Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9263-9282 of 28473
  • Savolainen, Alma (1926)
  • Tammela, Päivi (1997)
  • Vuori, Anna (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida huostaanotettujen lasten äitien omia lapsuuskokemuksia sekä äitien tulkintoja lapsuuskokemustensa merkityksestä myöhempään elämäänsä. Sijoitettujen lasten vanhemmat on tutkimuksissa usein sivuutettu lyhyellä luonnehdinnalla moniongelmaisuudesta tai epäkypsyydestä, eikä heidän taustojaan juuri ole tutkittu. Kuitenkin sosiaalityön käytännön työssä vastaan tulee usein perheitä, joissa kaltoinkohtelu on jatkunut vanhemman omasta lapsuudesta tämän vanhemmuuteen. Samoin sosiaalitieteellisessä tutkimuksissa on havaittu kaltoinkohtelun jatkuvan usein ylisukupolvisesti. Eri elämänvaiheissa, mutta erityisesti lapsuudessa, onkin löydettävissä erilaisia riskitekijöitä suotuisalle kehitykselle ja tulevalle vanhemmuudelle. Kuitenkaan kaikki lapsuudessan kaltoinkohtelua kokeneet vanhemmat eivät kohtele omia lapsiaan kaltoin. Riskitekijöiden ohella on löydettävissä erilaisia suojaavia tekijöitä, joiden ansiosta haavoittavissakin olosuhteissa eläneet lapset voivat päätyä tasapainoiseen aikuisuuteen. Mahdollisuutta kohdata realistisesti lapsuutensa olot, vaikka vaikeatkin, voidaan pitää tärkeänä selviytymistä edistävänä tekijänä. Mikäli kosketus omaan lapsuuteen jää etäiseksi, ei vanhemman ole helppoa kohdata oman lapsensakaan tunteita ja tarpeita. Tutkimusaineistona on käytetty seitsemän huostaanotetun lapsen äidin haastattelua, jotka on suoritettu kiintymyssuhdeteoriaan perustuvan Adult Attachment Interview –haastattelun mukaan. Aineiston lapsuuskokemuksia tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti ylisukupolvisen kaltoinkohtelun näkökulmasta jättäen kuitenkin tilaa aineistosta nouseville muillekin teemoille. Lapsuuskuvauksia analysoitaessa keskeiseksi tekijäksi ei ole noussut kerrottujen tapahtumien ehdoton todellisuusvastaavuus, vaan haastatellun äidin kokemus lapsuudestaan. Tutkimus toi esiin, että vanhemmuuden ja perhe-elämän ongelmat olivat jatkuneet hyvin samankaltaisina haastateltujen äitien omasta lapsuudesta omaan vanhemmuuteen. Mielenterveysongelmat, runsas alkoholinkäyttö sekä perheväkivalta tulivat esiin niin lapsuuskokemuksissa kuin aikuiselämässäkin. Erityisesti lapsuuskuvauksissa nousi esiin kaikilla haastatelluilla esiintynyt ongelmallinen suhde omaan äitiin. Äiti oli lapsuudessa koettu joko ei-välittäväksi tai äitiä oli pelätty. Huomionarvoinen oli myös neljän äidin kokemus siitä, ettei heillä lapsuudessaan ollut yhtään turvallista ja läheistä aikuissuhdetta. Äitien tulkinta lapsuutensa merkityksestä vaihteli. Osa äideistä esitti hyvin johdonmukaisen näkemyksen lapsuudestaan sisällyttäen siihen niin kielteiset kuin myönteisetkin kokemukset. Jotkut äideistä sen sijaan esittivät hyvin ristiriitaisia arvioita lapsuudestaan pitäen sitä toisaalta yksinomaan onnellisena, mutta sisältäen kuitenkin hyvinkin katkeria muistoja. Lapsuustulkinnan voidaan arvella liittyvän siihen, kuinka hyvin äiti on päässyt kosketukseen kokemustensa kanssa. Yhteistä kaikille äideille oli päätös toimia oman lapsensa kanssa toisin kuin omassa lapsuudessaan oli toimittu.
