Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 9303-9322 of 24298
  • Ruoppila, Veikko (1943)
  • Posio, Mikko (2010)
    Tutkimuksen tavoitteena oli laskea suomalaisten kotieläintilojen energiankulutus lähdekirjallisuuden perusteella sekä verrata saatuja tuloksia todelliseen energiankulutukseen. Pohjana tässä tutkimuksessa käytettiin suomalaisia sekä ulkomaalaisia tutkimuksia, joiden perusteella laskettiin kotieläintilojen energiankulutus. Todellinen energiankulutus saatiin Työtehoseuran kyselytutkimuksen aineistosta, joka liittyy Työtehoseuran, Jyväskylän yliopiston sekä maa- ja metsätalousministeriön hankkeeseen: Biokaasu maataloudessa. Kotieläintiloista tutkimukseen valittiin maito-, lihanauta-, emakko- ja lihasikatilat. Parsinavetoiden laskennallinen kokonaisenergiankulutus TE-keskusalueilla I-II vaihteli 2523 – 3734 kWh/lehmäpaikka/vuosi (ka 3129 kWh) ja todellinen energiankulutus 1987 – 9000 kWh/lehmäpaikka/vuosi (ka 5264 kWh). TE-keskusalueella III parsinavetoiden laskennallinen energiankulutus vaihteli 2585 – 3796 kWh/lehmäpaikka/vuosi (ka 3191 kWh) ja todellinen energiankulutus 1630 – 5024 kWh/lehmäpaikka/vuosi, (ka 4566 kWh). Pihattonavetoiden laskennallinen energiankulutus vaihteli TE-keskusalueilla I-II 2480 – 4139 kWh/lehmäpaikka/vuosi (ka 3310 kWh) ja todellinen energiankulutus 2631 – 6943 kWh/lehmäpaikka/vuosi (ka 4517 kWh). Pihattonavetoiden laskennallinen energiankulutus vaihteli TE-keskusalueella III 2555 – 4214 kWh/lehmäpaikka/vuosi (ka 3385 kWh) ja todellinen energiankulutus 1513 – 7763 kWh/ lehmäpaikka/vuosi (ka 5134 kWh). Välikasvattamoiden laskennallinen energiankulutus oli TE-keskusalueilla I-II 445–652 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 549 kWh) todellisen ollessa 390–1263 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 774 kWh). TE-keskusalueen III laskennallinen energiankulutus vaihteli 541–748 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 645 kWh) todellisen ollessa 856–1316 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 1065 kWh). Loppukasvattamoiden laskennallinen energiankulutus TE-keskusalueilla I-II vaihteli 1143–1745 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 1444 kWh) todellisen ollessa 1630–2567 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 2065 kWh). TE-keskusalueella III laskennallinen energiankulutus vaihteli 1392–1994 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 1693 kWh) todellisen ollessa 329–1327 kWh/lihanautapaikka/vuosi (ka 689 kWh). Emakkosikaloiden laskennallinen energiankulutus TE-keskusalueilla I-II oli 1197–1518 kWh/emakkopaikka/vuosi (ka 1358 kWh) todellisen ollessa 1494–3331 kWh/emakkopaikka/vuosi (ka 2233 kWh). TE-keskusalueen III energiankulutus vaihteli 1375-1695 kWh/emakkopaikka/vuosi (ka 1535 kWh). Todellista energiankulutusta ei saatu selville TE-keskusalueelle III. Lihasikaloiden energiankulutus TE-keskusalueilla I-II vaihteli 213–296 kWh/lihasikapaikka/vuosi (ka 255 kWh) ja todellinen energiankulutus 154–1662 kWh/lihasikapaikka/ vuosi (ka 489 kWh). TE-keskusalueen III laskennallinen energiankulutus vaihteli 355–438 kWh/lihasikapaikka/vuosi (ka 397 kWh). TE-keskusalueelle III ei saatu selvitettyä todellista energiankulutusta. Kotieläintilojen energiankulutuksien laskennallinen määrittäminen onnistui hyvin. Todellisia energiankulutuksia ei saatu laskettua Työtehoseuran aineistosta kovinkaan tarkasti. Työtehoseuran aineistossa oli mukana energiankulutuksia, jotka eivät liittyneet suoraan tilan toimintoihin. Vertailu laskennallisen ja todellisen energiankulutuksen osalta tehtiin niiltä osin kun tiedettiin todellinen kulutus. Vertailussa ilmeni yhden mukaisuutta laskennallisen ja todellisen energiankulutuksen, mutta myös suuria eroja.
