Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9204-9223 of 25283
  • Sallanen, Tarja Johanna (2006)
    Pro gradu -tutkielman lähtökohtana oli selvittää henkilöstökoulutuksen vaikutusta työntekijöiden työtyytyväisyyteen ja sitoutuneisuuteen. Nämä olivat tutkimuksen selitettävät muuttujat. Nykypäivänä työelämässä on meneillään paljon muutoksia, jotka kytkeytyvät markkinoiden muutokseen ja globalisoitumiseen sekä yrityksen pyrkimyksiin sopeutua muuttuvien ja eriytyvien markkinoiden vaatimuksiin. Tämä on asettanut työpaikoille vaatimuksen työhyvinvoinnista huolehtimisesta. Kovassa kilpailussa yrityksen yksi kilpailuvaltti on hyvinvoiva ja osaava henkilöstö. Tutkimus tehtiin monikansallisessa myyntiorganisaatiossa, Suomen yksikösssä. Tutkimusaineisto pohjautuu survey-kyselyyn, jota on käsitelty tilastollisin menetelmin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Kyselyssä oli kysymyspatteristot koskien sitoutuneisuutta, yleistä työtyytyväisyyttä ja yrityksessä järjestettyä henkilöstökoulutusta. Tutkimuksessa käytettiin menetelminä ristiintaulukointia, faktorianalyysiä summamuuttujien luomiseksi ja monimuuttujamenetelmänä logistista regressioanalyysiä. Merkittävin tutkimustulos oli, että työnhallinta on tärkein tekijä työtyytyväisyyteen ja sitoutuneisuuteen vaikutettaessa. Työnhallinnan summamuuttujaksi tässä tutkimuksessa otettiin mukaan faktorianalyysin perusteella seuraavat vastausvaihtoehdot: työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työn sisältöön, työ antaa työntekijälle tyydytystä, työntekijä on omalla alallaan, työntekijä voi samaistua työpaikalla vallitseviin arvoihin, työtehtävät vastaavat työntekijän taitoja, työntekijän on mahdollista saavuttaa tavoitteet ja työntekijä kokee työn riittävän haasteelliseksi. Nämä ovat asiat, jotka myös mainitaan useissa työtyytyväisyyden määritelmissä. Esimiestuella ja tiimihengellä oli myös vaikutusta työtyytyväisyyteen ja sitoutuneisuuteen. Esimiestuki vaikuttaa työnhallinnan kautta eli esimiestuki lisää työntekijän työnhallintaa. Samoin koulutuksen tuloksellisuus ja motivoivuus -muuttujat vaikuttivat työnhallintaan ja sen kautta työntekijän työtyytyväisyyteen ja sitoutuneisuuteen. Suoraan ei tutkimustulosten perusteella voi sanoa, että koulutus vaikuttaisi työtyytyväisyyteen ja sitoutuneisuuteen. Mutta oletettavasti koulutuksella voi vaikuttaa molempiin selitettäviin muuttujiin, koska koulutuksen avulla voidaan tukea työntekijän ammattitaitoa ja työnhallintaa. Tärkeimmät tutkimuskirjat ovat Viitala Riitta: Johda osaamista!; Argyle Michael: The social psychology of work; Asp Erkki ja Peltonen Matti: Työelämän sosiologia; Varila Juha & Viholainen Taija: Työnilo tutkimuksen kohteeksi.
