Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 18195-18214 of 25619
  • Pylkkänen, Miia (2001)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten perheleiriläiset ovat perheleirin kokeneet. Tutkimuskohteena ovat Keski-Helsingissä sijaitsevan Pasilan sosiaaliviraston perheleirille osallistuneet vanhemmat ja heidän arvionsa perheleirin merkityksestä elämässään. Tavoitteena on myös selvittää, millaiset perheet perheleiristä parhaiten hyötyvät sekä tarkastella perheleirin kehittämismahdollisuuksia. Perheleiri on toiminnallinen lomaviikko, jonka toteuttamisesta vastaavat sosiaalityöntekijät ja moniammatillinen työryhmä (perhetyöntekijät ja lastentarhanopettajat) yhdessä. Pasilan sosiaaliviraston järjestämä perheleiri oli lastensuojelun ja päivähoidon yhteinen, joten kaikki osallistujat eivät olleet lastensuojelun asiakasperheitä. Lähtökohtana tutkielmassa on lastensuojelun sosiaalityö ja perhetyö. Teoreettinen viitekehys rakentuu tuen ja kontrollin, psykososiaalisen työn sekä perhettä ja perheiden kanssa työskentelyä pohtiville näkemyksille. Tutkimusaineiston keruu tapahtui havainnoimalla kuuden päivän mittaista toiminnallista perheleiriä kesällä 2000 ja haastattelemalla yhdeksää kymmenestä leirille osallistuneesta perheestä. Lisäksi aikuisten ja lasten leirikokemuksia kartoitettiin alustavasti leirin jälkeen kyselylomakkeella. Pääasiallisena aineistonhankintamenetelmänä olivat teemahaastattelut, jotka suoritettiin syksyllä 2000, noin neljä kuukautta perheleirin jälkeen. Havaintomateriaalia käytettiin lähinnä leirin kuvaamiseen ja kyselylomakevastauksia haastattelujen täydentämiseen. Tutkielmassa leirille osallistuneet perheet arvioivat osallistumisensa merkitystä varovaisen positiivisesti. Perheleirikokemuksista löytyi muutamia yleisiä hyötyjä. Irrallisuus arkirutiineista antoi perheille lähes ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdessäoloon oman perheen kanssa. Perheenjäsenillä oli mahdollisuus iloita toinen toisistaan sekä tehdä mielekkäitä asioita yhdessä. Leirin osallistujista tuli lisäksi tuttavia keskenään ja joitakin ystävyyssuhteita syntyi. Vertaistuki koettiin positiivisena asiana ja vapaamuotoisessa ympäristössä tapahtuva työskentely sosiaalityöntekijöiden kanssa oli vanhempien mielestä antoisaa ja helpotti yhteistyötä jatkossa. Ne perheet, jotka eivät olleet lastensuojelun asiakasperheitä korostivat, että avun hakemisen kynnys madaltui. Tutkielman empiirisessä osassa todetaan, että perheleiri soveltuu parhaiten perheille, jotka ovat valmiita keskustelemaan asioistaan toisten samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Leiri sopii myös syrjäytymisvaarassa oleville vanhemmille, koska leirillä on mahdollista luoda uusia kontaktiverkostoja. Kovin vaikeista ongelmista kärsiville tai akuutissa kriisissä oleville ei leiriä voida suositella. Perheen kokonaistilanteen tulee olla leirille valittaessa tärkein kriteeri. Osallistujat pitivät leiriä pääpiirteiltään onnistuneena, mutta esittivät joitakin kehittämisehdotuksia. Kaivattiin enemmän vapaa-aikaa, yhdessäoloa perheen kanssa, lisää järjestettyjä yhteistapaamisia ennen leiriä ja sen jälkeen, sekä leirin aikana enemmän vapaamuotoista keskustelua. Tutkielmassa käytetyistä lähteistä tärkeimpiä ovat esimerkiksi Forsbergin perhettä käsittelevät teokset (1994, 1995, 1998) sekä Arnkilin ja Erikssonin lastensuojelua sekä tukea ja kontrollia koskevat tutkimukset ja pohdinnat (1996, 1999).
