Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 23973-23992 of 24725
  • Piippo, Sirkku-Liisa (1975)
  • Saarimaa, Milja (Helsingin yliopisto, 2007)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.
  • Lähteenmäki, Leena Elisa (Helsingin yliopisto, 2006)
    Työ kertoo ydinteknologian ympäristövaikutusten arvioinnista Suomessa aikana, jolloin ydinkokeista peräisin oleva laskeuma oli suurimmillaan ja jolloin Suomessa aloitettiin suunnittelut atomienergian rauhanomaisen käytön toteuttamiseksi. Aihetta lähestytään atomienergian suunnitteluun, säteilysuojaukseen ja vesiensuojeluun valtuuttettujen asiantuntijoiden näkökantojen kautta sekä julkaistujen uutisten myötä.
  • Lähteenmäki, Leena Elisa (2006)
    Tämä työ perustuu atomienergia-, säteilysuojausasiain- ja vesiensuojeluneuvottelukuntien arkistoihin. Tutkimuskysymyksenä on, miten asiantuntijuusaseman saaneet henkilöt arvioivat ydinkokeiden ja ydinvoiman ympäristövaikutuksia sekä säteilyn ja ydinjätteiden vaarallisuutta ennen Suomen ensimmäisen ydinvoimalaitoksen tilausta vuosina 1955-1969. Työ kertoo myös yleisen säteilyvalvonnan kehittymisestä Suomessa sekä siitä, kuinka Loviisan ydinvoimalaitoksen tulevia paikallisia ympäristöhaittoja selvitettiin. Asiantuntijat olivat hyvin tietoisia mahdollisista ongelmista ja vaaroista ydinteknologiaan liittyen. Suurimpana huolehaiheena oli ihmisille koituvat terveyshaitat. Vesiensuojeluneuvottelukunnassa erityistä huomioita saivat radioaktiiviset jäteaineet, koska niitä saatettiin laskea vesistöihin. Vesiensuojeluneuvottelukunnan työn tuloksena laadittiin uusia sääntöjä radioaktiivisten aineiden vesistöihin joutumisen estämiseksi. Työssä käsitellään myös julkisuudessa esiintyneitä näkökantoja ydinteknologian mukanaan tuomista haittapuolista ja sen vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin.
  • Yesilova, Katja (Gaudeamus, 2009)
    The research topic is the formation of nuclear family understanding and the politicization of nuclear family. Thus, the question is how did family historically become understood particularly as nuclear family and why did it become central in terms of politics and social? The research participates in discussions on the concept and phenomena of family. Central theme of analysis is to ask what is family? Family is seen as historically contingent and the discussions on the concept and phenomena are done via historical analysis. Center of attention is nuclear family, thus, a distinction between the concepts of family and nuclear family is made to be able to focus on historically specific phenomena of nuclear family. Family contrary to the concept of nuclear family -- in general is seen to be able to refer to families in all times and all cultures, as well as all types of families in our times and culture. The nuclear family understanding is examined through two separate themes, that of parent-child relationships and marital relations. Two simultaneous processes give nuclear family relations its current form: on the one hand the marital couple as the basis of family is eroding and losing its capacity to hold the family together; on the other, in Finland at least from 1950s on, the normal development of the child has became to be seen ontologically bound to the (biological) mother and (via her to) the father. In the nucleus of the family is the child: the biological, psychological and social processes of normal development are seen ontologically bound to the nuclear family relations. Thus, marriages can collapse, but nuclear family is unbreakable. What is interesting is the historical timing: as nuclear family relations had just been born, the marriage dived to a crisis. The concept and phenomena of nuclear family is analyzed in the context of social and politics (in Finnish these two collapses in the concept of yhteiskunnallinen , which refers both to a society as natural processes as well as to the state in terms of politics). Family is political and social in two senses. First, it is understood as the natural origin of the social and society. Human, by definition, is understood as a social being and the origin of social, in turn, is seen to be in the family. Family is seen as natural to species. Disturbances in family life lead to un-social behaviour. Second, family is also seen as a political actor of rights and obligations: family is obligated to control the life of its members. The state patronage is seen at the same time inevitable family life is way too precious to leave alone -- and problematic as it seems to disturb the natural processes of the family or to erode the autonomy of it. The rigueur of the nuclear family is in the role it seems to hold in the normal development of the child and the future of the society. The disturbances in the families first affect the child, then the society. In terms of possibility to re-think the family the natural and political collide: the nuclear family seems as natural, unchangeable, un- negotiable. Nuclear family is historically ontologised. The biological, psychological and social facts of family seem to be contrary to the idea of negotiation and politics the natural facts of family problematise the politics of family. The research material consists of administrational documents, memoranda, consultation documents, seminar reports, educational writings, guidebooks and newspaper articles in family politics between 1950s and 1990s.