  • Gustafsson, Janne (2013)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida huoltokotia asumismuotona huoltokodin asukkaiden ja asunnottomuuden näkökulmasta. Huoltokotitoiminta on jatkunut usean vuosikymmenen ajan samankaltaisena ja se on muuttunut vain vähän. Toiminta on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja asuntopolitiikkaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutospaineet ovat kasvaneet ja huoltokotitoimintaa arvioidaan tällä hetkellä kriittisesti. Henkilökunnalta vaaditaan enemmän koulu¬tusta, toimitilaan kohdistuvat vaatimukset muuttuvat ja palvelun tuottaminen tulee kalliimmaksi asukkaiden huonon kun¬non vuoksi. Tällä hetkellä asunnottomuuden hoitaminen on liitetty yhteiskuntapolitiikassa osaksi metropolipolitiikkaa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kautta. Asunnottomuuden vähentämiseen tai poistamiseen liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa keskeisenä ajatuksena on tällä hetkellä ihmisen oikeus omaan asuntoon, mistä huoltokotitoiminta poikkeaa monella tavalla. Tutkimuksessa käytettiin useita menetelmiä ja aineistoja. Huoltokodin kehitystä ja asunnottomuuteen liittyviä muutoksia tutkittiin käyttäen aineistona komitea- ja työryhmämietintöjä sekä Suoja-Pirtti ry:n toimintakertomuksia. Asukkaiden kokemuksien ja asukastyytyväisyyden kartoittamiseksi tehtiin kaksi kyselyä, joita täydennettiin huoltokodin asukaskasrekisterin tiedoilla. Asukkaiden elinympäristöä tutkittiin selvittämällä asuinalueen historia, havainnoimalla asuinympäristöä sekä asukkaiden kokemusten ja havaintojen perusteella. Asunnottomuuteen liittyvän leiman esiintymistä tutkittiin analysoimalla lehtikirjoittelua. Tutkimuksen keskeisiä teoreettisia vaikuttajia ovat Eric Klinenberg, Loïc Wacquant, Riitta Granfelt, Pasi Mäenpää ja Timo Kopomaa. Klinenberg käsittelee yksinäisyyttä, syrjäytymistä sekä turvattomuutta ja eristäytymistä suurkaupungissa. Wacquant tarkastelee leimaavan puheen vaikutuksia ihmisten selviytymiseen yhteiskunnassa. Granfeltin aiheena on koti ja kodittomuus, asunnottomuus sekä siihen liittyvä turvattomuus. Mäenpää tutkii kaupunkia ja julkista tilaa vuorovaikutuksen ja kuluttamisen paikkana. Kopomaa puolestaan tutkii julkisentilan käyttämistä eri käyttäjäryhmien näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on Kotkankadun huoltokoti, joka on ollut samassa kiinteistössä perustamisestaan alkaen neljäkymmentä vuotta ilman vastustusta tai valituksia. Huoltokodin asukasprofiili on muuttunut itsenäisesti asioita hoitavista eläkeläismiehistä mittavaa toimintakyvyn tukipalvelua tarvitseviin miehiin. Huoltokoti tarjoaa pitkäaikaisen asumismahdollisuuden päihdeongelmista kärsiville eläkeläismiehille ja huoltokodista on muodostunut monelle miehelle asuntolan sijaan koti, missä eletään arkea sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Asukkaat viihtyvät huoltokodissa ja uudet palvelut lisäävät tyytyväisyyttä sekä turvallisuuden tunnetta. Huoltokodissa asukkailla on selviytymiseen tarvittavat sosiaaliset verkostot sekä liikkumisen tuki. Asunnottomuus on muuttunut vuosikymmenten aikana, mutta se ei ole kuitenkaan hävinnyt. Asunnottomuuden ratkaisumallit ja palvelujen vastustus eivät ole muuttuneet. Syrjäytyneen ihmisen mahdollisuus päästä mukaan julkisentilan sekä julkisen liikenteen käyttämiseen on huono. Huoltokodissa asuminen antaa mahdollisuuden tavalliseen elämään ja liikkumiseen myös huoltokodin ulkopuolella. Asunnottomuuden leima vaikuttaa asunnottomuuden hoitamiseen yhteiskunnassa politiikan sekä suunnittelun kautta. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman asunto ensin, nimi ovessa periaatteen mukainen asunnottomuuden hoitaminen on vähentänyt asunnottomille tarkoitettuja asukaspaikkoja. Vähentämisohjelma on myös kaventanut asunnottomuuden hoitamiseen tarkoitettujen yksiköiden henkilökunnan mahdollisuuksia tukea asukkaita. Henkilökunta saa mennä asukkaiden asuntoon huoneenvuokralain perusteella tai asukkaiden luvalla, mikä lisää riskiä yksinäisyyden lisääntymiseen ja ihmisen eristäytymiseen. Syrjäytyneen asunnottoman ihmisen kannalta yhteiskuntapolitiikka ja asuntopolitiikka ovat epäonnistuneet. Viiden vuosikymmenen, hiilikellarin ja metropolipolitiikan välillä ei ole löydetty syrjäytyneiden ihmisten asunnottomuuden ratkaisevaa vaihtoehtoa.
