Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 949-968 of 24544
  • Matila, Marianne (1999)
  • Töyrylä, Linnea (Helsingin yliopisto, 2012)
    Happamuus-käsite tulee vastaan niin kemian opetuksessa kuin arkielämässä. Käsite on laaja ja sen ymmärtämiseksi oppilaan on osattava myös muita kemian termejä ja teorioita. Usein happamuuden opetuksen esimerkeissä perehdytään kemian teollisuuden näkökulmiin ja pH:n mittaamiseen erilaisilla välineillä, vaikka useiden tutkimusten mukaan kemia olisi tuotava lähemmäs oppilaiden arkipäivää. Argumentaatio on olennainen osa luonnontieteitä, sillä ilman sitä uutta tietoa ei voi syntyä. Oppilaiden argumentointitaitoja ja argumentaation opetusta luonnontieteissä on tutkittu melko paljon ulkomailla ja on havaittu, että sekä opetuksessa että oppilailla on puutetta argumentaation käytössä. Tässä tutkielmassa kehitettiin kehittämistutkimuksen kautta argumentaatiota tukeva happamuuteen ja erityisesti pHindikaattoreihin perehtyvä oppimateriaali, jossa sovelletaan molekyyligastronomiaa. Molekyyligastronomia ja ruoan kemia valittiin työn konteksteiksi, koska aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan oppilaiden arkipäivää lähellä olevat aiheet kannustavat heitä argumentoimaan paremmin. Kehittämistutkimus itsessään koostuu neljästä vaiheesta, jotka ovat tarveanalyysi, oppimateriaalin kehittäminen, tutkimuksen suoritus sekä tulosten tulkinta, arviointi ja jatkokehittely. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka paljon ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä happamuuden opetuksessa käytetään, millainen on hyvä argumentaatiota tukeva happamuuteen liittyvä oppimateriaali ja mitä kyseisen materiaalin avulla opitaan. Oppimateriaalista laadittiin kolme erilaista versiota, joista ensimmäistä testattiin opettajilla, toista oppilailla ja joista kolmas on liitetty tähän tutkielmaan. Tarveanalyysissa tutkittiin peruskoulun yläasteen kemian oppikirjojen happamuutta käsittelevissä kappaleissa olevien ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä. Kokeellisessa osassa oppilaiden argumentaatiotaitoja tutkittiin teoriapohjaisella sisällönanalyysin kautta. Argumentaatiotaitojen tutkimiseen liitettiin tiedon dimensioiden analyysi. Lisäksi oppilaiden oppimista testattiin kyselylomakkeella ennen ja jälkeen materiaalin opettamisen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen oppimista tutkittiin tapaustutkimuksen avulla eli tutkimukseen osallistui vain yksi peruskoulun yhdeksäs luokka. Tutkimuksessa havaittiin, että happamuus-aiheen opettamiseen liittyy monia haasteita. Esimerkiksi juuri indikaattori-käsite on oppilaille haastava ja emästen kemia on oppilaille vaikeampaa kuin happojen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen analyysissa puolestaan kävi ilmi, että oppilaat osaavat argumentoida melko hyvin, mutta eivät välttämättä pääse alkuun itsenäisesti. Oppilaat osasivat käyttää argumentoinnissaan käsitetietoa, eli esimerkiksi käyttivät happamuuteen liittyviä käsitteitä oikein, ja menetelmätietoa mitatessaan eri aineiden happamuuksia. Opettajan toiminnalla on suuri vaikutus oppilaiden argumentaation käyttämiseen. Koska on tutkimus on tapaustutkimus, ei tuloksista voida tehdä yleistäviä, koko ikäluokkaa koskevia johtopäätöksiä. Sen sijaan tulosten pohjalta voidaan tehdä erilaisia olettamuksia. Kehitetty oppimateriaali vastaa omalta osaltaan haasteeseen, jossa pyritään luomaan kemian luokkaan keskusteleva ja jopa tiedeyhteisön argumentointia muistuttavan ilmapiiri. Lisäksi se tuo yhden esimerkin siitä, miten molekyyligastronomiaa ja ruoan kemiaa voisi tuoda enemmän esiin kemian opetuksessa. Kun oppimateriaalia tämän tutkimuksen puitteissa testattiin, onnistuttiin luokassa saamaan aikaan keskustelua ja oppilaat muodostivat itsenäisesti tai opettajan pienellä avustuksella hyviä argumentteja.
