Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 13717-13736 of 25643
  • N. 
    Metsikkö, J. O. (1927)
  • Arvio, Katariina; Rimhanen- Finne, Ruska (1997)
    Oheisessa tutkimuksessa on tutkittu naalien vuorokausirytmiä ja vanhempainkäyttäytymistä seminaturaalissa ympäristössä. Tutkimus suoritettiin Tukholman yliopiston eläintieteellisellä tutkimusasemalla Tovetorpissa 12.5. - 24.6. 1993. Tutkimusta jatkettiin seuraavana kesänä. Tutkimus on osa professori Per Jensenin ja etologi Kerstin Malmin tekemää koiraeläinten käyttäytymistutkimusta. Naalien käyttäytymistä havainnoitiin vuorokauden jokaisena tuntina. Kiinnostuksen kohteena olevat käyttäytymismallit listattiin tutkimuspöytäkirjaan.Tutkimuspöytäkirjaan kootut havainnot analysoitiin Statview SE + Graphics (1987)Macintoshilla.
  • Koli, Kaisa Maria (2008)
    Työn keskeisin tavoite on selvittää, minkälaista keskustelua Suomen kommunistisessa puolueessa (SKP) käytiin vuosien 1956–1957 välillä pohjautuen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 20. puoluekokouksessa aloitettuun ideologiseen uudelleenmäärittelyprosessiin. Uudelleenmäärittely koski muun muassa sosialismiin siirtymisen muotoja. Uudet avaukset puettiin rauhanomaisen siirtymisen, parlamentaarisen vallankumouksen ja kansallisten erityisteiden asuun. Uusien avauksien kautta tahdottiin tehdä selväksi, että jokainen maa siirtyisi ja rakentaisi sosialistisen yhteiskunnan valitsemallaan tavalla. Jo melko pian esitetyt avaukset johtivat liiallisiin itsenäistymispyrkimyksiin Moskovasta ja neuvostojohto alkoi pidätellä käynnistynyttä keskustelua. Tiedetään, että puoluekokous ei aiheuttanut SKP:ssa kovinkaan suurta pesäeroa menneeseen, mutta täysin sitä ei voitu kuitenkaan sivuuttaa. Työssä pyritään selvittämään miten SKP:n johto vastaanotti puoluekokouksessa esitetyt uudet avaukset. Samoin pyritään selvittämään seurailiko suomalainen keskustelu kansainvälistä keskustelua. Tätä varten työssä esitellään laajahkosti myös kansainvälistä kehitystä ja kansainvälisen keskustelun eri virtauksia. Lisäksi työssä selvitetään miten jo kesällä 1956 alkanut niin sanottu destalinisaation jarrutus näkyi SKP:n tavassa käsitellä aiheita ja lopulta tutkitaan millaisessa muodossa puoluekokouksen avaukset päätyivät uuteen puolueohjelmaan. Tutkielman primaariaineistona on käytetty SKP:n johtoelinten, keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan, pöytäkirjoja, jotka löytyvät mikrofilmeinä Kansan Arkistosta, sekä puolueen lehtiä Työkansan Sanomia (vuodesta 1957 Kansan Uutiset) sekä teoreettista aikakausilehteä Kommunistia. Työssä on pyritty käyttämään myös aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta mahdollisimman laajasti hyväksi. Tutkimuskirjallisuudesta on hyödynnetty sekä kylmän sodan aikaista että kaikkein tuoreinta tutkimusta. SKP:n johdon suhtautuminen puoluekokouksen avauksiin vaihteli innostuneisuudesta varovaisuuteen. Kun kansainvälinen keskustelu kärjistyi, myös SKP:n johto uskaltautui heittäytyä itsekriittiseksi. Puoluejohto kävi voimakasta sananvaihtoa suljettujen ovien takana. Saman sävyinen keskustelu käytiin myös julkisuudessa Työkansan Sanomissa. Samaan aikaan alkanut destalinisaation hillitseminen Moskovasta käsin vaikutti, että puoluejohto lopetti avoimen keskustelun lyhyeen. Unkarin kansannousun jälkeen destalinisaatiokeskustelua ryhdyttiin voimakkaammin jarruttamaan Moskovasta käsin. Tämä näkyi myös SKP:n tavoissa käsitellä sosialismiin siirtymistä syksystä 1956 lähtien. SKP:n vuoden 1957 uudesta puolueohjelmasta tuli omituinen sekoitus NKP:n 20. puoluekokouksen uusia avauksia, että puhdasoppisen puoluejohdon pinttyneitä käsityksiä. Puolue ja sen johto selvisivät vuosien 1956- 1957 kuohunnoista vähällä. Vuonna 1956 alkanut, mutta puoluejohdon tukahduttama keskustelu puolueessa vallinneista epäkohdista nousi uudelleen esiin 1960-luvulla. Vaikka keskustelu ei ollut täysin suoraa jatkoa vuoden 1956 keskustelulle, teemat olivat säilyneet lähes samoina. Puoluejohto ei enää 1960-luvulla kyennyt tukahduttaa keskustelua, ja se johti lopulta puolueen hajaannukseen.
