Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 24054-24073 of 24302
  • Hokkanen, Martta (1950)
  • Varjonen, Sampo (2011)
    Äitiyslomaa pidennettiin 1970-luvulla useasti, mikä herätti huolta lomien vaikutuksista naisten työmarkkina-asemaan. Edistääkseen lasten hoidon tasapuolisempaa jakautumista vanhempien kesken Suomi otti käyttöön isyysloman sekä vanhempien yhteisesti jaettavan vanhempainloman. Lomien kehittäminen kuitenkin pysähtyi 1980-luvun alkupuolella, kun taas muissa Pohjoismaissa isien kannustamiseksi kehitettiin 1990-luvulla kokonaan isille korvamerkittyjä lomakiintiöitä. Suomi otti vasta vuonna 2003 käyttöön ns. isäkuukauden, jonka käyttö kuitenkin edellyttää, että isä käyttää kaksi viikkoa yhteisestä vanhempainvapaasta. Isät käyttävät Suomessa vanhempainvapaita edelleen hyvin vähän. Sen sijaan vuodesta 1985 saakka käytössä ollut kotihoidon tukijärjestelmä, jolla tuetaan lasten kotihoitoa, on äitien keskuudessa hyvin suosittu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perhevapaista Suomessa käytyä poliittista keskustelua ja sen pitkän aikavälin muutosta. Tutkielmassa syvennytään tarkemmin kahteen ajanjaksoon: 1970-luvun uudistusaaltoon, jossa isät otettiin mukaan järjestelmään, ja 2000-lukuun, jolloin isien kannustaminen vapaiden käyttöön on jälleen ollut vahvasti poliittisella agendalla. Kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkea pyrkimys vanhempien roolien muuttamiseen. Tässä yhteydessä selvitetään itse uudistusprosesseja, mutta keskeisenä tutkimuskohteena on se, millä tavoin päätöksentekoon osallistu-neet toimijat ovat argumentoineet kantojaan perhevapaiden tiimoilta. Tutkielman aineisto koostuu mm. valtiopäiväasiakirjoista ja eduskunnan pöytäkirjoista, hallitusten ja puolueiden ohjelmista, työmarkkinajärjestöjen kannanotoista sekä komiteoiden ja työryhmien muistioista. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin sekä argumentaatioteorian menetelmillä. Molemmat menetelmät kiinnittävät huomionsa siihen, millä tekniikoilla poliittisessa argumentoinnissa pyritään aikaansaamaan esitetyille toimenpiteille mahdollisimman laaja kannatus. Tutkielmasta ilmenee, että 1970-luvun keskustelu vanhempainlomista oli hyvin polarisoitunutta. Isien hoivaajaroolin kasvattaminen oli osa vasemmiston tasa-arvodiskurssia, jonka tavoitteena oli tehdä isistä äitien kanssa tasa-arvoisia vanhempia ja äideistä vastaavasti tasa-arvoisia ansaitsijoita työelämässä. Tätä näkökulmaa vastusti konservatiivien äidinhoivan diskurssi, joka näki äidin luonnostaan parempana hoitajana lapselle. Konservatiivien vaatimus pitkästä äitiyslomasta yhdistyi vaatimukseen kotihoidon tuesta, jonka turvin äiti voisi hoitaa lastaan kotona pidempään. Vasemmisto vastusti tätä kiivaasti. 2000-luvulla keskustelu on keskittynyt vanhemmuuden kustannusten tasaisempaan jakamiseen sekä isien kannustamiseen vapaiden käyttöön. Näistä tavoitteista sinänsä on vallinnut lähes yksimielisyys, mutta keinoissa on eroja. Isien kannustamiseksi on varsinkin esitetty erilaisia malleja isäkiintiöistä. Perusteina on ollut isyyden vahvistaminen, isä-lapsi-suhde, tasa-arvon edistäminen sekä Pohjoismaiden positiiviset kokemukset kiintiöistä. Kiintiöitä vastustaneet työnantajat ja konservatiivit ovat kuitenkin pitäneet niitä vanhempien valinnanvapauden rajoittamisena, vaikka ne muuten ovatkin argumentoineet tasa-arvon ja isien kannustamisen puolesta. Kotihoitoa puolustava diskurssi ei puolestaan 2000-luvulla enää ole kiteytynyt pelkästään äidin hoivaan, vaan kotipiiriin yleensä. Isäkiintiöiden kannattajat taas eivät enää 2000-luvulla ole kyseenalaistaneet kotihoidon tukea, joka on pidentänyt naisten katkoja työelämästä ja jolla on suuri merkitys lasten hoidon epätasaiselle jakautumiselle.
