Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9263-9282 of 25284
  • Hiltunen, Anukka (2010)
    Suurin ongelma syöpätautien lääkehoidossa on sen aiheuttamat toksiset sivuvaikutukset. Tyypillisesti vain noin 1 % elimistöön annostellusta lääkeaineesta saavuttaa hoitoa tarvitsevat syöpäsolut, loppuosa lääkeaineesta jää vahingoittamaan elimistön terveitä soluja. Toksiset sivuvaikutukset rajoittavat lääkehoidon annoksen nostamista elimistössä riittävälle pitoisuudelle, mikä johtaa usein sairauden ennenaikaiseen pahenemiseen ja mahdollisen lääkeaineresistenssin kehittymiseen. Liposomien välittämä lääkeaineen kohdentaminen voidaan jakaa kahteen eri menetelmään: passiiviseen ja aktiiviseen kohdentamiseen. Liposomien passiivisen kohdentamisen tarkoituksena on lisätä sytotoksisen lääkeaineen paikallistumista pelkästään kasvainkudokseen. Passiivinen kohdentaminen perustuu liposomien kulkeutumiseen verenkierron mukana, jolloin liposomit kerääntyvät epänormaalisti muodostuneeseen kasvainkudokseen. Liposomien aktiivisella kohdentamisella pyritään parantamaan passiivisesti kohdentuvien liposomien terapeuttista tehokkuutta kohdentamalla lääkeaineen vaikutus pelkästään syöpäsoluihin. Aktiivisessa kohdennuksessa liposomin pintaan kiinnitetään ligandi, joka spesifisesti tunnistaa kohdesolun. Tämän pro gradu -tutkielman kirjallisen osion tarkoituksena oli tutustua syöpäkudokseen kohdennettujen liposomien ominaisuuksiin tehokkaan soluunoton ja sytotoksisuuden saavuttamiseksi. Kokeellisessa osiossa tutkittiin kohdennettujen liposomien soluunottoa ja sytotoksista vaikutusta ihmisen munasarjasta eristetyillä adenokarsinoomasoluilla (SKOV-3). Liposomit kohdennettiin setuksimabi (C225, Erbitux®) vasta-aineella, jonka on todettu olevan tietyissä syöpätyypeissä (mm. keuhko- ja kolorektaalisyövissä, pään ja kaulan syövissä sekä rinta-, munuais-, eturauhas-, haima- ja munasarjasyövissä) yli-ilmentyneen epidermaalisen kasvutekijäreseptoriperheen HER1-proteiinin (ErbB-1, EGFR, epidermal growth factor receptor) spesifinen ja selektiivinen inhibiittori. Afrikan viherapinan munuaisista lähtöisin olevaa CV-1 solulinjaa käytettiin kontrollina kuvaamaan elimistön normaaleja soluja. Kohdennettujen liposomien soluunottoa tutkittiin soluunottokokeilla, joissa käytettiin kontrollina kohdentamattomia pegyloituja liposomeja. Setuksimabi-vasta-aineen spesifinen sitoutuminen EGF-reseptoriin todettiin kilpailutuskokeilla. Doksorubisiinia sisältävien immunoliposomien sytotoksisuutta selvitettiin Alamar Blue™ -elävyystestillä. Lisäksi immunoliposomien säilyvyyttä seurattiin mittaamalla liposomien keskimääräinen halkaisija noin kahden viikon välein. Setuksimabi-vasta-aineella kohdennettujen liposomien soluunotto oli huomattavasti suurentunut SKOV-3 syöpäsoluissa ja doksorubisiinia sisältävät kohdennetut liposomit aiheuttivat voimakkaamman sytotoksisen vaikutuksen kuin kohdentamattomat liposomit. Kohdennettujen doksorubisiiniliposomien sytotoksisuus tuli kuitenkin esille viiveellä, mikä viittaa lääkeaineen hitaaseen vapautumiseen liposomista. Suurentunutta soluunottoa ja sytotoksista vaikutusta ei havaittu CV-1 solulinjassa. Kohdennettujen liposomien sovellusmahdollisuudet lääketieteessä ja syövän hoidossa ovat merkittävät. Tällä hetkellä liposomien kliininen käyttö rajoittuu passiivisesti kohdennettuihin liposomeihin (Doxil® (Am.),Caelyx® (Eur.)). Lupaavista solukokeista huolimatta kohdennettujen liposomien terapeuttinen käyttö tulevaisuudessa näyttää haasteelliselta.