  • Svensson, Outi (2000)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kahden suomalaisen televisiosarjan, Naapurilähiön ja Kotikadun, naiskuvia ja niissä tapahtuneita muutoksia 1970-luvulta 1990-luvulle. Sarjoja tarkastellaan sosiohistoriallisessa kontekstissaan. Ajatuksena on, että sarjat ovat esittäneet ajassaan oman puheenvuoronsa naiseudesta. Pääasiallisena aineistolla on käytetty sarjoista saatavilla ollutta videonauhamateriaalia. Lisäksi kontekstin luomiseen on käytetty mm. naisten asemasta tehtyjä tutkimuksia sekä lehtiartikkeleita. Analyysissa naiskuvaa tarkastellaan kolmen länsimaisessa ajattelussa käytetyn vastakohtaparin; tunne/järki, yksityinen/julkinen, passiivi/aktiivi kautta. Lisäksi mukaan on otettu ulkonäön tarkastelu. Naiseutta voidaan vastakohtaparien kautta tarkastella esim. suhteessa kodin ja perheen, työn ja seksuaalisuuden diskursseihin. Aineiston avulla pyritään ensinnäkin kuvaamaan sarjojen tapoja representoida naiseutta, toisaalta pyritään pohtimaan ovatko sarjat sosiohistoriallisessa kontekstissaan enemmän tukeneet vallitsevia käsityksiä naiseudesta vai onko niissä esitetty jotain uutta. Lopuksi arvioidaan mitä sarjojen tavassa kuvata naiseutta on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa, ja onko jotakin pysynyt ennallaan. Naapurilähiön naiskuvaa voi luonnehtia melko yksiääniseksi. Se tuki kaikilla vastakohtapareilla tarkasteltuna enemmän perinteisiä käsityksiä naiseudesta. 1970-luvulla julkisuudessa esiintyneet uudet ajatukset naiseudesta ja tasa-arvosta eivät tarkastelluissa jaksoissa juuri näkyneet. Kotikadussa sen sijaan oli sekä perinteistä tapaa kuvata naiseutta että myös jotain uutta. Osittain Kotikadussa vanhat roolit oli käännetty päälaelleen. Sarjasta löytyi myös hahmoja, joissa yhdistyivät sekä perinteisesti feminiinisinä että perinteisesti maskuliinisina pidetyt ominaisuudet. Vanhemmuus oli asia, joka yhdisti sarjassa sen erilaisia hahmoja. Vanhemmuuden kuvaamista Kotikadussa voikin pitää vastakohtapari ajattelun validiteettia hajottavana asiana. Myös ulkonäön kuvaamisessa oli tapahtunut muutos. Naapurilähiössä siihen ei kiinnitetty huomiota, sen sijaan Kotikadusta löytyi useita kohtauksia, joissa nimenomaan naisten ulkomuotoa määritettiin ja kommentoitiin.
  • Jurvanen, Susanna (2004)
  • Huovinen, Ira (2004)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää naisen representaatiota iltapäivälehtien missiteksteissä laadullisen tekstianalyysin keinoin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi representaatiotutkimus painottuen voimakkaasti antiessentialistiseen feministiseen teoriaan. Representaatiokäsitteessä ja sen kytköksissä ideologiaan nojataan Stuart Hallin ja Richard Dyerin tekemiin määritelmiin representaatiosta ja ideologiasta kaksijakoisina järjestelminä. Kaksijakoisuudesta käytetään myös nimeä stereotyyppinen dualismi tai stereotyyppistäminen, eli prosessi jakaa stereotyypin kahteen vastakkaiseen puoleen. Ideologiat asemoivat yksilöille ja ryhmille paikkoja, joista tunnistaa itsensä, ja kiteyttävät jaon tuloksen olemuksellisiksi ja muuttumattomiksi identiteeteiksi. Sukupuolten representaatioita ja niiden taustalla toimivaa patriarkaalista ideologiaa selvitetään feministitutkijoiden avulla. Kulttuuriset (nais)stereotypiat, katseen politiikka ja kuvatutkimus toimivat tutkimuksen varsinaisena viitekehyksenä. Tutkimus pyrkii selvittämään, miten ja millaisissa rooleissa nainen esitetään iltapäivälehdissä, ja onko representaatioissa tapahtunut muutoksia kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimuskohteina ovat Ilta-Sanomien ja Iltalehden missikisojen jälkeiset viikonvaihdenumerot vuosina 1980-1999. Tutkimuksessa on havaittu naisen representaatioiden noudattavan patriarkaalista ideologiaa ja esittävän naiset melko kapean stereotyyppivalikoiman kautta. Missit olivat joko viattomia ja passiivisia Naapurintyttöjä tai itsenäisiä pärjääjiä, Maailmannaisia. Jälkimmäiset näyttivät päällisin puolin rikkovan stereotyyppistä koodia, mutta tarkempi analysointi paljasti niidenkin palautuvan hallitsevaan ideologiaan. Representaatioissa oli tapahtunut kaksitahoinen muutos: yhteiskunnan tasa-arvoistuminen näkyi missiteksteissä kun taas kuvarepresentaatiot olivat muuttuneet naista esineellistävimmiksi. Missit esitettiin lehtiartikkeleissa vuosi vuodelta aktiivisempina ja itsenäisempinä, mutta kuvissa tilanne oli päinvastoin: kun vielä 80-luvulla missit kuvattiin usein ryhmäkuvissa ja kruunaustilanteessa, 90-luvulla he esiintyivät yleensä yksin, vähäpukeisina ja passiivisina katseen kohteina. 90-luvulla iltapäivälehtien viikonvaihdenumeroita myytiin seksikkäillä kansikuvilla, minkä vuoksi missin sijasta kannessa saattoi esiintyä edellisen vuoden missi tai seksikäs alusvaatemalli. Tämän katsotaan johtuvan missin viattomuuden vaatimuksesta: missin ei edelleenkään ole sopivaa esiintyä liian seksikkäissä kuvissa. Kuvarepresentaatioiden muutoksen taustalla tutkimuksessa nähdään missikisojen arvostuksen lasku, voimistuva markkinatalous ja kulttuuri-ilmapiirin seksistyminen, joka on vaikuttanut naisten, mutta myös miesten representaatioihin. Tärkeimpinä lähteinä ovat toimineet Leena-Maija Rossin Kuva ja vastakuvat. Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa, Kaarina Nikusen Naisellisuuden Naamiot. Kuva, katse ja representaation politiikka, Richard Dyerin Älä katso! Seksuaalisuus ja rotu viihteen kuvastoissa, Teresa de Lauretisin Technologies of gender sekä Stuart Hallin Identiteetti.
