Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 27969
  • Kangas, Jonna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Children's participation in early childhood education has raised concern and discussion in the international researches lately. Young children have been considered to have lack of participation experiences in early education settings because of institutional policies, social understanding about childhood and perspectives of educators (Bae, 2009; Emilson and Folkesson, 2006; Smith, 2002). Focus of children as active agents of their own development through sociocultural learning paradigm the approach of participatory learning has been considered important in early childhood education and research (Berthelsen, Brownlee and Johansson, 2009). This approach of children's learning views participation as a developing and dynamic cultural phenomenon. This research is focusing on the educators' perspectives and the conceptions of children's participation in everyday pedagogic practices and is based on a survey conducted in early childhood education in Metropolitan area of Helsinki in 2010. The survey was realized in the VKK-Metro development and research project funded by the Ministry of Social and Health affairs. The participants represented 1114 working teams from 350 kindergartens. The working teams included 3721 educators taking care of 19 907 children. The analytical framework of research is based on an abductive approach conducted with mixed methods. The findings indicate that children's voice was considered important by educators. Also opportunities to make independent initiatives and choices were considered as a right and an item of learning and of developing of skills of participation. However children's chances to participate in decision making process and pedagogical processes were weak because of challenges of children's participation experienced by educators. These challenges were connected to both institutional issues, such as routines and adult-child-ratios, and professional skills and beliefs about children's competence. According to findings of this research children's participation is understood to include such aspects as having opportunities to have an influence in their learning and the culture of kindergartens, becoming respected and listened to by educators and having chances to practice responsibility and self-regulation. The role of educators as facilitators of children's participation is found essential and the research builds knowledge of children's participation through framework of participatory pedagogy in early education context. Through this framework the challenges of children's participation could be reflected and a culture of developing participation built in co-operation between educators, children and political and social environment of early childhood education.
  • Rasimus-Sahari, Stiina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Humans are exposed to microbes and microbial compounds continuously via environmental exposure and food in addition to our own microbiome. This thesis reports new empirical findings concerning the types of mitochondrial toxins present in food and indoor air and the effects of these toxins on mammalian cells. Dust and aerosolized compounds collected from moisture-damaged buildings were shown to have mitochondriotoxic effects detectable with a boar sperm motility inhibition (BSMI) assay. Toxin-producing bacteria isolated from the dusts and aerosols included producers of the mitochondrial toxins amylosin, cereulide, and valinomycin. In addition, aerosolized valinomycin and toxic chemical compounds emitted from building materials were detected using boar spermatozoa, demonstrating that the BMSI assay could be used to screen for mitochondrial toxicity in indoor air. Amylosin, a mitochondriotoxin produced by Bacillus spp. from indoor air and food, was shown to be immunotoxic: exposure of human primary macrophages to nanomolar concentrations of amylosin stimulated the release of inflammatory cytokines interleukin 1β and interleukin 18. Amylosin is the first bacterial channel-forming ionophore toxin reported to have this effect. Low amounts of amylosin caused significant dose-dependent potassium ion efflux from human somatic cells and boar spermatozoa. Potassium efflux may be the trigger causing the observed cytokine release from macrophages after amylosin exposure. Amylosin also displayed antifungal and antibacterial activity which may give its producers a competitive advantage in mixed microbial communities. Two previously unreported food safety hazards were identified from cereal grains. A novel heat-stable mitochondrial toxin named paenilide, similar to cereulide biochemically and in mode of action, was found to be produced by Paenibacillus tundrae isolated from barley grains. This finding shows that the genus Paenibacillus cannot be considered harmless for human health. Paenilide consisted of two components with molecular masses equal to those of cereulide and homocereulide but with longer chromatographic retention times, indicating more hydrophobic structures than those of the cereulide compounds. Paenilide acted as a lipophilic potassium ionophore, causing depolarization, swelling, uncoupling of oxidative phosphorylation, and loss of respiratory control in isolated rat liver mitochondria. Paenilide accelerated glucose consumption in porcine kidney epithelial cells, causing metabolic acidosis, and was cytotoxic to porcine and murine cells. Paenilide was as toxic as cereulide at nanomolar amounts, making it a possibly potent food poisoning agent. Paenilide was produced at incubation temperatures down to +5°C, indicating potential toxin formation in chilled foods. The second novel finding connected to cereal grains was the discovery of toxin-producing Streptomyces spp. in healthy-looking grains of barley and spring wheat. The barley grain isolates, belonging to the Streptomyces albidoflavus group, produced the mitochondriotoxic macrolide antimycin A, a known disrupter of oxidative phosphorylation. The cause of the mitochondrial toxicity of the spring wheat grain isolates, most closely related to Streptomyces sedi, remained unidentified. The toxicity of the isolates and grains was detected using the BSMI assay, which was sensitive enough to detect nanomolar contamination corresponding to 2 ng of antimycin A per barley grain. Antimycin A was more toxic towards porcine kidney epithelial cells than the mycotoxin enniatin B but less toxic than cereulide or paenilide. Exposure of porcine kidney epithelial cells to these four toxins accelerated glucose consumption and caused mitochondrial depolarization, indicating upregulation of glycolysis. Pancreatic insulin-producing beta cells, however, are not able to switch to glycolytic ATP production and undergo necrotic cell death upon exposure to mitochondrial toxins. Thus, consumption of grains contaminated with mitochondrial toxins may especially affect pancreatic functions. In conlusion, the results of this thesis show that chronic exposure via indoor air or food to sub-lethal concentrations of mitochondriotoxins produced by spore-forming bacteria may be more common than known so far. This exposure may connect to the increasing worldwide incidence of western lifestyle diseases, such as diabetes, asthma, and allergies as well as cardiovascular and neurological disorders. The studied toxins are all heat-stable and produced by spore-formers able to withstand harsh environmental conditions, highlighting that preventing their presence and endurance in food and indoor environments is problematic.
  • Saurus, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Background: Diabetic nephropathy (DN) is a renal complication of diabetes and a common cause of end-stage renal disease (ESRD). DN presents in its earliest stage with low levels of albumin in the urine (microalbuminuria) and develops into overt albuminuria as the disease progresses. Podocyte loss due to detachment or apoptosis has a central role in the pathogenesis of DN, but the mechanisms are not fully understood. The studies in this thesis aimed to increase the knowledge of the pathophysiological mechanisms and molecular pathways leading to podocyte apoptosis in DN by studying three molecules that are expressed in podocytes, SH2-domain-containing inositol polyphosphate 5-phosphate 2 (SHIP2), 3-phosphoinositide-dependent kinase 1 (PDK1) and cyclindependent kinase 2 (CDK2). Results: Lipid phosphatase SHIP2 was identified as an interaction partner of CD2AP, a protein known to be involved in the regulation of apoptosis in podocytes. We found that overexpression of SHIP2 in cultured podocytes reduced the phosphorylation of the major cell survival kinase Akt in response to insulin and increased apoptosis. We also observed that the expression of SHIP2 was upregulated in glomeruli of insulin resistant obese Zucker rats prior to the onset of proteinuria, suggesting a role for SHIP2 in the development of podocyte injury. In contrast, we found that the expression of PDK1 and CDK2 was downregulated in obese Zucker rats before they had developed proteinuria. We also observed that treatment of human podocytes with sera from normoalbuminuric type 1 diabetic (T1D) patients with high lipopolysaccharide (LPS) activity downregulated the expression of PDK1 and CDK2. LPS treatment of mice in vivo also reduced PDK1 and CDK2 expression. LPS-induced downregulation of PDK1 and CDK2 was prevented both in vitro and in vivo by inhibition of the toll-like receptor (TLR) pathway using immunomodulatory agent GIT27. Knockdown of either PDK1, or CDK2 inhibited antiapoptotic Akt pathway, stimulated the proapoptotic p38 MAPK pathway and increased podocyte apoptosis. Conclusions: Given the central role of the PI3K-dependent Akt signaling pathway in regulating cell survival, our findings suggest that SHIP2, PDK1 and CDK2 regulate apoptosis in podocytes by modulating the activity of the PI3K-dependent Akt signaling pathway.
  • Inkinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2016)
    Non-resonant inelastic x-ray scattering can provide information on various atomic-scale properties and phenomena by probing the spectrum of electronic excitations. The technique allows bulk-sensitive measurements and relatively freely tunable sample conditions even for excitations with energies in the soft x-ray range. Also non-dipolar excitations are accessible by virtue of the ability to impose finite momentum transfer in the scattering process. This thesis comprises of studies that apply non-resonant inelastic x-ray scattering to questions of chemistry and physics in gas and solid phase. More specifically, the works focus on selected cases of gas-phase samples at elevated temperatures and pressures as well as on a solid-state chemical reaction of an organic compound. The electronic excitation spectra from gas-phase molecules exhibit temperature dependence due to molecular vibrations, which affect both the intensities and energies of the electronic transitions. The spectra measured at varied sample temperature and with varied momentum transfer help to give insight to the vibrational effects when interpreted using spectrum simulations. Especially the vibrations that distort the molecular symmetry from that of the equilibrium geometry are demonstrated to be important. A classic example of topochemical reactions is the dimerization of crystalline cinnamic acid, which is usually induced by ultraviolet light illumation. The presented study with inelastic x-ray scattering shows the reaction take place also due to x-ray irradiation. The insitu measured time-resolved spectra allow to obtain reaction kinetics data, and the utilization of imaging method to follow also the spatial progress of the reaction. These novel experiments using non-resonant inelastic x-ray scattering and the applied analysis methods demonstrate the versatility of the technique and help to envision future studies.
  • Fränti-Pitkäranta, Marttiina (2016)
    Abstract This doctoral dissertation in metrological terminology is entitled Mittayksiköistä, maa-alojen mitoista ja arkkitehtonisista mittasuhteista antiikin Roomassa (On units of measurement, measures of land area and architectural dimensions in ancient Rome) and is included in the field of ancient languages and cultures within the Doctoral Programme for History and Cultural Heritage. This dissertation is based on Latin-language primary sources, i.e., texts that concern the ancient unit of the foot, measurements and names of land area, architectural symmetry relationships and metrological and terminological material related to the design of the Italic atrium-style house. The dissertation also discussis several Greek-language terms for units of measurement as well as words for land area and boundary markers in different languages. A significant part focuses on Vitruvius s concept of scaenographia, which was used by ancient architects and visual artists and was a precedent of what is today called perspective drawing. Because I will also explore these themes as an architect, my method and approach can be described as a combination of the linguistic, the mathematical and the visual.The dissertation includes 47 Latin-language citations drawn from critical editions of the following 12 authors: Varro, Vitruvius, Pliny, Columella, Frontinus, Balbus, Pseudo-Balbus, Festus, Boethius, Isidore, Pseudo-Boethius and Gerbert. I have translated into Finnish these previously untranslated citations, explained their content and meaning and, in some cases, described terminological continuums as part of the cultural heritage. Persons relevant to the topic in the classical and later periods include the following: Adelbold, Agatharchus, Alberti, Anaxagoras, Apuleius, Archimedes, Archytas, Augustine, Augustus, Barbaro, Vincent of Beauvois, Bede, Poggio Bracciolini, Bramante, Brunelleschi, Caesar, Calcidius, Cato, Cerceau, Cesariano, Cetius Faventinus, Chrysippus, Cicero, Circe, Claudius, Clodius Pulcher, Dante, Democritus, Diophantus, Dürer, Eratosthenes, Euclid, Fannius Synistor, Fibonacci, Piero della Francesca, Fulvius Nobilius, Gaius, Galen, Gellius, Geminus, Fra Giocondo, Hadrian, Heron, Hyginus, Justinian, Leonardo da Vinci, Lorenzetti, Marcus Lucretius, Lucretius Fronto, Martial, Masaccio, Nero, Nicomachus, Novius, Octavia, Odysseus, Luca Pacioli, Plato, Polybius, Polykleitos, Priscus, Proclus, Pseudo-Hyginus, Pseudo-Nipsus, Pythagoras, Quintilian, Romulus, Seneca, Septimius Severus, Siculus Flaccus, Solinus, Solon, Strabo, Sulpicius Rufus, Suetonius, Symmachus, Theodora, Trajan and the author of the fragments of Varro.The research literature includes not only primary sources, but also publications in the fields of archaelogy and architecture, the visual arts, metrology and terminology in several languages (English, Finnish, French, German, Italian, Latin, Spanish and Swedish). Morover, the dissertation comprises 40 research images used to illustrade my writing. Of them, 27 include scenographic and geometric vistas I have reconstructed from Roman and Campanian architectural wall paintings. Three of the images feature my drawings related to Vitruvius s instructions for the dimensions of an Italic atrium house. In ten of the images, I explore the dimensions of the atrium and its adjoinining rooms based on Vitruvius s instructions. The images are based on my plan drawing of Marcus Lucretius s atrium house in Pompeii.
  • Kari, Markus (Into Kustannus Oy, 2016)
    Why did the norms governing the Finnish financial markets changed fundamentally over the 1980 s? To answer, this study applies the methodological framework of contemporary legal history: legal change is being placed to its relevant societal contexts. The 1980 s is a central decade in the transformation of the post-war Finnish society known as the Second republic to the Third republic, integrated to Europe. Also the nationalistic Finnish financial system characterized by regulation of interest rates, foreign exchange controls, and bank-centrality was transformed by creating new financial markets. The economic decision makers began to see Finland in the reference group of industrialized western or Nordic nations. The first perspective to the legal change is deregulation: dismantling the controls over interest rates and foreign exchange. Deregulation was in essence a long line of minor decisions taken by Bank of Finland. As a result, the law regarding finance was on a change. The second perspective to the change is reregulation: the birth of laws governing new markets and reformation of existing financial market laws. Such process was led by the senior officials of ministry of justice and ministry of finance. Reregulation was needed to create new financial markets. Such development was accepted by the main stream politicians. The process of change can be divided into three phases. The prime operator during the first period (end of the 1970 s around 1985) was Bank of Finland. Based on the analysis done by its economists, the central bank allowed more room for the private actors in the market. There is no evidence suggesting that Bank of Finland communicated its market creating plans to other economic policy makers or the general public. During the second period, (about 1986 87) two consecutive majority governments gave the mandate of legislating the stock markets and the option markets. Bank of Finland continued its deregulation. During the third period (from around 1988), the deregulation was finalized by Bank of Finland. A new round of legislation was passed, following closely the example of the European Communities. The third period can be labeled pre-integration, as Europeanization of the market took place before any political decisions to join the accelerating integration were taken. The three periods of legal change reflect pragmatic reactions to the 1980´s grand political changes in Finland and in Europe. The economic and political force of the Soviet Union was diminishing and European integration was accelerating. By the end of the decade a hubris of European integration existed in the Finnish society. A change parallel to the change in the financial markets can be seen within the human rights paradigm: Europeanization and more international perspective caused fundamental changes.