  • Lehtinen, Katariina (2011)
    Syövän diagnostiikassa ja hoidossa nanopartikkelit voivat toimia kuljetinaineina lääke- ja diagnostisille aineille tai nukleiinihappojaksoille. Kantaja-aineeseen voidaan liittää kohdennusmolekyylejä partikkelien passiivista tai aktiivista kohdennusta varten tai radioleima kuvantamista tai radioterapiaa varten. Kantaja-aineiden avulla voidaan parantaa lääkeaineen fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia ja biologista hyötyosuutta, vähentää systeemisiä sivuvaikutuksia, pidentää lääkeaineen puoliintumisaikaa ja siten harventaa annosteluväliä, sekä parantaa lääkeaineen pääsyä kohdekudokseen. Näin voidaan parantaa kemo- ja radioterapian tehoa ja hoidon onnistumisen todennäköisyyttä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään nanokantajien rooliin syövän hoidossa. Vuosikymmeniä jatkuneesta tutkimuksesta huolimatta vain kaksi (Eurooppa) tai kolme (Yhdysvallat) nanopartikkeliformulaatiota on hyväksytty markkinoille syövän hoidossa. Ongelmina ovat riittämätön hakeutuminen kohdekudokseen, immunogeenisyys ja nanopartikkelien labiilius. Kokeellisessa osassa tutkitaan in vitro ja hiirillä in vivo 99mTc-leimattujen, PEG-verhoiltujen biotiiniliposomien kaksivaiheista kohdennusta ihmisen munasarjan adenokarsinoomasoluihin. Kohdentamiseen käytetään biotinyloitua setuksimabi-(Erbitux®) vasta-ainetta, joka sitoutuu solujen yli-ilmentämiin EGF-reseptoreihin. Kaksivaiheista kohdennusta verrataan suoraan ja/tai passiiviseen kohdennukseen. Tehokkaampien kuvantamismenetelmien kehitys on vauhdittanut kohdennettujen nanopartikkelien tutkimusta. Isotooppikuvantamista käyttäen pystytään seuraamaan radioleiman jakautumista elimistössä ja kuvantamaan solutasolla tapahtuvia ilmiöitä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään SPECT- ja PET-kuvantamiseen syövän hoidossa, sekä niiden hyödyntämiseen lääkekehityksessä nanopartikkelien kuvantamisessa. Kyseiset kuvantamismenetelmät erottuvat muista menetelmistä korkean erotuskyvyn, herkkyyden ja helppokäyttöisyyden suhteen. Kokeellisessa osassa 99mTc-leimattujen liposomien distribuutiota hiirissä tutkittiin SPECT-CT-laitteen avulla. Aktiivisuus kasvaimessa, pernassa ja maksassa kvantifioitiin InVivoScope-ohjelman ja gammalaskijan avulla. Tuloksia verrattiin keskenään. In vitro-kokeessa saavutettiin kaksivaiheisella kohdennuksella 2,7- 3,5-kertainen (solulinjasta riippuen) hakeutuminen soluihin kontrolliliposomeihin verrattuna. Kuitenkin suora kohdennus toimi kaksivaiheista kohdennusta paremmin in vitro. In vivo –kokeissa liposomit jakautuivat kasvaimeen tehokkaammin i.p.-annosteltuna kuin i.v.-annosteltuna. Kaksivaiheisella kohdennuksella saavutettiin 1,24-kertainen jakautuminen kasvaimeen (% ID/g kudosta) passiivisesti kohdennettuihin liposomeihin verrattuna. %ID/elin oli kohdennetuilla liposomeilla 5,9 % ja passiivisesti kohdennetuilla 5,4%. Todellinen ero oli siis pieni. InVivoScope:n ja gammalaskijan tulokset eivät korreloineet keskenään. Lisätutkimuksia ja menetelmän optimointia vaaditaan liposomien kohdennuksessa kasvaimeen.
  • Mäki, Kalle (2012)
    Julkinen ostotarjous voidaan määritellä tarjoukseksi, jossa sen tekijä tarjoutuu julkisesti ostamaan tarjouksen kohteena olevan osakeyhtiön osakkeita tai niihin oikeuttavia arvopapereita, jotka ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinapaikalla eli pääsääntöisesti arvopaperipörssin ylläpitämällä pörssilistalla. Se on nopea ja kustannustehokas tapa hankkia määräysvalta pörssiyhtiössä, jonka omistus on usein laajalti hajautunut. Suomessa ostotarjoussääntely on monitahoinen. AML, johon on implementoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2004 antama ostotarjousdirektiivi, pyrkii luomaan järjestelmälliset menettelytavat ostotarjouksen toteuttamiselle. AML:n ohella ostotarjouksia säännellään lakia alemmanasteisin viranomaisnormein sekä elinkeinoelämän itsesääntelyn keinoin. Lisäksi OYL sääntelee yleislakina julkisen ostotarjouksen osapuolina olevien yhtiöiden hallitusten toimintaa ostotarjousprosessin eri vaiheissa. Tutkielma aloitetaan tarkastelemalla ostotarjoussääntelyä yleisesti. Tutkimuksessa on otettu huomioon hallituksen 19.4.2012 eduskunnalle antama esitys arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Tarkastelu kattaa myös Yhdysvallat ja EU:n, joiden lähestymistavat yritysvaltaus- ja ostotarjoussääntelyä kohtaan eroavat perustavanlaatuisesti toisistaan. Ostotarjoussääntelyä koskevan yleiskatsauksen jälkeen tutkielmassa keskitytään kohdeyhtiön hallituksen toimintaan julkisissa ostotarjouksissa. Ostotarjoustilanteessa kohdeyhtiön hallituksen ja osakkeenomistajien intressien välillä katsotaan vallitsevan luonnostaan tietynlainen ristiriita. Hallitus saatetaan vaihtaa menestyksekkään ostotarjouksen seurauksena, minkä vuoksi hallituksella voidaan olettaa olevan henkilökohtainen intressi vastustaa ostotarjousta. Sen sijaan kohdeyhtiön osakkeenomistajille julkinen ostotarjous on lähtökohtaisesti positiivinen asia, sillä osakkeenomistajille avautuu yleensä mahdollisuus myydä omistamansa osakkeet vastikkeesta, joka pääsääntöisesti ylittää osakkeiden senhetkisen markkina-arvon. OYL 1:8:n mukaan ”yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua”. Kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa ei olla oltu yksimielisiä siitä, mikä on ”yhtiön etu” eikä siitä, mitä yhtiön edun mukaan toimiminen yhtiön hallitukselta edellyttää. Ostotarjoustilanteessa kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksia arvioidaan kuitenkin tavanomaisesta poikkeavasti, koska julkinen ostotarjous kohdistetaan osakkeenomistajille, ei itse kohdeyhtiölle. Hallituksen rooli näyttäytyy selkeämmin osakkeenomistajan edustajana tällaisessa tilanteessa, jolloin sen on pyrittävä osakkeenomistajien kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan kohdeyhtiön hallituksen toimintaa ostotarjoustilanteessa. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, mitä konkreettisia velvollisuuksia kohdeyhtiön hallituksella on ja millaisiin toimenpiteisiin sen on ostotarjouksen johdosta ryhdyttävä. Tutkielman erityinen mielenkiinto kohdistuu kysymykseen, voiko kohdeyhtiön hallitus ryhtyä ostotarjouksen torjumiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet kohdeyhtiön osakkeenomistajien suostumusta. Tutkielman vertaileva näkökulma osoittaa, miten eri tavalla asiaan suhtaudutaan toisaalta EU:ssa ja Suomessa sekä toisaalta Yhdysvalloissa, erityisesti Delawaren osavaltiossa.
