Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 11171-11190 of 24408
  • M. 
    Laine, O. L. (1907)
  • M. 
    Leinonen, Leena (1967)
  • M. 
    Fredriksson, Siiri ((Enn)
  • Honko, Lauri (1956)
  • Vuorio, Anna-Maija Katriina (2007)
    Euroopan unioni on aina yhteisten sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden alueen luomisesta lähtien korostanut tarvetta turvata ulkoisia rajojaan sisäisen turvallisuuden takaamiseksi. Kansainväliset muuttoliikkeet vaikuttavat Euroopan unionin yhteiskunnalliseen rakenteeseen, taloudelliseen hyvinvointiin ja poliittiseen ilmastoon. Kylmän sodan ja syyskuun 11. päivän jälkeisessä maailmanjärjestelmässä uhkakuvien painopiste on siirtynyt pois realistisen koulukunnan voimapoliittisista painotuksista sosiaalisen ja taloudellisen sektorin uhkakuviin, jotka liittyvät muun muassa kulttuurisen yhtenäisyyden murenemiseen, kansalaisuudettomuuteen, taloudelliseen rappioon ja valtion itsemääräämisoikeuden katoamiseen. Maahanmuuton hallinnalla pyritään EU:n jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on hallita unionin ulkopuolelta tulevia muuttoliikkeitä. Tässä pro gradu –tutkimuksessa maahanmuuton hallintaa lähestytään Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teorian avulla. Maahanmuuttoa tutkitaan sosiaalisesti rakentuvana turvallisuuskysymyksenä. Tutkimuskohteena ovat maahanmuuton turvallistamisesta esitetyt diskurssit ja se, miten diskurssit siirtyvät hallinnollisesti osaksi maahanmuuton hallinnan mekanismeja. Turvallistamisdiskursseja tutkitaan Ayse Ceyhanin ja Anastassia Tsoukalan esittelemien maahanmuuton neljän turvallistamisdiskurssin avulla. Turvallistamisen politiikkaa tutkitaan hallinnollisina ulossulkemisen ja sisään ottamisen keinoina. Maahanmuuton hallinnan tutkiminen teknologisena ja institutionaalisena turvallisuustoimena laajentaa ymmärrystä turvallisuuspolitiikan uusista keinoista ja toimijoista. Työ perustuu kriittisen turvallisuustutkimuksen teoriakirjallisuuteen. Kööpenhaminan koulukunnan lisäksi työ on saanut paljon vaikutteita Didier Bigon, Jef Huysmansin ja Christine Boswellin tutkimuksista. Maahanmuuton turvallistamisesta esitettyjä diskursseja ja maahanmuuton hallinnan ulossulkemisen ja sisään ottamisen keinoja tutkitaan Euroopan komission vuosittaisten tiedonantojen ja ohjelmien, neuvoston direktiivien ja yhteisön maahanmuuttopoliittisten strategioiden ja sopimusten (Amsterdamin sopimus, Haagin ohjelma, Laekenin sopimus, Euroopan turvallisuusstrategia) avulla. Työssä ei pyritä todistamaan tiettyä turvallistamisen teoriaa oikeaksi tai vääräksi, eikä työssä oteta kantaa siihen, perustuuko maahanmuuton hallinnan turvallistaminen todellisiin vai kuviteltuihin turvallisuusuhkiin. Työssä halutaan saada syvällinen ymmärrys turvallistamisen käytännöistä ja siitä, miten ihmisten liikkuvuudesta voidaan rakentaa diskursiivia käsityksiä uhista ja vaaroista, ja miten käsitykset hallinnollisesti yhdistetään laajempiin kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kysymyksiin.