  • Kaasik-Krogerus, Sigrid (Helsingin yliopisto, 2016)
    The longitudinal research "Normative Stories of the Formative Moment. Construction of Estonian National Identity in Postimees during the EU Accession Process" analyzes how Estonian national identity is constructed in country s largest and oldest daily newspaper in relation to the European Union (EU) during 1997-2003. The study combines media studies with political science, EU studies and nationalism studies to scrutinize this period as an example of a formative moment . During this formative moment the EU became the new official Other in relation to which a new temporary community, Estonia as a candidate country, was imagined in the opinion articles of the paper. The study is based on the assumption that national identity as a normative process of making a distinction between 'us' and 'Others' occurs in societal texts, such as the media. The overall framework consists of critical discourse analysis in three phases, text, discourse practice and sociocultural practice. The empirical data consists of 1780 opinion articles of Postimees. First, in the text level a characteristic feature of this formative moment is the open normativity of identity. In three discourses formed on the basis of the empirical data, European Estonia, Independent Estonia and Humble Estonia, the question of who we are is challenged both internally and externally by who we should become . Second, the analysis shows that in the beginning of the accession process only a limited group of people, mostly journalists and political decision makers, wrote about the EU. By 2003, however, both the number of articles as well as the variety of authors had multiplied several times. This shows, how a new community, Estonia as a candidate country, is first imagined by a small number of people and then expands into the wider public. Last but not least, this formative moment can be seen as a disciplining sociocultural practice. Here a link between normative public discussion and critical public opinion towards the EU during country s accession process can be drawn. Even though the newspaper tried to bring the EU closer to the people this attempt was accompanied by top-down discussions downplaying everyday problems. This study also shows the paradox of how a necessity to improve 'us' is communicated in the public discussion in parallel to claiming that Estonia as an EU member does not have to change .
  • Rimhanen, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Sub-Saharan Africa (SSA) is one of the world´s most vulnerable regions to climate change. Even though the proportion of greenhouse gas emissions produced in SSA is low, the agricultural sector has an enormous potential for climate change mitigation. The aim here is to increase understanding of the potential of climate change mitigation to enhance food security. The focus of the study is to identify the determinants of this potential, to estimate the possibilities to increase the proportion of carbon ending up in soil and to quantify the soil carbon sequestration potential of agroecological practices in Ethiopia. Identification of the determinants of the potential of climate change mitigation to enhance food security was based on in-depth interviews and focus group discussions. The assessment of carbon flows was based on interviews and sampling. Material flow analysis and carbon balance counting was used for tracking the carbon flows and for estimating the carbon losses. Quantification of the carbon sequestration potential of the agroecological practices was based on comparison of the existing plot pairs, including a plot with an agroecological practice and an adjacent plot with a traditional practice. Soil carbon sequestration in agricultural soil was considered as the most important means to promote climate change mitigation and to enhance food security. The primary factors enhancing food security were perceived to be increasing agricultural productivity and incomes from marketed crops. On the Ethiopian farms, 8 12% of the total harvested carbon was used for soil and 9 16% for food. The largest carbon losses were due to biomass burning and livestock metabolism. The proportion of carbon used for soil could mainly be increased by reducing gaseous losses. Agroforestry led to 11.4 t ha-1, restrained grazing to 9.6 t ha-1 and terracing to 1.7 t ha-1 greater soil carbon stock than did their control plots. The estimates are higher than those based on process-modelling studies. The difference probably resulted from the development and validation of process models under conditions that differ from those in East-Africa. From the results it can be concluded that the most important means perceived as enhancing food security through climate change mitigation is improving food availability through soil carbon sequestration. The proportion of carbon used for energy determines the proportion ending up in soil. Alternative energy sources are needed to increase the flow of carbon to soil. The soil carbon sequestration potential in Ethiopian agriculture is greater than previously estimated. Climate conditions and intercropping treatment should be incorporated into process models to improve their adequacy for farming systems in East Africa.
  • Pesonen, Henri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Sense of belonging has been defined as the degree to which an individual feels included, accepted, and supported by others in a variety of social settings, for example, a school context. Previous research on sense of belonging has mainly focused on students with special needs in inclusive schools. There appears to be a shortage of research on sense of belonging in different school placements (general and special) and in post-school life for individuals with intensive special education needs. The purpose of this thesis, which consists of three related, internationally published peer-reviewed articles (Studies I-III), was to examine to what extent sense of belonging can be supported in school and in post-school life for students with intensive special education needs in Finland. Particular focus was placed on the voices of those students in order to understand how best to create a positive school climate that supports sense of belonging for all. Teacher perceptions of the implemented three-tiered support model (Finland' s Basic Education Act 642/2010) and school visit data were utilized to contextualize the students conceptions and experiences. Study I examined conceptions associated with sense of belonging in general and special school placements for middle-school students with intensive special education needs (N = 5). Phenomenographic methods of analysis were utilized in Study I. In Study II, which was based on the narratives of two females (ages 26 and 29) with Autism Spectrum Disorder (ASD), the focus was on sense of belonging and various life transition issues that may appear in childhood, adolescence, and adulthood in the absence of appropriate social supports. Qualitative narrative approaches were used in Study II to analyze interview and document data in order to create life transition stories. Study III examined the implementation of new, special education legislation in Finland (Basic Education Act 642/2010) among students with intensive special education needs. The material for Study III consisted of (1) survey data on teacher perceptions (N = 526) of the implementation of the education legislation and the current organization of special education services, and (2) observations of the implementation of the legislation in schools (N = 12) across Finland. The analysis of the survey data in Study III was based on sequential mixed-methods design. The school observation data were analyzed qualitatively. In Study I, the qualitative phenomenographic analyses of interview transcripts revealed various conceptions regarding the students sense of belonging in different school placements (general and special). The students had undergone numerous placements in which their sense of belonging had been jeopardized, as disturbing relationships with teachers and peers seemed to have affected the students mental and physical well-being, resulting in disturbing behaviors in their earlier educational settings. Despite the various placements, the students felt better in their current, special, school, which had a positive climate. The results of Study II demonstrated that lack of social support increases the number of school placements and transitions and causes biases in forming a sense of belonging. The findings further suggested that providing social assistance and positive life experiences during emerging adulthood (ages 18-25) seems to matter most in forming a strong sense of belonging in life. Furthermore, the findings of both Studies I and II suggested that, for individuals with intensive special education needs, adapting one s behavior in order to feel a sense of belonging (Juvonen, 2006) might be associated with hiding the unique characteristics of a person s special needs. Study III found that teachers values and beliefs seem to influence the organization of special education (e.g., affecting the overall school climate). Furthermore, some schools and teachers implemented the law s integration requirement by placing all students with intensive special needs in separate units or school buildings, whereas other schools placed students in general education. The findings suggest that students with intensive special education needs can feel a sense of belonging primarily in schools in which adults work in multidisciplinary collaboration, which helps to create an accepting and supportive school climate. In the post-school phase, it appeared that positive experiences during emerging adulthood (between the ages of 18 and 25) seem to matter most in generating a strong sense of belonging to a community. Hence, individuals with intensive special needs would benefit from ongoing support from the time they first enter school with continuation through the post-school transition phase and into adulthood. Also, the results hypothetically imply that the school principal plays a significant role in creating a school climate that supports a sense of belonging for all students. The results of this thesis also shed light on several limitations that prevent generalizations from being made. Therefore, further study is unquestionably needed. This thesis has provided an initial exploration into the under-researched area of sense of belonging in different school placements and in post-school life for students with intensive special education needs. Keywords: sense of belonging, intensive special education needs, school placement, transition, teachers values and beliefs, school climate