  • Haakana, Tiina (2001)
    Tutkielma käsittelee 1920-luvun poliittisten naistenlehtien, Suomen Naisen ja Toverittaren käsityksiä äitiydestä ja äideille tarjotuista rooleista 1920-luvun Suomessa. Lähdeaineistona käytetyistä lehdistä Suomen Nainen oli vuonna 1919 perustetun Kansallisen Kokoomuspuolueen naisten äänenkannattaja. Toveritar puolestaan perustettiin vuonna 1922 Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton lehdeksi. Molemmat lehdet ilmestyivät katkoksitta koko 1920-luvun ajan. Lisäksi molemmat tunnustautuivat julkisesti edustavansa tiettyjä puolueita ja olivat täten selkeästi poliittisia naistenlehtiä. Keskeinen tutkimusongelma liittyy ennakko-olettamukseen, että Suomen Naisen ja Toverittaren välittämässä äitikuvassa olisi olennaisia eroja. Lehtien siis katsotaan edustavan kahta vastakkaista näkökantaa suhteessa äitiyteen. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että äitien merkityksestä kasvattajina ja kotien vaalijoina oltiin kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattien piirissä yhtä mieltä, mutta käsitykset hyvän äitiyden käytännön toteuttamisesta erosivat. Tämän voidaan ajatella vaikuttaneen myös siihen, millaisia käsityksiä äitiydestä lehdet sivuillaan esittelivät. Tutkimuskohdetta lähestytään representaation käsitteen avulla. Representaatio, joka etymologisesti merkitsee jonkin saattamista uudelleenläsnäolevaksi, voi käytännössä merkitä joko fyysistä edustamista tai jonkin asian kuvaamista. Näin ollen Suomen Naisessa ja Toverittaressa esitettyjen äitihahmojen voidaan katsoa representoivan eli edustavan suomalaisia äitejä. Toisaalta representaatio-termin toinen toinen merkitys - jonkin esittäminen jonkinlaiseksi - tuo esiin myös sen, että lehtien äitihahmot eivät välttämättä vastaa yksi yhteen oikeita äitejä vaan äidit esitetään lehdissä tarkoituksellisesti tietynlaisina. Tämä toinen representaatio-termin merkitys kertoo myös siitä, että representaatioihin liittyy yleensä vaikutuspyrkimyksiä. Representaatioilla on siis tarkoitus myös vaikuttaa niiden kuvaamaan ilmiöön. Voidaan ajatella, että Suomen Nainen ja Toveritar esittelivät sivuillaan juuri tietynlaisia äitihahmoja, koska näillä hahmoilla oli tarkoitus tavalla tai toisella vaikuttaa oikeiden äitien käyttäytymiseen ja mielikuviin hyvästä äitiydestä. Suomen Naisen ja Toverittaren representoima äitiys paljastuu ennakko-oletusten vastaisesti hyvin samanlaiseksi. Molemmista lehdistä on löydettävissä samat viisi äitiyden perustyyppiä, joissa kuitenkin lähemmin tarkasteltuna on havaittavissa myös selviä eroja. Sekä Suomen Naisessa että Toverittaressa nainen esitetään ensisijaisesti äitinä. Lehtien esittämät äitiyden representaatiot ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia, jopa toisensa pois sulkevia. Samankin julkaisun sisällä esiintyi siis tavallaan eri suuntiin vieviä linjoja. Lehtien esittämien representaatioiden perusteella näyttää siltä, että äitejä ei haluttu yksiselitteisesti asettaa pelkkään kotiäidin tai universaalin rakkauden symbolin rooliin. Lehdet esittelivät sivuillaan myös aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia ja työssäkäyviä naisia, jotka samalla olivat äitejä.Lisäksi sekä Suomen Nainen että Toveritar representoivat mielenkiintoisella tavalla ei-toivottua äiteyttä. Näiden antiäidin hahmojen avulla oli mahdollista osoittaa selvästi, mitkä piirteet ja ominaisuudet eivät missään tapauksessa kuulu hyvälle äidille.
