Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9220-9239 of 27969
  • Aulin, Liina (2005)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansallisen uutistoimiston Suomen Tietotoimiston roolia suomalaisessa ulkomaanuutisoinnissa. Aihetta lähestytään ensin teoreettisella ja rakenteellisella tasolla tarkastelemalla kansallisen uutistoimiston asemaa globaalissa uutisvälityksessä sekä uutistoimistojen toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia ja kehityssuuntia. Keskeisenä lähteenä tässä on Olivier Boyd-Barrettin ja Terhi Rantasen uutistoimistoja käsittelevä tutkimus. Empiirisessä osuudessa selvitetään niin määrällisesti kuin laadullisestikin, miten STT:n ulkomaanaineistoa käytetään erityyppisissä joukkoviestimissä sekä millainen vaikutus STT:n tarjonnalla on ulkomaanuutisten päiväjärjestyksen muotoutumiseen. Määrällisen aineiston muodostavat viikon ajalta yhdeksästä eri joukkoviestimestä kerätyt ulkomaanuutiset, joita on verrattu STT:n ulkomaanuutisaineistoon. Aineiston perusteella on selvitetty mm. kuinka paljon ja minkä tyyppisissä jutuissa STT:n aineistoa käytetään, miten sitä muokataan ja yhdistetään muihin lähteisiin sekä miten uutistoimitusten ja STT:n aihevalinnat ja priorisoinnit vastaavat toisiaan. Määrällistä uutistekstianalyysiä täydentävät ulkomaantoimittajien teemahaastattelut, joissa samoja kysymyksiä lähestytään toimittajien ja toimitusrutiinien sekä -organisaatioiden näkökulmasta. Empiiristä analyysia jäsentävänä kehikkona toimii agendojen yhteneväisyyttä ja toisaalta uutistoimistolähteiden käyttöä yhdistävä nelikenttämalli. Malli on kehitetty Aspin (1986) alun perin journalistien ja poliitikkojen välistä vaikutusvaltaa kuvaavasta mallista. Tässä työssä sitä on sovellettu uutistoimiston ja joukkoviestimien keskinäisen riippuvuus- ja vaikutussuhteen kuvaamiseen. Laajempana viitekehyksenä tutkielmassa on Shoemakerin ja Reesen (1996) sekä Mörän (1999) esittämä ajatus joukkoviestinnän sisältöön vaikuttavien tekijöiden monitasoista analyysista, ja erityisesti sen rutiini-, organisaatio- ja instituutiotasoista. Näiden mallien tarjoamaa käsitteistöä on hyödynnetty varsinkin tutkimuksen laadullisessa osuudessa. Tutkimus vahvistaa sen, että erikokoisille ja -tyyppisille viestimille STT:n ulkomaanuutisaineiston merkitys on hyvin erilainen. Pienemmät viestimet ovat enemmän riippuvaisia STT:n uutisvalinnoista ja -painotuksista, mutta STT:llä on vaikutusta myös suurempien viestinten päiväjärjestyksen muodostumiseen mm. päivälistan kautta. Yhteistä niin pienille kuin suurille viestimille on se, että uutistoimistojen käyttö on voimakkaasti sidoksissa toimitusrutiineihin. Joukkoviestinten keskinäinen kilpailu ja uusien teknologioiden kehittyminen vaikuttavat STT:n ja joukkoviestinten suhteeseen. Internetin kautta saatavien ulkomaisten verkkolehtien voidaan nähdä vähentävän uutistoimiston merkitystä, mutta toisaalta uutistoimistolähteiden luotettavuus korostuu informaatiotulvan keskellä. Kilpailutilanteen kiristyminen tuntuu STT:ssä paineiden lisääntymisenä, kun toimituksen työhön kohdistuu entistä enemmän erilaisten asiakkaiden osin ristiriitaisiakin tarpeita ja vaatimuksia.
  • Rydman, Arno (2011)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Kansallisen Edistyspuolueen suhtautumista laajaan armahduskysymykseen, tullipolitiikkaan ja kieltolakiin aikavälillä 1919 - 1930. Tutkielma selvittää oliko edistyspuolue erimielinen ja hajautunut erilaisiin klikkeihin kyseessä olevien aiheiden suhteen, ja omaksuivatko nämä ryhmittyvät erilaisia liberalistisia suuntauksia näihin aiheisiin nähden. Lisäksi selvitetään oliko puolue jakautunut oikeistoon ja vasemmistoon sen aikaisessa puoluekentässä. Tutkielman tarkoituksena on myös valottaa edistyspuolueen historiaa, josta ei ole aikaisemmin kirjoitettu paljoakaan. Puolue oli 1920-luvulla hyvin merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa edustaen suomalaista liberalismia ja edistysmielisyyttä, ja vaikka sen suosio kääntyi 30-luvulle tultaessa laskuun, tulisi sitä tutkia tulevaisuudessa huomattavasti perusteellisemmin. Edistyspuolue ja sen seuraajat eli kansanpuolue, Vapaamielisten Liitto, Liberaalinen Kansanpuolue ja uusi nuorsuomalainen puolue kuihtuivat yksi toisensa jälkeen ja olivat lähinnä isojen puolueiden apupuolueita. Tällä tavalla kysymys liberalismin elinvoimaisuuden puutteesta Suomessa kytkeytyy edistyspuolueen ja sen seuraajien kohtaloon. Edistyspuolue oli klassinen kaaderipuolue, joka tarkoittaa sitä, että lähteiden etsiminen ja kartoittaminen on tavallista työläämpää. Se oh liberalististen puolueiden tapaan erittäin huonosti organisoitunut eikä tuottanut paljoa lähteitä verrattuna sellaisiin suurin puolueisiin ja massaliikkeisiin kuten SDP, maalaisliitto ja SKDL. Tästä kertoo paljon se, että suurin osa edistyspuolueen eduskuntaryhmän pöytäkirjoista maailmansotien väliseltä ajalta on hävinnyt. Aikaisempaa tutkimusta ei näin ollen ole paljoa löydettävissä. Tutkielmassa tukeudutaan pääasiallisesti Kansallisen Edistyspuolueen puoluearkistoon sekä sen sisältämiin pöytäkirjoihin ja eduskunnan pöytä- ja asiakirjoihin, joiden avulla tarkastellaan ja analysoidaan puolueen yksittäisiä jäseniä ja organisaatioita. Kansallinen Edistyspuolue sirpaloitui eri asiakokonaisuuksien suhteen erilaisiin rruehpideryhmiin, jotka edustivat liberalismin eri suuntauksia. Tästä johtuen asioista päättäminen on vaikeata ja lopulta jopa mahdotonta. Puolueen edustamat liberaalisuus ja edistysmielisyys aiheuttivat edistyspuolueen sisällä selvän ristiriidan liberalismia edustavien yksilön oikeuksien ja vapauksien sekä edistystä edustavien valtiovallan vastuun ja roolin välille. Näin ollen liberalismin perusideat ja edistystä edustava sosiaalinen vastuu hyvinvointi-ajattelun muodossa asettuivat vastakkain. Edistyspuolueen johto painotti voimakkaasti liberalismia yksilön vapauksineen ja valintoineen, vaikka todellisuudessa puolue-eliitti monesti määritteli yksipuolisesti arvot ja päämäärät yksilöiden valinnanvapauden kustannuksella. Puolue on toisaalta edistyksellinen ja toisaalta liberaali. Se toimi eri yhteiskunnallisten kysymysten suhteen eri tavalla, ja sen edustama liberalismi sai myös erilaisia muotoja kulloisestakin kysymyksestä riippuen.