  • Kaskinen, Erno (2014)
    Vihamielisessä yritysvaltauksessa on kyse ostotarjouksesta, joka tehdään suoraan kohdeyhtiön osakkeenomistajille ilman kohdeyhtiön operatiivisen johdon ja hallituksen kanssa neuvottelua. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti kohdeyhtiön johdon mahdollisuuksia ryhtyä puolustustoimiin, kun yhtiön osakkeista tehdään AML 11 luvun mukainen julkinen ostotarjous. Tämä edellyttää kohdeyhtiön johdon velvollisuuksien ja vastuun tarkastelua ja määrittämistä. Tutkielmassa aihetta lähestytään lainopillisesti käyttäen oikeustaloustieteellistä ja oikeusvertailevaa metodia apuvälineenä yritysvaltausten syiden ja seurausten analysoinnissa sekä yhtiöoikeudellisten periaatteiden ja velvollisuuksien tulkinnassa. Suomen oikeuden tulkinta-apuna käytetään Yhdysvaltojen (liittovaltio ja Delawaren osavaltio) ja Ison-Britannian lainsäädäntöjä ja oikeustapauksia. Tutkielmassa selvitetään myös, ovatko lainsäätäjän ratkaisut yritysvaltausten sääntelyn osalta Suomessa perusteltuja ja onko osakeyhtiöoikeudellinen toimivallanjako onnistunutta yhtiön ja osakkeenomistajien edun näkökulmasta. AML 11:14 implementoi EU:n ostotarjousdirektiivin velvoitteen siirtää ostotarjouksen julkistamisen jälkeisten puolustuskeinojen käyttö hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvissa asioissa yhtiökokouksen päätettäväksi. Hallituksella on kuitenkin mahdollisuus olla siirtämättä päätösvaltaa, jos se noudattaa puolustustoimissaan osakeyhtiölain yhtiön toiminnan tarkoitusta, yhdenvertaisuusperiaatetta ja fidusiaarisia velvollisuuksiaan sekä ostotar-jousdirektiivin yleisiä periaatteita. AML 11:14:n mukainen toimivallanjako on perusteltua osakkeenomistajien edun turvaamiseksi. On tärkeää, että kohdeyhtiön johdolla on tarvittaessa perustellusti mahdollisuus ryhtyä puolustustoimiin, sillä tarjouksentekijän maksamasta preemiosta huolimatta yritysvaltaus ei automaattisesti ole kohdeyhtiön osakkeenomistajien edun mukaista. Tutkielmassa systematisoidaan markkinoilla kehittyneet puolustuskeinot niiden ajallisen käytettävyyden, toimivallan ja sallittavuuden perusteella. Kohdeyhtiön johdon toiminnan tehosteena ovat sekä AML:n että OYL:n mukaiset vahingonkorvausvastuut velvollisuuksien rikkomisesta. Periaatteet ja velvollisuudet ovat monitulkintaisia ja päätöksentekohetkellä ei välttämättä päädytä jälkikäteen arvioi-den oikeaan ratkaisuun. Osakkeenomistajalla, jolle on aiheutunut välitöntä vahinkoa johdon toimiessa vastoin velvollisuuksiaan tai ylittäessään toimivaltansa, ei välttämättä ole halua nostaa kannetta, sillä prosessi on kallis, kestoltaan pitkä ja lopputuloksen ennustettavuus on heikko. De lege ferenda tutkielmassa esitetään yhtiöoikeudellisiin kysymyksiin erikoistuneen erityistuomioistuimen perustamista tai vaihtoehtoisesti yhtiöoikeudellisten ja monisyisten liike-elämän riitojen keskittämistä johonkin tai joihinkin käräjäoikeuksiin, joilla on riittävä asiantuntemus ratkaista osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinaoikeudellisia tapauksia. Toisena muutoksena vallitsevaan oikeustilaan esitetään ostotarjousprosessin aikana ostettujen osakkeiden äänioikeuden poistamista ostotarjousprosessin ajaksi, jotta nopeaa voittoa yritysvaltauksen avulla tavoittelevat eivät voisi määrittää kohdeyhtiön tulevaisuutta pitkän aikavälin omistajien kannan ja valistuneen arvonmaksimoinnin vastaisesti.
  • Kuitunen, Juha (2013)
    Työn tavoitteena oli perehtyä kohdistetun ionisuihkun (Focused ion beam, FIB) toimintaan ja käyttömahdollisuuksiin laboratoriossamme, koska työn alkaessa kohdistetun ionisuihkun ja elektronimikroskoopin yhdistelmälaite (FIB/SEM) oli laboratoriomme uusin hankinta. Kirjallisessa osassa perehdytään kohdistetun ionisuihkun perusteisiin. Laitteiston rakenteen esittelyn jälkeen tutustutaan erilaisiin kontrastimekanismeihin, eli selvitetään mitä asioita voidaan nähdä ohjaustietokoneen näytöllä työstämisen aikana ja näytteen analysoinnissa sen jälkeen. Tämän jälkeen perehdytään näytteiden työstämiseen, jossa ionien avulla voidaan poistaa materiaalia sputteroimalla tai etsaamalla, sekä uuden materiaalin kasvattamiseen näytteen pinnalle tiettyjen prosessikaasujen avulla. Melko monipuolisena esimerkkinä esitellään yksi tyypillinen kohdistetun ionisuihkun käyttötarkoitus läpivalaisuelektronimikroskopianäytteiden valmistamisessa. Kokeellisessa osassa keskityttiin yksinkertaisten mikro- ja nanorakenteiden valmistamiseen piikiekolle. Kohdistetulla ionisuihkulla voidaan kaivertaa substraattiin suoraan erilaisia uria, mutta suurten tilavuuksien poistaminen ionisuihkun avulla on melko hidasta. Sen vuoksi ionisuihkua käytettiin rakenteiden tekemisessä seostamiseen, jotta halutun muotoisia rakenteita saisi valmistettua nopeasti piin anisotroopisen etsauksen avulla tetrametyyliammoniumhydroksidilla (TMAH). Laitetta käytettiin myös lift off -maskien tekemiseen polymetyylimetakrylaatista (PMMA) sekä ioni- että elektronisuihkun avulla. PMMA-kalvo kasvatettiin piisubstraatille spin coating -menetelmällä PMMA:n tolueeniliuoksesta. PMMA-kalvolle vaihtoehtoisena maskina kokeiltiin myös itsejärjestäytynyttä monokerrosta (SAM). Maskin päälle kasvatettiin elektronisuihkuhöyrystimellä alumiinia, josta ylimääräiset, polymeerin päälle jääneet kohdat kuorittiin pois asetonilla ultraäänisekoituksen aikana. SAM:n tapauksessa FIB:llä tehdyn maskin aukkokohtiin kasvatettiin selektiivisesti iridiumia ALD-menetelmällä. Valmistettujen viivojen leveydet olivat parhaimmillaan höyrystetyllä alumiinilla 500 nm, iridiumilla 400 nm ja PMMA-maskilla 100 nm (jota ei kuitenkaan käytetty kasvattamisissa). PMMA-maskien osalta kannattaa jatkossa panostaa riittävän elektroniannoksen etsimiseen kyseisellä kalvon paksuudella ja etsausliuoksella, jotta pienimmätkin kuviot saa toistettua kokonaan maskin läpi. Työssä kokeiltiin pikaisesti myös FIB-ohjattua anodisointia, mutta laihoin tuloksin.