  • Forma, Eeva-Leena (1994)
  • Seppälä, Anni (2006)
    Tutkielma seuraa Espoon Suurpelto-Kehä II osayleiskaavaprosessia ja alueesta käytyä keskustelua. Keskustelua on analysoitu argumentaatioteorian avulla. Kaavoitusprosessia tarkastellaan osana kuntien harjoittamaa ympäristöpolitiikkaa, johon Maankäyttö- ja rakennuslain muutos vuonna 2000 on tuonut valtion ohjauksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden muodossa. Lakimuutoksen seuranta käynnistyy viisi vuotta lain voimaanastumisesta lukien, näin ollen kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvä laintoimivuuden seuranta tuli ajankohtaiseksi vuonna 2005. Keskeiseksi Suurpellon aluetta määrittäväksi tekijäksi nousee valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin listattu kulttuuriperintömaiseman vaaliminen. Suurpellon alueen säilyttämisestä peltoaukeana on käyty kiistaa jo 1980-luvulta, Kehä II-tien suunnittelusta lähtien. Noin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1993, alue kokonaisuudessaan on kirjattu Museoviraston "Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" inventointiin. Nyt aluetta rakennetaan. Tutkielmaa varten on haastateltu alueen asukkaita, ympäristöviranomaisia, rakennuttajaa, kunnan kaavoittajia ja Museoviraston lausunnonantajatahoa. Argumentaatioteorian avulla on etsitty keskustelusta keskusteluteemat, käyty läpi eri tahojen argumentaation lähtökohdat ja argumentaatio, ja selvitetty tehdyt virheet argumentaatiossa. Kaavoitusprosessin etenemistä ja jo seitsemän vuotta kestänyttä päätöksentekijätahon kaavoituskeskustelua alueeseen liittyen on seurattu kunnan kokousasiakirjoista. Tutkielman lopputuloksena todetaan, että uuden lain mukaisesti kunnan oikeudet alueensa maankäytölle ovat pitkälti kunnan omassa päätösvallassa. Sen sijaan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksista kaavoitusprosessissa ei ole tiedotettu riittävästi. Näin ollen maankäyttölain korostama vuorovaikutuksen vaatimus alueidenkäyttöä suunniteltaessa ei näyttäisi toteutuvan. Tällöin tärkeääkin ympäristötietoa, joka on ainoastaan paikallisten hallussa, voi jäädä huomioimatta prosessissa.
  • Siilasto, Jenni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan argumentaation keinoja ja tekniikoita keskustelussa, joka käytiin keväällä 2010 kotimaisen dokumenttielokuvan Reindeerspotting ikärajasta. Osallisina keskustelussa olivat tuotantoyhtiö Bronson Club Oy, Valtion elokuvatarkastamo, valtion elokuvalautakunta ja korkein hallinto-oikeus sekä viisi eri alan asiantuntijaa. Tavoitteena työssä on selvittää, miten osapuolet argumentoivat ja vasta-argumentoivat väitteitään ja näkemyksiään. Tutkielmassa tarkastellaan kieltä sosiaalisena ja yhteiskunnallisena toimintana sekä pohditaan kielellistä vaikuttamista ja vallankäyttöä. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan muun muassa auktoriteetteihin ja asiantuntijuuteen vetoamisen merkitystä. Keskeisimpänä teoreettisena menetelmänä tutkielmassa käytetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa ja siinä jaoteltuja argumentointitekniikoita. Tutkimuksessa hyödynnetään myös diskurssintutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmia sekä nojataan kevyesti kriittisen tekstintutkimuksen ajatuksiin vallasta ja kielellisestä vaikuttamisesta. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta valituksesta, kuudesta lausunnosta ja kahdesta päätöksestä. Tutkielmassa keskitytään argumentointitekniikoiden lisäksi viranomaisen käyttämän ja sille suunnatun kielenkäytön vertailevaan analyysiin. Keskustelun jäsenet on siten ryhmitelty kahteen osapuoleen: valittavaan tahoon ja viranomaistahoon. Työssä osoitetaan, että osapuolten argumentoinnissa korostuu vertailun, auktoriteettiin vetoamisen ja havainnollistamisen tekniikoiden käyttö. Osapuolet käyttävät vertailun tekniikkaa ennen kaikkea perustellessaan näkemyksiään faktan ja fiktion valistuksellisuudesta ja vaarallisuudesta. Auktoriteettiin vetoaminen on aineistossa huomattavan suosittua molempien osapuolten argumentoinnissa, mikä tutkielman valossa on seurasta siitä, että keskustelun toisena osapuolena on juuri viranomainen. Tutkielmassa todetaan vertailun olevan paitsi Perelmanin määrittelemä sidosmuotoinen myös erottava tekniikka. Yhtäläisyyksiä vertaillessa argumentoijan on tunnustettava myös ilmiöiden eroavaisuudet. Muutoin vertailu olisi yhdenmukaistamista tai rinnastamista. Tutkielmassa haastetaan Perelmanin teorian yleisökäsityksen kahtiajako, sillä myös universaaliyleisön käsite viittaa lopulta aina rajattuun joukkoon. Laaja ja tarkemmin rajaamaton joukko sulkee aina jotain myös ulkopuolelleen. Kulttuurintutkimuksellinen näkemys toiseudesta, sen ymmärtämisestä ja rajaamisesta tarjoaa uudenlaisen tavan lähestyä Perelmanin teorian yleisökäsitettä. Tutkielma avaa poikkitieteisyyttä hyödyntävän näkemyksen aiheeseen ja aineistoon, jota juurikaan ei ole tutkittu. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että elokuvan laaja ala tarjoaa tutkittavaa aineistoa fennisteille myös muussa kuin suosittujen elokuva-arvostelujen muodossa. Viranomaiskieli yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittävänä tutkimuskohteena tarjoaa edelleen aiheen tämän työn jälkeenkin pohdittavaksi. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisikin elokuvatarkastamon muut asiakirjat, jotka heijastelevat paitsi ikärajapäätöksiin vaikuttaneita seikkoja myös aikaamme, kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.
