Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9240-9259 of 24502
  • Niiranen, Sirpa (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan konflikti- ja pakolaistilanteita Harto Hakovirran luoman mallin pohjalta. Afrikan sarven konflikti- ja pakolaistilanteet toimivat tutkimuksen käytännön esimerkkeinä. Lähtökohtana on ajatus siitä, että pakolaisuudesta on tullut pysyvä ongelma niin valtiollisille, alueellisille kuin kansainvälisillekin toimijoille. Yksittäiset pakolaistilanteet voidaan ratkaista ennemmin tai myöhemmin, mutta maailmanlaajuisesta pakolaisongelmasta on tullut krooninen ja ratkaisematon. Hakovirran mallin osa-alueita tarkastelemalla pyritään löytämään vastaus siihen, miksi pakolaisongelmasta on tullut luonteeltaan pysyvä ilmiö. Mallin lähtökohtana on, että pakolaistilanteet aiheutuvat konfliktitilanteista, eivätkä muut tekijät vaikuta pakolaisuuden syntymiseen. Tutkimuksessa laajennetaan Hakovirran alkuperäistä mallia liittämällä mallin tarkasteluun pakolaisuutta aiheuttavien konfliktien syyt. Konfliktien taustojen kartoittaminen tuo esille ne perimmäiset syyt, jotka lopulta aiheuttavat pakolaistilanteen. Pakolaisuuden taustalla vaikuttavia perimmäisiä syitä huomataan olevan niin valtioiden historiallisessa taustassa kuin valtioiden sisäisissä ja ulkoisissa tekijöissäkin. Hakovirran mallin osa-alueiden tarkastelussa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka osa-alueet vaikuttavat toisiinsa monin tavoin. Osa-alueiden ja niiden toimijoiden välinen vuorovaikutus antaa selkeämmän kuvan pakolaisuuden dynaamisesta luonteesta ja luo perustaa pakolaisongelmaa ilmentävälle teorialle. Pakolaistilanteissa keskeinen toimija on pakolainen. Pakolaisstatuksen määrittelyn epäselvyydet vaikuttavat osaltaan pakolaisongelman pysyvyyteen. Pakolaisten toiminta ja organisoituminen vaikuttavat pakolaistilanteiden hallittavuuteen ja ratkaisuihin. Pakolaistilanteet kansainvälistyvät pakolaisten ylittäessä valtion rajat. Myös tiedotusvälineiden rooli pakolaistilanteiden kansainvälistymisessä on keskeinen. Kansainvälinen pakolaisregiimi osallistuu valtiollisen ja alueellisen tason toimijoiden ohella pakolaistilanteiden hallintaan ja ratkaisuun. Hakovirran mallin osa-alueiden tarkastelu osoittaa, että dynaaminen pakolaistilanne toimii sekä kansallisella, alueellisella että kansainvälisellä tasolla. Kaikki eri tasot toimijoineen vaikuttavat pakolaistilanteiden ja -ongelman pysyvyyteen. Pakolaistilanteet osa-alueineen ovat myös sidoksissa aikaan ja paikkaan. Pakolaistilanteen kuvataan tutkimuksen lopussa prosessina, jossa kaikki konflikti- ja pakolaistilanteiden osa-alueet ja ulottuvuudet asetetaan aikajanalle. Myös eri tasot (valtio-, alueellinen- ja kansainvälinen taso) ovat prosessissa mukana. Kansainvälisen politiikan ja pakolaisuutta valottavan jatkotutkimuksen kannalta keskeiseksi nousee kysymys pakolaisuuden muuttumisesta turvallisuuskysymykseksi kaikilla tasoilla ja etenkin kansainvälisellä tasolla.