  • Oksa, Elena (2004)
    Suomessa perheillä voi nähdä olevan lakisääteisten oikeuksien nojalla vapaus valita toisaalta päivä- ja kotihoidon ja toisaalta kotiäitiyden ja –isyyden välillä. Näiden lakisääteisten oikeuksien lisäksi valintoja ohjaavat myös yhteiskunnassa vallitsevat, lakiin kirjaamattomat käytännöt ja toimintatavat. Tässä työssä tavoitteenani on ymmärtää sitä, mitkä asiat ohjaavat äitien tekemiä valintoja työn ja kodin välillä. Lähestyn aihetta Michel Foucault'n hallinnan käsitteen ja sen ympärille muotoutuneen erityisen hallinnan tutkimustavan avulla. Aineistonani käytän äitien internetin keskustelupalstalla käymää keskustelua. Keskustelupalstan ymmärrän paikkana, johon äidit kokoontuvat keskustelemaan tärkeänä pitämistään asioista. Analysoimalla tässä tilassa käytävää keskustelua ja tarkastelemalla analyysin tuloksia yhteiskunnallista kontekstia vasten esitän hallinnan teoreettisesta näkökulmasta käsin tulkinnan siitä, miten äidit tulevat hallituiksi tilanteessa, jossa perhe valitsee pienen lapsen (0-3-v.) hoitomuodoksi joko kotihoidon tai kodin ulkopuolisen päivähoidon. Lisäksi tarkastelen sitä, miten äidit hallitsevat itse itseään kyseisessä tilanteessa. Aineiston analyysin perusteella voi sanoa, että hallinta toimii moraalin alueella. Se tuottaa moraalisäännön, jonka mukaan kotihoito on ensisijainen (”oikein”) ja päivähoito toissijainen vaihtoehto (”väärin”). Kyseessä on epäsuora, ei lakiin tai ohjeeseen perustuva sääntö, joka pyrkii ohjaamaan toimintaa. Puheessa sääntö tuotetaan toisaalta tukeutumalla kehityspsykologian tutkimustietoon ja sanastoon, toisaalta ketjuttamalla yksittäiset väittämät kokonaisuudeksi. Hallinta näyttää myös määrittelevän, ketä sääntö koskee. Äiti-instituutiolla ja siihen sisään rakennetulla ajatuksella äidin roolista kodin- ja lasten hoivaajana, on tässä merkittävä rooli. Äitiyden ja isyyden erottelun kautta eri sukupuolta oleviin vanhempiin latautuu erilaisia odotuksia. Myös yhteiskunnassa vallitsevat käytännöt tukevat ennemmin äidin kuin isän kotiinjäämistä. Valintatilanteessa, jossa perhe päättää alle 3-vuotiaan lapsensa hoitojärjestelyistä edellä sanottu tarkoittaa sitä, että kotihoito näyttäytyy päivähoitoa parempana vaihtoehtona ja että äidin kotiin jäämistä näyttää puoltavan useampi asia kuin isän. Tavat, joilla on totuttu ajattemaan saavat tukea ympäröivistä rakenteista ja aina kun asioita tehdään totutulla tavalla, rakenteet myös vahvistuvat. Hallinta tuottaa kokonaisuuden, joka ”työntää” naiset kotiin. Samalla se rajoittaa valinnanvapautta, mikä näkyy mm. siten, että osa äideistä tuntee ristiriitaa työn ja kodin välillä tekemästään valinnasta. Ehkä selvimmin aineistosta esiin nouseva itsehallinnan tapa on kotiäitien käyttämä periodimainen ajattelu. Näkemällä kotonaoloaikansa lyhyenä ajanjaksona kotiäidit näyttävät lieventävän kotiin jäämisen heille aiheuttamaa ristiriitaa. Toinen selkeä ristiriitaa lieventävä ajattelutapa on tukeutuminen yhteiskunnalliseen näkökulmaan. Työssäkäyvät korostavat antavansa osaamisensa yhteiskunnan käyttöön ja maksavansa veroja, kotiäidit taas sitä, että hoitamalla