  • Ihalainen, Toni (Helsingin yliopisto, 2016)
    Quality control methods and test objects were developed and used for structural magnetic resonance imaging (MRI), functional MRI (fMRI) and diffusion-weighted imaging (DWI). Emphasis was put on methods that allowed objective quality control for organizations that use several MRI systems from different vendors, which had different field strengths. Notable increases in the numbers of MRI studies and novel MRI systems, fast development of MRI technology, and international discussion about the quality and safety of medical imaging have motivated the development of objective, quantitative and time-efficient methods for quality control. The quality control methods need to be up to date with the most modern MRI methods, including parallel imaging, parallel transmit technology, and new diffusion-weighted sequences. The methods need to be appropriate to those organizations that use MRI for quantitative measurements, or for the participation in multicenter studies. Two different test object methods for structural MRI were evaluated in a multi-unit medical imaging organization, these were: the Eurospin method and the American College of Radiology (ACR) method. The Eurospin method was originally developed as a part of European Concerted Action, and five standardized test objects were used to create a quality control protocol for six MRI systems. Automatic software was written for image analysis. In contrast, a single multi-purpose test object was used for the ACR method, and image quality for both standard and clinical imaging protocols were measured for 11 MRI systems. A previously published method for fMRI quality control was applied to the evaluation of 5 MRI systems and was extended for simultaneous electroencephalography (EEG) and fMRI (EEG fMRI). The test object results were compared with human data that were obtained from two healthy volunteers. A body-diameter test object was constructed for DWI testing, and apparent diffusion coefficient (ADC) values and level of artifacts were measured using conventional and evolving DWI methods. The majority of the measured MRI systems operated at an acceptable level, when compared with published recommended values for structural and functional MRI. In general, the measurements were repeatable. The study that used the test object revealed information about the extent of superficial artifacts (15 mm) and the magnitude of signal-to-noise ratio (SNR) reduction (15%) of the simultaneous EEG fMRI images. The observations were in accordance with the data of healthy human volunteers. The agreement between the ADC values for different methods used in DWI was generally good, although differences of up to 0.1 x10^-3 mm^2/s were observed between different acquisition options and different field strengths, and along the slice direction. Readout-segmented echo-planar imaging (EPI) and zoomed EPI in addition to efficient use of the parallel transmit technology resulted in lower levels of artifacts than the conventional methods. Other findings included geometric distortions at the edges of MRI system field-of-view, minor instability of image center-of-mass in fMRI, and an amplifier difference that affected the EEG signal of EEG fMRI. The findings showed that although the majority of the results were within acceptable limits, MRI quality control was capable of detecting inferior image quality and revealing information that supported clinical imaging. A comparison between the different systems and also with international reference values was feasible with the reported limitations. Automated analysis methods were successfully developed and applied in this study. The possible future direction of MRI quality control would be the further development of its relevance for clinical imaging.
  • Koivunen, Erja (Helsingin yliopisto, 2016)
    Four experiments were conducted to find appropriate inclusion levels of pea (Pisum sativum L.) and faba bean (Vicia faba L.) (FB) seeds as a substitute for soybean meal (SBM) in poultry diets. The inclusion levels tested for pea (cv. Karita) were 100, 200 and 300 g/kg in layer diet and 150, 300 and 450 in broiler diet and for FB (cv. Kontu) 50 and 100 g/kg in layer diet and 80, 160 and 240 g/kg in broiler diet. The effect of a specific enzyme cocktail for improving the nutritive value of wheat-pea diets was also investigated in broilers. The fifth experiment was conducted to determine the apparent metabolizable energy (AME) value and the coefficients apparent ileal digestibility (CAID) of nutrients of the seeds of two peas (cv. Karita and cv. Sohvi), two FBs (cv. Kontu and cv. Ukko), and one blue lupin (Lupinus angustifolius) (cv. Pershatsvet) in broilers. Each grain legumes contained less protein than soybean SBM did. Pea inclusion up to 300 g/kg had no effect on egg production or egg quality. Pea inclusion of 150 g/kg improved the growth of broilers, while pea inclusions 300 and 450 g/kg had no effect on growth. Feed conversion ratio (FCR) of broilers was similar between control treatment and treatment with pea inclusions 450 g/kg. The use of enzyme cocktail improves the nutritive value of wheat in the diet. FB inclusion decreased egg weight. Egg mass production decreased and FCR increased when FB proportion increased. FB inclusion had no effect on egg quality. Broilers growth and feed consumption decreased and FCR improved in a linear manner along FB inclusion. The CAID of protein was higher in peas and lupin than in FB cv. Kontu. Most of CAID values of amino acids (AA) followed the pattern shown by the CAID of protein. AAs in peas were well digested. The AAs were averagely digested in FBs with the exception of cysteine, which was poorly digested. The AAs were averagely digested in lupin. The AME for pea cv. Karita was higher than those of pea cv. Sohvi and FBs cv. Kontu and cv. Ukko. Lupin had the poorest AME. In conclusion, grain legumes can partially replace SBM in poultry diets. However, they replace also cereals in diets. Peas (cv. Karita) can be used at least up to 300 g/kg in layer diets and 450 g/kg in broiler diet. The use of FB (cv. Kontu) is recommended to be limited to the content of 50 g/kg in layer diets and 160 g/kg in broiler diets.
  • Hellman, Sanni (2016)
    Viimeisen reilun sadan vuoden ajan työajat Suomessa ja läntisessä maailmassa ovat lyhentyneet tasaiseen tahtiin. Kuitenkin viimeistään 1980-luvulle tultaessa pitkään jatkunut työaikojen lyhentyminen taittui, mitä seurasi työaikojen joustavoittaminen ja monipuolistuminen niin tuotannollisista kuin yksilöllisistäkin muutoksista johtuen. Vuosi 2015 on merkinnyt Suomessa kiivasta poliittista keskustelua välillisistä ja välittömistä keinoista pidentää vuosittaisia työaikoja ja mahdollistaa entistä laajempi paikallinen sopiminen työajoista. Työaikakysymys on siis edelleen ajankohtainen osa laajempaa työelämän muutosta. Työaikakysymyksellä on myös terveydellinen ulottuvuus. Erityisesti pitkät työajat ovat saneet laajaa huomiota terveyden ja työn yhteyttä tarkastelevissa tutkimuksissa. Pitkien työaikojen on todettu olevan yhteydessä monenlaisiin terveyden ongelmiin kuten epäterveelliseen terveyskäyttäytymiseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä uupumukseen ja mielenter-veyden ongelmiin. Pitkien työaikojen lisäksi muun muassa vuorotyön ja osa-aikatyön on havaittu olevan yhteydessä uupumukseen, ahdistukseen ja masennukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan työajan ja itseraportoidun mielenterveyden yhteyttä työaikojen muutoksen näkökulmasta, joka aiemmissa tutkimuksissa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Muutosten yhteyden tarkastelun tekee mahdolliseksi aineistona käytetty Helsingin kaupungin työntekijöille kolmessa vaiheessa vuosien 2000 ja 2012 välillä toistettu Helsinki Health Study -seurantakyselyaineisto. Työaikamuutoksen tarkastelu on rajattu normaalityöajasta työaikojaan lyhentänei-siin ja pidentäneisiin. Aineiston analysointiin käytettiin logistista regressioanalyysia sekä erityisesti pitkittäis- ja seuran-ta-aineistojen analysointiin tarkoitettua Generalized Equation Estimation-menetelmää (GEE-menetelmä). Tulosten perusteella työaikojen lyhentyminen kasvatti keskimääräistä suhteellista riskiä itseraportoidulle mielenterveyden häiriölle verrattuna normaalityöajassa pysyneisiin, kun tilannetta tarkastellaan GEE-menetelmällä. Tulos työaikojen lyhe-nemisen osalta on linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu pitkien työaikojen ja mielenterveyden häiriöiden välillä yhteys, mitä tässä tutkimuksessa ei havaittu. Yhteyden puuttumista on tarkasteltu niin menetelmällistä kuin määritelmällisistäkin näkökulmista. Menetelmällisistä näkökulmista erityisesti esiin nousee se, ettei kumpikaan käytetyistä analyysimenetelmistä tarkastele mahdollista vastaajan poistumisen aineistosta seurannan aikana. Varsinkin tapauksissa, joissa tarkastelemme terveyttä, kato seurantatutkimuksista harvoin on täysin satunnaista vaan esimerkiksi vastaajan sairaus ennakoi vastaamattomuutta. Kun putoamista ei analysoida, tarkastelun kohteena olevat sairaudet saattavat tulla aliarvioiduiksi. Jatkotutkimuksessa tulisi lisäksi kiinnittää huomio siihen, että työajalla on muitakin ulottuvuuksia kuin pelkkä pituus. Pi-tuuden lisäksi työajan tempo, autonomia ja ajoitus voivat olla pituuden ohella yhteydessä työntekijöiden mielentervey-teen. Jatkotutkimuskysymyksestä erityisen ajankohtaisen tekee se, että tempoa ilmentävien kiirekokemusten ja työmäärän noususta on puhuttu Suomessa ja maailmalla runsaasti esimerkiksi työn intensifioitumiskeskustelun yhteydessä. Sekä kansainvälisessä että suomalaisessa keskustelussa työaikoihin kohdistuvat muutokset ovat ajankohtaisia kysymyk-siä. Muutosten terveysvaikutuksista ainakin mielenterveyden osalta on kuitenkin tähän mennessä tehty vain vähän tutki-musta. Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli tiettävästi ensimmäisenä Suomessa tuottaa tietoa työaikamuutosten ja mielen-terveyden yhteydestä. Tutkimuksen tulosten perusteella työntekijöiden mielenterveyteen tulisi kiinnittää huomiota ainakin silloin, kun työajat lyhenevät normaalityöajasta.
