Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9204-9223 of 24418
  • Wahlström, Max (Helsingin yliopisto, 2009)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kreikan- ja makedoniankielisen evankeliumikäsikirjoituksen makedonialaisen tekstin grafemiikkaa. 1700-luvun lopusta tai 1800-luvun alusta peräisin olevan Konikovon evankeliumin grafemiikan tutkimuksen keskeisimmät ongelmat liittyvät siihen, että myös käsikirjoituksen slaavilainen kieli on kirjoitettu kreikkalaisin kirjaimin. Grafemiikan osalta on tehty melko vähän teoreettista tutkimusta verrattuna moneen vakiintuneesempaan kielitieteen haaraan. Tarkastelen työssäni grafemiikan keskeisiä käsitteitä ja kokoan yhteen keskeisimpien teorioiden näkemykset kirjoitetun ja puhutun kielen välisestä suhteesta sekä peruskäsite grafeemin määrittelyistä. Suomenkielisen grafemiikkaa käsittelevän kirjallisuuden vähyyden vuoksi kiinnitän erityistä huomiota suomenkielisen käsitteistön pohdintaan. Käsikirjoituksen kirjoitusjärjestelmän analyysin pohjana on oletus makedonialaisen tekstin kuvaamasta murteesta. Vertaan grafeemisia ratkaisuja murteen foneemi-inventaariin ja tutkin myös, millaista käsikirjoituksessa esiintyvä grafeeminen variaatio on luonteeltaan. Konikovon evankeliumin grafemiikan analyysin apuna käytän lukuisia Unix-käyttöjärjestelmässä toteutettuja hakuja, tekstistä tekemiäni transkriptioita, konkordansseja ja frekvenssitaulukoita. Kirjoitusjärjestelmän analyysin jälkeen käännän kysymyksenasettelun Konikovon evankeliumin kuvaaman murteen osalta toisin päin. Tutkin lyhyesti grafemiikan perspektiistä muutamia keskeisimpiä fonologian ongelmia, joita käsikirjoituksen kieleen liittyy. Lopuksi tarkastelen käsikirjoituksen grafemiikkaa slaavilaisten kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettujen rinnakkaistekstien valossa. Esitän mahdollisimman kattavan listan tähän mennessä tunnetuista teksteistä, jotka edustavat samaa traditiota. Nostan lisäksi erityistarkasteluun muutamia kaikille teksteille yhteisiä kysymyksiä. Näitä ongelmia tarkastelen kuuden rinnakkaistekstin osalta tarkemmin verraten käytettyjä grafeemisia ratkaisuja Konikovon evankeliumin kirjoitusjärjestelmään. Keskeinen teoreettinen johtopäätös työssäni on, että kirjoitusta ja puhetta ei tule samastaa ainakaan tutkimuksellisten keinojen osalta, vaan kirjoituksen erityisluonne on nostettava analyysin keskiöön. Konikovon evankeliumin kirjoitusjärjestelmästä totean, että kyseessä on grafeemisilta vaikutteiltaan monikerroksinen, mutta varsin toimiva systeemi, joka onnistuu välittämään melko tarkasti kuvaamansa kielen piirteet huolimatta siitä, että muutama fonologian kysymys jää vielä ratkaisematta. Tällaisena käsikirjoituksen kirjoitusjärjestelmä asettuu rinnakkaistekstiensä joukossa varsin korkealle, mitä tulee sen yksiselitteisyyteen, selkeyteen ja toimivuuteen.