  • Leinonen, Leena (1955)
  • Manninen, Liisa (1966)
  • Salmela, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2010)
    Background and aims. Fatness and dieting have been the object of interest between many fields for a long time. Home economics as a discipline enables a comprehensive inspection of fatness and dieting reviewing different disciplines. In addition to the aspect where the pursuit of dieting and health is seen from the perspective of medical and health science it is also been reviewd as a social and cultural phenomena. This study contemplates the influence of history, religion, medicalization and media on dieting and health culture. The objective is to find out if the modern dieting and health culture has gathered influences from centuries ago and absorbed religious features. The stress deriving from appereance has been discussed in the public and there are many solutions conserning weight issues. The purpose of this study is to find out what personal experiences and thoughts female pastors have conserning these questions. The media – which is one of the most influential systems nowadays – has undeniably a great effect on the consumer. The goal is furthermore to estimate the effect of the media on the changing of dieting and health culture. The three main research questions are: 1. What kind of conseptions do female pastors have of dieting and health culture and of its religious features? 2. What kind of personal experiences and conseptions do female pastors have of dieting and strivines of health? 3. How do female pastors regard the image the media has supplied of dieting and health culture? Material and methods. The qualitative data was gathered in year 2009 using the halfstructured theme interview -method. The data consists of interviews conducted with specialists of spiritual matters, i.e. ten female pastors who are between 35 and 60 years old and live in the metropolitan area. The analytical procedure used is called a theory based context analysis. Results and conclusions. Results of this study show that the idealization of slimness and healthiness is a matter discussed in the public on a daily basis. The problem faced was that the media provided contradictory information regarding fatness and dieting and the standard of slimness in commercials focused on females. The pursuit of dieting and healthiness was believed to include also religious elements. In the Middle Ages and the era after that the fatness, overeating and the pleasure one gets from eating was still seen as a condemnable matter in our culture. One could say this was like a sin. The respondents believed that healthiness, healthy living, optimal eating and good looks were a matter more or less equal than a religion. This was a derivative from the fact that treasuring health has become a life stearing value for many people. In the priest’s profession dieting and the pursuit of health was seen in the light of problems arising from weight issues. In ones profession for example the unhealthy eating in festive situations was seen as a matter that leads to unnecessary weight. Another aspect was the job circumstances that limited the degree of movement. The belief was that the female pastors would in a decreasing fashion confront stress deriving from appearence in their job. Keywords: dieting, fatness, healthiness, slimness, female pastors, religion, medicalization, media
