Selataan Opinnäytteet julkaisuajan mukaan

Lajittelu: Järjestys: Tulokset:

Näkyvissä 1-20 / 24408
  • Ahlqvist, Kati (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kudosten kantasolut ylläpitävät erilaistuneiden solujen toimintaa sekä tuottavat korvaavia soluja vaurioituneiden tilalle, joten heikentynyt kantasolujen toiminta vaikuttaa kudosten kykyyn korjata vaurioita. Kantasolujen toiminnan ymmärtäminen on edellytys sille, että kudosten uusiutumista ja vanhenemista fysiologisena ilmiönä voidaan ymmärtää. Mitokondriot ovat solun energiatehtaita, jotka muuntavat ravinnosta saadun energian soluille käyttökelpoiseen muotoon. Mitokondrioilla on oma perimänsä, mtDNA, jonka virheet aiheuttavat mitokondrioiden toimintahäiriön, jonka ilmeneminen vaihtelee vastasyntyneiden vaikeista monielinsairauksista aikuisten lihasheikkouteen ja ikääntymiseen. Ennenaikaisesti vanhenevat Mutator-hiiret ovat ikääntymismalli, jossa hiirten kudoksiin kerääntyy mtDNA:n virheitä puutteellisesti toimivan korjausentsyymin takia. Mitokondrioiden roolia aikuisen kantasolujen toiminnassa ei ole aiemmin juuri tutkittu, joten hyödynsimme Mutator-mallia tutkiaksemme veren kantasolujen sekä hermokantasolujen toimintaa tilanteessa, jossa mtDNA:han kertyy paljon virheitä. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, johtuuko Mutatorien aikainen ikääntyminen kantasolujen toimintahäiriöstä. Tutkimuksemme osoittaa, että mitokondrioiden toiminnalla on tärkeä rooli kantasolujen ylläpidossa. Lisääntynyt mtDNA:n virheiden määrä johtaa muutokseen kantasolun happiradikaalitasossa, jolloin kantasolujen signalointi erilaistumisen ja jakaantumisen osalta muuttuu. Havaitsimme että veren kantasolut ovat huomattavasti herkempiä mtDNA:n virheille kuin hermokantasolut: Mutator-hiirille kehittyy vaikea anemia punasolujen kypsymishäiriön vuoksi, kun taas aivojen rappeumasta ei löytynyt merkkejä, vaikka hermokantasolujen toimintakyky olikin alentunut. Lisäksi havaitsimme että punasolujen kypsyminen on häiriintynyt myös ihmisellä Pearsonin oireyhtymässä, harvinaisessa mitokondrio DNA:n häviämästä aiheutuvassa sairaudessa, joka ilmenee lapsuusiän henkeä uhkaavana anemiana. Tässä väitöskirjatutkimuksessa esitetään uusi mitokondriaalisen anemian mekanismi, sekä osoitetaan että mitokondrioilla ja mtDNA:lla on tärkeä rooli kantasolujen toiminnassa. Tutkimuksemme osoittaa myös, että Mutatorien aikaisen ikääntymisen taustalla on puutteellinen kantasolujen toiminta.
  • Itkonen, Juha (Bank of Finland, 2015)
    Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista markkinahäiriöistä. Tämä väitöskirja koostuu johdannon lisäksi kolmesta esseestä, joissa käsitellään ilmastonmuutoksen taloustiedettä verkostojen näkökulmasta. Ensimmäisessä esseessä kritisoidaan tutkimuksia, joissa on tarkasteltu hiilidioksidipäästöjen ja talouskasvun välistä suhdetta ja pyritty löytämään ns. hiili-Kuznets-käyrän mukainen riippuvuus. Löytö merkitsisi, että talouskasvu lisää päästöjä köyhissä maissa, mutta vähentää niitä rikkaissa. Esseessä osoitetaan matemaattinen ristiriita tutkimuksissa käytetyissä tilastollisissa menetelmissä. Lisäksi menetelmät yliarvioivat hiili-Kuznets-käyrän kaarevuutta jättäessään huomiotta energiankulutuksen ja päästöjen määritelmällisen yhteyden. Kritisoitu kirjallisuus päätyy aliarvioimaan ilmastopolitiikan tarvetta. Toisessa esseessä tarkastellaan sosiaalisia verkostoja ja mielipiteitä ilmastonmuutoksesta. Tutkimuksessa etsitään selitystä sosiaalisten verkostojen rakenteista sille, miksi mielipide-erot ihmisryhmien välillä ovat säilyneet tieteen konsensuksesta huolimatta. Tätä varten ohjelmoitiin Facebook-sovellus, jolla kerättiin kyselytietoa mielipiteistä ja verkostodataa Facebook-kavereista. Vastaajilla havaittiin suhteellisesti enemmän samanmielisiä kavereita, ja niillä, jotka eivät pitäneet ilmastonmuutosta ongelmana, oli vähemmän kavereita. Erimielisillä vastaajilla kaverisuhteen todennäköisyys oli yli puolet pienempi samanmielisiin verrattuna. Tulokset viittaavat sosiaalisen verkoston rakentuneen tavalla, joka selittää mielipiteiden muuttumisen hitautta. Tiedeviestinnässä tulisikin pyrkiä minimoimaan viestin välittymistä hidastavien verkoston rakenteiden vaikutus. Kolmannessa esseessä tutkitaan päästökauppaa tilanteessa, jossa paikalliset päästökauppajärjestelmät ovat linkittyneet verkostoksi. Linkittyminen tarkoittaa, että päästökauppaan osallistuvien sallitaan käyttää toisen järjestelmän päästöoikeuksia. Verkostossa toisen maan viranomainen voi vaikuttaa kotimaisen ilmastopolitiikan tuloksiin, vaikkei maiden välillä olisikaan suoraa linkkiä. Verkostorakenteesta johtuen ei ole aina ilmeistä, ketkä voivat kotimaisen politiikan tuloksiin vaikuttaa. Tutkimuksessa sovelletaan graafiteoriaa ja osoitetaan yksikäsitteisesti, ketkä voivat vaikuttaa toisiinsa. Tulokset auttavat politiikantekijöitä välttymään yllätyksiltä ja turvaamaan ilmastopolitiikan vaikuttavuuden.
  • Kerola, Anne (Helsingin yliopisto, 2015)
    Liitännäissairaudet kuormittavat nivelreumapotilaita jo taudin varhaisvaiheessa Kansallisiin rekisteriaineistoihin perustuvassa väitöskirjatyössä osoitettiin, että liitännäissairaudet, erityisesti sydän- ja verisuonitaudit, kuormittavat nivelreumapotilaita jo tautia diagnosoitaessa, ja että tällä ylimääräisellä sairauskuormalla on tärkeitä vaikutuksia potilaiden työkykyyn ja kuolleisuuteen. Havaintomme korostavat huolellisen liitännäissairauksien kartoituksen, ehkäisemisen ja hoidon tärkeyttä jo nivelreuman varhaisvaiheessa. Väitöskirjatutkimuksessa saatiin selville, että sepelvaltimotaudin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan (hypotyreoosin) riski oli nivelreumapotilailla lisääntynyt jo taudin alkaessa. Vuosina 2000-2007 Suomessa diagnosoitujen 7209 nivelreumapotilaan joukossa sepelvaltimotauti oli 10 % yleisempi ja hypotyreoosi 50 % yleisempi kuin Suomen väestössä jo taudin toteamishetkellä. Liitännäissairauksien suhteellinen riski näytti olevan erityisen korkea nuoremmissa ikäryhmissä, ja hypotyreoosi oli jopa 2,5 kertaa yleisempi 20-49-vuotiailla naispuolisilla nivelreumapotilailla kuin saman ikäisessä suomalaisessa naisväestössä. Tutkimustulosten valossa rutiininomainen sydän- ja verisuonitautiriskin arvio kannattaisi tehdä nivelreumapotilaille jo taudin toteamisvaiheessa, ja heiltä olisi hyvä määrittää myös kilpirauhasarvot herkästi. Vaikka itse nivelreuma aiheuttaa edelleen valtaosan nivelreumapotilaiden työkyvyttömyyseläkkeistä, myös psykiatrisilla sairauksilla ja sydänsairauksilla on merkitystä potilaiden työkyvyn kannalta: 7831 työikäisen nivelreumapotilaan joukossa nivelreuman aiheuttamien työkyvyttömyyseläkkeiden ilmaantuvuuskertymä oli yhdeksän vuoden seurannassa 12 %, kun taas psykiatristen sairauksien ja sydän- ja verisuonitautien kohdalla vastaavat luvut olivat pienemmät, 1,3 % ja 0,5 %. Huomattavaa oli se, että sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden riski oli lähes kaksinkertainen väestötasoon verrattuna. Sydän- ja verisuonitaudit olivat 14878 nivelreumapotilaan joukossa yleisin kuolemansyy: vuosina 2000-2008 kuoli 1157 potilasta, joista 501:n (43 %) peruskuolemansyynä oli sydän- ja verisuonitauti. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus ei kuitenkaan ollut väestötasoa korkeampi ensimmäisinä nivelreuman toteamista seuraavina vuosina. Tutkimuksen toteuttamiseksi hyödynnettiin useita kansallisia suomalaisia rekisteriaineistoja. Lähes kaikki Suomessa vuosina 2000-2007 diagnosoidut nivelreumapotilaat ja heillä todetut liitännäissairaudet tunnistettiin Kelan erityiskorvattavuusrekisteristä. Tietoa työkyvyttömyyseläkkeistä, kuolemansyistä ja lääkehoidoista saatiin Eläketurvakeskuksen rekistereistä, Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä ja Kelan reseptirekisteristä. Vertasimme päätetapahtumien yleisyyttä nivelreumapotilaiden joukossa iältään ja sukupuoleltaan vastaavan Suomen väestön lukuihin.
