Selataan Opinnäytteet julkaisuajan mukaan

Lajittelu: Järjestys: Tulokset:

Näkyvissä 1-20 / 28473
  • Mielikäinen, Satu (Helsingin yliopisto, 4.3.)
    Tämä tutkielma on kokoava tutkimus Raamatusta nousevista kuva-aiheista, joita esiintyy 1400-luvun lopun ja 1510-luvun henkilömaalauksissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa. Aikaisempi Suomen keskiaikaista kirkkotaidetta koskeva tutkimus on ollut pääosin taidehistoriallista. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisena Raamattu näyttäytyy suomalaisissa keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa. Tutkimuskohteena ovat 1470–1490 –luvuilla Suomessa työskennelleen Taivassalon maalariryhmän maalaamat kirkot sekä 1500-luvun alussa maalatut kuvasarjat Länsi-Uudellamaalla, Hattulassa, Raumalla ja Pyhtäällä. Vanhasta testamentista peräisin olevia kuva-aiheita on vain 1510-luvulla tehdyissä maalaussarjoissa, joissa ne toimivat Kristukseen liittyvänä vertauskuvina ja hänen toimintansa selittäjinä. Vanhasta testamentista Suomen keskiaikaisten kirkkojen seinille on päässyt vanhan liiton keskeisiä henkilöitä, kuten Mooses, Daniel, Iisak ja Simson. Pelastushistoriaan kiinteästi liittyvät luominen ja syntiinlankeemus esiintyvät maalaussarjoissa kirkkosalin seinällä. Sen sijaan Kristuksen esikuvat löytyvät kirkkojen kattoholveista. Neitsyt Mariaan liittyvistä kuva-aiheista valtaosa on peräisin muualta kuin Raamatusta. Maalauksissa, jotka pohjaavat Raamattuun, Maria liittyy kiinteästi poikaansa Jeesukseen. Maria on yhdistetty Jeesuksen elämän loppuun ja alkuun; syntymäkertomuksiin ja kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Maria-aiheita esiintyy sekä Taivassalon ryhmän maalauksissa että 1500-luvun maalaussarjoissa. Jeesuksen elämä on havainnollistettu kalkkimaalauksissa yksityiskohtaisesti, etenkin Jeesuksen kärsimyshistorian osalta. Vain harvassa kirkossa Jeesus ei ole päässyt lainkaan osaksi maalauskokonaisuutta. Maalauksista välittyy kuva Jeesuksesta, joka etsii aikuisen ihmisen uskoa. Niin ikään maalausten Jeesus on pikemminkin ihmiskuntaa pelastamaan tullut taivaallinen Kristus kuin mies Jeesus Nasaretilainen. Viimeistä tuomiota esittävät maalauskokonaisuudet sekä evankelistasymbolit poikkeavat hyvin vähän eri kirkoissa. Molempien aiheiden kuvaamistavat olivat siinä määrin vakiintuneet, että erot kirkkojen välillä selittyvät käytetyillä mallikirjoilla ja maalareiden taidoilla. Viimeinen tuomio ja evankelista-symbolit kuuluvat suosituimpien kuva-aiheiden joukkoon. Jeesuksen opetuslapset on useassa kirkossa esitetty niin sanottuna credo-sarjana sekä osana kirkon pyhimysjoukkoa. Käsitellyn aineiston pohjalta nousee kuva Raamatusta, joka on lyhennetty ja tiivistetty. Keskiaikaisiin kuvaraamattuihin ja hartauskirjoihin verrattuna suomalaisissa kalkkimaalauksissa pitäydytään pitkälle olennaisessa kertomuksessa, eikä Jeesuksen elämää turhan tähden lähdetä selostamaan vaikeaselkoisin typologioin. Kuvakertomukset ovat ajan hengen mukaisesti vahvasti Kristus-keskeisiä. Kuitenkin kokonaisuutena Vanha testamentti pääsee maalauksissa paremmin esille kuin Uusi testamentti, josta huomio kiinnittyy lähes yksinomaan evankeliumeihin.
  • Vatanen, Anu (Helsingin yliopisto, 2016)
    Altistuminen lapsena DNA:ta vaurioittavalle säde- tai solunsalpaajahoidolle altistaa ennenaikaiselle vanhenemiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, todetaanko lapsena kantasolusiirtohoidon saaneilla ikäverrokkeja useammin raihnaisuutta tai suonten tai sukurauhasten vanhenemista. Pyrimme lisäksi arvioimaan raihnaisuuden yhteyttä sydän- ja verisuoniterveyteen, tulehdukseen ja telomeerien pituuteen. Ensimmäinen tutkimuskohortti käsitti 92 parantunutta naispotilasta, jotka olivat alle 20-vuotiaita saadessaan kantasolusiirron Lastenklinikalla Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tai Karoliinisessa yliopistosairaalassa Tukholmassa vuosina 1978-2000. Toinen potilasryhmä oli vuosina 1980-2000 Suomessa hoidettu kansallinen kohortti, joka koostui 19:stä korkean riskin neuroblastoomasta parantuneesta potilaasta. Korkeampi ikä kantasolusiirron hetkellä ja koko kehon sädetys tai busulfan-pohjainen esihoito ennustivat munasarjatoiminnan ennenaikaista loppumista ja munasarjojen vanhenemista. Leukemiasta parantuneilla pään sädehoito ennen kantasolusiirtoa tai kantasolusiirto taudin uusimisen jälkeen lisäsivät riskiä munasarjojen toiminnan hiipumiseen. Korkean riskin neuroblastoomapotilaiden valtimoissa todettiin useammin plakkeja, verisuonen sisäkerroksen paksuuntumista, valtimoiden joustavuuden alentumista sekä enemmän sydän- ja verisuoniriskitekijöitä kuin ikävakioiduilla verrokeilla. Potilailla sydämen vasemman kammion massa oli lisääntynyt, systolinen ja diastolinen toiminta huonontunut, merkkiaineet veressä olivat koholla ja fyysinen suorituskyky oli alentunut verrokkeihin verrattuna. Lisäksi todettiin yhteys kohonneen verenpaineen ja lisääntyneen vasemman kammion massan välillä. Potilailla oli lyhyemmät telomeerit kuin verrokeilla, minkä lisäksi heillä todettiin useammin raihnaisuuteen liittyviä löydöksiä, kuten vähentynyttä lihasmassaa, hitautta, heikkoutta ja vähäistä fyysistä aktiivisuutta. Raihnaisuus liittyi huonoon sydän- ja verisuoniterveyteen sekä krooniseen tulehdukseen. Johtopäätöksenä todetaan, että lapsuuden kantasolusiirtohoitoon liittyy riski verisuonten ja sukurauhasten ennenaikaiseen vanhenemiseen ja raihnaisuuteen. Lapsena kantasolusiirtohoidon saaneita tulee seurata säännöllisesti aikuisiässä mahdollisesti heikkenevän sydän- ja munasarjatoiminnan, kohonneen verenpaineen ja kehittyvän ateroskleroosin vuoksi. Koska elämäntapavalinnoilla voidaan vaikuttaa sydän- ja verisuoniterveyteen ja raihnaisuuteen, tulee kaikkia lapsuudessa kantasolusiirron saaneita aktiivisesti ohjata terveellisiin elämäntapoihin, tupakoinnin välttämiseen ja kuntoiluun.
