Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 23133-23152 of 25618
  • Saarinen, Antti (2009)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa parodontiitin ja ubikinonin välisestä yhteydestä. Parodontiitti on merkittävä kansansairaus ja lisätieto sen luonteesta ja hoitokei-noista on tärkeää. Ubikinoni on solujen mitokondrioissa esiintyvä molekyyli, jolla on merkit-tävä rooli soluhengityksessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vastata seuraavaan kysymykseen: Onko parodontiitilla ja ubi-kinonin määrällä yhteyttä? Aihetta lähestyttiin kattavalla kirjallisuuskatsauksella ja tutkimalla tilastotieteellisesti veren ubikinonipitoisuutta ja seerumin parodontiittipatogeenivasta-aineita. Tutkimuksessa ei havait-tu selvää yhteyttä parodontiitiin viittaavien vasta-aineiden ja ubikinonin välillä. Tutkimustu-los tuo merkittävää uutta tutkimustietoa, koska se kyseenalaistaa 70- ja 80-luvun tulokset, joiden mukaan ubikinonilla ja parodontiitilla on yhteys.
  • Ahvenainen, Terhi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Huntington's disease (HD) is a progressive neurodegenerative disorder that causes involuntary muscle movements, deteriorates muscle coordination and cognitive decline. Typical onset age of the disease is in mid age, although a juvenile form of HD is also known. The disease is inherited in an autosomal dominant manner via a mutation in the huntingtin gene (HTT). The characteristic mutation in HTT is an expansion of the glutamine stretch at the 5 end of the gene. Excessive amounts of glutamine residues alters the conformation and chemical features of the huntingtin protein (HTT) leading to accumulation of cellular aggregates. Although to date there are several known alterations in the cell that contribute to the disease, the pathogenesis of HD is not fully understood. Ubiquitin proteasome system (UPS) dismantles proteolytically unneeded or damaged proteins, which are targeted to proteolysis when ubiquitin tags are added to them. Deubiquitinating enzymes (DUB) recycle ubiquitin molecules by releasing them from proteasome substrates. Recycling of ubiquitin is critical to a cell as it maintains the free pool of the targeting molecule. Ubiquitin-specific protease 14 (USP14) is one of the DUB family enzymes and its distinctive function is to remove ubiquitin molecules from the tip of the ubiquitin chain and thus antagonize protein degradation. Although the specific function of the protein is unclear, it seems that USP14 operates as a fine regulator of protein turnover rate and in ER stress both in catalytic and non catalytic manner. The role of USP14 is especially emphasized in the nervous system, as it regulates synaptic transmission and neuronal development. Although it is suggested that dysfunction of UPS is involved in the pathogenesis of HD, the role of USP14 in the disease remains to be unknown. IU1 is a novel inhibitor of the catalytic domain of USP14. Studies with IU1 indicate that inhibition of USP14 enhances the clearance of aggregate prone proteins. The approach of this thesis was aimed to elucidate the routes of HD pathogenesis from diverse approaches. The general aim of the thesis was to investigate the role of USP14 in the wild-type PC6.3 cell model, and in the pathogenesis of HD by expressing HTT proteins with different lengths of glutamine stretches in PC6.3 cells. The specific aim of the study was to examine by western blot and microscopy analysis the pathogenic routes of HD that involve ER stress, oxidative stress, autophagy and mutant HTT aggregate dynamics. The function of USP14 was studied with overexpression of USP14, or by inhibiting its catalytic activity by IU1. The findings of this thesis show that overexpression of USP14 enhances the clearance of mutant HTT aggregates, and this effect is obtained in catalytic activity dependent manner. I show that upregulated USP14 is connected to improved clearance of mutant HTT and inhibition of autophagy, suggesting that the degradation is mediated via UPS. The catalytic activity of USP14 might also be important in ER stress regulation, as the results indicate that IU1 activates phosphorylation of both JNK and eIF2α. I was also able to establish a connection between USP14 and GADD34, as I show that GADD34 upregulates USP14. Finally, I show that catalytic inhibition of USP14 decreases the expression of antioxidant SOD2. The data in this thesis is lacking statistical significance, and it can be considered solely as a guideline. However, together these results indicate that the deubiquitinating activity of USP14 increases survival in PC6.3 cells in both a healthy and a HD model.
  • Hovinen, Mari (Helsingin yliopisto, 2009)
    Automatic milking (AM) is increasing in modern dairy farming. It is replacing conventional milking (CM), managed by a milker in a milking parlour or in tie stalls. In the research reported in this thesis, the udder health of dairy cows changing from CM to AM was examined and found to deteriorate slightly more than that of cows changing from tie stall to free stall barns with conventional milking during the first year after the change. Deterioration was indicated by a slight increase in the somatic cell count (log SCC) of the milk and in the proportion of new high SCC cows. In both groups of cows, log SCC already increased before the change, and an adaptation period of 2 to 3 months was recorded after the change from CM to AM. Udder health appeared to stabilise close to the original values towards the end of the study period in both groups, but no improvement was noted in log SCC in the herds changing from CM to AM. Additional aims of the work were to investigate different methods of automatic mastitis detection and teat cleaning to identify possible risk factors for mastitis in AM. On average, more than 80% of teat cleanings in 9 herds using 2 different AM systems were technically successful. Factors associated with the result were the herd, teat cleaning method, days in milk, behaviour of the cow, teat colour, udder and teat structure, and teat position. Excessive udder hair or technical failure of the AMS disturbed teat cleaning. Nearly 80% of originally dirty teats became totally or almost clean during the cleaning process. Factors associated with the effectiveness of teat cleaning were teat cleanliness before cleaning, the herd, teat cleaning method and teat end condition. The same farms were used to evaluate the efficiency and precision of mastitis detection methods in AM. The sensitivity of detecting quarters with subclinical mastitis (threshold value of 200 000 cells/ml milk) was only < 20% based on electrical conductivity (EC). However, 75% of the quarters with clinical mastitis were detected by the AM system. By manipulating the alert criteria based on EC, 60 to 70% true positive alerts could be achieved. Deviations in milk yield caused numerous false positive alerts, but > 60% of alerts based on deviations in milk colour were true positives. A new non-invasive method for detecting clinical mastitis using a thermal camera was assessed in 6 cows with experimental endotoxin-induced mastitis. The first systemic and local signs were seen within 2 hours post-challenge. However, the thermal camera only detected a temperature change of >1 °C on the udder skin of all cows after four hours post-challenge, in parallel with the rise in rectal temperature, milk SCC and milk EC. Nevertheless, a thermal camera mounted in a milking or feeding parlour in AM could be useful for detecting temperature changes associated with clinical mastitis and other febrile diseases, between milkings or in dry cows. The results of this thesis suggest that udder health slightly deteriorates during the first year after the introduction of AM. The studied risk factors can partly be controlled by management actions taken by the farmer, but further technical development of AM is still necessary. “Automatic” does not indicate that the role of the herdsman is in any way diminished.
