Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 61-80 of 25615
  • Bourbia, Nora (Helsingin yliopisto, 2015)
    The central nucleus of amygdala (CeA) is known to be involved in pain and nociception, but the mechanisms or its role in descending control of pain-related behavior is poorly understood. The aim of this study was to investigate the involvement of the neuropeptide corticotropin-releasing factor (CRF) and the glutamatergic system of the CeA in pain and nociception in healthy control animals and in an animal model of chronic neuropathic pain induced by spared-nerve injury (SNI). Two aspects of pain were studied: emotional-like pain behavior was assessed by using the aversive place-avoidance paradigm and sensory-discriminative was assessed by determining the mechanical limb-withdrawal threshold and the thermal (heat) limb-withdrawal latency. Moreover, the aims were to determine whether medullospinal serotoninergic pathways and the midbrain periaqueductal grey (PAG), respectively, were involved in relaying pain-modulation induced by the CeA in SNI and healthy control animals. Additionally, hemisphere of the CeA and submodality of pain stimulus were among studied parameters. Surgical procedures and electrophysiological recordings were performed under general anesthesia. The studies on the role of the CeA in the emotional-like aspect of pain in SNI rats revealed that activation and blocking of the group I metabotropic glutamate receptors (mGluRs) facilitates and inhibits, respectively, the aversive aspect of pain. Furthermore, increase of endogenous CRF as well as blocking glutamatergic N-methyl-D-aspartate (NMDA) receptors in the CeA reduced the aversive aspect of neuropathic pain. The studies on the sensory-discriminative aspect of pain revealed that an increase of endogenous CRF in the CeA is pronociceptive in both control and SNI rats. CeA injection of a high dose of glutamate had a mechanical antinociceptive effect that was mediated by NMDA receptors in healthy but not SNI rats. A low dose of glutamate had a pronociceptive effect mediated by NMDA receptors in SNI rats. Furthermore, tonic descending pronociception induced by NMDA receptors and the mGluR1 in the CeA contributes to the maintenance of neuropathic hypersensitivity. The investigation on the role of serotonergic neurons of the rostroventromedial medulla (RVM) in modulation of spinal nociception by amygdaloid glutamate in SNI rats indicated that the RVM is a relay for both descending pro- and antinociceptive effects from the CeA. The investigation on the role of the PAG in the descending control of nociception induced by glutamate in the CeA of healthy rats indicated that the PAG is a relay in the descending control of nociception induced by amygdaloid glutamate. Furthermore, the right-hemispheric lateralization of the pronociceptive effect by amygdaloid CRF in controls was lost in SNI rats. However, descending antinociception induced by the glutamatergic system of the CeA showed no hemispheric lateralization in healthy controls; a high dose of glutamate in both the left and right CeA induced equal attenuations of mechanical and thermal nociception, which effects were, respectively, NMDA-dependent and NDMA-independent.
  • Summanen, Anni (2015)
    Hevosen näivetystauti on lentiviruksiin kuuluvan EIA-viruksen (equine infectious anemia) aiheuttama globaalisti levinnyt vaarallinen, vastustettava eläintauti. Se voi infektoida kaikkia hevoseläimiä (hevonen, poni, aasi, muuli ja seepra) ja leviää pääasiassa veren välityksellä purevien Tabanidae-heimon hyönteisten välityksellä. Virus voi kuitenkin levitä myös iatrogeenisen tartunnan kautta (likaiset instrumentit, verituotteet), astutuksessa ja tammasta varsaan tiineyden tai imetyksen aikana. Isäntäeläimessä virus aiheuttaa nimensä mukaisesti vakavan anemian ja eläimen kuihtumisen. Muita tyypillisiä oireita ovat syömättömyys, trombosytopenia, kova kuume ja jopa kuolema. Tauti etenee tyypillisesti kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen on akuutti infektio. Akuutin vaiheen jälkeen hevoselle usein kehittyy krooninen tauti, jolloin eläin oirehtii säännöllisen epäsäännöllisesti. Lopulta eläin voi edetä taudin subkliiniseen vaiheeseen, jossa se toimii viruksen oireettomana kantajana. Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, vaan terapia koostuu tukihoidosta. Mikäli eläin selviää taudin akuutista vaiheesta, tulee siitä viruksen elinikäinen kantaja ja se muodostaa näin uhan taudin leviämisestä muille hevosille. Tämän vuoksi infektoituneet hevoset yleensä karsitaan. Tauti diagnosoidaan tyypillisten kliinisten oireiden ja serologisten testien avulla. Näistä käytetyimmät ovat Coggins- ja ELISA-testi. Diagnoosista haastavan tekee oireettomien kantajien erottaminen hevospopulaatiosta ja viruksen kyky muuntautua, mikä on myös syy sille miksi tehokkaan rokotteen kehittämisessä EIAV:tä vastaan ei ole onnistuttu. Suomi on toistaiseksi vapaa näivetystaudista, mutta infektioita todetaan jatkuvasti Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä heti itärajan takana Venäjällä. Kansainvälisen hevosliikenteen lisääntyminen sekä ravi- että ratsupuolella asettaa myös oman maamme hevoset vaaraan. Mikäli tauti pääsisi maahamme, voisi se merkitä mittavia taloudellisia tappioita Suomen hevostaloudelle. Tärkeä osa taudin vastustamista olisi siksi riskiperusteinen tuontihevosten testaaminen EIAV:n varalta ja varsinkin kansainvälisesti matkustavien hevosten terveydentilan säännöllinen seuranta.
