Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 25287
  • Kanduri, Chakravarthi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Music perception and performance form a useful tool for studying the normal functioning of the human brain. The abundance of neuroscientific literature has demonstrated that music perception and performance alter the human brain structure and function and induce physiological changes through neurochemical modulation. Emerging evidence from molecular genetic studies have suggested a substantial genetic component in musical aptitude and related traits like creativity in music. This thesis puts a step forward in understanding the molecular genetic background of music perception and performance, using a combination of genomics and bioinformatics approaches. Specifically, the role of copy number variations (CNVs; a form of genetic variation) in musical aptitude and creativity in music was investigated both in the largest families of the MUSGEN-project and also in sporadic cases. The effects of listening to music and performing music by playing an instrument on human transcriptional responses were also investigated. The genome-wide CNV analysis principally identified genes like GALM, PCDHA1-9 as the possible candidate genes that could affect musical aptitude and creativity in music. PCDHA1-9 and GALM genes are known to regulate the serotonergic system, which is responsible for neurocognitive and motor functions, the essential biological processes of music related traits. Overall, the detected genes affect neurodevelopment, learning, memory and serotonergic functions. The findings also demonstrated that large and rare CNV burden does not affect normal traits like musical aptitude. Both listening to music and performing music enhanced the activity of genes that are known to be involved in dopaminergic neurotransmission, neuroplasticity, learning, and memory. Most importantly, one of the most up-regulated genes in both studies - synuclein alpha (SNCA) and its upstream transcription regulator GATA2, are located on chromosomal regions 4q22.1 and 3q21 respectively linking the strongest linkage and associated regions of musical aptitude together. In addition, several of the up-regulated genes in both the studies (like SNCA, FOS, and DUSP1) have been known to be regulated during song learning and singing in songbirds, suggesting a possible evolutionary conservation of genes related to sound perception and production. These novel findings give preliminary information about the genes associated with musical aptitude and the effect of music on the human body. It is obvious that replication studies are required to confirm the results. These pioneering findings could guide further research on the molecular genetics of music perception and performance in humans. These findings will also enhance our understanding of the genetic bases of cognitive traits, the evolution of music and music therapy.
  • Österman, Janina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Nitrogen is an indispensable element for plants and animals to be able to synthesise essential biological compounds such as amino acids and nucleotides. Although there is plenty of nitrogen in the form of nitrogen gas (N2) in the Earth s atmosphere, it is not readily available to plants but needs to be converted (fixed) into ammonia before it can be utilised. Nitrogen-fixing bacteria living freely in the soil or in symbiotic association with legume plants, fix N2 into ammonia used by the plants. This is known as biological nitrogen fixation (BNF). In contrast to industrial nitrogen fixation, an energy-demanding process using high temperature and pressure to produce chemical fertilizers, BNF makes use of solar energy alone to complete the same reaction. However, the requirements on compatibility of plants and nitrogen-fixing micro-organism, the rate of conversion and the ability of the micro-organisms to survive in stressful environments are limiting factors of this system. The current demand for more sustainable food production makes BNF an attractive alternative. However, optimization of existing BNF systems as well as development of new highly productive ones is necessary, to be able to replace the use of chemical fertilisers. In order to develop new alternatives, we need to gain more knowledge on the requirements set by both plants and micro-organisms for successful and efficient nitrogen fixation to occur. In this thesis, the nitrogen-fixing legume host Galega (goat s rue) and its symbiotic microbial partner Neorhizobium galegae were used as a model system to investigate the features defining good symbiotic nitrogen fixation. Studies of genetic diversity within the host plant showed that there are genetic traits making a distinction between the two species G. orientalis and G. officinalis, both at a whole-genome level and at the level of specific symbiosis-related genes. Genome sequencing of ten strains of N. galegae provided a useful dataset for studying i) the genomic features separating N. galegae from related nitrogen-fixing bacteria (rhizobia) and ii) the genetically encoded characteristics that divide strains of N. galegae into two separate symbiovars (symbiotic variants that show different phenotypes on the two different Galega host plant species). These studies provided new information on genes possibly involved in determining host specificity and efficiency of nitrogen fixation. In addition, previously unrecognised genetic contents provided insight into the ecology of N. galegae. Most importantly, genome sequencing enabled identification of the noeT gene, responsible for acetylation of the N. galegae Nod factor (signal molecule required for symbiosis). Although the noeT gene did not turn out to be the crucial determinant enabling nodulation of Galega spp. as previously anticipated, these results are important for future studies on mechanisms behind the selectiveness (host specificity) observed in nitogen-fixing symbioses between Galega and N. galegae.
  • Niemi, Esa (Helsingin yliopisto, 2015)
    Inverse problems arise, for example, from various imaging applications in medicine and physics. Their inherent property is ill-posedness; even a very small error in the measurement data can lead to a large error in the reconstruction. To overcome this difficulty, regularization is necessary for the inversion. In this work three new computational regularization methods for limited-data inverse problems are introduced and studied. The problems of special interest are stationary and dynamic X-ray tomography (CT) with sparsely sampled X-ray projection data and acoustic inverse scattering with limited-aperture data. In the first article of this thesis we develop a computational reconstruction algorithm for solving stationary sparse-data CT problems. Sparse-data cases arise e.g. from the need to minimize radiation dose in medical imaging. The new reconstruction algorithm is based on total variation regularization, it preserves sharp features of the target and is suitable for large-scale problems such as 3D CT. Its performance is illustrated by numerical results computed from both simulated and real X-ray data. In the second and third articles we introduce an inversion method for dynamic CT application making use of a few fixed X-ray sources and detectors. In this application the attainable temporal resolution is high while the CT data measured at a single time step is extremely sparse. The inversion method is motivated by level set methods and it regularizes the problem in space-time so that certain regularity is required both in spatial and temporal directions. Some of its important theoretical aspects are analyzed, and a computational implementation of the method is tested using both simulated and real X-ray data. The new methodology provides whole new possibilities e.g. for 4D angiographic imaging with high temporal resolution. In the fourth article a numerical implementation of the so-called enclosure method by Masaru Ikehata is introduced and studied using simulated test data. The enclosure method is suitable for limited-aperture obstacle scattering problems, where one uses only one incident wave and measures the far field pattern of the scattered field on some possibly limited aperture. The name of the method comes from the fact that it finds the convex hull of the obstacle, rather than its precise shape. Numerical evidence presented suggests that the method can approximately recover the shape and position of an obstacle from noisy limited-aperture far field data.