  • Paalanen, Tommi (Sexpo-säätiö, 2015)
    Väitöskirjan aiheena on liberaalin seksuaalietiikan soveltaminen seksologiseen asiakastyöhön, seksuaalipolitiikkaan ja oikeustieteellisiin ongelmiin. Teos koostuu johdannosta ja kuudesta artikkelista, jotka käsittelevät 1) eettisiä haasteita ja työvälineitä seksuaalisuuteen liittyvässä terapeuttisessa työssä, 2) seksuaalineuvonnan eettistä perustaa ja etiikan hyödyntämistä asiakastyössä, 3) naisten seksuaalisen vallan yhteiskunnallisia ja eettisiä ulottuvuuksia, 4) esineellistämisen merkitystä pornografian etiikalle, 5) lapsipornografian tuottamia lainsäädännöllisiä ongelmia ja niiden eettisiä ulottuvuuksia, sekä 6) väkivaltapornon ja sadomasokistisen seksin kriminalisoimisen eettistä oikeutusta. Johdanto esittelee liberaalin seksuaalietiikan taustan John Stuart Millin eettisessä liberalismissa sekä sen päälle rakentuneessa liberalismin perinteessä, jonka käsitys yksilönvapaudesta ja kansalaisoikeuksista muodostaa modernin seksuaalikulttuurin keskeisimmän eetoksen. Liberaalin seksuaalietiikan lähtökohtia ovat egalitaristinen yhteiskuntafilosofia, käsitys seksuaalisesta toiminnasta eettisesti neutraalina sekä paternalististen ja moralististen vapaudenrajoittamisperusteiden hylkääminen. Artikkeleissa käsitellään kysymyksiä yksilönvapauden ja autonomian tukemisesta auttamistyössä sekä niiden rajoittamisen oikeuttamisesta yhteiskunnassa. Kukin artikkeli tarkastelee kysymyksiä omassa kontekstissaan ja laajentuu välttämättömiin taustateorioihin, argumentteihin ja jatkokysymyksiin kuten oikeusfilosofiseen argumentaation, kriminalisointiteoriaan, auttamistyön eettiseen perustaan sekä seksuaalipolitiikkaan. Artikkeleissa selvitetään useista eri näkökulmista kuinka liberaali seksuaalietiikka tukee yksilöiden seksuaalista hyvinvointia. Niitä yhdistää tulos, jonka mukaan vallitsevia käytäntöjä tulisi johdonmukaisesti liberalisoida niin ammattietiikassa, tasa-arvopolitiikassa, seksuaalipolitiikassa kuin kriminaalipolitiikassakin. Kaikilla näillä alueilla vallitsee yhä käytäntöjä, jotka ovat historiallisista ja kulttuurisista taustoistaan johtuen epäliberaaleja, epäjohdonmukaisia ja moralistisia. Ne haittaavat seksuaalisen hyvinvoinnin ja seksuaalioikeuksien parasta mahdollista toteutumista.
  • Hirvilammi, Tuuli (Kelan tutkimusosasto, 2015)
    Tutkimuksen lähtökohtana on ristiriitainen tilanne: suomalaiset voivat keskimäärin hyvin mutta kuormittavat samalla maapallon ekosysteemejä kestämättömällä tavalla. Ristiriita herättää kysymyksen siitä, mitä olisi kestävä hyvinvointi ja miten sitä on mahdollista tutkia. Tutkimuksen tavoite on kehittää kestävän hyvinvoinnin teoriaa, joka tunnistaa ihmisen ja luonnon välisen vuorovaikutuksen sekä kestävyyden tavoitteet. Tieteidenvälisessä, hyvinvointitutkimukseen kiinnittyvässä tutkimuksessa liitetään ekologisia kysymyksiä sekä hyvinvointiteoriaan että empiirisiin tutkimusasetelmiin. Tutkimukseen sisältyvät empiiriset osajulkaisut pohjautuvat perusturvan saajien hyvinvointia ja elintasoa sekä luonnonvarojen kulutusta eli materiaalijalanjälkiä tarkastelevaan aineistoon. Materiaalijalanjäljet on laskettu MIPS-menetelmällä. Tutkimuksessa esitetään, että kestävä hyvinvointi perustuu relationaaliseen ihmiskäsitykseen, joka auttaa näkemään ihmisten ja ekosysteemien yhteyden sekä ihmisten hyvinvoinnin osana luontoa. Kestävä hyvinvointi määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat kohtuullinen elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet ja elävä läsnäolo. Tutkimuksessa kehitetään dynaaminen viitekehys, jonka avulla selvitetään hyvinvoinnin tavoittelun ja materiaalijalanjälkien välisiä suhteita. Kestävyyden rajoissa pysymisen ehtona on hyvinvoinnin tavoittelun ekotehokkuus eli se, että tarpeita tyydytetään mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan tieteidenvälinen tutkimusasetelma, jonka avulla arvioidaan kohtuullista elintasoa sekä sosiaalisen että ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Kohtuullinen elintaso turvaa kaikille ihmisille välttämättömät resurssit luonnon kantokyvyn rajoissa.
