Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 61-80 of 24761
  • Tuominen, Pasi (2015)
    Tietovarannoissa esiintyy monesti useita tietueita, jotka kuvaavat samaa objektia. Tässä tutkielmassa on vertailtu näiden tietueiden löytämiseen käytettäviä menetelmiä. Kokeet on suoritettu aineistolla, jossa on 6,4 miljoonaa bibliografista tietuetta. Menetelmien vertailussa käytettiin aineistossa olevien teosten nimekkeitä. Eri menetelmien kahta keskeistä piirrettä on mitattu: löydettyjen duplikaattien lukumäärää ja niiden suhdetta muodostettujen kandidaattien lukumäärään. Kahden menetelmän yhdistelmä osoittautui parhaaksi aineiston deduplikointiin. Järjestetyllä naapurustolla löytyi eniten varsinaisia duplikaatteja, mutta myös eniten irrelevantteja kandidaatteja. Suffiksitauluryhmittelyn avulla löytyi lisäksi joukko duplikaatteja joita muilla menetelmillä ei löytynyt. Yhdessä nämä kaksi menetelmää löysivät lähes kaikki duplikaatit mitä kaikki tutkielmassa verratut menetelmät löysivät. Levenshtein-etäisyyteen perustuvat virhesietoiset menetelmät osoittautuivat tehottomiksi nimekkeiden deduplikoinnissa.
  • Teivainen, Arttu (2015)
    Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella kilpa- ja huippu-urheilun leviämistä ja alueellisia eroja Suomessa sekä eri lajien asemaa suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Britannialaisen urheilumaantieteen professorin John Balen (2003: 2–3) mukaan keskeiset käsitteet kuten sijainti, alue, tila, paikka ja maisema liittävät urheilun maantieteeseen. Torsten Hägerstrand (1967) loi innovaatioiden alueellisen leviämisen teorian, johon pohjautuvat myös teoriat urheilulajien alueellisesta leviämisestä. Alueelliset erot urheilussa syntyvät taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden yhteisvaikutuksesta (Bale 1989: 177–185). Paikallinen menestys on selitettävissä talous- ja väestöresurssien alueellisella jakautumisella sekä paikallisella lajikulttuurilla (Itkonen & Kortelainen 2001: 67–68). Tutkimuksen aineisto koostuu lajiliittojen vuosi- ja toimintakertomuksista sekä lajien historia- ja tilastokirjoista. Aineistosta poimin liittojen jäsenmäärät 1950-luvulta lähtien ja lisenssimäärät 1980-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Aineistosta poimin myös joukkuelajien kauden kokonaisyleisömäärät ja yleisökeskiarvot 1960-luvulta lähtien kymmenen vuoden välein. Alueellisia keskittymiä ja lajien leviämistä tutkin SM-tason joukkueiden kotipaikkakuntien perusteella. Jäsenmäärältään jalkapallo kasvaa suurimmaksi lajiliitoksi 1960-luvulla. Jääkiekosta kehittyy suurin yleisölaji samalla vuosikymmenellä. Yksilöurheilulajit ovat alueellisesti keskittyneet erilaisesti. Yleisurheilumenestyksen ydinalueet ovat Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Hiihto sen sijaan on keskittynyt Itä- ja Pohjois-Suomen pienille paikkakunnille. Valtaosa joukkuelajien menestyksestä on kertynyt väestö- ja talousresurssien mukaisesti Etelä-Suomeen ja maakuntien keskuksiin, mutta alueellisia eroja on selvästi havaittavissa. Jalkapallo oli erityisesti rannikon, suurien kaupunkien ja teollisuuskaupunkien laji. Jääkiekko oli perinteisesti lounaisen Suomen laji, mutta 1980-luvulta alkaen myös Jyväskylä, Oulu ja Kuopio edustavat SM-tasolla. Koripallo on aina ollut Etelä-Suomen laji ja laji oli helsinkiläisten seurojen hallinnassa 1950–1960-luvuilla, jonka jälkeen laji keskittyi pieniin teollisuuskaupunkeihin. Lentopallo on pienien maakuntakaupunkien laji ja alueellisia keskittymiä ovat Pohjois-Savo, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi. Pesäpallo on keskittynyt maaseudun pienille paikkakunnille, erityisesti Etelä-Pohjanmaalle. Salibandy on joukkuelajeista urbaanein ja on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja Tampereen seudulle. Suuriin kaupunkeihin oli kertynyt valtaosa urheilumenestyksestä suurien resurssien takia, mutta myös pienet paikkakunnat olivat menestyneet sm-tasolla voimakkaan paikallisen lajikulttuurin ja resurssien keskittämisen avulla Kansallisen huipputason kilpaurheilussa havainnollistuu suomalaisen liikuntakulttuurin muutos 1950-luvulta 2010-luvulle. Yleisurheilun ja hiihdon Suomesta on tullut joukkueurheilumaa. Muutokseen ovat vaikuttaneet kaupungistuminen ja liikuntaolosuhteiden parantuminen. Urheilu kattaa huipputasolla käytännössä koko maan, jonka eri osissa on erikoistuttu paikkakunnan olosuhteisiin ja voimavaroihin soveltuvaan lajiin.
