Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 25350-25369 of 25615
  • Becker, Emilia (2008)
    Befolkningen i Europa åldras med Finlands befolkning i spetsen. De stora åldersklasserna börjar komma in i pensionsåldern och arbetskraftens medelålder stiger ända fram till år 2025. De europeiska länderna står inför en historisk tid då arbetskraften är äldre än någonsin. Det är stor utmaning för hela samhället. Därför har åldersledning kraftigt lyfts fram under de senaste åren som en metod eller ett sätt att leda personer i olika åldrar på rätt sätt. Med detta strävar man till att befolkningen hålls arbetsförmögen så länge som möjligt. Avhandlingen är en kvantitativ fallstudie. Avsikten med avhandlingen är att kartlägga hur personalen uppfattar att åldersledningens delområden fungerar i social- och hälsovårdsektorn i Grankulla stad. Materialet (N=124) är insamlat med en enkät riktad till hela personalen inom social- och hälsovårdsektorn i Grankulla stad. Enkäten är uppbyggd så att den omfattar åldersledningens alla delområden: åldersattityd, kommunikation, samarbete samt individuell arbetsplanering. Social- och hälsovårdssektorn i Grankulla står inför stora utmaningar inom de närmaste tio åren. Ungefär 54 procent av personalen går i pension mellan åren 2005-2019. Det är alltså ytterst viktigt att hålla de äldre arbetstagarna arbetsförmögna och att motivera de yngre samtidigt för att inte missa dem. Resultaten visar att personalen är rätt nöjd med sitt arbete, samarbete och kommunikationen i organisationen. Negativ åldersattityd förekommer inte i någon större utsträckning. Ungefär 8 procent är av dem som svarat är av den åsikten att det förkommer negativ åldersattityd i organisationen, vilket kan konstateras vara i linje med andra undersökningar inom ämnet. Cheferna verkar dock ha en positivare syn på hur åldersledningens delområden fungerar än icke cheferna.
  • Brenden, Randi (Nordica Helsingensia, 2013)
    This thesis deals with literature written by the Norwegian writer Åsta Holth (1904-1999). Holth was particularly known for her texts about the so called forest Fins , i.e. descendents from Finnish immigrants in Norway (and Sweden), and for her work to make this ethnic group recognized among ethnic Norwegians. Her writing also reveals a deep interest in feminism. The material that is used consists of one short story, Tomasdagen (1941), two novels, Gullsmeden (1958), and Volva (1987), together with Holth s self biography, Piga (1979). The basis of this dissertation is articles about each of these chosen texts, (published in Norsk litterær årbok 2008, 2009, 2011, and 2012). The perspective in reading Holth s texts is double: From one point of view the ethnical aspct is studied, founded on post-colonial theories. Equally important is the feministic viewpoint: based upon the French feminist writers Hélène Cixous, Julia Kristeva, and Luce Irigary, the material is examined in order to focus on the feminist aspect in Holth s writing. Methodologically the basis of this dissertation is perspectivated readings where theoretical clusters are read together with the chosen parts of Holth s publications. Newer theory within the fields postcolonialism and feminism is applied as a foundation in these hermeneutic readings. The approach to the problem is to explore how the implementation of such theory in the reading of Holth s texts can highlight her literary work in a new way. The result of the investigation is that these readings tend to reactualize Holth s texts. The reactualization derives from the implementation of French feminists, which shows that Kristeva s conception of abjection is a central theme in connection with specific female experiences, such as female sexuality, birthing, and the dyade between mother and child. As to post-colonial theory, this thesis is based upon Foucault s theory concerning the discourse of power, and his idea of the contrast between dominant and dominated. The dissertation concludes that the gap between dominant and dominated, or elite and insurgent, can be overcome by individual, intimate meetings resulting in a productive hybrid, containing the possibility of thinking and acting independently, not being bound by old traditions.