  • Kekki, Heini (2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma kytkeytyy osaksi pääkaupunkiseudun alueelliseen eriytymiseen liittyvää kaupunkimaantieteellistä ja -sosiologista keskustelua. Alueiden välisiä eroja tarkastellaan erityisesti naapurisuhteiden ja alueellista eriytymistä ehkäisevän sosiaalisen sekoittamisen politiikan kautta. Kansainvälisessä keskustelussa asuinalueen väestöpohjan sekoittuneisuuden on argumentoitu olevan haitallista naapureiden väliselle kanssakäymiselle. Tässä työssä tutkitaan tilasto- ja paikkatietomenetelmiä hyödyntäen onko pääkaupunkiseudulla havaittavissa naapurisuhteiden ja asuinalueen sosiaalisen sekoittuneisuuden välistä yhteyttä. Aineistona toimivat vuonna 2012 kerätyn Helsingin seudun hyvinvointia käsittelevän kyselyaineiston naapuriaktiivisuuden eri ilmenemismuotoja mittaavat kysymykset. Alueellisena datana kyselyaineiston analyysissä toimivat 250 x 250 m tilastoruudut. Chicagon koulukunnasta polveutuvassa tutkimusotteessa asuinalue nähdään tiiviinä paikallisyhteisönä, jolle tunnusomaista ovat kulttuurinen yhdenmukaisuus ja sisäiset normit. Tällaisilla asuinalueilla naapurisuhteet ovat vahvoja, ja niillä syntyy todennäköisemmin sosiaalista pääomaa: sosiaalisten suhteiden kautta välittyviä materiaalisia hyötyjä. Toisaalta oletusta asuinalueesta tiiviinä yhteisönä on kritisoitu 1970-luvulta lähtien: verkostotutkimuksessa naapurisuhteet nähdään osana yksilön laajempaa, maantieteellisesti rajoittumatonta sosiaalista verkostoa. Sosiaalinen verkosto koostuu heikoista ja vahvoista siteistä muihin ihmisiin siteen ollessa sitä vahvempi, mitä saman- kaltaisempia ihmiset ovat (Granovetter 1973; 1983). Vaikka vahvojen siteiden kautta syntyy paikallis- yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa, voi erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välisiä heikkoja siteitä pitää positiivisena asiana yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin ja sosiaalisen koheesion kannalta. Alueellisen eriytymisen ja valikoivan muuttoliikkeen ansiosta pääkaupunkiseudulta löytyy esimerkkejä sekä sekoittuneista että väestöpohjaltaan homogeenisistä asuinalueista. Varsinkin huono-osaisia eriytyneitä asuinalueita on pyritty ehkäisemään 1960-luvulta asti sosiaalisen sekoittamisen keinoin. Sosiaalista sekoittamista harjoitetaan sijoittamalla samalle asuinalueelle ja samoihin kortteleihin sekaisin eri hallintamuotoisia asuntoja. Alueellisen eriytymisen ehkäisemisen motivaattorina on pelko negatiivisista aluevaikutuksista: siitä, että huono-osaisuuden keskittyminen alkaa ruokkia itseään ja synnyttää itsenäisesti lisää huono-osaisuutta. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu erityisesti sosioekonomisen sekoittuneisuuden mahdollisiin aluevaikutuksiin. Jos naapurisuhteet ovat aktiivisimpia siellä, missä naapurit ovat mahdollisimman samankaltaisia, vaikuttaako sosiaalinen sekoittaminen naapurisuhteisiin negatiivisesti? Kysely- aineiston naapuriaktiivisuuden mittareita on analysoitu aluetason sekoittuneisuusmuuttujalla, joka perustuu vuokra-asuntojen suhteelliseen osuuteen tilastoruudun koko asuntokannasta. Vuokra- asuntojen osuuden perusteella asuinalueet on luokiteltu omistusvaltaisiksi, sekoittuneiksi ja vuokra- valtaiseksi ja edelleen pieni- tai suurituloisiksi. Tuloksena on kuusiportainen sekoittuneisuustypologia. Vastaajien naapuriaktiivisuuden ja sekoittuneisuustypologian ristiintaulukoinnit osoittivat, että sosioekonomisesti sekoittuneilla asuinalueilla (vuokra-asuntoja 33,4–66,6 % alueen asuntokannasta) naapurisuhteet ovat heikompia kuin omistus- tai vuokravaltaisilla alueilla. Kun naapuriaktiivisuuden ja asuinalueen sekoittuneisuuden välistä yhteyttä tutkittiin tarkemmin logistisella regressiolla, kävi ilmi, että alueiden väliset erot naapuriaktiivisuudessa selittyvät pois yksilöiden omilla ominaisuuksilla. Naapuriaktiivisuutta säätelee ennen kaikkea asuintalon tyyppi, naapurisuhteissaan kaikkein aktii- visimpien löytyessä rivitaloista ja omistusasunnoista. Kerrostaloissa naapuriaktiivisuus on heikointa. Kun sosiaalista sekoittamista harjoitetaan tyypillisesti kerrostaloissa, loppukeskustelussa pohditaan täyttyvätkö edellytykset väestön todelliselle sekoittumiselle pelkkiä hallintamuotoja sekoittamalla.
  • Kunnas, Henri (2013)
    Helsingin alueen sosiaalinen segregaatio on kasvanut 1990-luvun alun laman jälkeen uudelle tasolle. Vielä ei voida puhua kovinkaan suuresta alueellisesta eriytymisestä, mutta on kuitenkin merkkejä, että huono- osaisuuden kasautumisella tietyille alueille on jo vaikutusta alueen ihmisten elämään. Toisin sanoen huono- osaisuuden kasautuminen tietyille alueille synnyttää näille alueille sellaista huono-osaisuutta joka muuten jäisi syntymättä. Helsingin huono-osaisuus on edelleen pistemäistä ja pirstaloitunut ympäri kaupunkialuetta. Kuitenkin näiden ennestään köyhien kortteleiden ympärille on ruvennut keskittymään lisää huono- osaisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään vaikuttavatko nämä pienet köyhyystaskut yksilön käyttäytymiseen yli yksilöllisten tekijöiden? Onko kortteli kokonaisuutenaan sellainen sosiaalinen kokonaisuus, joka vaikuttaa yksilön valintoihin kontraproduktiivisessa terveyskäyttäytymisessä. Tutkielmani aineistona käytetään Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja STAKESin keväällä 2002 postikyselyn kautta keräämää Syreeni-kyselyaineistoa (N= n.10 000). Taustatietojen lisäksi kyselyssä kysyttiin vastaajien mielipiteitä mm. asuinalueestaan, koetusta terveydestään, sosiaalisista suhteistaan ja terveyskäyttäytymisestään. Aineisto on kerätty niin, että sen avulla pystyy tekemään tarkasteluja korttelitasolla siten, että sekä rikkain että köyhin kvintiili erottuvat omiksi ryhmikseen. Menetelmänä on logistinen regressioanalyysi. Elaboroimalla joukon taustatekijöitä pyritään selvittämään nimenomaan asuinalueen vaikutusta alkoholin kulutukseen, tupakointiin sekä merkittävään ylipainoon. Kaikkien kolmen selitettävän muuttujan, alkoholin kulutuksen, säännöllisen tupakoinnin sekä merkittävän ylipainon kohdalla alueen alhaisella tulotasolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys kontraproduktiivisen terveyskäyttäytymisen kanssa. Alhaisen tulotason alueen asukkailla oli suurempi riski kuulua kaikissa kolmessa indikaattorissa terveyden kannalta huonompaan ryhmään. Tämä alueen vaikutus ei poistunut, vaikka malliin tuotiin mukaan monia demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Tulokset olivat myös kaksisuuntaisia siten, että korkean tulotason alueella näyttäisi olevan suojaava vaikutus ainakin tupakan polton ja merkittävän ylipainon suhteen. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kortteli on riittävän kokoinen sosiaalinen kokonaisuus muokkaamaan yksilön käyttäytymistä. Naapuruston vaikutusta tutkiva kansainvälinen tutkimus on keskittynyt pääasiassa suurten alueiden vaikutusten arviointiin. Syreeni-kyselyaineisto mahdollistaa kuitenkin erittäin pienten alueiden tutkimisen uudella tavalla ja antaa siten uutta tietoa. Näyttää siltä, että sosiaalisen sekoittamisen kautta minimoitu naapuruston vaikutus ei ole toiminut 90-luvun laman jälkeen enää toivotulla tavalla, vaan pieneekin sosiaaliset kokonaisuudet ovat kasvaneet yksilön kannalta merkityksellisiksi.