  • Juntunen, Laura (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Göteborgissa ja Genovassa kesällä 2001 mellakoiksi riistäytyneiden globalisaatiokriittisten mielenosoitusten uutisointia suomalaisessa sanomalehdistössä. Sen ensisijaisena tavoitteena on selvittää, miten suomalainen valtamedia kuvasi, selitti ja jäsensi globalisaatiokriittistä protestia ilmiönä ja kuinka aktivisteja asemoitiin uutisissa yhteiskunnallisina toimijoina. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden aihetta käsittelevästä uutisoinnista. Työn analyyttinen jäsennys perustuu kehysanalyysin ja positioning-teorian tarjoamien metodologisten työkalujen yhdistelyyn. Huomio kohdentuu ensinnäkin siihen, millaisia tulkinnallisia kehyksiä protestin uutisoinnissa käytettiin. Toiseksi työssä pureudutaan subjektiposition käsitteen avulla siihen, millaisia merkityskamppailuja aktivistien määrittelystä käytiin ja millaisia identiteetin rakennusaineita näille kunkin tulkintakehyksen sisällä tarjottiin. Näihin kysymyksiin saatujen vastausten pohjalta edetään tarkastelemaan sitä, miten protestiliike asetettiin osaksi länsimaista yhteisöä ja millaisia strategioita median valitsemat jäsennystavat tarjosivat yhteiskunnallisen epäsovun selittämiseksi. Tutkimus nojautuu siihen konstruktionistiseen käsitykseen, ettei media ainoastaan heijasta ulkoista todellisuutta, vaan myös osallistuu aktiivisesti siihen merkityksellistämisprosessiin, jossa yhteistä todellisuuttamme tuotetaan. Työn teoreettisen viitekehyksen kannalta keskeisimmät käsitteet liittyvät valtaan ja ideologiaan sekä yhteiskunnalliseen jaotteluun ’meihin’ ja ’muihin’. Lisäksi työn taustoittavassa osassa perehdytään yhteiskunnallisia liikkeitä sekä näiden ja median suhdetta luotaavaan tutkimuskirjallisuuteen. Työn motivoinnin kannalta keskeinen havainto on viime vuosien yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa vahvistunut käsitys siitä, että yhteiskunnan yleinen medioituminen on tehnyt niin kansalaisliikkeistä kuin kaikista muistakin toimijoista entistä riippuvaisempia tiedotusvälineiden tarjoamasta julkisuustilasta poliittisen toiminnan areenana. Työn taustajäsennykseksi tehdyn määrällisen sisällönerittelyn perusteella aktivistit näyttävät pääsevän uutisissa verrattain usein ääneen. Aineiston laadullinen analyysi kuitenkin osoittaa, että pelkkä julkisuuteen pääseminen ei sinällään vielä takaa mitään. Kehysanalyysin valossa aktivistien omat vaikutusmahdollisuudet tilanteen määrittelyyn ja tätä kautta keskustelun kulkuun näyttävätkin jäävän vähäisiksi. Näille tarjotut subjektipositiot taas mahdollistavat harvoin uskottavan poliittisen kritiikin esittämistä. Leimallista uutisoinnille on protestikäyttäytymisen selittäminen itsetarkoituksellisena toimintana, jonka motiiveja tulkitaan aktivistien henkilökohtaisten ominaisuuksien avulla. Empiirisen aineiston analyysi vahvistaa osaltaan aiemmissa tutkimuksissa tehtyä havaintoa siitä, että medialla on taipumus tarjota puoluepoliittisen järjestelmän ulkopuolelta vaikuttamaan pyrkiville kansalaistoimijoille monessa mielessä ’toisen’ roolia. Samalla media osallistuu konsensuksen rakentamiseen ja tuottaa osaltaan jakoa legitiimiin yhteiskuntaan ja sen ulkopuolelle suljettaviin toimijoihin.