  • Holi, Tuomo (2002)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee poliittisen kulttuurin piirteitä ja demokratian rakentamisen ongelmaa Kambodzhassa 1990-luvulla. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää paremmin Kambodzhan, köyhän kehitysmaan, demokratian rakentamisen ongelmia poliittisen kulttuurin piirteiden avulla. Kambodzhan poliittista kulttuuria esittelen maan poliittis-yhteiskunnallisen historian tutkimisen kautta. Käyn läpi Kambodzhaa Angkorin valtakunnan ajalta vuoteen 1989. Tämän jälkeen vertailen Kambodzhan poliittisen kulttuurin piirteitä liberaalin demokratian poliittiseen kulttuuriin. Tämän jälkeen esittelen Kambodzhan demokratian rakentamisen ongelmaa. YK ja suurvallat halusivat uudessa maailman poliittisessa tilanteessa 1980 luvun lopussa ratkaista Kambodzhan pitkään jatkuneen ongelman. Ongelma pyrittiin ratkaisemaan demokraattisilla vaaleilla, jotka YK järjesti. YK:n operaatio Kambodzhassa kohtasi monenlaisia ongelmia ja lopulta demokratian rakentamisen tavoite ei onnistunut niinkuin oli suunniteltu. Konfliktin yksi osapuolista, punakhmerit, irrottautuivat sopimuksesta, ja jatkoivat sisällissotaa. Vaalit kuitenkiin järjestettiin vuonna 1993, mutta vaalit olivatkin sota-ajan vaalit. Konfliktin osapuolet oli mielestäni pitkälti painostettu neuvottelupöytään, joten niiden välillä ei ollut todellista luottamusta ja suostumusta kompromisseihin. YK lähti Kambodzhasta vuoden 1993 syksyllä, jolloin Kambodzhaan muodostettiin koalitiohallitus, jossa istuivat puolueet, jotka aiemmin olivat sotineet keskenään. Epäluottamus puolueiden välillä oli huomattava, ja pian osapuolet ajautuivat ongelmiin. Alussa kiistaa käytiin verbaalitasolla. Vuonna 1997 ongelmat ratkaistiin lopulta aseellisessa välienselvittelyssä, jossa noin 40 henkilöä sai surmansa ja yli 200 haavoittui. Vuonna 1998 kuitenkin järjestettiin vaalit ja koalitiohallitus herätettiin uudestaan henkiin. Aineisto koostuu Kambodzhan historiaa käsittelevistä tutkimuksista, YK:n dokumenteista, jotka liittyvät Kambodzhan konfliktin ratkaisuyritykseen ja mahdollisimman paljon myös kambodzhalaisten tutkijoiden tutkimuksista. Tutkimuksen tuloksissa totean, ettei demokratian rakentaminen Kambodzhan tapauksessa onnistunut kovinkaan hyvin koska Kambodzhan poliittinen kulttuuri on niin poikkeava siitä poliittisesta kulttuurista, jota liberaali länsimainen demokratia vaatisi. Myös se, että Kambodzhaan tuotiin demokratiaa ilman, että Kambodzhalaisilla oli aitoa sovinnontahtoa, vaikeutti koko prosessia.
  • Lindqvist, Minna Karoliina (2005)
    Tutkimus käsittelee helsinkiläisten käsityksiä kameravalvonnasta. Kameravalvonnalla voidaan valvoa sekä ihmismassoja että omaisuutta. Kameravalvonta luo uusia mahdollisuuksia valvontaan ja se on helppo piilottaa valvottavilta. Valvonta liittyy ajankohtaiseen keskusteluun turvallisuudesta ja siitä miten turvallisuutta voidaan lisätä. Tutkimus on tehty kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin ja tutkimuksessa yhdistyy aikalaisdiagnoosit kaupunkitutkimukseen ja kriminologiaan. Aineistoni on Helsingin kaupungin tietokeskuksesta saatu tilastollisen tutkimuksen avovastausaineisto. Aineisto oli varsin runsas ja siinä käsitellään laajalti erilaisia teemoja. Tutkimukseni on aineistolähtöinen ja teoretisointi kehittyi rinta rinnan aineiston käsittelyn kanssa. Kameravalvonta on leimallisesti nyky-yhteiskunnan ilmiö, mutta tästä huolimatta se toimii varsin huonosti nyky-yhteiskunnan ongelmien ratkaisijana. Kameravalvonta on mielikuvatasolla tehokas ja taloudellinen väline rikostentorjunnassa ja yleisen järjestyksen ylläpidossa. Tehokkuudessaan se sopii ajan henkeen. Kameravalvonnan hyödyntämismahdollisuuksiin vaikuttaa tilat, joissa sitä käytetään. Kaupalliset tilat ovat tutuin ympäristö kameravalvonnalle, mutta esimerkiksi työpaikat ja koulut jakavat mielipiteitä. Valvontaa ja kontrollitoimia on helppo puolustaa ja niitä kannattavat näyttäytyvät vastauksissa ikään kuin yleisen mielipiteen edustajina. Samaan aikaan kameravalvontaan kriittisesti suhtautuvat asettavat puheenvuoroissa itsensä oppositioasemaan ja puolustuskannalle. Tästä huolimatta kameravalvonnalle toivotaan enemmän rajoituksia ja kameravalvonnan valvontaa. Kameravalvonnasta tiedottamista toivottiin lisää. Erityisesti kameravalvonnan salaaminen tuntui vastaajista epämiellyttävältä. Yhtäältä kameravalvonnan toivotaan tuovan apua pelottavissa tilanteissa, mutta toisaalta seinään kiinnitetty kamera ei voi yksin auttaa. Tarvitaan toinen ihminen. Kameravalvonnan piilottaminen ja vähäinen tiedottaminen sekä vartioiden piiloutuminen koppeihin johtaa siihen, että valvottavilla ei ole mahdollisuutta kommunikoida valvojien kanssa ja näin ollen he eivät voi luottaa valvojan apuun. Valvottavat ovat täysin passiivisessa asemassa valvojiin nähden. Vastaajat suhtautuivat yleisellä tasolla myönteisesti kameravalvontaan. Tosin ongelmiakin löytyi. Kameravalvonta ei yksinään juuri lupaa mitään. Naiset suhtautuivat miehiä myönteisemmin kameravalvontaan ja sukupuolten välillä oli selvä ero mielipiteen muotoilussa. Miesten esittämä kritiikki oli suorempaa ja yleisempää, kun naiset pohtivat kritisoidessaan myös kameravalvonnan mahdollisia hyviä puolia. Kameravalvontaa toivotaan, mutta samaan aikaan vastaajat epäilevät kameravalvonnan tehoa muihin kuin omaisuusrikoksiin. Kameravalvonta on imagoltaan tehokas ja taloudellinen, mutta loppujen lopuksi hyödyt koetaan vähäisiksi.