  • Leppilahti, Jussi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Hampaan kiinnityskudosten tulehdus eli parodontiitti on aikuisväestössä yleinen sairaus, joka pitkälle edenneenä voi johtaa lopulta hampaiden menettämiseen. Parodontiitin varhainen diagnoosi on sairauden pitkäaikaisennusteen kannalta erittäin tärkeää. Matriksin metalloproteinaasi (MMP)- 8 on osoittautunut aikaisemmissa tutkimuksissa lupaavaksi merkkiaineeksi käytettäväksi parodontiitin diagnostiikassa. Aktiivinen MMP-8 - entsyymi pilkkoo kollageeneja ja muita sidekudoksen proteiineja. MMP-8:a vapautuu erityisesti neutrofiilisistä granulosyyteistä, mutta krooninen tulehdus lisää myös monissa muissa solutyypeissä MMP-8 geenin ilmentymistä. Kohonnut MMP-8 pitoisuus suunesteissä, mm. ientaskunesteessä tai syljessä, on yhdistetty parodontiittiin useissa tutkimuksissa ja pitoisuuksien on osoitettu laskevan onnistuneen hoidon jälkeen. Toisaalta, suunesteiden MMP-8 pitoisuuksissa on havaittavissa suurta vaihtelua potilaiden välillä, mikä vaikeuttaa sen soveltamista parodontiitin diagnostiikassa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoitus on vertailla ns. tuolinvierustestejä ja laboratoriossa käytettäviä immunologisia MMP-8:n mittausmenetelmiä sekä tutkia tupakoinnin vaikutusta ientaskunesteen MMP-8 pitoisuuden vaihteluun, ja edelleen MMP-8 käytettävyyttä parodontiitin diagnostiikassa. Tutkimuksessa vertailtiin MMP-8:n ja muiden ientaskunesteen tulehdusmerkkiaineiden kykyä erottaa parodontiitti terveestä, mutta myös pinnallisesta ientulehduksesta eli gingiviitistä. Lisäksi selvitettiin voiko ientaskunesteen MMP-8 ennustaa parodontiitin kliinistä hoitovastetta. Tutkimustulosten yhteenvetona voidaan todeta, että immunologisissa mittausmenetelmissä käytettävien eri vasta-aineiden kyky sitoutua MMP-8:n erilaisiin muotoihin vaihtelee aiheuttaen hajontaa mittaustuloksissa. Näin ollen tutkimusten välinen vertaileminen voi olla vaikeaa, jos MMP-8:n mittausmenetelmät eivät ole yhteneviä. Ientaskunesteen MMP-8 on lupaava merkkiaine käytettäväksi parodontiitin hoitovasteen ennustamiseen. Tämä tutkimus myös tukee aikaisempia tuloksia, joiden mukaan ientaskunesteen MMP-8 pitoisuuden avulla voidaan erottaa terve hampaan kiinnityskudos pinnallisesta ientulehduksesta ja keskivaikeasta tai pitkälle edenneestä parodontiittista. Tupakointi tulee kuitenkin ottaa huomioon ientaskunesteen MMP-8 pitoisuuksien diagnostisessa tulkinnassa.
  • Schatz, Monika (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämä väitöskirja on monitahoinen tapaustutkimus, joka tuottaa laadullisia näkemyksiä suomalaisen koulutuksen vientipolitiikasta. Ammentaen koulutuksesta, antropologiasta ja kriittisistä kulttuurienvälisistä tutkimuksista, väitöskirja on sulautettu poikkitieteelliseen teoreettiseen viitekehykseen. Tämän tutkimuksen merkittävä panos on kriittinen lähestymistapa, joka vahvistaa ymmärrystä Suomen nousevaa koulutuksen vientisektoria kohtaan. Väitöskirja koostuu tutkimuksen tiivistelmästä ja kolmesta alkuperäisestä, vertaisarvioidusta tutkimuksesta (Schatz, 2015, Schatz, ym., 2015, ja Schatz, 2016). Käsitteellisesti ja empiirisesti tutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: TK1: Millainen tausta on Suomen koulutuksen viennin synnylle? TK2: Mitkä ovat Suomen koulutuksen vientipolitiikan motiivit ja tavoitteet? TK3: Mikä on Suomen koulutuksen vientituote? TK4: Miten Suomen korkeakoulut käsittävät roolinsa koulutuksen viennissä? TK5: Millaiset ideologiat tukevat suomalaisen koulutuksen vientipolitiikkaa? Tutkimus keskittyy suomalaisen koulutuksen viennin taustoihin. Keskiössä ovat kaksi suomalaisen koulutuksen vientipolitiikka käsittelevää asiakirjaa, jotka Suomen Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut vuosina 2010 ja 2013. Suomen kansallisen koulutuksen brändi ja kyselyissä kerätty tieto tukevat tutkimusta. Käytettyjä tiedon analysointimetodeja ovat Andersonin assosiatiivinen muistimalli ja Mayringin laadullinen sisältöanalyysi. Tutkimuskirjallisuutta koulutuksen viennin taustoista käytetään havainnollistamaan kehitystä Suomessa ja korostamaan suomalaisen ja kansainvälisen koulutuksen vientisektorin yhtäläisyyksiä ja eroja. Yhdistettynä tulokset osoittavat, että suomalaisen koulutuksen viennin tavoitteet ovat yhtäläisiä kansainvälisten suuntausten kanssa kohti koulutuksen tuotteistamista. Tulokset osoittavat, että suomalaisen koulutuksen vientipolitiikka on sidoksissa julkiseen keskusteluun PISA-sijoituksista, suomalaisen koulutuksen brändiin ja Suomen korkeakoulutuksen rakennemuutoksiin. Data paljastaa suuren kuilun koulutuksen vientipolitiikan ja sen toimeenpanon välillä. Tulokset korostavat useita haasteita liittyen suomalaisen koulutuksen vientituotteeseen ja suomalaisten korkeakoulujen rooliin koulutuksen viejinä. Väitöskirja kyseenalaistaa suomalaisen koulutuksen vientisektorin kestävyyttä ja korostaa tarvetta kriittiselle keskustelulle koulutuksen vientipolitiikasta ja käytännöistä. ________________________________________ Avainsanoja: Koulutuksen vienti, suomalainen koulutus, koulutuspolitiikan dynamiikka, koulutuksen brändäys, koulutuksen tuotteistaminen
  • Alves Antunes Soares, Joana Soares (2016)
    Abstract available only in English
  • Hansen, Petteri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Koulutusjärjestelmän poliittisen ohjauksen painopiste on 30 vuodessa siirtynyt vähitellen valtiojohtoisesta valvonnasta erilaisten hankeverkostojen kautta organisoituun kehittämis- ja arviointipolitiikkaan. Myös suomalaisen opettajankoulutuksen yhdeksi ohjausmuodoksi näyttäisivät yleistyneen ministeriöiden rahoittamat ja hallitusohjelmiin perustuvat kehittämishankkeet. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa kahta hallitusohjelmaan perustuvaa kehittämishanketta tarkastelemalla tutkin opettajankoulutuksen hankemuotoisen ohjauksen mahdollisuuksia ja rajoja. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu Niklas Luhmannin järjestelmäteoriaan pohjautuvan organisaatiotutkimuksen perustalle. Tutkimusilmiöni hahmottamisessa olen soveltanut erityisesti tanskalaisen Niels Åkerstøm-Andersenin kehittämää käsitteistöä ja tutkimusmetodologiaa. Lähestyn hankkeita toisen asteen organisaatioina, jotka eri organisaatioiden välille virittyvinä kytkennän muotoina pyrkivät muuttamaan opettajankoulutusyksiköiden tapaa havainnoida itseään ja ympäristöään. Tutkimustuloksenani esitän, että etukäteen asetettujen tavoitteiden realisoinnin sijaan opettajankoulutuksen kehittämishankkeet näyttäisivät palvelevan pikemminkin koulutukseen kohdistuvien muuttuvien odotteiden vakauttamista. Hankkeet toisen asteen organisaatioina pyrkivät kartoittamaan organisaatioiden välisiä yhteistyömahdollisuuksia ja tekemään näkyviksi opettajankoulutuksen muutoksen ehtoja ja rajoja. Samalla hankkeet tarjoavat temporaalisuutensa kautta eri organisaatioille keinon osoittaa omaa reaktiokykyään erilaisille yleisöille. Tarkastelemillani hankkeilla voidaan tunnistaa myös erityinen diagnostinen, muistuttava ja tunnustuksellinen rooli sen suuntaiselle yhteiskuntatieteelliselle ainekselle, jonka asema psykologisiin ja didaktisiin sisältöihin verrattuna on ollut opettajankoulutuksessa marginaalinen. Opettajankoulutuksen kehittämishankkeisiin liittyy ohjauksen muotona kuitenkin vakavasti otettavia ongelmia. Ensinnäkin hankeohjaus näyttäisi siirtävän poliittisia ja hallinnollisia tehtäviä tilapäisorganisaatioille, jonka seurauksena hankkeiden kautta havaittavaksi tulevat ohjauksen mahdollisuudet ja rajat katoavat näkyvistä varsin pian hankkeiden päätyttyä. Lisäksi hankkeet näyttäisivät hämärtävän eri osapuolten vastuualueiden sekä tieteellisen, taloudellisen ja kasvatuksellisen tiedon käyttöalueiden rajoja.