  • Lehto, Eliisa (2010)
    Tutkielmani aiheena on vuoden 1905 suurlakkokonflikti hämäläisessä Kangasalan maaseutupitäjässä. Tarkastelen tehdaskaupunki Tampereen kupeeseen sijoittuvan maaseutuyhteisön poliittisten ryhmien, perustuslaillisten, vanhasuomalaisten ja työväen välisiä suhteita suurlakon vaiheilla konfliktin, kokemuksellisuuden ja työväen suurlakkoradikalismin käsitteiden avulla. Tutkimukseni varsinainen painopiste ajoittuu suurlakkoviikon ajalle 31.10.– 8.11.1905. Kangasala on luokiteltu suurlakon vallankumouskunnaksi siitä syystä, että Kangasalla hyväksyttiin suurlakon aikana radikaali punainen julistus. Tavoitteenani on pureutua työväen radikalismin syihin Kangasalla. Mistä Kangasalan työväen suurlakkoradikalismi johtui ja miten radikalismi ilmeni Kangasalla? Miten poliittisten ryhmien väliset suhteet vaikuttivat työväen radikalismiin? Millaiset olivat poliittisten ryhmien väliset suhteet suurlakon aikana Kangasalla? Miksi konflikti puhkesi ja miten se päättyi? Pohdin myös sitä, miten rahvaan vastarintainen asenne ja kansanomainen ’kiistämisen kulttuuri’ ilmenivät Kangasalan työväenliikkeen mentaliteetissa ja toiminnassa suurlakon aikana. Millaisessa valossa fennomaaninen kansan ”ykseys” näyttäytyi suurlakon valossa ja miten kansallinen konsensus-ajattelutapa on vaikuttanut historiantulkintaan? Luonnollisen lähestymistavan tutkimusongelmaani tarjoa mikrohistoria ja sen mahdollisuudet. Mikrohistorian avulla voi tarkastella paikallisyhteisön poliittisten ryhmien välisiä suhteita lähietäisyydeltä. Keskeisellä sijalla on Kangasalan rahvas ja rahvaan järjestäytyminen ensin raittiusliikkeeksi ja sitten työväenliikkeeksi. Merkittävää on myös Kangasalan Työväenyhdistys Kuohun aktiivinen toiminta erityisesti suurlakkoviikon aikana. Vaikka liikunkin mikrohistorian maaperällä, pyrin ottamaan huomioon myös valtakunnallisen kehityksen, unohtamatta myöskään raapaista Venäjän keisarikunnan vaiheita syksyllä 1905. Kangasalan yhteiskunnalliset ongelmat, köyhyys, omistamattomuus, oikeudettomuus ja epätasa-arvo kasautuivat kollektiiviseksi kokemukseksi. Tunnepitoinen aines purkautui yhteiskunnan alimpien kerrosten sosiaaliaggressiona ja vastarintaisena asenteena pitäjän valtaeliittiä kohtaan. Suurlakon poikkeustilanteessa kätkössä olleet ristiriidat tulivat esiin ja synnyttivät poliittisten ryhmien välisen konfliktin. Kangasalan työväenliikkeen toimintalinja kärjistyi radikaaliksi, luokkataisteluhenkiseksi suuntaukseksi suurlakon jatkuessa. Lähteinäni olen käyttänyt Kangasalan työväenyhdistyksen vuoden 1905 suurlakkokertomusta, joka on laadittu vuonna 1919; Kangasalan Urkutehtaan johtajan, Axel Thulén rouvan Minna Thulén kirjettä tyttärelleen 8.11.1905, Kangasalan kunnallislautakunnan pöytäkirjoja ja suurlakkoviikon aikana julkaistuja sanomalehtiä Aamulehteä, Kansan Lehteä ja Tampereen Sanomia.
