Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9204-9223 of 24544
  • Turunen, Joonas Olli Pietari (2014)
    Saksan osallistuminen Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaotteluun syyskuussa 1940 näytti aikalaisten silmissä yllättävältä. Talvisota oli jäädyttänyt Suomen ja Saksan välit ja kesälle sovitut olympialaiset olivat peruuntuneet. Samaan aikaan maaottelun kanssa Suomen sotilasjohto kävi neuvotteluja saksalaisten kanssa aseostoista, kauttakulkusopimuksista ja suhtautumisesta Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tutkia sotilaspolitiikan ja urheilun yhteyttä, mutta todisteita tästä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Siksi päätin tutkia maaottelun vastaanottoa lehdistön kautta. Miten tieto ottelusta otettiin vastaan? Miten Saksan osallistumiseen suhtauduttiin ja minkälaisena se aikalaisille näyttäytyi? Kolmimaaottelun jälkeen alkoi aktiivinen kausi maiden urheilusuhteissa. Yleisurheilun ohella mukaan tuli lajeista ampumahiihto, paini, keilailu ja nyrkkeily. Tarkastelen Suomen ja Saksan urheilusuhteita maaottelun järjestelyistä elokuussa 1940 maiden urheilusuhteiden katkeamiseen loppusyksystä 1942. Pääasiallinen aineistoni koostuu suomalaisista päivälehdistä ajalta 1.7.1940 – 31.12.1942. Lisäksi aineistona on Suomen Urheilulehti ja TUL-lehti. Ruotsalaisia ja saksalaisia lehtiä on mukana siinä laajuudessa, miten niitä on lainattu suomalaisissa lehdissä. Arkistolähteinä käytän Suomen Urheiluliiton (SUL), Työväen Urheiluliiton (TUL) sekä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) pöytäkirjoja 1940–1942. Tutkimuskirjallisuudessa erityinen osa on Hans-Joachim Teichlerin tutkimuksella urheilun roolista Kolmannen valtakunnan urheilupolitiikassa. Taustoitan sen kautta Saksan motiivia osallistua maaotteluun. Muuten tärkeimmät lähdeteokseni ovat Seppo Hentilän, Kristina-Exner-Carlin, ja Per-Olof Holmängin tutkimukset kolmimaaottelusta. Saksan osallistuminen maaotteluun, itse ottelu ja sen yhteydessä pidetyt puheet ovat näkyvästi esillä kaikissa tarkastelemissani lehdissä. Urheilutapahtuma tarjosi huojentavan vaihtoehdon sotauutisille, joita lehdissä oli päivittäin Saksan pommittaessa Englantia. Maaottelu esiteltiin s ensisijaisesti onnistuneena tapahtumana sodan keskellä. Suomen ja Saksan suhteesta puhutaan kahden soturikansan kohtaamisena, Ruotsin jäädessä sivuosaan. SUL:n ja TUL:n välillä kytenyt riita näkyy lehdissä, sillä Helsingin Sanomat ja TUL-lehti esittävät vastakkaisia näkemyksiä työväenurheilijoiden suorituksesta. Maaottelussa Suomi menestyi odotuksia huonommin Ruotsin selviytyessä voittajaksi, mutta merkitys nähtiin enemmän kuin urheilulliseksi sekä suomalaisissa että saksalaisissa lehdissä. Maaottelun kautta helsinkiläisille tulivat tutuiksi hakaristilippu ja Saksan kansallislaulu. Lehdistö kertoo uudesta saksalainen urheilijan ihannetyypistä, sekä edistyksellisestä ja valtiojohtoisesta urheilujärjestelmästä, jota suomalaiset ihailivat. Saksan osallistumiseen vaikutti halu parantaa suhteita Suomeen. Urheilu oli sille tärkeä ulkopolitiikan väline. Propagandaministeriö antoi tarkat ohjeet, millä tavalla maaotteluista sai kirjoittaa. Vastustajaa ei saanut liikaa pilkata, mutta saksalaisten tappiot piti yhtä lailla jättää vähälle huomiolle. Saksalaisessa ihmiskäsityksessä urheilukunto samaistettiin suoraan sotilaskuntoon. Maiden urheilusuhteet huipentuivat yritykseen luoda uusi Euroopan urheilun kattojärjestö, jossa suomelle olisi annettu ampuma- ja hiihtoliiton puheenjohtajuus. Saksan sotaonnen kääntyminen peruutti kuitenkin suunnitelmat syksyllä 1942. Kolmimaaottelussa kiteytyy useita kehityskulkuja. Suomi tarvitsi urheilua toipuakseen talvisodasta ja Saksa luodakseen suhteita sekä liittolaisiin että miehitettyihin maihin. Suomalaiselle lehdistölle maaottelu tarjosi vaihtoehtoista kirjoitettavaa sota-aikana. Saksan osallistumiseen suhtauduttiin pääasiassa innokkaasti. Urheiluyhteistyö syveni käsi kädessä sotilaallis-poliittisen lähentymisen kanssa, ja myös suomalaisille se oli hyvä väylä ylläpitää suhteita voimakkaaseen liittolaiseen.