  • Oksa, Siru (2002)
    Naiset ovat Kamerunissa harvoin yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa. Politiikan teko ja johtaminen ovat olleet perinteisesti hyvin vahvasti miesten aluetta. Näin ei ole vain Kamerunissa, vaan myös muualla maailmassa. Kamerunissa kuitenkin on vaikutusvaltaisia naisia: naisjohtajia, naispoliitikoita ja ensimmäisiä naisia. Tutkielman tarkoituksena onkin perehtyä siihen, miten Kamerunissa nähdään nämä”oudot linnut”. Tutkielmassa pyritään löytämään kamerunilaisen yhteiskunnan jakamia sosiaalisia representaatioita vaikutusvaltaisista naisista. Sosiaalisia representaatioita vaikutusvaltaisista naisista etsitään sanomalehtimedia kautta. Sosiaaliset representaatiot muodostuvat monen muunkin tekijän kuin pelkkien sanomalehtien välityksellä, mutta tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä juuri näihin sanomalehtimedian kautta syntyviin sosiaalisiin representaatioihin. Aineisto on kerätty kolmesta Kamerunin tärkeimmästä englanninkielisiä uutisia tuottavasta sanomalehdestä. Aineistoa analysoidaan sekä sisällönanalyysin että positioinnin avulla. Sisällönanalyysin kautta luodaan katsaus siihen, kuinka paljon vaikutusvaltaisista naisista kirjoitetaan paikallisessa lehdistössä. Tätä vertaillaan muista naisista kirjoitettujen artikkeleiden määrään. Sisällönanalyysin kautta katsotaan myös minkälaisiin aiheisiin kirjoituksen vaikutusvaltaisista naisista liittyvät. Positioinnin avulla puolestaan pyritään selvittämään minkälaisissa positioissa vaikutusvaltaiset naiset esiintyvät sanomalehtiartikkeleissa. Positioiden kautta katsotaan saatavan viitteitä vaikutusvaltaisten naisten prototyypeistä, jotka liittyvät sosiaalisten representaatioiden syntyyn. Sisällönanalyysin ja positioinnin tuloksia katsotaan sitten lopuksi feministisen mediatutkimuksen näkökulmasta. Tämän tarkastelun tavoitteena on selvittää miten kamerunilainen sanomalehtimedia toimii sukupuolijärjestelmän kuvaajana ja uusintajana. Tulokset osoittavat, että vaikutusvaltaiset naiset esitetään sanomalehdissä näkymättöminä ja ristiriitaisina. Näkymättömyys tulee siitä, että heistä kirjoitetaan hyvin vähän paikallisissa lehdissä. Tämä on yhdenmukaista aikaisempien naisten esiintymistä mediassa tarkastelleiden tutkimusten kanssa. Ristiriitaisuus puolestaan tulee löydettyjen positioiden kautta. Naiset nähdään usein kahden vastakkaisen position kautta. He ovat joko onnistujia tai epäonnistujia, kiiteltyjä tai haukuttuja jne. Kamerunilaisen yhteiskunnan sosiaaliset representaatiot vaikutusvaltaisista naisista myös ylläpitävät perinteistä sukupuolijakoa. Tärkeimpinä lähteinä tässä tutkielmassa on käytetty Serge Moscovicin eri kirjoituksia, Liesbet van Zoonen näkemyksiä feministisestä mediatutkimuksesta sekä Rom Harrén ja Luk van Langenhoven monipuolisia ideoita positioinnista.