  • Ilander, Mette (Helsingin yliopisto, 2016)
    Krooninen myeloinen leukemia (KML) kehittyy, kun kromosomien 9 ja 22 välillä tapahtuu translokaatio. Translokaation seurauksena syntyy Philadelphia kromosomi, joka sisältää pahanlaatuisen fuusio-onkogeenin. Tyrosiinikinaasiestäjät (TKEt) on kehitetty tämän onkogeenin proteiinituotetta vastaan. KML:n ennuste on parantunut huomattavasti TKE hoidon myötä. Osa potilaista pystyy jopa lopettamaan lääkityksen ilman välitöntä taudin uudelleen puhkeamista. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin näyttäneet, että näillä potilailla on vielä tautisolukkoa jäljellä. Hypotetisoimme, että immuunijärjestelmä kykenee hallitsemaan jäljellä olevaa tautisolukkoa ja tutkimme imusolujen fenotyyppiä ja funktiota KML potilaissa. Tämän väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että toimivalla immuunijärjestelmällä on merkitystä onnistuneen hoidon lopettamisen suhteen. Kolmen erillisen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että erityisesti luonnolliset tappajasolut (natural killer cells) ovat merkittävässä osassa ja mahdollisesti aktivoivat T soluja ja opittua immuniteettiä toimimaan leukemiaa vastaan. Tämän lisäksi tutkimme toisen polven TKE:llä dasatinibilla hoidettuja KML potilaita. Dasatinibilla on tunnetusti immuunijärjestelmää muokkaavia vaikutuksia. Havaitsimme, että dasatinibihoito lisää Granzyme B:tä sisältävien auttaja ja tappaja T solujen määrää. Lisäksi näiden solujen havaittiin erittävän paljon sytokiinia interferoni-γ (IFN-γ). Hypotetisoimme, että näillä soluilla voisi olla merkitystä toiminnassa leukemiaa vastaan, koska IFN-γ toimii tunnetusti kasvainvastaisesti. Dasatinibihoidon anti-leukemia vaikutukset vahvistettiin hiiren B16.OVA melaanomamallilla. Tulokset näyttivät, että dasatinibihoito lisää kasvaimen sisäisten tappaja T-solujen määrää ja saa aikaan T-soluriippuvaista kasvaimen pienenemistä. Tämä väitöstutkimus kuvastaa aktiivisen immuunijärjestelmän merkitystä onnistuneessa hoidon lopetuksessa KML:ssa. Tutkimustuloksiimme perustuen, onnistuneen hoidon lopetuksen ja parantumisen mahdollistamiseksi suuremmille potilasmäärille, tulevaisuuden hoidoissa olisi tärkeää yhdistää TKE hoito immuunijärjestelmää aktivoiviin hoitoihin.
  • Holopainen, Tanja (Unigrafia, 2016)
    Tässä väitöskirjassa tutkittiin mahdollisuuksia hoitaa syöpää estämällä veri- ja imusuonten kasvuun vaikuttavia signaalireittejä. Verisuonikasvutekijät säätelevät keskeisesti veri- ja imusuonimuodostusta eli angiogeneesia ja lymfangiogeneesia. Syöpäkasvain tarvitsee kasvaakseen hapen ja ravinteiden tehokasta kuljetusta verisuonia pitkin. Syövän etäpesäkemuodostus tapahtuu osittain imusuonten kautta. Normaalisti imusuonet ovat tärkeitä kudosvälinesteen keräämisessä, valkosolujen kuljetuksessa ja ravinnon rasvan imeytymisessä. Väitöskirjan kaksi työtä käsittelee verisuonikasvutekijäreseptori 3 (VEGFR3) tyrosiinikinaasin ja angiopoietiini-2 (Ang2) kasvutekijän merkitystä syövän etenemisessä. Erityisesti tutkimus kohdentui selvittämään näiden proteiinien merkitystä kasvaimen angiogeneesissa ja lymfangiogeneesissa sekä Ang2:n roolia metastasoinnissa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin Bmx-tyrosiinikinaasin vaikutusta kasvainangiogeneesissa. Yksi väitöskirjan alkuperäistutkimuksista keskittyi selvittämään imusuoniin päässeiden syöpäsolujen tuhoamista laservalon avulla ja tämän vaikutuksia metastasointiin. Tutkimuksissa osoitimme, että VEGFR3-tyrosiinikinaasin esto vähentää kasvaimen verisuonittumista ja kasvua. Toisessa tutkimuksessa havaitsimme, että niin kutsuttuja in-transit-kasvainsoluja voidaan estää verteporfiinivälitteisellä fotodynaamisella hoidolla. Fotodynaaminen imusuonten targetointi tehostui, kun tähän yhdistettiin imusuonten uudelleen kasvua estävä geeniterapia. Solunsisäisen Bmx-tyrosiinikinaasin vaikutusta kasvaimen verisuonittumiseen tutkittiin käyttäen Bmx-geenipuutteisia hiiriä. Kasvaimet kehittyivät hieman hitaammin Bmx-/- -hiirissä verrattuna kontrollihiiriin. Toisaalta Bmx:n yliekspressio lisäsi syövän angiogeneesia ja kasvua. Ang2-kasvutekijä sitoutuu verisuonten Tie2-reseptorityrosiinikinaasiin. Tutkimuksissamme Ang2:n yliekspressio lisäsi keuhkometastaaseja ja Ang2:n esto vasta-aineella vähensi keuhkometastaaseja. Ang2-vasta-aine paransi verisuoniendoteelin integriteettiä. Osatöiden tulokset voivat edesauttaa syövän kasvun ja metastasoinnin estämiseen tähtäävien hoitomuotojen kehittämistä. Tulokset valottavat endoteelityrosiinikinaasien keskeistä toimintaa veri- ja imusuonikasvussa ja uudenlaisia verisuoniin kohdistuvien syöpää estävien strategioiden mahdollisuuksia.