  • Turunen, Joonas Olli Pietari (2014)
    Saksan osallistuminen Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaotteluun syyskuussa 1940 näytti aikalaisten silmissä yllättävältä. Talvisota oli jäädyttänyt Suomen ja Saksan välit ja kesälle sovitut olympialaiset olivat peruuntuneet. Samaan aikaan maaottelun kanssa Suomen sotilasjohto kävi neuvotteluja saksalaisten kanssa aseostoista, kauttakulkusopimuksista ja suhtautumisesta Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tutkia sotilaspolitiikan ja urheilun yhteyttä, mutta todisteita tästä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Siksi päätin tutkia maaottelun vastaanottoa lehdistön kautta. Miten tieto ottelusta otettiin vastaan? Miten Saksan osallistumiseen suhtauduttiin ja minkälaisena se aikalaisille näyttäytyi? Kolmimaaottelun jälkeen alkoi aktiivinen kausi maiden urheilusuhteissa. Yleisurheilun ohella mukaan tuli lajeista ampumahiihto, paini, keilailu ja nyrkkeily. Tarkastelen Suomen ja Saksan urheilusuhteita maaottelun järjestelyistä elokuussa 1940 maiden urheilusuhteiden katkeamiseen loppusyksystä 1942. Pääasiallinen aineistoni koostuu suomalaisista päivälehdistä ajalta 1.7.1940 – 31.12.1942. Lisäksi aineistona on Suomen Urheilulehti ja TUL-lehti. Ruotsalaisia ja saksalaisia lehtiä on mukana siinä laajuudessa, miten niitä on lainattu suomalaisissa lehdissä. Arkistolähteinä käytän Suomen Urheiluliiton (SUL), Työväen Urheiluliiton (TUL) sekä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) pöytäkirjoja 1940–1942. Tutkimuskirjallisuudessa erityinen osa on Hans-Joachim Teichlerin tutkimuksella urheilun roolista Kolmannen valtakunnan urheilupolitiikassa. Taustoitan sen kautta Saksan motiivia osallistua maaotteluun. Muuten tärkeimmät lähdeteokseni ovat Seppo Hentilän, Kristina-Exner-Carlin, ja Per-Olof Holmängin tutkimukset kolmimaaottelusta. Saksan osallistuminen maaotteluun, itse ottelu ja sen yhteydessä pidetyt puheet ovat näkyvästi esillä kaikissa tarkastelemissani lehdissä. Urheilutapahtuma tarjosi huojentavan vaihtoehdon sotauutisille, joita lehdissä oli päivittäin Saksan pommittaessa Englantia. Maaottelu esiteltiin s ensisijaisesti onnistuneena tapahtumana sodan keskellä. Suomen ja Saksan suhteesta puhutaan kahden soturikansan kohtaamisena, Ruotsin jäädessä sivuosaan. SUL:n ja TUL:n välillä kytenyt riita näkyy lehdissä, sillä Helsingin Sanomat ja TUL-lehti esittävät vastakkaisia näkemyksiä työväenurheilijoiden suorituksesta. Maaottelussa Suomi menestyi odotuksia huonommin Ruotsin selviytyessä voittajaksi, mutta merkitys nähtiin enemmän kuin urheilulliseksi sekä suomalaisissa että saksalaisissa lehdissä. Maaottelun kautta helsinkiläisille tulivat tutuiksi hakaristilippu ja Saksan kansallislaulu. Lehdistö kertoo uudesta saksalainen urheilijan ihannetyypistä, sekä edistyksellisestä ja valtiojohtoisesta urheilujärjestelmästä, jota suomalaiset ihailivat. Saksan osallistumiseen vaikutti halu parantaa suhteita Suomeen. Urheilu oli sille tärkeä ulkopolitiikan väline. Propagandaministeriö antoi tarkat ohjeet, millä tavalla maaotteluista sai kirjoittaa. Vastustajaa ei saanut liikaa pilkata, mutta saksalaisten tappiot piti yhtä lailla jättää vähälle huomiolle. Saksalaisessa ihmiskäsityksessä urheilukunto samaistettiin suoraan sotilaskuntoon. Maiden urheilusuhteet huipentuivat yritykseen luoda uusi Euroopan urheilun kattojärjestö, jossa suomelle olisi annettu ampuma- ja hiihtoliiton puheenjohtajuus. Saksan sotaonnen kääntyminen peruutti kuitenkin suunnitelmat syksyllä 1942. Kolmimaaottelussa kiteytyy useita kehityskulkuja. Suomi tarvitsi urheilua toipuakseen talvisodasta ja Saksa luodakseen suhteita sekä liittolaisiin että miehitettyihin maihin. Suomalaiselle lehdistölle maaottelu tarjosi vaihtoehtoista kirjoitettavaa sota-aikana. Saksan osallistumiseen suhtauduttiin pääasiassa innokkaasti. Urheiluyhteistyö syveni käsi kädessä sotilaallis-poliittisen lähentymisen kanssa, ja myös suomalaisille se oli hyvä väylä ylläpitää suhteita voimakkaaseen liittolaiseen.
