Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11711-11730 of 28486
  • L. 
    Räsänen, M. (1913)
  • Pekkarinen, Virve (Helsingin yliopisto, 2007)
    Objectives. The purpose of this study was to examine the development of high-quality university teaching among the teachers of the University of Helsinki. Furthermore, the relation of university pedagogical training to development of teaching was analyzed. This study introduces a new perspective to the research of quality of university teaching by considering quality from the teaching development perspective. The individual level examination was done from teacher's perspective. The development of high-quality university teaching was approached through three factors of teaching development defined by Biggs (2003). These factors are 1) the level of thinking about teaching on which the teaching development is based on (can also be called the quality model), 2) the methods for and 3) the impediments to teaching development. The research of Trigwell and Prosser (1996), Lindblom-Ylänne, Nevgi and Postareff (2004) and Postareff, Lindblom-Ylänne and Nevgi (2007) and the ideas of Ramsden (1992) have been central sources to this study. Methods. This study was a survey study. The data was collected with an electronic questionnaire in the spring of 2007. The sample consisted of 655 person of which some had and some had not university pedagogical training. Total of 251 answered the study. The data was mainly analyzed with SPSS statistical programme. Item analysis, principal component analysis, nonparametric Kruskal-Wallis and Mann-Whitney tests, correlation and crosstabulation were the methods used to analyze the data. Results and conclusions. According to the results it seems that the teachers of the University of Helsinki have good basis for developing high-quality university teaching. The 3rd level of thinking about teaching, which emphasizes student-centred features, could be identified on majority of the teachers. The use of teaching development methods was comprehensive. Most frequently used methods were related to the enhancement of content knowledge. In general the impediments to teaching development were not considered to be very significant. The most significant impediments were the factors related to lack of appreciation of teaching and factors related to lack of time meant for the planning and developing of teaching. Differences were found according to sex, teaching experience, degree, position and faculty. This study also showed that university pedagogical training seems to have a positive relation to the development of high-quality university teaching among the teachers of University of Helsinki. According to the results when the amount of teachers university pedagogical training increased, the 3rd level of thinking about teaching could be identified more often. Teachers also used more often teaching development methods related to cooperation and active participation and enhancement of pedagogical skills. Furthermore, they considered the factors related to lack of pedagogical skills and motivation to be lesser impediments to teaching development.
  • Koskinen, Antti (Helsingin yliopisto, 2015)
    The interest in the use of games in education is increasing and game-based learning is seen as an effective way to teach knowledge and skills and to motivate students. Nowadays, the amount of games designed especially for teaching and learning purposes, the learning games, is growing and research on the impact of their use is increasing. However, the existing research data on the use of learning games is still inadequate and a pedagogical model for their use has not yet been developed. This study aims to give an overview of the research on learning games and show gaps in the research field. Furthermore, it focuses on the pedagogical use of the learning games. The research method used was qualitative meta-analysis, which allowed both the qualitative as well as quantitative studies to be synthesized. A systematic model was used to collect the research data. Prior to the data collection, key words and databases were defined. Moreover, the articles had to meet predefined inclusion criteria. Finally, the research data consisted of 35 empirical studies on learning games, which were published between 1998 and 2013 and examined the use of learning games of students under 18 years old. A special coding matrix was developed in order to code both quantitative and qualitative information. At the synthesizing stage, the coded information was grouped and compared. Based on the results of this study, the learning game research focuses on the use of learning games of over seven year old students. The studies, especially, concentrated in mathematics and were mostly single teaching experiments. From the pedagogical point of view, teacher’s role was highly important when integrating learning games into teaching. Moreover, evidence supporting the use of learning games in small groups was found to enhance learning and joint knowledge creation. The pedagogical models of learning games found in the research data were often ambiguous. Thus, in the future, the research of learning games should pay more attention to the underlying pedagogical models of learning games. In addition, it should focus more on developing a pedagogical model where playing the game is merely part of the greater teaching process.
  • Inkinen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2016)
    Aims. The aim of this research was to study the reasons why novice teachers decide to leave the teaching profession only a few years after graduation. Previous studies have shown the difficulties of teacher induction and the importance of support during the induction phase. Teachers’ career changing has become a common issue, and has raised a conversation about the sufficiency of qualified teachers in the future. This demonstrates the importance of support during the induction phase. The purpose of this research is to increase to knowledge about the forbidding factors present in teachers’ work and thus give tools to successful commitment of novice teachers. Methods. This study is a qualitative case study and phenomenological in approach. The data were collected by a semi-structured theme interview on a quitting novice teacher. The teacher’s thoughts about her decision and the reasons to quit teaching were discussed during the interview. The person had worked as a teacher for a year and a half when the interview was conducted. Gathered data was analysed by using a theory-driven thematic analysis. Results and conclusions. The reasons for the teacher’s quitting were influenced by the work-place, working time, amount of work and the lack of support. Due to these factors the novice teacher’s image and the reality about teaching were not corresponding and giving her satis-faction from the work. The joy of teaching and the pupils were seen as a reason to not quit teaching. The teacher also had personal development targets and was too conscientious to quit teaching immediately. The call to teach and interest in education and school resisted the quitting decision. The novice teachers’ decision to quit seems to have arisen from various cru-cial factors, both internal and external. In all, this research gave some empirical and intimate knowledge about the phenomena that have been studied very little before in Finland. The study also demonstrated current issues and important themes for further studies and devel-opment.