  • Routila, Susanna (2015)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata hevosen herpes-ja arteriittivirusten aiheuttaman taudin kliininen kuva, epidemiologia ja diagnostiikka sekä tarkastella näiden pohjalta tartuntojen ennaltaehkäisyn ja leviämisen hallinnan keinoja. Katsauksessa pyritään kuvaamaan toimintatapoja tämänhetkisessä tautitilanteessa sekä esittämään vaihtoehtoja tautitilanteen mahdollisesti muuttuessa tulevaisuudessa. Hevosen herpes-ja arteriittivirukset ovat maailmanlaajuisesti esiintyviä hevosten viruksia, jotka aiheuttavat tavallisimmin lieväoireisia hengitystietulehduksia nuorille hevosille. Molempien virusten taudinkuvaan voi lisäksi liittyä kantavien tammojen abortteja. Suomessa esiintyy vuosittain muutamia sekä herpes-että arteriittiviruksen aiheuttamia tautitapauksia. Herpesviruksista EHV4 (Equine Herpesvirus 4) on tavallinen nuorten, alle kaksivuotiaiden hevosten akuutin hengitystietulehduksen aiheuttaja. EHV1 (Equine Herpesvirus 1) voi hengitystieinfektion lisäksi aiheuttaa lopputiineenä oleville tammoille abortteja. Herpesviruksen aiheuttamista luomisista puhutaan kansankielessä usein virusaborttina. EHV1-infektion harvinaisena ilmenemismuotona tunnetaan lisäksi neurologisiin oireisiin johtava enkefalomyeliitti. Hevosen arteriittiviruksen aiheuttamatauti tunnetaan nimellä EVA (Equine Viral Arteritis). Hengitystieinfektio on tyypillisesti lieväoireinen, mutta voimakkaaseen kliiniseen kuvaan saattaa liittyä korkea kuume ja laaja-alainen turvotus. Kantavilla tammoilla infektio voi johtaa sikiön abortoitumiseen 3. tiineyskuukauden jälkeen. Herpes-ja arteriittivirukset leviävät hevosesta toiseen hengitystie-eritteiden ja abortoituneiden sikiöiden välityksellä. Molempien virusten epidemiologia asettaa lisäksi tautikontrolloinnille haasteita, sillä myös oireettomat hevoset voivat levittää virusta. Herpesviruksille on tyypillistä latentit eli piilevät infektiot, jolloin myös kliinisesti oireettomat eläimet toimivat viruksenlevittäjinä. Arteriittivirus voi jäädä pitkittyneesti eli persistoivasti oireettomienkantajaoriiden spermaan ja levitä astutuksen tai siemennyksen yhteydessä tammoihin. Sekä herpes-että arteriittivirusten hallinta perustuu ensisijaisesti talleilla tehtävään tautisuojaukseen. Viruksen leviämistä pyritään ennaltaehkäisemään esimerkiksi sijoittamalla riskiryhmään kuuluvat hevoset pieniin ryhmiin erilleen muista hevosista. Etenkin nuoret, kilpailuissa käyvät hevoset tulisi pitää erillään tiineinä olevista tammoista. Uudet tulokkaat tulisi eristää riittäväksi ajaksi. Monissa maissa, ei kuitenkaan Suomessa, on käytössä nuorille oreille tarkoitettu persistoivalta infektiolta suojaava arteriittivirusrokote. Herpesviruksia vastaan Suomessa on käytettävissä rokote, joka antaa osittaisen suojan. Rokotetta voidaan käyttää lieventämään taudin oireita sekä apuna tautikontrolloinnissa vähentämään sairastuneiden hevosten viruseritystä ja sitä kautta muihin hevosiin kohdistuvaa tautipainetta. Herpes-ja arteriittivirusten torjunnassa on kuitenkin pidettävä mielessä, että rokotteet antavat ainoastaan lyhytkestoisen ja osittaisen suojan ja tallien tautisuojauksella on edelleen keskeinen rooli tautivastustuksen onnistumisessa.
  • Reinikainen, Iina (2015)
    Sukupuoli määräytyy nisäkkäillä yksilönkehityksessä sen perusteella, mitkä kromosomit tuleva yksilö saa hedelmöityksessä vanhemmiltaan. Uroksella on Y-kromosomi, jossa sijaitseva Sry-geenialue laukaisee sukupuolielinten kehittymistä säätelevien transkriptiotekijöiden ilmentymisen. Näiden tekijöiden vaikutuksesta uroksen varhaiset sukupuolijuosteet kehittyvät kiveksiksi. Naaraalla ei ole Y-kromosomia, joten sen sukupuolijuosteista kehittyvät munasarjat. Freemartin-syndrooma on lähinnä nautojen kaksostiineyksissä esiintyvä sukupuolen kehityshäiriö, joka kehittyy, kun kahden eri sukupuolta olevan sikiön istukoiden välille muodostuu verisuoniyhteyksiä. Verisuoniyhteyden takia urossikiön erittämät sukupuolen kehittymistä ohjaavat hormonit, kuten anti-Müllerin hormoni ja testosteroni, pääsevät vaikuttamaan naaraan sukupuolielinten kehittymiseen. Tällöin naarassikiön sukupuolielimet eivät kehity normaalisti, vaan naaraan sukupuolielimiin kehittyy uroksen piirteitä. Sekasukupuolinen freemartin on lisääntymiskyvytön ja näin ollen arvoton maidontuotannossa. Tämän lisensiaattitutkielman tarkoituksena oli tutkia, onko freemartinin sukurauhasissa uroksen kaltaiseen hormonieritykseen kykeneviä soluja sekä pohtia uroshormonien erityksen vaikutuksia freemartinin sukupuolen kehittymiselle. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkimusosuuden. Tutkimusosuudessa 12 eri-ikäisen freemartinin sukurauhaset tutkittiin immunohistokemiallisin menetelmin käyttäen tyramidiamplifioitua menetelmää. Koska kiinnostuksen kohteena olivat uroksen hormonierityksestä vastaavat solut eli Sertolin solut ja Leydigin solut, freemartinien sukurauhaset värjättiin kolmella eri vasta-aineella: Sox9- ja AMH-vasta-aineita käytettiin Sertolin solujen ja 3β-HSD-vasta-ainetta steroidihormonien synteesiin kykenevien solujen paikantamiseksi freemartinin sukurauhasista. Tässä tutkimuksessa käyttämäni aineisto oli muihin viimeaikaisiin tutkimuksiin verrattuna poikkeuksellisen laaja. Laajan aineiston ansiosta tekemäni tutkimus antoi kattavamman kuvan freemartinien välisestä vaihtelusta kuin yksittäinen tapausselostus. Tutkittujen freemartinien sukurauhasissa oli suurta vaihtelua. Suurin osa freemartineiden sukurauhasista edusti keskiarvoa: värjäytyneitä soluja oli jonkin verran ja osa soluista oli järjestäytynyt ryppäiksi tai ryhmiksi. Aineistossa oli lisäksi kaksi freemartinia, joiden sukurauhanen muistutti eniten kivestä ja neljä freemartinia, joiden sukurauhasissa havaittiin munasarjan piirteitä. Kaikilla freemartineilla oli sukurauhasessaan kuitenkin Sox9:llä ja AMH:lla värjäytyviä soluja, jotka siten todennäköisesti ovat Sertolin soluja. Lisäksi vain yhtä freemartinia lukuun ottamatta kaikilla freemartineilla oli myös steroidihormonien tuotantoon kykeneviä soluja. Saadut tulokset viittaavat siihen, että freemartineilla esiintyy uroksenkaltaista hormonieritykstä sikiökaudella ja syntymän jälkeen. Hormonierityksen voidaan olettaa vaikuttavan freemartinin omaan sukupuolen kehittymiseen, jos hormonit erittyvät samalla tavoin kuin uroksen sukupuolen kehittymisessä. Toisin sanoen mitä enemmän hormonituotantoon kykeneviä soluja on ja mitä järjestäytyneemmin ne ovat sijoittuneet sukurauhasessa, sitä todennäköisemmin näiden solujen tuottamat uroshormonit vaikuttavat freemartinin maskulinisoitumiseen. Näin ollen niillä freemartineilla, joilla solujen järjestäytyminen ei ole selvää tai solujen värjäytyminen on heikkoa, freemartinin sukurauhasten tuottamien hormonien vaikutus sukupuolen kehittymiseen olisi vähäinen.
