Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 7401-7420 of 24761
  • J. 
    Kares, Vuokko (1950)
  • J. 
    Laitakari, A. V. (1913)
  • J. 
    Pennanen, Lauri (1955)
  • J. 
    Vuorjoki (Aik. Wegelius), U. (1902)
  • J. 
    Hohtari, Hanna (2002)
  • J. 
    Hämäläinen, Vilho Alvar ([s. )
  • JA. 
    Kalliokoski, Jyrki (1987)
  • Lario, Iina (2007)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu eduskuntaryhmien äänestyskoheesiota ja koheesion vaihteluun vaikuttavia tekijöitä. Tutkittavana ovat olleet seitsemän suurinta eduskuntaryhmää - sosialidemokraattinen, keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmä sekä vasemmistoliiton, ruotsalaisen kansanpuolueen, vihreiden ja kristillisten ryhmä. Aineistona tutkielmassa on ollut 3891 eduskunnan täysistuntoäänestystä vuosien 1999–2006 valtiopäiviltä. Ryhmien yhtenäisyyttä äänestyksissä on mitattu Stuart A. Ricen koheesioindeksin muunnelmalla, joka on saanut arvoja 0–1. Koheesioindeksin avulla on määritelty ryhmien yhtenäistä äänestyskäyttäytymistä siten, että mikäli kaikki ryhmän jäsenet ovat äänestäneet samaa vaihtoehtoa, on indeksi saanut korkeimman arvonsa 1. Mikäli äänet ovat jakautuneet tasan äänestysvaihtoehtojen välille, on indeksi saanut arvon 0. Muut lukemat ovat sijoittuneet näiden arvojen väliin. Tarkasteltavana ovat olleet annetut jaa- ja ei-äänet sekä tyhjät äänet. Tutkimuksen viitekehyksenä on esitelty aikaisemmassa koheesiotutkimuksessa kuvattuja koheesiota kasvattavia poliittisen järjestelmän piirteitä ja peilattu niiden sopivuutta Suomen eduskuntaan. Aikaisemmasta tutkimuksesta on johdettu työhön viisi hypoteesia, joiden kautta on esitetty olettamia koheesion vaihteluihin liittyvistä syistä. Hypoteesien paikkansapitävyyttä on tarkasteltu usean muuttujan regressioanalyysin avulla, jolloin selitettävänä muuttujana on ollut koheesioindeksin saamat arvot jokaiselle äänestykselle ja selittävinä muuttujina koheesion vaihteluun mahdollisesti vaikuttavat tekijät - eduskuntaryhmä, ryhmän hallitus–oppositio-asema, äänestyksen tyyppi, äänestyksen politiikkasektori ja vaalikauden vuosi. Aikaisemmassa eduskunnan koheesiokäyttäytymistä käsittelevässä tutkimuksessa on havaittu, että yhtenäisyyden aste on ollut yleisesti suomalaisilla eduskuntaryhmillä melko korkeaa. Tämä tutkielma on vahvistanut näkemystä korkeasta koheesioasteesta. Koheesion asteen vaihteluita on selitetty hypoteeseilla, joista ensimmäinen olettaa hallitusryhmien koheesion olleen oppositioryhmien koheesiota voimakkaampaa. Tämä hypoteesi on saanut tutkimuksessa tukea. Niin ikään hypoteesit, joiden mukaan talousarvioäänestysten koheesio on ollut muita äänestystyyppejä heikompaa ja koheesion asteessa on ollut eroja eri politiikkasektoreihin kuuluvien äänestysten välillä, ovat saaneet tukea. Politiikkasektoreiden osalta on huomattu, että koheesio on ollut matalinta liikenne- ja viestintäsektoriin ja sivistyssektoriin luokitelluissa äänestyksissä. Luottamusäänestysten muita äänestyksiä voimakkaampaa koheesiota olettanut hypoteesi on saanut tutkimuksessa varauksellista tukea. Sen sijaan hypoteesi, jonka mukaan koheesio on ollut heikompaa vaalikauden viimeisenä vuonna kuin muina vaalikauden vuosina, ei ole saanut analyysissä tukea. Eduskunnan äänestyskoheesiota ei ole kartoitettu tämän tutkimuksen laajuisesti 1950-luvun jälkeen. Eri politiikkasektoreiden välisiä eroja koheesion asteessa ei tiettävästi ole tarkasteltu Suomen eduskunnassa lainkaan, joten niiden osalta tutkimus on antanut täysin uutta tietoa koheesiokäyttäytymisestä. Tämä tutkimus on paitsi tuottanut uutta tietoa eduskuntaryhmien koheesiokäyttäytymisestä, ollut myös aiheellinen päivitys koheesion tilasta eduskunnassa.
