Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9220-9239 of 25284
  • Salokas, Eino (1912)
  • Kangas, Susanna; Karttimo-Mäkynen, Anne (1995)
    Näiden syventävien opintojen tarkoituksena oli tutkia klenbuterolin vaikutusta kroonista obstruktiivistakeuhkosairautta (COPD) sairastavilla hevosilla. Kirjallisuusosassa käsitellään COPD:n kliinisiä oireita, patofysiologiaa ja tutkimusmenetelmiä. Lisäksikuvataan yleisimmin käytettyjä hoitomenetelmiä ja lääkehoidoista perehdytään erityisesti klenbuteroliin. Tutkimusosa tehtiin Ypäjällä MTTK:n tiloissa. Tutkimuksessa syötettiin koehevosille klenbuterolia (Ventipulmin, Boehringer-lngelheim) annoksella 0,8 mikrog/kg kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Puolet hevosista oli kontrolliryhmänä. Koehevoset jaettiin lääkittyjen ja kontrolliryhmän sisällä terveisiin ja sairaisiin alkuhetken trakealiman neutrofiilimäärän, intrapleuraalisen paine-eron ja verialveolieron mukaan. Lääkityksen vaikutuksia seurattiin veri- ja trakealimanäytteillä sekä keuhkofunktiotesteillä. Hevosista otettiin näytteitä ennen tutkimuksen alkua, viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta, lääkityksen loputtua, sekä 2 viikkoa ja 4,5 viikkoa hoidon päättymisestä. Trakealimasta määritettiin Iysosomaalinen entsyymi (beta-glukuronidaasi), proteolyyttinen aktiivisuus (plasmiini, plasminogeeni ja fataali proteolyyttinen aktiivisuus kaseiinilevyllä), antitrypsiini ja neutrofiilimäärä. Keuhkofunktiotestinä käytettiin intrapleuraalipaine-eroa ja verialveolieroa. Koska aineiston ei voitu katsoa jakautuvan normaalisti käytettiin non-parametrisiä testejä tilastollisessa testauksessa (Mann-Whitney, Wilcoxon Signed Rank Test ja Spearman Rank Correlations). Verratessa eri parametrien keskinäistä korrelaatiota antitrypsiini ja plasmiini, tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja limanneutrofiilimäärä, neutrofiilimäärä ja beta-olukuronidaasi, tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja beta-glukoronidaasi, verialveoliero ja intrapleuraalipaine-ero sekä tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja antitrypsiini korreloivat tilastollisesti merkittävästi keskenään. Saatujen tulosten perusteella klenbuterolilla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta lievien COPD-tapausten hoidossa.
  • Andtfolk, Maria (2006)
    I barnskyddet gors standigt utredningar, kartlaggningar och bedomningar av olika slag. Sarskilt da en ny anmalan inkommer till barnskyddet fines ett behov av att utreda det berorda barnets och familjens situation, for att kunna bedoma ett potentiellt behov av stodatgarder och interventioner fran barnskyddets sida. Under de senaste wren liar man alit nier borjat soka former for att systematisera och forcnhetliga praxis kring bedomningsarbetet i barnskyddet i Finland. Avcn i huvudstadsregionens kommuner har man implernenterat en ny initial bedomningsmodelI for det inledande skedet av klientskapet mom barnskyddets oppenvard. (Nousiainen 2005, 5; Pietila 2005b, 3.) Genom att systematisera arbetssatten, har man velat svara pa den kritik som framtorts i forskning, om att bamskyddets arbete ar ostrukturerat och svart att synliggora for saval klienter som samarbetspartners. Aven i media har barnskyddet anklagats for att vara godtycklig och grundlos verksamhet, som styrs av socialarbetarnas egna intressen och deras synvinklar pa arbetets innehall och mal (MO1ler 2005, 11; Makelainen 2003). Genom att lyfta fram barnperspektivet i initialbedomningsarbetet stravar man samtidigt efter att mota den kritik om foraldracentrering och barnets osynlighet i arbetet som framforts i barnskyddsforskning (bl.a. Hurtig 2003; Andersson 2000; Forsberg 1998). Syftet med denna pro gradu-avhandling ar att ur ett klientperspektiv utvardera hur initialbedomningen i barnskyddet torverkligats med hjalp av den nya initialbedomningsmodellen. Undersokning av klientperspektivet har jag preciserat som undcrsokning av klientcrs upplevelser, vilket jag anknyter till ctt fenomenologiskt perspektiv. Min huvudsakliga forskningsfraga lyder: Hur har klienter, barn och vuxna, upplcvt irritialbcSimningen i barnskvddc't? Eftersom ctt av de huvudsakliga malen med den nya initialbedomningsmodellcn har varit att gora arbetet mer strukturerat och systematiskt, har jag sarskilt velat undersoka upplevelser kring detta. Mitt forhandsantagande har varit att klienter vars initialbedomning gjorts med hjalp av den nya modellen upplevt en storre tydlighet, an om arbetet skullc ha utfOrts utan en sarskild modeil for bcdomningsarbetet. Jag jamfor resultaten med tidigare forskning. For att svara pa forskningsfragan har jag intervjuat nio personer, sex vuxna och tre barn, som belt eller delvis genomgatt en initialbedomning vid Enheten for barn- och familjearbete vid Svensk socialservice 1
  • Ryynänen, Eeva (2013)