  • Sääskilahti, Minna (1999)
  • Pape, Christopher (2010)
    This thesis is a study of the English Catholic journal, the Tablet, and the way in which the concept of human rights was presented and developed in its reporting on Poland from 1978-1983. The analysis is undertaken through a study of the language related to human rights in the relevant editorials and articles published in the period. The method used to analyse the primary material makes use of rhetorical theories of Kenneth Burke, specifically his theory of dramatism. The main analysis is contextualised by studies of the various aspects which help to construct the journal's world view politically, with emphasis on its understanding of human rights, and the nature of its intended audience. The relevant political background in Britain and Poland is examined, as is contemporary rhetoric on human rights emanating from the Catholic Church and the West, which attest to the relevance of the topic. The research question asked by the paper is, 'In what way and to what end are human rights discussed politically in the Tablet in relation to Poland between 1978 and 1983?' The thesis concludes that the Tablet uses the language of rights to promote a certain political agenda and that it describes different groups in terms of rights in different ways in order to influence the political opinions of its readers. The language of rights is specifically used to legitimise the political actions of the Catholic Church, and to positively promote a specifically Catholic ideology in which the Church is very closely associated with the idea of rights. By opposition, it is used to attack the communist government of Poland, and by extension the communist political system as a whole. The language of rights is used to affect reader's opinions about power relations and authority. The thesis ends by asserting that through its use as a legitimising agent, the notion of rights has to a degree lost its specific meaning, and become a term which simplifies the reports in which it is contained through associations made by the reader.
  • Salo, Jaakko (2007)
    Tämän opinnäytetyön tavoite oli arvioida, kuinka hyvin (ja millä kriteereillä) Boxin ja Jenkinsin (1976) aikasarja-analyysiä voitaisiin soveltaa väkiluvun ennustamiseen ja ennen kaikkea ennusteeseen liittyvän epävarmuuden arvioimiseen, eli millä teoreettisilla ja käytännön perusedellytyksillä ARIMA-malleja eli autoregressiivisiä, integroituja liukuvan keskiarvon malleja voitaisiin soveltaa väestösarjan mallintamiseen. Tavoitteena oli siis ennustaa väkiluvun kehitystä suoraan sitä kuvaavan aikasarjan omalla historialla ja laskea näin saaduille ennusteille epävarmuutta mittaavat luottamusvälit. Teoriaosassa käytiin läpi stationaaristen, lineaaristen satunnaisprosessien teoriaa, eli niitä ominaisuuksia, joita edellytetään sovellettaessa Boxin ja Jenkinsin menetelmää. Tämän jälkeen selvitettiin ennustamisen yleisperiaatteita ja käsitteitä sekä tarkemmin luottamusvälien määrittelyä trendistationaarisen ja yksikköjuuriprosessiin perustuvan ennusteen tapauksessa. Empiirinen sovellus koski Ruotsin ja Venäjän väkiluvun vuosia 1901-2005 koskevia aikasarjoja. Sekä mallinvalinta, estimointi ja diagnostiset tarkistukset osoittivat, että väkiluvun suora mallintaminen ARIMA-mallilla jopa tapauksessa, jossa väestön kasvuprosessin voidaan olettaa tapahtuneen varsin vakaissa oloissa (Ruotsi ei ole ollut sodassa ja sen yhteiskunnallinen kehitys on ollut suhteellisen vakaata koko aikasarjan havaintoaikana) on haasteellista ja soveltuu vain lyhyen ajan ennustamiseen. Tämä saattaa kertoa siitä, että väestökehityksen aikasarja kuitenkin on niin herkkä ulkoisille ympäristön muutoksille, että sitä on vaikea ennustaa pelkästään oman sisäisen kehityksensä perusteella. Ruotsin aineistolle sovitettu ARIMA (0,2,0) oli diagnostisesti paras, ja tulos on siten sopusoinnussa eräiden aiempien väkiluvun kehityksen ennustamista koskevien tutkimusten (mm. Dickey, Bell ja Miller (1986), Pflaumer (1992) ja Saboia (1974)) kanssa, joissa I(2)-mallit ovat olleet diagnostisesti parhaita. Mitä tulee Venäjän väkiluvun vuotuisen kehityksen ennustamiseen ARIMA-mallilla, epävarmuus on vieläkin suurempaa ja lisääntyy ennustehorisontin kasvaessa nopeammin kuin Ruotsin väkiluvun kyseessä ollen, johtuen Venäjän väkilukua kuvaavan aikasarjan epälineaarisuudesta. Tutkimuksessa kiinnitetään myös huomiota tutkimusaineistoa koskevan lähdekritiikin tarpeellisuuteen etenkin Venäjän aineiston kohdalla, jonka taustoista on laadittu lyhyt katsaus.