  • Pajunen, Laura (2005)
    Pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on kansanedustajien tulkinnat pakolaisuudesta ja suomalaisuudesta nopeutettua turvapaikkamenettelyä koskevassa täysistuntokeskustelussa vuonna 2000. Nopeutetun turvapaikkamenettelyn säätämistä perusteltiin suojelun tarpeessa olevien ja taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden sekoittumisella ja sen asettamista paineista kansainväliselle suojelujärjestelmälle sekä valtioiden turvapaikkamenettelylle. Nopeutettua menettelyä vastustavat kritisoivat sen oikeusturvan takaamiseen liittyviä epäkohtia. Tutkielman tavoitteena on analysoida neljäätoista täysistunnossa esitettyä puheenvuoroa Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Tarkasteltavat puheenvuorot on pyritty valitsemaan siten, että ne heijastavat keskustelussa ilmennyttä kahtiajakoisuutta lakiehdotusta puolustavien sekö sitä kritisoivien välillä. Tämän lähtökohtana on turvapaikkapolitiikalle tyypillinen perusjännite ihmisoikeuksia puoltavan sekä tehokkuutta ja valtion suvereniteettia painottavan näkemyksen välillä. Argumentaatioanalyysin avulla tarkastellaan keskustelun lähtökohtia ja olettamuksia, joiden perusteella laajennetaan analyysiä "meistä" suomalaisista ja "muista" pakolaisista. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa Stuart Hallin teoretisoima jaottelu "meihin" ja "muihin". Lähtökohtana on, että ulkomaalaisella on keskeinen sija kansaan kuuluvien määrittelyssä. Kansallisuuden erityispiirteet eivät ilmene pelkästään itse kansaa tai kansallisidentiteettiä tutkittaessa, vaan silloin, kun se peilautuu muihin, oman yhteisön ulkopuolisiin ihmisiin ja ryhmiin. Kansallinen identiteetti rakentuu aina eroista "toisiin", "muihin" ja "ulkopuolisiin". Kansa-käsitteeseen liittyviä ulottuvuuksia avataan Pasi Saukkosen viiden kansa-komponentin avulla. "Muiden" kategoriaa lähestytään uhka- ja vastakuvan käsitteillä. Tutkielmani kannalta eräs keskeinen teos on Outi Lepolan väitöskirja Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi (2000). Lakiesitystä puolustava diskurssi eli ns. tehokkuusdiskurssi perustuu dualistiseen pakolaiskäsitykseen, jossa kansainväliset reunaehdot määrittävät ne kriteerit, joihin ns. "oikeat" pakolaiset kuuluvat. "Väärät" pakolaiset, jotka eivät kuulu suomalaisuuden piiriin, sen sijaan leimataan keinottelijoiksi tai elintasopakolaisiksi. Tätä pakolaiskuvaa vasten asettuu yhtenäinen suomalainen kansa, joiden äänitorvena kansanedustaja toimii. Sen sijaan lakiesitystä kritisoiva diskurssi eli ns. ihmisoikeusdiskurssi vahvistaa pakolaisten ja suomalaisten samankaltaisuuksia sekä teroittaa kansainvälisten velvoitteiden ensisijaisuutta. Pakolainen esiintyy tässä puheessa kansainvälistä suojelua tarvitsevana henkilönä, todellisena pakolaisena. Toisaalta ihmisoikeuksia puoltavassa diskurssissa kritiikin kohteena on lähinnä kansa, joka erotetaan kahteen osaan "hyvään" ja "huonoon" eli suvaitseviin ja suvaitsemattomiin.