    Farmasian painopiste on viimeisten parin vuosikymmenen aikana siirtynyt lääkkeeseen ja lääkevalmisteeseen keskittymisestä kohti potilaan hyvinvoinnista huolehtimista. Farmaseuttisen hoidon käsite korostaa farmasian ammattilaisen roolia lääkehoidon laadusta ja turvallisuudesta huolehtimisesta yhteistyössä potilaan kanssa. Kliinisen farmasian käsite puolestaan painottaa, että farmasian ammattilaisen tavoitteena on yhteistyössä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa taata tarkoituksenmukainen, tehokas, turvallinen ja taloudellisin lääkehoito potilaalle. Farmaseuttisen hoidon ja kliinisen farmasian palvelut ovat potilaslähtöisiä palveluita. Ne ovat lisääntyneet suomalaisissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa 2000-luvulla osastofarmasian lisääntymisen myötä. Lisäksi osastofarmasian palveluiden sisältö on muuttunut kliinisempään suuntaan. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että suomalaiset sairaalafarmasian ammattilaiset haluavat kehittää kliinisen farmasian palveluita omassa toimintayksikössään, mutta kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta tehtävistä selviytyäkseen. Jotta kliinisen farmasian palveluita voidaan kehittää, on tärkeää, että farmasian ammattilaiset saavat tukea oman ammattipätevyytensä kehittämiseen. General Level Framework (GLF) on Isossa-Britanniassa kehitetty farmasian ammattilaisten ammattipätevyyden kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarkoitettu pätevyyskehys. Sen on useissa tutkimuksissa havaittu tukevan ammattipätevyyden kehittymistä ja ylläpitämistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa tietoa suomalaisen sairaalafarmasian palveluiden nykytilasta, ja siitä, millä tavoin sairaalafarmasian ammattilaiset näkevät niiden kehittyvän tulevaisuudessa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin GLFpätevyyskehystä voidaan hyödyntää suomalaisessa sairaalafarmasiassa. Tarkoituksen saavuttamiseksi tutkimuksessa yhdistettiin kaksi tutkimustyyppiä. Puolistrukturoidun haastattelun avulla selvitettiin sairaalafarmasian ammattilaisten mielipiteitä sairaalafarmasiaan, sen kehittämiseen ja GLF:iin liittyen. Lisäksi sairaalafarmasian ammattilaisten kliinisen farmasian osaamista ja kehittymistä tutkittiin GLF-pätevyyskehyksen avulla tehdyn itsearvioinnin avulla. Tutkimuksen osallistujat olivat Helsingin yliopistossa järjestettävän Kliininen farmasia ja potilaan lääkehoito sairaalassa -opintojakson osallistujia lukuvuosilta 2010-11 ja 2011-12. Haastatteluihin osallistui yhteensä 11 sairaalafarmaseuttia ja -proviisoria. Lisäksi 41 farmaseuttia ja proviisoria arvioi omaa kliinisen farmasian osaamistaan GLF-pätevyyskehyksen avulla; kahdeksan heistä suoritti itsearvioinnin uudelleen kuusi kuukautta ensimmäisen arvioinnin jälkeen. Haastatteluihin osallistuneet farmaseutit ja proviisorit kokivat, että farmasian perusopintoihin tulisi sisällyttää enemmän sairaalafarmasiassa tarvittavaa osaamista. Toisaalta he kokivat, että sairaalafarmasian tehtäviä tulisi muuttaa siten, että niissä voisi hyödyntää paremmin farmasian osaamista. He näkivät sairaalafarmasian palveluiden olevan tulevaisuudessa yhä enemmän kliinisen farmasian palveluita, mutta kokivat itse tarvitsevansa lisää koulutusta kliinisen farmasian tehtävistä selviytyäkseen. Osallistujien GLF:n avulla itsearvioitu kliinisen farmasian osaaminen oli keskinkertaista, eikä siinä tapahtunut merkittävää muutosta kuuden kuukauden seuranta-ajan aikana. Haastatellut farmaseutit ja proviisorit kuitenkin kokivat, että GLF-pätevyyskehyksen avulla voitaisiin parantaa ja ylläpitää sairaalafarmasian ammattilaisten kliinisen farmasian osaamista, ja siten tukea elinikäistä ammatillista kehittymistä. Kliinisen farmasian koulutuksen kehittämisen lisäksi haastatellut farmaseutit ja proviisorit kokivat, että tutkimusta kliinisestä farmasiasta ja sen hyödyistä tulee lisätä ja eri ammattiryhmien tehtävänjakoa järkeistää suomalaisissa sairaaloissa. Näin voitaisiin voittaa suurimmat kliinisen farmasian palveluiden kehittämistä hidastavat haasteet: ennakkoluulot ja rajalliset resurssit. Kliinisen farmasian palveluiden kehittämiseksi suomalaisissa sairaaloissa sairaalafarmasian tutkimusta tulee lisätä, ja toisaalta terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjien tietoisuutta olemassa olevasta kliinisen farmasian hyödyistä kertovasta tutkimuksesta tulee lisätä. Terveydenhuollon ammattilaisten vastuualueita lääkehuollon ja potilaan lääkehoidon prosessissa tulee järkeistää, jotta kaikki ammattiryhmät tuovat parhaan mahdollisen panoksen potilaan lääkitysturvallisuuden hyväksi. GLFpätevyyskehyksessä määriteltyjä tehtäviä voidaan hyödyntää kliinisen farmasian tehtävien määrittelyssä Suomessa. Kliinisen farmasian koulutusta tulee kehittää ja toisaalta elinikäisen ammatillisen kehittymisen tukemista lisätä, jotta farmasian ammattilaiset ovat ja tuntevat olevansa riittävän päteviä kliinisen farmasian tehtäviin. GLF-pätevyyskehystä voi käyttää farmasian ammattilaisten pätevyyden kehittymisen ja ylläpitämisen tukemisessa myös Suomessa.