  • Suolaniemi, Jenni (2011)
    N-acetyl-β-D-glucosaminidaasi (NAGaasi) on glykosidaaseihin kuuluva, solujen lysosomeissa esiintyvä entsyymi, jota vapautuu maitoon utaretulehduksen aikana vaurioituneista utareen epiteelisoluista, neutrofiileistä ja makrofageista. NAGaasientsyymiaktiivisuuden on useissa tutkimuksissa havaittu korreloivan utareen tulehdustilan ja maidon soluluvun (SCC) kanssa ja sitä on ehdotettu käytettäväksi utareen epiteelisolutuhon mittaamiseen yksinään tai yhdistettynä SCC:n määritykseen. Koska saostuminen ei häiritse NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden mittausta maidosta, entsyymiaktiivisuus ei muutu maitoa säilytettäessä ja entsyymin mittaaminen on melko yksinkertaista ja nopeaa, menetelmä vaikuttaisi sopivan hyvin seulontatestiksi piileville utaretulehduksille. NAGaasin käyttö on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön. Sen hyödyntämistä vaikeuttaa se, että terveille lehmille eri tutkimuksissa määritetyissä NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoissa on suurta vaihtelua. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus maidossa on useiden tutkimusten mukaan korkeampi silloin, kun tulehduksen on aiheuttanut jokin merkittävä patogeeni kuin silloin, kun tulehduksen taustalla on vähäpätöinen patogeeni. Lypsykauden vaiheen on havaittu vaikuttavan maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen siten, että aktiivisuudet ovat korkeampia heti poikimisen jälkeen ja lypsykauden lopulla. On myös havaittu, että normaalimaidossa NAGaasi-entsyymiaktiivisuus on hieman korkeampi loppumaidossa kuin alkumaidossa. Poikimakerran vaikutuksista NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen on ristiriitaisia tutkimustuloksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot terveen sekä utaretulehdusta sairastavan lypsylehmän maidossa, sekä selvittää tulehduksen voimakkuuden, aiheuttajapatogeenin, poikimakerran ja lypsykauden vaiheen vaikutusta kyseisen entsyymin aktiivisuuteen maidossa. Tutkimusaineistossa oli mukana kaikkiaan 838 vuosina 2000–2010 otettua maitonäytettä 62 eri lypsykarjatilalta Suomesta ja Virosta. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvot määritettiin yhdeksältä suomalaiselta lypsykarjatilalta kerätyistä 196 maitonäytteestä, jotka täyttivät asettamamme normaalimaidon kriteerit. Normaalimaidon kriteerit olivat seuraavat: SCC < 100 000, lehmällä ei ole utaretulehduksen oireita, poikimisesta on kulunut aikaa yli 30 vuorokautta ja edellisestä lypsystä yli 6 tuntia. NAGaasi-entsyymiaktiivisuus mitattiin modifioidulla Mattilan menetelmällä (Mattila 1985) vakioiduissa olosuhteissa. Aineisto analysoitiin käyttäen Stata Intercooler tilasto-ohjelman versiota 11.0 (Stata Corporation, Texas, USA). Maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuteen terveessä neljänneksessä vaikuttavia tekijöitä tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jossa sekoittavana tekijänä oli tila. SCC:n ja NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden korrelaatiota arvioitiin terveillä lehmillä, piilevää utaretulehdusta sairastaneilla lehmillä ja koko aineistossa. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Tilastollisesti merkitsevänä raja-arvona kaikissa analyyseissä pidettiin p < 0.05. Normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden viitearvoiksi lehmillä, joilla poikimisesta oli kulunut yli 30 vrk, saatiin 0,09–1,04 pmol/min/μl maitoa. Verrattuna normaalimaidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (0,56) ja piilevää utaretulehdusta sairastaneiden lehmien NAGaasi-entsyymiaktiivisuuksien keskiarvoon (2,49), kliinistä utaretulehdusta sairastavien lehmien maidon NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli keskimäärin selvästi korkeampi (16,65). Keskiarvoissa oli selvä ero paikallisoireisten (12,24) ja yleisoireisten (17,74) lehmien välillä. Terveiden neljännesten maitonäytteistä määritetyn NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä ei havaittu korrelaatiota. Piilevässä utaretulehduksessa havaittiin positiivinen korrelaatio (0,74) maidon NAGaasientsyymiaktiivisuuden ja SCC:n välillä. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuteen vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi SCC, poikimisesta kulunut aika ja poikimakerta. Eri patogeeniryhmien osalta havaitsimme, että neljänneksissä, joista eristettiin vähäpätöinen patogeeni, NAGaasi-entsyymiaktiivisuus oli selvästi matalampi kuin neljänneksissä, joista eristettiin merkittävä patogeeni. NAGaasi-entsyymiaktiivisuuden keskiarvoksi vähäpätöisille patogeeneille (KNS, koryneformi) saatiin 2,82 ja merkittäville patogeeneille (S. aureus, Str. uberis, Str, agalactiae, Str. dysgalactiae, E.coli) 16,87.