  • Raeluoto, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmani tavoitteena oli hankkia tietoa ulkomaalaisten lääkäreiden työllistymisprosessista. Lisäksi tarkastelin kielitaidon merkitystä työllistymisprosessin yhteydessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja Suomessa tarvitaan lisää näillä aloilla työskenteleviä ammattilaisia. Suomeen muuttavat lääkärit eivät olleet heti päteviä ammatinharjoittajia, vaan heidän tuli pätevöityä Suomessa ja hankkia riittävä kielitaito. Lääkärit muuttivat Suomeen eri syistä samalla kun lähtömaassa hankittu akateeminen koulutus yhdisti heitä. Lähdin tutkimaan sitä polkua, jonka lääkärit joutuivat kulkemaan työllistyäkseen Suomessa. Tutkimuskysymykseni ovat:1. Miten ulkomailla koulutetut lääkärit työllistyvät Suomessa? 2. Miten merkittävä on suomen kielen taito työllistymisessä? Haastattelin kuusi ulkomaalaista lääkäriä, jotka tulivat EU/ETA -alueen ulkopuolelta. Haastattelujen lisäksi aineistonani olivat kenttämuistiinpanot ja yksittäinen rekrytointisiantuntijan haastattelu. Tavoitin haastateltavat erilaisten yhteyshenkilöiden kautta. Yhteyshenkilöillä oli henkilökohtaisia suhteita terveydenhuoltoon tai he työskentelivät tai opiskelivat alalla. Analysoin aineistoni käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Ulkomaalaiset lääkärit työllistyivät Suomessa ylitettyään ne kynnykset, joita oli matkan varrella. Ensimmäisenä kynnyksenä oli Suomeen asettuminen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman turvin. Toisena kynnyksenä oli koulutuksen ja kielitaidon pätevöittäminen Suomessa eli koulutuspääoman lisääminen. Kolmantena kynnyksenä oli työnantajan luottamuksen saavuttaminen. Kaikki lääkärit pitivät suomen kielen taitoa erittäin tärkeänä tekijänä Suomessa.
  • Rasmussen, Katri (2009)
    Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajanaisten perhe-elämää ja sosiaalipalvelukokemuksia. Jotta sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä pystytään vastaamaan maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeisiin, on ymmärrettävä heidän arkeaan sekä sosiaalipalveluihin liittyviä odotuksia ja kokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten maahanmuuttajanaiset kokevat perhe-elämän Suomessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on kohtaamisista sosiaalipalveluissa. Teoreettisen lähtökohdan muodostaa tutkimus ja teoriat perhesiirtolaisuudesta ja palvelujen järjestämisestä vähemmistöryhmille. Kiinnekohtana toimivat aiemmat suomalaiset tutkimukset maahanmuuttajaperheistä ja maahanmuuttajien kokemuksista sosiaalipalveluissa. Lähestymistapa on eksploratiivinen ja näkökulmana hyödynnetään myös symbolista interaktionismia. Aineisto koostuu seitsemän maahanmuuttajanaisen teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat kaikki pienten lasten äitejä, ja edustavat monenlaisia maahanmuuton syitä sekä kansallisuuksia. Haastattelut muodostuivat haastateltavien perhe-elämään ja sosiaalipalvelukokemuksiin liittyvistä avoimista kysymyksistä. Aineisto analysoitiin teema-analyysin avulla eksploratiivistä otetta käyttäen. Maahanmuutto johti perhedynamiikan uudelleenjärjestämiseen kaikissa haastateltavien perheissä. Käyttäytymismallit ja normit joutuivat uudelleenarvioitavaksi perheiden kohdatessa muutoksia sosiaalisissa verkostoissaan, työtilanteissa ja kulttuurisissa odotuksissa. Sosiaalisten tukiverkostojen heikentyminen maahanmuuton johdosta aiheutti muun muassa yksinäisyyttä, suuremman vastuun vanhemmuuteen, vaikeuksia arjen hallintaan ja haasteita parisuhteelle. Haastateltavien kokemukset sosiaalipalveluista tuovat esiin palvelujärjestelmän monimutkaisuuden erityisesti maahanmuuttaja-asiakkaille. Palvelujen saatavuutta sekä kohtaamisia sosiaalipalveluissa heikensivät puutteellinen tieto, epäasiallinen kohtelu, joustamattomuus, pallottelu eri palvelutuottajien välillä, epäkäytännöllinen apu, epämääräisyys ja kieliesteet. Myönteisiä kokemuksia syntyi, kun työntekijät palveluissa olivat kohteliaita, huomaavaisia, joustavia ja selittivät asiat perusteellisesti. Palvelut koettiin hyviksi kun niiden järjestäminen oli yksinkertaista, ne vastasivat perustarpeisiin ja huomioivat yksilölliset elämäntilanteet. Sosiaalipalvelujärjestelmästä hyötyminen vaati asiakkailta institutionaalista tietoa. Tämän tiedon ollessa puutteellista, palvelujärjestelmä ei vastaa maahanmuuttaja-asiakkaiden tarpeisiin.