  • Loukkaanhuhta, Ulla (2008)
    Tutkielmassa analysoidaan hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajien argumentaatiota Suomen kansallisen identiteetin näkökulmasta Euroopan unionia käsittelevissä kysymyksissä. Tutkin kuinka kansanedustajat hahmottavat Suomen kansallisen identiteetin suhteessa Euroopan unioniin ja kuinka jäsenyys unionissa on tähän vaikuttanut. Tutkimuksen ajankohta on vuosi 1994, jolloin käytiin keskusteluja Euroopan unionin mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista. Vertailevana ajankohtana on vuosi 2005, jolloin Suomi oli ollut 10 vuotta unionin jäsenmaana. Aineiston muodostaa kansanedustajien ministereille esittämät Euroopan unionia koskevat kirjalliset kysymykset. Analyysiaineisto on 75 kysymystä vuodelta 1994 ja 56 kysymystä vuodelta 2005. Menetelmänä on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan argumentaation analyysi, joka on käsitelty teoksessa New Rhetoric – A treatise on Argumentation (1971). Keskeisiä teoksia ovat lisäksi Perelmanin Retoriikan valtakunta (1996), Pertti Joenniemen artikkeli Finland in the New Europe – A Herderian or Hegelian project? (2002) ja Teija Tiilikaisen väitöskirja Europe and Finland – Defining the Political Identity of Finland in Western Europe (1998). Vuoden 1994 kirjallisten kysymysten analyysi osoittaa kansanedustajien suhtautuneen varauksellisesti Euroopan unioniin, jota pidettiin uhkana Suomeen perinteisesti yhdistetyille asioille kuten suvereeniudelle, puolueettomuudelle ja tasa-arvolle. Myönteisemmin unioniin suhtautuneille kansanedustajillekin oli tärkeää jäsenyyden omaehtoisuus ja maltillinen osallistumistahti. Avainasemaan nousi päätäntävalta, jonka jakaminen kielteisesti unioniin suhtautuville merkitsi itsenäisyyden menetystä ja myönteisesti unioniin suhtautuville mahdollisuutta olla mukana Suomeakin sitovissa kansainvälisissä päätöksissä. Vuoden 2005 argumenteissa esiin nousee oikeudenmukaisuus. Tällä perustellaan sekä pitäytymistä kansallisissa asioissa että kansainvälistä vastuunkantoa ja osallistumista. Suomen luonnonolosuhteiden ja osaamisen varjolla vaaditaan erityisoikeuksia päätöksenteossa. Suomen erityisyys ja taidot velvoittaa kansainväliseen vastuuseen. Oikeudenmukaisena pidetään ihmisoikeuksien, johdonmukaisuuden ja eettisyyden noudattamista käytännön toimissa. Hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajien argumentoima kuva Suomen kansallisesta identiteetistä oli ajankohtina yhdenmukainen. Asioita käsiteltiin äänestäjäkuntien näkökulmasta, mutta Suomelle ominaiset piirteet olivat samat. Yhtenäinen siirtymä identiteetin painotuksissa osoittaa kansallisen identiteetin muovautuvan suhteessa ympäristön tapahtumiin ryhmien rajat ylittävällä voimalla. Identiteettirakennelmat muuttuvat hitaasti, mutta tutkimus osoittaa identiteetin tekijöiden uudenlaista suuntautumista. Vuonna 1994 pärjääminen korosti erillisyyttä, sisäänpäin kääntymistä ja Suomen valtion alueen hoitamista. 10 vuotta unionin jäsenenä on kääntänyt osaamisen mahdollisuudeksi vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Avoin osallistuminen ja vaikutteiden vastaanottaminen eivät uhkaa identiteettiä. Abstraktit ominaisuudet kuten tieto-taito ja aktiivinen osallistuminen eivät voi tulla uhatuksi samalla tavalla, kuin maanviljelyn kaltaiset konkreettiset asiat. Tämä mahdollistaa Suomen avoimemman ja aktiivisemman identiteetin.
  • Listenmaa, Meri (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa käsitellään Euroopan unionin yhteistoimintadirektiivejä, joiden avulla tarkastellaan yritysneuvostodirektiivin mukaisissa yhteisönlaajuisissa yrityksissä ja yritysryhmissä toteutettavia yhteistoimintamenettelyitä. Tarkastelun painopisteenä ovat kansallista yhteistoimintaa sääntelevät joukkovähentämis- ja yhteistoimintamenettelydirektiivi sekä ylikansallista yhteistoimintaa sääntelevä yritysneuvostodirektiivi. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti työnantajalle asetetut yhteistoimintavelvoitteet, jotka tulevat toteutettaviksi silloin, kun yritys joutuu vähentämään työvoimaa yritystoiminnan muutosten seurauksena. Tutkielmassa pyritään selvittämään, mikä on kansallisen ja ylikansallisen yhteistoimintamenettelyn välinen suhde, millä tavoin eri tasoilla tapahtuvat yhteistoimintamenettelyt eroavat toisistaan ja millä tavoin kansallinen ja ylikansallinen yhteistoimintamenettely tulisi niveltää toisiinsa yritysneuvostodirektiivin edellyttämällä tavalla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan yritysneuvostojen roolia ja niiden mahdollisuuksia edesauttaa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien toteutumista laajemmin koko yhteisönlaajuisessa yrityksessä tai yritysryhmässä. Sellaisen yrityksen tai yritysryhmän, johon on perustettu yritysneuvosto, tulee huomioida sekä kansallisen että ylikansallisen yhteistoimintamenettelyn toteuttaminen silloin, kun yrityksen tai ryhmän johdon harkittavana on päätös, joka koskettaa koko yritystä tai vähintään sen kahdessa eri jäsenvaltiossa toimivaa yrityksen tai ryhmän liikettä tai yritystä. Jos yritys tai yritysryhmä suunnittelee esimerkiksi rakennemuutosta, jonka seurauksena kahdessa eri jäsenvaltiossa tultaisiin vähentämään työntekijöitä, keskusjohdon tulee huolehtia ensinnäkin asianmukaisesta ja oikea-aikaisesta tiedottamisesta yritysneuvostolle sekä yritysneuvoston kuulemisesta. Tämän lisäksi työnantajana toimivan yrityksen tulee toteuttaa kansalliset yhteistoimintaneuvottelut niissä yrityksissä tai toimipisteissä, joihin joukkovähentäminen kohdistuu. Kansalliset yhteistoimintaneuvottelut ylikansallisen yhteistoimintamenettelyn tavoin on käytävä ennen kuin yrityksen tai yritysryhmän johdossa päätetään henkilöstön joukkovähentämisistä. Näin ollen yrityksen tulee olla tietoinen siitä, missä vaiheessa tiedottamis- ja kuulemisvelvollisuus aktualisoituu sekä ylikansallisen että kansallisen sääntelyn mukaan suhteessa yrityksen päätöksentekoprosessiin. Yritysneuvoston avulla on pyritty parantamaan yhteisönlaajuisten yritysten ja yritysryhmien työntekijöiden oikeutta saada tietoa ja tulla kuulluksi, jolloin myös päätöksenteon tapahtuessa työntekijöihin nähden toisessa jäsenvaltiossa työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet säilyisivät. Nykyään yritysneuvostodirektiivistä löytyy sääntely, jonka mukaan eurooppalaiselle yritysneuvostolle tiedottaminen ja yritysneuvoston kuuleminen tulisi niveltää kansallisten edustuselinten tiedottamiseen ja kuulemiseen ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon kunkin toimivalta ja toimiala. Yritysneuvostodirektiivin mukaisen ylikansallisen yhteistoimintamenettelyn ei lisäksi tulisi vaikuttaa joukkovähentämisdirektiivin mukaiseen menettelyyn. Säännös selkeyttää menettelyiden välistä suhdetta ja painottaa samalla myös menettelyiden välisen vuorovaikutuksen toteutumisen merkitystä henkilöstön osallistumisoikeuksien toteutumisen kannalta. Lisäksi sääntelyllä painotetaan tiedonkulun ja vuoropuhelun toteutumisen merkitystä koko yhteisönlaajuisessa yrityksessä tai yritysryhmässä. Joihinkin yrityksiin on vähitellen luotu sellaisia tiedonkulkukanavia, jotka edesauttavat yhteistoimintalainsäädännön tavoitteiden toteutumista ja parhaimmillaan yritysneuvostot ovat ottaneet osaa myös laajempaan neuvottelu- ja sopimustoimintaan yrityksen keskushallinnon ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Paljon on kuitenkin matkaa vielä siihen, että yritysneuvostodirektiivin asettamat tavoitteet sekä kansallisen ja ylikansallisen yhteistoiminnan välinen vuorovaikutus toteutuisivat tehokkaasti ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet myös rajat ylittävissä tilanteissa toteutuisivat kaikissa tilanteissa.
