Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 969-988 of 25284
  • Nordlund, Toni (2003)
    Venture capital is in general terms an outside investment to a start-up business that hasstrong gro~rth opportunities but no access to capital markets. We study the rationalvaluation of such investments by constructing a model where a venture project is in atraditional fashion implemented as a cooperation between two complementary parties. Theinvestor, or the venture capitalist, keeps the project running by supplying equity capital,while the entrepreneur collaborates by supplying unique human capital. The key factor in themodel is that the infusion of capital is staged, so that the venture capitalist in the capacity ofan inside investor exercises strategic discretion to periodically rescreen the current state ofthe project along with the future prospects. If the project turns out a failure, the venturecapitalist exits immediately with a zero scrap value. His primary objective is however to findthe optimal timing for an initial public offering (IPO), where the accumulated equity stake issold in the market. It follows that the rational valuation emerges as an optimal stoppingprob em, which is approached by means of real options. Drawing on the optimality principle of dynamic programming and the general stoppingtheory, the rational value and the optimal stopping rule are derived in detail. The concepts ofregularity and an excessive majorant are introduced as elemental building blocks in theanalysis. It is in fact shown that the rational value conforms to a specific smallest excessivemajorant that incorporates in a simple way the time-to-build element created by the stagingof capital infusion. As a novelty in the venture-financing literature, we also introduce theconcept of a near-optimal stopping rule in conjunction with the optimal rule. Near-optimalitysimply means that a rule may call for stopping even if the time-to-build element implicit in theventure project is larger in value than the gain obtainable by immediate stopping. Both theoptimal rule and near optimal rules are made use of to study some absorbing aspects ofventure financing. We for example establish the effect of entrepreneurial exit options on theoptimal stopping behaviour of the venture capitalist, and on the rational real-option value. Equipped with the optimal rule, the study lastly derives sufficient conditions under whichstopping, and an IPO in particular, is not optimal to the venture capitalist. The starting point for the study is provided by the following references.Shiryayev, A. N. (1978): Optimal Stopping Rules. Springer-Verlag. Harrison, J.M., and Kreps, D.M. (1979): Martingales and Arbitrage in Multip riod SecuritiesMarkets. Journal of Economic Theory, vol. 20, pp. 381-408. Trigeorgis, Lenos (1996): Real Options: Managerial Flexibility and Strategy in ResourceAllocation. The MIT Press.
  • Nordlund, Toni (2003)
    Riskisijoittamisella (venture capital) tarkoitetaan yleisesti sijoitusten tekemistä kohteisiin,joilla on vahvat kasvuedellytykset mutta ei pääsyä pääomamarkkinoille. Työn tavoitteena on tutkia tällaisten kohteiden rationaalista arvottamista rakentamalla malli, jossa riskiprojekti(venture project) toteutetaan perinteisesti kahden komplementaarisen osapuolenyhteistyönä. Rahoittaja (venture capitalist) panostaa projektiin osakesijoituksilla, kun taas yrittäjän (entrepreneur) panos muodostuu henkisestä pääomasta. Työ lähtee liikkeelle oletuksesta, että rahoittajan pääomapanostus on vaiheistettua, mikä antaa hänelle vahvan aseman projektin kontrolloimisessa: rahoittaja käy periodisesti läpi projektin kehitysvaiheensekä tulevaisuuden näkymät. Jos projekti osoittautuu epäonnistuneeksi, rahoittaja voi poistua välittömästi nolla tuotolla. Päätavoitteena rahoittajalla on kuitenkin määrittää optimaalinen ajoitus ensitarjousmyynnille (IPO), jossa kertynyt osuus projektin osakepääomasta suunnataan markkinoille. Tästä johtuen projektin rationaalinen arvottaminen ilmenee optimaalisen pysäytyksen ongelmana, jota työssä lähestytään reaalioptioiden näkökulmasta. Dynaamisen ohjelmoinnin optimaalisuusperiaatteeseen sekä yleiseen pysäytysteoriaan nojaten riskiprojektin rationaalinen arvo sekä optimaalinen pysäytyssääntö (stopping rule) johdetaan yksityiskohtaisesti. Eksessiivisen majorantin käsite ja pysäytyssäännön regulariteetti tuodaan esille analyysin keskeisinä rakennuspalikoina. Osoittautuu, että rationaalinen hinta voidaan ilmaista ns. pienimmällä eksessiivisellä majorantilla, joka pitää sisällään vaiheistetun pääomapanostuksen synnyttämän time-to-build elementin. Uutuutena riskirahoituskirjallisuudessa työssä esitellään melkein optimaaliset (near-optimal) pysäytyssäännöt optimaalisen säännön rinnalla. Poikkeama optimaalisuudesta tulkitaan yksinkertaisesti siten että projekti pysäytetään, vaikka time-to-build elementin arvo on suurempi kuin välitön tuotto. Sekä optimaalista sääntöä että melkein optimaalisia sääntöjä sovelletaan joihinkin riskirahoitusteorian mielenkiintoisia ongelmiin. Työssä mm. tutkitaan yrittäjän outside optioiden vaikutusta projektin rationaalisen reaalioptioarvoon sekä rahoittajan optimaalisen pysäytysstrategiaan. Optimaalista pysäytyssääntöä hyödyntäen työssä johdetaan lopuksi riittävät ehdot pysäytyksen - ja etenkin ensitarjousmyynnin - epäoptimaalisuudelle. Peruslähteinä työssä ovat mm. seuraavat:Shiryayev, A. N. (1978): Optimal Stopping Rules. Springer-Verlag. Harrison, J.M., and Kreps, D.M. (1979): Martingales and Arbitrage in Multiperiod Securities Markets. Journal of Economic Theory, vol. 20, ss. 381-408. Trigeorgis, Lenos (1996): Real Options: Managerial Flexibility and Strategy in Resource Allocation. The MIT Press.
