Selataan Opinnäytteet julkaisuajan mukaan

Lajittelu: Järjestys: Tulokset:

Näkyvissä 1-20 / 24771
  • Siikamäki, Heli (Helsingin yliopisto, 2015)
    Väitöstutkimuksessa selvitettiin suomalaisten matkailijoiden terveysongelmia, erityisesti infektioita. Ensimmäisessä osatyössä kartoitettiin sairauksien ja vammojen esiintyvyyttä ulkomaanmatkoilla. Aineistona käytettiin tietokantaa, joka kattaa noin 95 % vakuutusyhtiöiden palveluorganisaatioiden apua ulkomailla käyttäneistä suomalaistapauksista vuosilta 2010 2012 (50 710 tapausta). Lukuja verrattiin Tilastokeskuksen tietoihin suomalaisista matkailijoista. Yleisimmiksi terveysongelmiksi osoittautuivat infektiot (60 %). Tavallisimmat diagnoosit olivat turistiripuli (23 %) ja hengitystieinfektiot (21 %). Terveysongelmia esiintyi eniten Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja itäisen Välimeren maissa sekä Aasiassa matkustavilla. Terveysneuvontaa olisi siis syytä antaa kaukomaille matkustavien lisäksi myös Etelä-Eurooppaan suuntaaville. Erityisesti kaivattaisiin keinoja turistiripulin ja hengitystieinfektioiden ehkäisyyn. Toisessa osatyössä selvitettiin matkan jälkeisen kuumeen syitä. Aineistona olivat malaria-alueelta palanneet kuumepotilaat Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikalla 2005 2009. Sairauskertomuksista selvitettiin 462 potilaan lopulliset diagnoosit. Yleisimmiksi diagnoosiryhmiksi osoittautuivat ripulitauti (27 %), kuumeinen yleisinfektio (15 %) ja hengitystieinfektio (15 %). Potilaista 26 %:lla todettiin potentiaalisesti henkeä uhkaava sairaus, ja sepsis osoittautui yhtä yleiseksi kuin malaria (5 % vs. 4 %). Potilaista 10 % sai useamman kuin yhden uuden diagnoosin. Kuumeilevan matkailijan perustutkimuksiin sairaalassa tulisi tulosten perusteella kuulua malarianäytteiden lisäksi veriviljely, influenssapikatesti ja HIV-testi. Kolmannessa osatyössä tarkasteltiin Tartuntatautirekisteriin vuosina 1995 2008 kirjattua 484:ää malariatapausta. Suurin osa tartunnoista oli saatu Afrikasta (76 %). Yleisimmäksi aiheuttajaksi todettiin Plasmodium falciparum (61 %). Potilaista 42 % oli ulkomaalaista syntyperää, ja heistä 89 % oli saanut tartunnan synnyinseudullaan. Entisessä kotimaassaan vierailevat maahanmuuttajat osoittautuivat siis malarian riskiryhmäksi, jolle matkailuneuvontaa tulisi erityisesti suunnata. Neljännessä osatyössä analysoitiin Suomessa vuosina 2003 2011 todettujen 265 malariatapauksen taustatiedot. Potilaista 54 % oli syntynyt malaria-endeemisellä alueella. Tutkimushetkellä 86 % asui ei-endeemisellä alueella. Suomessa syntyneistä 81 % oli saanut matkaa edeltävää terveysneuvontaa, mutta endeemisissä maissa syntyneistä vain 20 %. Taustatiedot kertoivat, että P. falciparum -infektion saaneista 4 % oli käyttänyt asianmukaista estolääkitystä. Tarkastushaastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, ettei lääkettä ollut otettu ohjeen mukaan. Oikein käytettynä atovakoni + proguaniilia, doksisykliiniä ja meflokiinia voikin edelleen pitää tehokkaina malarian estolääkkeinä.
  • Yaghi, Nader (Helsingin yliopisto, 2015)
    Fosfaatti (PV) ja arsenaatti (AsV) ovat kemiallisesti samankaltaisia, mutta niiden bio-kemialliset roolit ovat täysin erilaisia. Fosfori (P) on kaikelle elämälle tärkeä ravinne, mutta voi vesistöihin kulkeutuessaan aiheuttaa rehevöitymistä. Arseeni (As) puolestaan on puoli-metalli, jonka epäorgaaniset muodot ovat toksisia. AsIII luokitellaan ensimmäisen ryhmän karsinogeeniksi. Tässä työssä selvitettiin luonnonsavesta valmistettujen LECA-rakeiden (Light Expanded Clay Aggregates) kykyä sitoa ja poistaa P:a ja As:n eri spesieksiä liuos-faasista. Yksityiskohtaisissa tutkimuksissa selvitettiin, voidaanko rakeiden tehokkuutta paran-taa päällystämällä ne alumiinin (Al) ja raudan (Fe) oksidilla. Laboratoriokokeissa selvitettiin LECA-rakeiden kykyä poistaa P:a vedestä eri pH-ar-voissa sekä reaktioiden kinetiikkaa ja palautuvuutta. Kokeet, joissa tutkittiin reaktiokinetiik-kaa, P:n kyllästysasteen vaikutusta P:n sitoutumiseen ja vapautumiseen, osoittivat oksidilla päällystettyjen rakeiden pidättävän P:a voimakkaammin kuin päällystämättömät. Al-LECA osoittautui selvästi paremmaksi adsorbentiksi kuin Fe-LECA, joka on herkkä hapetus-pelkis-tysreaktioille ja voi menettää pidätyskykynsä vähähappisissa olosuhteissa, joita esiintyy ohi-menevästi esim. jätevesien puhdistukseen rakennetuissa kosteikoissa. Systemaattiset kokeet, joissa tutkittiin arseenin sitoutumista, suunniteltiin simuloimaan olosuhteita pohjavesissä, joissa As esiintyy redox-potentiaalista riippuen hapetusasteella +V tai +III. Niissä selvitettiin kummankin spesieksen sorptiolle optimaalinen pH ja kilpailevan fosfaatin vaikutus pidättymiseen sekä hapettimen vaikutus AsIII:n sitoutumiseen. Tulokset osoittivat, että oksidikuorrutus lisäsi ratkaisevasti kummankin spesieksen sorptiota. Al-LECA osoittautui pH:ssa 4 paremmaksi AsV:n sitojaksi kuin Fe-LECA, mutta pH:ssa 6 Fe-LECA oli parempi kuin Al-LECA. Sen sijaan AsIII:n pidättyminen lisääntyi säännönmukaisesti pH:n noustessa. Al-LECA pidätti pH:ssa 9 enemmän AsIII:a kuin Fe-LECA, mutta pH:ssa 10 ero oli päinvastainen. Työssä esitettiin teoreettiset perustelut havainnoille. AsIII:n hapettuminen AsV:ksi edisti sitoutumista LECA-rakeisiin. Lisäksi havaittiin, että hapetus-pelkitysreaktiot tuottivat uusia pidätyspaikkoja AsV:lle MnO2:n pinnalle. Kilpailu P:n kanssa pidätyspinnoista vähensi As-spesiesten pidättymistä LECA:n pin-nalle suhteellisesti vähemmän kuin oksideilla päällystettyjen rakeiden pinnalle. Kilpailun seurauksena AsV:n pidättyminen Al-LECA:an väheni enemmän kuin Fe-LECA:an. AsIII:n pidättyminen oksidipäällysteisiin LECA-rakeisiin puolestaan väheni tuntuvimmin happamissa oloissa. Näin ollen LECA näyttää olevan paras vaihtoehto AsIII:n ja AsV:n poistamiseen pohjavedestä, jossa on korkea P-pitoisuus. LECA-materiaaleille tehtiin sorptioisotermit, joi-den avulla selvitettiin niiden todellinen P:n pidätyskyky. Niistä määritettiin pidättyneen P:n määrä tilanteessa, jossa tasapainoliuoksen P-pitoisuus oli 20 µg L-1 (X20) eli lähellä pinta-vesille rehevöitymisen kannalta annettua enimmäispitoisuutta (25 µg L-1). Vastaavanlainen todellinen sorptiokapasiteetti määritettiin As spesieksille tasapainoliuoksen pitoisuustasolla 10 µg As L-1 (X10), joka on korkein sallittu pitoisuus juomavedessä.