  • Leppänen, Juha (2013)
    Tämän pro gradun työn taustalla on pyrkimys ymmärtää paremmin median ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Tätä pyrkimystä avataan medioitumisen (esim. Strömbäck 2008; Hjarvard 2008) käsitteen kautta. Tarkoituksena on ymmärtää millä tavoin medioituminen selittää niitä muutoksia, joita median lisääntyvällä merkityksellä yhteiskunnassa on. Tavoitteena on myös ymmärtää sitä teoreettista ja käsitteellistä avaruutta, johon medioitumisen käsite kiinnittyy ja siten tapoja, joilla medioitumista voi tutkia empiirisesti. Tutkimuksen aineistona on Scoopinion-verkkopalvelun (www.scoopinion.com) keräämä verkossa tapahtuvan medianlukemisen käyttäytymisen data. Scoopinion kerää käyttäjiltään erilaisia lukukäyttäytymiseen liittyviä tietoja, kun käyttäjät lukevat Scoopinion tunnistamia mediasivustoja. Tämä mahdollistaa ainutlaatuisen ja kiinnostavan aineiston, jota analysoidaan tässä tutkimuksessa tarkemmin siten, että katsotaan mitä medioita ja artikkeleita luettiin Suomessa eniten maaliskuussa 2013. Tutkimus on luonteeltaan monimenetelmäinen ja yhdistää Scoopinionin mahdollistamaan kvantitatiiviseen aineistoon laadullisen näkökulman. Maaliskuun 2013 luetuimpia artikkeleita tarkastellaan tarkemmin diskurssianalyysin avulla ja pyritään tunnistamaan onko luetuimmissa teksteissä yhdistäviä tai erottavia piirteitä. Tutkimuksen analyysin pohjalta selviää, että maaliskuun kymmenen luetuimman artikkelin joukossa HS.fi-palvelussa on viisi kolumnia, neljä taustoittavaa artikkelia ja yksi uutinen. Jokaisessa kymmenestä luetuimmasta artikkelista on tunnistettavissa äänenpainoja ja diskursseja, jotka voidaan liittää jonkin olemassaolevan maailmankuvan tai identiteettiposition representaatioon. Vastaavasti luetuimmista artikkeleista yhtäkään ei voi kuvata erityisen deskriptiiviseksi tai objektiviiseksi. Aineiston analyysia verrataan taustateoriaan, joka on medioituminen ja havaitaan, että medioitumisen käsitteeseen liittyy useita erilaisia tulkintoja, eikä yksiselittäistä kuvaa medioitumisesta ole. Tutkimuksen aineiston analyysi kiinnittyy erityisesti medioitumisen vaikutuksiin mikrotasolla ja siihen miten median ja yhteiskunnan suhde näkyy ja kuvantuu vertikaalisesti kaikissa elämän toiminnoissa. Analyysin pohjalta voidaan esittää tulkinta medioitumisen käsitteen laajentamisen ja täsmentämisen tarpeesta siten, että se huomioisi paremmin ja konkreettisemmin erilaisten identiteettipositioiden merkityksen kasvamisen mediavälitteisinä, ja mahdollistaisi myös näiden empiiriseen tutkimisen. Lopuksi tutkimuksen diskussiossa pohditaan laajemmin millaisia ulottuvuuksia median ja yhteiskunnan suhteeseen voi tutkimusaineiston analyysin nojalla liittyä ja esitetään mahdollisuuksia, joiden kautta medioitumisen käsite voisi näihin ulottuvuuksiin vastata.