  • Salminen, Minttu (2013)
    Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kamerunilaisten nuorten sosiaalisia representaatioita naispoliitikoista. Naisten poliittisen osallisuuden lisääminen on hyväksytty yhdeksi kehityspolitiikan tavoitteista niin Suomessa kuin maailmallakin. Tavoitteena on taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen. Demokratia on keskeneräinen, jopa näennäinen, jos se onnistuu integroimaan vain puolet kansasta osaksi yhteiskuntaa ja päätöksentekoa. Naisten aliedustus politiikassa tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes puolet kansasta on marginalisoitunut yksityisen piiriin vailla mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Naisilla on erilaisia positioita eri yhteisöissä ja siten myös tasa-arvon haasteet ja mahdollisuudet ovat erilaisia eri ryhmissä. Tässä tutkielmassa pyritään ymmärtämään kamerunilaisten nuorten näkökulmaa demokratisoitumisprosessiin. Näkökulmana on sosiaalisten representaatioiden teoria, joka edustaa paikallistiedon ja arkiajattelun psykologiaa. Sosiaaliset representaatiot eli jaetut asenteet, arvostukset ja kollektiiviset käsitykset kehystävät koko poliittisen osallisuuden prosessia vaikuttaen sekä naisten haluun osallistua politiikkaan että naispoliitikkojen toimintaympäristöön. Representaatioita tarkastelemalla päästään käsiksi siihen sosiaalisen todellisuuteen, jossa demokratisoitumiseen pyritään. Aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2011 Länsi- Kamerunissa. Aineisto koostuu kahdeksan nais-, mies-, ja sekaryhmän fokusryhmäkeskustelusta. Haastateltavat ovat korkeakoulutettuja kamerunilaisia nuoria, jotka todennäköisesti edustavat maan tulevia vallanpitäjiä. Sosiaalinen representaatio naispoliitikoista rakentuu seitsemän ulottuvuudet avulla. Ulottuvuudet ovat Taitavat naiset, Voimakkaat naiset, Tunteelliset naiset, Empaattiset naiset, Heikot naiset, Epäpätevät naiset ja Kovat naiset. Representaatio on dynaaminen ja ulottuvuudet ovat keskenään ristiriitaisia. Representaation ydinkysymys kiteytyy sukupuolten välisen vallanjaon ja vastavuoroisen kunnioituksen ympärille. Kamerunilaiset nuoret arvioivat, muokkaavat ja torjuvat representaatioita arkisessa vuorovaikutuksessa ja siten representaation sisällöstä ja merkityksestä neuvotellaan koko ajan.
  • Cederberg, Bodil (2006)
    Individen tolkar sina erfarenheter och skapar sitt livsprojekt med hjälp av narrativa modeller, som erhålls från det sociala lagret. Syftet med pro gradu -avhandlingen var att närmare undersöka tillfrisknande-processen från ätstörningar genom tillämpning av narrativ metod. Materialet samlades in genom intervjuer med åtta kvinnor i åldern 25-50 år som hade haft eller ännu hade ätstörningar. Kvinnornas tolkningar och konstruktioner av ätstörningen och tillfrisknandet granskades närmare och intervjutranskripten konstruerades om till berättelser om ätstörningen och tillfrisknandet i tredje person. Berättelserna delades in i två kategorier: tillfrisknande-berättelser och berättelser där tillfrisknandet ännu inte konstruerats. Då kvinnorna befann sig i olika skeden av tillfrisknandet var det lämpligt att närma sig materialet med utgångpunkt i den föränderliga narrativen om erfarenheterna. Ansvarsfördelningen i berättelserna granskades närmare i attributionsteoretiska termer, med hjälp av Dwecks (1999) begrepp entitetstänkande och förändringspotential. Användningen av populärpsykologiska förklaringsmodeller till ätstörningarna, speciellt moderns och familjens roll i berättelserna, granskades utgående från deras relevans för vardagskunskapen. Resultaten visade att tillfrisknandeberättelserna präglades av tron på individens förändringspotential och förmåga att påverka tillvaron i positiv riktning. Dessa berättelser kunde klassificeras som mognadsberättelser. Ätstörningen och tillfrisknandet konstruerades som en del av samma utvecklingsprocess. Centralt i tillfrisknandet var upplevelsen av att något gott följt av erfarenheterna. Målet var självkännedom och självtillit. Känslan av delaktighet, att åter få kontakt med det äkta jaget och omvärlden, var viktigt i tillfrisknandet. De berättelser där tillfrisknandet ännu inte konstruerats var mera fragmentariska. Orsakerna till ätstörningen konstruerades vara opåverkbara, eller så upplevdes ätstörningen vara en väsentlig, mystisk del av identiteten. Berättelserna präglades av det förflutna, samt av offer- och entitetstänkande. Ätstörningen upplevdes ännu fylla en funktion i livet som trygghet. Målet var självacceptans och att hantera ätstörningen. Med distans till ätstörningen var det möjligt att se samband mellan de steg som fört framåt mot ökat välmående. Även fragmentariska berättelser kan dock vara av värde för berättaren, då de representerar ett steg framåt mot den individuella, äkta berättelsen Den mest centrala litteraturen var: Dweck (1999), Self- theories: Their Role in Motivation, Personality and Development. Garrett (1998), Beyond Anorexia – Narrative, Spirituality and Recovery och Koski-Jännes, Jussila, & Hänninen (1998), Miten riippuvuus voitetaan.