  • Kärkkäinen, J. A. (1911)
  • Kaunisto, Silja (1953)
  • Siltanen, Terttu (1950)
  • Ripatti, Anna (Suomen Muinaismuistoyhdistys, 2011)
    Jac. Ahrenberg and Patrimony Restoration Plans for Viipuri and Turku Castles at the End of the 19th Century This dissertation examines the unrealized restoration plans for two castles in the Grand Duchy of Finland one located at Viipuri (Vyborg, nowadays in Russia), the other at Turku (in Swedish, Åbo) during the last decades of the 19th century. Both castles were used as prisons, barracks and warehouses. From the middle of the 19th century on, their restoration and transformation into museums and "national monuments" were demanded in the newspapers. The prison reform in the 1860s stimulated the documentation and debate concerning their future, but it was only at the beginning of the 1880s when their restoration became an official state-run project. The undertaking was carried out by Johan Jacob (Jac.) Ahrenberg (1847 1914), architect of the National Board of Public Buildings. By combining written sources with drawings and photographs, this dissertation examines the restoration projects, the two castles' significance and the ways in which they were investigated by scholars. The plans are analyzed in connection with restoration practices in France and Sweden and in the context of contemporary discussions concerning national art and patrimony. The thesis argues that these former castles of the Swedish crown were used to manifest the western roots of Finnish law and order, the lineage of power and the capacity of the nation to defend itself. However, because of their symbolism, their restoration became a politically delicate question concerning the role of the Swedish heritage in Finland's nation-building process. According to Jac. Ahrenberg's plans, the two castles were to be restored to their assumed appearance at the time of the Vasa dynasty. Consequently, the structures would have resembled castles in Sweden. It is suggested that one aim of the restoration plans was to transform the two buildings into monuments testifying to the common history of Sweden and Finland. They were meant to consolidate the Swedish basis of Finnish culture and autonomy and thus to secure them against the threatening implications of Russian imperialism. It seems that along with the changing ideals of architectural restoration and the need for an original Finnish architectural heritage, the political connotations associated with the castles were one reason why Jac. Ahrenberg's restoration plans were never realized.