  • Nordling, Emilia (Helsingin yliopisto, 2010)
    During the last century increased emissions of greenhouse gases have caused global climate warming. While the temperatures are still rising, the largest increases have been observed in spring-time temperatures. This may affect the phenology of multiple species. If the increase in temperature affects different species differently, then the lifecycles of various species may become unsynchronized. For interacting species, a disturbance like this may be catastrophic: for example, if the phenology of host plants is drastically altered, then many herbivores may be left without food. Previous research on the effects of climate change on interspecific interactions has focused on bitrophic interactions. My research expands this past emphasis to a tritrophic level: to interactions between plants (penduculate oak, Quercus robur), herbivorous insects (moths: Tischeria ekebladella, Phyllonorycter quercifoliella and P. harrisella) and parasitoids (wasps in the family Eulophidae). Since bud burst in oaks varies significantly among individuals, I also investigated how host genotype may affect the synchrony between species. My hypotheses were that higher spring-time temperatures will disrupt the synchrony between species, and that this disturbance will affect the growth and reproduction of species at higher trophic levels. I also posited that the effects will vary with the genotype of the host. I tested these hypotheses in a field experiment running from April to September 2009. To manipulate temperatures I used a greenhouse, transplanting multiple oak-specific moth and parasitoid species to oaks of different genotypes growing inside and outside of the greenhouse. During the field experiment, the temperature differed by 3.19°C between the interior and the outside of the greenhouse. As a result, the phenology of all species was advanced in the greenhouse interior as compared to ambient conditions. Interpsecific synchrony was affected differently in different species pairs: Inside of the greenhouse, the synchrony between oaks and Phyllonorycter moths and between oaks and parasitoids was decreased. The synchrony between oaks and the moth T. ekebladella remained unaffected. Likewise, the synchrony between moths and parasitoids was left intact. The larvae of T. ekebladella grew bigger inside of the greenhouse than outside of it. In addition, a second generation of T. ekebladella occurred inside of the greenhouse, but not under ambient temperatures. Host plant phenology had a significant effect on associated insects: moth larvae of T. ekebladella grew bigger on oaks sprouting leaves early in the season. This increase in performance suggests that moth larvae prefer old leaves. In summary, my study shows that climate change may affect different species and different interspecific interactions in highly different ways. My study also upsets the previous view that mature oak foliage would offer food of inferior quality to moth larvae. In addition, it depicts host plant genotype as a less prominent determinant of insect performance than has been previously assumed.
  • Jyrkinen, Venla (2014)
    Klostridibakteerien aiheuttamien ruoansulatuskanavan sairauksien, erityisesti hemorraagisen jejuniitin, esiintyvyys on lisääntynyt naudoilla viime vuosina sekä Suomessa että muualla maailmassa. Yleistyneistä tautitapauksista huolimatta klostridibakteerien aiheuttamista ruoansulatuskanavan sairauksista naudalla on vähän tietoa suomen kielellä. Sairauksien hoitotulokset ovat huonoja, eikä altistavia tekijöitä tai tehokkaita ennaltaehkäisymenetelmiä tiedetä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää ja koota tämänhetkistä kansainvälistä tietoa aiheesta, sekä erityisesti kartoittaa mahdollisia syitä näiden sairauksien esiintyvyyden kasvuun Suomessa viime vuosien aikana. Clostridium-suvun merkittävin patogeeni on C. perfringens, jonka kaikki viisi toksinotyyppiä voivat toimia taudinaiheuttajana naudan ruoansulatuskanavassa. Kirjallisuudessa mainittuja muita mahdollisia taudinaiheuttajia ovat C. septicum, C. sordellii ja C.difficile. Naudan ruoansulatuskanavan sairaudet, jotka on nykytietämyksen valossa yhdistetty Clostridium-suvun bakteereihin, ovat hemorraaginen jejuniitti, abomasiitti ja juoksutusmahahaavat sekä enterotoksemia. Hemorraaginen jejuniitti on ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa kuvattu, aikuisilla naudoilla esiintyvä sairaus, jolle tunnusomaista ovat verihyytymät, jotka tukkivat ohutsuolen luumenin. Sairauden aiheuttajaksi epäillään C. perfringens tyyppi A:ta, mutta myös vaihtoehtoisia teorioita etiologiasta on esitetty. Abomasiitti ja juoksutusmahahaavat ovat yleisimmin vasikoilla esiintyviä juoksutusmahan sairauksia, joiden etiologia on yhdistetty etenkin abomasiitin osalta vahvasti klostridibakteereihin. Abomasiittia esiintyy vasikoilla yksittäisinä tautitapauksina sekä taudinpurkausmaisesti. Enterotoksemia johtuu ruoansulatuskanavan bakteerien tuottamien toksiinien leviämisestä verenkiertoon ja näiden aiheuttamista systeemisistä vaikutuksista elimistössä. Nautojen kohdalla enterotoksemia yhdistetään lähes poikkeuksetta klostridibakteereihin, ja sairastuneet naudat ovat yleensä hyvin kasvaneita nuoria eläimiä, jotka löydetään äkillisesti kuolleina. Sairauksia yhdistävät nopea taudinkulku, satunnainen esiintyminen ja huonot hoitotulokset. Etiologia ja altistavat tekijät ovat yhä osittain epäselviä. Tiedon puutetta kuvastaa myös se, että sairauksien luokittelussa on eroavaisuuksia eri lähteiden välillä. Koska sairastapaukset esiintyvät satunnaisesti ja menetykset koskevat kerrallaan vai muutamia eläimiä, tilannetta siedetään eikä tutkimukseen ryhtymiselle ole yhtä suurta painetta kuin tarttuvien tautien yhteydessä. Klostridibakteerien aiheuttamien sairauksien tutkimista vaikeuttaa bakteerien monimuotoinen rooli: bakteerit voivat olla suoliston normaaliflooran jäseniä, vakavia taudinaiheuttajia tai kuoleman jälkeisiä suolen sisällön kolonisoijia. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi sairauksien esiintyvyys on viime aikoina lisääntynyt. Usein altistavat tekijät on kuitenkin yhdistetty intensiivisiin tuotantotapoihin, ja kotieläintuotannon nykyisen kehityssuunnan vuoksi on mahdollista, että sairauksien merkitys tulee jatkossa korostumaan entisestään. Sairauksien akuutin ja vakavan luonteen vuoksi hoito on yleensä tehotonta, joten huomio tulisi kohdistaa altistavien tekijöiden kartoitukseen jasairauksien ennaltaehkäisyyn.
