Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 41-60 of 25310
  • Ollila, Katri (2015)
    Kondrodystrofisilla koirilla on lyhyet ja raskaat raajat. Eturaajat tyypillisesti taipuvat, kaareutuvat tai raajan alaosat kääntyvät ulospäin. Kondrodystrofisia rotuja ovat muun muassa mäyräkoira ja basset hound. Kondrodystrofisilla koiraroduilla on tavattu kyynärluun distaalisen kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista (PCDUP). Tästä ajankohtaisesta aiheesta oleva materiaali on hajanaista. Näin ollen oli tarpeen perehtyä ongelmakokonaisuuteen, jossa selvitetään PCDUP:in etiologia, patogeneesi, diagnoosi, hoito ja ennuste kondrodystrofisilla roduilla. Raajojen pitkät luut kehittyvät rustonsisäisen luutumisen kautta. Kondrodystrofisilla roduilla rustonmuodostumisen määrä rustonsisäisessä luutumisessa on vähäisempi. Kondrodystrofisilla roduilla on ylimääräinen kopio, niin sanottu retrogeeni, FGF4- proteiinia koodaavasta geenistä, jonka arvellaan vaikuttavan pitkien luiden kasvuun. Värttinä- ja kyynärluu muodostavat kyynärvarren. Värttinäluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy, jotka yhdessä saavat aikaan värttinäluun pituuskasvun. Myös kyynärluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy. Kyynärluu kasvaa kyynärnivelen distaalipuolelta ainoastaan distaalisesta kasvulevystä. Sekä värttinä- että kyynärluun kasvunopeuksien tulee pysyä toisiinsa nähden tasapainossa, jotta niiden yhdessä muodostama kyynärnivelen nivelpinta pysyisi tasaisena. PCDUP:issa kyynärluun distaalinen kasvulevy sulkeutuu ennenaikaisesti ja kyynärluun kasvu tyrehtyy värttinäluun jatkaessa kasvamista. Ilmiötä on raportoitu muun muassa basset houdeilla, welsh corgeilla ja skyenterriereillä. PCDUP:in on osoitettu assosioituvan kondrodystrofiaan. Skyenterriereillä sen arvellaan olevan resessiivisesti periytyvä, mutta vaihtelevasti ilmennetty piirre. PCDUPI:illa on vaikutuksia kyynärpäähän ja -varteen. Kyynärluuhun nähden liian pitkä värttinäluu kaareutuu kraniaali- ja mediaalisuuntaan, jolloin raajan asento muuttuu valgus-asennoksi. Liian pitkä värttinäluu myös kiertyy lyhyen kyynärluun ympärille aiheuttaen raajan kiertymisen ulospäin. Lisäksi olka-kyynärnivelen nivelrako laajenee, jolloin seurauksena on kyynärnivelen inkongruenssi eli osien keskinäinen yhteensopimattomuus. Inkongruenssi aiheuttaa nivelrikkoa. Kliinisiä oireita ovat puolestaan kipu, ontuminen, valgus-asento, kyynärvarren kaareutuminen mediaali- ja kraniaalisuuntaan, kyynärvarren kiertyminen ulospäin sekä etujalkojen liike, jossa kyynärpää pysyy suorana ja raajan koukistus ja ojennus tuotetaan pelkästään olkapäästä. Inkongruenssi voidaan havaita joko röntgen-, tietotokonetomografia- tai magneettikuvista. PCDUP ja siitä johtuva inkongruenssi hoidetaan kirurgisesti ja leikkaus tulisi tehdä mahdollisimman aikaisin, jotta vakavalta nivelrikolta voitaisiin välttyä. Inkongruenssin hoidossa tällä hetkellä vallitseva käytäntö on kyynärluun kaksoisvino osteotomia, jossa kyynärluun proksimaaliosaan tehdään vino sahauslinja kaudoproksimaalisesta kraniodistaalisesti ja proksimolateraalisesta distomediaalisesti. Osteotomian jälkeen kyynärluun annetaan vapaasti hakea uusi paikkansa. Valitettavasti tekniikan pitkäaikaisista hyödyistä ja ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä ei ole toistaiseksi julkaisuja. Värttinäluun asentoa voidaan korjata värttinäluun osteotomialla. Kirjallisuudessa on kuvattu lukuisia eri osteotomia- ja kiinnitystekniikoita. Lähes kaikista näistä tekniikoista on raportoitu kohtalaisia tai hyviä hoitotuloksia myös kondrodystrofisilla koirilla. Näissä tekniikoissa nivelrikon kehittymis- ja etenemisennusteeseen vaikuttaa ennen leikkausta kliinisesti havaittavista asioista pääasiassa inkongruenssi ja valgus-asennon voimakkuus.
  • Keceli, Asli (Helsingin yliopisto, 2015)
    The Standard Model of particle physics (SM) is a gauge field theory that provides a very successful description of the electromagnetic, weak and strong interactions among the elementary particles. It is in very good agreement with the precision measurements and the list of all the fundamental particles predicted by the model was completed with the discovery of the last missing piece, the Higgs boson, at the LHC in 2012. However, it is believed to be valid up to a certain energy scale and widely considered as a low-scale approximation of a more fundamental theory due to some theoretical and phenomenological issues appearing in the model. Among many alternatives, supersymmetry is considered as the most prominent candidate for new physics beyond the SM. Supersymmetry relates two different classes of the particles known as fermions and bosons. The simplest straightforward supersymmetrization of the SM is named as minimal supersymmetric Standard Model (MSSM) where minimal set of new supersymmetric particles is introduced as superpartners of the Standard Model particles. It is the most studied low-scale supersymmetric model since it has very appealing features such as containing a dark matter candidate and providing a solution to the naturalness problem of the SM. After the Higgs discovery, the parameter space of the model has been investigated in great detail and it has been observed that the measured Higgs mass can be achieved only for the parameter regions which generate a severe fine-tuning. Such large fine-tuning can be alleviated by extending the minimal field content of the model via a singlet and/or a triplet. In this thesis, we discuss the triplet extension of the supersymmetric Standard Model where the MSSM field content is enlarged by introducing a triplet chiral superfield with zero hypercharge. The first part of the thesis contains an overview of the SM and the second part is dedicated to the general features of supersymmetry. After discussing aspects of the MSSM in the third part, we discuss the triplet extended supersymmetric Standard Model where we investigate the implications of the triplet on the Higgs phenomenology. We show that the measured mass of the Higgs boson can be achieved in this model without requiring heavy third generation squarks and/or large squark mixing parameters which reduce the amount of the required fine-tuning. Afterwards, we study the charged Higgs sector where a triplet scalar field with non-zero vacuum expectation value leads to h±iZW∓ coupling at tree level. We discuss how this coupling alters the charged Higgs decay and production channels at the LHC.
  • Hosiaisluoma, Eero (2015)
    Organisaatioiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas, eniten arvoa sekä hyötyä tuottava toiminta. Se edellyttää jatkuvaa toiminnan parantamista, toimintaympäristön muutoksiin reagoimista ja erilaisten muutosten läpiviemistä organisaatiossa. Koska organisaatio on monista eri toiminnallisista ja rakenteellisista osatekijöistä muodostuva kokonaisuus, sen kaikissa kehittämistoimenpiteissä on syytä huomioida kaikki osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen on keino läpiviedä muutoksia organisaatiossa, sillä se käsittää organisaation koko toiminnan ja rakenteen. Mallintaminen on systemaattinen tapa visualisoida kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä osatekijöitä ja muutoksia kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkielmassa esitellään käytännönläheinen malliperustainen lähestymistapa kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota voidaan hyödyntää kehittämisen apuvälineenä eri laajuisten muutosten läpiviemiseen organisaatiossa. Lähestymistavan avulla mahdollista mallintaa toiminnalliset ja rakenteelliset osatekijät, sekä niiden väliset riipuvuussuhteet. Kokonaisvaltaisudella tarkoitetaan kaikkia kehittämiseen liittyviä asioita strategisista tavoitteista ja vaatimuksista yksittäisten kehitysprojektien tunnistamiseen. Keskeistä kokonaisvaltaisuudessa on huomioida liiketoimintaan, tietojärjestelmiin ja infrastruktuuriin liittyvät osatekijät, sekä niiden väliset riippuvuussuhteet. Malliperustaista lähestymistapaa voidaan soveltaa eri laajudessa ja eri tarkkuustasoilla. Mallintamisen kohteena voi olla koko organisaatio, jokin sen rajattu alue tai yksittäinen ratkaisu. Tarkkuustaso voi vaihdella yleiseltä tasolta hyvinkin yksityiskohtaiseen. Tutkielmassa esitellään kokonaisvaltaisen kehittämisen ja mallintamisen standardit TOGAF-kokonaisarkkitehtuuriviitekehys ja ArchiMate-mallinnuskieli, sekä kuinka niitä voidaan soveltaa yhdessä. Tutkielmassa arvioidaan myös kuinka Sparx Systems Enterprise Architect-mallinnusväline soveltuu kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.
