Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9204-9223 of 28489
  • Lepomäki, Minna (1995)
  • Myllylahti, Terttu (1982)
  • Nauha, Eila (1999)
  • Nurmi, Leena (1941)
  • Liski, Juho (2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena on luoda uutta tutkimustietoa Suomen ensimmäisestä autopaikattomasta korttelista Helsingin Kalasatamassa. Tulevaisuuden väestönkasvun ja maankäyttöpaineen vuoksi on tärkeää, että kasvavaan liikkumisen kysyntään pystytään vastaamaan ympäristön kannalta järkevästi. Autopaikattomuus voidaan nähdä osana autottomuuteen tai auton käytön vähentämiseen pyrkivää kaupunkikehitystä. Tavoitteena on eheyttää kaupunkirakennetta parantamalla sen energiatehokkuutta sekä luoda samalla mahdollisimman viihtyisää asumista että kaupunkitilaa. Autoilusta ja autopaikoista ovat perinteisesti maksaneet myös ne, jotka eivät käytä autoa. Korttelissa on jätetty normaalien autopaikkojen laskentatapaohjeiden mukaiset autopaikat toteuttamatta. Tämän kokeilun myötä voitu erottaa autopaikkojen kustannukset asumisen kustannuksista ja sijoittaa autopaikoista säästyneet varat asumisen laatuun. Autopaikaton kortteli koostuu valtion korkotukilainalla rakennetusta vuokratalosta (City-talo) sekä vapaarahoitteisesta, kaupungin hinta- ja laatutason sääntelyn (Hitas)piiriin kuuluvasta talosta (Studio-talo). Tutkimuksessa selvitetään, miten ja millä perustein autopaikattoman asumisen konseptia on lähdetty toteuttamaan. Pääasiallinen tavoite on selvittää, miten suunnitteluratkaisu on onnistunut niin asukkaiden kuin kaupungin asettamien tavoitteiden näkökulmasta. Onnistumista arvioitaessa analysoidaan myös, millaisia vaikutuksia asumisella autopaikattomassa korttelissa on asukkaiden arkiliikkumisen kannalta ja ilmeneekö mahdollisissa vaikutuksissa eroavaisuuksia eri asumismuotojen välillä. Tutkimuksen aineistona on puolistrukturoitu asukaskysely, joka toteutettiin autopaikattoman korttelin molempiin taloihin. Kyselylomakkeita jaettiin kortteliin yhteensä 108 kappaletta ja vastausprosentiksi muodostui noin 49. Tulokset osoittavat asukkaiden muuttaneen kortteliin hyvän sijainnin, hyvien liikenneyhteyksien ja vapaita markkinahintoja edullisemman asumisen vuoksi. Autopaikattomuus itsessään ei noussut merkittäväksi vetovoimatekijäksi. Merkittävimmiksi arkiliikkumiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi osoittautuivat sekä korttelia ympäröivän yhdyskuntarakenteen keskeneräisyys että alueen palvelurakenteen niukkuus. Autopaikattoman korttelin vaikutukset asukkaiden arkiliikkumiseen ilmenivät lähinnä pyöräilyn sekä joukkoliikenteen käyttämisen lisääntymisenä. Vastaajat käyttivät enemmän joukkoliikennettä arkiliikkumisessa, pyöräilivät hieman enemmän ja vastaavasti käyttivät arkiliikkumisessaan hieman vähemmän autoa kuin helsinkiläiset keskimäärin. Arkiliikkumisessa oli havaittavissa eroavaisuuksia asumismuotojen välillä. Tämä näkyi esimerkiksi omistusasumisen osalta suurempana auton kulkutapaosuutena. Kalasataman autopaikattoman asumisen suunnitteluratkaisu on ollut kaiken kaikkiaan kannattava kokeilu, sillä autopaikoista säästyneillä varoilla on pystytty luomaan asukkaita miellyttävää laadukasta asumista. Laatutekijöitä ei olisi saavutettu ilman autopaikoista säästyneitä varoja. Tutkimustulokset osoittavat, että autottomalle tai autoilua vähentävälle kohteelle on tärkeää ympäröivän yhdyskuntarakenteen laatu. Yhdyskuntarakenne ei saisi olla palveluiden ja liikkumisen kannalta keskeneräistä. Alueella tulisi olla kattava joukkoliikenneverkosto ja palveluiden tulisi olla helposti saavutettavissa. Siksi olisi tärkeää löytää ominaisuuksiltaan suunnitteluratkaisua tukeva alue, esimerkiksi infrastruktuuriltaan valmis metroaseman seutu.