  • Mehtälä, Juha (Helsingin yliopisto, 2015)
    Pneumokokki on bakteeri joka elää oireettomana ja suhteellisen yleisenä ihmisen nenänielussa. Joskus tällainen nenänielun kantajuus etenee taudiksi, kun pneumokokki leviää esimerkiksi korvaan tai keuhkoihin. Sekä kantajuus että tauti ovat erityisen yleisiä lapsilla ja tässä ryhmässä pneumokki onkin vakava terveydellinen taakka maailmanlaajuisesti. Pneumokki ei ole yksi ainoa bakteerityyppi vaan sillä on yli 90 alatyyppiä. Nämä alatyypit kilpailevat elintilasta ihmisen nenänielussa. Alatyyppien välisen kilpailun ymmärtäminen on tärkeää, kun halutaan yrittää vähentää pneumokin aiheuttamaa tautia ihmisissä. Tärkeä tapa vähentää pneumokokkitautia on rokotaminen, mutta tällä hetkellä rokotteet kykenevät suojaamaa vain osalta alatyypeistä. Kun käytettään rokotteita, jotka tehoavat vain osaan alatyypeistä, voivat rokotteeseen sisältymättömät alatyypit korvata rokotteen vaikutuksella poistetut alatyypit. Tällainen korvautuminen johtuu pneumokokin alatyyppien välisestä kilpailusta. Kantajuuden tutkiminen voi auttaa selvittämään, kuinka pneumokokkitautia voitaisiin vähentää ihmisten keskuudessa tulevaisuudessa. Kantajuus täytyy kuitenkin käydä mittaamassa kultakin henkilöltä, mahdollisesti useina eri ajankohtina, jotta tiedetään, onko henkilö kantaja vai ei tai mitkä alatyypit kantajuuden aiheuttavat. Jos henkilö kantaa useita alatyyppejä samanaikaisesti, kaikkia näitä ei aina pystytä tavanomaisin mittausmenetelmin havaitsemaan. Tilastollisessa mielessä tästä seuraa useita haasteita, kun halutaan oppia pneumokkikantajuuden dynamiikka. Ensinnäkin, on kyettävä oppimaan dynamiikka kokoelmasta yksittäisiä eri aikapisteessä tehtyjä epäsensitiivisiä mittauksia. Toiseksi, koe voidaan suunnitella useilla eri tavoilla. Tutkija voi esimerkiksi päättää usein melko vapaasti milloin perättäiset mittaukset kustakin henkilöstä otetaan. Tilastollisin keinoin mittausajankohdat voidaan optimoida, sen sijaan että ne valittaisin sen mukaan mikä sattuu tuntumaan hyvältä. Tässä väitöskirjassa tutkittiin jo tehtyihin kantajuustutkimuksiinperustuen, kuinka pneumokokin alatyypit kilpailevat elintilasta nenänielussa. Tilastollisin keinoin kilpailun tutkimisessa otettiin huomioon, että mittaukset eivät välttämättä kykene havaitsemaan kaikkia nenänielussa olevia alatyyppejä. Toisena päätutkimuskohteena oli uusien kantajuuskokeiden suunnittelu. Etsittiin optimaalisia ajankohtia nenänielumittauksille, jotta pneumokokin dynamiikka opittaisiin parhaiten. Lisäksi tutkittiin, kuinka kantajuustutkimusten avulla arvioitu rokotustehon oppiminen riippuu koeasetelmasta eli siitä milloin kantajuusnäytteet käydään ottamassa. Tässä väitöskirjassa löydettiin nenänielussa jo valmiiksi kannettavan pneumokokin alatyypin estävän muita alatyyppejä tulemasta samaan aikaan nenänieluun. Tämän tuloksen näytettiin olevan totta myös, vaikka kaikkia alatyyppejä ei nenänielumittauksissa havaittaisi. Uusia kantajuustutkimuksia varten esiteltiin helppokäyttöinen likiarvo aikavälille, jota perättäisille mittauksille kannattaa soveltaa. Uusien koeasetelmien suunnittelua koskevat tulokset eivät rajoitu pneumokokin kantajuustutkimuksiin, vaan ne pätevät useisiin samankaltaisiin tilanteisiin eri tieteenaloilla.
  • Loman, Tina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Terveyskäyttäytyminen, johon tavallisesti sisällytetään ruokatottumukset, liikunta, alkoholinkäyttö, tupakointi ja nukkuminen, muodostaa tärkeän osan kansanterveyden perustaa. Terveyden kannalta hyödyllisillä käyttäytymismuodoilla voidaan vähentää monien keskeisten kroonisten kansantautien ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Ruokatottumukset ja liikunta ovat avainasemassa painonnousun ja myös sairausriskien pienentämisen kannalta. Terveyskäyttäytyminen vaihtelee sosioekonomisen aseman mukaan, mikä tuottaa terveyden epätasa-arvoisuutta. Jotta terveyseroja voitaisiin kaventaa, tarvitaan tietoa erojen kehityksestä ja muutoksista sekä syistä sosioekonomisten erojen taustalla. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia seuranta-asetelmassa ruokatottumusten, liikunnan ja painonnousun sosioekonomisia eroja ja muutoksia kunta-alalla työskentelevien, keski-ikäisten naisten ja miesten keskuudessa. Tavoitteena oli tutkia ruokatottumusten ja vapaa-ajan liikunnan sosioekonomisia eroja 5-7 vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkittiin taustamuuttujien vaikutusta sosioekonomisten erojen muutokseen vapaa-ajan liikunnassa. Tavoitteena oli myös tutkia usean sosioekonomisen tekijän yhteyttä painonnousuun. Aineistona käytettiin Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta (Helsinki Health Study, HHS). Lähtötilanteen aineisto on kerätty vuosina 2000, 2001 ja 2002 (n=8960, vastausaktiivisuus 67 %). Postikysely lähettiin tutkimusvuosina 40, 45, 50, 55 ja 60 vuotta täyttäville Helsingin kaupungin työntekijöille. Seurantavaiheessa kysely lähetettiin kaikille lähtötilanteeseen vastanneille vuonna 2007 (n=7332, vastausaktiivisuus 83 %). Aineiston analysoinnissa käytettiin yleistä lineaarista mallia, logistista regressiomallia ja suhteellista eriarvoisuusindeksiä. Useissa ruokatottumuksissa oli havaittavissa ammattiaseman mukainen hierarkkinen järjestys eli korkeammassa asemassa olevat käyttivät kyseessä olevaa ruokaa useammin kuin alemmassa asemassa olevat. Joissakin ruokatottumuksissa hierarkkinen järjestys oli päinvastainen ja osassa sosioekonomisia eroja ei ollut. Sosioekonomiset erot ruokatottumuksissa säilyivät pitkälti ennallaan seurannan aikana. Lähtötilanteessa liikunnan sosioekonomisia eroja ei havaittu, mutta ne ilmaantuivat seurannan aikana, kun korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevat naiset lisäsivät liikuntaa verrattuna työntekijöihin ja miestyöntekijöistä useampi kuin ylemmässä ammattiasemassa olevista vähensi liikuntaa seurannan aikana. Tutkitut taustamuuttujat, kuten ikä, siviilisääty, painoindeksi, henkinen ja fyysinen toimintakyky ja työmarkkina-asema, eivät juuri selittäneet sosioekonomisia eroja vapaa-ajan liikunnassa. Painonnousussa havaittiin sosioekonomisia eroja, joista nykyiset taloudelliset vaikeudet nousivat vahvimpana esiin. Ruokatottumuksissa sosioekonomiset erot säilyivät ennallaan, liikunnassa kasvoivat ja selkeitä eroja taloudellisten vaikeuksien suhteen havaittiin painonnousussa. Yhteiskunnassa tarvitaan edelleen eriarvoisuutta tasaavia toimia ja tukea terveydelle edullisille terveyskäyttäytymismuodoille. Erityisesti toimia tulisi kohdistaa alemmassa ammattiasemassa oleviin ja taloudellisia vaikeuksia kokeviin.