  • Pulkkinen, Jukka (2011)
    Emulsiokalvolla tarkoitetaan kalvoa, joka on valmistettu haihduttamalla ylimääräinen vesi pois emulsiosta. Polysakkaridipohjainen emulsiokalvo koostuu kalvonmuodostuspolysakkaridista, rasvasta, emulgointiaineesta ja pehmittimestä. Kirjallisuusosassa selvitettiin, mitä raaka-aineita polysakkaridipohjaisissa emulsiokalvoissa käytetään ja mitkä tekijät vaikuttavat emulsiokalvojen vesihöyrynläpäisevyyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Tutkimuksen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, miten konjac-glukomannaani (KGM) ja kuusen galaktoglukomannaani (GGM) soveltuvat emulsiokalvon raaka-aineiksi. Lisäksi selvitettiin, miten rasvan tyyppi ja rasvapitoisuus vaikuttavat GGM-KGM-pohjaisten emulsiokalvojen mekaanisiin ominaisuuksiin ja vesihöyrynläpäisevyyteen. Mehiläisvahasta, mäntyöljystä ja rypsiöljystä valmistettiin emulsiokalvot, joissa oli 30 %:n (paino-% GGM:sta) rasvapitoisuudet. Lisäksi mehiläisvahasta valmistettiin emulsiokalvot, joissa oli 10 ja 50 % mehiläisvahaa. Emulsiokalvoja verrattiin vertailukalvoon, jossa ei ollut rasvaa. Kalvoissa käytetty KGM:n ja GGM:n suhde oli 1:1. Kalvoista mitattiin vesihöyrynläpäisevyys ja -läpäisynopeus, vetolujuus, Youngin moduuli ja murtovenymä. Näiden lisäksi kalvojen poikkileikkaus kuvattiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. GGM ja KGM soveltuvat emulsiokalvon raaka-aineiksi. Huoneenlämpötilassa kuivatuista kalvoista saatiin tasaisemman näköisiä kuin lämpökaapissa kuivatuista. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvissa vahapisarat olivat öljypisaroita pienempiä, mikä mahdollisesti vaikutti siihen, että vahapisarat pysyivät paremmin kiinnittyneenä kalvomatriisissa. Öljypisaroiden koko oli kalvoissa noin 10 μm ja vahapisaroiden 2–6 μm. Vesihöyrynläpäisynopeus oli pienin 50 %:n mehiläisvahakalvolla (p < 0,05). Vesihöyrynläpäisevyys laski lineaarisesti mehiläisvahapitoisuuden suurentuessa. Öljykalvot ja 10 %:n mehiläisvahakalvo eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi vesihöyrynläpäisevyyden suhteen vertailukalvosta. Pienin vetolujuus ja Youngin moduuli oli 50 %:n mehiläisvahakalvolla. Vertailukalvo oli kestävin ja jäykin. Murtovenymän suhteen kalvot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksessa onnistuttiin valmistamaan GGM-KGM-pohjaisia emulsiokalvoja, jotka pidättivät vesihöyryä vertailukalvoa paremmin ja silti säilyttivät mekaaniset ominaisuutensa kohtuullisen hyvin.
  • Alanko, Anna-Liisa (1978)
  • Pakarinen, Lotta (2013)
    Konkurssipesä voi konkurssivarallisuutta realisoidessaan myydä pesän omaisuutta sellaisena kokonaisuutena, että se katsotaan työoikeudelliseksi liikkeen luovutukseksi. Liikkeen luovutusta koskeva työoikeudellinen sääntely vaikuttaa tällöin konkurssin perusteella suoritettuun työsuhteen päättämiseen. Tutkielmassa selvitetään konkurssin ja liikkeen luovutuksen perusteella säädettyjen erityisten irtisanomisoikeuksien suhde silloin, kun konkurssipesä on liikkeen luovuttajana. Konkurssipesän luovuttaessa liiketoiminnan tai sen osan irtisanomista koskevat säännökset voivat ajautua ristiriitaan, sillä konkurssi oikeuttaa irtisanomaan työsuhteet yksinomaan konkurssin perusteella 14 päivän irtisanomisajalla, kun taas liikkeen luovutus ei ole työnantajan käytettävissä oleva työsuhteen päättämisperuste. Liikkeen luovutuksen oikeusvaikutukset työntekijöiden työsuhteisiin riippuvat siitä, katsotaanko liikkeen luovutuksen tapahtuneen työsuhteen voimassa ollessa, vai konkurssin perusteella suoritetun irtisanomisen irtisanomisajan jälkeen. Kun liikkeen luovutus tapahtuu työsuhteen voimassa ollessa, työntekijä siirtyy automaattisesti ja pakottavasti luovutuksensaajan palvelukseen ja konkurssiperusteinen irtisanominen jää vaikutuksettomaksi. Merkityksellistä tässä tilanteessa