Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9244-9263 of 24298
  • Orava, Leila (2004)
    Kun tuotteen arvo kasvaa suhteessa sen käyttäjämäärään, sillä sanotaan olevan verkostovaikutus. Tietokoneohjelmistot ovat yksi keskeisimmistä hyödykeryhmistä, joissa verkostovaikutuksia voidaan havaita ja jossa niiden merkitys voidaan tulkita oleelliseksi markkinatekijäksi. Tutkielmassa tarkastellaan kopioinnin vaikutuksia ohjelmistoyritysten hyvinvointiin, kun markkinoilla esiintyvät verkostovaikutukset otetaan mukaan tarkasteluun. Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, onko ohjelmistoyritysten mahdollista maksimoida voittojaan sallimalla osan kuluttajista kopioida tuotteensa. Aiheeseen johdattaa immateriaalioikeuksien ja verkostovaikutusten sekä kopioinnin taloudellisten vaikutusten tarkastelu. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kolmen erilaisen viitekehyksen avulla. Sliven ja Bernhardtin mallin avulla tutkitaan monopolituottajan valintoja staattisessa ympäristössä, jossa ohjelmistolle on olemassa kahdet markkinat: koti- ja yrityskäyttäjät. Mallissa päädytään tulokseen, jonka mukaan verkostovaikutuksille on olemassa kriittinen taso siten, että yritys ansaitsee suurempia voittoja sallimalla kotikäyttäjien kopioida ohjelmistoa kuin että se yrittäisi estää kopioinnin kokonaan molemmissa kuluttajaryhmissä. Intertemporaalisen näkökulman tarkasteluun tuo Takeyaman malli kestokulutushyödykkeen tuottajasta. Välttyäkseen kestokulutushyödykkeen hinnoittelulle ominaiselta ajallisen epäjohdonmukaisuuden ongelmalta, yritys voi päätyä sallimaan ns. matan arvostuksen kuluttajien harjoittaman kopioinnin. Tämän avulla yrityksen on mahdollista harjoittaa intertemporaalista hintadiskriminaatiota ja päätyä ansaitsemaan korkeampia voittoja. Kopioinnin täydellinen kieltäminen johtaisi hintojen suurempaan laskuun kaikilla periodeilla kuin staattisen mallin mukaan ennustettuna. Shyn ja Thissen malli antaa viitekehyksen ongelman tarkastelulle yritysten strategisista lähtökohdista. Mallissa päädytään tulokseen, jonka perusteella verkostovaikutusten ollessa riittävän voimakkaita, päädytään korkean hinnan tasapainoon, jossa osa kuluttajista kopioi ohjelmistoa yrityksen silti ansaitessa korkeampia voittoja. Mikäli verkostovaikutukset ovat hyvin heikkoja, päädytään matalan hinnan tasapainoon, jossa kopiointia ei sallita. Tässä mallissa kuluttajien jako tehdään sen mukaan, tarvitsevatko he ohjelmistoyritysten tarjoamia tukipalveluja vai eivät. Tarkastelu tapahtuu duopolikontekstissa. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat: Slive, J. & Bernhardt, D. (1998): ”Pirated for profit”, Takeyama, L. N. (1997): ”The Intertemporal Consequences of Unauthorized Reproduction of Intellectual Property” sekä Shy, O. & Thisse, J.-F. (1999): ”A Strategic Approach to Software Protection”.
