Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 949-968 of 24304
  • Hilpinen, Saara (Helsingin yliopisto, 2014)
    Aristokraatin maine. Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778 1850) skandaalit. Tutkielma käsittelee senaattori Otto Wilhelm Klinckowströmiä (1778 1850) ja hänen elämänsä skandaaleita. Klinckowström muistetaan taideharrastuksistaan ja erityisen pittoreskista elämäntavastaan, johon kuuluivat olennaisena osana hänen naissuhteisiinsa liittyneet kohut. Otto Wilhelm Klinckowström kuului ruotsalaisen aristokratian kermaan ja oli osa von Ferseneiden sukupiiriä. Tutkielmassa pohditaan, mitkä senaattori Klinckowströmin elämänkäänteistä ovat luonnehdittavissa skandaaleiksi ja mitä skandaalikertomusten takana todella tapahtui. Klinckowströmin skandaaleiksi voidaan lukea esiaviolliset suhteet, lehtolapsi, epäsäätyinen avioliitto ja avioero. Klinckowströmin kautta on mahdollista tarkastella, mikä oli tuon ajan aatelismiehelle sallittua ja mikä ylitti joustavuuden rajan. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka tyypillistä Klinckowströmin käytös oli ylhäisaatelin miesten keskuudessa. Tutkielmassa kuvataan yleisemmin, miten ja millaisiin tapakulttuurin piirteisiin tai kulttuurivirtauksiin Klinckowströmin tapaukset liittyvät. Vaikka kollegat ja seurapiirit Helsingissä paheksuivat toistuvasti Klinckowströmin käytöstä tämän Suomen vuosina, eivät tapaukset vaikuttaneet Klinckowströmin asemaan yhteisössä ja työtehtävissä. Menschikoffin (1787 1869) ja A. Armfeltin (1794 1876) ystävyys takasi Klinkowströmille pysyvän ja vakaan paikan huipulla. Tutkielmassa suurehko rooli on myös Klinckowströmin ensimmäisellä vaimolla Sarah Cuthbert-Brooke-Klinckowströmillä (1772 1738). Cuthbert oli orpo, joka oli perinyt isältään Arthur Cuthbertilta (1734 1788) huomattavan omaisuuden. Sarah Cuthbert muutti ensimmäisen avioeronsa jälkeen Napoliin, jossa hän kohtasi ruotsalaiset ystävykset Wilhelm Klinckowströmin ja Hans Wachtmeisterin. Tutustumista seurasi valeraskaus, kolmiodraama ja lopulta muutto Ruotsiin ja lehtolapsi 1807. Sarahin käytös oli ajoittain holtitonta eikä hänestä pidetty Tukholman aristokraattisissa seurapiireissä. Sarah Cuthbert taisteli omaisuudestaan ja asemastaan vahvasti niin sukunsa kuin Klinckowströmin kanssa. Pari päätyi eroon 1825. Sarah Cuthbert eli Suomen suuriruhtinaskunnan seurapiirien ytimessä ja hänen tyttärensä avioitui Armfeltien sukuun. Klinckowströmin elämänvaiheet osuvat mentaalisen muutoksen solmukohtaan. Klinckowströmin käytöksessä on nähtävissä piirteitä 1700-luvulle tyypillisestä aristokraattisen erottautumisen ja nautintojen kulttuurista. Samalla Klinckowströmin ihmissuhteissa ja varsinkin ensimmäisessä avioliitossa on nähtävissä piirteitä, jotka liittyvät avioliiton uudelleenajatteluun tavalla, joka toi parin keskinäiset lämpimät tunteet tärkeämmäksi osaksi avioliittoa. Klinckowströmiä ja tämän elämänvaiheita koskeneet muistelut on nähtävä siinä valossa, jonka 1840-luvulta alkanut eliitin murros toi suomalaiseen politiikkaan. Viimeistään 1840 1850-luvuilla selkeät muutokset moraalikoodistossa olivat jo nähtävissä. Klinckowströmin 1830-luvun loppuvuosina alkanut ja 1800-luvun loppupuolella yhä kiihtynyt julkinen kritisointi johtui eliitin murroksesta 1840-luvun Suomessa: Nousevan keskiluokan koodistossa ulkoisen ja sisäisen hyveellisyyden piti olla tasapainossa keskenään. Mennyttä maailmaa ja vanhaa eliittiä edustavat tahot kohtasivat vahvaa paheksuntaa ja Klinckowström joutui lemmenseikkailujensa vuoksi osaksi tätä paheksunnan sävyttämää tarinointia. Klinckowströmin arvostelu on osa 1800-luvun loppupuolella käytyä suomalaisen kansan identiteetin ja moraalikoodistojen uudelleenmuotoilua, ei niinkään aikalaisten tuomiota hänen elämästään taikka teoistaan. Klinckowströmin teot olivat muisteluissa ja tarinoissa esitetty todellisuutta pahemmaksi ja kuolemansa jälkeen Klinckowströmistä muodostui paheellisen aatelismiehen stereotypia.
