Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9240-9259 of 28486
  • Pennala, Tuomas (Helsingfors universitet, 2013)
    Wheat is one of the world's three most important arable crops among rice and maize. Therefore, the study of fertilization is important, especially in the long run, to provide reliable information on the impact on potassium fertilization to farming land, spring wheat growth and its yield. The aim of this study is to find out how potassium fertilization affects spring wheat yield and soil properties, as well as straw yield in long-term field experiment. I wanted to find out whether the current recommendations for potassium fertilization are sufficient to spring wheat varieties on sandy loam and which factors are most affected wheat grain and straw yield. The experiment was conducted on sandy loam in Hausjärvi as field experiment, in which four fertilization treatments were used, two of which contained the same amount of potassium and two were left without potassium. Wheat grain and straw yields were sampled and analyzed. In addition, the wheat crop samples were taken during the summers. Wheat straw was collected each year from the field, except in 1978, when they were plowed in the field. According to the results of spring wheat grain and straw yield year affect both fertilization and year. Year explained the differences in yields better than fertilization. Potassium fertilization levels significantly affected the straw yield. Most fertilized wheat took the most soluble and reserve potassium. The amount of soluble potassium in topsoil decreased in all treatments, but reserve potassium remained almost unchanged. The study shows that the current recommendations for potassium fertilization of fields potassium balance fall in the long run. Also, wheat other macronutrient intake significantly affect potassium commissioning. The amount of potassium in topsoil decreased during the experiment and some of potassium probably leached from the field. The test use 60 kg of K / ha are sufficient for current wheat varieties. Without potassium fertilization may occur potassium deficiency after decades, especially if the natural potassium resources are small. In the future, therefore, should pay attention to improving the use of potassium and to prevent potassium leaching.
  • Lappalainen, Pia-Marita (2006)
    Tutkielmassani tarkastelen minuuden ja toiseuden tuottamista filippiiniläisvaimovälitystä koskevassa kirjoittelussa. Olen kiinnostunut vallan ylläpitämisestä ja uusintamisesta sekä valtasuhteiden muutoksista kielen merkitysjärjestelmien avulla. Minä ja Toinen tuotetaan diskursseissa, jotka liittyvät toisiin diskursseihin ja viime kädessä kussakin historiallisessa tilanteessa vallitsevaan hegemoniseen merkitysten ketjuun. Määrittelemme Toisen sanojen avulla, mutta samat sanat ovat jo määritelleet meidät. Michel Foucalt’n valtakäsitteen mukaan olemme vääjäämättömästi juuttuneet vallan verkostoon, jossa jatkuvasti sekä käytämme valtaa että olemme sen alaisia. Analysoidessani aineistoa, joka koostuu syksyn 1995 aikana Iltalehdessä, Iltasanomissa ja Helsingin Sanomissa julkaistuista Sir Vilin vaimovälitystä käsittelevistä lukijakirjeistä ja artikkeleista, käytän