  • Godenhjelm, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2016)
    Viime vuosikymmeninä nykyaikainen julkishallinto ja uudet hallintamekanismit ovat yhteiskunnallisten ongelmien, paikallistason ja yli-kansallisten tasojen vaatimusten johdosta muuttuneet. Selkeitä vastauksia siihen, miten näistä vaatimuksista ja ongelmista voisi suoriutua, on kuitenkin harvassa. Julkishallintoon liittyvät ongelmat löytävät harvoin paikkansa yksittäiseltä hallinnonalalta tai virastosta. Valtio on yhä kasvavassa määrin riippuvainen laaja-alaisista toimintatavoista ja järjestelyistä jotka tuottavat julkisia palveluita, nopeita tuloksia ja edesauttavat juuri oikeaan aikaan väliintuloja ja ratkaisuja. Sellaisten uusien hallintamekanismien ja organisaatiomuotojen valinta, jotka mahdollistavat kollaboratiivisia, dynaamisia ja joustavia järjestelyjä julkishallinnon toteuttamisessa, on tullut keskeiseksi. Tämä tutkimus tarkastelee väliaikaisten projektiorganisaatioiden lisääntyvää käyttöä uutena hallintamekanismina nykyaikaisessa julkishallinnossa ja sen toteuttamisessa, sekä sitä, mitä niistä johtuva yhteiskunnallinen kehitys ja toiminta tuovat mukanaan. Keskeisin argumentti on, että projekti-organisaatioiden käyttö voi johtaa huomattaviin hyötyihin ja olla keskeinen työkalu joka mahdollistaa sekä horisontaalisen että vertikaalisen hallinnon tason toimijoiden yhteenliittämistä. Projektin käyttöön saattaa kuitenkin sisältyä haasteita, joita vielä ei täysin ymmärretä. Tutkimuksen päämäärä on käsitteellistää ja ymmärtää projektimuotoisiin väliaikaisiin hallintamuotoihin liittyvät hyödyt ja haasteet julkishallinnollisessa kontekstissa. Tämä tutkimus analysoi neljässä artikkelissa ja tässä yhteenvedossa julkishallinnon projektifioitumisen mahdollisia seurauksia ja etuja. Keskipisteessä ovat projektifioitumisen lisääntymisen syyt ja seuraukset Euroopan unionin (EU) kontekstissa sekä yleisesti julkisella sektorilla. Tutkimus analysoi projektiorganisaatioiden pitkän aikavälin vaikutuksia ja sitä, miten projektien kautta syntynyt lisäarvo hyödynnetään. Ketkä muodostavat hyödyllisiä sosiaalisia kumppaneita ja minkälaisia kollaboratiivisia menettelytapoja ja toimintaa tarvitaan, jotta innovaatioita voidaan saavuttaa EU:n rahoittamissa rakennerahastoprojekteissa? Julkisen sektorin projektitoiminta on laadultaan moniulotteinen ja monimerkityksellinen. Toimijoiden erilaisten päämäärien ja tavoitteiden ainutlaatuisuuden, projektien myötä syntyvien intressiryhmien ja vaihtelevien osallistumismenettelyiden sekä niiden hallinnan tutkiminen vaatii siten laajan teoreettisen viitekehyksen ja monipuolisten tutkimusmenetelmien hyödyntämistä. Tässä tapauksessa kolme toisiinsa liittyvää tutkimussuuntausta ovat erityisen hyödyllisiä: uuteen julkisjohtamiseen (NPM) liittyvä diskurssi, hallintaan liittyvät teoriat, sekä projektijohtamisen ihanteisiin ja projektihallintaan liittyvät teoriat. Nämä edustavat sopivassa muodossa sekä vanhaa, että uutta, joka on tarpeellista projektitominnan ja projektifikaation sekä niiden uppoutuneisuuden ymmärtämiseksi julkisen sektorin ympäristössä. Tutkimus perustuu empiirisiin tietoihin pohjautuvaan tulkinnalliseen lähestymistapaan, joka korostaa tekojen tarkoituksellisuutta ja niiden eri käytäntöjä, sekä yhteiskunnallista elämää. Tutkimus käyttää mixed methods tutkimuskäytäntöä, joka kannattaa moniperspektiivistä ja eri paradigmojen kautta syntynyttä vuorovaikutusta. Se saattaa yhteen vaihtoehtoisia tulkintoja olemassa olevista hallintaviitekehyksistä ja julkisen sektorin projektinhallinnasta, vahvistaen siten mahdollisten vaihtoehtoisten näkökulmien olemassaoloa. Artikkeleissa käytetyt metodit edustavat metaevaluaatiota, kvalitatiivista sisältöanalyysiä, logistista regressioanalyysiä ja verkostoanalyysiä. Johtopäätökset korostavat väliaikaisten ja pysyvien rakenteiden käsityksen muodostamisen puutetta ja väittävät, että lisääntyvä väliaikaisten ratkaisujen käyttö julkisen hallinnon päätöksenteossa saattaa asettaa haasteita hallinnon perustavanlaatuisille arvoille kuten läpinäkyvyydelle ja demokraattiselle tilivelvollisuudelle. Tulokset kyseenalaistavat projektien usein ylikorostetun käytön hyödyn verrattuna pysyvimpien mekanismien käyttöön julkisessa ympäristössä, ja väittävät, että projektien toimintalogiikka ja julkisen sektorin arviointijärjestelmä ovat osittain yhteensopimattomia. Projektit voivat kuitenkin toimia keskiöinä, joissa tuotetaan arvokasta tietoa. Projektien sidosryhmäverkostojen ja projekteissa käytettyjen, vaihtelevien kollaboratiivisten pyrkimysten tutkiminen mahdollistaa myös projektien kautta syntyvien innovaatioiden ennustamisen. Projektien kollaboratiivisten pyrkimysten merkitystä innovaatiovajeen tyydyttämiseksi on kuitenkin yliarvostettu, ja tästä syystä projektien käytön suosio suorana lääkkeenä tämän vajeen tyydyttämiseksi voidaan kyseenalaistaa. Tutkimuksen johtopäätökset korostavat, että projektien käyttöön julkisella sektorilla saattaa liittyä merkittäviä seurauksia. Projektien kautta haettu lisäarvo liittyy usein rationaalisiin ihanteisiin mutta projektien väliaikaisuus sellaisenaan on myös haasteellinen suhteessa pysyviin hallinnollisiin rakenteisiin. Vaikka projektit saattavat nopeiden tulosten tuottamisessa olla parempia kuin pysyvät rakenteet, merkitsee niiden keskittyminen rationaaliseen organisaatiologiikkaan, että projektien kautta syntyvä lisäarvo on alikäytetty. Tutkimus edistää teoreettista ymmärrystä projektifikaatiosta, ja siitä, mitkä projektifikaation keskeiset ajurit ovat, sekä siitä, mitä pitää huomioida projektifioituneella julkisella sektorilla. Julkishallinnollisessa kontekstissa projektien lopputulosten selvittämiseen on keskeistä luoda väliaikaisten ja pysyvien organisaatioiden välille kontekstuaalisesti herkkiä yhteenliittäviä mekanismeja.
  • Tapiola, Olli (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä väitöskirjassa käsitellään harmonisessa analyysissa tärkeiksi muodostuneita dyadisia tekniikoita ja niiden sovelluksia sekä metrisissä avaruuksissa että euklidisessa avaruudessa. Työssä tarkastellaan erityisesti niin sanottuja rinnakkaisia ja satunnaistettuja dyadisia systeemejä, joilla on ollut tärkeä rooli monissa alan viime vuosien merkittävissä tuloksissa. Väitöskirja koostuu johdannosta ja neljästä tutkimusartikkelista. Ensimmäisessä artikkelissa esitellään uudenlainen satunnaistustekniikka metristen avaruuksien dyadisille kuutioille ja hyödynnetään tätä tekniikkaa satunnaisten ja rinnakkaisten systeemien rakentamiseen. Näitä satunnaistettuja systeemejä sovelletaan artikkelin lopussa tietynlaisten aallokefunktioiden jatkuvuusominaisuuksien parantamiseen. Kolmannessa artikkelissa osoitetaan, että rinnakkaisia systeemejä voidaan käyttää tehokkaasti hajottamaan dyadisia kuutiokokoelmia äärellisen moneen pienempään hyvin käyttäytyvään osaan. Tällaisen tekniikan avulla on suoraviivaista antaa uusi todistus siirto-operaattoreiden rajoittuneisuudelle vektoriarvoisilla Lebesgue-avaruuksilla. Sekä ensimmäinen että kolmas artikkeli hyödyntävät aktiivisesti todennäköisyyslaskentaan pohjautuvia tekniikoita. Toisessa artikkelissa käsitellään Muckenhouptin painoluokkia ja niiden heikennettyjä versioita metrisissä avaruuksissa. Metrinen Muckenhouptin painojen teoria on haastavampi kuin vastaava euklidinen teoria, sillä monet euklidisen avaruuden ekvivalentit määritelmät eivät määrittele samoja funktioluokkia metrisissä avaruuksissa. Artikkelissa osoitetaan, että monet näistä määritelmistä muuttuvat jälleen yhtäpitäviksi, mikäli määritelmiä heikennetään. Tämän lisäksi artikkelissa todistetaan heikkojen painojen itseparantuvuusominaisuus. Heikkoja painoja esiintyy erityisesti osittaisdifferentiaaliyhtälöiden teoriassa. Viimeisessä artikkelissa todistetaan kvantitatiivisia painotettuja epäyhtälöitä niin sanotuille karkeille singulaarisille integraalioperaattoreille. Artikkelissa vanhempia tekniikoita yhdistetään M. Laceyn hiljattain todistamaan A2-lauseen laajennokseen, josta artikkelissa todistetaan aluksi kvantitatiivinen versio. Tämä laajennos perustuu monimutkaisten Calderón-Zygmund-operaattoreiden dominointiin äärellisen monella yksinkertaisemmalla operaattorilla, jotka voidaan rakentaa kätevästi rinnakkaisten dyadisten systeemien avulla.
