Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 41-60 of 24298
  • Sirén, Miika (2015)
    Käyttöliittymän arviointimenetelmät voidaan jakaa kahteen eri kategoriaan: asiantuntija-arviointeihin ja empiirisiin menetelmiin. Asiantuntija-arvioinnit suorittaa käytettävyysasiantuntija, kun taas empiirisiin menetelmissä tarkastellaan testikäyttäjien tapaa käyttää testattavaa järjestelmää. Tässä tutkielmassa käsitellään kognitiivisista läpikäyntiä, simulointitestausta, käytettävyysläpikäyntiä ja käytettävyystestausta. Näistä menetelmistä kaksi ensimmäistä sijoittuu asiantuntija-arviointeihin ja kaksi jälkimmäistä empiirisiin käyttäjätesteihin. Tutkielmassa vertaillaan, millaisia käytettävyysongelmia arviointimenetelmillä löydetään. Lisäksi tutkitaan sitä, onko yhdellä menetelmällä löytynyttä käytettävyysongelmaa edes mahdollista löytää muilla menetelmillä. Vertailu tehdään suorittamalla kaikki menetelmät samaa testitehtävää käyttäen. Arvioinnin kohteena käytetään Matkahuollon ja VR:n verkkosivustoja. Arviointimenetelmillä löytyneet käytettävyysongelmat jaotellaan opittavuusongelmiin, turhaa kognitiivista työtä vaatineisiin ongelmiin, turhaa mekaanista työtä vaatineisiin ongelmiin, puuttuvaan toiminnallisuuteen liittyviin ongelmiin, tietosisällön aukkoihin liittyviin ongelmiin ja muihin ongelmiin. Työssä arvioidaan, olisiko yksittäinen ongelma mahdollista löytää muilla menetelmillä. Tutkielmassa vertaillaan, millaisia ongelmia löydettiin usealla menetelmällä. Lisäksi työssä käsitellään vain yhdellä arviointimenetelmällä löytyneitä ongelmia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että arviointiemenetelmillä on omat vahvuusalueensa. Kognitiivinen läpikäynti, käytettävyysläpikäynti ja käytettävyystesti auttavat opittavuusongelmien löytämisessä, kun taas simulointitestauksella voidaan paikantaa pääasiassa turhaan työhön liittyviä ongelmia. Useilla arviointimenetelmillä voidaan löytää samoja ongelmia, mutta kaikilla menetelmillä löydettiin testeissä sellaisia ongelmia, joita ei muiden menetelmien suorituksen aikana kohdattu. ACM Computing Classification System (CCS): Human-centered computing → HCI design and evaluation methods
  • Fager-Jokela, Erika (Helsingin yliopisto, 2015)
    The Pauson-Khand reaction (PKR) is a very efficient method of synthesising cyclopentenones. In the reaction, an alkene, an alkyne and carbon monoxide combine to form a cyclopentenone ring, mediated or catalysed by a transition metal complex in one pot. In the cyclisation, three new carbon-carbon bonds are created. This thesis concentrates on the intermolecular variant of a cobalt(0)-mediated Pauson-Khand reaction. The development of intermolecular cyclisation has been slow over the past decade, due to the lack of reactive alkenes and the lack of regioselectivity for substituted alkynes. Despite the publication of numerous studies, the electronic effects involved are not yet completely understood. In this study, our purpose was to gain a greater understanding of the interplay between steric and electronic factors in determining the regioselectivity of the Pauson-Khand reaction. The electronic guidance regarding the alkyne regioselectivity of the Pauson-Khand reaction was studied with both conjugated aromatic alkynes and non-conjugated propargylic alkynes. It was demonstrated that, in the absence of steric effects, alkyne polarisation dictates the regiochemical selectivity of PKR. In conjugated systems, like diarylalkynes, Hammett values can be utilised in estimation of the polarisation of the alkyne. With nonconjugated alkynes, on the other hand, electronegativity of the substituent group designates the major regioisomer, as the charge differences are created via inductive effect. In addition to investigating regioselectivity, additive-free methods for promotion of Pauson-Khand reaction were developed and utilised, and Pauson-Khand reaction was applied in the synthesis of estrone E-ring extension. With microwaves (MW) used in promotion, the heat was effectively transferred to the reaction, saving energy and time without affecting the selectivity of the reaction.
  • Sibaouih, Ahlam (Helsingin yliopisto, 2015)
    Catalytic transformation of carbon dioxide into useful organic compounds has attracted much attention due to its economic and environmental benefits. In addition, other reasons are also taken into account, such as the possible utilization of CO2 as a renewable source chemical and the growing concern of the greenhouse effect. CO2 is an abundant, cheap, and safe C1 building block in organic synthesis. However, due to the inert nature of CO2, efficient catalytic processes of its chemical fixation remain a significant challenge. In this work, we have studied a possible pathway for practical utilization of CO2. The reaction of CO2 with epoxides giving cyclic carbonates, has been investigated. New catalyst systems based on cobalt capable of catalyzing the chemical transformation of carbon dioxide are described in detail. Oxygen is a cheap, readily available and environmentally friendly natural oxidant. The catalytic activation of molecular oxygen has great potential in a variety of applications. Catalysis and reactions, which are based on molecular oxygen, can also be considered to be ecologically benign processes. Moreover, catalytic reactions in water are highly desirable in terms of green chemistry. In this context, our purpose was to develop an environmentally friendly catalytic systems, suitable for oxidation of alcohols with molecular oxygen in water solution. In this part of the work, efficient catalysts, based on copper complexes have been synthesized and studied in the presence of TEMPO for the oxidation of benzyl and aliphatic alcohols with molecular oxygen in aqueous and nonaqueous medium.