menetelmää, jota voisi kutsua kriittiseksi diskurssianalyysiksi. Jo tutkielmani suunnitteluvaiheessa olin tietoinen siitä, että haluan selvittää pyrkimystä eriarvoistaa toinen ihminen tai ihmisryhmä kielenkäytön välityksellä. Erityisen kiinnostunut olen kirjoituksiin sisältyvistä binaarioppositioista, vastakohtapareista, jotka edellyttävät toisiaan. Jacques Derrida katsoo näiden binaarien toisen pään arvottamisen olevan osa länsimaista alistamisen strategiaa. Filippiiniläisvaimokeskustelussa suomalaisiksi miehiksi profiloituneet kirjoittajat puolsivat vaimovälitystä vedoten maassa vallitsevaan vaimopulaan ja miesten kustannuksella toteutuneeseen sukupuolten tasa-arvoon, kun taas pääosa naisista vastusti toimintaa. Keskustelusta muodostui identiteettiväittely, jossa osapuolet syyttelivät toisiaan. Minää ja Toista määriteltiin kulttuurisamme tutuilla binaareilla, joiden positiiviset ja negatiiviset navat sulkevat määritellyt sisäänsä. Vaienneesta kolmannesta navasta, filippiiniläisvaimoista, tuli keskustelun muukalainen: alistuva, eksoottinen tyttö, joka pelastaa suomalaisen korpisoturin nykyajalta. Vaikka tutkin kielen käyttöä ko. diskurssissa, tarkastelun fokus ei kuitenkaan ole kielessä, teksteissä tai kyseisessä vuorovaikutustilanteessa, vaan pikemminkin vallassa ja sukupuolirooleissa: taisteluissa ja neuvotteluissa. Sekä hyvässä että pahassa olemme siirtyneet pysyvistä kokonaispersoonallisuuksista ajassa ja paikassa muuttuviin minäkonstruointeihin, samalla kun Toisesta on tullut yhä merkittävämpi osa meitä. Tutkielmani keskeisiä teoreettisia lähteitä ovat Jacques Derridan (1981,1998 ja 2003), Michel Foucault’n (1989,1997) ja Risto Heiskalan (1997) kieltä, semioosia ja valtaa käsittelevät teokset. Tapaani lähestyä toiseutta ja kirjoittaa sitä auki ovat vaikuttaneet ennen kaikkea Hélène Cixous (1993), Julia Kristeva (1992,1993) ja Luce Irigaray (1985, 1991, 1994).
  • Vanhanarkaus, Outi (2012)
    Suomessa pohjaveden tavallisimmat laatuongelmat ovat kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä alhainen pH-arvo. Kalkkikivialkaloinnin on käytännössä todettu parantavan veden laatua, ja menetelmää on tutkittu useasti vesilaitoksilla ja laboratorioissa toteutetuin kokein. Yksityiskaivoissakin kalkkikivialkaloinnin on käytännössä todettu parantavan vedenlaatua, mutta tutkimuksia esimerkiksi menetelmälle parhaiten soveltuvista kohteista ei ole tehty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää alustavasti millaisissa tapauksissa kalkkikivialkalointi tietyllä mitoituksella on toimiva kunnostusmenetelmä ja mitkä asiat tähän voi vaikuttaa. Koska Suomessa pohjavesi on luonnostaan pehmeää, lievästi hapanta, rauta- sekä mangaanipitoista ja oman kaivon varassa olevia talouksia on paljon, tehokkaalle ja turvalliselle veden käsittelymenetelmälle on kysyntää edellä mainittujen laatuongelmien korjaamiseksi. Kaivoon sijoitetun kalkkikivirouheen vaikutusta veden laatuun tarkastellaan yleisellä tasolla vuosina 2003–2011 raportoitujen kunnostuskohteiden vesianalyysitietojen perusteella. Kaivokohtaisesti kalkkikivialkaloinnin vaikutusta tutkitaan kolmentoista yksityisen rengaskaivon avulla analysoimalla niiden vesinäytteitä ennen ja jälkeen