  • Kauppinen, Merja (1993)
  • Haverinen, Eija (1995)
  • Toiviainen, Kari (1966)
  • Mäki-Vaurio, Nina (2001)
  • Ketomäki, Liisa (2008)
    Tutkimus analysoi Suomen klassisen musiikin institutionalisoitumista ja sen aiheuttaneita tekijöitä. Klassisella musiikilla tutkimuksessa tarkoitetaan länsimaissa renessanssista alkanutta ja yhä jatkuvaa musiikin sävellys- ja esitystapaa. Klassisen musiikin institutionalisoituminen merkitsee tämän musiikin yhteiskunnassamme saamaa arvostettua asemaa. Klassisen musiikin arvostus ilmenee yleisön myönteisissä asenteissa ja käyttäytymisessä sekä näkyy yhteiskunnan kulttuuripolitiikassa ja klassiselle musiikille osoitetuissa tukitoimenpiteissä. Laadukas musiikkielämä edellyttää musiikin vahvaa institutionalisoitumista. Mitä institutionalisoituneempi klassisen musiikin kulttuurimme on, sitä enemmän sen on mahdollista edelleen kehittyä. Suomalaisen klassisen musiikin institutionalisoitumisen aste on nykyään suuri. Klassisen musiikin institutionalisoituminen on vilkastuttanut ja monipuolistanut musiikkielämäämme. Musiikkia harrastetaan lisääntyvässä määrin, ja musiikkitilaisuudet keräävät kuulijoita. Musiikin harrastajien sankasta joukosta erottuvat musiikilliset lahjakkuudet, joista etevimmät ovat nousseet kansainvälisiksi kuuluisuuksiksi suurten oopperatalojen solisteina ja valio-orkestereiden kapellimestareina. Varsinkin nykyisin institutionalisoitumiseen vaikuttaa myönteisesti musiikkialan toimijoiden tason ohella näiden toimijoiden julkisuudessa olo sinänsä. Julkisuuteen päästään tason ansiosta ja julkisuudessa pysytään vain, jos tasoa pidetään yllä. Silti yleisesti saatetaan ajatella, että julkisuudessa olo sinällään merkitsee samalla myös tasokkuutta. Klassisen musiikin institutionalisoituminen on tapahtunut musiikki-instituutioiden vaikutuksesta. Musiikki-instituutiot ovat musiikin alalla toimivia laitoksia, yhteisöjä ja kokoonpanoja. Tutkimus jakaa musiikki-instituutiot kronologisesti kahteen pääryhmään: aikaisempiin ja nykyisiin. Aikaisemmat musiikki-instituutiot ovat saattaneet institutionalisoitumisen liikkeelle 1830-luvulla. Merkittäviä aikaisemmista musiikki-instituutiostamme olivat 1860-luvulla toimintansa aloittaneet seminaari- ja kansakoululaitos, joiden ansiosta musiikkikulttuuri rupesi leviämään. Musiikki liittyi kiinteästi myös kansalliseen heräämiseen. Nykyinen korkea klassisen musiikkimme institutionalisoitumistaso johtuu kuitenkin nykyisistä musiikki-instituutioistamme, jotka tutkimus jakaa kolmeen alaryhmään: kouluttaviin, esittäviin ja taltioiviin. Kouluttavat musiikki-instituutiot kasvattavat uusia sukupolvia musiikillisesti sekä harjoittavat tutkimusta. Kouluttavien musiikki-instituutioiden toiminnassa näkyy etenkin Sibelius-Akatemian osuus institutionalisoitumisen syventäjänä. Esittävät musiikki-instituutiot vaikuttavat musiikin esitystilanteissa. Taltioivat musiikki-instituutiot huolehtivat hyödynnettäviksi tarkoitetuista musiikkidokumenteista. Tutkimus toteaa Yleisradion merkityksen taltioinnin ohella kuulijoidensa musiikkikasvattajana. Musiikki-instituutioista muodostuu organisaatiokenttä, jonka kiinteys riippuu sekä instituutioista itsestään että ympäristöstä. Organisaatiokentän kulloinenkin kiinteys vaikuttaa klassisen musiikin institutionalisoitumisprosessiin sitä heikentäen, samana pysyttäen tai vahvistaen. Suomen nykyiset klassisen musiikin instituutiot toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa monin tavoin, joten klassisen musiikin organisaatiokenttä on kiinteä. Viime aikoina ovat eräät toiset musiikin lajit terävöittäneet toimintaansa musiikki-instituutioissamme, mikä saattaa ajan mittaan tuntua myös Suomen musiikin organisaatiokentässä ja vaikuttaa klassisen musiikin asemaan siinä. Institutionalisoitumisprosessin analyysissaan tutkimus soveltaa uusinstitutionalistisen tutkimussuunnan teorioita. Analyysin teon keskeiset käsitteet musiikki-instituutio ja organisaatiokenttä ovat uusinstitutionalistisen tutkimussuunnan käsitteistöä. Tärkeimmät käytetyt lähteet käsittelevät institutionalisoitumisen teoriaa sekä musiikki-instituutioiden kehittymistä. Mainittakoon seuraavat: DiMaggio & Powell 1983, Halila 1949a, Huttunen 2002, Pajamo 2007, Powell & DiMaggio (eds.) 1991, Scott 1995.