  • Strandberg, Hindrik (Helsingin yliopisto, 2012)
    Cupping in Finland until the middle of the 20th century Since antiquity various forms of blood-letting based on humoral pathology the doctrine of four body fluids have been used as curing methods. Here they are studied using an ethnographic-medico-historical approach. In Finland four different methods of therapeutic blood-letting have been practised since the beginning of the 16th century A.D., namely, leeches, scarification of the calves, bleeding and cupping. The most frequent form of blood-letting in Finland has however been cupping, performed in a sauna, which was found in nearly every farmyard. The principal source for this thesis is a comprehensive body of archive material on cupping in Finland. The archive material has been combined with information about different kinds of cupping instruments used since antiquity, cupping instructions in medical books from classical antiquity, through medieval manuscripts, and medical books from the beginning of the 16th century until the beginning of the 20th century. Cupping was mainly performed in the spring and autumn in a well-heated so-called smoke-sauna and was used mostly by the middle-aged women. The main aim here is to investigate where upon the patient s body the cupping woman applied the cupping horns, using suction, how many horns were applied, and also the relationship between these application spots and the diseases, or complaints which were being treated. When the cupping horn had been applied, a small swelling appeared just beneath it. After a while the horn was removed and the cupping woman started picking small wounds or holes in the skin with her cupping axe. Then the horn was applied again and blood started to flow from the wounds. Afterwards the wounds were carefully cleaned with water. There were two kinds of cupping women. One was a woman who lived in a village and performed cupping on request. The other was a cupping woman who travelled around the district offering her services. The second aim is to investigate all the different diseases or complaints that were treated. Among the diseases which were cured, headaches and toothaches were the most common Another question is whether these diseases were really cured and if so, how is this to be explained. I have compared the diseases and complaints listed in a medieval manuscript and in later medical books with the diseases and complaints cured by our cupping women, which leads to the question of where these cupping women acquired their skills and their knowledge of where to apply the cupping horns to treat different diseases. Probably the answer is that such instructions and knowledge was handed over orally from one generation of cupping women to another. Finally there is a brief examination of modern cupping which was revived in the 1970s and is still used as a form of complementary medicine today in Finland.
  • Kulkula, Outi (2003)
  • Vaara, Johanna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaunokirjallisen dialogin kieltä. Aineistona tutkimuksessa on Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin (2004) dialogi ja menetelmänä keskustelunanalyysi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä annettavaa keskustelunanalyysilla on kirjallisuuden kielen tutkimiselle. Analyysilla selvitetään, miten Rimminen luo aidontuntuista puhetta kirjoitettuun kieleen. Dialogista tarkastellaan korjausjäsennystä. Tutkimustehtävänä on analysoida dialogin korjausjaksojen rakennetta, toimintoja ja laajempaa merkitystä teoksen tulkinnan rakentumisessa. Dialogin kielen analyysi yhdistetään siis perinteisin kirjallisuudentutkimuksen keinoin tehtyyn teoksen tulkintaan. Siinä tarkastellaan korjausjaksojen merkitystä ystävyyden ja yhteisymmärryksen teemoihin. Pussikaljaromaanin dialogia tutkitaan keskustelunanalyysista sovelletulla menetelmällä. Tutkielman aineisto poikkeaa keskustelunanalyysin aineistoista siinä, että romaanin dialogi ei ole aitoa vuorovaikutuspuhetta. Dialogia kuitenkin tarkastellaan kuin se olisi arkipuheen litteraattia ja analyysi kohdistuu kirjoitettuun puhekieleen. Analyysiin kietoutuu myös tulkinnallinen näkökulma se hahmottuu romaanin teoskokonaisuudesta käsin. Korjausjaksojen rakenne on teoksessa hyvin monipuolista. Dialogista voi löytää itsekorjausta, toisen korjaamista, loppuun saatettuja ja kesken jätettyjä korjauksia, korjaussekvenssejä saman vuoron korjauksista kolmanteen positioon. Lisäksi dialogissa käytetään kaikkia suomalaisen tutkimuksen kuvaamia korjausaloitteita ja myös suoria korjauksia. Korjauksen kohteena ovat lausumat, lauseet, lausekkeet, verbi-ilmaukset, sanat, liitteet ja sijapäätteet. Korjauksia käytetään usein tarkennukseen, oikaisuun, ymmärrysehdokkaan hylkäämiseen, saman- ja erimielisyyden ilmaisuun sekä osallistumiskehikossa liikkumiseen. Harvoin korjauksia käytetään keskustelun päälinjalle palaamiseen, topiikin sulkemiseen ja rekisterin vaihtoon. Lisäksi korjauksilla vaikutetaan osallistumiskehikkoon tarinankerronnassa. Korjausjaksojen merkitys teoksen tulkinnassa hahmottuu intersubjektiivisuuden kautta. Korjausjaksoja käytetään dialogissa yhteisymmärryksen säilyttämiseen ja palauttamiseen. Korjausjaksot osoittavat äänessäolijan halua tulla ymmärretyksi oikein. Niillä myös tarkistetaan ymmärtämistä, joten myös toinen toisensa ymmärtäminen on