kalkkikivikunnostuksen. Tutkimuskaivojen veden kemiallista laatua tutkitaan in situ –menetelmin ja laboratorioanalyysien avulla vuoden ajan. Kaivovesistä tutkitaan pH, sähkönjohtavuus, alkaliteetti, pääionit sekä happi-, hiilidioksidi-, rauta- ja mangaanipitoisuudet. Kunnostuksen vaikutusta veden kalkkikivikylläisyyteen tarkastellaan mallintamalla kalkkikiven ja veden välisiä reaktioita hydrogeokemiallista mallinnusohjelmaa (PhreeqC) käyttäen. Laajemman aineiston perusteella kalkkikivikunnostus paransi kaivoveden laatua tilastollisesti merkitsevästi liian alhaisen pH-arvon sekä nitraattipitoisuuden osalta. Kolmestatoista tutkimuskaivosta kahdeksassa tapahtui lähtöoletusten mukaisia muutoksia eli veden pH-arvo, alkaliteetti, sähkönjohtavuusarvo sekä kalsium- ja magnesiumpitoisuudet nousivat. Kaikkien 13 tutkimuskaivon vedet tulivat kalsiittikylläisemmäksi kalkkikivikäsittelyn jälkeen, ja vain kolmessa kaivossa vesi ei saavuttanut kalsiittikylläisyyttä koko seurantajakson aikana. Kaivonomistajille lähetetyn kyselyn perusteella suurin osa oli huomannut kaivossaan kaivoveden laadun ja/tai määrän parantumista kalkkikivikunnostuksen jälkeen. Kalkkikivialkalointia tulisi tutkia mahdollisimman luonnonmukaisissa olosuhteissa (in situ), jotta tuloksien perusteella voitaisiin antaa suosituksia kalkkikivirouheen mitoituksesta yksityisiin talouskaivoihin sekä sopivista käyttökohteista. Lisätutkimuksia tarvitaan menetelmän soveltumisesta eri muodostumatyyppiä edustavalle, eri syvyisille ja erilaisilla kulutuksilla sekä ennen muuta erilaisia raakavesiä edustaville kaivoille. Tutkimuksessa tulee kiinnittää huomiota in situ –menetelmiin sekä vesinäytteiden kestävöintiin. Tutkittaessa kalkkikivialkaloinnin soveltuvuutta raudan ja mangaanin poistamiseen talousvesikaivoissa on orgaanisen aineksen ja mikrobitoiminnan vaikutus prosessiin otettava huomioon.
  • Mäkelä, Elina (1992)
    Tämä syventävien opintojen tutkielma sisältääkirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuskatsauksessa käsitellään kalkkunan kehitystämassiiviseksi lihantuotantoeläimeksi, kalkkunansairauksia sekä perehdytään lihaksen rakenteeseen,toimintaan ja biokemiallisiin muutoksiin teurastuksenjälkeen. Lisäksi on käsitelty siipikarjanlihan laatuunja pH-arvon muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusosassa käsitellään kalkkunoista teurastuksen älkeen mitattuja pH-arvoja. Tarkoituksena oli määrittääkalkkunanruhon pH-arvo teurastuksen jälkeen sekä tutkia taustamuuttujien vaikutusta ph-muutoksiin. Rinta- jajalkalihaksesta mitattiin pH-arvo heti teurastuksenjälkeen ja vuorokauden kuluttua. Taustamuuttujina olivat-kalkkunan ikä, laatuluokka, kasvattaja, kuljetusaika,makroskooppiset muutokset sekä vuodenaika. Rintalihaksen pH-arvoksi saatiin 6.7+-0.3, 15-20minuuttia teurastuksesta. Jalkalihaksen pH-arvo oli 6.7+-0.2. Vuorokauden kuluttua teurastuksesta rintalihaksenpH-arvo oli 5.8+-0.1 ja jalkalihaksen 6.0+-0.1.Taustamuuttuja ryhmissä oli vain vähäisiä eroja pH-arvojen välillä. Kalkkunan iällä ja kuljetusajallahavaittiin suurin vaikutus teurastuksen jälkeiseen pH-arvoon. Tutkimuksen mukaan pH-arvoa ei voi käyttääjaotteluperusteena luokiteltaessa kalkkunoitamakroskooppisten muutosten mukaisiin laatuluokkiin.
