Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 61-80 of 25283
  • Ohrankämmen, Karoliina (2015)
    Tutkielmassa selvitetään, mitä asiakaslähtöisyys ja palveluiden kehittäminen tarkoittavat sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sitä, mikä merkitys asiakkaiden osallistamisella, yhteisöllisellä hallinnalla ja tilivelvollisuudella on sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation toimintatavoissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakaslähtöisyyden ja kehittämisen määrittely koetaan usein vaikeaksi ja moniulotteiseksi. Palveluiden kehittämisessä vedotaan usein juuri asiakaslähtöisyyden varmistamiseen ja parantamiseen — mikä sitten nähdään asiakaslähtöisenä palveluiden kehittämisenä? Asiakaslähtöisyyttä, palveluiden kehittämistä ja osallistamista perustellaan usein sillä, että kansalaisella on sen myötä parempi vaikuttamismahdollisuus palveluiden sisältöön ja julkiselle taholle asiakaslähtöisyys tuo kustannustehokkuutta ja paremman palvelurakenteen. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä on kohdannut kritiikkiä siitä, että se eivät enää pysty vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja järjestelmässä on turhaa byrokratiaa. Toisaalta julkisen talouden tila on asettanut sosiaali- ja terveyspalvelut täysin uudenlaisten säästöpaineiden ja kustannustehokkuuden alaiseksi. Tässä tutkielmassa asiakaslähtöisyyttä, palveluiden kehittämistä ja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation toimintatapoja tarkastellaan neofoucault’laisen tieteentradition, uusliberaalin hallinnan ja itsepalveludemokratiamallin avulla. Nämä näkökulmat nostavat tutkielman polttopisteeseen aktivoivan politiikan, yhteisöllisen hallinnan ja tilivelvollisuuden. Tutkielman aineisto sisältää kahdeksan teemahaastattelua, jotka on kerätty Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Aineistoa varten haastateltiin niin asiakaspalvelutyötä tekeviä kuin kehittämis- ja johtotehtävissä olevia työntekijöitä. Haastattelut keskittyvät erityisesti siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation työntekijät ymmärtävät palveluiden kehittämisen, asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden osallistamisen. Haastattelut toteutettiin vuoden 2014 kesällä ja syksyllä Lappeenrannassa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkielman analyysivaiheessa hyödynnettiin sisällönanalyysia sekä laadullista tutkielmaa tukevaa luokittelurunkoa. Luokittelurungon tarkoitus on tehdä läpinäkyväksi se, mitä analyysivaiheessa on tehty. Aineiston pohjalta havaitaan, että haastateltavilla on hyvin yhtenäinen näkemys asiakaslähtöisyyden ja palveluiden kehittämisen rationaliteeteista. Asiakaslähtöisyydessä painottuvat kumppanuus asiakkaan ja ammattilaisen välillä sekä asiakkaan voimaantumisen tukeminen Asiakkaan koetaan olevan entistä kiinnostuneempi tätä koskevista palveluista ja päätöksenteosta. Siksi asiakaslähtöisyydessä korostettaan sitä, että yksilö tulee nähdä aktiivisena ja omatoimisena asiakkaana perinteistä holhoavasta näkökulmasta poiketen. Asiakaslähtöisyyden nähdään myös olevan kaikista keskeisin perusta palveluiden kehittämiselle, jonka vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluita tulee henkilöstön näkökulmasta kehittää entistä enemmän asiakkaiden ja yhteisöjen kanssa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa palveluita kehitetään siis myös siitä lähtökohdasta, että palveluiden tuottaminen ei ole ainoistaan julkisen tahon tehtävä vaan kaikkien yhteiskunnan tahojen tulee osallistua siihen. Tämä puhuu laajemman hyvinvointiyhteiskunta-ajattelun puolesta. Tuloksista käy ilmi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset odottavat myös asiakkailta suurempaa vastuunkantoa ja tilivelvollisuutta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Toisaalta analyysin perusteella voidaan todeta, että monet Eksoten työntekijät ovat edelleen sitä mieltä, että julkisia palveluita tarjoavan tahon on pystyttävä huolehtimaan asiakkaistaan myös silloin, kun he itse eivät sitä halua tai eivät siihen kykene. Aineisto sekä teoreettinen viitekehys asettavat tutkielmalle rajoitteita, jotka on hyvä pitää mielessä tuloksia tulkittaessa. Aineisto koostuu yksinomaan tiettyjen Eksoten työntekijöiden näkökulmista eikä tuloksista pidä vetää liian pitkälle meneviä päätelmiä. Toisaalta teoreettinen viitekehys asettaa tutkielmalle ennalta määritellyt raamit, joiden valossa tutkittavaa ilmiötä on tarkasteltu, jolloin jotkin seikat voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Vaikka aineisto ja teoreettiset valinnat asettavat tiettyjä rajoitteita katson, että tutkielma pystyy kuitenkin vastaamaan tutkimuskysymyksiin riittävällä laajuudella ja halutulla tavalla.
  • Hamberg, Leena (Helsingin yliopisto, 2015)
    Abstract This dissertation concerns boundary crossing between three activity systems in a Swedish municipality: a local refugee reception, a Swedish language programme for adult immigrants, and measures for labour market inclusion. In their joint engagement, a boundary activity called The Resource, these systems share a target group consisting of newly arrived refugees at the ages of 20 25. The aim of this study is to explore how boundary crossing between these three systems is constructed by means of language use, and how the newcomers and their language acquisition are constructed in this context of boundary crossing. Moreover, the object of the boundary activity is compared with the original objects of each activity system: integration, language learning andrapid labour market entry. The theoretical framework integrates systemic functional grammar, SFG (Halliday and Matthiessen 2004), with activity theory (Engeström 1999, 2008), completed with the concept of boundary crossing by Wenger (1998). The sources of the study are written documents crossing boundaries, boundary objects, and interviews with boundary crossers, employees representing each of the three activity systems. The findings show that boundary crossing is constructed by lexical means as well as by grammatical means. Efforts are made by the employees to create a way of mentioning the target group that could correspond to the joint engagement in the boundary activity. Simultaneously, the employees mention the newcomers with the traditional terms used in each system (klient, elev,deltagare). When it comes to the grammatical construction of boundary crossing and the target group in written documents, different images emerge. Depending on the genre, the newcomers are constructed as lucky recipients of a chance to enter to the labour market, as matters of administration across boundaries or as active doers successfully engaging in the boundary activity. The participants in the processes often have the function of constructing components of the boundary activity, e.g. the division of labour. Normally, one of the activity systems measures for labour market inclusion is positioned in the foreground. As a frequent participant in the processes and a frequent subject in exchange, this system represents the boundary activity and talks to the newcomers. These conditions are sharpest when it comes to the object of The Resource. The Resource as a boundary activity is clearly oriented to the Swedish employment programme Arbetslinjen . More than rapid labour market entry, some of the boundary crossers emphasize the importance of integration aspects and the empowerment of the target group in awider meaning. Language education and language acquisition become tools in the context of boundary crossing. These tools are taken for granted, and there seems to be no reason to give further details about them.