  • Penny, Richard (2009)
    This thesis will focus on our understanding of the nature of concepts within political theory. We will begin by noting that our possession of a functional conceptual model is a vital, perhaps essential, prerequisite for rich and useful theorizing about political concepts. We will then hypothesise that the model of the concept common to political study is not fully functional, but problematic, and a likely source of some of the difficulties political theorists have in offering useful definitions of key political concepts. In the first chapter we shall seek to uncover and document a common political approach to the concept. This will be achieved by focusing on a case-study - the debates over the meaning of the term freedom . Using the works of a number of scholars, but particularly Isaiah Berlin, we will attempt to explicate a common conceptual model that these contributors presuppose. With this achieved we will then draw upon the conceptual theory of both the disciplines of analytical philosophy and the cognitive sciences, in order to mount a critique of this conceptual model. Having done so, we will attempt to construct an alternative conceptual account, which addresses the shortcomings of current approaches, and also takes into account the particular nature of political terms. In the final section we will assess the potential of such an approach as a tool for future conceptual research. We will document how it has the capacity to both offer a richer account of political concepts, and moderate the contestation which is often characteristic of political terms.
  • Bain, Allan (2009)
    The principle of decentralisation has always been an important element of green thought. By making the local the primary political unit, many greens believe that human-nature relations as well as human-human relations would be greatly improved. However, a number of green thinkers in the last twenty years have questioned this green commitment to decentralisation, with those involved in the green political theory (GPT) academic community being the most vocal. Although criticism of green decentralisation has taken a number of forms, the most interesting of these for the disciplines of political science and world politics is arguably the interest of most GPT writers in bringing the state back into green theorising. This move has been made in an effort to compensate for what GPT writers claim is a mistaken dismissal of the state in both pragmatic and, to a lesser extent, normative terms especially in relation to the politics of global environmental problems. This thesis discusses in depth the GPT reaction to the perceived flaws of traditional green decentralist thought and the latter s aversion to the state with the aim of defending, yet at the same time updating, the principle of decentralisation. In particular, GPT s contention that different environmental problems should be dealt with at different levels the local, state or international for example is given much attention. Such levels thinking is found wanting in a number of areas, not least in respect to how an environmental problem should be matched up to its correct political level. Whilst it is argued in the thesis that GPT s dissatisfaction with the green principle of decentralisation, as traditionally interpreted, is understandable, GPT writers are urged to reconsider the way in which they have kept some qualified decentralist sentiment in their work. Accordingly, the thesis offers an alternative approach to studying environmental problems which tries to update green decentralist thought by combining it with the insights of GPT and elements of green International Relations theory (GIRT). The result is the author s international centralisation approach. This approach conceptualises the international as a new sphere of centralisation and holds that a move away from this level is an act of decentralisation, even when this leads to an empowerment of the state. Thus the fixed meanings given to the terms centralisation and decentralisation in green thought including traditional green decentralist thought, GPT and GIRT are reinterpreted, giving rise to a dynamic and contextsensitive approach. It is argued in the thesis that a move away from the international level would allow global environmental challenges to be approached in a manner more consistent with traditional green thought.