  • Liira, Kirsi (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomissa kesällä 2004 julkaistuja kirjoituksia, joissa käsiteltiin neuvoaantavan kansanäänestyksen järjestämistä Euroopan perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä Suomessa. Tutkielman tavoitteena oli analysoida sitä millaisia merkityksenantoja Euroopan yhdentymiseen ja perustuslailliseen sopimukseen liitetään, ja miten tämä heijastuu kansalliseen julkisuuteen ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksiin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii Jürgen Habermasin deliberatiivisen demokratian teoria ja Habermasin ajatuksiin pohjautuva eurooppalaista julkisuutta koskeva tutkimussuuntaus. Eurooppalaisen julkisuuden tutkimuksissa keskiössä on huoli EU:n demokratiavajeesta. Tutkielma tarkastelee myös sitä, miten Euroopan unioni tulisi määritellä poliittisena toimijana ja mihin perustuu sen oikeutus käyttää valtaa. Menetelmällisesti tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktivismiin, jossa maailma nähdään aina jostain näkökulmasta merkityksellistettynä. Löyhänä viitekehyksenä toimii diskurssianalyyttinen perinne ja erityisesti kriittinen diskurssianalyysi. Olennaista on käsitys yhteiskunnallisesta vallasta kamppailuna eri merkityksenantojen välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että julkista keskustelua perustuslain hyväksymisestä ja mahdollisesta neuvoaantavasta kansanäänestyksestä hallitsi juridinen asiantuntijadiskurssi. Mediassa äänen saivat hallituksen edustajat ja asiantuntijat, kun taas kansalaiset ja kansalaisjärjestöjen edustajat suljettiin pois keskustelusta. Juridista asiantuntijadiskurssia hallitsi näkemys teknokraattisesta legitimiteetistä vallan käytön oikeutuksena. Juridisen asiantuntijadiskurssin lisäksi aineistosta erottui eurooppalainen osallistumisdiskurssi, jonka näkyvyys rajoittui Helsingin Sanomien yleisönosastoon. Toisin kuin juridinen asiantuntijadiskurssi, se korosti kansalaisten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja demokratiaa legitimiteetin lähteenä. Tutkielmassa vertailtiin tuloksia myös toisissa Euroopan jäsenmaissa tehtyihin havaintoihin perustuslain hyväksymistä koskeneesta julkisuudesta. Suomi vertautuu parhaiten Viroon, jossa juridinen diskurssi mediassa oli niin ikään vallitseva. Toisaalta myös Suomessa Ranskan päätös kansanäänestyksen järjestämisestä vaikutti julkiseen keskusteluun ja tukee näin Saksassa ja Britanniassa tehtyjä havaintoja julkisuuden horisontaalisesta eurooppalaistumisesta. Aineiston perusteella eurooppalaistuminen heijastuu kansallisessa julkisuudessa eri tavoin vaikuttavina prosesseina. Horisontaalisesti EU:n hallinnollinen rakenne voi heijastua kansalliseen julkisuuteen demokratiaa heikentävästi, kun taas toisten jäsenmaiden malli voitoimia demokratiaa vahvistavasti. Tutkielmassa ehdotetaan, että julkisuuden eurooppalaistumista tulisi empiirisessä tutkimuksessa tarkastella rakenteiden sijasta teemojen ja toimijoiden näkökulmasta James Deweyn teorian pohjalta.
  • Järvenpää, Leni (2011)
    Euroopan unionin liikennepolitiikan yhtenä tavoitteena on vähentää tieliikenteen ulkoisvaikutuksia, joita ovat esimerkiksi ruuhkat, saasteet, melu ja liikenneonnettomuudet. Keinona Euroopan unioni esittää tieliikenteen hinnoittelujärjestelmien tehostamista ja ulkoisvaikutusten kustannusten ohjaamista niiden aiheuttajien maksettavaksi. Tavoitteena on siirtyä ajoneuvojen hankinnan ja omistamisen verottamisesta kohti liikkumisen ja tienkäytön veroja ja maksuja. Pitkän aikavälin kehityssuunta on kohti rajakustannushinnoittelua, joka voidaan toteuttaa esimerkiksi GPS paikannukseen perustuvalla kansallisella kilometriperusteisella tienkäyttömaksulla. Tieliikenteen käyttäjät maksaisivat ajettujen kilometrien mukaan ja kilometrille kohdistuvaa maksua voitaisiin vaihdella esimerkiksi paikan, ajan ja ajoneuvon ominaisuuksien mukaan. Taloustieteen mukaan Euroopan unionin tavoite tieliikenteen rajakustannushinnoittelusta on järkevä ja johtaisi tehokkaaseen resurssien allokaatioon. Euroopan unionin linjaukset noudattavat yleisempää kansainvälistä kehityssuuntaa. Suomi on Baltian maiden ohella ainoa Manner-Euroopan maa, jossa ei ole käytössä minkäänlaisia tienkäyttömaksuja. Vaikka Suomen tieliikenteen verotus on kansainvälisesti korkea, sen rakenne kaipaa uudistamista. Suomen verotuksen painopiste on omistamisen verottamisessa ja nykyisen verotuksen ohjaavuusvaikutukset ovat rajalliset. Etenkin polttoaineverotukselle lisähaasteita tuovat ajoneuvojen uudet energialähteet ja entistä matalampi polttoaineen kulutus. Vaikka teknologia kehittyy, autoilla tulee edelleen olemaan yhteisiä ominaisuuksia - ne tarvitsevat väylätilaa liikkumiseen ja parkkitilaa säilytykseen. Tutkin tässä työssä Suomen nykyisen tieliikenteen verotuksen korvaamista kansallisella kilometriperusteisella tienkäyttömaksulla. Uudistus parantaisi tieliikennemarkkinoiden tehokkuutta, mutta parantaisiko se myös oikeudenmukaisuutta? Yksi isoimmista huolenaiheista mitä tahansa uutta hinnoittelu- tai verouudistusta suunniteltaessa on hyväksyttävyys ja siten oikeudenmukaisuus. Työssäni havaitsen, että Suomen nykyinen tieliikenteen verotus ei ole tehokas eikä monelta osin oikeudenmukainen. Verouudistukset kohtaavat usein kiivasta vastustusta ja etenkin tienkäyttömaksuille hyväksyttävyys on ongelma. Uudistuksista keskusteltaessa on myös tärkeää tutkia mitä ollaan uudistamassa. Millaisia hyvinvointivaikutuksia vallitsevalla järjestelmällä on? Myös nykyinen järjestelmä on arvovalinta, jonka oikeudenmukaisuutta on aika-ajoin syytä tarkastella.