  • Eronen, Heidi (2015)
    Viime vuosikymmenet ovat olleet maapallon mittaushistorian lämpimimpiä, ja keskilämpötilojen on ennustettu nousevan vielä vähintään 1,1 K 2000-luvun loppuun mennessä. Lämpötilojen on todettu olevan tärkein alpiinisten kasvien elinolosuhteisiin vaikuttava tekijä, ja vuoristojen alpiinisilla alueilla lämpenemisen on arvioitu olevan keskimääräistä suurempaa. Myös sademäärät sekä lumipeitteen esiintyminen ja ajoittuminen alueilla tulevat muuttumaan. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää Alppien korkeilla alueilla viime vuosikymmeninä havaittuja kasvillisuuden muutoksia ja putkilokasvien vasteita muuttuviin kasvuolosuhteisiin, sekä tutkijoiden arvioita alpiinisten kasvien tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen jatkuessa. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena ja tutkimusaineistoksi muodostui erilaisten karsintavaiheiden jälkeen 12 tieteellisissä julkaisusarjoissa ilmestynyttä alkuperäisartikkeleita, jotka käsittelivät Keski- ja Länsi-Alppien alpiinisia putkilokasveja ja niiden vasteita muuttuviin olosuhteisiin. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen metayhteenveto, jossa alkuperäisartikkeleiden tutkimustulosten ja johtopäätösten pohjalta muodostettiin tiivistettyjä lauseita, joiden aineistossa esiintymisen yleisyyden pohjalta arvioitiin niiden suhteellista voimakkuutta sekä eri tutkijoiden saamien tulosten samansuuntaisuutta. Lisäksi tiivistettyjen lauseiden avulla arvioitiin kunkin alkuperäisartikkelin voimakkuutta suhteessa asetettuun tutkimuskysymykseen. Yleisimpien tiivistettyjen lauseiden mukaan havaitut kasvillisuusmuutokset ovat olleet pieniä (75 % artikkeleista) ja lajirunsaus on lisääntynyt (67 % artikkeleista). Muun muassa kasvilajien siirtyminen vuorenrinnettä ylöspäin, vahvistuneiden lajien matalampi korkeusindeksi sekä kasvien vasteiden lajispesifisyys ilmastonmuutoksen suhteen oli mainittu puolissa aineiston artikkeleista. Voimakkaimmiksi artikkeleiksi nousivat lajirunsauden ja kasvillisuusyhteisöjen muutoksia suhteessa havaittuun ilmastonlämpenemiseen tarkastelleet, Pauli et al. (2007) ja Cannone & Pignatti (2014) tutkimukset. Artikkelien perusteella alpiinisen kasvillisuuden tulevaisuudennäkymät vaikuttavat osittain ristiriitaisilta: alpiinisten alueiden todettiin olevan herkkiä ja ilmastonmuutoksen uhkaavan niitä suuresti (25 % artikkeleista), mutta toisaalta monien mahdollisesti muuttuvien tekijöiden havaittiin vaikuttavan melko vähän alueen kasveihin (25 % artikkeleista). Nykyisten alpiinisten ja nivaalisten lajien arvioitiin katoavan – tai ainakin kärsivän – alemmilta rinteiltä tulevien tulokaslajien takia (42 % artikkeleista), ja erityisesti kylmään sopeutuneiden lajien ennustettiin vähenevän lämpötiloiltaan sopivien kasvupaikkojen kadotessa (33 % artikkeleista). Lajien lopullisen kohtalon todettiin kuitenkin riippuvan niiden sinnittely- ja sopeutumiskyvystä sekä siemenpankista (42 % artikkeleista).
  • Kekäläinen, Jukka (2015)
    Tässä tutkielmassa tutustutaan kirjallisuuden avulla globaalin ohjelmistokehityksen parhaisiin käytäntöihin. Globaalissa ohjelmistokehityksessä ohjelmistokehittäjät työskentelevät eri maissa tai maanosissa. Globaalin ohjelmistokehityksen projektit ovat monimutkaisempia kuin paikallisesti toteutetut projektit. Muutamassa vuosikymmenessä on siirrytty Yhdysvaltoihin keskittyneestä ohjelmistotuotannosta nykyiseen tilanteeseen, jossa iso osa ohjelmistokehitysprojekteista on toteutettu globaalisti hyödyntäen erityisesti Aasian maiden alhaista palkkatasoa. Keskeisimpänä globaalin ohjelmistokehityksen hyötynä oletetaan olevan kustannussäästöt eri maiden välisistä palkkatasojen eroista johtuen. Oletettuihin kustannussäästöihin liittyy useita riskejä, joiden toteutumista on hankala arvioida ennalta. Eri aikavyöhykkeet, kielet ja maantieteelliset sijainnit asettavat monia haasteita globaalin ohjelmistokehityksen taloudellisille, teknisille, hallinnollisille ja kulttuurisille näkökulmille. Ongelmia voi olla hankala ennakoida ja ongelmien ilmaantuessa kesken projektin niiden heijastevaikutukset voivat rampauttaa työskentelyn. Valtaosaa alan tutkimuksesta kuvataan ongelmaraporteiksi. Parhaat käytännöt ovat neuvoja, joilla pyritään minimoimaan globaalin ohjelmistokehityksen ongelmia. Erityisesti parhaista käytännöistä nousee esille kommunikoinnin tärkeys ja sen mahdollistaminen työntekijöiden välille. Projektin globaali luonne tulisi ottaa huomioon jo organisaation rakennetta ja ohjelmistoarkkitehtuuria suunniteltaessa. Parhaisiin käytäntöihin panostaminen edellyttää tietotaitoa ja resursseja, joita ei välttämättä ole tarjolla. Globaali ohjelmistokehitys on laajasti levinnyt toimintamalli, jonka kautta saattaa syntyä kustannussäästöjä ja työskentelyn tehostumista. Alaa on tutkittu, ongelmia löydetty ja parhaita käytäntöjä ehdotettu, mutta käytännön projektit ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi, eikä standardeja onnistuneen globaalin ohjelmistoprojektin toteuttamiseksi ole vielä kehitetty.
  • Vuorensola, Maria (2015)
    Talouden pitkittynyt laskusuhdanne sekä yritysten välinen tiukka kilpailu on aiheuttanut Suomen yrityskannassa mittavia rakenteellisia uudistuksia. Yritystoimintaa sekä tuotantolaitoksia on suljettu tai siirretty muualle. Tällä on ollut suuret vaikutukset rakennemuutospaikkakuntien aluekehitykseen muun muassa työpaikkojen sekä yrityskannan vähenemisellä. Työ- ja elinkeinoministeriö kehitti vuonna 2007 äkillisen rakennemuutostoimintamallin (ÄRM), jonka avulla voidaan tukea niitä alueita, joissa yritys tai toimiala on äkillisesti lopettanut toimintansa, ja missä alueen työntekijöitä uhkaa työttömyys. Tutkielman tarkoituksena on selvittää viiden tapaustutkimuksen avulla julkisten toimijoiden kokemusten pohjalta, ÄRM-toimintamallin hyviä ja huonoja käytänteitä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään rakennemuutospaikkakuntien alueellisia toimijaverkostoja, niiden rakenteita, valtasuhteita sekä tehtäväjakoa. Toimintamallin arvioinnin pohjalta tuotettiin tutkimuksen tuloksina nykyiselle mallille kehittämisehdotuksia. Tutkielman teoria pohjautui luovan tuhon teoriaan. Teoriaa peilattiin tarkemmin rakennemuutoksiin ja kuinka toimialojen ja alueiden tulee olla toiminnassaan innovatiivisia, jotta ne pystyvät selviytymään taloudellisesti heikoista ajoista. Tutkielman näkökulmana oli, kuinka julkinen valta pyrkii omalla väliintulollaan vaikuttamaan äkillisen rakennemuutoksen kokeneiden alueiden ja toimialojen kehitykseen. Aluekehityksen teoreettisena näkökulmana puolestaan oli klusteriteoria, jossa nähdään, että alueet joiden elinkeinorakenne on erikoistunutta sekä monipuolista, pystyvät suojautumaan rakennemuutosten vaikutuksilta yksipuolista elinkeinorakennetta paremmin. Tutkielma oli luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa metodologisena näkökulmana oli strukturalistinen aluemaantiede. Tutkielman aineisto kerättiin yhdeksän asiantuntijahaastattelun avulla. Aineistoa analysoitiin laadullisen arviointitutkimuksen sekä laadullisen verkostoanalyysin avulla. Tutkielman tulokset osoittivat, että alueellisten toimijaverkostojen rakenne muodostui julkisen sektorin aluekehitystoimijoiden varaan. Kaupunki, kaupungin elinkeino- tai kehittämisyhtiö sekä ELY-keskus muodostivat keskeisimmän toimijaverkoston. Toimijoiden välinen tehtäväjako muodostui pitkälti laissa esitettyjen tehtävien mukaan. Alueellisten toimijoiden kokemukset ÄRM-toimintamallista osoittautuivat alueiden välillä kovin samankaltaisiksi. Toimijoiden odotukset sekä toimintamalliin liitetyt haasteet osoittautuivat kuitenkin laajoiksi. Tutkimusalueet ovat selvinneet äkillisestä rakennemuutoksesta kohtalaisen hyvin. Alueilla aloitetut elinkeinorakennetta kehittävät toimet ovat tukeneet alueiden vahvimpien kärkielinkeinojen kehitystä sekä joissain tapauksissa alueellista toimialan klusteroitumista. Luovan tuhon vaikutus näkyi alueilla rakennemuutostoimialojen innovatiivisina uusina tuotantomenetelminä.