  • Bergström, Maija (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin uutta asuinaluetta Kalasatamaa ja sitä koskevia mielikuvia. Tarkastelun kohteena ovat alueen kaavojen vuorovaikutusraportit ja niissä näyttäytyvät argumentaatiokeinot. Lisäksi tutkitaan minkälaisia assosiaatioita ja visualisointeja kaupunkilaiset alueesta tuottavat ja tarkastellaan näitä yhdessä päätöksentekoprosessissa ilmenneiden mielikuvien kanssa sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten paikkaa konstruoidaan puheessa ja visuaalisesti. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalisten representaatioiden teoria, jonka rinnalla käytetään diskursiivisen ja retorisen sosiaalipsykologian tekstinanalyyttisia menetelmiä. Aineisto koostuu asiakirjoista (vuorovaikutusraporteista) sekä lomakeaineistosta, jolla on kerätty mielikuvakarttoja Kalasatamasta sekä siihen ja kahteen muuhun virikesanaan (‘Suvilahti’, ‘Korkea rakentaminen Helsingissä’) liittyviä assosiaatioita. Tutkimus osoittaa että Kalasataman representaatio on vasta muodostumassa. Suvilahdelle on jo muodostunut selkeä representaatio joka ankkuroituu vahvasti kulttuuriin. Väliaikaiskäytön ja kulttuuritapahtumien kautta aluelle on muodostunut oma identiteetti. Tämä assosiaatio ei kuitenkaan ulotu laajemmin Kalasataman alueeseen. Vuorovaikutusraporteissa niin Kalasataman kuin Suvilahdenkin kautta käydään laajempaa keskustelua Helsingin kaupunkikehityksestä. Tätä keskustelua jäsentää dikotominen kantateema uusi/moderni – vanha/historiallinen jossa suojelun ja säilyttämisen tarve sekä toisaalta kehittämisen ja tehostamisen tarve kohtaavat synnyttäen osaltaan ristiriitoja. Nämä ristiriidat näyttäytyvät myös korkeaa rakentamista koskevissa assosiaatioissa, jotka olivat hyvin ambivalentit, ja joissa näkyivät jakautuneet mielipiteet siitä, minne korkea rakentaminen sopii. Visuaalinen materiaali, jota alueesta tuotetaan on yksisuuntaista: sitä tuottavat asiantuntijatahot. Tutkimuksessa tilanne oli käännetty toisin päin ja tarkastelun kohteena olivatkin kaupunkilaisten tuottamat visualisoinnit, mielikuvakartat kehittyvästä alueesta. Mielikuvakartoista oli nähtävissä kiinnostavia piirteitä siitä, miten kaupunkilaiset kokevat ja jäsentävät rakentuvaa tilaa ja paikkoja. Kartat tarjoavat myös uuden näkökulman asukasosallisuuteen tapana tutkia ihmisten kokemuksia ja mielikuvia tavalla, joka ei vaadi kykyä jäsentää ajatuksia kirjallisesti. Paikka rakentuu suhteessa muihin alueisiin. Näkökulma paikasta ensisijaisesti materiaalisena, visuaalisesti kuvattavan muutoksen tuloksena välittyy myös asiakirjatekstien analyysistä. Asiakirjoissa oli huomattavan vähän viitteitä alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin ihmisten toiminnalle ja sen mahdollisista vaikutuksista ihmisten toimintaan ja käyttäytymiseen. Kuitenkin kokemus uudesta alueesta syntyy ensisijaisesti sen käytön seurauksena. Uusien, rakentuvien alueiden representaatiot ovat vähän tutkittu aihe. Jotta mielikuvien kehittymistä voisi todella tarkastella, läpileikkausaineisto ei riitä, vaan olisi tarpeen käyttää pitkittäistä vertailua. Näin voitaisiin parhaiten tarkastella rinnakkain mielikuvien ja fyysisen alueen rakentumista.