  • Vähämaa, Miika (Helsingin yliopisto, 2015)
    This dissertation conceptualizes social groups as epistemic communities that is, as communities that circulate and regard some things as credible knowledge based on its own idiosyncratic criteria. An epistemic community sets social standards or, group epistemologies for what is understood to be knowledge. The philosophical and social psychological underpinnings of an epistemic community are reviewed considering, inter alia, theories by Aristotle, Jan Smedslund, Steve Fuller, Alvin Goldman, Jürgen Habermas, Arie Kruglanski, Henri Tajfel, Anna Wierzbicka and Julia Annas. The literature on social knowledge is used to initiate a synthesis conceptualized as the epistemic calculus of groups. Theory is substantiated with empirical studies. One study shows that university students define even universal topics such as mathematics differently based primarily on whether they live in Finland or Norway, suggesting culturally different group epistemologies about math. Another survey from the United States shows that even socio-economic group variables can be powerful predictors of how people view science and its relevance to society at large. Socio-economic variables together with media exposure cultivate these large groups to hold similarity of thought and therefore to become epistemic communities. Even more surprisingly, the pan-European data shows that occupational groups of politicians and political journalists in diverse countries Finland, Sweden, Denmark, Germany, France, Spain, Slovenia, Austria and Switzerland may transcend national boundaries to develop a set of goals. These goals of political communication provide the rules of thumb for reasonable political knowledge for the professional. These rules appear so strong and so well developed across nations that they are likely to cause epistemic struggle and disagreement between the professionals. In the final analysis, then, it is discussed who gets to define what we pass as knowledge?
  • Mehtälä, Juha (Helsingin yliopisto, 2015)
    Continuous-time Markov processes with a finite state space can be used to model countless real world phenomena. Therefore, researchers often encounter the problem of estimating the transition rates that govern the dynamics of such processes. Ideally, the estimation of transition rates would be based on observed transition times between the states in the model, i.e., on continuous-time observation of the process. However, in many practical applications only the current status of the process can be observed on a pre-defined set of time points (discrete-time observations). The estimation of transition rates is considerably more challenging when based on discrete-time data as compared to continuous observation. The difficulty arises from missing data due to the unknown evolution of the process between the actual observation times. To be able to estimate the rates reliably, additional constraints on how they vary in time will usually be necessary. A real world application considered in this thesis involves the asymptomatic carriage state (colonisation) with the bacterium \textit{Streptococcus pneumoniae} (the pneumococcus). The pneumococcus has over 90 strains and for understanding the dynamics of the pneumococcus among humans it is important to understand within-host competition between these strains. Research questions regarding competition in this thesis are: does colonisation by one serotype protect from acquisition of other serotypes and is clearance affected by concurrent colonisation by other serotypes? A question regarding the implication of competition to pneumococcal dynamics after vaccination is also of interest. In addition, vaccine protection may be heterogeneous across individuals, leading to a question about how well such vaccine protection can be estimated from discrete-time data. When only discrete-time observations are available, the decision when to measure the current status of the process is particularly important. With measurements that are temporally apart from each other, information about the state of the process at one point does not give information about the state at the other points. When measurements are very close to each other, knowing the state at one point bears information about the state at other, temporally close points. This thesis addresses the estimation of transition rates based on repeated observations of the current status of an underlying continuous-time Markov process. Applications to actual data concern the process of pneumococcal colonisation. Optimal study designs are considered for improved future studies of similar type, applications including but not limited to pneumococcal colonisation studies.
  • Yaghi, Nader (Helsingin yliopisto, 2015)
    In terms of chemistry, phosphate (PV) and arsenate (AsV) are similar, but their biochemical roles are completely different. Phosphorus (P) is an important nutrient for all forms of life but when entering to watercourses it increases the eutrophication risk. Arsenic (As) is a metalloid, the inorganic species of which are toxic, with AsIII classified as a first group carcinogen. This work was undertaken to investigate the potential of Light Expanded Clay Aggregates (LECAs) to act as sorbents to remove P and As species from the aqueous phase. Detailed studies were undertaken to determine if the efficiency of LECAs can be improved by coating them with aluminum (Al) or iron (Fe) oxide. The ability of various LECA materials to remove P from water was compared at different pH values, and the reversibility and kinetics of the reactions were investigated. The results revealed that the oxide-coated LECAs were superior to LECAs as P sorbents. Furthermore, Al-LECAs was superior to Fe-LECAs, which is redox-sensitive and therefore may lose its sorption properties in temporarily prevailing anoxic conditions, e.g., in constructed wetlands (CWs) used for wastewater purification. Studies of the reaction kinetics, impact of the degree of P saturation (DPS) and P desorption revealed that the oxide-coated materials retained P more strongly than LECAs. The experiments with As were designed to simulate the conditions in groundwater where As exists as AsV or AsIII, depending on the redox potential. The optimal pH for the sorption of both As species, the effect of oxidizing agents on the sorption of AsIII and the effect of competing phosphate anions on As sorption were investigated in systematic studies, which revealed that the oxide coatings decisively increased the sorption of both As species. For AsV at a pH of 4, Al-LECAs appeared to be a better sorbent than Fe-LECAs. However, Fe-LECAs were superior to Al-LECAs at a pH of 6. The sorption of AsIII increased with elevated pH. At a pH of 9, sorption was greater onto Al-LECAs than Fe-LECAs. However, the opposite trend was obtained at a pH of 10. The oxidation of AsIII to AsV enhanced sorption by LECAs. Moreover, the oxidation-reduction reaction created new sorption sites for AsV on the manganese dioxide (MnO2) surface. The competition with P for sorption sites relatively diminished the retention of As onto LECAs compared to the oxide-coated LECAs. In the Al-LECAs, the P-induced decrease in the AsV sorption was larger than that in the Fe-LECAs. The competition between P and AsIII lowered the sorption by oxide-coated LECAs most markedly in acidic media. Thus, LECAs seem to be the best option for removing AsIII and AsV from groundwater with high P. The sorption properties of LECA materials were assessed by means of sorption isotherms describing the sorption as a function of the sorbate concentration in the solution after equilibration The actual P sorption capacity was assessed as the P retained at a P concentration of 20 μg L−1 in the equilibrium solution (X20), which is close to the upper limit (25 µg L-1) allowed in surface water to avoid eutrophication. The corresponding actual sorption capacity for the As species was determined at an equilibrium concentration of 10 μg As L−1 (X10), which is the highest allowable level in drinking water.
  • Haapaniemi, Emma (Helsingin yliopisto, 2015)
    Primary immunodeficiency diseases (PIDD) compromise a heterogeneous group of clinical entities, ranging from isolated susceptibility for certain pathogen to widespread, early-onset infections or overwhelming autoimmunity. Although rare, PIDDs cause significant morbidity and mortality. Over 300 genes are associated with PIDD development, and multiple gene defects can cause a similar phenotype. On the other hand, phenotypes caused by the same mutation can vary considerably even between family members. Therefore, genetic diagnostics in PIDD is challenging with standard candidate gene approach. In this study, three novel primary immunodeficiency conditions are characterized: early-onset multiorgan autoimmune disease caused by STAT3 hyperactivity, combined immunodeficiency as due to DOCK2 deficiency, and generalized infection susceptibility caused by recessive HYOU1 mutations. The mutations were discovered using exome sequencing. In the first and second part of this study, the authors studied a cohort of six patients with missense STAT3 mutations that were shown to be activating by luciferase reporter assay. The patients presented with multi-organ autoimmunity that commonly started in infancy. Additionally, some had lymphoproliferation and developed hypogammaglobulinemia in their teens, and one patient had delayed-onset mycobacterial disease. Three patients were immunologically characterized. They showed peripheral eosinopenia and deficiency of regulatory T cells, T helper 17 cells, NK cells, and dendritic cells. Notably, one patient developed large granular lymphocyte (LGL) leukemia at age 14 and another had LGL cells in her bone marrow without clinical disease. In third part of the study, compound heterozygous DOCK2 mutations were identified in a patient that showed mild hematological autoimmunity and susceptibility to bacterial and viral infections. Four additional patients with a similar phenotype and homozygous DOCK2 mutations were subsequently independently identified in four additional research groups in US, Austria, and France. All patients showed profound lymphopenia with defective B, T and NK cell responses, and invasive viral and bacterial infections that were fatal without stem cell transplantation. Finally, a patient with anemia and combined deficiency of granulocytes, B cells and dendritic cells was studied. She presented with severe early-onset bacterial and herpetic infections and stressinduced hypoglycemic episodes. She was found to harbor compound heterozygous mutations in HYOU1, an endoplasmic reticulum chaperone, and the mutations altered HYOU1 substrate binding specificity. The defective HYOU1 function compromised the redox balance in patient neutrophils and skin fibroblasts, and led to altered endoplasmic reticulum stress response. This study shows that next generation sequencing tools such as exome sequencing are powerful in PIDD diagnostics. With these techniques it is possible to identify causal variants even in situations where only a single individual is affected. The results show that monogenic immunological conditions have considerable phenotypic variation even between patients with similar gene defects. The study also identifies novel genes with previously undescribed roles in human immunity, and broadens the general understanding of human immunobiology.