  • Godenhielm, Mats (1999)
    Tutkielmassa tarkastellaan peliteoreettisesti saalistushinnoittelun esiintymistä sekä käydään läpi konkreettinen AKZO-tapaus. Tutkielmassa käy ilmi, että saalistushinnoittelun mahdollisuus riippuu informaation täydellisyydestä ja symmetrisyydestä. Seltenin kauppaketjuparadoksi osoitti, ettei saalistushinnoittelua voi esiintyä mikäli pelaajat ovat rationaalisia ja markkinoilla vallitsee täydellinen informaatio. Myöhemmin eri kirjoittajat ovat tutkineet saalistamisen mahdollisuutta mikäli näitä oletuksia lievennetään. Asymmetrinen informaatio voi kaataa Seltenin kauppaketjuparadoksista tehdyt johtopäätökset. Tämä asymmetrinen informaatio monopolin ja markkinoille pyrkijän välillä voi koskea esimerkiksi monopolin tyyppiä. Krepsin ja Wilsonin yksipuolisen epävarmuuden pelissä markkinoille pyrkijät ovat epävarmoja monopolistin voitoista. Mainemalleissa oletetaan, että markkinoille pyrkijä antaa pienen todennäköisyyden sille, että monopolista preferoi saalistusta myös yksittäisenä periodilla. Pitkässä pelissä etukäteistodennäköisyys sille, että monopolista on vahva, voi olla erittäin pieni ja kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa saalistaminen on pelin alkupuolella rationaalinen strategia monopolille. Easley et al. ovat lieventäneet mainemalleissa tehtävia oletuksia ja mallintaneet saalistusta siten, että sen kesto on määritelty endogeenisesti eri markkinoilla. He ovat näyttäneet, ettei saalistushinnoittelun tavoitteena tarvitse olla markkinoille pyrkijän sulkeminen markkinoilta, vaan myös lyhytaikainen saalistus markkinoille pyrkijöiden muille markkinoille etenemisen hidastamiseksi voi olla monopolistin rationaalinen strategia. Mainemalleista voidaan myös tehdä joukko johtopäätöksiä siitä, millä ehdoilla saalistusta voi esiintyä. Phlips on mainemalleja seuraamalla löytänyt joukon ehtoja, joiden on samanaikaisesti oltava voimassa, jotta saalistusta voi esiintyä. Phlipsin ehdot kuitenkin jättävät osan mahdollisista saalistustapauksista vailla huomiota. Tästä ovat esimerkkeinä Fudenbergin ja Tirolen kehittämät long purse sekä signaljamming -mallit. Normann on mainemallin avulla mallintanut Stackelberg-sodan yritysten tasapainostrategiana duopolissa. Tämä vaikeuttaa entisestään saalistushinnoittelun erottamista normaalista oligopolistisesta kilpailusta. Stackelberg-sodassa molemmat yritykset suostuvat tappioihin tietoisesti, strategisista syistä, kun taas saalistushinnoittelussa saalistava yritys saa markkinat vaikuttamaan tappiollisilta vasta markkinoille tulleelle yritykselle. Rajanveto näiden tapausten välillä on vaikeaa. Rajanvedon vaikeus käy ilmi myös AKZO-tapauksessa. Phlipsin ja Moras'n mukaan AKZO-tapauksessa ei ollut kysymys saalistushinnoittelusta vaan yritysten käymästä Stackelberg-sodasta. Normannin malli vahvistaa heidän kritiikki n poistamalla oletuksen, että sodan syynä oli AKZO:N tekemä, eikä myöhemmin korjaama virhearvio kilpailijansa tyypistä. AKZO-tapauksen tarkastelu näytti, että kilpailuviranomaisten ja taloustieteilijöiden käsitykset saalistushinnoittelusta poikkeavat.