  • Ojala, Maria (University of Helsinki, 2015)
    Pro gradu-tutkielman aiheena ovat laajalti tunnetun tavaramerkin suojan rajat sekä vapaamatkustuksen sallittavuus. Laajalti tunnetut tavaramerkit nauttivat normaalia laajempaa suojaa, sillä suojan saanti ei edellytä sekaannusvaaran olemassaoloa. Laajalti tunnetun tavaramerkin maineen ja erottamiskyvyn hyväksikäyttö eli vapaamatkustus tarkoittaa tilannetta, jossa kilpaileva elinkeinonharjoittaja pyrkii samankaltaisen merkin käytöllä kulkemaan tunnetun tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta. Tämän suojamuodon tavoitteena on estää merkin taloudellisen arvon hyväksikäyttö. Liian pitkälle ulotettu suoja kuitenkin haittaa ja vääristää kilpailua. Tutkielmassa tarkastellaan laajalti tunnetun tavaramerkin hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä Suomessa ja EU:ssa. Lähdemateriaalina tässä tutkielmassa on käytetty säädöksiä, esitöitä, koti- ja ulkomaista oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Etenkin oikeuskäytännön analysoinnin kautta pyrkimyksenä on arvioida nykyistä oikeustilaa ja pohtia muutostarpeita. Tutkielmassa keskitytään kilpailevan elinkeinonharjoittajan näkökulmaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat sallitun vapaamatkustuksen rajat, eli missä määrin kilpaileva elinkeinonharjoittaja saa käyttää hyväkseen aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin mainetta ja erottamiskykyä markkinoinnissaan. Tutkielmassa pohditaan, kuinka pitkälle laajalti tunnetun tavaramerkin suoja on syytä ulottaa. Tutkielmassa arvioidaan suojan saannin edellytyksiä epäoikeutetun hyväksikäytön osalta. Näitä suojan saannin edellytyksiä ovat aikaisemman merkin laajalti tunnettuus, tavaralajin merkitys, yleisön mieltämä yhteys merkkien välillä, epäoikeutettu hyväksikäyttö sekä hyväksyttävän syyn mahdollinen olemassaolo. Osoittamalla merkin käytölle hyväksyttävän syyn, kilpaileva elinkeinonharjoittaja pystyy oikeuttamaan laajalti tunnettuun tavaramerkkiin kohdistuvan vapaamatkustuksen. Laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojan rajoja ja siten vapaamatkustuksen sallittavuutta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat kilpailevat intressit, tietyt perustavanlaatuiset vapaudet (kilpailunvapaus ja sananvapaus) sekä tavaramerkin eri funktiot. Tavaramerkin suoja-alan määrittämisessä on kyse alkuperäisen ja kilpailevan elinkeinonharjoittajan kilpailevien intressien yhteensovittamisesta. Tavaramerkin haltijan tiettyyn merkkiin kohdistuva eksklusiivinen oikeus voi johtaa kaupankäyntiin liittyviin rajoituksiin sekä estää kilpailijoiden pääsyn tietyille markkinoille. Lisäksi jatkuva tavaramerkkisuojan laajentuminen turvaa yhä vähenevissä määrin sananvapautta. Tavaramerkin mainos-, investointi- ja kilpailufunktioiden liian vahva suojaaminen laventaa tavaramerkkien haltijoiden kielto-oikeuden alaa liikaa. Ongelmana on, että laajalti tunnetun tavaramerkin kaikenlainen käyttö katsotaan helposti yritykseksi hyödyntää tämän merkin erottamiskykyä ja mainetta. Tavaramerkin haltija markkinajohtajana saattaa käyttää laajalti tunnettujen tavaramerkkien suojaa keinona estää kilpailua ja vaikeuttaa muiden markkinoille tuloa. Laajennettu suoja on tarkoitettu nimenomaan poikkeukselliseksi ja epätavalliseksi suojamuodoksi.
  • Sandborg, Joel (Helsingin yliopisto, 2013)
    Suurten Internet-yritysten, kuten Googlen ja Amazonin tarjoamat palvelut edellyttävät valtavien hajautettujen tietomäärien käsittelyä ja varastoimista. Tiedon pitää olla hyvin saatavilla. Tietokantajärjestelmältä edellytetään myös hyvää suorituskykyä. Suorituskyvyn ylläpitämiseksi järjestelmän täytyy skaalautua niin, että tarpeen vaatiessa järjestelmään voidaan lisätä enemmän resursseja. Tietokannan rakenteen tulee olla lisäksi joustava ja helposti muokattavissa. Perinteiset relaatiotietokannat transaktionaalisine oikeellisuus- ja eristyvyysvaatimuksineen ovat olleet liian rajoittavia tähän tarkoitukseen, joten näiden laajan mittakaavan Internet-sovellusten vaatimuksiin on kehitetty muita vaihtoehtoja. Näitä järjestelmiä on alettu kutsua NoSQL-tietokantajärjestelmiksi. NoSQL-tietokannat ovat usein niin erikoistuneita, ettei relaatiomallia ja SQL-kyselykielen koko ilmaisuvoimaa tarvita tai voida käyttää. Näiden tietokantojen tietomalli perustuu avain-arvo-pariin, jossa varastoitu arvo on yksilöity indeksoitavan avaimen perusteella. Tietokannan skeema on taas usein hyvin joustava, tai tietokanta saattaa olla jopa kokonaan skeematon. Käytössä olevat funktiot ovatkin usein rajoittuneet yksittäisten avain-arvo-parien lukemiseen ja päivittämiseen. Näiden tietojen laajan mittakaavan rinnakkaiseen laskentaan on lisäksi kehitetty yksinkertainen MapReduce-ohjelmointiparadigma. Google ja Amazon hyödyntävät näitä järjestelmiä varten rakentamaansa laajan mittakaavan infrastruktuuria tarjoamalla sitä myös muiden yritysten sovelluksien alustaksi NoSQL-tietokantapalveluna. Tässä tutkielmassa pyritään selventämään NoSQL-tietokantajärjestelmien tallennusratkaisun ja tiedon käsittelyn periaatteita, eroja relaatiotietokantajärjestelmiin sekä millaiseen käyttöön nämä uudet tietokantajärjestelmät oikein soveltuvat. Tutkielmassa esitellään myös MapReduce-ohjelmointiparadigma, NoSQL-tietokantapalveluna sekä joitakin NoSQL-tietokantajärjestelmien luokittelutapoja ja tietokannan tietomalleja. Tutkielma perustuu pääosin aikaisemmin aiheesta laadittuun kirjalliseen materiaaliin, kuten lehti- ja konferenssiartikkeleihin sekä kirjoihin. NoSQL-tietokantajärjestelmien nykyistä kehitysvaihetta voidaan verrata aikaan ennen SQL:ää. Nämä järjestelmät ovat kovin heterogeeninen joukko, joten myös niiden luokittelu on vaikeaa. NoSQL-tietokantajärjestelmissä ei ole perinteisten relaatiotietokantajärjestelmien pitkälle kehitettyjä ominaisuuksia. Suurin osa edellä mainituista ominaisuuksista pitää toteuttaa sovelluslogiikassa, joten ne jäävät sovellusohjelmoijan vastuulle. Mikään tietokantajärjestelmä tai työkalu ei ole paras ratkaisu kaikkiin tehtäviin. Kussakin järjestelmässä on järkevää ja tehokasta käsitellä ja varastoida pääosin tietyn kaltaista sovellusalueen tietoa. Sopiva tietokantajärjestelmä tai työkalu riippuu täysin yrityksen ja sovelluksen vaatimuksista. Yrityksen tulee siis arvioida sovellusalueen tietojen vaatimuksia.