  • Kabata, Miika (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Aristoteleen taloudellista filosofiaa. Tutkimuskohteena on erityisesti Aristoteleen esittämä yhteiskunnallisen työnjaon, vaihdon ja rahan muodostamien yhteiskunnallisten suhteiden luonteen analyysi. Aristoteles piti vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista vaihtosuhteissa työnjaollisesti eriytyneen kaupunkivaltion olemassaolon kysymyksenä. Aristoteleen tärkeimmät taloudellis-filosofiset kirjoitukset ovat löydettävissä Nikomakhoksen etiikan viidennen kirjan viidennestä luvusta ja Politiikan ensimmäisen kirjan kahdeksannesta ja yhdeksännestä luvusta. Koska Aristoteleen filosofia muodostaa verrattain yhtenäisen kokonaisuuden, on perusteltua tuoda mukaan laajasti Aristoteleen filosofian muita osa-alueita sikäli kuin ne liittyvät myös taloudellisten ilmiöiden analyysiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Aristoteleen filosofiaa ja antiikin Kreikan yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tarkastellessaan vaihtosuhteiden ja rahan olemusta Aristoteles kehittää ensimmäisen tunnetun systemaattisen käsitteellisen viitekehyksen markkinailmiöiden analysoimiseksi. Tämän vuoksi Aristoteleen taloudellisella filosofialla on ollut merkittävä historiallinen vaikutus käsitteellisenä perustana, jolle sekä skolastikot että islamilaiset filosofit rakensivat taloutta koskevia käsityksiään. Toisaalta Aristoteleen käsitykset ovat 1900-luvulla joutuneet taloudellisessa ajattelussa jossain määrin sivuraiteelle. Tutkielmassa pyritään kontekstualisoimaan Aristoteleen vaihtoa koskeva ongelmanasettelu ankkuroimalla teksti antiikin Kreikan yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tärkeimpien tekstinkohtien argumenttirakenteiden analyysin ja keskeisten käsitteiden eksplikoinnin avulla pyritään tuomaan esille Aristoteleen teoreettiset taustaoletukset ja selventämään hänen taloudellista ajatteluaan koskeva ongelmanasettelua. Aristoteles näkee tarpeen ihmisyhteisöjen synnyn ja jatkuvuuden luonnollisena perustana. Tarpeiden tyydyttämisen ensisijainen väline on kotitalous. Yhteen liittyneet kotitaloudet muodostavat kaupunkivaltion. Aristoteles analysoi eri vaihtomuotoja, joita syntyy erikoistuneiden tuottajien välille. Kaupunkivaltion jäsenten on vaihdettava rahan välityksellä tuotteitaan. Aristoteles erottaa toisistaan ”luonnolliset” ja ”luonnottomat” vaihtomuodot. Luonnolliset vaihtomuodot edistävät kaupunkivaltion yhtenäisyyttä tuomalla erikoistuneet tuottajat yhteen vaihtoyhteisön tasavertaisina jäseninä. Luonnollisia vaihtosuhteita vastaan Aristoteles asettaa luonnottomat vaihtomuodot, jotka rikkovat vastavuoroista oikeudenmukaisuutta ja siten horjuttavat kaupunkivaltion yhteiskunnallista järjestystä. Aristoteleen vaihdon analyysi kytkeytyy vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden teemaan. Vastikkeiden vaihto on kaupunkivaltion olemassaolon edellytyksenä. Toisaalta tuotteiden välisen samanarvoisuuden olemassaolo on niiden vaihdon ehtona. Kolmanneksi vaihdettavien tuotteiden arvon yhteismitallisuus on edellytys niiden vaihdossa ilmenevälle samanarvoisuudelle. Aristoteles pyrkii ratkaisemaan tavaroiden yhteismitallisuuden ongelman siinä kuitenkaan onnistumatta. Aristoteleen näkökulmasta eettinen ja taloudellinen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Taloutta, kuten muitakin elämänalueita, on voitava tarkastella hyvän elämän näkökulmasta. Aristoteleen taloudellinen analyysi on sidoksissa antiikin Kreikan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Aristoteleen ongelmanasettelua ei voida ymmärtää irrallaan antiikin Kreikan historiallisesta perinteestä, luokkasuhteista ja tuotantotavasta.
  • Telaranta, Mikko (Helsingin yliopisto, 2012)
    Abstract This dissertation analyses basic Aristotelian notions in two quite different contexts: in the modern Western philosophy of Martin Heidegger and in the mystical thought of perhaps the greatest Islamic medieval mystic Ibn al- Arabí (1165 1240CE). These two widely separated receptions of Aristotelian philosophy are intended to emphasize the main approach of the dissertation as phenomenological studies in the philosophy of religion. Phenomenology stands here for the perennial nature of genuine philosophical questioning: the demand of Zur Sachen Selbst is equally pertinent in the framework Aristotelian, Ibn al- Arabian and Heideggerian frames of reference. Thus the work is divided into three main sections: the first part tends to give an overall picture of Aristotelian thinking in its own context through the analysis of two modern scholars on Aristotle. These two are Monte Johnson (2005) on Aristotelian teleology and Heinz Happ (1971) on the Aristotelian concept of matter, hylê. These two studies serve as the general foundation of Aristotelian thinking to provide background for the later interpretations in the medieval Islamic and modern European frames of reference. The second part takes a closer look at the project of the young Heidegger on Aristotelian philosophy before the publication of his major work, Being and Time in 1927. Although his primary motive was to attack the Aristotelian scholastic tradition, these early years of thorough Aristotelian investigations brought him to a Radicalizing of Ancient Ontology, meaning a new and relevant entry into Aristotelian philosophy without the heavy baggage of Christian scholastic tradition. This study aims to show that if Aristotle is understood in a genuine philosophical sense and not through the western metaphysical or onto-theological tradition, his basic ideas are highly applicable to both genuine mystical ideas and provide an opportunity for a new and fresh entry into philosophical questions as such. The third and largest part of this work deals with the Aristotelian legacy in the Islamic world. Here we see how the earliest and decisive channel of influences came through the Aristotelian and the earlier Greek peri physeôs tradition through the early translation of On Generation and Corruption, On the Heavens, and the Meteorology of Aristotle. Here I want to show the direct influence of Aristotelian physics in the cosmological teachings of Ibn al- Arabí and the Islamic tradition on the whole. The study ends in a meeting between philosophy and mysticism to show the similarities and differences of these two basic human approaches on ultimate human ends. Key-concepts: hylê/hayûlâ matter; dúnamis/quwwa, force, possibility; energeia/bi l-fa el, actuality; tò tí ên eînai, quod quid erat esse, the what it was to be, entelekheia, having-come-to-the-end, al-nashâ al-insânîya, the human level, Dasein, being-there; stoikheia, al-ustuqussât, the elements.