  • Huopaniemi, Maria (2013)
    I avhandlingen undersöker jag vilka omständigheter som bör vara för handen när återbäring av obehörig vinst görs, och i vilka situationer vinst inte återbärs. Jag undersöker även varför vinstinstitutet kan vara användbart vid sidan som komplement till skadeståndsrätten, negotiorum gestio (tjänster utan uppdrag) och avtalsrätt. Vidare undersöker jag hur man enligt vinstinstitutet förhåller sig till tilläggsarbete som går utöver vad som har avtalats Först tar jag fasta på orsakerna till att ett vinstinstitut är nödvändigt och varför skadeståndsrätt, där en oaktsamhetsbedömning ofta aktualiseras, inte alltid är användbar när nytta överförs till en annan part. Jag behandlar förutsättningarna för återbäring av obehörig vinst men även situationer där återbäring undantagsvis inte görs. Vidare undersöker jag varför återbäring av obehörig vinst kan vara nödvändigt vid sidan av skadeståndsrätt och negotiorum gestio. I avhandlingen utreder jag även båda vinstinstitutets förhållande till avtalsrätt och situationer där arbetsprestationer överskrider vad som avtalats. Tyngdpunkten ligger på den finska uppfattningen om återbäring av obehörig vinst, men parallellt diskuteras framför allt kondiktionsläran som äger företräde i Sverige. Skälighetsaspekter, som inspirerats av kondiktionsläran, har nämligen lett till att ett återbäringsansvar kan jämkas. Jag har kommit fram till att huvudregeln är att återbäring av obehörig vinst görs ifall vissa objektiva förutsättningar är för handen, dvs. om en vinst har uppkommit, om vinsten är obehörig och om någon gynnats på en annans bekostnad. Undantagsvis leder viktigare samhälleliga orsaker dock till att även obehöriga förmögenhetsöverföringar förblir bestående. Vinsten återgår alltså om det objektivt sett är frågan om en obehörig vinst, och återbäringsparternas förhållningssätt är i allmänhet irrelevant. En oaktsamhetsbedömning är alltså i allmänhet taget onödig eftersom rättssamhället strävar till att återställa utgångsläget. Fastän parten som går miste om nytta uppsåtligen förorsakade förmögenhetsöverföringen, kan den alltså oftast återbäras. Om vinstmottagaren däremot varit i god tro, hindrar detta emellertid inte heller ett återbäringskrav, fastän jämkning av återbäringsansvaret undantagsvis kan ske när det är skäligt. Inom vinstinstitutet fäster man vikt vid huruvida parten som går miste om nytta på grund av en förmögenhetsöverföring faktiskt hade som avsikt att åstadkomma överföringen. Avtalsrätt verkar dock äga företräde framför vinstinstitutet, och återbäring av obehörig vinst görs endast i utomobligatoriska förhållanden. Tilläggsarbete, som går utöver vad som avtalats, kan berättiga till ersättning ifall ingreppet grundar sig på en giltig rättsgrund. Huvudregeln är ändå att huvudmannen har självbestämmanderätt inom sin egen rättssfär, och därför betalas i allmänhet ingen ersättning i detta sammanhang. Rättssamhället tycks sträva till att ge skydd åt behöriga förmögenhetsöverföringar som överensstämmer med parternas avsikt, och balansgången mellan vinstparternas intressen beaktas också.
  • Lindberg, Jannica (2013)
    Ett försäkringsbolag kan teckna en återförsäkring hos ett annat försäkringsbolag, ett så kallat återförsäkringsbolag, för att förhindra att de försäkrade skadorna överstiger försäkringsbolagets kapacitet. På så vis ansvarar både försäkringsbolaget och återförsäkringsbolaget för skadorna. Skyddet kan delas upp antingen proportionellt eller icke-proportionellt. Vid en proportionell återförsäkring ansvarar återförsäkraren för en viss andel av försäkringen, medan vid den icke-proportionella återförsäkringen ansvarar återförsäkraren för skadebelopp som överstiger en förhandsbestämd gräns. Försäkringsbolaget måste betala åt återförsäkraren en återförsäkringspremie. Med ett självbehåll menas det högsta försäkrings- eller skadebelopp som ett försäkringsbolag behåller för egen räkning, dvs. utan återförsäkring. Vi kommer att bestämma den optimala självbehållsnivån för försäkringsgivaren vid en kvot- och en excess of loss återförsäkring. Skadevärderingskoefficienten R(a,M) används för att mäta effektiviteten av återförsäkringen. Skadevärderingskoefficienten är en funktion av gränsen för självbehållen a och M. Vi kommer att maximera skadevärderingskoefficienten över olika gränser.