  • Koskinen, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2015)
    This dissertation examines the effects of a change in the roles that extra-academic agents have in academic research: they are participating in the production of academic knowledge more actively than used to be the case. The focus is mainly on disciplines that fall under the umbrella of cultural research. Former informants are nowadays often becoming collaborators, co-researchers or co-authors in collaborative or participatory projects, or conducting activist research on their own cultures. Cultural research is in a unique position when facing the contemporary urge towards more "democratic" knowledge production. In disciplines such as anthropology, folkloristics and ethnology, researchers have always interacted with their informants' knowledge systems and developed research practices for approaching these systems. These practices are presently colliding with new demands that arise from the now common call for collaborative and participatory research. I focus on normative epistemic questions related to relativistic research practices and to objectivity. When the roles of the extra-academic agents change, the composition of research communities is also changed. An interactive notion of objectivity has recently been defended in social epistemology. It takes a research community as the unit whose objectivity is to be assessed. In the articles I identify shortcomings in the interactive objectivity of the emerging research communities, and develop analytical tools that can hopefully be of use in improving the situation. As the composition of research communities is changed, the established ways of approaching extra-academic knowledge systems also have to change. The moderately relativistic practice of avoiding the appraisal of alien knowledge systems is no longer as practicable as it used to be. When former informants join research teams in participatory projects, or indigenous activists become activist researchers, they become part of communities whose interactive objectivity can and should be assessed. This is the case even if some or all of the members of the communities are taken to represent, or see themselves as representing, extra-academic knowledge systems. The contributions of everyone belonging to a research community must be met with the same critical attitude, or the objectivity of the community will suffer.
  • Ollila, Katri (2015)
    Kondrodystrofisilla koirilla on lyhyet ja raskaat raajat. Eturaajat tyypillisesti taipuvat, kaareutuvat tai raajan alaosat kääntyvät ulospäin. Kondrodystrofisia rotuja ovat muun muassa mäyräkoira ja basset hound. Kondrodystrofisilla koiraroduilla on tavattu kyynärluun distaalisen kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista (PCDUP). Tästä ajankohtaisesta aiheesta oleva materiaali on hajanaista. Näin ollen oli tarpeen perehtyä ongelmakokonaisuuteen, jossa selvitetään PCDUP:in etiologia, patogeneesi, diagnoosi, hoito ja ennuste kondrodystrofisilla roduilla. Raajojen pitkät luut kehittyvät rustonsisäisen luutumisen kautta. Kondrodystrofisilla roduilla rustonmuodostumisen määrä rustonsisäisessä luutumisessa on vähäisempi. Kondrodystrofisilla roduilla on ylimääräinen kopio, niin sanottu retrogeeni, FGF4- proteiinia koodaavasta geenistä, jonka arvellaan vaikuttavan pitkien luiden kasvuun. Värttinä- ja kyynärluu muodostavat kyynärvarren. Värttinäluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy, jotka yhdessä saavat aikaan värttinäluun pituuskasvun. Myös kyynärluussa on distaalinen ja proksimaalinen kasvulevy. Kyynärluu kasvaa kyynärnivelen distaalipuolelta ainoastaan distaalisesta kasvulevystä. Sekä värttinä- että kyynärluun kasvunopeuksien tulee pysyä toisiinsa nähden tasapainossa, jotta niiden yhdessä muodostama kyynärnivelen nivelpinta pysyisi tasaisena. PCDUP:issa kyynärluun distaalinen kasvulevy sulkeutuu ennenaikaisesti ja kyynärluun kasvu tyrehtyy värttinäluun jatkaessa kasvamista. Ilmiötä on raportoitu muun muassa basset houdeilla, welsh corgeilla ja skyenterriereillä. PCDUP:in on osoitettu assosioituvan kondrodystrofiaan. Skyenterriereillä sen arvellaan olevan resessiivisesti periytyvä, mutta vaihtelevasti ilmennetty piirre. PCDUPI:illa on vaikutuksia kyynärpäähän ja -varteen. Kyynärluuhun nähden liian pitkä värttinäluu kaareutuu kraniaali- ja mediaalisuuntaan, jolloin raajan asento muuttuu valgus-asennoksi. Liian pitkä värttinäluu myös kiertyy lyhyen kyynärluun ympärille aiheuttaen raajan kiertymisen ulospäin. Lisäksi olka-kyynärnivelen nivelrako laajenee, jolloin seurauksena on kyynärnivelen inkongruenssi eli osien keskinäinen yhteensopimattomuus. Inkongruenssi aiheuttaa nivelrikkoa. Kliinisiä oireita ovat puolestaan kipu, ontuminen, valgus-asento, kyynärvarren kaareutuminen mediaali- ja kraniaalisuuntaan, kyynärvarren kiertyminen ulospäin sekä etujalkojen liike, jossa kyynärpää pysyy suorana ja raajan koukistus ja ojennus tuotetaan pelkästään olkapäästä. Inkongruenssi voidaan havaita joko röntgen-, tietotokonetomografia- tai magneettikuvista. PCDUP ja siitä johtuva inkongruenssi hoidetaan kirurgisesti ja leikkaus tulisi tehdä mahdollisimman aikaisin, jotta vakavalta nivelrikolta voitaisiin välttyä. Inkongruenssin hoidossa tällä hetkellä vallitseva käytäntö on kyynärluun kaksoisvino osteotomia, jossa kyynärluun proksimaaliosaan tehdään vino sahauslinja kaudoproksimaalisesta kraniodistaalisesti ja proksimolateraalisesta distomediaalisesti. Osteotomian jälkeen kyynärluun annetaan vapaasti hakea uusi paikkansa. Valitettavasti tekniikan pitkäaikaisista hyödyistä ja ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä ei ole toistaiseksi julkaisuja. Värttinäluun asentoa voidaan korjata värttinäluun osteotomialla. Kirjallisuudessa on kuvattu lukuisia eri osteotomia- ja kiinnitystekniikoita. Lähes kaikista näistä tekniikoista on raportoitu kohtalaisia tai hyviä hoitotuloksia myös kondrodystrofisilla koirilla. Näissä tekniikoissa nivelrikon kehittymis- ja etenemisennusteeseen vaikuttaa ennen leikkausta kliinisesti havaittavista asioista pääasiassa inkongruenssi ja valgus-asennon voimakkuus.
  • Kajos, Maija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Vast amount of volatile organic compounds (VOCs) are emitted into the atmosphere from various natural and manmade sources. VOCs have an important role in the atmospheric chemistry. They participate in ozone production in the planetary boundary layer and affect the oxidation capacity of the atmosphere. VOCs also contribute to the formation and growth processes of atmospheric aerosol particles, which, once large enough, can act as a cloud condensation nuclei (CCN) and influence the climate by altering the properties of clouds. Globally, VOC emissions from forest vegetation are dominating over the other sources. The circumpolar boreal forests cover more than 35% of the Earth s total forested area, making it one of the biggest biomes on planet. This thesis focuses on the biogenic VOCs in the boreal forests with regard to their shoot scale emissions to their role in the atmosphere. First, the VOC emissions of two different Larix species, L. cajanderi and L. sibirica, were measured and reported quantitatively for the first time. Larix species are the predominant trees in large parts of the Siberian forests, where the climate is too harsh for other tree species to grow. The emissions of both examined Larix species were dominated by monoterpenes similarly to other tree species with comparable emission potentials. Second, a protocol for proton transfer reaction mass spectrometer (PTR-MS) was developed for calibration and data processing of long-term and stand-alone VOC measurements. The reliability of this protocol was tested by comparing simultaneous VOC measurements of two PTR-MS and two gas chromatograph mass spectrometers (GC-MS). The detection of five compounds was analyzed in depth and strengths and weaknesses of the measurements were highlighted. Third, the increase in biogenic VOC and CCN concentrations was investigated in connection with the global warming. This was done by analyzing long-term data of concentrations and compositions of aerosol particles and their biogenic precursor VOCs in different environments. A negative aerosol-climate feedback, driven by the increase of BVOC emissions due to climate warming, was hypothesized and found.