  • Ukkonen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Keso, Kaj (2002)
    The subject of the study is to examine knowing in social contexts. Knowing is contextualized in social situations in which knowledge is considered to have an significant role. College students’ (N = 123) conceptions of knowledge and knowing are studied from two theoretical perspectives: 1) subjects’ implicit epistemologies are analyzed in the cognitive-developmental framework, according to the Reflective Judgment Model of Kitchener and King, 2) analysis of subjects’ descriptions of disagreement situations with academic experts (lecturer, professor etc.), with other professional experts or specialists (physician, lawyer etc.), and with friends, is based on a qualitative data-generated classification, and on a broad theoretical interpretation of conversation as a system of social interaction (Myllyniemi). College students were selected subjects of the study on the basis that in higher education one important goal is to help students understand the nature, limits, and the certainty of knowledge. In addition, previous studies have shown that the implicit epistemologies of students can develop substantially during the college years. The empirical material of the study was collected with a semi-structured questionnaire with open-ended questions. One of the starting points of the study was the idea that the situations, in which knowing takes place, are relational. Moreover, it was presumed that the nature of social relations (formal vs. informal, task-oriented vs. socio-emotional) would direct one’s orientation in an interaction situation. In this study knowing is contextualized in disagreement situations, in which people are assumed to pay particular attention to the validity and truthfulness of one’s claims and opinions. The concept of 'knowing' is approached from two perspectives. First, when contextualized in an interaction situation, the question is addressed, is knowledge a product of a single epistemic perspective or a product of the fullest range of epistemic perspectives in an interaction situation. This perspective is called the epistemic dimension of knowledge. Secondly, it will be explored, how do the participants of an interaction situation express their views and opinions. This perspective is called the intersubjective dimension of knowledge. According to the results, a conversational process, which is open to divergent viewpoints, and developing towards a mutually accepted shared perspective, seemed to be a mode of interaction, which served best the achievement of knowledge and truth, at least in ill-structured problems. Compromising and agreeing to disagree were also considered as solutions, in which the participants respected each other’s opposing views, and where the participants tried to cooperate to resolve the problem. Accepting the other participant’s view was also conceived as a solution based on argumentative judgments, but, on the other hand, as an inactive solution, which was based in relying on received knowledge. Complying and un-compromising were solutions, in which other circumstances - mainly personal, attitudinal, and behavioural standpoints - seemed to be more decisive than the participants’ epistemological stances. When the relational contexts were compared, the results indicated that a feeling of ignorance and avoiding argumentative situations were typical in academic context. Silence and showing respect to epistemic authorities were typical in expert situations. With friends, on the contrary, managing conflict situations seemed to be easier and less distressed. Friends seemed to be more ready to engage in verbal debate on controversial issues than in formal relations. On the other hand, a controversy with friends calls also sensitivity and alertness because of the expectable negative emotional climate. The differences between the subjects’ implicit epistemologies and the resolutions of conflict situations were not significant. The most important sources are Pirttilä-Backman (1990; 1991a; 1991b; 1993; 1994), King & Kitchener (1994), Myllyniemi (1986; 1990), and also the literature of epistemology, expertise, and higher education.
  • Oksanen, Jenni (2003)
    This Master’s thesis examines the optimal form of a firm’s organisation. Specifically, it discusses the efficient degree of labour specialisation in a firm. Specialisation of labour improves labour productivity through learning-by-doing. The problem of organisation arises, however, from the fact that the actions of specialised workers need to be coordinated in order to achieve gains from cooperation. Therefore, coordination costs may limit returns to specialisation. Moreover, changes in technology or workers’ human capital may change the returns to learning in favour of less specialisation. The thesis compares theoretically the relative efficiency of organisations, which feature different degrees of labour specialisation. The comparison is made by showing how learning and communication take place in different organisational structures, and how the costs and returns to these activities vary. The optimal degree of labour specialisation under different conditions is then derived. The model of Lindbeck and Snower (2000) addresses the efficient form of work organisation in terms of the degree of labour specialisation by work task. It examines when it is worthwhile to have workers specialising by task and when they should perform multiple tasks. It finds that it is optimal for workers to perform multiple tasks only if performing different tasks is sufficiently complementary to each other. As a result, the returns to task integration outweigh the returns to specialisation. Moreover, exogenous changes in technology or human capital may change the relationship of these returns in favour of one or the other type of organisation. The second model from Greenan and Guellec (1994) compares a centralised and a decentralised organisation focusing on the coordination of learning-by-doing among workers. It takes communication costs into account because learning requires information sharing among workers. A decentralised organisation is associated with low costs of producing knowledge and high communication costs, whereas the opposite holds for the centralised organisation. It turns out that the optimal organisational form depends on the size of the labour force. Furthermore, the relative efficiency of the two organisation styles may change in favour of decentralisation when the differentiation of products in the economy grows.
