Selataan Opinnäytteet julkaisuajan mukaan

Lajittelu: Järjestys: Tulokset:

Näkyvissä 1-20 / 25618
  • Eränpalo, Tommi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tiivistelmä Väitöskirjatutkimukseni aiheena on nuorten kansalaispätevyys ja siihen liittyvien kompetenssien esiin saaminen pelillisyyden avulla koulun yhteiskunnallisessa opetuksessa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelimuotoisesta osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Artikkelisarja pohtii nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta demokratiakäsitysten, kansalaispätevyyden ja kansalaisidentiteetin teemojen näkökulmista. Nykyinen nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvi näyttää vieroksuvan perinteisiä yhteiskunnallisen osallistumisen ja poliittisen päätöksenteon rakenteita. Nuoret arvioivat uudelleen omaa rooliaan yhteiskun-nallisessa keskustelussa ja valitsevat usein muita kuin virallisia kanavia mielen-ilmauksilleen. Kansalaisaktiivisuuden kehittämisen kannalta tämä asiantila olisi saatava muuttumaan, sillä tästä sukupolvesta pitäisi kasvaa tulevaisuuden päättäjät. Koulun rooli nähdään ilmiötä käsittelevässä tieteellisessä keskustelussa keskeisenä. Väitöskirja sai alkunsa kysymyksestä, missä määrin kuva nuorten passiivisuudesta on näköharhaa, ja miten yhteiskunnallisen opetuksen didaktiikkaa tulisi suunnata uudelleen nuorten aktiivisuuden saamiseksi esiin. Koulun yhteiskunnalliseen opetukseen haetaan tässä tutkimuksessa uusia tulokulmia mm. pelillistämisen ja dialogiopetuksen kautta. Väitöstutkimuksen tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: a) Millaisia puolia nuorten kansalaispätevyydestä saadaan esiin pelaamalla tuotetun deliberaation kautta? b) Miten koulun yhteiskunnallista kasvatusta tulisi kehittää nuorten osallisuuden vahvistamiseksi? Tutkimusmenetelmänä käytän grounded theory -menetelmää. Menetelmälle luonteenomaisesti jokainen artikkeli avaa uuden näkökulman tutkittavaan ilmiöön ja aineiston analyysi etenee vaiheittain, tuoden esiin uutta tietoa nuor-ten kansalaispätevyydestä. Tutkimuksen teoreettiset johtopäätökset esittelen koontiartikkelissa. Ensimmäinen artikkeli Onko kuva suomalaisnuorten yhteiskunnallisesta passiivisuudesta harhaa? keskittyy taustoittamaan nuorten kansalaisaktiivisuudesta piirtynyttä julkisuuskuvaa. Ilmiötä on 2000-luvun alussa leimannut pessimismi, jota on julkisen keskustelun negatiivisen sävyn lisäksi syventänyt kansainvälisten kyselytutkimusten (CIVED 1999 ja ICCS 2009) tulosten kertoma nuorison yhteiskunnallinen väistäminen. Artikkeli hakee uutta näkökulmaa ilmiöön kyseenalaistamalla näiden tutkimusten tulosten pessimistiset tulkinnat sekä nostamalla esiin toisenlaisesta, aktiivisemmasta nuorisokulttuurista kertovia tutkimustuloksia. Toinen ja kolmas artikkeli luotaavat syvemmälle nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden olemukseen. Kuvaa passiivista nuorista ruokkii usein käsitys koulussa vallalla olevasta avointa katsomuksellisuutta ja poliittisuutta kaihtavasta, hyssyttelevästä keskustelukulttuurista, joka ei anna tilaa yhteiskunnalliselle deliberaatiolle. Artikkelit nostavat tarkasteluun luokassa vallitsevan ilmapiirin ja oppilaan roolin opetuksessa sekä yhteiskunnassa ylipäätään. Artikkelit esittelevät myös tutkimukseen kehitetyn Act now! -pelin, joka pyrkii tarjoamaan alustan yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn deliberaation keinoin. Neljäs artikkeli tuo tutkimukseen mukaan opetuksen dialogisuuden ja pohjoismaisen vertailun aspektin. Act now! -peliä on pelattu kouluissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Artikkeli nostaa keskiöön dialogiopetuksen osana nuorten osallisuuskasvatusta ja tarkastelee dialogien analyysissä ilmeneviä piirteitä pohjoismaalaisten nuorten kansalaisidentiteetistä. Koontiartikkeli kokoaa tutkimusmenetelmälle tyypillisellä tavalla artikkelien tulokset yhteen ja esittää niiden teoreettisen kokoavan tarkastelun. Tulokset antavat perusteita väittää, että deliberaatiota sisältävät yhteiskunnallisen opetuksen menetelmät tuovat esille ja vahvistavat nuorten yhteiskunnallisesti osallistuvaa orientaatiota ja sisäistä kansalaispätevyyttä. Koontiartikkeli pohtii myös nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen motivaation lisäämisen mahdollisuuksia. Nuorten deliberaatiosta esiin nousseet kompetenssit indikoivat heidän kykyään kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Samalla tulokset osaltaan korostavat demokratiapoliittista tarvetta luoda nuorille tarkoitettuja foorumeja yhteiskunnallisen deliberaation käymiseen. Käynnissä olevat opetussuunnitelmauudistukset peruskoulussa ja lukiossa tulevat painottamaan osallisuuden kokemusten lisäämistä ja oppilaan uudenlaisen, aktiivisemman roolin harjaannuttamista opetuksessa. Tutkimuksen tuloksia voikin käyttää hyväksi näiden suunnitelmien jalkauttamisessa yhteiskunnallisessa opetuksessa. Tulosten valossa Act Now! -pelin kaltaisten deliberaatioinstrumenttien käyttö olisi suotavaa laajemminkin didaktisena ratkaisuna. Pelillinen menetelmä antaa mallin dialogisesta opetuksesta, joka avaa portin deliberaatiolle. Avainsanat: Kansalaispätevyys, deliberaatio, osallistaminen, pelillistämi-nen
  • Kaasalainen, Touko (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tietokonetomografiatutkimusten (TT) määrä on kasvanut laitekehityksen sekä TT:n lisääntyneiden diagnostisten sovelluskohteiden ansiosta viime vuosien aikana huomattavasti. Siitä on nykyisellään tullut länsimaissa radiologisista menetelmistä eniten kollektiivista sädeannosta kerryttävä menetelmä noin 60 %:n osuudella kaikkien lääketieteellisten röntgentutkimusten aiheuttamasta yhteisestä kokonaisannoksesta. Ionisoivaa säteilyä pidetään yleisesti ottaen terveydelle haitallisena, ja nykytietämyksen mukaan säteilyn tilastollisten haittavaikutusten riski kasvaa lineaarisesti säteilyannoksen kasvaessa. Jotta potilaiden saamaa säteilyaltistusta voitaisiin TT:ssä vähentää, on tehokkaiden optimointimenetelmien, niin teknisten kuin myös kliinisten, käyttö tarpeen. TT-optimoinnin tarkoituksena on vähentää potilaiden saamia säteilyannoksia ilman että diagnostinen kuvanlaatu oleellisesti kärsii. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia ihmisenkaltaisten potilasvasteiden (l. antropomorfisten fantomien) ja puolijohdetekniikkaan perustuvien MOSFET-dosimetrien soveltuvuutta TT-optimointiin sekä tutkia TT-optimointia useissa kliinisissä sovelluksissa. Työssä tutkittiin erityisesti potilaan vertikaalisuunnan keskittämisen vaikutuksia potilasannosten sekä kuvanlaadun osalta. Lisäksi tämän väitöskirjan osana luotiin kraniosynostoosipotilaiden kuvantamista varten erittäin matalaa annostasoa hyödyntävät TT-protokollat sekä tutkittiin erilaisten optimointimenetelmien käyttöä silmän linssien säteilyaltistuksen pienentämiseksi. Työssä määritettiin myös sikiön saamia säteilyannoksia yleisimmissä TT-tutkimuksissa, joita raskaana olevalle naiselle mahdollisesti joudutaan tekemään, ja jotka aiheuttavat sikiölle merkittävimmän ionisoivasta säteilystä peräisin olevan terveysriskin. Antropomorfiset fantomit ja MOSFET-dosimetrit