lapsensa kotona he säästävät yhteiskunnan varoja. Myös itse keskustelun voi nähdä olevan itsehallintaa. Keskustelun kautta äidit työstävät omia ajatustapojaan suhteessa heille epäsuorasti annettuun moraalisääntöön. Foucault'n lisäksi olen tukeutunut työssä kahden hallinnan analytiikan tutkijan, Mitchell Deanin ja Nikolas Rosen tuotantoon. Lisäksi Anu Kantolan väitöskirja ja Ilpo Helénin Foucault´n työtä käsittelevät artikkelit ovat olleet työssä merkittävänä apuna. Keskustelun kontekstia hahmottavissa työn osissa olen tukeutunut erityyppisiin aiheesta käytävää keskustelua kehystäviin lähteisiin kuten aikalaispuheenvuoroihin.
  • Tiirikainen, Kati (2006)
    Suomessa sattuu vuosittain yli miljoona tapaturmaa, joista suurin osa on koti- ja vapaa-ajan tapaturmia: liikunta-, koti- tai muita vapaa-ajan tapaturmia. On syytä olettaa, että nämä tapaturmat eivät jakaudu tasaisesti eri väestöryhmien kesken, vaan joillekin ryhmille koti- ja vapaa-ajan tapaturmia sattuu poikkeuksellisen paljon ja joillekin poikkeuksellisen vähän. Terveyden tasa-arvon periaatteen sekä tapaturmien ehkäisytyön kohdentamisen vuoksi on tärkeää tietää, mitä nämä väestöryhmät ovat. Tutkimuksessa tarkastellaan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien jakautumista eri väestöryhmien kesken monimuuttujamenetelmien avulla. Tarkoituksena on löytää 15–64-vuotiaiden suomalaisten keskuudesta ryhmiä, joille liikunta-, koti- ja muita vapaa-ajan tapaturmia sattuu keskimääräistä enemmän tai vähemmän. Käytettäviä menetelmiä ovat moniulotteinen korrespondenssianalyysi, faktorianalyysi ja logistinen regressioanalyysi. Työssä paneudutaan myös menetelmien teoreettiseen taustaan. Tutkimusaineistona on vuoden 2003 uhritutkimuksen eli Suomalaisten turvallisuus -tutkimuksen aineisto, josta käyttöön on rajattu noin 6 600 haastatellun henkilön vastaukset. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmia käsitellään erikseen liikunta-, koti- ja muina vapaa-ajan tapaturmina. Selviä eroja väestöryhmien välillä havaitaan etenkin liikuntatapaturmaan joutumisen osalta. Liikuntatapaturmia sattuu eniten miehille ja nuorille ikäryhmille. Kotitapaturmien ja muiden vapaa-ajan tapaturmien osalta väestöryhmien väliset erot eivät ole yhtä selkeitä, mutta niitä on havaittavissa. Useat esiin nousevat erot liittyvät henkilöiden asuinalueeseen: kaupunkimaisilla alueilla ja eteläisessä Suomessa asuvat sekä asuinalueensa turvattomana kokevat ovat väestöryhmiä, joille koti- ja vapaa-ajan tapaturmia sattuu erityisen paljon. Tärkeimpiä lähteitä työssä ovat seuraavat: Gower, J.C. – Hand, D.J. 1996: Biplots. Chapman & Hall, Lontoo. Tarkkonen, L. – Vehkalahti, K. 2005: Measurement errors in multivariate measurement scales. Journal of Multivariate Analysis, 96(1): 172–189. Agresti, Alan 2002: Categorical Data Analysis. John Wiley & Sons, Hoboken, New Jersey. Heiskanen, Markku – Aromaa, Kauko – Niemi, Hannu – Sirén, Reino 2000: Tapaturmat, väkivalta ja rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta 1980–1997. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171, Oikeus 2000:1. Tilastokeskus, Helsinki.