  • Mustonen, Riikka (2014)
    Tutkielmassa vertaillaan saalistushinnoittelun sääntelyyn liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Australian oikeusjärjestelmissä sekä analysoidaan niitä syitä, jotka voivat olla löydettyjen erojen ja yhtäläisyyksien taustalla. Tutkielma pyrkii sekä lähestymään saalistushinnoittelun sääntelyyn liittyvää keskustelua uudenlaisesta näkökulmasta että paljastamaan sääntelyn taustalta löytyviä syitä. Tarkastelu tapahtuu suomalaisesta näkökulmasta käsin. Tutkielman tutkimusmetodina on käytetty funktionalismia ja tutkielman etenemisessä myötäillään Husan esittämää viidestä vaiheesta koostuvaa funktionalistista tutkimusprosessia. Funktionalismia hyödynnetään puhtaasti metodologisena välineenä tutkielman analyyttisen raamin rakentamisessa. Vertailtavien oikeusjärjestelmien nykytilan kuvauksessa on lisäksi hyödynnetty oikeusdogmatiikkaa. Tutkielma jakautuu pääpiirteissään neljään osioon. Ensimmäinen osio käsittelee tutkielman lähtökohtia ja metodologisia kysymyksiä. Toisessa osassa esitellään saalistushinnoittelun sääntelyn kehitystä vertailtavissa oikeusjärjestelmissä ja käsitellään lyhyesti saalistushinnoittelua taloudellisena ilmiönä. Kolmannessa osassa käsitellään limittäin vertailtavien oikeusjärjestelmien saalistushinnoittelusääntelyn nykytilaa ja identifioidaan niiden erot ja yhtäläisyydet. Viimeisessä osiossa pohditaan erojen ja yhtäläisyyksien syitä, analysoidaan kolmannessa osassa löytyneitä tuloksia ja esitellään tutkielman loppupäätelmät. Tutkielmassa esiinnousseita oikeusjärjestelmien välisiä yhteneväisyyksiä ovat saalistushinnoittelun luokitteleminen yhdeksi määräävän markkina-aseman muodoksi, sääntelyn linkittyminen saalistustarkoituksen osoittamiseen, oikeuttamisperiaatteiden olemassaolo, kilpailuvaikutusten vähäinen rooli ja se, että tappioiden takaisinperiminen ei ole saalistushinnoittelun välttämätön edellytys. Merkittäviä tutkielmassa löytyneitä eroavaisuuksia ovat hinnan ja kustannusten suhdetta osoittavien testien merkitys, määräävän aseman ja sen väärinkäytön välisen syy-yhteyden olemassaolo ja Australian laajennettu myös muiden kuin määräävässä asemassa olevien yritysten saalistushinnoittelukielto. Vertailukohteiden eroille ja yhtäläisyyksille tutkielmassa löydettyjä selittäviä tekijöitä ovat Suomen osalta yhtenäisen lainsoveltamisen pyrkimys ja EU:n integraatiotavoitteet sekä Australian osalta keskittynyt markkinarakenne ja deskriptiivinen lainkirjoittamistyyli. Lisäksi molempien oikeusjärjestelmien sääntelyratkaisut heijastavat huomattavassa määrin tunnettuja taloustieteellisiä teorioita, tosin myös poikkeuksia taloustieteellisiin lähtökohtiin on havaittavissa. Myös molempien oikeusjärjestelmien formalistinen lähtökohta kilpailuoikeuteen näkyy saalistushinnoittelusääntelyssä.
  • Aikio, Marjut (1988)
  • Fränti, Laura (2014)
