, joista ohjausta voi hakea. Tämän prosessin tueksi sekä jatko-opiskelijan ja ohjaajan avuksi tutkimuksessa esitetään käytännön työkalu, ohjaussuunnitelma. Yksilöohjauksen järjestäminen on kaikilla jatkokoulutuslinjoilla opiskelijan omalla vastuulla, ja usein ohjaustilanteiden järjestäminen koetaan vaikeaksi. Jatko-opiskelijoilla on useita ohjaustahoja, esimerkiksi oman korkeakoulun ja muiden korkeakoulujen professorien lisäksi tutkijakollegat ja teollisuuden edustajat. Yksilöohjaus on menetelmä- ja sisältötukea, henkistä tukea, kannustusta, keskustelua, ideoita ja ajatusten jäsennystä. Vertaisohjaukseen kuuluu näiden lisäksi samassa tilanteessa olevien ihmisten tuki, palaute ja kritiikki. Hyvän ohjauksen elementtejä ovat kannustaminen ja innostaminen, neuvominen ja jäsentäminen sekä seuranta ja säännöllisyys. Ohjauksessa tulisi lisäksi ottaa huomioon jatkotutkinnon erilainen merkitys eri opiskelijoille. Jatkotutkinto merkitsee joillekin ajokorttia akateemiseen maailmaan, toisille ammatillista kehitystä teollisuudessa. Tutkimuksen teon eri vaiheissa tarvitaan erilaista ohjausta: alkuvaiheessa tiukkaa ohjausta, jotta tutkimuksen oikeat urat löytyvät, raakatyön vaiheessa tukea ja kannustusta, jotta aineistonkeruu ja analyysi onnistuvat, ja loppuvaiheessa tutkimusraportin kommentointia. Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen voidaan hoitaa joitakin ohjausalueita paremmin kuin nykykäytännöillä. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä olivat grounded theoryn osalta Strauss & Corbinin(1990) teos, ohjauksen osalta Aittolan (1995), Aittolan & Määtän (1997, 1998) tutkimukset ja Ackerin,Hillin & Blackin (1994) tutkimukset sekä konstruktivismin osalta von Wrightin (1996) ja Tynjälän (1999) tutkimukset. Avainsanat: Tieteelliset jatko-opinnot, teollisuuden tohtoriohjelma, ohjaus, tutorointi, mentorointi, konstruktivismi, sosiaalikonstruktivismi, grounded theory Keywords: Postgraduate education, Ph.D. studies, industry-university collaboration in Ph.D. studies, constructivism, social constructivism, grounded theory, tutoring, mentoring, supervision
  • Koskipää, Ritva (1971)