  • Biström, Anna Elisabeth (Helsingin yliopisto, 2015)
    Doing Authenticity. The Making of Eva Dahlgren in the Press and in Dahlgren's lyrics 1980-2000. The study analyses the "construction" - the produced images - of the popular Swedish singer-songwriter Eva Dahlgren (born 1960). A selection of Dahlgren's performed lyrics as well as press material from the beginning of her career (1980) to the year 2000 is examined. In this process, images are revealed not only of Eva Dahlgren, but also of authenticity, often through the image of Dahlgren as an authentic and unique author of her artistic work. Therefore the study not only offers new insight into Dahlgren's lyrics and musical career, but also contributes to scholarly discussions concerning authenticity and authorship, especially in rock culture. With female artists traditionally often excluded from the notions of authenticity and 'real' rock music, the study also discusses the place of women in rock culture. With contextualizing and thematic textual analysis as its main method, the study confirms that Dahlgren's career has been a constant quest for authenticity. The most interesting result, however, is that "the authentic" reveals itself in different, even contradictory ways. Dahlgren's variants of the authentic are not unique and can be interpreted in the context of traditional notions of authenticity in rock culture. What is more extraordinary, is that her versions of authenticity are mostly accepted and celebrated by rock journalists, despite the challenges she has encountered as a female artist trying to convince the audience of her genuineness. Although her artistic input is sometimes negotiated, for instance in relation to her former producer Anders Glenmark, she is often celebrated as a unique author, in control of her own work. Sometimes she is even pictured in ways that bring to mind the notion of the romantic genius. The fascination with authenticity can be interpreted in the light of issues concerning the "self " or "identity" in late modern culture of which Dahlgren and her listeners are a part. Although Dahlgren's work and the presentations of her in the press momentarily reveal the constructedness of the authentic and the (true) "self" , they strongly rely upon the notion of the self having a true essence.
  • Honkanen, Ari-Pekka (2015)
    Röntgensäteily on monipuolinen modernin materiaalitieteen tutkimusmenetelmä, jolla voidaan tutkia aineen rakennetta makroskooppisesta kokoluokasta aina atomitasolle asti. Tunnetuimpia röntgensäteilyn sovelluksista ovat erilaiset kuvantamismenetelmät, mutta säteilykentän kvantittuminen mahdollistaa myös aineen viritystilojen ja siten sen rakenneosasten keskinäisten vuorovaikutusten tutkimisen. Diffraktio on yleiskäsite ilmiöille, joissa aaltoliike vaikuttaa taipuvan jonkin kohteen vaikutuksesta interferenssin vuoksi. Röntgendiffraktiosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä röntgensäteilyn diffraktiota järjestyneestä aineesta. Säteilyn interferenssistä johtuen röntgensäteilyn diffraktoituminen kiteestä on mahdollista vain tietyillä aallonpituuksien ja sirontakulmien yhdistelmillä. Tämä mahdollistaa röntgensäteilyn monokromatisoinnin ja kohdistamisen esimerkiksi yhtenäiskiteillä, mitä voidaan hyödyntää röntgenspektroskopiassa. Nykyään parhaimman energian erotuskyvyn röntgenspektrometrit perustuvat röntgensäteilyn diffraktioon kiteistä. Kidespektrometri voidaan toteuttaa usealla eri tavalla, joista monet hyödyntävät taivutettuja kiteitä. Eräs yleisesti käytetty kidespektrometrityyppi perustuu niin kutsuttuun Johannin geometriaan, missä tutkittava säteily monokromatisoidaan ja kohdistetaan ilmaisimelle kidekiekolla, joka on taivutettu pallopinnalle. Vaikka Johannin geometria ei ole ideana uusi, pallotaivutettujen analysaattorien heijastusominaisuuksien teoreettinen ymmärrys on ollut viime aikoihin asti puutteellista. Tässä opinnäytetyössä johdetaan lineaarisesta lujuusopista lähtien analyyttinen lauseke pallotaivutetun kidekiekon venymäkentälle ja käytetään sitä yhdessä dynaamisen diffraktioteorian kanssa analysaattorin röntgenheijastusominaisuuksien laskemiseksi. Teorian ennusteita verrataan kahdesta eri piianalysaattorityypistä kokeellisesti määritettyihin heijastuskäyriin. Ennustettujen ominaisuuksien todettiin vastaavan mittaustuloksia erinomaisesti. Teorian lisäksi työssä esitellään siihen pohjautuva, röntgenilmaisimen paikkaherkkyyttä hyödyntävä mittausmenetelmä, jolla on mahdollista parantaa kidespektrometrin energian erotuskykyä menettämättä kuitenkaan näytteestä sironnutta säteilyä. Menetelmän toimivuutta on havainnollistettu sekä simuloidulla että mitatulla röntgenspektridatalla, missä kummassakin tapauksessa saavutettiin tekijän kaksi parannus energian erotuskyvyssä. Teoria ja mittausmenetelmä on julkaistu alan vertaisarvioidussa lehdessä artikkeleissa [J. Synchrotron Radiat. 21:104–110, 2014] ja [J. Synchrotron Radiat. 21:762–767, 2014].
  • Peltomäki, Ella (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan röntgenemissioon perustuvan PIXE-menetelmän soveltuvuutta arkeologisten näytteiden tutkimukseen ja alkuaineanalyysin toteuttamiseen. Esimerkkitutkimuksena esitellään otteita nuorakeraamiselta ajalta peräisin olevien keramiikkanäytteiden analysoinnista. Keramiikan lisäksi tutkielma esittelee monipuolisesti erilaisia arkeologian tutkimuskohteita sekä kyseisten kohteiden tekniikalle asettamia haasteita ja vaatimuksia. Arkeologisen tutkimuksen piiriin kuuluvat muun muassa erilaiset keramiikka- ja metalliesineet, kuten myös maalaukset, pergamentit ja vanhat postimerkit. Erilaisten kohteiden tutkimukseen on olemassa erilaisia PIXE-sovelluksia, kuten fokusoidut ionisuihkut sekä ulkoinen hiukkassuihku, jotka mahdollistavat jopa hyvin hauraiden ja kooltaan vaihtelevien näytteiden tutkimuksen. Kyseisten sovellusten lisäksi tutkielmassa esitellään lyhyesti muita tekniikoita, joiden käyttö on mahdollista joko PIXE-menetelmän rinnalla tai itsenäisesti vastaavanlaisissa mittauksissa. Erilaisia absorbaattoreita käyttämällä voidaan säädellä tutkimustulosten tarkkuutta ja luotettavuutta PIXE-mittausten yhteydessä. Kokeellisen tutkimuksen osalta tutkielmassa keskitytään erityisesti absorbaattorin valintaan sekä näytteen varauskertymän merkitykseen mittaustulosten kannalta. Myös spektrin analysointia ja piikkien tunnistusta tarkastellaan analysointiin soveltuvian ohjelmiston, AXIL:n avulla.