    Tutkielma esittelee erilaisia asioita ja ilmiöitä, joissa etnisyys ja alkuperäisyys kiteytyvät ja joissa se otetaan analysoitavaksi niin kansallisella kuin henkilökohtaisella tasolla tässä ajassa. Se tuo esiin tapoja, joilla saamelaiset ovat nimenomaan moderni alkuperäiskansa ja mitä tähän asemaan liittyy. Työ käsittelee kielen merkitystä sukulaisuuden kautta. Kieli on resurssi niin ryhmän sisällä kuin yleensäkin yhteiskunnassa, siksi kielen opetus, sekä käyttö virallisissa yhteyksissä on tärkeää saamelaisille. Kielitaito oikeuttaa tietynlaisiin oikeuksiin ja on siten myös rajapinta ihmisten välillä. Työ esittelee myös kulttuurin materiaalisia ilmentymiä, niin käsitöitä kuin saamelaisia paikkojakin. Modernit media-ilmiöt ilmentävät saamelaisuuden paikkaa tässä ajassa ja käsittelevät, mitä on olla alkuperäiskansa. Kaikki saamelaiset eivät saa elantoaan perinteisistä elinkeinoista, mutta niillä on niin tärkeä merkitys poliittisissa vaatimuksissa, kuin symbolisestikin. Kosketus elinkeinoihin halutaan pitää elävänä ja siksi esimerkiksi maanoikeus kysymykset aiheuttavat kitkaa valtakulttuurin eli Suomen valtion kanssa. Myös alkuperäiskansalle ominainen yhteys luontoon ja ympäristöön tulee käsitellyksi. Tutkielman metodina on ollut osallistuva havainnointi erilaisissa tilaisuuksissa niin Helsingissä kuin kenttämatkalla Pohjois-Suomessa sekä –Norjassa. Aineistona on käytetty myös nauhoitettuja avoimia haastatteluja sekä myös epävirallisempia keskusteluja informanttien kanssa. Tutkielma käsittelee saamelaisten etnisyyttä kansaksi tulemisen kautta, mutta myös henkilökohtaisella tasolla. Se näkee käsittelemänsä ilmiöt tapoina erottua valtakulttuurista ja muodostaa saamelaisten oman kansan. Kolonialistinen historia, joka on jättänyt saamelaiset yhä alisteiseen asemaan valtakulttuuriin nähden, on aiheuttanut monenlaisia ongelmia historiallisesti, esimerkiksi kielen menettämisen kautta, ja nämä heijastuvat edelleen nykypäivän saamelaisten oikeudelliseen asemaan, sekä myös siihen millä tavoin saamelaisuus näkyy yhteiskunnassa. Alisteinen asema on myös monille henkilökohtainen tragedia, jota puretaan eri tavoin. Saamelainen kulttuuri on esitettävä jonain kokonaisuutena niillä areenoilla, joilla sille vaaditaan oikeuksia, niin suhteessa Suomen valtioon kuin maailmassa yleensä. Kulttuuria esitetään tietynlaisena pakettina vaikuttajille, luonnonsuojelijoille, aktivisteille ja myös ihmisille itselleen. Erilaiset materiaaliset kulttuurin muodot, kuten saamen puvut ja taide vahvistavat tätä kuvaa. Myös saamelaisilla virallisilla tiloilla ja paikoilla, sekä saamenkielisellä medialla on tärkeä sija. Tämä on merkki ulkopuolisille, mutta myös sisäisesti. Se on näkyvää tilanottoa suomalaisesta tilasta. Vaarana on kuitenkin kulttuurin jähmettyminen ja luontaisen moniäänisyyden katoaminen. Saamelaisuus on kokonaisuus monia saamelaisia kulttuureja ja monenlaisia etnisiä todellisuuksia, jotka ovat syntyneet läheisestä kontaktista muihin kulttuureihin. Useimmat saamelaiset elävät myös suomalaista kulttuuria ja näiden yhteensovittaminen on jokaisen tehtävä myös omassa elämässään. Tutkielma näkee alkuperäiskansojen olemassaolon osana myös tätä aikaa, mutta huomauttaa, että ne tarvitsevat laillisia oikeuksia turvata ja kehittää kulttuuriaan, muuten sulautuminen valtakulttuuriin on väistämätön. Laillinen asema on turvattava niin kansainvälisin sopimuksin kuin kansallisessa lainsäädännössä. Valtakulttuurin kielteinen asenne ja puutteellinen ymmärrys siitä, mikä on alkuperäiskansan ero valtakulttuurista ja täten tarpeet, voivat pahimmillaan jatkaa kolonialistista hallintoa.