  • Järvenpää, Tuulia (2014)
    Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa Suomessa. Aihetta lähestytään väkivaltatyön ammattilaisten näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan piirteitä ja auttamistyön luonnetta. Tutkielman taustalla vaikuttaa näkemys siitä, että parisuhdeväkivaltaa esiintyy sosiaaliryhmästä, uskonnosta ja kulttuurista riippumatta kaikissa maissa. Tutkielman teoreettis-metodologisen viitekehyksen muodostaa fenomenografia, jonka tutkimuskohteena ovat ihmisten käsitykset eri ilmiöistä. Fenomenografiassa tarkoituksena on pyrkiä kuvaamaan, analysoimaan ja ymmärtämään todellisuuden erilaisia käsityksiä. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla Monika-Naiset liiton kahdeksaa eri tehtävissä toimivaa työntekijää. Monika-Naiset liitto on monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestö, joka muun muassa tukee maahanmuuttajanaisten hyvinvointia, tuottaa palveluita väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajanaisille ja -lapsille sekä tarjoaa koulutusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun avulla ja aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä fenomenografisen tutkimusotteen vaikuttaessa taustalla. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että kulttuurisilla seikoilla nähdään olevan jonkin verran merkitystä maahanmuuttajanaisiin kohdistuvassa parisuhdeväkivallassa. Tähän vaikuttaa se, kuinka laajana käsitteenä kulttuuri nähdään. Sukupuoliroolit ja naisen asema perheessä liitetään usein kulttuuriin kuuluviksi seikoiksi ja tietyissä maissa naisen aseman nähdään olevan alisteinen mieheen nähden. Parisuhdeväkivalta taas käsitetään miehen vallankäytöksi parisuhteessa. Kulttuurin nähdään vaikuttavan myös väkivaltaisesta parisuhteesta irtautumiseen niiltä osin, että avioero ei ole kaikissa maissa yhtä hyväksyttävää kuin Suomessa. Maahanmuuttajanaisen pelko siitä, että oma perhe hylkää hänet saattaa saada naisen pysymään väkivaltaisessa parisuhteessa. Myös naisten tietämättömyys suomalaisesta yhteiskunnasta sekä pelko oleskeluluvan tai lasten menettämisestä saattavat vaikeuttaa suhteesta irtautumista. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta nähdään moninaisena ja se ilmenee niin fyysisenä, henkisenä, taloudellisena, seksuaalisena kuin uskonnollisena väkivaltana. Aineiston perusteella siihen liittyviä erityispiirteitä ovat naisten liikkumavapauden rajoittaminen, yhteydenpidon kieltäminen sukulaisiin ja ystäviin, naisen rahankäytön kontrollointi sekä uskonnonharjoittamisen kieltäminen. Myös pakkoavioliitot ja kunniaan liittyvä väkivalta mainitaan nimenomaan maahanmuuttajanaisten kokemaan parisuhdeväkivaltaan liittyvinä erityispiirteinä. Parisuhdeväkivaltaa kokeneiden maahanmuuttajanaisten kanssa työskentelyssä vaaditaan laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä siitä, että naiset tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea selviytymiseensä. Työskentely ei ole pelkkää väkivaltatyötä, vaan siihen liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin liittyvää ohjausta. Aineiston perusteella maahanmuuttajille tarjottuja erityispalveluja tarvitaan, koska peruspalvelut eivät aina pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin ja niiden taso vaihtelee huomattavasti. Avainsanat – Parisuhdeväkivalta, maahanmuuttajanaiset, sisällönanalyysi, väkivaltatyö
  • Kahilainen, Sanna (2008)