  • Törnroos, Maria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Ihmisen persoonallisuus voi vaikuttaa stressin kokemiseen. Mikä on toisesta stressaavaa, ei toisessa aiheuta stressireaktiota. Työn stressaavia tekijöitä mittaavat mallit eivät ota tätä yksilöllistä vaihtelua huomioon. Mallit kehitettiin kuvastamaan kuormittavia työoloja ja niiden terveysvaikutuksia, riippumatta ihmisestä joka kuormitusta kokee. Kuitenkin ihmiset altistuvat työstressille, reagoivat siihen ja palautuvat siitä eri tavoin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko persoonallisuus yhteydessä työstressin kokemiseen. Lisäksi tutkittiin työkuormitusmittarin pysyvyyttä yli ajan. Persoonallisuutta arvioitiin viiden suuren faktorin mallin persoonallisuuspiirteillä sekä kyynisyydellä. Työstressiä arvioitiin kahdella työkuormituksen mittarilla: sitä ilmensivät korkeat työn vaatimukset yhdistettynä vähäisiin hallintamahdollisuuksiin sekä korkeat ponnistelut yhdistettynä vähäisiin palkkioihin. Tutkimuksessa käytetty aineisto on Lasten ja nuorten sepelvaltimotautiriskiä (LASERI) tutkiva pitkittäisaineisto. Koehenkilöt olivat työssäkäyviä 24 50-vuotiaita. Tulokset osoittivat yhteyden persoonallisuuden ja työstressin kokemisen välillä. Etenkin neuroottisuus ja sovinnollisuus olivat yhteydessä molempiin työkuormituksen mittareihin: korkea neuroottisuus oli yhteydessä korkeampaan koettuun kuormitukseen ja korkea sovinnollisuus vähäisempään koettuun kuormitukseen. Korkea koettu työkuormitus ennusti lisäksi korkeampaa kyynisyyttä ajan myötä. Kyynisyys puolestaan ennusti masennusoireilua, joten työkuormituksella oli kauaskantoisia vaikutuksia terveyteen persoonallisuuden kautta. Tämän lisäksi ponnistelujen ja palkkioiden epäsuhtamalli oli pysyvä yli ajan eli sitä voi luotettavasti käyttää seuraamaan työkuormituksen muutosta. Persoonallisuus on otettava huomioon työkuormituksen mittaamisessa. Jos yksilönäkökulma ohitetaan työhyvinvoinnin tutkimuksessa, tulokset voivat vääristyä, sillä kaikki eivät koe työympäristöä samalla tavalla. Tämä voi myös aiheuttaa turhia kuluja kun stressi-interventiot tai työtehtävien uudelleenorganisoiminen sovelletaan kaikille samalla tavalla. Osa ei saa niistä tarvittavaa hyötyä eikä heidän hyvinvointinsa parane. Tärkeä tulos on myös se, että kuormittava työ vaikuttaa kyynisiin asenteisiin, jotka puolestaan voivat johtaa terveysongelmiin. Työkuormituksen seuraamisessa ja hallinnassa on täten myös tärkeää soveltaa yksilönäkökulmaa.
  • Rantanen, Ville (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kuvantaminen on tärkeä tiedon lähde lääketieteelle. Erityisesti mikroskopia on tärkeä kuvapohjaisen tiedon tuottaja biolääketieteellisessä tutkimuksessa. Tietokoneteknologian ansiosta emme ole enää riippuvaisia ihmissilmistä kuvien tulkitsijana. Viime vuosikymmeninä kuva-analyysien kehittäjät ovat luoneet algoritmeja ja kokonaisia ohjelmistoja kuvien hyödyntämiseksi tieteellisiin tarkoituksiin. Useimmat näistä ohjelmista tehdään yhtä tutkimuskysymystä varten. Edes yleisluontoiset ohjelmistopaketit eivät voi sisältää menetelmiä kaikkiin tarkoituksiin. Kuva-analyysikehittäjälle ohjelman valinta luo myös rajoituksia. Ohjelmistoalustan valinta rajoittaa uusien algoritmien kehittäjän käyttämään vain alustan omaa ohjelmointikieltä. Modulaariset ohjelmistot eivät aina vapauta kehittäjää kielivalinnasta. Aikaisemmin julkaistujen algoritmikirjastojen käyttö vaikeutuu, koska todennäköisesti ne pitäisi ohjelmoida uudelleen toisella kielellä. Tässä väitöskirjassa esitellään sovelluksia yhdistävä kuva-analyysin kehitysalusta: Anima. Se osaa ajaa muita kuva-analyysiohjelmia ja sisällyttää ne yhteen sulavaan kokonaisuuteen. Animassa itsessään on suuri määrä tiedon ja kuvien analysointikomponentteja. Sen lisäksi Animaan voidaan yhdistää ulkopuolisia ohjelmia suorittamaan kuva-analyysin osuuksia, esimerkiksi silloin kun haluttu osuus on jo ohjelmoitu valmiiksi toiseen ohjelmaan. Anima on rakennettu toisen alustan, Andurilin päälle. Siten Anima käyttää suoraan Andurilin ohjelmistoarkkitehtuuria. Anduril hyödyntää resursseja järkevästi: se osaa rinnakkaisprosessoida, eikä se suorita jo ajettuja analyysin osia uudestaan. Animan hyöty kuva-analyysin kehitystyössä näytetään esittelemällä kaksi suurten kuvamäärien segmentointiin soveltuvaa algoritmia ja kaksi visualisointityökalua, jotka ovat kaikki kehitetty joko Animan avulla tai sen suoritettavaksi. Tämä väitöskirja esittää Animan edut lääketieteellisen kuva-analyysin työkaluna. Animaa on käytetty analysoimaan kuvia näytteistä, jotka ovat otettu eri eläinlajeista: ihmisestä, rotasta ja sukkulamadosta. Näytteistä on kuvattu eri kohteita: aivokudosta, imusolmuketta ja veriseerumia. Tämän lisäksi tutkimuskysymykset vaihtelevat eri lääketieteen alojen välillä: iskemian, syövän, sekä allergian. Kaiken kaikkiaan Anima on moneen kykenevä avoimen lähdekoodin analyysialusta. Sillä on tehokasta kehittää uusia kuva-analyysialgoritmeja ja -työnkulkuja. Modulaarisuutensa ansiosta uudet algoritmien toteutukset ovat myös käytettävissä muualla kuin Animassa itsessään.
  • Häkkinen, Margareeta (Helsingin yliopisto, 2015)
    Opioidit ovat Suomessa tärkein myrkytyskuolemia aiheuttava lääkeaineryhmä. Opioidikuolemat liittyvät tyypillisesti aineiden väärinkäyttöön huumaustarkoituksessa. Epäillyille huumeiden käyttäjille tehdään Suomessa oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys, johon kuuluu lääkeaineiden ja huumeiden määritys kattavilla laboratoriomenetelmillä. Tässä väitöskirjassa selvitettiin vainajista mitattujen opioidipitoisuuksien merkitystä kuolemantapausten tulkinnassa yhdistämällä pitoisuusmittausten tulokset oikeuslääketieteellisten asiakirjojen tapaustietoihin. Opioidien aiheuttamia myrkytyskuolemia verrattiin muihin kuolemiin kuin myrkytyksiin, ja opioidien väärinkäyttöön liittyviä kuolemia verrattiin niihin kuolemiin, joissa ei ollut epäilyä aineiden huumekäytöstä. Kuolemaan johtaneet opioidimyrkytykset olivat pääosin tapaturmaisia useiden aineiden aiheuttamia sekamyrkytyksiä, joissa oli mukana bentsodiatsepiineja, gabapentinoideja ja muita keskushermostoon rauhoittavasti vaikuttavia lääkeaineita. Buprenorfiini- ja metadonilöydökset liittyivät vahvasti aineiden päihdekäyttöön, ja näiden aineiden kuolemanjälkeiset pitoisuudet veressä olivat myrkytyksissäkin pääasiassa ns. hoidollisella viitealueella antoreitin ollessa määräävämpi tekijä. Heikkojen opioidien tramadolin ja kodeiinin pitoisuudet veressä olivat viitealueen yläpuolella sekä väärinkäyttötapauksissa että myrkytyksissä. Tramadolin päihdekäyttö oli yleistä, mutta oksikodonin, fentanyylin ja kodeiinin päihdekäyttö oli vähäisempää. Pregabaliinin ja gabapentiinin väärinkäyttö liittyi vahvasti opioidien päihdekäyttöön. Buprenorfiini on Suomessa yleisin huumeena käytetty opioidi, mutta se on myös opioidiriippuvaisten korvaushoitolääke. Väärinkäytön ehkäisemiseksi buprenorfiinihoidossa käytetään pääasiassa naloksonin ja buprenorfiinin yhdistelmävalmistetta. Tämän valmisteen päihdekäyttöä tutkittiin mittaamalla korvaushoitopotilaitten virtsanäytteiden buprenorfiini- ja naloksonipitoisuuksia. Mittausten ja taustatietojen perusteella kehitettiin virtsan naloksonipitoisuuteen perustuvat tunnusmerkit, joiden avulla pyrittiin erottamaan yhdistelmävalmisteen asianmukainen käyttö suonensisäisestä väärinkäytöstä. Yhdistelmävalmisteen väärinkäyttöä todettiin useissa kuolemantapauksissa, ja se osoittautui jopa vaarallisemmaksi kuin pelkän buprenorfiinin väärinkäyttö. Tässä väitöskirjassa tutkittiin laajaan aineistoon perustuen kuolemanjälkeisiä opioidipitoisuuksia ja kehitettiin tunnusmerkkejä, joita voidaan hyödyntää oikeuslääketieteessä kuolinsyyn määrityksessä. Kliinisessä potilastyössä tuloksista on hyötyä opioidien käyttäjien turvallisen lääkehoidon edistämisessä, kun tiedetään, minkälaisia erityispiirteitä päihdekäyttöön liittyy ja kuinka sitä voidaan laboratoriomenetelmin tutkia. Lääkkeiden väärinkäytön tunteminen on tärkeää sekä lääketurvallisuuden että väestön terveyden edistämisessä.