  • Antila, Johanna (2013)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on pureutua ydinaseiden hallussapidon valikoivalle oikeudelle perustuvan ydinsulkuregiimin kiistanalaiseen asemaan globaalin turvallisuuden takaajana. Ydinaseaikakaudella globaalin rauhan ja turvallisuuden katsotaan ensisijaisesti nojaavan vaikutusvaltaiseen ydinsulkuregiimiin. Ydinsulkuregiimi perustuu vuonna 1968 solmittuun kansainväliseen ydinsulkusopimukseen, jonka tehtävänä on estää ydinaseiden leviäminen sopimuksen määrittävien virallisten ydinasevaltioiden ulkopuolelle ja täten pienentää mahdollisuutta ydinaseiden käyttöön. Ydinsulkusopimus heijastelee ydinaseiden rajoittamisen ja kontrolloinnin koulukunnan periaatteita sekä institutionaalisen peloteteorian ajatuksia, joiden mukaan ydinaseiden käyttö voidaan tehokkaimmin estää ylläpitämällä maailman ydinasetasapainoa valtioiden sisäisen demokraattisen kontrollin ja kansainvälisten regiimien ja sopimusten keinoin. Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että ydinsulkuregiimi sisältää sisäsyntyisen ristiriidan, sillä ydinsulkusopimus perustuu ydinaseiden hallussapidon valikoivalle oikeuttamiselle ja jakaa täten oikeuksia ja velvollisuuksia epätasaisesti ydinaseettomien valtioiden enemmistön ja viiden virallisen ydinasevallan kesken. Tutkielmassa todetaankin ydinsulkuregiimin olevan John Rawlsin määritelmän mukaisesti jo lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen. Lisäksi tutkielmassa argumentoidaan ydinsulkuregiimin ongelmallisuuden näkyvän käytännössä täydellistä ydinaseriisuntaa puoltavien ydinaseettomien osapuolten ja ydinaseiden leviämisen estämistä ja kontrollointia kannattavien ydinasevaltojen vastakkaisuutena. Tämän pro gradu -tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on arvioida ydinsulkuregiimin kykyä ylläpitää globaalia turvallisuutta regiimin sisäisten ongelmien eli epäoikeudenmukaisen rakenteen ja normatiivisten ristiriitojen säilyessä sekä ulkoisten muutosvaatimusten kasvaessa ydinteknologian kehittymisen ja kylmän sodan jälkeisen globaalin turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumisen myötä. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota usein vaiennettuihin teemoihin ydinsulkuregiimin epäoikeudenmukaisuudesta ja epädemokraattisuudesta ja näiden vaikutukseen vallitsevan ydinasejärjestyksen kestävyydelle. Tutkielman toisena tavoitteena on pyrkiä löytämään ratkaisuja nykyisen ydinasejärjestyksen ongelmille ja pohtia mahdollisuuksia oikeudenmukaisemman ja kestävämmän globaalin turvallisuusjärjestyksen aikaansaamiseksi. Tutkielman lähestymistapa globaalin turvallisuuspolitiikan ja ydinsulkuregiimin problematiikan analysointiin on ennen kaikkea konstruktivistinen. Perustavanlaatuisena lähtökohtana on oletus globaalin turvallisuuden kulttuurisesta ja institutionaalisesta luonteesta, jossa normeilla on merkittävä osansa. Tutkimuskysymysten perimmäisenä tausta-ajatuksena on myös konstruktivistiselle lähestymistavalle olennainen kiinnostus itsestään selvinä pidettyjen rakenteiden ja käytäntöjen kyseenalaistamiseen ja vaihtoehtoisten sosiaalisten todellisuuksien luomiseen. Tutkielman näkökulma on siis tietyltä osin myös normatiivinen, sillä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan vallitsevan ydinasejärjestyksen lisäksi sitä, millainen globaalin ydinasejärjestyksen tulisi olla. Tutkielman tarkoituksena on täten pyrkiä laajentamaan ydinaseproblematiikkaan keskittyneen teoreettisen keskustelun näkökulmaa. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan ydinsulkuregiimin menettäneen jo suurelta osin sisäisen yhtenäisyytensä ja uskottavuutensa globaalin turvallisuusjärjestyksen kulmakivenä. Ydinsulkuregiimin ongelmien osoitetaan olevan merkkejä Jürgen Habermasin määritelmän mukaisista tehottomuusongelmina ilmenevästä rationaalisuuskriisistä ja erityisesti regiimin keskeisten normien kyseenalaistamisena ja sosiaalisen kannatuksen murenemisena näkyvästä legitimiteettikriisistä. Jotta koko globaalin turvallisuusjärjestyksen totaaliselta kriisiltä eli ydinsulkuregiimin normatiivisen perustan totaaliselta heikentymiseltä ja uskottavuuden täydelliseltä murenemiselta vältyttäisiin, on Habermasin kriisin ratkaisuehdotuksen mukaisesti välttämätöntä keskittyä ydinsulkuregiimin keskeisen normatiivisen perustan uudistamiseen ja ydinaseriisuntanormin aktiiviseen vahvistamiseen. Tutkielmassa arvioidaan tähän Habermasin kriisin ratkaisuehdotukseen, Rawlsin oikeudenmukaisuuden kriteereihin ja rauhanomaisen muutoksen näkökulmaan tukeutuen mahdollisia vaihtoehtoja globaalin turvallisuusjärjestyksen uskottavuuden elvyttämiselle ja nykyisen ydinasejärjestyksen ongelmien ylittämiselle. Tämän analyysin tuloksena argumentoidaan pitkäjänteisen normatiivisen muutosprosessin, ydinaseiden hallussapidon kieltävän normin kehittämisen ja täydellisen ydinaseriisunnan kautta tapahtuvan ydinaseista vapaan maailman tavoittelun olevan lähitulevaisuudessa ajateltavissa olevien rauhanomaisten muutosmahdollisuuksien joukosta paras mahdollinen tie oikeudenmukaisemman ja kestävämmän globaalin turvallisuuden takaamiseksi. Jotta näin merkittävä globaalin turvallisuusjärjestyksen muutosprosessi olisi myös kestävä, vaatisi se käytännössä uuden kokonaisvaltaisen ydinaseiden hallussapidon kieltävän sopimuksen muodostamista.