    Tässä tutkimuksessa on tutkittu maahanmuuttajataustaisia sosiaalialan vuokratyöntekijöitä ja heidän kokemuksiaan työhyvinvoinnista vuokratyössä sekä työnteon merkityksestä heidän Suomeen sopeutumiselleen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty akkulturaatiota- ja työhyvinvointia- sekä vuokratyötä käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskohteena olivat erään henkilöstövuokrausyrityksen maahanmuuttajataustaiset vuokratyöntekijät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahtatoista 20-55 –vuotiasta maahanmuuttajaa. Heistä kaksi oli venäläistaustaisia, viisi virolaistaustaisia (joista kolme puhui äidinkielenään venäjää), neljä somalialaistaustaisia sekä yksi eteläaasialaisesta valtiosta Suomeen muuttanut. Haastattelut olivat muodoltaan teemahaastatteluja. Kiinnostuksen kohteena olivat maahanmuuttajien kokemukset työhyvinvoinnista sekä merkitykset, joita he antoivat työnteolle puhuessaan sopeutumisestaan Suomeen. Tutkimus oli lähtökohdaltaan hermeneuttis-fenomenologinen, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Työnteon nähtiin parhaassa tapauksessa edistävän maahanmuuttajataustaisen sopeutumista yhteiskuntaan, jossa hänen on mahdollista saada säännöllisyyttä elämään, opetella kieli- ja kulttuuritaitoja sekä parantaa yhtenäisyyden tunnettaan, itsetuntoaan ja hyvinvointiaan. Työpaikan syrjintä- ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset nähtiin hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavina tekijöinä, jolloin työn voitiin nähdä vaikuttavan negatiivisesti sopeutumiseen kielteisten kokemusten kautta. Maahanmuuttajien puheessa ilmeni yhteys sopeutumisen ja työhyvinvoinnin välillä niin, että hyvin maahan sopeutuneiden oli helpompi selviytyä myös vieraskulttuurisessa työympäristössä ja viihtyä työpaikalla. Hyvin työpaikalla viihtyvien voidaan nähdä olevan sekä sosiokulttuurisesti, psykologisesti että taloudellisesti sopeutuneita. Maahanmuuttajataustaisten vuokatyöntekijöiden puheessa työhyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä painottuivat vuokratyösuhteen kolmen osapuolen: työkohteen, työntekijän ja vuokrausyrityksen vuorovaikutus. Sekä työkohteelta että vuokrausyritykseltä odotettiin joustavuutta, oikeudenmukaista kohtelua sekä sosiaalista tukea muun muassa perusteellisen perehdytyksen ja tukihenkilön kautta. Kaikilla haastateltavilla oli syrjintäkokemuksia tai kokemuksia työpaikkakiusaamisesta. He reagoivat syrjintään eri tavoin. Stressinhallintatyylit vaihtelivat passiivisista aktiivisiin hallintamenetelmiin. Maahanmuuttajien motiiveina tehdä vuokratyötä painottuivat vapaus, vaihtelevuus ja uuden oppiminen. Vakituisen työn saanti esiintyi kuitenkin toiveena tulevaisuudelle. Toisaalta maahanmuuttajat kokivat vuokratyön antaman vapauden hyvin tärkeänä asiana, joka mahdollisti nopealla varoitusajalla lähdön omaan kotimaahan tarvittaessa. Epävarmuuden kokemus, toimeentulo-ongelmat, ulkopuolisuuden tunne ja jatkuva paikan vaihto esiintyivät maahanmuuttajien puheessa vuokratyönteon stressaavina piirteinä. Maahanmuuttajan kohdalla paikanvaihtoon liittyi usein myös mahdollinen akkulturaatiostressi sekä syrjintäkokemukset. Maahanmuuttajat kokivat, että heidän on helpompi työllistyä vuokrayrityksen kautta kuin vapailla markkinoilla. Voidaankin ajatella, että vuokratyön kautta heidän on helpompi saada Suomessa vaadittavaa työkokemusta. Päälähteinä tutkimuksessa on käytetty; Vartia, M. & Bergbom, B. & Giorgana, T. & Rintala-Rasmus, A. & Riala, R. & Salminen, S. (2007). Monikulttuurisuus työn arjessa. Työterveyslaitos. Liebkind, K. & Mannila, S. & Jasinskaja-Lahti, I. & Jaakkola, M. & Kyntäjä, E. & Reuter, A. (2004) Venäläinen, virolainen, suomalainen. Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminen Suomeen. Helsinki: Gaudeamus. Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation and adaptation. Applied Psychology: An international Review, 46(1), 5-38. Ward, C. & Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock. (2.painos). Hove: Routledge. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi. Viitala, R. & Vettensaari, M. & Mäkipelkola, J. (2006). Näkökulmia vuokratyöhön. Työpoliittinen tutkimus. Nro 302. Työministeriö.