  • Kujala, Riina (2013)
    Työ käsittelee GATT:n artiklan XI suhdetta OPEC:n ylläpitämiin öljyn tuotannonrajoituksiin. Artikla XI kieltää määrälliset tuotteiden kaupanrajoitukset, joita valtiot ylläpitävät tuontiin tai vientiin liittyen. OPEC:n jäsenmaat asettavat tuotannonrajoituksia jokaiselle jäsenmaalle öljyn tuotantoon liittyen. Jokainen jäsenmaa saa siis nostaa maasta vain tietyn määrän öljyä määrätyllä aikavälillä. Öljyn tuotannonrajoituksella on käytännössä vientiä rajoittava vaikutus, ja rajoitus vastaa vaikutuksiltaan artiklassa XI kiellettyjä määrällisiä rajoituksia. On kuitenkin epäselvää kuuluvatko OPEC:n tuotannonrajoitukset artiklan XI piiriin. Artikla edellyttää, että on olemassa rajoitus, joka kohdistuu tuotteen vientiin. Artiklan tulkinta on jaoteltu toisaalta siihen, mitä tarkoittaa se, että rajoituksen on kohdistuttava vientiin ja toisaalta siihen, mitä voidaan pitää tuotteena artiklan XI tarkoittamalla tavalla. Tulkinta suoritetaan hyödyntämällä WTO-järjestelmässä käytössä olevia tulkintaperiaatteita, niistä tärkeimpänä Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen tulkintaperiaatteet. WTO:n oikeuskäytäntö on myös merkittävässä osassa artiklan tulkinnassa. WTO:n oikeuskäytännöstä ei löydy suoranaista vastausta kysymykseen, ja myös tuotteen määritelmän osalta hyvin vähän oikeuskäytäntöä. Toisaalta rajoituksen määritelmästä ja sen kohdistumisesta vientiin löytyy useita oikeustapauksia, ja tapauksia hyödynnetään erityisesti arvioimalla eri tulkintaperiaatteideiden käyttöä ja merkitystä WTO-järjestelmässä. Työ rakentuu artiklan XI tulkinnan ympärille ja siihen liittyviin kysymyksiin, kuten mikä on GATT:n ja tuotannonrajoitusten suhde, mitä voidaan pitää tuotteena, mikä on GATT:n suhde luonnonvaroihin, voiko GATT säännellä luonnonvarojen hyödyntämistä niiden luonnollisessa tilassa ja mikä on valtioiden itsemääräämisoikeuden merkitys asiassa. Analyysin perusteella OPEC:n tuotannonrajoitukset eivät kuulu artiklan XI piiriin, koska öljy sen luonnollisessa tilassa ei täytä tuotteen määritelmää. Tutkimus kuitenkin paljastaa useita mahdollisia tapoja tulkita artiklaa, minkä osoittaa muun muassa vertailu aiempien kysymystä käsittelevien tutkimusten kanssa. Aiempi tutkimus on ollut suppeampaa, eikä artiklan XI termejä ole pyritty määrittelemään tarkasti. Valtioiden itsemääräämisoikeutta niiden luonnonvaroista käsitellään tulkintaosiossa erikseen omana laajempana kokonaisuutenaan. Tutkimus osoittaa, että vaikka periaate otetaan huomioon WTO:n sopimusten tulkinnassa, sen merkitys on hyvin rajallinen, koska sopimuksen teksti on tulkinnassa aina etusijalla. Tämän lisäksi WTO:n käytännössä on painotettu vapaata kauppaa suosivia periaatteita, kun taas itsemääräämisoikeutta painottava tulkinta suosisi mahdollisesti kauppaa rajoittavaa ja ympäristöystävällistä tulkintaa. Tulkinta-analyysin jälkeen työssä otetaan esiin seikkoja, jotka ovat ongelmallisia WTO-järjestelmässä erityisesti tutkimuskysymykseen liittyen. Näitä ovat WTO:n poliittinen luonna, kansainvälisen kauppaoikeuden suhde kansainväliseen ympäristöoikeuteen ja kilpailua koskevien sääntöjen puute WTO:ssa. WTO on loppujen lopuksi poliittinen elin vaikka riidanratkaisujärjestelmän luotettavuus ja ennakoitavuus on parantunut huomattavasti WTO:n perustamisen jälkeen, kun pysyvä valituselin luotiin, ja päätösten hyväksimistä koskevia sääntöjä muutettiin. Erilaiset valtasuhteet sekä valtioiden resurssit saattavat vaikuttaa siihen, millä tavalla WTO:n riidanratkaisujärjestelmää hyödynnetään. Kansainvälinen ympäristöoikeus on otettu