  • Turner, Melissa (Helsingin yliopisto, 2015)
    It has been frequently proven that both bilinguals and language learners code-switch successfully for a variety of functions such as showing familiarity with a community of practice a group that collaborates regularly in some common venture. But what about those who have not learnt the language? Do they code-switch? Do they code-switch differently to language learners? How are they able to code-switch successfully and why would they want to at all? This thesis examined the Japanese-English code-switching in fanfiction based in the Japanese fandom Kuroshitsuji ( Black Butler ) of those who had learnt Japanese at an educational institute (Learners) and those who had not (Non-Learners) as well those who had only learnt Japanese outside of educational institutes (Active Non-Learners) and those who had not learnt it at all (Passive Non-Learners). Using corpus linguistic techniques, the concordance tool AntConc and a log-likelihood calculator, it was found that Learners and Non-Learners code-switched in a very similar way, not only in frequency but also code-switch distribution. However, Active Non-Learners and Passive Non-Learners code-switched very differently. Canon Type (e.g. the anime with fan-translated subtitles vs the anime with official English subtitles) was also examined and it was found that canon type may have had an influence on the code-switching of Non-Learners. To examine why these code-switch patterns occurred, questionnaires were sent to the authors to ask about their code-switch attitudes. Although it was difficult to make connections between the author attitudes and the code-switch frequency patterns it was found that community of practice played an important role in code-switch decisions whether it be in a positive or negative way. This thesis was created in the hope that it would help to broaden code-switching research by using different Learner types and written over spoken material. Using the plethora of negative attitudes found in the author questionnaire responses it was shown that it is important to combat these attitudes and it is hoped that further research would continue to fight against these especially in the field of second language acquisition.
  • Vilokkinen, Veera (2015)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdytään Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus – teemaisten päätöslauselmien 2106 ja 2122 valtapoliittisiin ulottuvuuksiin fokuksena sukupuolinäkökulma kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kontekstissa. Tarkoituksena on tarkastella kriittisesti sitä todellisuutta sukupuolesta sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden järjestämisen normeista, jota päätöslauselmien tekstit ilmentävät. YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin vuonna 2000 käänteentekevänä sukupuolten tasa-arvon ja kestävän rauhanrakennuksen kannalta ylistetty päätöslauselma 1325, joka linjasi sukupuolinäkökulman strategisena työkaluna kaikkeen konfliktinratkaisuun ja rauhanrakentamiseen sovellettavana keinona naisten syrjinnän ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi konfliktitilanteissa, sekä kestävän rauhan rakentamiseksi konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa. Päätöslauselman implementaatio osoittautui kuitenkin haasteelliseksi muun muassa sen vuoksi, että resoluution kritisoitiin uusintavan niitä sukupuolisuuden ja militarismin normeja, joita se pyrkii kitkemään. Uusimmat resoluutiot 2106 ja 2122 hyväksyttiin tavoitteena tehostaa Naiset, rauha ja turvallisuus –agendan implementaatiota korjaamalla aiempien päätöslauselmien puutteita ja ristiriitaisuuksia. Laura J. Shepherd on tutkinut jälkistrukturalistisen feministisen teoriakehyksen näkökulmasta päätöslauselman 1325 tekstin ilmentämiä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia diskursseja, eli tekstistä tulkittavia kulttuurisia merkityksiä ja normeja, joihin voi olettaa sisältyvän vallankäyttöä. Shepherd nojaa Michel Foucaultin jälkistrukturalistiseen teoriaan valtanormien ilmenemisestä ja normalisoinnista yhteiskunnassa sekä Judith Butlerin käsitykseen sukupuolinormien performatiivisuudesta. Performatiivinen sukupuolikäsityksen mukaan kaksijakoisen sukupuolisuuden normeja tuotetaan jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä niin, että miehille normaalina sukupuolisuutena mielletään voimaan ja valtaan liittyvä maskuliininen normi, kun taas nainen ilmentää objektiivista ja heikkoa feminiinistä sukupuolisuutta, yhteiskunnan ”toista”. Shepherd näkee nämä sukupuolinormit keskeisinä sodan ja militarismin oikeutuksessa ja kansainvälisen uusliberalistisen maailmanjärjestyksen tuottamisessa ja ylläpitämisessä. Feministisen jälkistrukturalistisen kritiikin mukaan Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmien sukupuolten tasa-arvon ja rauhanrakennuksen tavoitteet eivät voi toteutua niin kauan, kuin päätöslauselmat perustuvat hegemoniselle maskuliiniselle ja militaristiselle maailmanjärjestykselle, ja tuottavat normatiivisia käsityksiä sukupuolisuudesta, rauhasta ja turvallisuudesta. Keskeisenä tuloksena analyysin perusteella nähdään, että vaikka uusimmissa päätöslauselmissa on edistetty esimerkiksi diskurssia naisesta aktiivisena toimijana perinteisen uhrikäsityksen sijaan, löytyy päätöslauselmateksteistä silti edelleen diskursseja, jotka pitävät yllä perinteisiä sukupuolirooleja ja käsitystä naisesta kansainvälisen politiikan toisena ja toiminnan kohteena. Lisäksi sukupuolinäkökulman soveltaminen rauhanrakennuksessa käsitetään edelleen pitkälti naisnäkökulmana. Konfliktialueiden naistoimijat esitetään ensisijaisesti siviiliyhteiskunnan kontekstissa eikä maailmanpolitiikan vallan keskiössä. Analyysin perusteella Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmat pyrkivät edistämään normatiivista käsitystä siitä, mikä on oikea tapa rakentaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Rakentaminen tapahtuu turvallisuusneuvoston piirissä pitkälti liberaalin demokratian ihanteen ja valtiosuvereniteetin kunnioittamisen ehdoilla. Paradoksaalista on, että kansainvälinen rauhan takeena nähdään militaristinen toiminta.