  • Sandborg, Joel (2013)
    Suurten Internet-yritysten, kuten Googlen ja Amazonin tarjoamat palvelut edellyttävät valtavien hajautettujen tietomäärien käsittelyä ja varastoimista. Tiedon pitää olla hyvin saatavilla. Tietokantajärjestelmältä edellytetään myös hyvää suorituskykyä. Suorituskyvyn ylläpitämiseksi järjestelmän täytyy skaalautua niin, että tarpeen vaatiessa järjestelmään voidaan lisätä enemmän resursseja. Tietokannan rakenteen tulee olla lisäksi joustava ja helposti muokattavissa. Perinteiset relaatiotietokannat transaktionaalisine oikeellisuus- ja eristyvyysvaatimuksineen ovat olleet liian rajoittavia tähän tarkoitukseen, joten näiden laajan mittakaavan Internet-sovellusten vaatimuksiin on kehitetty muita vaihtoehtoja. Näitä järjestelmiä on alettu kutsua NoSQL-tietokantajärjestelmiksi. NoSQL-tietokannat ovat usein niin erikoistuneita, ettei relaatiomallia ja SQL-kyselykielen koko ilmaisuvoimaa tarvita tai voida käyttää. Näiden tietokantojen tietomalli perustuu avain-arvo-pariin, jossa varastoitu arvo on yksilöity indeksoitavan avaimen perusteella. Tietokannan skeema on taas usein hyvin joustava, tai tietokanta saattaa olla jopa kokonaan skeematon. Käytössä olevat funktiot ovatkin usein rajoittuneet yksittäisten avain-arvo-parien lukemiseen ja päivittämiseen. Näiden tietojen laajan mittakaavan rinnakkaiseen laskentaan on lisäksi kehitetty yksinkertainen MapReduce-ohjelmointiparadigma. Google ja Amazon hyödyntävät näitä järjestelmiä varten rakentamaansa laajan mittakaavan infrastruktuuria tarjoamalla sitä myös muiden yritysten sovelluksien alustaksi NoSQL-tietokantapalveluna. Tässä tutkielmassa pyritään selventämään NoSQL-tietokantajärjestelmien tallennusratkaisun ja tiedon käsittelyn periaatteita, eroja relaatiotietokantajärjestelmiin sekä millaiseen käyttöön nämä uudet tietokantajärjestelmät oikein soveltuvat. Tutkielmassa esitellään myös MapReduce-ohjelmointiparadigma, NoSQL-tietokantapalveluna sekä joitakin NoSQL-tietokantajärjestelmien luokittelutapoja ja tietokannan tietomalleja. Tutkielma perustuu pääosin aikaisemmin aiheesta laadittuun kirjalliseen materiaaliin, kuten lehti- ja konferenssiartikkeleihin sekä kirjoihin. NoSQL-tietokantajärjestelmien nykyistä kehitysvaihetta voidaan verrata aikaan ennen SQL:ää. Nämä järjestelmät ovat kovin heterogeeninen joukko, joten myös niiden luokittelu on vaikeaa. NoSQL-tietokantajärjestelmissä ei ole perinteisten relaatiotietokantajärjestelmien pitkälle kehitettyjä ominaisuuksia. Suurin osa edellä mainituista ominaisuuksista pitää toteuttaa sovelluslogiikassa, joten ne jäävät sovellusohjelmoijan vastuulle. Mikään tietokantajärjestelmä tai työkalu ei ole paras ratkaisu kaikkiin tehtäviin. Kussakin järjestelmässä on järkevää ja tehokasta käsitellä ja varastoida pääosin tietyn kaltaista sovellusalueen tietoa. Sopiva tietokantajärjestelmä tai työkalu riippuu täysin yrityksen ja sovelluksen vaatimuksista. Yrityksen tulee siis arvioida sovellusalueen tietojen vaatimuksia.
  • Mäkinen, Sanna-Mari (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan laajaa turvallisuuskäsitystä Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa analysoimalla presidentti Halosen ulkopoliittisia puheita ja esittelemässä niiden herättämää kritiikkiä. Tutkimusongelman muodostaa Halosen ajan ulkopoliittisen toimintalinjan poikkeaminen perinteisestä ulkopolitiikan linjasta. Tutkimusongelmaa taustoitetaan Paasikiven–Kekkosen linjan pääteesien esittelyllä. Suomen ulkopolitiikkaa harjoitettiin tätä samaa linjaa noudattaen aina EU-jäsenyyteen asti, jolloin alkoi Suomen ulkopolitiikassa murrosaika. Aineistona käytettiin presidentti Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitelleet puheet. Perinteinen turvallisuustutkimus on käsittänyt turvallisuuden kapeasta valtion turvallisuusintresseihin ja sotilaalliseen turvallisuuteen keskittyvästä näkökulmasta. Perinteisellä turvallisuuskäsitteellä on yhä vankka asema turvallisuustutkimuksessa, mutta nykypäivänä turvallisuus käsitetään monissa yhteyksissä sotilaallista turvallisuutta laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Uudempaa turvallisuuden käsitteellistämisen tapaa edustavat turvallisuuskäsitteen laajentajat eli niin kutsuttu Kööpenhaminan koulukunta sekä turvallisuuskäsitteen syventäjät, jotka löytyvät kriittisen turvallisuustutkimuksen piiristä. Näissä uudemmissa lähestymistavoissa turvallisuuden painopiste on siirtynyt valtioista yksilöihin. Lähtöoletus presidentti Halosen laajasta turvallisuuskäsityksestä sai analyysissa vahvistusta. Halosen turvallisuuskäsityksessä ihmisten turvallisuus on kaikkein keskeisintä. Turvallisuutta taataan parhaiten taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämällä. Laajan turvallisuuden edistämisen tulee Halosen ajattelussa perustua ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Turvallisuuden takaamisen keinojen tulee myös olla näiden arvojen mukaisia. Turvallisuuden takaamisessa keskeisintä ovat kansainväliset monenkeskiset sopimukset. Kaikilla valtioilla, myös Suomella, on vastuu toimia oikeudenmukaisemman globalisaation aikaan saamiseksi. Turvallisuus tulee taata kaikille ihmisille, kotona ja maailmalla. Halosen turvallisuuskäsityksen mukaan oikeudenmukaisempi maailma on myös suomalaisille parempi paikka elää ja siksi myös Suomen etu. Perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen painotukset löytyvät Halosen turvallisuuspuheen puolustuspolitiikkaa koskevasta aspektista. Sotilaallisesta turvallisuudesta puhuessaan Halonen käyttää varsin perinteistä turvallisuuskäsitettä. Sotilaallisessa turvallisuudessa pääpainon puheessa saavat itsenäisyyden ja yhteiskunnan perusarvojen turvaaminen, oman alueen koskemattomuus ja kansallinen puolustuskyky. Turvallisuuden puolustusaspektissa Halonen tuo esiin, että vaikka Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa, uskottava oma puolustus on edelleen tärkeä keino turvallisuuden takaamiseksi. Puolustuspuheessaan Halonen pysyttelee pitkälti perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen raameissa.