  • Perälä, Mika (2010)
    This study is an inquiry into three related topics in Aristotle’s psychology: the perception of seeing, the perception of past perception, and the perception of sleeping. Over the past decades, Aristotle’s account of the perception of perception has been studied in numerous articles and chapters of books. However, there is no monograph that attempts to give a comprehensive analysis of this account and to assess its relation and significance to Aristotle’s psychological theory in general as well as to other theories pertaining to the topics (e.g. theories of consciousness), be they ancient, medieval, modern, or contemporary. This study intends to fill this gap and to further the research into Aristotle’s philosophy and into the philosophy of mind. The present study is based on an accurate analysis of the sources, on their Platonic background, and on later interpretations within the commentary tradition up to the present. From a methodological point of view, this study represents systematically orientated research into the history of philosophy, in which special attention is paid to the philosophical problems inherent in the sources, to the distinctions drawn, and to the arguments put forward as well as to their philosophical assessment. In addition to contributing many new findings concerning the topics under discussion, this study shows that Aristotle’s account of the perception of perception substantially differs from many later theories of consciousness. This study also suggests that Aristotle be regarded as a consistent direct realist, not only in respect of sense perception, but also in respect of memory.
  • Rosama, Veera (2013)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia aritmeettista derivaattaa. Aritmeettinen derivaatta on määritelty vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten, vaikka sen alkuperä saattaa hyvinkin olla kaukana historiassa. Luvun aritmeettinen derivaatta perustuu luvun alkutekijöihin jakoon. Alun perin aritmeettisessa derivaatassa on ollut kyse juuri luonnollisten lukujen ominaisuuksista ja jaosta alkutekijöihin. Tekijöihin jaon avulla voidaan selvittää yksiselitteinen muoto derivaatan lausekkeelle ja laajentaa tätä koskemaan myös negatiivisia kokonaislukuja. Myöhemmin käsitettä on laajennettu koskemaan sekä rationaalilukuja, että joitain irrationaalilukuja. Tutkielman alussa esitellään yleisiä määritelmiä, joita käytetään myöhemmin hyväksi. Tämän jälkeen määritellään aritmeettinen derivaatta luonnollisilla luvuilla käyttäen hyväksi Leibnizin sääntöä tulon derivaatalle. Määrittelyn jälkeen tutkitaan aritmeettisen derivaatan ominaisuuksia. Luvussa tutkitaan myös osamäärän derivaattaa sekä laajennetaan määritelmä negatiivisille kokonaisluvuille. Seuraavassa luvussa on tarkoitus laajentaa aritmeettisen derivaatan määritelmää koskemaa myös rationaalilukuja. Luvussa löydetään yleinen laskukaava aritmeettisen derivaatan laskemiselle sekä pohditaan myös muutamien raja-arvojen olemassaoloa. Määritelmän laajennusta jatketaan logaritmin derivaattaan, potenssien derivaattaan sekä myös joidenkin irrationaalilukujen derivaattaan. Viimeisissä luvuissa keskitytään aritmeettisen derivaatan soveltamiseen. Ensin tutkitaan eräitä differentiaaliyhtälöitä ja keskitytään lähinnä ratkaisuiden lukumäärien selvittämiseen. Lopuksi esitellään kaksi käsitettä: Sophie Germainin alkuluku ja Cunninghamin ketju. Näiden kahden ominaisuuksia valotetaan hieman aritmeettisen derivaatan avulla. Viimeisenä tutkielmassa esitellään vielä muutama avoin tutkimusongelma.