on sillä, milloin liikkeen luovutuksen tosiasiallisten vaikutusten katsotaan kohdistuvan työntekijöihin. Luovutuksen tapahtuessa irtisanomisajan jälkeen ratkaisevaa on se, onko luovutuksensaaja ottanut irtisanotut työntekijät palvelukseensa ja onko toimintaa jatkettu keskeytyksettä. Normaalisti työsuhteiden päättymisen jälkeen tapahtuva yritystoiminnan siirto katsotaan vanhan toiminnan päättymiseksi ja uuden aloittamiseksi. Konkurssipesän oikeus irtisanoa työntekijöiden työsuhteet konkurssin perusteella alkaa konkurssiin asettamishetkellä ja jatkuu niin pitkään, kunnes velkojainkokous tekee päätöksen liikkeen luovutuksesta, tai kunnes liikkeen luovutusta voidaan pitää todennäköisenä tai pesän nimenomaisena tavoitteena. Tällöin konkurssin aiheuttama "häiriötila" poistuu, ja irtisanomisperusteet ja -ajat palautuvat ennalleen. Irtisanomisoikeutta on tämän jälkeen tarkasteltava liikkeen luovutusta koskevan sääntelyn valossa. Konkurssivarallisuuden realisointitoimen katsomisella liikkeen luovutukseksi vaikuttaa myös luovutuksensaajan velvollisuuksiin. Luovutuksensaajan on otettava liikkeen tai sen osan yhteydessä siirtyvät työntekijät palvelukseensa. Lisäksi hänellä on takaisinottovelvollisuus konkurssipesän irtisanomia työntekijöitä kohtaan.
  • Hyvönen, Sirkka (1976)
  • Heikkinen, Katja (2014)
    Tutkielman aiheena ovat konossementin funktiot kansainvälisessä kaupassa. Konossementti on merikuljetuksissa käytettävä kuljetusasiakirja, jolla on kolme perinteistä funktiota. Konossementti on ensinnäkin kuitti siitä, että rahdinkuljettaja on vastaanottanut tavarat kuljetusta varten. Konossementti on myös todiste kuljetussopimuksesta ja sen ehdoista. Tämän lisäksi konossementti on juokseva asiakirja, jonka arvopaperimaiset ominaisuudet mahdollistavat tavaroiden myymisen ja panttaamisen kuljetuksen aikana. Nämä konossementin eri funktiot ovat tärkeitä kansainvälisessä kaupassa useiden eri sopimusten, kuten kauppa- ja rahoitussopimusten näkökulmasta, vaikka kuljetussopimuksessa on kyse vain rahdinkuljettajan, lastinantajan ja tavaroiden vastaanottajan välisestä kolmikantasopimuksesta. Nykyisen oikeudellisen tilanteen valossa konossementin siirtäminen sähköiseen käyttöympäristöön on kuitenkin erityiseen haastavaa erityisesti näiden konossementin funktioiden takia. Siirtyminen sähköisen konossementin käyttöön edellyttää myös, että sähköinen konossementti on hyväksyttävä näiden muiden kansainväliseen kauppaan liittyvien sopimussuhteiden valossa. Tutkielman ensimmäisessä osassa selvitetään ensinnäkin, mitkä konossementin funktiot ovat, ja mikä näiden merkitys on kansainvälisessä kaupassa. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitetään erilaisia käytännön toimintatapoja, jotka heikentävät konossementin merkitystä. Tietyt konossementin ominaisuudet, kuten tavaroiden luovutusmekanismi, tekevät konossementista kömpelön käyttää, ja tästä syystä konossementteja käytetäänkin usein väärin. Nämä väärinkäytökset taas johtavat siihen, että konossementin funktiot ovat osittain menettäneet merkityksensä kansainvälisessä kaupassa. Tästä huolimatta näitä samoja funktioita peräänkuulutetaan sähköisten konossementtien osalta. Työn toisessa osassa käsitellään sähköisen konossementin käyttöön liittyviä oikeudellisia ongelmia. Nämä ongelmat ovat sekä velvoite- että esineoikeudellisia. Tällä hetkellä ei ole voimassa sähköisiä konossementteja koskevia säännöksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköisen konossementin tulee sopeutua nykyiseen oikeudelliseen sääntelyyn. Tutkielman toisessa osassa vastataan kysymykseen, voiko sähköinen konossementti olla oikea konossementti, ja jos ei niin, voidaanko paperisen konossementin oikeusvaikutukset saada aikaan muulla tavoin, joko sopimusehdoilla ja/tai muiden oikeudellisten konstruktioiden avulla.