  • Häkkänen, Sanna Maria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims. Finland can be described as a land of thousands of lakes. Fishing has been an important source of livelihood since the early days of settlement. However many structural changes in the society, as urbanization and industrialism, have effected the fishing culture. Migration from the rural areas brought fishing to cities, where it became a popular leisure activity. Besides self-sufficiency, also recreation has become a central reason to fish. The aim of this thesis is to look what kind of relationship is established with nature while fishing in the urban environment. Further the study attempts to explain, what kind of characteristic features fishing culture has in the city, specially Helsinki area, and which elements of sustainable development can be recognized in it. Finally this thesis asks, what kind of material and immaterial benefits one can earn by practicing recreational fishing in Helsinki. Methods. The data of this qualitative study was collected with focused interviews during late autumn 2014 in popular fishing spots of Helsinki. In total 13 local recreational fishers participated in the research, of who majority were men. The data was analysed with qualitative content analysis. The theoretical framework of this study was relying on the cultural ecological theory and viewpoints offered by the literary sources and previous research. Results and conclusions. It was found out that one could be self-sufficient in terms of fish in Helsinki, and enjoy a varied selection of self-caught fish food throughout the year. However, successful fishing in city requires a great commitment and high knowledge of fish waters. Motives behind fishing were not only material. Besides the fish itself, also social, recreational and natural aspects were significant purposes for fishing. Interviewees named mental and physical well-being as key benefits alongside the more measurable goods, like the actual catch. Surprisingly informants defined Helsinki as a brilliant fishing area. Maritime location and infrastructures of the town offered easy access to various fishing spots. This made the relationship with nature rather unique. The social features of sustainable fishing were particularly visible in the fishing culture of Helsinki.
  • Ekström, Hanna (Helsingfors universitet, 2014)
    Kala on maailmanlaajuisesti tunnistettu tärkeäksi elintarvikkeeksi ja tarjoaa elinkeinon suurelle määrälle maailman väestöä. Se on myös yksilötasolla tärkeä osa ravitsemusta. Kalan kulutuksen tutkiminen on tärkeää, sillä siten saadaan tietoa kuluttajien mieltymyksistä ja voidaan vaikuttaa valintoihin. Kulutuksen alueella yhtenä pullonkaulana tunnistetaan kalatuotteiden laadun arviointi ja kuluttajan kyky arvioida tuotteita. Tämä tutkimus käsittelee kalatuotteiden arviointia kuluttajan näkökulmasta. Siten saatu tieto auttaa kalatuottajia kehittämään tuotteitaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tärkeäksi kuluttaja kokee kalatuotteista saatavilla olevat vihjeet tuoreen kalan sekä kalavalmisteiden kohdalla. Lisäksi selvitettiin vihjeiden merkityksen yhteyttä siihen, millaisiksi kuluttajat arvioivat omaa tietämystään ja itseluottamustaan tiedon käyttäjinä. Kalatuotteiden arvioinnissa vaikuttavat monet seikat. Teoriaosuudessa käsitellään laadun arvioinnin sekä kuluttajan kykyjen teoriaa. Empiriaosuudessa tutkitaan kuluttajien kalatuotteiden laadun arviointia tuotteesta saatavilla olevien sisäisten ja ulkoisten vihjeiden sekä kuluttajien tietämyksen ja itsevarmuuden kautta. Lopuksi tarkastellaan näiden ulottuvuuksien yhteyttä. Laatu nousee työssä tärkeäksi tekijäksi, mutta empiirisessä tarkastelussa se toimii taustalla vaikuttavana käsitteenä. Laatutasoon tai odotettuun laatutasoon ei sinänsä kiinnitetä tutkielman empiirisessä osiossa huomioita. Tutkimuskysymystä lähdettiin selvittämään kalan kuluttajille suunnatulla kyselyllä määrällisellä tutkimusotteella. Kyselylomaketta suunnitellessa hyödynnettiin aiempaa teoriaa ja tutkimuksia. Taloustutkimus suoritti kyselyn sähköisenä kyselynä syyskuussa 2013. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 641. Vastaajia oli monipuolisesti erilaisista demografisista ryhmistä. Vastaajat koostuivat henkilöistä, jotka ovat ainakin joskus ostaneet, syöneet tai valmistaneet kalaa. Kyselyn vastauksista ilmeni huomionarvoisia asioita siitä, mihin ja millaisiin vihjeisiin kuluttaja kiinnittää huomiota kalaa ja kalatuotteita arvioidessaan. Analyysin perusteella voitiin todeta, että sisäiset vihjeet saivat kuluttajalla suuremman painoarvon kuin ulkoiset vihjeet. Erityisesti näin oli tuoreen kalan kohdalla (sisäiset vihjeet ka 4,3 ja ulkoiset ka 3,7). Yksittäisistä vihjeistä tärkeimmäksi koettiin viimeinen käyttöpäivä sekä tuotteen ulkonäkö. Tuoreen kalan kohdalla tärkeänä pidettiin myös pyyntipäivää ja valmiskalatuotteen kohdalla tärkeäksi koettiin kalalaji. Vähiten tärkeinä vihjeinä pidettiin tuotemerkkiä, tuotteen valmistajaa ja laatusertifikaattia kummankin kalatuotetyypin kohdalla. Kyselyn vastausten perusteella tuotemerkki on vähiten tärkeä vihje kuluttajille sekä tuoreen että valmiiden kalatuotteiden kohdalla. Tuotemerkillä voisi kuitenkin olla potentiaalia nousta merkittävämpään rooliin viestimään kalatuotteen laadusta. Tutkielmasta saadut tulokset kuluttajien tärkeinä pitämistä laatuvihjeistä voivat antaa osviittaa sille, miten tuotteita voisi jatkossa kehittää palvelemaan etenkin niitä kuluttajia, jotka kokevat kykynsä kalan kuluttajina heikoksi. Kyselyyn vastanneet arvioivat omia kykyjään kalan kuluttajina keskimäärin melko hyviksi. Vihjeiden ja kykyjen välillä ilmeni positiivinen korrelaatio useiden muuttujien kohdalla. Sisäisten vihjeiden kohdalla korrelaatio oli positiivinen lukuun ottamatta ruodottomuutta. Ruodottomuuden merkitys vihjeenä väheni, kun kuluttajan arvio kyvykkyydestä kasvoi.
  • Mikkola, Vilhelmiina (2015)
    Organogeeleillä tarkoitetaan geelejä, joiden geelipohja koostuu veden sijaan orgaanisesta liuottimesta. Hydrogeeleihin verrattuna öljypohjaisten organogeelien, eli oleogeelien, on arvioitu parantavan sekä huonosti veteen liukenevien lääkeaineiden liukoisuutta ja biologista hyötyosuutta että edistävän herkästi veden vaikutuksesta hajoavien lääkeaineiden stabiilisuutta. Nestemäisiin öljypohjaisiin valmisteisiin verrattuna organogeelien on lisäksi etenkin eläinlääkinnässä arvioitu helpottavan lääke- ja ravintoaineiden annostelua eläimille, niiden taatessa nestemäisiin öljypohjaisiin valmisteisiin verrattuna aiempaa tarkemman ja stabiilimman annostelualustan. Tämän työn tarkoituksena oli kehittää ja optimoida lemmikkieläimille tarkoitetun organogeelipohjaisen ravintotuotteen koostumus ja valmistusprosessi. Ravintotuotteen aktiivikomponentteina työssä käytettiin kalaöljyä ja kiinteitä lääkeaineita, mutta rasvahappojen lähteen lisäksi kalaöljy toimi valmisteissa myös organogeelien pohja-aineena. Kalaöljyt sakeutettiin työssä kolloidaalisella piidioksidilla. Kolloidaalisen piidioksidin lisäksi osaan formulaatioista lisättiin piidioksidin geelinmuodostusta tehostaviksi komponenteiksi myös pinta-aktiivisia aineita; krilliöljyä, lesitiiniä tai tokoferolia. Systemaattista koesuunnittelua käytettiin hyväksi koesarjan organogeeliformulaatioiden suunnittelussa. Piidioksidin osalta