  • Salo, Aino (1928)
  • Selkokari, Hanne (Suomen Muinaismuistoyhdistys, 2008)
    Treasures of a Patriot Eliel Aspelin-Haapkylä as an art collector and art historian Treasures of a Patriot is a study of Eliel Aspelin-Haapkylä (1847 - 1917), professor of aesthetics and modern literature, as an art collector and art historian. The study combines the biographical perspective, art history as a discipline in the 19th-century Finland, and Aspelin-Haapkylä s art historical scholarship. My intention was to answer to questions such as what kind of an art collector an academic art historian was, why he collected art and cultural-historical objects and what the purpose of his collecting was. Aspelin-Haapkylä was an ideal choice for the main character because the ideologies of the era, culture, art and European ideas, especially German ideas about museums, are intertwined in his life. In addition, the ideas of the Fennomen can be found in his ideological background. Together with his wife, Ida Aspelin-Haapkylä, he bequeathed a rich donation to the National Museum of Finland, and a wideranging archive concerning the collection, his writings, and letters to the Finnish Literature Society. I have highlighted the materials from the archives related both to the collection and art history, especially the letters between Aspelin-Haapkylä and artists, fellow members of academia, his spouse and relatives. The content and the structure of the research are divided into seven main chapters. First, I discuss Susan M. Pearce s theory of collecting and the history of collecting. I also introduce some other art historians who were private collectors. The late 19th-century Fennomen and other nationalists who were active in cultural life and the arts, are introduced in the second chapter. In the third I deal with Aspelin-Haapkylä s collection of European art combined with his writings, his early published works, studies and many trips to Europe. The fourth and the fifth chapters are dedicated to those Finnish artists who he wrote biographies of, and the artists of his own era whom he supported. The sixth chapter discusses institutions and channels of influence and power through which the initiative to found the National Museum of Finland, his action in the Antell Delegation and co-operation with the art merchant Henryk Bukowski, rise up to the fore. Finally, I process the last will and the fate of the collection from 1917 until 1932. As an appendix, I have included a report and reconstruction of the art collection. The catalogue is based on the words in Aspelin-Haapkylä s the so-called blue notebooks, which I have completed with additions from other sources.
  • Lagström, Mia (2001)
    Tutkin Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen mediakuvaa suomalaisessa sanomalehdistössä. Tutkimusaineistoni käsittää suurimmat sitoutumattomat päivälehdet (Helsingin Sanomat, Aamulehti, Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Lapin Kansa), iltapäivälehdet (Ilta-Sanomat, Iltalehti) sekä suurimpien puolueiden äänenkannattajat (Demari, Suomenmaa, Kansan Uutiset, Nykypäivä, Vihreä Lanka) ajalta 1.3. – 31.8.2000. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastelen presidentti-instituutiossa, poliittisessa viestintäkulttuurissa sekä journalistisissa käytänteissä tapahtuneita muutoksia. Tarkastelen myös teorioita imagonrakennuksesta. Analyysini alussa kerron tutkimusmenetelmistäni, joita ovat sisältö- ja diskurssianalyysi. Käyn myös lyhyesti läpi, mitä diskurssi, puhujat ja puhunta tarkoittavat. Varsinaisessa analyysissä haen vastausta tutkimusongelmaan vastaamalla kysymyksiin, mitä presidentti Halosesta lehdissä kirjoitetaan sekä miten hänestä kirjoitetaan. Kysymykseen, miten presidentistä kirjoitetaan haen vastausta tarkastelemalla artikkeleissa esiintyviä puhujia sekä näiden suhtautumista presidentti Haloseen. Analyysissä pohdin myös, mitä presidentin mediakuva kertoo presidentti-instituutiosta. Presidentti Halosen mediakuva on melko positiivinen. Suurin osa artikkeleissa esiintyneistä puhujista puhui positiiviseen sävyyn presidentistä. Artikkelit sisälsivät eniten presidentin työtä käsitteleviä artikkeleita. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että viihteellisten kirjoitusten määrä oli huomattava. Erityisesti kirjoitettiin presidentin luonteesta ja henkisestä persoonallisuudesta. Media oli myös kiinnostunut presidentin ulkoisesta olemuksesta sekä avoliitosta. Diskurssianalyysin avulla löysin teksteistä kaksi erilaista puhuntaa: presidentti aktiivisena poliittisena toimijana -puhunta sekä presidentti ulkoisena keulakuvana -puhunta. Puhunnat kuvastavat presidentti-instituutiossa, poliittisessa viestintäkulttuurissa ja journalistisissa käytänteissä tapahtuneista muutoksista, jotka heijastuivat mediateksteihin.