  • Gu, Yuexi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Naiset, jotka kantavat somaattista BRCA1 mutaatiota, ovat alttiita basaalisen rintasyövän synnylle. Tälle syövälle on tyypillistä hormooni-ja kasvutekijäreseptoreiden (ER, PR, Her2) puuttuminen. BRCA1 geenimutaatioiden on havaittu herkistävän syöpäsoluja tietyille DNA vaurioita-aiheuttaville yhdisteille kuten PARP estäjäille ja cisplatiinille. Kliiniset lääkekokeilut ovat kuitenkin paljastaneet osan BRCA1 mutatoituneista kasvaimista vastustuskykyisiksi näille lääkeaineille. Vastustuskyvyn taustalla olevien molekyylitason mekanismien ymmärtäminen on siten ensisijaisen tärkeää uusien lääkekohteiden löytämiselle. Jotta pystyttäisiin paremmin ymmärtämään BRCA1 mutatoituneen rintasyövän biologiaa, tässä väitöskirjatyössä karakterisoitiin neljä BRCA1 mutatoitunutta rintasyöpäsolulinjaa yhdessä usean normaalia BRCA1 geeniä ilmentävien solulinjan kanssa ja seurattiin niiden vastetta DNA-vaurioita aiheuttaville yhdisteille. Lisäksi työssä seulottiin kemiallisilla yhdisteillä ne solulinjat, joille saatiin vaste. Seulottujen solulinjojen vastetta ja kinaasiaktiivisuutta mitattiin proteiinien profilointimenetelmällä. Tuloksemme osoittivat laajamittaista heterogeenisyyttä BRCA1 mutatoituneiden solulinjojen herkkyydessä DNA- vaurioita aiheuttaville yhdisteille. Seuraavaksi hiljensimme MDA-MB-231 solulinjasta BRCA1 geenin siRNA transfektiolla ja solulinjan muuttunutta herkkyyttä eri yhdisteille testattiin kemikaaliseulonnalla. Erot saatiin vertaamalla BRCA1 hiljennettyä linjaa alkuperäiseen BRCA1 ilmentävään MDA-MB-231 kantaan. Tarkoituksena oli löytää mahdollisia uusia lääkekohteita, jotka yhdessä BRCA1 mutaation kanssa johtaisivat solukuolemaan. Seulonnassa löydettiin kaksi proteasomiestäjää bortezomib ja carfilzomib, jotka pystyivät valikoivasti tappamaan BRCA1 mutatoidut solut. Mekanistiset jatkotutkimukset paljastivat, ettei bortezomib aiheuttanut DNA vaurioita vaan esti G1 solusylin pysäytysvaiheen BRCA1-puutteisissa soluissa ja johtaa näiden solujen kerääntymisen G2/M vaiheeseen. Tämä oli seurausta retinoblastoma proteiinin (Rb) inaktivaatiosta hyperfosforylaation kautta, joka vuorostaan aktivoi transkiptiotekijä E2F1n. Lisäksi bortezomib aiheutti osittaisen G2/M solusyklin pysäytyksen BRCA1 puutteisissa soluissa, joka ajoi solut mitoosiin ja edelleen ohjelmoituun solukuolemaan halitsemattoman solunjakautumisen seurauksena. Tutkiaksemme mekanismeja, jotka johtavat basaalisen rintasyövän syntyyn, pystytimme in vitro-menetelmän, jonka avulla seurasimme hiiren maitorauhasen primaarisolujen erilaistumista luminaalisesta basaaliseen ilmiasuun. Tuloksemme osoittavat BRCA1 puutoksen edistävän Np63 aktiivisuutta, joka on keskeinen tekijä solujen erilaistumisessa basaalisoluiksi. ΔNp63 ei ilmenny luminaalisoluissa tai proteiinia hajoitetaan jatkuvasti, minkä vuoksi sen nähdään lokalisoituvan tumajyväsiin. BRCA1 geenin poisto näytti johtavan ΔNp63 aktivoitumiseen ja lokalisoitumiseen tumaan, minkä seurauksena soluidentiteetti muuttui kohti basaalista. Tulokset selittänevät osaltaan mahdollisesti miksi BRCA1 mutatoituneilla rintasyövillä on usein basaalinen ilmiasu.
  • Tuomela, Annika (Helsingin yliopisto, 2015)
    Lääkeainemolekyylin alhainen vesiliukoisuus on suuri haaste farmaseuttiselle lääkekehitykselle. Huonot liukenemisominaisuudet johtavat alhaiseen imeytymisasteeseen elimistössä ja tekevät lääkkeestä epätehokkaan. Nanokideteknologia tarjoaa yhtenä lupaavimmista lähestymistavoista niukkaliukoisille lääkeainemolekyyleille hyödyllisiä formulaatioratkaisuja. Nanokiteytyksen avulla pystytään parantamaan huomattavasti lääkeaineen liukenemisominaisuuksia ja näin ollen myös sen tehoa elimistössä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli etsiä ratkaisuja liukenemisongelmaan nanokiteytyksen avulla. Työssä pyrittiin saamaan yksityiskohtaista tietoa niukkaliukoisten lääkeaineiden nanokiteiden liukenemiskäyttäytymisestä sekä kehittämään nanokidesovelluksia silmän ja suun kautta annosteltavaksi. Työssä sovellettiin uutta analyysimenetelmää, UV-kuvantamista, nanokiteiden liukenemistutkimukseen. Lisäksi keskeisenä osa-alueena oli nestemäisten ja kiinteiden nanokideformulaatioiden kehittäminen ja tutkiminen. Kehitettyjen nanokidevalmisteiden käyttäytymistä tutkittiin myös lopulta rotan elimistössä. Nanokiteet valmistettiin onnistuneesti käyttäen teollisuudenkin hyödyntämää, nopeaa märkäjauhatustekniikkaa. Näin saatiin tuotettua laadukkaita, nestemäisiä nanokidesuspensioita. Nanokiteiden liukenemiskäyttäytymisestä saatiin yksityiskohtaista, reaaliaikaista tietoa UV-kuvantamistekniikkaa käyttäen. Analytiikkanäkökulman lisäksi kehitettiin onnistuneesti silmään annosteltava, silmänpainetta alentava nestemäinen nanokidevalmiste, jonka teho todistettiin rotan silmään annostelemalla. Nanokidesuspensiot muunnettiin myös kuivajauheiksi, joista valmistettiin edelleen kapseleita ja tabletteja. Jauheiden ja tablettien ominaisuuksia tutkimalla löydettiin myös optimaalinen koostumus kiinteälle nanokidevalmisteelle, joka soveltuisi myös suuremman mittakaavan prosessointiin. Myös näiden valmisteiden tehoa tutkittiin annostelemalla suun kautta rotalle. Tulokset osoittivat sen, kuinka hankalaa on ennustaa lääkevalmisteen käyttäytymistä elävässä elimistössä ja kuinka tärkeitä in vivo eläintutkimukset ovat jo varhaisessa formulaatiokehityksen vaiheessa. Lopuksi pystyttiin toteamaan, että tämä työ tuotti arvokasta tietoa ja lisätyökaluja farmaseuttiselle tuotekehitykselle huonoliukoisiin lääkeaineisiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.
  • Hamberg, Leena (Helsingin yliopisto, 2015)
    Abstract This dissertation concerns boundary crossing between three activity systems in a Swedish municipality: a local refugee reception, a Swedish language programme for adult immigrants, and measures for labour market inclusion. In their joint engagement, a boundary activity called The Resource, these systems share a target group consisting of newly arrived refugees at the ages of 20 25. The aim of this study is to explore how boundary crossing between these three systems is constructed by means of language use, and how the newcomers and their language acquisition are constructed in this context of boundary crossing. Moreover, the object of the boundary activity is compared with the original objects of each activity system: integration, language learning andrapid labour market entry. The theoretical framework integrates systemic functional grammar, SFG (Halliday and Matthiessen 2004), with activity theory (Engeström 1999, 2008), completed with the concept of boundary crossing by Wenger (1998). The sources of the study are written documents crossing boundaries, boundary objects, and interviews with boundary crossers, employees representing each of the three activity systems. The findings show that boundary crossing is constructed by lexical means as well as by grammatical means. Efforts are made by the employees to create a way of mentioning the target group that could correspond to the joint engagement in the boundary activity. Simultaneously, the employees mention the newcomers with the traditional terms used in each system (klient, elev,deltagare). When it comes to the grammatical construction of boundary crossing and the target group in written documents, different images emerge. Depending on the genre, the newcomers are constructed as lucky recipients of a chance to enter to the labour market, as matters of administration across boundaries or as active doers successfully engaging in the boundary activity. The participants in the processes often have the function of constructing components of the boundary activity, e.g. the division of labour. Normally, one of the activity systems measures for labour market inclusion is positioned in the foreground. As a frequent participant in the processes and a frequent subject in exchange, this system represents the boundary activity and talks to the newcomers. These conditions are sharpest when it comes to the object of The Resource. The Resource as a boundary activity is clearly oriented to the Swedish employment programme Arbetslinjen . More than rapid labour market entry, some of the boundary crossers emphasize the importance of integration aspects and the empowerment of the target group in awider meaning. Language education and language acquisition become tools in the context of boundary crossing. These tools are taken for granted, and there seems to be no reason to give further details about them.
  • Xiong, Jie (Helsingin yliopisto, 2015)
    A general inductive probabilistic framework for clustering and classification is introduced using the principles of Bayesian predictive inference, such that all quantities are jointly modelled and the uncertainty is fully acknowledged through the posterior predictive distribution. Several learning rules have been considered and the theoretical results are extended to acknowledge complex dependencies within the datasets. Multiple probabilistic models have been developed for analysing data from a wide variate of fields of application. State-of-art algorithms are introduced and developed for the model optimization.