  • Paloheimo, Mikko (2001)
    Tutkimus tarkastelee kansainvälisen ydinaseiden rajoittamiseen ja riisuntaan tarkoitetun sopimuksen, ydinsulkusopimuksen, kehittymistä kansainvälisenä regiiminä. Erityinen huomio tutkimuksessa kiinnitetään kansainvälisen ydinaseriisunnan ongelmatapaukseen, Etelä-Aasiaan; Intiaan ja Pakistaniin. Intia ja Pakistan eivät ole kumpikaan liittyneet vuonna 1970 voimaan astuneeseen ydinsulkusopimukseen ja ovat kehittäneet voimakkaasta kansainvälisen yhteisön painostuksesta huolimatta itselleen ydinasevalmiuden. Tutkimuksessa tarkastellaan Intian ja Pakistanin suhtautumista ydinaseriisuntaan ydinsulkusopimuksen neuvotteluvaiheessa 1962-1968 sekä sitä, miten maiden asenteet ovat kehittyneet vuosien saatossa, ja millaisia paineita se on asettanut ydinsulkuregiimille. Maiden suhtautumista ydinaseriisuntaan ja syitä sopimuksen ulkopuolelle jättäytymiseen tarkastellaan maiden sisäpoliittisista, aluepoliittisista ja kansainvälispoliittisista lähtökohdista. Myös maiden pitkää vihamielistä rinnakkaineloa tarkastellaan suhteessa ydinpolitiikkojen kehittymiseen. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty aiempaa aiheesta tehtyä tutkimusta sekä tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimuksessa pyritään muodostamaan ajankohtainen aihetta käsittelevä synteesi, jota ei suomeksi ole julkaistu. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii teoriat kansainvälisistä regiimeistä, jotka ovat, tutkimuksessa omaksutun määritelmän mukaisesti, kansainvälisen yhteistyön hallinnoimiseksi kehitettyjä järjestelmiä. Teorioita tarkastellaan niiden alkuperäisen syntymävaiheen, 1980-luvun vaihteen, lisäksi myös viimeaikaisempien tutkimusten valossa. Tutkimuksessa päästään selkeään tulokseen siitä, että ydinsulkusopimus muodostaa määritelmän mukaisen kansainvälisen regiimin. Toisaalta tutkimuksessa tullaan myös siihen tulokseen, että regiimiteoriat ovat heikosti varustettuja arvioimaan sellaista ongelmatapausta, jonka Intia ja Pakistan asettaa ydinsulkuregiimille. Tutkimus yhdistää teoreettisen keskustelun kansainvälisen ydinaseriisunnan yhteistyöhön ja Intian ja Pakistanin jättäytymiseen sopimuksen ulkopuolelle. Arvioimalla edellä mainittujen lisäksi maiden ydinpoliitikkojen kehittymistä vuosikymmenten saatossa tutkimuksessa päästään tulokseen, jonka mukaan maiden pitkään kestänyt sopimuksen vastustaminen, ja siihen vaikuttavat monet tutkimuksessa esille tulevat syyt tuskin saavat maita muuttamaan suhdettaan ydinsulkusopimukseen. Ydinsulkusopimuksen luonteen sekä maiden välisten suhteiden tulisi muuttua radikaalisti ennenkuin lähentymistä voisi maiden osalta suhteessa ydinsulkusopimukseen tapahtua. Tutkimus ottaa huomioon myös tuoreimmat kansainväliset tapahtumat sekä niiden vaikutukset Etelä-Aasian epävakaaseen ydintasapainoon. Tutkimuksessa viitataan New Yorkin 11.9.2001 terrori-iskujen seurauksena tehtyyn Intian ja Pakistanin talouspakotteiden nostamiseen. Tämä epäjohdonmukaisuus pakotepolitiikassa ei ole missään tekemisissä alkuperäisen pakotteiden asettamisen syyn kanssa. Pakotteiden nostaminen vahvistaa entisestään Intian ja Pakistanin asemia ydinsulkuregiimin vastustajina.