  • Hiekkavuo, Aino (2015)
    Tutkimuksen aiheena on alueellinen stigma eli asuinalueiden ja niiden asukkaiden kielteinen leimautuminen pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena on selvittää, löytyykö pääkaupunkiseudulta asukkaiden näkökulmasta stigmatisoituneita alueita. Stigman kokemista tarkastellaan sen kautta, pitävätkö ihmiset asuinpaikkansa kertomista epämiellyttävänä. Lisäksi selvitetään, minkälaiset alueet ovat stigmatisoituneet ja minkälaiset ihmiset stigman kokevat. Asuinalueita kuvataan niiden sosioekonomisen rakenteen avulla, ja henkilökohtaisia eroja stigman kokemisessa tarkastellaan sosioekonomisen aseman ja kulttuurisen orientaation eli makujen, asenteiden ja kiinnostuksenkohteiden kautta. Tutkimuksen tärkein aineisto on Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmassa vuonna 2012 kerätty kyselyaineisto asukkaiden hyvinvoinnista Helsingin seudulla. Stigman kokeminen määritetään kyselyssä olevan ”En mielelläni kerro muille, missä asun” -väittämän perusteella. Lisäksi käytetään Helsingin seudun aluesarjat -palvelun kautta saatuja Tilastokeskuksen aineistoja pääkaupunkiseudun asuinalueiden sosioekonomisesta rakenteesta. Tutkimusote on kvantitatiivinen, ja tärkeimpiä menetelmiä ovat tunnuslukujen laskeminen, keskiarvojen vertailu sekä faktorianalyysi. Aineiston käsittelyssä ja visualisoinnissa hyödynnetään myös paikkatietomenetelmiä. Tulosten perusteella alueellinen stigma on olemassa oleva ilmiö pääkaupunkiseudulla. Se kohdistuu pääasiassa kahdenlaisiin alueisiin: sosioekonomisesti huono-osaisimpiin ja hyväosaisimpiin. Stigma ei kuitenkaan ole erityisen voimakas, vaan stigmatisoituneimmillakin alueilla sen kokee vain selvä vähemmistö vastaajista. Yksilötasolla stigma ei ole juuri yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, vaan sitä selittää enemmän kulttuurinen orientaatio. Asuinpaikkansa kertomiseen haluttomia luonnehtii erityisesti se, että he eivät pidä haasteita, menestymistä ja itsensä kehittämistä tärkeinä. Stigma ei kuitenkaan kosketa kaikkia huono- ja hyväosaisia alueita, vaan se nousee merkittäväksi pääosin alueilla, joiden maine on korostetun huono tai elitistinen. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella huono-osaisiin alueisiin kohdistuva stigma on odotettu havainto. Poikkeavan ja kiinnostavan tapauksen pääkaupunkiseudusta tekee sen rinnalla esiintyvä omalaatuinen eliitin stigma. Syytä haluun salata asuinpaikka asuinalueen arvostuksesta huolimatta voidaan hakea tyypillisestä suomalaisesta ajattelutavasta, joka korostaa tavallisuutta ja jopa paheksuu menestyksen esiin tuomista. Tässä tutkimuksessa on keskitytty ainoastaan alueellisen stigman olemassaoloon. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella stigmatisoituneella alueella asuminen saattaa vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja työllistymistä. Siksi pääkaupunkiseudullakin olisi jatkossa tärkeää pureutua stigman vaikutuksiin ja niiden mahdollisiin ehkäisykeinoihin.
  • Mäkinen, Tero (2015)
    Periglasiaaliset olosuhteet voidaan määritellä sellaisiksi kylmän ilmanalan ei-glasiaaliseksi ympäristöksi, missä periglasiaaliset prosessit ovat aktiivisia. Ikiroudan ja kausittaisen roudan muodostumiseen ja sulamiseen liittyvät ilmiöt ovat keskeisiä tekijöitä periglasiaalisen ympäristön kehittymisessä. Periglasiaalisen geomorfologian katsotaan käsittävän myös kausittaisen lumipeitteen, fluviaaliprosessien ja eolisen toiminnan ilmiöt, joilla on ilmeinen vaikutus kylmän ilmanalan ei-glasiaalisten alueiden maisemaan. Havaintoaineistojen ja globaalien ilmastomallien mukaan ilmasto on lämpenemässä ja lämpenemisen odotetaan olevan voimakkainta korkeilla leveysasteilla. Modernit tutkimusmenetelmät ovat tarjonneet uusia lähestymistapoja alueellisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja geomorfologinen tutkimus kuuluu keskeisenä osana tämän vuosisadan ilmastonmuutostutkimukseen. Alueellinen mallintaminen on yksi näistä moderneista tutkimusmenetelmistä. Tämän työn tavoitteena oli kerätä keskeisin periglasiaalisten prosessien alueellista mallintamista käsittelevä kirjallisuus ja tutkia kirjallisuuskatsauksen keinoin alueellisen mallintamisen vahvuuksia ja heikkouksia ilmastonmuutostutkimuksessa. Mallien mukaan jo vähäinenkin lämpeneminen näyttäisi johtavan periglasiaalisten prosessien ja vuoristoikiroudan nopeaan vähenemiseen. Globaalimuutoksen kehityskulun jatkuessa samanlaisena, johtaisi se näiden prosessien jo lähes täydelliseen häviämiseen vuosisadan loppuun mennessä tietyillä periglasiaalisilla alueilla. Prosessit voisivat säilyä aktiivisina enää vain paikallisesti rajatuilla suotuisten olosuhteiden alueilla. Kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistojen aiempaa parempi saatavuus sekä kvantitatiivisten mallinnusmenetelmien kehitys mahdollistavat kustannustehokkaan tavan tutkia periglasiaalisten prosessien alueellista esiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Alueellinen mallinnus voi mahdollistaa uusien ja tutkimattomien alueiden tutkimisen ilman kalliita kenttätutkimuksia. Tällaisilla alueilla ongelmaksi voi kuitenkin nousta riittämätön ja huonolaatuinen data. Mallit ovat aina epätäydellisiä esityksiä todellisuudesta ja jotkin ilmiöt ovat vaikeasti mallinnettavissa. Alueelliset geomorfologiset aineistot sisältävät usein kompleksisia prosessi-ympäristösuhteita, epälineaarisia vasteita ja spatiaalista autokorrelaatiota. Monia näistä ongelmista voidaan hallita kehittyneillä mallinnusmenetelmillä, mutta mallien yleistettävyys ja siirrettävyys (ekstrapolointi) on yhä monesti ongelmallista.