  • Tirkkonen, Minna (2009)
    Siemennys aiheuttaa normaaleille tammoille nopeasti ohimenevän fysiologisen tulehdusreaktion. Joillakin tammoilla fysiologinen tulehdusreaktio jää persistoivaksi, itsepintaiseksi. Näillä tammoilla on useimmiten puutteita kohdun mekaanisessa puhdistautumisessa, jolloin kohdunkaulan avautuminen tai kohdun myometriumin supistukset jäävät puutteellisiksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä vaikutuksia kohdun tulehdusreaktioon tai tamman tiinehtymiseen on sillä, että kohdunkaulan kautta tapahtuvaa puhdistautumista vaikeutetaan keinotekoisesti. Työn kokeellinen osuus tehtiin Ypäjällä kesällä 2007. Kokeessa käytettiin 29 genitaalisesti normaalia tammaa. Tammat jaettiin neljään ryhmään ja niitä seurattiin viiden kiimakierron ajan. Ensimmäisessä, kolmannessa ja viidennessä kiimassa kultakin tammalta otettiin kohtubiopsia ja kohtutupponäyte. Toinen ja viides kiima olivat käsittelykiimoja. Käsittelyssä A kohdunkaula suljettiin 25 tunnin ajaksi kohtukatetrin avulla. Käsittelyssä B kohdunkaula suljettiin kuudeksi tunniksi, jonka jälkeen kohtunestettä laskettiin ulos ja katetri suljettiin uudelleen 19 tunnin ajaksi. Käsittelyssä C tammat vain siemennettiin ja kohdun annettiin tyhjentyä vapaasti (kontrollikäsittely). 25 tuntia siemennyksestä käsittelyissä A ja B kohtunestettä laskettiin ulos katetrin kautta ja kohtu huuhdeltiin, käsittelyssä C kohtunestettä kerättiin tamponiin ja kohtu huuhdeltiin. Kohtuneste viljeltiin ja siitä laskettiin polymorfonukleaariset leukosyytit.Lisäksi kohtuun kertyvän nesteen määrää seurattiin ultraäänitutkimuksilla. Tutkimus suoritettiin cross-over-kokeena, jossa ryhmät 1 ja 2 sekä 3 ja 4 toimivat toisilleen kontrolleina kiimoissa 2 ja 4. Toisessa kiimassa neutrofiilien konsentraatio oli suurin käsittelyn A (katetri 25 tuntia) saaneiden tammojen kohtunesteissä. Neljännessä kiimassa oli samoin, mutta neutrofiilikonsentraatiot olivat huomattavasti korkeammat kuin toisessa kiimassa. Kohdun nestekertymät olivat toisessa kiimassa suurimmat käsittelyn A (katetri 25 tuntia) saaneilla tammoilla. Näiden tammojen nestekertymät olivat suurimpia myös neljännessä kiimassa kontrollikäsittelyn (käsittely C) jälkeen. Neutrofiilikonsentraatiolla tai kohdun nestekertymillä ei tässä tutkimuksessa havaittu yhteyttä tiinehtymiseen. Kaikkien tammojen yhteenlasketut tiineysprosentit olivat 48 toisessa kiimassa ja 16 neljännessä kiimassa. Tutkimus osoitti, että puutteellisella kohdunkaulan kautta tapahtuvalla puhdistautumisella on suuri vaikutus tulehdusreaktion voimakkuuteen ja kestoon. Lisäksi kokeessa havaittiin, että kaikki kohdunkaulan kautta tapahtuvat käsittelyt vaikuttivat tulehdusreaktioon, eikä kaksi kiimakiertoa riittänyt palauttamaan kohdun toimintaa normaaliksi.