  • Jalava, Lotta (Helsingin yliopisto, 2015)
    (In)fininiittisyyden rajoilla: tundranenetsin predikaattirakenteet muutoksessa Tämä väitöskirja sisältää neljä vertaisarvioitua artikkelia sekä tutkimuksen taustaa ja tuloksia kokoavan johdanto-osan. Väitöskirja käsittelee uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan, Siperiassa puhuttavan tundranenetsin kielen predikaattirakenteiden variaatiota ja muutosta. Keskiössä ovatfiniittisyyden käsite ja ei-finiittiset verbimuodot kieliopillisten rakenteiden muutoksessa.Tutkimus tarkastelee sellaisia kielen kategorioita, joissa esiintyy sekä verbaalista että ei-verbaalistapredikaatiota tai joiden taustalla on ei-finiittisten verbimuotojen muutoksia predikaatiorakenteissa. Osa-artikkeleiden aiheina ovat tundranenetsin adjektiivisanat, erilaiset modaaliset ja evidentiaaliset rakenteet sekä essiivi-translatiivikonstruktiot. Aineisto koostuu eri-ikäisistä, eri tekstilajeja edustavista nenetsinkielisistä julkaistuista materiaaleista sekä Taimyrin niemimaalla vuonna 2011 nauhoitetusta kenttätyöaineistosta. Tutkimustapoja ovat kielen nykyisyyden, kuvaaminen sekä sen menneisyyden selittäminen. Lähestymistapa on funktionaalis-typologinen ja synkroniaa ja diakroniaa yhdistävä: kieltä tutkitaan sen käyttökontekstit huomioon ottaen, ja sen menneisyyttä selitetään kielen nykyisyydessä havainnoitavan variaation perusteella sekä suhteessa samankaltaisiin rakenteellisiin ja semanttisiin muutoksiin muissa kielissä. Tutkimus vahvistaa aiemmin esitetyn hypoteesin, jonka mukaan predikaatteina toimivat, subjektin mukaan taipuvat partisiipit voivat kehittyä modaalisiksi ja evidentiaalisiksimuodoiksi, jotka ilmaisevat esimerkiksi puhujan tiedon varmuusastetta ja tietolähdettä. Tutkimus osoittaa kieliopillistumispolut useille partisiipeista kehittyneille modus- ja evidentiaalimuodoille, yhdelle nominista suffiksoituneelle evidentiaalitunnukselle sekä olla-verbin konverbimuodosta kehittyneelle sijasuffiksille. Lisäksi tutkimus analysoi aikaisemmin vähemmän tutkittujen kieliopillisten kategorioiden syntaksia. Tutkimus osallistuu myös laajempaan keskusteluun ei-finiittisten ja finiittisten kategorioiden suhteesta sekä pääsanaluokkien jaosta kielen rakenteiden muutoksessa.
  • Karjalainen, Erno (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimus yhdistää polymeeriset ioninesteet (PIL) ja lämpöherkät polymeerit. Kaikki polymeerit syntetisoitiin kontrolloiduilla radikaalipolymerointimenetelmillä. PIL-tyyppiset polymeerit ovat ioninesteiden, eli matalalla sulavien suolojen, polymeroituja muotoja. Ne ovat tyypillisesti polykationeja ja niiden ominaisuuksiin voidaan suuresti vaikuttaa vastaionin valinnalla. Tässä työssä keskityttiin erityisesti mahdollisuuteen tehdä polykationeista veteen liukenemattomia sopivan anionin avulla. Tutkimuksessa syntetisoitiin lohkopolymeerejä joissa toisena lohkona on PIL ja toisena lohkona poly(N-isopropyyliakryyliamidi) (PNIPAm). PNIPAm on vesiliukoinen matalissa lämpötiloissa, mutta lämpötilan ylittäessä 32 °C, se muuttuu liukenemattomaksi. Toisin sanoen sillä on alempi kriittinen liuoslämpötila (LCST). Rippumatta siitä oliko PIL-lohko vesiliukoinen vai ei, havaittiin, että lohkot vuorovaikuttavat keskenään ja muodostavat monimutkaisia rakenteita. Myös toisen tunnetun LCST-polymeerin, poly(2-dimetyyliaminoetyyli metakrylaatin) (PDMAEMA), vesiliuoksia tutkittiin hydrofobisen vastaionin läsnä ollessa. Hydrofobisena anionina käytettiin bis(trifluorometyyli)sulfonamidia (NTf2). PDMAEMA on heikko emäs; sen varautuneisuutta ja täten myös LCST-käytöstä pystytään säätämään pH:n avulla. Sen LCST-käytökseen vaikuttaa myös NTf2:n konsentraatio, vaikutuksen voimakkuuden riippuessa pH:sta. Happamassa liuoksessa havaittiin myös ylempi kriittinen liuoslämpötila (UCST) joissain NTf2-konsentraatioissa. PDMAEMAlle happamassa liuoksessa havaittua UCST-käytöstä tutkittiin kahdella vahvalla polykationilla ja hydrofobisilla anioneilla. Vastaava käytös havaittiin myös kyseisille polykationeille, mutta ainoastaan liuoksen ionivahvuuden ollessa riittävän korkea. PDMAEMAn kaltainen käytös NTf2-pitoisessa liuoksessa havaittiin myös N-isopropyyli akryylamidin ja (3-akryyliamidopropyyli)trimetyyliammonium kloridin (AMPTMA) kopolymeereille. Tässä tapauksessa NTf2:n ja polymeerin vuorovaikutusta säädeltiin AMPTMA-pitoisuudella pH:n sijaan. AMPTMAn homopolymeerillä ja korkeimman AMPTMA-pitoisuuden kopolymeerillä on UCST-käytös, mikä on yhteneväistä aiempien havaintojen kanssa. Mikäli kumpaakin komonomeeriä on suunnilleen yhtä paljon, kopolymeerilla on sekä LCST- että UCST-käytös. Kopolymeerien liuoskäyttäytymistä pystytään säätelemään myös natriumkloridin konsentraatiolla.
  • Pukkila, Veera (Helsingin yliopisto, 2015)
    Maailmassa käytetään vuosittain noin 2,5 miljardia kiloa torjunta-aineita rikkakasvien, tuhoeläinten ja kasvitautien torjuntaan. Arviolta vain murto-osa tästä määrästä osuu kohteeseensa, kun taas suurin osa päätyy ympäristöön aiheuttaen sille tai ihmisen terveydelle mahdollista haittaa. Ympäristön mikrobit käyttävät hyväkseen monenlaisia ihmisen valmistamia yhdisteitä hajottamalla ne joko osittain tai kokonaan. Näitä hajottajamikrobeja voidaan hyödyntää pilaantuneiden alueiden puhdistamisessa. Puhdistusmenetelmien kehittämiseksi tarvitaan tietoa hajottajamikrobeista ja hajotusprosesseihin vaikuttavista tekijöistä. Diklobeniili on rikkakasvimyrkky, joka hajoaa pintamaassa melko nopeasti 2,6-diklorobentsamidiksi (BAM). BAM on hyvin stabiili, ja erittäin vesiliukoisena ja heikosti maahan sitoutuvana se kulkeutuu helposti maaperässä alaspäin aina pohjaveteen asti. BAM on yleinen pohjavesiä pilaava yhdiste ja siksi diklobeniilin käyttö EU-maissa on nykyään kielletty. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin laboratoriokokein diklobeniilin ja BAM:n hajoamista suomalaisessa pintamaassa ja pohjavesisakoissa. Päämääränä oli selvittää erityisesti niitä tekijöitä, jotka edistävät BAM:n hajoamista pohjavesiympäristössä. Ympäristön kemiallisen koostumuksen ja mikrobiston sekä hapen vaikutusta diklobeniilin ja BAM:n hajoamisnopeuteen testattiin. Lisäksi arvioitiin näitä yhdisteitä hajottavien mikrobien määrää sekä eristettiin ja tunnistettiin hajottajamikrobeja. Diklobeniili hajosi pintamaassa melko nopeasti, mutta pohjavesisakoissa hitaammin. Mikrobit, happi ja korkeat hiili- ja typpipitoisuudet tehostivat hajoamista. BAM:n hajoaminen oli odotetusti vähäisempää. Viidestä tutkitusta pohjavesisakasta vain yhdessä havaittiin merkittävää mikrobiologista BAM:n hajotusta, ja toisessa nähtiin merkkejä BAM:n hajoamisesta. Näissä kahdessa sakassa tiettyjen alkuaineiden (mangaani, sinkki, koboltti, lyijy, nikkeli) pitoisuudet olivat korkeammat kuin sakoissa, joissa BAM:n hajoamista ei havaittu. Diklobeniiliä tai BAM:a hajottavia mikrobeja löytyi sekä pintamaasta että kaikista pohjavesisakoista. Niiden määrät olivat vähäisiä, mutta eristettyjen mikrobien lajikirjo oli yllättävänkin runsas; erityisesti BAM:a hajottavia mikrobeja on aikaisempien tutkimusten perusteella tunnettu vain muutama. Tutkimuksessa eristetyn ja tunnistetun laajakirjoisen, yli 50 bakteerikannan joukon kyky hajottaa diklobeniiliä tai BAM:a oli melko alhainen. Siksi niitä ei suoraan voida käyttää pilaantuneiden alueiden puhdistamisessa. Bakteerikantojen genomeja tutkimalla voitaisiin kuitenkin pyrkiä selvittämään esimerkiksi diklobeniilin ja BAM:n hajotusmekanismeihin liittyviä geenejä ja entsyymejä.