  • Lundqvist, Johanna (1999)
  • Hytönen, Pia (2013)
    Tutkielmassa selvitetään, mikä on kodin merkitys arjessa, kun ihmiset liikkuvat yhä enemmän paikasta toiseen. Kuinka koti rakennetaan, ja onko kodilla merkitystä tänä päivänä. Ilmiötä tarkastellaan suomalaisten naisten, jotka ovat lähteneet mukaan miestensä määräaikaisille ulkomaantyökomennuksille näkökulmasta. Heidän elämäntapansa ilmentää myöhäismodernin yhteiskunnan luonteenomaista piirrettä – liikkuvuutta ja siirtymistä paikasta toiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on erityisesti Suomessa tehty kodintutkimus sekä ekspatriaateista tehty tutkimus. Tutkimusaineiston koostuu kahdeksasta Kuala Lumpurissa asuneen suomalaisen naisen teemahaastattelusta. Syynä Malesiassa oleskeluun heillä oli miehiensä työkomennus. Haastattelut on tehty haastateltavien kotona Kuala Lumpurissa. Aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Lopuksi analysoitu haastatteluaineisto on järjestetty siten, että lukija pystyy seuraamaan empiiristen lukujen myötä suomalaisten puolisoiden lähtöä komennukselle ja kodin pakkaamista, asettumista Kuala Lumpuriin, kodin rakentamista ja arkea siellä sekä lähtöä seuraavaan paikkaa. Tutkimuskysymyksiin vastataan haastateltavien kokemuspuheen kautta. Komennuskoti ja sen paikka arjessa on aiheena yhteiskunnallisesti merkityksellinen ja ajankohtainen. Koti tutkimuskohteena on alkanut kiinnostaa hyvinvointitutkimuksen painottuessa kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimiseen (Vilkko ym. 2010). Kysymykseen onko kodilla enää merkitystä? Saatiin selkeä vastaus haastateltavilta: kodilla on suuri merkitys perheen hyvinvointiin sekä viihtymiseen komennuspaikassa ja kaiken kaikkiaan komennuksen onnistumiseen. Kodin paikka vain korostuu kaukana asuttaessa tuttuna ja turvallisena kotipesänä. Mutta kotipesä ei tule itsestään. Kotiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota, siihen tulee panostaa ja sitä ei pidä pitää itsestään selvyytenä. Koti tulee tekemällä, asumalla, olemalla eli elämällä.
  • Vierros, Marja-Terttu (1988)
  • Lilius, Johanna (Helsingin yliopisto, 2008)
    Families with children have traditionally moved to suburbs. In the last 20 years a modest counter process has however been recognized. Families with an urban lifestyle stay in the city centres. This study looks at the phenomenon through two cases, Stockholm and Helsinki. In the first case it has already been observed that the city centre has grown in popularity among families with children. Therefore it serves as a basis for the study and as well as a point of comparison. Stockholm’s city centre is expanding as new neighbourhoods have been built and are being planned. In the city centre of Helsinki the building of two large neighbourhoods for 30 000 inhabitants will start in a few years. The first aim of the study is to look closer at what has really happened in the city centre of Stockholm, why families choose to live there with their children and how the City of Stockholm has reacted to the change. The main sources of information are secondary sources, statistics and interviews with planners, politicians and experts in the field. The main object is to look at the situation in the city centre of Helsinki. Can a preference for urban residential environments be observed in Helsinki? What are the reasons for a family to choose the city centre as a living place? How does the everyday life of a family in the city centre appear? How are these families taken into account in the planning of the city? The main sources of information here are statistics, interviews with dwellers in the neighbourhood Kruununhaka and interviews with planners. In Stockholm the birth rate has grown constantly during the 2000s and is highest in the city centre. Some of the families still move elsewhere, but many of them do not. One of the most important reasons for living in the city centre is short working distances which give working parents more time with their children. Another reason is a preference of an urban, active lifestyle. Families prefer to live close to everything, childcare, schools, shops and entertainments. The popularity of the city centre among families with children has taken politicians and planners by surprise. Helsinki has not experienced a baby boom like Stockholm. However the negative changes in the birth rate have been more modest in the central areas than in the suburbs. Statistics show, that many families move away from the city centre as the children grow. Families who stay in the city centre especially appreciate closeness to public and private services and good public transportation which means that they are not dependent on using the car. Further they find that the city centre has a tolerant climate and is a safe and beautiful place to live in. The families enjoy the social life of the neighbourhood and feel that it makes a good climate to raise children in. However they are concerned with traffic safety and the lack of stimulus in the playgrounds of the neighbourhood parks. Two large neighbourhoods with homes for about 30 000 inhabitants are now planned in the former Port Districts in the city centre of Helsinki. The other one, Jätkäsaari has been planned to become an attractive alternative for families with children. Traffic safety has been one of the main objects for the planning. The other, Kalasatama, has been planned to attract all groups in society.