  • Tolppanen, Sakari (Helsingin yliopisto, 2015)
    Chemistry plays a key role in dealing with several of the big environmental problems of the future, but yet, chemistry education is often seen as irrelevant by students. Therefore, it is evident that ways to make chemistry education more relevant are called for. Educational experts have argued that sustainable development is a context that would bring relevance to science education, including chemistry education, as it bridges the gap between science and society. However, research on students perspective on the relevance of sustainable development is scarce. This thesis examines sustainable development and its education from the students viewpoint. This is done by seeking to answer the research problem: What do international students find relevant in sustainable development and its education? To answer this research problem, this thesis breaks down the problem into four research questions. The first research question examines what type of questions students ask about sustainable development, particularly in the area climate change. The second research question examines the kind of actions students take to make the world a better place. The third research question examines students expectations when applying to a non-formal educational program focused on sustainable development. The last research question examines how these expectations were met through the non-formal educational program. To address the research problem, the thesis adopted a multi-method approach, consisting of descriptive research, case studies and elements of grounded theory. The data was collected before, during and after an international youth camp, the Millennium Youth Camp held in the summers of 2010-2014. The participants of the study were 16-19 -year old students from around the world who were interested in science. The thesis consists of six interconnected studies. The first study examines the type of questions students ask about sustainable development and the second study examines the type of questions students ask about climate change, specifically. The data for these two studies were collected through an online survey from the students applying to the international youth camp. The data were analyzed using content analysis. The results indicate that students ask a variety of academic, societal and moral questions related to sustainable development. These questions cover many relevant aspects of sustainable development, and climate change specifically, and build a premise for student-centered education. In the third study, students attending the international youth camp were interviewed on the type of actions they take to make the world a better place. The data was analyzed though inductive and deductive content analysis and the results show that student actions can be categorized into three distinct groups, namely, personal responsible actions, participatory actions and future oriented actions. The fourth study used quantitative methods to address what type of expectations students have in education for sustainable development. The data was collected from students applying to the non-formal education program. The results show that in addition to wanting more knowledge on specific scientific phenomena and the nature of science, students expect to learn about societal impacts of environmental issues and discuss related moral issues. Studies four, five and six examine how the aforementioned expectations of the students can be met through non-formal education. These studies examine what type of structures and programs in the camp made the educational experience relevant for the students. The thesis concludes by asserting that students questions, actions and expectations can be used to make education for sustainable development more relevant in a number of ways. The thesis discusses the possibilities of (i) moving towards more student-centered learning, in which students questions and actions are the foundation of education, (ii) increasing relevant social and societal discussion with peers and experts, and (iii) providing students with opportunities to work on projects that address student interest. The thesis takes examples from the non-formal educational program studied and discusses how these same methods could be implemented into other similar programs or formal education.
  • Keceli, Asli (Helsingin yliopisto, 2015)
    The Standard Model of particle physics (SM) is a gauge field theory that provides a very successful description of the electromagnetic, weak and strong interactions among the elementary particles. It is in very good agreement with the precision measurements and the list of all the fundamental particles predicted by the model was completed with the discovery of the last missing piece, the Higgs boson, at the LHC in 2012. However, it is believed to be valid up to a certain energy scale and widely considered as a low-scale approximation of a more fundamental theory due to some theoretical and phenomenological issues appearing in the model. Among many alternatives, supersymmetry is considered as the most prominent candidate for new physics beyond the SM. Supersymmetry relates two different classes of the particles known as fermions and bosons. The simplest straightforward supersymmetrization of the SM is named as minimal supersymmetric Standard Model (MSSM) where minimal set of new supersymmetric particles is introduced as superpartners of the Standard Model particles. It is the most studied low-scale supersymmetric model since it has very appealing features such as containing a dark matter candidate and providing a solution to the naturalness problem of the SM. After the Higgs discovery, the parameter space of the model has been investigated in great detail and it has been observed that the measured Higgs mass can be achieved only for the parameter regions which generate a severe fine-tuning. Such large fine-tuning can be alleviated by extending the minimal field content of the model via a singlet and/or a triplet. In this thesis, we discuss the triplet extension of the supersymmetric Standard Model where the MSSM field content is enlarged by introducing a triplet chiral superfield with zero hypercharge. The first part of the thesis contains an overview of the SM and the second part is dedicated to the general features of supersymmetry. After discussing aspects of the MSSM in the third part, we discuss the triplet extended supersymmetric Standard Model where we investigate the implications of the triplet on the Higgs phenomenology. We show that the measured mass of the Higgs boson can be achieved in this model without requiring heavy third generation squarks and/or large squark mixing parameters which reduce the amount of the required fine-tuning. Afterwards, we study the charged Higgs sector where a triplet scalar field with non-zero vacuum expectation value leads to h±iZW∓ coupling at tree level. We discuss how this coupling alters the charged Higgs decay and production channels at the LHC.
  • Ollila, Katri (2015)
    Kondrodystrofisilla koirilla on lyhyet ja raskaat raajat. Eturaajat tyypillisesti taipuvat, kaareutuvat tai raajan alaosat kääntyvät ulospäin. Kondrodystrofisia rotuja ovat muun muassa mäyräkoira ja basset hound. Kondrodystrofisilla koiraroduilla on tavattu kyynärluun distaalisen kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista (PCDUP). Tästä ajankohtaisesta aiheesta oleva materiaali on hajanaista. Näin ollen oli tarpeen perehtyä ongelmakokonaisuuteen, jossa selvitetään PCDUP:in etiologia, patogeneesi, diagnoosi, hoito ja ennuste kondrodystrofisilla roduilla. Raajojen pitkät luut kehittyvät rustonsisäisen luutumisen kautta. Kondrodystrofisilla roduilla rustonmuodostumisen määrä rustonsisäisessä luutumisessa on vähäisempi. Kondrodystrofisilla roduilla on ylimääräinen kopio, niin sanottu retrogeeni, FGF4- proteiinia koodaavasta geenistä, jonka arvellaan vaikuttavan pitkien luiden kasvuun. Värttinä- ja kyynärluu muodostavat kyynärvarren. Värttinäluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy, jotka yhdessä saavat aikaan värttinäluun pituuskasvun. Myös kyynärluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy. Kyynärluu kasvaa kyynärnivelen distaalipuolelta ainoastaan distaalisesta kasvulevystä. Sekä värttinä- että kyynärluun kasvunopeuksien tulee pysyä toisiinsa nähden tasapainossa, jotta niiden yhdessä muodostama kyynärnivelen nivelpinta pysyisi tasaisena. PCDUP:issa kyynärluun distaalinen kasvulevy sulkeutuu ennenaikaisesti ja kyynärluun kasvu tyrehtyy värttinäluun jatkaessa kasvamista. Ilmiötä on raportoitu muun muassa basset houdeilla, welsh corgeilla ja skyenterriereillä. PCDUP:in on osoitettu assosioituvan kondrodystrofiaan. Skyenterriereillä sen arvellaan olevan resessiivisesti periytyvä, mutta vaihtelevasti ilmennetty piirre. PCDUPI:illa on vaikutuksia kyynärpäähän ja -varteen. Kyynärluuhun nähden liian pitkä värttinäluu kaareutuu kraniaali- ja mediaalisuuntaan, jolloin raajan asento muuttuu valgus-asennoksi. Liian pitkä värttinäluu myös kiertyy lyhyen kyynärluun ympärille aiheuttaen raajan kiertymisen ulospäin. Lisäksi olka-kyynärnivelen nivelrako laajenee, jolloin seurauksena on kyynärnivelen inkongruenssi eli osien keskinäinen yhteensopimattomuus. Inkongruenssi aiheuttaa nivelrikkoa. Kliinisiä oireita ovat puolestaan kipu, ontuminen, valgus-asento, kyynärvarren kaareutuminen mediaali- ja kraniaalisuuntaan, kyynärvarren kiertyminen ulospäin sekä etujalkojen liike, jossa kyynärpää pysyy suorana ja raajan koukistus ja ojennus tuotetaan pelkästään olkapäästä. Inkongruenssi voidaan havaita joko röntgen-, tietotokonetomografia- tai magneettikuvista. PCDUP ja siitä johtuva inkongruenssi hoidetaan kirurgisesti ja leikkaus tulisi tehdä mahdollisimman aikaisin, jotta vakavalta nivelrikolta voitaisiin välttyä. Inkongruenssin hoidossa tällä hetkellä vallitseva käytäntö on kyynärluun kaksoisvino osteotomia, jossa kyynärluun proksimaaliosaan tehdään vino sahauslinja kaudoproksimaalisesta kraniodistaalisesti ja proksimolateraalisesta distomediaalisesti. Osteotomian jälkeen kyynärluun annetaan vapaasti hakea uusi paikkansa. Valitettavasti tekniikan pitkäaikaisista hyödyistä ja ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä ei ole toistaiseksi julkaisuja. Värttinäluun asentoa voidaan korjata värttinäluun osteotomialla. Kirjallisuudessa on kuvattu lukuisia eri osteotomia- ja kiinnitystekniikoita. Lähes kaikista näistä tekniikoista on raportoitu kohtalaisia tai hyviä hoitotuloksia myös kondrodystrofisilla koirilla. Näissä tekniikoissa nivelrikon kehittymis- ja etenemisennusteeseen vaikuttaa ennen leikkausta kliinisesti havaittavista asioista pääasiassa inkongruenssi ja valgus-asennon voimakkuus.