  • Virtanen, Maiju (2011)
    Tässä työssä tutkitaan sitä, heijastuiko Britanniassa vallinnut klassisen poliittisen taloustieteen ihannointi Intian koleratodellisuuteen Itä-Intian kauppakomppanian ja Englannin kruunun hallintokausilla vuosina 1817–1914. Klassinen poliittinen taloustiede oli Britanniassa eli emämaassa dominantti ideologia ja sen vaikutus etenkin Intiassa oli huomattava. Työn lähdeaineisto koostuu pääasiassa Intiassa ja Iso-Britanniassa julkaistuista koleraa käsittelevistä teoksista. Tutkimus tarjoaa oman pienen panoksensa sekä Intian siirtomaahistoriaa että siirtomaajärjestelmän toimintaa käsittelevään tutkimukseen. Työssä esitetään, miten Intian koleraepidemiat alkoivat ja levisivät kauppakomppanian kaudella, miten kruunun alaisuuteen siirryttäessä Intiaan rakennettiin omanlaisensa koleratodellisuus ja -teoria ja miten todellisuus vasta hieman ennen 1900-luvun vaihdetta alkoi yhdentyä muun maailman koleratodellisuuden kanssa. Tutkielmasta voidaan päätellä klassisen poliittisen taloustieteen ajatusten heijastuneen Intian koleratodellisuuteen. Intian rooli raaka-aineiden tuottajana ja myöhemmin myös valmiiden tuotteiden markkinakenttänä heijastui sekä karanteenien vastustamisena että Euroopassa hyviksi todettujen koleraa ehkäisevien keinojen soveltamatta jättämisenä. Investoiminen Intian sosiaali- ja terveyssektorille ei sopinut klassisen poliittisen taloustieteen ihanteisiin, jotka painottivat markkinoiden toimintaan puuttumattomuutta ja näkymättömän käden kaikille jakamaa hyvinvointia. Kauppakomppanian kaudella puuttumattomuutta voitiin perustella yritysmäisellä toiminnalla, johon ei kuulut valtiolle kuuluvien tehtävien hoitaminen. Kruunun alaisuuteen siirtymisen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Valtiolla oli suuremmat velvollisuudet kansalaistensa hyvinvointia kohtaan, joten kruunu joutui perustelemaan toimimattomuuttaan painokkaammin. Suurten sosiaalisektorin investointien ja karanteenien välttämiseksi Intiaan luotiin aivan oma koleratodellisuutensa, jonka mukaan kolera ei tarttunut ihmisestä toiseen, eikä sen leviämistä voinut estää, sillä se syntyi maasta nousevista höyryistä ja kulki tuulten mukana. Vääristynyt teoriapohja johti vääristyneeseen todellisuuteen. Epätietoisuus kolerasta ja sen hoidosta säilyi Intiassa 1800-luvun lopulle asti. Britannia hyväksyi saksalaisen epidemiologin, Robert Kochin esittämän bakteeriteorian vasta, kun Koch ja muu maailma totesivat, etteivät merille asetetut karanteenit enää pystyneet ehkäisemään koleran leviämistä. Merten ja kaupankäynnin vapaus ei tällöin enää ollut uhattuna, eikä Britannian siis koskaan tarvinnut luopua siirtomaajärjestelmälle niin olennaisesta tavaroiden liikkumisen esteettömyydestä.