  • Nurminen, Sanna (Helsingfors universitet, )
    Tutkielmassa tarkastellaan osallisuusvastuun laajenemista huumausainerikoksissa. Tutkielma keskittyy yleisten oppien ulkopuolisiin, osallisuutta lähellä oleviin tunnusmerkistöihin, jotka voivat liittyä huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen. Keskeisiä tunnusmerkistöjä ovat huumausainerikoksen edistäminen, törkeä huumausainerikoksen edistäminen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen. Huumausainerikoksen edistämisessä on kyse myötävaikuttamisesta toisen henkilön rikokseen. Törkeä tekomuoto edellyttää toimimista rikollisryhmän jäsenenä sekä kvalifiointiperustetta ja kokonaisarviointia. Rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on edellisiin nähden toissijainen tunnusmerkistö, jossa rikosvastuu syntyy aktiivisella osallistumisella vakavia rikoksia tekevän järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Kyseiset tunnusmerkistöt ilmentävät ajatusta laajenevasta rikosvastuusta, jossa etäisempikin myötävaikuttaminen rikokseen voi johtaa rangaistusvastuuseen. Tällaisissa perinteistä vastuuta laajentavissa tunnusmerkistöissä on pystyttävä määrittelemään rikosvastuun rajat erityisen huolellisesti. Tunnusmerkistöjä tarkastellaan erityisesti suhteessa avunantoon, joka on etäisin rikoslain yleisten oppien tuntemista osallisuusmuodoista. Pyrkimyksenä on selvittää, mikä erottaa edistämisrikoksen ja osallistumisrikoksen avunannosta huumausainerikokseen. Tätä kysymystä varten on käsitelty etenkin aksessorisuusvaatimusta ja tahallisuutta. Pyrkimyksenä on ollut oikeuskäytännön avulla selvittää konkreettisesti, minkälaisena toimintana tunnusmerkistöjen mukainen huumausainerikoksen edistäminen tai rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on ilmennyt. Yhtenä erityiskysymyksenä on tarkasteltu seuraamuksen suhteellisuutta etenkin päärikokseen nähden. Toisena erityiskysymyksenä on nostettu esiin ketjuosallisuuden mahdollisuus, jossa jo itsessään osallisuutta laajentavaan tunnusmerkistöön liitetään yleisten oppien mukainen osallisuusmuoto. Oikeuskäytännössä ketjuosallisuuden mahdollisuus on jo realisoitunut, joten kyse ei ole enää täysin teoreettisesta ilmiöstä. Tutkielmassa on tarkasteltu oikeuskäytäntöä vuosilta 2002–2013. Oikeuskäytäntö kyseisten tunnusmerkistöjen osalta on edelleen vähäistä ja saatavilla on ainoastaan käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Huumausainerikoksen edistämisen osalta nimenomaan tahallisuusvaatimus on noussut keskeiseksi oikeuskysymykseksi, joka myös jakaa tuomioistuimia. Tuomiot toimivat tärkeinä reaaliargumentteina selvitettäessä, millainen toiminta nykyisen lainsäädäntömme mukaan voi tulla liitetyksi huumausainerikokseen.
  • Haapala, Maija (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassa verrataan henkilökohtaisen rikosvastuun sisältöä suomalaisessa ja kansainvälisessä rikosoikeudessa erityisesti laajennetun tekijävastuun näkökulmasta. Laajennetulla tekijävastuulla viitataan perusmuotoisen tekijävastuun käsitteen ulottamiseen sellaisiin rikoksiin, joissa vastuuperusteen ja sitä kautta rikoskumppanuuden osoittaminen on hankalaa. Kyseessä on rikosoikeuden yleisiin oppeihin kuuluva (teoreettis-) lainopillinen ja oikeusvertaileva tutkimus. Näkökulmaa laajennettuun tekijävastuuseen etsitään kansainvälisen rikosoikeuden osallisuusopeista. Tutkielmassa tarkastellaan ensin rikosoikeuden osallisuusoppeja pääosin kotimaisen rikoslain näkökulmasta. Tämän jälkeen muodostetaan kokonaiskäsitys voimassaolevista henkilökohtaisen rikosvastuun muodoista ja vastuun laajuudesta kansainvälisessä rikosoikeudessa. Kattavan kuvan muodostamiseksi käydään läpi myös kansainvälisen rikosoikeuden sääntelyn historiaa. Erityisesti huomiota kiinnitetään laajennetun tekijävastuun kehityskaareen. Lähteinä ovat ad hoc -tuomioistuinten ja ICC:n oikeuskäytäntö, sekä niitä koskevat kommentaarit. Laajennettu rikosvastuu soveltuu erityisesti organisaatiomuotoisen rikollisuuden vastuumalliksi. Sen avulla on mahdollista kohdistaa rikosoikeudellinen vastuu myös hierarkian ylimpiin johtajiin, joiden tuomitseminen yleisten osallisuusoppien avulla on hankalaa. Tarkasteltavia osallisuusmuotoja ovat erityisesti rikoskumppanuus ja välillinen tekeminen. Kansainvälisen rikosoikeuden osallisuusmuotoina nousevat esiin joint criminal enterprise ja teonherruusteorian sovellutuksena erityisesti organisaatioherruusteoria. Aiheella on läheinen liityntä esimiehen vastuuta koskevaan problematiikkaan, mutta esimiehen vastuu Rooman perussäännön 28 artiklan tarkoittamana osallisuusmuotona on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle Tutkimuksessa järjestelmien väliset erot osoittautuivat odotettua pienemmiksi ja ennemminkin erilaisista rikostyypeistä kuin periaatteellisista valinnoista johtuviksi. Tarkoituksena oli myös tutkia, olisiko kansainvälisestä rikosoikeudesta omaksuttavissa laajennettua tekijävastuuta koskeva osallisuusmuoto, jota voitaisiin soveltaa kotimaassa vakavien rikosten vastuuperusteena. Osoittautui, että varsinaista estettä tulkita osallisuutta esimerkiksi organisaatioherruusopin mukaisesti ei nytkään ole. Laillisuusperiaatteen näkökulmasta tilanne on kuitenkin ongelmallinen ja vaatisi osallisuutta koskevien rikoslain yleisten oppien uudelleenmuotoilua täyttääkseen tiukimmatkin laillisuusperiaatteen asettamat vaatimukset. De lege ferenda -tavoitteena voidaankin pitää osallisuusoppien systematisointia rikoslaissa yhteen säädökseen nykyisen hajanaisen sääntelyn sijaan.