  • Laakso, Outi (Helsingin yliopisto, 2012)
    Aims. In the year 2010, the Finnish national core curriculum for basic education went through some amendments and additions when it comes to support for learning and schooling. A new three-step support model was introduced. The new support model contained general, intensified and special support. The aim of this thesis is to find out how primary school teachers execute the three-step support model at Vantaa: what support measures are most valued and who fills out the support model s pedagogical documents? The support model s aims and goals are also examined. The last aim is to compare the three-step support model to the idea of an inclusive school. Can we say that our education system is now more inclusive than what it was before? Methods. The research began with an interview with the person who is responsible for the planning of education in Vantaa. After the interview, part of the primary school teachers of Vantaa (N=61) answered to a questionnaire about the three-step support model. The research was conducted as a mixed method research because it has elements from both qualitative and quantitative research. The interview answers were analyzed by using content analysis. Quantitative methods were used while analyzing the questionnaire answers with the IBM SPSS Statistics 20-program. Results and conclusions. The study showed that the primary school teachers value differentiation, collaboration between school and home and part-time special education the most. Special education was valued as a part of the special support. Pedagogical documents were most likely filled by the class teacher or the special needs teacher although the work is assigned to class teachers . Collaboration between teachers was valued when filling the pedagogical documents. It s difficult to estimate how the goals of the three-step support model have been achieved. During the time of this research the new model had been used only for six months. The teachers admitted that more pupils are studying in mainstream education because of the new support model. Nevertheless the teachers felt that the education system needs special education schools and classes. They did not agree with the idea of shutting down all the special education schools.
  • Honkavaara, Joona (2014)
    Tutkielmassa konstruoidaan kolmitilainen stokastinen malli, lähtien siitä, että siirtymäintensiteetit tunnetaan. Tutkielman kantava idea on se, että siirtymäintensiteetit saavat riippua ajan lisäksi siitä, milloin siihen tilaan, missä kullakin hetkellä ollaan, ollaan saavuttu. Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella, että ne riippuvat siitä, milloin viimeisin hyppy tapahtui. Koko tutkielman ajan ajatellaan periaatteessa, että mallia sovelletaan henkivakuutukseen, tai ehkä tarkemmin ottaen sairasvakuutukseen. Näin ei kuitenkaan tarvitse ajatella, sillä itse henkivakuutusmatematiikkaan mennään vasta aivan luvun neljä lopussa. Asioita käydään siis läpi rajoittumatta mihinkään tiettyyn sovellukseen. Mallin voi ajatella yhtä hyvin kuvaavan jotain muuta asiaa. Esimerkiksi jonkin laitteen siirtymistä ehjästä epäkuntoiseen, ja siitä edelleen rikkinäiseen. Ensimmäinen luku tutkielmassa on luonnollisesti johdanto. Johdannossa pohditaan hieman, että mitä hyötyä siitä on, että intensiteetit voivat riippua jostain muustakin, kuin vain ajasta. Johdannon jälkeen on vielä lyhyt ’Kiitokset’ osio. Luvussa kaksi käydään läpi joitain tutkielmassa käytettäviä merkintöjä. Lisäksi käydään läpi joitain määritelmiä ja tuloksia, joista on hyvä olla tietoinen lukiessaan tutkielmaa. Nämä liittyvät enimmäkseen sigma-algebroihin sekä ehdollisiin odotusarvoihin. Määrittelemme esimerkiksi ehdollisen odotusarvon sekä säännölliset ehdolliset jakaumat. Luvussa kolme määritellään hyppyprosessit ja merkkiset hyppyprosessit. Tämä tehdään yleisellä tasolla, eli emme siis vielä tässä luvussa siirry kolmitilaiseen malliimme. Lisäksi todistamme erään tärkeän lauseen jota käytämme myöhemmin. Tätä todistusta varten joudumme todistamaan myös muutaman aputuloksen. Luvun lopussa puhumme hieman siitä, että mitä siirtymäintensiteetit oikeastaan ovat. Luvussa neljä määrittelemme tarkasti mallimme. Tämän jälkeen muotoilemme sekä todistamme monia lauseita. Todistamme esimerkiksi, että eräs kaksipaikkainen prosessi on Markov-prosessi. Lisäksi määrittelemme siitymätodennäköisyydet ja siirtymäintensiteetit, sekä etsimme näille esitykset siirtymäintensiteettien avulla. Luvun lopussa pohditaan mallia henkivakuutus-sovelluksen näkökannalta, ja lasketaan joitain henkivakuutusmatematiikalle tyypillisiä tunnuslukuja. Luku viisi on yhteenveto siitä, mitä olemme tutkielman aikana saaneet aikaan. Puhumme hieman mallimme mahdollisista ongelmista ja pohdimme miten mallia olisi mahdollista jatkojalostaa.