  • Jaakkola, Joni (2016)
    Syftet med min avhandling är att studera referensstödsgrupper, dess processer och den växelverkan som sker i gruppens samt hur deltagarna ser på gruppens betydelse. Genom att undersöka det som sker i gruppen vill jag finna olika aspekter av referensstödsgruppverksamheten som i framtiden kan hjälpa att utveckla referensstödsverksamheten. Detta fenomen är intressant att studera eftersom det i min genomgång av tidigare forskning uppkommit att referensstödsgrupper inte anses ha en legitim ställning inom det sociala arbetet, fastän det används relativt mycket. Det finns dessutom relativt lite undersökningar om referensstödsgrupper med familjer och föräldraskap i fokus. Forskningsfrågan är tredelad: Hurdan växelverkan skapar referensstödsgrupperna i familjerna? Vilka olika processer kan observeras under referensstödsgrupperna? Vilken betydelse har referensstödsgrupperna för deltagarna? Den teoretiska referensramen består av tre teoretiska aspekter. Den första är dialoger i grupp, som ger verktyg för att observera det som sker i gruppen. Den andra är växelverkan, för att fördjupa förståelsen för vad växelverkan är i referensstödsgrupper och hur de tar sig i uttryck. Den tredje är empowerment, för att tidigare forskning uppmärksammat det och funnit grunder för att referensstödsgrupper skapar empowerment. Avhandlingen är en fallstudie och fallet har granskats genom tre olika typer av datamaterial; fältanteckningar från deltagande observationer av fyra referensstödsgruppträffar, en fokusgruppsintervju med tio deltagare av referensstödsgruppen och tre individuella intervjuer med ledarna för referensstödsgruppen. Datamaterialet analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Datamaterialet från de tre olika metoderna styrker varandra för att fördjupa förståelsen av det som sker i en referensstödsgrupp. Av det observerade materialet uppkommer det att växelverkan sker på många olika nivåer, påverkar och formar hur individen ser på sig själv. Växelverkan sker på en inre och en yttre nivå (Marková m.fl. 2007, 9-10) och påverkar objekt- och subjektjaget (Juhila 2004, 157) hos individen. Dessa begrepp kopplas i avhandlingen till en modell ”Växelverkans nivåer” för att tydliggöra hur växelverkan kan ske i gruppen. De processer som uppkommer kan möjliggöras i referensstödsgruppen genom växelverkan. Processerna skedde på individnivå men också på gruppnivå. I och med att en tolkning av empowerment säger att man genom empowerment kan stöda, förändra och stärka individen (Wilska-Seemer 2005, 257-258), tolkas det i denna avhandling att processer och empowerment kan innebära samma saker. Processer kan se olika ut: Det att en deltagare börjar tala om sina problem för första gången eller att deltagare övergått från att endast se sina brister till att även se sina styrkor, kan räknas som olika slag av processer som skedde i referensstödsgruppen och tyda på att empowerment skett. Referensstödsgruppens betydelse kan jämföras med de processer de skapat. De processer som startat i gruppen, kan på längre sikt förändra individen.
  • Mynttinen, Heini (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten nairobilaiset epävirallisen sektorin torikauppiaat luovat länsimaalaisten hylkäämille vaatteille uutta arvoa torikaupassa, niin ettei vaatteita enää käsitetä vanhoina tekstiileinä. Tutkielma osallistuu antropologisiin keskusteluihin arvonmuodostuksesta, länsimaalaisista vaatteista Afrikassa ja siitä, voiko torikauppaa tarkastella erillään muusta sosiokulttuurisesta järjestelmästä. Tarkoituksena on myös antaa yksi uusi näkökulma lahjoitusvaatekaupasta käytävään keskusteluun. Tutkielman aineisto on kerätty pääasiassa Nairobissa kahden kuukauden pituisen antropologisen kenttätyön aikana kevättalvella 2014. Aineisto koostuu kolmella eri torilla Adamsillä, Toilla ja Gikomballa tehdystä osallistuvasta havainnoinnista. Lisäksi aineisto sisältää myyjien haastatteluja sekä kenialaisessa mediassa käytyä kierrätysvaatteisiin liittyvää keskustelua. Tärkeitä teoreetikkoja tutkielmalle ovat muun muassa länsimaalaisia vaatteita Afrikassa tutkineet Karen Tranberg Hansen, Jean ja John Comaroff sekä James Ferguson. Arvoon liittyvässä keskustelussa tutkielmassa seurataan osaksi Georg Simmelin ja Arjun Appadurain ajatuksia arvosta sekä Tuulikki Pietilän, Deborah Kapchanin ja Christopher Steinerin huomioita performatiivisesta arvonmuodostuksesta. Nairobilaiset kierrätysvaatekauppiaat muodostavat länsimaalaisten hylkäämille vaatteille uutta arvoa torikaupassa kategorisoinnin, vaatteiden esittelyn ja myyntipuheiden avulla. Kun vaatteet saapuvat kenialaisille toreille, vaatemyyjät lajittelevat ne erilaisiin laatukategorioihin nairobilaisten mieltymysten mukaan. Myyjät asettelevat vaatteet esille niiden laatukategorioiden mukaan ja pyrkivät myyntipuhellaan sekä eleillään luomaan vaatteille uutta arvoa. He antavat vaatteille merkityksiä, joihin nairobilaiset asiakkaat haluavat mielellään tarttua. Torikaupassa myös neuvotellaan kulttuurisista kategorioista. Torimyyjät korostavat kaupassa rehellisyyttään ja sitä, että vaatteita myymällä he hyödyttävät koko kenialaista yhteiskuntaa. Tutkielmassa päädytään siihen, että länsimaalaiset vaatteet eivät kanna mukanaan merkityksiä, vaan kauppiaat ja asiakkaat määrittelevät ne uudelleen. Kierrätysvaatteissa tärkeintä myyjille ja asiakkaille ei ole vaatteiden länsimaalaisuus. Performatiivinen arvonluonti on arvoa tuottavaa. Vaatteet eivät vielä ole valmiita kun ne tulevat Nairobiin, vaan niiden arvonmuodostus on vasta alussa. Nairobilaiset kauppiaat ja asiakkaat eivät ole vain vaatteiden passiivisia vastaanottajia, vaan arvonmuodostuksessa korostuu paikallisten oma toimijuus. Vaatteet mahdollistavat nairobilaisille heidän haluamansa siistin ja fiksun pukeutumisen. Myös köyhemmät kenialaiset pystyvät ostamaan vaatteita, joihin heillä ei muuten olisi varaa. Torikauppaa ei voi tarkastella erillään muusta yhteiskunnasta. Vaatteiden arvonmuodostus on osa laajempaa kulttuurista neuvottelua, ja näin torikauppa on olennaisesti sidoksissa myös muuhun sosiokulttuuriseen järjestelmään.