  • Koskenalho, Ninnu (2015)
    Tutkielma käsittelee uskonelämän yliluonnollisen kokemisen tekniikoita uuskarismaattisessa Elävä Sana -seurakunnassa Helsingin Pasilassa. Se pyrkii ottamaan selvää siitä, miten tutkimuksen kohteena olevat ihmiset tekevät yliluonnollisesta itselleen kokemuksellista todellisuutta, ja miten tämä vaikuttaa heidän minäkuvaansa ja maailmankuvaansa. Tutkimusta motivoi kiinnostus poikkeaviin tietoisuudentiloihin, jollaiseksi aistillis-emotionaaliset kohtaamiset jumalolennon kanssa voidaan lukea. Työ osallistuu kristinuskon antropologian teoreettiseen keskusteluun tuomalla siihen ihmekokemuksiin ja emotionaaliseen uskonnollisuuteen liittyvää etnografista aineistoa fenomenologisesti ja transpersoonallisesti kehystettynä. Lisäksi tutkielma liittyy yhteiskunnalliseen uskontokeskusteluun nostamalla uskonnon rakenteellisten ja dogmaattisten piirteiden sijasta sen yliluonnollisen ja henkilökohtaisen, mysteerisen puolen tutkimuksen kohteeksi. Uskon elävän kokemisen keskeiseksi määrittäväksi tekijäksi tutkimuskohteessa nousee persoonallinen ja henkilökohtainen jumalsuhde, jonka seurakuntalaiset pyrkivät kokemaan mahdollisimman todellisena. Yliluonnollisen toimijan aistillinen kokeminen on taito. Sitä opetellaan erilaisilla uskon tekniikoilla, joita tutkielma esittelee. Nämä tekniikat liittyvät tavalla tai toisella Jumalan kanssa kommunikoimiseen, sillä juuri vastavuoroisena koettu kommunikaatio tekee suhteesta todellisen. Jumala näyttelee uskovien elämässä useita rooleja, joista tärkeimmäksi osoittautuu rakastavan vanhemman rooli. Tämän rakenteellisena vastaparina seurakuntalaiset asettuvat jumalsuhteessaan lapsen rooliin. Elävässä Sanassa puhutaan “lapseuden hengestä”, jolla tarkoitetaan viattomuutta, kyseenalaistamattomuutta, mielen rajat ylittävää sydämellä uskomista, rakastavan vanhemman syliin heittäytymistä kaikissa asioissa. Tätä pidetään uskonelämän kannalta parhaana mahdollisena sisäisenä asemana. Lapseuden hengen nimissä seurakuntalaiset avaavat keskuuteensa erityisen rituaalisen tilan, jonka puitteissa toteuttaa lapsen tärkeintä tehtävää: leikkiä. Seurakunta koetaan ennen kaikkea vapaana tilana, jossa ihmisen henkilökohtainen henkinen kokemus saa näkyä ja kuulua. Elävä Sana näyttäytyy haastateltavien puheissa vapauden ja ilon täyttämänä paikkana samalla, kun valtionkirkkoa pidetään tylsänä, jäykkänä ja sääntöjen tukahduttamana paikkana, jossa vallitsee uskonnollisuus aidon elävän uskon sijaan. Tutkielma esittää, että Elävän Sanan uskon tekniikat ovat ritualisoituja leikin tekniikoita, joiden avulla uskovat sisällyttävät kokemukseensa yhtäaikaisen tietoisuuden useammasta eri todellisuuden tasosta, joista osa on yleisesti havaittavia ja osa ei.
  • Niitamo, Annaliina (2015)
    Helsinkiä rakennetaan 2010-luvulla nopeammin kuin koskaan ja vaatimukset läpinäkyvää hallintoa kohtaan kasvavat. Helsinkiläisten käsitykset omista vaikutusmahdollisuuksistaan ovat heikot, vaikka helsinkiläisten kiinnostus kaupunkia koskevista asioista on kasvussa. Helsinki on ottanut strategiaohjelmassaan vuosille 2013–2016 tavoitteeksi kaupunkilaisten osallistamisen kaupunkien suunnitteluun ja kehittämiseen. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee osallistavan kaupunkisuunnittelu haasteita Jätkäsaaren rakennusprojektissa. Yksi haaste yhteissuunnittelussa on asukkaan ja asiantuntijan kohtaaminen ja asiantuntijan asennoituminen asukasvuorovaikutukseen. Uusi, yhteisökeskeinen paradigma on kuitenkin leviämässä virkamiehistöön, mutta sidosryhmiä osallistava näkökulma ei tule itsestään vanhojen suunnittelukulttuurien tilalle. Tutkimustehtävänä on tarkastella asiantuntijoiden asennoitumista paradigman muutokseen ja paikantaa muutoksen tiellä olevia haasteita. Työssä etsitään tätä muutosta helpottavia välittäjätekijöitä. Työssä haastatellaan kuutta Jätkäsaaren suunnittelu- ja rakennusprojektin asiantuntijaa Jätkäsaaren asukkaita osallistavista konkreettisista keinoista ja muutoksen tiellä olevista mahdollisista haasteista. Diskurssianalyysin keinoin pyritään paikantamaan asiantuntijan näkökulmasta osallistamisen haastavia puolia sekä niitä mahdollisesti helpottavia tekijöitä. Työ nojaa teoreettisesti marxilaistaustaisten kaupunkiteoreetikoiden ajatuksiin kaupunkilaisten oikeuksista kaupunkitilaan yhteisenä teoksena (l’oeuvre). Henri Lefebvre, Manuel Castells sekä Patsy Healey ja John Forester vaikuttavat teorioillaan kaupungista ja asukkaan osallistumisesta teoreettiseen viitekehykseen. Hajerin ja Zonneveldin ajatukset kaupunkisuunnittelusta verkostoyhteiskunnassa ja suunnittelun muuttumisesta hallintokeskeisestä yhteisökeskeiseksi ovat tärkeitä lähteitä, kuten myös Ronald Burtin ajatukset sosiaalisesta pääomasta, tiedon meklareista ja tiedollisista aukoista. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että on olemassa kaksi hyvin erilaista osallistamispuhetta, jotka käsitteellistävät asukasvuorovaikutuksen eri tavoin. Vuorovaikutusorientoituneet haastatellut ovat omaksuneet uuden paradigman, mutta asiantuntijalähtöiset haastatellut puhuvat kaupunkisuunnittelusta vanhoihin suunnitteluteorioihin nojautuen. Asiantuntijalähtöiset haastatellut määrittävät vuorovaikutuksen suppeasti, viestinnän siirtomallista eivätkä näe asukkaiden syvempää osallistumista tarpeellisena. Vuorovaikutusorientoituneet haastatellut määrittelevät vuorovaikutuksen laajemmin viestinnän yhteisyysnäkökulmasta. He kokevat, että kaupungilla on vielä matkaa osallistavaan kaupunkisuunnitteluun ja verkottuneeseen asiantuntijuuteen. Aineistosta nousee kolme merkittävää diskurssia, jotka kertovat aikamme osallistavan suunnittelun käytännöistä ja haasteista. Ensimmäinen diskurssi on välineellinen vuorovaikutus, jossa asukasvuorovaikutus nähdään suunnittelua helpottavana prosessina. Toinen diskurssi on hankala asukas, jossa asukas esittäytyy suunnitelmien hidastajana ja asiantuntijan tehtävänä on vahtia yleistä etua ja pysyä kaupunkisuunnittelussa vallassa. Kolmas diskurssi on muutos, jossa tunnustetaan, että virastoissa on käynnissä paradigman muutos ja perinteinen asiantuntijuus on murtumassa. Keskeinen ajatus työssäni on, että kaupunkisuunnittelussa on toimijoiden välillä tiedollisia aukkoja. Verkostoyhteiskunnassa ja kaupunkisuunnittelun paradigman muuttuessa, nousevat viestinnän välittäjätekijöiden merkitys suureen rooliin. Työssä tullaan lopputulokseen, jossa paras tapa kohdata eriävät mielipiteet ja suunnittelun agonismi, on palvelumuotoilun ja viestinnän ammattilaisten kanssa kehittämissä yhteisoppimisprosesseissa.