  • Sneitz, Nina (Helsingin yliopisto, 2013)
    UDP-glucuronosyltransferases (UGTs) are responsible for the metabolism of many xenobiotics, as well as several endogenous compounds like bilirubin and certain steroids. This thesis involves three major themes: UGT1A1 and Crigler-Najjar syndrome (CN); expression and characterisation of a novel UGT, UGT2A2; and the glucuronidation of various endogenous and synthetic steroids. Fourteen different UGT1A1 mutations were identified in 19 CN patients, four of which were novel. The mutant proteins were expressed in baculovirus infected Sf9 insect cells and their activity towards bilirubin and other substrates was determined. Residual glucuronidation activity and the severity of hyperbilirubinemia were found to correlate well in most cases. In addition, a major advancement to aid the development of gene therapy for CN was achieved by in discovering that ezetimibe glucuronidation correlates with reduction of serum bilirubin in gene therapy treated Gunn rats. This compound might be useful in examining the efficacy of gene therapy in humans in the future. When the novel UGT2A2 was cloned, expressed, and studied alongside UGTs 2A1 and 2A3, results indicated that UGT2A2 is a functional enzyme with broad substrate specificity. UGT2A2 was found to be expressed mainly in nasal mucosa, similar to UGT2A1. In addition, UGT2A1 and UGT2A2 were found to differ largely in their regioselectivity towards estrogens. Lastly, the glucuronidation of estriol, 16-epiestriol, 17-epiestriol, 13-epiestradiol, ent-estradiol, ent-androsterone, and ent-etiocholanolone by different UGT enzymes was studied and analytical methods for analysing these compounds were developed. UGTs 1A10 and 2B7 were found to be the most active UGTs in the glucuronidation of almost every steroid studied. Several patterns in the regio- and stereoselectivity of steroid glucuronidation were observed for the first time. The effects of phenylalanines 93 and 90 on human UGT1A10 on glucuronidation were also studied, exploiting site directed mutagenesis. The results revealed that F93 is involved in the interactions of the enzyme with estrogens and a homology model of UGT1A10 was created based on the results. Knowledge of glucuronidation of endogenous compounds is important, since it may be directly or indirectly linked to clinical conditions, like Crigler-Najjar syndrome, and also because certain drugs that inhibit UGTs, may inhibit the metabolic pathways of endogenous substrates that are metabolised by UGTs. Understanding the glucuronidation of steroids could be used to make better predictions on the role of glucuronidation in the metabolism of newly designed drugs that resemble steroids. Detailed information on steroid glucuronidation may also be used in determining UGT structure via function and the results obtained during this PhD work may also be used in the development of more detailed homology models of other UGT enzymes.
  • Aalto, Josefina (2014)
    Tutkimuksessa tarkastellaan tavaramerkkioikeuksien ja verkkotunnusten välisiä ristiriitoja Uniform Domain Name Dispute Resolution Policyssa. UDRP-menettelyssä voidaan ratkaista verkkotunnuksen rekisteröinnin siirtämistä tai lakkauttamis-ta koskeva riita. Menettelyn piirissä toimii useita riidanratkaisupalveluntarjoajia, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään World Intellectual Property Organization (WIPO) ja National Arbitration Forumin (NAF) ratkaisujen aineellisoikeudelliseen vertailemiseen. Vaikka menettelyn palveluntarjoajat eivät ole sidottuja toistensa ratkaisulinjoihin, olisi yhtenäisen linjan noudattaminen menettelyn ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta välttämätöntä. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Työn tehtävänä onkin arvioida millä tavoin oikeudenkäytön epäyhtenäisyys ilmenee ja mitä vaikutuksia sillä voi olla tavaramerkinhaltijalle. Jotta kanne voisi menestyä, tulee kantajan näyttää toteen kaikki kolme UDRP-policyn 4 a §:n mukaista edellytystä. Ensimmäisen edellytyksen mukaan vastaajan verkkotunnuksen on oltava identtinen tai sekoitettavissa kantajan tavara- tai palvelumerkkiin. WIPO ja NAF hyväksyvät useamman vaihtoehtoisen tavan kantajan oikeuden osoittamiseen, joista tavaramerkkirekisteröinti on varmin. Hieman tulkinnallista tosin on, tuleeko kantajan tavaramerkkirekisteröinnin edeltää ajallisesti verkkotunnusrekisteröintiä. NAF näyttäisi edellyttävän pääasiallisesti aikaprioriteettiperiaatteen noudattamista, mutta WIPO:n linjassa tästä periaattesta on voitu poiketa. Myös vakiinnuttamiseen verrattavissa oleva common- law tavaramerkkioikeus voi tulla kyseeseen oikeuden osoittajana, mutta tältä osin NAF:n ja WIPO:n linjoissa on eroja, koska NAF asettaa näyttökynnyksen WIPO:a matalammaksi. Ero saattaa selittyä NAF:n sijainnilla Yhdysvalloissa ja panelistien taipumuksella soveltaa common law-maiden tavaramerkkioikeutta. Edellä mainittujen keinojen lisäksi kantaja voi todistaa oikeutensa tavaramerkkiin tietyin edellytyksin myös henkilönnimellä. Sitä vastoin maantieteellisen merkinnän soveltuvuus oikeuden osoittamiseen on keinoista epävarmin. Jos vastaaja onnistuu todistamaan oikeutensa tavaramerkkiin, tulee panelistien vielä arvioida onko verkkotunnus sekoitettavissa tavaramerkkiin. Sekoitettavuusarvio tehdään vertaamalla objektiivisesti verkkotunnusta ja tavaramerkkiä keskenään. Kuitenkin toisinaan panelistit soveltavat myös niin sanottua subjektiivista sekoitettavuusarviointia, mikä on tulkinnanvaraisempi, koska se keskittyy kuluttajien mahdollisiin mielleyhtymiin. Yhtenäisen linjan saavuttamiseksi olisikin toivottavaa, että WIPO ja NAF valitsisivat yhden selvän tavan arvioida sekoitettavuutta. 4 a §:n toinen edellytys koskee vastaajan verkkotunnuksen käyttöä. Kohdan mukaan kantajan tulee todistaa, että vastaa-jalla ei ole ollut oikeutta verkkotunnuksen käyttöön. Tältä osin NAF:n ja WIPO:n linjat ovat melko yhtenäiset ja molemmat palveluntarjoajat suhtautuvat hyvin kriittisesti tilanteisiin, joissa verkkotunnusta on käytetty kaupallisesti. Oikeuttamisperusteena parhaiten menestyvät lähinnä epäkaupalliset tilanteet, kuten sananvapausproblematiikkaan linkittyvät verkkotunnukset. Toisaalta sananvapausperusteeseenkin on suhtauduttu vaihtelevasti etenkin WIPO:n käytännössä, joka noudattaa tulkinnassaan kahta eri linjaa. Kaupallisen käytön osalta sitä vastoin eniten eroavaisuuksia esiintyy mahdollisten jälleenmyyjien toiminnan arvioimisessa. WIPO:n pääasiallisen linjan mukaan jälleenmyyjä ei voi käyttää kantajan tavaramerkkiä ilman kantajan suostumusta, mikä on myös NAF:n päälinja. Toisaalta WIPO:n oikeuskäytännössä on muodos-tunut myös sallivampi linja, jota voidaan pitää ongelmallisena. 4 a §:n kolmannen edellytyksen mukaan vastaajan on pitänyt rekisteröidä ja käyttää verkkotunnusta vilpillisesti. Vilpillisen mielen käsite on erityisen avoin tulkinnalle, koska sitä ei ole täsmennetty UDRP-Policyssa. Epäselvää on esimerkik-si se, voiko vastaajan vilpillinen mieli esiintyä retroaktiivisesti. NAF:n linja on pidättyväinen, koska Policyn sanamuoto on konjuktiivinen. WIPO:lta sen sijaan löytyy kahta eri tulkintaa. Toinen keskeinen ero liittyy tilanteisiin, joissa vastaaja on yrittänyt myydä verkkotunnusta kantajalle ylihintaan. WIPO:n mukaan vastaajan tulee aktiivisesti tarjota verkkotun-nusta kantajalle, jotta kyseessä on vilpillinen mieli, mutta NAF:n linjassa vastaajan aktiivisia toimia ei edellytetä. Tutkimus osoittaa, että palveluntarjoajien ratkaisukäytäntö ei ole yhtenäinen. Eroja esiintyy kolmella eri tasolla palveluntarjoajien välillä, minkä lisäksi palveluntarjoajien sisäiset linjat ovat ristiriitaisia. Tällainen epäjohdonmukaisuus ei palvele menettelyn perimmäisiä tavoitteita, minkä lisäksi se on omiaan heikentämään osapuolten luottamusta UDRP-menettelyyn.