  • Hilpinen, Saara (Helsingin yliopisto, 2014)
    Aristokraatin maine. Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778 1850) skandaalit. Tutkielma käsittelee senaattori Otto Wilhelm Klinckowströmiä (1778 1850) ja hänen elämänsä skandaaleita. Klinckowström muistetaan taideharrastuksistaan ja erityisen pittoreskista elämäntavastaan, johon kuuluivat olennaisena osana hänen naissuhteisiinsa liittyneet kohut. Otto Wilhelm Klinckowström kuului ruotsalaisen aristokratian kermaan ja oli osa von Ferseneiden sukupiiriä. Tutkielmassa pohditaan, mitkä senaattori Klinckowströmin elämänkäänteistä ovat luonnehdittavissa skandaaleiksi ja mitä skandaalikertomusten takana todella tapahtui. Klinckowströmin skandaaleiksi voidaan lukea esiaviolliset suhteet, lehtolapsi, epäsäätyinen avioliitto ja avioero. Klinckowströmin kautta on mahdollista tarkastella, mikä oli tuon ajan aatelismiehelle sallittua ja mikä ylitti joustavuuden rajan. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka tyypillistä Klinckowströmin käytös oli ylhäisaatelin miesten keskuudessa. Tutkielmassa kuvataan yleisemmin, miten ja millaisiin tapakulttuurin piirteisiin tai kulttuurivirtauksiin Klinckowströmin tapaukset liittyvät. Vaikka kollegat ja seurapiirit Helsingissä paheksuivat toistuvasti Klinckowströmin käytöstä tämän Suomen vuosina, eivät tapaukset vaikuttaneet Klinckowströmin asemaan yhteisössä ja työtehtävissä. Menschikoffin (1787 1869) ja A. Armfeltin (1794 1876) ystävyys takasi Klinkowströmille pysyvän ja vakaan paikan huipulla. Tutkielmassa suurehko rooli on myös Klinckowströmin ensimmäisellä vaimolla Sarah Cuthbert-Brooke-Klinckowströmillä (1772 1738). Cuthbert oli orpo, joka oli perinyt isältään Arthur Cuthbertilta (1734 1788) huomattavan omaisuuden. Sarah Cuthbert muutti ensimmäisen avioeronsa jälkeen Napoliin, jossa hän kohtasi ruotsalaiset ystävykset Wilhelm Klinckowströmin ja Hans Wachtmeisterin. Tutustumista seurasi valeraskaus, kolmiodraama ja lopulta muutto Ruotsiin ja lehtolapsi 1807. Sarahin käytös oli ajoittain holtitonta eikä hänestä pidetty Tukholman aristokraattisissa seurapiireissä. Sarah Cuthbert taisteli omaisuudestaan ja asemastaan vahvasti niin sukunsa kuin Klinckowströmin kanssa. Pari päätyi eroon 1825. Sarah Cuthbert eli Suomen suuriruhtinaskunnan seurapiirien ytimessä ja hänen tyttärensä avioitui Armfeltien sukuun. Klinckowströmin elämänvaiheet osuvat mentaalisen muutoksen solmukohtaan. Klinckowströmin käytöksessä on nähtävissä piirteitä 1700-luvulle tyypillisestä aristokraattisen erottautumisen ja nautintojen kulttuurista. Samalla Klinckowströmin ihmissuhteissa ja varsinkin ensimmäisessä avioliitossa on nähtävissä piirteitä, jotka liittyvät avioliiton uudelleenajatteluun tavalla, joka toi parin keskinäiset lämpimät tunteet tärkeämmäksi osaksi avioliittoa. Klinckowströmiä ja tämän elämänvaiheita koskeneet muistelut on nähtävä siinä valossa, jonka 1840-luvulta alkanut eliitin murros toi suomalaiseen politiikkaan. Viimeistään 1840 1850-luvuilla selkeät muutokset moraalikoodistossa olivat jo nähtävissä. Klinckowströmin 1830-luvun loppuvuosina alkanut ja 1800-luvun loppupuolella yhä kiihtynyt julkinen kritisointi johtui eliitin murroksesta 1840-luvun Suomessa: Nousevan keskiluokan koodistossa ulkoisen ja sisäisen hyveellisyyden piti olla tasapainossa keskenään. Mennyttä maailmaa ja vanhaa eliittiä edustavat tahot kohtasivat vahvaa paheksuntaa ja Klinckowström joutui lemmenseikkailujensa vuoksi osaksi tätä paheksunnan sävyttämää tarinointia. Klinckowströmin arvostelu on osa 1800-luvun loppupuolella käytyä suomalaisen kansan identiteetin ja moraalikoodistojen uudelleenmuotoilua, ei niinkään aikalaisten tuomiota hänen elämästään taikka teoistaan. Klinckowströmin teot olivat muisteluissa ja tarinoissa esitetty todellisuutta pahemmaksi ja kuolemansa jälkeen Klinckowströmistä muodostui paheellisen aatelismiehen stereotypia.