  • Bofah, Emmanuel Adu-tutu (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selvittää matematiikan asennemittareiden psykometrisiä ominaisuuksia, kun niitä käytettiin toisessa kulttuurisessa kontekstissa kuin missä ne alun perin oli kehitetty, miten nämä ominaisuudet eroavat afrikkalaisten maiden välillä, sekä prosessiin liittyviä menetelmällisiä haasteita. Tavoitteena oli myös vertailla miten asennetekijöiden väliset suhteet erosivat eri maiden välillä sekä selvittää oppilaan taustamuuttujien yhteyksiä hänen matematiikan osaamisensa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi teimme neljä empiiristä tutkimusta käyttäen erilaisia rakenneyhtälömallintamisen menetelmiä. Tutkimuksissa I ja II selvitimme mittarin siirtämistä kulttuurista toiseen sekä siirtoon liittyviä menetelmällisiä haasteita. Tutkimuksessa I selvitettiin yksityiskohtaisesti miten rakenneyhtälömallintamisella voidaan validoida Suomessa kehitetyn matematiikka-asennemittarin käyttöä Ghanassa. Reliabiliteetin estimaatit ja konfirmatorinen faktorianalyysi osoittivat, että Suomessa löydetty seitsemän faktorin malli ei sopinut ghanalaiseen aineistoon. Sarja exploratiivisia ja konfirmatorisia faktorianalyysejä osoitti, että neljän faktorin malli sopii ghanalaiseen aineistoon. Tutkimuksessa II selvitimme kulttuurien välisenä vertailuna faktorirakenteiden erojen mahdollisia syitä. Tulokset osoittavat, että mittarivirheet, kulttuurierot sekä mittarin heikko käsitevaliditeetti sekä heikko käännös ja sovittaminen olivat mahdollisia syitä alkuperäisen mallin ja ghanalaiseen aineistoon pohjautuvan mallin välillä havaittuihin eroihin. Johtopäätöksenä ehdotamme, että tutkijoiden tulee huomioida käsitteiden alkuperä ja mittarin kääntäminen ja sovittaminen uuteen kontekstiin. Kun mittari siirretään kulttuurista toiseen, on huomattava mittausvirheiden, väittämien järjestyksen, väittämien negatiivisen muotoilun, käännöksen ja sisällöllisten päällekkäisyyksien mahdolliset vaikutukset kyselymittareiden luotettavuuteen ja pätevyyteen. Tämän lisäksi on otettava huomioon tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen tunnustama kulttuurien välinen vaihtelu, mikä pitää huomioida valituissa menetelmissä, jotta voidaan tehdä kulttuurien välistä vertailua. Suosittelemme, että tutkijat, jotka paneutuvat matematiikka-asenteiden kulttuurien välisiin eroihin, hankkivat teoreettisen ja käytännöllisen tiedon käsitellä näitä ongelmakohtia rakenneyhtälömallintamisella tai muilla soveltuvilla työkaluilla. Tutkimuksessa III selvitettiin vuoden 2011 Trends in International Mathematics and Science Study (TIMSS 2011) tutkimuksessa käytettyjen matematiikan asennetekijöiden psykometrisiä ominaisuuksia (faktorirakenne, luotettavuus, metodiefekti ja mittarin invarianssi maan ja vastaajan sukupuolen suhteen) viidessä tutkimukseen osallistuneessa Afrikan maassa. Tutkimuksessa selvitettiin myös matematiikkaan liittyvien eri asennetekijöiden välisiä yhteyksiä sekä oppilaan matematiikan osaamisen ja taustamuuttujien vaikutusta asennetekijöihin ja niiden välisiin yhteyksiin. Kulttuurien välinen vertailu tukee olettamusta asenteiden moniulotteisuudesta. Mittarit olivat pääsääntöisesti invariantteja viiden tutkitun koulutusjärjestelmän sekä vastaajien sukupuolen suhteen. Havainnot viittaavat siihen, että negatiivisesti muotoillut väittämät saattavat heikentää käsitteen mittaamisen luotettavuutta ja pätevyyttä. Tehdyt konfirmatoriset faktorianalyysit vahvistivat että negatiivisiin väittämiin liittyvä metodiefekti tulee huomioida. Maiden välillä oli systemaattisia eroja negatiivisiin väittämiin vastaamisessa ja negatiivisilla väittämillä havaittiin myös systemaattinen yhteys oppiaan osaamiseen. Analysoimme myös oppilaiden asenteiden, osaamisen sekä sukupuolen, koulutustavoitteiden ja vanhempien koulutuksen kaltaisten taustamuuttujien väliset yhteydet. Mitä parempi matematiikan osaaminen kussakin maassa oli, sen heikompi oli oppilaiden keskimääräinen motivaatio. Oppilaiden matematiikka-asenteiden, matematiikan osaamisen, vanhempien koulutuksen, koulutustavoitteiden sekä sukupuolen välillä havaitsimme sekä kulttuurispesifejä että kulttuurisesti universaaleja yhteyksiä. Esimerkiksi vanhempien tuen, opettajakontaktin ja matematiikan osaamisen väliset yhteydet osoittautuivat kulttuurispesifeiksi. Sen sijaan poikien käsitys omista matemaattisista kyvyistään vaikuttaa olevan universaalisti myönteisempi kuin tytöillä. Vanhempien koulutustaso sekä oppilaan sukupuoli ja koulutustavoitteet vaikuttivat oppilaan osaamiseen ja motivaatioon, mutta vaikutuksen voimakkuus vaihteli tutkittujen maiden välillä. Tutkimuksessa IV testasimme matematiikka-asenteiden (mm. minäkuva) ja osaamisen välisiä teoreettisia ja menetelmällisiä vastavuoroisen riippuvuuden malleja käyttäen TIMSS 2011 tutkimuksen poikittaisaineistoa. Eri maissa saadut tulokset antavat tukea kaikille mahdollisille eri malleille: yksisuuntaiselle vaikutukselle asenteista osaamiseen, vastakkaissuuntaiselle yksisuuntaiselle vaikutukselle, sekä myös suoralle takaisinkytkennälle asenteiden ja osaamisen välillä. Tulosten valossa asenteen ja osaamisen välisen suhde on luonteeltaan kulttuurispesifi. Miesten osalta havaitsimme kulttuurien rajat ylittävänä universaalina piirteenä, että myönteinen matemaattinen minäkuva ja korkeammat koulutustavoitteet ennustivat merkittävästi parempaa matematiikan osaamista. Sosioekonomisen taustan vaikutukset matematiikan osaamiseen ja matemaattiseen minäkuvaan puolestaan olivat erilaiset eri maissa.