  • Olkkola, Maarit (2015)
    Introduction. Cognitive abilities are strongly associated with well-being in many aspects of life: more cognition translates to a longer, healthier life with more education and income. Differences in cognitive abilities have been associated with childhood socioeconomic status (SES). This thesis examines, how early-life SES is related to differences in cognitive ability in early adulthood in 473 men born in Helsinki in 1934–1939. In this context SES likely translated into considerable differences in the developmental environments of children, who experienced both the long shadow of the Great Depression and the shock of the Second World War. Methods. Linear regression was used to explore the relationship between childhood parental SES and cognitive abilities at the average age of 20.3 years, as measured by the Finnish Defence Forces Basic Ability Test. The problems of over-control bias and collider bias with linear regression were noted. Early-life data came from the Helsinki municipal tax records as well as from birth, child welfare clinic and school records. SES was measured by parental income and father’s occupational status. In addition, pre-test education and nutritional status proxied by anthropometrics at 2, 7 and 20 years of age were analyzed as possible mediators, along with some other covariates. Both the models without the mediators and including them were examined, in order to get clues into whether a variable is likely to be a mediator. Results. Childhood income was consistently related to adult cognitive abilities in all of the regression models. As expected, the association attenuated when the mediators were added. Father’s senior clerical occupational status was also consistently related to the cognitive test scores, while junior clerical status was not statistically significant, when the mediators were included. In comparable standard deviation units, a one SD higher income predicted about 0.26 SD higher cognitive scores without the other variables. When father’s occupational status was included, income predicted 0.16 SD higher scores, while father’s senior clerical status compared to manual worker status predicted 0.25 SD higher scores and junior clerical status 0.15 SD higher scores. When the other covariates apart from anthropometrics were added, income predicted 0.13 SD and father’s senior clerical occupational status 0.17 SD higher scores. Of the mediators, having at least upper secondary education predicted 0.39 SD higher scores. Anthropometrics predicted about 0.06–0.15 SD higher scores for one SD increase in each measure, when individually added to the models. Conclusion. This thesis shows that early-life socioeconomic status consistently predicts adult cognitive abilities in a cohort of men born in Helsinki in the 1930s. Education and nutritional status are some possible mediators of this relationship.
  • Vaartimo, Jenna (2015)
    Median muuttuessa markkinointiviestinnän ammattilaisten tulee pysyä mukana muutoksissa tavoittaakseen kohderyhmänsä. Yksi isoimmista viime vuosien muutoksista markkinoinnissa on markkinointiviestinnän muuttuminen ylhäältä alaspäin toteutetusta outbound-markkinoinnista kuluttajia osallistavaksi inbound-markkinoinniksi. Markkinointiviestinnän sisällöntuotannon painopiste on kulttuurin muutoksen ja uusien teknologioiden myötä muuttumassa dramaattisesti. Kuluttajat tekevät kulutuspäätöksensä entistä useammin muiden kuluttajien luomaan sisältöön perustuen. Markkinointiviestijöiden onkin ollut pakko ryhtyä hyödyntämään yhä enemmän tavallisten netin käyttäjien luomia sisältöjä. Sisältöä luodaan verkossa tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi Instagramiin ladataan päivässä 70 miljoonaa kuvaa, jotka aktivoivat noin 2,5 miljardia tykkäystä – päivässä. Pro Gradu -työssä on tarkoitus selvittää ovatko markkinointiviestinnän ammattilaiset tiedostaneet sisällöntuotannossa käynnissä olevan muutoksen ja onnistuneet ottamaan sen työssään huomioon, ja jos ovat niin miten. Sen lisäksi pyritään selvittämään miten tavalliset sosiaalisen median käyttäjät ovat tiedostaneet oman roolinsa sisällöntuotannon painopisteen muutoksessa. Työssä käytetään Instagramia esimerkkinä sosiaalisen median alustoista. Tutkimuksen aineistohankinta toteutettiin Instagramin käyttäjien ryhmähaastatteluna (n=7) sekä markkinointiviestinnän ammattilaisten yksilöhaastattelujen (n=2) ja sähköpostikyselyn (n=2) avulla. Käyttäjiltä ja ammattilaisilta kerätty aineisto analysoitiin laadullisen teemoittelun avulla, teoreettiseen viitekehykseen nojaten. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu markkinointiviestinnän kehityksen, sosiaalisen median etiikan, markkinoinnin strategiatyön, sosiaalisen median ja erityisesti Instagramin ympärille. Tämän Pro Gradu–työn tulosten perusteella näyttää siltä, että markkinointiviestinnän ammattilaiset tiedostavat sisällöntuotannossa käynnissä olevan muutoksen, mutta sitä ei ole vielä otettu systemaattisesti huomioon strategiatyössä eikä resursoinnissa. Tavalliset Instagramin käyttäjät taas eivät vielä yleensä tiedosta uutta rooliaan markkinoinnin sisällöntuottajina. Myöskään muutokseen liittyviin eettisiin kysymyksiin ei ole valmiita vastauksia. Instagram hakee vielä paikkaansa markkinointiviestijöiden työkalupakissa, mutta sen katsotaan soveltuvan hyvin tilanteisiin, joissa kuvallisuus ja nopeus korostuvat. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että muuttunut mediamaisema pakottaa markkinointiviestijät muuttamaan työtapojaan yhä nopeammassa syklissä. Markkinointiviestijät näkevät, että tulevaisuudessa kuluttajien tuottama sisältö tulee saamaan yhä suurempaa roolia, ja sen hyödyntämiseksi on kehitettävä uusia toimintamalleja.
  • Hovi, Jaakko Matias (2015)
    Pro gradu -työssäni tutkin laadullisesti työuupumuksen kokemuksellisuutta käyttäen metodina tulkitsevaa fenomenologista analyysia (Interpretative phenomenological analysis). Ajatuksena on jäsentää ja analysoida työuupumuksen kokemiseen liittyviä teemoja; miltä työuupumus tuntuu, mitä se merkitsee kokijalleen? Metodin mukaisesti olen lähtenyt haastattelemaan työuupumuksen läpikäyneitä ihmisiä antaen heille mahdollisuuden kertoa omilla ehdoillaan kokemuksistaan. Haastatteluaineistosta abstrahoimani teemat muodostavat prosessikuvauksen, joka kartoittaa työuupumuksen ilmentymistä, sen vaiheita ja lopulta siitä ylitsepääsemistä. Aluksi haastateltavat kokevat eräänlaista työnimua ja suurta innostuneisuutta työssään. Sittemmin työ käy raskaaksi ja muita ongelmia ilmenee, mutta haastateltavat eivät osaa suhtautua ennen niin voimaannuttavan työn varjopuoliin. He työskentelevät erittäin paljon, eivätkä kykene reflektoimaan tilannettaan, saati rajaamaan taakkaansa suhteessa omaan jaksamiseen. Lopulta työuupumus käy ylivoimaiseksi ja seuraa katkos, kun vanhat toimintamallit eivät riitä. Osana toipumisprosessia haastateltavat pohtivat työn roolia elämässään ja laajemmin kysymistä siitä, keitä he oikein ovat. Toipumiseen tuntuu kuuluvan olennaisesti työuupumuskokemuksen selvittäminen itselle; miksi näin kävi ja mistä tässä oikein oli kyse? Asetan tutkimustulokset yhteiskunnalliseen kontekstiin. Työelämän laadusta on käyty vilkkaasti keskustelua 1990-luvun alusta alkaen. Työelämä tuntui olevan raadollisempaa ja kuormittavampaa kuin koskaan aikaisemmin. Työuupumus yleistyi terminä ja kiireen lisääntymisestä puhuttiin. Taustalla oli Suomen talouden vapautuminen kansainvälisille kilpailulle. Lisäksi aiemmin voimassa ollut, niin sanottu institutionalisoitu työmarkkinakonflikti, jossa työnantajat ja palkansaajat osapuolina neuvottelivat eduista ja asettuivat tasavahvoiksi voimiksi suomalaisessa yhteiskunnassa, oli nyt purkautunut. Uudessa tilanteessa on yhteiskuntatieteissä alettu puhua myös uudesta työstä. Uusi työ on luovaa, epävarmaa, aikaan ja paikkaan sitoutumatonta ja kokonaisvaltaista. Se kutsuu tekijänsä koko persoonallisuuden mukaansa. Sen kääntöpuolena kaikki vastuu ja paljon työ järjestelystä lankeaa yksilön niskoille. Tästä lähtökohdasta käyn keskustelua jäsentämieni työuupumisteemojen sekä uuden työn teorian välillä. Nähdäkseni uuden työn ulottuvuuksilla on vastaavuutensa haastateltavieni kokemuksissa. Lisäksi esittelen työhyvinvointi tilastoja Suomesta ja pohdin, mistä syystä työelämän huonontumisen diskurssi ei saa tukea luvuista. Luotaan myös työuupumustutkimuksen psykologista tutkimusperinnettä valottaakseni työuupumuksen monia puolia. Lopussa pohdin näiden mallinnusten suhdetta tuloksiini. Haastateltavien selonteot avaavat loputtoman rikkaan tulkintojen maailman, joka on sovitettavissa teoriapohjiin, mutta ennen kaikkea muodostaa äärimmäisen kompleksin kuvion, jossa henkilöhistorialliset tekijät kytkeytyvät kulttuurillisiin kehyksiin ja populaaripsykologiseen diskurssiin. Työuupumustutkimuksen tekniset mallinnukset tuntuvat näin hieman kömpelöiltä kuvantamaan työuupumuksen moninaisuutta sekä sen kiinnittymistä kokijansa identiteettiin ja elämäntarinaan. Samalla taas uuden työn teoria ei tee oikeutta haastateltavien henkilöhistoriallisille herkkyyksille.