  • Paqvalen, Rita (Helsingin yliopisto, 2007)
    The Struggle for Eros: On Love and Gender in the Pahlen Series The present dissertation examines how gender, sexuality and motherhood are constructed in the novel series Fröknarna von Pahlen (The Misses von Pahlen, I VII, 1930 1935) by the Swedish author Agnes von Krusenstjerna. The aim of the study is to analyze how the Pahlen series relates to the discourses on gender and sexuality circulating in the 1930s, and how the series opens a dialogue with the feminist thinking of the time especially with the book Lifslinjer I (Love and Marriage, 1903) by the Swedish author Ellen Key. Fröknarna von Pahlen holds a central position in the research on Agnes von Krusenstjerna partly due to the literary debate that the novel series triggered. The debate was connected to the development taking place in the Swedish society in the beginning of the 1930s, in the so-called second phase of the Modern Breakthrough. Sweden was at that time characterized by struggle over the definitions of gender, sexuality and parenthood, and this struggle is also visible in the Pahlen series. The literary debate took place in 1934 1935 and it began after an article by the modernist writer Karin Boye was published in Social-Demokraten on 28 January 1934. In her polemic article, Boye saw the Pahlen series as a sign that the family institution is on the verge of a breakdown and with it the whole moral system that has come to existence through it . Boye went on to state that Krusenstjerna only sees and describes and that she explores neither new literary forms nor new values. Boye wrote the article before the last two parts of the novel series were published, so obviously she could not discuss the utopian vision characterizing those parts. This study, however, strives to demonstrate that Krusenstjerna not only sees and describes, but that she like many of her contemporary female colleagues appears to take the request of Friedrich Nietzsche to revaluate all values seriously. Like the works of her contemporaries, Krusenstjerna s Pahlen series is marked by a double vision on the one hand a critique of the prevailing social order, and on the other hand a dream of a new world and a new human being. In this research the vision of the Pahlen series is characterized as queer in order to emphasize that the series not only criticizes the prevailing gender order and its morals, but is also open for new ways of doing gender, parenthood, and family.
  • Siika-aho, Hannele (2006)
    Suomalainen työelämä on muuttunut 1970–luvulta tietotekniikan käyttöönoton myötä. Joitakin ammatteja on hävinnyt ja toisaalta uusia tullut lisää. Muutokset ovat koskettaneet erityisen rajusti pankkialaa, jolla 1980–luvulla avainsanoiksi tulivat asiakaslähtöisyys ja kansainvälistyminen. Erityisesti ensimmäinen näistä muutti pankkitoimihenkilöiden tehtäväkenttää painottaen asiakaspalvelutehtäviä. Samalla työn myyntipainotteisuus kasvoi. Pankkialaa kosketti rajusti myös yleinen rahamarkkinoiden murros säännöstelyn purkautuessa ja markkinoiden kansainvälistyessä. Pankkifuusiot ja esimerkiksi säästöpankkiryhmän lähes häviäminen jättivät työttömiksi tuhansia. Alalta on hävinnyt viimeisten viidentoista vuoden aikana noin 25 000 työpaikkaa. Tarkastelen tutkimuksessani työelämän muutoksen näkymistä pankkitoimihenkilön työssä. Näkökulma on naisvaltaisella alalla työskentelevän toimihenkilön. Lisäksi esiin tulevat suurten ikäluokkien kokemukset, sillä pankeissa on paljon 1960– ja 1970– luvuilla työsuhteensa aloittaneita, 1940–luvun jälkipuoliskolla syntyneitä. Kun kuvaan heidän työelämänsä kulkua, kuvaan samalla myös ikääntymistä: nuoren pankkitoimihenkilön kasvua eläkeikää lähestyväksi ja ehkä sitä odottavaksikin työntekijäksi. Keräsin pankkitoimihenkilöitä edustavan ammattijärjestön kautta pankkilaisten työelämäkertoja, joissa pyysin heitä kuvaamaan työhönsä tuloa sekä suuria muutoksia uransa varrelta ja vielä omia kokemuksiaan näistä. Halusin antaa pankkitoimihenkilölle mahdollisuuden kuvata oman työelämänsä tarina. Asiakkaita ja pankkeja on julkisuudessa kuultu monissa eri yhteyksissä. Elämäkertoja tuli kaikkiaan 37, joista yksi oli miehen kirjoittama. Kirjoittajien keski–ikä oli noin 58 vuotta ja pankkivuosia heillä oli takanaan lähes 35 vuotta. Nuorin kirjoittajista oli 34–vuotias ja vanhimmat täyttäneet 70 vuotta. Kirjoittajista 22 oli edelleen pankkityössä, kaksi muilla aloilla ja loput joko työttöminä tai eläkkeellä. Halusin erityisesti kuvata edelleen työssäkäyvien kokemuksia, joten analyysin loppuvaiheissa keskityin näihin 22 henkilöön. Tutkimusotteeni oli väljästi narratiivinen ja käytin apunani myös A.J.Greimasin