  • Olthuis, Marja-Liisa (1991)
  • Elo, Elina (2012)
    Saamelaiset ovat Euroopan unionin ja Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa. He asuvat neljän valtion alueella: saamelaisten perinteisesti asuttama alue ulottuu Keski-Norjasta Ruotsin ja Pohjois-Suomen kautta Venäjälle Kuolan niemimaalle. Saamelaisilla on yhteinen kieli, kulttuuri ja historia mutta ei omaa valtiota. Yhteensä saamelaisia arvellaan olevan 65 000–100 000. Saamen kieliä on laskutavasta riippuen 6–10, ja ne ovat kaikki uhanalaisia vähemmistökieliä. Suomessa ja Norjassa saamelaisten oikeudesta käyttää kieltään on säädetty sekä perustuslaissa että tavallisen lain tasolla. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen oikeus saamelaisilla on kummassakin maassa käyttää saamen kieltä asioidessaan tuomioistuimissa ja viranomaisissa. Tarkastelun kohteena ovat lain tasolla taatut oikeudet sekä niiden toteutuminen käytännössä. Kyseessä on oikeusvertaileva tutkielma, johon olennaisena osana kuuluu saamelaisten kielellisten oikeuksien vertaaminen maiden välillä. Koska Norjassa saamelaisia asuu moninkertaisesti Suomeen verrattuna ja koska Norja lisäksi on ottanut itselleen roolin saamelaisoikeuksien mallimaana, on tutkielman eräänlaisena taustaoletuksena, että saamelaisil-la on laajemmat ja tehokkaammin toteutuvat kielelliset oikeudet Norjassa. Ennen kansallisen oikeuden tarkastelua tutkielmassa esitellään yleisesti vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitystä. Lisäksi perehdytään saamelaisiin kansana ja heidän historiaansa. Nämä luvut antavat varsinaiselle tutkimukselle tarpeellisen taustan, jota vasten saamelaisten kielellisten oikeuksien nykytilaa ja kehitystä on helpompi ymmärtää. Tutkielman kolmannessa luvussa esitellään myös Suomen ja Norjan saamelaislakeihin sisältyvät määritelmät siitä, ketä on lakeja sovellettaessa pidettävä saamelaisena. Tutkielman neljännessä luvussa esitellään Suomen kansallista saamelaisten kielellisiä oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Viidennessä luvussa tarkastellaan Norjan lainsäädäntöä vastaavalla tavalla. Ensinnäkin tutustutaan kummankin maan perustuslaeissa oleviin saamelaisia koske-viin pykäliin. Tämän jälkeen perehdytään alemmantasoiseen sääntelyyn, jossa tarkastelun keskiössä ovat nimenomaisesti saamen kielen käyttämistä koskevat lait, Suomessa saamen kielilaki ja Norjassa sameloveniin sisältyvät kielisäännökset. Tarkastelussa huomataan, että saamelaisille on kummassakin maassa turvattu melko laajat oikeudet käyttää saamen kieltä tuomioistuimissa ja viranomaisissa mutta että nämä oikeudet rajoittuvat lähinnä saamelaisten perinteisesti asuttamille alueille maiden pohjoisosissa. Tarkasteltaessa oikeuksien toteutumis-ta käytännössä havaitaan lisäksi, että todellisuudessa lakien soveltamisalaan kuuluvat viranomaiset eivät täytä niille säädettyjä velvollisuuk-sia. Suurimpana ongelmana oikeuksien toteutumisessa on saamenkielentaitoisen henkilöstön puute. Käytännön ongelmista huolimatta kum-massakin maassa on varsin vähän kielellisiä oikeuksia koskevaa oikeuskäytäntöä. Tutkielman varsinainen vertaileva osio sisältyy kuudenteen lukuun. Vertailun yllättävin tulos on se, että saamelaisten kielellisissä oikeuksissa ei Suomen ja Norjan välillä näytä olevan suurta eroa. Molempien maiden perustuslaeissa on saamelaisia koskeva pykälä, jonka tausta-ajatuksena on