  • Vähämaa, Miika (Helsingin yliopisto, 2015)
    This dissertation conceptualizes social groups as epistemic communities that is, as communities that circulate and regard some things as credible knowledge based on its own idiosyncratic criteria. An epistemic community sets social standards or, group epistemologies for what is understood to be knowledge. The philosophical and social psychological underpinnings of an epistemic community are reviewed considering, inter alia, theories by Aristotle, Jan Smedslund, Steve Fuller, Alvin Goldman, Jürgen Habermas, Arie Kruglanski, Henri Tajfel, Anna Wierzbicka and Julia Annas. The literature on social knowledge is used to initiate a synthesis conceptualized as the epistemic calculus of groups. Theory is substantiated with empirical studies. One study shows that university students define even universal topics such as mathematics differently based primarily on whether they live in Finland or Norway, suggesting culturally different group epistemologies about math. Another survey from the United States shows that even socio-economic group variables can be powerful predictors of how people view science and its relevance to society at large. Socio-economic variables together with media exposure cultivate these large groups to hold similarity of thought and therefore to become epistemic communities. Even more surprisingly, the pan-European data shows that occupational groups of politicians and political journalists in diverse countries Finland, Sweden, Denmark, Germany, France, Spain, Slovenia, Austria and Switzerland may transcend national boundaries to develop a set of goals. These goals of political communication provide the rules of thumb for reasonable political knowledge for the professional. These rules appear so strong and so well developed across nations that they are likely to cause epistemic struggle and disagreement between the professionals. In the final analysis, then, it is discussed who gets to define what we pass as knowledge?
  • Hosiaisluoma, Eero (2015)
    Organisaatioiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas, eniten arvoa sekä hyötyä tuottava toiminta. Se edellyttää jatkuvaa toiminnan parantamista, toimintaympäristön muutoksiin reagoimista ja erilaisten muutosten läpiviemistä organisaatiossa. Koska organisaatio on monista eri toiminnallisista ja rakenteellisista osatekijöistä muodostuva kokonaisuus, sen kaikissa kehittämistoimenpiteissä on syytä huomioida kaikki osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen on keino läpiviedä muutoksia organisaatiossa, sillä se käsittää organisaation koko toiminnan ja rakenteen. Mallintaminen on systemaattinen tapa visualisoida kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä osatekijöitä ja muutoksia kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkielmassa esitellään käytännönläheinen malliperustainen lähestymistapa kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota voidaan hyödyntää kehittämisen apuvälineenä eri laajuisten muutosten läpiviemiseen organisaatiossa. Lähestymistavan avulla mahdollista mallintaa toiminnalliset ja rakenteelliset osatekijät, sekä niiden väliset riipuvuussuhteet. Kokonaisvaltaisudella tarkoitetaan kaikkia kehittämiseen liittyviä asioita strategisista tavoitteista ja vaatimuksista yksittäisten kehitysprojektien tunnistamiseen. Keskeistä kokonaisvaltaisuudessa on huomioida liiketoimintaan, tietojärjestelmiin ja infrastruktuuriin liittyvät osatekijät, sekä niiden väliset riippuvuussuhteet. Malliperustaista lähestymistapaa voidaan soveltaa eri laajudessa ja eri tarkkuustasoilla. Mallintamisen kohteena voi olla koko organisaatio, jokin sen rajattu alue tai yksittäinen ratkaisu. Tarkkuustaso voi vaihdella yleiseltä tasolta hyvinkin yksityiskohtaiseen. Tutkielmassa esitellään kokonaisvaltaisen kehittämisen ja mallintamisen standardit TOGAF-kokonaisarkkitehtuuriviitekehys ja ArchiMate-mallinnuskieli, sekä kuinka niitä voidaan soveltaa yhdessä. Tutkielmassa arvioidaan myös kuinka Sparx Systems Enterprise Architect-mallinnusväline soveltuu kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.
  • Yaghi, Nader (Helsingin yliopisto, 2015)
    In terms of chemistry, phosphate (PV) and arsenate (AsV) are similar, but their biochemical roles are completely different. Phosphorus (P) is an important nutrient for all forms of life but when entering to watercourses it increases the eutrophication risk. Arsenic (As) is a metalloid, the inorganic species of which are toxic, with AsIII classified as a first group carcinogen. This work was undertaken to investigate the potential of Light Expanded Clay Aggregates (LECAs) to act as sorbents to remove P and As species from the aqueous phase. Detailed studies were undertaken to determine if the efficiency of LECAs can be improved by coating them with aluminum (Al) or iron (Fe) oxide. The ability of various LECA materials to remove P from water was compared at different pH values, and the reversibility and kinetics of the reactions were investigated. The results revealed that the oxide-coated LECAs were superior to LECAs as P sorbents. Furthermore, Al-LECAs was superior to Fe-LECAs, which is redox-sensitive and therefore may lose its sorption properties in temporarily prevailing anoxic conditions, e.g., in constructed wetlands (CWs) used for wastewater purification. Studies of the reaction kinetics, impact of the degree of P saturation (DPS) and P desorption revealed that the oxide-coated materials retained P more strongly than LECAs. The experiments with As were designed to simulate the conditions in groundwater where As exists as AsV or AsIII, depending on the redox potential. The optimal pH for the sorption of both As species, the effect of oxidizing agents on the sorption of AsIII and the effect of competing phosphate anions on As sorption were investigated in systematic studies, which revealed that the oxide coatings decisively increased the sorption of both As species. For AsV at a pH of 4, Al-LECAs appeared to be a better sorbent than Fe-LECAs. However, Fe-LECAs were superior to Al-LECAs at a pH of 6. The sorption of AsIII increased with elevated pH. At a pH of 9, sorption was greater onto Al-LECAs than Fe-LECAs. However, the opposite trend was obtained at a pH of 10. The oxidation of AsIII to AsV enhanced sorption by LECAs. Moreover, the oxidation-reduction reaction created new sorption sites for AsV on the manganese dioxide (MnO2) surface. The competition with P for sorption sites relatively diminished the retention of As onto LECAs compared to the oxide-coated LECAs. In the Al-LECAs, the P-induced decrease in the AsV sorption was larger than that in the Fe-LECAs. The competition between P and AsIII lowered the sorption by oxide-coated LECAs most markedly in acidic media. Thus, LECAs seem to be the best option for removing AsIII and AsV from groundwater with high P. The sorption properties of LECA materials were assessed by means of sorption isotherms describing the sorption as a function of the sorbate concentration in the solution after equilibration The actual P sorption capacity was assessed as the P retained at a P concentration of 20 μg L−1 in the equilibrium solution (X20), which is close to the upper limit (25 µg L-1) allowed in surface water to avoid eutrophication. The corresponding actual sorption capacity for the As species was determined at an equilibrium concentration of 10 μg As L−1 (X10), which is the highest allowable level in drinking water.