  • Piikki, Anni (1989)
  • Kiviniemi, Erkki (1990)
  • Haaramo, Peija (2008)
    Masennus on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, ja se aiheuttaa yksilötasolla kärsimystä, minkä vuoksi sen mekanismeja ja parannuskeinoja on tärkeää tutkia mahdollisimman laaja-alaisesti. Sosiologi Aaron Antonovsky kehitti 1980-luvulla koherenssikäsityksen käsitteen, joka kuvaa sitä, missä määrin ihminen kokee elämäntapahtumansa ymmärrettävinä, hallittavina ja mielekkäinä. Koherenssikäsityksen mittarin SOC:n yhteys ja ennustekyky suhteessa erilaisiin terveyden osa-alueisiin – erityisesti masennukseen – on osoitettu useissa empiirisissä tutkimuksissa. Koherenssikäsitystä masennusoireilussa tapahtuvien muutosten ennustetekijänä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu eri väestöryhmissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko avohoidossa olevien masennuspotilaiden koherenssikäsityksen ja masennusoireilun välillä yhteyttä, muokkaako koherenssikäsitys hoidon aikaansaamia oiremuutoksia potilailla, ja onko mainitussa yhteydessä ja muutoksissa väestöryhmittäisiä eroja. Tutkimuksen aineistona oli 163 vuosina 1994–2000 masennusoireilun vuoksi hoitoon hakeutunutta Helsingin Psykoterapiatutkimuksen (Helsinki Psychotherapy Study, HPS) tutkimuspotilasta, jotka satunnaistettiin voimavarasuuntautuneeseen terapiaan tai lyhyeen psykodynaamiseen psykoterapiaan. Terapioiden keskimääräinen kesto oli noin kuusi kuukautta. Tutkimuksessa oli vuoden kestänyt seuranta, jonka kuluessa kyselyt tehtiin yhteensä viisi kertaa. Ennen terapian alkua tutkittavilta kerättiin tietoja koherenssikäsityksen tasosta koherenssikäsityksen kyselyllä (SOC), masennusoireilun voimakkuudesta Beckin masennusoirekyselyllä (BDI), sekä sosiodemografisista tekijöistä, joista keskeisiä tässä tutkimuksessa olivat sukupuoli, ikä, perheasema, koulutusaste sekä sosioekonominen asema. BDI toistettiin seurannoissa. Tutkimuksen tärkeimpiä kirjallisia lähteitä olivat Aaron Antonovskyn julkaisut sekä Erikssonin ja Lindströmin koherenssikäsitystä koskeva katsaus vuodelta 2005. Lähteinä käytettiin lisäksi lukuisia empiirisiä tutkimuksia koherenssikäsityksen ja masennuksen välisestä yhteydestä, ja näistä tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksessa havaittiin, että koherenssikäsitys ennusti hyvin muutoksia masennusoireilussa psykoterapian aikana, mutta tämä ennustevaikutus oli erilainen eri sosiodemografisissa ryhmissä. Yleistettynä voidaan sanoa, että tässä aineistossa avo- tai avioliitossa elävät sekä opiskelijat toipuivat masennuksesta, vaikka koherenssikäsityksen taso olisi ollut huono, kun taas miehet ja matalasti koulutetut eivät parantuneet hyvänkään koherenssikäsityksen turvin. Poikkileikkaustilanteessa havaittu yhteys koherenssikäsityksen ja masennusoireilun välillä ei sen sijaan vaihdellut eri sosiodemografisten tekijöiden mukaan. Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että koherenssikäsitykseen liittyvän tiedon yhdistäminen sosiodemografisiin tekijöihin auttaa tunnistamaan erilaisiin väestöryhmiin kuuluvien masennuspotilaiden hoidollisia tarpeita ja edellytyksiä entistä paremmin.
  • Volanen, Salla-Maarit (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää israelilaisen sosiaalipsykologi Aaron Antonovskyn koherenssin tunne teorian taustalla olevia voimavaroja suomalaisten miesten ja naisten keskuudessa eli selittää koherenssin tunnetta. Useimmissa terveystutkimuksissa koherenssin tunnetta on käsitelty psykososiaalisena terveyttä edistävänä voimavarana eli terveyden selittäjänä. Tutkimuksessa kartoitettiin voimavaroista lähinnä lapsuuden olojen, työelämän, perhe-elämän sekä sosiaalisten suhteiden yhteyttä koherenssin tunteeseen. Lisäksi selvitettiin iän ja koulutuksen yhteyttä koherenssin tunteeseen. Tutkimuksen erityisenä tavoitteena oli tutkia, eroavatko miesten ja naisten koherenssin tunteen kannalta tärkeät voimavarat toisistaan. Mahdollisten erojen oletettiin perustuvan työnjakoon ja sukupuolirooleihin liittyvien odotusten ja paineiden vaikutukseen. Tutkimuksen aineisto oli Tilastokeskuksen vuonna 1994 keräämä Elinolotutkimus, ELO94 (N=8650). Tämän tutkimuksen kohteena olivat työikäiset 25-64 -vuotiaat miehet ja naiset (N=6506). Aineistoa tarkasteltiin aluksi koherenssin tunteen keskiarvoja selittävien voimavaramuuttujien luokissa. Varsinaiseksi analyysimenetelmäksi valittiin ”tavallinen” regressionalyysi, josta selviää selittävien muuttujien ja selitettävän muuttujan eli voimavarojen ja koherenssin tunteen keskinäinen riippuvuus. Lopuksi malliin lisättiin interaktiotermit sen selvittämiseksi, eroavatko voimavarojen yhteydet koherenssin tunteeseen miesten ja naisten välillä tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimustulokset osoittivat lähes kaikkien tutkimukseen valittujen muuttujien olevan yhteydessä koherenssin tunteeseen. Siten mm. koulutuksella, työllisyystilanteella ja ammattiasemalla on merkitystä koherenssin tunteen tason kannalta. Merkittävimmiksi koheressin tunteen tasoa sekä miehillä että naisilla selittäviksi voimavaroiksi kohosivat kuitenkin parisuhteen laatu, sosiaalisen tuen saanti ja siihen tyytyväisyys, työn sisällölliset tekijät sekä lapsuuden oloista erityisesti pelko perheenjäsentä kohtaan. Siten koherenssin tunne teorian kuvaama huono-/hyväosaisuus liittyy ennen kaikkea lähisuhteisiin eli niiden laatuun ja niistä saatuun sosiaaliseen tukeen, työn sisällöllisiin tekijöihin sekä lapsuusajan ongelmiin. Ainoaksi selkeäksi sukupuolieroksi muodostui se, että ilman parisuhdetta elävien miesten koherenssin tunteen taso oli vastaavassa tilanteessa eläviin naisiin verrattuna huomattavan heikko. Selvää näyttöä siitä, että esim. työ merkitsisi enemmän miesten ja/tai perhe ja lapset tai sosiaalinen tuki enemmän naisten koherenssin tunteen kannalta, ei löytynyt. Mittarina koherenssin tunne on Suomen oloissa siis sukupuolineutraali. Lisäksi miesten ja naisten koherenssin tunne oli samalla tasolla, mikä osoittaa, että viime kädessä voimavarat jakaantuvat tasaisesti miesten ja naisten välillä.