  • Holopainen, Tarja (1993)
  • Paltta, Anni (2006)
    Tutkimukseni kohde on suomalais-palestiinalainen opetussektorin kehitysyhteistyöhanke PALFEP, jonka kahta ensimmäistä vaihetta (1997-2005) tarkastelen konfliktin näkökulmasta. Pohdin tarkemmin konfliktisensitiivisyyttä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kehitysyhteistyön ja sen toteuttamisympäristön vuorovaikutuksen kartoittamista ja ymmärtämistä. Kehitysyhteistyö vaikuttaa ympäristöön myös ennakoimattomasti, samoin kuin konfliktin konteksti vaikuttaa hankkeeseen. On tärkeää, ettei varomattomuudella kärjistetä olemassaolevia jännitteitä tai luoda uusia. Konfliktisensitiivisyys onkin sekä teoreettinen näkökulma että työkalu laadukkaampaan ja joustavampaan kehitysyhteistyöhön. Tutkimukseni yhdistää kehityskysymyksiä rauhan- ja konfliktintutkimukseen ja käytän muun muassa Johan Galtungin ja Jonathan Goodhandin tekstejä. Konfliktisensitiivisyyteen pyritään mahdollisimman laajalla ja jatkuvalla sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen kontekstin sekä riskien, ongelmien ja vaikutusten arvioinnilla. Tutkin, miten näiden analyysien olemassaolo ilmenee opetussektorin tukihankkeen hankeasiakirjoissa (arkistomateriaali) ja täydennän kuvaa haastattelemalla 16:tta ulkoasiainhallinnon Palestiina-kysymysten kanssa työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä. Lähestyn aihetta kartoittamalla PALFEP:n käynnistymistä ja silloisia poliittisia muutoksia sekä Suomen profiloitumista opetussektorille. Muodostan tutkimuksessa kuvaa myös siitä, miten hankeasiakirjojen ja haastattelujen perusteella tilanteen muutokset alueella ovat vaikuttaneet opetussektorin tukihankkeen kahteen ensimmäiseen vaiheeseen, jotka olivat keskenään hyvin erityyppiset hankkeen toimintaympäristöt. Pohdin, miten laajasti hankeasiakirjat kuvaavat tuota aikaa ja kehitysyhteistyön toimijoiden käsitystä siitä. Mietin, mitä kaikkea aineistoni ylipäätään kertoo, ja mitä niin sanottua hiljaista tietoa jää sen ulkopuolelle. Johtopäätökseni on, että hankeasiakirjat ovat hyvin suppeita ja opetussektorin substanssiin keskittyviä. Ne toimivat ennen kaikkea raamina kehitysyhteistyölle. Asiakirjoissa esimerkiksi kuvaillaan kohdattuja haasteita ja tehdään lyhyitä oletuksia tulevasta hankkeen toimintaympäristöstä - ei ole kuitenkaan nähtävissä kirjallisena mitään siitä, miten hanketta arvioidaan jouduttavan muuttamaan, jos (yleensä positiiviset) oletukset eivät toteudukaan. Mikäli tutkija tai kehitysyhteistyön ammattilainen ulkoministeriössä haluaa tarkempaa ymmärrystä hankkeen taustalla olevista tilanneanalyyseistä ja oletuksista, vastauksia ei löydy hankeasiakirjoista. Suurin osa tietotaidosta siirtyy varmasti keskusteluissa ja tapaamisissa, ei paperilla. Hankeasiakirjojen suppeus ei kuitenkaan välttämättä merkitse, etteikö analyysiä olisi taustalla. Kansainvälisiä yhteistyön ja palestiinalaisten opetussektorin koordinaation mahdollisuuksia on runsaasti erilaisten työryhmien ja tapaamisten muodossa. Tietotaidon siirtymisen ja jatkuvuuden mutta myös hallinnon läpinäkyvyyden vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää, että hankeen tausta-analyyseistä ja hankkeesta prosessina olisi saatavilla tarkempaa kirjallista materiaalia. Konfliktiteemojen huomioiminen kehitysyhteistyössä on vielä niin aluillaan, että varmasti menee vielä aikaa, ennen kuin konfliktisensitiivisyys on valtavirtaistettu läpileikkaavaksi näkökulmaksi kehitysyhteistyöhön.
  • Kuvaja, Miira (2000)