  • Markkula, Heli (Helsingin yliopisto, 2009)
    Tutkielman kysymyksenasettelu koskee sitä, millaisia merkityksiä syrjintä ja rasismi saavat syrjinnän ja rasismin potentiaalisten uhrien itsensä kertomana. Pyrkimyksenä oli tarkastella maahanmuuttajataustaisten henkilöiden syrjintään liittyvässä haastattelupuheessa käyttämiä tulkintarepertuaareja, niissä mahdollistuvia subjektipositioita sekä kunkin tulkintarepertuaarin mahdollisia ideologisia seurauksia. Tutkielman näkökulma on diskurssianalyyttinen kielenkäytön tarkastelu (esim. Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993; Potter & Wetherell, 1987), missä kieltä pidetään sosiaalista todellisuutta ja yksilöllistä kokemusta jäsentävänä, luokittelevana ja muuntavana aineksena. Teoreettis- metodologisia työvälineitä haastattelupuheen analyysiin on käytetty diskurssianalyysin lisäksi subjektipositioiden teoretisointia (Harré & Langenhove, 1999) sekä Goffmanin (1974) kehyksen käsitettä. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti leimattuun identiteettiin sekä siitä selviytymiseen liittyvä tutkimuskeskustelu, etenkin selviytymisstrategioiden tarkastelu. Tutkielman empiirinen aineisto koostui yhdeksän maahanmuuttajataustaisen henkilön haastattelutilanteessa tuottamasta syrjintää koskevasta puheesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelun periaatteiden mukaisesti. Analyysiprosessin tuloksena muodostin aineistostani neljä suhteellisen yhtenäistä tulkintarepertuaaria, jotka kaikki jäsentyivät analysoimaani uhri-kehykseen. Nämä repertuaarit nimesin vastuullistamisen-, itsensä hallinnan-, normaalistamisen- ja syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaareiksi. Nimitin vastuullistamisen repertuaariksi syrjinnän syiden etsimistä ainakin osittain syrjinnän uhrista itsestään. Syyllistämisen kääntöpuoli oli tulkintani mukaan kuitenkin se, että tulkintarepertuaarissa rakennettiin maahanmuuttajista kuvaa aktiivisina ja vastuullisina yksilöinä, mikä antoi mahdollisuuden nähdä maahanmuuttajat muustakin näkökulmasta kuin ainoastaan valtaväestön tekojen passiivisina uhreina. Itsensä hallinnan tulkintarepertuaariksi kutsuin sellaisia selontekoja, joissa korostui oman asenteen, käyttäytymisen ja tekojen tärkeys. Myös yrittämistä ja omia ponnisteluja pidettiin ratkaisevina sellaiseen ympäristöön sopeutumisessa, jossa voi joutua kokemaan syrjintää. Tässä tulkintarepertuaarissa syrjintä määriteltiin ennen muuta maahanmuuttajien oman hallinnan kohteena. Vastuullistamisen- ja itsensä hallinnan repertuaarissa selviytymisstrategiana tulkitsin olevan syrjinnän selittämisen seikoilla, joihin puhuja voi itse syrjinnän uhrina tai potentiaalisena uhrina vaikuttaa. Normaalistamisen tulkintarepertuaariksi nimitin syrjinnän ja rasismin kuvaamista normaaliksi ja luonnolliseksi. Tämän tulkintarepertuaarin selonteoissa korostui, että erilaisuutta ja tuntematonta pelätään kaikkialla, ja siten syrjinnästä tehtiin tässä tulkintarepertuaarissa ihmisyyteen liittyvä universaalinen ilmiö. Luokittelin