  • Mäkelä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Neurodegenerative diseases are characterized by the progressive loss of structure and function of neurons, but the underlying mechanisms for this are largely unknown. Disturbed cell signaling and protein metabolism as well as mitochondrial dysfunctions are thought to be involved in several neurodegenerative diseases. Mitochondria are the major source of energy in the cell, and they also regulate cell death. In brain, neurons are highly dependent on oxidative energy metabolism. Mitochondrial dysfunctions cause oxidative stress with an excess production of reactive oxygen species (ROS). In neurodegenerative diseases such as Parkinson s disease (PD), ROS are thought to contribute to the loss of dopaminergic neurons in substantia nigra pars compacta (SNpc), which leads to dopamine depletion in striatum. Peroxisome proliferator-activated receptor γ coactivator-1α (PGC-1α) is a transcriptional co-activator that regulates mitochondrial biogenesis, ROS defense and respiration. The lack of PGC-1α has been shown to increase the sensitivity of neurons to oxidative stress and brain injuries. In this study we show that increasing the expression of PGC-1α protects against toxin-induced oxidative stress in dopaminergic neurons. We show that PGC-1α expression in dopaminergic neurons can be modulated by resveratrol (RSV), fibroblast growth factor 21 (FGF21) and peroxisome proliferator-activated receptor γ (PPARγ) that are known to regulate metabolism in other tissues. The increase in PGC-1α expression and activation was linked to metabolic changes mimicing low energy levels in the cell, and an increase in SIRT1, a metabolic regulator sensing changes in energy levels. PGC-1α activation was further associated with an increase in mitochondrial respiration and antioxidant levels suggesting that the neuroprotective effect of PGC-1α was due to an improved capacity to combat oxidative stress. These results show that regulation of metabolism by PGC-1α activators could be a useful tool to prevent neurodegeneration in PD. In addition to modulating PGC-1α, RSV was also found to increase the expression of dopamine transporter (DAT) in dopaminergic neurons of female mice. The increase in the level of DAT increases the uptake of dopamine, further indicating that RSV has beneficial effects in dopaminergic neurons. By affecting DAT, RSV also contributes to maintaining functional neurons, as a decline in DAT has been associated with degeneration of dopaminergic neurons. This effect on DAT expression was mediated by estrogen receptors, indicating that the effect of RSV differs between genders that should be considered if RSV is used as therapy for patients with PD.
  • Kallio, Katri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Positiivijuosteiset RNA-virukset hyödyntävät isäntäsolun kalvorakenteita kopioidessaan perintöainestaan. Eri virukset käyttävät solun eri kalvorakenteita apuna kopioitumisessa ja samalla muokkaavat niitä lajilleen tyypillisellä tavalla. Muunnellut isäntäsolun kalvorakenteet sekä tukevat viruksen kopioitumistapahtumaa että suojaavat virusta solun puolustusreaktioilta. Alfavirukset, kuten Semliki Forest virus (SFV), lukeutuvat positiivijuosteisiin RNA-viruksiin, ja ne hyödyntävät kopioitumisessaan mm. isäntäsolun endo- ja lysosomaalisia kalvorakenteita. Kopioituessaan SFV muodostaa isäntäsolussa sekä solukalvolle että endosomien kalvoille pieniä pussimaisia kalvokuroumia, joita kutsutaan sferuleiksi. Replikaatiokompleksin kokoaminen, sferulin muodostuminen sekä kopioitumisen käynnistyminen ovat hienovaraisesti säädeltyjä tapahtumia, joihin osallistuvat sekä viruksen RNA:n tietyt konservoituneet alueet, että viruksen replikaatioproteiinit. Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli tutkia yksityiskohtaisesti alfavirusten replikaatiokompleksin muodostumisen vaiheita sekä selvittää, mitkä ovat kopioitumisen vähimmäisvaatimukset. Tutkimuksessa käytettiin SFV:n kopioitumista jäljittelevää trans-replikaatiosysteemiä, jossa tarvittavat viruksen replikaatioproteiinit ja RNA-perintöainesta muistuttava RNA-mallijuoste tuotetaan erillisistä plasmideista. RNA-perintöaineksen roolia tutkittiin käyttämällä muunneltuja RNA-mallijuosteita. Käyttämällä eripituisia RNA-mallijuosteita havaitsimme, että juosteen pituus määrittää syntyvän kalvokurouman halkaisijan. Tutkimustulos viittaa siihen, että perintöaineksella on merkittävä rooli viruksen replikaatiokompleksin muodostumisessa. Perintöaineksen sisäiset, konservoituneet alueet osoittautuivat myös erittäin tärkeiksi viruksen kopioitumiselle. Tutkittaessa viruksen replikaatioproteiineja sekä niiden tärkeitä entsymaattisia toimintoja kävi ilmi, että viruksen kopioitumisen kannalta välttämättömät entsyymaattiset aktiivisuudet ovat välttämättömiä myös kalvokurouman muodostumiselle. Havaittiin myös, että kopioituminen on mahdollista vain silloin kun replikaatiokompleksi on kiinnittyneenä isäntäsolun kalvorakenteisiin. Tutkimuksessa saadut tulokset osoittivat selvän yhteyden kopioitumisen ja kalvokurouman syntymisen välillä. Tässä työssä alfavirusten kopioitumista on tutkittu aiempaa yksityiskohtaisemmalla tasolla. Teimme kopioitumistapahtumasta uusia havaintoja, mitkä ovat hyödynnettävissä yleisesti RNA-virustutkimuksessa sekä tutkittaessa virusten muokkaamia kalvorakenteita.
  • Koivisto, Juhani (Helsingin yliopisto, 2016)
    Väitöskirja Amenability of metric measure spaces and fixed point properties of groups (suom. Metristen mitta-avaruuksien amenoituvuus ja ryhmien kiintopisteominaisuuksia) koostuu yhteenvedosta sekä kolmesta artikkelista joiden keskiössä ovat amenoituvuus (engl. amenability) ja ominaisuus (T) eri konteksteissa. Ensimmäinen artikkeli käsittelee hyperbolisten metristen avaruuksien (ei-)amenoituvuutta. Ei-amenoituva avaruus voidaan ymmärtää sellaisena jossa ei löydy suuria alueita joilla on pieni reuna. Artikkelissa todistamme että uniformisesti karkeasti aito (engl. uniformly coarsely proper) hyperbolinen kartio yli yhtenäisen rajoitetun metrisen avaruuden joka sisältää ainakin kaksi pistettä on ei-amenoituva. Erityisesti tästä seuraa että uniformisesti karkeasti aito visuaalinen Gromov-hyperbolinen avaruus jonka reuna on yhtenäinen ja sisältää ainakin kaksi pistettä on ei-amenoituva. Toinen artikkeli käsittelee yleisemmin metristen mitta-avaruuksien asteittaista amenoituvuutta. Artikkelissa todistamme ison mitta-skaalan homologisen karakterisaation globaaleille painotetuille Sobolev-epäyhtälöille kvasikonvekseilla ja mitaltaan uniformeilla metrisillä mitta-avaruuksilla joissa pätee lokaali heikko (1,1)-Poincaré epäyhtälö. Palaten ensimmäisen artikkelin aiheeseen osoitamme että kvasikonveksi visuaalinen Gromov-hyperbolinen metrinen ja mitaltaan uniformi mitta-avaruus jossa pätee lokaali heikko (1,1)-Poincaré epäyhtälö ja jonka reuna on yhtenäinen ja sisältää ainakin kaksi pistettä toteuttaa globaalin Sobolev-epäyhtälön. Kolmas artikkeli vuorostaan käsittelee tasaisesti rajoitettujen lineaaristen ryhmäesitysten kiintopisteominaisuuksia Hilbertin avaruuksilla. Ilmiötä kuvaava ominaisuus (T) ja sen yleistykset voidaan joissakin tapauksissa ymmärtää esteenä amenoituvuudelle. Artikkelissa johdamme spektraaliehdon ensimmäisen kohomologiaryhmän häviämiselle yli neliöllisesti integroituvien ko-ketjujen kompleksin jotka ovat 2-ulotteisen simplisiaalisen kompleksin automorfismiryhmän tasaisesti rajoitetun esityksen vääntämiä. Erityisesti jos automorfismiryhmä toimii aidosti epäjatkuvasti ja kokompaktisti kompleksilla tästä seuraa että jokaisella automorfismiryhmän affiinilla toiminnalla jonka lineaarinen osa on esityksen antama on kiintopiste vastaavalla Hilbertin avaruudella. Yhteenvedossa töiden tulokset esitellään tarkemmin ja asetetaan suurempaan asiakokonaisuuteen niin matemaattisesti kuin historiallisesti.