  • Friman, Mikko Hermanni (2006)
    Ko. tutkimus keskittyy NAFTA:n aiheuttamiin taloudellisiin seuraamuksiin, jättäen muut kysymykset huomiotta. Ongelma jaetaan edelleen kolmeen erityiskysymykseen; 1. Mitä staattista hyötyä integraatiosta on ollut Meksikolle? 2. Mitä dynaamisia vaikutuksia NAFTA:lla on ollut? 3. Mitkä ovat staattisista ja dynaamisista vaikutuksista johtuvien muutosten kustannukset? Olemassa oleva kirjallisuus NAFTA:n vaikutuksista Meksikoon voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä muodostuu aikaisemmista ennakoivista tutkielmista. Osa kirjallisuudesta laadullisesti analysoi NAFTA:n mahdollisia vaikutuksia käyttäen alueellisen integraation teorian käsitteitä, kuten Ramirez de la O (1993) ja Ohr (1995). Suuri määrä ennakoivia tutkimuksia kuitenkin tekee simulaatioita laskettavan yleistasapainomallin (CGE, Computable General Equilibrium) pohjalta. Toinen kirjallisuuden ryhmä muodostuu jo tapahtuneen perusteella tehtyihin tutkimuksiin. Yksittäiset tutkimukset kohdistuvat suureen määrään erilaisia kysymyksiä, kuten vaikutuksista kaupankäyntiin käyttäen perinteistä Vinerian viitekehysanalyysiä (Vinerian framework, esim. Krueger 2000) tai ulkomaista suoraa investointia ja sen dynaamisia vaikutuksia (López-Córdova 2002; Romalis 2003). Muutamat muut tutkimukset ovat perustuneet laaja-alaisempaan lähestymistapaan, yhdistäen erilaisia näkökohtia (Ramirez 2003). Eräs yksityiskohtaisimmista analyyseistä on Maailmanpankin raportti (Lederman et al, 2003). NAFTA:n vaikutusten analyysi osoitti, että sopimus on ollut sekä hyödyllinen, että aiheuttanut kustannuksia Meksikolle. Hyödyt löytyvät lähinnä kokonaistasolla, kun taas kustannukset ovat keskittyneet Meksikon sisäiseen eriytymiseen ja alueellisiin muutoksiin. Staattisten vaikutusten suhteen Meksikon kauppa on lisääntynyt valtavasti 1990-luvulla. Kaiken kasvun ei kuitenkaan voida katsoa johtuneen NAFTA:sta. Dynaamisten hyötyjen suhteen NAFTA on lisännyt suoraa ulkomaista sijoittamista Meksikoon. FDI on virrannut lähinnä tiettyihin tuotantoteollisuuden aloihin, kuten autoteollisuuteen ja maquiladora- teollisuuteen ja on siten edistänyt alueellista erikoistumista sekä Meksikon talouden muuntumista tuontipainotteiseen suuntaan. Tietyillä alueilla tämä on myös lisännyt kilpailukykyä. Työssä tutkittiin myös Meksikon ja Yhdysvaltojen välistä lähenemistä/ etääntymistä. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ei ole tapahtunut selvää muutosta suuntaan jos toiseenkaan. Meksiko ei ole myöskään mitenkään merkittävästi saavuttanut pohjoista, kuten ei myöskään jäänyt jälkeen. Osa alueellisen yhdistymisen kuluista selittyy eri alueiden ja osa-alueiden välisestä talouden vapautumisen muutosprosessista. Eräs sellainen tapaus on Meksikon alueellinen eriytyminen. Talousmaantieteen ennusteiden mukaisesti teollinen toiminta on hakeutunut maan pohjoisosaan. Samanaikaisesti, kasvavat erot henkilökohtaisissa tuloissa ja suhteellisissa palkoissa ovat lisääntyneet rikkaiden ja köyhien alueiden välillä Meksikossa. Tämä suuntaus alkoi vuoden 1985 jälkeen, joten NAFTA:n rooli tässä prosessissa on ollut kehitystä tukeva. Myös palkkaerot ammattitaitoisen ja ammattitaidottoman työvoiman välillä ovat kasvaneet.
  • Hovilainen, Susanna (2002)
    Tutkimuksen teemana on Nafta-vapaakauppasopimuksen vaikutus Meksikon ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden kehitykseen. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan Meksikon ja Yhdysvaltojen talouspoliittista kehitystä sekä ennen Nafta-sopimuksen solmimista että sen jälkeen. Asetelmasta tekee mielenkiintoisen tarkastelun kohteena olevien maiden erilaisuus niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin. Tarkoituksena on selvittää, missä määrin neoliberalistinen talouspolitiikka, ja etenkin Nafta osana sitä, on vaikuttanut Meksikon taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen. Tutkimusongelmaa tarkastellaan pääasiallisesti Meksikon näkökulmasta, mutta analyysiin on otettu mukaan myös Yhdysvallat, koska Meksikon talouspolitiikkaa on mahdotonta arvioida ilman Yhdysvaltojen tilanteen hahmottamista maiden välisen riippuvuussuhteen vuoksi. Sen sijaan Kanadan käsittely on jätetty hyvin marginaaliseksi johtuen Meksikon ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tiiviimmästä luonteesta verrattuna Meksikon ja Kandan välisiin suhteisiin. Tutkimus selvittää Naftalle asetettuja taloudellisia ja poliittisia odotuksia ja hahmottaa tilannetta Naftan solmimisen jälkeen kummankin maan osalta aina nykyhetkeen saakka. Tutkimuksen teoreettinen perusta muodostuu tutkimusongelmaa jäsentävästä teoreettisesta käsitteistöstä, johon kuuluvat mm. demokratia, globalisaatio, regionalismi, liberalismi ja neoliberalismi. Näkökulma on pääasiallisesti taloudellinen ja keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on neoliberalismi, jonka pohjalta tutkimuskysymystä tarkastellaan. Neoliberalistinen viitekehys painottaa talouden merkitystä valtioiden välisessä yhteistyössä. Neoliberalistit korostavat kansainvälisten regiimien ja instituutioiden merkitystä maailmanpolitiikassa ja globaaleissa taloussuhteissa. Keskeistä on valtion roolin vähentäminen talouspoliittisessa ohjauksessa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi tutkimuksessa keskitytään arvioimaan Meksikon poliittisen avautumisen astetta demokratia-käsitteen määrittelyn kautta. Tutkimuksesta käy ilmi, että Meksikon ja Yhdysvaltojen Naftalle asettamat odotukset ja tavoitteet erosivat huomattavasti toisistaan. Meksikon tavoitteena oli lähinnä maan taloudellisen tilanteen parantaminen ja sen sitominen globaaleihin talousmarkkinoihin, kun taas Yhdysvaltojen motiivit olivat pääasiallisesti poliittiset. Yhdysvallat halusi Naftan kautta varmistaa Meksikon talouskehityksen suunnan jatkuvuuden sitomalla Meksikon talouspoliittiset tavoitteet läheisemmin Yhdysvaltojen tavoitteisiin. Yhdysvallat myös odotti Naftan kautta saavuttettavan talouskasvun vakauttavan Meksikon poliittista järjestelmää. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Naftan seurausten määrittely riippuu olennaisesti tarkastelunäkökulman valinnasta. Taloudellisessa mielessä Naftan voidaan sanoa onnistuneen tavoitteissaan kummankin jäsenmaan osalta, mutta sen sijaan sosiaalisten tai poliittisten vaikutusten osalta lopputulos ei ole yhtä myönteinen. Huomionarvoista on myös se, että tutkimuksen perusteella mielipiteet Naftasta jakautuvat hyvin jyrkästi sekä sen kannattajiin että vastustajiin. Naftan jälkeen Meksikon voidaan sanoa tulleen entistä riippuvaisemmaksi sekä globaaleista talousmarkkinoista että Yhdysvalloista, mikä on vähentänyt Meksikon kansallista suvereniteettia. Myös maan sisäisen eriarvoisuuden voidaan todeta kasvaneen. Ylikansallisen eliitin ote Meksikosta on vahvistunut ja sisäpoliittiset ongelmat kärjistyneet mm. köyhyyden lisääntymisenä. Nafta on kuitenkin myös lisännyt Meksikon talouskasvua ja lähentänyt Meksikon ja Yhdysvaltojen suhteita talousyhteistyön osalta myös esimerkiksi turvallisuuspolitiikan osalta. Naftan vaikutus Meksikon demokratisoitumiseen on sen sijaan ollut vähäistä. Tutkimuksen aineistona on käytetty alan kirjallisuutta, tieteellisiä sarjajulkaisuja, sanoma- ja aikakauslehtiä ja internetistä kerättyä aineistoa.