  • Snellman, Annan (2013)
    Jacobin summassa on kyse kongruenssiluokkien modulo p kunnan kahden multiplikatiivisen karakterin tulojen summasta sellaisilla kongruenssiluokkien modulo p kunnan arvoilla a ja b, joiden summa on 1. Tutkielman lopullisena tavoitteena on päästä hyödyntämään Jacobin summaa erään elliptisen käyrän ratkaisujen etsimisessä. Jotta Jacobin summaa voidaan käyttää, täytyy tuntea kongruenssiluokkien modulo p joukko sekä multiplikatiivisen karakterin käsite. Kongruenssiluokka [a] modulo p on sellaisten kokonaislukujen joukko, jotka ovat kongruentteja luvun a kanssa modulo p. Kaksi kongruenssiluokkaa ovat joko erilliset tai identtiset. Erillisiä kongruenssiluokkia modulo p on olemassa täsmälleen p kappaletta ja ne muodostavat kongruenssiluokkien modulo p joukon. Kongruenssiluokkien modulo p kunnan multiplikatiivisella karakterilla tarkoitetaan kuvausta kongruenssiluokkien modulo p joukolta kompleksilukujen joukolle siten, että sekä kuvauksen määrittely- että arvojoukosta on punkteerattu nolla-alkio pois. Karakteri on multiplikatiivinen, mikäli kongruenssiluokkien modulo p joukon alkioiden tulon kuva on yhtä kuin alkioiden kuvien tulo. Tutkielman ensimmäisessä luvussa luodaan pintapuolinen katsaus elliptisten käyrien sovelluksiin sekä elliptisen käyrän yhtälön eri muotoihin ja muotojen vaikutukseen ratkaisujen löytämisessä. Toisessa luvussa käsitellään kongruensseihin ja kongruenssiluokkiin liittyviä perustuloksia. Luvun lopuksi tarkastellaan kongruenssin juurten löytymiseen vaikuttavia seikkoja. Kolmannessa luvussa osoitetaan, että edellisessä luvussa löydetty kongruenssiluokkien modulo p joukko on kunta, kun p on alkuluku, ja että kyseinen joukko, josta on poistettu nolla-alkio, on kertolaskun suhteen syklinen ryhmä. Luvussa neljä tutustutaan kongruenssiluokkien modulo p kunnan multiplikatiivisten karakterien ominaisuuksiin ja nostetaan esille kaksi erityistä karakteria, Legendren symboli ja biquadraattinen jäännöskarakteri. Lisäksi havaitaan, että yhtälön x^n=a, missä a on kongruenssiluokkien modulo p kunnan alkio, ratkaisujen lukumäärä saadaan niiden karakterien summana, joiden kertaluku jakaa luvun n. Tätä tulosta hyödynnetään viidennessä luvussa, kun selvitetään kahden yhtälön ratkaisujen lukumäärää kongruenssiluokkien modulo p kunnassa. Koska ratkaisujen lukumäärässä on kyse karakterien summasta, avuksi otetaan Jacobin summa ja muutama siihen liittyvä hyödyllinen tulos. Lisäksi luvussa sivutaan Gaussin summaa. Viimeisessä luvussa etsitään elliptisen käyrän yhtälön y^2=x^3-Dx, missä D on kokonaisluku, ratkaisujen lukumäärä kongruenssiluokkien modulo p kunnassa Jacobin summaa hyödyntämällä.
  • Eskelinen, Kirsi (Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2008)
    The object of this study is Jacopo Bassano (c. 1510 1592) as a fresco painter and the significance of frescoes in his late production. The research focuses on the only surviving cycle of frescoes of his later years in the Cartigliano parish church, bearing the date 1575. The other cycle studied here was painted for the 16th century parish church of Enego. It contained one of the most extensive fresco decorations executed by Jacopo Bassano together with his eldest son Francesco. However, nothing has survived of the fresco cycle and the ceiling paintings of the church, nor is any visual documentation of them left. Only the small altarpiece attributed to Jacopo Bassano and depicting Saints Justine, Sebastian, Anthony Abbott, and Roch (dated to c. 1555/1560) has been preserved. I have suggested that the frescoes of the Cartigliano parish church should be examined in the interpretational context of the spirituality of the post-Tridentine period. This period frames the historical context for the frescoes and functions as a basis for the iconographical interpretation that I have proposed. I have shown that the iconographic programme of the frescoes in the choir of the Cartigliano parish church has obvious points of contact with the Catholic doctrines reconfirmed by the Council of Trent (1545 1563). I also argue that the fresco cycle and the ceiling paintings of the Enego church should be placed in the same interpretational context as the frescoes of Cartigliano. I present a reconstruction of the frescoes in the choir attributed to Jacopo Bassano and of those on the walls of the nave attributed to his son Francesco Bassano. According to my reconstruction, the frescoes in the choir and nave walls formed a coherent cycle with a unitary iconographic programme which included the 28 paintings with Old Testament subjects in the nave ceiling. The reconstruction includes the dating and the iconography of the fresco programme and its interpretative basis. The reconstruction is based on visitation records and inventories from the 16th and 17th centuries as well as on the oldest relevant literature, namely the descriptions offered by Carlo Ridolfi (1648) and G. B. Verci (1775). I also consider the relationship of the large compositional sketches attributed to Jacopo Bassano and depicting Christological subjects to the lost frescoes in Enego. These studies have been executed with coloured chalks, and many of them are also dated 1568 or 1569 by the painter. I suggest in this study that these large studies in coloured chalks were preparatory drawings for the fresco cycle in Enego, depicting scenes from the life and suffering of Christ. All the subjects of the aforesaid drawings were included in the Enego cycle.