    Pro gradu –tutkielma tarkastelee konfliktitilanteiden selvittämistä kolmannen osapuolen, välittäjän, avulla. Konfliktitilanteet jaetaan tutkimuksessa kriiseihin, kiistoihin ja konfliktiin. Kriisi on näistä intensiivisin ja ilmenee esimerkiksi aseellisina yhteenottoina. Kiista on laajempi. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi koko sotatilannetta rauhansopimuksen solmimiseen asti. Konflikti on yläkäsite, johon kiista ja kriisi sisältyvät. Se johtuu järjestelmän rakenteista, jotka aiheuttavat epätasa-arvoisia olosuhteita eri ryhmien välille. Konfliktin selvittämisen keinot jaetaan vastaavasti kriisinhallintaan, kiistojen ratkaisemiseen ja konfliktin transformointiin. Ensimmäinen pyrkii aselepoihin ja kiistojen ratkaisemisessa tavoitellaan rauhansopimusta. Transformoinnissa pyritään korjaamaan järjestelmän rakenteita siten, että kaikki ryhmät ovat tyytyväisiä niihin. Ilman transformointia kiistat ja kriisit voivat puhjeta uudelleen. Välittäjän tarkastelussa perehdytään koalitiovälittäjän ominaisuuksiin sekä puolueettomuuteen, vaikutusvaltaan ja tietotasoon. Lisäksi tarkastellaan välittäjien motiiveja sekä itse välitysprosessia, eli tehtäviä, joita välittäjä suorittaa rauhantekoprosessissa. Transformointiprosessissa kolmas osapuoli siirtyy konfliktiosapuolia avustavaan rooliin. Teoreettisen jäsennyksen avulla tarkastellaan Euroopan yhteisön ja unionin toimintaa välittäjänä entisen Jugoslavian konfliktissa. Tutkimuksen aikarajoina ovat konfliktin näkyvä alkaminen vuonna 1989 ja Daytonin rauhansopimuksen solmiminen joulukuussa 1995. Yhteisöä ja unionia tarkastellaan motiivien, ominaisuuksien ja toiminnan osalta. Lisäksi kiinnitetään huomiota sen rooliin koko kansainvälisen yhteisön rauhantekoprosessissa. Voidaan todeta, että se pyrki kasvattamaan merkitystään kansainvälisenä toimijana konfliktin avulla. Yksimielisyyttä vaativa päätöksentekojärjestelmä, sotilaallisten resurssien puute ja jäsenmaiden erilaiset intressit saivat aikaan sen epäonnistumisen tavoitteissaan. Konflikti paljasti myös sen riippuvaisuuden muista kansainvälisistä toimijoista. Konfliktin selvittäminen siirtyi sen edetessä yhä enemmän YK:lle ja Yhdysvalloille. Loppuvaiheessa unioni oli joutunut lähes täysin syrjään prosessista.
  • Wieliczko, Charlotte (2014)
    Denna avhandling genomfördes för att studera den individuella upplevelsen av ätstörningsproblem och hur denna upplevelse kan utvidga förståelsen för subkliniska ätstörningar. Som forskningsmetod användes interpretativ fenomenologisk analys (IPA). Fyra kvinnor som sökt hjälp för ätstörningsproblem vid en tredje sektorns stödorganisation, men som inte hade en diagnosticerad ätstörning, intervjuades rörande sina upplevelser. Intervjuerna analyserades inom ramarna för ett interpretativt fenomenologiskt perspektiv. Resultaten indikerar att ätstörningsproblem som inte uppfyller kriterierna för en ätstörningsdiagnos trots detta är allvarliga problem som påverkar en persons livskvalitet negativt och försvårar personens fungerande i samhället i och med en ständigt pågående konflikt som påverkar vardag, relationer, studier och arbetsliv. På basis av resultaten noterades även två olika strategier för att bemästra ätstörningsproblemen. Resultaten visar på att subkliniska ätstörningar behöver studeras mer omfattande för att uppnå en bättre förståelse för deras förhållande till fullt utvecklade ätstörningar. Individens meningsskapande kring sin icke-diagnostiserade ätstörning liknar individens sätt att skapa mening kring en diagnostiserad ätstörning och är därför är subkliniska ätstörningar både ett problem i sig samt en riskfaktor för utvecklingen av en ätstörning som uppfyller de diagnostiska kriterierna.