osoittautuivat TT-tutkimusten optimointiin soveltuviksi jopa erittäin matalilla annostasoilla. Potilaan vertikaalinen keskitysvirhe havaittiin olevan vakava ja yleinen ongelma keuhkojen TT-tutkimuksissa, sillä suurin osa kliinisistä potilaista keskitettiin TT-laitteen isosentriin nähden liian alas, vaikuttaen huomattavasti sekä säteilyannoksiin että kuvanlaatuun. Tämä altistaa erityisesti säteilyherkät anterioriset pintakudokset, kuten rinnat ja kilpirauhasen, suuremmalle riskille. Erityisesti lasten kohdalla huolelliseen keskittämiseen tulisi kiinnittää huomiota, sillä keskitysvirhe oli lapsipotilailla aikuisia suurempi. Kraniosynostoosipotilaiden TT-tutkimus voitiin tehdä työssä kehitetyllä mallipohjaista iteratiivista rekonstruktiota hyödyntävällä erittäin matalan annostason omaavalla TT-protokollalla jopa alle 20 μSv efektiivisellä annoksella potilaalle ilman että diagnostiikkaan tarvittava kuvanlaatu oleellisesti kärsi. Tämä oli noin 85 % vähemmän kuin sairaalassa rutiinisti käytettävä TT-protokolla kraniosynostoosipotilaiden kuvaukseen tuottaa, vastaten samalla myös tavallisen kalloröntgenkuvan tuottamaa annostasoa. TT-gantryn kippaus siten, että silmän linssit jäävät primäärisäteilykeilan ulkopuolelle, osoittautui tehokkaimmaksi menetelmäksi pienennettäessä silmän linssien annostasoa tavallisissa pään TT-tutkimuksissa. Näin saavutettiin jopa 75 %:n annossäästö verrattuna protokollaan, jossa ei käytetty erillisiä optimointimenetelmiä. Mittaukset kahdella pääfantomilla kuitenkin osoittivat pään geometrian vaikuttavan huomattavasti annosoptimointiin. Kuvauksissa, joissa silmän linssit voidaan jättää vain osittain primäärikeilan ulkopuolelle, voidaan käyttää silmän linssien suojaamiseen myös joko elinkohtaista putkivirran modulaatiota tai vismuttisuojia. Sikiön saamat säteilyannokset eivät ole tässä työssä määritettyjen absorboituneiden annosten perusteella este optimoidulle TT-tutkimukselle lääketieteellisen indikaation niin vaatiessa. TT-annosten tilavuuskeskiarvoa (CTDIvol) voidaan pitää sikiöannokselle karkeana arviona kohdun ollessa primäärisäteilykeilassa, joskin kuvausalueen laajuudella on huomattava vaikutus sikiön saamaan säteilyannokseen. Saadut tulokset tukevat myös käsitystä, että sikiön tai kohdun ollessa kuvausalueen ulkopuolella, sikiöannos riippuu pääosin sikiön etäisyydestä kuvausalueelta.
  • Markula-Patjas, Kati (Helsingin yliopisto, 2015)
    Lastenreumaan eli juveniiliin idiopaattiseen artriittiin (JIA) voi liittyä kehon koostumuksen muutoksia ja luuston haurastumista. Altistavia tekijöitä ovat krooninen tulehdustila, ravitsemukselliset ja hormonaaliset tekijät, luustoa kuormittavan liikunnan vähäisyys sekä glukokortikoidihoito. Kroonisesti sairailla lapsilla voi esiintyä selkänikamien murtumia viitaten patologiseen luuston haurauteen. Nikamamurtumien esiintyvyydestä, riskitekijöistä ja diagnostiikasta lastenreumassa on rajallisesti tutkittua tietoa. Myös lihavuus saattaa vaikuttaa haitallisesti luustoon. Rasvakudoksen ja luuston välisen vuorovaikutuksen mekanismeja tunnetaan vielä melko huonosti, mutta leptiinin ja adiponektiinin on esitetty olevan osallisina. Nämä ns adipokiinit myös muokkaavat immuunivastetta. Lastenreumaa sairastavilla leptiinin ja adiponektiinin yhteyttä taudin aktiivisuuteen ei ole tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nikamamurtumien ja muiden selkärangan poikkeavuuksien esiintyvyyttä ja riskitekijöitä vaikeaa lastenreumaa sairastavilla potilailla. Lisäksi tutkittiin lastenreumaa sairastavien lasten ja nuorten kehon