  • Vanhanen, Mikko (2006)
    Yliopistot ovat Suomessa valtion yliopistoja. Valtio ohjaa ja rahoittaa yliopistojen toimintaa tulosohjauksen kautta. Tulosohjaus otettiin käyttöön opetusministeriön ja yliopistojen välillä 1990-luvun alussa. Sen tavoitteena on tehostaa julkisten palveluiden tuotantoa ja virastojen toimintaa. Yhtenä tulosohjauksen osa-alueena on organisaation toiminnan laatu. Yliopistojen osalta niiden toiminnan laatu, laadunvarmistus ja laadunvarmistusjärjestelmät tulivat ajankohtaisiksi vuonna 1999 alkunsa saaneen Bologna-prosessin myötä. Tämän prosessin tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Yhtenä keinona tämän tavoitteen edistämiseksi ovat yliopistoihin kehitettävät laadunvarmistusjärjestelmät, joiden avulla voidaan kehittää yliopistojen omaa toimintaa ja parantaa niiden vertailtavuutta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä sitä, miten Suomen ainoassa musiikkiyliopistossa Sibelius-Akatemiassa sekä opetusministeriössä suhtaudutaan ensinnäkin niiden väliseen tulosohjaukseen ja sen tulevaisuuteen. Toiseksi käsitellään tutkimuksen osapuolten suhtautumista yliopistoissa ja erityisesti Sibelius-Akatemiassa tapahtuvaan laadunvarmistukseen ja niissä kehitettäviin laadunvarmistusjärjestelmiin. Kolmantena keskitytään pohtimaan miten Sibelius-Akatemiaan kehitettävää laadunvarmistusjärjestelmää pystyttäisiin mahdollisesti hyödyntämään Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa. Kyseessä on kvalitatiivisella tutkimusotteella toteutettu tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla, jotka toteutettiin vuosien 2005-2006 vaihteessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aihepiiristä aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella. Empiirinen aineisto osoitti, että tutkimuksen molemmat osapuolet ovat pääosin tyytyväisiä voimassaoleviin tulosohjauskäytäntöihin. Kritiikkiä kuitenkin esitettiin tulostavoitteita ja varsinkin tulosten mittaamiseen käytettäviä mittareita kohtaan. Tulosohjauksen tulevaisuudesta nousi esiin useita eri näkökulmia, mutta todennäköisimpänä nähtiin ohjaavien tahojen ja markkinaohjautuvuuden lisääntyminen. Yliopistoissa tehtävän laadunvarmistuksen ja niihin kehittävien laadunvarmistusjärjestelmien osalta molemmat osapuolet näkivät nämä todella hyödyllisinä yliopistojen omalle toiminnalle. Sibelius-Akatemiassa esiin nostettiin myös laadunvarmistusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät haasteet. Sibelius-Akatemiaan kehitettävän laadunvarmistusjärjestelmän mahdolliseen hyödyntämiseen Sibelius-Akatemian ja opetusministeriön välisessä tulosohjauksessa nähtiin useita vaihtoehtoja. Tärkeimpänä hyödyntämiskeinona nähtiin laadunvarmistusjärjestelmän tuottama lisäinformaatio. Laadunvarmistusjärjestelmän toivottiin tuovan esiin entistä tarkempaa ja laadukkaampaa tietoa Sibelius-Akatemian toiminnasta. Tätä informaatiota voitaisiin hyödyntää tulosohjaukseen kuuluvissa raportoinnissa ja tulosneuvotteluissa. Sibelius-Akatemia kykenisi entistä paremmin perustelemaan sen kannalta tärkeitä asioita tulosohjausprosessiin liittyen. Opetusministeriölle tarjoutuisi lisääntyneen informaation kautta mahdollisuus tutustua ohjaamansa organisaation toimintaan paremmin ja lisäksi sen mahdollisuudet tarkastella koko ohjausjärjestelmän toimintaa paranisivat.