dialogissa tärkeää. Oikaisuilla korjauksissa estetään väärinymmärryksiä. Lisäksi korjausjaksoja käytetään myös muuhun kuin korjaamiseen, esimerkiksi osana kielellistä leikittelyä ja yhteiskonstruktioita. Nämä toiminnot osoittavat, että korjaukset ovat osa romaanihenkilöiden sosiolektia, jossa korjaamista on niin paljon, että se on osittain maneerimaista kielenkäyttöä. Korjausten funktiona onkin me-konstruktion luominen ja uusintaminen. Tutkimuksessa havaitaan, että keskustelunanalyysi tuo teoksen tulkintaan lisätodisteita. Menetelmällä kirjallisuuden dialogista ja puheesta on mahdollista tehdä luotettavia havaintoja ja eritellä rakenteita, joita muuten dialogista ei huomaisi. Keskustelunanalyysi antaa käsitteet, joilla näistä rakenteista voi puhua ja tehdä niitä näkyväksi. Se ei kuitenkaan korvaa perinteistä teoksen tulkintaa, mutta sen voi valjastaa tulkinnan työkaluksi lisäämään luotettavuutta.
  • Jokelainen, Outi (1995)
  • Kauko, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2011)
    The study scrutinizes the dynamics of the Finnish higher education political system. Dynamics is understood as the regularity of interaction between actors. By actors is meant the central institutions in the system. The theoretical framework of the study draws on earlier research in political science and higher education political studies. The theoretical model for analysis is built on agenda-setting theories. The theoretical model separates two dimensions of dynamics, namely the political situation and political possibilities. A political situation can be either favourable or contradictory to change. If the institutional framework within the higher education system is not compatible with the external factors of the system, the political situation is contradictory to change. To change the situation into a favourable one, one needs either to change the institutional structure or wait for external factors to change. Then again, the political possibilities can be either settled or politicized. Politicization means that new possibilities for action are found. Settled possibilities refer to routine actions performed according to old practices. The research tasks based on the theoretical model are: 1. To empirically analyse the political situation and the possibilities from the actors point of view. 2. To theoretically construct and empirically test a model for analysis of dynamics in the Finnish higher education politics. The research material consists of 25 thematic interviews with key persons in the higher education political system in 2008. In addition, there are also documents from different actors since the 1980s and statistical data. The material is analysed in four phases. In the first phase the emphasis is on trying to understand the interviewees and actors points of view. In the second phase the different types of research material are related to each other. In the third phase the findings are related to the theoretical model, which is constructed over the course of the analysis. In the fourth phase the interpretation is tested. The research distinguishes three historical periods in the Finnish higher education system and focuses on the last one. This is the era of the complex system beginning in the 1980s 1990s. Based on the interviews, four policy threads are identified and analysed in their historical context. Each of the policy threads represents one of the four possible dynamics identified in the theoretical model. The research policy thread functions according to reform dynamics. A coalition of innovation politics is able to use the politicized possibilities due to the political situation created by the conception of the national innovation system. The regional policy thread is in a gridlock dynamics. The combination of a political system based on provincial representation, a regional higher education institutional framework and outside pressure to streamline the higher education structure created a contradictory political situation. Because of this situation, the politicized possibilities in the so-called "regional development plan" do not have much effect. In the international policy thread, a consensual change dynamics is found. Through changes in the institutional framework, the higher education political system is moulded into a favourable situation. However, the possibilities are settled: a pragmatic national gaze prevailed. A dynamics of friction is found in the governance policy thread. A political situation where political-strategic and budgetary decision-making are separated is not favourable for change. In addition, as governance policy functions according to settled possibilities, the situation seems unchangeable. There are five central findings. First, the dynamics are different depending on the policy thread under scrutiny. Second, the settled possibilities in a policy thread seemed to influence other threads the most. Third, dynamics are much related to changes external to the higher education political system, the changing positions of the actors in different policy threads and the unexpected nature of the dynamics. Fourth, it is fruitful to analyse the dynamics with the theoretical model. Fifth, but only hypothetically and thus left for further research, it seems that the Finnish higher education politics is reactive and weak at politicization.