  • Ruuth, Riikka (2015)
    Electrical breakdowns occasionally occur near the first walls of fusion reactor chambers and the accelerating cavities of linear colliders, such as CLIC. These arcing events are localised plasma discharges, which are formed under high voltage electrical fields. Vacuum arcs cause various surface damage on the fusion reactor and linear accelerator structures. The surface damage, most significantly craters, have been studied experimentally, but the mechanism of the formation of this damage is still not clear. In this thesis we use the large-scale molecular dynamics simulations to study crater formation on Cu surface. We used ion irradiation to model the arcing events, where plasma ions are accelerated via the shield potential towards the metal surface. This ion irradiation causes multiple overlapping cascades in Cu surface, what can lead to the crater formation. The main goal was to be able to produce surface damage, which is identical to experimental results. Our results are divided to three categories. First we examined which are initial conditions needed to form experimental like craters. The electric field emission current accompanying the plasma discharge process, most likely, is to heat the sample locally to very high temperatures. Therefore we tested molten and solid structures at different temperatures, as well as different scenarios of cooling of the sample via electronic heat conduction. Second, we examined how different variables, such as the fluence of the ions, the energy flux or the potential model, affect on the crater shape. These results were compared with the experimental crater profiles in order to find out reasonable values. We also analysed how the volume of the produced crater depends on fluence. Our third part of investigation was not actually concentrated on the surface damage, but on dislocations and other damage under the surface. We again studied how different parameters affect on the results. We compared the simulations by calculating the number and ratio of non-FCC atoms in the bulk. The fluence dependency of the defects was studied as well.
  • Gustafsson, Eeva (2015)
    Tutkielmassa perehdyttiin ylioppilaskirjoitusten fysiikan ainereaalikokeen oppiainerajat ylittäviin kysymyksiin. Kymmenen tutkintokerran kysymyksiä analysoitiin, ja ne luokiteltiin oppiainerajat ylittäviin ja pelkästään fysiikkaan liittyviin kysymyksiin. Tämän jälkeen oppiainerajat ylittäville kysymyksille tehtiin tarkempi luokitus niissä esiintyvän toisen oppiaineen, fysiikan oppisisällön ja taksonomiataulukon perusteella. Tutkimuksessa havaittiin, että oppiainerajat ylittäviä tehtäviä on esiintynyt fysiikan ainereaalissa melko vähän. Tosin, jos kaikki matematiikan taitoja edellyttävät tehtävät olisi laskettu oppiainerajat ylittäviksi tehtäviksi, olisi ainerajat ylittäviä tehtäviä ollut selkeästi enemmän. Tutkimuksessa päädyttiin kuitenkin luokittelemaan suurin osa tehtävien matematiikasta fysiikan menetelmätiedoksi. Löydetyissä oppiainerajat ylittävissä tehtävissä esiintyi eniten fysiikan lisäksi maantieteeseen ja biologiaan liittyviä tehtäviä. Muita yhdistettyjä oppiaineita olivat kemia, matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Fysiikan kursseista tehtävissä tarvittiin eniten kurssien Fysiikka luonnontieteenä, Lämpö ja Aallot tietoja. Taksonomiataulukossa analysoidut tehtävät sijoittuivat taulukon keskiosaan. Tehtävät edustivat käsite- ja menetelmätietoa sekä ajattelun taitojen tasoja ymmärtää, soveltaa ja analysoida. Lopuksi tutkielmassa esitettiin ehdotuksia uusiksi oppiainerajat ylittäviksi kysymyksiksi. Uusissa kysymyksissä tuotiin mukaan uusia oppiaineita fysiikkaan yhdistettynä, ja niissä hyödynnettiinkin muun muassa kuvataidetta ja filosofiaa. Taksonomiataulukon osalta uusissa tehtävissä painotettiin ajattelutaitojen korkeampia tasoja. Lisäksi tehtävien laadinnassa pyrittiin huomioimaan tuleva sähköinen ylioppilaskoe sekä ylioppilaskokeen kypsyyttä mittaava tehtävä.
  • Muszynski, Johann Michael (2015)
    The presence of dislocations in metal crystals accounts for the plasticity of metals. These dislocations do not nucleate spontaneously, but require favorable conditions. These conditions include, but are not limited to, a high temperature, external stress, and an interface such as a grain boundary or a surface. The slip of dislocations leads to steps forming on the surface, as atomic planes are displaced along a line. If a void is placed very near a surface, the possibility of forming a dislocation platelet exists. The skip of the dislocation platelet would displace the surface atoms within a closed line. Repeating such a process may form a small protrusion on the surface. In this thesis, the mechanism with which a dislocations displace the surface atoms within a closed loop is studied by using molecular dynamics (MD) simulations of copper. A spherical void is placed within the lattice, and the lattice is then subjected to an external stress. The dislocation reactions which lead to the formation of the dislocation platelet after the initial dislocation nucleation on the void is studied by running MD simulations of a void with the radius of 3 nm under tensile stress. Since the dislocations are thermally activated, the simulation proceeded differently for each run. We describe the different ways the dislocations nucleate, and the dislocation reactions that occur when they intersect to form the platelet. The activation energy of this process was studied by simulating half of a much larger void, with a radius of 8 nm, in order to obtain a more realistic nucleation environment. Formulas connecting the observable and controllable simulation variables with the energies of the nucleation are derived. The activation energies are then calculated and compared with values from literature.