  • Lounasmeri, Lotta (Helsingin yliopisto, 2010)
    The dissertation analyzes Finnish consensual culture in public discussion and journalism in Helsingin Sanomat (HS). The consensual Finnish political culture has evolved and persisted over a long period of time and it has been affected by historical circumstances as well as the dynamics of political and journalistic structures and actors. A historical chronology is drawn in the study regarding the nature and development of consensus culture in 20th century Finland. This political culture is traced by looking at public discussion on globalization at the turn of the millennium. Globalization as a concept has been contested and various societal actors have given different meanings to it. This research looks at how the globalization discussion in HS during the years 1992-2004 constructs consensus. Helsingin Sanomat (and its predecessor Päivälehti) has been an important actor in Finnish journalism and the public sphere almost since its founding 120 years ago. The history of the paper is tightly connected to Finland s general political history and history of the public sphere. Moreover, the paper s connections to the societal elite have always been close. The central question in this research was to see how the globalization discussion in HS evolved in relation to consensus as well as legitimate controversies. As a result it is stated that the globalization question has clearly divided the Finnish societal actors. The most powerful societal elites (government, most civil servants, corporate sector) had a profile of being pro globalization. They communicated their globalization strategy as a national, unified way of thinking. Other elites which have been losing their influence (the president, labor union, part of members of parliament), as well as civil society actors tried to bring forward conflicting views in relation to globalization. The paper did give some room to these elements, but on the other hand it also tried to keep up the consensual discussion culture especially in the editorial section. In line with its traditions Helsingin Sanomat strived to create national unity. At the same time it did not give adequate attention to the changes brought about by globalization to the positions and roles of various elites and civil society actors. In this discussion HS seemed more like a medium of the state than as a critical and independent actor. Journalism has an important role in upholding and also reviving the Finnish political culture and public discussion. From this point of view it is problematic if the area of so called legitimate controversy in broad societal questions like globalization becomes very limited. As the Finnish elites are small and there is no considerable competition between them, journalism should actively bring up controversial issues. This task becomes complicated, however, if the elite circles are closed up and no initiatives come from their ranks. Political decision making as well as democracy can suffer, if issues are not brought to the public agenda.
  • Uusitalo, Emilia (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma käsittelee kansallisen tekijänoikeuslain soveltumista ulkomailta lähtöisin oleviin tekijänoikeusloukkauksiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää kansainvälisen oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön, sekä EUT:n ratkaisujen pohjalta, millä edellytyksin Suomen tekijänoikeuslaki voi tulla sovellettavaksi ulkomailla tapahtuneeseen oikeudenloukkaukseen. Käsiteltävinä on kaksi erilaista tyyppitilannetta, ensimmäisessä tilanteessa tutkitaan tekijän taloudellisiin oikeuksiin kuuluvan levitysoikeuden loukkausta, kun ulkomaisesta verkkokaupasta myydään Suomeen kansallista tekijänoikeutta loukkaavia tuotteita. Toisessa tyyppitilanteessa taas verkkosivuilla joko välitetään suoraan tekijänoikeutta loukkaavia teoksia tai markkinoidaan tekijänoikeutta loukkaavia fyysisiä tavaroita. Tässä yhteydessä selvitetään millaisin edellytyksin verkkosivu voi tulla Suomen tekijänoikeuslain piiriin, ja sillä olevan materiaalin voidaan katsoa loukkaavan suomalaista tekijänoikeutta. Tekijänoikeudet ovat luonteeltaan kansallisia oikeuksia. Jokaisen valtion oma tekijänoikeuslaki soveltuu vain valtion alueella tapahtuvaan toimintaan alueellisuus- eli territorialiteettiperiaatteen mukaisesti. Vaikka tekijänoikeus syntyy tekijälleen jo teoksen luomisen perusteella useassa eri valtiossa, nämä oikeudet syntyvät valtioiden kansallisten lakien nojalla ja ovat siksi erillisiä toisistaan. Tästä johtuen, jos tekijän oikeuksia loukataan useassa eri valtiossa, tekijä joutuu hakemaan suojaa oikeuksilleen erikseen jokaisen eri valtion lain nojalla. Eri maiden tekijänoikeuslait vaihtelevat muun muassa teoskynnyksen, suojan laajuuden ja suoja-aikojen osalta, joten myöskään tekijän näkökulmasta ei ole yhdentekevää, onko loukkaukseen mahdollista puuttua esimerkiksi juuri Suomen lain nojalla. Jotta Suomen laki voisi tulla sovellettavaksi tekijänoikeusloukkaukseen, jonkin osan tekijänoikeusloukkauksesta täytyy tapahtua Suomen alueella. Loukkaavan fyysisen tuotteen levityksen osalta on keskeistä, mitkä teot voidaan ensinnäkin katsoa teoksen levitysoikeutta loukkaaviksi, ja onko jokin näistä teosta tapahtunut Suomen alueella. Verkkokaupan välityksellä tapahtuva fyysisen tuotteen levittäminen voi suuntautua maahan EU:n ratkaisukäytännön mukaan ensinnäkin silloin, kun osa levitysoikeutta loukkaavista toimista on tapahtunut valtion alueella. Tästä johtuen sama teko voi eri vaiheissaan loukata usean eri valtion suojaamaa levitysoikeutta. Lisäksi on arvioitava myyjän tarkoitusta, onko hän nimenomaisesti ottanut valtion alueella olevan yleisön kohteekseen loukkaavia tuotteita levittäessään. Levitysoikeutta voi loukata myymällä loukkaavat tavarat yleisölle kohdevaltiossa. Edellytyksenä kohdevaltion lain soveltumiselle ei tällöin välttämättä ole, että varsinainen kauppa olisi tehty valtion alueella, vaan myös esimerkiksi myyjän tavarasta tekemät myyntitarjoukset, myyjän järjestämä tuotteen maahan kuljetus ja jopa tuotteen valtioon suunnattu mainonta, ainakin yhdessä muiden elementtien kanssa, voi loukata kohdevaltion tekijänoikeutta. Erityisen haastavaa loukkauksen tapahtumispaikan määrittäminen on, kun loukkaus tapahtuu Internetissä. Verkkosivun tulemista kansallisen lain piiriin tutkitaan tutkielmassa ulkomaisen sekä EUT:n oikeuskäytännön pohjalta hyödyntäen myös kansainvälistä oikeuskirjallisuutta. Oikeustapausten perusteella on todettavissa, että ainakin kun verkkosivu on jollain tavoin suunnattu valtioon, loukkauksen voidaan katsoa tapahtuneen sen alueella. Pelkkä pääsy Internetsivustolle valtion alueelta ei kuitenkaan riitä lain soveltumiseksi. Sekä WIPO:n suositus Joint Recommendation Concerning Provisions on the Protection of Marks, and Other Industrial Property Rights in Signs, on the Internet, että European Max Planck Group:in laatima ehdotus Conflict of Laws in Intellectual Property (CLIP) määrittävät erilaisia seikkoja, joiden avulla voidaan arvioida verkkosivun suuntaamista tiettyyn valtioon. Tällaisia ovat muun muassa verkkosivun valtion markkinoilla synnyttämät “kaupalliset vaikutukset”.