  • Karhula, Aleksi Heikki Simeoni (2011)
    Tutkielmassa käsitellään korkeakoulutetun väestön sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Se asettuu osaksi seutua koskevaa empiiristä keskustelua sekä osaksi bourdieuläistä keskustelua luokkamauista ja kulttuurisesta pääomasta. Ensiksi mainittua se täydentää keskittyen vähemmälle huomiolle jääneeseen ylemmän keskiluokan tutkimukseen, jälkimmäistä kehystäen teoriaa uuden tyyppisellä empiirisellä tarkastelulla. Tutkielmassa pyritään ensin esittämään seudun erilaistumista yleisellä tasolla korkean koulutuksen ja aiemman tutkimuksen perusteella relevanteiksi rajattujen muiden tekijöiden osalta. Tämän jälkeen suhteutetaan korkeasti koulutettujen sijoittumista muuhun erilaistumiseen. Tässä ajatuksena on löytää korkeakoulutettujen osuudeltaan muut tekijät huomioon ottaen korkeita alueita. Teoreettisella tasolla pyritään kulttuurisen pääoman paikantamiseen kartalle. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen Mari Vaattovaaran johtamaa projektia ja siinä käytetään Tilastokeskuksen vuoden 2008 ruututietokanta-aineistoa. Pääkaupunkiseutu on jaettu aineistossa sivultaan 250 metrin neliönmuotoisiin ruutuihin. Tämä mahdollistaa pääkaupunkiseudun varsin hienojakoisen tarkastelun. Erilaistumisen muotoja pyritään suhteuttamaan toisiinsa regressiomalleilla. Näissä käytetään painotetun neliösumman menetelmää. Menetelmällä pyritään vastaamaan havaittuun varianssin heteroskedastisuusongelmaan. Pääasiallisesti tulokset esitetään karkeina karttakuvauksina ja ehdollisina hajonta- ja jakaumakuvioina. Korkeakoulutettujen sijoittumisen havaittiin noudattavan aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä suuntalinjoja. Kuten hyvätuloisetkin, sijoittuvat korkeakoulutetut seudulla länsipainotteisesti ja merenrantaa myötäillen. Vakioitaessa väestön muuta sijoittumista, huomattiin erojen tasoittuvan. Mielenkiintoista oli tasoittuminen vahvasti niin talotyyppien, itä–länsi-akselin kuin kaupunkienkin osalta. Kaikilla näillä mittareilla oli suorissa tarkasteluissa havaittavissa eroja, mutta suuri osa havaittavista eroista selittyi pois tulojen, ikäryhmien ja perhetyyppien alueellisella jakautumisella. Näiltä osin korkeakoulutettujen sijoittuminen seudulla näyttäisi liittyvän sijoittumiseen muilla tekijöillä. Moranin I:llä mitattuna selittyi korkeakoulutettujen suhteellisten osuuksien välinen autokorrelaatio osin lisättäessä muita tekijöitä malliin, mutta silti viimeisenkin mallin virhetermeillä oli havaittavaa autokorrelaatiota. Tämä saattaisi viitata kulttuurisen pääoman paikantumiseen kartalle, mutta saattaa myös olla tulosta mallin heikkouksista. Kaikkiaan tutkielman anti on sekä näkökulmaltaan että menetelmältään uudenlaisissa kuvauksissa, jotka auttavat asettamaan korkeakoulutetun väestön sijoittumisen paremmin muun seudullisen erilaistumisen kontekstiin. Nämä kuvaukset poikkeavat aikaisemmista osin näkökulmansa ja osin menetelmien osalta.