  • Kabata, Miika (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Aristoteleen taloudellista filosofiaa. Tutkimuskohteena on erityisesti Aristoteleen esittämä yhteiskunnallisen työnjaon, vaihdon ja rahan muodostamien yhteiskunnallisten suhteiden luonteen analyysi. Aristoteles piti vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista vaihtosuhteissa työnjaollisesti eriytyneen kaupunkivaltion olemassaolon kysymyksenä. Aristoteleen tärkeimmät taloudellis-filosofiset kirjoitukset ovat löydettävissä Nikomakhoksen etiikan viidennen kirjan viidennestä luvusta ja Politiikan ensimmäisen kirjan kahdeksannesta ja yhdeksännestä luvusta. Koska Aristoteleen filosofia muodostaa verrattain yhtenäisen kokonaisuuden, on perusteltua tuoda mukaan laajasti Aristoteleen filosofian muita osa-alueita sikäli kuin ne liittyvät myös taloudellisten ilmiöiden analyysiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Aristoteleen filosofiaa ja antiikin Kreikan yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tarkastellessaan vaihtosuhteiden ja rahan olemusta Aristoteles kehittää ensimmäisen tunnetun systemaattisen käsitteellisen viitekehyksen markkinailmiöiden analysoimiseksi. Tämän vuoksi Aristoteleen taloudellisella filosofialla on ollut merkittävä historiallinen vaikutus käsitteellisenä perustana, jolle sekä skolastikot että islamilaiset filosofit rakensivat taloutta koskevia käsityksiään. Toisaalta Aristoteleen käsitykset ovat 1900-luvulla joutuneet taloudellisessa ajattelussa jossain määrin sivuraiteelle. Tutkielmassa pyritään kontekstualisoimaan Aristoteleen vaihtoa koskeva ongelmanasettelu ankkuroimalla teksti antiikin Kreikan yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tärkeimpien tekstinkohtien argumenttirakenteiden analyysin ja keskeisten käsitteiden eksplikoinnin avulla pyritään tuomaan esille Aristoteleen teoreettiset taustaoletukset ja selventämään hänen taloudellista ajatteluaan koskeva ongelmanasettelua. Aristoteles näkee tarpeen ihmisyhteisöjen synnyn ja jatkuvuuden luonnollisena perustana. Tarpeiden tyydyttämisen ensisijainen väline on kotitalous. Yhteen liittyneet kotitaloudet muodostavat kaupunkivaltion. Aristoteles analysoi eri vaihtomuotoja, joita syntyy erikoistuneiden tuottajien välille. Kaupunkivaltion jäsenten on vaihdettava rahan välityksellä tuotteitaan. Aristoteles erottaa toisistaan ”luonnolliset” ja ”luonnottomat” vaihtomuodot. Luonnolliset vaihtomuodot edistävät kaupunkivaltion yhtenäisyyttä tuomalla erikoistuneet tuottajat yhteen vaihtoyhteisön tasavertaisina jäseninä. Luonnollisia vaihtosuhteita vastaan Aristoteles asettaa luonnottomat vaihtomuodot, jotka rikkovat vastavuoroista oikeudenmukaisuutta ja siten horjuttavat kaupunkivaltion yhteiskunnallista järjestystä. Aristoteleen vaihdon analyysi kytkeytyy vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden teemaan. Vastikkeiden vaihto on kaupunkivaltion olemassaolon edellytyksenä. Toisaalta tuotteiden välisen samanarvoisuuden olemassaolo on niiden vaihdon ehtona. Kolmanneksi vaihdettavien tuotteiden arvon yhteismitallisuus on edellytys niiden vaihdossa ilmenevälle samanarvoisuudelle. Aristoteles pyrkii ratkaisemaan tavaroiden yhteismitallisuuden ongelman siinä kuitenkaan onnistumatta. Aristoteleen näkökulmasta eettinen ja taloudellinen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Taloutta, kuten muitakin elämänalueita, on voitava tarkastella hyvän elämän näkökulmasta. Aristoteleen taloudellinen analyysi on sidoksissa antiikin Kreikan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Aristoteleen ongelmanasettelua ei voida ymmärtää irrallaan antiikin Kreikan historiallisesta perinteestä, luokkasuhteista ja tuotantotavasta.