  • Närvä, Jaakko (Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos, 2008)
    The main question of my doctoral thesis is whether ufology and UFO experiences are or can be explained as religious phenomena. My research is theoretical in the sense that I combine and systematise cultural scientific knowledge concerning the religiosity of ufology and UFO experiences and complete this theoretical effort with empirical subject matter. The research material for my study consists of theoretical literature and empirical texts written by ufologists and those who have had UFO experiences. I defined the material in a way that it became full and extensive with regard to ufology, stories about UFO experiences and the cultural scientific literature concerning them. In addition, I present a source criticism for the literature because it is in part informal. The method is analysing and synthesising the material in the context of spiral of hermeneutic inferential process. Definitions of religion, ufology and UFO experience, developed by myself, serve as guide lines for the process. The conclusions of my research are as follows. For the most part, ufology and UFO experiences belong to the category of religion and only a fraction of these instances can be explained as something else, for example psychiatric phenomena. From the religious viewpoint I explain ufology and UFO experiences on four different but interlinked levels: historical, comparative, sociological and psychological. Historically ufology and UFO experiences include esoteristic, Christian and folk religious elements. In addition UFO experiences have significant similarities with folk religious stories and shamanistic experiences. From the perspective of the sociology, of religion ufology and UFO experiences can be analysed as products of our scientific and technological Western culture. Social crisis and social psychological group mechanisms affect the appearance of ufological ideas and UFO experiences. Psychologically, in the background of religious UFO experiences there can be found several factors, such as wishful thinking. Concerning UFO sightings these are misinterpretations of certain ordinary and some rare or exotic natural and technical phenomena. Intense UFO experiences, such as UFO abductions, are stimulated for the most part by hallucinations, sleep paralysis disorders, lively fantasies (in case of fantasy prone personalities) and false memories. In group cases social pressure, small group delusion and the guilt of exposing the true nature of a story come into play. A UFO experience can be traumatising because of certain inferential mechanisms and cognitive dissonance involved in the process of conversion as a UFO experiencer. UFO religiosity is a cross cultural, widespread and a significant field of phenomena, which can offer insight about religious developments in the future. However, UFO religiosity has not been studied extensively. This research is one effort to address this lack of documentation. The motivation behind my thesis was to make ufology and UFO experiences more understandable.
  • Zhang, Hongbo (Helsinki University Print, 2012)
    Glucuronidation of drugs and several endogenous compounds is catalyzed by the UDPglucuronosyltransferase(UGT) enzymes, membrane proteins of the endoplasmic reticulum that are variably expressed in the liver, intestine and few other tissues. In this PhD research it was first studied UGTs expression and glucuronidation activity in Caco-2 cells, a common model system for drug absorption in the intestine. Caco-2 cells differentiation significantly stimulated UGTs expression and glucuronidation activity. However, the activity of most UGTs, with the exception of UGT1A6, was very low in comparison to the human intestinal or liver microsomes (HIM and HLM, respectively), indicating that these cells do not provide a good model system for drug glucuronidation in the intestine. The second part of this thesis studied the different aspects of improving the use of recombinant UGTs and the in vitro glucuronidation assays. It included the possible use of DMSO, up to 10% (volume per volume), in studying the glucuronidation of highly lipophilic substrates, and the effect of alamethicin addition that is now recommended mainly for the assays using HLM or HIM and in combination of only low DMSO concentrations. In addition, it was found out that glucuronidation experiments with compounds containing free carboxylic acid groups should be done at both pH 6.0 and pH 7.4. The lower pH value is recommended for reducing acyl migration and stimulating the activity of many UGTs, whereas the higher pH would be needed to test whether or not UGT2B15, the only UGT that is inactive at pH 6.0, catalyzes the test compound. A method to quantitatively evaluate the contributions of individual UGTs to the combined activity of a tissue sample, the relative activity factor (RAF), approach was also examined. This study, done in collaboration with a Chinese laboratory from the Dalian Institute of Chemical Physics, turned out to be very good, if selective substrates or inhibitors for the different UGTs that catalyze the test reaction are available. Finally, I also tried to improve the quality of recombinant UGTs that were produced in baculovirus-infected Spodoptera fragiperda 9 (Sf9) insect cells, mainly by further improving the infection optimization tests that were developed in order to reduce the fraction of inactive recombinant UGT in the produced samples. Another part of that study was to examine the possible effects of the C-terminal fusion peptide that ends with 6 His residues (His-tag) on the enzyme kinetics of the recombinant UGTs. The detailed studies revealed that there were no significant adverse effects of this fusion peptide, therefore prompting us to continue using it due to the possibilities it opens for relatively easy testing of the expression level of the different recombinant UGTs. Taken together, this thesis contains several topics, all of which are related to the use of UGT enzymes in glucuronidation studies, and largely productive efforts to improve them. In addition to the specific findings with several different UGTs, the results are expected to be useful for future in vitro studies in the field.