  • Salonvaara, Petteri (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkielma käsittelee korkean käytettävyyden klustereita. Tavoitteena on vertailla eri klusteriteknologioiden eroja ja arvioida tulosten perusteella sopivia käyttökohteita eri klusterituotteille. Samoja funktioita tarjoavat eri klusterituotteet asetetaan paremmuusjärjestykseen. Arviointi perustuu erilaisiin määrällisiin arvoihin, kuten solmulaitteiden maksimilukumäärä, sekä laadullisiin arvoihin, kuten käyttöönoton ja hallinnoinnin helppous. Erityisesti tavoitteena on tuoda esille eri tuotteiden vahvuuksia ja heikkouksia. Vertailtavia tuotteita ovat Microsoft Cluster Service (MSCS), TruCluster Server for Tru64 UNIX, Steeleye Lifekeeper for Windows ja Sun Cluster. ACM Computing Classification System (CSS): D.4 OPERATING SYSTEMS (C) D.4.5 Reliability
  • Rintala, Anna (2014)
    Korkean lämpötilan suprajohtavuuden löytymisestä on kulunut melkein kolme vuosikymmentä, mutta sen syntymekanismia ei vieläkään ymmärretä. Suprajohtavuudessa oleellisessa asemassa ovat ns. Cooperin parit, elektroniparit, jotka toistensa hylkimisen sijaan sitoutuvat toisiinsa puoleensavetävän vuorovaikutuksen ansiosta. Matalan lämpötilan suprajohteissa kyseisen vuorovaikutuksen välittäjänä ovat kidehilan värähtelyt eli fononit, mutta korkean lämpötilan suprajohteissa välitysmekanismia ei ole vielä selvitetty. Aineen dielektrisyysfunktio $\epsilon(q,\omega)$ kuvaa väliaineen reagointia sähkömagneettiseen kenttään. Elektronien välinen Coulombin vuorovaikutus tapahtuu virtuaalisten fotonien välityksellä, ja elektronien välissä oleva aine varjostaa tätä vuorovaikutusta. Jos jokin varjostusmekanismi aiheuttaa hylkivän vuorovaikutuksen muuttumisen puoleensavetäväksi, sen voisi havaita dielektrisyysfunktiossa. Korkean lämpötilan suprajohteissa Cooperin parien koko on hyvin pieni, atomien välisten etäisyyksien suuruusluokkaa. Mahdollinen lyhyen kantaman vuorovaikutus pitäisi siis näkyä suurilla aaltovektoreilla $q$. Käytännössä ainoa menetelmä, jolla tälle alueelle päästään, on suurenergisten röntgensäteiden epäelastiseen sirontaan perustuva spektroskopia (NRIXS). Tutkittu YBa$_{2}$Cu$_{3}$O$_{7-\delta}$ (''YBCO'') on tyypillinen korkean lämpötilan kupraattisuprajohde. Mittausten tavoitteena oli tarkastella dielektrisyysfunktion suunta- ja lämpötilariippuvuutta. Tuloksia verrattiin ajasta riippuvaan tiheysfunktionaaliteoriaan pohjautuviin laskuihin (TDDFT). Havaittiin, että NRIXS on lupaava menetelmä kupraattien tutkimukseen ja että TDDFT soveltuu mittausten mallintamiseen.
  • Inkiläinen, Hanna (2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuumetta vastaavan elinviljelylämpötilan vaikutusta hiiren poskihampaiden kiilteen kehittymiseen. Tutkimus tehtiin in vitro ja siinä käytettiin E18- hiiriä, joiden hampaita kasvatettiin ´kuumeessa´ (39 °C) kolmannesta kasvatuspäivästä lähtien, osaa viisi ja osaa kolme päivää. Kontrollihampaita kasvatettiin 37 °C:ssa. Hampaita kasvatettiin yhteensä 11 päivää ja lopuksi ne kuvattiin. Stereomikroskooppikuvista mitattiin kiilteen korkeus ja kruunun korkeus ja laskettiin näiden suhde. Hampaat demineralisoitiin, valettiin parafiiniin, leikattiin leikkeiksi ja värjättiin HE-värjäyksellä. Leikkeistä mitattiin kiilteen paksuus ja kiilteen ja dentiinin yhteispaksuus ja laskettiin näiden suhde. Arvoja verrattiin kasvatusryhmien kesken. Tulokset analysoitiin Mann-Whitney-testillä. Kiilteen paksuus suhteessa kiilteen ja dentiinin yhteispaksuuteen oli pienempi ´kuumehampaissa´. Viisi tai kolme päivää ´kuumeessa´kasvatettujen hampaiden välillä ei ollut juurikaan eroja. Kiilteen korkeus suhteessa kruunun korkeuteen oli pienempi ´kuumehampaissa´ kuin kontrollihampaissa. Korkea lämpötila ei muutoin näyttänyt vaikuttavan hampaiden kehitykseen. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kasvatuslämpötilan nosto kuumeen tasolle aiheuttaa hiiren molaarihampaan kiilteen kehityksen häiriintymistä. Tulos tukee kliinisiä havaintoja, joiden mukaan korkea kuume lapsella voi aiheuttaa kiilteen kehityshäiriöitä.