  • Söderholm, Sandra (Helsingin yliopisto, 2016)
    Phosphorylation is one of the most important post-translational modifications of proteins. Phosphorylation is a rapid and reversible way of modifying proteins; it is involved in the regulation of many cellular processes, serving as the main transducer of intracellular signaling cascades. It is possible to identify thousands of protein phosphorylation sites from a single sample with mass spectrometry (MS)-based phosphoproteomics. This is the main reason why MS-based phosphoproteomics is such an excellent method for revealing global changes in phosphoproteomes. Computational analysis of the MS data is vital for identifying the proteins and post-translational modifications. The data analysis steps in the phosphoproteomics workflow are also crucial for biological interpretation, e.g. identifying activated kinases and kinase substrates, as well as unravelling signaling pathways and networks. Cells of the innate immune system are central players in the host defence against pathogens such as viruses. Their pattern-recognition receptors (PRRs) recognize pathogen-associated molecular patterns (PAMPs), which are conserved structures present in pathogens. The most important PAMPs in viral infections are the viral genomes and replication intermediates, and their detection evokes pro-inflammatory and antiviral responses in the infected cell. Host factors and signaling cascades that promote or inhibit virus infections can serve as potential drug targets. Since protein phosphorylation is vital for the progression of nearly all signaling cascades, there is an increasing interest in applying phosphoproteomics and combining it with bioinformatics in studying the regulation of cellular signaling under various conditions, including viral infections. The main aim of the studies included in this PhD thesis was to characterize the global changes in the cellular phosphoproteomes of virus infected and dsRNA stimulated innate immune cells, and to identify the host proteins and cell signaling pathways involved in the early stages of the host response to Sendai virus (SeV), influenza A virus (IAV), and viral dsRNA. A computational analysis tool, named PhosFox, was developed for processing and comparing MS-based phosphoproteomic data generated by multiple database search algorithms. PhosFox was used for cross-sample comparisons of phosphopeptide identifications. PhosFox also facilitated the identification of those proteins whose phosphorylation was different between samples, and the clarification of phosphorylation sites not described in the literature. The findings from the phosphoproteomic data were explored further by implementing functional studies involving small interfering RNAs (siRNAs) and kinase inhibitors. There were extensive alterations in the phosphorylation of proteins in human epithelial cells and macrophages that were transfected with the synthetic dsRNA-mimic polyinosinic:polycytidylic acid (pI:C) or infected with SeV or IAV. Many of these proteins were determined to be members of pathways with little or no previously known role in the antiviral response to these particular viruses and viral PAMPs. Two novel host factors, RelA-associated inhibitor (RAI) and sirtuin 1 (SIRT1), were identified as negative regulators of dsRNA-induced apoptosis and NF-κB regulated cytokine expression by combining 14-3-3 interactome and phosphoproteome characterizations. The p38 mitogen-activated protein kinase (MAPK) signaling pathway was found to be regulating cytokine expression and apoptosis in dsRNA-transfected human keratinocytes. MAPK signaling pathways were also regulated in SeV and IAV infected cells. The mTOR signaling pathway was shown to be critical for the interferon response and virus replication in SeV infected human lung epithelial cells. A substantial number of those cellular proteins whose phosphorylation status changed after SeV or IAV infection or viral dsRNA challenge were involved in Rho GTPase signaling. Major changes in protein phosphorylation in IAV infected primary human macrophages were linked to cyclin-dependent kinases (CDKs). CDK activity was shown to be required for efficient viral replication and host response in IAV infection. Administration of one specific CDK inhibitor, SNS-032, also protected mice from IAV-induced death. The studies included in this PhD thesis are some of the first to apply phosphoproteomics for characterizing host-virus interactions. They emphazise the benefit of applying phosphoproteomics and bioinformatics in innate immunity and viral research, i.e. it is possible not only to identify cell signaling pathways, but also the specific host factors that regulate the cellular responses to viral infections. The results of these studies underline the importance and the potential MS-based phosphoproteomics has in the discovery of novel host factors, which can serve as possible antiviral drug targets. In conclusion, the MS-based phosphoproteomics approach led to the discovery of novel host factors and cell signaling circuits in virus infected innate immune cells.
  • Äyräs, Outi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tausta: Ensimmäisen raskauskolmanneksen ultraäänitutkimuksessa on mahdollista mitata sikiön niskaturvotus (NT). Lisääntyneen NT:n tiedetään liittyvän kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksiin sekä geneettisiin oireyhtymiin. NT-mittaus on osa kromosomipoikkeavuuksien nykyistä seulontamenetelmää. Pitkäaikaisia tutkimuksia neurologisesta ennusteesta lisääntyneen NT:n jälkeen kromosomistoltaan normaaleilla lapsilla on vain vähän. Tutkimuksen tavoite: Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa raskauden ennusteesta ja syntyneiden lasten pitkäaikaisennusteesta kun ensimmäisen raskauskolmanneksen seulontaultraäänitutkimuksessa on todettu lisääntynyt NT. Tutkimustietoa voidaan käyttää hyväksi neuvottaessa vanhempia tässä tilanteessa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineiston muodostavat kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Sikiölääketieteen keskukseen lisääntyneen NT:n vuoksi vuosina 2002 2007 lähetetyt sikiöt. Tiedot raskauden ennusteesta ja syntyneiden lasten terveydestä on kerätty potilasasiakirjoista ja kansallisista rekistereistä. Tulokset: Lisääntynyt NT todettiin 1063 sikiöllä. Kromosomipoikkeavuuksia oli 21 % ja raskauden tulos oli huono (keskeytys, keskenmeno, perinataalikuolema, sairaan lapsen syntymä) 30 % tapauksista. Raskauden keskeytyksiä tehtiin 20 % ja 3 % raskauksista meni kesken. Suotuisan raskausennusteen todennäköisyys laski NT:n paksuuntuessa: 92 % raskauksista alimmassa NT-ryhmässä (95 persentiiliä 3.4 mm) päättyi suotuisasti kun taas ylimmässä NT-ryhmässä (≥ 6.5 mm) vastaava osuus oli 18 %. Raskausennuste oli suotuisa 96 % niistä sikiöistä, joiden NT oli koholla, kromosomit normaalit ja toisen raskauskolmanneksen rakenneultraäänitutkimus oli normaali. Edellä mainitusta ryhmästä syntyneitä lapsia seurattiin keskimäärin 6.5 vuotta. Vaikeita rakennepoikkeavuuksia, vaikeaa neurologisen kehityksen häiriötä tai perinnöllisiä oireyhtymiä todettiin 7 %:lla näistä lapsista seurannan aikana. Johtopäätökset: Niskaturvotuksen ollessa lisääntynyt viidenneksellä sikiöistä todetaan kromosomipoikkeavuus ja kymmeneksellä kromosomistoltaan normaaleista sikiöistä todetaan rakennepoikkeavuus tai perinnöllinen oireyhtymä. Niistä kromosomistoltaan normaaleista lapsista, joiden NT oli sikiöaikana koholla mutta rakenneultraäänitutkimustulos oli normaali, 93 %:lla ei ollut merkittävää terveyshaittaa 6.5 vuoden seurannassa.