  • Parnov Reichhardt, Martin (Helsingin yliopisto, 2015)
    To live a healthy life, humans need to co-exist with foreign organisms. These consist of the thousands of different types of microbes that colonize the human body. But also, in the case of a pregnant woman, the fetus can be viewed as a foreign organism. To avoid disease, the barriers of the human body, e.g. the mucosal surfaces, must be maintained. Here the innate immune defense system plays an important role. The salivary scavenger and agglutinin (SALSA), also known as gp340, DMBT1 and SAG, is a molecule found at most mucosal surfaces. SALSA is associated with the epithelium or secreted into the lining fluids, such as tears, saliva and mucus in the respiratory tract. SALSA is known to bind and agglutinate a broad spectrum of bacteria, as well as viruses, and thus play a role in the innate immune defense against invading microbes. The effect of SALSA is mediated in concert with several other defense molecules such as IgA, surfactant proteins A and D, and the complement component C1q. These have all been shown to be ligands of SALSA. Alongside the role of SALSA in innate immunity, evidence for a function in epithelial and stem cell differentiation has emerged. This thesis work has addressed the function of SALSA in innate immunity, especially in early life. SALSA was found in the amniotic fluid and in meconium and feces of newborns. In fact, SALSA was among the most abundant proteins in the intestines of newborn children. By comparing the SALSA protein in the different samples we found size polymorphisms, varying from one individual to another, but also from compartment to compartment within the same individual. These differences were found to alter the ability of SALSA to bind known endogenous and bacterial ligands. SALSA was also found to be expressed in the human placental and decidual tissues. In the 1st trimester of pregnancy, SALSA was detected sporadically in maternal decidual capillaries. Closer to term SALSA was found to be expressed by the syncytiotrophoblast layer of the placental villous trees. In certain sites, e.g. at disrupted and damaged areas of the syncytium, SALSA was found deposited into fibrinoid formations. It partially co-localized with the fibrinoid component fibronectin. Complement activation has been observed at the feto-maternal interface of both healthy and complicated pregnancies. SALSA had previously been found to bind C1q. Thus, it was of interest to investigate the ability of SALSA to interact directly with the complement system. We found that SALSA bound to both mannan-binding lectin and to some extent to all three ficolins (H, L and M). SALSA activated complement, when it was bound to a surface. In contrast, fluid-phase SALSA was able to inhibit the deposition of complement on SALSA non-binding microbial surfaces. It thus acted in dual fashion to target complement attack. In the human placenta we observed C1q-targeting of the SALSA-positive fibrinoid formations. C1q and complement are known to function in the clearance of apoptotic cells and debris. Thereby SALSA and complement probably have a cooperative function in the containment and clearance of the injured structures, thus linking its innate immune activity with the maintenance of tissue homeostasis.
  • Lindgren, Maija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Psychosis is usually preceded by a prodromal period. This phase is characterized by psychotic-like symptoms, attenuated positive symptoms not severe enough to reach a psychotic level. For example, a person may hear voices that are not real. The objective of this study was to investigate whether it is possible and useful to screen for psychosis risk in an unselected clinical adolescent population seeking help for psychiatric symptoms. By finding which symptoms predict transition to a severe psychiatric illness, these risk symptoms can be identified early, enabling effective intervention. This study collected data on adolescent psychiatric patients aged 15 18 years in Helsinki during the years of 2003 2004 and 2007 2008. The participants were screened using the Prodromal Questionnaire (PQ) for prepsychotic symptoms, completed by 731 adolescents. The Structured Interview for Prodromal Syndromes (SIPS) was administered to 174 adolescents to ascertain their psychosis risk status, and broad cognitive testing was done. The participants were followed via patient files and the national hospital discharge register for 3 9 years. A third of the adolescents were identified as psychosis risk patients, but psychosis incidence during follow-up was low, and psychosis risk was not specifically predictive of psychosis. Hospital admissions for psychotic disorder were predicted by the depersonalization symptom intensity of the questionnaire and the positive symptom intensity of the interview. In addition, psychosis risk status predicted psychiatric hospitalizations overall during the following years. Visuospatial performance was poorer among the adolescents with a psychosis risk compared to other patients. Particularly poorer verbal performance was associated with stronger negative symptoms among adolescent patients, regardless of the psychosis risk status. Psychosis risk was associated with suicidal ideation among the adolescent psychiatric patients, but did not predict an increased risk of severe, hospital-treated self-harm during follow-up. The best predictor of intentional self-harm was emotional inexpressivity. Psychotic-like symptoms are common in general adolescent psychiatric services, but the development of psychosis is rare, and predicting psychosis with psychotic-like symptoms is not possible in the clinical environment. However, identifying and treating psychotic-like symptoms is important, as not only are they often distracting experiences in themselves, they can also be associated with cognitive deficits and suicidality, predict hospitalizations, and thus indicate a more serious disorder.
  • Poikolainen, Janne (Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2015)
    The study introduces a historical perspective to the discussion on fandom by examining the emergence of popular music fan culture in Finland from the 1950s to early 1970s. The analysis focuses on the ways the forms and meanings of music fandom, as well as the images attributed to fans, developed in the interaction between the music industry, publicity and audience. The source material consists mainly of written reminiscences on popular music and fandom, and music magazines from the research period. The material also includes e.g. fan letters and statistics. The historical context of the analysis is comprised of the substantial changes in youth brought about by the post-war social change. In the study, these changes are referred to as the modernization of youth. The study examines the technological, social and cultural changes linked to the change in youth that facilitated the emergence of the fan culture. Secondly, the study identifies the socio-cultural needs, created by modernization, to which music fandom as a phenomenon responded. In terms of content, the analysis focuses on three dimensions of fan culture. The first dimension comprises the musical and material settings of fandom, such as recordings, concerts and music magazines. The second consists of media discourses concerning the fan phenomenon. Here the study also questions and disassembles the gendered stereotypes constructed within the discourses. The third dimension comprises the socio-cultural meanings of fandom, particularly in respect of identity work taking place in the forms of identification and social distinction. Scrutiny of these dimensions also highlights the links between the fan phenomenon and the constituent phenomena of modernizing youth: for example, the mediatization, Anglo-Americanization and sexualization of youth culture, as well as the weakening of the traditional identity models. The study shows that the emergence of fan culture was a process where the media contents and ideas concerning fandom interacted in multi-dimensional ways between the various actors. The music industry, media publicity and fan audience formed the macro-level of this interactive network. The contents of fandom formed within this framework assumed their practical meaning in the daily lives of young people. These everyday meanings of fandom were concretized in the form of various consumption and production practices, through which the macro-level interrelationships were again redefined.