  • Lehtinen, Sanna (2008)
    Viime vuosina on yhä useammin käsitelty eläinoikeusrikkomuksia mediassa. Yleinen mielipide eläimiä kohtaan on muuttunut, eläinsuojelu nähdään entistä tärkeämpänä. Korkeasaaren paviaanikohu syntyi vuonna 2004, kun Korkeasaari julkisti lopettavansa eläintarhan paviaanit syyslomien jälkeen. Perustelut olivat moninaiset, mutta paviaanien henkien puolesta näytti syntyvän kansanliike. Keskustelu mediassa ja myös median ulkopuolella oli laajaa ja monitahoista. Kohu paljasti suurelle yleisölle jotain, mihin se ei voinut olla reagoimatta. Tämä tutkielma kysyy millaisia eläinsuojeluasenteita on havaittavissa paviaanikeskustelussa. Toiseksi tutkielma pohtii miksi paviaanikohu syntyi. Erilaisten eläinsuojeluasenteiden esiintymistä tarkastellaan artikkeliaineiston avulla. Aineisto koostuu 38:sta Helsingin Sanomissa julkaistusta paviaanikohua koskevasta artikkelista ja mielipidekirjoituksesta. Aineisto on analysoitu diskurssianalyyttisin menetelmin, subjektipositioiden tarkastelun kautta. Tutkimuksessa havaitaan, että paviaanikeskustelu näyttäytyy neuvotteluna eläinten oikeuksista: Mitä ne ovat ja kuka ne saa määritellä. Keskustelu näyttää olevan diffuusissa tilassa, yleistä konsensusta eläinten oikeuksista ei synny eikä keskustelu eläinoikeuskäsitysten muuttumisesta huolimatta vaikuta radikaalin eläinoikeusideologian levittäytymiseltä. Erilaisia positioita kuitenkin jäsentyy - eläimen inhmillistämisen, eläimellistämisen sekä esineellistämisen tendenssit näkyvät selkeästi aineistossa. Eläinsuojeluasenteet näyttävät jakautuvan sentimentaaliseen, moralistiseen, neo-darwinistiseen ja esineellistävään. Eri tahojen argumentaatio ei kuitenkaan muodosta koherentteja kokonaisuuksia vaan koostuu eri asenteiden suhteista. Kuitenkin diffuusinkin keskustelun, mediakohun, muutosvoima on valtava. Paviaanit säästyvät, ”tappouhasta syntyneen kohun ansiosta”. Keskustelussa näyttäytyvät myös nykyisen eläinsuhteemme ristiriitaiset piirteet. Eläimen elämää halutaan suojella, mutta toisaalta eläin voidaan inhimillistää tai esineellistää katsomisen kohteeksi. Vahvana näyttäytyy myös luonnon-/lajiensuojelun sekä eläinsuojelun välinen ristiriita. Ensin mainittu ei huomioi eläinyksilöiden kohtaloita. Keskustelussa ei myöskään laajemmin kyseenalaisteta eläinten pitkälle vietyä hyväksikäyttöä yhteiskunnassamme. Eläinoikeusrikkomuksien julkistamisesta näyttää kuitenkin syntyvän helposti keskustelua vahvalla latauksella. Eläinten oikeudet kiinnostavat ihmisiä, mutta niiden määritelmä neuvotellaan tapauskohtaisesti.