  • Majava, Aino (2003)
    Tutkimuksen aihe on huumeiden käytön rakentuminen sosiaaliseksi ongelmaksi ja siihen liittyvän vastuun jakautuminen kolmen huumeiden vastaiseksi tunnustautuvan kansalaisjärjestön tuottamissa teksteissä. Tutkimuksen aineisto muodostuu Elämä On Parasta Huumetta ry:n, Irti Huumeista ry:n sekä Youth Against Drugs ry:n vuosien 2001 ja 2002 aikana julkaisemista valistusteksteistä. Järjestöjen huumevalistustekstien analyysissa tarkastelen huumevalistusta sosiaalisena ja poliittisena toimintana sekä huumeiden vastaisten kansalaisjärjestöjen asemaa suomalaisella huumekentällä. Tutkimuksen teoreettinen tulkintakehys edustaa sosiaalista konstruktionismia linkittyen amerikkalaiseen social problems -koulukuntaan, jossa sosiaalisten ongelmien syntymistä tarkastellaan kollektiivisina määrittelyprosesseina. Taustalla on olettamus huumevalistuksen sosiaalista todellisuutta – suomalaista huumekysymystä – konstruoivasta luonteesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty lähilukua, jossa valistusteksteistä on paikannettu keskeisiä teemoja ja vastakkainasetteluja, sekä niiden kautta syntyviä toimintaohjelmia. Konstruktionistisesta näkökulmasta tarkasteltuna teksteissä rakennetaan tietynlaista ymmärrystä huumeiden yhteiskuntaa uhkaavasta luonteesta, sekä siitä, miten yhteiskunnallisten toimijoiden tulisi menetellä huumeongelman ratkaisemiseksi. Tutkimuksen yhteiskunnallisen kontekstin muodostaa yksilön vapautta korostava uusi julkishallinnon suuntaus (New Public Management), joka on haastanut perinteisen hyvinvointivaltion kehyksen sosiaalisten ongelmien määrittelyssä. Keskeiseksi hallinnon strategiaksi on muodostunut pyrkimys tuottaa vastuullista kansalaisuutta jakamalla tietoa, jonka perusteella yksilö voi tehdä omaa ja ympäristönsä hyvinvointia edistäviä valintoja. Osana tätä kehityskulkua ehkäisevän päihdetyön vastuuta pyritään hajauttamaan valtiolta paikallistasolle sekä markkinoille ja kolmannelle sektorille. Poliittisen yhteiskunnan ja kansalaisyhteiskunnan välille on muodostunut uudenlainen yhteiskunnallinen työnjako, jossa kansalaisjärjestöille on jaettu vastuuta monien yhteiskunnalle välttämättömien palvelujen ylläpitämisestä. Tarkastelemani järjestöt eroavat jossain määrin toisistaan kohderyhmiltään ja argumentaatiotavoiltaan, mutta kaikki loihtivat esiin huumeiden vastaista yhteisötoimintaa sekä korostavat yksilön vastuullisuutta. Huumeiden vastainen toiminta rakentuu valistusteksteissä tehtäväksi, jota kuka tahansa voi ja jota kaikkien tulisi tehdä. Huumeiden ongelmakäytön mallin hyväksyminen asettuu valistuksen vastaanottajan yhteistyökykyisyyden ehdoksi, ja järjestöt suhtautuvat varauksellisesti niihin huumekentän toimijoihin, jotka eivät jaa tätä ongelmanmäärittelyä. Pääsyyksi huumeongelmaan valistusteksteissä paikantuu vallitseva yksilökulttuuri: ihmisten itsekkyys, vastuuttomuus ja välinpitämättömyys. Esiin nousee myös jonkinlainen globalisaation myytti: ajatus ylikansallisen liikkuvuuden, talouden ja tiedonvälityksen vastaansanomattomasta uhkasta. Huumeongelmaa ei problematisoida rakenteellisen hyvinvoinnin näkökulmasta vaan se määrittyy erillisongelmaksi, jonka ratkaisuiksi tarvitaan erityistoimia. Ratkaisumalliksi rakentuu kontrolli rajoittavan huumepolitiikan, yhteisön harjoittaman moraalisen kontrollin sekä yksilön itsekontrollin muodossa. Suhteessa julkishallintoon tarkastelemani järjestöt toimivat ehkäisevän päihdetyön aineellisena sekä moraalisena resurssina, jonka kautta hallinto voi toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä. Samalla vaikuttaa siltä, että järjestöt eivät toimi niinkään kansalaisten edustajina hallinnon suuntaan: vastuu huumeongelmasta langetetaan viime kädessä yksilöille ja yhteisöille.
  • Marika, Malmström (2013)
    Pitkittäistutkimuksessa tutkittiin menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja epävarmuuden hallintakyvyn välisiä yhteyksiä sekä samastumisen ja itsetunnon vaikutuksia näihin yhteyksiin Nokian Salon tehtaan työntekijävähennysten kontekstissa. Epävarmuuden hallintakyvyllä tarkoitetaan työntekijävähennysten tulkitsemista uhkana ja mahdollisuutena. Tutkimuksen aineisto on osa Nokian rahoittamaa ja Aalto yliopiston toteuttamaa ”Sustainable Transformation” hanketta, jossa tutkittiin Nokian mittavan organisaatiomuutoksen tuomia seurauksia vuosien 2012 ja 2013 aikana. Tutkimuksen kohteena oli harvinaislaatuinen kohdejoukko: 183 Nokian Salon tehtaalta ennakkoirtisanomisilmoituksen saanutta työntekijää, jotka olivat Nokian järjestämän vaihtoehtoisen HR -ohjelman, Bridgen, piirissä. Käsillä oleva aineisto kerättiin Nokian Salon tehtaalta luotettavien tulosten ja johtopäätösten saamiseksi pitkittäisasetelmalla loppukevään ja kesän 2012 aikana kahtena ajankohtana: ennen Bridge – ohjelman alkamista ja kaksi kuukautta alkamisen jälkeen, kun Bridge ohjelma loppui. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan sosiaalisen identiteetin lähestymistavan ja siihen läheisesti liittyvien oikeudenmukaisuudentutkimuksen ja ryhmäarvomallin oletusten avulla kysymyksiin: 1) vaikuttaako koettu oikeudenmukaisuus ennen Bridge – ohjelmaa vastaajien työntekijävähennysten uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin Bridge – ohjelman jälkeen ja 2) vaikuttavatko identiteettiin liittyvät seikat samastumisen ja itsetunnon taso ennen Bridge – ohjelmaa edellä mainittuihin vaikutussuhteisiin. Pitkittäistutkimuksessa oikeudenmukaisuuden lähteet olivat erittäin relevantissa asemassa, joten oikeudenmukaisuus jaettiin tarkemmin organisaation ja keskijohdon menettelytapoihin. Näiden vaikutusta uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin tarkasteltiin erikseen. Analyysit toteutettiin lineaarisella regressioanalyysilla. Organisaation menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli positiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan. Keskijohdon menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli negatiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan ja positiivisesti yhteydessä uhan tulkintaan. Samastumisen havaittiin vaikuttavan organisaation menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuden tulkinnan väliseen yhteyteen: organisaation menettelytapojen oikeudenmukaisuus lisäsi mahdollisuuden tulkintaa heikosti samastuneilla vastaajilla. Pitkittäistutkimuksen valossa näyttää siltä, että organisaation ja keskijohdon menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella on päinvastaiset vaikutukset epävarmuuden hallintakykyyn. Organisaation menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella vaikuttaa olevan myönteinen vaikutus epävarmuuden hallintakykyyn mahdollisuuden tulkinnan kannalta varsinkin heikosti samastuneilla työntekijöillä, kun taas keskijohdon menettelytapojen oikeudenmukaisuus näyttää vaikuttavan yleisesti ottaen käänteisesti uhan ja mahdollisuuden tulkintaan.