  • Pihlajamaa, Matti (2012)
    The competitiveness in global competition is increasingly more dependent on the ability to create unique products and services. This is achieved through innovation. Innovation is a highly knowledge intensive activity, which requires combining different types of knowledge. Firms require many types of specialized knowledge that they cannot produce themselves. Moreover, knowledge often as a tacit element, which reduces its supply in the market. This calls for collaborative links among firms and between firms and institutions. Knowledge is exchanged, transferred and shared through non-market based knowledge networks. Those organizations which exploit networks as a source of knowledge gain competitive advantage over those which do not. Organizations often underinvest in forming and sustaining network relations. This justifies the public support of networking as part of innovation policy. The current study examines the microstructure of knowledge diffusion and innovation processes and aims to find guidelines for innovation policy design from this perspective. Its goals are to find out (1) what role do knowledge sharing networks play in innovation, (2) how does the micro-level structure of knowledge transfer interactions affect the overall performance of an economic system and (3) what are the implications of the analysis of knowledge sharing networks on innovation policy design? The current study is a theoretical examination on these subjects. Knowledge networks are found to function as extensions to the innovation resources and capabilities of economic agents. The availability of knowledge positively influences innovation in all stages: invention, innovation and diffusion. The benefits from networks include e.g. overcoming path dependency in the direction of technological development, learning about market needs and influencing customer preferences. Agent-based models of the diffusion of knowledge in networks suggest that the structure of a knowledge sharing network and the capabilities of economic agents have an effect on the performance of the network. The best performance is achieved in “small-world” networks which consist of tightly interrelated groups of agents which have some contacts with other groups. Limitations on the learning capabilities of the agents may prevent knowledge sharing. If the agents require a shared knowledge base to be able to communicate with each other, providing all agents with some basic level of knowledge will ease communication and facilitate the diffusion of knowledge. Innovation policy based on the knowledge network analysis can be divided into promoting the creation of small-world networks and removing barriers to communication between agents. Small-world networks can be understood as local networks such as business clusters or non-local networks such as research networks or professional networks. Barriers to communication can be removed by improving the learning abilities of agents (means to learn) and promoting investments in collaboration (incentives to learn). The policy measures associated with the issues are various. Much attention is paid to providing a suitable institutional set-up which eases networking and knowledge transfer. Many of the relevant policy measures are complementary and should be adopted as packages. Changing one policy variable might have no effect if other variables are not changed at the same time. Furthermore, the knowledge networks are often technology or industry specific and technology neutral policies may overlook their needs. Thus the technology neutral policy measures should be supplemented by technology-specific measures. The identification of bottlenecks in technology-specific networks is needed in order to choose the best policy measure(s). According to a technological innovation system framework, technology fields should be evaluated on functionality: how a technological innovation system fulfils certain common criteria that are considered necessary for the development of innovations in a field. This evaluation helps choose which policy measures should be implemented.
  • Majidi, Sharareh (Helsingin yliopisto, 2013)
    Physics has been always one of the most challenging subjects to learn for university and school students. It is also considered a demanding topic for teachers who aim to teach it efficiently. Therefore, one of the most important notions in physics is to find suitable ways to maximize productive learning and teaching outcomes. One of the most important factors that influence physics learning and teaching is the organization of physics knowledge and the ability to arrange its concepts properly. In physics education, the organization of knowledge and meaningful structural patterns is a vital component of teachers subject matter knowledge. Correspondingly, physics textbooks, teachers, and lecturers are expected to translate their subject matter knowledge with the most pedagogically effective approaches. So another central component in physics education is teachers pedagogical content knowledge, which is about a) the most essential representation forms (e.g. analogies, models, examples, simulation) that teachers employ in the classroom, and b) students misconceptions and difficulties as well as the best approaches to diminish those complications. This thesis examines the organization of knowledge and representation forms used by teachers and found in university and upper secondary school textbooks. Magnetostatics is recognized as one of the most challenging topics in physics, which the society of physics education has largely disregarded. In this study, we concentrate on two important magnetic laws of Biot-Savart/magnetic flux density and Ampère. These laws as well as their applications and examples are employed broadly in both upper secondary schools and universities. These topics provide us sufficient space to investigate the organization of physics knowledge as well as the most appropriate representation forms. In these studies, we utilized a variety of qualitative and quantitative methods to collect data. Different samples are selected from standard university textbooks, teachers at the University of Helsinki, Department of Physics, and some teachers from highly reputed upper secondary schools in Helsinki, Finland. To study the organization of knowledge of teachers and textbooks, their structures are first portrayed by means of concept maps. Second, structural measures are applied to evaluate any meaningful patterns detected in these concept maps. Structural measures contain complex network observables such as density of links, hierarchy, clustering, cycles, and loops. In other cases, the structural measures are confined to the number of dead-ended concepts, core concepts, incoming and outgoing links. Results reveal certain similarities and differences between the ways knowledge is organized and arranged within the subject matter of teachers or textbooks. The results report the shared concepts and structural patterns between university teachers and the textbooks they use for their teaching purposes and identify differences between the structural properties of two laws of Biot-Savart and Ampère. The rest of the results inform us about a variety of forms that could be employed to represent these laws. Recognized representation forms include experiments and demonstrations, stating facts in physics, inductive and deductive reasoning, examples, and explanations, and models such as analogies, mathematical models, and visual models are ultimately drawn from the data analysis through this research. The novelty of this thesis is its briefly examination and discussion of the possible link between the organization of knowledge, which functions as teachers subject matter, and their representation forms, which serve as their pedagogical content knowledge. This thesis also discusses the implications for teaching and learning as well as practical applications of it.