  • Toukolehto, Saara (2015)
    The thesis takes up the current anthropological topics of policy, values and morality, combining them with more classic theoretical discussions on cultural continuity, change and interaction between cultures. The aim of the research is to conceptualize how values and morality structure the lives of immigrant women living in Neulkölln, Berlin, and their work in a ”Neighborhood mothers” social integration project. The underlying hypothesis takes values and morality to be significant in understanding cultural change. The structuralist theories on cultural change and values from Joel Robbins, Louis Dumont and Marshall Sahlins provide a theoretical framework for the analysis. In addition, related theories on values and morality from Robbins are applied. The analysis focuses particularly on the structure of value relations in which some values appear as more dominant than other ones. Moral action is studied as a morality of reproduction that maintains cultural continuity and refers to everyday routine activities, and as morality of freedom that is pertinent to times of change, where ”tragic” choices are made. The analytical concepts of humiliation and alienation are introduced as crucially linked to the process of cultural change. The methods used in the study are participant observation conducted in the Neighborhood mothers project and semi-structured interviews. The data was collected by observing and taking part in the work of the women. Participant observation meant following related media reportage and spending time in the borough of Neukölln in order to get to know its everyday life. The interview material consists of seven semi-structured interviews conducted with the women and two of the coordinators of the project as well as fieldnotes. The study seemed to prove the hypothesis. Cultural values and concepts appeared to have a significant role in the decision-making processes and everyday life of the immigrant women. In the documented integration processes in which immigrants adopt dominant German values and concepts, the traditional cultural values of immigrants were eminent. The transformation in their worldviews that followed, did not simply replace the old worldview with a new one, but instead the new worldview was based on the old one. New values and ideals had become integrated in the women's worldviews without simply replacing the already existing ones. This suggests that an encounter between worldviews does not necessarily lead to a conflict, but the different cosmologies can in a sense merge together. The result is not a simple mix between the two, but something new that has born out of the cultural meanings that the contact between different worldviews has caused.
  • Airikkala, Veli (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan naisiin kohdistuneita murhia ja niiden uutisointia Italiassa vuosien 2012 ja 2014 välillä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tarkastelujakson aikana Italiassa vallinnut moraalinen paniikki. Moraalinen paniikki viittaa tilanteeseen, jossa jokin tapahtuma tai ilmiöksi niputetut tapahtumat konstruoidaan tietoisesti tai tiedostamatta uhaksi koko yhteiskuntaa kohtaan. Tutkimuskohteena oleva uhka oli - italialaismedian termiä käyttäen - ”femminicidio”, naismurha. Sana viittaa naisen murhaamiseen hänen sukupuolensa takia. Yhteiskunnalliset reaktiot tähän uhkaan vaikuttavat kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin ja voivat muokata kulttuuria, lainsäädäntöä tai julkisen vallan roolia pitkäksikin aikaa, ellei pysyvästi. Tutkielma pyrkii vastaamaan joihinkin tieteellisessä keskustelussa pinnalle nousseisiin kysymyksiin, jotka seurasivat Giomin ja Tonellon (2013) tutkimusta, jossa selvitettiin tähän tutkimukseen verrattavissa olevaa ilmiötä vuosien 2006-2009 aikana. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: onko moraalinen paniikki havaittavissa italialaisten naismurhien uutisoinnissa? Jos on, minkälaista poikkeavuutta (”deviance”) on löydettävissä? Tutkimus on toteutettu diskurssianalyysin metodilla. Aineistona on käytetty kahden suurimman italialaisen sanomalehden uutisartikkeleita aiheesta. Artikkeleiden lopullinen määrä oli 88. Tutkimus ei pysty kiistatta todistamaan Italiassa vallinneen moraalista paniikkia naismurhien tapauksissa. Havaintoja kuitenkin on huolesta sukupuolittunutta yhteiskuntaa kohtaan. Aineiston analyysin perusteella vaikuttaisi siltä, että kulttuuri on muuttumassa, mitä tulee sukupuolen, sukupuolierojen ja sukupuolten valtarakenteisiin. Tämä löydös esiintyy kuitenkin ristiriitaisesti, eikä esimerkiksi patriarkaalisuutta mainita aineistossa kertaakaan. Sukupuolen diskurssin muutos näyttää olevan vielä alkutekijöissään. On kuitenkin viitteitä siitä, että tulevina vuosina keskustelu sukupuolesta ja sukupuolieroista tulee muuttumaan selkeämmäksi ja suoraviivaisemmaksi.
  • Tuhkuri, Joonas (2015)
    There are over 100 billion searches on Google every month. This thesis examines whether Google search queries can be used to predict the present and the near future unemployment rate in the US. Predicting the present and near future is of interest, as the official records of the state of the economy are published with a delay. To assess the information contained in Google search queries, the thesis compares a simple predictive model of unemployment to a model that contains a variable, Google Index, constructed from Google data. In addition, descriptive cross-correlation analysis and Granger non-causality tests are performed. To study the robustness of the results, the thesis considers state-level variation in the unemployment rate and Google Index using a fixed effects model. Furthermore, the sensitivity of the results is studied with regard to different search terms. The results suggest that Google searches contain useful information on the present and the near future unemployment rate. The value of Google data for forecasting purposes, however, tends to be time specific, and the predictive power of Google searches appear to be limited to short-term predictions. The results demonstrate that big data can be utilized to forecast economic indicators.
  • Lepänaho, Kristiina (2015)
    Tutkimukseni selvittää kuntatyön julkista kuvaa analysoimalla Helsingin Sanomissa yhden vuoden aikana käytyä keskustelua. Media-aineisto oli ongelmakeskeistä, joten tutkimuksessani pyrin selvittämään mitä ongelmia julkisessa keskustelussa nostetaan esille, ketkä ongelmia nostaa esille ja esitetäänkö ongelmille ratkaisua. Olen analysoinut aineistoni hyödyntämällä sisällönanalyysia. Analyysin avulla tunnistin aineistosta kolme pääteemaa, jonka alle käsitellyt ongelmat sijoittuivat. Pääteemat käsittelevät työntekijöiden jaksamiseen liittyviä haasteita, kuntien taloudellisen tilanteen mukanaan tuomia haasteita, sekä tulevaisuuteen sijoittuvia haasteita. Suurimmiksi ongelmiksi kuntatyössä nähtiin töiden suuri määrä ja sen aiheuttama kiire, resurssipula, sekä tulevaisuudessa uhkaava työvoimapula. Työvoimapula kohdistui eniten terveyskeskuslääkäreihin.
  • Kinnunen, Aleksi (2015)
    In this thesis, I study the determinants of Finland-Sweden bond yield spread during 1995-2013 by using the Ordinary Least Squares (OLS) approach. I form different regression models, where Finland-Sweden 10-year bond yield spread is dependent variable and variables, based on the bond pricing theory, are explanatory variables. In addition to the regression analysis, I conduct a plot analysis, in which I aim to study whether there are any certain events that may have affected the bond yield spread. The idea behind the plot analysis is that the EMU membership of Finland may have increased the bond yield spread, mainly due to the lack of a lender of last resort. The results from the regression analysis suggest that risk aversion was possibly an important determinant of Finland-Sweden bond yield spread developments during the crisis period 07/2007-12/2013. The risk aversion was measured by the VIX-index. The study also finds some support that other things rather than country specific fiscal fundamentals where driving the bond yield spread during 01/1995-12/2013. The plot analysis results suggest that It is possible that the convergence of bond yields across euro countries and Sweden, were one reason for bond yield spread developments before the crisis period. The results also show that the announcement of the new European Central Bank`s Outright Monetary Transactions (OMT) program in 2012, likely started the fall in the bond yield spread. In addition, during the crisis period, Finland`s bond yield may have benefited from the global risk aversion but not as much as Germany and Sweden.