  • Heikinheimo, Vuokko (2015)
    Land use change refers to the modification of the Earth’s surface by humans. Land use/land cover change (in short, land change), especially the clearing of tree cover, is a major source of increased carbon dioxide (CO2) emissions contributing to anthropogenic climate change. In this study, carbon densities and changes in aboveground tree carbon (agc) across different land cover types were mapped in the Taita Hills, Kenya, using field measurements, airborne laser scanning (ALS) data and classified satellite imagery. An existing biomass map was used for retrieving carbon densities for a part of the study area. For the lowland area, another biomass map was created with a regression model based on field measurements of 415 trees on 61 plots and metrics calculated from discrete return ALS data. Explanatory variables in the linear regression model were the standard deviation and 60 % height percentiles of return elevations. Carbon fraction was calculated as 47 % of aboveground biomass. 11 land cover classes were classified from a satellite image with an object-based approach. Overall classification accuracy was 71.1 % with most confusion between the cropland and shrubland classes and shrubland and thicket. Based on the biomass maps, carbon densities were calculated for different land cover classes. Mean carbon densities were 89.0 Mg C ha-1 for indigenous broadleaved forests, 29.0 Mg C ha-1 for plantation forests, 15.6 Mg C ha-1 for woodland, 5.5 Mg C ha-1 for thicket, 3.2 Mg C ha-1 for shrubland, 8.1 Mg C ha-1 for croplands above 1220 meters above sea level (m a.s.l.) and 2.3 Mg C ha-1 for croplands below 1220 m a.s.l.. Land cover maps from 1987, 1992, 2003 and 2011 were used for studying the impact of land change on aboveground carbon stocks. A reduction in carbon storage was observed between years 1987, 1992 and 2003. An increase in total carbon stocks from 2003 to 2011 was observed as a results of increased proportion of woodland, plantation forest and broadleaved forest. These changes should be further verified in a spatially explicit way. More detailed data should be used in order to understand the full complexity of the dynamics between land change and carbon stocks in the heterogeneous landscape of the Taita Hills.
  • YAN, Yishu (2015)
    Service monitoring is an important part in web service systems, since it aims to ensure that the functions and performance of the service have fulfill the customers’ requirements, and detect the potential risks as early as possible. However, monitoring has its costs, which will cause the performance degradation of monitored service system and large resources consumption. If monitoring costs are higher than monitoring benefits, service monitoring will be meaningless. Therefore, it is necessary to balance the monitoring benefits and monitoring costs. Efficient service monitoring means cost-efficiently and time-efficiently of service monitoring. In order to maximize the functions of service monitoring, careful study on how to improve the efficiency of service monitoring is required. This thesis mainly presents a taxonomy of different approaches of service monitoring. It covers several existing optimization approaches, and describes them by giving examples. Since there are two main factors that will add monitoring costs, large amount of monitored objects and inappropriate monitoring approaches, this thesis makes comparisons among different monitoring technologies. They can provide options on selecting the appropriate monitored objects and monitoring approaches to save monitoring costs. Finally, this thesis describes some limitations of optimization approaches, and discusses possible extensions on improving the efficiency of service monitoring. ACM Computing Classification System (CSS): Applied computing → Enterprise computing → Business process management →Business process monitoring
  • Sorvali, Jaana (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen poliittisia ilmastodiskursseja ja niiden merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Kansallisen tason diskursseja tutkitaan eduskunnassa käytyjen ilmastolakia koskeneiden keskustelujen (10.6.2014 ja 25.2.2015) kautta ja maakun- nallisia ilmastodiskursseja maakuntajohtajien haastatteluista kertyneen aineiston avulla. Tutkielman pääasiallisena menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä, laadullista sisällönanalyysiä. Tällä menetelmällä tarkasteltiin kansanedustajien ilmastolakikeskusteluis- sa käyttämien puheenvuorojen sisältöjä, sekä maakuntajohtajien ilmastonmuutokseen liittämiä määreitä. Toisena menetelmänä tutkielmassa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, joka perustuu John S. Dryzekin kehittämien ympäristödiskurssien teoreetti- seen viitekehykseen. Tätä menetelmää sovellettiin ilmastolakikeskusteluaineistoon. Tämän analyysin tarkoituksena oli selvittää, onko suomalaisesta keskustelusta löydettävissä Dryzekin esittämiä ympäristödiskursseja. Tutkielmassa selvitettiin myös, kuuluuko Suomessa käytyyn ilmastokeskusteluun ilmastonmuutos mahdollisuutena -diskurssi. Ilmastolakikeskusteluja koskeneen aineistolähtöisen analyysin tuloksena tutkielmassa erotettiin ilmastolakia kannattaneiden kan- sanedustajien puheista viisi argumenttien teemaryhmää. Argumentit liittyivät ilmastolain sisältöön ja tavoitteisiin, ilmastokysymys- ten institutionalisoimiseen, ilmastolain merkitykseen ilmastopolitiikalle, ilmastolain legitimiteetin vahvistamiseen ja ilmastonmuutok- sen mahdollisuuksiin. Ilmastolakia äänestyksessä kannattaneet kansanedustajat esittivät puheissaan lakiehdotusta koskevia huo- lia, jotka eroteltiin neljäksi argumenttien teemaryhmäksi. Tähän teemaryhmään sisältyvät argumentit koskivat ilmastolain vaikutus- ta Suomen talouden menestykselle, kansallisen ilmastopolitiikan vaikuttavuutta, ilmastolain sisältöä ja hallinnollisia asioita. Ilmasto- lain vastustajien argumentit jakautuivat myös neljään teemaryhmään, jotka olivat yhtäläiset edellä lueteltujen argumenttien kanssa. Kansanedustajat liittivät ilmastonmuutokseen moninaisia määreitä, ja myös näitä tarkasteltiin tutkielmassa. Ilmastolakikeskusteluja analysoitiin myös puolueittain aineistolähtöisellä sekä teorialähtöisellä menetelmällä. Analyysissä puoluei- den välille löydettiin selkeitä painotuseroja, joita teorialähtöinen sisällönanalyysin menetelmä vahvisti. Maakuntajohtajien haastatteluaineistojen analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti etsimällä ja analysoimalla puheenvuoroista ilmas- tonmuutokselle annettuja määreitä. Löydetyt määreet ryhmiteltiin kolmeen ryhmään sen mukaan, miten ilmastonmuutos teemana maakunnan toimintakehikkoon sijoittui. Ilmastonmuutos määriteltiin joko keskeiseksi, läpileikkaavaksi tai toissijaiseksi teemaksi. Haastatteluaineistosta nousi esiin joidenkin maakuntajohtajien kohdalla myös maakunnan yleinen mielipide, jota myös tarkasteltiin tutkielmassa lyhyesti. Maakuntajohtajien haastatteluista esiin noussut mahdollisuus -argumentti liittyi lähes poikkeuksetta maakun- nan tulevaisuuden elinkeinopoliittisiin menestystekijöihin. Tutkielman keskeisinä tuloksina nousivat esiin ilmastolain hyväksymisen näennäinen konsensus, kansallisen ilmastopolitiikan hillityn reformistiset tavoitteet, ilmastopolitiikan näkeminen uhkana ja mahdollisuutena, maakunnallisen ilmastotavoitteiden toi- meenpanohalukkuuden jakautuminen kahtia sekä erityisesti ilmastopolitiikan ja suomalaisen hyvinvoinnin ja talouden menestyksen yhteys. Tutkielman tulosten perusteella esiteltiin ilmastopolitiikan ja taloudellisen menestyksen yhteyden teoria, joka pyrkii selittä- mään Suomen poliittisten ilmastodiskurssien sisältöjä uudesta näkökulmasta.