  • Nordman, Nina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Analytical microsystems are attractive in modern bioanalysis where sample amounts often are low and fast analyses are required. Microsystems also provide the prospect of integrating several functional elements on a single platform. The aim of this work was to develop analytical microsystems for fast analysis of bio- and drug molecules. For this, microchips with separation- and injection channels and monolithically integrated electrospray ionization (ESI) emitter were fabricated of epoxy photoresist SU-8 by photolithography and adhesive bonding. For peptide mass fingerprinting and protein sequencing characteristic tryptic peptides were fast and easily separated and detected by microchip capillary electrophoresis (MCE)-ESI/mass spectrometry (MS). Additionally, protein identification based on tandem MS fragmentation data of a single tryptic peptide was achieved. Finally, this rapid (total analysis time below ten minutes) microchip method permitted analysis of human muscle cell lysates. For online coupling of microchip capillary isoelectric focusing (cIEF) to ESI/MS a bilateral sheath flow interface or a two-dimensional separation unit was integrated on-chip. Rapid focusing of peptides by their isoelectric points (pI) was achieved without pretreatment of the SU-8 surface. After focusing the peptides were electrokinetically mobilized toward ESI/MS. The two-dimensional chip design enabled unique separation selectivity for peptides based on both pI values and intrinsic electrophoretic mobilities by multiplex-cIEF-transient-isotachophoresis. Rapid metabolic profiling was demonstrated from urine after intake of tramadol or paracetamol. Both phase I- and II metabolites were separated and detected by MCE-ESI/MS within 35 s. In addition, Michaelis-Menten kinetics was successfully determined for the CYP450-mediated oxidation of bufuralol to 1-hydroxybufuralol. Sample preconcentration (pretreatment) was integrated on-chip by solid-phase extraction (SPE) and liquid-phase microextraction (LPME). For SPE, a monolith zone was firmly anchored at the injection cross of the MCE-ESI/MS microchip by laser induced photopolymerization. The monolith was selective toward hydrophobic and hydrophilic sample molecules and enrichment factors as high as 23-fold was achieved with a loading time as short as 25 s. In addition, LPME was easily downscaled to low volume applications and offered selectivity in the analysis of phase I metabolites compared to SPE. In contrast to previous research in the same field this work offers bioanalysis with several on-chip integrated steps (preconcentration, injection, separation, and analysis) without considerably increasing the short analysis times characteristic of microchip assays.
  • Lehto, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aivovaltimopullistuma eli aneurysma on pieni, useimmiten millimetrien kokoinen säkkimäinen pullistuma, joka kehittyy aivovaltimoiden haarautumiskohtaan. Harvinaisempia ovat aivovaltimoiden fusiformiset eli sukkulamaiset aneurysmat. Aivovaltimoaneurysman puhkeaminen aiheuttaa lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV, subaraknoidaalivuoto). Vajaa puolet sairastuneista menehtyy vuotoon hoidosta huolimatta. Suuri osa sairastuneista on työikäisiä. Aivovaltimopullistuman sijainti vaikuttaa sen aiheuttamiin oireisiin sekä hoitoon. Nikamavaltimo (VA, vertebralis) ja sen haara, takimmainen alimmainen pikkuaivovaltimo (PICA), sijaitsevat kallon takakuopassa lähellä pikkuaivoja, aivorunkoa ja aivohermoja. Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin HYKS Neurokirurgian klinikassa vuosina 1934 - 2009 hoidettuja 268 potilasta, joilla oli todettu joko vertebraliksen tai PICA:n tai näiden molempien aneurysma. Vertebraliksen ja PICA:n aneurysmat ovat harvinaisia: vain 4 % kaikista aneurysmista sijaitsevat näissä suonissa. Vertebraliksen ja PICA:n aneurysmat ovat myös tavallista useammin muodoltaan sukkulamaisia; nyt tehdyssä tutkimuksessa tällaisia oli 28 %. Vuotaneet vertebralis ja PICA aneurysmat ovat pienempiä kuin muut puhjenneet aneurysmat, ja ne aiheuttivat muita aneurysmia useammin vuodon aivokammioihin. Potilaat, joilla oli vuotanut vertebralis tai PICA aneurysma, olivat iäkkäämpiä kuin muut SAV-potilaat. Vertebraliksen ja PICA:n aneurysmien hoitaminen on usein haastavaa niiden sijainnin, muodon ja tapahtuneen runsaan vuodon vuoksi. Tutkituilla potilailla käytettiin 24 erilaista tapaa pullistuman sulkemiseen. Potilaista, joilla vertebralis-aneurysma suljettiin, 41 %:lla todettiin viimeistään leikkauksen jälkeen nielemisvaikeuksia tai äänen käheyttä. Nielun toiminnan häiriö kuitenkin korjautui täysin puolella sekä tämän lisäksi parani selkeästi kolmasosalla. Haastavasta aneurysmasta ja usein vaikeasta vuodosta huolimatta hankalasta alkuvaiheesta selvinneistä 92 % kuntoutui vähintään itsenäiseen elämään.
  • Cousminer, Diana (Helsingin yliopisto, 2015)
    none
  • Andersen, Claus Elholm (University of Helsinki, 2015)
    På vakt skal man være når hendelser former seg til en fortelling, for fortellingen hører litteraturen og ikke livet til. Sådan skriver Karl Ove Knausgård i det sjette og sidste bind af Min kamp (2009-2011). Knausgård kalder selv værket for en roman, men alligevel har mange valgt at læse det som en selvbiografi eller som autofiktion. Afhandlingen På vakt skal man være tager forfatteren på ordet og sætter samtidig romangenren til diskussion. For samtidig med, at Knausgård udfordrer genren, gør han det inden for rammerne af modernismen og dermed en af de stærkeste litterære traditioner i det 20. århundrede Det er en tradition, der rummer forfattere som Marcel Proust, Thomas Mann og James Joyce, der alle, som Knausgård, har udfordret romangenren. Gennem nærlæsninger af udvalgte passager af Min kamp viser På vakt skal man være, hvordan Knausgård udvider grænserne for romanen med en sådan autoritet, at det er umuligt at ignorere ham som en af traditionens største romanforfattere.