  • Lauranto, Yrjö (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kun lapsi oppii hallitsemaan jollain tavoin ruumistaan, hän huomaa pian pystyvänsä vaikuttamaan ruumiinliikkeillään ulkopuoliseen maailmaan: esimerkiksi kulkusesta kuuluu ääni, kun hän koskettaa sitä. Varhaisvaiheessa lapsi tajuaa myös sen, että fyysisillä teoillaan hän saa yhteyden muihin ihmisiin: elein, ilmein ja äännähdyksin hän saa muiden huomion. Siinä vaiheessa, kun lapsi oppii, että tekemällä jotakin hän saa muut ihmiset tekemään jotakin hänen puolestaan, hän on oppinut toimintaan kehottamisen, "pyytämisen", alkeet. Toimintaan kehottaminen eli direktiivisyys juontaa juurensa varhaislapsuudesta, ja vaikka sen muodot eivät ole samat aikuisten kielessä, se on tärkeä osa myös aikuisten kielellistä vuorovaikutusta. Direktiivisyys muodostaa tämän tutkimuksen punaisen langan. Aineisto on pääosin tuttujen, ystävien ja läheisten arkikeskustelua mutta myös verkkokeskustelua, Facebook-päivityksiä ja niiden kommentteja, tekstiviestejä ja sähköpostikirjeitä. Tutkimus koostuu yhteenveto-osan lisäksi kolmesta erillisjulkaisusta, ja se pohjaa systeemis-funktionaaliseen teoriaan mutta myös muihin lähestymistapoihin. Aikuisten elämään liittyvä direktiivisyys poikkeaa varhaislapsuuden "pyytämisen alkeista". Ensinnäkin aikuisten vuorovaikutukseen kuuluu yhtenä tärkeänä osana kieli. Kieleen ovat kiteytyneet ne toiminnot, jotka ovat vuorovaikutuksessa erityisen tärkeitä. Direktiivisyys on saanut tärkeytensä vuoksi jalansijan kieliopissa: se toiminnallinen merkitys, että minä puhujana haluan sinun vastaanottajana tekevän jotakin, on kiteytynyt imperatiivilauseeksi (TUU/TULKAA TÄNNE; ÄLÄ/ÄLKÄÄ MENKÖ SINNE). Aikuisten direktiivisyyden päämäärä ei ole vain välittömien tarpeiden tyydyttäminen, vaan se on levinnyt moniaalle toisistaan eroaviin toimintoihin. Toimintaan kehottamisen yksinkertaisinta toteumaa, imperatiivilausetta, käytetäänkin arkipäivän keskustelussa eri tehtävissä, esimerkiksi autoritaarisena käskynä (NOUSE JAAKKO NYT HETI YLÖS), mutta tietyin ehdoin myös esimerkiksi silloin, kun pyydetään jotakin (PAA HEI SAMALLA SE TOINENKIN IKKUNA KIINNI) tai vedotaan keskustelukumppaniin niin, ettei hän tekisi jotain (ÄLÄ HEI KERRO TÄTÄ VIELÄ MUILLE). Arjen imperatiivilauseisiin liittyvät seuraavat kolme seikkaa: 1) imperatiivilauseilla esitetyistä kehotuksista on usein ollut jo puhetta, tai se toiminta, johon kehotetaan, on jo tavallaan käynnissä, 2) kielteiset imperatiivilauseet ovat harvinaisia, ja 3) imperatiivilauseet toimivat harvoin käskyinä. Tästä näkökulmasta imperatiivilauseen suomenkielinen nimi KÄSKYLAUSE on hiukan harhaanjohtava, sillä imperatiivilauseiden arkikäyttö viittaa pikemminkin puhujien väliseen symmetriaan ja yhteiseen toimintaan kuin epäsymmetriseen valtahierarkiaan. Toimintakehotteeksi on voinut vakiintua myös jokin muu rakenne kuin imperatiivilause: esimerkiksi suostutteluun voidaan käyttää LÄHTISIT NYT -tyyppistä rakennetta, joka ei sisällä imperatiivimuotoista verbiä ja jonka pakollinen rakenne-elementti on nyt-partikkeli. Tässä rakenteessa ei voida käyttää subjektipronominia: SÄ LÄHTISIT NYT ja LÄHTISITSÄ NYT? tarkoittavat eri asiaa kuin LÄHTISIT NYT. Myös nämä asiat ovat tutkimuksen ytimessä. Tutkimuksessa selvitetään imperatiivin olemusta ja käyttöä sekä direktiivisyyttä ja sen rajoja yleisemminkin. Tuloksia voidaan myös soveltaa suomen opetukseen, niin äidinkielenä kuin toisena kielenä.
  • Xu, Enjun (Helsingin yliopisto, 2015)
    Solutason homeostaasin säätely on tärkeää yksilönkehityksen, puolustusvasteiden, ohjelmoidun solukuoleman ja lopulta selviytymisen kannalta. Homeostaasin säilyttäminen vaatii useiden keskenään vuorovaikutteisten viestinvälitysreittien tarkkaa säätelyä. Apoplasti sijaitsee solun ja sen ympäristön välisellä rajalla, josta kasvi aistii ympäristön muutoksia. Lisäksi apoplastin kautta kulkee osa solujen välisestä viestinnästä, joten sillä on tärkeitä tehtäviä kasvin ja sen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Reaktiiviset happilajit (reactive oxygen species, ROS) tunnetaan sekä myrkyllisinä yhdisteinä että korvaamattomina viestintämolekyyleinä kaikissa happea tarvitsevissa eliöissä. Yksi ensimmäisistä havaittavista vasteista erilaisiin bioottisiin ja abioottisiin stresseihin on apoplastissa tapahtuva reaktiivisten happilajien purkaus (ROS- purkaus), joka johtaa viestinvälitysreittien aktivaatioon ja muutoksiin geenien ilmentymisessä. Apoplastissa tapahtuva ROS-viestintä koordinoi dynaamisesti useita viestinvälitysketjuja kasvin puolustusvasteiden aktivoinnin aikana. Viestinvälitysketjujen ristivaikutusten analyysi saattaa siten paljastaa puolustusvasteen molekyylimekanismeja. Kasvien käsittelyä otsonilla (O3) käytetään tehokkaana työkaluna apoplastisen ROS-viestinnän tutkimuksessa. Kasvin otsonikäsittely laukaisee apoplastissa ROS-purkauksen ja aikaansaa suuria muutoksia geenien ilmentymisessä ja puolustukseen liittyvissä hormoneissa, kuten salisyylihapossa, jasmiinihapossa ja etyleenissä. Lituruohon (Arabidopsis thaliana) perinnöllinen muuntelu otsoniherkkyydessä korostaa kasvien ROS-vasteiden monimutkaista geneettistä rakennetta. Tässä työssä apoplastisen ROS-viestinnän geneettistä taustaa selvitettiin kvantitatiivisiin ominaisuuksiin vaikuttavien lokusten (QTL) kartoittamisella kahden Arabidopsis-ekotyypin, C24 (otsonikestävä) ja Tenela (otsoniherkkä), välisessä risteytysjälkeläistössä. Yhdistelemällä apoplastisen ROS-käsittelyn vaikutuksen QTL- kartoitusta ja transkriptomin tutkimusta löydettiin kolme QTL-aluetta, joissa on useita kandidaattigeenejä. Apoplastisen ROS-viestinnän ja otsonin käynnistämän solukuoleman parempaa ymmärtämistä varten tutkittiin lisäksi useita mutanttilinjoja, jotka eroavat toisistaan otsoniherkyydeltään. Laajaa ja kohdistettua geenien ilmentymisen profilointia, geneettistä analyysiä ja solukuolemakokeita käytettiin erittelemään hormoniviestinnän ja useiden transkriptiotekijöiden vaikutusta reaktiivisten happilajien käynnistämään apoplastiseen geenien ilmenemiseen ja solukuolemaan. Salisyylihapon, jasmiinihapon ja etyleenin tehtäviä tutkittiin analysoimalla mutanttilinjoja, joilta kyseisten hormonien viestintä oli estetty tai tehostettu, sekä lisäämällä hormoneja kasveille ulkoisesti. Kasvien, joilla oli korkeammat salisyylihappotasot, huomattiin reagoivan otsoniin vaimeammin, kun taas samanaikainen salisyylihaposta riippuvan ja riippumattoman viestinnän estäminen voimisti vastetta apoplastiseen ROS-käsittelyyn. Jasmiinihappo toimi sekä positiivisena että negatiivisena säätelijänä apoplastisessa ROS-viestinnässä, ja sen toiminta tehostui, kun myös etyleeniviestintä oli vaimennettu. Toisaalta kolmoismutantin, jolta oli vaimennettu kaikkien kolmen edellä mainitun hormonin viestintä, transkriptomitason analyysi paljasti, että näiden hormonien kautta kulkeva viestintä vaikuttaa vain osaan (noin 30%) varhaisista geenien ilmentymisen muutoksista vasteena apoplastiseen ROS-viestintään. Tästä voidaan päätellä, että useat viestinvälitysketjut säätelevät apoplastista ROS-vastetta päällekkäisin mekanismein.