aktanttimallia, jonka avulla sain erityisesti asiakkaan merkityksen toimihenkilön työssä esille, kuten myös tämän roolin hienoisen muuttumisen pankkikriisin aikaan. Tarinoista on löydettävissä ydintarina, joka kulkee kaikilla pankkikriisiin tai ensimmäiseen fuusioon saakka samalla tavalla. Työ oli mielekästä, arvostettua ja siinä viihdyttiin. Pankkikriisi hajautti kokemuksia, mutta toisaalta kahden kirjoittajan kuvauksissa kriisiä ei näy lainkaan. Heidän työuransa on kulkenut vakaaseen tapaan pienellä paikkakunnalla, jossa työyhteisö on pysynyt samana eikä pankissa ole ollut fuusioita. Pankkitoimihenkilön työelämäntarina noudattelee yleistä suomalaisen työelämän muutostarinaa. Perinteiset työsidonnaiset mallit alkavat murentua, vaikkakaan pankkialalla tämä muutos ei ole erityisen selkeää. ATK on muuttanut työn sisältöä merkittävästi. Yllätys ei liene sekään, että pankkikriisi jätti jälkeensä uudentyyppisen, joustavan, työnsä menetystä pelkäävän työntekijän. Tämä tekee edelleen työnsä hyvin, työnantajan ja asiakkaansa parasta ajatellen. Itsellinen asema työssä voitetaan mahdollisimman tunnollisella työnantajan asettamien tavoitteiden täyttämisellä. Tästä syntyy uusi pärjäämisen eetos, jonka kääntöpuolena on väsyminen, turhautuminen ja osin työn mielekkyyden kyseenalaistaminen.
  • Raunio, Katja (Helsingfors universitet, )
    Vuonna 2006 valmistuneessa Kampin keskuksessa yhdistyvät kaupallinen tila, joukkoliikenteen terminaalit, toimistorakennukset ja asunnot. Rakennus on osa suuren ihmisjoukon arkea. Tutkimus tarjoaa yhtenäisen esityksen Kampin keskuksen korttelien rakennus- ja suunnitteluhistoriasta 1800-luvulta nykypäivään, ja suhteuttaa Kampin kehitystä kasvavan Helsingin urbaaneihin ilmiöihin. Historiallista taustaa vasten analysoidaan Kampin keskuksen kaupunkitilaa. Keskeisenä aineistona tutkimuksessa ovat valmiista rakennuksesta tehdyt havainnot, alueelle tehdyt asemakaavat, suunnitelmaluonnokset ja kilpailuasiakirjat. Näiden ohella käytetään tutkimuskirjallisuutta etenkin alueen historiasta. Kaupunkitilan analyysi ammentaa arkkitehtuurintutkimuksen suuntauksesta, joka painottaa tilan moniaistista kokemista, tilaa todellistavia käytäntöjä ja tilassa vaikuttavia valtasuhteita. Tutkimuksessa eritellään fenomenologisen käsitteistön avulla, mitä merkityksiä Kampin kauppakeskuksen tilaan tuo näköärsykkeiden korostettu asema. Vallan kysymyksiä pohditaan kaupunkitutkimuksen viitekehyksessä tarkastelemalla maan ja kiinteistöjen omistussuhteita sekä alueen väestöä. Kampin kentällä 1830-luvusta lähtien sijainnut sotilaskasarmi viivästytti kivikaupungin leviämistä alueelle. Korttelit muuttuivat 1930-luvulla linja-autoasemaksi, ja loppuvuosisadan ajan tehtiin pääasiallisesti toteutumattomia suunnitelmia alueen rakentamiseksi. Vasta 1990-luvun lopussa suunnittelutyö tuotti hedelmää. Vuonna 2006 valmistunut Kampin keskus ja alueen kaavoitus valmistuivat yksityisen rakennuttajan ja kaupungin yhteistyön tuloksena. Uudenlainen suunnitteluprosessi herätti kritiikkiä. Kokemuksellisesta näkökulmasta kauppakeskuksen tilassa vallitsee jännite sirpaleisten aistiärsykkeiden ja pitkien, suorien käytävien välillä. Siellä näkyvät myös kaupallisten tilojen historian keskeiset ilmiöt. Kaupallisuus määrittää niin arkkitehtuuria kuin tilan käyttäjiin suhtautumistakin. Kahdessasadassa vuodessa alue on muuttunut jättömaasta arvokkaaksi osaksi ydinkeskustaa. Samalla ylemmän sosiaaliluokan väestö on syrjäyttänyt vähävaraiset asukkaat. Kaupungin ja yksityisen rakennuttajan yhteistyö Kampin keskuksen hankkeessa oli kaupunkisuunnittelun toimintatapojen muutoksen ensi askelia Suomessa. Yksityinen raha vaikutti siihen, että suunnitelmat tällä kertaa toteutuivat. Rahan vaikutus ei ole kuitenkaan päättynyt, sillä Kamppiin syntyi kaupunkitila, joka on kiinteistösijoittamisen pelinappula ja kehittyy keskiluokan kulutustarpeiden ehdoilla. Hankeprosessin ohella Kampin keskuksen kortteleissa poikkeuksellista on se, miten keskustassa säilyi niin pitkään tehottomasti rakennettu alue. Sen sijaan tyypillistä kaupungin kasvua Kampin keskuksen kortteleissa edustaa alueen vähittäinen keskiluokkaistuminen ja kiihtyvä maan hyödyntämisen tehostuminen. Kampin keskuksen korttelit ovat olleet välitilassa sekä paikallisesti että ajallisesti: Se on sijainnut keskustan ja esikaupungin välissä ja toiminut 1800-luvulta saakka porttina Espooseen. Yhtä pitkään alue on ollut erilaisissa väliaikaiskäytöissä Kampin keskuksen valmistumiseen saakka. Edelleen alue rakentuu ja muovaantuu. Käyttäjät ja omistajat suorittavat haltuun ottoja. Lasiseinillä jaoteltu sisätila voi helposti muuttaa muotoaan. Näyteikkunat, mainokset ja näytöt luovat rakennuksen nahkaa.