  • Leden, Laura (Helsingin yliopisto, 2011)
    In my pro gradu thesis I study the use of the adapting translation strategy omission in the Swedish and Finnish translation of L.M. Montgomery's Emily trilogy (1923 - 1927). Omission means reduction or elimination of part of the source text. The translations are made in the middle of the 20th century, with the expectation of the Swedish translation of the last book, which is from 1985. The aim of my thesis is to study what has been omitted and why as well as how the omissions affect the characterization. The former is done by categorizing the omissions and the latter through analysis of character indicators. The Emily trilogy belongs to the genre girls' books, which is a subgenre to children's and young adults' literature. Translation of children's and young adults' literature follows the same norms as translation of adult literature, but also didactic and pedagogical norms, which are in contrast to norms of equivalence. Both children's and young adults' literature and girls books are genres with a peripheral position within the literary polysystem. The low status of the genre at the time of translation is a reason for the deviation from the norms of equivalence in the translations. I have derived a model for categorization of the omissions in my material from categories of reasons for omissions presented by Rodica Dimitriu (2003) and Eirlys E. Davis (2007). The categories in my study are purification, no direct contribution to the plot, culture bound elements, linguistic reasons, previous omission, and other, here listed according to frequency of occurrence. Purification, which is due to the didactic norms, is the most common category and occurs chiefly in the translations of the first two books. The category no direct contribution to the plot is almost as common and is related to a wish to shorten the texts. The Swedish and Finnish translations contain similar omissions, but the omissions are fewer and on average shorter in the Finnish translations, where the percentage of omitted text is lower as well. The Swedish translation of the third book is an exception. It contains the least omissions of all the translations, which is due that the translation was made as late as 1985. Furthermore, the number of omissions, and in particular of purifying omissions, decreases gradually book by book. The percentage of omitted text is greatest in the Swedish translations of the first two books. Generally, a reason for why omissions are so frequent in the translations is that they have a younger target audience than the source texts. The analysis of character indicators in the translations shows that the omissions have affected the characterization. The purifying omissions affect the indirect characterization of the adult characters due to that character indicators in the form of actions and speech demonstrating improper behavior or linking the character to sexuality have been omitted. Omission of nature descriptions affects the analogous characterization of Emily through landscape due to that Emily's relationship to nature is not pictured as equally strong and physical and related to creativity as in the source texts. The analysis also shows that the effect on the characterization is greatest in the Swedish translations of the first two books, which contain the highest amount of omitted text.
  • Leino, Teppo (2013)
    Jänniteherkillä natriumkanavilla on tärkeä rooli hermoston toiminnassa, koska ne vastaavat aktiopotentiaalien etenemisestä. Niiden epänormaali toiminta on yhdistetty useisiin sairauksiin, kuten epilepsiaan ja krooniseen kipuun. Näiden sairauksien hoidossa isoformiselektiiviset jänniteherkkien natriumkanavien salpaajat voisivat olla nykyisiä lääkkeitä tehokkaampia ja paremmin siedettyjä vaihtoehtoja. Klatrodiini on Karibianmeressä elävästä merisienestä, Agelas clathrodesista, eristetty alkaloidi, jonka on bioaktiivisuuskokeissa todettu muuttavan jänniteherkkien natriumkanavien toimintaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli syntetisoida klatrodiinin kahdenlaisia rakenneanalogeja ja tutkia niiden rakenne-aktiivisuussuhteita jänniteherkkien natriumkanavien isoformeja kohtaan. Tutkimus on osa Euroopan Unionin rahoittamaa MAREX-projektia (Exploring Marine Resources for Bioactive Compounds: From Discovery to Sustainable Production and Industrial Applications), jonka tavoitteena on löytää merien organismeista uusia bioaktiivisia yhdisteitä. Klatrodiinin 2-aminobentsotiatsolianalogien syntetisoimiseksi saatiin kehitettyä toimiva nelivaiheinen reitti sekä kolmivaiheinen reitti, jonka viimeinen vaihe ei toiminut kaikilla yhdisteillä. Kolmivaiheisen reaktion välituotteina saatiin myös uusia yhdisteitä ja osa niistä lähetettiin aktiivisuuskokeisiin. Klatrodiinin 1H-pyrroli-2-karboksiamidianalogeja ei onnistuttu syntetisoimaan. Synteesireitin ongelmaksi muodostui syklisoitumisreaktio välituotteen bromauksessa, minkä tuloksena saatiin 4,5-dihydro-oksatsolirakenne. Muodostunutta rakennetta käytettiin hyväksi pyrittäessä syntetisoimaan klatrodiinin 2-(1H-pyrrol-2-yyli)-4,5-dihydro-oksatsolianalogeja. Näistä reaktioista ei onnistuttu saamaan yhtään lopputuotetta aktiivisuuskokeisiin tutkittavaksi. Aktiivisuuskokeisiin lähetettiin kahdeksan syntetisoitua yhdistettä, joista kahdesta ehdittiin saada tulokset. Yhdisteet eivät olleet aktiivisia 10 μM pitoisuuksilla. Rakenne-aktiivisuussuhteiden arvioimista ei ollut mahdollista tehdä vain kahden yhdisteen perusteella.