  • Anyan, James (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miten mahdollisuudet korkeakoulutukseen toteutuvat Ghanan julkisrahoitteisissa yliopistoissa. Aineistona on opiskelijoiden, valmistuneiden, yliopistojen virkamiesten ja päättäjien haastattelut sekä kattava yliopistojen dokumenttiaineisto. Aineisto tuo esille korkeakouluihin pääsyn ongelmat, kuten menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja meritokraattiset käytännöt. Tutkimuksessa tuloksissa tunnistetaan myös tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta edistäviä käytäntöjä. Tutkimuksen tulokset osoittavat kaupunkien ja eliitin suosimien lukioiden tuottavan yliopistoihin suhteellisesti enemmän opiskelijoita, maaseudun ja huonommilla resursseilla toimivien lukioiden oppilaiden jäädessä aliedustetuiksi. Lähes kolmasosa yliopistojen perustutkintoa suorittavista on lähtöisin 10 eliittilukiosta, kun lukioiden kokonaismäärä on noin 500. Enemmistö eliittilukioista lähtöisin olevista opiskelijoista kannattaa nykyistä valintajärjestelmää, kun taas maaseudun lukioista lähtöisin olevat pääsääntöisesti vastustavat sitä ja vaativat uudistuksia. Julkiset yliopistot ovat käynnistäneet positiivisen syrjinnän toimintatapoja, mutta taloudellisen tuen ja kannustimien puuttuessa näiden interventioiden onnistuminen on vähäistä. Suurin osa haastatelluista naisista ei kannata näitä toimia, koska niiden katsotaan vahvistavan käsitystä naisten huonommasta tasosta miehiin nähden, eivätkä pura keskitetyn politiikan seurauksia. Naisten jatko-opintoja rajoittaa myös pelko siitä, että yliopisto-opinnot ovat este perheen perustamiselle. Maaseudulta kotoisin olevien opiskelijoiden tausta on pääosin pienituloisissa perheissä, jossa vanhemmilla on alhainen koulutustaso ja matalan tulotason ammatti. Kaupungeista kotoisin olevien opiskelijoiden vanhemmilla on lähtökohtaisesti korkea koulutustaso ja valkokaulusammatit. Erityisesti vammaiset opiskelijat kohtaavat haasteita, jotka tuovat haittoja heidän elämäänsä ja selviytymiseen. Kampusten tilat ja toimintatavat eivät tue heidän selviytymistään opinnoista. Tutkimuksessa esitetään uudistuksia nykyisen meritokraattisen järjestelmän muuttamiseksi ja korkeakoulutukseen pääsyn laajentamiseksi Ghanassa. Lisäksi tutkimus suosittaa taloudellisen tuen kohdentamista vammaisten opiskelijoiden selviytymisen edistämiseksi sekä naisten opiskelumenestystä haittaavien esteiden poistamista. Ehdotettujen uudistusten taloudelliset hyödyt ovat ilmeisiä.
  • Fornaro, Paolo (Helsingin yliopisto, 2016)
    Ei saatavilla
  • Toivonen, Marjaana (Helsingin yliopisto, 2016)
    Luonnonhoitopellot ovat kasvipeitteisiä, hoidettuja kesantoja, joiden tarkoitus on tuottaa ympäristöhyötyjä kuten luonnon monimuotoisuuden suojelua. Niiden perustamista ja hoitoa rahoitetaan Suomessa maatalouden ympäristöohjelman kautta. Vastaavia ympäristökesantoja on myös monissa muissa Euroopan maissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka luonnonhoitopellon tyyppi ja ympäröivä maisema vaikuttavat luonnonhoitopellon eliölajistoon. Pyrkimyksenä oli myös arvioida, kuinka luonnonhoitopeltojen avulla voidaan parhaiten edistää erilaisia monimuotoisuuden suojelun tavoitteita: harvinaisten lajien suojelua, monimuotoisuutta yleisesti tai eliöiden tuottamia ekosysteemipalveluita. Tutkitut eliöryhmät olivat kasvit, perhoset, kimalaiset ja linnut. Mukana oli neljä luonnonhoitopeltotyyppiä: monivuotiset tyypit nurmiluonnonhoitopelto ja niittypelto sekä yksivuotiset maisemapelto ja riistapelto. Maiseman ominaisuuksista keskityttiin metsän ja monivuotisten nurmien määrään. Tulokset osoittivat, että luonnonhoitopeltotyypit erosivat eliölajistoltaan. Myös ympäröivä maisema vaikutti eri luonnonhoitopeltotyyppeihin eri tavoin. Vanhat nurmiluonnonhoitopellot, jotka sijaitsivat monimuotoisessa maisemassa, olivat tärkeitä elinympäristöjä varsinkin perhosille. Niillä eli myös vaateliaita ja heikosti leviäviä hyönteislajeja, jotka ovat erityisen herkkiä ympäristömuutoksille. Pellolla pesivät linnut puolestaan suosivat erityisesti nurmivaltaisessa maisemassa sijaitsevia niittypeltoja. Maisemasta riippumatta niittypelloilla oli monimuotoinen kasvillisuus ja runsaasti kimalaisia. Tämä selittyi niittypeltojen siemenseoksilla, jotka sisälsivät kukkivia kasveja ja heikosti kilpailevia heiniä. Yksivuotiset maisema- ja riistapellot erosivat kasvillisuudeltaan selvästi monivuotisista luonnonhoitopelloista ja muista viljelemättömistä ympäristöistä, minkä ansiosta ne lisäsivät maisematason monimuotoisuutta. Tutkimuksen perusteella pitkäaikaisia luonnonhoitopeltoja kannattaa perustaa metsien ja monivuotisten nurmien läheisyyteen. Lyhytaikaiset luonnonhoitopellot sopivat hyvin rikastuttamaan myös yksipuolista viljelymaisemaa. Siemenseoksesta riippuen niiden avulla voidaan lisätä maiseman monimuotoisuutta tai tukea yleisten lajien runsastumista edistäen näin ekosysteemipalveluita. Maatalouden ympäristötukitoimia tutkittaessa olisi syytä huomioida maiseman metsäisyyden ja monivuotisten nurmien määrän vaikutus toimenpiteiden tehokkuuteen. Myös ympäristötukitoimien vaikutus toteutuneisiin ekosysteemipalveluihin kuten viljelykasvien pölytyksen onnistumiseen tai biologiseen tuholaistorjuntaan kaipaa lisätutkimusta.
  • Mikeshin, Igor (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielma käsittelee päihde- ja huumeriippuvaisille suunnattua kuntoutusohjelmaa nimeltään Laupias Samarialainen, jota ylläpitää Venäjän Baptistikirkko. Tutkielmassa tarkastellaan kristillisen kuntoutuksen kaksiulotteista prosessia, joka kattaa kehollisen puhdistuksen pitkäkestoisen eristyksen kautta ja radikaalin moraalisen transformaation kristinuskoon kääntymyksen seurauksena. Tämä kaksiulotteisuus vastaa huume- ja päihderiippuvaisuuden kahta puolta: biokemiallista ja psykologista riippuvuutta. Kääntymyksen narratiivi rakennetaan tietylle Raamattu käännökselle, jota tulkitaan kirjaimellisesti. Kyseessä on Raamatun niin kutsuttu synodaalikäännös, johon ovat vaikuttaneet 1500-luvun (Martti Luther) ja 1600-luvun (Jacobus Arminius ja remonstrantit ) protestanttinen dogmatiikka sekä Venäjän historiallinen ja sosiokulttuurinen konteksti. Kuntoutuksen narratiivi ottaa vaikutteita myös kuntoutettavien ja heidän ohjaajiensa joilla on auktoriteetti tulkita Raamattua kokemuksista kadulta, huumepiireistä, sekä vankilasta. Tutkielmani edistää venäläisen evankelisen kristillisyyden ja päihde- ja huumeriippuvuuden tutkimusta, jotka molemmat ovat saaneet huomattavia vaikutteita Venäjän historiallisesta, sosiokulttuurisesta, poliittisesta, taloudellisesta ja kielellisestä kontekstista, mikä tekee niistä uniikkeja. Samaan aikaan venäläinen evankelikalismi ja huumaavien aineiden väärinkäyttö ilmentävät evankelisen kristinuskon ja huume-epidemian globaaleja piirteitä. Analyysini pohjautuu Venäjällä Pietarissa ja Leningradin alueella tehtyyn etnografiseen kenttätyöhön, joka ajoittui tammikuusta 2014 tammikuuhun 2015. Osallistuvaan havainnointiin kuului pitkäaikaisia asumisjaksoja kolmessa kuntoutuskeskuksessa sekä osallistuminen lähetyssaarnaaja- ja muihin vierailuihin, jumalanpalveluksiin, seminaareihin ja juhlallisuuksiin. Lisäksi tutkielman taustalla on laajamittainen tutustuminen protestanttiseen kristillisyyteen ja huumeriippuvaisuuteen.