Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 8083-8102 of 25619
  • K. 
    Kivilinna, M. (1906)
  • K. 
    Lauga, Lyyli (1948)
  • K. 
    Backman-Pakkasela, Niilo (1933)
  • K. 
    Riipinen, A. E. ([s. )
  • K. 
    Stauffer, Kirsti (1948)
  • K. 
    Suvanto, Valma (1932)
  • K.A. 
    Vähämäki, Taina (1986)
  • Neuvonen, Sirpa (1979)
  • Saipio, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2011)
    Lapinrauniot ovat Järvi-Suomen varhaismetallikautiseen (n. 1900 eaa.-300 jaa.) pyyntiväestöön yhdistettyjä kiviröykkiöitä. Tavallisesti ne esiintyvät yksittäisinä tai korkeintaan muutaman röykkiön ryhminä. Monista lapinraunioita on löytynyt palanutta ihmisen luuta ja joistakin myös hauta-anneiksi tulkittuja esineitä. Osasta ei ole kyetty paikallistaman mitään merkkejä hautauksesta. Jotkut ovat vaikuttaneet löytöjensä perusteella uhriröykkiöiltä. Tässä tutkielmassa selvitellään Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Kymenlaakson lapinraunioiden ikää ja kulttuuri-kontekstia uusien lapinraunioajoitusten, alueelta aiemmin saatujen luonnontieteellisten ajoitusten ja sijaintitutki-musten avulla. Luonnontieteellisen keskusmuseon ajoituslaboratoriossa teetettiin tutkielmaa varten AMS-ajoitukset tutkimusalueen kolmesta riittävästi luulöytöjä tuottaneesta lapinrauniosta. Sijaintitutkimuksia toteutettiin suorittamalla tilastollisia vertailuja kaikkien tutkimusalueen lapinraunioiden sijoittumisesta suhteessa tekstiilikeramiikkaa (n. 1900-500 eaa.) ja/tai Sär2-keramiikkaa (n. 900 eaa. 300 jaa.) sisältäviin asuinpaikkakohteisiin. AMS-ajoitusten perusteella Iitin Hiidensalmen palanutta luuta, kvartsi-iskoksia ja astiamaisen luonnonkiven sisältänyt lapinraunio on rakennettu 1505-1385 eaa., Ristiinan Haukkavuoren palanutta luuta sisältänyt lapinraunio 1450-1305 eaa. ja Savonlinnan Häyrynjärvi A:n lapinrauniokohteen palanutta luuta, kvartsi-iskoksia sekä Sär2-keramiikan siruja sisältänyt röykkiö kaksi 415-230 eaa. Ajoitustulokset osoittavat, että lapinrauniorakentaminen on omaksuttu Järvi-Suomen kaakkoisosissa jo varhaismetallikauden alussa. Yhdessä aiempien lapinraunioajoitusten kanssa tämä viittaa siihen, että röykkiörakentaminen ei ole levinnyt Järvi-Suomen alueelle lounaisen Suomen pronssikautisesta rannikkokulttuurista (n. 1500-500 eaa), vaan sen taustalta löytyy luultavammin Perämeren rannikolla jo kivikaudella harjoitettu röykkiörakentaminen, jota ei ole kyetty yhdistämään minkäänlaisiin hautausrituaaleihin. Ajoitukset myös vahvistavat hypoteesia, jonka mukaan lapinrauniotradition varhaisvaiheisiin ei ole kuulunut esineiden eikä keramiikan laittaminen röykkiöihin. Ajoitusten vertailu tutkimusalueen aiempiin arkeologisiin ajoituksiin osoittaa, että lapinrauniot eivät ainakaan heti korvanneet maalauskallioita rituaalipaikkoina, vaan kalliomaalausten luona suoritettiin uhrirituaaleja vielä lapinrauniotradition omaksumisen jälkeen. Pienimuotoista kaskiviljelyä on harjoitettu alueella jo ennen lapinrauniorakentamisen omaksumista, mutta pyynti pysyi alueen pääelinkeinona ilmeisesti koko varhaismetallikauden. Varhaismetallikautiset asuinpaikat ovat alueella tyypillisesti leirimäisiä, mikä viittaa harvaan ja liikkuvaan asutukseen. Tutkimusalueen lapinrauniot ja tekstiilikeramiikkaa/Sär2-keramiikkaa sisältävät asuinpaikat ovat tässä tutkielmassa suoritettujen sijaintitutkimusten perusteella keskittyneet toistensa läheisyyteen, vaikka kaikkien lapinraunioiden läheisyydestä ei varhaismetallikautista asuinpaikkaa löydykään. Erityisen usein lapinraunioiden läheisyydessä näyttävät sijaitsevan asuinpaikat, joista on löydetty sekä tekstiilikeramiikkaa että Sär2-keramiikkaa. Tämä viittaa siihen, että lapinraunioiden luokse on palattu yhä uudelleen ja uudelleen. Ne ovat ilmeisesti toimineet rituaalisina kiinnekohtina liikkuvaa elämää viettäville yhteisöille. Roomalaiselle rautakaudelle (0-400 jaa.) ajoitetuista lapinraunioista on muualla Suomessa tyypillisesti löydetty metalliesineitä. Tutkimusalueen lapinrauniosta ei ole tehty yhtäkään metalliesinelöytöä. Tämän perusteella on mahdollista, että lapinrauniotradition myöhäisimpiä kehitysvaiheita ei ole alueella koskaan omaksuttu.