  • Saukonpää, Kaarlo (2013)
    Syftet med denna avhandling är att forska i konsensusatmosfären kring beslutsfattandet om försvarsbudgeten i riksdagen under tidsperioden 1991-2012. Avsikten är att granska omfattningen av och eventuella trender i konsensusatmosfären i riksdagen. Därtill granskas ett antal variablers betydelse för konsensusatmosfärens tillkomst. I avhandlingen utgås det från antagandet att partiernas riksdagsgrupper är de aktörer som ansvarar för konsensusatmosfären, och insyn i centrala faktorer som påverkar deras beteende är av intresse. Den finländska politiska kulturen i allmänhet och försvarspolitiken i synnerhet har under decennierna efter andra världskriget präglats av en konsensustradition, och därför är det av intresse att studera dess omfattning i närhistorien. Det centrala begreppet för avhandlingen är konsensusatmosfär, som syftar till en omständighet där olika aktörer i något sammanhang inte kommunicerar sina eventuella avvikande åsikter, och det uppstår utåt en bild av samstämmighet. Konsensusatmosfären analyseras med hjälp av budgetmotioner som behandlas i riksdagen i samband med beslutsfattandet om försvarsanslagen i statens budget. Det centrala antagandet i avhandlingen är att antalet budgetmotioner är ett mått av konsensusatmosfären i riksdagen, och att den senast nämnda kan mätas utgående från olika variabler som hänför sig till budgetmotionerna. Det centrala forskningsmaterialet består av riksdagsdokument. Information om försvarspolitiskt relevanta budgetmotioner har hämtats ur statens budgetpropositioner och riksdagens diskussionsprotokoll, och det sifferformiga materialet har analyserats statistiskt. Resultaten redovisas i form av tabeller och grafer. Sambands- och centralmått av de viktigaste variablerna har räknats. Analysen visar att det har existerat en konsensusatmosfär kring beslutsfattandet om försvarsutgifterna i riksdagen. Det framkommer också att det inte har funnits tydliga trender i konsensusatmosfären under analysperioden, utan att styrkan av samförståndet har varit stabil under åren 1991-2012. Därtill visar analysen även att partiernas position i regeringen eller oppositionen och budgetmotionernas innehåll (medlens användningsändamål och effekt på försvarsbudgeten) påverkar beteendet av partiernas riksdagsgrupper i omröstningar om ifrågavarande motioner. Riksdagsgrupperna kan på basen av sitt omröstningsbeteende delas i tre grupper som avviker från varandra. Resultaten visar att traditionen av samförstånd om försvarspolitiken som var rådande före år 1991 fortlever även efter det kalla kriget. På basen av analysen kan man säga att det råder en konsensusatmosfär i beslutsfattandet om försvarsbudgeten i riksdagen. Däremot finns det inga belägg på att utvecklingen under åren 1991-2012 skulle ha fört mot en starkare konsensusatmosfär, som vissa studier låter förstå. Partiernas beteende är i regel i linje med deras i olika programdokument framförda ståndpunkter.