  • Huttunen, Johanna (1989)
    Eräiden maidon entsyymien aktiivisuudet muuttuvat huomattavasti utaretulehduksen aikana. Osa entsyymeistä on verestä peräisin(mm. arylesteraasi, glutamaatti-oksaloasetaattitransaminaasi ja plasmiini), osa taas utareen epiteelisoluista taileukosyyteistä (mm. NAGaasi, beeta-glukuronidaasi jalaktaattidehydrogenaasi). Entsyymiaktiviteettien mittauksen käyttökelpoisuudesta mastiittidiagnostiikassa on tehty useita tutkimuksia. Yksi eniten tutkituista menetelmistä erityisesti piilevän utaretulehduksen osoittajana on NAGaasientsyymin määritys.Tämä menetelmä on osoittautunut käytännölliseksi, nopeaksi, luotettavaksi ja hinnaltaan edulliseksi. Tutkimusosassa testattiin NAGaasimääritystä maidontarkastamolla piilevän utaretulehduksen osoittajana. Menetelmä oli helppo ja nopea.NAGaasimääritys soveltuu parhaiten meijereille tai maidontarkastamoille laajojen karjakohtaisten utareterveystilanteiden kartoitukseen.
  • Kokko, Ilona (2006)
    Tarkastelin työssä yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä sukupuolesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja erityisesti sosiaalisen konstruktionismin retorinen painotus. Menetelmällisenä viitekehyksenä toimi diskurssianalyysi. Aineisto muodostui kahdeksasta ryhmäkeskustelusta, joiden osallistujat olivat Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelijoita. Aineisto kerättiin syksyllä 2004 sosiaalipsykologian laitoksen kvalitatiivisten menetelmien harjoituskurssin yhteydessä. Retorisen tarkasteluni pääkäsitteet olivat Perelmanin (1996) premissin käsite ja Billigin (1987) ”common sense” -käsite, jonka suomensin työssä arkiseksi oletukseksi. Näiden käsitteiden avulla pyrin selvittämään, mitä sukupuolta koskevia käsityksiä yliopisto-opiskelijat pitävät itsestäänselvyyksinä ja kyseenalaistavatko he näihin käsityksiin liittyviä näkemyksiä. Lisäksi tarkastelin, mihin kulttuurisiin näkökulmiin yliopisto-opiskelijat suhteuttavat näkemyksiään. Tässä tarkastelussa käytin analyyttisina työkaluina kahta diskurssianalyysin piirissä tunnistettua retorista keinoa, ”oletettuun vasta-argumenttiin varautumista” ja ”itsetodistelua”. Yliopisto-opiskelijoiden käsitykset sukupuolesta tiivistyivät kuudeksi arkiseksi oletukseksi, jotka nimesin seuraavasti. – Ihmiset jakautuvat naisiin ja miehiin – Naiset ja miehet ovat erilaisia – Kulttuuri vaikuttaa sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Biologiset seikat vaikuttavat sukupuolen yhteiskunnalliseen jäsentymiseen – Sukupuolella on merkitystä –On naisille/miehille tyypillisiä ominaisuuksia Kuhunkin arkiseen oletukseen liittyi oletusta puoltavia ja kyseenalaistavia näkemyksiä. Yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskeville käsityksille ominaista olikin käsitysten sisäinen ristiriitaisuus. Arkisten oletusten tarkastelussa tuli esille myös sukupuolta koskevan ajattelun heteronormatiivisuus. Kulttuurisia näkökulmia, joihin yliopisto-opiskelijat suhteuttivat sukupuolta koskevia näkemyksiään, olivat suvaitsevaisuusdiskurssi, sukupuolten tasa-arvon diskurssi ja yksilöllisyysdiskurssi. Näiden diskurssien kulttuurinen hallinta pyrittiin osoittamaan silloinkin, kun esitetty näkemys oli ristiriidassa diskurssin kanssa. Tulokset toivat esille, että yliopisto-opiskelijoiden sukupuolta koskevissa käsityksissä yhdistyvät perinteistä käsitystä sukupuolen kaksinaisuudesta tukevat näkemykset sekä kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkemykset. Kyseenalaistaminen oli keskusteluissa osittain normatiivista. Normatiivisenakin kyseenalaistaminen kuitenkin osoittaa, että yliopisto-opiskelijoiden keskustelussa sukupuolesta puhujan on huomioitava myös sukupuolen kaksinaisuutta kyseenalaistavat näkökulmat. Keskeisiä työssä käytettyjä lähteitä olivat sosiaalinen konstruktionismin, retorisuuden ja diskurssianalyysin osalta Billig, (1987); Burr, (2003); Jokinen, A., Juhila & Suoninen (1993) ja (1999); Perelman, (1996). Sukupuolen tarkastelun osalta keskeisiä lähteitä olivar Berlant & Warner (2002); Burr, (1998); Jokinen, E., (2006); Stokoe (1998); Wetherell, Stiven & Potter (1987) ja Weatherall (2002).