  • Rauhala, Laura (2014)
    Suomalainen elokuvateollisuus on kehittynyt valtavasti historiansa aikana. Myös elokuvan rooli kulttuuripolitiikassa on muuttunut historian aikana. 2000-luvulla elokuvasta yritetään tehdä kaupallisesti menestynyt tuote, joka pärjää myös kansainvälisillä markkinoilla. Tähän ei pyri yksin elokuvateollisuus, vaan kulttuuripolitiikka tukee aktiivisesti kotimaisen elokuvan kansainvälistä menestystä ja rakentamista brändätyksi, taloudellisesti menestyneeksi tuotteeksi. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella kotimaista elokuvaa yhä kansainvälisemmässä ja kaupallisemmassa toimintaympäristössä sekä selvittää, millaisia diskursseja aiheesta on löydettävissä kulttuuripoliittisissa linjadokumenteissa. Tutkielman empiirisessä osassa aineistona tarkastellaan kuutta, eri tahojen laatimaa kulttuuripoliittista linjadokumenttia. Kaikki aineistodokumentit on laadittu 2000-luvulla. Analyysimenetelmänä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään poliittisen taloustieteen teoriaa, se asettaa raamit elokuvan tarkastelulle. Tutkielmassa avataan elokuvan kansainvälisyyden ja kaupallistumisen näkökulmasta oleellisia kehityskulkuja: elokuva kulttuuripolitiikan toiminnan kohteena, elokuvapoliittisia toimijoita sekä elokuvan toimintaympäristöön vaikuttavia tekijöitä 2000-luvulla, kuten Euroopan Unionin vaikutusta Suomen kulttuuripolitiikkaan ja kansainvälistymistä sekä digitalisoitumiskehitystä. Analyysissä käy ilmi, että kulttuuripoliittisten linjadokumenttien diskurssit kytkevät elokuvan osaksi yhteiskunnan muuttunutta toimintaympäristöä, kaupallisia ja kansainvälisiä markkinoita ja kansantalouden kohottamista sekä toisaalta myös kansallista kulttuuria. Kansainvälistämistä tukeva toiminta näyttäytyy linjadokumenteissa aktiivisena, toimijoina nimetään muun muassa Suomi, yhteiskunta ja valtiovalta. Linjadokumenteista löytyvien diskurssien avulla hahmotetaan hegemoniseksi diskurssiksi kilpailukyvyn diskurssi, joka sitoo elokuvan osaksi uusliberalistista kehitystä ja antaa kulttuuripoliittiselle toiminnalle suunnan. Pro gradu -tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisen elokuvan kansainvälistyminen on selkeä ilmiö ja että kulttuuripolitiikka pyrkii aktiivisesti edistämään kulttuurivientiä ja kotimaisen elokuvan kansainvälistä menestystä. Kulttuuripoliittisissa linjadokumenteissa vallitsee positiivinen orientaatio ja aktiivinen ote elokuvan kansainvälistämiseen. Politiikan saralla määritellään, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitä edistetään. Kulttuuripoliittisista linjadokumenteista käy ilmi, että kotimaisen elokuvan kulttuurivienti ja kansainvälistäminen on tekijä, joka vaatii toimenpiteitä paitsi elokuva-alalla, myös politiikassa.
  • Kalliovaara, Nina (2006)
    Science parks have a significant role in local, regional and national urban policies in Finland. Helsinki Business and Science Park in Viikki is a public-private partnership having the City of Helsinki, University of Helsinki, Finnish Government and business actors of the region as its partners. In HBSP these actors share a common interest despite their different economic and political interests. This study examines the changing role of the public intervention in Finnish technology and science policies both at the national and local level. The questions of the study are: What kind of national and local level institutions and actors formulate technology and urban policies in Finland today? Are these policies different from the previous actors and policies? The study will analyse the actors formulating and implementing science, technology and urban policies and programmes in the 1990's and 2000's in the Helsinki Metropolitan Region, especially in Helsinki Business and Science Park. The data consists of interviews and documents (like laws, policy programmes and development strategies). The change of the policies and actors is analysed by using the theory of state re-scaling. One important concept of the study is the concept of governance especially at supranational, national, urban and local levels. The study shows that there is happening a shift of the level in urban policy from the previous national science, technology and urban policies to the city level, that combines these policies into new kinds of policies and modes of action. The urban policy in the Helsinki Metropolitan Region can be seen as re-scaled into a new local innovation policy that is organised in the local and metropolitan level. The beginning of the local innovation policy can be traced back in the late 1990's. Typical for the new local innovation policy are new ways of action, e.g. networking, strategic partnerships and projects (e.g. urban programmes and contracts). Manifestations of local innovation policy are science parks and centres of expertise. This study analyses HBSP as an example of new local innovation policy. The study will also discuss the role of this science park in the global city strategy.
  • Kalliovaara, Nina (2006)
    Tiedepuistojen rakentaminen on nykyään merkittävä osa paikallistason, seututason ja kansallisen tason kaupunkipolitiikkaa niin Suomessa kuin ulkomailla. Helsinki Business and Science Park Viikissä on tieteelliseen tutkimukseen ja innovaatioihin pohjautuva, uudenlainen valtion, Helsingin kaupungin, Helsingin yliopiston ja elinkeinoelämän kumppanuushanke, jossa kaikilla toimijoilla on omat taloudelliset ja poliittiset intressinsä. Tämän tutkimuksen pääkysymys on julkisen vallan muuttunut rooli Suomen kansallisessa ja paikallisessa tiede- ja teknologiapolitiikassa ja kaupunkipolitiikassa sekä tiedepuistot osana tätä politiikkaa. Tutkimuksen kysymyksinä ovat: Minkälaiset uudenlaiset valtiontason ja kaupunkitason toimijat säätävät ja tekevät tiede- ja kaupunkipolitiikkaa nykypäivän Suomessa? Miten ja miksi nämä uudentyyppiset toimijat eroavat aikaisemman tiedepolitiikan tekijöistä? Mistä tässä toimijoiden muuttumisessa on kyse? Miten uudenlainen politiikka näkyy tiedepuistoissa? Tutkimuskohteina ovat tiede- ja teknologiapolitiikka sekä kaupunkipolitiikka ja näitä politiikkaohjelmia tuottavat ja toteuttavat toimijat Helsingin seudulla, Helsingin kaupungissa ja erityisesti Viikissä sijaitsevassa Helsinki Business and Science Park –tiedepuistossa. Tutkimuksen aineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista sekä kirjallisista dokumenteista: mm. laeista, politiikkaohjelmista ja (kehittämis)strategioista. Tutkimus liittyy keskusteluun kaupunkien roolin muutoksesta sekä keskusteluun ylikansallisen tason, kansallistason, kaupunkitason ja paikallistason välisistä suhteista. Suomalaisen tiede- ja teknologiapolitiikan ja kaupunkipolitiikan 1990-luvun ja 2000-luvun uudenlaisia toimijoita ja ohjelmia analysoidaan valtion toimien uudelleenmitoittamisen teorian (state re-scaling) avulla. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat mm. strateginen kaupunkitila, kaupunkiyrittäjyys ja uusi alueellinen ulkopolitiikka. Tämä tutkimus osoittaa, että Helsingin kaupunkipolitiikassa on tapahtumassa parhaillaan muutos, jota voidaan kutsua strategiseksi uudelleenjärjestymiseksi. Tavoitteiltaan yhdenmukaiset kansallisen tason tiede- ja teknologiapolitiikka sekä kansallisella ja kaupunkitasolla organisoitu kaupunkipolitiikka ovat sulautumassa ja osittain jo sulautuneet yhteen paikallis- ja aluetasolla organisoiduksi paikalliseksi innovaatiopolitiikaksi. Paikallisen innovaatiopolitiikan alku voidaan ajoittaa 1990-luvun loppuun. Uutta tiede,- teknologia- ja kaupunkipolitiikkaa luonnehtivat kaupunkipoliittisten toimijoiden moninaisuus ja suuri määrä sekä uudenlaiset toimintatavat, kuten verkostoyhteistyö sekä strategiset kumppanuudet ja hankkeet (mm. erilaiset kaupunkiohjelmat ja –sopimukset). Kansallisesta näkökulmasta paikallista innovaatiopolitiikkaa toteutetaan osaamiskeskusten ja tiedepuistojen avulla. Viikin tiedepuistossa paikallisena innovaatiopolitiikkana korostuvat sen eri toimijoiden keskinäiset suhteet, intressit ja synergiahyötyjen tavoittelu. Näissä muutoksissa on kyse teknologia- ja kaupunkipolitiikan tasojen muuttumisesta. Näitä muutoksia tutkimuksessa analysoidaan. Tutkimuksessa tarkastellaan tiedepuistoja myös osana globaalin kaupungin politiikkaa. Perustamisvaiheessaan ja alkuvuosinaan 1990-luvulla Viikin tiedepuisto on ollut Helsingin kaupungin ja Suomen valtion globaalin kaupungin ensimmäisen vaiheen politiikkaa. Nyt 2000-luvulla HBSP:n tulisi siirtyä globaalin kaupungin politiikan toiseen vaiheeseen, jossa tuetaan aktiivisesti tiedepuiston ja kaupunkirakenteen hallittua kehitystä.