  • Lindholm, Onni Valtteri (2015)
    Tässä työssä esitellään kosmisen mikroaaltotaustan analysointiin liittyviä menetelmiä ja erityisesti sitä, miten nämä menetelmät huomioivat instrumenttikohinan vaikutuksia. Päähuomio on Euroopan avaruusjärjestön 2009 laukaiseman Planck-satelliitin data-analyysissä tarvittavissa menetelmissä. Noin 380 000 vuoden ikäisesssä maailmankaikkeudessa syntynyt kosminen mikroaaltotausta on tärkein yksittäinen kosmologinen havaintoaineisto. Tämä säteily on suorin ikkuna hyvin varhaiseen maailmankaikkeuteen ja sen merkitys maailmankaikkeuden historian ja ominaisuuksien kartoittamisessa on ollut valtava siitä lähtien, kun se 1960-luvulla ensi kerran havaittiin. Tämän merkityksen korostamiseksi tutkielman alussa käydään läpi kosmologian teoreettista perustaa. Planck-satelliitin tuottama valtava datamäärä ja mittaustarkkuus muodostaa huomattavan haasteen datan käsittelylle. Rajallisten laskentaresurrsien vuoksi on kehitettävä tehokas, mutta samaan aikaan informaatiota mahdollisimman vähän hukkaava analyysiketju. Tärkeä huomioon otettava tekijä tässä kehitystyössä on mittalaitteissa esiintyvä kohina. Tämä kohina on luontevaa käsitellä samalla kun taustasäteilymittauksista muodostetaan säteilyä kuvaavia taivaankarttoja. Kohinan poistoon on kehitetty monia tehokkaita algoritmeja. Tästä huolimatta osa siitä jää väistämättä karttoihin ja tämän odotettavissa oleva vaikutus on otettava jatkoanalyysissä huomioon tieteellisten tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Tässä tutkielmassa käsitellään yksityiskohtaisesti sekä kohinan poiston että karttoihin jäävän kohinan kuvaamisen kannalta oleellisia seikkoja. Karttoihin jäävän residuaalikohinan kuvaamisessa tärkein työkälu ovat niin sanotut kohinan kovarianssimatriisit. Tätä tutkielmaa varten tuotettiin esimerkkejä näistä matriiseista ja tutkittiin näiden onnistumista kohinan kuvaamisessa numeeristen simulaatoiden avulla. Tässä havaittiin, että kovarianssimatriisien laatuun voidaan vaikuttaa merkittävästi valitsemalla näiden numeeriseen laskemiseen vaikuttavat parametrit oikein. Lopuksi tutkielmassa esitellään kohinan kovarianssimatriisien merkitystä taustasäteilyhavaintojen ja teoreettisten ennusteiden vertailussa. Ne kuvaavat kuinka suuren epävarmuustekijän instrumenttikohina tuo tähän vertailuun ja tämä osaltaan parantaa arviota siitä kuinka luotettavasti erilaiset teoreettiset mallit ovat mahdollisia tai pois suljettuja.
  • Palmgren, Elina (2015)
    Varhaisen maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen ajanjaksoa kutsutaan kosmologiseksi inflaatioksi. Uskotaan, että tätä kiihtyvää laajenemista ajoi inflatoniksi kutsuttu skalaarikenttä, joka yksinkertaisimmissa malleissa “vieri” hitaasti (slow-roll) potentiaalissaan. Yksinkertaisen mallin laajennoksena tarkastelemme käsilläolevassa työssä inlflaatiota, josta vastaavan kentän vieriminen sen sijaan on nopeaa (fast-roll). Inflaatio jätti jälkeensä tiheysvaihteluita, perturbaatioita, joiden tavallisesti ajatellaan syntyneen inflatonikentän kvanttifluktuaatioista. Nopeasti vierivän inflatonikentän tapauksessa näiden perturbaatioiden kehitys saattaa poiketa huomattavasti yksinkertaisempien mallien perturbaatioevoluutiosta. Perturbaatioiden kehitykseen saattoivat vaikuttaa inflatonin lisäksi myös muut varhaisen maailmankaikkeuden kvanttikentät. Tässä työssä tarkastelemme tilannetta, jossa osa perturbaatioista on peräisin inflatonikentän fluktuaatioista ja osa kurvatoniksi kutsutusta skalaarikentästä. Tällaista mallia kutsutaan sekoitusmalliksi (mixed model). Varhaisen maailmankaikkeuden tutkimuksen kannalta on oleellista pystyä arvioimaan, kuinka suuri osa havaittavista perturbaatioista antaa meille tietoa suoraan inlatonin dynamiikasta ja kuinka suuri osa taas muista ilmiöistä. Inflaatiomallien muotoilemisen kannalta inflatonin vapauttaminen havaintojen antamista usein hieman epäluonnollisista rajoitteista antaa uusia mahdollisuuksia kehittää entistä uskottavampia malleja. Tutkielmassa esittelemme lyhyesti niin tavallisen inflaatio- kuin kurvatonimallinkin sekä tarkastelemme analyyttisesti perturbaatioiden kehitystä sekoitusmallissa sekä nopean vierimisen inflaatiossa. Työn tutkimuksellinen osuus koostuu perturbaatioevoluution sekä inflatoni- ja kurvatonidynamiikan numeerisesta tarkastelusta näissä erikoistapauksissa.
  • Lääkkö, Jaakko (2015)
    Tässä pro gradu- tutkielmassa selvitetään, löytyykö fysiikan ylioppilaskokeeseen osallistuneiden kokelaiden tuloksissa eroja, kun kokelaat on luokiteltu opinnoissa käytetyn oppikirjasarjan perusteella. Tutkimusaineistona on käytetty fysiikan ylioppilaskokeiden tuloksia aikavälillä kevät 2008 -- kevät 2013, ja samalta ajalta palautettuja ylioppilakokeen tarkastuslomakkeen liitesivuja. Tarkastuslomakkeen liitesivuissa kokeen esitarkastajan tulee ilmoittaa opinnoissa käytetyt oppikirjat. Oppikirjatieto ja ylioppilaskokeen tulokset on yhdistetty lukion numeron perusteella. Kokelaat on luokiteltu sen perusteella, mikä oppikirja heillä on ollut käytössä opinnoissaan. Mahdollisessa kertauskurssissa käytettyä kirjaa ei ole huomioitu. Jos kokelaan lukiossa fysiikan kursseissa on käytetty eri kirjasarjoihin kuuluvia kirjoja, on kokelas luokiteltu kuuluvaksi ryhmään Useita kirjasarjoja käyttäneet. Poikkeus tähän on tehty kevään 2013 osalta, jolloin usealla koululla oli käytössä Empiria kirjasarja, joka ei ollut ehtinyt täysin valmistua. Analyysi on tehty niiltä osin, kun kirjasarja on ollut valmis. Tutkimusaineistosta on rajattu pois kokelaat, joiden kokeen esitarkastaja ei ollut ilmoittanut opinnoissa käytetyksi oppikirjaa. Hyväksymiskriteerinä on ollut myös kokelaslajiin 1 kuuluminen, eli kokelaisiin, jotka ovat suorittamassa fysiikan ylioppilaskoetta ensimmäistä kertaa ja ovat tekemässä tutkintoa lukio-opintojensa perusteella. Käytetyn oppikirjan mukaisten ryhmien välisiä tuloksia on analysoitu tekemällä yksisuuntainen varianssianalyysi. Varianssianalyysin selitettävänä muuttujana on käytetty tehtäväkohtaisia tuloksia sekä saatuja kokonaispisteitä, ja selittävänä muuttujana oppikirjaluokittelusta saatua ryhmää. Ylioppilaskokeen tehtävät on luokiteltu sen mukaan, minkä kurssin aihealueeseen ne lukion opetussuunnitelman perusteiden kurssikuvauksen perusteella kuuluvat. Varianssianalyysissä havaitut erot on laskettu kumulatiivisesti yhteen sen mukaan, mitä aihealuetta analysoitu tehtävä on käsitellyt. Tällä tavalla lasketulla erojen summalla on kuvattu erojen toistuvuutta. Tämän erojen määrän kumulatiivisen summan perusteella eri kirjoja käyttäneiden ryhmien välillä on pieniä eroja aihealueittain. Merkittävin ero tuloksissa oli kevään 2013 tutkinnossa Empiria-kirjasarjaa käyttäneiden ja muiden kokelaiden välillä. Kyseisten lukioiden tulosten vertailu koko tarkastelujaksolla paljasti kuitenkin sen, että vastaava ero oli saavutettu kaksi kertaa aikaisemminkin keväinä 2008 ja 2010. Kirja ei siis tässä tapauksessa voi olla selittävä tekijä. Tämä herättää kysymyksen, voiko kirja ylipäätään selittää ylioppilaskokeen menestystä? Mikä siis voisi selittää sen miksi tietyssä aihealueessa menestyvät lukiot päätyvät käyttämään eri kirjoja, kuin toisessa aihealueessa menestyvät?