  • Lindvall, Ida (2015)
    Pro gradu – avhandlingens syfte är att studera socialarbetares/handledares handlingsutrymme och handlingsfrihet på en socialbyrå med inriktning på vuxensocialt arbete. Jag är intresserad av att studera hur byråkrati begränsar handlingsutrymmet för socialarbetare/handledare inom vuxensocialt arbete. Handlingsfriheten studeras utifrån socialarbetares/handledares möjlighet att utnyttja sin handlingsfrihet inom det givna handlingsutrymmet. Mina teoretiska referensram utgår ifrån Webers (1978) byråkratiteori, Lipskys (1980) teori om gräsrotsbyråkratin samt Giddens (1984) struktureringsteori. Min studie har därmed ett fokus på både strukturer och aktörskap. Byråkratin uppfattar jag som strukturer (regler, hierarki, expertiskunskap, m.m.). Aktören uppfattar jag som socialarbetaren/handledaren som använder sin handlingsfrihet inom de byråkratiska ramarna. Mitt empiriska material består av intervjuer med tre socialarbetare och tre socialhandledare. Informanterna jobbar på samma socialbyrå och har samma arbetsuppgifter. Materialet har sedan analyserats med stöd av teoristyrd innehållsanalys. Med stöd av den teoretiska innehålls analysen kunde jag upptäcka tre teman där byråkratin begränsar socialarbetarnas/handledarnas handlingsfrihet.De tre teman som skapar handlingsutrymmet är skrivna regler, arbetsgemenskapen och arbetets uppbyggnad. De skrivna reglerna handlar om lag och de interna anvisningarna för utkomststöd. I förhållande till beslutsfattande över utkomststöd upplevde informanterna att de hade en handlingsfrihet att agera som de ville. De interna anvisningarna skapade struktur för arbetet som i regel upplevdes som relevant. Arbetsgemenskapen bestod främst av teamet. Handlingsutrymmet begränsades av teamet genom att gruppen kunde lägga upp mera regler för arbetet. Teamet gjorde också en grupptolkning av beslut där den enskilda socialarbetarens individuella bedömning fick ett mindre utrymme. Vid beslutsfattandet upplevde socialarbetarna/handledarna fortfarande att de hade möjlighet att utnyttja sin handlingsfrihet. Team möten kunde upplevas som ett stödjande element i vardagen men kunde också skapa normer för det sociala arbetet. Det tredje temat som lyftes upp ur materialet handlar om arbetets uppbyggnad. Detta handlar om hur arbetet ser ut på en gräsrotsnivå, dvs. ärendemängden, pappersarbete, samarbetet med andra instanser, förhållandet mellan efterfrågan och utbud av service, m.m. Då jag tittade närmare på denna struktur kunde jag lägga märke till att socialarbetare/handledare hade en väldigt liten möjlighet att påverka. Socialarbetare/handledare kunde inte förändra de rådande strukturerna. Istället fick de vänja sig med ramarna och finna ett lämpligt sätt att jobba inom handlingsutrymmet. Slutsatserna är att socialarbetare/handledare fortfarande har en handlingsfrihet i sitt arbete. Prövningsrätten utnyttjas fortfarande aktivt vid beslutsfattandet över utkomststödsbeslut. Utmaningarna med handlingsfriheten kommer speciellt upp i förhållandet till arbetets uppbyggnad som informanterna inte kan rå över. Informanterna önskar dock en större frihet bort från de byråkratiska ramarna i sitt arbete. Samtidigt som socialarbetare/handledare också med stöd av byråkrati vill minska på en osäkerhet i arbetet. De byråkratiska ramarna skapar en struktur för att arbetet på en gräsrotsnivå kan fungera.
  • Huotari, Satu (2015)
    Tutkielma käsittelee Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation antamien roolien vaikutusta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (myöhemmin ETYJ) kehitykselle ja sen Helsinki +40 -prosessille. ETYJ oli merkittävä turvallisuusorganisaatio kylmän sodan aikana, mutta nykyään sen merkityksen eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin osana voi tulkita vähentyneen huomattavasti. Organisaation 2000-luvun toimintaa leimasi kankeus ja kyvyttömyys saavuttaa yhteisymmärrystä asialistalla olleista aiheista. Tästä huolimatta ETYJin jäsenvaltiot päättivät vuonna 2012 aloittaa organisaation toiminnan tehostamiseen sekä agendan päivittämiseen tähtäävän Helsinki +40 -prosessin. Yhdysvaltojen ja Venäjän ETYJille antamia rooleja analysoimalla voidaan tulkita organisaation kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielman keskeisenä käsitteenä on organisaation rooli, jonka kautta analysoidaan valtion vaikutusta organisaatioon. Realismin, institutionalismin ja konstruktivismin muodostaman teoreettisen viitekehyksen avulla selitetään roolien muodostumiseen vaikuttaneita tekijöitä sekä niissä tapahtuneita muutoksia ja syitä muutosten takana. Organisaation rooli muodostetaan analysoimalla sisällönanalyysin avulla tarkasteltavien valtioiden korkean tason poliittisten edustajien puheita ETYJin kokouksissa sekä ulkopoliittisia linjapapereita ja raportteja. Roolihahmotelmien tulkinnan tukena käytetään myös sekundaariaineistoa poliittisen kontekstin vaikutuksen tulkitsemiseksi. Helsinki +40 -prosessi esitellään esimerkkitapauksena annettujen roolien vaikutuksesta ETYJin kehitykselle. Aineiston myötä muodostuneiden roolihahmotelmien perusteella esitetään tulkinta, jonka mukaan Yhdysvaltojen antamat roolit ovat vaikuttaneet ETYJin kehitykseen ja Venäjän federaation eivät. Yhdysvaltojen ETYJille antamiin rooleihin ovat vaikuttaneet sen suurvaltaidentiteetti sekä instrumentaalinen multilateralismi. Yhdysvallat on saanut edistettyä intressejään ETYJin kautta ja muutettua organisaation agendan painotusta. Venäjän ETYJille antamissa rooleissa keskeinen teema on halu muuttaa ETYJiä velvoittavampaan suuntaan, jotta se vakiinnuttaisi valtansa Euroopassa. Tämä tavoite ei ole toteutunut, minkä johdosta Venäjä on turhautunut organisaatioon ja toteuttaa 2000-luvulla alkaneita suurvaltapyrkimyksiään ETYJin viitekehyksen ulkopuolella. Valtioiden ristiriitaisten roolien sekä muualle keskittyvien intressien johdosta ETYJ on ajautunut nykyiseen tilanteeseen ilman selkeää agendaa. Ukrainan kriisin johdosta Helsinki +40 -prosessi ja sen tavoitteet ovat jäissä ja organisaation tulevaisuus epäselvä.