  • Kärkkäinen, Simo (2015)
    Tutkimus keskittyy suomalaisen 1970-luvun rocklehdistön historiaan ja asemaan kotimaisella musiikin kentällä. Musan ja Soundin kirjoituksia on tarkasteltu hyödyntäen Pierre Bourdieun distinktioteoriaa. Tutkielmassa on tarkasteltu aineistossa esiintyviä bourdieulaisia kulttuurikentän erityispiirteitä, distinktion eli erottumisen tapoja sekä kentän sisällä syntyneitä konflikteja. Tutkimusongelmaa on lähestytty seuraavan tutkimuskysymyksen avulla: Millaisia bourdieulaisia distinktioita ja kenttäkonflikteja suomalaisessa 1970-luvun rocklehdistössä ilmenee? Lisäksi on pohdittu, mitä rocklehtien distinktiot ja konfliktit kertovat ympäröivästä yhteiskunnasta ja miten musiikin kenttä mahdollisesti muuttui 1970-luvun kuluessa. Aineisto koostuu Musa- ja Soundi -lehtien vuosikerroista. Ensimmäinen Musa julkaistiin vuonna 1972 ja ensimmäinen Soundi vuonna 1975. Kyseessä ovat ainoat laajalevikkiset suomalaiset rocklehdet tutkitulta ajalta. Musan säännöllinen julkaiseminen alkoi vuoden 1972 heinäkuussa ja loppui 1978. Soundi julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, ja lehti ilmestyy edelleen. Analyysi on rakentunut temaattisesti suuremmasta kokonaisuudesta pienempään siten, että aluksi on käsitelty Suomen rocklehdistön identifioitumista laajalla musiikin kentällä, minkä jälkeen tarkastellaan rocklehtien toimintaa suomalaisella kulttuurin kentällä. Lopuksi käydään läpi Musan ja Soundin välistä konfliktia. Rocklehtien tärkein distinktiomuoto läpi 1970-luvun oli kiistatta autenttisuus. Autenttisuuden muodot olivat Suomessa jokseenkin moninaisia, mutta ne kiteytyvät viime kädessä yleensä epäkaupallisuuteen sekä romanttiseen ihanteeseen itsenäisestä ja vilpittömästä taiteilijasta. Autenttisuuden ihannointimuodot rockin kentällä sekä niihin perustuvat distinktiot syntyivät angloamerikkalaisessa rockkulttuurissa, ja ne periytyivät suomalaiseen rockkirjoitteluun lähes sellaisinaan. Autenttisuutta ihannoimalla rocklehdet erottuivat suomalaisesta vallitsevasta musiikkikentän eliitistä, nuortenlehdistä, toisistaan sekä paikoin ylikaupalliseksi kokemastaan musiikkiteollisuudesta. Konfliktit syntyivät, kun rocklehdet pyrkivät kasvattamaan symbolista pääomaansa ja kyseenalaistamaan kentän eliittiä ja kilpailijoitaan. Konfliktienkin ytimessä oli usein autenttisuuden ihannointi sekä käsityserot autenttisuuden merkityksestä. Rocklehdet ottivat myös näkyvästi kantaa suomalaiseen musiikkipolitiikkaan. Keskeistä rocklehtien kulttuuripoliittiselle kirjoittelulle on pyrkimys muodostaa sukupolvikonflikti, jossa vakiintuneen kentän paradigmaa kyseenalaistetaan oman aseman edesauttamiseksi. Rocklehdet halusivat horjuttaa suomalaisen kulttuurieliitin vakiintunutta asemaa voidakseen itse määritellä legitiimin taiteen ja kulttuurituotteiden ehdot. Lisäksi Musa ja Soundi tekivät distinktioita toisiinsa ja yrittivät saavuttaa valta-asemaa omalla kentällään. Lehtien autenttisuuteen ja epäkaupallisuuteen pyrkiminen heijastelee näkyvästi 1970-lukulaista yhteiskuntaa, joka oli toisaalta hidastuneen talouskasvun leimaama ja jonka musiikkikenttä kuitenkin kaupallistui nopeasti suurten levy-yhtiöiden kasvaessa ja vahvistaessa markkinaosuuttaan. Yhteiskunnan ja populaarimusiikin kehitys koettiin rocklehdissä pitkälti rappiollisena, ja tilanteen pelastajana nähtiin autenttisuuden vaaliminen ja oletetun rahakeskeisyyden hylkääminen.
  • Järvelä, Anna (2015)
    Ikääntyminen on erityisesti suurten ikäluokkien eläköityessä ollut laajasti yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Suurten ikäluokkien eläkeajasta on maalailtu erilaisia kuvia kosteista eläkepäivistä aina toimintaa ja harrastuksia täynnä olevaan aktiiviseen elämään, jossa elämän aikaiset haaveet saadaan vihdoin toteuttaa. Ikääntyvä, yksin asuva mies jää kuitenkin usein tämän keskustelun ulkopuolelle ja siksi haluan tässä tutkimuksessa antaa heille äänen. Miehiä ja miesten ikääntymistä on ylipäätään tutkittu naisiin verrattuna vähän, minkä vuoksi katson aiheen tärkeäksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin laajentaa tietämystä yksin asuvien eläkeläismiesten elämästä ja ajatuksista. Tutkimuksen kysymyksen asettelu koostuu kahdesta osasta, joihin pyrin löytämään aineistoni avulla vastaukset. Haluan selvittää, mitkä ovat yksin asuvien ikääntyvien miesten tärkeimmät elämänsisällöt ja mikä antaa heille kokemuksen elämän merkityksellisyydestä. Tämän ohella olen kiinnostunut tekijöistä yksin asuvien eläkeläismiesten koetun hyvinvoinnin taustalla ja siitä, mitkä ovat merkittävimmät koetun hyvinvoinnin rajoittajat. Aineistona työssä käytän pääasiassa keväällä 2014 henkilöhaastatteluin keräämääni aineistoa. Tämän lisäksi hyödynnän vuoden 2012 Ikihyvä Päijät-Häme seurantatutkimuksen aineistoa laadullisen aineiston taustamateriaalina. Aineiston analyysin olen tehnyt sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimivat A. Senin sekä M. Nussbaumin kehittelemä teoria toiminnan mahdollisuuksista, jota pyrin peilaamaan tutkittavieni hyvinvointikokemuksiin ja tekijöihin näiden kokemuksien taustalla. Käytän työssäni myös P. Laslettin kolmannen iän teoriaa ja kysyn, onko kolmannen iän ideologian mukainen elämä mahdollista yksin asuvalle ikääntyvälle miehelle. Analyysini perusteella tärkeimmät elämänsisällöt yksin asuvalle ikääntyvälle miehelle löytyvät lasten ja mahdollisen kumppanin kanssa vietetystä ajasta. Suurimmat esteet hyvinvoinnin tiellä olivat riittämätön varallisuus sekä heikko terveys, mitkä rajoittivat merkittävästi yksilön toiminnan mahdollisuuksia heikentäen näin kokemusta hyvinvoinnista. Merkittävimpänä tutkimustuloksena voidaan pitää miesten keskuudessa vahvasti ilmennyttä pärjäämisen eetosta, jolla koetun hyvinvoinnin aukkoja pyrittiin paikkaamaan. Pärjäämisen eetos auttoi pääsemään yli vaikeista ajoista ja toi merkitystä elämään. Mielenkiintoisia jatkotutkimuksen aiheita olisi esimerkiksi selvittää, onko tutkimuksessa havaittu pärjäämisen eetos sidoksissa sukupuoleen vai voisiko suurilla ikäluokilla olla kenties oma vaikutuksensa.