  • Susi, Mika (2009)
    Suomalaisen arkitodellisuuden näkökulmasta terrorismi on viime vuosien kansainvälisestä kuohunnasta huolimatta pysytellyt varsin etäisenä ilmiönä. Terrorismin torjunta on silti asettunut merkittäväksi osaksi myös suomalaisten viranomaisten toimintaa. Erityiseksi painopistealueeksi kansainvälisessä terrorismin torjunnassa näyttää nousseen terrorismin rahoituksen torjunta. Tutkielmassa pyritään löytämään ja arvioimaan suomalaisten terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten terrorismidiskursseja vuosien 1997-2004 välisenä aikana. Tällöin merkittävinä terrorisminvastaisen toiminnan katalyytteina toimineiden syyskuun 2001 terrori-iskujen vaikutusta voidaan parhaiten arvioida erityisesti suomalaisten viranomaisten muutosprosessin kannalta. Terrorismidiskurssit voivat valottaa tarkemmin viranomaisten käsityksiä toisaalta kansainvälisen turvallisuuspolitiikan muodostamista paineista ja toisaalta myös konkreettisten uhkakuvien muutoksista. Tutkimusmateriaalin pohjalta on hahmoteltavissa neljä erilaista viranomaisten terrorismidiskurssia: uskottavuuden ja kontrollin, hallitsemattomuuden ja epävarmuuden, yhteistyön ja nöyryyden sekä turhuuden ja pettymyksen diskurssit. Tutkielman lähdemateriaalina käytetään suomalaisten terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten julkaisemia toiminta- ja vuosikertomuksia sekä kansainvälisiin sopimuksiin ja suomalaisen lainsäädännön muutostöihin liittyviä valtiopäiväasiakirjoja. Metodologisesti tutkielma lähestyy kohdettaan kriittisen koulukunnan terrorismitutkimuksen, kriittisen diskurssianalyysin ja perinteisen aikalais- ja lähihistoriantutkimuksen perinteen avulla. Syyskuun 2001 tapahtumat näyttäytyivät voimakkaana ja yllättävänä katkoksena myös suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Katkoksen syyksi nähtiin uuden hahmottoman ja epävarmuutta tuottavan terrorismin esiinmarssi. Tällöin viranomaisten terrorismidiskursseja alkoi leimata käsitys terrorismi-ilmiön historiattomuudesta. Uutena koettu terrorismi näytti irtautuneen menneisyydestään ja se vaikutti ruokkivan myös laajempaan globalisaatiokehitykseen kytkeytynyttä epävarmuudentunnetta. Tutkielmassa pyritään kuitenkin osoittamaan, että nykyterrorismissa tai sen uusiksi väitetyissä ominaisuuksissa ei välttämättä ole niin paljon uutta ja tuntematonta kuin usein ajatellaan. Tästä näkökulmasta terrorismi-ilmiötä ja sen menneisyyttä tarkasteltaessa voidaan havaita poliittisen väkivallan olleen osa myös suomalaista kokemusmaailmaa jo hyvin pitkään. Muutokseen ei siis viime vuosina ole joutunut itse terrorismi-ilmiö, vaan pikemminkin ainoastaan sen torjunnan asema turvallisuuspolitiikassa. Turvallisuuspoliittisena katkoksena koettujen syyskuun 2001 terrori-iskujen seurauksena kehityskulku puhtaasti kansalliseen turvallisuuteen nojaavasta ajattelusta kohti kansainvälistä kollektiivista vastuuta korostavaa lähestymistapaa vahvistui myös Suomessa. Suoritettujen kriminalisointien avulla terrorismin ja sen torjunnan poliittisia ominaisuuksia kyettiin kuitenkin neutralisoimaan. Tällöin terrorismi-ilmiö pyrittiin rajaamaan myös osin ulos poliittisesta ympäristöstään. Myös viranomaisten historiattomalta vaikuttavat terrorismikäsitykset saattoivat johtaa koko terrorismi-ilmiön yhteiskunnallisesti yksipuolistuneeseen tulkintaan sekä ilmiön kokemiseen uutena, hallitsemattomana ja vaihtoehdottomana uhkakuvana. Tällöin todellinen kansallisen toimintatarpeen määritteleminen ja toiminnan realistinen vaikuttavuuden arviointi näyttivät jääneen syrjään poliittisen mukautumistarpeen tieltä. Tutkielmassa esiin nostettujen retoristen ristiriitaisuuksien esiintuomisen ja terrorismidiskurssien analysoinnin tavoitteena on terrorismikäsityksiä hallitsevan epävarmuudentunteen poistaminen tai ainakin sen lieventäminen. Tällöin harkitun retoriikan ja terrorisminvastaisen toiminnan yhdistäminen voi myös osoittautua tehokkaaksi terrorismin vastustamisen muodoksi.
  • Lahtinen, Marja (2013)
    Tutkielmassa kuvataan kansalliset intressit –käsitteen hyödyntämistä osana puoluepoliittista keskustelua, mikä on perinteisesti liitetty osaksi kansainvälisten suhteiden ja valtioiden ulkopolitiikan tutkimusta. Sen vuoksi tutkielma pyrkii rakentamaan kansainvälisen politiikan teorian pohjalta valtio opilliseen tarkasteluun sopivan teoreettisen viitekehyksen, joka mahdollistaa käsitteen tarkastelun osana puolueideologioita. Käsitteen puoluepoliittisen tarkastelun pohjalla on sen vuoksi olettamus siitä, että kansalliset intressit –termiä käytetään retorisena välineenä jokapäiväisessä poliittisessa keskustelussa, minkä seurauksena se saisi toisistaan poikkeavia ja sitä ympäröivistä olosuhteista riippuvaisia merkityksiä. Toisaalta käsitteen puoluepoliittisia käyttötarkoituksia ei myöskään ole juurikaan tutkittu aiemmin ja sen vuoksi termin tarkasteleminen osana valtiollista päätöksentekoa toisi uuden näkökulman käsitteen analyysiin. Tutkimuksen keskeisiksi tutkimuskysymyksiksi on asetettu kansalliset intressit –käsitteelle annetut sisällöt ja termin käyttöyhteydet osana poliittista keskustelua. Tutkimuksen tarkoituksena olisi sen vuoksi selvittää, minkä politiikkakysymysten yhteydessä käsitettä käytetään ja että voisiko käsite saada useita sen käyttöyhteyksistä riippuvaisia merkityksiä. Tutkimuskohteeksi on valittu puolestaan Tshekin Kansalaisdemokraattinen puolue, joka hyödyntää termiä laajasti poliittisessa retoriikassaan. Puoluepoliittisen tarkastelutavan vuoksi tutkimuksen näkökulmaksi on myös asetettu ideologinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tarkastella käsitteelle annettuja sisältöjä ja käyttöyhteyksiä osana puolueen laajempaa uskomusjärjestelmää. Tutkimusmenetelmäksi osaltaan on valittu Teun A. van Dijkin ideologioihin erikoistunut diskurssianalyysin menetelmä, joka pyrkii tunnistamaan poliittiseen retoriikan ideologisia piirteitä ja niiden sisältöjä. Tutkimuksen tuloksena Kansalaisdemokraattisen puolueen poliittisesta retoriikasta oli mahdollista tunnistaa käsitteelle annettuja erilaisia ja tilanteesta riippuvaisia sisältöjä ja käyttöyhteyksiä, jotka perustelevat puolueen tavoitteita poikkeavilla tavoilla. Sen vuoksi käsitteelle annettujen merkitysten voisi sanoa olevan riippuvaisia niiden käyttöyhteyksistä sekä kuvastavan puolueen ideologiaa ja laajoja poliittisia tavoitteita. Toisaalta tarkastelemalla käsitteen käyttötapoja osana puoluepoliittista keskustelua on ollut mahdollista identifioida myös termin kattavampia merkityksiä sisäpolitiikan alalla ulkopoliittisen keskustelun lisäksi. Näkökulma auttaa myös kartoittamaan puolueen ideologisia uskomuksia laajemmin ja sen seurauksena on ollut mahdollista todentaa, ettei käsitteen käyttö rajaudu yksin ulkopoliittisiin kysymyksiin, vaan pitää sisällään laajan kirjon tilanteista riippuvaisia politiikkakokonaisuuksia.