  • Kaikkonen, Perttu (2013)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää vero-oikeudellisen konserniavustuksen luonnetta ja hyväksyttävyyttä osakeyhtiölainsäädännön kontekstissa. Tutkimuksen kohteena ovat konserniavustuksen antamiseen liittyvät osakeyhtiöoikeudelliset ongelmakohdat, jotka muodostuvat konserniavustuksen suhteesta yhtiön toiminnan tarkoitukseen ja liiketoiminnan harjoittamiseen, yhtiön velkojiin ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuuteen. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen ja tutkimusaineistona on pääasiassa kotimainen yhtiöoikeudellinen kirjallisuus ja lainvalmisteluaineisto. Tutkielma alkaa konserniavustuksen vero- ja kirjanpito-oikeudellisen sääntelyn tarkastelulla. Tällöin selitetään konserniavustuksen vähennyskelpoisuuden edellytykset ja konserniavustuksen kohtelu kirjanpidossa. Tämän jälkeen seuraa konserniavustuksen osakeyhtiölain mukaisen viitekehyksen esittely. Konserniavustuksen vero-oikeudellinen hyväksyttävyys tai konserniavustuksen käsittely kirjanpidossa, ei kuitenkaan määrää konserniavustuksen osakeyhtiöoikeudellisesta luonnetta saati osakeyhtiölainmukaisuutta. Konserniavustuksen tulosvaikutteisen kirjanpidon vaatimus tekee konserniavustuksesta yhtiöoikeudellisessa kontekstissa joko yhtiöoikeudellisesti sallitun liiketoimen tai varojenjakoon rinnastuvan menettelyn. Tämä riippuu siitä voidaanko annettu konserniavustus katsoa vähentävän yhtiön varoja tai lisäävän yhtiön velkoja ilman liiketaloudellista perustetta OYL:n 13:1:3:n perustuvassa arvioinnissa. Konserniavustuksen osakeyhtiölainmukaisuuden voidaan katsoa riippuvan lähinnä yhtiön toiminnan tarkoituksen mukaiseksi tekevästä liiketaloudellisesta perusteesta ja konserniavustuksen suhteesta konserniavusta antavan yhtiön velkojiin ja vähemmistöosakkeenomistajiin. Konserniavustuksen osakeyhtiölainmukaisuus on myös osittain sidoksissa konserniavustuksesta päättämiseen, koska hallituksella ei ole toimivaltaa hyväksyä varojenjakoon rinnastuvaa konserniavustusta. Liiketaloudellisten perusteiden arviointi on tapauskohtaista. Olennaista kuitenkin on, että liiketaloudellisen perusteen on edistettävä yhtiön toiminnan tarkoitusta, eikä se saa olla epäsuhteessa yhtiön taloudelliseen tilanteeseen tai loukata muuten yhtiön velkojien asemaa. Arviointi on myös tehtävä suhteessa toimenpiteestä seuraavaan riskiin ja toisaalta riskin otosta saatuun korvaukseen. Vähemmistöosakkeenomistajien kannalta tulee emoyhtiölle annettavalle liiketaloudellisesti perustelemattomalla konserniavustukselle saada vähemmistöosakkeenomistajan suostumus tai kompensoida heitä menetystään vastaavilta osin. Konserniavustuksen suhde vähemmistöosinko säännökseen on vielä epäselvä. Jos KKO:n päätyy ratkaisussaan hovioikeuksien kannalle, voidaan liiketaloudellisesti perusteltu konserniavustus antaa myös vähemmistöosingon määrää rajoittaen.