  • Kurko, Terhi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Suomessa vuonna 2006 voimaantulleella lääkelain muutoksella laajennettiin nikotiinikorvaushoitovalmisteiden (NRT) myyntiä apteekkijakelusta päivittäistavarakauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille. Tämä tutkimus selvitti kyseisen lääkepoliittisen muutoksen syitä ja myynnin laajentamisen heijasteita tupakasta vieroituskäytäntöihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin 1) lakimuutokseen johtanutta poliittista prosessia, 2) apteekkareiden ja apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan roolia NRT-valmisteiden käytön neuvonnassa sekä 3) NRT-valmisteiden käyttäjien näkemyksiä valmisteiden merkityksestä tupakasta vieroituksessa. Lakimuutosta poliittisena prosessina tutkittiin analysoimalla kaikki päätökseen liittyvät poliittiset asiakirjat ja haastattelemalla päätöksentekoon osallistuneita kansanedustajia. Apteekkilaisten näkökulmaa tutkittiin valtakunnallisesti edustavalla postikyselyllä vuosi myynnin laajentamisen jälkeen. Valmisteiden käyttäjien näkökulmaa tutkittiin analysoimalla yli 24 000 internet-keskustelua valtakunnallisella Stumppi tupakasta vieroituksen tukifoorumilla vuosina 2007 2012. Poliittista päätöstä perusteltiin valmisteiden saatavuuden ja NRT-valmisteiden käytön lisääntymisen tuottamilla kansanterveyshyödyillä. Tämä tutkimus osoitti, että päätös perustui kuitenkin enemmän oletuksiin kuin varsinaiseen tutkimusnäyttöön. Tutkimuksessa havaittiin, että apteekkilaisten osallistuminen tupakasta vieroituksen tukemiseen oli tutkimushetkellä aktivoitumassa, kun sitä mitattiin kansallisen tupakasta vieroituksen Käypä hoito-suosituksen tunnettavuudella ja noudattamisella. NRT-valmisteiden myynnin laajentaminen vaikutti negatiivisesti etenkin apteekkareiden motivaatioon osallistua tupakasta vieroituksen tukemiseen. NRT-valmisteiden käyttäjien näkökulmasta pelkkä valmisteen käyttö ei ole ratkaiseva pysyvässä tupakoinnin lopettamisessa. Sen sijaan analysoiduissa internet-keskusteluissa valmisteet koettiin usein negatiivisesti. Tupakoitsijoiden ja tupakoinnin lopettajien mukaan ratkaisevinta pysyvässä onnistumisessa on lopettajan oma voimaantuminen ja psykologinen työ pysyvän savuttoman elintavan saavuttamiseksi sekä internet-yhteisön antama tuki. Tutkimuksessa havaittiin myös, että Suomessa NRT-valmisteita käytetään hyvin eri tavoin, kuten lyhyen aikaa ja pienellä annoksella. Nämä tavat eivät olleet usein linjassa valmisteiden hoito-ohjeiden kanssa. Tämä tutkimus osoitti, että pelkkää lääkekäyttöä tärkeämpää on monelle tupakoinnin lopettajalle kokonaisvaltainen tupakasta vieroituksen tuki, jossa lääkkeen käyttö on vain yksi osa. NRT-valmisteiden moninaiset käyttötavat osoittavat, että osa käyttäjistä hyötyisi myös yksilöllisestä NRT-valmisteen käytön neuvonnasta. Tulevaisuudessa on tärkeää huolehtia, ettei apteekkeja menetetä yhtenä kansanterveyttä edistävänä resurssina tupakasta vieroituksen tukemisessa. Jatkossa tulisi myös kehittää lisää tupakoinnin lopettajien yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia tukikeinoja. Nämä keinot voisivat hyödyntää internet-palveluita ja vertaistukea. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että NRT-valmisteiden myynnin laajentamisen kansanterveyshyötyjä tulisi arvioida edelleen, jotta päätöksen pitkänajan vaikutukset voidaan havaita.
  • Al-Samadi, Ahmed (Helsingin yliopisto, 2015)
    Toistuva suun alueen haavauma eli afta (RAU) on akuutti tulehdus, joka vaikuttaa suun limakalvolla. Haavauma ilmestyy muutamassa tunnissa ja kestää 5-10 päivää, jonka aikana tulehdus lievittyy ja haava paranee itsestään. Taudille ominaista on limakalvon pintakudoksen eli epiteelin menetys, joka näkyy kliinisesti valkoisena tai harmaana alueen jota ympäröi punainen halo, joka saattaa viitata tulehduksen aktiivisuuteen. Akuutin tulehduksen seurauksena, vauriokohtaan kertyy useita erityyppisiä tulehdussoluja, jotka voivat taistella taudinaiheuttajia eli mikrobeja vastaan, joilla on helppo pääsy suun limakalvolle suojaamattoman haava-alueen kautta ja toisaalta myös lisätä tulehdusta, jota pidetään ensimmäisenä askeleena kohti paranemista. Vaikka RAU:ta esiintyy noin 20% väestöstä ympäri maailmaa, sen synty ja laukaisevat tekijät ovat tuntemattomia. Useimmat tutkimukset keskittyvät taudin hoitoon ja vain harvat näistä tutkimuksista ovat selvittäneet taudin syntymekanismia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää limakalvon epiteelisolujen merkitystä RAU:n synnyssä sekä niiden ohjelmoitua solukuolemaa eli apoptoosia sääteleviä tekijöitä. Taudin patogeneesin kannalta merkittäviä tekijöitä tutkittiin niin lähetti RNA kuin proteiini tasolla potilaiden että terveiden verrokkien suun limakalvon koepaloista. Lisäksi tutkittiin joidenkin näiden molekyylien vaikutusta viljeltyihin suun limakalvon epiteelisoluihin. Tuloksemme korostavat suun limakalvon epiteelisolujen merkitystä aftojen synnyssä. Mielenkiintoista oli, että ne ilmensivät solukuolemaan liittyviä markkereita sekä sen seurauksena soluista vapautuvia vaarasignaaleja. Osoitimme myös, että taudinaiheuttajia sekä vaarasignaaleja tunnistavat reseptorit ovat läsnä normaalin limakalvon levyepiteelin alemmissa kerroksissa, mutta esiintyvät RAU potilaiden epiteelillä myös pintakerroksissa. Proinflammatoriset sytokiinit ja kemokiinit olivat myös merkittävästi koholla RAU potilaan epiteelillä, kuten myös paranemiseen liittyvät antimikrobiset peptidit. Soluviljelykokeet viljellyillä suun epiteelisoluilla tukivat näitä tuloksia; epiteelisolut pystyivät vastaamaan erityyppisten vaarasignaalien ja proinflammatoristen sytokiinien ärsykkeisiin lisäämällä tutkittujen molekyylien eritystä. Edellä esitetyn perusteella hypotetisoimme, että RAU käynnistää itseään aktivoivan syklin. Tälle syklille on ominaista epiteelisolujen apoptoosi, muutos vaarasignaalien ja taudinaiheuttajien sekä näitä tunnistavien reseptorien esiintymisessä, useiden kemokiinien ja pro-inflammatoristen sytokiinien ilmenemisen lisääntyminen sekä antimikrobisten peptidien eritys, jotka yhdessä säätelevät tulehdusta ja aloittavat paranemisprosessin.