  • Häyrinen, Tuula (2013)
    Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa tuon esille sovitteluun osallistuvien asiakkaiden - sekä uhrien että tekijöiden - kokemuksia väkivallan sovittelusta. Sovittelupalvelu tarjoaa rikoksen uhrille ja tekijälle luottamuksellisen ja puolueettoman areenan vapaaehtoisten sovittelijoiden välityksellä. Sovittelun taustateorian muodostaa restoratiivinen oikeus, jonka mukaan sovittelun tavoitteena on korjata vääryys ja vähentää osapuolille aiheutunutta mielipahaa. Tutkimukseeni osallistuivat täysi-ikäiset sovittelun osapuolet niissä tapauksissa, joissa soviteltavana on väkivaltarikos eli rikosnimike on lievä pahoinpitely, pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Tutkimusaineistoni pääosan muodostavat väkivallan sovitteluun osallistuvien täysi-ikäisten henkilöiden lomakekyselyn vastaukset (N=52). Lähemmin tarkasteltavia tutkimuskysymyksiä ovat: Miten restoratiiviset arvot toteutuvat sovittelupalvelun käytännöissä? Millaisia ovat sovittelupalveluun osallistuneiden sovittelukokemukset? Tutkimukseeni vastanneiden asiakkaiden kokemukset osoittivat, että sovittelun keskeiset arvot kuten osapuolten vapaaehtoisuus sovittelumenettelyyn osallistumiselle, asianosaisten vallan käyttö omassa asiassaan, osapuolten kunnioittava vuoropuhelu, sovittelumenettelyn puolueettomuus ja asianosaisten tyytyväisyys sovittelupalveluun toteutuivat suurimmassa osassa sovitteluja. Kuitenkin restoratiivisten arvojen toteutumisesta sovittelupalvelun käytännöissä jää osittain myös pohdittavaa. Rikoksen aiheuttamia henkisiä asioita kuten pelkoa käsitellään suurimmassa osassa sovitteluneuvotteluja, mutta keskittyminen korvauksen käsittelyyn nostaa esille ristiriitaisia asianosaisten kokemuksia. Vastaajien kokemukset sovittelumenettelystä olivat pääasiassa myönteisiä. Asianosaiset näkivät asioiden sopimisen hyvänä asiana, vaikkakin taustalla näyttäytyi toive välttää oikeudenkäynti. Asianosaiset eivät osanneet selkeästi määritellä sovittelun odotuksia etukäteen. Vapaaehtoisten sovittelijoiden perehtyneisyyttä asian käsittelyyn arvostettiin ja puhuttiin pätevistä sovittelijoista. Väkivallasta puhuminen eri sovitteluissa erosi vastaajien vastauksissa syvällisen keskustelun tason ja moraalisen käsittelyn suhteen. Tutkielmani toi vahvistusta sille, että suomalainen sovittelu on moniulotteinen ja vääryyden kokemusta vähentävä palvelumuoto asiakaskokemusten perusteella arvioituna. Sovittelupalvelu näyttäytyy näin asianosaisten kohtaamisen mahdollisuutena.
  • Enkkelä, Sari (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin kirkon työntekijöitä seurakuntalaisen jäsenyyden vahvistajina, asiakkuusajattelun näkökulmasta katsottuna. Tutkimukseen valitut työntekijäryhmät olivat kirkkoherrat, papit, kanttorit, sihteerit, nuoriso- ja diakoniatyöntekijät sekä suntio/vahtimestarit. Tutkimusaineisto (N= 137) kerättiin tammikuussa 2014. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Työntekijöiden asiakaslähtöisyyttä selvitettiin pääosin asenneväittämien (65 kpl) avulla. Kyselylomakkeessa oli myös kaksi avointa kysymystä. Kyselyn vastausprosentti oli 26. Saatuja tuloksia tarkasteltiin kirkon toimintaa vuoteen 2020 luotsaavaan Kohtaamisen kirkko -asiakirjan ydinkohtien pohjalta. Faktorianalyysin perusteella syntyi seitsemän ulottuvuutta. Neljä ulottuvuuksista kuvasi jäsenyyden vahvistamisen ydinkeinoja. Näitä olivat yleinen jäsentietoisuuden lisääminen, henkilökohtaisen työpanoksen tuomat mahdollisuudet, hyvin organisoidun työyhteisön sekä tietotekniikan keinojen mahdollisuudet. Muita faktoreita olivat asiakasajattelun eli asiakaslähtöisyyden faktori, seurakunnan palvelut sekä muuttuva jäsenyys -nimellä nimetty faktori. Tutkimustulosten mukaan kirkon työntekijät kautta linjan pitävät erittäin tärkeänä jäsentietoisuuden yleistä lisäämistä. Painotuserojen avulla työntekijät voidaan jakaa neljään eri jäsenyydenvahvistajatyyppiin. Näitä ovat organisoidun työyhteisön voimaan luottavat tasaisesti kaikkiin keinoihin luottavat sekä heikosti työyhteisön voimaan uskovat. Lisäksi löytyi pieni vastarannankiiskien -ryhmä, joka suhtautuu jäsenyyden vahvistamisen mahdollisuuksiin epäillen. Jotta Kohtaamisen kirkko toiminnan ohjauksen tavoitteet toteutuisivat, asiakkuusajattelun näkökulmasta katsottuna, kirkon jäsenyyden vahvistamisessa tulisi keskittyä tämän tutkimuksen tulosten mukaan erityisesti kolmen asiaan. Näitä ovat seurakuntalaisten tarpeitten ja toiveiden systemaattinen kuuleminen palaute- ja jäsenkuulemistyökalujen avulla. Samoin henkilökunnan tavoitteisiin ja palkitsemisjärjestelmiin tulisi sisällyttää osuus, jossa huomioidaan jäsenyyden vahvistamisen osa-alue. Koska seurakuntalaiset eivät löydä tietään kirkonmäelle, tulee seurakunnissa kiinnittää huomiota jalkautumiseen sinne, missä ihmiset jo ovat ja luonnollisesti liikkuvat. Olla lähellä ja kohdata asiakkaita eli seurakuntalaisia.