organogeelinäytteiden valmistuksessa käytettiin kahta eri piidioksidilaatua ja pintaaktiivisten aineiden osalta yhteensä seitsemää eri laatua. Valmistettujen organogeelinäytteiden kolmiulotteista rakennetta tarkasteltiin työssä Cryo-TEM-määritysten avulla. Organogeelinäytteiden reologiset ominaisuudet määritettiin dynaamisella rotaatioreometrillä 1 viikon ja 3 kk kuluttua näytteiden valmistuksesta. Tässä työssä tehtyjen havaintojen perusteella krilliöljyn sekä lesitiinilaatujen Phosal® 35 SB, Phosal® 53 MCT ja Phosal® 75 SA voidaan tietyillä pitoisuustasoilla arvioida tehostavan piidioksidilla sakeutettujen kalaöljypohjaisten seosten sakeutumista pelkkää piidioksidia tai piidioksidia ja tokoferolia sisältäviin formulaatioihin verrattuna. Erityisesti krilliöljyn havaittiin työn perusteella kykenevän sakeuttamaan piidioksidilla sakeutettuja kalaöljyseoksia myös pieniä pitoisuuksia ja matalia leikkausnopeuksia käytettäessä, kun taas pelkkää piidioksidia ja kalaöljyä sisältävien seosten sakeuttamiseen tarvittiin työn perusteella joko korkeita piidioksidipitoisuuksia tai korkeita leikkausnopeuksia. Vaikka krilliöljyn ja lesitiinilaatujen Phosal® 35 SB, Phosal® 53 MCT ja Phosal® 75 SA havaittiinkin työssä tietyillä pitoisuustasoilla tehostavan piidioksidipohjaisten kalaöljyseosten sakeutumista, eivät työlle asetetut etukäteisvaatimukset organogeelien koostumuksen pastamaisuudesta ja jähmeydestä tai 2 vuoden pituisesta stabiilisuusajasta kuitenkaan toteutuneet toivotusti. Esikokeissa tehtyjen havaintojen perusteella on kuitenkin mahdollista, että käyttämällä organogeelien valmistuksessa joko erilaisia krilliöljy- ja kalaöljylaatujen yhdistelmiä tai voimakkaampia sekoitusmenetelmiä, myös jähmeiden ja pastamaisten, stabiilien organogeelien muodostaminen voisi ainakin piidioksidin ja krilliöljyn avulla olla mahdollista.
  • Westerling, Marika (Helsingin yliopisto, 2008)
    I denna pro gradu -avhandling utreds teaterns möjligheter att underlätta integrationen för invandrare. Kan teaterverksamhet hjälpa invandraren att komma till rätta i Finland? Kan teater öka utbytet mellan majoritetsbefolkningen och minoriteter? Har socialt arbete något att lära av teaterns metoder? Avhandlingen är en fallstudie med ett mångkulturellt teaterprojekt som fall. Kalevalaprojektet var en del av Monita, ett samarbetsprojekt i EU: s Equal-program med Kassandra ry som administratör. Kalevalaprojektet utmynnade i den mångkulturella föreställningen "Louhi, Louhempi...Kalevalan äidit" i maj 2006. Det främsta empiriska datat i denna kvalitativa undersökning består av intervjuer med sju personer från Kalevalaprojektet. Tre informanter var deltagare och fyra ingick i ledningsgruppen. En intervju utfördes som en gruppdiskussion, de övriga som halvstrukturerade temaintervjuer. Den offentliga integrationsdiskussionen tenderar att vara tämligen arbetslivsbetonad. Avsikten med denna avhandling är att tillföra integrationsdiskussionen ett nytt perspektiv som samtidigt kan ha relevans för det sociala arbetet. Begreppet solidarisk integration betonar ömsesidigheten i integrationsprocessen och öppnar möjligheter till en mera holistisk syn på integration. Forsander (2002), Suurpää (2002), Anis (2008) samt Uggerhöj (2006) är viktiga källor. Det empiriska materialet talar om invandrarens behov av människokontakter. Interaktion invandrare och finländare emellan upplevdes som viktig ur integrationssynpunkt. Kalevalaprojektet kom att främja en solidarisk integration, dels genom det kulturella utbytet inom gruppen och dels genom att synliggöra invandrarna och deras önskan att dela den finländska kulturen. Samtidigt efterlystes ett äkta intresse från