  • Toivanen, Riikka (2015)
    Nuorten parissa työskentelevillä sosiaalityöntekijöillä on arvokasta tietoa nuorten asiakkaiden profiileista, tuen tarpeista ja asuinalueiden rakenteista sekä niissä ilmenevistä yhteiskunnallisista ilmiöistä. Heillä on myös näkemystä nuorten asiakkaiden asemasta palveluidenkäyttäjinä ja yhteiskunnan jäseninä. Helsingin nuorten sosiaalityön pohjoinen tiimi koki, että tämä arvokas tieto on tarpeellista tuoda esiin ja saada yhteiseen käyttöön, jotta työtä voidaan kehittää. Tämä tutkimus käsittelee käytännön tiedon ja rakenteellisen sosiaalityön hyödyntämisen mahdollisuuksia nuorten sosiaalityön kontekstissa. Pro gradu-tutkielma tarkastelee miten sosiaalityöntekijät jäsentävät, koostavat ja hyödyntävät tietoa, joka on peräisin käytännön työstä. Tutkimus käsittelee pohjoisen nuorten tiimin kehittämä ASLI-malli (ASLI-analyysi- ja seurantamalli), joka on sosiaalista raportointia tavoitteleva työkäytäntö. Mallissa yhdistyy laadullinen sekä määrällinen tiedonkeruu ja lopulta tuotetusta tiedosta koostetaan vuosiraportti. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä on fokusryhmähaastattelu. Aineisto koostuu kahdesta sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelusta, joiden kulkua ohjasi teemahaastattelurunko. Haastattelut on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusongelma jäsentyy mikro-, meso- ja makrotasolle. Tätä jaottelua mukailevat myös ASLI-mallin eri työvaiheet. Kolmijako muodostaa analyysirungon, jota on hyödynnetty tutkimusaineiston analyysivaiheessa sekä tuloksien esittelyssä. Aineiston osoittaa, että tiedon tuottamiseen tarvitaan paineisessa työtilanteessa hyvin henkilökohtainen motivaatiotekijä. ASLI-mallin avulla sosiaalityöntekijä tulee tietoiseksi reflektioprosessista, joka käynnistyy kun asiakaskuntaa tarkastellaan systemaattisesti. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijän työn hallinta kasvaa asiakaskunnan tuntemisen kautta. Kollektiivinen tiedonmuodostus vahvistaa sosiaalityöntekijöiden ammatillista näkemystä työn sisällöstä ja yhteisellä tiedon tarkastelulla saadaan peilausta omalle työskentelytavalle. Tiedonmuodostus koetaan tärkeänä, mutta esimerkiksi kiire nähdään sille haasteena. Tiedonmuodostus nuorten sosiaalityön sisällöstä rakenteellisen sosiaalityön kehyksen kautta tarkasteltuna antaa edellytyksiä nuorten sosiaalityön ja nuorisotyön kenttien yhdistymiselle. ASLI-mallin avulla voidaan tuottaa tietoa nuorten tilanteista ja haasteista yhteiskunnassa. Tuotetun tiedon hyöty palautuu heti ASLI-mallia käyttävän sosiaalityöntekijän työhön, mutta tietoa voidaan hyödyntää myös työn kehittämiseen sekä raportoida päätöksentekotasolle. Toisaalta sosiaalityöntekijöiden mukaan rakenteellinen sosiaalityön on vaikea paikantaa perustyössä. Vaikuttamisen mahdollisuudet nähdään vähäisinä ja yksilötyön orientaatio on hallitseva. Tutkimus purkaa rakenteellisen sosiaalityön abstraktilta vaikuttavaa käsitettä konkreettisemmalle tasolle ja samalla avaa yhtä työtapaa tuottaa tietoa sosiaalityön sisällöstä. Tutkimuksen perusteella on tärkeää tukea sosiaalityöntekijöiden tiedon tuottamista käytännön työstä, koska vain se on keino tuoda esiin todellisuus, jonka sosiaalityöntekijät työssään kohtaavat. Nuorten sosiaalityön sisällön sanoittaminen ja arjen työssä tehtyjen havaintojen esiin tuominen eri tavoin edistää ammatillista työn kehittämistä.
  • Kivirinta, Saila (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten ryhmämuotoiseen kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneiden nuorten kokemuksia sosiaalisen kuntoutuksen toteutumisesta. Tutkimustehtävänä on kuvata millaista tukea nuoret kokevat saavansa kuntouttavan työtoiminnan ryhmätoiminnasta sekä miten sosiaalinen kuntoutus toteutuu kuntouttavassa työtoiminnassa nuorten kertomana. Nuorten itsensä antamat merkitykset omalle kuntoutumiselleen tuottavat tietoa sosiaalisesta kuntoutuksesta. Tutkielman teoreettis-käsitteellinen viitekehys kohdentuu syrjäytymisen ja sosiaalisen kuntoutuksen tarkasteluun. Moni-ilmeistä syrjäytymistä kuvataan ilmiönä ja käsitteenä sekä sen kirjavaa käyttöä tarkastellaan kritiikin ja vastapuheen näkökulmista. Syrjäytymisdiskurssissa huoli kohdentuu työttömiin nuoriin, joiden syrjäytymistä pyritään ehkäisemään erilaisin toimin. Syrjäytymisilmiön monipuolinen tarkastelu antaa näkökulmaa siihen, millaisessa toimintaympäristössä sosiaalista kuntoutusta toteutetaan. Tutkielman teoriaa kehystää 1.4.2015 uudistetun sosiaalihuoltolain sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä. Sosiaalisen kuntoutuksen kuvaaminen osana kuntoutusjärjestelmää ja työllisyydenhoitoa täsmentää sosiaalisen kuntoutuksen positiota. Kuntoutuksen kuvaaminen kokemuksena kiinnittää sosiaalisen kuntoutuksen yksilöön. Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on kuntoutujan toimijuus, jota tarkastellaan Jyrki Jyrkämän kuuden toimijuuden modaliteetin kautta. Toimijuuden tukemisen tavoitteena on vahvistaa kuntoutujan toimintakykyä. Tutkimusaineisto muodostuu kahdeksan Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurin 17–29 -vuotiaan asiakasnuoren teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat osallistuneet Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos toimintakeskuksessa toteutettaviin nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmiin. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielma noudattaa sosiaalisen konstruktionismin tieteenfilosofiaa, sillä niin syrjäytymisen ilmiö, sosiaalinen kuntoutus kuin sosiaalityökin konstruoituvat kielellisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulman valinnan perusteena on myös se, että yhtäältä kun syrjäytymisdiskurssi voi tuottaa syrjäytymistä, niin toisaalta kuntoutumispuhe voi tuottaa toimijuutta. Tutkielma kiinnittyy fenomenologis-hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan. Tutkielman tulokset jäsentyvät ensiksi aineistolähtöisesti ja toiseksi teoriaohjaavasti toimijuuden modaliteettien kautta. Kahden rinnakkaisen analyysin ja tulkinnan tuottamat tulokset tukevat toisiaan. Aineistolähtöisesti nuorten sosiaalinen kuntoutus koostuu mielekkyyden kokemuksesta, arvostavasta kohtaamisesta, vertaisista ja tuesta, toimintakyvyn vahvistumisesta sekä luottamuksellisesta tulevaisuusorientaatiosta, jota nuoret suunnittelevat epävarmuuden jännitteessä. Nuorten kuntouttava työtoiminta rakentuu näistä sosiaalisen kuntoutumisen elementeistä. Toisessa jäsennyksessä kuntouttavassa työtoiminnassa nuorten toimijuus nousee esiin nuorten omana muutoshaluna, yhteiskunnallisena, kulttuurisena tai itsenäisenä täytymisenä, toimintakykyä vahvistavana kykenemisenä, sosiaalisen rohkaistumisen tuottamana osaamisena, uusia mahdollisuuksia avaavana voimisena sekä tulevaisuuteen luottamisena. Positiivinen toimijuus vahvistaa vähitellen nuorten toimintakykyä. Nuorten toiminnallisissa kuntouttavan työtoiminnan ryhmissä voidaan toteuttaa nuorten yhteiskunnallista toimijuutta vahvistavaa sosiaalista kuntoutusta. Tämä pro gradu -tutkielma on nuorten tuottama nuorten toimijuutta esiin nostava vastapuhe vallitsevalle ja hallitsevalle syrjäytymisdiskurssille. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Syrjäytyminen, sosiaalinen kuntoutus, kuntoutuminen, kuntouttava työtoiminta, toimijuus, toimintakyky, vastapuhe.