  • Alanko, Maria (Helsingin yliopisto, 2012)
    In this study liberal adult education teachers tell about themselves as teachers. Full-time teachers from metropolitan area make up the majority of my research subjects. Liberal adult education is the institutional context of teachers´work and their work environment. Context gives general guidelines for teachers work. My research presents teachership as a three-dimensional phenomenon, which consists of career path, teachership and textbook selection. Dimensional model of understanding teachers and teachership functions as the main structuring principle throughout this report. Out of three dimensions, textbook selection is least researched. Still, it is a very important part of teachers´ work. I see textbook selection as a vital part of pedagogic planning and curriculum. In my study, I have a narrative approach on teachers´ world. As a research material collection method I have used episodic interview. I have analyzed my research material using narrative research method. I have chosen narrative analysis to construct narratives from semantic and episodic knowledge. My results consist of situational and thematic narratives that intent to describe three-dimensional teachership and type narratives that describe two different teacher ideal types.
  • Mäkelä, Totti (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Mäkelä, Totti (Helsingin yliopisto, 1999)
  • Kallio, Kaarina (1972)
  • Koistinen, Pirkko (1976)
  • Lahti, Joanna (2013)
    Median käytön siirtyminen yhä enemmän verkkoon on vähentänyt sanomalehtien mainostuloja ja heikentänyt aiemmin toiminutta liiketoimintamallia. Digitaaliseen, verkottuneeseen ja sosiaaliseen teknologiaan perustuva uusi media on muuttanut yleisön kulutustapoja autonomisemmiksi ja osallistuvammiksi, mikä joudutaan ottamaan huomioon myös sanomalehtien toimituksissa. Sanomalehtien pyrkimykset vastata toimintaympäristön muutoksiin johtavat uusiin strategioihin, jotka edellyttävät merkittävää muutosta toimituksen toiminta- ja ajattelutavoissa. Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisen sanomalehden toimituksen pyrkimyksiä vastata toimintaympäristön ja kilpailutilanteen muutoksiin kehittämällä osallistavan journalismin strategiaan sopivia käytäntöjä ja välineitä. Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisin menetelmin Next Media Hyperlocal -hankkeeseen vuosina 2010–2013. Tarkastelun kohteena ovat Sanoma Kaupunkilehtien toimituksen äänitetyt ja litteroidut kehityskokoukset keväällä 2012. Kehityskokouksissa uudistettiin Vartti-lehden konseptia entistä lukijalähtöisemmäksi ja kehitettiin uutta verkkopalvelua helpottamaan yhteistyötä lukijoiden kanssa. Tutkimuksessa strategiaa lähestytään käytäntönä, jossa toimituksen muutospyrkimykset muokkaavat toteutettavaa strategiaa kehitystyön kuluessa. Muutosprosessissa esiintyviä ongelmia tarkastellaan toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen ristiriidan käsitteen kautta. Aineistosta etsitään ristiriitojen diskursiivisia manifestoitumisia: konflikteja, dilemmoja, kaksoissidoksia ja kriittisiä konflikteja, joiden esiintymisen perusteella pyritään selvittämään, mitkä teemat osallistavan journalismin strategiassa osoittautuvat haastaviksi toimituksen kehitystyössä. Tutkimuksen tulosten mukaan osallistavan journalismin edellyttämät toimintatavat haastoivat toimittajan portinvartijan roolia ja edellyttivät muutosta lukijoiden ja toimittajien suhteessa. Toimituksen kehityshanketta vaikeuttivat kilpailevat näkemykset sen tavoitteesta. Toinen näkemyksistä pyrki säilyttämään toimituksen kontrollin sisällöntuotantoon ja toinen avaamaan sitä lukijoille yhteisöllisyyden kautta. Lukijoiden osallistuminen sanomalehtien sisällöntuotantoon haastaa perinteisiä käsityksiä journalistisesta työstä ja journalistisesta laadusta.