  • Miettinen, Tuula (2004)
    Työssä tutkitaan laatujohtamisen soveltamista puolustusvoimien organisaatiossa. Tarkemmin ottaen tutkielmassa vertaillaan itsearvioinnissa paremmin menestyneiden puolustusvoimien tulosyksiköiden johtajien toimintaa itsearvioinnissa heikommin menestyneiden johtajien toimintaan. Vertailun pohjalta pyritään muodostamaan kuva siitä, onko eri ryhmien johtajien välillä havaittavissa eroja, toisin sanoen, ovatko jommankumman ryhmän johtajat lähempänä laatujohtamisen mukaista ”ideaalijohtajaa”. Toiseksi, työssä etsitään vastausta siihen, millainen on laatujohtamisteorian mukainen johtaja. Kolmas tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan kuinka hyvin laatujohtaminen soveltuu puolustusvoimien organisaatioon. Laatujohtaminen on otettu puolustusvoimissa käyttöön vuonna 1997. Puolustusvoimien organisaatiot ovat kuitenkin eri vaiheissa sen toteutuksessa. Laatujohtamiskirjallisuudessa viitataan usein johtajan keskeiseen rooliin laatujohtamisen toteuttamisessa. Tämä luo perusteen tutkia sitä, onko johtajan toiminnalla yhteyttä organisaation laatutoiminnan tasoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduin haastatteluin. Haastattelujen kohteena olivat puolustusvoimien kuuden joukko-osaston ja yhden laitoksen laatupäälliköt. Tutkimusorganisaatiot jaettiin ryhmiin, perustuen heidän itsensä tekemiinsä arvioihin organisaationsa laatutoiminnan tilasta. Analyysissä verrataan itsearvioinnissa paremmin ja heikommin pärjänneiden organisaatioiden johtajia kahden keskeisimmän laatujohtamisteorian valossa. Nämä teoriat ovat W. Edwards Demingin 14 kohdan ohjelma (1986) ja Joseph Juranin laatutrilogia (1989). Kyseiset teoriat keskittyvät erityisesti johtajan rooleihin laatujohtamisen soveltamisessa. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan Demingin ja Juranin edellä mainittujen teorioiden perusteella. Laatujohtamisen soveltuvuutta puolustusvoimien organisaatioon on selvitetty haastattelujen avulla. Taustalla on alan tieteellisessä kirjallisuudessa käyty keskustelu laatujohtamisen soveltuvuudesta julkiselle sektorille. Tutkimustuloksina tuli esille, että kaikista organisaatioista löytyi yhteyksiä Demingin ja Juranin laatujohtamisteorioihin. Laadusta on tullut toiminnan pysyvä tavoite ja kaikkien johtajien kerrottiin omaksuneen laatuajattelun perusteet. Parempien ja heikompien ryhmien välillä oli eroja, mutta ne tulivat esille lähinnä kysymyskohtaisesti. Kokonaisuudessaan eri ryhmiä ei voida luokitella hyviksi tai huonoiksi. Laatujohtamisen voidaan katsoa soveltuvan puolustusvoimiin. Tätä perustelee muun muassa se, että haastateltavat kokivat laatujohtamisen sopivan puolustusvoimiin. Johtajien toiminnassa oli havaittavissa monia yhtäläisyyksiä alkuperäisiin laatujohtamisteorioihin. Laatutyö on organisoitu perusteellisesti puolustusvoimien ylemmiltä tasoilta. Julkisen sektorin erityisroolin ei koeta haittaavan laatujohtamisen soveltuvuutta. Keskeisimmät lähteet: Deming (1986) ”Out of the Crisis. Quality, Productivity and Competitive position” , Juran (1989) ”Juran on Leadership for Quality. An Executive Handbook”, Lumijärvi & Jylhäsaari (1999) ”Laatujohtaminen ja julkinen sektori. Laadun ja tuloksen tasapaino johtamishaasteena” ja Lumijärvi (1999)”Laatujohtamisen soveltuvuus julkiselle sektorille”.
  • Jordan, Kirsi Marjatta (2007)
    Tutkielmani käsittelee jatkuvasti muuttuvaa laatukeskustelua, joka määräytyy yhteiskunnallisen tilanteen, kulttuurin ja organisaation tarpeiden mukaan.Kuvaan työelämän laadullista kehittymistä yhteiskunnassa, ja sitä miten laatu on muuttunut 1900-luvulta lähtien. Työelämän laadullinen muutos ja kehittyminen ovat heijastuneet työoloihin, työvälineisiin ja työmoraaliin. Siitä huolimatta, että laadun ja työn ympärillä on tapahtunut useaan suuntaa kehittyvää monipuolistumista, itse työn tekeminen ja työntekijän perustarpeet eivät ole paljonkaan muuttuneet. Laadun merkitystä ja käsitettä voidaan tarkastella sekä yleisenä ja laajana että suppeampana ja subjektiivisena. Laajana ja yleisenä käsitteenä ja ajattelutapana laatu voi olla pelkkää ideologiaa tai tietyn imagon ylläpitämistä, esimerkiksi yritysmaailmassa laatustandardien ylläpitämisenä. Laadun laaja merkitys kattaa myös laadun kokonaisvaltaisuuden, joka ulottuu palveluun, prosesseihin, ongelmanratkaisuun, työn vaatimuksiin ja työolojen kehittämiseen. Suppeammasta ja subjektiivisesta näkökulmasta laatu voi olla esimerkiksi työn tekemistä oikein ensimmäisellä kerralla laatustandardien mukaan. Subjektiivinen laadun merkitys perustuu kokemuksiin ja laatulupauksiin, jotka kohdistuvat tuotteen lisäksi, palveluun, erikoistuotteisiin, arvoihin, itsensä kehittämiseen ja erottautumiseen. Empiirisessä osiossa hahmotetaan laatukäsitysten kokemista työnteon todellisuudessa pienimuotoisen otoksen avulla.Tutkimusmenetelmäni on teemahaastattelu, jonka avulla olen haastatellut kymmentä ylempää toimihenkilöä ict -alalta selvittääkseni heidän käsityksiään ja mielipiteitään laadusta. Teemahaastattelussa on käytetty nauhuria ja yksittäishaastattelun kesto on noin 20 minuuttia. Käytän puolistrukturoitua haastattelua, jolloin kysymykset ovat kaikille haastateltaville samat. Haastatteluissa laadun käsite liitettiin yleisimmin tuotelaatuun, mutta kiinnostavaa on että naiset yhdistivät tuotelaatuun palvelun, kun taas miehet usein prosessilaadun. Lisäksi laatu on yhteisesti sovittu, sen tulee vastata henkilökohtaisia tarpeita, ja se on subjektiivinen kokemus. Kysyttäessä työnteon todellisuudesta nousi esiin tuntemus, että suunnittelulle varattu aika ja kiireen puute ovat tärkeitä. Kuitenkin kiireen ja tiukkojen aikataulujen koettiin lisääntyneen. Blom Raimo, Melin Harri, Pyöriä Pasi, 2001: Tietotyö ja työelämän muutos, Palkkatyönarki tietoyhteiskunnassa.Gaudeamus, Helsinki Kasvio Antti, 1997: Uusi työn yhteiskunta, suomalaisen työelämän muutokset ja kehittämismahdollisuudet, kolmas painos. Gaudeamus, Helsinki
  • Tuomola-Karp, Päivi (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Korppoo, Maijaleena (Helsingin yliopisto, 2010)
    The goal of this research was to establish the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to quality assurance work in the organisation of a Polytechnic. The conditions were studied using four main concepts: awareness of quality, commitment to the organisation, leadership and work welfare. First, individuals were asked to describe these four concepts. Then, relationships between the concepts were analysed in order to establish the conditions for the commitment of an individual towards quality assurance work (QA). The study group comprised the entire personnel of Helsinki Polytechnic, of which 341 (44.5%) individuals participated. Mixed methods were used as the methodological base. A questionnaire and interviews were used as the research methods. The data from the interviews were used for the validation of the results, as well as for completing the analysis. The results of these interviews and analyses were integrated using the concurrent nested design method. In addition, the questionnaire was used to separately analyse the impressions and meanings of the awareness of quality and leadership, because, according to the pre-understanding, impressions of phenomena expressed in terms of reality have an influence on the commitment to QA. In addition to statistical figures, principal component analysis was used as a description method. For comparisons between groups, one way variance analysis and effect size analysis were used. For explaining the analysis methods, forward regression analysis and structural