  • Näveri, Liisa (Helsingin yliopisto, 2009)
    From Arithmetic to Algebra. Changes in the skills in comprehensive school over 20 years. In recent decades we have emphasized the understanding of calculation in mathematics teaching. Many studies have found that better understanding helps to apply skills in new conditions and that the ability to think on an abstract level increases the transfer to new contexts. In my research I take into consideration competence as a matrix where content is in a horizontal line and levels of thinking are in a vertical line. The know-how is intellectual and strategic flexibility and understanding. The resources and limitations of memory have their effects on learning in different ways in different phases. Therefore both flexible conceptual thinking and automatization must be considered in learning. The research questions that I examine are what kind of changes have occurred in mathematical skills in comprehensive school over the last 20 years and what kind of conceptual thinking is demonstrated by students in this decade. The study consists of two parts. The first part is a statistical analysis of the mathematical skills and their changes over the last 20 years in comprehensive school. In the test the pupils did not use calculators. The second part is a qualitative analysis of the conceptual thinking of pupils in comprehensive school in this decade. The study shows significant differences in algebra and in some parts of arithmetic. The largest differences were detected in the calculation skills of fractions. In the 1980s two out of three pupils were able to complete tasks with fractions, but in the 2000s only one out of three pupils were able to do the same tasks. Also remarkable is that out of the students who could complete the tasks with fractions, only one out of three pupils was on the conceptual level in his/her thinking. This means that about 10% of pupils are able to understand the algebraic expression, which has the same isomorphic structure as the arithmetical expression. This finding is important because the ability to think innovatively is created when learning the basic concepts. Keywords: arithmetic, algebra, competence
  • Ikonen, Katja (2003)
    Tämän laadullisin menetelmin toteutetun pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ymmärtää naisten asemaa kunnallispoliittisessa päätöksenteossa Helsingin, Kotkan ja Kuopion kunnissa sekä tutkia, miten naiset muuttavat kunnallispolitiikkaa näissä kolmessa tutkimuskunnassa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin sukupuolisopimuksen näkökulmasta siinä merkityksessä kuin käsitettä ovat käyttäneet Yvonne Hirdman ja Liisa Rantalaiho. Tutkimusongelman kannalta keskeisenä huomioitiin myös kiintiölainsäädäntö. Tutkimusaineisto koostui viidestätoista kunnanvaltuutettujen laadullisesta teemahaastattelusta. Kussakin tutkimuskunnassa tehtiin viisi haastattelua. Haastatellut kunnanvaltuutetut olivat pitkään kunnallispolitiikassa mukana olleita miehiä ja naisia kaikista kyseisessä kunnassa edustettuina olevista valtapuolueista. Jokaisessa kunnassa haastateltiin kolmea nais- ja kahta miesvaltuutettua. Tutkimusaineiston analyysissa käytettiin hermeneuttista metodia. Tutkimuksen tulosten mukaan naiset muuttavat kunnallispolitiikkaa kaikissa kolmessa tutkimuskunnassa samansuuntaisesti: Lisäämällä avointa keskustelua ja tuomalla kunnallispoliittiseen päätöksentekoon ruohonjuuritason näkökulman. Naiset hahmottavat kunnallispoliittista päätöksentekoa arjen ja palveluiden käyttäjien kannalta, nostaen esiin pehmeän sektorin kysymyksiä ja tarkastellen tehtävien päätösten vaikutuksia kuntalaisten elämään. Naiset tarkastelivat päätöksenteon vaikutuksia erityisesti perheiden näkökulmasta hahmottaen kunnallispolitiikkaa yksityisen elämänpiirin huolenpitotehtävien kautta. Naisten asemasta tehtävät johtopäätökset eivät ole yhtä yksiselitteisiä kuin johtopäätökset naisten vaikutuksesta kunnallispolitiikassa. Kiintiösäädöksen käyttöönotto on kuitenkin selkeästi asettanut kunnallispolitiikan sukupuolisopimuksen eri asteisen uudelleenmäärittelyn kohteeksi jokaisessa kolmessa tutkimuskunnassa aiheuttaessaan tilanteen, jossa sukupuolisopimuksen mukainen sukupuolten välinen hierarkia on kaatunut niissä päätöksentekoelimissä, jotka kuuluvat kiintiölainsäädännön piiriin. Tutkimuksen tulosten mukaan naisten asema näyttäisi olevan vakiintunein Helsingissä, jossa naiset ovat myös määrällisesti hyvin edustettuja kunnallispoliittisessa päätöksenteossa. Kotkassa naisvaltuutettujen prosentuaalinen osuus ei ole niin suuri kuin Helsingissä, mutta naisten kunnallispoliittinen asema vaikuttaisi tutkimuksen tulosten mukaan sielläkin olevan kohtuullisen vahva. Kuopion kunnallispoliittinen sopimus taas näyttäisi olevan yhä varsin miehinen. Naisten lisääntynyt pääsy perinteisesti miehille kuuluneille alueilla on tutkimuksen tulosten mukaan jakanut mieskunnanvaltuutetut jossain määrin kahteen leiriin; niihin, jotka hyväksyvät uuden sukupuolisopimuksen ja niihin, jotka ovat asettuneet puolustuskannalle kokien kiintiölainsäädännön aiheuttavan enemmän ongelmia kuin hyötyä. Tältä osin naisten tuleminen miesten entisille yksioikeusalueille on siis käynnistänyt sukupuolten konfliktin, josta Hirdmankin sukupuolisopimusteoriassaan puhuu. Tutkimus tarjoaa tietoa naisten kunnallispoliittisesta merkityksestä, toisin sanoen siitä, mitä naiset muuttavat kunnallispolitiikassa, mutta naisten asemaa koskien tarvittaisiin edelleen lisätutkimusta sukupuolisopimuksen tarkemmaksi määrittelemiseksi siltä osin tutkimuksen kolmessa kohdekunnassa.
  • Eriksson, Patrik (2013)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia arjen eettisiä ongelmia 1-6 vuotta työelämässä olleet suomalaisista yliopistoista valmistuneet hammaslääkärit ovat kohdanneet, kuinka yleisiä eettiset ongelmatilanteet heidän mielestään ovat sekä minkälaiset valmiudet he kokevat saaneensa eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluaikanaan ja kuinka niitä käsitellään heidän työyhteisöissään. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena (n=154), jossa kysyttiin kymmenen sisältökysymystä eettisistä ongelmatilanteista sekä kolme kysymystä opiskeluvaiheessa saaduista valmiuksista ja eettisten ongelmien purusta työpaikalla. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kirjoittaa avoimia kommentteja. Lisäksi vastaajien taustoja kartoitettiin viidellä kysymyksellä. Lähes puolet vastaajista koki kohdanneensa jonkin eettisen ongelman usein. Yleisin eettisen ongelman aiheuttaja oli resurssipula. Noin kolmannes vastaajista koki saaneensa riittävästi valmiuksia eettisten haasteiden kohtaamiseen opiskeluvaiheessa; tulos vaihteli yliopistoittain. Yli neljä viidestä vastaajasta koki, että heillä on mahdollisuus käsitellä eettisiä ongelmia kollegoidensa kanssa työyhteisössään. Arjen eettiset ongelmat ovat nuorille hammaslääkäreille yleisiä, ja niistä selviytymistä edesauttaisi suun terveydenhuollon resurssien lisääminen sekä aiheen suurempi huomiointi hammaslääkärikoulutuksessa.