  • Palmerio, Erika (2015)
    Coronal Mass Ejections (CMEs) often travel in the interplanetary space faster than the ambient solar wind. When their relative velocities exceed the local magnetosonic speed, a shock wave forms. The region between the shock front and the leading edge is known as a sheath region. Sheaths are compressed regions characterized by turbulent magnetic field and plasma properties and they can cause significant space weather disturbances. Within the sheath region, it is possible to find fine structures such as planar magnetic structures (PMSs). The magnetic field vectors in a PMS are characterized by abrupt changes in direction and magnitude, but they all remain for a time interval of several hours nearly parallel to a single plane that includes the interplanetary magnetic field (IMF) spiral direction. PMSs have been associated to several regions and phenomena in the heliosphere, but many of them occur in CME sheath regions. This suggests that CMEs play a central role in the formation of PMSs, probably by provoking the amplification and the alignment of pre-existing discontinuities by compression of the solar wind at the CME-driven shock or because of the draping of the magnetic field lines around the CME ejecta. The presence of PMSs in sheath regions, moreover, suggests that PMSs themselves can be related to space weather effects at Earth, therefore a comprehensive study of PMS formation and structure might lead to a better knowledge of the geoeffectiveness of CMEs. This work presents the study of PMSs in the sheath region of CMEs with a magnetic cloud (MC) structure for a sample of events observed in situ by the ACE and WIND spacecraft between 1997 and 2013. The presence of fine structures is evaluated through the minimum variance analysis (MVA) method, needed for determining the normal vector to the PMS-plane. Then, the position of each PMS within its corresponding sheath region is determined and the encountered cases are divided into different groups. Eventually, a number of shock, sheath and MC properties is evaluated for each group, aiming to perform a statistical analysis. The conclusions are that PMSs are observed in 80% of the studied sheath events and their average duration is ∼5 hours. PMSs tend to form in certain locations within the sheath: they are generally observed close to the CME-driven shock, close to the MC leading edge or they span the whole sheath. PMSs observed near the shock can be associated to strong shocks, while PMSs located near the MC leading edge can be related to high density regions and, therefore, to compression.
  • Junttila, Sofia (2015)
    Kasviplanktonin määrä ja tuotanto on tärkeä tekijä Itämeren rehevöitymisen arvioinnissa. Kasviplankton reagoi nopeasti, jos veden ravinteiden (erityisesti typen ja fosforin) määrät tai suhteet muuttuvat. Kasviplanktonin kevätkukinta on merkittävä vuosittainen tapahtuma Itämerellä. Kevätkukinnan aikana saavutetaan kasviplanktonin kasvukauden huippu, ja suuri osa vuotuisesta tuotannosta tapahtuu kevätkukinnan aikana. Kevätkukinnan aikana kasviplanktonin määrä vedessä vaihtelee suuresti ajallisesti ja paikallisesti. Kevätkukinnan seurannassa saavutetaan paras ajallinen ja paikallinen kattavuus käyttämällä kaukokartoitusinstrumentteja ja Alg@line-mittauksia. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin kevätkukinnan indikaattoreita Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Kevätkukinnan indikaattoreita ovat kukinnan alku, kesto, huippu eli suurin pitoisuus, huipun ajankohta ja kukinnan intensiteetti. Indikaattorit määriteltiin aluekohtaisesti a-klorofyllipitoisuuden aikasarjoista vuosina 2003–2011. Aikasarjat laskettiin Envisat-MERIS -instrumentin ja Alg@line-laivojen havainnoista. Tulokset osoittivat, että MERIS- ja Alg@line-aineistot soveltuvat kasviplanktonin kevätkukinnan indikaattorien määrittämiseen. Pilvisyys tai jääolot voivat ajoittain estää a-klorofyllin havaitsemisen MERIS-instrumentillla, jolloin Alg@line-mittauksia voidaan käyttää täydentämään havaintoja niillä alueilla, joiden läpi Alg@line-laivat kulkevat. Tuloksien mukaan kasviplanktonin indikaattorit, erityisesti intensiteetti, vaihtelevat eri alueilla paljon. Myös vuosien väliset erot ovat huomattavia. Kahdella tutkimusalueella MERIS- ja Alg@line-aineistoista laskettuja intensiteetti-indeksejä verrattiin toisiinsa ja pyrittiin määrittämään indeksin trendi kullakin alueella. Nousevia trendejä ei havaittu, mikä on Itämeren rehevöitymisen ja ekologisen tilan kannalta hyvä. Kasviplanktonin kevätkukinnan indikaattoreita voidaan tulevaisuudessa käyttää operatiivisesti. MERIS-instrumentin tilalla on mahdollista käyttää muita kaukokartoitusinstrumentteja, jotka soveltuvat a-klorofyllin seurantaan. Tulevan Sentinel 3A -satelliitin mukan oleva OLCI-instrumentti soveltuu parhaiten kevätkukinnan seurantaan Itämerellä. Ennen Sentinel 3A -satelliitin laukaisua käytössä ovat esimerkiksi Aqua MODIS -ja Suomi NPP VIIRS -instrumentit. Alg@line-aineistoa voidaan yhdistää kaukokartoitusaineistoihin, jolloin saadaan mahdollisimman suuri ajallinen ja paikallinen kattavuus.