  • Sorvali, Jaana (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen poliittisia ilmastodiskursseja ja niiden merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Kansallisen tason diskursseja tutkitaan eduskunnassa käytyjen ilmastolakia koskeneiden keskustelujen (10.6.2014 ja 25.2.2015) kautta ja maakun- nallisia ilmastodiskursseja maakuntajohtajien haastatteluista kertyneen aineiston avulla. Tutkielman pääasiallisena menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä, laadullista sisällönanalyysiä. Tällä menetelmällä tarkasteltiin kansanedustajien ilmastolakikeskusteluis- sa käyttämien puheenvuorojen sisältöjä, sekä maakuntajohtajien ilmastonmuutokseen liittämiä määreitä. Toisena menetelmänä tutkielmassa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, joka perustuu John S. Dryzekin kehittämien ympäristödiskurssien teoreetti- seen viitekehykseen. Tätä menetelmää sovellettiin ilmastolakikeskusteluaineistoon. Tämän analyysin tarkoituksena oli selvittää, onko suomalaisesta keskustelusta löydettävissä Dryzekin esittämiä ympäristödiskursseja. Tutkielmassa selvitettiin myös, kuuluuko Suomessa käytyyn ilmastokeskusteluun ilmastonmuutos mahdollisuutena -diskurssi. Ilmastolakikeskusteluja koskeneen aineistolähtöisen analyysin tuloksena tutkielmassa erotettiin ilmastolakia kannattaneiden kan- sanedustajien puheista viisi argumenttien teemaryhmää. Argumentit liittyivät ilmastolain sisältöön ja tavoitteisiin, ilmastokysymys- ten institutionalisoimiseen, ilmastolain merkitykseen ilmastopolitiikalle, ilmastolain legitimiteetin vahvistamiseen ja ilmastonmuutok- sen mahdollisuuksiin. Ilmastolakia äänestyksessä kannattaneet kansanedustajat esittivät puheissaan lakiehdotusta koskevia huo- lia, jotka eroteltiin neljäksi argumenttien teemaryhmäksi. Tähän teemaryhmään sisältyvät argumentit koskivat ilmastolain vaikutus- ta Suomen talouden menestykselle, kansallisen ilmastopolitiikan vaikuttavuutta, ilmastolain sisältöä ja hallinnollisia asioita. Ilmasto- lain vastustajien argumentit jakautuivat myös neljään teemaryhmään, jotka olivat yhtäläiset edellä lueteltujen argumenttien kanssa. Kansanedustajat liittivät ilmastonmuutokseen moninaisia määreitä, ja myös näitä tarkasteltiin tutkielmassa. Ilmastolakikeskusteluja analysoitiin myös puolueittain aineistolähtöisellä sekä teorialähtöisellä menetelmällä. Analyysissä puoluei- den välille löydettiin selkeitä painotuseroja, joita teorialähtöinen sisällönanalyysin menetelmä vahvisti. Maakuntajohtajien haastatteluaineistojen analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti etsimällä ja analysoimalla puheenvuoroista ilmas- tonmuutokselle annettuja määreitä. Löydetyt määreet ryhmiteltiin kolmeen ryhmään sen mukaan, miten ilmastonmuutos teemana maakunnan toimintakehikkoon sijoittui. Ilmastonmuutos määriteltiin joko keskeiseksi, läpileikkaavaksi tai toissijaiseksi teemaksi. Haastatteluaineistosta nousi esiin joidenkin maakuntajohtajien kohdalla myös maakunnan yleinen mielipide, jota myös tarkasteltiin tutkielmassa lyhyesti. Maakuntajohtajien haastatteluista esiin noussut mahdollisuus -argumentti liittyi lähes poikkeuksetta maakun- nan tulevaisuuden elinkeinopoliittisiin menestystekijöihin. Tutkielman keskeisinä tuloksina nousivat esiin ilmastolain hyväksymisen näennäinen konsensus, kansallisen ilmastopolitiikan hillityn reformistiset tavoitteet, ilmastopolitiikan näkeminen uhkana ja mahdollisuutena, maakunnallisen ilmastotavoitteiden toi- meenpanohalukkuuden jakautuminen kahtia sekä erityisesti ilmastopolitiikan ja suomalaisen hyvinvoinnin ja talouden menestyksen yhteys. Tutkielman tulosten perusteella esiteltiin ilmastopolitiikan ja taloudellisen menestyksen yhteyden teoria, joka pyrkii selittä- mään Suomen poliittisten ilmastodiskurssien sisältöjä uudesta näkökulmasta.
  • Isoherranen, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2012)
    Summary In recent years, the world of work has changed in many ways. Organisations have become team-based and their structures are flatter than before. Customer-driven, flexible teams are quite independent in evaluating and improving their own work. The development of information technology enables the required transfer and gathering of information across boundaries between experts and organisations. Thus, the work of experts has become more collective and customer-driven. In the social services and health care sector, team-based, customer-oriented collective expertise is called interprofessional collaboration. Applying the ideal of interprofessional collaboration in practice has proved challenging. This doctoral thesis studied the challenges and phenomena faced by various experts when their organisation starts to develop interprofessional collaboration. The study mainly focused on a large hospital that provides acute treatment. Most of the hospital s patients are elderly people. This was a qualitative study. The research data was collected in focus group interviews. They were carried out with separate groups of various experts and with five teams that worked together. In the focus groups, interviews were conducted with doctors, registered nurses, enrolled nurses, occupational therapists, physiotherapists and social workers. In addition, focus groups of nursing officers and medical directors were included in the study as representatives of the management. Interviews were conducted with a total of 81 experts; 41 in the expert groups and 40 in the teams. The analysis of the data was based on dialogue between theory, earlier research data and the present data. According to the study, the main challenges were seen in roles involving agreed flexibility, the specification of responsibilities, the practices of developing shared knowledge, as well as learning teamwork and interaction skills. Organisational structures constituted the fifth challenge. They do not always support the development of shared knowledge and a joint operating model. Despite the opportunities provided by modern technology, the organisation constituted a border that was difficult to cross when aiming for patient-driven work. On the basis of the results of the analysis, a theoretical model was created that describes the challenges and requirements of the development of interprofessional collaboration in the social services and health care sector. Because work and training in the sector is regulated by legislation, genuine and more extensive cultural change in the operations of organisations and the training of experts requires decisions also from social and political decision-makers. The organisation and its entire management need a common understanding, joint goals and continuous support in order to implement such changes that enable a patient-driven approach to break the organisation s old operating culture, structures and limits. The social and health care sector includes many strongly established professions. The contribution of these professions and trade unions is required for the development of the work community. Without these background elements, it will not be possible to change the entire organisational culture. At the individual level, the model discloses challenges related to experts' collective work skills and shortcomings in the required communicative skills. Skilful debate and dialogue and reflective assessment were found to be important interaction skills when developing interprofessional collaboration. A positive finding in the study was the mutual support and trust between experts in smoothly functioning interprofessional teams. The team members appreciated working in such teams. These teams developed social capital, which promoted well-being at work.