  • Haverinen, Liisa (Helsingin yliopisto, 1996)
    The aim of this philosophical and theoretical study is to outline a conceptual framework, which could be used to describe the qualitative characteristics of household activities from a holistic point of view. The philosophical part of the study deals with ontological and epistemological approaches. Ontological questions of existence are based on the holistic notion of man. The epistemological approach to household activities is based on the Aristotelian concept of knowledge, according to which actions are viewed as being praxis and poiesis in type. The concept of rationality is essential. As a result of the study, concepts describing the qualitative contents of the concept of mastery of everyday life are presented. Mastery of everyday life describes an individual's understanding of how to act in a household and promote the common good. The qualitative dimensions are the aims of actions, knowledge that guides actions and interaction. From the standpoint of these dimensions, the development of mastery of everyday life means an increase in the individual's sense of responsibility, so that s/he is gradually able to deal responsibility with the whole household, the immediate environment and the surrounding community and society. The quality of interaction develops so that the significance of communicative interaction becomes central. There are three levels in the mastery of everyday life, which differ from one other in respect to the development of reflective thought and the scope of understanding. The whole conceptual framework will contribute to the study of both household activities and the teaching of home economics. Key words: holistic notion of man, rationality, interaction.
  • Koljonen, Anna (2013)
    Viime vuosina yhteiskuntapoliittisessa tutkimuksessa on voimistunut vaatimus siitä, että sosiaalipolitiikan ja ympäristöpolitiikan tulisi lähentyä toisiaan. On katsottu, että ihmisten hyvinvointia ja sen politiikkaa tulisi toteuttaa ekologisesti kestävissä rajoissa ja ettei sosiaalipolitiikka nykyisellään ota riittävästi huomioon tuotannon ja kulutuksen globaalia ekologista ulottuvuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arjen hyvinvointia ympäristönäkökulmasta. Tutkimusta taustoitetaan esittelemällä suomalaisen sosiaalipolitiikan lähtökohtia sekä ympäristöpolitiikan ja sen tutkimuksen lähtökohtia ja tarkastelemalla, mitä annettavaa näillä kahdella alueella voisi olla toisilleen. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii Ilmo Massan ja Risto Haverisen (1998) suomalaiseen ympäristöpoliittiseen tutkimukseen tuoma käsite arkielämän ympäristöpolitiikka, jolla normatiivisesti tarkoitetaan ihmisten arkielämän ekologisesti kestäviä valintoja. Tutkimuksessa selvitetään, miten kestävä kehitys käsitetään arjessa ja minkälaista kritiikkiä kestävää kehitystä kohtaan esitetään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan minkälaiset asiat edistävät ympäristövastuullista toimintaa ja toisaalta minkälaisia esteitä ympäristövastuulliselle toiminnalle on. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, mitä annettavaa arjen tasolla, pienellä ympäristöpolitiikalla on makrotason suurelle ympäristöpolitiikalle. Tutkimusaineiston muodostaa kuusi Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy:n toteuttaman 4V-hankkeen parissa kerättyä ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui edellä mainituissa kaupungeissa vuokralla asuvia henkilöitä. Metodina tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysia. Aineistoa tarkasteltiin aineistolähtöisesti, eli tutkimuksen aluksi pyrittiin selvittämään, minkälaisia diskursseja aineistosta on löydettävissä. Aineistosta nousikin esiin yllättävä diskurssi maahanmuuttajista asuinyhteisön jäseninä. Tämän diskurssin avulla tutkimuksessa tarkastellaan eriarvoistamisen ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Aineiston perusteella yksi suurimmista haasteista ekologisesti kestävämmälle yhteiskunnalle on kestävän kehityksen monitulkintaisuus ja sen monet määritelmät. Mitään yksiselitteistä määritelmää kestävästä kehityksestä ei ole saatu niin mikro- kuin makrotasollakaan ja näin ollen arjen tasolla ei ole lainkaan selvää, mitkä toimet edesauttaisivat kestävyyttä luonnon kannalta. Analyysissa osoitetaan, että pienen ympäristöpolitiikan toimijoilla on halua vaikuttaa suureen ympäristöpolitiikkaan. Johtopäätöksenä todetaan, että kestävä kehitys käsitteenä olisi hyödynnettävissä erityisesti, jos se sidottaisiin arkielämän ympäristöpolitiikkaan ja sitä kautta yksilön vastuuseen arjen käytännöissä. Tutkimuksessa osoitetaan, että arjen tasolla yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat erittäin vahvoja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Myös ympäristövastuullinen toiminta koetaan ainakin osittain merkitykselliseksi, ja tätä kautta myös hyvinvointia lisääväksi tekijäksi. Analyysissa osoitetaan, että keskeistä tulevaisuuden kannalta on se, kuinka makrotason politiikalla voitaisiin tukea laajempaa osallisuutta ja antaa tarvittavia resursseja osallistumiseen ja toimimiseen yhteiskunnassa ja pienemmissä yhteisöissä.