  • Mehtälä, Juha (Helsingin yliopisto, 2015)
    Continuous-time Markov processes with a finite state space can be used to model countless real world phenomena. Therefore, researchers often encounter the problem of estimating the transition rates that govern the dynamics of such processes. Ideally, the estimation of transition rates would be based on observed transition times between the states in the model, i.e., on continuous-time observation of the process. However, in many practical applications only the current status of the process can be observed on a pre-defined set of time points (discrete-time observations). The estimation of transition rates is considerably more challenging when based on discrete-time data as compared to continuous observation. The difficulty arises from missing data due to the unknown evolution of the process between the actual observation times. To be able to estimate the rates reliably, additional constraints on how they vary in time will usually be necessary. A real world application considered in this thesis involves the asymptomatic carriage state (colonisation) with the bacterium \textit{Streptococcus pneumoniae} (the pneumococcus). The pneumococcus has over 90 strains and for understanding the dynamics of the pneumococcus among humans it is important to understand within-host competition between these strains. Research questions regarding competition in this thesis are: does colonisation by one serotype protect from acquisition of other serotypes and is clearance affected by concurrent colonisation by other serotypes? A question regarding the implication of competition to pneumococcal dynamics after vaccination is also of interest. In addition, vaccine protection may be heterogeneous across individuals, leading to a question about how well such vaccine protection can be estimated from discrete-time data. When only discrete-time observations are available, the decision when to measure the current status of the process is particularly important. With measurements that are temporally apart from each other, information about the state of the process at one point does not give information about the state at the other points. When measurements are very close to each other, knowing the state at one point bears information about the state at other, temporally close points. This thesis addresses the estimation of transition rates based on repeated observations of the current status of an underlying continuous-time Markov process. Applications to actual data concern the process of pneumococcal colonisation. Optimal study designs are considered for improved future studies of similar type, applications including but not limited to pneumococcal colonisation studies.
  • Haapaniemi, Emma (Helsingin yliopisto, 2015)
    Primary immunodeficiency diseases (PIDD) compromise a heterogeneous group of clinical entities, ranging from isolated susceptibility for certain pathogen to widespread, early-onset infections or overwhelming autoimmunity. Although rare, PIDDs cause significant morbidity and mortality. Over 300 genes are associated with PIDD development, and multiple gene defects can cause a similar phenotype. On the other hand, phenotypes caused by the same mutation can vary considerably even between family members. Therefore, genetic diagnostics in PIDD is challenging with standard candidate gene approach. In this study, three novel primary immunodeficiency conditions are characterized: early-onset multiorgan autoimmune disease caused by STAT3 hyperactivity, combined immunodeficiency as due to DOCK2 deficiency, and generalized infection susceptibility caused by recessive HYOU1 mutations. The mutations were discovered using exome sequencing. In the first and second part of this study, the authors studied a cohort of six patients with missense STAT3 mutations that were shown to be activating by luciferase reporter assay. The patients presented with multi-organ autoimmunity that commonly started in infancy. Additionally, some had lymphoproliferation and developed hypogammaglobulinemia in their teens, and one patient had delayed-onset mycobacterial disease. Three patients were immunologically characterized. They showed peripheral eosinopenia and deficiency of regulatory T cells, T helper 17 cells, NK cells, and dendritic cells. Notably, one patient developed large granular lymphocyte (LGL) leukemia at age 14 and another had LGL cells in her bone marrow without clinical disease. In third part of the study, compound heterozygous DOCK2 mutations were identified in a patient that showed mild hematological autoimmunity and susceptibility to bacterial and viral infections. Four additional patients with a similar phenotype and homozygous DOCK2 mutations were subsequently independently identified in four additional research groups in US, Austria, and France. All patients showed profound lymphopenia with defective B, T and NK cell responses, and invasive viral and bacterial infections that were fatal without stem cell transplantation. Finally, a patient with anemia and combined deficiency of granulocytes, B cells and dendritic cells was studied. She presented with severe early-onset bacterial and herpetic infections and stressinduced hypoglycemic episodes. She was found to harbor compound heterozygous mutations in HYOU1, an endoplasmic reticulum chaperone, and the mutations altered HYOU1 substrate binding specificity. The defective HYOU1 function compromised the redox balance in patient neutrophils and skin fibroblasts, and led to altered endoplasmic reticulum stress response. This study shows that next generation sequencing tools such as exome sequencing are powerful in PIDD diagnostics. With these techniques it is possible to identify causal variants even in situations where only a single individual is affected. The results show that monogenic immunological conditions have considerable phenotypic variation even between patients with similar gene defects. The study also identifies novel genes with previously undescribed roles in human immunity, and broadens the general understanding of human immunobiology.
  • Sandelin, Atte (2015)
    Tarttuvia sorkkasairauksia ovat sorkkavälin ihotulehdus, sorkka-alueen ihotulehdus, kantasyöpymä ja sorkkavälin ajotulehdus. Sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkkavälin ajotulehdus ovat näistä neljästä voimakkaimmin oireilevia aiheuttaen kipua ja eläinten ontumista. Kipuilu ja ontuminen huonontavat eläinten hyvinvointia ja karjan taloudellista kannattavuutta. Kannattavuuden laskun aiheuttavat lisääntyneet hoitokustannukset, eläinkaupan vaikeutuminen ja maidontuotannon väheneminen. Tarttuvia sorkkasairauksia esiintyy huomattavasti useammin pihatto- kuin parsinavetoissa. Tarttuvat sorkkasairaudet ovat tämän hetkisen tietämyksen mukaan bakteerien aiheuttamia ja tartunta leviää karjassa eläinyksilöiden välillä. Karjasta toiseen tarttuvat sorkkasairaudet voivat päästä leviämään esimerkiksi ostoeläinten, työkoneiden, eläinlääkäreiden tai sorkkahoitajien välityksellä. Kliinisesti sairaille eläimille annetaan paikallishoidon lisäksi kipulääke ja tarvittaessa aloitetaan systeeminen antibioottihoito. Paikallishoidolla tarttuvien sorkkasairauksien yhteydessä tarkoitetaan lähinnä sorkan puhdistamista, vuolemista ja hoitavan aineen annostelua sorkka-alueelle. Annostelu voidaan suorittaa joko ruiskuttamalla aine sorkka‐alueelle tai sorkkakylvyn avulla. Sorkkakylpyjä käyttämällä hoitava aine saadaan helposti annosteltua eläinten sorkkiin ja isojen eläinryhmien hoito helpottuu. Sorkkakylvyn tarkoituksena ei ole ainoastaan hoitaa sairaita yksilöitä vaan myös ennaltaehkäistä uusien tartuntojen syntymistä. Sorkkakylpy onkin usein käytössä koko karjalle tai eläinryhmälle, eikä pelkästään sairaille yksilöille. Kylpyaltaat suositellaan sijoitettavaksi lypsyn jälkeen eläinten kulkuväylälle. Altaan on oltava tarpeeksi pitkä ja reunojen tarpeeksi korkeat, että varmistutaan riittävästä askelmäärästä hoitoaineessa. Keväällä 2013 suoritetun kyselytutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sorkkakylpyjen käyttöastetta suomalaisissa lypsykarjoissa. Lisäksi selvitettiin mitä sorkkakylpyaineita lypsykarjoissa oli käytössä. Kyselytutkimukseen vastasi 387 karjanomistajaa. Kaikissa kyselyyn osallistuneissa karjoissa oli vuonna 2012 vähintään 50 lypsylehmää. Kyselyyn vastanneista karjoista 23% oli sorkkakylpy käytössä tai sorkkakylpyä oli käytetty aikaisemmin tilalla. Sorkkakylpyjen käyttöön vaikutti suuresti tilan tautitilanne sorkkavälin ajotulehduksen suhteen. Karjoissa, joissa sorkkavälin ajotulehdusta ei ollut todettu, vain 8% oli sorkkakylpy käytössä. Karjoissa, joissa sorkkavälin ajotulehdusepidemia oli todettu, sorkkakylpy oli käytössä 69%. Suomessa oli keväällä 2015 markkinoilla alle kymmenen eri sorkkakylpyvalmistetta, joista kuparisulfaatti oli hypoteesin mukaisesti selkeästi eniten käytössä oleva valmiste. Sorkkavälin ajotulehdusepidemian hoitoon kuparisulfaatin oli valinnut 60% sorkkakylpyjä käyttäneistä karjoista ja ennaltaehkäisyynkin käytettäväksi valmisteeksi 45% karjoista. Toiseksi suosituimpia sorkkakylpyvalmisteita sekä sorkkavälin ajotulehduksen hoidossa että tarttuvien sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä olivat DeLavalin 4Hooves ja Hoofcare DA -valmisteet. Maailmalla yleisesti käytössä olevien valmisteiden, kuten formaliinia tai erilaisia antibiootteja sisältävien aineiden, käyttö sorkkakylvyissä on Suomessa kielletty. Tässä työssä tehty listaus Suomessa markkinoilla olevista valmisteista helpottaa sopivan valmisteen valintaa karjatilalla.