  • Linnanen, Markus (1995)
  • Kukkamäki, Katriina (Helsingin yliopisto, 2007)
    The purpose of this study was to describe and get a deep understanding of pedagogical change process. The phases of pedagogical change process and the nature and the role of teacher s pedagogical thinking in it were mapped. The change process as a whole was also modeled. The previous research of teaching change process has had been scarce on an individual teacher level, but on a school level it has been investigated abundantly. The theoretical background of this study consists of theories of teacher s pedagogical thinking and action and how their thinking and action change and develop. Teacher change has been researched from the point of view of both school change and professional development. The basic principle in the theoretical frame is that change in teacher s thinking leads to change in action. Three men teachers and a woman teacher who have put change into practice took part in this study. The data consisted of two parts: teachers essays of their change process and interviews that were based on the essays. The data was analysed by content analysis. The categorizations of both parts of the data were made separately but they were interpreted together. In this way a deep understanding of pedagogical change process could be reached. The results of this study were descriptions of the phases of pedagogical change process and the nature and the role of teacher s pedagogical thinking in it. In addition a model of pedagogical change process was presented. Pedagogical change process started up because of disorder in teacher s pedagogical thinking and action. The disorder leads to an absolute necessity to change the activities. Change activities stabilize throughout intuitive experiments and reflection-on-action. The change in a teacher s thinking is a prerequisite for the start of the process but also, a teacher s thinking develops as a result of the process. Thus, the whole process results in a real, deep level change in instruction and in the teacher s thinking. That is why pedagogical change processes are visible, significant and they have wide and extensive effects. The study gives out information of controlling the change processes. Consequently, the results of this study encourage teachers to confront change and put their new ideas into practice. Keywords change, development, pedagogical thinking, pedagogical action, teaching-studying-learning process
  • Maula, Jesse (2003)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutoksen, organisaatiokulttuurin ja johtamisen suhdetta. Työn tarkoituksena on selvittää, miten nämä käsitteet liittyvät toisiinsa sekä mikä on organisaatiokulttuurin ja johtamisen rooli muutostilanteessa. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaiset kulttuurilliset tekijät voivat edesauttaa tai hankaloittaa muutosta sekä missä määrin johto voi muokata organisaatiokulttuuria sekä helpottaa muutostyötä. Tutkimusongelmia lähestytään sekä kirjallisuuskatsauksen että empiirisen tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuksen teoriaosuudessa perehdytään organisaatio- ja johtamiskirjallisuuteen sekä kulttuurin tutkimukseen. Perinteisestä näkökulmasta poiketen tutkimuksessa nostetaan esiin myös kaaosteoreettisia näkökulmia muutokseen. Teoriaosuuden lopussa luodaan malli, jota peilataan myöhemmin empiiriseen aineistoon. Tutkimuksen empiirinen osin on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisen konsernin tuotekehitysyksikön työntekijöiden kokemuksia strategian muutoksesta. Aineisto koostuu 9 teemahaastattelusta, jotka on analysoitu teemoittelemalla. Tutkimus osoittaa, että muutos, johtaminen ja organisaatiokulttuuri ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Käsitteet menevät osittain jopa päällekkäin, joten niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Ne vaikuttavat toisiinsa, mutta vaikutussuhteet ovat hankalasta eksplikoitavissa, sillä kysymyksessä on monimutkainen ja -muotoinen ilmiö, ja eri ilmiöiden väliset vaikutussuhteet vaihtelevat myös tilannekohtaisesti. Tutkimuksessa esitetyn muutoksen kaaosmallin mukaan organisaatiot kehittyvät jatkuvasti kaaoksen ja tasapainon vuorotellessa. Syvällinen muutos edellyttää myös kulttuurin muuttumista. Toisaalta organisaatiokulttuuri vaikuttaa siihen, minkälaisia muutoksia organisaatiossa ilmenee. Muutoksen eri vaiheissa johdolla on erityisiä tehtäviä, joiden kautta se voi helpottaa muutosta ja tukea organisaation jäseniä. Tutkimuksen empiirisessa osuudessa kävi ilmi, että kerätyn aineiston perusteella on mahdollista eritellä kulttuurisia tekijöitä, joiden tapausorgamsaation työntekijät kokevat edesauttavan tai hankaloittavan muutosta. Tutkimus osoittaa, että johdolla on keskeinen rooli muutostilanteessa ja johto voi toimillaan helpottaa organisaation toimintaa muutostilanteessa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että erityisen tärkeä tekijä muutostilanteessa on aktiivinen viestintä. Johdon vaikutus organisaatiokulttuuriin näyttää tämän tutkimuksen valossa rajalliselta. Kulttuuri muotoutuu pikemminkin johdon ja organisaation jäsenten yhteisvaikutuksen tuloksena, ei pelkästään johdon ohjailemana.