  • Pihlajakangas, Laura (2015)
    Kaupunkiympäristöjen rikollisuus ja turvallisuus on herättänyt laajaa keskustelua ja kiinnostusta. Rikollisuuden pelkoon ja turvattomuuden kokemiseen voi vaikuttaa monet sosiodemografiset, sosiopsykologiset ja ympäristölliset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, median aiheesta välittämä kuva tai rakennetun ympäristön erilaiset piirteet ja ihmisten niistä tekemät tulkinnat. Kaupunkiympäristöissä ilmenevät pelot voivat vaikuttaa ihmisten tilankäyttöön ja typistää elinpiiriä. Rikollisuuden ja pelkojen on havaittu jakautuvan ympäristössä epätasaisesti, jolloin ympäristöön voi muodostua niin rikollisuuden kuin pelkojen keskittymiä. Rikollisuudella ja peloilla on moninaisia yhteyksiä kaupunkiympäristöön. Turvallisuuteen liittyvien kysymysten lisääntyminen on näkynyt erilaisen turvallisuuspainotteisen suunnittelun yleistymisenä. CPTED (Crime Prevention through Environmental design) malli on yksi esimerkki suunnittelumenetelmistä, joilla pyritään ehkäisemään rikollisuutta ja rikollisuuden pelkoa ja aikaansaamaan turvallisempia kaupunkiympäristöjä. CPTED lähestymistapa on saanut vaikutteita etenkin Jane Jacobsilta ja Oscar Newmanilta, jotka kiinnittivät huomiota suunnittelun ja rikollisuuden väliseen yhteyteen. Mallin keskeisiä periaatteita ovat alueellisuus, valvonta, kunnossapito/ilme, kulunvalvonta, toiminnan tukeminen ja kohteen vahvistaminen. CPTED strategiat ovat olleet osa kaupunkisuunnittelua 1970-luvulta lähtien ja mallin periaatteita on hyödynnetty käytännön suunnittelussa laajalti esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Englannissa ja Australiassa. Euroopassakin on alkanut ilmaantua viime aikoina laajempaa rikostorjunnan ja suunnittelun yhdistämiseen liittyvää kiinnostusta. Suomessa CPTED mallia on hyödynnetty tähän mennessä vasta muutamassa kohteessa. Tutkimuksen tarkastelukohteena on ollut asuinalueen turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä rakennetun ympäristön rooli. Tutkimuksessa on tarkasteltu, millaiselta Espoon Leppävaaran ”pelon paikat” näyttävät CPTED mallin näkökulmasta. Leppävaaran pelottavaksi koetut paikat on tunnistettu Leppävaarassa aiemmin toteutetun turvallisuuskävelytutkimuksen perusteella ja poliisilta saadun aineiston tukemana. Tutkimuksella on laadullinen ote ja tutkimusaineisto on kerätty havainnoinnin avulla. Havainnointilomakkeena on käytetty aiempien niin sanottujen CPTED turvallisuuden arviointi- tai tarkistuslistojen pohjalta rakennettua ”CPTED tarkistuslistaa”. CPTED tarkastelun perusteella Leppävaaran ”pelon paikoissa” oli läsnä monia CPTED elementtejä, mutta niiden määrä ja laatu vaihteli paikkojen välillä. CPTED analyysi osoitti selkeästi, miten mallin periaatteet ovat yhteydessä toisiinsa ja ovat osin päällekkäisiä. Alueellisuuden osalta suurimmat parannuskohteet liittyivät tiettyjen toimintojen erotteluun ja merkistöön. Valvonnan mahdollisuudet näyttivät liittyvän läheisesti alueilla olleisiin muihin toimintoihin. Tarkastelukohteiden yleisilme ja kunnossapidon taso oli hyvä, ja suurimmat epäkohdat liittyivät yleiseen roskaisuuteen ja graffiteihin. CPTED tarkastelu osoitti kulunvalvonnan ja kohteen vahvistamisen keinojen olleen pääosin luonnollisia/epävirallisia ja maltillisia. Rakennettu ympäristö ei suinkaan ole ainoa ja tärkein alueiden rikollisuuteen ja turvallisuuteen vaikuttava tekijä. CPTED mallin kaltaisen ympäristön arvioinnin avulla on kuitenkin mahdollista havaita ympäristöstä rikollisuuden ja turvattomuuden kannalta ongelmallisia kohtia ja kohdistaa näihin paikkoihin toimenpide- ja parannusehdotuksia. CPTED mallin tyylisten ympäristöön liittyvien suunnittelumenetelmien hyödyntäminen osana kaupunkialueiden suunnittelua ja kehittämistä voi lisätä turvallisuuden tunnetta ja auttaa rikollisuuden ehkäisemisessä.