  • Salokas, Eino (1912)
  • Kangas, Susanna; Karttimo-Mäkynen, Anne (1995)
    Näiden syventävien opintojen tarkoituksena oli tutkia klenbuterolin vaikutusta kroonista obstruktiivistakeuhkosairautta (COPD) sairastavilla hevosilla. Kirjallisuusosassa käsitellään COPD:n kliinisiä oireita, patofysiologiaa ja tutkimusmenetelmiä. Lisäksikuvataan yleisimmin käytettyjä hoitomenetelmiä ja lääkehoidoista perehdytään erityisesti klenbuteroliin. Tutkimusosa tehtiin Ypäjällä MTTK:n tiloissa. Tutkimuksessa syötettiin koehevosille klenbuterolia (Ventipulmin, Boehringer-lngelheim) annoksella 0,8 mikrog/kg kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Puolet hevosista oli kontrolliryhmänä. Koehevoset jaettiin lääkittyjen ja kontrolliryhmän sisällä terveisiin ja sairaisiin alkuhetken trakealiman neutrofiilimäärän, intrapleuraalisen paine-eron ja verialveolieron mukaan. Lääkityksen vaikutuksia seurattiin veri- ja trakealimanäytteillä sekä keuhkofunktiotesteillä. Hevosista otettiin näytteitä ennen tutkimuksen alkua, viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta, lääkityksen loputtua, sekä 2 viikkoa ja 4,5 viikkoa hoidon päättymisestä. Trakealimasta määritettiin Iysosomaalinen entsyymi (beta-glukuronidaasi), proteolyyttinen aktiivisuus (plasmiini, plasminogeeni ja fataali proteolyyttinen aktiivisuus kaseiinilevyllä), antitrypsiini ja neutrofiilimäärä. Keuhkofunktiotestinä käytettiin intrapleuraalipaine-eroa ja verialveolieroa. Koska aineiston ei voitu katsoa jakautuvan normaalisti käytettiin non-parametrisiä testejä tilastollisessa testauksessa (Mann-Whitney, Wilcoxon Signed Rank Test ja Spearman Rank Correlations). Verratessa eri parametrien keskinäistä korrelaatiota antitrypsiini ja plasmiini, tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja limanneutrofiilimäärä, neutrofiilimäärä ja beta-olukuronidaasi, tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja beta-glukoronidaasi, verialveoliero ja intrapleuraalipaine-ero sekä tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja antitrypsiini korreloivat tilastollisesti merkittävästi keskenään. Saatujen tulosten perusteella klenbuterolilla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta lievien COPD-tapausten hoidossa.