  • Isopahkala, Antti (Helsingin yliopisto, 2012)
    Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään Andrew Feenbergin käsitystä tekniikan olemuksesta sekä tekniikan ja demokratian välisestä suhteesta. Tavoitteeseeni pyrin kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1. Mitä tekniikka on Andrew Feenbergin mukaan ja mikä on tekniikan asema modernissa yhteiskunnassa? 2. Miten Andrew Feenberg käsittää tekniikan ja demokratian välisen suhteen? Tutkimusmetodina tutkimuksessa toimii systemaattinen analyysi. Systemaattisella analyysilla tarkoitetaan tutkimuksen lähteiden pohjalta tehtyä käsitteiden ja argumentaation analyysia sekä johtopäätösten tekemistä analyysin pohjalta. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä on Andrew Feenbergin kirjallinen tuotanto, etenkin Questioning Technology-teos, jossa Feenberg käsittelee eniten tutkimuksen kannalta relevantteja kysymyksiä. Andrew Feenbergin ajattelun tausta on voimakkaasti Frankfurtin koulun kriittisessä teoriassa. Feenbergin tavoite on luoda oma kriittinen teoria tekniikasta. Feenbergin mukaan meidän on kyettävä löytämään yhteiskunnan rationalisoimiseksi keinoja, jotka demokratisoisivat yhteiskuntaa vallan keskittymisen sijaan. Feenbergin mukaan nykyinen moderni yhteiskuntamme perustuu liiallisesti teknisen ajattelun ja teknisen rationalisaation pohjalle, mikä näkyy modernin yhteiskunnan teknisessä suunnittelussa. Feenbergin tärkein tavoite onkin tekniikan demokratisoiminen ja teknisen suunnittelun ulottaminen koskemaan vaihtoehtoisia arvoja ja intressejä. Ensimmäisessä pääluvussa esittelen kaksi Feenbergin ajatteluun olennaisesti vaikuttanutta ajattelijaa. Martin Heidegger ja Herbert Marcuse ovat kummatkin käsitelleet tekniikan filosofiaa omassa ajattelussaan. Heidän työnsä ovat vaikuttaneet paljon Feenbergin ajatteluun. Heideggeriltä Feenberg on omaksunut vaikutteita muun muassa tekniikan luonteen analysoimiseen tarkoitettuun instrumentalisaatioteoriaan ja Marcuselta taas tekniikan ja politiikan välisten suhteiden analysoimiseen. Toisessa pääluvussa pyrin selvittämään mitä tekniikka on Feenbergin mukaan. Feenberg hylkää omassa teoriassaan sekä Heideggerin että Marcusen edustaman essentialistisen tekniikan filosofian. Feenbergin mukaan tekniikalla ei ole mitään sellaista olemusta, joka määrittäisi automaattisesti sen, miten tekniikka vaikuttaa meihin ihmisiin. Feenbergin mukaan tekniikka ei myöskään kehity deterministisesti, vaan voimme itse vaikuttaa siihen, mihin suuntaan haluamme tekniikan kehittyvän. Feenberg omaksuu konstruktivistisesta tekniikan filosofiasta näkemyksen, jonka mukaan tekniikka on sosiaalisesti määrittynyttä. Voimme käyttää tekniikkaa niin hyvään kuin pahaankin oman valintamme mukaan. Koska tekniikkaan on mahdollista vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla ja yhteisillä ponnistuksilla, on tekniikka ja sen suunnittelu myös mahdollista ulottaa demokraattisen päätöksenteon piiriin. Kolmannessa pääluvussa pyrin selvittämään miten tekniikan demokratisoiminen käytännössä tapahtuisi Feenbergin mielestä, sekä mikä on hänen mukaansa on tekniikan ja demokratian välinen suhde. Feenbergin teoriassa tekniikan demokratisoiminen tulee tapahtumaan ennen kaikkea niiden ihmisten toimesta, jotka joutuvat tahtomattaan teknisen vallankäytön kohteeksi. Nämä ihmiset, joiden elämään tekniikka vaikuttaa, muodostavat erilaisia verkostoja ja osanottajaryhmiä, jotka voivat toimintansa kautta vaikuttaa tekniikan demokraattiseen kehittämiseen ja teknisen suunnittelun demokratisoimiseen. Feenberg pystyy työnsä kautta luomaan monipuolisen ja rikkaan kuvan tekniikasta ja onnistuu ansioituneesti yhdistämään essentialistista sekä konstruktivistista tekniikan filosofiaa, jotka normaalisti on nähty toistensa vastakohtina. Myös Feenbergin teoria tekniikan demokratisoimisesta on ajankohtainen ja innostava. Suurimmiksi puutteiksi Feenbergin tekniikkakäsityksessä ja demokratiateoriassa muodostuu Feenbergin jossain määrin epärealistisen optimistinen käsitys siitä, kuinka paljon voimme vaikuttaa tekniseen kehitykseen ja tekniikan käyttötapoihin sekä konkretian puute demokratiateoriassa. Feenberg käsittelee tekniikan demokratisoimista hyvin abstraktisti tarjoamatta juurikaan käytännön ehdotuksia siihen, miten demokratisoimisen tulisi käytännössä tapahtua. Puutteena voidaan myös pitää sitä, että Feenberg ei juuri ota normatiivista kantaa tekniikan etiikkaa käsitteleviin kysymyksiin.
  • Enkvist, Sirkka-Liisa (1970)
  • Manninen, Riitta Elina (2008)
    Tutkielmani käsittelee suomalaisen median tekstien kehitysmaiden naisten diskursseja, niiden naisrepresentaatioita ja identiteettikonstruktioita. Aineistonani on 26 tekstiä Suomen ulkoasiainministeriön julkaisemasta Kehitysuutiset-uutislehdestä vuosilta 2005 - 2006. Menetelmänäni on kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysin sovellukseni perustuu erityisesti Norman Faircloughn’n sekä suomalaisten Arja Jokisen, Kirsi Juhilan, Eero Suonisen ja Sanna Valtosen näkemyksiin ja kokemuksiin diskurssianalyysistä. Tutkimuskysymykseni nousevat kulttuurintutkimuksen, kehitystutkimuksen ja feministisen tutkimuksen kriittisistä, postkolonialistisista puheenvuoroista. Itseäni kiinnostavia postkolonialistisia kriitikoita ovat erityisesti Edward Said, Stuart Hall, Chandra Talpade Mohanty ja Gayatri Chakravorty Spivak. Esittelemissäni postkolonialistisissa puheenvuoroissa on nostettu esiin se, kuinka kehitysmaita ja kehitysmaiden naisia katsotaan länsimaisten diskurssien läpi. Samalla näissä diskursseissa rakennetaan ja ylläpidetään kapeasti määriteltyä ja monoliittista ”kolmannen maailman naisen” -kategoriaa. Minua kiinnostaa se, kuinka kehitysmaiden naisten ”toiseutta” voidaan esittää suomalaisessa, kehityspoliittisessa mediassa. Kysyn siksi, minkälaisia representaatioita Kehitysuutisten tekstien kehitysmaiden naisten diskurssit rakentavat, ja millaista identiteettiä sekä kehitysmaiden naisille että lukijoille diskurssit tuottavat. Tämän jälkeen pyrin omien tutkimushavaintojeni pohjalta keskustelemaan aiempien tutkimuspuheenvuorojen, tutkielmani kulttuurisen kontekstin kanssa. Hahmotin aineistosta viisi kehitysmaiden naisia perinteisessä kehitysdiskurssissa representoivaa aladiskurssia, jotka nimesin tasa-arvo-, kurjuus-, muutos-, sankaruus- ja elämäntarinadiskursseiksi. Diskurssianalyyttiset havaintoni sekä vahvistavat että horjuttavat postkolonialistista kritiikkiä. Aineistoni diskursseista osa rakentaa ja ylläpitää representaatioita, joissa kehitysmaiden naiset esitetään alistettuina, passiivisina avustettavina tai korkeintaan kehityksen tuoman muutoksen mannekiineina. Toisaalta tekstien lomasta löytyi myös selkeästi erilaisia puhetapoja, joissa kehitysmaiden naisia representoitiin aivan tavallisina ihmisinä, tai peräti sankarillisina, aktiivisina oman elämänsä toimijoina. Oman tutkimuspuheenvuoroni toivon ennen kaikkea kiinnittävän huomiota tarpeeseen punnita kunkin omien representaatiovalintojen kulloisiakin motiiveita, ja samalla mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kuuntelemaan ja luomaan tilaa kehitysmaiden naisten omille määritelmille elämästään.