  • Leskinen, Suvi (2007)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on suomalaisessa sanomalehdistössä jatkosodan syksynä 1941 käyty keskustelu suomalaisten naisten ja vierasmaalaisten miesten suhteista. Tarkastelemissani lehtikirjoituksissa käsiteltiin suomalaisnaisten suhteita sekä maassa oleskeleviin saksalaisiin sotilaisiin että kotirintamalle sijoitettuihin neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Tarkastelen tutkielmassani lehtikeskustelua naiskansalaisuuden näkökulmasta: pyrin tutkimaan sitä, miten keskustelussa määriteltiin suomalaiselle naiselle soveliaan käyttäytymisen rajoja. Marianne Junila on nimittänyt tutkimaani lehtikeskustelua omassa väitöskirjassaan "suureksi moraalikeskusteluksi". Tutkielmani johtopäätöksenä on, että keskustelun oikea nimitys olisi mielestäni "syksyn 1941 suuri seksuaalimoraalikeskustelu". Päädyn erilaiseen lopputulokseen Junilaan nähden myös keskustelun aikarajauksen suhteen. Junilan mukaan Valtion tiedoituslaitos esitti keskustelun ensimmäisen puheenvuoron heinäkuussa 1941 toimittamalla sanomalehdille nimimerkki Valentinin pakinan "Eräistä ystävällisistä naisista". Oma lopputulokseni on, ettei Valtion tiedoituslaitoksella ollut merkittävää roolia seksuaalimoraalikeskustelun käynnistämisessä. Suomalainen sensuuri kielsi keskustelun suomalaisnaisten suhteista saksalaisiin ja venäläisiin miehiin 20. marraskuuta 1941, sillä aiheella oli haitallisia vaikutuksia suomalaisten rintamamiesten mielialoihin ja suomalais-saksalaisiin asevelisuhteisiin. Keskustelijoiden näkökulmasta suuressa moraalikeskustelussa ei kuitenkaan ollut kyse saksalaisista sotilaista, vaan suomalaisten naisten käyttäytymisestä. Oman tulkintani mukaan kirjoittajien tarkoituksena ei ollut loukata saksalaisia ja vahingoittaa asevelisuhteita, vaan tämä tapahtui vahingossa. Olen pyrkinyt valitsemaan tarkastelun kohteena olevat sanomalehdet siten, että ne muodostaisivat edustavan kuvan Suomesta sekä alueellisesti että poliittisesti. Pohjoissuomalainen sanomalehdistö on vahvasti edustettuna siksi, että suomalais-saksalainen aseveljeys ilmeni selkeimmin siellä. Tarkastelen tutkielmassani yhteensä kymmenessä suomalaisessa sanomalehdessä esiintyneitä kirjoituksia. Varsinkin puoluepoliittisten sanomalehtien kohdalla oli havaittavissa selviä eroja aiheen käsittelyn suhteen. Suomen Sosialidemokraatti oli kaikista aktiivisin yksittäinen lehti kirjoittamaan vallitsevasta moraaliongelmasta, ja lehden yleisönosastolla ja pakinoissa käsiteltiin nimenomaisesti suomalaisnaisten suhteita saksalaisiin aseveljiin. Äärioikeistolainen Ajan Suunta ja oikeistolainen Uusi Suomi käsittelivät sen sijaan naisten suhteita neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Vaikka suomalaisnaisten kiinnostuksen kohteiksi määriteltiin eri kohteet, olivat yleisesti ottaen sanomalehdissä esiintyneet teemat ja äänenpainot yllättävän samankaltaisia. Suhteet tuomittiin ja tätä perusteltiin mm. tulevan sukupolven terveyden ja moraalin vaarantamisella. Lähes kaikissa tarkastelemissani kirjoituksissa esiintyi naisten kolmijako, jota olen nimittänyt jaoksi "hyviin, pahoihin ja parannuksen tarpeessa oleviin". Kirjoituksissa poikkeuksetta korostettiin sitä, että suurin osa suomalaisnaisista oli käyttäytynyt moitteettomasti. Heidän tuli muodostaa naisten kollektiivisen kontrollin ydinryhmä ja valvoa kanssasisariaan, jotka olivat sortuneet moraalittomaan käyttäytymiseen kansakunnan kohtalonhetkenä. Samoin kirjoittajat olivat yhtä mieltä siitä, ettei suuressa moraalikeskustelussa ollut kyse ns. paheellisista naisista; naisista, joiden moraalittomaan käyttäytymiseen ei nähty pystyttävän vaikuttamaan. Tähän ryhmään kuuluivat ainakin prostituoidut.
  • Hatakka, Mari (Helsingin yliopisto, 2011)
    The subject matter of this study is the cultural knowledge concerning romantic male-female relationships in autobiographies written by so called ordinary Finnish men and women born between 1901 and 1965. The research data (98 autobiographies) is selected from two collections by the Finnish Literature Society s folklore archives in the early 1990 s. Autobiographies are cultural representations where negotiation of shared cultural models and personal meanings given to hetero-relationship is evident in an interesting manner. In this research I analyze autobiographies as a written folklore genre. Information concerning male-female relationships is being analyzed using theoretically informed close readings thematic analysis, intertextual reading and reflexive reading. Theoretical implications stem from cognitive anthropology (the idea of cultural models) and an adaptation of discourse theory inspired by Michel Foucault. The structure of the analysis follows the structure of the shared knowledge concerning romantic male-female relationship: the first phase of analysis presents the script of a hetero-relationship and then moves into the actual structure, the cultural model of a relationship. The components of the model of relationship are, as mentioned in the title of the research, woman, man, love and sex. The research shows that all the writers share this basic knowledge concerning a heterosexual relationship despite their age, background or gender. Also the conflicts described and experienced in the relationships of the writers were similar throughout the timespan of the early 1900 s to 1990 s: lack of love, inability to reconcile sexual desires, housework, sharing the responsibility of childcare and financial problems. The research claims that the conflicts in relationships are a major cause for the binary view on gender. When relationships are harmonious, there seems to be no need to see men and women as opposites. The research names five important discourses present in the meaning giving processes of autobiographers. In doing so, the stabile cultural model of male-female relationship widens to show the complexity and variation in data. In this way it is possible to detect some age and gender specific shifts and emphasis. The discourses give meaning to the components of the cultural model and determine the contents of womanhood, manhood, sexuality and love. The way these discourses are spread and their authority are different: the romantic discourse evident in the autobiographies appeal to the authority of love supreme love is the purpose of male-female relationship and it justifies sexuality. In this discourse sex can be the place for confluence of genders. The ideas of romantic love are widely spread in popular culture. Popular scientific discourse defines a relationship as a site to become a man and a woman either from a psychological or a biological point of view. Genders are seen as opposites. These ideas are often presented in media and their authority in science which is seen as infallible. The Christian discourse defines men and women: both should work for the benefit of the nuclear family under the undisputed authority of God. Marital love is based on Christian virtues and within marriage sexuality is acceptable. The discourse I ve named folk tradition defines women and men as guardians of home and offspring. The authority of folk tradition comes from universal truth based in experience and truths known to the mediators of this discourse grandparents, parents and other elders or peers. Societal discourse defines the hetero relationship as the mainstay of society. The authority in societal discourse stems from the laws and regulations that control relationship practices.