  • Pere, Tuula (Fourth Life Publishing, 2015)
    Tässä oikeushistoriallisessa tutkimuksessa käsitellään 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen murroksen vaikutuksia suomalaisen sananvapauden rajoihin joukkoviestinnässä. Tarkastelu kohdistuu oikeudellisen sääntelyn ja itsesääntelyn lisäksi myös sananvapauden käytön tosiasiallisiin rajoihin. Sodanjälkeinen jälleenrakentaminen loi pohjaa suurten ikäluokkien esiinmarssille. Hyvinvointivaltio ja kansalaisten demokraattiset mahdollisuudet kehittyivät rinnakkain. Kansalaisesta tuli entistä kiinnostavampi sekä äänestäjänä että kuluttajana, samoin joukkoviestinnän kohteena ja käyttäjänä. Murroksen ajan joukkoviestintä aktivoitui vallankäytön valvojana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Valtapeliin osallistuivat lehdistö ja radio sekä uusi tulokas televisio. Joukkoviestintävälineiden kautta tuettiin niin vallitsevaa hegemoniaa kuin sen kaatamista. Joukkoviestinnän tarjonta laajeni, kansainvälistyi ja ajantasaistui uuden teknologian ansiosta. Hyvinvointivaltiokehitys vahvisti myös kaupallista viestintää. Muuttuneessa yhteiskunnassa vallitsi laajentunut mielipiteiden kirjo. Tulkinnat sananvapauden rajoista vaihtelivat suuresti ja joutuivat koetukselle joukkoviestinnän kaikilla osa-alueilla. Uskonnon, moraalikäsitysten ja isänmaallisten tuntojen loukkaukset nousivat kiivaan keskustelun aiheiksi, ja niitä käsiteltiin joukkoviestintää valvovien elinten toimesta aina tuomioistuimia myöten. Poliittisen sanankäytön rajat olivat väljät lukuun ottamatta ulkopoliittisia kysymyksiä, joiden osalta paine virallisen ulkopolitiikan tukemiseen oli suuri. Joukkoviestinnän sananvapauden oikeudellinen sääntely ei muuttunut tutkittavana ajanjaksona merkittävästi, ja muutosten vaikutukset joukkoviestinnän arkeen jäivät kokonaisuudessaan vähäisiksi. Merkittävimmät sananvapauden rajoihin vaikuttavat tekijät eivät aina näkyneet varsinaisen sääntelyn tasolla. Joukkoviestinnän todellinen vapaus saattoi joissakin tilanteissa olla ajastaan jäljessä olevan sääntelyn kirjainta laajempaa ja toisissa tapauksissa ahtaampaa. Viestinnän ja mainonnan itsesääntelyn puolella pyrittiin ennakoivasti ja omaehtoisesti huolehtimaan asiallisesta esiintymisestä joukkoviestinnässä. Monet pitkään valmistellut lakihankkeet kuivuivat kokoon, tai ne realisoituivat vasta seuraavilla vuosikymmenillä. Valmistelutyöllä oli kuitenkin merkitystä aikansa poliittisessa elämässä ja julkisessa keskustelussa. Mainontaan kohdistui voimasta kritiikkiä erityisesti vasemmiston ja kuluttajaliikkeen suunnasta, ja sekä lainsäädäntö että itsesääntelynormit tiukentuivat. Myös sensaatiolehdistön aiheuttamia paineita yksityisyyden suojalle purettiin lainsäädännön keinoin. Joukkoviestinnän sananvapaus kukoisti aiempaan verrattuna kokonaisuudessaan varsin vapaana, vaikka sen rajojen sääntelyä ei muutettu väljempään suuntaan. Kysymys oli pikemminkin kontrollin ja ratkaisutoiminnan suuremmasta joustosta ja sietokyvystä, jolla autettiin yhteiskunnan paineiden purkautumista. Murroksen ajan muuttunutta asenneilmastoa heijastavat ilmiöt, kuten Reporadio, sensaatiolehdistön nousu ja yleisen kaupallistumisen mukanaan tuomat rohkeammat otteet, sekä ulkopoliittisen varovaisuuden leimaama suomettuminen jättivät jälkensä joukkoviestinnän jatkokehitykseen.
  • Kaukomaa, Timo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä väitöstutkimus tarkastelee kasvonilmeitä arkisessa vuorovaikutuksessa. Ennen muuta selvitetään sitä, miten puhujan ja kuulijan kasvonilmeet (esim. hymyt ja kulmien kurtistukset) palvelevat vuorovaikutuskumppanien yhteistä emotionaalisten kannanottojen tai asenteenilmausten (eng. stance) rakentamista ja muovaamista. Tutkimusaineistona on viisi epämuodollista keskustelua jotka on käyty aterian yhteydessä. Ne taltioitiin kolmella videokameralla: kaksi kameraa taltioi osallistujien kasvonilmeet ja ylävartaloiden liikkeet ja kolmas kamera koko tilanteen. Tutkimusmetodina käytettiin keskustelunanalyysia. Sen avulla analysoitiin sitä, miten osallistujat käyttävät kasvonilmeitään liike liikkeeltä tai vuoro vuorolta tutkimuksen kohteena olevissa emotionaalisen kannanottojen neuvotteluprosesseissa. Väitöskirja sisältää kolme itsenäistä artikkelia ja johdantoluvun, jossa esittelen keskeiset käsitteet ja tutkimusnäkökulman, käytetyn aineiston ja metodin ja tutkimustulokset sekä tarjoan niistä lyhyet havainnollistavat esimerkit. Tarkastelen johdannossa myös yleisemmin sitä, miten oma työni liittyy aiempaan tutkimukseen kehollisesta sosio-emotionaalista kommunikaatiosta sekä teorioihin sosiaalisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen (yhteis)elämän jäsentymisestä. Analyysi osoittaa kasvonilmeiden tärkeän tehtävän keskustelun emotionaalisen puolen rakentamisessa ja säätelyssä. Keskusteluun liittyvät emootiot muuttuvat hetki hetkeltä. Keskustelun osapuolet neuvottelevat keskenään koko ajan siitä, mikä on heidän tilanteellisen suhteensa tila. Tämä neuvottelu rakentuu aina suhteessa käsillä olevaan toimintaan. Artikkelit 1 ja 2 tarkastelevat sitä, miten puhujien vuoronalkuinen kasvonilme (hymy tai kurtistus) muovaa puheenvuoron kantamaa toimintaa sekä laajempaa sekventiaalista keskusteluympäristöä. Tulokset osoittavat, että vuoronalkuisten hymyjen ja kurtistusten vuorovaikutukselliset tehtävät eroavat toisistaan huomattavasti: hymyt aloittavat siirtymän kohti yhteistä positiivisen tai humoristisen kannanoton hetkeä, kun taas kurtistukset aloittavat ongelmavuoron, joka luo hetkellisen eron osapuolten kantojen tai näkemysten välille. Artikkeli 3 esittelee tapoja, joilla kuulijoiden kasvonilme voi saada aikaan muutoksen puhujan vuoron välittämässä emotionaalisessa kannassa/asenteessa. Kuuntelijoiden kasvonilmeet suuntautuvat puhujien puheenvuoroihin. Ne ovat tarkkaan ajoitettuja ja systemaattisia kannanottoja siihen, mistä puhuja puhuu. Artikkeli osoittaa, miten puhujat ja kuuntelijat määrittävät yhteistä emotionaalista kantaansa puheen alaisiin asioihin yhteistyössä, kasvonilmeiden ja muiden kehollisten ilmaisujen avulla. Tämä väitöstutkimus osoittaa kasvonilmeiden tärkeän tehtävän kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksen osapuolten välisen tilanteellisen emotionaalisen suhteen säätelyssä. Kommunikaatio ja emotionaaliset suhteet ovat yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Mikrotasolla yhteiskunnallista järjestystä pidetään yllä ja uusinnetaan vuorovaikutustilanteissa kahden tai useamman henkilön välillä.