modelling were applied. As a result of the research it was found that 51% of the conditions necessary for a commitment to QA were explained by an individual’s experience/belief that QA was a method of development, that QA was possible to participate in and that the meaning of quality included both product and process qualities. If analysed separately, other main concepts (commitment to the organisation, leadership and work welfare) played only a small part in explaining an individual’s commitment. In the context of this research, a structural path model of the main concepts was built. In the model, the concepts were interconnected by paths created as a result of a literature search covering the main concepts, as well as a result of an analysis of the empirical material of this thesis work. The path model explained 46% of the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to QA. The most important path for achieving a commitment stemmed from product and system quality emanating from the new goals of the Polytechnic, moved through the individual’s experience that QA is a method of the total development of quality and ended in a commitment to QA. The second most important path stemmed from the individual’s experience of belonging to a supportive work community, moved through the supportive value of the job and through affective commitment to the organisation and ended in a commitment to QA. The third path stemmed from an individual’s experiences in participating in QA, moved through collective system quality and through these to the supportive value of the job to affective commitment to the organisation and ended in a commitment to QA. The final path in the path model stemmed from leadership by empowerment, moved through collective system quality, the supportive value of the job and an affective commitment to the organisation, and again, ended in a commitment to QA. As a result of the research, it was found that the individual’s functional department was an important factor in explaining the differences between groups. Therefore, it was found that understanding the processing of part cultures in the organisation is important when developing QA. Likewise, learning-teaching paradigms proved to be a differentiating factor. Individuals thinking according to the humanistic-constructivistic paradigm showed more commitment to QA than technological-rational thinkers. Also, it was proved that the QA training program did not increase commitment, as the path model demonstrated that those who participated in training showed 34% commitment, whereas those who did not showed 55% commitment. As a summary of the results it can be said that the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to QA cannot be treated in a reductionistic way. Instead, the conditions must be treated as one totality, with all the main concepts interacting simultaneously. Also, the theoretical framework of quality must include its dynamic aspect, which means the development of the work of the individual and learning through auditing. In addition, this dynamism includes the reflection of the paradigm of the functions of the individual as well as that of all parts of the organisation. It is important to understand and manage the various ways of thinking and the cultural differences produced by the fragmentation of the organisation. Finally, it seems possible that the path model can be generalised for use in any organisation development project where the personnel should be committed.
  • Siekkinen, Minna (University of Helsinki, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitkä ovat laadun vertailuperusteiden käyttöä koskevat säännöt ja mitä seurauksia näiden sääntöjen laiminlyönnillä on hankintamenettelyn kokonaisuuden kannalta hankintayksikön näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on kuvata laadun vertailuperusteiden asettamista koskevien sääntöjen keskinäisiä suhteita sekä tuoda esille tyypillisimpiä ongelmatilanteita, joita laadun vertailuperusteiden käyttöön liittyy. Tutkielmaa kirjoitettaessa kansallista hankintalainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Uudistuksen tarkoituksena on implementoida EU:n uudet hankintadirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä. Hankintadirektiivien uudistamisen tavoitteena on ollut erityisesti sääntelyn selkeyttäminen ja sitä kautta hankintamenettelyn yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen. Kansallisella tasolla samat tavoitteet vaikuttavat lainsäädäntöuudistuksen taustalla, mutta näiden lisäksi yhtenä keskeisimmistä uudistuksen päämääristä voidaan katsoa olevan hankintojen laadun kohentaminen ja laatuseikkojen kokonaisvaltaisemman huomioimisen edistäminen. Vaikka tutkielmassa tarkastelu pohjautuu voimassa olevaan lakiin julkisista hankinnoista (348/2007), on kuitenkin uudet direktiivit ja ehdotetut kansalliseen lainsäädäntöön tehtävät muutokset otettu huomioon tutkimusongelman käsittelyssä. Vakiintuneen tarkastelutavan mukaan hankintayksiköllä on laaja harkintavalta niin hankinnan kohteen kuvaamisessa, laadun vähimmäisvaatimusten määrittelyssä kuin vertailuperusteiden asettamisessa. Hankintalaki ei siten sääntele sitä, mitä hankintayksikkö voi ostaa tai millä nimenomaisilla vertailuperusteilla se voi tarjouksia vertailla. Laadun vertailuperusteiden käyttämiseen liittyy kuitenkin huomattava määrä ennen muuta oikeuskäytännössä täsmentyneitä sääntöjä, joita hankintayksikkö ei voi sivuuttaa hankintamenettelyn aikana. Valitessaan laadun vertailuperusteita hankintayksikön tulee varmistua, että vertailuperuste on tasapuolisen kohtelun vaatimuksen mukainen ja ettei kyseinen peruste syrji ketään potentiaalisista tai todellisista tarjoajista. Tämä edellyttää eritoten sitä, että vertailuperuste on riittävän tarkkarajaisesti ja selkeästi määri-telty ja se toteuttaa vaatimusta puolueettomuudesta siten, että vertailuperusteen perusteella tarkasteltavana olevat seikat ovat objektiivisesti arvioitavissa. Näillä edellytyksillä turvataan myös se, ettei hankintayksikölle muodostu rajoittamatonta valinnanvapautta tarjouksen valinnassa. Hankintalain ja oikeuskäytännössä täsmennetyn mukaan laadun vertailuperusteen tulee liittyä hankinnan kohteeseen. Tutkielmassa jäsennetyllä tavalla vertailuperuste voi palveluhankintojen kohdalla liittyä hankinnan kohteeseen joko välittömästi, välillisesti tai se voi koskea tarjoajayritystä tai sen palveluksessa olevan henkilöstön ominaisuuksia. Vertailtavien ominaisuuksien tulee kuitenkin jokaisessa tapauksessa olla relevantteja hankinnan kohde huomioon ottaen ja niillä tulee olla tosiasiallista merkitystä hankittavan palvelun laadulle sekä sitä kautta tarjouksen kokonaistaloudelliselle edullisuudelle. Vertailuperusteen hankintayksikköön suoraan kohdistuva taloudellinen merkitys ei ole voimassa olevan oikeuden mukaan laadun vertailuperusteen ehdoton käyttöedellytys, vaan taloudellisuuden vaatimus voi toteutua myös hankintayksikölle koituvana välillisenä taloudellisena hyötynä. Yhtäältä on mahdollista, että vertailuperusteella ei ole selkeää tai puhdasta taloudellista merkitystä, mikäli asia on perusteltavissa hankinnan luonteeseen liittyvillä seikoilla. Laadun vertailuperusteiden käyttöä koskevat vaikutukset tiivistyvät tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaatteen sisältöön ja sen toteutumisen arviointiin. Lähtökohtana on, että vertailuperusteen käyttöön ei ole mahdollista puuttua kuin tilanteissa, joissa kyseisen perusteen soveltaminen voi johtaa tarjoajien ja ehdokkaiden tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaarantumiseen.