  • Halme, Juha (2008)
    Indonesiaan kuuluvan Sulawesin saaren Tana Torajan (Torajamaa) hautajaisrituaalilla on kulttuurisesti suuri painoarvo torajien arvomaailmassa, symbolisissa luokitteluissa ja sosiaalisessa uusiutumisessa, ja se myös mahdollistaa ja esittää sen sosiaalisen kentän, jossa statuksen hankkiminen lahjavaihdon ja vaurauden julkisen esittämisen muodossa toteutuu. Torajien hautajaisrituaali on erityisesti viime vuosikymmenten kuluessa muuntunut niin ulkoisten käytäntöjen kuin sisällöllisten ja symbolisten merkitysten osalta. Noin 1970-luvulta lähtien sekä hautajaisrituaaleihin uhrattu varallisuus että uhrieläinten määrä on kasvanut. Tähän suurentumiseen ovat syynä muun muassa kasvanut rahallinen varallisuus, perinteisten luokkarajojen rikkoutuminen ja kulttuurisen identiteetin määrittäminen varsin näyttävän hautajaisrituaalin kautta. Merkittävimpiä seurauksia on ollut muun muassa niiden uskomusten ja käsitysten osittainen muuntuminen, johon koko rituaalin psykokulttuurinen olemassaolo on perustunut. Toinen merkittävä vaikutus on ollut arvovaltaan ja statusasemointiin liittyvien ymmärrysten ja käytäntöjen uudelleenmuotoutuminen hautajaisrituaalikentän julkisessa tilassa. Tämä kirjoitus on vaihtoteoreettinen tutkimus Tana Torajan hautajaisrituaalin lahja- ja hyödykevaihdollisista käytännöistä. Se vaihdollinen objekti, johon työni suurin huomio on kohdistunut, on paikallisessa arvomaailmassa voimakkaasti statusasemoitu uhrieläin, joita annetaan Torajamaan yleiseen varallisuustasoon nähden suurina ja vastavuoroisesti velvoittavina lahjoina hautajaisrituaalien yhteydessä, ennen eläinten rituaalista teurastamista. Myös vesipuhveleiden teurastamista seuraava julkinen ja kohdennettu lihaosuuksien jakaminen on sidoksissa vastavuoroisen vaihdon käytäntöihin. Pyrin vastaamaan kysymykseen miten ja millä tavoin hautajaisten yhteydessä teurastetut uhrieläimet ovat nivoutuneet osaksi torajalaisten seremoniallista, sosiaalista ja taloudellista vaihtoa, statusjärjestelmää ja yhteisön symbolimaailmaa, ja miten nämä käytännöt, merkityskentät ja arvostukset ovat muuttuneet viimeisen noin neljänkymmenen vuoden aikana. Teoreettiset argumenttini liittyvät talousantropologian vaihdon teorioihin, joita sekä etnografinen materiaali, vertaileva tutkimus ja Sulawesilla viettämäni kenttäajanjakso tukevat. Hautajaisrituaalikontekstiin sijoittuvista uhrieläimistä erityisesti vesipuhveli on se prestiisieläin, jonka symboliset ja kulttuuriset merkitykset toimivat useilla eri tasoilla. Yhdistän tässä tutkielmassa statusasemoidun uhrieläimen neljään eri vaihdon "samanaikaiseen" kulttuuriseen ja teoreettiseen elementtiin: Sosiaalisen ja / tai taloudellisen vaihdon objektiksi, luovuttamattomaksi pyhäksi esineeksi ja potlatch-kilvoittelun tuhottavaksi objektiksi. Lisäksi tarkastelen tätä prestiisieläintä hyödykkeenä. Myös käyttämäni käsite uhrieläinvaihto tai – paremminkin – uhrieläinlahjavaihto toimii tässä työssä lähtökohtaisena tutkimushypoteesina, jonka analyyttisen paikkaansa pitävyyden pyrin esittelemään vaihdon teorioiden, Torajamaata käsittelevien etnografioiden, vertailevan tutkimuksen että omakohtaisen kenttäkokemuksen perusteella. Lähtökohtaisesti tarkastelen hautajaisrituaaliin linkittynyttä uhrieläinvaihtoa ja tämän vaihdon hyödykkeistymistä "maussilaisesta" teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Selventäessäni uhrieläinvaihdon "totaalista sosiaalista ilmiötä" (Mauss 1999, 28) ja hautajaisrituaalin "totaalisia suoritteita" (mts. 31) olen käyttänyt erityisesti, Gregoryn (1980, 1982, 1994, 1997), Appadurain (1986, 1996), Carrierin (1995), Weinerin (1989, 1995) ja Godelierin (1999) teoreettisia näkökulmia. Käsitteellisesti tämän tutkielman teoreettisen tarkastelunäkökulman voi kiteyttää lahjavaihdon ja hyödykevaihdon teoreettiseen vastakkainasetteluun ja dialektiseen vuorovaikutukseen. Esitän tässä työssä myös teoreettiset perustelut sille miksi, miten ja missä määrin kirjoitukseni tarkastelun kohteena ollut statusasemoitu ja personifioitu "luovuttamaton" vaihdollinen objekti on muuntunut omistajansa ja talokuntansa piiristä irtaannutettavaksi vaihdolliseksi hyödykkeeksi.