  • Kerber, Lindsey (2015)
    This paper examines the logos of Finnish universities which have failed to meet the aesthetic criteria established by the author in her earlier work. The research investigates the logos in order to determine a reason for their non-conformance and, in doing so, finds that they are examples of an emerging branding trend in higher education, a trend which coincides with and supports the latest tendency in higher education to internationalize and commercialize.
  • Ohvo, Anu (2015)
    Vasikkaripulit ovat hengitystiesairauksien ohella vasikoiden yleisimpiä sairauksia, joista koituu tiloille taloudellisia tappioita. Ripuli aiheuttaa vasikoilla kuivumista, elektrolyyttitasapainon häiriöitä, metabolista asidoosia sekä negatiivista energiatasapainoa, joita pyritään korjaamaan oikeanlaisen nesteytyksen sekä maitojuoton jatkamisen avulla. Suun kautta annettavat elektrolyyttivalmisteet ovat oleellisessa osassa vasikkaripuleiden hoidossa, sillä ne ovat halpoja ja helppoja annostella. Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ominaisuuksia hyvällä suun kautta annettavalla elektrolyyttivalmisteella tulisi olla vasikkaripuleiden hoidon kannalta ja miten Suomessa saatavilla olevat valmisteet tähän tarkoitukseen soveltuvat. Syy tämän aiheen valintaan oli se, että kyseisten tuotteiden vertailua ei ole aiemmin tehty Suomessa ja lisätietoa tästä asiasta tarvitaan. Vertailuun valikoitui 11 Suomessa käytettävää suun kautta annettavaa elektrolyyttivalmistetta, joista kolme (Benfital Plus, Energaid ja Hydrafeed) oli ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuivat vasikkaripuleiden hoitoon. Muilla valmisteilla oli suosituksiin nähden havaittavissa puutteita. Tulosten perusteella valmisteiden välillä ilmeni paljon poikkeavuuksia ja tämä herättääkin kysymyksen tuotekehittelyn ja elektrolyyttivalmisteiden ns. päivityksen tarpeesta, jotta useampi kuin muutama valmiste vastaisi kirjallisuuden suosittelemia normeja. Joistakin tuotteista oli myös hankalasti saatavilla tärkeimpien elektrolyyttien, alkalisoivien ainesosien sekä glukoosin pitoisuuksia, mikä hankaloitti vertailun tekemistä. Tällä on suuri merkitys vertailujen tekemiseen esimerkiksi eläinlääkärin tai tilallisen toimesta, sillä vasikkaripuleiden hoidon kannalta on oleellista, että annettava elektrolyyttivalmiste on ominaisuuksiltaan tarkoitukseen sopiva ja tehokas. Siksi tämän lisensiaatin tutkielman yhtenä tavoitteena oli myös helpottaa eläinlääkäreiden tekemää vertailua eri valmisteiden välillä kertomalla, mitä hyvältä suun kautta annettavalta elektrolyyttivalmisteelta tulisi edellyttää.
  • Hallman, Oula (2015)
    Tutkielmassa käsitellään suomalaisten kansanedustajien kirjallisten kysymysten käyttöä. Pääasiallisena tutkimustehtävänä on tarkastella edustajien kysymyskäyttäytymisen yhteyksiä tavoitteeseen tulla uudelleen valituksi eduskuntaan. Toisena tutkimustehtävänä on päivittää ja kirkastaa kuvaa kysymyskäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset. Niiden mukaan kysymysten käyttö vaihtelee esimerkiksi puoluekoon ja hallitus- tai oppositioaseman mukaan. Tässä tutkielmassa niiden tarkastelua syvennetään viemällä kysymyskäyttäytymisen tarkastelu yksittäisten kansanedustajien tasolle sekä laajennetaan ottamalla huomioon käyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset. Kirjallisia kysymyksiä käsitellään lukumääräisesti ilman sisällöllistä analyysia. Määrällinen käsittely perustuu teoreettiseen viitekehykseen: rationaalisen valinnan teoriaan ja sen mukaisiin oletuksiin esimerkiksi edustajien toiminnan tavoitteellisuudesta ja strategisuudesta. Tämän ohella osa tutkimuskysymyksistä ja hypoteeseista perustuu viime vuosina Pohjois-Euroopassa tehtyyn parlamentaarisen toiminnan tutkimukseen. Kirjalliset kysymykset sopivat hyvin rationaalisen valinnan teorian puitteissa tehtävään yksilöiden strategisen toiminnan tarkasteluun. Taustalla on se, minkälainen institutionaalinen toimintamahdollisuus kirjalliset kysymykset edustajille on. Kysymyskäyttäytymistä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta tarkastelemalla sekä edustajakohtaista kysymysaktiivisuutta että vaalisyklisyyttä. Kysymysaktiivisuudella tarkoitetaan edustajan koko vaalikaudella esittämien kysymysten kokonaismäärää. Vaalisyklisyys puolestaan vertaa edustajan viimeisten valtiopäivien kysymysmäärää edustajan koko vaalikauden kysymysmäärään. Kysymysten vaalisykli-ilmiön olemassaolo on havaittu koko eduskunnan tasolla, mutta sitä ei ole aiemmin tutkittu yksittäisten edustajien tasolla. Tämän vuoksi ilmiötä lähestytään eksploratiivisesti ilman vahvoja hypoteeseja. Aineistona käytetään neljän vaalikauden (1995–2010) kaikkia kirjallisia kysymyksiä. Teoriataustan perusteella analyysista rajataan ulos esimerkiksi sellaiset edustajat, joilla ei eduskunta-asemansa myötä ole ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä. Rajauksien jälkeen tarkastelussa on 659 kansanedustajan esittämät 17 458 kysymystä. Kysymysaktiivisuuden tarkasteluun käytetään regressioanalyysia. Saadut tulokset tarkentavat aiemman tutkimuksen tuloksia eroista erityyppisten edustajien kysymysten käytössä. Tulosten perusteella pienpuolueeseen kuuluminen sekä oppositioasema ovat yhteydessä voimakkaampaan aktiivisuuteen. Vastaavasti suurpuolueeseen kuuluminen ja hallitusasema yhdistyvät vähäisempään kysymyskäyttöön. Aiemman tutkimuksen tuloksista poiketen sukupuoli ei näytä olevan yhteydessä kysymysaktiivisuuteen. Lisäksi havaitaan, että useamman kauden eduskuntakokemus laskee kysymysaktiivisuutta. Strategisten muuttujien osalta havaitaan, että uudelleen ehdolle asettuminen on vahvasti yhteydessä voimakkaampaan aktiivisuuteen: jatkokaudelle pyrkivät edustajat ovat pois jättäytyviä aktiivisempia, kun otetaan huomioon muiden selittävien muuttujien vaikutus. Epävarmuus eduskuntapaikasta ei sen sijaan näyttäisi olevan yhteydessä aktiivisuuteen. Saatuja tuloksia tulkitaan teoriataustaa vasten. Vaalisyklisyyden analyysiin käytetään keskiarvovertailuja sekä hajontakuvioita. Keskeisin havainto on se, että uudelleen ehdolle asettuminen näyttää olevan yhteydessä voimakkaampaan edustajakohtaiseen vaalisyklisyyteen. Jatkokaudelle pyrkivät edustajat ovat siis pois jättäytyviä huomattavasti aktiivisempia viimeisillä valtiopäivillä. Tulokset viittaavat myös siihen, että hallitus- ja oppositioedustajien välillä on jakolinja vaalisyklisyydessä: vaalisyklisyys näyttää olevan voimakkaampaa hallituspuolueiden edustajien keskuudessa. Teorian perusteella päädytään esittämään, että havaintoa voi selittää hallitusedustajien tarve erottautua toisistaan vaalien lähestyessä. Johtopäätöksenä esitetään, että kansanedustajien kysymyskäyttäytymisessä on vaalistrateginen komponentti. Tämä perustuu analyysissa havaituille yhteyksille jatkokaudelle pyrkimisen sekä kysymysaktiivisuuden ja vaalisyklisyyden välillä. Tuloksien merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava käytetyt rationaalisen valinnan teorian oletukset. Erityisesti aiemmin tutkimattomasta vaalisyklisyydestä saadut tulokset ovat viitteellisiä, ja ne edellyttäisivät jatkotutkimusta. Lisäksi analyysissa huomataan, että kansanedustajien kysymyskäyttäytyminen on erittäin heterogeenista: käytetyt luokittelevat muuttujat eivät pysty, havaituista yhteyksistä huolimatta, kovinkaan hyvin selittämään yksittäisen edustajan kysymyskäyttäytymistä.