enenevässä määrin huomioon WTO:n perustamisen jälkeen. Vieläkään WTO:ssa ei ole kuitenkaan riittävästi säännöksiä, joissa otettaisiin ympäristönäkökohtia huomioon verrattuna siihen kuinka moni WTO:n oikeustapauksista liittyy jollakin lailla ympäristöön. Tutkielman tutkimuskysymys soveltuisi ehkä parhaiten kilpailuoikeudellisten säännösten piirissä arvioitavaksi. Vaikka WTO:ssa on jatkuvasti keskustelua kilpailuoikeudellisten säännösten mukaan ottamisesta WTO:n piiriin, kansainvälisten kilpailuoikeudellisten säännösten laatiminen on monimutkaista eroavista kansallisista säännöksistä johtuen.
  • Kerttunen, Mika (Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, 2009)
    This thesis examines the interrelationship and dynamics between the Indian United Progressive Alliance government’s foreign policy and its nuclear weapons policy. The purpose of the study is to situate nuclear policy within a foreign policy framework, and the fundamental research problem is thus how does the Indian nuclear policy reflect and respond to the Indian foreign policy? The study examines the intentions in the Indian foreign and nuclear policies, and asks whether these intentions are commensurable or incommensurable. Moreover, the thesis asks whether the UPA government differs from its predecessors, most notably the Bharatiya Janata Party-led National Democratic Alliance government in its foreign and nuclear policies. Answers to these questions are based on the interpretation of political texts and speeches as suggested by Quentin Skinner’s notion of meaning3, what does a writer or speaker mean by what he or she says in a given text, and by J.L. Austin’s speech act theory. This linguistic perspective and the approach of intertextualizing, place the political acts within their contingent intellectual and political contexts. The notion of strategic culture is therefore introduced to provide context for these juxtapositions. The thesis firstly analyses the societal, historical and intellectual context of India’s foreign and nuclear policy. Following from this analysis the thesis then examines the foreign and nuclear policies of Prime Minister Manmo-han Singh’s UPA government. This analysis focuses on the texts, speeches and statements of Indian authorities between 2004 and 2008. This study forwards the following claims: firstly, the UPA Government conducts a foreign policy that is mainly and explicitly inclusive, open and enhancing, and it conducts a nuclear policy that is mainly and implicitly excluding, closed and protective. Secondly, despite the fact that the notion of military security is widely appreciated and does not, as such, necessarily collide with foreign policy, the UPA Government conducts a nuclear policy that is incommensurable with its foreign policy. Thirdly, the UPA Gov-ernment foreign and nuclear policies are, nevertheless, commensurable re-garding their internal intentions. Finally, the UPA Government is conduct-ing a nuclear policy that is gradually leading India towards having a triad of nuclear weapons with various platforms and device designs and a function-ing and robust command and control system encompassing political and military planning, decision-making and execution. Regarding the question of the possible differences between the UPA and NDA governments this thesis claims that, despite their different ideological roots and orientations in domestic affairs, the Indian National Congress Party conducts, perhaps surprisingly, quite a similar foreign and nuclear policy to the Bharatiya Janata Party.