  • Hermonen, Eeva (1910)
  • Pasanen, Olli (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan osakkeiden kotimaavinoumaa ja varallisuussalkun maantieteellistä kysyntää. Empiirisesti on havaittu, että sijoittajat allokoivat liikaa varallisuutta kotimaan osakkeisiin suhteessa portfolioteorian suosittamaan optimaaliseen sijoitussalkkuun. Ilmiötä kutsutaan kotimaavinoumaksi. Jos sijoittajat eivät pidä hallussaan optimaalista sijoitussalkkua ja eivät suojaudu riskeiltä optimaalisesti, niin talouden resurssit eivät kohdennu tehokkaimpaan käyttöönsä. Pitkällä aikavälillä epäoptimaalisesta käyttäytymisestä seuraa huomattavia hyvinvointitappioita menetettyjen kulutusmahdollisuuksien kautta. Tutkielmassa esitetään osakkeiden hinnoittelun rahoitusteoreettinen perusta ja käydään läpi kotimaavinouman institutionaalisia selitysyrityksiä sekä vinouman mittaamiseen liittyvää ongelmallisuutta. Institutionaaliset tekijät käsittävät maakohtaiset riskit ja transaktiokustannukset. Lisäksi esitetään datasovellutuksia, joiden avulla havainnollistetaan odotusarvo-varianssi optimoinnissa ja optimaalisen kansainvälisen sijoitussalkun valinnassa huomioonotettavia teoreettisia seikkoja. Datasovellutusten lähteenä käytetään Yhdysvaltain, maailman ja Euroopan osakemarkkinaindeksien historiallisia kuukausituottoja. Johtopäätös on, ettei mikään esitetyistä kotimaavinouman selitysteorioista tarjoa täydellistä ratkaisua siihen, miksi kotimaata ylipainotetaan sijoituskohteena ja että ongelmaa on vaikea mallintaa teoreettisesti. Vaikka estimointiriski otetaan huomioon, kansainvälisen varallisuussalkun painoa tulisi lisätä havaitusta. Tutkielmassa nousee esiin kansainvälisten pääomamarkkinoiden integraatio sekä valuuttakurssien ja osakemarkkinoiden kriisien vaikutus osakkeiden tuotto-odotukseen ja varianssiin. Havaitaan myös, että osakemarkkinoiden korrelaatio on kasvanut. Yhteisliikkuvuuden kasvaminen vähentää osakesalkun maantieteellisestä hajautuksesta saatavaa hyötyä. Lyhyeksimyynnin kieltämisen havaittiin rajoittavan suuren riskin ja tuotto-odotuksen sisältävien sijoitussalkkujen valitsemista. Datasovellutuksista saadaan tulos, jonka mukaan USA:n sijoittajien kotimaavinouma oli merkittävä vuonna 2007 ja lisäksi säilynyt ennallaan vuoteen 1996 nähden. Esitetystä Euroopan rahaliiton sijoittajan datasovellutuksesta huomataan euron valuuttakurssimuutoksen ja valuuttasuojauksen suuri vaikutus odotettuihin tuottoihin vuosien 2002–2007 välillä. Sovellutuksista nähdään estimointiperiodin pituudella olevan keskeinen rooli saatuihin tuloksiin. Täydellisten pääomamarkkinoiden ja niiden tasapainomallien oletusten tuominen sellaisenaan optimointitilanteeseen saattaa lyhyellä estimointiperiodilla tuottaa epärealistisia tuloksia.