  • Papunen, Lari Aatos (2015)
    Eläkelainsäädännössä olevat säännökset ovat periaatteessa sukupuolineutraaleja, mutta miesten ja naisten työurat eivät kuitenkaan ole samanlaisia keskenään. Naisten synnyttäminen ja toimiminen äitinä katkaisee työuran monesti urakehityksen vilkkaimmassa vaiheessa. Lapsenhoitoaika on osaltaan aiheuttamassa naisille lyhyempää ja katkonaisempaa työuraa kuin miehille. Naisten ja miesten erot työmarkkinoilla näkyvät lopulta myös työeläkkeen määrässä. Naisten lyhyempi työura sekä alhaisemmat palkat tuottavat naisille myös miehiä alhaisemman työeläkkeen määrän. Koska lasten hoitaminen ja kasvattaminen vaikuttavat negatiivisesti naisten eläketasoon, on sitä pyritty eläkejärjestelmässä kompensoimaan palkattomien aikojen eläkekarttuman avulla. Suomessa toteutettiin vuonna 2005 työeläkejärjestelmän merkittävin reformi sitten sen synnytysvaiheiden jälkeen. Muiden merkittävien uudistusten lisäksi työeläkeuudistuksessa muutoksen kokivat palkattomien aikojen, joihin myös lapsenhoito kuuluu, eläkekarttumat. Palkattomien aikojen eläkekarttumat muuttuivat kattavimmiksi sekä periaatteiltaan huomattavasti selkeämmiksi ja läpinäkyvämmiksi. Lisäksi palkattomien aikojen muutosten odotettiin tasaavaan eläkejärjestelmän sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta, sillä etenkin lastenhoitoajoilta karttuva eläke koskee edelleen huomattavasti useammin naisia kuin miehiä. Tutkimuksessa selvitetään fiktiivisen mikrosimuloinnin avulla, kuinka paljon vuoden 2005 eläkeuudistus paransi sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta lastenhoitoajoilta karttuvan eläkkeen osalta. Fiktiivistä mikrosimulointia varten tutkimuksessa on muodostettu kuvitteellisia esimerkkiyksilöitä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin lapsenhoitoajoilta eläkettä kartuttavia todellisia yksilöitä. Esimerkkiyksilöt sijoitetaan sisälle eläkejärjestelmiin ja niille lasketaan lastenhoitoajoilta karttuneet eläkkeet sekä lopulliset vanhuuseläkkeet. Laskelmien avulla verrataan ennen vuotta 2005 voimassa ollutta lainsäädäntöä lastenhoitoetuuksien eläkekarttuman osalta uudistuksen jälkeen voimaan tulleeseen lainsäädäntöön. Tutkimuksen pohjana toimivat eläkejärjestelmää kuvaavat lakimallit, jotka ovat muodostettu 1.1.2007 voimaan tulleen työntekijän eläkelain (TyEL) sekä vertailukohdan antavan ennen vuoden 2005 alkua voimassa olleen työntekijäin eläkelain (TEL) perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että eläkekarttumat lastenhoitoajoilta ovat kasvaneet kaikissa tutkimuksessa käytetyissä tuloluokissa. Yhden vuoden hoitojaksojen osalta merkittävää eroa ei eläkelakien välillä ole, johtuen siitä, että myös ennen eläkeuudistusta niin sanottu vuoden sääntö korvasi alle vuoden mittaiset palkattomat ajat. Kahden ja kolmen vuoden yhtäjaksoisten lapsenhoitoaikojen kohdalla erot sen sijaan eläkelakien välillä ovat jo selvät. Nykyinen järjestelmä näyttää korvaavan hyvin lastenhoidon vuoksi ansiotuloista menetetyn eläkekarttuman etenkin vanhempainpäivärahakaudelta. Lapsenhoitoajan pidentyessä ja siirryttäessä kotihoidontukikaudelle, eläkekarttuma laskee kuitenkin etenkin suuremmissa tuloluokissa. Laskusta huolimatta nykyinen eläkejärjestelmä tuottaa esimerkkiyksilöille huomattavasti vanhaa järjestelmää paremmat eläkekarttumat, koska ennen uudistusta yli vuoden mittaisilta yhtäjaksoisilta lastenhoitoetuuksilta ei eläkettä karttunut lainkaan. Kun lapsenhoidosta karttuva eläketurva kasvoi eläkeuudistuksessa ja naiset hoitavat edelleen huomattavasti useammin lapsia kotona kuin miehet, voi eläkejärjestelmän sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden sanoa uudistuksessa parantuneen. On kuitenkin huomioitava, että tutkimuksen mukaan sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus on parantunut nimenomaisesti sillä oletuksella, että naiset hoitavat lapsia huomattavasti miehiä enemmän kotona jonkin eläkettä kartuttavan sosiaalietuuden turvin. Vaikka lapsenhoidosta karttuva eläketurva kasvoikin uudistuksen myötä, on kotihoidontukiajan eläkekarttuma edelleen kansainvälisestikin verrattaessa matala ja paremman eläkkeen toivossa olisi kannattavampaa palata työelämään mahdollisimman pian vanhempainrahakauden jälkeen. Seuraavasta työeläkeuudistuksesta on jo sovittu ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alusta alkaen. Muutokset vuoden 2017 työeläkeuudistuksessa eivät koske palkattomia aikoja ja tällöin myöskään lastenhoitoaikojen eläkekarttumaan ei ole tulossa muutoksia. Eläkeuudistuksen yhteydessä tehdään kuitenkin perhe-eläkeselvitys, jonka perusteella on tarkoitus neuvotella mahdollisista muutoksista perhe-eläketurvaan. On todennäköistä, että myös lapsenhoidosta karttuva eläke nousee silloin keskusteluissa esiin. Jos leskeneläkettä päätetään heikentää tai muuttaa vapaaehtoiseksi, on kiinnitettävä huomiota siihen, että oma eläke takaa myös riittävän eläketurvan erityisesti naisille.
  • Valve, Joonas (2015)
    The subject of this thesis is risk attitudes and the choice of further education among Finnish secondary school students. Data comes from a survey compiled in 2011 for 18 secondary schools in Finland. The data has 3418 respondents in total, 1984 (approximately 58 percent) of whom are female. There are three main questions in this study. First, do gender, parental education and standard of living affect the secondary school student’s willingness to take risks? We measure the risk attitudes by the general risk question which asks individuals to self-asses their willingness to take risk in general on a scale from 0 to 10. Second, does the general risk question predict the behavior of secondary school students when choosing the objective degree of further education? Moreover, do respondents, who are willing to take more risk in general, apply to more selective education programs even after controlling for gender, parental education and standard of living? In addition, we will try to determine if women shy away from competition i.e. apply to less selective study programs. The main findings of this thesis are the following. There are no gender differences in risk attitudes measured by the general risk question. We do not find reliable evidence that parental education or proxy of standard of living measured by a survey item has a significant impact on individual risk attitudes. Students who are more willing to take risk according to the general risk question tend to apply to further education with lower admission rate. The admission rate for students in risk neutral and risk lover category is approximately 1.5 percentage points lower compared to the risk-averse applicants. This indicates that risk attitudes do have an effect on the choice of study track. When looking the gender balanced subsample, the effect is actually even larger. Students who are in risk lover category tend to apply to further education with 2.2 percentage points lower admission rates than risk-averse students. We find no evidence that women are shying away from competition. In fact, if we assume that there are no gender differences in ability of students, on average, women apply to significantly more prestigious study tracks when considering only the competitiveness that is, the admission rate of chosen study program. This result remains statistically significant with 1 percent level even when looking only the gender balanced fields of education.