  • Gu, Yuexi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Women with germline mutations of BRCA1 gene are predisposed to the development of basal-like breast cancer, which is characterized by the absence of the hormonal and growth factor receptors, ER, PR and HER2. Mutation of BRCA1 predicts increased sensitivity to certain DNA-damaging agents, e.g. PARP inhibitors and cisplatin. Yet in clinical trials, some BRCA1-mutant breast tumors show resistance to these drugs. Therefore, it is necessary to understand the molecular mechanisms of the acquired resistance and identify novel therapeutic targets for the treatment of those tumors. In order to better understand the biology of breast cancers caused by BRCA1 mutations, we collected and characterized four BRCA1-mutant breast cancer cell lines as surrogates of BRCA1-mutant tumors. Together with several cell lines expressing wildtype BRCA1, we tested their sensitivities to a panel of DNA-damaging agents. We also carried out a high-throughput chemical compound screen on the BRCA1-mutant and BRCA1-wildtype cell lines, and performed a proteome profiling assay to test the kinase activities of those cell lines. Our results reveal extensive heterogeneity among the BRCA1-mutant breast cancer cell lines, which showed resistance to DNA-damaging agents. Then we created isogenic MDA-MB-231 cells with or without BRCA1 depletion by siRNA transfection, and carried out a high-throughput chemical compound screen on the pair of cells in order to identify potential targets that are synthetically lethal with BRCA1 deficiency. Two proteasome inhibitors, bortezomib and carfilzomib, were found to be able to selectively kill BRCA1-depleted cells. Further studies on mechanisms demonstrate that the proteasome inhibitor bortezomib does not induce DNA damage; rather it inactivates G1 cell cycle checkpoint in BRCA1-deficient cells and leads to the accumulation of these cells at G2/M phase. This is caused by inactivation of the retinoblastoma protein (Rb) through its hyperphosphorylation, which in turn activates its downstream transcription factor E2F1. In addition, bortezomib causes compromised G2/M cell cycle checkpoint in BRCA1-deficient cells, which drives cells to enter mitosis and leads to apoptosis due to uncontrolled cell division. In order to investigate the mechanisms underlying the consistent basal-like phenotype of breast tumors associated with BRCA1 mutations, we established an in vitro assay to study the transition of mouse mammary epithelial cells from luminal to basal lineages. Our results showed that loss of BRCA1 promotes basal-like differentiation by sustaining ΔNp63 activity. In luminal cells, ΔNp63 is not expressed or remains inactive through localization in nucleoli. Depletion of BRCA1 leads to translocation of ΔNp63 into nucleoplasm and promotes transition of luminal cells into a basal state. This study provides a potential link between BRCA1 loss and the basal-like differentiation, which may help to explain why BRCA1-mutant breast cancer tends to bear a basal-like phenotype.
  • Lähdemäki, Jenna (2015)
    Ajassamme organisaatiolta vaaditaan uskottavaa tulevaisuustiedon tuottamista siitä suunnasta, johon organisaatio on menossa (Kuusi 2013, 9). Toisaalta ymmärrys globaalien megatrendien vaikutuksesta toimintaympäristöön muokkaa organisaatioiden näkemyksiä ja toimintatapoja. Tässä tutkielmassa tutkitaan suomalaisen globaalisti toimivan pörssiyhtiö Koneen ennakointityön taustalla olevia ajattelumalleja. Ennakoinnin avulla organisaatio voi pyrkiä ymmärtämään toimintaympäristöään, sen muutoksia ja tulevaisuuden kehityssuuntia paremmin ja toimimaan niiden edellyttämällä tavalla. Haastateltavien näkemyksiä Koneen ennakointityöstä jäsennetään kahdella tasolla. Ajatuksellisen tason ennakointi kytkeytyy selkeästi Koneen strategiaan ja sen sisältämiin neljään megatrendiin, jotka yhtiö on itselleen määritellyt. Nämä megatrendit ovat kaupungistuminen, demografinen muutos, turvallisuus ja ympäristö. Toiminnallisen tason ennakointi pitää sisällään yksittäiset ennakointiprojektit esim. skenaarioprojektien muodossa. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita haastateltavien näkemyksistä siitä miten strategiassaan systemaattista tulevaisuuden huomioimista painottava yhtiö ilmentää tulevaisuusorientaatiotaan. Tutkimuskysymykset ovat miten haastateltavien näkemykset ovat tulkittavissa ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulmista ja missä määrin haastateltavien mukaan Koneessa vallitsee jaettu ymmärrys ennakoinnista ja megatrendeistä? Teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä osasta: ennakoinnista ilmiönä, tulevaisuuden tutkimuksesta ja ennakoinnista, strategisen johtamisen tutkimuksesta ennakoinnin näkökulmasta ja merkitysten rakentumisesta organisaatiossa. Ennakointi ilmiönä –kappaleessa luodaan pohja sille miten ennakointi ymmärretään tutkielmassa. Ennakoinnissa olennaista on prosessin linkittäminen organisaation strategiaan, jolloin ennakointitieto tukee organisaation strategisia tavoitteita. Tällöin puhutaan strategisesta ennakoinnista (Rohrbeck 2010, 11).Toinen teoreettisen viitekehyksen osa käsittelee tulevaisuudentutkimusta tieteenalana, kertoo mistä kyseinen tieteenala on lähtöisin ja mitkä ovat sen keskeisiä teemoja ennakoinnin kannalta. Kyseisessä kappaleessa esitellään myös megatrendin käsite ja sen kohtaamaa kritiikkiä. Kolmas teoreettisen viitekehyksen osa tarkastelee strategista johtamista ennakoinnin näkökulmasta esitellen mm. Mintzbergin näkemyksen strategiasta perspektiivinä, joka tarjoaa organisaatiolle maailmankuvan (Mintzberg 1987, 16). Viimeisenä tarkastellaan toisen tutkimuskysymyksen mukaisesti teoreettisia lähtökohtia merkitysten jakamiselle organisaatiossa. Tässä kappaleessa esitellään työssä hyödynnettävä Scottin kulttuuris-kognitiivisen pilari, joka avaa merkitysten kuljettamisen prosessia organisaatiossa. Lisäksi viimeisessä teoreettisen viitekehyksen kappaleessa esitellään sosiaalinen konstruktionismi tutkielmalle taustaa antavana paradigmana. Tutkimusaineisto koostuu 12 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat Koneen organisaatiossa työskenteleviä ylempiä toimihenkilöitä tai johtaja-asemassa toimivia henkilöitä. Yksi haastateltavista on entinen johtoryhmän jäsen. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Litteroidun aineiston hallinnan ja jäsentelyn avuksi on käytetty Atlas.ti –ohjelmaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat haastateltavien jakavan ymmärrystä ennakoinnin ajatuksellisesta tasosta, megatrendeistä. Niiden sisältöön ei kuitenkaan haastateltavien keskuudessa suhtauduttu kritiikittömästi. Turvallisuuden ja ympäristön megatrendit eivät nauttineet samantasoista legitimaatioita, kuin kaupungistumisen ja demografisen muutoksen megatrendit. Yleisellä tasolla megatrendit kuitenkin hyväksyttiin Koneen toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi ja niistä vallitsi yhteinen ymmärrys. Saman kaltaista yhteistä ymmärrystä ei ollut havaittavissa yksittäisistä ennakointiprojekteista eli ennakoinnin toiminnallisesta tasosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä ennakoinnin auttaneen yhtiötä yhteisen vision luomisessa, jonka Koneen henkilöstö kokee mielekkääksi ja relevantiksi. Yhteinen visio yhteiskunnalliseen keskusteluun linkittyvine megatrendeineen tuottaa osalle Koneen henkilöstöä merkityksellisen työn tunnetta. Tämä on ollut myös tavoitteena. Organisaatioon on implementoitu megatrendien avulla kyky nähdä suurien yhteiskunnallisten kehityskulkujen yhteys Koneen liiketoiminnan kehitykseen. Se missä määrin organisaatiolla on kykyä harkita vaihtoehtoisia, mahdollisia tulevaisuuksia, jäi epäselväksi. Kyvylle ennakoida on kysyntää keskinäisriippuvaisessa, kompleksisessa maailmassa, jossa elämme. Olennaista on kehittää strategisen ennakoinnin kykyä, jolloin ennakointi on organisaation strategisiin tavoitteisiin linkitettyä. Tämä toiminta vahvistaa kykyä havaita radikaalia muutosta ajoissa. Näin muutokseen on mahdollista reagoida menestyksekkäästi. (Rohrbeck 2010, 11). Johdon sitoutuminen ja henkilöstön aito, vastavuoroisuuteen perustuva osallistuminen ennakointiin ovat olennaisia menestyneesti toimivan tulevaisuusorganisaation syntymiselle. Nämä voivat osaltaan kehittää organisaation resilienssiä, kykyä vahvistua ja palautua suuristakin muutoksista.
  • Grekula, Meri (2015)
    Työssä käsitellään naudan hypokalsemian etiologiaa, patofysiologiaa, taudin eri muotoja sekä eri hoitotapoja. Työn pääpaino on kuitenkin naudoille suun kautta annettavissa kalsiumvalmisteissa: mikä on niiden toimintaperiaate, mikä vaikutus niillä on lehmän hypokalsemiaan ja mitä eri valmisteita on saatavila Suomessa. Tavoitteena oli selvittää, mitä eroa valmisteilla on, mitä valmisteita kannattaisi käyttää ja miten ja missä tapauksissa. Naudan hypokalsemia johtuu lehmän kyvyttömyydestä pitää veren kalsiumpitoisuus normaalina suuren kalsiummenetyksen tai kalsiumin saannin puutteen vuoksi. Tunnetuin muoto on poikimisen yhteydessä usein esiintyvä poikimahalvaus. Siihen sairastuu Suomessa noin 5 % lypsylehmistä. Hypokalsemian aiheuttamaa halvausta esiintyy toisinaan myös muulloin johtuen esimerkiksi pötsin toiminnan häiriintymisestä tai septisestä utaretulehduksesta. Tällöin tilaa kutsutaan alimentaariseksi hypokalsemiaksi. Subkliinisella hypokalsemialla tarkoitetaan taas tilaa, jossa veren kalsiumpitoisuus laskee poikimisen yhteydessä alle normaalin, mutta näkyviä oireita ei havaita. Tämä muoto saattaa aiheuttaa enemmän taloudellisia menetyksiä kuin kliininen poikimahalvaus, koska jopa puolella useamman kerran poikineista lehmistä on lievä hypokalsemia poikimisen jälkeen. Subkliininen hypokalsemia saattaa heikentää yleiskuntoa ja altistaa monille sairauksille, kuten juoksutusmahan siirtymälle, kohdun esiinluiskahdukselle ja infektioille. Hypokalsemian hoidon valitseminen riippuu lehmän voinnista. Jos lehmä seisoo vielä, on suositeltavaa korjata hypokalsemia suun kautta annettavalla kalsiumilla, mutta lehmän jo maatessa hoitona on suonensisäinen kalsium. Suun kautta annettavan kalsiumin etu on sen tasaisempi vaikutus veren kalsiumpitoisuuteen. Kun kalsiumia annetaan suonensisäisesti, veren kalsiumpitoisuus nousee aluksi jyrkästi, mutta siitä seuraavan hyperkalsemian aiheuttaman elimistön vasteen vuoksi laskee nopeasti alle normaalin pitoisuuden. Tästä johtuen lehmät usein halvaantuvatkin uudelleen suonensisäisen hoidon jälkeen. Järkevää on antaa kalsiumia suun kautta myös suonensisäisen hoidon lisänä, jotta uudelleen halvaantumista ei tapahtuisi. Tehokkaassa kalsiumvalmisteessa on kalsiumia 50-125 grammaa riippuen kalsiumsuolasta. Kalsiumkloridina kalsiumia tarvitaan 50 grammaa ja kalsiumpropionaattina 75-125 grammaa, jotta ruuansulatuskanavassa saavutetaan riittävän korkea kalsiumpitoisuus , jolloin kalsium kulkeutuu passiivisesti epiteelisolujen välistä verenkiertoon pitoisuuserojensa mukaisesti. Suomessa saatavilla olevien valmisteiden kalsiummäärä vaihtelee 19 grammasta 67 grammaan. Osassa valmisteita on käytetty kalsiumsuoloja, joiden imeytymisestä ja tehosta lehmällä ei ole saatavilla tutkittua tietoa. Lisäksi yhdessä valmisteessa on käytetty kalisiumkarbonaattia, joka on todettu tehottomaksi hypokalsemisella lehmällä. Kalsiummäärän ja –suolan lisäksi kalsiumvalmisteen olomuoto ja seosaineet vaikuttavat myös imeytymiseen. Valmisteiden suurten eroavaisuuksien vuoksi sopivan valmisteen valitseminen voi olla haastavaa. Suomessa parhaiten suosituksia vastaavia valmisteita ovat Bovikalc-bolus ja Kalsiumpasta.