  • Telaranta, Mikko (Helsingin yliopisto, 2012)
    Abstract This dissertation analyses basic Aristotelian notions in two quite different contexts: in the modern Western philosophy of Martin Heidegger and in the mystical thought of perhaps the greatest Islamic medieval mystic Ibn al- Arabí (1165 1240CE). These two widely separated receptions of Aristotelian philosophy are intended to emphasize the main approach of the dissertation as phenomenological studies in the philosophy of religion. Phenomenology stands here for the perennial nature of genuine philosophical questioning: the demand of Zur Sachen Selbst is equally pertinent in the framework Aristotelian, Ibn al- Arabian and Heideggerian frames of reference. Thus the work is divided into three main sections: the first part tends to give an overall picture of Aristotelian thinking in its own context through the analysis of two modern scholars on Aristotle. These two are Monte Johnson (2005) on Aristotelian teleology and Heinz Happ (1971) on the Aristotelian concept of matter, hylê. These two studies serve as the general foundation of Aristotelian thinking to provide background for the later interpretations in the medieval Islamic and modern European frames of reference. The second part takes a closer look at the project of the young Heidegger on Aristotelian philosophy before the publication of his major work, Being and Time in 1927. Although his primary motive was to attack the Aristotelian scholastic tradition, these early years of thorough Aristotelian investigations brought him to a Radicalizing of Ancient Ontology, meaning a new and relevant entry into Aristotelian philosophy without the heavy baggage of Christian scholastic tradition. This study aims to show that if Aristotle is understood in a genuine philosophical sense and not through the western metaphysical or onto-theological tradition, his basic ideas are highly applicable to both genuine mystical ideas and provide an opportunity for a new and fresh entry into philosophical questions as such. The third and largest part of this work deals with the Aristotelian legacy in the Islamic world. Here we see how the earliest and decisive channel of influences came through the Aristotelian and the earlier Greek peri physeôs tradition through the early translation of On Generation and Corruption, On the Heavens, and the Meteorology of Aristotle. Here I want to show the direct influence of Aristotelian physics in the cosmological teachings of Ibn al- Arabí and the Islamic tradition on the whole. The study ends in a meeting between philosophy and mysticism to show the similarities and differences of these two basic human approaches on ultimate human ends. Key-concepts: hylê/hayûlâ matter; dúnamis/quwwa, force, possibility; energeia/bi l-fa el, actuality; tò tí ên eînai, quod quid erat esse, the what it was to be, entelekheia, having-come-to-the-end, al-nashâ al-insânîya, the human level, Dasein, being-there; stoikheia, al-ustuqussât, the elements.
  • Perälä, Mika (2010)
    This study is an inquiry into three related topics in Aristotle’s psychology: the perception of seeing, the perception of past perception, and the perception of sleeping. Over the past decades, Aristotle’s account of the perception of perception has been studied in numerous articles and chapters of books. However, there is no monograph that attempts to give a comprehensive analysis of this account and to assess its relation and significance to Aristotle’s psychological theory in general as well as to other theories pertaining to the topics (e.g. theories of consciousness), be they ancient, medieval, modern, or contemporary. This study intends to fill this gap and to further the research into Aristotle’s philosophy and into the philosophy of mind. The present study is based on an accurate analysis of the sources, on their Platonic background, and on later interpretations within the commentary tradition up to the present. From a methodological point of view, this study represents systematically orientated research into the history of philosophy, in which special attention is paid to the philosophical problems inherent in the sources, to the distinctions drawn, and to the arguments put forward as well as to their philosophical assessment. In addition to contributing many new findings concerning the topics under discussion, this study shows that Aristotle’s account of the perception of perception substantially differs from many later theories of consciousness. This study also suggests that Aristotle be regarded as a consistent direct realist, not only in respect of sense perception, but also in respect of memory.