  • Wahlström, Max (Helsingin yliopisto, 2009)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kreikan- ja makedoniankielisen evankeliumikäsikirjoituksen makedonialaisen tekstin grafemiikkaa. 1700-luvun lopusta tai 1800-luvun alusta peräisin olevan Konikovon evankeliumin grafemiikan tutkimuksen keskeisimmät ongelmat liittyvät siihen, että myös käsikirjoituksen slaavilainen kieli on kirjoitettu kreikkalaisin kirjaimin. Grafemiikan osalta on tehty melko vähän teoreettista tutkimusta verrattuna moneen vakiintuneesempaan kielitieteen haaraan. Tarkastelen työssäni grafemiikan keskeisiä käsitteitä ja kokoan yhteen keskeisimpien teorioiden näkemykset kirjoitetun ja puhutun kielen välisestä suhteesta sekä peruskäsite grafeemin määrittelyistä. Suomenkielisen grafemiikkaa käsittelevän kirjallisuuden vähyyden vuoksi kiinnitän erityistä huomiota suomenkielisen käsitteistön pohdintaan. Käsikirjoituksen kirjoitusjärjestelmän analyysin pohjana on oletus makedonialaisen tekstin kuvaamasta murteesta. Vertaan grafeemisia ratkaisuja murteen foneemi-inventaariin ja tutkin myös, millaista käsikirjoituksessa esiintyvä grafeeminen variaatio on luonteeltaan. Konikovon evankeliumin grafemiikan analyysin apuna käytän lukuisia Unix-käyttöjärjestelmässä toteutettuja hakuja, tekstistä tekemiäni transkriptioita, konkordansseja ja frekvenssitaulukoita. Kirjoitusjärjestelmän analyysin jälkeen käännän kysymyksenasettelun Konikovon evankeliumin kuvaaman murteen osalta toisin päin. Tutkin lyhyesti grafemiikan perspektiistä muutamia keskeisimpiä fonologian ongelmia, joita käsikirjoituksen kieleen liittyy. Lopuksi tarkastelen käsikirjoituksen grafemiikkaa slaavilaisten kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettujen rinnakkaistekstien valossa. Esitän mahdollisimman kattavan listan tähän mennessä tunnetuista teksteistä, jotka edustavat samaa traditiota. Nostan lisäksi erityistarkasteluun muutamia kaikille teksteille yhteisiä kysymyksiä. Näitä ongelmia tarkastelen kuuden rinnakkaistekstin osalta tarkemmin verraten käytettyjä grafeemisia ratkaisuja Konikovon evankeliumin kirjoitusjärjestelmään. Keskeinen teoreettinen johtopäätös työssäni on, että kirjoitusta ja puhetta ei tule samastaa ainakaan tutkimuksellisten keinojen osalta, vaan kirjoituksen erityisluonne on nostettava analyysin keskiöön. Konikovon evankeliumin kirjoitusjärjestelmästä totean, että kyseessä on grafeemisilta vaikutteiltaan monikerroksinen, mutta varsin toimiva systeemi, joka onnistuu välittämään melko tarkasti kuvaamansa kielen piirteet huolimatta siitä, että muutama fonologian kysymys jää vielä ratkaisematta. Tällaisena käsikirjoituksen kirjoitusjärjestelmä asettuu rinnakkaistekstiensä joukossa varsin korkealle, mitä tulee sen yksiselitteisyyteen, selkeyteen ja toimivuuteen.
  • Pulkkinen, Jukka (2011)
    Emulsiokalvolla tarkoitetaan kalvoa, joka on valmistettu haihduttamalla ylimääräinen vesi pois emulsiosta. Polysakkaridipohjainen emulsiokalvo koostuu kalvonmuodostuspolysakkaridista, rasvasta, emulgointiaineesta ja pehmittimestä. Kirjallisuusosassa selvitettiin, mitä raaka-aineita polysakkaridipohjaisissa emulsiokalvoissa käytetään ja mitkä tekijät vaikuttavat emulsiokalvojen vesihöyrynläpäisevyyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Tutkimuksen kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, miten konjac-glukomannaani (KGM) ja kuusen galaktoglukomannaani (GGM) soveltuvat emulsiokalvon raaka-aineiksi. Lisäksi selvitettiin, miten rasvan tyyppi ja rasvapitoisuus vaikuttavat GGM-KGM-pohjaisten emulsiokalvojen mekaanisiin ominaisuuksiin ja vesihöyrynläpäisevyyteen. Mehiläisvahasta, mäntyöljystä ja rypsiöljystä valmistettiin emulsiokalvot, joissa oli 30 %:n (paino-% GGM:sta) rasvapitoisuudet. Lisäksi mehiläisvahasta valmistettiin emulsiokalvot, joissa oli 10 ja 50 % mehiläisvahaa. Emulsiokalvoja verrattiin vertailukalvoon, jossa ei ollut rasvaa. Kalvoissa käytetty KGM:n ja GGM:n suhde oli 1:1. Kalvoista mitattiin vesihöyrynläpäisevyys ja -läpäisynopeus, vetolujuus, Youngin moduuli ja murtovenymä. Näiden lisäksi kalvojen poikkileikkaus kuvattiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. GGM ja KGM soveltuvat emulsiokalvon raaka-aineiksi. Huoneenlämpötilassa kuivatuista kalvoista saatiin tasaisemman näköisiä kuin lämpökaapissa kuivatuista. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuvissa vahapisarat olivat öljypisaroita pienempiä, mikä mahdollisesti vaikutti siihen, että vahapisarat pysyivät paremmin kiinnittyneenä kalvomatriisissa. Öljypisaroiden koko oli kalvoissa noin 10 μm ja vahapisaroiden 2–6 μm. Vesihöyrynläpäisynopeus oli pienin 50 %:n mehiläisvahakalvolla (p < 0,05). Vesihöyrynläpäisevyys laski lineaarisesti mehiläisvahapitoisuuden suurentuessa. Öljykalvot ja 10 %:n mehiläisvahakalvo eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi vesihöyrynläpäisevyyden suhteen vertailukalvosta. Pienin vetolujuus ja Youngin moduuli oli 50 %:n mehiläisvahakalvolla. Vertailukalvo oli kestävin ja jäykin. Murtovenymän suhteen kalvot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksessa onnistuttiin valmistamaan GGM-KGM-pohjaisia emulsiokalvoja, jotka pidättivät vesihöyryä vertailukalvoa paremmin ja silti säilyttivät mekaaniset ominaisuutensa kohtuullisen hyvin.