  • Pönni, Arttu (2015)
    The AdS/CFT correspondence is the first realization of the holographic principle. The holographic principle makes the bold statement that in a theory of quantum gravity all information in a region of spacetime can be completely described by information on its boundary. This would make the universe in certain sense a hologram, as our spacetime and everything in it could be described by some fundamental degrees of freedom living on the boundary of spacetime. Gauge/gravity dualities realize the holographic principle by stating that string theory in ten-dimensional spacetime and certain gauge field theories living on its boundary can be equivalent descriptions of the same physics. The AdS/CFT correspondence was the first one of these dualities to be discovered. The correspondence equates type IIB string theory on $AdS_5\times S^5$ with $\mathcal{N}=4$ super Yang-Mills theory living on four-dimensional Minkowski space, which is the boundary of five-dimensional anti-de Sitter space, $AdS_5$. In this thesis, we first briefly review the necessary theoretical components, which are combined in the correspondence. Then, the AdS/CFT correspondence is motivated by considering the low energy limit of string theory in a spacetime with a stack of coincident D3-branes. The third part of this work is dedicated to the study of the properties and dynamics of the anti-de Sitter bulk. A black hole solution with an asymptotically AdS background is discussed along with its thermodynamics, and the connection with the dual field theory is emphasized. Then we present a model for a collapsing shell in AdS space and solve its dynamics. The black hole state, which the collapsing shell approaches corresponds to thermal equilibrium in the dual field theory. Lastly, we consider our shell model in the context of the AdS/CFT correspondence and present a method for computing two-point correlation functions on the field theory side. This method is then used to compute retarded correlators in a two-dimensional CFT in finite temperature. We are able to reproduce previous results obtained using different computational methods, following a seminal work of Son and Starinets.
  • Enckell, Vera-Maria (2015)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan pääasiassa hiukkasfysiikan standardimallin mukaisen Higgsin skalaarikentän stokastista käyttäytymistä inflaation aikana. Tavoitteena on tutkia inflaation aikana kenttään syntyneiden, kvanttimekaanista alkuperää olevien perturbaatioiden vaikutusta kentän inflaation aikaiseen kehitykseen. Koska Higgsin kentän potentiaali tunnetaan standardimallin puitteissa hyvin, on kentän inflaation aikainen kehitys mahdollista selvittää. Perusongelma on, että potentiaaliin syntyy mahdollinen epästabiilisuusalue, jossa sen arvo laskee jyrkästi kaukana kentän nykyisestä arvosta. Tämä alue on inflaation aikana saavutettavissa helposti perturbaatioiden myötä. Haluttaisiin, että todennäköisyys universumille olla nykyisessä tilassaan ei kuitenkaan olisi herkkä inflaation asettamille alkuehdoille. Tämä vaatii, etteivät syntyneet Higgsin kentän perturbaatiot aja kenttää potentiaalin epästabiilisuusalueelle, josta sen on mahdotonta palata takaisin. Kun Higgsin kenttään inflaation aikana syntyneet perturbaatiot ovat tarpeeksi suuria, tulee kentän kehitystä tarkastella statistisesti paikan suhteen. Tähän liittyen tutkielmassa johdetaan stokastisen lähestymistavan mukaiset liikeyhtälöt sekä keskimääräiselle Higgsin kentälle yhdessä horisonttialueessa että kentän todennäköisyystiheydelle eri horisonttialueiden ensemblen suhteen. Stokastista lähestymistapaa hyödyntäen todetaan Higgsin kentän olevan inflaation aikana kevyt. Tällöin nähdään kentän perturbaatioiden suuruuden olevan suoraan verrannollinen inflaation energiaskaalaan. Lisäksi formalismia sovelletaan arvioitaessa kentän päätymistä potentiaalihuipulta nykyiseen minimiinsä sekä käsiteltäessä mahdollisesti syntyneiden epästabiilisuusalueiden kehitystä. Pienten perturbaatioiden rajalla tutkielmassa tarkasteltiin myös tunneloitumista vaihtoehtoisena tapana päätyä potentiaalin epästabiilisuusalueelle. Tunneloitumistodennäköisyys lasketaan Colemanin ja de Luccian semiklassissessa approksimaatiossa. Tunneloitumista tarkastellaan niin Minkowskin avaruudessa kuin myös yleistäen Minkowskin avaruuden tulokset inflaation aikaisen de Sitter -avaruuden tapaukseen. Syntyneiden potentiaalin epästabiilisuusalueiden havaitaan vastaavan geometrialtaan anti de Sitter-avaruutta. Tutkielmassa tarkastellaan myös näiden alueiden kehitystä inflaation jälkeen. Kaikkiaan tutkielma luo katsauksen tämän hetkiseen tutkimukseen Higgsin kentän tilasta inflaation aikana. Potentiaalin lisäksi kehityksen määrää inflaation energiaskaala, jonka suuruutta ei ole kokeellisesti pystytty vielä mittaamaan. Koska suurten perturbaatioiden rajalla Higgsin kentän päätyminen nykyiseen potentiaaliminimiinsä ei ole todennäköistä inflaation jälkeen, näyttäisi nykyisten standardimallin parametrien mittausten perusteella uuden fysiikan ilmeneminen välttämättömältä potentiaalin stabilisoimiseksi.
  • Mattila, Markus (2015)
    Studerandes begreppsförståelse är av stort intresse inom fysikundervisningen. Inte minst eftersom slutprov och eventuella förhör ofta ämnar att summativt bedöma just denna begreppsförståelse. De olika fysikaliska begreppen förekommer dock inte som från varandra isolerade entiteter, utan är kopplade till varandra på olika sätt via modeller. I den här undersökningen utreds hurdana förklaringsmodeller studerande använder då de förklarar glödlampors relativa ljusstyrka i likströmskretsar. Förutom själva förklaringsmodellerna så undersöks även hur studerandes användning av förklaringsmodeller ändras då de löser samma uppgift andra gången. Dessutom granskas hurdana förklaringsmodeller används av de studerande som är bra på att lösa de framförda likströmskretsuppgifterna. Som grund för forskningen användes transkriberade intervjuer där studerande skulle göra förutsägelser om likströmskretsar som presenterades för dem. Som intervjuobjekt fungerade femton (N=15) studerande på Helsingfors universitet vilka alla var ämneslärarstuderande med fysik som biämne. Ur detta material plockades sex (N=6) studerande vilkas svar analyserades med hjälp av en latent innehållsanalys. Totalt tretton olika förklaringsmodeller kunde urskiljas i studerandes resonemang. Då studerande löste samma uppgift för andra gången kunde två saker observeras. Om lamporna i likströmskretsen hade samma resistans så minskade de studerande i regel på antalet förklaringsmodeller de använde. Men om lamporna i likströmskretsen hade olika resistans så kunde motsvarande minskning inte observeras. De studerande som ofta resonerade korrekt i uppgifterna använde sig av förklaringsmodeller där begreppen elektrisk effekt eller energi framkom.