  • Valtanen, Marjo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kaupungistuminen lisää vettä läpäisemättömien pintojen määriä ja muuttaa veden kiertoa lisäämällä pintavalunnan eli hulevesien määrää ja virtaamahuippuja sekä kaupunkitulvia. Koska hulevedet johdetaan usein puhdistamattomina vesistöihin, ne ovat yksi merkittävimpiä pintavesien pilaajia. Kylmän ilmaston hulevesien määrästä ja laadusta ei kuitenkaan ole ollut kattavaa tietoa, vaikka se on edellytys mm. hulevesien käsittelyn ja lainsäädännön suunnittelemiselle. Hulevesiä tulisi myös tutkia ympärivuotisesti kylmän ilmaston vuodenaikojen erityispiirteiden vuoksi. Väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää miten kaupungistuminen vaikuttaa hulevesien muodostumiseen ja laatuun eri vuodenaikoina kylmässä ilmastossa. Kaupungistumista kuvasivat läpäisemättömien pintojen määrä (%) sekä maankäyttömuoto (keskusta tai pientaloalue). Tutkimus toteutettiin Lahdessa kahdella keskustavaluma-alueella, jotka olivat 62 % ja 89 % läpäisemättömiä sekä pientaloalueella, jonka läpäisemättömyys oli 19 %. Alueilla mitattiin kahden vuoden ajan hulevesien virtaamaa sekä sadantaa. Hulevedestä otettiin näytteitä, joista määritettiin kokonaistypen ja -fosforin, kiintoaineen, raskasmetallien (Zn, Cu, Cr, Mn, Al, Co, Ni, Pb) ja kokonaisorgaanisen hiilen pitoisuudet. Tutkimus osoitti, että läpäisemättömyys lisää vuosittaista hulevesien määrää ja haitta-ainekuormaa sekä joidenkin haitta-aineiden pitoisuuksia kylmässä ilmastossa. Sääolosuhteet aiheuttivat kuitenkin vaihtelua, sillä vuonna, jolloin talvi oli sateinen ja kesä kuiva, kaupungistumisen vaikutukset hulevesien määriin pienenivät johtuen lumenkuljetuksesta eli sadannan siirtämisestä valuma-alueen ulkopuolelle. Läpäisemättömyys vaikutti hulevesien muodostumiseen voimakkaammin lämpimänä kuin kylmänä kautena, jolloin kaupungistuminen jopa vähensi hulevesien määrää. Haitta-ainekuormituksen määrä silti kasvoi kaupungistumisen myötä ympärivuotisesti. Kaupungistuneimmalla alueella merkittävin osa vuosittaisesta hulevedestä muodostui lämpimänä kautena, päinvastoin kuin vähiten kaupungistuneimmalla alueella. Kaikilla alueilla suurin vuodenaikainen haitta-ainekuorma esiintyi keväällä, mutta kaupungistuminen lisäsi lämpimän kauden osuutta vuosittaisessa kuormituksessa. Haitta-ainekuormitukseen vaikuttavat hydrologiset mekanismit erosivat kylmän ja lämpimän kautena: kylmänä kautena valunnan kesto lisäsi kuormitusta ja lämpimänä kautena kasvavat huippuvirtaamat kasvattivat kuormaa. Tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa miten tiivisti rakennettujen keskustojen hulevesien määrä ja haitta-ainekuorma muuttuvat vuodenaikaisesti. Tutkimus tuotti myös päivitettyä tietoa keskusta-alueiden hulevesien laadusta sekä erityisesti raskasmetallikuormituksesta.
  • Ito, Sanae (Helsingin yliopisto, 2015)
    Assurbanipal, Assyrian kuningaskunnan (934-606 eaa.) viimeinen suuri kuningas, hallitsi vuodesta 668 eaa. ainakin vuoteen 630 eaa. asti. Hän joutui käyttämään neljä vuotta kukistaakseen isoveljensä ja Babylonian (667-648 eaa.) kuninkaan ama - umu-ukīnin johtaman kapinan, mutta Assurbanipalin valtakausi oli silti pidempi kuin hänen edeltäjiensä ja hän hallitsi lähes koko muinaisen Lähi-idän aluetta. Yksi olennaisimmista Assurbanipalin hallintokauden tutkimusmateriaalikokoelmista on hänen kirjeenvaihtonsa. Kirjeenvaihtoa ei kuitenkaan aiemmin ole tutkittu yksityiskohtaisesti, koska se on pääosin julkaistu vain savitaulujen piirroksina. Assurbanipalin säilynyt kirjeenvaihto koostuu 359 kirjeestä: 72 hänen kirjoittamastaan kirjeestä (nk. kuninkaalliset kirjeet) ja 287 hänelle osoitetusta kirjeestä. Kuninkaalliset kirjeet ovat assyrialaisessa kirjeenvaihdossa erityisen harvinaisia. Tässä väitöstyössä keskitytään Assurbanipalin kuninkaallisiin kirjeisiin, sillä niitä on määrällisesti enemmän kuin hänen edeltäjillään. Kirjeet käsittelevät poliittisia, sotilaallisia ja diplomaattisia asioita Assurbanipalin näkökulmasta ja hänen omilla sanoillaan. Tämän tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää, millaisen kuvan Assurbanipal halusi kirjeissään itsestään antaa sekä kuinka hän käytti tätä kuvaa edistääkseen Assyrian päämääriä. Väitöstyössä käytetään filologisia menetelmiä ja hyödynnetään Neo-Assyrian Text Corpus -projektin (Helsinki) elektronista tietokantaa, joka sisältää translitteroituna suurimman osan uusassyrialaisen kauden teksteistä. Suurin osa Assurbanipalin kuninkaallisista kirjeistä kirjoitettiin kapinan aikana ja sen jälkimainingeissa ja lähetettiin alueille, jotka olivat osallisina kapinassa (Babylonia, Elam ja Merimaa). Kapinan ravistellessa kuningaskunnan perustuksia Assurbanipal piti erityisen tärkeänä osoittaa kirjeet yleisesti kansalaisille. Koska kirjeet ovat peräisin Assyrian pääkaupungissa sijainneesta valtionarkistosta, useimmat niistä ovat arkistokopioita tai luonnoksia. Kirjeissä käytettiin kahta kieltä ja kirjoitustapaa (uusassyria ja uusbabylonia). Luonnokset laadittiin uusassyriaksi ja käännettiin sitten uusbabyloniaksi, todennäköisesti ensin assyrialaisella kirjoitustavalla ja vasta sitten babylonialaisella kirjoitustavalla. Assurbanipal kävi dialogia sekä vastustajiensa että kannattajiensa kanssa, korosti vastaanottajalle tekemiään palveluksia ja kuvasi itsensä hyväntahtoisena ja armeliaana kuninkaana, joka kykeni luomaan valtakuntaan oikeutta, rauhaa ja tasa-arvoa. Hän sai Nippurin ja Urukin osallistumaan sotilastoimiin kapinallisia vastaan ja sovitteli Urin hallitsijan ja hänen edeltäjänsä välillä vallinneen veljesten välisen kiistan. Hän jatkoi sovittelevaa politiikkaa Babylonia kohtaan myös kapinan aikana ratkaistakseen konfliktin rauhanomaisesti. Hän pyrki liittämään ulkovaltoja Assyrian alaisuuteen valtiosopimusten avulla ja joskus painosti valtioita ohuelti peitetyin uhkauksin. Jotkin valtiot siirtyivät Assyrian alaisuuteen omasta aloitteestaan saavuttaakseen poliittista ja sotilaallista hyötyä Assyrialta. Kaikissa kuninkaallisissa kirjeissä Assurbanipal korosti omistautumistaan jumalille ja heidän tukeaan hänelle. Erityisesti Aššur, Assyrian ylijumala, oli tärkeä jumaluus kirjeissä.