  • Alanko, Anna-Liisa (1978)
  • Pakarinen, Lotta (2013)
    Konkurssipesä voi konkurssivarallisuutta realisoidessaan myydä pesän omaisuutta sellaisena kokonaisuutena, että se katsotaan työoikeudelliseksi liikkeen luovutukseksi. Liikkeen luovutusta koskeva työoikeudellinen sääntely vaikuttaa tällöin konkurssin perusteella suoritettuun työsuhteen päättämiseen. Tutkielmassa selvitetään konkurssin ja liikkeen luovutuksen perusteella säädettyjen erityisten irtisanomisoikeuksien suhde silloin, kun konkurssipesä on liikkeen luovuttajana. Konkurssipesän luovuttaessa liiketoiminnan tai sen osan irtisanomista koskevat säännökset voivat ajautua ristiriitaan, sillä konkurssi oikeuttaa irtisanomaan työsuhteet yksinomaan konkurssin perusteella 14 päivän irtisanomisajalla, kun taas liikkeen luovutus ei ole työnantajan käytettävissä oleva työsuhteen päättämisperuste. Liikkeen luovutuksen oikeusvaikutukset työntekijöiden työsuhteisiin riippuvat siitä, katsotaanko liikkeen luovutuksen tapahtuneen työsuhteen voimassa ollessa, vai konkurssin perusteella suoritetun irtisanomisen irtisanomisajan jälkeen. Kun liikkeen luovutus tapahtuu työsuhteen voimassa ollessa, työntekijä siirtyy automaattisesti ja pakottavasti luovutuksensaajan palvelukseen ja konkurssiperusteinen irtisanominen jää vaikutuksettomaksi. Merkityksellistä tässä tilanteessa on sillä, milloin liikkeen luovutuksen tosiasiallisten vaikutusten katsotaan kohdistuvan työntekijöihin. Luovutuksen tapahtuessa irtisanomisajan jälkeen ratkaisevaa on se, onko luovutuksensaaja ottanut irtisanotut työntekijät palvelukseensa ja onko toimintaa jatkettu keskeytyksettä. Normaalisti työsuhteiden päättymisen jälkeen tapahtuva yritystoiminnan siirto katsotaan vanhan toiminnan päättymiseksi ja uuden aloittamiseksi. Konkurssipesän oikeus irtisanoa työntekijöiden työsuhteet konkurssin perusteella alkaa konkurssiin asettamishetkellä ja jatkuu niin pitkään, kunnes velkojainkokous tekee päätöksen liikkeen luovutuksesta, tai kunnes liikkeen luovutusta voidaan pitää todennäköisenä tai pesän nimenomaisena tavoitteena. Tällöin konkurssin aiheuttama "häiriötila" poistuu, ja irtisanomisperusteet ja -ajat palautuvat ennalleen. Irtisanomisoikeutta on tämän jälkeen tarkasteltava liikkeen luovutusta koskevan sääntelyn valossa. Konkurssivarallisuuden realisointitoimen katsomisella liikkeen luovutukseksi vaikuttaa myös luovutuksensaajan velvollisuuksiin. Luovutuksensaajan on otettava liikkeen tai sen osan yhteydessä siirtyvät työntekijät palvelukseensa. Lisäksi hänellä on takaisinottovelvollisuus konkurssipesän irtisanomia työntekijöitä kohtaan.
  • Hyvönen, Sirkka (1976)