  • Heikkilä, Aki (2015)
    Lähdemolekyylien etsiminen on yksi lääkekehityksen ensimmäisiä vaiheita, joka voidaan suorittaa käyttämällä tietokoneavusteisia menetelmiä. Ligandeja voidaan telakoida kohdeproteiineihin käyttäen erilaisia telakointiohjelmia. Nämä ohjelmat ovat yleensä kalliita ja vaativat usein erikoisvalmisteisia tehokkaita tietokoneita toimiakseen. On kuitenkin olemassa joitakin ilmaisia ohjelmia, joiden avulla telakointia voidaan tehdä kotikäyttöön suunnatuilla tietokoneilla. Tämän pro gradu –työn tarkoituksena oli tutkia kuinka hyvin kyseisiä ohjelmia voidaan käyttää telakointiin ja samalla luoda ohjeet siitä, miten tämä tulisi toteuttaa. Kohdemolekyyliksi valittiin proteiinikinaasi C (PKC), joka on osa suurempaa seriini- ja treoniinikinaasien ryhmää ja muodostuu 10:stä isoentsyymistä. Eri isoentsyymeillä on erilaiset tehtävänsä eri soluissa ja niiden toimintaan vaikutettaessa lääkeaineen selektiivisyydellä on suuri merkitys. Kinaasien suuri määrä ja niiden rakenteiden samankaltaisuus tekee tästä tehtävästä kuitenkin erittäin vaikean. Tutkimusta varten luotiin MODELLER-ohjelmalla homologiamallit kaikista isoentsyymeistä perustuen kolmen eri PKC:n ratkaistuun kiderakenteeseen (pdb: 1XJD, 2I0E ja 3A8W). Näihin malleihin telakoitiin joukko molekyylejä, jotka haettiin ilmaisesta ZINC-tietokannasta. Telakointiin käytettiin Autodock Vina:a ja skriptiä, joka kehitettiin useiden molekyylien telakoimiseen usean kohdemolekyylin kanssa. Telakointien tuloksena paljastui muutamia mielenkiintoisia molekyylejä. Kuusi telakoiduista molekyyleistä todettiin mahdollisiksi lähdemolekyyleiksi, joiden jatkotutkimus voisi olla tarpeen. Näille molekyyleille ei löytynyt patentteja eikä aikaisempia kokeellisia sitoutumistuloksia kinaasien kanssa. Mielenkiintoisin löytö oli kuitenkin kolurasetaamin paljastuminen mahdolliseksi PKC:n toiminnan estäjäksi. Kolurasetaami on rasetaami-rakenteinen nootrooppi, jonka vaikutuksen oletetaan välittyvän PKC aktivaation kautta. On kuitenkin viitteitä siitä, että PKC estäjät pidentävät entsyymien elinikää soluissa ja tämä saattaa johtaa aktiivisuuden lisääntymiseen. Kolurasetaami saattaisikin olla hyvä väline proteiinikinaasien monimutkaisen säätelyn selvittämiseen. Tässä työssä käytetyt skriptit ja menetelmät tullaan julkaisemaan vapaaseen käyttöön.
  • Aaltonen, Linda (2015)
    Parkinsonin tauti on keskushermostoa rappeuttava sairaus, jossa nigrostriataaliset dopaminergiset liikehermosolut tuhoutuvat, mikä aiheuttaa taudille tyypillisiä motorisia oireita. Tämänhetkinen lääkehoito perustuu pääasiassa taudin oireiden helpottamiseen, mutta se ei vaikuta taudin etenemiseen tai hermoston rappeutumisen estämiseen. Tärkein käytössä oleva lääkeaine on dopamiinin esiaste L-dopa, jonka pitkäaikaista käyttöä rajoittaa sen puutteellinen teho ja haittavaikutukset, joista merkittävimpiä ovat pakkoliikkeet eli dyskinesiat. Tämän tutkielman kirjallisessa osassa käsitellään lyhyesti Parkinsonin tautia ja sen lääkehoitoa. Syvällisemmin keskitytään kolinergisen järjestelmän nikotiinireseptoreihin ja histamiinireseptoreihin, sekä näihin reseptoreihin vaikuttavien lääkeaineiden vaikutuksiin Parkinsonin taudin 6-OHDA-jyrsijämallissa. Tutkimuksen kokeellinen osa koostui kahdesta osakokeesta, joissa hiirille tehtiin toispuoleinen leesio striatumiin 6-hydroksidopamiinilla (6-OHDA:lla). Ensimmäisen osakokeen tarkoitus oli selvittää histamiinin H3-reseptoriantagonistin JNJ-39220675:n ja 7-nikotiinireseptoriagonistin PHA-543613:n, sekä niiden yhdistelmähoidon vaikutuksia hiirien motoriikkaan ja striatumin välittäjäainepitoisuuksiin. Vaikutuksia motoriikkaan tutkittiin kahden ja neljän viikon kuluttua 6-OHDA-injektiosta sylinteritestillä, D-amfetamiinilla aiheutetun pyörimiskäyttäytymisen kokeella sekä riippumistestillä. Käyttäytymiskokeiden jälkeen hiiret lopetettiin, ja niiden striatumeista määritettiin HPLC-laitteistolla dopamiinin ja 5-HT:n, sekä näiden aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet. Toisen osakokeen tarkoituksena oli selvittää, lievittääkö nikotiini Ldopan aiheuttamia dyskinesioita. Tässä kokeessa 6-OHDA injektoitiin kahteen eri kohtaan striatumia, minkä tarkoitus oli aiheuttaa laajempi dopaminerginen hermosolutuho kuin ensimmäisessä osakokeessa. Leesioiden kehittymistä havainnoitiin sylinteritestillä kaksi kertaa ennen lääkehoidon aloitusta. Ennen L-dopahoidon aloitusta osa hiiristä lopetettiin, ja niiden striatum- ja substantia nigra -alueilta analysoitiin immunohistokemiallisella TH-värjäyksellä dopamiinihermosolujen tuhoutumisen laajuutta. Päivittäinen Ldopahoito yhdessä benseratsidin kanssa aloitettiin, kun 6-OHDA-injektiosta oli kulunut 49−63 vuorokautta. Samaan