  • Mäntyniemi, Maaria (2015)
    Liikuntapaikkojen hyvä saavutettavuus edistää liikkumista. Tutkielmassani perehdyn liikuntapaikkojen saavutettavuuteen pääkaupunkiseudulla ja siihen, millainen vaikutus saavutettavuudella on liikkumiseen. Keskityn kahteen liikuntaharrastukseen, jääkiekkoon ja ratsastukseen. Tutkielma pohtii myös lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksien tasapuolisuutta saavutettavuuden kannalta. Pääkaupunkiseudun saavutettavuutta tutkittaessa on havaittu, että saavutettavuus vaikuttaa ihmisten liikkumiskäyttäytymiseen ja kulkumuodolla on vaikutus saavutettavuuteen. MetropAccess-hanke on kehittänyt työkalun matka-aikojen laskentaan ja kulkumuotojen vertailuun. Liikuntapaikkojen saavutettavuus on yksi tekijöistä, joka vaikuttaa liikunnan harrastamiseen ja voi siten edistää terveyttä. Ihmiset ovat halukkaita matkustamaan päästäkseen harrastamaan, mutta lähiliikuntapaikoilla on tärkeä merkitys, myös silloin, kun todellisuudessa käytetty liikuntapaikka on jokin muu. Halukkuus matkustaa liikuntaharrastuksen vuoksi vaihtelee eri liikuntamuotojen ja niiden sijaintien mukaan. Saavutettavuuden vaikutusta voidaan kuvata etäisyyskitkalla, millä viitataan jonkin paikan tai ilmiön vaikutuksen vähenemiseen etäisyyden kasvaessa. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen on valittujen liikuntapaikkojen saavutettavuus pääkaupunkiseudulla? Millainen on saavutettavuuden ja harrastamisen välinen yhteys? Kysymyksiin vastaamiseksi yhdistettiin paikkatietoaineistoa eri lähteistä: 1. liikuntapaikkojen sijainti (N=16 jäähallit, N=18 ratsastus), 2. harrastajien asuinpaikoista (N=10597 jääkiekko, N=8403 ratsastus) sekä 3. matka-ajat pääkaupunkiseudulla autolla, joukkoliikenteellä ja pyörällä kulkiessa MetropAccessin työkalulla. Matka-aikaa tutkittiin ruudukossa, jossa ruutukoko on 250 metriä ja matka-aika laskettiin jokaisesta ruudusta jokaiseen muuhun ruutuun eri kulkumuodoilla. Harrastajille laskettiin lähin harrastuspaikka matka-ajan perusteella ja harrastuspaikoille määritettiin vaikutusalueet sekä etäisyyskitka. Etäisyyskitka määritettiin kullekin liikuntapaikalle erikseen sekä aggregoituna molemmille liikuntapaikkatyypeille, jäähalleille ja ratsastuspaikoille. Etäisyyskitkakäyrä perustuu niihin harrastajiin, joille kyseinen liikuntapaikka on ajallisesti lähin. Aineistossa ei ollut tietoa siitä, missä harrastajat todella liikkuvat. Etäisyyskitkaa testattiin jäähallilla, jonka todellisista käyttäjistä oli joitakin tietoja. Liikkumismahdollisuuksien tasapuolisuutta lasten ja nuorten kannalta tutkittiin etsimällä alueita, joissa on paljon alle 18-vuotiaita, mutta liikuntapaikan saavutettavuus keskimääräistä huonompi. Likuntapaikkojen saavutettavuus on pääkaupunkiseudulla melko hyvä ja matka-aika vaihtelee eri kulkumuodoilla. Matka-ajat jääkiekkohalleihin ovat hieman lyhyemmät ja etäisyytkitkakäyrät jyrkemmät kuin ratsastuspaikkoihin, matkustushalukkuus siis laskee nopeammin matka-ajan kasvaessa. Keskimääräinen matka-aika lähimpään jäähalliin on autolla 15, joukkoliikenteellä 28 ja pyörällä 12 minuuttia ja ratsastuspaikkoihin autolla 16, joukkoliikenteellä 35 ja pyörällä 15 minuuttia. Liikuntapaikkojen vaikutusalueiden koko ja vaikutusalueen harrastajien lukumäärä vaihtelee. Käytetyt aineistot eivät suoraan osoittaneet, että saavutettavuudella olisi vaikutusta harrastamiseen. Pääkaupunkiseudulla on alueita, joista matka-aika on pitkä valittuihin liikuntapaikkoihin ja joilla asuu paljon lapsia ja nuoria. Kulkumuoto vaikuttaa saavutettavuuteen ja joidenkin harrastajien lähin liikuntapaikka on huomattavan kaukana. Monilla harrastajilla liikuntapaikka on hyvin saavutettavissa vähintään yhdellä kulkumuodolla. Pyöräilyn matka-ajat ovat kohtuullisia. Auto on usein nopein, mutta kaikilla ei ole autoa käytettävissä. Jäähalleihin pääsee hyvin autolla ja jäähallien yhteydessä on monien muiden lajien harrastuspaikkoja, joten tuloksia voi soveltaa myös niihin. Mikään alue ei ole tulosten perusteella täysin vailla palveluita. Etäisyyskitkaa voidaan soveltaa myös muihin liikuntaharrastuksiin, samoin kuin eri ikäryhmiin.
  • Vitikka, Henrik (2015)
    The Helsinki region is growing, with processes of both centralisation and decentralisation characterising its development. Population growth, its distribution and ageing, the amount of jobs and their distribution on the regional level as well as climate change and developments in the economy on the global level induce challenges for urban planning. Planning should simultaneously be ecologically, socially and economically sustainable and promote regional competitiveness. Due to the complexity of this planning task and the recognition that the measures taken by different planning sectors affect each other and that their solutions are frequently common, it has been noted that the traditional sector-planning does not meet the requirements of achieving planning objectives effectively. Thus, new modes of planning, such as strategic planning and inter-administrative cooperation have been emphasised in literature. This view is central to the MAL cooperation as well. MAL cooperation consists of planning of land use (M), housing (A) and transport (L), which are integrated under one umbrella. This comprehensive approach to planning is thought to give the regions the most effective tools in improving prerequisites to the curbing of climate change, to securing of the functionality of people's everyday life and for development of the regions' competitiveness. The MAL cooperation in the Helsinki region has produced two letters of intent between the state and the municipalities (2008-2012 and 2012-2015). This study concerns itself with the current one (2012-2015), in which I focus on the intended development of the regional transport system. For the analysis, I also study three planning documents on transport and land use that form the background to the objectives and measures presented in the agreement. The documents are: National land use guidelines (2008), Transport policy report (2012) and Helsinki region transport system plan - HLJ 2011 (2011). At the heart of this study lies the assumption that, in the foresterian way, planning involves both technical uncertainty over knowledge and political ambiguity over means and ends. Together these two dimensions lead to the wicked problems of planning. In this research, I have approached the uncertainty/ambiguity dimensions from the perspectives of ecological, social and economical sustainable development and regional competitiveness. The assumption is that as these views are placed to overlap each other, differing ways of knowing and distinct interests promote contradictions and ambiguity and, thus, wicked problems. The study has been divided into four research questions: 1. How do the wicked problems take shape in developing of the regional transport system? 2. How are the wicked problems of the planning goals tried to be solved and what kind of challenges do these solutions include? 3. How are the solutions to the wicked problems legitimised in the planning documents? 4. What would be the answer of the agonistic planning to the question of managing the wicked problems? Based on the analysis, I propose that the wicked problems concentrate on the following themes: 1. Land use, especially commitment to the strategy of making the urban structure compact. 2. Financial challenges of the public sector, that is, who pays the bill of the targeted developments? 3. Improvement of the functionality of the transport system, especially what mode of transport (sustainable and equal transport or logistics and private cars) will be given the primary status. 4. Financial steering instruments (allocation, levels and means of taxes and subsidies). 5. The promotion of the new cooperative planning culture and how different ways of knowing, interests (ecological, social and economical) and working cultures could be reconciled in it? Finally, in order to manage the wicked problems, I suggest the agonistic planning as a possible method. The idea is, that within planning practices, conflict should be legitimised. But at the same time, it should be tried to be solved with other means than creating "authoritative" consensus defined by the most powerful actors. I also suggest that with the agonistic pluralism, it would be possible to move from traditional 'either-or' planning solutions toward more democratic 'both-and' solutions.