turvata saamelaisille mahdollisuus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Myös saamelaislakeihin sisältyvät kielisään-nökset ovat toistensa kaltaisia ja eroavat vain joiltakin yksityiskohdiltaan: Norjassa saame ja norja on säädetty tasa-arvoisiksi kieliksi, Suo-messa kielisäännökset koskevat hieman laajempaa joukkoa viranomaisia ja velvoittavat lisäksi tarjoamaan enemmän suullista saamenkielis-tä palvelua kuin Norjassa. Oikeudet myös toteutuvat molemmissa maissa lähes yhtä kehnosti. Erilaisten selvitysten perusteella panostus saamen kieleen näyttäisi kuitenkin olevan suurempaa Norjassa, ja siellä on myös perustettu saamelaisalueelle kaksikielinen tuomioistuin. Tutkielman lopuksi esitetään keskeisiä johtopäätöksiä. Norjan ja Suomen välisessä vertailussa voidaan todeta, että Norjassa saamelaisten oikeudet toteutuvat kenties hiukan paremmin kuin Suomessa. Molemmissa maissa oikeuksien toteutumiseen käytännössä tulisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi, kun suuri osa saamelaisista nykyään asuu perinteisen saamelaisalueen ulkopuolella, kielellisten oike-uksien maantieteellistä rajausta olisi kummassakin maassa syytä pohtia. Lisäksi ehdotetaan harkittavaksi sitä, voisiko Suomessakin saamen kielen nostaa saamelaisten kotiseutualueella tasa-arvoiseksi kieleksi suomen ja ruotsin kanssa. Kaiken kaikkiaan saamelaisten kielellisten oikeuksien parantumisen todetaan heijastelevan yleismaailmallista alkuperäiskansojen oikeuksien kehitystä, jonka jatkumisen eteen on tärkeää tehdä töitä vastaisuudessakin.
  • Samu, Yliselä (2014)
    Verolain tarkoittamat menetykset liittyvät usein tilanteeseen, jossa yrityksen asiakas tai velallinen jättää suorittamatta velvollisuutensa, kuten kauppahinnan tai velanmaksun, yritykselle. Menetysten verokohtelusta on vuosien kuluessa puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja aihetta kohtaan esitetty kiinnostus seuraa tavallisesti talouden suhdanteita. Talouden ollessa taantumassa kiinnostus yleensä lisääntyy. Kansainvälisestä kehityksestä johtuen vuoden 2005 verouudistuksessa elinkeinoverolakiin otettiin uudet säännökset koskien käyttöomaisuusosakkeiden verovapaita luovutuksia. Symmetriasyistä ja veronkierron ehkäisemiseksi verovapaisiin osakeluovutuksiin liittyen elinkeinoverolakiin otettiin myös uusi säännös, joka rajoittaa konserniyhtiöiden välisten muiden saamisten kuin myyntisaamisten vähennyskelpoisuutta. Rajoituksista säädetään EVL:n 16 §:n 7 kohdassa. Säännös rajoittaa muiden saamisten kuin myyntisaamisten vähennyskelpoisuutta tilanteessa, jossa velkojayhtiö omistaa velallisyhtiöstä yksin tai yhdessä konserniyhtiöidensä kanssa vähintään 10 prosenttia. Säännökseen liittyen voi syntyä monia erilaisia tilanteita, joihin ei säännöksen sanamuodosta saada suoraa vastausta siihen, kuinka näihin tilanteisiin tulisi tuloverotuksessa suhtautua. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millä tavoin saamisten menetyksiin on suhtauduttu elinkeinoverolaissa lain säätämisestä lähtien aina tähän päivään saakka. Varsinaisena tutkimusongelmana on kuitenkin vuoden 2005 verouudistuksessa säädetty EVL 16 §:n 7 kohta. Tarkoituksena on selvittää mainitun lainkohdan soveltamisalaan kuuluvat tilanteet sekä se, minkälaiset saamiset kuuluvat vähennyskelvottomuuden piiriin sekä määritellä saamiset, jotka ovat vähennyskelpoisia etuyhteydestä huolimatta.