  • Lindberg, Irina (2014)
    Tämä pro gradu -tutkielma on osa vero-oikeudellista tutkimusalaa ja ottaa osaa keskusteluun konsernin sisäisten palveluiden ja aineettomien oikeuksien käyttöoikeudesta maksettavien konseptimuotoisten taloudellisten vastikkeiden verokohteluun ja siirtohinnoitteluun Venäjän verolainsäädännössä. Tutkielma toteutetaan yhdessä siirtohinnoitteluun erikoistuneen asiantuntijayhtiön, Alder&Sound Oy:n kanssa. Tutkielmassa on käytetty oikeusdogmaattista, empiiristä sekä osaltaan oikeusvertaileva tutkimusmetodia. Tutkielman päätavoitteena ja tutkimusongelmana on selvittää franchisingjärjestelyä koskeva oikeudellinen sääntely sekä franchisingkonseptin käyttöoikeudesta maksettavien konseptimuotoisten taloudellisten vastikkeiden verokohtelu ja siirtohinnoittelu Venäjän lainsäädännön mukaan. Tutkimusaihetta tarkastellaan verosuunnittelunäkökulmasta. Pääasiallisena tutkimusalueena Venäjän lainsäädännöstä on verokoodeksin ensimmäinen osa (FZ-146, 31.7.1998), verokoodeksin toinen osa (FZ-117, 5.8.2000), siviilikoodeksin toinen osa (FZ-14, 22.12.1995) sekä siviilikoodeksin neljäs osa (FZ-230, 18.12.2006). Tutkimusaiheen uutuuden vuoksi aiheesta ei toistaiseksi ole oikeuskäytäntöä. Varsinaista aihetta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja on saatavilla hyvin vähän. Franchisingjärjestelyä tarkastellaan konsernin sisäisenä liiketoimintamallina. Tutkielmassa franchisingliiketoimintamalli esitetään myös vaihtoehtoisena siirtohinnoittelumallina monikansallisille yhtiöille. Myös franchisingkonseptin käyttöoikeudesta maksettavia konseptimuotoisia taloudellisia vastikkeita tarkastellaan konsernin sisäisenä liiketapahtumana. Tutkimusasetelmassa konserniyhtiön suomalainen emoyhtiö, franchisingantaja, luovuttaa samaan konserniin kuuluvalle venäläiselle tytäryhtiölle, franchisingottajalle, franchisingkonseptin käyttöoikeuden. Tämä franchisingkonsepti koostuu konsernin strategisista aineettomista oikeuksista ja näihin erottamattomalla tavalla kuuluvista palveluista. Näiden käyttöoikeudesta franchisingottaja maksaa yhtä keskitettyä, konseptimuotoista taloudellista vastiketta eli franchisingmaksua. Tutkielmassa tarkastellaan näiden konseptimuotoisten franchisingmaksujen siirtohinnoittelua ja verokohtelua. Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan Venäjä siirtohinnoittelusäännösten tarkastelua franchisingmaksujen näkökulmasta. Verokohtelulla tarkoitetaan taloudellisten vastikkeiden vähennyskelpoisuutta, verokantaa, dokumentointia, arvonlisäverovelvollisuutta sekä taloudellisten vastikkeiden verotuksellista käsittelyä Venäjän verolainsäädännön mukaan.
  • Tapio-Salmi, Eliisa (2000)
    Tämä tutkimus perehtyy konsernin tapaan toimia. Määritelmän mukaan toimintatavat ovat yksittäisiä, tilannekohtaisia käytännön ratkaisuja, joita ohjaa organisaatiossa omaksuttu yleisempi tapa toimia. Tapa toimia on yksi keino ihmisten johdattamiseen, kun yhä nopeammin muuttuva toimintaympäristö haastaa organisaation perinteiset johtamismenetelmät. Haluttu tapa toimia voidaan virallistaa organisaatiossa esimerkiksi viestinnällisten teemojen avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tarkemmin, minkälaisen viitekehyksen virallistettu tapa toimia luo viestinnän ja johtamisen kannalta. Erityisenä tarkastelukohteena on keskijohto. Pyrkimyksenä on selvittää, minkälaisia ongelmia ja oivalluksia tapaan toimia liittyy. Tutkimuksen teoriaosassa tapa toimia ja sen viestiminen pyritään istuttamaan viitekehykseen, johon kuuluu organisaatioon, ihmiskeskeiseen johtamiseen, keskijohdon asemaan, organisaatiokulttuuriin, viestinnän dynamiikkaan ja viestintätehtävään