  • Pho, Sanna (2013)
    In recent years, Cambodia has endured a siege of land conflicts, notably land grabbing. Land grabbing is a serious issue as it violates fundamental human rights and denies land from local communities. Moreover, the question of land ownership tends to exhaust informal dwellers as they have no legal documents to their land. Various international donors, especially the World Bank supported the Land Management Administrative Project (LMAP) in order to establish land titling in Cambodia. An important figure behind such proposal is Hernando De Soto. This research is primarily focused upon four crucial aspects of land and housing situation in informal settlements: the Cambodians conceptions of land ownership and their perceptions on land titling; the effects of private development; land disputes cases; and housing wishes/needs or recommendations from the locals. I seek to close the gap of previous research on landownership and land tenure in Cambodia. I have conducted a qualitative research that is based on twenty-one semi-structured interviews in Phnom Penh. In the literature review I draw on the history of land ownership in Cambodia and the Land Law, as well as land titling theory by De Soto (2000) and previous studies on the effect of land titling. The major findings are based on people’s conceptions of land ownership that were shaped by the 2001 Land Law. Although 18 of the 20 interviewees are without land titles, they still consider themselves as owners of their land. The interviewees referred to the 2001 Land Law, states that anyone who has occupied their land for five consecutive years prior to the Land Law has the right to apply for a definite title. Thus, the interviewees are inspired to obtain land title as they believe that land titling will prevent them from eviction. Only two of the twenty interviewees viewed land titling as insignificant and inefficient, this is mainly because the Government/authorities are corrupted and does not obey the Land Law. Such feelings stems from the corrupted and violent nature of the Cambodian Government/authorities. Land disputes in Phnom Penh mainly revolve around resettling/eviction of poor dwellers in informal settlements. Informal dwellers are often alienated from socioeconomic seriously hampered them from integrating into the society, thus, preventing them from finding formal jobs. As interviewees from the outskirt of the city confirmed relocation would mean that their living condition and housing situation will be significantly reduced. The interviewees want to stay in the city due to the great locations, proximity to services, and work. Interviewees stated that private development is “making the poor poorer and the rich richer.” In general, slum dwellers are happy and satisfied to live in city center.
  • Matila, Marianne (1999)
  • Töyrylä, Linnea (Helsingin yliopisto, 2012)
    Happamuus-käsite tulee vastaan niin kemian opetuksessa kuin arkielämässä. Käsite on laaja ja sen ymmärtämiseksi oppilaan on osattava myös muita kemian termejä ja teorioita. Usein happamuuden opetuksen esimerkeissä perehdytään kemian teollisuuden näkökulmiin ja pH:n mittaamiseen erilaisilla välineillä, vaikka useiden tutkimusten mukaan kemia olisi tuotava lähemmäs oppilaiden arkipäivää. Argumentaatio on olennainen osa luonnontieteitä, sillä ilman sitä uutta tietoa ei voi syntyä. Oppilaiden argumentointitaitoja ja argumentaation opetusta luonnontieteissä on tutkittu melko paljon ulkomailla ja on havaittu, että sekä opetuksessa että oppilailla on puutetta argumentaation käytössä. Tässä tutkielmassa kehitettiin kehittämistutkimuksen kautta argumentaatiota tukeva happamuuteen ja erityisesti pHindikaattoreihin perehtyvä oppimateriaali, jossa sovelletaan molekyyligastronomiaa. Molekyyligastronomia ja ruoan kemia valittiin työn konteksteiksi, koska aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan oppilaiden arkipäivää lähellä olevat aiheet kannustavat heitä argumentoimaan paremmin. Kehittämistutkimus itsessään koostuu neljästä vaiheesta, jotka ovat tarveanalyysi, oppimateriaalin kehittäminen, tutkimuksen suoritus sekä tulosten tulkinta, arviointi ja jatkokehittely. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka paljon ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä happamuuden opetuksessa käytetään, millainen on hyvä argumentaatiota tukeva happamuuteen liittyvä oppimateriaali ja mitä kyseisen materiaalin avulla opitaan. Oppimateriaalista laadittiin kolme erilaista versiota, joista ensimmäistä testattiin opettajilla, toista oppilailla ja joista kolmas on liitetty tähän tutkielmaan. Tarveanalyysissa tutkittiin peruskoulun yläasteen kemian oppikirjojen happamuutta käsittelevissä kappaleissa olevien ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä. Kokeellisessa osassa oppilaiden argumentaatiotaitoja tutkittiin teoriapohjaisella sisällönanalyysin kautta. Argumentaatiotaitojen tutkimiseen liitettiin tiedon dimensioiden analyysi. Lisäksi oppilaiden oppimista testattiin kyselylomakkeella ennen ja jälkeen materiaalin opettamisen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen oppimista tutkittiin tapaustutkimuksen avulla eli tutkimukseen osallistui vain yksi peruskoulun yhdeksäs luokka. Tutkimuksessa havaittiin, että happamuus-aiheen opettamiseen liittyy monia haasteita. Esimerkiksi juuri indikaattori-käsite on oppilaille haastava ja emästen kemia on oppilaille vaikeampaa kuin happojen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen analyysissa puolestaan kävi ilmi, että oppilaat osaavat argumentoida melko hyvin, mutta eivät välttämättä pääse alkuun itsenäisesti. Oppilaat osasivat käyttää argumentoinnissaan käsitetietoa, eli esimerkiksi käyttivät happamuuteen liittyviä käsitteitä oikein, ja menetelmätietoa mitatessaan eri aineiden happamuuksia. Opettajan toiminnalla on suuri vaikutus oppilaiden argumentaation käyttämiseen. Koska on tutkimus on tapaustutkimus, ei tuloksista voida tehdä yleistäviä, koko ikäluokkaa koskevia johtopäätöksiä. Sen sijaan tulosten pohjalta voidaan tehdä erilaisia olettamuksia. Kehitetty oppimateriaali vastaa omalta osaltaan haasteeseen, jossa pyritään luomaan kemian luokkaan keskusteleva ja jopa tiedeyhteisön argumentointia muistuttavan ilmapiiri. Lisäksi se tuo yhden esimerkin siitä, miten molekyyligastronomiaa ja ruoan kemiaa voisi tuoda enemmän esiin kemian opetuksessa. Kun oppimateriaalia tämän tutkimuksen puitteissa testattiin, onnistuttiin luokassa saamaan aikaan keskustelua ja oppilaat muodostivat itsenäisesti tai opettajan pienellä avustuksella hyviä argumentteja.
  • Forma, Eeva-Leena (1994)
  • Seppälä, Anni (2006)
    Tutkielma seuraa Espoon Suurpelto-Kehä II osayleiskaavaprosessia ja alueesta käytyä keskustelua. Keskustelua on analysoitu argumentaatioteorian avulla. Kaavoitusprosessia tarkastellaan osana kuntien harjoittamaa ympäristöpolitiikkaa, johon Maankäyttö- ja rakennuslain muutos vuonna 2000 on tuonut valtion ohjauksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden muodossa. Lakimuutoksen seuranta käynnistyy viisi vuotta lain voimaanastumisesta lukien, näin ollen kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvä laintoimivuuden seuranta tuli ajankohtaiseksi vuonna 2005. Keskeiseksi Suurpellon aluetta määrittäväksi tekijäksi nousee valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin listattu kulttuuriperintömaiseman vaaliminen. Suurpellon alueen säilyttämisestä peltoaukeana on käyty kiistaa jo 1980-luvulta, Kehä II-tien suunnittelusta lähtien. Noin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1993, alue kokonaisuudessaan on kirjattu Museoviraston "Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" inventointiin. Nyt aluetta rakennetaan. Tutkielmaa varten on haastateltu alueen asukkaita, ympäristöviranomaisia, rakennuttajaa, kunnan kaavoittajia ja Museoviraston lausunnonantajatahoa. Argumentaatioteorian avulla on etsitty keskustelusta keskusteluteemat, käyty läpi eri tahojen argumentaation lähtökohdat ja argumentaatio, ja selvitetty tehdyt virheet argumentaatiossa. Kaavoitusprosessin etenemistä ja jo seitsemän vuotta kestänyttä päätöksentekijätahon kaavoituskeskustelua alueeseen liittyen on seurattu kunnan kokousasiakirjoista. Tutkielman lopputuloksena todetaan, että uuden lain mukaisesti kunnan oikeudet alueensa maankäytölle ovat pitkälti kunnan omassa päätösvallassa. Sen sijaan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksista kaavoitusprosessissa ei ole tiedotettu riittävästi. Näin ollen maankäyttölain korostama vuorovaikutuksen vaatimus alueidenkäyttöä suunniteltaessa ei näyttäisi toteutuvan. Tällöin tärkeääkin ympäristötietoa, joka on ainoastaan paikallisten hallussa, voi jäädä huomioimatta prosessissa.