koostumusta, adipokiinien pitoisuuksia ja adipokiinien yhteyttä luuston aineenvaihduntaan, luun mineraalitiheyteen ja taudin aktiivisuuteen. Poikkileikkaustutkimukseen rekrytoitiin kaksi potilaskohorttia. Toisessa kohortissa oli 50 vaikeaa lastenreumaa sairastavaa lasta ja nuorta. Toisessa kohortissa oli 50 lastenreumapotilasta, jotka olivat saaneet systeemistä glukokortikoidihoitoa vähintään 3 kuukauden ajan, mutta joiden lastenreuma oli luonteeltaan keskimäärin lievempi. Adipokiinien, luustomarkkereiden ja luun mineraalitiheyden välistä vuorovaikutusta selvittäneissä tutkimuksissa tuloksia verrattiin iän ja sukupuolen suhteen kaltaistettujen terveiden verrokeiden tuloksiin. Tutkittaville tehtiin kliininen tutkimus, laboratoriotutkimuksia ja luuston mineraalitiheyden mittaus. Vaikeaa lastenreumaa sairastaville potilaille tehtiin lisäksi selkärangan röntgenkuvaus ja magneettikuvaus. Tulokset osoittivat, että selän nikamamurtumat ja muut poikkeavuudet ovat yleisiä vaikeaa lastenreumaa sairastavilla. Heistä 22%:lla todettiin nikamamurtumia selän röntgenkuvissa. Kolmen edeltävän vuoden kumulatiivinen painoon suhteutettu kortisoniannos, taudin aktiivisuus ja painoindeksi olivat suuremmat nikamamurtumia saaneilla verrattuna niihin, joilla murtumia ei todettu. Luuston mineraalitiheys ei kuitenkaan eronnut näiden ryhmien välillä. Selkärangan magneettikuvauksessa nikamamurtumia oli 28%:lla ja lisäksi havaittiin runsaasti muita muutoksia: päätelevyn epätasaisuuksia (26%), nikaman etunurkan muutoksia (16%) sekä välilevymuutoksia (46%). Niillä joilla kuvantamismuutoksia todettiin, oli taipumus olla muita lihavampia. Vaikeaa lastenreumaa sairastavilla luuston hajoamista kuvaavan merkkiaineen pitoisuus oli korkeampi, mutta muodostusmarkkereiden pitoisuudet eivät eronneet verrokeihin nähden. Vaikeaa lastenreumaa sairastavat olivat selvästi lihavampia kuin verrokit. Heillä todettiin korkeampi seerumin leptiinipitoisuus sekä käänteinen yhteys leptiinin ja luustomarkkereiden välillä myös silloin, kun rasvan määrä sekoittavana tekijänä otettiin huomioon. Verrokeilla vastaava yhteys näytti olevan rasvakudoksesta riippuvainen. Glukokortikoidihoitoa saaneiden mutta lievempää lastenreumaa sairastavien lasten kohortissa kehon koostumus tai seerumin leptiini- ja adiponektiinipitoisuudet eivät eronneet verrokeista. Potilailla oli kuitenkin lievästi alentunut luun mineraalitiheys. Potilailla, joilla lannerangan luuntiheys oli ≤-1.0 SD, oli taipumus suurempaan leptiinipitoisuuteen kuin niillä joiden luuntiheys oli >-1.0 SD. Leptiini ei kuitenkaan ollut yhteydessä luun mineraalitiheyteen monimuuttuja-analyysissä. Leptiini ja adiponektiini eivät korreloineet taudin aktiivisuuteen kummassakaan lastenreumaa sairastavien kohortissa. Nikamamurtumat ovat yleisiä vaikeaa lastenreumaa sairastavilla lapsilla ja nuorilla. Altistavia tekijöitä ovat korkea kolmen edeltävän vuoden kumulatiivinen kortisoniannos, taudin aktiivisuus ja lihavuus. Luuston mineraalitiheysmittaus ei kykene erottelemaan nikamamurtumia saaneita muista potilaista. Selkärangan magneettikuvaus löytää enemmän murtumia, mutta myös runsaasti muita muutoksia. Vaikea lastenreuma altistaa lihavuudelle, mutta lievempää tautia sairastavien kehon koostumus ei eroa terveistä ikätovereista. Altistuminen pieniannoksiselle kortisonihoidolle ei näytä vaikuttavan haitallisesti kehon koostumukseen. Leptiinillä saattaa olla negatiivinen vaikutus luuston aineenvaihduntaan vaikeassa lastenreumassa. Tutkimuksessa ei todettu yhteyttä leptiinin tai adiponektiinin ja taudin aktiivisuuden välillä.