  • Puoskari, Minna (2001)
    Tutkimuksessa tarkastellaan monijäsenisen valmistelun muuttumista ministeriöissä 1970-luvulta 1990-luvulle. Monijäsenisellä valmistelulla tarkoitetaan tässä työryhmissä, komiteoissa ja projekteissa tapahtuvaa valmistelua. Valmistelun painopiste on siirtynyt valtioneuvostotasoisen käsittelyn vaatimista komiteoista ja toimikunnista vapaammin ministeriöiden organisoitavissa oleviin valmistelumuotoihin kuten työryhmiin, projekteihin ja selvitysmiehiin. Tutkimusongelma on pelkistäen se, miten monijäseninen valmistelu on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kysymykseen vastaaminen edellyttää nykytilan selvittämistä. Nykytilaa kuvaamaan valittiin viimeisin kulunut vuosi 1999. Tutkimuksessa kartoitetaan tapahtunut muutos määrällisesti ja pyritään myös analysoimaan kehityksen syitä. Kokonaan uutta tutkimustietoa tuottavia tutkimuskysymyksiä on kaksi: millä tavalla nykyiset valmistelumuodot eroavat toisistaan ja 1970-luvun komiteoista ja työryhmistä rakenteensa ja tehtäviensä osalta sekä kuinka laajapohjaista valmistelu nykyisin on verrattuna aikaan, jolloin komiteat olivat keskeisin valmistelumuoto. Laajapohjaisuuden arviointi perustuu muodollisen edustuksen selvittämiseen. Aineisto on hankittu valtioneuvoston hankerekisteristä strukturoidun lomakkeen avulla. Kvantitatiivisen aineiston ohella käytettävissä oli teemahaastattelujen avulla hankittu kuva määräaikaisen valmistelun muuttumisesta, nykytilasta ja kehittämistarpeista. Komiteoiden korvautuminen työryhmillä alkoi jo 1970-luvun alkupuoliskolla. Uudelleen komiteoiden määrä on vähentynyt 1990-luvun alussa, jolloin komiteoita on korvattu myös projekteilla ja selvitysmiehillä. Myös virkamiesvalmistelun osuus on ollut kasvussa. Monijäsenisen valmistelun painopiste on työryhmissä ja yhä enemmän myös projekteissa. Komiteoita asetetaan enää vain harvoissa tapauksissa. Syitä kehitykseen on löydettävissä sekä komiteoiden heikkouksista että niiden käyttötarpeen hiipumisesta ja toisaalta ministeriöiden itsenäistymisestä myös valmistelun organisoinnin suhteen. Valmisteluelinten rakenteen ja tehtävien tarkastelu tuotti monipuolista kvantitatiivista aineistoa, jonka avulla pystyttiin vertaamaan erityisesti nykyisiä työryhmiä perinteiseen komiteatyöskentelyyn ja toisaalta projektien roolia valmistelussa. Projekteille annetut tehtävät olivat monipuolisempia kuin työryhmien ja erityisesti komiteoiden. Komiteoilla merkittävässä asemassa olevat säädösvalmistelutehtävät olivat työryhmillä ja erityisesti projekteilla harvinaisempia. Tutkimuksessa havaittiin, että työryhmät ovat laajapohjaistuneet verrattuna kahdenkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, mutta ovat kapeapohjaisempia kuin perinteinen komiteatyöskentely. Projektit olivat kaikkein virkamiesvaltaisimpia ja myös työryhmien kaikista osallistujista yli puolet oli virkamiehiä. Järjestöedustus oli työryhmissä kuitenkin hajautuneempaa kuin aiemmin työryhmissä ja myös komiteoissa. Korporaatioiden muodollinen edustus näyttää muuntuneen epävirallisemmaksi tehden tilaa pluralistisemmalle edustukselle. Puolueiden edustus oli hyvin vähäistä. Laajapohjaisuuden näkökulmasta valmistelua ei voi pitää tyydyttävänä, koska edustus on keskittynyt virkamiehille. Lausunto- ja kuulemismenettelyjen sekä epävirallisen yhteydenpidon yleisyyttä ei tässä yhteydessä kuitenkaan voitu selvittää. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että epävirallisen yhteydenpidon merkitys on korostunut.