majoritetsbefolkningens sida. Teaterverksamheten gav invandrarna bredare nätverk samt inblickar i den finska kulturen. Det helgjutna deltagande som krävs i teater skapar möjligheter till äkta möten med sig själv och andra. Engagemanget ledde till en känsla av att lyckas. Deltagarna betonade betydelsen av att få uttrycka sig. Teater, invandrare och socialt arbete är inte den vanligaste kombinationen idag. Rötterna till denna kombination finns emellertid redan i Jane Addams arbete i settlementrörelsen i början av 1900-talet. Empowerment-tanken i teaterarbetet återfinns i nutidens socialarbete i det som man kallar t.ex. ett partnerskapsförhållande eller samfundssocialarbete. Forskningsresultaten utmanar socialarbetare att se potentialen i invandrarna istället för att stämpla dem som offer eller integrationsobjekt. Det skulle även finnas utrymme och orsak till att utöka den konstnärliga verksamheten inom den sociala sektorn.
  • Westerling, Marika (2008)
    I denna pro gradu -avhandling utreds teaterns möjligheter att underlätta integrationen för invandrare. Kan teaterverksamhet hjälpa invandraren att komma till rätta i Finland? Kan teater öka utbytet mellan majoritetsbefolkningen och minoriteter? Har socialt arbete något att lära av teaterns metoder? Avhandlingen är en fallstudie med ett mångkulturellt teaterprojekt som fall. Kalevalaprojektet var en del av Monita, ett samarbetsprojekt i EU: s Equal-program med Kassandra ry som administratör. Kalevalaprojektet utmynnade i den mångkulturella föreställningen "Louhi, Louhempi...Kalevalan äidit" i maj 2006. Det främsta empiriska datat i denna kvalitativa undersökning består av intervjuer med sju personer från Kalevalaprojektet. Tre informanter var deltagare och fyra ingick i ledningsgruppen. En intervju utfördes som en gruppdiskussion, de övriga som halvstrukturerade temaintervjuer. Den offentliga integrationsdiskussionen tenderar att vara tämligen arbetslivsbetonad. Avsikten med denna avhandling är att tillföra integrationsdiskussionen ett nytt perspektiv som samtidigt kan ha relevans för det sociala arbetet. Begreppet solidarisk integration betonar ömsesidigheten i integrationsprocessen och öppnar möjligheter till en mera holistisk syn på integration. Forsander (2002), Suurpää (2002), Anis (2008) samt Uggerhöj (2006) är viktiga källor. Det empiriska materialet talar om invandrarens behov av människokontakter. Interaktion invandrare och finländare emellan upplevdes som viktig ur integrationssynpunkt. Kalevalaprojektet kom att främja en solidarisk integration, dels genom det kulturella utbytet inom gruppen och dels genom att synliggöra invandrarna och deras önskan att dela den finländska kulturen. Samtidigt efterlystes ett äkta intresse från majoritetsbefolkningens sida. Teaterverksamheten gav invandrarna bredare nätverk samt inblickar i den finska kulturen. Det helgjutna deltagande som krävs i teater skapar möjligheter till äkta möten med sig själv och andra. Engagemanget ledde till en känsla av att lyckas. Deltagarna betonade betydelsen av att få uttrycka sig. Teater, invandrare och socialt arbete är inte den vanligaste kombinationen idag. Rötterna till denna kombination finns emellertid redan i Jane Addams arbete i settlementrörelsen i början av 1900-talet. Empowerment-tanken i teaterarbetet återfinns i nutidens socialarbete i det som man kallar t.ex. ett partnerskapsförhållande eller samfundssocialarbete. Forskningsresultaten utmanar socialarbetare att se potentialen i invandrarna istället för att stämpla dem som offer eller integrationsobjekt. Det skulle även finnas utrymme och orsak till att utöka den konstnärliga verksamheten inom den sociala sektorn.