  • Siilasto, Jenni (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan argumentaation keinoja ja tekniikoita keskustelussa, joka käytiin keväällä 2010 kotimaisen dokumenttielokuvan Reindeerspotting ikärajasta. Osallisina keskustelussa olivat tuotantoyhtiö Bronson Club Oy, Valtion elokuvatarkastamo, valtion elokuvalautakunta ja korkein hallinto-oikeus sekä viisi eri alan asiantuntijaa. Tavoitteena työssä on selvittää, miten osapuolet argumentoivat ja vasta-argumentoivat väitteitään ja näkemyksiään. Tutkielmassa tarkastellaan kieltä sosiaalisena ja yhteiskunnallisena toimintana sekä pohditaan kielellistä vaikuttamista ja vallankäyttöä. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan muun muassa auktoriteetteihin ja asiantuntijuuteen vetoamisen merkitystä. Keskeisimpänä teoreettisena menetelmänä tutkielmassa käytetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa ja siinä jaoteltuja argumentointitekniikoita. Tutkimuksessa hyödynnetään myös diskurssintutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmia sekä nojataan kevyesti kriittisen tekstintutkimuksen ajatuksiin vallasta ja kielellisestä vaikuttamisesta. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta valituksesta, kuudesta lausunnosta ja kahdesta päätöksestä. Tutkielmassa keskitytään argumentointitekniikoiden lisäksi viranomaisen käyttämän ja sille suunnatun kielenkäytön vertailevaan analyysiin. Keskustelun jäsenet on siten ryhmitelty kahteen osapuoleen: valittavaan tahoon ja viranomaistahoon. Työssä osoitetaan, että osapuolten argumentoinnissa korostuu vertailun, auktoriteettiin vetoamisen ja havainnollistamisen tekniikoiden käyttö. Osapuolet käyttävät vertailun tekniikkaa ennen kaikkea perustellessaan näkemyksiään faktan ja fiktion valistuksellisuudesta ja vaarallisuudesta. Auktoriteettiin vetoaminen on aineistossa huomattavan suosittua molempien osapuolten argumentoinnissa, mikä tutkielman valossa on seurasta siitä, että keskustelun toisena osapuolena on juuri viranomainen. Tutkielmassa todetaan vertailun olevan paitsi Perelmanin määrittelemä sidosmuotoinen myös erottava tekniikka. Yhtäläisyyksiä vertaillessa argumentoijan on tunnustettava myös ilmiöiden eroavaisuudet. Muutoin vertailu olisi yhdenmukaistamista tai rinnastamista. Tutkielmassa haastetaan Perelmanin teorian yleisökäsityksen kahtiajako, sillä myös universaaliyleisön käsite viittaa lopulta aina rajattuun joukkoon. Laaja ja tarkemmin rajaamaton joukko sulkee aina jotain myös ulkopuolelleen. Kulttuurintutkimuksellinen näkemys toiseudesta, sen ymmärtämisestä ja rajaamisesta tarjoaa uudenlaisen tavan lähestyä Perelmanin teorian yleisökäsitettä. Tutkielma avaa poikkitieteisyyttä hyödyntävän näkemyksen aiheeseen ja aineistoon, jota juurikaan ei ole tutkittu. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että elokuvan laaja ala tarjoaa tutkittavaa aineistoa fennisteille myös muussa kuin suosittujen elokuva-arvostelujen muodossa. Viranomaiskieli yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittävänä tutkimuskohteena tarjoaa edelleen aiheen tämän työn jälkeenkin pohdittavaksi. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisikin elokuvatarkastamon muut asiakirjat, jotka heijastelevat paitsi ikärajapäätöksiin vaikuttaneita seikkoja myös aikaamme, kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.