liittyviä teorioita. Tulevaisuuteen johdattaminen ja muutos ovat myös olennaisia tekijöitä. Teoreettisen tarkastelun perusteella tapa toimia näyttäisi muodostavan synergisen vastaparin brandin hallinnan kanssa. Tapa toimia on tällöin eräs sisäisen profiloinnin ja brandin hallinta ulkoisen profiloinnin muoto. Virallistettu tapa toimia saa sisällöllisen merkityksensä Aulan mallin mukaisesti organisaation kulttuurisilla areenoilla. Tutkimuksen empiiriaosan tapaustutkimus antaa toisen näkökulman tapaan toimia. Tutkimuksen kohteena on Fortum-konserni. Aineiston pääosa koostuu keskijohdon ja Tapa toimia -koordinaattoreiden teemahaastatteluista. Haastatteluihin osallistui 12 henkilöä seitsemästä eri konsernin yksiköstä. Tapaustutkimus osoittaa, että tapa toimia kytkeytyy ensisijaisesti niihin merkityksiin, joiden pohjalta teemat on alunperin synnytetty. Fortumin Tapa toimia viitoittaa konsernin visiota. Se sijoittuu jatkumolle, jonka toisessa päässä ovat eettiset arvostukset ja toisessa liiketoiminnan avaintekijät. Haastateltujen keskuudessa Tapa toimia -teemat ovat kulttuurisesti hyväksyttyjä, koska niistä tunnistetaan arvostettuja asioita. Tapa toimia on kuitenkin etäinen, koska sen merkitykset liitetään etupäässä konsernitasolle. Etäisyys näyttäisi johtuvan merkityksiä luovien kulttuuristen areenoiden puutteesta. Etäisyys selittyy osin myös sillä, että virallistettu Tapa toimia on suhteellisen nuori ison konsernin kulttuuriseksi tuotteeksi. Tapaustutkimuksen perusteella on ilmeistä, että konsernin yksikkökohtaiset erot ja ominaisuudet on huomioitava, kun tämänkaltaisia viestinnällisiä viitekehyksiä halutaan edistää ja hyödyntää. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä: Aula, P. (1999): Organisaation kaaos vai kaaoksen organisaatio? Dynaamisen organisaatioviestinnän teoria; Åberg, L. (1997): Viestinnän strategiat.
  • Silander, Laura (2014)
    Konsernirakenteen yleistyttyä Suomessa niin suurten kuin pk-yritystenkin keskuudessa, myös konsernien maksukyvyttömyystilanteet ovat käyneet aiempaa ajankohtaisemmiksi. Konserniyhtiöiden voimakkaasta taloudellisesta etuyhteydestä ja keskinäisriippuvuudesta johtuen niiden välillä esiintyy yleensä erilaisia varallisuusoikeudellisia oikeustoimia, kuten keskinäisiä rahoitus-, saamis- ja vakuusjärjestelyjä, jotka eivät vastaa markkinaehtoisia oikeustoimia. Koska konkurssilainsäädäntömme mukaan kukin konserniyhtiö asetetaan itsenäisesti konkurssiin, konsernin sisäisten järjestelyjen selvittely konkurssissa osoittautuu usein hankalaksi. Konsernin konkurssiin tai varsinkaan siihen liittyvään varallisuusselvittelyyn takaisinsaanteineen ja kuittauksineen ei kuitenkaan ole lainsäädännössä juuri varauduttu, vaan useiden joudutaan operoimaan toisistaan riippumattomia yrityksiä silmällä pitäen laadituilla säännöksillä oikeustoimiin vaikuttaneen konserni-intressin jäädessä taka-alalle. Tämä on omiaan johtamaan tulkintaongelmiin ja välillä jopa epäoikeudenmukaisinakin mahdollisesti pidettäviin lopputuloksiin. Aiheen tärkeydestä ja kansantaloudellisista vaikutuksista huolimatta sitä on tutkittu suomalaisessa oikeustieteessä hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa pyritäänkin täyttämään tuota tutkimuksen aukkoa tarkastelemalla konsernin konkurssiin liittyviä ongelmakohtia erityisesti aineellisen insolvenssioikeuden ja vakuusoikeuden kannalta. Tutkimuksen lähestymistapa perustuu ongelmalähtöiseen lainoppiin, ja metodi on oikeusdogmaattinen. Aineisto muodostuu pääasiassa kotimaisesta lainsäädännöstä, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta, joskin Yhdistyneiden kansakuntien kauppaoikeuden