  • Santama, Kirsi-Marja (2006)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on ammatillisen hoivatyön toisen asteen koulutuksen muutos. Viimeisten vuosikymmenien aikana toisen asteen sosiaali- ja terveysalan koulutus on käynyt läpi useita muutoksia, joista merkittävin on sosiaali- ja terveysalan peruskoulutuksen yhdistyminen vuonna 1993. Silloin yhdistettiin 10 aiempaa ammattia yhteen tutkintoon, jonka nimeksi tuli lähihoitaja. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella koulutuksessa tapahtuneita muutoksia ammatillisen hoivatyön näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen millä tavoin hoivatyön koulutus ja sitä kautta myös hoivatyön sisältö ovat muuttuneet. Tutkimuksen aineistona ovat lähihoitajakoulutuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet vuosilta 2001 ja 1995. Sen lisäksi aineistona ovat myös vuoden 1987 kodinhoitajan ja vuoden 1988 päivähoitajan valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet. Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet määrittelevät yleiset sosiaali- ja terveysalan osaamisen vaatimustason ja kriteerit kiitettävälle osaamiselle. Oppilaitokset tekevät omat opetussuunnitelmansa valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteella. Tutkimus on laadullinen aikasarja-analyysi, jossa tarkasteltavia ajanjaksoja on kolme: vuodet 1897-88, 1995 ja 2001. Tutkimuksessa käytetään sisällön analyysia. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on hoivatutkimuksen ja naistutkimuksen teorianmuodostus. Keskeisiä käsitteitä työssä ovat ammatillinen hoivatyö, huolenpito, vastuurationaalisuus, hiljainen tieto ja konstruktivistinen oppimiskäsitys. Työ keskittyy tutkimaan kuinka sosiaalialan osaaminen näkyy opetussuunnitelmien perusteissa. Tutkimus osoittaa, että toisen asteen koulutus on muuttunut teoreettisemmaksi ja pidemmäksi. Terveydenhuollon painotus on lisääntynyt sanavalinnoissa ja yksittäisten osaamisalueiden kuvaamisessa. Asiakkaan asema on oikeudellistunut ja asiakas nähdään kuluttajana, joka tekee valintoja. Opetussuunnitelmissa käytettyjä käsitteitä ei ole määritelty, joten valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden tulkinta oppilaitostasolla on hankalaa sillä sama käsite ymmärretään sosiaalialalla ja terveydenhuollossa eri tavoin. Riippuu oppilaitoksen omasta esiymmärryksestä, kuinka käsitteet määritellään ja miten opinnot painottuvat. Opetussuunnitelmien perusteiden analyysin perusteella lähihoitajan työssä erilaisten ammatillisten menetelmien hallinta, asioiden kirjaaminen ja palveluohjaus on lisääntynyt ja sivuuttanut perinteisen hoivatyön osaamisalueena. Myös erilaisten hoidollisten ja sairaanhoidollisten toimenpiteiden osaamisen vaatimus on lisääntynyt.
  • Makkonen, Niina Maria (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella vuorotyötä tekevien äitien suhtautumista työhönsä sekä vuorotyön tekemisen vaikutuksia heidän ajan jakamiseensa työn ja perheen kesken. Tarkastelun kohteena tutkimuksessani ovat palvelualalla työskentelevät vuorotyötä tekevät naiset, joilla on puoliso ja lapsia. Tutkimusaineistoni koostuu seitsemästä syksyllä 2006 tehdystä teemahaastattelusta. Haastateltavani työskentelevät aamu-, väli- ja iltavuoroissa kaupan alan yrityksessä keskimäärin 37 ½ tuntia viikossa. Tutkimustuloksissa tarkastelen ensin työn merkityksiä haastateltavilleni. Tämän jälkeen käsittelen vuorotyön vaikutusta ajan jakamiseen perheen ja työn kesken. Haastateltavieni keskuudessa on havaittavissa vallitsevana työorientaation muotona instrumentaalinen työorientaatio. Työtä tehdään pääsääntöisesti palkan takia, ja näin pyritään takaamaan parempi elintaso koko perheelle. Vuorotyön tekeminen asettaa haastateltavilleni haasteita arjen järjestelyihin. Jokaisella haastateltavalla on omat selviytymiskeinonsa ja ne vaihtelevat heidän puolisonsa työtilanteen ja yksilöllisten valintojensa mukaisesti. Merkittävää on sopeutuminen tilanteeseen, sekä ulkopuolisen avun käyttäminen arjen järjestelyissä. Haastateltavieni puheessa on mahdollista tunnistaa ajankäytön jaottelu perheelle, parisuhteelle ja itselle annettavalle ajalle. Merkittävää on kuitenkin havaita, että ainakaan haastateltavieni arkielämässä ne eivät kuitenkaan eroa toisistaan niin selvästi heidän toiminnassaan, vaan sulautuvat yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Vuorotyön tekeminen vaikuttaa siihen, että haastateltavieni elämää hallitsevat työ ja perhe ja niiden yhteensovittaminen. Tärkeimpinä lähdeteoksina ovat olleet Riitta Jallinojan Perheen aika sekä Stakesin Työ ja perhe -tutkimusaineisto.