  • Bredbacka, Patrik (2015)
    Bosniassa käytiin vuosina 1992–1995 sota, joka päättyi sen osapuolien Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien väliseen rauhaan ja yhteisen Bosnia-Hertsegovinan valtion muodostamiseen. Aseellisten konfliktien uusiutumattomuus sodanjälkeisessä Bosnissa antaa viitteitä siitä, että sotaan osallistuneet osapuolet ovat onnistuneet käsittelemään sodan tapahtumia siten, että keskinäinen yhteiselo samassa valtiossa on mahdollista. Tässä tutkielmassa analysoidaan Bosnian sodanjälkeistä kehitystä sovinnon käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on 1) muotoilla hahmotelma Bosnian kohdalla toimivasta yhteiskunnallisen sovinnon määritelmästä, 2) tutkia, millaisin keinoin sovintoa on Bosniassa tavoiteltu, sekä näiden sovintokeinojen valossa 3) tutkia, millainen arvo sovinnolle on Bosniassa annettu ja toisaalta perustella sovinnon merkitystä Bosnialle. Työ alkaa lyhyellä Bosnian sotaa ja maan sodanjälkeistä kehitystä esittelevällä luvulla. Luku 2.1 antaa viitteitä siitä, että Bosniassa vuonna 1995 käyttöönotettu poliittisiin kiintiöihin ja etnisiin jakoihin perustuva hallintojärjestelmä on aiheuttanut valtiolle mittavia kustannuksia ja toiminnallisia hidasteita. Luku 3 käsittelee työn keskeistä aihetta sovintoa ensin yleisesti ja sitten tarkemmin Bosnian kohdalla. Sovinto on moniulotteinen ja monipuolinen käsite, jolle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Sovintoa koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta luvussa 3.1 luodaan hahmotelma Bosnian kannalta realistisesta, hyödyllisestä ja syvällisestä sovinnon määritelmästä. Bosniassa sovinnon kannalta keskeisimmiksi keinoiksi määritellään oikeus, hallinnon politiikka ja anteeksiannon politiikka, joita tutkitaan luvuissa 4-6 niin yleisellä kuin Bosnian tasolla. Keskeisten aihepiiriensä sovinnon, anteeksiannon politiikan, oikeuden ja hallinnon politiikan välisen keskinäispoikkeavan mutta Bosnian tapauksessa vuorovaikutteisen olemuksen vuoksi työ ei sisällä tarkkarajaista metodologiaa, vaan pyrkii tutkimaan aiheiden välisiä ilmenemistapoja ja suhteita lavea-alaisten vaikutussuhteiden löytämiseksi. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei Bosniassa ole aikaansaatu syvällistä sovintoa, vaan ennemmin kylmää rauhaa muistuttava tila, jossa etniset eroavaisuudet ovat edelleen keskeisiä yhteiskunnallisissa suhteissa. Oikeus ja hallinnon politiikka ovat muodostuneet Bosniassa keskeisiksi sovintokeinoiksi, mutta ne eivät ole kyenneet aikaansaamaan syvällistä sovintoa vaan ennemminkin vain ylläpitämään tai jopa kasvattamaan Bosnian etnisiä jännitteitä, jotka haittaavat valtion toimintaa ja ihmisryhmien välisiä suhteita. Sen sijaan anteeksiannon politiikka on jäänyt Bosniassa vähälle käytölle, mutta teoreettiset näkemykset ja empiiriset kokemukset anteeksiannon politiikasta muissa konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa antavat viitteitä sen mahdollisuudesta myös bosnialaisen sovinnon syventämiseen. Työn viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitellään keinoja toteuttaa anteeksiannon politiikkaa Bosniassa, laventaa Bosniassa käytettyjä hallinnon politiikan ja oikeuden muotoja ja pohditaan sitä, miten syvällisemmän sovinnon tarpeen ymmärrys on keskeinen vaikutin siihen, millaisia painoarvoja sovinnolle päämääränä annetaan.
  • Laine, Ninnu (2015)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten puoluejohtajien sosiaalisen median käyttöä kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Samalla kun sosiaalinen media on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa ihmisten ja yritysten arjessa, poliitikot ovat omaksuneet eri sosiaalisen median palveluita poliittisen viestinnän välineeksi. Politiikan medioituminen on noussut 2000-luvulla keskeiseksi aiheeksi poliittisen viestinnän tutkimuskentällä ja ilmiöön liittyy läheisesti myös politiikan henkilöityminen ja intimisoituminen. Sosiaalinen media tarjoaa tilan, jossa poliitikko voi viestiä äänestäjille ilman perinteisiä tiedotusvälineitä portinvartijana. Näin ollen sosiaalinen media on tuonut uusia ulottuvuuksia medioitumis-keskusteluun. Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan suomalaisen puheenjohtajan sosiaalisen median käyttöä kahden viikon seuranta-aikana 5.4-19.4.2015 ennen eduskuntavaaleja. Tutkimukseen valitut sosiaalisen median palvelut ovat blogi, Facebook ja Instagram. Aineiston perusteella analysoidaan, mitä palveluja puoluejohtajat käyttävät, kuinka aktiivisesti he julkaisevat sosiaalisessa mediassa ja minkälaisia julkaisutyylejä ja sisältöjä löytyy. Aineiston analyysin perustella puoluejohtajat jaotellaan sosiaalisen median käyttäjätyyppeihin. Lisäksi tarkastellaan, mihin puoluejohtajat käyttävät sosiaalista media eli tutkitaan julkaisujen perusteella käyttötarkoituksia. Menetelmänä käytetään sekä määrällistä sisällönerittelyä että laadullista sisällönanalyysiä. Tuloksista ilmenee, että sosiaalinen media on osa jokaisen puoluejohtajan vaalikampanjaa kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Vaikka puoluejohtajien välillä löytyy suuria eroja sosiaalisen median käytössä muun muassa monipuolisuudessa, aktiivisuudessa ja julkaisutyyleissä, jokainen heistä kampanjoi vähintään yhdessä sosiaalisen median palvelussa. Puoluejohtajat käyttävät sosiaalista mediaa ensisijaisesti vaalikampanjasta tiedottamiseen, itsensä ja puolueen markkinointiin sekä kannanottoihin ja mielipidekirjoituksiin. Tutkituista palveluista selvästi suosituin on Facebook, mutta jopa puolet puoluejohtajista kampanjoivat myös uudessa sosiaalisen median palvelussa, Instagramissa.
  • Yliruka, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    This doctoral dissertation focuses on practices that support working and learning and that target knowledge creation in social work as a means to enhance the flexible, open and critical expertise of social workers and to promote their efforts to assist their clients practices known here as reflective structures. This dissertation explores the topic by studying the introduction, feasibility and development of the reflective Kuvastin ( Mirror ) method of self- and peer-evaluation. This doctoral dissertation 1) explores and expands the role of individual reflection and self-evaluation, and connects it to the organisation of reflection and evaluation as well as to the creation of reflective structures as part of practice-based innovation activities and competence management, 2) presents a research-based method of reflective self- and peer-evaluation of social work which members of an organisation can use together to examine and develop their work as well as to create practice-oriented organisational innovations, and 3) analyses the feasibility of the model, particularly the conditions required in a public sector organisation. The dissertation is based on five previously published empirical articles and investigates the Kuvastin method by incorporating both a case study and an action research study. The dissertation has both adopted this method and used a theoretical approach to study how and under which conditions self-evaluation can create approaches and meeting spaces that generate, analyse and enrich reflection to support not only ethically sensitive social work with clients, but also innovation activities, in addition to promoting reforms in social work. This dissertation uses qualitative analysis to identify themes and types in the empirical data, and utilises the methodological tools of actor network theory. The dissertation highlights how processes of reflection, the construction of operational knowledge and the development of tools for personal reflection can at best strengthen employees expertise, workplace wellbeing and sense of meaningful work, thereby promoting the potential of social work to respond to clients needs. The study also shows that the achievement of good results in implementing and maintaining the Kuvastin method requires certain elements, such as transformational leadership, a shared concept of knowledge, dialogic interaction and shared object-oriented work. The method helps superiors, together with the employees, create a permanent learning community, a reflective structure in which employees jointly explore their and their peers experiences, challenge their beliefs and develop new artefacts that support their learning and working as well as the supervision of their work. Thus, this dissertation promotes a new approach to learning, enhancing workplace wellbeing and creating knowledge in social work communities. These activities are important not only for the services provided to clients, but also for the viability of the public sector.