  • Aikasalo, Päivi (Helsingin yliopisto, 2007)
    Pyhiinvaellustutkimuksen tavoitteena on kuvata, analysoida ja ymmärtää pyhiinvaeltajien kokemuksia ja erityisesti spirituaalisia tai sellaisiksi tulkittuja kokemuksia. Tutkimuskysymys voidaan muotoilla myös kysymällä, missä on vaeltajien mahdollisesti kokema pyhiinvaelluksen pyhä . Pyhiinvaellus suuntautuu Santiago de Compostelan kaupunkiin. Kuvattu pyhiinvaellusreitti alkaa Ranskan ja Espanjan rajalta ja kulkee Espanjan luoteiskulmassa noin 800 kilometrin päässä olevaan määränpäähän. Tutkimuksen aineistona on sähköpostikyselyn vastaukset, jotka on saatu kahdeltakymmeneltäkahdelta keväällä 2006 Santiagoon jalkaisin vaeltaneilta pyhiinvaeltajilta. Tutkimusaineistona ovat myös tutkijan omat havainnot ko. pyhiinvaellukselta. Tutkijan havainnoista on kirjoitettu kuvaus Santiagon tien pyhiinvaelluksesta ja matkan arkisista käytännöistä. Sähköpostikyselyn vastaukset, vaeltajien spirituaaliset kokemukset, on analysoitu laadullista sisällön analysointia käyttäen. Kuudesta vastauksesta on kirjoitettu myös pyhiinvaeltajan henkilökohtainen tarina. Narratiivisuus, kerronnallisuus, on tässä tutkimuksessa yksi tapa esittää, kuvata ja ymmärtää tutkimustuloksia. Tutkimus on liitetty fenomenologiseen viitekehykseen. Spirituaalisia kokemuksia on lähestytty mm. pyhiinvaellustradition, pyhän käsitteen ja uskonnollisten kokemusten näkökulmasta. Spiritualiteetin käsitettä ja spirituaalisen kokemuksen kuvaamisen mahdollisuuksia on myös pohdittu tutkimuksessa. Pyhiinvaelluksen spirituaaliset kokemukset on tutkimusraportissa jaoteltu seitsemään ryhmään: kävely, ihmiset, vapaus, luonto, rukous, kirkot ja Santiago. Lisäksi on esitetty matkaan lähdön motiiveja sekä pyhiinvaelluksen vaikutuksia elämässä. Käveleminen oli pyhiinvaelluksen ydinkokemus. Käveleminen mahdollisti meditaation tai rukoilemisen. Se aiheutti myös kärsimystä ja oli keskeinen ihmisiä yhdistävä teema. Pyhiinvaellus irrotti ihmiset erittäin hyvin arjen rutiineista ja jokapäiväisestä normaalista elämästä. Pyhiinvaelluksella vapauden tunne olikin merkittävä spirituaalinen kokemus ja ajan käsitys saattoi saa uuden ulottuvuuden. Luonto näyttäytyi merkittävänä spirituaalisen innoituksen lähteenä ja usein myös yksinolon paikkana. Kaikki pyhiinvaeltajat vierailivat kirkoissa ja katedraaleissa ja useimmat myös messuissa ja pyhiinvaeltajille järjestetyissä rukoushetkissä. Pyhiinvaelluksen uskonnollinen ulottuvuus oli kaikille läsnä myös Santiagon messussa. Kristillinen tulkintakehys kokemuksille oli koko ajan pyhiinvaeltajalle tarjolla. Kuitenkaan Santiagon vaellukseen ei välttämättä liittynyt mitään omaa spirituaalista kokemusta. Pyhiinvaelluksen merkittävät spirituaaliset kokemukset liittyivät yhteisöllisyyteen ja jaettuihin kokemuksiin. Tyypillinen moderni pyhiinvaeltaja etsi itseään pyhiinvaelluksella. Yllätyksekseen hän saattoi löytää jotain silloin kun hän antautui avoimeen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Lähes kaikki tutkimuksen osallistuneet pyhiinvaeltajat pitivät hyvin tärkeänä toisia pyhiinvaeltajia ja sitä, mitä he saivat toisilta ihmisiltä. Pyhiinvaellusta leimaa poikkeuksellisen avoin vuorovaikutus ja elämän jakaminen. Pyhiinvaellukseen liittyy monia individualistisia piirteitä. Spirituaalisten kokemusten näkökulmasta individualismi ei kuitenkaan saa tukea tutkimuksesta, koska yhteisöllisyys näyttää niin merkittävältä spirituaalisten kokemusten kannalta. Pyhiinvaelluksen yhteisöllisyys on avointa, vapaaehtoista ja usein myös hetkellistä. Moderni pyhiinvaeltaja näyttää uskovan enemmän omiin kokemuksiinsa ja myös toisten kokemuksiin kuin minkään kirkon opilliseen auktoriteettiin.