  • Creutz, Katja (Hakapaino, 2015)
    This thesis explores the law of state responsibility in international law from a critical standpoint. The main argument is that there are no longer justifications for holding state responsibility as the foremost responsibility system in international law. The importance of state responsibility has diminished; state responsibility has moved from a paradigm to the periphery in the international legal order. The thesis advances on two fronts to prove the veracity of the argument. First, it evaluates the law of state responsibility as adopted in the International Law Commission s 2001 Articles on State Responsibility in order to pinpoint problems in the general state responsibility rules. Second, the thesis explores how alternative constructions of responsibility, that is international liability and international criminal law, have overtaken portions of the state responsibility domain. Functionality is presented as the most suitable appraisal framework for an analysis of how state responsibility rules respond to challenges such as globalization and its actors, the diversity of responsibility ideas, and the normative fragmentation of responsibility in international law. The thesis thus prioritizes the practical usefulness of a responsibility regime in international law rather than abstract system-building functions. The exploration into the functionality of rules for state responsibility is preceded by an excursion into the evolution of state responsibility. The historical outlook will reveal how the rules developed, what dilemmas have characterized the state responsibility project and how these tensions have affected the formation of the ILC state responsibility rules. The critical appraisal of the general rules of state responsibility addresses a range of problems that relate to legal pluralization, form, function and implementation. It is argued that the state responsibility rules are unable to respond to the multi-actor and multi-issue world, to norm differentiation, and to the diversity of function, all of which contributes to the marginalization of the law of state responsibility. The thesis contends that the decision to create one all-embracing responsibility system for all kinds of violations of international law in order to build a credible international legal order actually led to lessened functionality. Real-world problems of crucial importance to the international community cannot be effectively handled under the state responsibility regime. From the demerits of state responsibility, the thesis proceeds to explore particularized responsibility regimes that have developed and strengthened as alternatives to state responsibility. International liability and international criminal law rules are explored from specific points of functionality that state responsibility is ill-suited to handle, i.e. social control, collectivity and the signalling effect. It is submitted that their particularity is an asset that allows regimes to deal with real problems in flexible and creative ways. They have thus effectively contributed to the side-tracking of state responsibility.
  • Hosiaisluoma, Eero (2015)
    Organisaatioiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas, eniten arvoa sekä hyötyä tuottava toiminta. Se edellyttää jatkuvaa toiminnan parantamista, toimintaympäristön muutoksiin reagoimista ja erilaisten muutosten läpiviemistä organisaatiossa. Koska organisaatio on monista eri toiminnallisista ja rakenteellisista osatekijöistä muodostuva kokonaisuus, sen kaikissa kehittämistoimenpiteissä on syytä huomioida kaikki osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen on keino läpiviedä muutoksia organisaatiossa, sillä se käsittää organisaation koko toiminnan ja rakenteen. Mallintaminen on systemaattinen tapa visualisoida kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä osatekijöitä ja muutoksia kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkielmassa esitellään käytännönläheinen malliperustainen lähestymistapa kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota voidaan hyödyntää kehittämisen apuvälineenä eri laajuisten muutosten läpiviemiseen organisaatiossa. Lähestymistavan avulla mahdollista mallintaa toiminnalliset ja rakenteelliset osatekijät, sekä niiden väliset riipuvuussuhteet. Kokonaisvaltaisudella tarkoitetaan kaikkia kehittämiseen liittyviä asioita strategisista tavoitteista ja vaatimuksista yksittäisten kehitysprojektien tunnistamiseen. Keskeistä kokonaisvaltaisuudessa on huomioida liiketoimintaan, tietojärjestelmiin ja infrastruktuuriin liittyvät osatekijät, sekä niiden väliset riippuvuussuhteet. Malliperustaista lähestymistapaa voidaan soveltaa eri laajudessa ja eri tarkkuustasoilla. Mallintamisen kohteena voi olla koko organisaatio, jokin sen rajattu alue tai yksittäinen ratkaisu. Tarkkuustaso voi vaihdella yleiseltä tasolta hyvinkin yksityiskohtaiseen. Tutkielmassa esitellään kokonaisvaltaisen kehittämisen ja mallintamisen standardit TOGAF-kokonaisarkkitehtuuriviitekehys ja ArchiMate-mallinnuskieli, sekä kuinka niitä voidaan soveltaa yhdessä. Tutkielmassa arvioidaan myös kuinka Sparx Systems Enterprise Architect-mallinnusväline soveltuu kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.
  • Kangas, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2015)
    The starting point for this dissertation is whether the concept of Zariski geometry, introduced by Hrushovski and Zilber, could be generalized to the context of non-elementary classes. This leads to the axiomatization of Zariski-like structures. As our main result, we prove that if the canonical pregeometry of a Zariski-like structure is non locally modular, then the structure interprets either an algebraically closed field or a non-classical group. This is a counterpart to the result by Hrushovski and Zilber which states that an algebraically closed field can be found in a non locally modular Zariski geometry. It demonstrates that the concept of a Zariski-like structure captures one of the most essential features of a Zariski geometry. Finally, we give a non-trivial example by showing that the cover of the multiplicative group of an algebraically closed field of characteristic zero is Zariski-like. We define a Zariski-like structure as a quasiminimal pregeometry structure that has certain properties. Instead of assuming underlying topologies, we formulate the axioms for a countable collection C of Galois definable sets that have some of the properties of irreducible closed sets from the Zariski geometry context. Quasiminimal classes are abstract elementary classes (AECs) that arise from a quasiminimal pregeometry structure. They are uncountably categorical, and have both the amalgamation property (AP) and the joint embedding property (JEP), and thus also a model homogeneous universal monster model, which we denote by M. To adapt Hrushovski's and Zilber's proof to our setting, we first generalize Hrushovski's Group Configuration Theorem to the context of quasiminimal classes. For this, we develop an independence calculus that has all the usual properties of non-forking and works in our context. We then prove the group configuration theorem and apply it to find a 1-dimensional group, assuming that the canonical pregeometry obtained from the bounded closure operator is non-trivial. A field can be found under the further assumptions that M does not interpret a non-classical group and the canonical pregeometry is non locally modular. Finally, we show that the cover of the multiplicative group of an algebraically closed field, studied by e.g. Boris Zilber and Lucy Burton, provides a non-trivial example of a Zariski-like structure. Burton obtained a topology on the cover by taking sets definable by positive, quantifier-free first order formulae as the basic closed sets. This is called the PQF-topology, and the sets that are closed with respect to it are called the PQF-closed sets. We show that the cover becomes Zariski-like after adding names for a countable number of elements to the language. The axioms for a Zariski-like structure are then satisfied if the collection C is taken to consist of the PQF-closed sets that are definable over the empty set.