  • Kareinen, Ilona (Helsingin yliopisto, 2015)
    Ateroskleroosi eli valtimotauti on merkittävä kansanterveydellinen uhka Suomessa sekä muualla länsimaissa. Lihavuuden, metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen yleistymisen vuoksi valtimotaudin riski on lisääntymässä myös muualla maailmassa. Valtimotaudille altistavat monet riskitekijät , joista useimmat liittyvät elämäntapoihin. Kolme merkittävintä valtimotaudin riskitekijää ovat tupakointi, suurentunut veren LDL-kolesteroli määrä ja kohonnut verenpaine. Kun pahan LDL-kolesterolin määrä lisääntyy veressä, alkaa sitä kertyä myös valtimoiden seinämiin. LDL-kolesterolin poistumista elimistöstä lisää veren hyvä HDL-kolesteroli. Veren alhainen HDL- kolesterolin määrä lisääkin riskiä sairastua valtimotautiin kun taas ja tavallista suurempi veren hyvän kolesterolin määrä pienentää taudin vaaraa. Mekanismia, jolla HDL-kolesteroli ehkäisee sepelvaltimotaudin syntyä, ei täysin tunneta. Potilaita mitatun HDL-kolesterolin määrä ei populaatiotutkimuksissa suoraan korreloi riskiin sairastua valtimotautiin. Kokeellisissa potilastutkimuksissa veren HDL-kolesterolin määrän nostaminen yksinomaan lääkkeellisesti ei ole todettu estävän valtimotaudin etenemistä. Näin ollen, pelkän HDL-kolesterolipitoisuuden mittaaminen ei anna koko kuvaa HDL-kolesterolin vaikutuksista, vaan HDL-partikkelien muulla rakenteella sekä toiminnalla on ilmeisesti suurempi merkitys. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin elimistön immuunijärjästelmään kuulvien syöttösolujen tuottamien entsyymien vaikutusta HDL-kolesterolin rakenneosasten toimintaan. HDL hiukkasen tärkein toiminnallinen osanen on pieni apolipoproteiiniA-1, joka lisää aktiivista kolesterolin poistumista soluista, joihin kolesterolia on kertynyt ylimäärin. Tämä kolesterolin poistuminen soluista on esimmäinen askel, jolla kolesterolia voidaan poistaa elimistöstä. Tutkimuksissa havaittiin, että syöttösolujen tuottama kymaasi-entsyymi hajotti HDL-kolesterolin rakenneosasia ja esti näin haitallisen kolesterolin poistumista soluista soluviljelmissä. Paikallinen vatsaontelon syöttösoluaktiviaatio aiheutti hiirille annostellun apoliproteiiniA-1:n hajoamisen ja vähensi kolesterolin poistumista elimistöstä. Kun apolipoproteiiniA-1:tä laitettiin virtaamaan eristettyjen rottien sydänten läpi, syöttösoluaktivaatio aiheutti lipoproteiinin pilkkoutumisen. Syöttösoluaktivaatio hiiren ihossa sai kuitenkin aikaan lisääntyneen kolesterolin poistumisen elimistöstä. Tämän tehostuneen poistumisen sai aikaan verisuonten läpäisevyyden lisääntyminen, joka johti HDL:n kerääntymiseen haitallista kolesterolia sisältävien solujen läheisyytteen. Lisääntynyt ihon HDL-kolesterolin määrä edesauttoi kolesterolin poistumista soluista ja näin edelleen elimistöstä. Sama ilmiö voitiin toistaa myös annostelemalla ihon alaisesti yksittäisiä syöttösolujen tuottamia tulehdustekijöitä. Tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että syöttösolujen tuottama kymaasi-entsyymi hajotti HDL:n rakenneproteiini apoliproteiiniA-1:tä ja esti näin kolesterolin poistumista soluista sekä elimistöstä. Toisaalta syöttösoluaktivaatio lisäsi paikallisesti kolesterolin poistumista ihosta. Tutkimustulokset osoittavat, että syöttösoluilla on moninaisia vaikutusia elimistön kolesterolitasapainoon. Yksittäisillä syöttösolujen tuottamilla tulehdustekijöillä havaittiin tutkimuksessa jopa vastakkaisia toimintoja. Jatkotutkimukset yksittäisten syöttösolujen tuottamien tulehdustekijöiden suhteesta kolesteroliaineenvaihduntaan ovatkin aiheellisia, jotta tutkimustuloksia voidaan hyödyntää valtimotaudin hoidossa.
  • Konttori, Johanna (2015)
    Päähuivit ja kasvohunnut, joita osa muslimitytöistä ja -naisista käyttää, ovat herättäneet vilkasta keskustelua 2000-luvun Euroopassa. Ranskassa päähuivin käyttäminen valtion kouluissa ja kasvot peittävän vaatetuksen käyttäminen julkisilla paikoilla on koettu etenkin kansallisesti merkittävien arvojen kannalta niin ongelmalliseksi, että molempiin on puututtu lainsäädännön keinoin. Tutkimuksessa tarkastellaan kansallisen identiteetin diskursiivista rakentamista päähuiveista ja kasvohunnuista Ranskassa käydyissä keskusteluissa. Huomio kohdistuu poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin poliitikkojen, järjestöjohtajien, tutkijoiden jne. lausumiin, joita analysoidaan diskurssihistorialliseen lähestymistapaan pohjautuvan analyysimallin avulla. Tutkimuksessa kysytään millä eri tavoilla islam uskontona, muslimit islamin harjoittajina, ja erityisesti musliminaiset, heidän huivinsa ja huntunsa suhteutetaan tasavaltaan, sen arvoihin ja identiteettiin. Tutkimus pyrkii täydentämään aiempaa, laajaa tutkimuskirjallisuutta tuomalla päähuivi- ja kasvohuntukeskustelut yhteen, analysoimalla Jean-Louis Debrén ja André Gerinin johtamien parlamentaaristen selvitysryhmien järjestämiä, toistaiseksi vähän tutkittuja kuulemistilaisuuksia, sekä jäsentämällä analyysia nationalismitutkimuksen käsitteistön ja teorioiden kautta. Päähuivit ja kasvohunnut piirtyvät aineistossa tasavallan kannalta ongelmallisiksi vaatekappaleiksi sillä niiden katsotaan haastavan ranskalaiselle republikanismille olennaiset arvot ja periaatteet ja siten uhmaavan tasavaltaa. Samalla se kuva, joka näistä arvoista ja periaatteista aineiston pohjalta välittyy, on ristiriitainen. Ranskalaiselle yhteiskunnalle keskeisistä arvoista ja periaatteista ei ole epäselvyyttä, mutta niiden tulkinnat ovat moninaisia, jopa keskenään vastakkaisia. Tutkimus myös kyseenalaistaa näkemystä islamin toiseudesta nostaessaan esiin sen, että aineiston perusteella ranskalaisuuden ulkopuolelle halutaan ennemmin rajata tietyt vaatekappaleet ja islamin tulkinnat, kuin muslimit ja islam yleensä. Ranskassa valtio ohjaa edelleen vahvasti sitä millä tavoin uskonto voi näkyä ja toimia yhteiskunnassa. Yksittäisellä muslimilla olevaan kansalliseen pääomaan vaikuttaakin se harjoittaako hän uskontoaan tavalla, joka soveltuu ranskalaiseen, perinteisesti hyvin maalliseen malliin.