aikaan osalle hiiristä vaihdettiin normaalin juomaveden tilalle nikotiinivesi. Lääkehoidon aikana dyskinesioiden kehittymistä havainnoitiin videoimalla hiiriä kerran viikossa. Lisäksi sylinteritesti tehtiin vielä kerran kuukauden kuluttua L-dopahoidon aloituksesta. Ensimmäisessä osakokeessa H3-reseptoriantagonisti JNJ-39220675 näytti lupaavalta motoriikan parantamisessa, koska viikolla 2 tehdyssä sylinteritestissä hiiret käyttivät enemmän leesion heikentämän puolen tassua ja pyörivät vähemmän leesion suuntaan eli ipsilateraalisesti D-amfetamiinilla aiheutetun pyörimiskäyttäytymisen kokeessa kuin kontrollihiiret. Myös yhdistelmähoito vähensi pyörimistä, mutta sylinteritestissä hoidolla ei ollut vaikutusta hiirien tassujen käyttöön viikon 2 kokeissa. Koska epäsymmetria motoriikassa saatiin tuhoamalla dopaminergiset hermosolut toispuoleisesti, voi motoriikan tasapainottuminen olla seurausta dopamiinin vapautumisen estosta terveellä puolella, leesiopuolen dopamiinin vapautumisen lisääntymisestä tai dopaminergisen postsynaptisen signaloinnin vahvistumisesta leesiopuolella. Viikolla 4 saadut käyttäytymiskokeiden tulokset eivät ole luotettavia, sillä striatumnäytteistä tehtyjen analyysien perusteella dopamiinipitoisuudet leesiopuolella olivat hyvin lähellä terveen puolen arvoja. Tämä merkinnee sitä, että leesio on lähtenyt palautumaan. Toisessa osakokeessa hiirille ilmaantui dyskinesioita, joita nikotiinihoito vähensi. Lisäksi sylinteritestissä leesion heikentämän puolen etutassun käyttö oli vähäisempää, mikä näkyi myös TH-värjäysten tuloksissa. Näiden perusteella 6-OHDA:n injektiopaikka, valitut lääkeaineannokset ja koeasetelma näyttävät sopivan dyskinesioiden arviointiin. Dyskinesioiden esiintyminen ja nikotiinin vaikutus niihin näkyi voimakkaimpana vartalon alueen liikkeissä. Raajojen liikkeissä dyskinesiat jäivät vähäisiksi, mutta nikotiinihoito laski niitäkin.
  • Pottonen, Riitta-Liisa (2015)
    Lääkitysturvallisuus on lääkkeiden käyttöön liittyvää turvallisuutta. Lääkityspoikkeamat ovat lääkehoitoon liittyviä tapahtumia, jotka voivat johtaa vaaratapahtumaan. Lääkehoito on moniammatillista yhteistyötä, jonka jokaiseen vaiheeseen liittyy lääkityspoikkeamien riski. Mahdollisten turvallisuusriskien tunnistaminen on tärkeää, jotta vaaratapahtumat voidaan ehkäistä. Lääkityspoikkeamia voi ilmaantua esimerkiksi siirrettäessä lääkemääräyksen tietoja lääkityslistaan. On tärkeää, että lääkityslistat ovat tiedoiltaan oikeita ja ajantasaisia, jotta potilaiden lääkehoito onnistuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko perusterveydenhuollon lääkityslistat ajantasaisia, täsmällisiä ja helppolukuisia. Tavoitteena oli myös selvittää, millaisia tulkinnanvaraisuuksia lääkityslistoihin liittyi. Yhden kaupungin osalta kotona olevia lääkityslistoja verrattiin perusterveydenhuollon lääkityslistoihin ja selvitettiin, olivatko lääkitystiedot keskenään samanlaisia. Aineistona oli 240 perusterveydenhuollon lääkityslistaa kolmesta Suomen kaupungista. Lääkityslistoissa oli yhteensä 3062 käytössä olevaa lääkettä. Suurin osa lääkityslistoista oli tulostettu potilastietojärjestelmästä. Osa listoista oli kopioitu kotoa dosetin takaa. Lääkityslistat käytiin systemaattisesti läpi ja niissä havaitut puutteet kirjattiin Microsoft Excel -ohjelmalla tehtyyn taulukkoon. Aineisto siirrettiin SPSS 20 -ohjelmaan, jolla tehtiin tilastollinen analyysi. Suurin osa (73 %, n=174) lääkityslistoista (n=240) sisälsi puutteita. Viidesosa (n=612) käytössä olleista lääkityslistojen lääkkeistä (n=3062) sisälsi puutteellisia lääketietoja. Puutteita oli yhteensä 807 (keskimäärin 3,4 puutetta/lääkityslista). Eniten puutteita oli annosteluajoissa (n=277) ja annostuksissa (n=241). Listoissa oli päällekkäisiä lääkkeitä, joihin liittyi paljon tulkinnanvaraisuutta. Lääkkeiden lopetukset eivät aina olleet riittävän selkeästi merkattuja. Vain yhden kaupungin listoissa oli kohta käyttötarkoituksille. Kotona olevissa lääkityslistoissa (n=62) oli jonkun verran eroavaisuuksia verrattuna terveyskeskuksen lääkityslistoihin. Tämän tutkimuksen perusteella lääkityslistoissa esiintyy paljon puutteita ja tulkinnanvaraisuuksia. Lääkityslistojen perusteella ei voi aina luotettavasti päätellä potilaan sen hetkistä lääkitystä. Epäselvien lääkityslistojen tulkitseminen kuluttaa turhaan lääkärien ja hoitohenkilökunnan aikaa. Puutteelliset lääkityslistat ovat riski potilasturvallisuudelle. Yhdenmukainen lääkityslista kaikissa terveydenhuollon toimipisteissä on tärkeä tulevaisuuden tavoite. Sähköisen reseptin, kansallisen terveysarkiston ja tiedonhallintapalvelun kehittämän lääkityslistan odotetaan ratkaisevan ainakin joitakin lääkityslistoihin liittyviä ongelmia.