  • Rosama, Veera (2013)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia aritmeettista derivaattaa. Aritmeettinen derivaatta on määritelty vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten, vaikka sen alkuperä saattaa hyvinkin olla kaukana historiassa. Luvun aritmeettinen derivaatta perustuu luvun alkutekijöihin jakoon. Alun perin aritmeettisessa derivaatassa on ollut kyse juuri luonnollisten lukujen ominaisuuksista ja jaosta alkutekijöihin. Tekijöihin jaon avulla voidaan selvittää yksiselitteinen muoto derivaatan lausekkeelle ja laajentaa tätä koskemaan myös negatiivisia kokonaislukuja. Myöhemmin käsitettä on laajennettu koskemaan sekä rationaalilukuja, että joitain irrationaalilukuja. Tutkielman alussa esitellään yleisiä määritelmiä, joita käytetään myöhemmin hyväksi. Tämän jälkeen määritellään aritmeettinen derivaatta luonnollisilla luvuilla käyttäen hyväksi Leibnizin sääntöä tulon derivaatalle. Määrittelyn jälkeen tutkitaan aritmeettisen derivaatan ominaisuuksia. Luvussa tutkitaan myös osamäärän derivaattaa sekä laajennetaan määritelmä negatiivisille kokonaisluvuille. Seuraavassa luvussa on tarkoitus laajentaa aritmeettisen derivaatan määritelmää koskemaa myös rationaalilukuja. Luvussa löydetään yleinen laskukaava aritmeettisen derivaatan laskemiselle sekä pohditaan myös muutamien raja-arvojen olemassaoloa. Määritelmän laajennusta jatketaan logaritmin derivaattaan, potenssien derivaattaan sekä myös joidenkin irrationaalilukujen derivaattaan. Viimeisissä luvuissa keskitytään aritmeettisen derivaatan soveltamiseen. Ensin tutkitaan eräitä differentiaaliyhtälöitä ja keskitytään lähinnä ratkaisuiden lukumäärien selvittämiseen. Lopuksi esitellään kaksi käsitettä: Sophie Germainin alkuluku ja Cunninghamin ketju. Näiden kahden ominaisuuksia valotetaan hieman aritmeettisen derivaatan avulla. Viimeisenä tutkielmassa esitellään vielä muutama avoin tutkimusongelma.
  • Näveri, Liisa (Helsingin yliopisto, 2009)
    From Arithmetic to Algebra. Changes in the skills in comprehensive school over 20 years. In recent decades we have emphasized the understanding of calculation in mathematics teaching. Many studies have found that better understanding helps to apply skills in new conditions and that the ability to think on an abstract level increases the transfer to new contexts. In my research I take into consideration competence as a matrix where content is in a horizontal line and levels of thinking are in a vertical line. The know-how is intellectual and strategic flexibility and understanding. The resources and limitations of memory have their effects on learning in different ways in different phases. Therefore both flexible conceptual thinking and automatization must be considered in learning. The research questions that I examine are what kind of changes have occurred in mathematical skills in comprehensive school over the last 20 years and what kind of conceptual thinking is demonstrated by students in this decade. The study consists of two parts. The first part is a statistical analysis of the mathematical skills and their changes over the last 20 years in comprehensive school. In the test the pupils did not use calculators. The second part is a qualitative analysis of the conceptual thinking of pupils in comprehensive school in this decade. The study shows significant differences in algebra and in some parts of arithmetic. The largest differences were detected in the calculation skills of fractions. In the 1980s two out of three pupils were able to complete tasks with fractions, but in the 2000s only one out of three pupils were able to do the same tasks. Also remarkable is that out of the students who could complete the tasks with fractions, only one out of three pupils was on the conceptual level in his/her thinking. This means that about 10% of pupils are able to understand the algebraic expression, which has the same isomorphic structure as the arithmetical expression. This finding is important because the ability to think innovatively is created when learning the basic concepts. Keywords: arithmetic, algebra, competence
  • Ikonen, Katja (2003)