  • Virrankari, Sofia (2015)
    Vuonna 2007 alkanut finanssikriisi käynnisti laajoja taloudellisia elvytystoimia ympäri maailmaa. Kriisin seurauksena Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankit laskivat ohjauskorkonsa historiallisen alhaiselle tasolle elvyttääkseen pysähtynyttä taloutta. Globaalin talouden ongelmat ovat kuitenkin jatkuneet ja ohjauskorot on pidetty matalalla ennätyksellisen pitkään. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, millaiseen talousteoreettiseen näkemykseen rahapolitiikasta Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankit perustavat ohjauskorkomuutoksensa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään globaalia poliittista taloutta ja talouden tutkimusta kriittisen realismin näkökulmasta. Viitekehyksessä tuodaan esille neoliberaali talousoppi ja sen sisäiset ristiriidat, joiden nähdään johtaneen epäoptimaaliseen talouselvytykseen. Tämän lisäksi tuodaan esille globaalin poliittisen talouden tutkimuksessa esitetty kritiikki politiikan ja talouden tutkimuksen erottamisesta toisistaan. Teoreettisessa viitekehyksessä kartoitetaan myös niitä eriäviä talousteoreettisia näkemyksiä, joita ohjauskorkopolitiikasta on esitetty. Tutkielmassa analysoidaan sisällönanalyysiä hyödyntäen niitä Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien rahapoliittisia lausuntoja, joita ne ovat julkaisseet ohjauskorkomuutoksistaan. Sisällönanalyysillä erotellaan ne keskeiset tekijät, joilla keskuspankkien voidaan nähdä perustelleen ohjauskorkomuutoksia. Tutkimuksen aineistona hyödynnetään Yhdysvaltain keskuspankin avomarkkinakomitean ja Euroopan keskuspankin neuvoston antamia lausuntoja ohjauskorkopäätöksistä vuosina 2007–2014. Tutkimuksen analyysissä nousee esiin kolme eri perustelua, joihin keskuspankit päätöksissään nojautuvat. Ensimmäiseksi perusteluksi nousee finanssikriisin myötä talouselvytys ja sen tärkeys. Tämän lisäksi keskuspankit perustelevat toimiaan inflaation tasolla sekä työllisyyden tilalla. Keskuspankkien perusteluita vertailtaessa löydetään eroja Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien esittämien perusteluiden välillä. Analyysissä päädytään siihen tulokseen, että Euroopan keskuspankki perusteli toimiaan ennen kaikkea inflaation näkökulmasta, minkä nähdään ilmentävän pankin talousteoreettista näkemystä inflaatiotavoitteellisen rahapolitiikan eduista. Yhdysvaltain keskuspankki perusteli toimiaan huomattavasti enemmän talouden elvytyksellä ja työllisyystavoitteilla, kuin inflaation tasolla. Analyysissä tämän tulkitaan puolestaan ilmentävän Yhdysvaltain keskuspankin keynesiläisempää, täystyöllisyyttä ja elvytystoimia painottavaa taloustieteellistä näkemystä rahapolitiikasta. Keskuspankkien näkemyseroja rahapolitiikasta selitetään tutkimuksessa keskuspankkien historiaan ja mandaattiin liittyvillä piirteillä. Euroopan keskuspankin mandaatti rajoittuu hintavakauden ylläpitoon, kun taas Yhdysvaltain keskuspankilla on sekä hintavakautta, että täystyöllisyyttä painottava kaksoismandaatti. Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin tarve talouselvytyksen keinojen syvällisemmälle tutkimukselle. Tämä nähdään tarpeelliseksi, sillä pitkittyneen talouden taantuman vuoksi finanssikriisin jälkeistä elvytystä ei pidetä onnistuneena. Lisäksi julkisessa keskustelussa esiin nousseen valtion velkaongelman nähdään entisestään lisäävän tarvetta paremmalle tieteelliselle tutkimukselle taloudesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan.
  • Turkka, Saara (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkisuunnittelun politisoitumista eli suunnittelun muodostumista poliittisiksi konflikteiksi. Tutkimuksen lähtökohtana ovat aiemmassa kaupunkisuunnittelun tutkimuksessa esille nousseet havainnot demokratiavajeesta suunnittelussa. Tavallisten kaupunkilaisten näkökulmasta suunnitteluun vaikuttaminen on usein koettu vaikeaksi. Vaikka ihmisten elinympäristössä tapahtuvat muutokset ovat alttiita eriäville tulkinnoille, on mahdollisia poliittisia konflikteja suunnittelussa pyritty pikemminkin hillitsemään kuin kohtaamaan avoimesti. Tällaisia havaintoja voi pitää suunnitteludemokratian kannalta ongelmallisina. Työ pohjaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen jälkifoundationalistiseen ja jälkistrukturalistiseen poliittiseen ajatteluun, joka ohjaa tarkastelemaan demokratiaa poliittisen kamppailun kontekstissa. Tutkielma hyödyntää teoreettisena lähestymistapana erityisesti Laclaun ja Mouffen työssä näkyvää poliittisen ja politiikan käsitteiden eroa, jolla kuvataan politiikan erilaisia ulottuvuuksia. Demokratian kannalta on tärkeää antaa tilaa poliittisille konflikteille ja keskustella erilaisista poliittisista vaihtoehdoista. Yhteiskunnallisten kysymysten käsitteleminen poliittisesti vaatii kuitenkin niiden politisoitumista. Demokratian esteitä voidaan analysoida sellaisten käytäntöjen kautta, jotka estävät politisoitumista. Erityisen kriittisesti voidaan tarkastella diskursseja, jotka pyrkivät häivyttämään poliittisuutensa tai luonnollistamaan jonkin poliittisen käytännön. Tutkielmassa analysoidaan kahden oululaisen suunnittelutapauksen politisoitumista. Tutkimustehtävänä oli ensinnäkin pohtia, missä määrin suunnittelutapaukset politisoituivat ja minkälaiset tekijät vaikuttivat niiden politisoitumiseen tai estivät sitä. Toiseksi tavoitteena oli analysoida, minkälaisia viitteitä suunnittelutapaukset ja niiden politisoitumiseen vaikuttavat tekijät antavat suunnitteludemokratian haasteista. Ensimmäinen tutkielmassa käsitelty suunnittelutapaus liittyy kiistaan oululaisten puutalokortteleiden purkamisesta. Toinen suunnittelutapaus käsittelee puolestaan hotellin ja pysäköintiluolan suunnittelua Oulussa. Tutkimuksen aineisto koostuu sanoma- ja aikakauslehdissä sekä verkkomedioissa julkaistuista artikkeleista. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa sovelletaan Essexin koulukunnan diskurssianalyysia. Aineiston analyysista käy ilmi, että kumpikin suunnittelutapaus politisoitui mediakeskustelussa. Keskustelu ei ollut yksiäänistä, vaan keskustelun osapuolet pystyivät tuomaan mediassa esille eriäviä tulkintoja tapauksista. Molemmissa tapauksissa havaittiin kuitenkin myös suunnittelun politisoitumista vaikeuttavia tekijöitä. Keskeisenä tutkimustuloksena tutkielmassa nouseekin esille se, että suunnittelutapausten politisoitumisen esteet olivat kytköksissä paradigmaattiseen kaupunkisuunnitteluajatteluun. Suunnittelutapausten analyysi kertoo, että tapamme ajatella kaupunkisuunnittelua vaikuttaa siihen, millä tavoin voimme lähestyä kaupunkia, millaisia ongelmia siinä näemme ja miten niitä ratkaisemme. Suunnitteluun liittyvät ajatusmallit vaikuttavat siten myös siihen, millä tavalla demokratia toimii suunnittelussa. Puutalokortteleiden tapauksessa suunnittelun politisoitumiseen vaikuttivat erityisesti modernistiseen kaupunkisuunnitteluun liittyvät ajattelumallit. Hotellin ja pysäköintiluolan tapauksessa suunnittelukeskustelussa ilmeni puolestaan kilpailulähtöiselle suunnittelulle tyypillisiä ajattelutapoja. Tutkielmassa identifioidaan tarkemmin useita tekijöitä, jotka vaikeuttivat politisoitumista. Tällaisina tekijöinä voidaan mainita esimerkiksi suunnittelun näkeminen kapean teknisessä tai asiantuntijalähtöisessä kehyksessä, suunnittelun ymmärtäminen erilaisten, esimerkiksi taloudellisten tai historiallisten pakkojen ja välttämättömyyksien kautta sekä yksimielisyyttä ja konsensusta korostavat diskursiiviset artikulaatiot. Tutkielma painottaa, että nämä politisoitumista vaikeuttavat tekijät ovat poliittisia artikulaatioita, jotka on mahdollista myös haastaa poliittisen kamppailun kautta. Tutkimustulosten pohjalta voi sanoa, että kaupunkisuunnittelussa erimielisyydelle, konflikteille ja politiikalle olisi jätettävä enemmän tilaa, mikäli suunnittelua halutaan kehittää demokraattisempaan suuntaan. Muussa tapauksessa suunnitteluprosessit näyttäytyvät helposti tilanteena, jossa kansalaisilla hyväksytetään hallinnon laatimia suunnitelmia. Suunnitteludemokratian haasteet liittyvätkin demokraattisen politiikan mahdollisuuksiin - tilaisuuteen tuoda uusia kysymyksiä suunnittelun asialistalle, esittää erilaisia vaihtoehtoja, haastaa ja tulla otetuksi vakavasti keskustelun osapuolena.