  • Salmenkivi, Eero (Eero Salmenkivi, 2010)
    According to Meno s paradox we cannot inquire into what we do not know because we do not know what we are inquiring into. There are many ways to interpret the paradox but the central issue about our ability to reach truth is a profound one. In the dialogue Meno, Plato presents the paradox and an outline of a solution which enables us to reach knowledge (epistēmē) through philosophical discussion. During the last century Meno has often been considered transitional between Socratic thinking and Plato s own philosophy, and thus the dialogue has not been adequately interpreted as an integrated whole. Therefore the distinctive epistemology of the dialogue has not gained due notice. In this thesis the dialogue is analysed as an integrated whole and the philosophical interpretation also takes into account its dramatic features. The thesis emphasises the role of language and definitions in acquiring knowledge. Among the results concerning these subjects is a new interpretation of Socrates s defintion of shape (schēma). The theory of anamnēsis all learning is recollection in the Meno is argued to answer the paradox philosophically although Plato s presentation also contains playful and ironic elements. The background of the way Plato presents his case is that he appreciated the fact that no argument can plausibly demonstrate that argumentation is able to reach truth. In the Meno, Plato makes the earliest explicit distinction between knowledge and true belief in the history of Western philosophy. He also gives a definition of knowledge which is the basis of the so called classical definition of knowledge as justified true belief. In the Meno, true beliefs become knowledge when someone ties them down by reasoning about the explanation. The analysis of the epistemology of the dialogue from this perspective gives an interpretation which integrates the central concepts of the epistemology in the dialogue elenchos, anamnēsis and hypothetical inquiry into a unified whole which contains a plausible argument according to which the ignorant can reach knowledge through discussion. The conception that emerges by such an analysis is interesting both from the point of view of current interests and that of the history of philosophy. The method of knowledge acquisition in the Meno can, for example, be seen as a predecessor of modern scientific methods. The Meno is the earliest Greek mathematical text that has survived in its original form. The analysis presented in the thesis of the geometric passages in the dialogue provides new results both concerning Socrates s geometry lesson with the slave and the example presenting the hypothetical method. Concerning the latter, a new interpretation is presented. Keywords: anamnēsis, epistēmē, knowledge, Meno s paradox, Plato
  • Koivisto, Mia (2005)
    Koagulaasinegatiivisten stafylokokkien merkitys utaretulehdusten ja siten tuotantotappioiden aiheuttajina on lisääntynyt. Niitä on pidetty vähemmän patogeenisina utaretulehdusten aiheuttajina, mutta niiden aiheuttamat utaretulehdukset ovat lisääntyneet Suomessa ja muualla maailmalla. Kliinisistä mastiiteista eristettyjen KNS:ien osuus utaretulehdusten aiheuttajina oli vuosina 2003-2004 Saaren ambulatorisen klinikan alueella16 % ja subkliinisistä mastiiteista koko Suomen alueella lähes 50 %. Erityisen yleisiä KNS-infektiot ovat hiehoilla ja ummessaolevilla lehmillä. Suomessa yleisimmin esiintyvät lajit ovat S. simulans ja S. chromogenes. Lajikohtaisesti niiden ominaisuuksia tunnetaan vielä huonosti. Todennäköisesti eroja taudinaiheuttamiskyvyssä eri lajien välillä on olemassa. Tulevaisuudessa lajien tarkempi tuntemus on tärkeää hoito- ja kontrollistrategioiden luomisessa. Toistaiseksi ongelmana on, ettei tarpeeksi yksinkertaisia ja edullisia tunnistusmenetelmiä rutiinidiagnostiikkaan ole saatavilla. Olemassaolevien pikatestien (esimerkiksi APIStaph) ongelmana on varsin huono luotettavuus. Ne on suunniteltu ihmisten KNS-tulehdusten diagnosoimiseen, eivätkä siten sovellu kaikilta osin nautojen mastiittia aiheuttavien KNS-lajien diagnosoimiseen. Tämän työn kokeellisessa osuudessa viidelle hieholle tartutettiin yhteen neljännekseen noin kuukausi poikimisen jälkeen S. epidermidis ja hiehojen spontaaniparanemista seurattiin, eli mitään hoitoa ei