  • Palmu, Lauri (2015)
    Tutkimus käsittelee Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetyksen lähetystyötä Japanissa vuosina 1975–1989 ja erityisesti sen kirkkoyhteysneuvotteluja. Neuvottelut johtivat yhteistyösopimukseen Kansanlähetyksen ja Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon (LJELK) välillä. Kansanlähetys aloitti työn kirkon kanssa Norjan luterilaisen lähetysliiton yhteydessä jo vuonna 1968, mutta joutui siitä eroon Evankelisluterilainen Lähetysyhdistys Kylväjän perustamisen jälkeen vuonna 1974. Tämän seurauksena Kansanlähetys aloitti työn alueella, jossa ei ollut muiden luterilaisten kirkkojen toimintaa. Tutkimus kuvaa suomalaisen lähetysjärjestön ja japanilaisen kirkon välistä suhdetta. Organisaatiohistoriaan painottuvan tutkimuksen tapahtumapaikkoja ovat Suomi ja Japani. Tutkimus liittyy laajempiin luterilaisten kirkkojen yhteyspyrkimyksiin Japanissa sekä globaalin lähetystyön viitekehykseen, jossa ekumeeninen Kirkkojen maailmanneuvosto ja evankelikaalinen liike toimivat jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Tutkimus vastaa kysymykseen: Miten Kansanlähetys löysi luterilaisen kirkkoyhteyden Japanissa? Tutkimuksen päälähteet ovat Kansanlähetyksen arkistosta löytyvät kokouspöytäkirjat, Japanin lähettien rukouskiertokirjeet, työraportit, sekä yksityinen kirjeenvaihto vuosilta 1975–1989. Kirkon lähetystyön keskuksen (KLK) arkistossa olevat raportit Japaniin tehdyistä vierailuista laajentavat tutkimuksen lähdepohjaa sisältämään myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon näkökulman. Tutkimuksessa ei ole käytetty muiden lähetysjärjestöjen arkistolähteitä, joten se on kirjoitettu yhden organisaation näkökulmasta. Koska tutkimus keskittyy ensisijaisesti Japanin työn kirkkoyhteyskysymykseen, lähetyksen perustamia työpisteitä ja lähettien työtä kuvataan varsin suppeasti, ja suurin osa runsaasta lähdeaineistosta nousevista tapahtumista on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa havaitaan, että Kansanlähetyksen Japanin työalalla yhteistyön rajat kulkivat protestanttisen kristillisyyden sisällä. Virallista yhteistyötä katolisen tai ortodoksisen kirkon kanssa ei haluttu tehdä. Tunnustuksellisuus näkyi japanilaisten työntekijöiden rekrytoinnissa, jossa esimerkiksi kansallisten työntekijöiden pyhitysteologiset näkemykset ja kastekäsitys pyrittiin ohjaamaan luterilaiseen suuntaan. Japanissa toimi useita eri luterilaisia kirkkoja, joten uuden luterilaisen kirkon perustamista Japaniin ei nähty tavoitteena. Vaihtoehdot luterilaiselle kirkkoyhteydelle kartoitettiin hengellis-teologisen yhteyden ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Varsinainen kimmoke yhteistyöneuvotteluille oli KLK:n lähetyssihteerin vierailu Japanissa vuonna 1984 ja hänen käymänsä keskustelut LJELK:n johtajien kanssa. LJELK:n työyhteydessä toimiva Kylväjä koki tulleensa ohitetuksi neuvotteluissa. Vasta kriisivuosiin pohjautuvien erimielisyyksien sopimisen jälkeen Kansanlähetys pystyi jatkamaan neuvotteluja kirkon kanssa. Vuonna 1989 solmittu yhteistyösopimus palautti Kansanlähetyksen yhteyden Länsi-Japanin evankelisluterilaiseen kirkkoon. Suomen evankelisluterilaisen kirkon näkökulmasta Kansanlähetyksen työn tuloksena syntyneiden seurakuntien liittäminen japanilaisen kirkon työyhteyteen oli tervetullut asia. Kansanlähetys tunnettiin kotimaassa kirkkoa kohtaan osoittamastaan kritiikistä. Näyttää kuitenkin siltä, että kirkkoyhteyskysymyksessä sekä yksittäisissä teologisissa kysymyksissä Suomen evankelisluterilaisen kirkon johtajien esittämät mielipiteet vaikuttivat Japanin lähetystyössä.
  • Mikkola, Helmi (2015)
    Tutkielma käsittelee ihmisten kääntymistä protestanteiksi kristityiksi Kathmandussa Nepalissa. Kääntymistä käsitellään tutkimuksessa prosessina ja tutkimuksessa tarkastellaan myös kääntyjien uuden uskonnollisen identiteetin muodostumista. Työn tavoitteena on kuvata kääntyneiden kristittyjen sekä toisen sukupolven kristittyjen omia kokemuksia kääntymisestä ja kristittynä olemisesta sellaisina, kuin he itse kertovat. Työssä on käytetty erityisesti Robert Hefnerin ja Lewis Rambon teorioita kääntymisen prosessista ja sen tutkimuksen hedelmällisistä suunnista. Tutkimusta varten tehtiin kolmen kuukauden kenttätyö Kathmandussa. Tutkimusmetodina on käytetty osallistuvaa havainnointia kristittyjen keskuudessa pyhäkoulutyössä ja uskonnollisissa tilaisuuksissa sekä kristittyjen informattien puolistrukturoituja haastatteluja, jotka äänitettiin. Kenttätyövaiheen jälkeen lisää tietoa kerättiin sähköpostilla muutamille Kathmandussa asuville kristityille lähetetyllä lyhyellä kyselyllä, jota he lähettivät myös eteenpäin kristityille tuttavilleen. Tutkimuksessa todetaan, että kääntymisen prosessissa kontekstilla on erittäin tärkeä rooli kääntymisen olosuhteiden ja niissä kehittyvän kristillisen identiteetin määrittämisessä. Tutkimuksessa pyritään osoittamaan kuinka monet puolet on tärkeää ottaa huomioon kääntymisen kontekstia tarkasteltaessa. Se koostuu monista toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevista osista kuten historiasta, yhteiskunnasta, vallitsevasta maailmankäsityksestä, sosiaalisista tekijöistä, hengellisistä tekijöistä ja sukulaisten asenteesta sekä muista seikoista. Kontekstin eri tekijöiden tärkeys vaihtelee henkilöstä ja tilanteesta riippuen. Kathmandussa erityisen tärkeä rooli on väestöstä noin 80 prosentin harjoittamalla hindulaisuudella, joka vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä kristityistä ja kääntymisestä ajatellaan. Ympäristön kielteisistä asenteista huolimatta Kathmandun kirkot kasvavat ja tässä tärkeä osuus on sillä, että nepalilaiset kääntyneet kristityt oppivat myös jakamaan uskostaan muille. Kääntymisen prosessissa merkitsee paljon myös uuden kristillisen identiteetin muodostaminen ja tässä kääntyjää ympäröivien kristittyjen yhteisö on tärkeässä osassa. Tutkimuksessa kuvataan, kuinka kristityt muodostavat yhdessä omaa kristillistä identiteettiään Kathmandun hindulaisessa ympäristössä ja opettavat tätä identiteettiä lapsille pyhäkouluissa.