  • Ruuska, Helena (Helsingin yliopisto, 2010)
    A Sibyl fallen into everyday life. The enfolding of the identity of modern woman in Marja- Liisa Vartio s novel Kaikki naiset näkevät unia ( All Women Have Dreams ). --- Marja-Liisa Vartio played a remarkable part in renewing Finnish literature. My thesis examines her novel Kaikki naiset näkevät unia (1960), which describes the life of a middle-aged housewife, Mrs. Pyy ( Mrs. Hazel Hen ). She has moved from country to city and lives now in a suburb, in the Helsinki of the 1950 s. In Finnish literature, the novel is the first significant description of a modern city woman accomplished by modernistic means. My research examines the identity of a woman in the Finland of the 50 s, an epoch marked by the inevitable transition into modernity. My aim is to look into the ways in which the female identity enfolds in Kaikki naiset näkevät unia, how it takes its form, how it is described and commented. The primary method is contextual close reading; the novel is seen in the social, cultural and historical context of the time it was published. Essential elements in this study are literary motifs and images in the novel, and particularly transtextual relations as defined by Gérald Genette. The focus is on hypertextuality, intertextuality and paratextuality. Kaikki naiset näkevät unia emerges as a modern version of Madame Bovary by Gustave Flaubert. A woman s life spent in illusive dreaming is transferred from a 1900th century bourgeois town in France to a middle class Finnish suburb in the 1950 s. Vartio s novel is a variant of an ancient Finnish ballad I, a bird without a nest , making it into a modern narration of transition. The inner, mental journey from country to city is of great length, and the liminal life in a suburb does not make the passage any easier. Like the lyrical voices in the poetry of Edith Södergran, also Mrs. Pyy finds it hard to discover any values of sisterhood or those of ideal femininity in modern times. In earlier studies of Marja-Liisa Vartio s prose, stress has been laid on the discourse of her narrators and characters, as well as on its modern literary form. In this research, however, urgent allusions to paintings, old and new, are taken into account, since Mrs. Pyy mirrors herself against art, both classical and modern. Principal images in this context are Michelangelo s Sibyls in the ceiling of the Sistine Chapel, and a modern painting, which remains unidentified. Mrs. Pyy turns out to be a tragicomic character, who has magnanimous illusions about herself, but is compelled to accept the fact the she is only a mediocre person. She is nothing more than a first generation city dweller; she is not a modern, aloof outsider but a mere dilettante, who desperately tries to live out modern city life. Kaikki naiset näkevät unia is a striking picture of the 1950 s, a picture that is construed in the consciousness of Mrs. Pyy. We are shown everyday life growing more and more modern after the war and woman s role growing more and more subject to increasing pressure for change.
  • Mökkönen, Teemu (Helsingin yliopisto, 2008)
    This licentiate thesis is composed of three parts, of which the parts 2 and 3 have been published elsewhere. Part 1 deals with the research history of large-scaled historical maps in Finland. The research done in four disciplines – archaeology, history, art history and geography – is summarized. Compared to the other disciplines, archaeology is characterized by its deep engagement with the location. Because archaeology studies different aspects of the past through material culture, it is the only discipline in which the concrete remains portrayed on the maps are “dug up”. For the archaeologist, historical maps are not merely historical documents with written information and drawings in scale, but actual maps which can be connected with the physical features they were made to illustrate in the first place. This aspect of historical maps is discussed in the work by looking at the early (17th and 18th century) urban cartographic material of two Finnish towns, Savonlinna and Vehkalahti-Hamina. In both cases, the GIS-based relocating of the historical maps highlights new aspects in the early development of the towns. Part 1 ends with a section in which the contents of the entire licentiate thesis are summarized. Part 2 is a peer reviewed article published in English. This article deals with the role of historical maps converted into GIS in archaeological surveys made in Finnish post-medieval towns (16th and 17th centuries). It is based on the surveys made by the author between 2000 and 2003 and introduces a new method for the archaeological surveying of post-medieval towns with wooden houses. The role of archaeology in the sphere of urban research is discussed. The article emphasizes that the methods used in studying the development of southern European towns with stone houses cannot be adequately applied to the wooden towns of the north. Part 3 is a monograph written in Finnish. It discusses large-scaled historical maps and the methods for producing digital spatial information based on historical maps. Since the late 1990’s, archaeological research in Finland has been increasingly directed towards the historical period. As a result, historical cartography has emerged as one of the central sources of information for the archaeologist, too. The main theme of this work is the need for using historical maps as real maps which, surprisingly, has been uncommon in the historical sciences. Projecting historical maps to the very place they were made to illustrate is essential to understanding the maps. This is self-evident for the archaeologist, who is accustomed to studying the material past, but less so to researchers in other historical disciplines that concentrate on written and visual sources of information. With the help of GIS, the historical maps can be concretely linked to the places they were originally made to illustrate. In doing so, and equipped with a cartographic comprehension, new observations can be made and questions asked, which supplement and occasionally challenge the prevailing views.
  • Valo, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Studies have revealed that members of Archaea exist in various environments such as human gut and the sporocarps of some fungi in addition to the extreme environments in which they were first discovered. It is yet unknown how some archaea end up in these environments and what is their role there. To study the archaea efficiently in different environments, enrichment or pure cultures are required. In this work liquid media were developed for cultivation and enrichment of archaea from the edible sporocarps of Suillus bovinus, Craterellus tubaeformis, Agaricus bisporus and Boletus pinophilus. The source of carbon in each medium was determined to be yeast extract, crushed and sterile filtered sporocarp of either Craterellus tubaeformis or Agaricus bisporus, or casaminoacids. The highest amount of prokaryotes grew on the casaminoacid medium but it was also a very good medium for the bacteria in sporocarps. The media were anaerobic to prevent the fastest aerobic bacteria from growing. Antibiotics kanamycin and ampicillin were added to reduce bacterial growth but with further inoculation resistant bacteria outgrew the archaea. Adding lysozyme with the antibiotics reduced bacterial growth also with later cultivations and the archaea-bacteria ratio turned favourable. The amount of both archaea and bacteria was determined with the quantitative PCR of the 16S rRNA gene. The most archaea was enriched from the sporocarps of Suillus bovinus. On the contrary, prokaryotes that grew from the sporocarp of Craterellus tubaeformis were mostly bacteria. The Sporocarps of both Boletus pinophilus and Agaricus bisporus didn t harbour many archaea or bacteria that could have been detected or enriched in this study. It was also noted that there was great variation between individual sporocarps of the same species in the amount of prokaryotes they originally harboured. Archaea were successfully enriched from the sporocarps of Suillus bovinus for the duration of three consecutive cultivations on the casaminoacid medium with the addition of kanamycin, ampicillin and lysozyme.