  • Huhtala, Tanja (2016)
    Pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä on viime aikoina muodostunut haasteeksi. Vakansseista jopa 64 prosenttia on kokonaan hoitamatta, koska pätevää henkilöä ei ole saatavilla. Kuntien sosiaalityöntekijöistä määräaikaisia on jopa 33 prosenttia ja kelpoisuusvaatimuksia ei täyttänyt 27 prosenttia sosiaalityöntekijöistä. Tämän tutkielman aiheena on sosiaalityö pääaineena maisteriksi valmistuneiden naisten hakeutuminen muuhun työhön kuin sosiaalityöhön. Tarkoitus on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat tähän ilmiöön. Tutkimuskysymykset ovat: miksi monet sosiaalityötä opiskelleet hakeutuvat muille aloille työhön ja mitä yhteistä muihin töihin hakeu-tuneilla on. Kohderyhmänä ovat valtiotieteen tai yhteiskuntatieteen maisterit, jotka ovat opiskelleet pääainee-naan sosiaalityötä ja valmistuttuaan hakeutuneet muihin tehtäviin joko heti tai myöhemmin työurallaan. Tutkielma perustuu narratiiviseen tietokäsitykseen, jonka mukaan ihmisen elämä muodostuu tarinoista, joita hän kertoo itselleen. Narratiivisuus liitetään yleensä konstruktivismiin. Konstruktivismi korostaa näkemystä, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa ja identiteettinsä kertomusten välityksellä. Tarinallisen kiertokulun teoriassa sisäisen tarinan käsite viittaa mielen sisäiseen prosessiin, jossa ihminen tulkitsee elämäänsä tarinallisten merkitys-ten kautta. Sisäisellä tarinan tehtävä on ennakoida tulevaisuutta ja muotoilla tarinallisia projekteja, joiden mu-kaan ihminen toimii. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksän sosiaalityön maisteriksi valmistuneen, mutta tällä hetkellä muuta työtä tekevän naisen kirjoitetuista tarinoista. Aineiston käsittelyssä on käytetty sisällönanalyysiä sekä narratiivista analyysiä. Tutkielman tuloksena yhdeksästä tarinasta muodostettiin neljä tarinatyyppiä keskittyen kolmeen asiaan, jotka erottavat ne toisistaan: juonenkulku, negatiiviset kokemukset ja arvomaailma. Tarinatyypit ovat: elämän hal-tuun ottamisen tarinat (5), itsensä löytämisen tarinat (2), luopumisen tarina (1) ja odotuksen tarina (1). Elämän haltuun ottamisen tarinat kertovat selviytymistarinan, jossa kirjoittajat ovat ottaneet elämänsä omiin käsiinsä ja ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa. Kirjoittajat kokevat hallitsevansa oman elämänsä tarinaa huolimatta siitä, että ovat päätyneet eri tavoitteeseen työelämän suhteen kuin alun perin pyrkivät. Itsensä löytämisen tarinat ilmentä-vät kirjoittajien motivaatiota löytää oma tapa vaikuttaa ja tehdä työtä yhteiskunnassa. Kirjoittajat ovat aktiivi-sia toimijoita, eivät ympäristön uhreja. Tarinat ovat luonteeltaan eteenpäin suuntautuvia ja sosiaalityö näyttäy-tyy kirjoittajien elämänkulussa lyhyenä välivaiheena. Luopumisen tarinan voi nähdä passiivisena, elämän olo-suhteiden heiteltävänä uhrina olemisen kokemuksensa. Odotuksen tarina poikkeaa muista tarinoista positiivisella vireellään, joka sävyttää tarinaa alusta loppuun. Kirjoittajan ote tarinassa on itsevarma, hän tietää olevansa oikealla alalla ja näkee ulkoiset olosuhteet vain hidasteena. Tämän tutkielman mukaan tutkimuskysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta. Suurin yhteinen nimittäjä tari-noissa lukuun ottamatta odotuksen tarinaa on pettymys. Kirjoittajat pettyvät opintoihin, harjoitteluihin, työpaik-koihin, esimiehiin, kollegoihin, asiakkaisiin ja itseensä. Odotukset sosiaalityöstä ovat muuta kuin reaalitodellisuus. Voidaan kysyä miksi näin on. Keskeinen kysymys on, minkä pitäisi muuttua, etteivät sosiaalityöntekijät katoaisi asiakastyöstä. Tämän tutkielman mukaan ongelmia voidaan osoittaa prosessin joka kohdassa.
  • Linnavirta, Iida Matilda (2016)
    Työikäisistä suomalaisista reilu neljännes huolehtii työn ohella toisesta henkilöstä johtuen tämän korkeasta iästä, sairaudesta tai vammasta. Väestön ikääntymisen myötä määrän voidaan olettaa kasvavan tulevaisuudessa. Omaishoivaajat ovat tärkeässä roolissa yhteiskunnassa huolehtiessaan läheisestään, mikä vähentää julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden taloudellisia kustannuksia. Tutkimusten mukaan hoivaaminen lisää stressiä. Stressi puolestaan vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Ihmisillä on erilaisia keinoja, joiden avulla he pyrkivät selviytymään stressaavassa elämäntilanteessa. Selviytymiskeinot voidaan jakaa ongelmakeskeiseen selviytymiseen, emootiokeskeiseen selviytymiseen ja merkityksellisyyskeskeiseen selviytymiseen. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, minkälaisia kokemuksia omaishoivaajilla on liittyen työn ja hoivan yhdistämiseen sekä erilaisia selviytymiskeinoja, joita he käyttävät vaativassa elämäntilanteessaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös omaishoivaajien näkökulmaa siihen, miten heidän tilannettaan voitaisiin parantaa työelämässä. Tutkimuksen aineistona on viisi fokusryhmähaastattelua ja yksi yksilöhaastattelu. Haastateltavia oli yhteensä 17, joista kolme oli miehiä. Haastateltavien ikä vaihteli 31 vuodesta 68 ikävuoteen. Aineiston analyysi on tehty tulkinnallisella fenomenologisella analyysimenetelmällä (IPA). Analyysissä tutkija tekee tulkintoja tutkittavien omiin kokemuksiin liittyvistä tulkinnoista. Haastatteluissa esiin nousseet teemat olivat: hoiva, stressi ja selviytyminen (1), omainen tulee ensin (2), työn ja hoivan yhteensovittamiseksi tarvitaan erityisjärjestelyjä (3), teknologia ei korvaa ihmistä (4), sekä luopuminen (5). Tulosten perusteella omaishoivaajat kokevat stressiä elämäntilanteessaan ja heillä on monenlaisia selviytymiskeinoja. Omaishoivaajien arvomaailmassa omainen menee työn edelle. Omaishoivaajat näkevät työn sekä stressiä aiheuttavana, että selviytymiskeinona. Omaishoivaajien suhteutuminen teknologiaan on varauksellista. Pelkona on, että teknologian avulla halutaan korvata ihmiskontaktia. Luopuminen on osa hoivaa. Omaishoivaajat joutuvat luopumaan itselle tärkeistä asioista vapaa-ajan vähentyessä sekä tottumaan ajatukseen, että joutuvat jonain päivänä luopumaan sairaasta läheisestään. Työelämässä tarvitaan lisää keinoja, joilla helpotetaan hoivan ja työn yhdistämistä.