  • Hannula, Eevi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Medialla on valta päättää, miten väkivallasta kerrotaan, ja miten kriisit esitetään. Median kerrontatavoilla on suuri vaikutus siihen, miten katastrofi näyttäytyy tavalliselle kansalaiselle. Keskityn tutkielmassani siihen, millaisia kerrontatapoja Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tv-uutisointiin on rakennettu. Selvitän, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä uutiskerronnassa oli kahden koulusurmatapauksen välillä sekä eri tv-kanavien välillä. Tarkastelen myös, mitkä toimijat korostuvat uutisten eri kerrontatavoissa. Laadullisen tutkimusotteen piirissä metodologinen tutkimustapani on representaatioanalyysi. Tutkielman lähtökohtana on malli katastrofiuutisoinnin kerrontatavoista. Gert Z. Nordström (1996) on kehittänyt mallin alun perin kuva-analyysiä varten. Myöhemmin sitä on sovellettu mediatekstien analyysiin (Huhtala jaa Hakala 2007). Tässä tutkielmassa sovellan mallia audiovisuaalisen kerronnan analyysiin. Tutkimusaineistoni koostuu television uutislähetyksistä seitsemän päivän ajalta sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumien jälkeen neljällä valtakunnallisella tv-kanavalla. Analyysimallin mukaisesti koulusurmat esitetään televisiossa käyttäen eeppistä, dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontatapaa. Lisäksi kyseessä olleesta tv-aineistosta nousi viides kerronnan luokka, kriittinen kerronta. Eeppisellä kerronnalla tarkoitetaan tyypillistä raportoivaa ja referoivaa uutiskerrontaa. Dramaattista kerrontaa käytetään raportoitaessa suoraan tapahtumapaikalta. Lyyrinen kerronta kuvaa tunteita. Didaktisessa kerronnassa pohditaan, mitä tapahtuneesta voi oppia. Kriittisen kerronnan keinoin vaaditaan vastuunottoa tapahtuneesta. Tv-uutisten kerrontatavoissa näyttäisi korostuvan eeppisen kerronnan määrä. Kauhajoen ja Jokelan uutiskerronnat kuitenkin erosivat toisistaan niin, että eeppinen kerronta lisääntyi entisestään Kauhajoen uutisoinnissa. Myös kriittinen kerronta korostui Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa esiintyi puolestaan enemmän dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontaa. MTV3-kanavalla käytettiin muita kanavia vähemmän eeppistä kerrontaa. Didaktista kerrontaa esiintyi MTV3:lla muita kanavia reilusti enemmän molempien koulusurmatapausten yhteydessä. Lisäksi MTV3-kanavalla esiintyi eniten kriittistä kerrontaa Kauhajoen uutisoinnissa. YLEn ja Nelosen kerrontatapojen esiintyminen oli lähes samankaltaista sekä Jokelan että Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa Nelonen käytti kuitenkin merkittävästi enemmän dramaattista kerrontaa YLEen verrattuna. Jokelan uutisoinnissa toimijoina korostuivat ampuja, ja uhrit, kun taas Kauhajoella päätoimijoita olivat poliisi ja poliitikot. Jokelan tv-uutisoinnissa sekä uhrit että ampuja olivat kolmen keskeisimmän toimijan joukossa useassa kerrontatavan luokassa. Kauhajoen uutisoinnissa puolestaan uhrit eivät olleet missään kerrontatavan luokassa kolmen keskeisimmän toimijan joukossa, ja ampujakin vain yhdessä luokassa. Eeppisen ja kriittisen kerrontatavan korostuminen sekä poliitikkojen keskeisyys toimijoina Kauhajoen tv-uutisoinnissa kertoo siitä, että Jokelaan nähden Kauhajoen koulusurmien uutisointi oli selvästi yhteiskuntakeskeisempää. Jokelan uutisointi painottui enemmän yksittäisen tapahtuman traagisuuteen sekä henkilökohtaloihin.
  • Lemetti, Juhana (1999)
    Tutkielman aiheena on kaksi erilaista teoriaa masokismista. Sigmund Freudin psykoanalyyttinen teoria ja Gilles Deleuzen näkemys, joka yhdistää psykoanalyyttiseen teoriaan filosofisia ja kirjallisia elementtejä. Freudin psykoanalyyttinen teoria masokismista (kliininen teoria masokismista) lähtee oletuksesta, että masokismi on häiriötila, jonka syyt ovat ihmisen kehityksessä. Teorian mukaan masokismi voidaan käsittää sisäänpäin kääntyneeksi aggressioksi tai, toisin ilmaistuna, kuolemanvietin ilmenemiseksi ihmisessä. Masokismi on psykoanalyyttisen teorian mukaan aina sidoksissa sadismiin. Sadismin muuntumisen masokismiksi aiheuttaa syyllisyyden tunto. Sadismin ja masokismin muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan sadomasokismiksi, Deleuze kritisoi psykoanalyyttisen teorian sadomasokismi käsitettä ja pyrkii osoittamaan, että sadismi ja masokismi ovat kaksi erilaista ilmiöitä ja toimimisen tapaa, joita ei voi yhdistää. Hänen mukaansa emme voi ymmärtää masokismia, jos tutkimme sitä vain psykoanalyysin näkökulmasta. Masokismi on - aivan kuten sadismikin - kirjallisuuteen sidoksissa oleva ilmiö, jonka ymmärtämisen edellytyksenä on Leopold von Sacher-Masochin tuotannon tunteminen ja analyysi (kirjallinen teoria masokismista). Tutkielma etenee kliinisen teorian kautta kirjalliseen. Deleuzen esittämiä argumentteja arvioidaan ja tarkennettaan käyttäen hyväksi Sacher-Masochin kirjallista tuotantoa. Lisäksi esitellään dekadenssin käsite ja tutkitaan sen ilmenemistä Sacher-Masochin tuotannossa. Deleuzen kritiikki osoittaa, että puhtaan psykoanalyyttinen tarkastelutapa on yksipuolinen ja yksinkertaistava. Molempien teorioiden puutteena on vajavainen kiduttajan ja uhrin toimijatyppien analyysi. Kun masokismia ja sadismia käsitellään näiden tyyppien kautta, tulee niiden erilaisuus selkeästi esiin. Lopuksi kliinistä ja kirjallista teoriaa tutkitaan suhteessa perversion käsitteeseen. Masokismi voidaan ymmärtää perverssiksi toiminnaksi. Perverssi toiminta eroaa akraattisesta ja supererogatorisesta toiminnasta, ja masokismista voidaan löytää motivaatioperusta perverssille valinnalle. Tutkielman keskeiset lähteet jakaantuvat kolmeen osaan: 1. Sigmund Freudin kirjoitukset Drei Abhandlungen zur Sexualtheolie, Ein Kind wird geschlagen ja Das ökonomische Problem des Masochismus; 2. Gilles Deleuzen essee Le froid et de cruel; 3. Leopold von Sacher-Masochin teokset, erityisesti Venus im Pelz.
  • Suutari, Riikka-Liisa (Helsingin yliopisto, 2014)
    The association between victimization and aggressive behavior has been extensively studied but its relation to other risk factors is less known. The purpose of this study is to illuminate the link between victimization and aggressive behavior by including other risk factors associated with aggressive behavior to the model. Along with victimization we studied the effect of Big Five personality dimensions, impulsivity and parental control on aggression and their potential mediating or moderating effects on the victimization-aggression link. Based on the previous studies we expected the link between victimization and aggression to be strong but possibly mediated or moderated by agreeableness, conscientiousness, neuroticism, impulsivity and parental control. We used the data from the Finnish Self-Report Delinquency study 2012 which consists of 8,914 survey answers from 6th or 9th grade students (11–16 years) in a nationally representative sample of 106 schools. Aggressive behavior and victimization variables were sorted into three classes: 1) no reported incidences 2) 1 or 2 incidences or 3) 3 or more incidences in the previous year. We analyzed the data by using multinomial regression analysis. Gender and age (6th vs. 9th grade) were controlled. Results showed that victimization was associated with aggressive behavior and the probability was highest among those who had experienced victimization more than three times during the previous year. Higher parental control, agreeableness and conscientiousness predicted less aggressive behavior, whereas higher impulsivity and extroversion predicted higher aggressive behavior. Neuroticism was not directly associated with aggressive behavior. Only the link between conscientiousness and aggressive behavior was mediated by the other factors while victimization, agreeableness, extroversion, impulsivity and parental control remained as independent factors predicting aggressive behavior.