  • Bunders, Markus (2003)
    Työmarkkinoiden kohtaantoprosessi yhdistää avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat. Osapuolet joutuvat käyttämään aikaa ja resursseja etsintäprosessiin ennen kuin tuotanto voi työpaikan osalta alkaa. Mitä enemmän kohtaantoprosesssi vie aikaa ja resursseja, sitä tehottomampi se on. Kohtaantoprosessin tehokkuuden oletetaan suoraan vaikuttavan talouden tasapainotyöttömyyteen. Länsi-Euroopan korkeaa työttömyyttä 1970-luvun öljykriisien jälkeen selittää avoimien työpaikkojen ja työttömien välisen yhteensopimattomuuden lisääntyminen ja siten kohtaantoprosessin tehokkuuden heikentyminen. Yhteensopimattomuuden taustalla on työvoiman tarjonnan kyvyttömyys täysin sopeutua kysynnän alueellisiin, ammatillisiin ja koulutuksellisiin vaatimuksiin. Tutkimuksessa johdetaan työmarkkinoiden kokonaismalli kohtaantoprosessia mallintavan kohtaantofunktion sekä työn kysyntä- ja tarjontayhtälöiden perusteella. Kohtaantofunktio estimoidaan Suomen työmarkkinoiden osalta vuosilta 1988 - 2002 alue- ja ammattiryhmittäin. Kohtaantoprosessin tehokkuuden mittarina käytetään työnvälityksessä avoinna olleiden työpaikkojen täyttämisnopeutta. Osoittautuu, että 1990-luvun loppuun saakka kohtaantoprosessin tehokkuus noudatti vastasyklistä kehitystä siten, että korkeasuhdanteen aikaan kohtaantoprosessin tehokkuus oli heikoin ja matalasuhdanteen aikaan paras. Vuosina 2001 ja 2002 kohtaantoprosessin tehokkuus oli kuitenkin koko tarkastelukautta 1988 - 2002 heikompaa. Tämä merkitsee yhteensopimattomuuden lisääntymistä suomalaisilla työmarkkinoilla, minkä seurauksena tasapainotyöttömyys on Suomessa noussut. Alueelliset erot kohtaantoprosessin tehokkuudessa ovat merkittävät. Mitä koillisemmaksi Suomessa siirrytään, sitä tehokkaampi kohtaantoprosessi on. Ammattiryhmittäiset erot kohtaantoprosessin tehokkuudessa ovat myös selvät. Kuljetus- ja rakennusalalla kohtaantoprosessi on tehokkainta sekä teollisuudessa ja kaupanalalla heikointa. Kohtaantofunktion skaalatuotot ovat kasvavat, joten työmarkkinoiden on Suomessa mahdollista saavuttaa useita eri tasapainotiloja. Tällöin politiikkatoimenpiteillä on teoriassa mahdollista siirtää työmarkkinoiden kehitys korkeamman tasapainotilan tasosta kohti matalamman tasapainotyöttömyyden tasoa.
  • Hyvönen, Heli (2002)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kotinsa ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten selviytymistä. Osa tutkimukseen osallistuneista lapsista on huostaanotettuja, osa on sijoitettu lyhytaikaisesti avohuollon tukitoimena. Yhteistä näille lapsille on se, että he ovat joutuneet kohtaamaan elämässään asioita, jotka ovat vaikuttaneet heidän kehitykseensä ja kasvuunsa epäsuotuisasti. Tutkimusta varten on haastateltu yhteensä kaksikymmentäneljä 8 – 12-vuotiasta lastenkotiin, perhekotiin ja vastaanottokotiin sijoitettua lasta. Haastatteluissa on käytetty apuna kuvakortteja, joissa on lapselle jokapäiväisiä tilanteita. Tutkimuksessa keskeisiä kysymyksiä ovat: miten lapset jäsentävät elämäänsä, ja mitkä ovat ne keinot, joiden avulla he selviävät. Tutkimuksessa lapsi nähdään ympäristössään olevana aktiivisena toimijana, joka ohjaa elämäänsä vallitsevien olosuhteiden puitteissa. Lapsen sosiaaliseen toimijuuteen vaikuttaa muun muassa tämän ikä, sosiaaliset suhteet ja aiemmat kokemukset. Myös perheellä on suuri merkitys lapsen kasvuympäristönä. Mikäli lapsi elää perheessä, jossa esiintyy runsaasti erilaisia ongelmia, saattaa se aiheuttaa häiriöitä lapsen kehitykseen ja/tai hyvinvointiin. Tyypillisimpiä lastensuojelun asiakkuuteen johtavia ongelmia ovat vanhempien runsas alkoholinkäyttö, väkivaltaisuus sekä mielenterveysongelmat sekä lasten omat ongelmat, kuten koulupinnaus. Joskus lapset onnistuvat sopeutumaan hankalaankin tilanteeseen niin hyvin, että ulospäin ei ole havaittavissa mitään epätavallista. Toisille lapsille hankaliin tilanteisiin ja uuteen kotiin sopeutuminen sekä luottamuksellisen suhteen luominen aikuisiin on helpompaa kuin toisille. Sopeutumiseen liittyy kuitenkin aina prosessi, jonka lapsi käy läpi. Selviytyäkseen tästä prosessista lapsi käyttää erilaisia keinoja, joita voidaan kutsua selviytymiskeinoiksi. Selviytyminen on kuitenkin moniselitteinen käsite ja sen merkitys on yksilöllinen, lisäksi se kattaa enemmän kuin selviytymiskeinot. Tutkimuksen lähestymistapana on käytetty fenomenologiaa, fenomenografiaa ja hermeneutiikkaa. Tulokset on esitetty Allardtin hyvinvointiluokitukseen ja sitä muistuttavaan Maslowin tarvehierarkian avulla, joiden mukaan lasten selviytyminen jakautuu kolmelle tasolle: fysiologisten perustarpeiden tyydyttymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja itsensä toteuttamiseen. Fysiologisten perustarpeiden tyydyttyminen on tärkeä selviytymistä ja sopeutumista tukeva tekijä, säännöllinen päivärytmi luo struktuurin, joka auttaa kaoottisessa tilanteessa olevaa lasta selviytymään. Myös sosiaaliset suhteet ovat lapsille tärkeitä. Biologisten vanhempien merkitys – joko selviytymistä tukevana tai rasittavana tekijänä – on suuri. Muita merkityksellisiä henkilöitä lapsille ovat sisarukset, perhekodin vanhemmat, kaverit ja muut aikuiset, kuten hoitajat. Varsinkin pidempään sijoitetuille lapsille keskeistä oli myös oma aktiivinen toiminta, jonka kautta saavutetaan tietty mielekkyys. Selviytymistä tukeva tekijä on myös se, että lapsi kykenee asettamaan vanhempien ongelmat itsensä ulkopuolelle ja näkemään oman ulkopuolisuutensa.