  • Anoschkin, Katja (2015)
    Tutkimus analysoi valtioneuvoston poliittisen johtamisen vahvistamiseen tähtääviä politiikkatoimia valtion keskushallinnon uudistuksissa 2000-luvulla. 1980-luvulta toteutettujen hallinnon uudistusten on todettu heikentäneen keskushallinnon ohjauskykyä ja poliittista ohjausta tai johtamista useassa maassa uudeksi julkisjohtamiseksi kutsutusta johtamisdoktriinista vaikutteita saaneiden uudistusten myötä. Näihin ongelmiin on vastattu korostamalla keskushallinnon ohjauskyvyn palauttamista, poikkihallinnollisuutta ja poliittista johtamista. Suomessa poliittisen johtamisen kehittämisen on katsottu alkaneen vuonna 1995. Käsitteellisesti poliittisen johtamisen korostaminen managerialististen uudistusten aikana muodostaa ilmeisen paradoksin. Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin miten poliittinen johtaminen on muodostunut policy-ongelmaksi 2000-luvun hallinnon menettelytapojen uudistuksissa ja miten politiikka ja poliittinen käsitteellistyvät poliittisen johtaminen uudistuksissa? Uudistuksia 2000-luvulla ovat olleet erilaiset hallinnon menettelytapa uudistukset, pääministerin aseman vahvistaminen ja hallinnon politisointi. Suomessa valtioneuvoston johtamisessa ohjelmajohtamisen ja strategia-asiakirja menettelyn käyttöönotto 2000-luvulla, sekä poliittisten valtiosihteereiden nimittäminen voidaan lukea näihin uudistuksiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu käsitehistoriallisesta lähestymistavasta, joka korostaa käsitteiden tutkimusta niiden ajallisessa ja paikallisessa kontekstissa. Käsitehistoriallinen tutkimus korostaa myös käsitteiden käytön tutkimista eli käsitteiden toimimista välineinä jatkuvassa poliittisessa kamppailussa. Tutkimuksen aineisto muodostuu vuosien 1995–2011 julkaistuista keskushallinnon kehittämisen raporteista, joiden avulla muodostetaan tutkimuksen konteksti. Poliittisen ja politiikan käsitteellistämistä tarkastellaan kahdesta keskushallinnon kehittämisen asiakirjasta vuosilta 2002 ja 2011, jotka muodostavat poliittisen johtamisen kehittämisen osalta jatkumon. Suomessa poliittisen johtamisen kehittäminen on ollut osa hallitusohjelman toimeenpanon ja seurannan kehittämistä tulosohjauksessa esiintyneiden ongelmien tuloksena. Keskeisiksi ongelmiksi tunnistettiin riittävän laajojen poikkihallinnollisten tavoitteiden asettaminen sekä kehysbudjetoinnin, tulosohjauksen ja hallitusohjelman toimeenpanon prosessien yhdistäminen. Politiikan ja poliittisen käsitteellistämisessä korostuu politiikan tilalliset merkitykset. Politiikan rinnalle on noussut strategian käsite, jota voidaan pitää politiikalle synonyyminä. Samalla se toimii politiikan neutraalin ja jopa positiivisen käsitteellistämisen välineenä. Politiikan käsitteellistäminen ”sisällöksi” erotuksena taloudellisista kysymyksistä korostaa ja epäpolitisoi talouskysymyksiä. Politiikka käsitteellistetään hallitsemisena vaihtoehtoisen konfliktuaalisen käsitteellistämisen sijaan, mikä voi selittää poliittisen johtamisen nousemista käsitteellisesti managerialisten uudistusten aikana agendalle. Politiikan käsitteellistäminen konfliktuaalisena olisi uhka hallinnon asioiden hoitamisen rationaalisuudelle, mutta voisi tuoda esille myös demokratiaan liittyviä pohdintoja
  • Ängeslevä, Nina (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Nina Kristiina Ängeslevä Työn nimi – Arbetets titel – Title Eduskunnan Nato-keskustelun argumentaatio strategisen kulttuurin näkökulmasta vaalikaudella 2011–2014. Ukrainan kriisi ulkoisena shokkina Oppiaine – Läroämne – Subject Yleinen valtio-oppi, maailmanpolitiikan tutkimus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Toukokuu 2015 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 90 (99) Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee eduskunnan Nato-keskustelun argumentaatiota strategisen kulttuurin näkökulmasta vaalikaudella 2011–2014. Tutkimuksessa on tärkeässä roolissa strategisen kulttuurin käsite, joka toimii myös tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Tässä tutkimuksessa omaksutaan strategisen kulttuurin määritelmä, jonka mukaan sillä viitataan kansakunnan tai valtion tunnusomaisiin ja pitkäikäisiin uskomuksiin, arvoihin ja tapoihin, jotka koskevat voimankäytön uhkaa ja voimankäyttöä ja joiden juuret ovat sellaisissa perustavaa laatua olevissa vaikutteissa kuten geopoliittisessa asemassa, historiassa ja poliittisessa kulttuurissa. Tutkimuksessa hyödynnetään strategisen kulttuurin tutkimuksen neljännen sukupolven tutkijoiden näkemyksiä, joiden mukaan erilaiset alakulttuurit kilpailevat keskenään vaikutusvallasta. Esimerkiksi Alan Bloomfield (2012) on käsitellyt sitä, miten valtion ulkoisen ympäristön muuttuessa aiemmin alisteisessa asemassa ollut alakulttuuri voi nousta näkyvään asemaan. Tämän tutkimuksen tapauksessa tuo ulkoisen ympäristön muutos tarkoittaa Ukrainan kriisiä, jonka myötä Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä länsimaiden laittomaksi tuomitsemassa kansanäänestyksessä. Ukrainan kriisin myötä turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt varsinkin Itämerellä. Kriisin myötä keskustelu Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisuista on kiihtynyt, ja tähän on liittynyt myös keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Työn ensimmäinen tutkimuskysymys on se, millaista argumentaatiota Na¬tosta on käyty eduskunnassa vaalikaudella 2011–2014. Toinen tutkimuskysymys kuu¬luu, onko argumentaatiossa havaittavissa muutosta Ukrainan kriisin eli oletetun ulkoi¬sen shokin aikaisessa tilanteessa. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu strategisen kulttuurin näkökulmasta siihen, onko Nato-jäsenyyttä kannattava alakulttuuri noussut näkyvämpään asemaan eduskunnan Nato-keskustelussa Ukrainan kriisin aikana. Nato-jäsenyyden kannattajista käytän nimitystä liittoutujat ja Nato-jäsenyyden vastustajista liittoutumattomat. Tällaisia termejä on käyttänyt Veikko Heinonen (2011) tutkiessaan Suomen turvallisuuspoliittista diskurssia. Erilaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset traditiot voidaan liittää keskusteluun Nato-jäsenyydestä. Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan traditiot ovat länsisuhteita ja menestymistä korostava liberalismi sekä maantieteellisten tosiasioiden hyväksymistä ja suhteita Venäjään korostava pienvaltiorealismi. Vaikka kumpaakaan traditiota ei suoraan voida liittää liittoutujien tai liittoutumattomien alakulttuuriin, niin ne toimivat pohjana analyysille ja heijastavat osaltaan Suomen strategista kulttuuria. Tutkimusaineistona on kymmenen eduskunnan täysistuntokeskustelujen pöytäkirjaa, joissa Nato-keskustelulla on merkittävä rooli. Tarkastelussa ovat liittoutujien ja liittoutumattomien argumentit Natoon liittyen. Työssä hyödynnetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa, jossa tärkeässä roolissa ovat puhuja ja hänen yleisönsä sekä niin sanotut julkilausumattomat lähtökohdat eli esisopimukset joiden voidaan katsoa heijastelevan strategista kulttuuria. Tässä tutkimuksessa yleisönä ovat ennen kaikkea Suomen kansalaiset mutta jossain määrin myös Venäjän valtio ja länsimainen yhteisö. Aineiston perusteella yleinen esisopimus, joka yhdistää sekä liittoutujia että liittoutumattomia on se, että maanpuolustushenkisyys on tärkeässä roolissa. Suomen kuuluminen Pohjoismaiden arvoyhteisöön hyväksytään myös yleisesti. Suomen asema demokraattisena länsimaana on myöskin tärkeä arvoja koskeva esisopimus, joskin länsimaisuutta korostavat voimakkaammin liittoutujat. Liittoutujien ja liittoutumattomien tiet eroavat Nato-jäsenyydestä puhuttaessa. Liittoutujien mielestä Suomen pitäisi liittyä Natoon, jotta Suomesta tulisi täysivaltaisesti länsimaisen yhteisön jäsen. Liittoutumattomat taas vetoavat hyväksi havaitsemaansa Paasikiven-Kekkosen linjaan, jossa Suomi toimii sillanrakentajana idän ja lännen välissä ja pysyttelee erossa suurvaltakonflikteista. Perelmanin teoriaan kuuluvat erilaiset sidosmuotoiset ja erottelumuotoiset