  • Kielenniva, Jatta (2015)
    Stafylokokit ovat yleisiä utaretulehduksen aiheuttajamikrobeja. Utaretulehduksissa stafylokokit jaetaan kahteen ryhmään koagu-laasitestin perusteella. Koagulaasipositiivinen Staphylococcus aureus aiheuttaa akuuttia tai kroonista utaretulehdusta. Kroonisessa muodossa merkittävintä on ajoittainen voimakas maidon soluluvun kohoaminen ja utarekudoksen toiminnan väheneminen sideku-doksen muodostumisen myötä. Akuutissa S. aureus-utaretulehduksessa maito muuttuu silmämääräisesti ja utarekudos turpoaa, pahimmillaan utarekudos kuolioituu. KNS-bakteerien aiheuttama utaretulehdus on useimmiten piilevä ja ainoa oire voi olla lievästi tai kohtalaisesti kohonnut soluluku. Mikrobeilla on kyky muodostaa resistenssiä käytettyjä antimikrobisia aineita kohtaan. Antimikrobisten aineiden käyttäminen luo valintapaineen, jonka seurauksena herkät mikrobit kuolevat tai niiden kasvaminen estyy. Mikrobit voivat hankkia resistenssin nel-jällä eri hankkimismekanismilla: spontaanilla mutaatiolla, transduktiolla, transformaatiolla tai konjugaatiolla. Lisäksi mikrobeilla voi olla luontainen resistenssi antimikrobisia aineita kohtaan. Penisilliinit kuuluvat β-laktaamiantibioottien ryhmään ja niiden teho perustuu β-laktaamirenkaaseen. Penisilliinit tehoavat jakautu-mis- ja kasvamisvaiheessa oleviin mikrobeihin, jolloin ne estävät mikrobin soluseinäsynteesissä tarvittavien PBP (penisilliiniä si-tova proteiini)-entsyymien toimintaa. Resistenssi β-laktaamiantibiooteille perustuu pääasiassa mikrobien tuottaman β-laktamaasin läsnäoloon. β-laktamaasi hajottaa penisilliinien β-laktaamirenkaan, jolloin niiden toiminta estyy. Stafylokokeilla penisilliiniresistens-siys perustuu yleensä blaZ-geeniin, joka ohjaa β-laktamaasin tuottamista mikrobeissa. Lisäksi stafylokokeilla resistenssiä, joka kohdistuu kaikkia β-laktaamiryhmän antibiootteja kohtaan eli metisilliiniresistenssiä. Metisilliiniresistenssiä koodaavat mecA- tai mecC-geenit. Bentsyylipenisilliini on Suomessa suositeltu ensisijainen antimikrobilääke stafylokokkien aiheuttamaan utaretulehdukseen. Penisil-liiniresistenttien stafylokokkien aiheuttamaan utaretulehdukseen ei ensisijaisesti suositella mikrobilääkehoitoa huonon paranemis-ennusteen vuoksi. Mikrobilääkehoitona voidaan herkkyysmäärityksen perusteella käyttää paikallisvalmisteena kloksasilliinia tai linkosamidia. KNS-bakteerien aiheuttamaan utaretulehduksen suositellaan käytettäväksi utareensisäistä paikallishoitovalmistetta. Penisilliinille herkän S. aureuksen aiheuttamaan utaretulehdukseen suositellaan käytettäväksi sekä utareensisäistä paikallishoito-valmistetta että parenteraalisesti annosteltavaa valmistetta. KNS-bakteerit vastaavat utaretulehdukseen käytettyyn mikrobilääke-hoitoon yleensä hyvin, mutta S. aureus huonommin. Tärkein hoitotulosta heikentävä tekijä on mikrobin penisilliiniresistenssi. KNS-bakteereita esiintyy sekä eläimen iholla että ympäristössä. Niitä pidetään merkittävänä resistenssitekijöiden reservuaarina eläimen iholla esiintyvälle S. aureukselle. Merkitystä lisää se, että osa KNS-bakteerilajeista sekä S. aureus esiintyvät myös ihmi-sissä. Tämä muodostaa varteenotettavan riskin resistenssin säilymiselle ja siirtymiselle ihmisestä eläimiin. Lisäksi on huomioita-vaa, että laajempikirjoisten antibioottien, kuten kefalosporiinien, käyttäminen eläimillä antimikrobihoidossa lisää riskiä ESBL (laaja-kirjoiset penisillinaasientsyymit)-geenien yleistymiselle. Tässä tutkimuksessa selvitettiin penisilliiniresistenssin esiintymisen muuttumista stafylokokkien aiheuttamissa utaretulehduksissa Helsingin Yliopiston Tuotantoeläinsairaalan alueella. Aineistona käytettiin maitonäytetuloksia. Tuloksia vertailtiin muihin penisilliini-resistenssin esiintymistä tarkasteleviin tutkimuksiin. Penisilliiniresistenssin todettiin vähentyneen S. aureuksen aiheuttamissa utaretulehduksissa. KNS-bakteerien aiheuttamissa utare-tulehduksissa penisilliiniresistenssin esiintymisen todettiin lisääntyneen.
  • Sandbacka, Sofi (2015)
    Målet med det här arbetet var att kartlägga förekomsten av aggressivt och undvikande beteende mot främmande människor hos hundar i Finland och ta reda på om det finns några enskilda bakgrundsfaktorer som kunde konstateras ha ett samband med förekomsten av dessa beteenden. Studien gjordes som en frågeundersökning riktad till alla hundägre i Finland. Vi fokuserade på följande problembeteenden; hundar som undviker och/eller nafsar, biter eller försöker bita främmande människor utanför det egna hemmet, i hemmet eller veterinärer på mottagningen. De bakgrunsfaktorer vi undersökte var kön, ålder, ras, levnadsförhållanden hos uppfödaren före överlåtelseåldern, levnadsförhållanden under de första sex månaderna, överlåtelseåldern, ålder då socialisering påbörjades och antalet gånger valpen tagits till nya ställen där den troligtvis träffat främmande människor under det första halva levnadsåret. Vi hittade flera samband mellan bakgrundsfaktorer och undvikande samt aggressivt beteenden mot främmande människor i olika situationer. Tre av bakgrundsfaktorerna associerade signifikant (p ≤ 0,05) till alla problembeteendena som undersöktes. Dessa faktorer var 1) kön då hanar och tikar delats vidare i intakta samt steriliserade/kastrerade (p<0,001), 2) levnadsförhållandena hos uppfödaren (p<0,001- 0,05) och 3) överlåtelseåldern (p<0,001-0,02). Rasen hade ett samband i alla fall utom vid visande av aggressivt beteende mot främmande människor i det egna hemmet (p<0,001 i de fallen var samband hittades). Det förekom färre beteendeproblem bland hundar som fötts upp i uppfödarens allmänna levnadsutrymmen jämfört med övriga hundar. De hundar som överlåtits som 7–8 veckor gamla hade också färre beteendeproblem än de som varit äldre eller yngre vid överlåtelsen. Även den grupp hundar som fötts upp av den nuvarande ägaren var underrepresenterad i problembeteendestatistiken. Bland hanar förekom mera aggressivt beteende, medan tikarna var mera benägna att undvika. Kastrerade hanar var som grupp vanligast i alla undersökta problembeteendekategorier. Resultaten tyder på att uppfödare kunde rekommenderas att hålla valparna i hemmets vanliga levnadsutrymmen och hålla överlåtelseåldern vid 7–8 veckor. Resultaten kan anses vara riktgivande och de kan användas inom veterinärmedicinen då man ger råd och handledning åt kunder i syfte att förebygga problembeteenden.