  • Yeung, Pui Man (2016)
    Since the late twentieth century, culture has entered the domain of urban development. This thesis studies a case study of the West Kowloon Cultural District (WKCD) in Hong Kong, which is the most controversial urban project since the handover. This project has been planned for over 15 years and undergone several years of negotiations on its meaning of culture, district design, development approach and mode of participation. Specifically, the purpose of this study is: firstly, I study the planning process of the WKCD from 1998 to 2013; secondly, I analyse the major stakeholders’ roles and interests; thirdly, I discuss the negotiations on the symbolic, material, and political dimensions of culture in the case of the WKCD; fourthly, I compare the practices in the WKCD with the general practices in land policy, urban planning policy and cultural policy, and find out the unusual practices in the WKCD; fifthly, I discuss my findings and analyse the relationship between culture and urban development in culture-led urban development in the post-colonial context in Hong Kong. The theoretical framework is built on Sharon Zukin’s concept of culture (1995). Zukin suggests that, culture has three dimensions: symbolic meaning, material consequence, and political values. In order to understand the dynamics and negotiations of a culture-led urban development, I identify the key issues in planning process and relevant policy areas based on the three dimensions. The data was collected from primary sources including the documents from the Legislative Council, the government, private developers, the WKCDA and the newspapers. Documentary research and thematic analysis are adopted. Three themes are identified on the basis of the theoretical framework and the collected data. They are: (1) symbolic dimension: meaning of culture; (2) material dimension: production of space; (3) political dimension: power of vision. Key findings are presented as follows. The WKCD project was originally planned in a public-private partnership with a single package approach. The original district plan was featured by an iconic Canopy-shaped architecture. However, due to the different level of opportunity for participation and the improper public consultation, the project received widespread opposition and suspended in early 2006. Later the government re-started the project in a statutory-body development approach, and established the West Kowloon Cultural District Authority (WKCDA) to implement the planning. It allowed more channels for public participation and finally the construction started in 2013. For the stakeholders’ interests, different stakeholders (the government, developers, the arts and culture sector, and the Legislative Council) all have specific interests. There were no clear-cut interests uniting the stakeholders. Some members formed alliance across sectors to defend their interests. Regarding the symbolic dimension of culture, different stakeholders negotiated the interpretation of culture to influence the planning. The negotiation on the material consequences are analysed through discussing the production of space: the district plan has changed from “iconic plan” to “a place for everyone”, and the development approach has changed from public-private partnership approach to statutory-body development approach. The political dimension refers to power of vision; the government and developers legitimated their political and economic claims through controlling the way of participation. Through analysing the unusual practices in land policy, urban planning policy and cultural policy, I find two important issues to understand the relationship between culture and urban development in culture-led urban development in this case. Firstly, the provision of land subsidy aimed at privatisation of cultural facilities; secondly, planning of space and framing of culture are inextricably intertwined in culture-led urban development. It is unavoidable to frame the culture to shape the space, or through shaping the space, in culture-led urban development.
  • Nummelin, Tuuli (2016)
    Ammattiyhdistyksen toimikenttä on muuttunut radikaalisti globalisaation myötä. Jotta ay-liike voisi ajaa jäsentensä etuja kotimaassa, on sen otettava kantaa myös kansainvälisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos on yksi niistä merkittävistä globaaleista muutoksista, joihin ay-liikkeen tulisi reagoida, sillä se muuttaa merkittävällä tavalla työelämän painopisteitä sekä rakennetta. Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan sekä STTK:n käsityksiä eettis-polittisista ulottuvuuksista ilmastoneuvotteluissa. Eettis-poliittinen ulottuvuus on Veronique Pin-Fatin termi, jonka avulla tutkimuksessa voidaan tarkastella sitä tilaa ja lokusta, jossa ay-liike esittää omien eettis-poliittiset valintojensa tapahtuvan. Lisäksi tutkielmassa huomio kiinnittyy ay-liikkeen muuttuneeseen toimintakenttään, sekä työn ja ilmaston kompleksiseen suhteeseen. Tutkimuksessa avataan myös ay-liikkeen toimintarakennetta sekä sen ajamia agendoja ilmastoneuvotteluissa. Tutkimuskysymykseen etsitään vastauksia kommunitaristista ja kosmopolitanistista teoriaa vasten. Tulosten tulkitsemista ohjaa konstruktivistinen teoria. Tutkielman aineisto sisältää keskusjärjestöjen internetistä löytyviä julkaisuja vuosilta 2009–2015, jotka koskevat ilmastoneuvotteluita. Aineisto koostuu järjestöjen tiedotteista, blogeista ja raporteista ilmastokokouksista. Analyysi tapahtuu laadullisin menetelmin hyödyntäen teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta havaitaan, että keskusjärjestöjen eettis-poliittisia ulottuvuuksia on useita, eikä niitä voida redusoida joko kommunitaristisiksi tai kosmopolitanistisiksi. Pikemminkin kyse on päällekkäisistä kentistä ja ulottuvuuksista, jotka eivät sulje toisiaan pois. Havaittavissa on kuitenkin kuusi selvää erillistä ulottuvuutta. Suomea ja suomalaisuutta pidetään tärkeinä eettis-poliitisina ulottuvuuksina. Myös palkansaajien rooli nivoutuu vahvasti suomalaisuuteen. Ay-liike nähdään yhtenäisenä osana suomalaista yhteiskuntaa, jonka edut ovat yhteisiä. Ay-liikkeen voimakasta kansallista näkökulmaa ja lukkiutumista metodologiseen nationalismiin, voidaan selittää ilmastonneuvotteluiden valtiokeskeisellä luonteella. Kansallisen Suomen rinnalla tärkeän eettis-poliittisen yhteisön tarjoaa ay-liike niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Aineistossa havaitaan myös vahvoja kosmopolitanistisia käsityksiä, jotka näkyvät muun muassa käsityksessä universaalista ihmisyydestä sekä halukkuudessa saada pitkälle ulottuvaa kansainvälistä sääntelyä. Merkittävää huomio aineistossa myös on, että eettispoliittista vastuunkantajaa ei määritelty ollenkaan. Havaintojen pohjalta esitetään että, vastaamalla yhä enemmän globaaleihin kysymyksiin, ay-liike voisi palauttaa osan menetettyä relevanssiaan ja keksiä itsensä uudelleen. Moni on myös esittänyt, että ay-liike ajaa itseään entistä ahtaampaan nurkkaan, mikäli se ei vaihda toimintamalliansa reaktiivisesta proaktiiviseksi. Huolimatta aineiston niukkuudesta sekä teoreettisiin valintojen osittaisesta yksioikoisuudesta, tutkimuskysymyksiin onnistutaan vastaamaan halutulla tavalla, sekä pystytään tuomaan esiin suomalaisen ay-liikkeen moninaisia eettis-poliittisia ulottuvuuksia.