käytetty. Hiehojen vointia seurattiin tiiviisti viikon ajan ja paraneminen kontrolloitiin vielä myöhemmin, päivinä 7 ja 14. Hiehoista otettiin maito- ja verinäytteitä, joista määritettiin maidon kokonaissolumäärä (SCC), NAGaasi ja akuutin faasin proteiineista seerumin amyloidi A (SAA) sekä maidossa että seerumissa. Bakteerien määrää maidossa tutkittiin laimennossarjamenetelmällä. Koe onnistui hyvin, eli kaikille hiehoille saatiin tartutettua KNS, mutta yksikään ei sairastunut akuutein, vakavin oirein. Yksi hiehoista jäi kuitenkin tartunnan krooniseksi kantajaksi ja hoidettiin myöhemmin. Selvimmät reaktiot olivat nähtävissä reilun vuorokauden kuluttua tartutuksesta. Statuksessa havaitut muutokset olivat lievä lämpö ja turvotus utareessa. Maidon korkeimpien solupitoisuuksien keskiarvo oli 3,68 x 106 solua/ml, mutta erot hiehojen välillä olivat suuria. Myös maidon NAGaasi- ja SAA-, sekä seerumin SAA-pitoisuuksissa havaittiin selvä nousu. Maidon SCC ja NAGaasipitoisuudet korreloivat keskenään varsin hyvin. NAGaasipitoisuuksien nousu oli vähäistä; ne olivat korkeimmillaan 21 tunnin kuluttua tartutuksesta, keskiarvo (k.a.) 0,224 mol/min/l ja olivat laskeneet lähtötasolleen seitsemän vuorokauden kuluttua tartutuksesta. Seerumin SAA-pitoisuudet nousivat nopeammin kuin maidon. Seerumin SAA-huippupitoisuuksien k.a. oli 73,35 mg/l (+46 h) ja maidon 6,92 mg/l (+45-69 h). Hiehojen lypsämiin maitomääriin tartutuksella oli vain vähäinen vaikutus. Bakteriologisesti tulehdus oli eliminoitunut kaikilta muilta paitsi krooniseksi kantajaksi jääneeltä hieholta 45 tunnissa. Työ on osa laajempaa mastiittitutkimusta. Koe toimii verrokkina aiemmin toteutetuille tartutuskokeille ja alkuna jatkossa suunnitelluille KNS-hoitokokeiden sarjalle.
  • Hiitiö, Heidi (2011)
    Koagulaasinegatiivisia stafylokokkeja (KNS) on pidetty ja osittain pidetään edelleenkin vähäpätöisinä utaretulehdusta aiheuttavina bakteereina. Tämä on johtunut niiden aiheuttaman utaretulehduksen lievästä taudinkuvasta ja korkeasta paranemisprosentista, verrattuna esimerkiksi koagulaasipositiivisen Staphylococcus aureuksen aiheuttamaan utaretulehdukseen. Utaretulehdusdiagnostiikassa on näinollen tyydytty määrittämään KNS:t ainoastaan ryhmätasolle, ei lajitasolle. KNS:n esiintyvyys utaretulehdusten aiheuttajina on lisääntynyt jatkuvasti. Niistä on tullut Suomessa ja monessa muussakin maassa yleisimmin utaretulehdusnäytteistä eristetty taudinaiheuttaja. Joillakin tiloilla KNS:t ovat voineet muodostua jo karjaongelmaksikin. Tämä on herättänyt tutkijoiden ja karjanomistajien kiinnostuksen kyseistä bakteeriryhmää ja sen merkitystä kohtaan. Maidontuottajia KNS-bakteeriryhmä kiinnostaa eniten maidon laadun kannalta, koska KNS-tulehdus aiheuttaa muutoksia maidossa ja nostaa solulukua. KNS-tulehdukset ovat yleisimpiä ensikoilla, jotka ovat karjojen uudistumisen perusta. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään tämänhetkiseen tietoon KNS:n yleispiirteistä, niiden esiintyvyyteen, merkitykseen utaretulehduksen aiheuttajana, mikrobilääkeresistenssiin, etiologiaan ja taudinaiheutuskykyyn. Lisäksi käsitellään utareen puolustusmekanismeja sekä maidon tulehdusindikaattoreita. Kirjallisuuskatsauksen lopussa keskitytään KNS-tulehdusten hoitoon ja ehkäisyyn. Kokeellisessa osassa kuvataan tekemämme tartutuskoe, jossa kahdeksaan kerran poikineeseen lehmään tartutettiin peräkkäin S. epidermidis ja S. simulans. Tartutuksen jälkeen seurasimme mm. lehmien yleisoireita, maitomäärää, maidon solupitoisuutta sekä maidon entsyymiaktiivisuuksia. Koejärjestelyt perustuivat Simojoki ym. vuonna 2005 tekemään pilottikokeeseen. Kokeessa havaittiin eroavaisuuksia käyttämiemme KNS-lajien aiheuttamissa utaretulehduksissa. Tulosten perusteella voitiin todeta, että S. simulans aiheuttaa lehmälle voimakkaamman tulehdusvasteen kuin S. epidermidis. Lisätietoa eri KNS-lajien ominaisuuksista kaivataan edelleen ja uusia tutkimuksia julkaistaankin jatkuvasti. Jos tulevissa tutkimuksissa saadaan yhä enemmän todisteita KNS:n välisistä taudinaiheutuskyvyn eroista, epidemiologiasta sekä resistenssitilanteesta, uskon, että koagulaasinegatiivisia stafylokokkeja aletaan tyypittää lajitasolle asti. Lajitason tietämys mahdollistaisi yhä tehokkaampien utareterveyssuunnitelmien tekemisen KNS-tartuntojen ehkäisyä varten sekä yksityiskohtaisempien hoito-ohjeiden antamisen.