  • Mäkelä, Mika (2013)
    Tutkimuksen aiheena on Helsingin Kallion kaupunginosassa toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut saneeraus – vanhan puutaloalueen suunnitelmallinen purkaminen ja uudisrakentaminen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Kallion saneerauksen syitä ja tavoitteita, modernismin ideoiden näkymistä saneeraussuunnitelmissa sekä tarkastella saneerauksen vaikutuksia nykyisessä rakennetussa ympäristössä. Tavoitteena on selvittää suunnitelmien toteutumista rakennusten, viheralueiden, katuverkon ja modernismin aatteiden näkökulmasta. Alueellisesti tutkimuksessa on keskitytty Etu-Kallion alueelle, joka oli saneeraustoimenpiteiden keskiössä. Tutkimusmenetelminä on käytetty kartta-analyysiä, havainnoivaa tutkimusta, arkistomateriaalin läpikäyntiä ja kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineistona ovat saneeraukseen liittyneiden suunnitelmien karttamateriaali, aihepiiriin liittyvät Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset ja kaupunginhallituksen mietinnöt sekä eri komiteoiden ja kilpailujen tuottama materiaali. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös tutkimusaluetta koskeneita asemakaavamuutoksia ja korttelisuunnitelmia, joiden lisäksi on saatu käyttöön muutamia suunnitelmiin liittyneitä karttaluonnoksia. Aikakauden ilmapiiriä on selvitetty aihepiiriä käsittelevien sanomalehtiartikkeleiden avulla ja käymällä keskusteluja Helsingin kaupunkisuunnitteluun osallistuneiden henkilöiden ja alan tutkijoiden kanssa. Tutkimuksen tukena ja taustoittajana on käytetty modernismia, Helsingin kaupunkisuunnittelua ja Kalliota koskevaa tutkimusta ja kirjallisuutta. Saneerauksen rakennettuun ympäristöön liittyvänä keskeisenä tavoitteena oli tutkimusalueella korvata vanha puutaloasutus uudella modernilla avoimeen tilankäyttöön perustuvalla kaupunkirakenteella, joka muodosti vastakohdan perinteiselle umpinaiselle ja tiiviille korttelirakentamiselle. Vanhat kiviset kerrostalot sen sijaan saivat jäädä, vaikka niiden kiviset pihasiivet ja -rakennukset haluttiin poistaa. Puutalojen osalta tavoite onnistui varsin perusteellisesti, koska ne kaikki korvattiin tutkimusalueella uudisrakennuksilla. Kivisten pihaosien osalta suunnitelmat eivät toteutuneet. Ajallisesti tutkimusalueen saneeraukseen liittyneet tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulta 1970-luvulle käytännön toteuttamisen painottuessa toisen maailmansodan jälkeiselle ajalle. Käytännössä tutkimusalueen saneeraus toteutettiin pääosin kiinteistöviraston asemakaavaosaston 1950-luvun loppupuolella laatiman Etu-Kallion saneerausehdotuksen ja sitä edeltäneiden luonnosten pohjalta. Saneeraus vietiin loppuun 1970-luvulla korttelisuunnitelmien myötä. Mainitut suunnitelmat toteutettiin yleensä uudisrakennuksia varten laadituilla asemakaavamuutoksilla. Kallion saneeraus kertoo kaupunkisuunnittelussa tapahtuneista kehityskuluista: modernismin aatteiden noususta ja hiipumisesta, saneerausajattelun eri vaiheista, rakennussuojelun noususta ja modernismin tuloksista nykyisessä kaupunkirakenteessa. Saneeraus oli monivaiheinen prosessi, johon liittyi erilaisia suunnitelmia, keskustelua ja pohdintoja puutaloalueen tulevaisuudesta ja kaupungin rakennusjärjestyksen sallimasta rakennusoikeudesta, ja lopulta käytännön toteutus. Saneerausta varten laadittiin useita suunnitelmia, joiden ratkaisuista osa toimi suuntaa antavina myöhemmille suunnitelmille ja osa karsiutui pois. Eri aikoina laaditut suunnitelmat kuvaavat myös modernismin vaiheita Helsingin kaupunkisuunnittelussa.