  • Saarinen, Jukka (2014)
    The aim of this thesis was to investigate the potential of label-free CARS microscopy as a new method for chemically-specific imaging of live cells and particle-cell interactions in a drug delivery context. Cells used to mimic the intestinal epithelium, Caco-2 cells and HT-29 cells and nano-/ microcrystal particle interactions with macrophages were studied. More information about drug absorption from intestinal and particle cell interactions are needed, since many novel drugs lack properties needed for good bioavailability. It would be beneficial if these events could be visualized without labels. CARS microscopy was found to be well suited to imaging live Caco-2 and HT-29 cells that were grown on PTFE Transwell inserts. CARS microscopy revealed lipid droplets inside these cells. The size of lipid droplets increased in Caco-2 cells a lot during a three week period so that at the end a large part of the inner part of the cell was filled with lipid droplets. It was also observed that Caco-2 cells and HT-29 cells can grow on top of each other on Transwell inserts and not just as a monolayer. These two facts could cause variations in drug absorption studies based on Caco-2 cell monolayers. CARS microscopy was able to detect nanocrystals as small as about 500 nm with label-free, molecular-specific CARS microscope inside RAW 264.7 macrophages after incubation of 120 min. This observation was important, since nanocrystal drug formulations are gaining interest in the field of pharmacy. Nanocrystals can be used in parenteral drug formulations as well as in oral dosage forms. In suspensions, nanocrystals can be used to cause long lasting drug release. Nanocrystals can be also used to enhance poor bioavailability of drugs. Whether these nanocrystals are used in parenteral formulations or in oral drug formulations it is evident that imaging techniques are needed to image interactions between these nanocrystals and cells. CARS microscopy could be one of those techniques, since it is suitable for live cell imaging and it can be used to image nanocrystals that are not labeled. The results in this thesis suggest that CARS microscopy could be used as fast imaging technique for nanocrystal particle cell interactions. Overall, CARS microscopy is a relatively new imaging method that shows much promise as a label-free chemically specific imaging technique for imaging cells and cell-particle interactions in a drug delivery context. As the technique becomes more widely available and undergoes some technical developments, it will become much more widespread imaging method in the future.
  • Kiuru, Paula (Helsingin yliopisto, 2005)
  • Kurkinen, Tuula (Helsingin yliopisto, 1998)
    Tutkimuksen tavoitteena on ollut kuvata pian valmistuvien sairaanhoitaja- ja laboratoriohoitajaopiskelijoiden teoreettista työnhallintaa kliinisen mikrobiologian alaan kuuluvien potilasnäytteiden ottamisessa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten peruskoulutus ja työelämän harjoittelujaksot ovat vaikuttaneet näytteenottovalmiuksien syntymiseen sekä minkälainen käsitys valmistuvilla hoitajilla on omista mikrobiologisista näytteenottotaidoistaan. Syy tutkimuksen tekemiseen oli tarve arvioida ammatillisen koulutuksen tuloksellisuutta sekä hakea mikrobiologian opetusalueelta tutkimustietoa opetuksen kehittämiseen ja sisältöjen suuntaamiseen. Tutkimukseen osallistui 21 laboratoriohoitajaopiskelijaa ja 27 sairaanhoitajaopiskelijaa. Opiskelijat olivat viimeiseltä lukukaudelta ja valmistuivat keväällä 1998. Tiedonkeruumenetelmänä oli kyselylomake, jonka alkuosa koostui neljästä mikrobiologisesta näytteenottotilanteesta. Opiskelija vastasi toimintatapansa kertoen ja perustellen, miten hän ottaisi näytteet näissä tilanteissa. Vastaukset ryhmiteltiin käyttäen luokitteluun mukaeltua Solo-taksonomiaa. Koulutusta ja opiskelijan käsityksiä kartoittavat kysymykset olivat joko puolistrukturoituja tai avoimia. Laboratoriohoitajaopiskelijoiden tiedollinen työnhallinta sijoittuu tulosten perusteella tyydyttävän ja hyvän välimaastoon. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tietotaso oli heikko ja osin hyvin heikko. Laboratoriohoitajaopiskelijat arvioivat koulutuksen antamia mikrobiologisen näytteenoton valmiuksia pääasiassa hyviksi tai tyydyttäviksi; sairaanhoitajaopiskelijat pitivät opetuksesta saamiaan valmiuksia heikkoina. Näytteenoton arvostusta pidettiin kaiken kaikkiaan matalana, ja tietoa laadukkaasta näytteenotosta arvioitiin puuttuvan työelämässä laajasti. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei valmistuvilla sairaanhoitajilla ole tiedollisia ja taidollisia valmiuksia suoriutua edes perusnäytteenotosta niin, että saatu näyte edustaisi laadukkaasti potilaan tilaa näytteenottohetkellä. Näytteenotto on koko laboratoriotyön prosessin kriittisin vaihe. Jos näyte on otettu, säilytetty tai kuljetettu väärin, paraskaan analyysitekniikka ei pysty tuottamaan siitä potilaan hoitoa oikeaan suuntaan ohjaavaa tulosta. Kaikkien laboratorionäytteiden oton siirtäminen laboratoriohoitajille ja runsaan lisäkoulutuksen anto tälle ammattiryhmälle voisi tuottaa parannuksen vallitsevaan tilanteeseen. Avainsanat: ammattitaito, osaaminen, ammatillinen koulutus, kliinisen mikrobiologian näytteenotto, tiedollinen työnhallinta Keywords: occupational skills, competence, vocational education, collecting of specimen in clinical microbiology, conceptual mastery of work