  • Närhi, Paula (Helsingin yliopisto, 2012)
    Woman, Priesthood and Conflict? An interview study of parish workers and those elected to a position of trust about conflicts due to different viewpoints over female clergy in the Finnish Lutheran Church Different views over female clergy have led to conflicts that appear on an individual, local as well as on the national level. Fundamentally, the debate over female clergy returns to a question of how to interpret the Bible. However, there are also other dimensions attached to the issue, many of which are symbolic by nature. In this study the interpretations given to the women clergy conflict , meanings attached to the issue and solutions offered to solve the conflict are examined. The research material consists of 30 interviews collected from parishes where the issue over female clergy had caused tensions. The basic methods of analysis used are contents analysis and frame analysis. Through frame analysis it was found out that both parties of the conflict interpret, attach meanings and seek solutions to the conflict through structural, social, religious and cultural dimensions. Within these dimensions, however, the parties attach to the issue incompatible interpretations and meanings and offer incompatible solutions to the conflict. These incompatible interpretations, meanings and solutions play a significant role in the conflict process. The study shows that in the approach of those who resist female clergy religious dimension is predominant, whereas those who support women pastors focus on structural dimension. The results of the study indicate that ultimately the debate over female clergy returns to religious identity. Conflicts over women clergy play a central role in the process where religious groups and individuals construct and sustain their religious identity. Debate over female clergy can be likened to ecclesiastical identity politics where a power struggle over the ecclesiastical space takes place. In this struggle important question is who has the power to decide what kind of religious identities are accepted within the church.
  • Moilanen, Eeva (2002)
    Naisjohtajuuskeskustelu on virittynyt viime vuosikymmenen aikana useista eri syistä. Naisjohtajien osuudet ovat kasvaneet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; tilastollisessa tarkastelussa on kuitenkin havaittavissa eroja: naiset ovat edelleen vähemmistönä useilla toimialoilla. Useissa tutkimuksissa on myös väitetty, että nais- ja miesjohtajien väliltä voidaan löytää eroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erilaisissa johtotehtävissä työskentelevien nais- ja miesjohtajien sosioekonomisia eroja ja sitä, miten nämä mahdolliset erot liittyvät nais- ja miesjohtajien urakehitykseen. Sosioekonomisia muuttujia ovat perinteisesti olleet koulutus, tulotaso ja vanhempien sosioekonominen asema. Tässä tutkimuksessa sosioekonomiset tekijät on käsitetty laajemmin. Sosioekonomisilla tekijöillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä sosiaalis-taloudellisia tekijöitä, jotka liittyvät yksilön elämänkokonaisuuteen. Sosioekonomiset tekijät on jaettu yksilöön ja perheeseen liittyviin tekijöihin. Yksilöön liittyviä tekijöitä ovat ikä, koulutus, tulotaso, työssäoloaika, työssäoloaika ensimmäisen johtajanimityksen ajankohtana sekä muuttovalmius. Perheeseen liittyviä tekijöitä ovat siviilisääty, lasten lukumäärä, työstä poissaolo lapsen syntymän takia sekä puolison sosioekonominen asema. Nais- ja miesjohtajien sosioekonomisia tekijöitä ja urapolkuja on tarkasteltu yhdessä pankki- ja vakuutusalan organisaatiossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkein. Aineiston pienen koon (N=80) vuoksi aineiston analysointiin on käytetty ristiintaulukointia ja keskeisimpiä tilastollisia tunnuslukuja. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella naisjohtajuutta tasa-arvonäkökulmasta. Keskeisimmät erot nais- ja miesjohtajien sosioekonomisissa tekijöissä liittyvät koulutustasoon ja johtajauralla etenemiseen. Naiset olivat tässä aineistossa miehiä heikommin koulutettuja. Naisten matalampi koulutustaso näkyy heidän sijoittumisessaan johtajatehtäviin; naiset työskentelevät miehiä useammin alemmissa johtotehtävissä. Miehet siirtyvät myös naisia nopeammin johtotehtäviin organisaatiossa. Tämä viittaa siihen, että miehillä työ- ja urakierto on nopeampaa kuin naisilla. Miehet tulevat myös naisia useammin suoraan johtotehtäviin organisaation ulkopuolelta. Naisilla uralla eteneminen tapahtuu yleensä pitkällä aikavälillä - askel askeleelta. Tässä tutkimuksessa nais- ja miesjohtajien sosioekonomisten tekijöiden erot liittyvät keskeisesti yksilöllisiin urapolkuihin liittyviin tekijöihin. Perheeseen liittyvät tekijät eivät osoittautuneet urakehityksen kannalta yhtä merkityksellisiksi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Nais- ja miesjohtajien avoimissa vastauksissa urakehityksen kannalta merkityksellisinä tekijöinä korostuivat persoonalliset ominaisuudet ja erilaiset verkostot, siksi myös näitä tekijöitä on tarkasteltu luvuissa neljä ja viisi. Tutkimuksen keskeisimpinä lähdeteoksina on käytetty Tilastokeskuksen tutkimuksia Naiset huipulla. Selvitys naisista elinkeinoelämän johtotehtävissä (1994), Huipulla tuulee. Selvitys naisista ja miehistä elinkeinoelämän johtotehtävissä (1996), Onko huipulla tyyntynyt (1999) sekä Sinikka Vanhalan tutkimusta Liikkeenjohtajien uraan vaikuttavat tekijät (1986).