  • Kataja, Suvi (2006)
    Tarkastelen tutkielmassani eurooppalaisuuden määrittelyä ja eurooppalaisen identiteetin konstruktiota Euroopan komission ja Euroopan parlamentin viimeaikaisissa EU:n rajoja ja yhteistä arvopohjaa koskevissa puheissa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella retorisen diskurssianalyysin keinoin näitä Eurooppaa ja eurooppalaisuutta koskevia käsitekamppailuja ja niiden kautta muotoutuvaa käsitystä eurooppalaisesta identiteetistä. Analysoimalla eurooppalaisen identiteetin diskursiivista konstruktiota EU:ta edustavien toimijoiden puheissa pyrin selvittämään, millaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä laajenevassa ja moninaistuvassa unionissa pyritään aineiston perusteella tuottamaan ja millaista kamppailua eurooppalaisuuden määrittelystä käydään. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että komissio toimii yhteisön etuja ajavana instituutiona ja pyrkii tästä näkökulmasta tuottamaan tietynlaista, eurooppalaista yhteisyyttä vahvistavaa identiteettiä. Komission tavoitteena on siten yhteinen identiteetti, joka legitimoisi eurooppalaista integraatiota, kun taas parlamentti EU:n jäsenmaiden kansalaisia edustavana instituutiona ilmentää pikemminkin kansallisia ja alueellisia intressejä. Liitän tutkimukseni identiteettiä ja sen erityistapausta, eurooppalaista identiteettiä, tutkivaan tieteelliseen traditioon. Tutkimuksen lähtökohtana on teoreettinen keskustelu kollektiivisen identiteetin muodostamisesta ja sen suhteesta toiseuteen sekä identiteetin konstruktivistiseen, kielelliseen ja kontingenttiseen rakentumiseen. Koska kyseessä on eurooppalaisen identiteetin kielellinen konstruktio, käytän analyysin välineenä retorista diskurssianalyysiä. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että aineistossa näkyy komission pyrkimys rakentaa tietynlaista yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Yhteinen kulttuuri, historia ja erityisesti yhteiset arvot toimivat eurooppalaisuutta rakentavana, mutta toisaalta myös rajaavana tekijänä. Yhteistä eurooppalaisuutta luodaan retorisin keinoin, muun muassa voimakkaan metaforisen puheen avulla. Asiat, joista parlamenttikeskustelujen perusteella vallitsee erimielisyyksiä, esitetään komission puheissa ristiriidattomina. Integraation hyviä piirteitä ja sen paremmuutta esimerkiksi kansallisvaltioihin korostetaan. Unionista pyritään luomaan vaihtoehdotonta ja luonnollista kokonaisuutta. Analyysi osoittaa, että EU:n sisällä on erilaisia, usein toisiaan täydentäviä, mutta myös vastakkaisia näkemyksiä eurooppalaisuudesta. Vahvimmin kamppailu eurooppalaisuudesta näkyy Turkin jäsenyyskysymyksessä, joka yhdistyy keskusteluun EU:n maantieteellisistä rajoista ja kristillisestä luonteesta. Aineistossa korostuu erityisesti komission näkemys EU:sta arvoyhteisönä. Puhe yhteisistä arvoista voimistuu komission viimeaikaisissa diskursseissa, joissa luodaan kuvaa "huokoisten rajojen" Euroopasta, eräänlaisesta ”henkisestä” eurooppalaisuudesta, jota ei määritä niinkään maantiede kuin yhteisinä pidetyt arvot.