  • Torikka, Tiina (2001)
    Tutkielmassa on tarkasteltu sitä, miksi suomalaiset nuoret aikuiset (25 - 34-vuotiaat) katsovat hyvin vähän ajankohtaisohjelmia. Suomalaisten televisioyhtiöiden ongelmana on jo pitkään ollut juuri tämän ikäryhmän vähäinen kiinnostus ajankohtaisohjelmia kohtaan. Nuoret aikuiset ovat marginaalinen katsojaryhmä niin katsojalukujen kuin katsojatyytyväisyystutkimustenkin valossa. Tutkimusaihetta on lähestytty kulttuurisen yleisötutkimuksen viitekehyksessä. Tutkimuksessa on tarkasteltu ajankohtaisohjelmien vastaanottoa nuorten aikuisten lajityypistä tekemien tulkintojen kautta. Näin on pyritty selvittämään onko lajityypissä jotain sellaista, minkä vuoksi ohjelmia ei katsella. Tutkimuksessa on myös selvitetty mediaetnografian sekä elämänkaariajattelun pohjalta television ja ajankohtaisohjelmien roolia nuorten aikuisten arjessa ja elämänvaiheessa. Arjen ja elämänvaiheen kautta on pyritty ymmärtämään onko nuorten aikuisten elämässä jotain seikkoja, joiden vuoksi ajankohtaisohjelmia ei katsella. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmessa ryhmähaastattelussa (joulukuussa 2000 ja tammikuussa 2001) kerätystä haastattelupuheesta. Haastateltavia jokaisessa ryhmässä on ollut neljä, yhteensä kaksitoista. Haastatteluaineisto on analysoitu suhtautumalla haastateltavien puheeseen indikaattorina ja todistuksena heidän mielipiteistään ohjelmien ja katselun suhteen, ns. faktanäkökulmasta. Tuloksena tutkimuksessa todetaan, että nuorten aikuisten arki on kiireistä ja arjen asettamat vaatimukset rajaavat television roolin heidän elämässään pieneksi. Tämän vuoksi televisionkatselua leimaa optimointi. Nuoret aikuiset katsovat mm. sarjoja ja elokuvia sekä uutisia, ajankohtaisohjelmien jäädessä syrjään. Ajankohtaisohjelmat eivät myöskään täytä lajityyppinä niitä tehtäviä, jotka nuorten aikuisten mielestä ohjelmille kuuluisivat. Näitä tehtäviä ovat mm. uutisten taustoittaminen ja kriittisten näkökulmien esittäminen. Ajankohtaisohjelmat jäävätkin nuorille aikuisille hyvin huomaamattomaksi lajityypiksi, eikä ohjelmia siksi katsella.
  • Parkkinen, Antti (2001)
    Tutkielma käsittelee arkipäivän nationalismin ilmentymiä Ilta-Sanomien yleisönosastossa ja Suomen Kuvalehden numeroissa kesäkuussa ja joulukuussa vuosina 1979, 1989 ja 1999. Arkipäivän nationalismilla tarkoitetaan tutkielmassa niitä tapoja, joilla asioille ja ilmiöille annetaan arkitiedossa ja lehdistössä kansallinen merkitys. Ilta-Sanomien yleisönosastokirjoitusten ja Suomen Kuvalehden artikkelien esittämissä tulkinnoissa suomalaisuudesta korostuu voimakkaasti maan ja kansan omaleimaisuus ja eroaminen muista maista ja kansoista. Niiden esityksissä suomalaisuudesta on tärkeää vertailu muihin maihin ja kansoihin. Niissä korostetaan myös suomalaisten keskinäistä samankaltaisuutta ja pyrkimystä yksimielisyyteen. Tutkielmassa ei ole tehty vertailua Suomen ja muiden kansakuntien välillä, vaan oletuksena on, että tutkittuja ilmiöitä esiintyy myös muissa maissa. Se ei siis kerro suomalaisuudesta, vaan suomalaisuutta käsittelevistä puhetavoista. Näissä puhetavoissa esiintyvistä metaforista ja argumenteista ilmenevät erilaiset käsitykset suomalaisuudesta. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi suomalaisten keskinäinen ymmärrettävyys, arvot sekä kunnia ja häpeä. Tutkielma perustuu konstruktionistiseen näkemykseen todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Siinä tarkastellaan erilaisten tekstianalyysimenetelmien avulla kaikkia tutkittujen lehtien tekstikohtia, joissa mainitaan sanat Suomi tai suomalainen jossakin muodossa. Mainintojen luokittelussa on käytetty apuna Atlas-tietokoneohjelmaa. Lehtien vertailussa korostuu Ilta-Sanomien yleisönosastokirjoitusten suurempi kriittisyys Suomea ja suomalaisia kohtaan. Suomen Kuvalehdessä taas varhaisempien tarkasteluvuosien puolustuksellisen suomalaisuuden rinnalle on tullut vuonna 1999 Suomen esittäminen tekniikkaan perustuvana modernina, kilpailullisena yhteiskuntana, josta muut maat voivat ottaa oppia. Samalla Suomi esitetään yhteiseen kieleen ja kulttuuriin perustuvana yhtenäisenä kansakuntana.