  • Kavasto, Aleksa (Helsingfors universitet, )
    Tutkimukseni taustalla on vallalla oleva trendi julkioikeudellisten oikeushenkilöiden omaisuutensa ja toimintamuotojensa säätiöittämisestä. Uusimpana esimerkkinä jul-kisyhteisön omaisuutensa säätiöittämiselle on vuoden 2014 alusta voimaan tullut laki Kansallisgalleriasta. Kysymyksessä olevalla lailla valtion keskushallinnon organisaa-tio muutettiin itsenäiseksi oikeuskelpoiseksi oikeushenkilöksi. Kansallisgallerian kaltaisten julkisoikeudellisten säätiöiden toimintaan sisältyy sekä yksityisoikeudellisia että julkisoikeudellisia piirteitä. Yleislakia ei julkisoikeudellisista säätiöistä ole säädetty ja niiden asema oikeuden kentällä on jokseenkin epäselvä. Tarkoituksena olisikin tässä opinnäytetyössä ensin lyhyesti hahmottaa, mihin julkisoi-keudellinen säätiö asettuu oikeushenkilöopissa. Säätiöt harjoittavat laajasti erilaista taloudellista toimintaa. Kuitenkin vasta verotuksen jälkeen selviää taloudellisen toiminnan lopullinen kannattavuus. Tutkimuksen pääasi-allisena tavoitteena on selvittää Kansallisgallerian verotuksellista asemaa. Yleishyödylliseksi yhteisöksi luokittelu voi vaikuttaa julkisoikeudellisen säätiön talou-teen merkittävällä tavalla, sillä yleishyödyllinen yhteisö voi olla tuloistaan joko osittain tai kokonaan verovapaa. Yleishyödyllisyyskysymysten käsittely jakaantuu kahteen eri luokkaan sen mukaan, onko kysymyksessä ns. tuloverolain mukainen normaali yleis-hyödyllinen yhteisö vai onko kyseessä yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuk-sista annetun lain mukainen yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittava ns. superyleishyödyllinen yhteisö. Ns. superyleishyödyllinen yhteisö on tuloverolain mu-kaista yleishyödyllistä yhteisöä paremmassa asemassa, sillä se voi olla kokonaan va-pautettu elinkeino- ja kiinteistöverosta. Mielenkiintoinen kysymys on myös se, miten yleishyödyllisten yhteisöjen verotuskoh-telu vaikuttaa EU:n valtiontukikieltoihin. Veronhuojennuksen myöntämisen on sanottu perustuvan veroviranomaisten laajaan harkintavaltaan. Tämä tekee kysymyksestä ongelmallisen oikeusvarmuuden kannalta. Työssä keskitytään siksi myös veron-huojennusten myöntämisen ongelmiin ja perusoikeusnäkökohtiin.
  • Finell, Eerika (2013)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään millaisia kansallisia kuvauksia, muistoja henkilökohtai-sesta elämästä ja tunteita kansallisiin symboleihin liittyy. Lähtökohtana on oletus, että nämä tekijät toimivat siteinä yksilön ja hänen kansakuntansa välillä. Tutkimus suoritettiin näyttämällä nuorille lukion toisluokkalaisille 50 diakuvaa. Nuorten piti arvioida, kuinka hyvin kuvat kuvasivat Suomea. Tämän jälkeen heidän tuli valita 2-3 kuvaa, jotka herättivät heissä mahdollisesti tunteita ja/tai muistoja. Valituista kuvista heidän piti kirjallisesti perustella: Miten symboli liittyy Suomeen? Mitä muistoja se herättää? Mitä tunteita symboli ja siihen liittynyt muisto herättää? Analysoin nuorten kirjoitukset laa-dullisesti luokittelemalla ja vertailemalla kirjoituksista nousseita teemoja, sisältöjä, yksittäisiä sanontoja ja muistoryhmiä keskenään. Tämän analyysin pohjalta totesin, että symboleihin liittyy kansallisia kuvauksia, muistoja ja tunteita. Totesin myös, että kukin tutkimuksessa käytetty symboli näyttää muodostavan oman kokonaisuutensa, johon assosioituu tietynlaisia kansallisia kuvauksia, tietynlaisia muistoja ja tietynlaisia tunteita. Analyysi puolsi Billigin (1995) näkemystä kansallisesta identiteetistä elämäntapana. Tutkimuksen keskeisimmän teoreettisen pohjan muodostavat Anttila (1993, 1996, 1997, 1999),Billig (1995),Reicher ja Hopkins (2001) ja Saukkonen (1999).
  • Finell, Eerika (2005)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään millaisia kansallisia kuvauksia, muistoja henkilökohtaisesta elämästä ja tunteita kansallisiin symboleihin liittyy. Lähtökohtana on oletus, että nämä tekijät toimivat siteinä yksilön ja hänen kansakuntansa välillä. Tutkimus suoritettiin näyttämällä nuorille lukion toisluokkalaisille 50 diakuvaa. Nuorten piti arvioida, kuinka hyvin kuvat kuvasivat Suomea. Tämän jälkeen heidän tuli valita 2-3 kuvaa, jotka herättivät heissä mahdollisesti tunteita ja/tai muistoja. Valituista kuvista heidän piti kirjallisesti perustella: Miten symboli liittyy Suomeen? Mitä muistoja se herättää? Mitä tunteita symboli ja siihen liittynyt muisto herättää? Analysoin nuorten kirjoitukset laadullisesti luokittelemalla ja vertailemalla kirjoituksista nousseita teemoja, sisältöjä, yksittäisiä sanontoja ja muistoryhmiä keskenään. Tämän analyysin pohjalta totesin, että symboleihin liittyy kansallisia kuvauksia, muistoja ja tunteita. Totesin myös, että kukin tutkimuksessa käytetty symboli näyttää muodostavan oman kokonaisuutensa, johon assosioituu tietynlaisia kansallisia kuvauksia, tietynlaisia muistoja ja tietynlaisia tunteita. Analyysi puolsi Billigin (1995) näkemystä kansallisesta identiteetistä elämäntapana. Tutkimuksen keskeisimmän teoreettisen pohjan muodostavat Anttila (1993, 1996, 1997, 1999),Billig (1995),Reicher ja Hopkins (2001) ja Saukkonen (1999).