argumentaatiotekniikat. Sidosmuotoisia argumentaatiotekniikoita ovat kvasiloogiset argumentit, todellisuuden rakenteeseen perustuvat argumentit sekä todellisuuden rakennetta muokkaava argumentit. Kaikkia sidosmuotoisia argumentteja käytetään Nato-keskustelussa runsaasti, mutta erottelumuotoisten argumenttien käyttö on vähäistä. Varsinkin liittoutujat käyttävät Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa kvasiloogisia argumentteja, joissa verrataan Ukrainan kriisiä toiseen maailmansotaan ja pyritään näin perustelemaan Nato-jäsenyyden tarpeellisuus historiallisella vertauksella. Sekä liittoutujat että liittoutumattomat käyttävät koko vaalikauden ajan todellisuuden rakenteeseen perustuvia argumentteja. Tyypillinen esimerkki todellisuuden rakennetta koskevasta argumentista on keino-päämärä -argumentti. Liittoutujien mukaan Nato-jäsenyys parantaisi Suomen turvallisuutta kun taas liittoutumattomien mielestä se huonontaisi sitä. Rinnastaminen on toinen todellisuuden rakenteeseen perustuva argumentoinnin muoto, ja siihen kuuluu auktoriteettiin vetoaminen. Sekä liittoutujat että liittoutumattomat vetosivat usein presidentti Sauli Niinistön esimerkkiin argumenteissaan. Auktoriteettiin vetoaminen lisääntyi Ukrainan kriisin aikana. Todellisuuden rakennetta muokkaavien argumenttien kohdalla sekä liittoutujat että liittotumattomat hyödyntävät argumenteissaan runsaasti esimerkkejä ja havainnollistamista sekä analogioita ja metaforia. Kuvaileva ja värikäs kielenkäyttö on yleistä niin liittoutujien kuin liittoutumattomienkin keskuudessa Tutkimus paljastaa, että Nato-keskustelussa on kyllä tapahtunut hienoista muutosta Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa, mutta se liittyy ennen kaikkea konsensusajattelun lisääntymiseen. Konsensusajattelu on tyypillinen Suomen strategisen kulttuurin piirre. Lisäksi sekä liittoutujat että liittoutumattomat korostavat useissa kommenteissa sitä, että Venäjän uhka liittyy ennen kaikkea talouteen. Nato-keskustelun jakolinjat ovat paikoillaan, ja argumenteissa toistuvat samat asiat, joista esimerkiksi Tuomas Forsberg (2002) on kirjoittanut. Tutkimus osoittaakin, että Nato-myönteinen alakulttuuri ei ole saanut vahvempaan asemaa Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa. Tämä on merkki Suomen strategisen kulttuurin jatkuvuudesta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Nato, Suomi, Ukrainan kriisi, Venäjä, strateginen kulttuuri, alakulttuurit, Perelmanin argumentaatioteoria, eduskunta, ulko- ja turvallisuuspoliittiset traditiot
  • Laine, Susanna (2015)
    Maailman pakolaistilanne on ajankohtainen aihe maailmanpoliittisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa analysoidaan pakolaisten paluumuuttoa tai inhimillisemmin kotiutumista yhtenä konfliktinratkaisun osa-alueena. Konfliktinratkaisuun johtavista vaiheista keskeisenä tekijänä analysoidaan rauhansopimuksia ja niissä säädeltyä pakolaisten paluumuuttoa. Tutkimus avaa keskeisinä käsitteinä konfliktin luonnetta, aseellisia konflikteja ja pakolaisuutta. Konfliktien luonne on muuttunut ja samalla muuttanut pakolaisuuden ilmenemismuotoja. Konfliktinratkaisu rauhantutkimuksen tieteenalan osa-alueena tarjoaa mahdollisuuden etsiä pakolaisongelmaan ratkaisuja tarkastelemalla pakolaisten paluumuuttoa tai inhimillisemmin kotiutumista konfliktinratkaisun ja rauhanrakentamisen prosesseissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu rauhantutkimuksen tieteenalan kautta. Konfliktinratkaisuun haetaan näkökulma inhimillisten tarpeiden teoriasta, jonka avulla voidaan tarkastella, mahdollistaako pakolaisten paluumuutto inhimillisten tarpeiden näkökulmasta edellytykset kestävän rauhan rakentamiselle. Teoreettiseen viitekehykseen sidotaan myös oikeudenmukaisen paluun kriteerit, joita on hahmoteltu erityisesti pakolaisiin liittyvän tutkimuksen piirissä. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on ”Miten pakolaisten paluumuutto on huomioitu rauhansopimuksissa vuosina 1989 – 2011?”. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan teorialähtöisesti täyttyvätkö rauhansopimusten pakolaisten paluumuuttoa koskevissa säännöksissä oikeudenmukaisen paluun kriteerit sekä miten inhimillisten tarpeiden teorian näkökulmasta rauhan saavuttamista edistetään huomioimalla pakolaisten paluumuutto. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa aineisto analysoidaan sisällönanalyysin metodein. Laadullisen analyysin kautta voidaan tulkita rauhansopimusten sisältöä ja sisällön luonnetta suhteessa teoreettisen viitekehyksen kautta luotuun luokitteluun. Aineistona ovat rauhansopimukset, joita on solmittu aseellisissa konflikteissa vuosien 1989 – 2011 välillä. Aineistosta kerätään sisällönanalyysin metodilla havaintoja, teoreettisesta viitekehyksestä johdettuja yläluokitteluja, pakolaisten paluumuuton näyttäytymisestä rauhansopimuksissa. Yläluokkia tutkielmassa muodostetaan kolme: Paluu/Paluuohjelma, Perusoikeudet ja Omistusoikeudet. Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että paluun ja paluuohjelman yläluokasta löytyi useita viittauksia paluun mahdollistamiseen. Lisäksi melkein joka neljännessä rauhansopimuksessa hahmoteltiin kansainvälisen toimijan avustustarvetta, yleisimmin paluun logistisissa järjestelyissä ja paluuohjelman organisoinnissa. Useissa rauhansopimuksissa huomioitiin myös perusoikeuksien yläluokkaan kuuluvia oikeuksia kotiutuville pakolaisille, joita johdettiin yleisistä ihmisoikeuksista. Kolmanteen yläluokkaan kuuluvia omistusoikeuteen ja erityisesti kompensaatioon liittyviä lausumia oli vain viidesosassa rauhansopimuksia. Analyysin avulla tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että pääosin rauhansopimuksissa täyttyvät oikeudenmukaisen paluun kriteerit. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että huomioimalla pakolaisten paluumuutto oikeudenmukaisen paluun kriteereillä voidaan olla lähempänä konfliktinratkaisua rauhan saavuttamista, koska näin täytetään kaikkien osapuolten inhimilliset tarpeet konfliktinratkaisussa.
  • Pakkanen, Eve (2015)
    Tämän tutkielman tarkastelun kohteena on uusi turvallisuus. Tutkielman tavoitteena on avata laajan turvallisuuden teemoista käytyä suomalaista keskustelua kriittisen turvallisuustutkimuksen näkökulmasta. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto – Sitra järjesti vuosina 2013-2014 poikkiyhteiskunnallisen Uusi turvallisuus –foorumin, joka nosti uusi turvallisuus -käsitteen julkiseen keskusteluun. Tutkielmassa uutta turvallisuutta tarkastellaan sosiaalisen konstruktivismin teorian ja kriittisen turvallisuustutkimuksen teorian näkökulmista. Tutkielman pääkysymys on, millaisia uuden turvallisuuden sisällöllisiä ja käsitteellisiä tyypittelyitä aineiston pohjalta voidaan tehdä. Pääkysymystä täydentävät kysymykset siitä, miten uuden turvallisuuden uhkakuvat tuodaan esille keskustelussa ja miten tämä keskustelu kriittisen turvallisuustutkimuksen näkökulmasta näyttäytyy. Aineisto on anlysoitu laadullisen tekstianalyysin avulla, jolloin analyysiä on syvennetty käsitteen teemoittelulla ja tyypittelyllä. Tutkimusaineistona on käytetty Sitran Uusi turvallisuus –foorumin verkkosivustolla julkaistuja artikkeleita ja blogikirjoituksia, joita on ollut yhteensä 46 kappaletta. Uusi turvallisuus –keskustelussa korostuu valtiokeskeisen turvallisuuskäsityksen kritiikki. Tutkielman tarkastelussa oleva keskustelu korostaa turvallisuuden ja sen uhkakuvien muutosta. Turvallisuus tulee ymmärtää eräänlaisena uutena toimijuutena ja hyvinvoinnin uutena hallintana. Käsitys turvallisuudesta ei ole staattinen, vaan turvallisuus tulee käsittää jatkuvasti muokkautuvana ympäristönä, johon erilaiset turvallisuustoimijat yksilöistä kansallisvaltioihin voivat vaikuttaa omalla toiminnallaan. Uusi universaali turvallisuus laajenee rajapinnat ylittäen uusille toimialoille, jolloin toimijoiden yhteiskunnallinen kriisitietoisuus kasvaa. Turvallisuudesta tulee uhkantorjuntaa, jolloin yhteiskunnallisen resilienssin ja ennakoinnin tarve korostuu.