  • Sääskilahti, Minna (1999)
  • Pape, Christopher (2010)
    This thesis is a study of the English Catholic journal, the Tablet, and the way in which the concept of human rights was presented and developed in its reporting on Poland from 1978-1983. The analysis is undertaken through a study of the language related to human rights in the relevant editorials and articles published in the period. The method used to analyse the primary material makes use of rhetorical theories of Kenneth Burke, specifically his theory of dramatism. The main analysis is contextualised by studies of the various aspects which help to construct the journal's world view politically, with emphasis on its understanding of human rights, and the nature of its intended audience. The relevant political background in Britain and Poland is examined, as is contemporary rhetoric on human rights emanating from the Catholic Church and the West, which attest to the relevance of the topic. The research question asked by the paper is, 'In what way and to what end are human rights discussed politically in the Tablet in relation to Poland between 1978 and 1983?' The thesis concludes that the Tablet uses the language of rights to promote a certain political agenda and that it describes different groups in terms of rights in different ways in order to influence the political opinions of its readers. The language of rights is specifically used to legitimise the political actions of the Catholic Church, and to positively promote a specifically Catholic ideology in which the Church is very closely associated with the idea of rights. By opposition, it is used to attack the communist government of Poland, and by extension the communist political system as a whole. The language of rights is used to affect reader's opinions about power relations and authority. The thesis ends by asserting that through its use as a legitimising agent, the notion of rights has to a degree lost its specific meaning, and become a term which simplifies the reports in which it is contained through associations made by the reader.
  • Salo, Jaakko (2007)
    Tämän opinnäytetyön tavoite oli arvioida, kuinka hyvin (ja millä kriteereillä) Boxin ja Jenkinsin (1976) aikasarja-analyysiä voitaisiin soveltaa väkiluvun ennustamiseen ja ennen kaikkea ennusteeseen liittyvän epävarmuuden arvioimiseen, eli millä teoreettisilla ja käytännön perusedellytyksillä ARIMA-malleja eli autoregressiivisiä, integroituja liukuvan keskiarvon malleja voitaisiin soveltaa väestösarjan mallintamiseen. Tavoitteena oli siis ennustaa väkiluvun kehitystä suoraan sitä kuvaavan aikasarjan omalla historialla ja laskea näin saaduille ennusteille epävarmuutta mittaavat luottamusvälit. Teoriaosassa käytiin läpi stationaaristen, lineaaristen satunnaisprosessien teoriaa, eli niitä ominaisuuksia, joita edellytetään sovellettaessa Boxin ja Jenkinsin menetelmää. Tämän jälkeen selvitettiin ennustamisen yleisperiaatteita ja käsitteitä sekä tarkemmin luottamusvälien määrittelyä trendistationaarisen ja yksikköjuuriprosessiin perustuvan ennusteen tapauksessa. Empiirinen sovellus koski Ruotsin ja Venäjän väkiluvun vuosia 1901-2005 koskevia aikasarjoja. Sekä mallinvalinta, estimointi ja diagnostiset tarkistukset osoittivat, että väkiluvun suora mallintaminen ARIMA-mallilla jopa tapauksessa, jossa väestön kasvuprosessin voidaan olettaa tapahtuneen varsin vakaissa oloissa (Ruotsi ei ole ollut sodassa ja sen yhteiskunnallinen kehitys on ollut suhteellisen vakaata koko aikasarjan havaintoaikana) on haasteellista ja soveltuu vain lyhyen ajan ennustamiseen. Tämä saattaa kertoa siitä, että väestökehityksen aikasarja kuitenkin on niin herkkä ulkoisille ympäristön muutoksille, että sitä on vaikea ennustaa pelkästään oman sisäisen kehityksensä perusteella. Ruotsin aineistolle sovitettu ARIMA (0,2,0) oli diagnostisesti paras, ja tulos on siten sopusoinnussa eräiden aiempien väkiluvun kehityksen ennustamista koskevien tutkimusten (mm. Dickey, Bell ja Miller (1986), Pflaumer (1992) ja Saboia (1974)) kanssa, joissa I(2)-mallit ovat olleet diagnostisesti parhaita. Mitä tulee Venäjän väkiluvun vuotuisen kehityksen ennustamiseen ARIMA-mallilla, epävarmuus on vieläkin suurempaa ja lisääntyy ennustehorisontin kasvaessa nopeammin kuin Ruotsin väkiluvun kyseessä ollen, johtuen Venäjän väkilukua kuvaavan aikasarjan epälineaarisuudesta. Tutkimuksessa kiinnitetään myös huomiota tutkimusaineistoa koskevan lähdekritiikin tarpeellisuuteen etenkin Venäjän aineiston kohdalla, jonka taustoista on laadittu lyhyt katsaus.