  • Ristavaara, Heini (2006)
    Äidin ja vauvan vuorovaikutus ja siihen liittettävä kiintymyssuhdeteoria ovat olleet pitkään lääketieteellisen tutkimuksen kohteina. Kiintymyssuhdeteorialla on ollut paljon valtaa sosiaalityössä 50-luvulla, mutta sosiaalityön asiantuntemus varhaiseen vuorovaikutukseen keskittyvästä työstä on vähäinen. Itse tutustuin tähän työhön opintoihin kuuluvalla harjoittelujaksolla. Tunsin sosiaalityön näkökulmasta ymmärtämättömyyttä, kritiikkiä sekä mielenkiintoa uutta tietoa kohtaan. Peilaan omia kokemuksiani harjoitteluajalta sosiaalityön asiantuntijuuskeskusteluun ja taustoitan tutkimusta myös kiintymyssuhdeteorian avulla. Tämän tutkimukseni kohdennan varhaisen vuorovaikutuksen työhön ja asiantuntijuuteen. Tämä tutkimukseni on tapaustutkimus ja aineistoni koostuu varhaisen vuorovaikutusyksikön työntekijöiden ja hallinnon työntekijöiden haastatteluista. Hallinnon työntekijät (3) valottavat niitä tekijöitä, joiden vuoksi varhaiseen vuorovaikutukseen keskittyvää työtä on ryhdytty kehittämään sosiaalityössä. Analyysina käytin teema-analyysiä. Tutkimuksen mukaan varhaiseen vuorovaikutukseen keskittyvä työ koettiin tarpeelliseksi sekä vaikuttavaksi ja sen vuoksi se on tärkeää sosiaalityössä. Työhön liitettiin tärkänä myös uuden tiedon ja tiedonmuodostuksen funktio, joka asettaa myös vaatimuksia varhaisen vuorovaikutuksen työlle sekä sosiaalityölle. Varhaisen vuorovaikutusyksikön työntekijöiden haastattelut muodostavat tutkimukseni pääaineiston ja haastateltavia oli kahdeksan. Haastattelut olivat avoimia haastatteluja, jotka keskittyivät työn ja oman asiantuntijuuden kuvaamiseen. Analyysimenetelmänä käytin teema-analyysiä, johon yhdistin elementtejä sekä kommunikaatioanalyysistä että tapaustutkimuksesta. Analyysin tärkeänä välineenä oli tulkinnallisuus, jonka avulla rakennan kuvausta varhaisen vuorovaikutuksen työstä ja asiantuntijuudesta. Muodostan analyysissä kuusi kategoriaa: parityö, ryhmätyö, epäviralliset tapaamiset, varhaisen vuorovaikututuksen tieto ja asiakastyö. Analyysini perustella tuon esiin, että pari- ja ryhmätyö sekä epäviralliset tapaamiset toimivat tulkintayhteisöinä, joiden avulla rakennetaan asiantuntijuutta. Työntekijät kuvaavat asiantuntijuuttaan yhteisenä, erillisenä, kokemuksellisena, muuttuvana ja tulkinnallisena. Tämän työn tärkein lähde on ollut sosiaalityön asiantuntijuuskeskustelu, mikä korostaa käytännön tutkimusta, tieteen ja käytännön vuoropuhelua sekä asioiden tulkinnallisuutta. Tämän vuoksi myös tutkijan kokemusteni esiin tuominen on ollut osa tätä tutkimusta.
  • Turunen, Maila (1954)
  • Wikström, Jan-Mikael (1997)
  • Elenius, Kaj (1993)