  • Jabai, Ellen (2015)
    Tutkielmassa käsitellään Väestöliiton Helsingin sosiaalineuvolaan tulleita nuoria naisia ja heidän toimijuuttaan sosiaalineuvolassa. Tutkimuksessa avataan myös naisten kokemuksia seksuaalisuudesta, seurustelusta ja raskaudesta sekä mahdollisen aborttitoiveen perusteluja. Keskiössä on aborttia hakevan nuoren naisen toimijuus ja ääni, joka on aiemmissa väestön historiaa koskevissa tutkimuksissa usein sivuutettu. Tutkimuksen on tarkoitus osoittaa, että sosiaalineuvolassa käyneet nuoret naiset olivat passiivisen väestökontrollin kohteen sijaan aktiivisia ja tietoisia toimijoita. Vuonna 1950 voimaan tullut aborttilaki mahdollisti naisille laillisen abortin anomisen. Väestöliiton sosiaalineuvolat olivat keskeisin laillisia raskaudenkeskeytyksiä myöntävä taho. Aborttilain perimmäisin tarkoitus oli hillitä korkeita aborttilukuja, jotka nähtiin väestöpoliittisia tavoitteita uhkaavina. Lääkärikunta asetettiin vahtimaan tavoitteiden toteutumista. Nuoret naiset olivat aborttilain voimassaolon aikana 1950- ja 1960-luvuilla erityisten suurten muutosten ja ristiriitojen välissä. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupungistuminen, modernisaatio ja seksuaalinen vapautuminen synnyttivät nuorille naisille uudenlaisia mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja haasteita, jotka eivät aina vastanneet perinteisiä naiseuden ja äitiyden odotuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu Väestöliiton Helsingin sosiaalineuvolan potilasasiakirjoista eli anomuksista, joilla laillista aborttia anottiin. Potilasasiakirjat ovat Väestöliiton sosiaalihoitajan kautta tuotettuja kertomuksia naisten elämästä ja suhteesta raskaudenkeskeytykseen. Aineistona ne valottavat ainutlaatuisella tavalla väestöpoliittista kontrollia harjoittaneen viranomaisen ja kontrollin kohteena olevan naisen kohtaamista sosiaalineuvolassa. Potilasasiakirjoista on systemaattisella satunnaisotannalla valittu yhteensä 179 alle 21-vuotiaan naisen anomukset vuosilta 1953, 1961 ja 1969. Aineiston analyysissa on käytetty Atlas.ti-ohjelmaa ja aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin eli koodaamalla aineistossa esiin nousseita ilmiöitä ja ryhmittelemällä niitä kokonaisuuksiksi. Vertaileva ote on tutkimuksen analyysissa keskeinen. Sosiaalineuvolassa asioineet raskaana olevat nuoret naiset kuuluivat lähes poikkeuksetta yhteiskunnan alempiin sosiaaliluokkiin. He olivat köyhiä maaseutu- tai työläistaustaisia naisia, jotka työskentelivät pienipalkkaisissa töissä ja olivat vähän koulutettuja. Heidän raskautensa oli yleensä alkanut avioliitossa tai seurustelusuhteessa, joskin satunnaiset suhteet yleistyivät 1960-luvun lopulla kaupunkilaisten vapaa-ajanviettotapojen yleistyessä nuorten keskuudessa. Suurin syy naisten ei-toivottuihin raskauksiin oli ehkäisytiedon puute. Suurin osa naisista perusteli aborttitoiveensa taloudellisin ja sosiaalisin syin, joita ei kuitenkaan hyväksytty aborttiperusteluiksi. Naimisissa olevat naiset vetosivat ennen kaikkea köyhyyteen, perheen hyvinvointiin ja aviomiehen hankalaan käytökseen. Naimattomien naisten keskeisin abortinhaun syy oli naimattomuus ja siitä johtuvat taloudelliset ja sosiaaliset syyt. 1960-luvun lopulla naisten perustelut raskaudenkeskeytykselle eivät olleet enää niin sidottuja taloudelliseen ahdinkoon, vaan yhä useampi nainen halusi opiskella ja työskennellä ennen lasten hankintaa. Aineisto osoittaa, että naisten toiminta sosiaalineuvolassa oli aktiivista ja päämäärätietoista. Nuoret naiset uskalsivat vaatia oikeuksiaan ja he halusivat tehdä vaikeitakin päätöksiä oman ruumiinsa ja tulevaisuutensa suhteen. Naisten vahva toimijuus näyttäytyi sosiaalineuvolassa muun muassa uhkailuna ja lain kritisointina, mutta myös rehellisyytenä ja avoimuutena. Naisten toimijuus raivasi tietä julkiselle keskustelulle, joka puhkesi Suomessa vuoden 1965 aikana ja jonka myötä aborttilakia muutettiin naisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavammaksi.
  • Palo-Repo, Mari (2015)
    Suomessa ei tiettävästi ole tehty tilastollista analyysia lasten huolto- ja asumisriidoista. Tutkielmaa varten on kerätty aineisto Helsingin hovioikeuden päätöksistä lasten huoltoon ja asumiseen liittyen vuosilta 2003–2006. Aineistoa tarkastellaan binomitestillä, suhteellisten osuuksien testillä ja logistisella regressiomallilla. Äiti voittaa eli saa vaatimuksensa mukaisen päätöksen lasten huolto- ja asumisriidoissa useammin kuin isä. Vanhempien vaatimukset ovat erilaisia: Isä vaatii useammin yhteis- kuin yksinhuoltoa. Äiti vaatii yhtä usein yksin- kuin yhteishuoltoa. Siten yhtäläinenkään todennäköisyys voittaa lasten huolto- ja asumisriita ei merkitse vanhempien yhdenvertaista asemaa. Lapsen sukupuolella ja iällä on vaikutusta riitoihin ja päätöksiin. Yhtä lasta koskevan riidan kohteena on useammin poika kuin tyttö. Kun riitaa on yhdestä lapsesta ja lapsi on seitsemän vuotta tai vanhempi, äiti ja isä saavat vaatimuksensa mukaisen päätöksen yhtä usein. Tällöin isä vaatii äidin lailla yhtä usein yksin- kuin yhteishuoltoa. Huolto- ja asumisriidan koskiessa yhtä kouluikäistä lasta, äiti ja isä ovat tässä mielessä yhdenvertaisessa asemassa. Tällaisia riitoja on neljäsosa lasten huolto- ja asumisriidoista. Väkivaltaisuus-, alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmasyytös on tehty ainakin toisesta vanhemmasta tai hänen uudesta kumppanistaan melkein joka toisessa riidassa. Oikeus on katsonut syytöksistä puolet toteennäytetyksi. Toteennäyttämättä jääneitä syytöksiä esitetään enemmän isästä tai isän uudesta kumppanista kuin äidistä tai äidin uudesta kumppanista. Mallinnuksessa selitetään äidin voittoa lasten asumisriidassa. Isästä tai isän uudesta kumppanista tehty ja oikeuden toteennäytetyksi katsoma syytös väkivaltaisuus-, alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmasta tuo aineistossa äidille aina voiton. Kun asumisriidassa sosiaaliviranomaisten suositus on äidin puolella, niin aineistossa äiti voittaa aina. Asumisriitamallissa äidin voittoa selittävät muuttujat ovat lasten tai lapsen edellinen asuinpaikka käräjäoikeuden päätöksen mukaan ja vanhimman tai ainoan lapsen ikä. Ensimmäisen muuttujan voi ajatella olevan osa lapsen vakiintuneita olosuhteita, jotka muodostavat keskeisen ratkaisuperiaatteen lasten asumisriidassa. Mitä vanhempi vanhin tai ainoa lapsi on, sitä suurempi on isän voittokerroin asumisriidassa. Koska käräjäoikeus on jo pohtinut riitaan liittyviä asioita päätöstä tehdessään, käräjäoikeuden päätös pitää sisällään paljon tietoa. Muuttuja voi viedä voimaa muilta mahdollisilta selittäviltä muuttujilta. Jos käräjäoikeuden päätös sekä äidin ja isän muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen jätetään pois mallinnuksesta, tällöin asumisriitamallissa äidin voittoa selittävät muuttujat ovat nuorimman tai ainoan lapsen ikä ja sosiaaliviranomaisten suositus isästä. Sosiaaliviranomaisten suositus vaikuttaa hovioikeuden päätökseen asumisriidasta, suositus isästä tosin kätkeytyy mallinnuksessa käräjäoikeuden päätökseen. Lasten iällä on merkitystä asumisriidan lopputulokseen: lasten iän nousu nostaa isän voittokerrointa. On mahdollista, että havaintomäärän vähäisyyden takia jää tärkeitä selittäviä muuttujia logistisen regressiomallin ulkopuolelle. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista laajentaa aineistoa päätösten aikajaksoa pidentämällä sekä muiden hovioikeuksien päätöksien mukaan ottamisella. Nykyistä aineistoa olisi mahdollista tutkia lisää käyttämällä Firthin muokattua uskottavuusfunktiota regressiokertoimien estimoinnissa.