  • Hokkanen, Martta (1950)
  • Varjonen, Sampo (2011)
    Äitiyslomaa pidennettiin 1970-luvulla useasti, mikä herätti huolta lomien vaikutuksista naisten työmarkkina-asemaan. Edistääkseen lasten hoidon tasapuolisempaa jakautumista vanhempien kesken Suomi otti käyttöön isyysloman sekä vanhempien yhteisesti jaettavan vanhempainloman. Lomien kehittäminen kuitenkin pysähtyi 1980-luvun alkupuolella, kun taas muissa Pohjoismaissa isien kannustamiseksi kehitettiin 1990-luvulla kokonaan isille korvamerkittyjä lomakiintiöitä. Suomi otti vasta vuonna 2003 käyttöön ns. isäkuukauden, jonka käyttö kuitenkin edellyttää, että isä käyttää kaksi viikkoa yhteisestä vanhempainvapaasta. Isät käyttävät Suomessa vanhempainvapaita edelleen hyvin vähän. Sen sijaan vuodesta 1985 saakka käytössä ollut kotihoidon tukijärjestelmä, jolla tuetaan lasten kotihoitoa, on äitien keskuudessa hyvin suosittu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perhevapaista Suomessa käytyä poliittista keskustelua ja sen pitkän aikavälin muutosta. Tutkielmassa syvennytään tarkemmin kahteen ajanjaksoon: 1970-luvun uudistusaaltoon, jossa isät otettiin mukaan järjestelmään, ja 2000-lukuun, jolloin isien kannustaminen vapaiden käyttöön on jälleen ollut vahvasti poliittisella agendalla. Kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkea pyrkimys vanhempien roolien muuttamiseen. Tässä yhteydessä selvitetään itse uudistusprosesseja, mutta keskeisenä tutkimuskohteena on se, millä tavoin päätöksentekoon osallistu-neet toimijat ovat argumentoineet kantojaan perhevapaiden tiimoilta. Tutkielman aineisto koostuu mm. valtiopäiväasiakirjoista ja eduskunnan pöytäkirjoista, hallitusten ja puolueiden ohjelmista, työmarkkinajärjestöjen kannanotoista sekä komiteoiden ja työryhmien muistioista. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin sekä argumentaatioteorian menetelmillä. Molemmat menetelmät kiinnittävät huomionsa siihen, millä tekniikoilla poliittisessa argumentoinnissa pyritään aikaansaamaan esitetyille toimenpiteille mahdollisimman laaja kannatus. Tutkielmasta ilmenee, että 1970-luvun keskustelu vanhempainlomista oli hyvin polarisoitunutta. Isien hoivaajaroolin kasvattaminen oli osa vasemmiston tasa-arvodiskurssia, jonka tavoitteena oli tehdä isistä äitien kanssa tasa-arvoisia vanhempia ja äideistä vastaavasti tasa-arvoisia ansaitsijoita työelämässä. Tätä näkökulmaa vastusti konservatiivien äidinhoivan diskurssi, joka näki äidin luonnostaan parempana hoitajana lapselle. Konservatiivien vaatimus pitkästä äitiyslomasta yhdistyi vaatimukseen kotihoidon tuesta, jonka turvin äiti voisi hoitaa lastaan kotona pidempään. Vasemmisto vastusti tätä kiivaasti. 2000-luvulla keskustelu on keskittynyt vanhemmuuden kustannusten tasaisempaan jakamiseen sekä isien kannustamiseen vapaiden käyttöön. Näistä tavoitteista sinänsä on vallinnut lähes yksimielisyys, mutta keinoissa on eroja. Isien kannustamiseksi on varsinkin esitetty erilaisia malleja isäkiintiöistä. Perusteina on ollut isyyden vahvistaminen, isä-lapsi-suhde, tasa-arvon edistäminen sekä Pohjoismaiden positiiviset kokemukset kiintiöistä. Kiintiöitä vastustaneet työnantajat ja konservatiivit ovat kuitenkin pitäneet niitä vanhempien valinnanvapauden rajoittamisena, vaikka ne muuten ovatkin argumentoineet tasa-arvon ja isien kannustamisen puolesta. Kotihoitoa puolustava diskurssi ei puolestaan 2000-luvulla enää ole kiteytynyt pelkästään äidin hoivaan, vaan kotipiiriin yleensä. Isäkiintiöiden kannattajat taas eivät enää 2000-luvulla ole kyseenalaistaneet kotihoidon tukea, joka on pidentänyt naisten katkoja työelämästä ja jolla on suuri merkitys lasten hoidon epätasaiselle jakautumiselle.