  • Savola, Pekka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä artikkelimuotoisessa väitöskirjassa tarkastellaan Internet-yhteydentarjoajille sälytettyä roolia tekijänoikeuden noudattamisen valvonnassa EU:n laajuisena ilmiönä. Erityisesti selvitetään verkkosivustojen estämistä (esimerkkinä The Pirate Bay). Ilmiötä tutkitaan lainopin ja oikeuspolitiikan näkökulmista. Erilaisia valvontakeinoja on runsaasti ja tekijänoikeuksien haltijat voivat valita niistä itselleen suotuisimmat. Suomessa mahdollisia ovat erityisesti Internet-yhteyden tilaajan yhteystietojen luovuttaminen ja keskeyttämismääräys, jota on käytetty sekä pääsyn estämiseen että käyttäjän yhteyden katkaisemiseen. Mahdollisuuksia muihinkin valvontakeinoihin on ollut valmisteilla. Kun tekijänoikeuden valvonta-asiaa käsitellään tuomioistuimessa, asetelma on ongelmallinen, koska kukaan ei varsinaisesti puolusta käyttäjien tai loukkaavaksi väitetyn sivuston ylläpitäjän oikeuksia tai perustele, miksi oikeudenhaltijan vaatimukset tulee hylätä. Tämä ei kuulu yhteydentarjoajan velvollisuuksiin, eikä se myöskään - ennakkotapauksia lukuun ottamatta - näin yleensä menettele. Tekijänoikeuden väitettyä loukkaajaa ei välttämättä tunneta tai sille ei tässä vaiheessa varata tilaisuutta tulla kuulluksi. Näin ollen tuomioistuimen tulee toimia sekä edustamattomien tahojen puolustajana (kyseenalaistajana) että tuomarina. Kyseenalaistajaroolia ei ole yleisesti vielä omaksuttu näissä asioissa. Niinpä tuomioistuin on määrännyt yhteydentarjoajaa luovuttamaan oikeudenhaltijoille muun muassa tilaajan yhteystiedot yksittäisen musiikkialbumin tai elokuvan jakamisen perusteella varsin löyhin perustein. Hakemuksia on tehty vuosittain satakunta, yhteensä yli 500 kappaletta, joista vain yksi on hylätty. Niin ikään yhtä tapausta lukuun ottamatta viidessä tapauksessa vertaisverkossa aineistoa saatavilla pitäneen käyttäjän Internet-yhteys katkaistiin käyttäjää kuulematta, vaikka toimenpide oli ilmeisen ylimitoitettu ja tarpeeton. Verkkoestomääräyksiä annettaessa tulisi kiinnittää huomiota varsinkin oikeasuhtaisuuden arvioimiseen. Tutkimuksessa esitetään kriteerejä, joiden valossa tätä voidaan konkretisoida. Suhteellisuutta arvioitaessa erityinen kysymys koskee verkkoestojen tarkoitusta. Jos tarkoitus on tekijänoikeusloukkausten vähentäminen, tulisi toimenpiteillä olla mitattavissa olevaa vaikutusta oikeudenhaltijoiden taloudellisten tappioiden vähenemiseen. Muuten estojen legitimiteetti on kyseenalainen. Oikeudenhaltijoiden tarkoitukseksi voidaan hahmottaa muitakin, paremmin sopivia syitä. Ensimmäinen on symbolinen tekijänoikeusvalvonta käyttäjien, omien viiteryhmien tai lainsäätäjien vakuuttamiseksi tai niihin vaikuttamiseksi. Toinen on yritys valistaa käyttäjiä lähteiden laittomuudesta. Kolmas on oikeuspoliittinen valtakamppailu vahvan tekijänoikeusideologian ylläpitämiseksi, omiin liiketoimintamalleihin kohdistuvien uudistamistarpeiden torjumiseksi ja kolmansien osapuolten vastuuttamiseksi tekijänoikeuden vastaisiin toimenpiteisiin niiden omalla kustannuksella. Jos jokin näistä syistä katsottaisiin hyväksyttäväksi, kevyemmätkin toimenpiteet voivat johtaa tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Tällaisille tavoitteille ei kuitenkaan voi antaa kuin korkeintaan hyvin vähäistä merkitystä. Tekijänoikeuslainsäädäntö on tekijänoikeusteollisuuden vahvan vaikuttamisen seurausta, eikä se ota riittävästi huomioon yleisiä intressejä ja muiden tahojen, kuten käyttäjien, yhteydentarjoajien ja palveluntarjoajien, oikeuksia. Lainsäätäjät ja valmistelevat virkamiehet näyttävätkin tuudittautuneen tekijänoikeusideologiaan, jossa tekijänoikeuden suoja on alati laajeneva ja tekijänoikeutta on suojattava yhä vahvemmin keinoin. Olisi tarpeen herätä kriittiseen ja tietoon perustuvaan valmisteluun, jossa myös tasapainoisemmin kuullaan ja huomioidaan eri tahojen näkemyksiä.
  • Hokkanen, Ann-Helena (Helsingin yliopisto, 2015)
    Nupoutus tarkoittaa nuorten vasikoiden sarvenaiheiden tuhoamista niin, ettei eläimelle kasva sarvia. Toimenpide on hyvin yleinen, koska sarvettomia eläimiä pidetään turvallisempina niin toisilleen kuin myös hoitajilleen. Suomessa vasikat nupoutetaan kuumapolttoa käyttämällä ja toimenpide ilman kivunlievitystä aiheuttaa eläimelle voimakasta kipua. Tätä kipua voidaan hoitaa tehokkaasti käyttämällä rauhoitusta, paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkettä. Rauhoitus helpottaa puudutteen käyttöä eikä vasikalle jää ikävää muistijälkeä toimenpiteestä. Puudute estää kivun toimenpidehetkellä ja noin 2 tuntia sen jälkeen. Tulehduskipulääke hoitaa kipua puudutteen tehon lakattua noin vuorokauden. Yleinen kansainvälinen suositus on, että vasikat nupoutetaan kivunlievitystä käyttäen, mutta aina näin ei kuitenkaan tapahdu. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää suomalaisten maidontuottajien käsityksiä ja käytäntöjä vasikoiden nupoutuskivusta sekä parantaa mahdollisuuksia tutkia ja hoitaa vasikoiden kokemaa kipua ennen nupoutusta ja sen jälkeen. Työssä selvitettiin tuottajien asenteita, kehitettiin uusi menetelmä vasikoiden makuuajan ja unen mittaamiseen sekä tutkittiin uutta menetelmää vasikoiden rauhoittamiseen nupoutusta varten. Suomessa vasikan saa lain mukaan nupouttaa ilman kivunlievitystä neljän viikon ikään saakka. Nupoutettavan vasikan saa lääkitä vain eläinlääkäri. Eläinten omistajat ovat ratkaisevassa asemassa vasikoiden kivun hoitamisesta päätettäessä. Siksi kysyimme suomalaisilta maidontuottajilta, miten he kokevat nupoutuksen aiheuttaman kivun, ja mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat siihen, kutsuvatko he eläinlääkärin lääkitsemään nupoutettavat vasikat. Vaikka nupoutuksen aiheuttamaa kipua toimenpidehetkellä ja heti sen jälkeen on tutkittu paljon, nupoutuksen aiheuttamasta pidempikestoisesta kivusta tiedetään hyvin vähän. On olemassa viitteitä siitä, että vasikat voivat kokea kipua nupoutuksen jälkeen useiden vuorokausien ajan, ja lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan. Koska kipu voi aiheuttaa levottomuutta ja vaikuttaa vasikoiden lepokäyttäytymiseen ja uneen, tutkimuksemme tarkoituksena oli kehittää automaattinen mittalaite mittaamaan vasikoiden makuuaikaa ja unta automaattisesti, eläimiä häiritsemättä. Lisäksi, koska nupoutuskivun lievittäminen tehokkaasti ja käytännöllisesti erilaisissa tilanteissa on tärkeää, tutkimme vasikoille uutta rauhoitustapaa, suuhun annettavaa rauhoitegeeliä. Tutkimusryhmämme kehittämä automaattinen mittalaite toimi hyvin tuotanto-oloissa ja mittasi vasikoiden makuuaikaa sekä nukkumiseen käytettyä aikaa tarkasti. Mittari voi tulevaisuudessa helpottaa nupoutuksen aiheuttaman kivun tutkimista. Suun limakalvoilta imeytyvä rauhoite vasikoille toimi tutkimuksessa hyvin ja mahdollisti paikallispuudutteen käytön ennen nupoutusta. Uutta lääkitystapaa pitää tutkia lisää, mutta se voi tulevaisuudessa helpottaa ja lisätä paikallispuudutteen käyttöä. Suomalaiset maidontuottajat suhtautuivat nupoutuskipuun vakavasti ja kokivat kivun voimakkaaksi. Tuottajat, jotka kokivat nupoutuskivun voimakkaaksi, suhtautuivat naudan kipuun yleensä vakavammin kuin ne tuottajat, jotka arvioivat kivun lievemmäksi. Tuottajat, jotka pitivät nupoutuksen aiheuttamaa kipua voimakkaana ja kivunlievityksen käyttöä tärkeänä, kutsuivat eläinlääkärin paikalle lääkitsemään nupoutettavat vasikat useammin kuin ne tuottajat, jotka arvioivat kivun ja kivunlievityksen tarpeen alhaisemmaksi. Kivunlievityksen käyttöä nupoutuksen yhteydessä voitaisiin siis tulevaisuudessa mahdollisesti lisätä kouluttamalla eläinten omistajia vasikan kokemasta kivusta ja kivunlievityksen tärkeydestä.