  • Yaman, Sezin Gizem (2015)
    Education is one important field where interactive tables can be used as supportive tools. While many studies introduce multi-touch displays for collaborative use, the requirements and benefits of using such a technology in science education are still unclear to teaching professionals. This thesis focuses on the role of multi-touch tables in high school science education. Three different aspects are examined: i) the aspects of multi-touch tables that are important in science education, ii) the facets of general research in interactive tables that also benefit research in multi-touch tables, and, iii) experimental multi-touch framework features that are useful in a high school science classroom. The study includes a comprehensive examination of background research in the field, followed by a case study that examines the perceptions regarding interactive tables among high school teachers and the development life-cycle of a multi-touch framework. The case study covers interviews and questionnaires with high school teachers. At the end of the thesis, the research questions are answered. Based on the study, collaborative group works, social interactions, inquiry-based learning and visual learning are the most important aspects of multi-touch tables in science education. Some facets of general research into interactive tabletops also relate to the study of multi-touch tables in education. The most important of these are space, interactivity, participation and orchestration. Experimental framework features, observation of laboratory experiments, visualization, and extendibility are useful for a high-school science classroom. To maximize the benefit of interactive tables, it is necessary to first investigate the purpose of the learning environment in order to understand the critical variables and constraints. Then, attentively constructing a learning environment’s dynamics to support multi-touch tables can enhance high school science education.
  • Rasku, Lari Olavi (2015)
    This thesis considers the problem of preprocessing polygons with holes for efficient two-point Euclidean shortest path queries. Special attention is given to the 1999 paper “Two-Point Euclidean Shortest Path Queries in the Plane”, which sketched a number of solutions to the problem and whose results remain the best in the field. This thesis reviews four of the algorithms presented in the paper and fleshes them out when possible.
  • Heiskala, Katri (2015)
    Rantadyynialueiden uhanalaistumisen suurimpia syitä tänä päivänä ovat umpeenkasvu, kuluminen ja rakentaminen. Tutkimusalueena oleva, Natura 2000-verkostoon kuuluva Vattajanniemen boreaalinen rantadyynialue on kovan kulutuksen alaisena sen toimiessa armeijan ampuma-alueena sekä osittain virkistyskäyttöalueena. Kasviyhteisöt muodostuvat rannan suuntaisiksi vyöhykkeiksi topografialtaan vaihtelevalle gradientille abioottisten ja bioottisten stressi- ja häiriötekijöiden ajamana. Kulutuksen vähentämiseksi sekä umpeenkasvun estämiseksi Vattajanniemellä on hoitotoimenpiteinä ohjattu kulkua, laidunnettu sekä raivattu puustoa ja pensaistoa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan kasvillisuuden peittävyydessä, lajirunsaudessa ja lajistossa tapahtuneita muutoksia kuusi vuotta hoitotoimenpiteiden aloittamisen jälkeen. Aineisto kerättiin kuudelle luontotyypille sijoittuvalta 142 kasviruudulta heinäkuussa vuosina 2006 ja 2012. Kokonaispeittävyydessä ja lajirunsaudessa tapahtunutta muutosta vuosien välillä tarkasteltiin tunnusluvuin, jakaumin ja parittaisen Wilcoxonin testin avulla. Lajiston samankaltaisuutta (beta-diversiteetti) vuosien välillä tutkittiin Sørensenin indeksillä koko alueella ja luontotyypeittäin. Kasvillisuuden kokonaispeittävyyden muutoksen, kokonaislajirunsauden muutoksen sekä Sørensenin indeksin vaihtelua tarkasteltiin hajontakuvin ennallistamistoimenpiteiden (laidunnus, raivaus) ja luontotyypin suhteen. Lisäksi tutkittiin Sørensenin indeksin (beta-diversiteetti) vaihtelua vuoden 2006 kokonaispeittävyyden, lajirunsauden ja rannasta mitatun etäisyyden suhteen. Yleistettyjen lineaaristen mallien avulla selvitettiin, kuinka paljon luontotyyppi ja ennallistamistoimenpiteet selittävät kokonaispeittävyyden ja lajirunsauden muutosta sekä vuoden 2012 kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta. Kasvillisuuden kokonaispeittävyydessä ja kokonaislajirunsaudessa on tapahtunut tilastollisesti merkitsevä positiivinen muutos. Myös toiminnallisten ryhmien peittävyyksissä ja runsauksissa on tapahtunut muutoksia positiiviseen suuntaan. Luontotyyppi on erittäin merkitsevä tekijä selitettäessä vuoden 2012 kasvillisuuden kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta. Laidunnus on vaikuttanut eri tavalla eri luontotyypeillä. Lajistossa on tapahtunut muutosta, joka vaihtelee luontotyypeittäin. Lajiston vaihtuvuus on huomattavasti suurempaa niillä ruuduilla, joita on laidunnettu tai raivattu verrattuna niihin ruutuihin, joilla näin ei ole tehty. Kulunohjauksen voi katsoa kasvattaneen kasvillisuuden kokonaispeittävyyttä ja lajirunsautta kaikilla luontotyypeillä. Ennallistamistoimenpiteillä voidaan kasvattaa lajirunsautta ja diversiteettiä rantadyynialueilla. Kullekin luontotyypille tulee kuitenkin laatia omanlainen suunnitelmansa, koska ne sietävät häiriötä eri suhteissa. Useamman perättäisen vuoden tutkimuksella tai pidemmän aikavälin (yli kymmenen vuotta) tutkimuksella voitaisiin saada paremmin selville, mitkä muutokset kasvillisuudessa ovat ennallistamistoimenpiteiden aiheuttamia ja mitkä ovat osa luonnollista vaihtelua.