  • Ristavaara, Heini (2006)
    Äidin ja vauvan vuorovaikutus ja siihen liittettävä kiintymyssuhdeteoria ovat olleet pitkään lääketieteellisen tutkimuksen kohteina. Kiintymyssuhdeteorialla on ollut paljon valtaa sosiaalityössä 50-luvulla, mutta sosiaalityön asiantuntemus varhaiseen vuorovaikutukseen keskittyvästä työstä on vähäinen. Itse tutustuin tähän työhön opintoihin kuuluvalla harjoittelujaksolla. Tunsin sosiaalityön näkökulmasta ymmärtämättömyyttä, kritiikkiä sekä mielenkiintoa uutta tietoa kohtaan. Peilaan omia kokemuksiani harjoitteluajalta sosiaalityön asiantuntijuuskeskusteluun ja taustoitan tutkimusta myös kiintymyssuhdeteorian avulla. Tämän tutkimukseni kohdennan varhaisen vuorovaikutuksen työhön ja asiantuntijuuteen. Tämä tutkimukseni on tapaustutkimus ja aineistoni koostuu varhaisen vuorovaikutusyksikön työntekijöiden ja hallinnon työntekijöiden haastatteluista. Hallinnon työntekijät (3) valottavat niitä tekijöitä, joiden vuoksi varhaiseen vuorovaikutukseen keskittyvää työtä on ryhdytty kehittämään sosiaalityössä. Analyysina käytin teema-analyysiä. Tutkimuksen mukaan varhaiseen vuorovaikutukseen keskittyvä työ koettiin tarpeelliseksi sekä vaikuttavaksi ja sen vuoksi se on tärkeää sosiaalityössä. Työhön liitettiin tärkänä myös uuden tiedon ja tiedonmuodostuksen funktio, joka asettaa myös vaatimuksia varhaisen vuorovaikutuksen työlle sekä sosiaalityölle. Varhaisen vuorovaikutusyksikön työntekijöiden haastattelut muodostavat tutkimukseni pääaineiston ja haastateltavia oli kahdeksan. Haastattelut olivat avoimia haastatteluja, jotka keskittyivät työn ja oman asiantuntijuuden kuvaamiseen. Analyysimenetelmänä käytin teema-analyysiä, johon yhdistin elementtejä sekä kommunikaatioanalyysistä että tapaustutkimuksesta. Analyysin tärkeänä välineenä oli tulkinnallisuus, jonka avulla rakennan kuvausta varhaisen vuorovaikutuksen työstä ja asiantuntijuudesta. Muodostan analyysissä kuusi kategoriaa: parityö, ryhmätyö, epäviralliset tapaamiset, varhaisen vuorovaikututuksen tieto ja asiakastyö. Analyysini perustella tuon esiin, että pari- ja ryhmätyö sekä epäviralliset tapaamiset toimivat tulkintayhteisöinä, joiden avulla rakennetaan asiantuntijuutta. Työntekijät kuvaavat asiantuntijuuttaan yhteisenä, erillisenä, kokemuksellisena, muuttuvana ja tulkinnallisena. Tämän työn tärkein lähde on ollut sosiaalityön asiantuntijuuskeskustelu, mikä korostaa käytännön tutkimusta, tieteen ja käytännön vuoropuhelua sekä asioiden tulkinnallisuutta. Tämän vuoksi myös tutkijan kokemusteni esiin tuominen on ollut osa tätä tutkimusta.
  • Turunen, Maila (1954)