  • Andtfolk, Maria (2006)
    I barnskyddet gors standigt utredningar, kartlaggningar och bedomningar av olika slag. Sarskilt da en ny anmalan inkommer till barnskyddet fines ett behov av att utreda det berorda barnets och familjens situation, for att kunna bedoma ett potentiellt behov av stodatgarder och interventioner fran barnskyddets sida. Under de senaste wren liar man alit nier borjat soka former for att systematisera och forcnhetliga praxis kring bedomningsarbetet i barnskyddet i Finland. Avcn i huvudstadsregionens kommuner har man implernenterat en ny initial bedomningsmodelI for det inledande skedet av klientskapet mom barnskyddets oppenvard. (Nousiainen 2005, 5; Pietila 2005b, 3.) Genom att systematisera arbetssatten, har man velat svara pa den kritik som framtorts i forskning, om att bamskyddets arbete ar ostrukturerat och svart att synliggora for saval klienter som samarbetspartners. Aven i media har barnskyddet anklagats for att vara godtycklig och grundlos verksamhet, som styrs av socialarbetarnas egna intressen och deras synvinklar pa arbetets innehall och mal (MO1ler 2005, 11; Makelainen 2003). Genom att lyfta fram barnperspektivet i initialbedomningsarbetet stravar man samtidigt efter att mota den kritik om foraldracentrering och barnets osynlighet i arbetet som framforts i barnskyddsforskning (bl.a. Hurtig 2003; Andersson 2000; Forsberg 1998). Syftet med denna pro gradu-avhandling ar att ur ett klientperspektiv utvardera hur initialbedomningen i barnskyddet torverkligats med hjalp av den nya initialbedomningsmodellen. Undersokning av klientperspektivet har jag preciserat som undcrsokning av klientcrs upplevelser, vilket jag anknyter till ctt fenomenologiskt perspektiv. Min huvudsakliga forskningsfraga lyder: Hur har klienter, barn och vuxna, upplcvt irritialbcSimningen i barnskvddc't? Eftersom ctt av de huvudsakliga malen med den nya initialbedomningsmodellcn har varit att gora arbetet mer strukturerat och systematiskt, har jag sarskilt velat undersoka upplevelser kring detta. Mitt forhandsantagande har varit att klienter vars initialbedomning gjorts med hjalp av den nya modellen upplevt en storre tydlighet, an om arbetet skullc ha utfOrts utan en sarskild modeil for bcdomningsarbetet. Jag jamfor resultaten med tidigare forskning. For att svara pa forskningsfragan har jag intervjuat nio personer, sex vuxna och tre barn, som belt eller delvis genomgatt en initialbedomning vid Enheten for barn- och familjearbete vid Svensk socialservice 1
  • Ryynänen, Eeva (2013)
    Farmasian painopiste on viimeisten parin vuosikymmenen aikana siirtynyt lääkkeeseen ja lääkevalmisteeseen keskittymisestä kohti potilaan hyvinvoinnista huolehtimista. Farmaseuttisen hoidon käsite korostaa farmasian ammattilaisen roolia lääkehoidon laadusta ja turvallisuudesta huolehtimisesta yhteistyössä potilaan kanssa. Kliinisen farmasian käsite puolestaan painottaa, että farmasian ammattilaisen tavoitteena on yhteistyössä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa taata tarkoituksenmukainen, tehokas, turvallinen ja taloudellisin lääkehoito potilaalle. Farmaseuttisen hoidon ja kliinisen farmasian palvelut ovat potilaslähtöisiä palveluita. Ne ovat lisääntyneet suomalaisissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa 2000-luvulla osastofarmasian lisääntymisen myötä. Lisäksi osastofarmasian palveluiden sisältö on muuttunut kliinisempään suuntaan. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että suomalaiset sairaalafarmasian ammattilaiset haluavat kehittää kliinisen farmasian palveluita omassa toimintayksikössään, mutta kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta tehtävistä selviytyäkseen. Jotta kliinisen farmasian palveluita voidaan kehittää, on tärkeää, että farmasian ammattilaiset saavat tukea oman ammattipätevyytensä kehittämiseen. General Level Framework (GLF) on Isossa-Britanniassa kehitetty farmasian ammattilaisten ammattipätevyyden kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarkoitettu pätevyyskehys. Sen on useissa tutkimuksissa havaittu tukevan ammattipätevyyden kehittymistä ja ylläpitämistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa tietoa suomalaisen sairaalafarmasian palveluiden nykytilasta, ja siitä, millä tavoin sairaalafarmasian ammattilaiset näkevät niiden kehittyvän tulevaisuudessa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin GLFpätevyyskehystä voidaan hyödyntää suomalaisessa sairaalafarmasiassa. Tarkoituksen saavuttamiseksi tutkimuksessa yhdistettiin kaksi tutkimustyyppiä. Puolistrukturoidun haastattelun avulla selvitettiin sairaalafarmasian ammattilaisten mielipiteitä sairaalafarmasiaan, sen kehittämiseen ja GLF:iin liittyen. Lisäksi sairaalafarmasian ammattilaisten kliinisen farmasian osaamista ja kehittymistä tutkittiin GLF-pätevyyskehyksen avulla tehdyn itsearvioinnin avulla. Tutkimuksen osallistujat olivat Helsingin yliopistossa järjestettävän Kliininen farmasia ja potilaan lääkehoito sairaalassa -opintojakson osallistujia lukuvuosilta 2010-11 ja 2011-12. Haastatteluihin osallistui yhteensä 11 sairaalafarmaseuttia ja -proviisoria. Lisäksi 41 farmaseuttia ja proviisoria arvioi omaa kliinisen farmasian osaamistaan GLF-pätevyyskehyksen avulla; kahdeksan heistä suoritti itsearvioinnin uudelleen kuusi kuukautta ensimmäisen arvioinnin jälkeen. Haastatteluihin osallistuneet farmaseutit ja proviisorit kokivat, että farmasian perusopintoihin tulisi sisällyttää enemmän sairaalafarmasiassa tarvittavaa osaamista. Toisaalta he kokivat, että sairaalafarmasian tehtäviä tulisi muuttaa siten, että niissä voisi hyödyntää paremmin farmasian osaamista. He näkivät sairaalafarmasian palveluiden olevan tulevaisuudessa yhä enemmän kliinisen farmasian palveluita, mutta kokivat itse tarvitsevansa lisää koulutusta kliinisen farmasian tehtävistä selviytyäkseen. Osallistujien GLF:n avulla itsearvioitu kliinisen farmasian osaaminen oli keskinkertaista, eikä siinä tapahtunut merkittävää muutosta kuuden kuukauden seuranta-ajan aikana. Haastatellut farmaseutit ja proviisorit kuitenkin kokivat, että GLF-pätevyyskehyksen avulla voitaisiin parantaa ja ylläpitää sairaalafarmasian ammattilaisten kliinisen farmasian osaamista, ja siten tukea elinikäistä ammatillista kehittymistä. Kliinisen farmasian koulutuksen kehittämisen lisäksi haastatellut farmaseutit ja proviisorit kokivat, että tutkimusta kliinisestä farmasiasta ja sen hyödyistä tulee lisätä ja eri ammattiryhmien tehtävänjakoa järkeistää suomalaisissa sairaaloissa. Näin voitaisiin voittaa suurimmat kliinisen farmasian palveluiden kehittämistä hidastavat haasteet: ennakkoluulot ja rajalliset resurssit. Kliinisen farmasian palveluiden kehittämiseksi suomalaisissa sairaaloissa sairaalafarmasian tutkimusta tulee lisätä, ja toisaalta terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjien tietoisuutta olemassa olevasta kliinisen farmasian hyödyistä kertovasta tutkimuksesta tulee lisätä. Terveydenhuollon ammattilaisten vastuualueita lääkehuollon ja potilaan lääkehoidon prosessissa tulee järkeistää, jotta kaikki ammattiryhmät tuovat parhaan mahdollisen panoksen potilaan lääkitysturvallisuuden hyväksi. GLFpätevyyskehyksessä määriteltyjä tehtäviä voidaan hyödyntää kliinisen farmasian tehtävien määrittelyssä Suomessa. Kliinisen farmasian koulutusta tulee kehittää ja toisaalta elinikäisen ammatillisen kehittymisen tukemista lisätä, jotta farmasian ammattilaiset ovat ja tuntevat olevansa riittävän päteviä kliinisen farmasian tehtäviin. GLF-pätevyyskehystä voi käyttää farmasian ammattilaisten pätevyyden kehittymisen ja ylläpitämisen tukemisessa myös Suomessa.