  • Loman, Tina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Health behaviours are important to prevention and public health. Health behaviours include usually food habits, physical activity, drinking, smoking and sleeping. Improving health behaviours help reduce risks for several major chronic diseases and mortality. Food habits and physical activity play a key role in reducing weight gain and related disease risk. Health behaviours are socially patterned and they vary between socioeconomic groups, and contribute to inequalities in health. In order to reduce socioeconomic differences in health, novel evidence is needed of changes in socioeconomic differences of health behaviours as well as reasons behind the socioeconomic differences. The main aim of this study was to examine socioeconomic differences in food habits, physical activity and weight gain, and their changes over time among middle-aged female and male public sector employees. Specific aims were to examine first changes in occupational class differences in food habits and second in physical inactivity and activity during a follow-up of 5-7 years, considering the effects of covariates. The third specific aim was to examine the association between weight gain and multiple socioeconomic indicators. This study is part of the Helsinki Health Study (HHS). The baseline data were collected by questionnaire surveys in 2000, 2001 and 2002 (n=8 960, response rate 67%). Mail surveys were sent to employees of the City of Helsinki aged 40-60 years. The follow-up survey data were collected in 2007 among the baseline respondents (n=7 332, response rate 83%). For data analysis general linear models, logistic regression analysis and the relative index of inequality were used. In many food habits, there was a hierarchical order according to occupational class, i.e. those in higher occupational classes used more often the studied food item than those in lower classes. In some food habits, there was a reverse hierarchical order and in some food habits there were no socioeconomic differences. Occupational class differences largely remained stable over the follow-up in the food habits. At baseline, there were no occupational class differences in leisure-time physical activity, but over the follow-up physical activity increased among women with the highest occupational class and decreased among men with the lowest occupational class, suggesting the emergence of occupational class differences at follow-up. The covariates (age, marital status, body mass index physical and mental health functioning, employment status) did not substantially affect the observed occupational class differences in leisure-time physical activity at follow-up. Among women and men, socioeconomic differences were observed in at least 5 kg weight gain, and current economic difficulties showed the strongest association with weight gain. Socioeconomic differences largely remained stable over the 5-7 year follow-up in food habits, whereas in leisure-time physical activity differences emerged. There were clear differences in weight gain by economic difficulties. Thus, there is a continuous need for reducing socioeconomic inequalities in the studied health behaviours. Healthy behaviours should be promoted in particular among those in lower occupational classes and those with economic difficulties.
  • Nykänen, Hanna (2015)
    Tässä tutkielmassa selvitetään millaisia institutionaalisia piirteitä Suomen, Ruotsin ja Norjan turvallisuuspalveluiden valvonnassa on, sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja valvonnan järjestämisessä on havaittavissa. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten hallinnon vastuuvelvollisuuden käsite näkyy turvallisuuspalveluiden valvonnassa ja viimeiseksi arvioidaan näkyykö pohjoismaiseksi avoimuudeksi kutsuttu periaate organisaatioiden toiminnassa ja valvonnassa. Turvallisuuspalvelut on valittu tutkimuksen aiheeksi, sillä ne ovat osa laajempaa tiedustelua koskevaa keskustelua, joka on ollut pinnalla erityisesti 2010-luvulla. Suomessa Suojelupoliisia ollaan uudistamassa ja Ruotsissa Säkerhetspolisen uudistettiin vuoden 2015 alussa. Suomalaista tai pohjoismaalaista tiedusteluntutkimusta on erittäin vähän, minkä vuoksi tässä työssä esitellään myös tiedusteluntutkimusta valtio-opillisena tutkimuskohteena. Turvallisuuspalveluita lähestytään perinteisen institutionalismin valossa, jolloin keskeisen tarkastelun kohteena ovat instituutioiden formaalis-legaaliset piirteet. Tässä työssä tutkitaan lainsäädäntöä jokaisen turvallisuuspalvelun kohdalla. Institutionalismin lisäksi tukeudutaan hallinnon vastuuvelvollisuuden tutkimukseen sekä tutkimukseen pohjoismaalaisesta avoimuudesta. Hallinnon vastuuvelvollisuuden suhteen voidaan aiemman tutkimuksen perusteella erotella erilaisia tyyppejä, joista tässä tutkielmassa tarkastellaan pääosin kahta: hallinnon poliittista ja byrokraattista vastuuvelvollisuutta. Pohjoismainen avoimuus sen sijaan on verrattain uusi näkemys pohjoismaisen hallintokulttuurin erityispiirteestä, eli avoimuudesta. Työn metodina käytetään laadullista vertailevaa analyysiä, jonka avulla tarkastellaan systemaattisesti valvonnan järjestämistä eri tasoilla, joita ovat valtioneuvoston suorittama valvonta, parlamentaarinen valvonta, ulkopuolinen laillisuusvalvonta sekä virastojen sisäinen valvonta. Tutkielman aineistona käytetään pääosin oikeuslähteitä, jotka säätelevät turvallisuuspalveluiden toimintaa. Aineistona on lisäksi muita virallisia hallinnon julkaisemia dokumentteja sekä yksi taustahaastatteluna tehty virkamieshaastattelu. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka Pohjoismaat ovat siinä määrin samanlaisia, että niihin voi soveltaa vertailevan analyysin mahdollisimman samankaltaisten maiden lähestymistapaa, oli turvallisuuspalveluiden valvonnan järjestämisen suhteen havaittavissa eroja. Merkittävimmät erot ilmenivät parlamentaarisen valvonnan suhteen, johon tarkasteltavissa maissa oli tehty erinäköisiä ratkaisuja. Parlamentaarinen valvonta on tutkimuksen perusteella vahvinta Norjassa, jossa kaikkea tiedustelullista toimintaa valvoo yksi erillinen parlamentin nimeämä komitea. Suomessa ja Ruotsissa parlamentaarisen valvonnan toimivaltuudet eivät olleet yhtä selkeästi ilmaistuja Norjaan verrattuna. Havaittiin myös, että parlamentit voivat periaatteessa itse määritellä, kuinka paljon ne haluavat valvoa turvallisuuspalveluiden toimintaa. Hallinnon vastuuvelvollisuuden suhteen havaittiin, että byrokraattinen vastuuvelvollisuus ilmenee selkeämmin virastojen toiminnassa. Byrokraattisen vastuuvelvollisuuden tärkeimmät piirteet ovat toiminnan perustuminen lakiin ja hierarkioihin. Turvallisuuspalveluiden valvonnan suhteen valvonta oli nähtävissä hierarkkiseksi, erityisesti Suomessa ja Norjassa. Poliittisen vastuuvelvollisuuden toteutumista on vaikeampi arvioida, sillä siihen liittyy demokraattisuus ja kansalaisten mahdollisuus arvioida vastuuvelvollisuuden toteutumista. Tiedustelun salaisen luonteen vuoksi kansalaisten on vaikea arvioida vastuullisuuden toteutumista. Pohjoismaisen avoimuuden suhteen tiedustelupalvelut ainakin näyttävät pyrkivän jonkinlaiseen avoimuuteen, mistä on esimerkkinä organisaatioiden sivuilla tarjolla oleva valvontaan liittyvä lainsäädäntö ja lisätiedon tarjoaminen pyydettäessä. Turvallisuuspalvelut ovat myös alkaneet julkaista toimintaympäristökertomuksiaan, jotka olivat esimerkiksi Suojelupoliisin tapauksessa aikaisemmin tarjolla vain valtion johdolle. Yleisesti tarkasteltuna turvallisuuspalveluiden toiminta ei kuitenkaan ole erityisen avointa ja varsinaisesta operatiivisesta toiminnasta ei ole saatavissa mitään tietoa, mikä tukee aikaisemman tiedustelututkimuksen havaintoja tutkimuksen tekemisen hankaluudesta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että tiedusteluntutkimus voi olla mahdollista myös julkisia lähteitä käyttämällä ja aineiston perusteella voitiin vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tiedustelun tutkimukselle on tarvetta jatkossakin myös Suomessa, sillä keskustelu Suojelupoliisin toimivaltuuksista indikoi yhä tiedustelullisempaan suuntaan menemistä.