  • Tulkki, Hannele (2016)
    Terroristijärjestö Isis julistautui kalifaatiksi kesäkuussa 2014, minkä jälkeen kyseinen järjestö on ollut vahvasti esillä mediassa ja järisyttänyt niin Lähi-Idän kuin koko maailman turvallisuustilannetta. Koko ilmiö tuoreudessaan edellyttää paljon tutkimusta eri lähtökohdista, jotta kyseisen järjestön intentioita voidaan ymmärtää ja luoda keinoja sen vastustamiseen. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka sukupuoli rakentuu Isisin verkkojulkaisu Dabiqissa ja kuinka sukupuolihierarkioilla, maskuliinisuuksilla ja feminiinisyyksillä edistetään Isisin tavoitteiden toteutumista ja mobilisoidaan sen jäseniä. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, millainen merkitys sukupuolittamisella ja erilaisilla subjektipositioilla on koko järjestön olemuksessa ja toiminnassa. Tutkielman aineistona toimii yhteensä kaksitoista Dabiq –propagandajulkaisua, jotka ovat suunnattu niin Isisin jäsenille kuin uusien jäsenien rekrytoimiseen ympäri maailman. Tutkielman menetelmänä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä ja eritoten feminististä kriittistä diskurssianalyysiä, jonka pyrkimyksenä on paljastaa sukupuolen tuottamisen mekanismeja ja niistä syntyvää eriarvoisuutta ja valtasuhteita. Kriittinen diskurssianalyysi painottaa, että kielenkäytölliset diskursiiviset käytännöt voivat johtaa konstituoituun materiaaliseen todellisuuteen. Täten kriittisen diskurssianalyysin taustalla voi usein olla myös normatiivisia pyrkimyksiä. Tässä tutkielmassa aineistoa lähestytään analyyttisesti purkaen sukupuolen diskursseja ja samalla huomioiden aineiston propagandistinen luonne. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta sukupuolentutkimuksesta, jossa muun muassa Judith Butler, Simone de Beauvoir, Nira Yuval-Davis ja Laura J. Shepherd ovat tutkineet ansiokkaasti sukupuolen rakentumista. Isisin Dabiq-julkaisussa rakentuu selvästi miehen ja naisen sukupuolikategoriat, joita vahvistetaan sukupuolieron diskurssilla. Aineistossa korostuvat maskuliinisuuden hegemonia ja hypermaskuliinisuus, jossa maskuliiniset ominaisuudet on viety äärimmilleen sodanajan tavoitteiden toteuttamiseksi. Kun miehiä kannustetaan liittymään sotaan ja käyttäytymään aggressiivisesti, naisia kehoitetaan pysymään miehilleen uskollisina vaimoina ja kasvattamaan lapsista tulevia jihadisteja. Miehet täyttävät Dabiq-julkaisussa julkisen tilan, jolla muun muassa valtiollinen ja hallinnallinen toiminta tapahtuu, kun taas naiset rajataan sen ulkopuolelle, kodin tilaan, jossa heidät esitetään usein suhteessa miehen subjektipositioon. Halki aineiston luodaan narratiiveja pääasiassa miesten kertomina ja miesten kokemuksista, ja aineiston loppupuolella naisille osoitetaan omia artikkeleita jotka luovat sukupuolen ekskluusioita. Tutkielma osoittaa, että Isisin julkaisuissa rakentuu vahvasti patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys, jossa nainen asetetaan alisteiseksi miehen toimijalle. Sukupuolieron diskurssilla vahvistetaan eriarvoisuutta ja luodaan valtasuhdetta, jota parhaimmillaan ei tunnisteta ja täten pystytä kyseenalaistamaan. Dabiqissa havaittavissa olevasta sukupuolittamisesta voidaan päätellä sukupuolirooleilla olevan tärkeä merkitys Isisin toiminnasssa ja sen hierarkisessa järjestelmässä.
  • Häkkä, Johanna (2016)
    NATO:n kriisinhallintaoperaation yhtenä tehtävänä Afganistanissa on maan turvallisuusjoukkojen ja -instituutioiden, kuten armeijan, kouluttaminen ja kehityksen tukeminen. Turvallisuussektorin uudistus on osa Afganistanissa tehtävää rauhanrakennusta, jolla pyritään vahvistamaan maan demokraattisia ja rauhaa tukevia rakenteita kansainvälisen intervention avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi liberaalien arvojen ja normien levittämistä Afganistanin armeijan mentoroinnin yhteydessä. Normit leviävät neuvonantajien ja neuvottavien välisessä vuorovaikutuksessa. Jotta normien levittämien olisi mahdollista, mentorien on kuitenkin uskottava levittämiinsä normeihin. Turvallisuussektorin uudistus riippuukin paljon siihen osallistuvien sotilaiden ja neuvonantajien osaamisesta. Heidän omat käsityksensä ovatkin tutkimisen arvoisia, koska ne vaikuttavat heidän antamiinsa neuvoihin, ja sitä kautta myös koko liberaalin rauhanrakennuksen onnistumiseen. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta Afganistanissa sotilaallisena neuvonantajana työskennellyttä henkilöä. Afganistanissa neuvonantajat olivat henkilökohtaisesti tekemisissä maan armeijan sotilaiden kanssa ja kertovat afgaaneille oman näkemyksensä siitä, miten tietyissä tilanteissa olisi hyvä toimia. Yksilötasolla rauhanrakennus voidaan nähdä neuvotteluna, jossa sekä kansainväliset että paikalliset toimijat edistävät omia arvojaan ja normejaan. Tämän vuoksi onkin siis selvää, että neuvonantajat levittävät joitain normeja ja arvoja, vaikka ne eivät aina olisikaan puhtaasti liberaalin rauhanrakennuksen ideaalin mukaisia. Kuitenkin, koska rauhanrakennus on luonteeltaan vahvasti liberaalia, olisikin ollut hyvin yllättävää, jos haastateltavien levittämät normit olisivat täysin liberalismin arvojen vastaisia. Tutkielman tarkoituksena on ymmärtää neuvonantajina toimineiden sotilaiden toimintaa yksilötasolla ja heidän käsityksiään rauhanrakentamisesta, koska ne vaikuttavat koko Afganistanissa toimivaan sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon. Haastatteluiden avulla pyrittiin saamaan tietoa siitä, mitä mentoreina toimineet haastateltavat olivat tehneet afgaanien kanssa ja millä tavoin he pyrkivät afgaaneita neuvomaan. Kerätystä aineistosta pyrittiin sitten tunnistamaan normeja ja niiden leviämistapoja etsimällä teoreettisen viitekehyksen avulla muodostettuja indikaattoreita. Tässä avainasemassa, haastateltavien kommenttien varsinaisen sisällön lisäksi, oli olla tarkkailla sitä, miten haastateltavat sanottavansa esittivät, koska normeille ominaista on käyttäytymisen ja toiminnan arvottaminen ja perustelu. Analyysissä kiinnitettiin huomiota siihen, miten neuvonantajat kuvailivat afgaanien käytöstä ja minkälaisia asioita he itse halusivat Afganistanissa edistää. Lisäksi normien luonteen tunnistamisessa käytettiin apuna niiden suhdetta arvoihin. Analyysin kautta haastatteluista nousi esille se, että neuvonantajat halusivat edistää suunnitelmallista toimintaa, koska hyvän armeijan ajateltiin olevan tehokas. Lisäksi haluttiin erityisesti lisätä oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa. Toisaalta esille tuotiin myös korruptio ja korkea hierarkia, jotka haittasivat armeijan toimintaa, mutta näihin ei koettu voitavan vaikuttaa, koska neuvonantajien piti olla neutraaleja eikä arvostella mentoroitavien toimintaa. Haastatteluista kävi ilmi, että normeja yritettiin levittä suostuttelun ja opettamisen kautta. Tällöin avainasemassa olivat luottamuksellisen suhteen rakentaminen ja molemminpuolinen kunnioitus. Toisaalta läheinen vuorovaikutus saattoi johtaa myös identiteetin muuttumiseen. Tässä on hyvä huomata, että normien levittämistä tapahtui puolin ja toisin, mutta levittäminen ei aina johtanut toiminnan muutokseen ja leviäminen riippui aina kohteen suostumuksesta.