  • Koho, Mikko (2015)
    Biologisten havaintoaineistojen julkaiseminen linkitettynä datana mahdollistaa useiden aineistojen yhdistämisen toisiinsa. Yhdistämällä toisiinsa useita samaan asiaan liittyviä aineistoja, voidaan saavuttaa parempi ymmärrys kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä kuin tutkimalla aineistoja erikseen. Näin voidaan mahdollistaa tarkempien päätelmien tekeminen aineistojen pohjalta sekä etsiä odotettuja tai odottamattomia yhteyksiä aineistojen välillä. Linkitetyssä datassa käytetty RDF-tietomalli tuo aineistoihin koneluettavuuden ja helpon tavan viitata kaikkiin aineistojen osiin. Linkitettynä datana julkaistuja aineistoja voidaan helposti rikastaa yhä uusilla aineistoilla. Tässä tutkielmassa käsitellään Hangon lintuaseman havaintoaineiston sekä Ilmatieteenlaitoksen Hangon Russarön säähavaintoaineiston mallinnusta, käsittelyä ja hyödyntämistä linkitettynä datana. Aineistot on mallinnettu käyttäen RDF Data Cube -sanastoa, joka parantaa aineistojen yhteentoimivuutta. Lintuhavaintoaineistoon on annotoitu lajitietoa käyttäen ontologiaa Suomen linnuista, jota on rikastettu mm. lajien tuntomerkkiontologialla sekä uhanalaisuustiedoilla. Aineistot on julkaistu Linked Data Finland -alustalla, ja aineistojen välisten yhteyksien hahmottamiseksi on kehitetty visualisointipalvelun prototyyppi. Säätilan tiedetään olevan tärkeimpiä päivittäisen lintumuuton voimakkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Visualisointipalvelulla pyritään näyttämään käyttäjälle, miten säätila vaikuttaa lintuhavaintomääriin ja erityisesti havaittuun lintumuuttoon. Aineistojen välisten suhteiden parempi tuntemus mahdollistaa tarkempien päätelmien tekemisen lintuhavaintoaineiston perusteella. Tutkielmassa esitetyt menetelmät ovat yleistettävissä lintu- ja säähavaintoaineistojen lisäksi muihin rakenteeltaan samankaltaisiin aineistoihin.
  • Ranta, Matti (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kehittää lukion maantieteen sähköinen oppimateriaali, joka käsittelee kaupungistumisen riskejä ja mahdollisuuksia. Oppimateriaalien tieteellinen kehittäminen on erityisen tärkeää juuri maantieteessä, jonka ylioppilaskokeessa ollaan siirtymässä sähköisiin ratkaisuihin vuonna 2016. Kehittämistutkimuksen keinoin tuotettavassa oppimateriaalissa sisältö ja ominaisuudet perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ja alalla toimivien asiantuntijoiden näkemyksiin. Tuotettava oppimateriaali julkaistaan osana kustannusyhtiö e-Oppi Oy:n Tellus3-oppikirjaa. Tutkimus toteutettiin kehittämistutkimuksena. Kehittämistutkimuksessa teoreettiset ja kokeelliset vaiheet vuorottelevat syklisesti. Tämä kehittämistutkimus raportoidaan neljässä osassa, jotka ovat 1) teoreettinen ongelma-analyysi, 2) empiirinen ongelma-analyysi, 3) kehittämisprosessi ja 4) kehittämistuotos. Teoreettisessa ongelma-analyysissä kartoitettiin kaupungistumisen riskejä ja mahdollisuuksia, maantieteen oppimiskäsityksiä sekä sähköisten oppimateriaalien kirjallisuuskatsauksilla. Empiirisessä ongelma-analyysissä selvitettiin kentällä toimivan opettajan (n = 82) näkemyksiä kehitettävän oppimateriaalin sisällöistä ja oheismateriaaleista puolistrukturoidun e-kyselylomakkeen avulla. Teoreettisen ja empiirisen ongelma-analyysien perusteella saatiin selville kehittämisen tarpeet ja tavoitteet. Tutkimuksen kolmas vaihe oli kehittämisprosessi, jossa kuvattiin kehittämisen eteneminen, ja perusteltiin kehittämispäätökset. Neljännessä vaiheessa kuvattiin valmis kehittämistuotos eli tuotettu oppimateriaali, ja suoritettiin empiirinen ongelma-analyysi II, jossa tuotettu oppimateriaali asetettiin lukion maantieteen opettajien (n = 12) arvioitavaksi. Molempien empiiristen ongelma-analyysien kyselylomakkeen strukturoiduille vastauksille suoritettiin kuvaileva tilastoanalyysi, ja avoimille vastauksille suoritettiin sisällön erittely. Oppimateriaalin arvioinnin perusteella kehittämistyössä onnistuttiin hyvin. Tutkimus tuotti kaupungistumisen riskejä ja mahdollisuuksia käsittelevän lukion maantieteen sähköisen oppimateriaalin, jota enemmistö oppimateriaalia arvioineista opettajista olisi valmis käyttämään omassa opetuksessaan.
  • Kivisaari, Tero (2015)
    Changing consumer behavior drives the demand for convenient and easy-to-use mobile applications across industries. This also impacts the financial sector. Banks are eager to offer their services as mobile applications to match the modern consumer needs. The mobile applications are not independently able to provide the required functionality; they interact with the existing core business functions by consuming secure Web Services over the Internet. The thesis analyses the problem of how a bank can enable a new secure distribution and communication channel via the mobile applications. This new channel must be able to interact with existing core systems. The problem is investigated from different axis related to Web Services protocols suitable for mobile use, security solutions for the communication protocols and the required support available in the selected mobile operating systems. The result of the analysis is an architectural description to fulfill the presented requirements. In addition to constructing the architecture, the thesis also describes some of the more advanced threats targeted against mobile apps and Web Services and provides mitigation schemes for the threats. The selected architecture contains a modular security solution that can be utilized outside of the financial context as well. ACM Computing Classification System (CCS 2012): • Information systems → Web Services • Security and privacy → Software and application security • Software and its engineering → Software architectures
  • Feng, Shiqing (2015)
    A cognitive radio (CR) is an intelligent radio that reuses frequency band based on dynamic spectrum access (DSA). CR implements spectrum sensing to detect primary users' (PU) presence, and exploits available spectrum without interfering PU. In contrast with local spectrum sensing, cooperative sensing which is implemented by multiple CRs, is more efficient and effective generally. Previous work on cooperative spectrum sensing in cognitive radio (CR) assumes a default mode that CRs are willing to cooperate for others unconditionally. While this situation does not always hold, the requested CR might reject the cooperation request due to its insufficient energy, or security concerns. In this thesis, we propose a social-based cooperative sensing scheme (SBC) that exploits social ties of CRs on their cooperative sensing. Simulation results show that SBC fulfills improved sensing quality, and the sensing performance of CRs correlate to the social degree and social network topology.