  • Järvinen, Marjo (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia asunnottomien ja tukiasumisessa asuvien nuorten sosiaalista toimintakykyä. Tutkimuksessa selvitetään sitä, millaisia kokemuksia nuorilla on asunnottomuudesta, tukiasumisesta ja itsenäisestä asumisesta. Nuorten sosiaalista toimintakykyä tutkitaan sosiaaliseen toimintakykyyn sisältyvien suunnitelmallisuuden, lojaaliuden ja itsevarmuuden -käsitteiden avulla. Asunnottomuuden ja tukiasumisen tarpeen ymmärretään tutkimuksessa liittyvän nuoren itsenäistymisvaiheeseen. Nuorten asunnottomuus määrittyy tutkimuksessa nuorten itsenäistymisvaiheen välivaiheena, liminaalitilana. Itsenäistymisvaiheen liminaalitila on lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaan sijoittuva välivaihe, jossa nuori tarvitsee vielä aikuisen tukea. Tutkimus liittyy fenomenologis-hermeneuttiseen tiedonperinteeseen ja kiinnittyy sosiaaliseen toimintakykyyn ja erityisesti suunnitelmalli-suuden, lojaaliuden ja itsevarmuuden -käsitteisiin. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto koostuu kahdeksan asunnottoman tai tukiasumisessa asuvan nuoren haastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla, jossa on aineksia teorialähtöisestä sisällönanalyysista. Tutkimuksessa on aineistosta luotu kolme tarinatyyppiä, jotka ovat ”tuetut”, ”häädetyt” ja ”sitoutumattomat”. Tarinatyypeissä sosiaalinen toimintakyky näyttäytyy eri tavalla ja siten tuen tarve myös erilaisena. Tuetuilla” pidempikestoisen tuen tarve on havaittu ja tukea tarjottu. ”Häädetyillä” tuen tarve on lyhytaikainen ja liittyy asumisvalmiuksien kartuttamiseen. ”Sitoutumattomilla” sosiaalisen toimintakyvyn vajeet ja tuen tarve eivät hahmotu suoraviivaisesti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asunnottomat nuoret omaavat suunnitelmallisuutta, joka edesauttaa heidän päivittäistä selviytymistään. Nuorten lojaalius ja itsevarmuus tuli esille kyvyssä opiskella haasteista huolimatta ja katkaista ihmissuhteita, jotka olivat muodostuneet ongelmaksi. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikutti myönteisesti se, että nuori tunnisti tuen tarpeensa ja sai tukea sitä hakiessaan. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikutti sen sijaan heikentävästi se, että nuoren tuen tarve ja tarjottu tuki eivät kohdanneet. Pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla erityisen heikossa asemassa ovat vähävaraiset nuoret. Kun nuorella on taustallaan häätö tai luotto-tietojen menetys, rajautuvat hänen asunnonsaantimahdollisuutensa hyvin kapealle sektorille. Nuoren sosiaaliseen toimintakykyyn tämä vaikuttaa heikentävästi, sillä nuoren mahdollisuus vaikuttaa asunnonsaantiin on vähäistä. Häädön ja talousvaikeuksien seuraukset korostuvat vähävaraisilla nuorilla, joiden perheillä ei ole mahdollisuutta tukea nuorta taloudellisesti. Asunnottomissa ja tukiasumisessa asuvissa nuorissa on erilaisia ryhmiä. Osa nuorista hyötyy lyhytkestoisesta interventiosta, jossa nuori saa tukea esimerkiksi asunnottomuuteen ja sen lieveilmiöihin. Osalla nuorista sosiaalisen toimintakyvyn haasteet ovat kehittyneet pidemmällä aikavälillä ja nuori hyötyy pidempikestoisesta tuesta. Tutkimuksessa tuli esille nuorten monialaisen tuen tarve ja palvelujärjestelmän pirsta-loituneisuus. Uusi sosiaalihuoltolaki edellyttää eri tahojen yhteistyötä asiakkaan tilanteen edistämiseksi ja palvelujen painopisteen siirtämistä peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön korjaavan työn sijaan.
  • Mattila, Antti (2015)
    Antibiotic resistance is a worldwide problem and it threatens the prevention and treatment of infections caused by different pathogens. All living organisms produce natural products including ribosomal peptides with great variety. They are widely distributed in nature and they are playing more significant role in the search of new antimicrobial compounds used as therapeutical agents. Bacteria are a prolific source of peptides many of which are antimicrobial and microbial genomes are widely believed to encode new antimicrobial peptides. Genome mining has expanded the number of families of ribosomally synthesized natural products in recent years. These In silico approaches together with molecular biology and chemical analysis aim to identify novel compounds. In this study an unknown cyanobactin-like gene cluster was discovered by genome mining from genomes of cyanobacteria and also other bacteria. The aim of this work was to study the occurrence of the gene clusters in various bacterial genomes and the structures of novel peptides. The active biosynthesis of these peptides was tested by LCMS- and Q-TOF -analyses based on bioinformatic predictions. The production of the predicted peptides was also tested with stable sulphur isotope labelling. The aim was also to clone the genes needed for peptide biosynthesis into E. coli and to study antimicrobial activities of these peptides. Bioinformatic analyses suggested that the gene clusters encoded 1–8 precursor peptides together with protease. The precursor peptides had conserved leader sequence (LPxQxxPVxR) and a highly variable core sequences, often encoding an even number of cysteines. The mature peptide is eventually formed from core sequence through post-translational changes in the precursor peptide. The gene cluster was present in 38 bacterial genomes representing a diverse selection of bacterial phyla including cyanobacteria, proteobacteria, actinobacteria, bacteroidetes, firmicutes and planctomycetes. Analyses of the precursor peptide core regions suggested that the products are 8–131 amino acids in length. These peptides could be divided into two groups based on their structures: They form a selection of disulphide-bridge stabilized peptides with 2–5 disulphide-bridges as well as short cationic peptides with an α-helical structure. Surprisingly, these types of peptides are common in eukaryotes and part of the innate immune system displaying potent antimicrobial properties but very rarely reported for bacteria. The peptides predicted from bioinformatic analysis were detected from Pseudanabaena sp. PCC 6802 using a combination of molecular biology and structural chemistry. Heterologous expression of the gene cluster from Pseudanabaena sp. PCC 6802 in E. coli confirmed that the gene cluster is active. A set of short cationic synthetic peptides with α-helical structure predicted from Oscillatoria sp. PCC 10802, Dickeya zeae Ech1591, Vibrio nigripulchritudo SOn1, Agarivorans albus MKT 106, Roseibium sp. TrichSKD4 and Yersinia frederiksenii ATCC 33641 were shown to have potent antimicrobial activity between 0.8–100 μg/ml. These findings prove that predicted cysteine containing peptides are produced by bacteria and some peptides from this novel family have antimicrobial activity, which might pave the way for new possible drugs derived from natural products.