  • Erjala, Helena (2012)
    Tutkimukseni käsittelee Suomen Norden-yhdistyksen historian oppikirjojen tarkastuslautakunnan toimintaa 1930-luvulla. Suomen Norden-yhdistys ryhtyi vuonna 1933 yhdessä muiden Pohjoismaiden Norden-yhdistysten kanssa tarkastamaan Pohjoismaiden historian oppikirjoja. Jokainen Norden-yhdistys muodosti oman kansallisen tarkastuslautakuntansa, jonka tehtävänä oli muiden Pohjoismaiden historian oppikirjojen tarkastaminen oman maan historian osalta. Tarkastustoiminnan myötä suomalaiselle historian oppikirjojen tarkastuslautakunnalle syntyi mandollisuus vaikuttaa siihen, miten Suomen historiaa muiden Pohjoismaiden historian oppikirjoissa esitettiin. Suomalainen tarkastuslautakunta ryhtyi lisäksi tarkastamaan suomalaisia historian oppikirjoja Pohjoismaiden historian esitysten osalta. Tutkimuksessani analysoin tarkastuslautakunnan historiakäsityksiä ja niiden taustalla vaikuttaneita historiapoliittisia motiiveja. Tarkastuslautakunnan historiakäsityksiä ja historiapoliittisia motiiveja tarkastelen historian käytön näkökulmasta. Tutkin tarkastuslautakunnan Suomen historian esittämistä koskevia kannanottoja siitä lähtökohdasta, että tarkastustoiminnassa on ollut kyse historian käytöstä siten, kuin se ymmärretään tietoisena ja tarkoituksellisena toimintana. Tärkeimpänä lähteenä olen työssäni käyttänyt Pohjola-Norden ry:n arkistomateriaalia, jota säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä. Suomen Norden-yhdistyksen historian oppikirjojen tarkastuslautakunnan toiminnasta ei ole tehty aiempia tutkimuksia. Oman tutkimusaiheeni kannalta tärkeimmän edeltävän tutkimuksen on tehnyt Monika Janfelt, joka on teoksessaan Att leva i den bästa av väridar tutkinut pohjoismaisuudelle annettuja merkityksiä Norden-yhdistysten toiminnan ensimmäisenä vuosikymmenenä. Tarkastuslautakunnan historiakäsityksissä korostui toisaalta erityislaatuisen suomalaisuuden olemassaolo ja toisaalta Suomen pohjoismaisen aseman korostaminen. Nämä kaksi identiteettiä eivät tarkastuslautakunnan silmissä sulkeneet toisiaan pois, vaan kansallisen erityislaatuisuuden katsottiin ennen kaikkea vahvistavan pohjoismaisen identiteetin olemassaoloa. Tutkimukseni osoittaa, että historian oppikirjojen tarkastustoiminnan avulla suomalainen tarkastuslautakunta käytti tietoisesti hyväkseen mandollisuutta vaikuttaa muissa Pohjoismaissa vallitsevaan Suomi-kuvaan. Tarkastuslautakunnan muodostamaan Suomi-kuvaan vaikutti tarkastustoiminnassa mukana olleiden ja Suomen Norden-yhdistyksessä vaikuttaneiden henkilöiden kuuluminen poliittiseen keskustaan. Tarkastustoiminnan avulla Suomen asemaa Pohjoismaana pyrittiin vahvistamaan samalla kun Pohjoismaista pyrittiin Suomessa muokkaamaan maan luonnollista viiteryhmää.
  • Anttonen, Erkki (Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto, 2006)
    The theme of this doctoral thesis is the Finnish printmaking in the years 1930-1939. During this decade, there were approximately 100 artists making prints in Finland. Indeed, the period was an especially important one for printmaking. Associations for printmakers were founded in Helsinki and Turku, training in the field was launched, and the number of printmaking exhibitions increased considerably. Through their national organisations, Finnish printmakers participated in many exhibitions abroad, interaction with Nordic printmakers being especially intense. Thus, a firm basis for post-war developments was created. However, printmakers' activity- which had continued throughout the 1930s - declined notably after the Winter War broke out in the autumn of 1939. As a result, the period 1930-1939 forms a coherent and distinct unity in Finnish printmaking history. The study consists of two parts: the main text and an appendix in which the production of each printmaking artist active in the 1930s is examined separately. The study also includes a comprehensive list of the prints made in the course of the decade. One of the central themes is the printmakers' relationship to "Finnish nationalist" art and concepts of art in the 1930s. I analyse the various manifestations of this way of thinking in the visual arts of the period. Finnish fine art in the period between the world wars has usually been characterised as conservative, introverted and spiritually isolated from the modern European trends of the time. On the basis of this study, such a view is too simple. Many artists and printmakers adopted a modernistic notion of art that approached the newest in European modernism, including such trends as avant-garde classicism and general European new Objective Realism (Die neue Sachlichkeit). On the other hand, choosing Finnish nationalist motifs did not necessarily mean that the artist was opposed to modernism: modernist artists could still be interested in national themes. The relationship of 1930s printmaking to the world of nationalist ideas is examined in this doctoral thesis from several perspectives. Towards the end of the main text, I examine the issue from the point of view of selected artists. Another feature that emerged during the study and turned out to be surprisingly widespread was the close relationship of many artists to religious, theosophical and pantheistic views. I deal with this issue in greater detail through a few representative printmakers.
  • Pohjalainen, Anna (Helsingfors universitet, )
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansallisten tuomioiden ja hallintopäätösten oikeusvoimaa Euroopan unionin (EU) oikeudessa. Oikeusvoiman periaatteen ydinsisältö on, ettei kertaalleen ratkaistua asiaa pääsääntöisesti voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi. Periaate tunnustetaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja unionin oikeusjärjestyksessä, jossa Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on antanut sille suuren painoarvon. EUT:n oikeuskäytännöstä heijastuu kunnioitus jäsenvaltioiden prosessiautonomiaa ja kansallisten ratkaisujen oikeusvoimaa kohtaan: lopulliseksi tulleiden EU-oikeuden vastaisten ratkaisujen uudelleenkäsittelyä edellytetään vain, mikäli kansallinen oikeus mahdollistaa uudelleenkäsittelyn. Tutkielman luvuissa 2 ja 3 pyritään sijoittamaan oikeusvoiman periaate osaksi laajempaa EU-oikeudellisten periaatteiden verkostoa. EU-oikeudessa oikeusvoiman periaate on perinteisesti nähty osana laajempaa oikeusvarmuuden periaatetta, ja tätä lähestymistapaa noudatetaan tässäkin tutkielmassa. Tarkastelemalla oikeusvoiman periaatetta osana oikeusvarmuuden periaatetta pyritään ensinnäkin hahmottamaan oikeusvoiman periaatteen sisältö. Kuten tullaan huomaamaan, tehtävä ei ole helppo. Koska oikeusvoiman periaate ei ole sillä tavalla ehdoton, ettei ratkaisun lopullisuus olisi missään olosuhteissa murrettavissa, tarkastellaan lisäksi oikeusvoiman periaatteen suhdetta muihin keskeisiin EU-oikeuden periaatteisiin. Tarkastelussa keskitytään niihin periaatteisin, jotka joutuvat herkimmin konfliktiin oikeusvoiman periaatteen kanssa. Tutkielman luvussa 4 tarkastellaan niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä EU-oikeus velvoittaa jäsenvaltioiden tuomioistuimet ja hallintoviranomaiset käsittelemään uudelleen ja mahdollisesti kumoamaan lopulliseksi tulleen, EU-oikeuden vastaisen kansallisen ratkaisun. Nämä edellytykset perustuvat EUT:n oikeuskäytäntöön, sillä oikeusvoiman periaatetta ei ole kodifioitu unionin lainsäädännössä. Oikeuskäytännön perusteella EUT puuttuu kansallisten ratkaisujen oikeusvoimaan vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koska kansallisilla tuomioistuimilla on merkittävä rooli uudelleenkäsittelyä koskevien edellytysten arvioinnissa, tarkastellaan tässä yhteydessä myös muutamia Suomen korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Tutkielman luvussa 5 tarkastellaan jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta koskevan oikeuskäytännön suhdetta kansallisten ratkaisujen oikeusvoimaa koskevaan oikeuskäytäntöön. Jäsenvaltio on vastuussa EU-oikeutta rikkomalla aiheutetusta vahingosta myös, kun vahingon on aiheuttanut ylin kansallinen tuomioistuin. Koska jäsenvaltion vahingonkorvausvastuuta koskeva periaate ei edellytä vahingon aiheuttaneen ratkaisun muuttamista, mutta tuo ratkaisu yleensä sitoo myöhemmässä vahingonkorvausta koskevassa oikeudenkäynnissä, liittyy asiaan myös oikeusvoimaelementti. Luvussa 5 tarkastellaan myös tuoretta kotimaista ratkaisua KKO 2013:58, jossa valtion todettiin rikkoneen EU-oikeutta vahingonkorvausvastuun synnyttävällä tavalla.