  • Marjamäki, Tiina (1995)
  • Partanen, Pasi (2003)
  • Tapper-Sillanpää, Sanna (2013)
    Tutkimuskohteena on Itä-Suomessa, Lapinlahden kunnassa Saarisen järven alueella sijaitseva pienehkö ultramafinen intruusio, joka poikkeaa selvästi sitä ympäröivistä arkeeisista TTG-assosiaatin kivistä. Lapinlahti sijaitsee Fennoskandian arkeeisen kratonin reuna-alueella ja geologiset rakenteet jakaantuvat sekä arkeeisiin että proterotsooisiin. Magmatismi on ollut alueella hyvin moninaista ja arkeeinen kallioperä on kokenut useita keski- ja korkean asteen metamorfisia tapahtumia. Saarisen intruusio on maa-aineksen peittämä muutamaa paljastumaa lukuunottamatta ja sen paikantaminen on tehty sähkömagneettisin ja magneettisin menetelmin ja kaikki tulokset perustuvat kairausaineistoon. Kairasydämistä tehtiin geokemiallisia kokokivianalyysejä, kiillotettuja ohuthieitä, elektronimikroanalyyseja, U-Pb-iänmääritys sekä Sm-Nd- ja Lu-Hf-isotooppianalyyysit. Kairasydänten raportointi tehtiin Kuopion GTK:ssa ja analyysit Espoossa Labtium Oy:n ja GTK:n laboratorioissa. Intruusiossa vuorottelevat hyvin runsaasti oliviinia sisältävät amfiboliittikerrokset ja -raidat. Paikoin amfibolin lisäksi on jäljellä vielä primääristä ortopyrokseenia. Saarisen ortopyrokseniitti on hyvin zirkonirikasta, mikä on epätyypillistä ultramafisille kiville. Paikoin kivet ovat muuttuneet täysin serpentiniitiksi ja kloriitiksi. Saarisen intruusiota leikkaa terävästi joukko proterotsooisia metadiabaasijuonia. Kairasydänten ja ohuthietutkimusten perusteella intruusiosta voidaan karkeasti erottaa noin 10 eri kivilajia: keskirakeinen porfyyrinen oliviiniamfiboliitti, tasarakeinen hornblendiitti, sarvivälkeperidotiitti, sarvivälkepyrokseniitti, pegmatiittinen ortopyrokseniitti, sarvivälkegabro, metamorfoitunut kvartsi-amfiboli-enstatiitti-granaatti-biotiitti-kivi sekä muutamia mineraalien muuttumisen tuloksena syntyneitä kivilajeja kuten kloriittiliuske ja serpentiniitti sekä metadiabaasi. Oliviini esiintyy hyvin runsaana lähes kaikissa ultramafisissa näytteissä ja niiden päämineraalit ovat oliviini, amfiboli, ortopyrokseeni. Aksessorisena mineraalina esiintyy runsaasti spinelliä ja ortopyrokseniitissä zirkonia. Saarisen ultramafisissa kivissä on varsin vähän mineraalivaihtelua. Sen sijaan mineraalien (erityisesti oliviinin) paljoussuhteet vaihtelevat paikoin suuresti, mikä monesti muuttaa myös kivilajinimeä. Kokokivianalyysien tulosten perusteella esiintymä on komatiittiskoostumuksellinen oliviiniortomesokumulaatti, joka ei ole rikastunut nikkelin suhteen. Hyvin magnesiumpitoisen koostumuksensa perusteella intruusio on todennäköisesti vaippasyntyinen. Saarisen intruusion on aiemmin tulkittu olevan läheisen Lapinlahden gabron satelliitti. Tämän tutkimuksen yhteydessä saadun ikämääritystuloksen (2643,6 ± 8,2 Ma) perusteella aiempi tulkinta sulkeutuu pois, sillä Saarinen on täysin eri-ikäinen kuin Lapinlahden gabro (1898 Ma) ja se eroaa iältään myös ympäristön arkeeisista gneisseistä ja migmatiiteista (jopa 3136 Ma). Initiaalisen neodyymin epsilonarvojen erojen perusteella Saarinen ei myöskään liity Kuhmon vihreäkivivyöhykkeen komatiitteihin, vaan on todennäköisesti itsenäinen kivilajiyksikkö.