  • Eskelä, Elina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kaupunkien strategioissa pyritään houkuttelemaan ja sitouttamaan kansainvälisiä osaajia, joilla on keskeinen rooli uudessa, innovaatio- ja tietokeskeisessä taloudessa. Asumistyytyväisyyden on tunnistettu vaikuttavan voimakkaasti päätökseen lähteä asuinpaikasta tai jäädä siihen. Kansainvälisten osaajien asumistyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä tiedetään kuitenkin vähän, sillä tutkimuksissa on yleensä keskitytty heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien maahanmuuttajaryhmien asumiseen. Tässä kaupunkimaantieteen artikkeliväitöskirjassa tutkitaan kansainvälisten osaajien asumistyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä pääkaupunkiseudulla. Tutkimusasetelmassa on pyritty maksimoimaan tunnistettujen osaajaryhmien kulttuurinen, sosioekonominen ja sijainnillinen moninaisuus. Analyysissä tarkastellaan, miten yksilön normien ja tilannetekijöiden vuorovaikutus näkyy, kun osaajat arvioivat pääkaupunkiseudulla asumista. Tutkimus on laadullinen ja pohjautuu 70 kansainvälisen osaajan sekä muuttoliikkeen ja asumisen asiantuntijan puolistrukturoituun haastatteluun. Haastateltavien kulttuurisesta, sosioekonomisesta ja sijainnillisesta moninaisuudesta huolimatta heidän kokemuksensa pääkaupunkiseudun asumisesta olivat huomattavan yhdenmukaisia: asuminen on kallista, ahdasta ja yksipuolista. Toisaalta osaajat arvostivat pääkaupunkiseudun turvallisuutta, toimivuutta sekä luonnonläheisyyttä. Osaajien asumisvalintoihin vaikutti voimakkaasti elämänvaihe, eivätkä niinkään urbaanit palvelut, joita usein pidetään tärkeinä luovalle luokalle . Tulokset osoittavat myös, että osaajien omistusasuminen ei kerro siitä, ovatko he jäämässä seudulle vai lähtemässä sieltä. Tämä poikkeaa tuloksista, joita on saatu heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien maahanmuuttajaryhmien asumisesta. Tulokset korostavat sosiaalisen ympäristön merkitystä kansainvälisten osaajien asumistyytyväisyyden muodostumisessa. Siinä missä sosiaalisten verkostojen on havaittu vaikuttavan merkittävästi osaajien sijaintipäätöksiin, tämä tutkimus osoittaa asuinalueeseen liittyvien sosiaalisten siteiden tarjonnan olevan erityisen rajoittunutta pääkaupunkiseudulla, mikä osaltaan vähentää osaajien asumistyytyväisyyttä. Lisäksi asumiseen liittyvät rakenteet vaikuttavat paikallisten sosiaalisten siteiden muodostumiseen: kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden paikalliset sosiaaliset siteet vaihtelivat asumismuodon mukaan. Vaikka monet kansainväliset osaajat ovat hyvässä sosioekonomisessa asemassa, sopivan asunnon löytäminen on usein vaikeaa. Siksi asuntojen saatavuus, laatu ja edullinen hintataso ovat tärkeitä pyrittäessä lisäämään heidän asumistyytyväisyyttään. Lisäksi paikalliset sosiaaliset siteet auttaisivat osaajien asettautumisessa seudulle, sillä ne toimivat välittäjinä sekä asuinalueeseen että laajemmin yhteiskuntaan. Nämä asumiseen vaikuttavat tekijät olisi hyvä huomioida kaupunkien strategioissa, joiden tavoite on houkutella ja sitouttaa kansainvälisiä osaajia. Asiasanat: kansainväliset osaajat, asuminen, asumistyytyväisyys, sosiaaliset siteet, pääkaupunkiseutu
  • Ruppel, Meri M. (Helsingin yliopisto, 2015)
    Musta hiili eli noki on ilmastoa voimakkaasti lämmittävä pienhiukkanen, jota syntyy biomassan ja fossiilisten polttoaineiden epätäydellisessä poltossa. Noki on maailmanlaajuisesti hiilidioksidin jälkeen toiseksi tärkein tekijä ilmaston lämpenemisessä, ja sen lämmittävät vaikutukset ovat voimakkaimpia arktisella alueella. Siellä noen laskeuma tummentaa vaaleita jää- ja lumipintoja minkä seurauksena lämmön sitoutuminen voimistuu ja jään ja lumen sulaminen kiihtyy. Historiallinen tieto noen laskeumista on tärkeää arvioitaessa noen pitkän aikavälin ilmastovaikutuksia, mutta sitä on olemassa vain harvakseltaan arktiselta alueelta. Historiallista noen laskeumatietoa voidaan kerätä niin sanotuista ympäristöarkistoista, kuten jääkairasarjoista tai suo-, järvi- ja merisedimenttikerrostumista. Tämän työn tarkoituksena on kerätä uutta tietoa noen laskeumasta viimeisen noin 300 vuoden aikana sekä arvioida sen lähteitä ja ilmastovaikutuksia Euroopan arktisella alueella. Lähdeaineistona käytetään pohjoissuomalaisia järvisedimenttisarjoja ja Huippuvuorilta kerättyä jääkairasarjaa, joista noen eri osatekijöitä määritetään kolmella menetelmällä. Tulokset osoittavat merkittävää ajallista vaihtelua nokilaskeumissa ja sekä tutkimuskohteiden että analyysimenetelmien välillä. Suurimpien nokihiukkasten, niin sanottujen nokipallojen, ajallinen vaihtelu on ollut Pohjois-Suomessa samanlaista kuin aiempien tutkimusten mukaan muualla Euroopassa: laskeumat kasvoivat 1950-luvusta lähtien toisen maailmansodan jälkeisessä voimakkaassa kivihiili- ja öljyvetoisessa teollistumisessa, olivat korkeimmillaan noin 1980 ja laskivat sen jälkeen polttomenetelmien tehostumisen ja kehittyneiden ilmansuojelutoimien myötä. Nokipallot edustavat kuitenkin vain pientä osaa kokonaisnoesta, ja ilmakehässä kauemmaksi kulkeutuva pienijakoinen noki on arktiselle alueelle sitä merkittävämpää. Pienijakoisen noen laskeuman vaihtelut ovat olleet tutkimusalueella moninaisempia kuin nokipallojen. Kahden pohjoisimman tutkimusjärven nokilaskeumat ovat vähentyneet noin 1960-luvulta lähtien, mikä vastaa aiempien ilmakehämittausten ja mallinnusten tuloksia. Toisaalta kahden itäisen järven nokilaskeumat ovat kasvaneet merkittävästi 1970-luvulta lähtien nykypäivään saakka, minkä oletetaan johtuvan Kuolan niemimaan teollisuustoiminnasta. Myös Huippuvuorilta kerätyssä jääkaira-aineistossa nokilaskeuma nousi selvästi noin 1970 ja 2004 välillä, mikä on luultavasti seurausta Pohjois-Venäjällä tapahtuvasta soihdutuksesta öljyn ja maakaasun porauksen yhteydessä. Tämä havaittu nouseva trendi on odottamaton ja ennennäkemätön arktisella alueella. Se, että nousevia nokilaskeumia on havaittu kahdesta eri alueilla sijaitsevasta erityyppisestä ympäristöarkistosta ja eri analyysimenetelmillä tutkittuina, korostaa kuvatun trendin luotettavuutta ja osoittaa, että kyseinen laskeumatrendi voisi olla havaittavissa arktisilla alueilla laajemminkin. Näin ollen noella on voinut olla merkittävä rooli ilmaston lämpenemisessä arktisella alueella viimeisten vuosikymmenten aikana. Samalla tutkimus osoittaa, ettei paikallisia tuloksia voi välttämättä yleistää laajemmalle alueelle ja että lisää tutkimuksia tarvitaan alueellisesti laajemman arktisen noen laskeumahistorian todentamiseksi. Lisäksi tutkimus korostaa varovaisuuden tarvetta vertailtaessa eri analyysimenetelmillä saatuja nokituloksia.
  • Lantto, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Koodinvaihto Suur-Bilbaossa: alueen puhekieleen kuuluu baskin ja espanjan sekoitus Kaksikieliset puhetyylit saavat usein liikanimiä kuten Spanglish (Spanish + English) ja portuñol (português + español), ja niitä pidetään helposti huonona kielenkäyttönä, jota olisi syytä välttää. Sekakieli ärsyttää ja sen pelätään johtavan kielen rappioon. Kahden kielen sekoittaminen samassa puhetilanteessa on kuitenkin olennainen osa kaksikielisen ihmisen kommunikatiivista kompetenssia. Monikielisellä puhujalla on yksikieliseen puhujaan verrattuna käytössään moninkertainen ilmaisuvarasto, jota hyödyntämällä hänellä on laajemmat kielelliset resurssit kuin yksikielisellä. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastelen Baskimaan Suur-Bilbaon alueen kaksikielistä puhetta, josta käytetään kansankielistä nimitystä euskañol. Se on yhdistelmä sanoista euskara, baskin kieli , ja español, espanjan kieli . Espanjan siirryttyä Francon diktatuurista demokratiaan 1980-luvun taitteessa vähemmistökieliä syrjinyt kielipolitiikka muuttui. Baskimaassa alkoi voimakas kielenelvytys. Baskin kielellä on nykyään paljon puhujia, jotka puhuvat baskia toisena kielenään. Baskin kirjakieli euskara batua on päässyt leviämään eri kouluasteisiin opetuskieleksi, ja sitä käytetään monenlaisissa julkisissa konteksteissa sekä mediassa. Väitöskirjatutkimus kuitenkin osoittaa, että uutta kirjakieltä pidetään muodollisena ja keinotekoisena ja usein sitä pyritään muokkaamaan epämuodollisiin tilanteisiin sopivammaksi nimenomaan koodinvaihdolla, sekoittamalla baskia ja espanjaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, koodinvaihto on siis jopa edullista vähemmistökielen käytölle, koska yksikielistä baskia pidetään liian muodollisena epävirallisiin tilanteisiin. Baskimaassa kaikki baskinkieliset ovat kaksikielisiä ja puhuvat myös espanjaa. Espanjankielisten sanojen ja ilmausten käyttö muuten baskinkielisessä puheessa ei ole siis este ymmärtämiselle. Näin puhekielisestä baskista on käytännössä tullut kaksikielinen kielimuoto, joka sisältää aina jonkin verran koodinvaihtoa espanjaan. Esimerkiksi keskustelusanat, kiroilu ja slangi-ilmaukset sanotaan lähes aina espanjaksi muuten baskinkielisessä puheessa. Tutkimuksesta ilmenee, että koodinvaihdon määrässä ja laadussa on kuitenkin eroja puhujan taustasta riippuen. Äidinkieleltään baskit käyttävät koodinvaihtoa monipuolisesti ja runsaasti. Koulussa kielen omaksuneet baskit taas käyttävät koodinvaihtoa vain vähän ja silloinkin se rajoittuu yleensä hyvin yleisiin espanjankielisiin ilmauksiin, kuten kirosanoihin. Tutkimuksen mukaan koodinvaihdossa ilmeneville eroille on kaksi kaksi syytä: 1) luokkahuoneen ilmapiiri ohjaa vahvasti yksikieliseen kielenkäyttöön ja 2) ei-äidinkielisten puhujien koodinvaihto tulkitaan usein kielitaidon puutteeksi. Näin puristiset asenteet ja yksikielisyysnormit rajoittavat kaksikielisyyden täyttä hyödyntämistä.