  • Mönttinen, Heli (2015)
    Polymeraasit ovat elämälle välttämättömiä proteiinimolekyylejä. Niillä on välttämätön rooli genomin kopioinnissa, geenien ilmentämisessä sekä mutaatioiden korjaamisessa. Oikeakätiset polymeraasit muistuttavat rakenteeltaan oikeaa kättä ja niiden rakenne jaetaan kolmeen osaan: kämmeneen, sormiin ja peukaloon. Tällaisia polymeraaseja tunnetaan kaikista kolmesta elämän domeenista: eukaryooteista, bakteereista ja arkeoneista. Tämän lisäksi monilla viruksilla on vähintään yksi oikeakätinen polymeraasi. Nukleotidin, eli DNA:n tai RNA:n rakenneyksikön, lisääminen osaksi ketjua tapahtuu kämmenessä, jossa kaksi magnesium-ionia katalysoi reaktiota. Lisäksi, RNA virusten RNA polymeraaseilla on havaittu katalyyttisten ionien läheisyydessä katalyysiin osallistumaton ioni, joka kuitenkin on tärkeä polymeraasin toiminnalle. Oikeakätisten polymeraasien kehityshistoriaa on aikaisemmin tutkittu pääsääntöisesti vertailemalla polymeraasien aminohappojärjestystä. Tämä voi joskus kuitenkin olla hankalaa, sillä aminohappojärjestyksen samankaltaisuus on matala polymeraasiperheiden välillä. Eräs ratkaisu tähän on tutkia proteiinirakenteita, sillä niiden samankaltaisuus säilyy evoluutioprosessissa kauemmin kuin aminohappojärjestys. Tässä väitöskirjassa on tutkittu oikeakätisten polymeraasiperheiden rakenteellisia samankaltaisuuksia sekä tunnistettujen rakenneydinten pohjalta rakennettu puita kuvamaan oikeakätisten polymeraasien kehityshistoriaa. Tämän lisäksi tutkittiin oikeakätisten polymeraasien rakenteellisia sekä kehityshistoriallisia yhtäläisyyksiä muihin proteiiniperheisiin. Väitöskirja osoittaa, että polymeraasien rakenteellinen samankaltaisuus kattaa laajempia alueita polymeraaseista kuin havaittavissa oleva aminohappojärjestyksen samankaltaisuus. Rakenteellisen samankaltaisuuden perusteella on mahdollista rakentaa polymeraasien kehityshistoriaa kuvaava puu ilman merkittävää samankaltaisuutta aminohappojärjestyksessä. Tämän kehityshistoriallisen puun oksien järjestys viittaa siihen, että oikeakätiset polymeraasit eivät välttämättä ole evolutiivisesti yhtenäinen ryhmä. Lisäksi puut polymeraasiperheiden sisäisistä kehityshistorioista osoittavat, että polymeraasien evoluutio ei aina seuraa vastaavan eliön evoluutiota, mikä vuorostaan viittaa horisontaaliseen geeninvaihtoon solullisten eliöiden ja virusten välillä.
  • Örmälä-Odegrip, Anni-Maria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Bakteerivirukset (faagit) ovat bakteerien solunsisäisiä loisia, jotka yhdessä alkueliösaalistajien kanssa aiheuttavat suurimman osan bakteerien kuolleisuudesta luonnossa. Faagit luovat voimakkaan valintapaineen faagivastustuskyvylle ja vastustuskyvystä seuraa usein kustannus esimerkiksi bakteerin kasvu-, taudinaiheuttamis- tai liikkumiskyvylle. Perinteisesti faagin ja isännän välisiä vuorovaikutuksia on tutkittu kahden lajin kokeissa laboratoriossa, mutta lähestymistapa jättää huomiotta luonnollisissa yhteisöissä vallitsevien vuorovaikutusten kirjon. Koska faagit tappavat kohdennetusti tiettyjä bakteereita, on ehdotettu, että faageja voitaisiin käyttää antibiootteina. Faagiterapian kehittäminen vaatii kuitenkin faagi-isäntä vuorovaikutusten tuntemusta niin ekologisesta kuin evolutiivisestakin näkökulmasta. Tässä väitöskirjassa olen tutkinut lyyttisten bakteerivirusten vaikutuksia opportunistisiin taudinaiheuttajabakteereihin. Osa opportunistisista bakteereista kykenee elämään ja lisääntymään isäntänsä ulkopuolisissa ympäristöissä, missä ne altistuvat lukuisille erilaisille valintapaineille. Tutkin faagien merkitystä bakteeribiomassan vähentäjinä, sekä bakteerien faagivastustuskyvyn evoluutiota matalaravinteisissa lampea muistuttavassa ympäristössä, joissa oli faagien lisäksi läsnä ravinnonhankintatavoiltaan toisistaan poikkeavia alkueliöitä. Sattumanvaraisen evoluution hypoteesin (coincidental evolution hypothesis) mukaan taudinaiheuttamiskyky on seurausta sellaisiin elinkiertopiirteisiin kohdistuvasta valinnasta, jotka parantavat kelpoisuutta isännän ulkopuolisissa ympäristöissä. Opportunistien aiheuttamat tautiepidemiat ovat kuitenkin verraten harvinaisia, mikä viittaa siihen että jokin tekijä ympäristössä toimii vastavoimana taudinaiheuttamiskykyyn kohdistuvalle valinnalle. Faagien vaikutuksia opportunistibakteerien taudinaiheuttamiskyvyn evoluutioon tutkittiin niinikään matalaravinteisessa ympäristössä, joissa vaihtelevina ympäristötekijöinä olivat joko lämpötila tai bakteereja ravinnokseen käyttävien vihollisten eri yhdistelmät. Kokeiden päätteeksi taudinaiheuttamiskyky mitattiin hyönteisissä. Kliinistä taudinaiheuttajabakteerikantaa altistettiin faagi-koktaileille (phage cocktails) kokeessa, jonka tarkoituksena oli selvittää onko faageille vastustuskykyisten bakteerin taudinaiheuttamiskyky alentunut faagipuolustuksen aiheuttamien kustannusten seurauksena, ja mahdolliset muutokset taudinaiheuttamiskyvyssä mitattiin hyönteisissä. Faagivastustuskykyyn kohdistuvan voimakkaan valintapaineen huomioonottaen faagiterapian onnistumisen kannalta on merkittävää, voidaanko uusia faageja tarvittaessa eristää ympäristöstä. Tavoitteeksi asetettiin eristää uusia faageja, jotka estävät kliinisten antibiooteille vastustuskykyisten bakteereiden kasvua. Yksittäinen faagityyppi osoittautui tehottomaksi säätelemään bakteeribiomassan määrää pitkällä aikavälillä ja faageille vastustuskykyiset bakteerit palauttivat populaatiot nopeasti lähes kontrollitasolle. Alkueläimet näin ollen vastasivat pitkällä aikavälillä käytännössä kaikesta bakteeribiomassan vähentymisestä. Alkueliöt vaikuttivat myös bakteerien faagivastustuskyvyn evoluutioon: alkueliöille altistuneet bakteerit olivat vähemmän alttiita faagi-infektioille. Korkea lämpötila johti taudinaiheuttamiskykyvyn nousuun bakteereissa, mutta ilmiö kumoutui faagien vaikutuksesta. Monilajisissa yhteisöissä kaikkien bakteeripetojen läsnäolo taas alensi bakteerien taudinaiheuttamiskykyä. Nämä tulokset puhuvat sattumanvaraisen evoluution hypoteesia vastaan ja faagit näyttäisivät sen sijaan luovan valintapaineen vähemmän taudinaiheuttamiskykyisille bakteereille. Myös faagikoktailit aiheuttivat taudinaiheuttamiskyvyn laskua bakteereissa. Jotkut yksittäiset virukset näyttivät kuitenkin nostavan bakteerien taudinaiheuttamiskykyä vastustuskykyisissä bakteereissa, minkä vuoksi tuleekin noudattaa erityistä varovaisuutta valittaessa faageja koktaileihin ja faagiterapiaan. Jätevedestä onnistuttiin eristämään kokoelma faageja, jotka estivät kasvua laajassa joukossa kliinisiä antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja. Tämä tulos yhdessä faagi-infektioiden maantiedettä koskevien havaintojen kanssa antaa olettaa, että uusia faageja on eristettävissä ympäristövarannoista ja että laaja-alaisen faagivastustuskyvyn syntyminen ei ole este faagiterapian kehittämiselle tulevaisuudessa.