    Tämän laadullisin menetelmin toteutetun pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ymmärtää naisten asemaa kunnallispoliittisessa päätöksenteossa Helsingin, Kotkan ja Kuopion kunnissa sekä tutkia, miten naiset muuttavat kunnallispolitiikkaa näissä kolmessa tutkimuskunnassa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin sukupuolisopimuksen näkökulmasta siinä merkityksessä kuin käsitettä ovat käyttäneet Yvonne Hirdman ja Liisa Rantalaiho. Tutkimusongelman kannalta keskeisenä huomioitiin myös kiintiölainsäädäntö. Tutkimusaineisto koostui viidestätoista kunnanvaltuutettujen laadullisesta teemahaastattelusta. Kussakin tutkimuskunnassa tehtiin viisi haastattelua. Haastatellut kunnanvaltuutetut olivat pitkään kunnallispolitiikassa mukana olleita miehiä ja naisia kaikista kyseisessä kunnassa edustettuina olevista valtapuolueista. Jokaisessa kunnassa haastateltiin kolmea nais- ja kahta miesvaltuutettua. Tutkimusaineiston analyysissa käytettiin hermeneuttista metodia. Tutkimuksen tulosten mukaan naiset muuttavat kunnallispolitiikkaa kaikissa kolmessa tutkimuskunnassa samansuuntaisesti: Lisäämällä avointa keskustelua ja tuomalla kunnallispoliittiseen päätöksentekoon ruohonjuuritason näkökulman. Naiset hahmottavat kunnallispoliittista päätöksentekoa arjen ja palveluiden käyttäjien kannalta, nostaen esiin pehmeän sektorin kysymyksiä ja tarkastellen tehtävien päätösten vaikutuksia kuntalaisten elämään. Naiset tarkastelivat päätöksenteon vaikutuksia erityisesti perheiden näkökulmasta hahmottaen kunnallispolitiikkaa yksityisen elämänpiirin huolenpitotehtävien kautta. Naisten asemasta tehtävät johtopäätökset eivät ole yhtä yksiselitteisiä kuin johtopäätökset naisten vaikutuksesta kunnallispolitiikassa. Kiintiösäädöksen käyttöönotto on kuitenkin selkeästi asettanut kunnallispolitiikan sukupuolisopimuksen eri asteisen uudelleenmäärittelyn kohteeksi jokaisessa kolmessa tutkimuskunnassa aiheuttaessaan tilanteen, jossa sukupuolisopimuksen mukainen sukupuolten välinen hierarkia on kaatunut niissä päätöksentekoelimissä, jotka kuuluvat kiintiölainsäädännön piiriin. Tutkimuksen tulosten mukaan naisten asema näyttäisi olevan vakiintunein Helsingissä, jossa naiset ovat myös määrällisesti hyvin edustettuja kunnallispoliittisessa päätöksenteossa. Kotkassa naisvaltuutettujen prosentuaalinen osuus ei ole niin suuri kuin Helsingissä, mutta naisten kunnallispoliittinen asema vaikuttaisi tutkimuksen tulosten mukaan sielläkin olevan kohtuullisen vahva. Kuopion kunnallispoliittinen sopimus taas näyttäisi olevan yhä varsin miehinen. Naisten lisääntynyt pääsy perinteisesti miehille kuuluneille alueilla on tutkimuksen tulosten mukaan jakanut mieskunnanvaltuutetut jossain määrin kahteen leiriin; niihin, jotka hyväksyvät uuden sukupuolisopimuksen ja niihin, jotka ovat asettuneet puolustuskannalle kokien kiintiölainsäädännön aiheuttavan enemmän ongelmia kuin hyötyä. Tältä osin naisten tuleminen miesten entisille yksioikeusalueille on siis käynnistänyt sukupuolten konfliktin, josta Hirdmankin sukupuolisopimusteoriassaan puhuu. Tutkimus tarjoaa tietoa naisten kunnallispoliittisesta merkityksestä, toisin sanoen siitä, mitä naiset muuttavat kunnallispolitiikassa, mutta naisten asemaa koskien tarvittaisiin edelleen lisätutkimusta sukupuolisopimuksen tarkemmaksi määrittelemiseksi siltä osin tutkimuksen kolmessa kohdekunnassa.
  • Eriksson, Patrik (2013)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia arjen eettisiä ongelmia 1-6 vuotta työelämässä olleet suomalaisista yliopistoista valmistuneet hammaslääkärit ovat kohdanneet, kuinka yleisiä eettiset ongelmatilanteet heidän mielestään ovat sekä minkälaiset valmiudet he kokevat saaneensa eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluaikanaan ja kuinka niitä käsitellään heidän työyhteisöissään. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena (n=154), jossa kysyttiin kymmenen sisältökysymystä eettisistä ongelmatilanteista sekä kolme kysymystä opiskeluvaiheessa saaduista valmiuksista ja eettisten ongelmien purusta työpaikalla. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kirjoittaa avoimia kommentteja. Lisäksi vastaajien taustoja kartoitettiin viidellä kysymyksellä. Lähes puolet vastaajista koki kohdanneensa jonkin eettisen ongelman usein. Yleisin eettisen ongelman aiheuttaja oli resurssipula. Noin kolmannes vastaajista koki saaneensa riittävästi valmiuksia eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluvaiheessa; tulos vaihteli yliopistoittain. Yli neljä viidestä vastaajasta koki, että heillä on mahdollisuus käsitellä eettisiä ongelmia kollegoidensa kanssa työyhteisössään. Arjen eettiset ongelmat ovat nuorille hammaslääkäreille yleisiä, ja niistä selviytymistä edesauttaisi suun terveydenhuollon resurssien lisääminen sekä aiheen suurempi huomiointi hammaslääkärikoulutuksessa.