komission (UNCITRAL) konsernien konkurssia koskevalla mallilailla ja pohjoismaisella oikeuskäytännöllä on siinä myös sijansa. Tutkimuksen punaisena lankana on yhtiöoikeudellisen erillisen oikeushenkilöllisyyden periaatteen ja konkurssioikeudellisen tehokkuusperiaatteen välinen jännite. Oman lisänsä asetelmaan tuo aineellisessa insolvenssioikeudessa keskeinen ennakoitavuuden vaatimus. Tutkimus alkaa konsernin käsitteen tarkastelulla niin taloustieteen kuin oikeustieteenkin näkökulmasta. Tämän konsernin kaksinaisluonteen ymmärtäminen on avain monien konsernin konkurssiin liittyvien tulkintahankaluuksien ymmärtämiseen. Tältä osin käy ilmi, ettei Suomen oikeudessa ole omaksuttu mitään yhtä yhtenäistä konsernikäsitettä, eikä konserni-intressiä eli konserniyhtiöiden koko konsernin edun tavoittelua pääsääntöisesti meillä tunnusteta. Konsernikäsitteen erittelyn jälkeen vuorossa on konsernin konkurssioikeudellisen aseman käsittely. Tässä yhteydessä kuvataan myös tarkemmin konkurssioikeudellista tehokkuusperiaatetta. Konkurssilaissa (120/2004) konserni on huomioitu muutamissa erityissäännöksissä, joiden tarkoituksena on tehostaa konserniyhtiöiden konkurssiasioiden käsittelyä ja toteuttaa siten tehokkuusperiaatetta konserniympäristössä. Seuraavaksi tutkimuksessa käsitellään konserniyhtiöiden keskinäisiä rahoitus-, saamis- ja vakuusjärjestelyitä yleisellä tasolla. Konsernin yhtenäisestä taloudellisesta luonteesta johtuen konsernin sisällä on järjestäen tehty erilaisia oikeustoimia, jotka eivät välttämättä olisi perusteltuja toisistaan täysin riippumattomien yhtiöiden välillä. Tarkoituksena on taustoittaa seuraavaksi käsiteltävää aineellisen insolvenssioikeuden osuutta, jossa tarkastellaan näiden järjestelyiden kohtaloa konsernin konkurssissa. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan vuoksi myös yhtiöoikeudelliset rajoitukset konserniyhtiöiden välisille oikeustoimille otetaan pääpiirteissään huomioon. Lopputuloksena on, että vaikka erilaiset järjestelyt ovat yleisiä konserniyhtiöiden välillä, yhtiöoikeudessa niitä tarkastellaan erillisten yhtiöiden näkökulmista erillisen oikeushenkilöllisyyden periaatteen mukaisesti. Aineellisesta insolvenssioikeudesta tarkastelun kohteena on ensimmäisenä takaisinsaanti. Tutkimuksessa käsitellään erilaisia tyypillisesti konserniympäristössä sovellettavia takaisinsaantiperusteita ja analysoidaan sitä, miten niitä sovelletaan erilaisiin edellisessä jaksossa esitettyihin varallisuusoikeudellisiin järjestelyihin. Jaksossa käy ilmi, että takaisinsaannistakonkurssipesään annetun lain (758/1991) säännökset ovat omiaan johtamaan konserniyhtiöiden keskinäisten oikeustoimien tulkitsemiseen lahjoiksi tai lahjanluonteisiksi oikeustoimiksi ja näin johtamaan niiden peräyttämiseen. Takaisinsaantiedellytysten arvioinnissa ei myöskään voida ottaa konserni-intressiä huomioon, mikä saattaa yhdessä lahjatendenssin kanssa johtaa konsernin kannalta kestämättömiin lopputuloksiin. Kuittauksen kohdalla hankaluuksia puolestaan aiheuttaa maksuun sitoutumiseen velalliselle liittyvän kuittauskiellon tulkinta konserniympäristössä. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että konsernin konkurssin ongelmakohdista on haittaa niin velkojille kuin itse konsernillekin. Konkurssipesien yhdistämisen tai muiden vastaavien perusteellista oikeusjärjestyksen muutosta edellyttävien uudistusten sijaan tutkimuksessa suositetaan kuitenkin maltillisempaa takaisinsaanti- ja kuittaussäännöstön uudistamista, jolla voitaisiin tehostaa konserniyhtiöiden konkurssin käsittelyä ja toisaalta myös parantaa mahdollisuuksia huomioida konserni-intressi konkurssissa.