syrjinnän ymmärtämisen tulkintarepertuaariksi sellaiset puheen kohdat, joissa korostui syrjinnän syiden etsiminen jostakin, jonka voi nimetä. Tässä repertuaarissa syrjintä näyttäytyi paikallisena ilmiönä. Tämän tulkintarepertuaarin selviytymisstrategiana voidaan pitää sitä, että syrjintä nähdään elämässään epäonnistuneen syrjijän omana ongelmana, eikä syrjintää näin ollen paikanneta uhrin ominaisuuksiin. Yhteenvetona voi sanoa, että jokaisessa erittelemässäni tulkintarepertuaarissa syrjintää selitettiin toisistaan poikkeavilla tavoilla. Lisäksi puhujalle sekä puheen kohteena oleville ihmisille rakentui erilaisia toimija-asemia, eli subjektipositioita. Huomioitavaa oli myös, että kunkin repertuaarin tilannekohtaiset funktiot ja ideologiset seuraukset olivat eriäviä. Avainsanat: etninen syrjintä, maahanmuuttajat, selviytymisstrategiat, diskurssianalyysi - tulkintarepertuaarit, subjektipositio
  • Syrjänen, Nina (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineiston pohjalta: 1. minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajavanhemmilla on suomalaisesta koulusta, 2. miten vanhemmat merkityksellistävät kokemuksiaan ja 3. minkälaista ymmärrystä akkulturaationäkökulma tuo kokemuksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa fenomenologinen lähestymistapa ja teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimus nivoutuu sosiaalitieteelliseen maahanmuuttaja- ja akkulturaatiotutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maahanmuuttajaäidin teemahaastattelut. Äidit ovat kurdin- ja venäjänkielisiä. Aineisto on rajattu Väestöliiton Kotipuun vertaisryhmien ohjaajan opasta varten kerätystä maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja lasten kasvatuksesta uudessa kulttuuriympäristössä. Aineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimenetelmällä (interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineistolähtöiseen analyysiin on yhdistetty teoriajohteista analyysiä, kun aineistosta muodostettuja teemoja on tarkasteltu vielä erikseen akkulturaationäkökulmasta. Aineistossa maahanmuuttajavanhempien kokemukset suomalaisesta koulusta jäsentyvät kodin ja koulun yhteistyön, lasten opiskelun sekä kouluun kohdistettujen odotusten kautta. Maahanmuuttajaäitien kokemukset suomalaisen koulun kontekstissa ovat yksilöllisiä, mutta myös jaettuja. Kurdinkielisillä ja venäjänkielisillä äideillä on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Samanlaisten kokemusten pohjalta äidit päätyvät yhteneviin ja toisistaan eroaviin tulkintoihin. Akkulturaatioteoriat tarjoavat mielekkään viitekehyksen kokemusten tarkastelulle, sillä kokemuksia voidaan tulkita esimerkiksi Berryn akkulturaatiomallissa esitettyjen ryhmä- ja yksilötason tekijöiden avulla. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Berry kollegoineen (1992; 1997; Berry ym. 2006), Suárez-Orozco ja Suárez-Orozco (2002) sekä Talib (2002). Analyysimenetelmän osalta tärkeimmät lähteet ovat Smith ja Osborn (2003; 2005) sekä Willig (2001).