  • Vuorikoski, Valtteri (2013)
    Jaetut hajautustaulut (Distributed Hash Table, DHT) ovat rakenteisten vertaisverkkojen tyyppi, jotka mahdollistavat tiedon hajauttamisen ennalta määrittelemättömälle joukolle solmuja ilman keskitettyä koordinaatiota. Kuten usein vertaisverkoissa, kaikki verkon solmut osallistuvat tiedon haku- ja talletusprosessiin. Tällaisessa järjestelmässä on keskeistä, että kaikki verkon solmut noudattavat verkon protokollaa. Solmut voivat poiketa protokollasta joko ohjelmistovirheiden vuoksi tai koska ne pyrkivät häiritsemään verkon toimintaa. Toisaalta verkon sisällöstä tai liikenteestä kiinnostuneet tahot voivat myös liittää verkkoon solmuja, joiden tavoite on lokittaa verkon liikennettä ja liikennöijiä. Nämä tarkkailijat voivat toimia muutoin pääosin protokollan mukaisesti. Hyökkäyksen suorittavia solmuja tarvitaan yleensä suuri määrä normaalikäyttöön verrattuna. Mahdollisuus liittää suuri määrä tällaisia solmuja perustuu osallistujien heikkoon identiteettiin sekä hankaluuteen varmistaa ulkopuolelta solmujen oikea toiminta. Tutkijat ovat kehittäneet sekä identiteetin vahvistamiseen, että verkon ja solmujen toiminnan tilastolliseen tarkasteluun perustuvia puolustusmenetelmiä. Nämä menetelmät pyrkivät tunnistamaan hyökkäävät toimenpiteet joko havaitsemalla verkkoon liittyneet poikkeavat solmuryppäät tai pyrkimällä havaitsemaan poikkeamat protokollien invarianteista. Maailmalla eniten käytetyt DHT:t perustuvat Kademlia-algoritmiin. Tätä käyttävät muun muassa eMule-tiedostonjako-ohjelman käyttämä Kad-verkko sekä kaksi erillistä BitTorrent-asiakasohjelmien käyttämää DHT:a. Näitä verkkoja vastaan on toteutettu useita käytännön hyökkäys- ja tarkkailumekanismeja sekä esitetty useita puolustusmekanismeja. Tämä tutkielma tarkastelee tutkimuskirjallisuutta DHT:jen toiminnan ja turvallisuuden teoreettisesta perustasta sekä periaatteellisista hyökkäys- ja puolustusmekanismeista esitetyille järjestelmille. Lisäksi tutkielma tarkastelee spesifisesti Kademlia-algoritmin käyttöä käytännön sovelluksissa ja niihin sovellettavia hyökkäys- ja puolustusmekanismeja. ACM Computing Classification System (CCS): C2.1 Network Architecture and Design---Distributed networks C2.2 Network Protocols---Applications C2.4 Distributed Systems---Distributed databases E.1 Data Structures---Distributed data structures H3.4 Information Storage and Retrieval---Systems and software---Distributed systems