  • Neittaanmäki, Kaisa (2009)
    Tutkimus on suoritettu toimeksiantona Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:lle. SKAL ry esiintyi poikkeuksellisen paljon mediassa touko-kesäkuussa 2008. Syynä oli huippulukemiin kohonnut polttoaineen hinta, jonka vuoksi järjestön edustamat kuljetusyritykset ajautuivat taloudellisesti erittäin huonoon tilanteeseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää sekä määrällisen että laadullisin keinoin, miten SKAL suoriutui mediajulkisuudestaan. Ongelmaa ratkotaan määrällisten keinojen lisäksi tutkimalla metaforia, joilla media kuvasi polttoainekriisiä sekä keskustelun toimijoille annettuja rooleja. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 211 jutusta, jotka ilmestyivät Internetissä ja printtimediassa touko-kesäkuussa 2008. Määrällinen sisällönanalyysi luo yleiskuvan aineistosta ja julkisuudeen määrästä: mitkä olivat juttujen pääasialliset sävyt, juttutyypit, maantieteellinen jakauma, kieli, toimijat, aiheet ja miten SKAL:n strategiset pääviestit näkyivät mediassa. Laadullinen osuus keskittyy metafora-analyysiin. Siinä selvitetään, millaisten metaforien avulla media kuvasi polttoaineen hinnannoususta syntynyttä tilannetta. Toinen laadullisen lähiluvun osuus keskittyy tarkastelemaan toimijoille annettuja rooleja. Kenen ääni sai kuulua mediassa, kenestä tehtiin aktiivinen, kenestä passiivinen toimija ja millaisia muita rooleja keskustelun tärkeimmille osapuolille mediassa luotiin. Tutkimuksessa selvisi, että SKAL:n mediajulkisuutta voidaan pitää onnistuneena. Yli 80 prosenttia jutuista käsitteli aihetta positiivisesti tai neutraalisti. Media käsitteli tilannetta SKAL:n ja kuljetusalan tavoitteiden mukaisin metaforin. Metaforat sairaasta ja ahdingossa olleesta kuljetusalasta olivat aineiston pääasialliset metaforat. Vastametaforia ei juuri esitetty. Media rakensi SKAL:lle roolin rakentavana ja asiantuntevana osapuolena. Se esitettiin sinnikkäänä taistelijana, mutta toisaalta hillitysti ja järkevästi toimivana järjestönä. Se onnistui hallitsemaan mainettaan erillisen juhannuskriisin aikana ja erottautumaan teiden tukkimista suunnittelevista kuljetusyrittäjistä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa yhtäältä teoriat median vallasta luoda todellisuutta toisaalta organisaatioviestinnän periaatteet. Tutkimuksessa käsitellään diskurssin käsitettä ja mediavälitteisten mielikuvien syntymistä. Organisaatioviestinnän puolta edustaa kriisiviestinnän, julkisuuspelin ja maineen käsitteet ja teoriat. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Iina Hellstenin Metaforien Eurooppa (1997), Georg Lakoffin ja Mark Johnsonin Metaphors We Live By (1980), Esa Väliverrosen Ympäristöuhkan anatomia (1996), Norman Faircloughin Miten media puhuu (1997), Risto Uimosen ja Elisa Ikävalkon Mielikuvien maailma (1996) sekä Erkki Karvosen Elämää mielikuvayhteiskunnassa (1998).
  • Keränen, Riikka (2001)
    Kampylobakteereita pidetään yhtenä yleisimmistä suolistotulehduksen aiheuttajista maailmassa. Ihminen on herkkä erityisesti Campylobacter jejunin, Campylobacter colin, Campylobacter upsaliensin sekä Campylobacter larin aiheuttamille enteriiteille. Yleensä tartunnat ovat sporadisia ja peräisin ruoasta tai juomavedestä. Kampylobakteereiden vastustaminen on vaikeaa, koska tartuntareittien tunteminen eläimistä ihmisiin on vielä puutteellinen. Kampylobakteereita esiintyy yleisesti eläinkunnassa sekä terveillä että sairailla yksilöillä. Kampylobakteereita esiintyy myös yleisesti järvi- ja jokivesissä, sekä muissa pintavesissä. Yhtenä mahdollisena tartunnanlähteenä vesivälitteisissä epidemioissa pidetään lintuja, jotka ulosteillaan saastuttavat vesiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon Helsingin alueen lokeissa esiintyy kampylobakteereita kesä- ja heinäkuussa, sekä mitä lajeja ne ovat. Tutkimukseen kerättiin kesä- ja heinäkuussa yhteensä 202 lokkien ulostenäytettä eri puolelta Helsinkiä. Ulostenäytteet tutkittiin sekä suoraviljelyä (CCDA-agar, Oxoid Ltd, Basing Stoke, Englanti), että rikastusmenetelmää käyttäen (LabM-rikastusliemi, LabM, Bury, Englanti). Positiiviset näytteet lajitunnistettiin käyttäen seuraavia biokemiallisia testejä: gra-värjäys, katalaasitesti, oksidaasitesti, hippuraatin hydrolyysitesti, indoksyyliasetaattitesti sekä nalidiksiinihapporesistenssitesti. Positiivisia näytteitä löydettiin yhteensä 42 kappaletta (21 %), ja näistä 26 kpl (62 %) oli Campylobacter jejunia, ja 16 kpl (38 %) Campylobacter laria, muita lajeja ei löydetty. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että lokit voivat toimia yhtenä kampylobakteereiden reservoaarina.