  • Marionneau, Virve (Helsingin yliopisto, 2015)
    Rahapelaamista koskeva julkinen ja akateeminen keskustelu on ollut hyvin jakautunutta ja lokeroitunutta. Vaikka länsimaisessa ajattelussa rahapelaamista ei enää pidetäkään rikoksena tai syntinä, myös nykypäivänä kiistellään siitä, pitäisikö pelaamista tutkia sosiaalisena ongelmana, henkilökohtaisena ongelmana, sosiaalisesti hyödyllisenä harrastuksena tai ehkä vain yhtenä kulutuksen muotona. Tässä tutkimuksessa korostetaan, ettei pelaamista voi määritellä vain yhdellä tavalla, sillä rahapelaamisen määritelmät riippuvat aina sosiaalisesta kontekstista. Tutkimus kysyy, miten rahapelaaminen ymmärretään kahdessa eurooppalaisessa maassa, Suomessa ja Ranskassa, ja millaisia eroja ymmärryksissä on. Kysymykseen on vastattu kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostuu suomalaisten ja ranskalaisten viihdepelaajien kanssa tehdyistä ryhmähaastatteluista, sekä lakiteksteistä, joilla rahapelaamista säädellään näissä kahdessa maassa. Suomi ja Ranska valikoituivat tutkimuskohteiksi käytännön syistä, mutta myös siksi, että maat edustavat erilaisia rahapelaamiseen liittyvien perinteitä sekä samankaltaista rahapelien saatavuutta. Tämän ansiosta analyysi ylettyy paitsi rahapelitarjonnan ja -lainsäädännön institutionaalisten erojen vertailuun, mutta myös kulttuuristen erojen ja syvärakenteiden tutkimiseen. Tutkimus osoittaa, että sosiaaliset kontekstit vaikuttavat paitsi pelitarjontaan, myös siihen, miten peleistä keskustellaan, miten pelaamista ja pelitarjontaa oikeutetaan, miten pelaaminen ymmärretään ja miten mahdolliset ongelmat käsitteellistetään. Sosiologisen teorian avulla tutkimuksessa keskustellaan siitä, kuinka eri institutionaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa rahapelaamisen kaltaiset käsitteet voidaan ymmärtää eri tavoin. Tuloksista tulee ilmi, että Suomi ja Ranska eroavat toisistaan sekä siinä, kuinka rahapelilainsäädäntöä on oikeutettu, että siinä, miten pelaajat keskustelevat pelaamisesta. Pelaajien käsitykset hyväksyttävistä syistä pelata, ongelmapelaamisen syistä sekä maan pelitarjonnan hyväksyttävyydestä erosivat. Tutkimuksessa esitetään, että nämä erot heijastelevat erilaisia rahapelaamiseen liittyviä historiallisia perinteitä, erilaista rahapelitarjontaa, mutta myös kulttuurisia eroja vastuun ja individualismin suhteen. Analyysi tukee hypoteesia, jonka mukaan se, miten pelaaminen ymmärretään, riippuu sosiaalisesta kontekstista. Rahapelaaminen on sosiaalinen ilmiö, ja tämä sosiaalinen perusta tulisi pitää mielessä myös kun pelaamisen vaikutuksista, tarjonnasta tai tärkeydestä yhteiskunnalle keskustellaan.
  • Killian, Don (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä väitöskirja tarkastelee nilosaharalaisen kielikunnan komakielten haaraan kuuluvan udukin kielen kielioppia ja fonologiaa. Udukilla on noin 20 000 - 25 000 puhujaa, joiden muodostaman kieliyhteisön alkuperäinen asuinalue sijaitsi aikoinaan Sudanin entisen Sinisen-Niilin provinssin eteläosassa. 1980-luvun lopulta jatkuneiden sotatoimien vuoksi suurin osa kielen puhujista on hajaantunut useiden valtioiden alueille sekä pakolaisleireille Etiopiassa ja Etelä-Sudanissa. Tämä väitöskirja tutkii udukin fonologiaa, morfologiaa ja syntaksia, ja siinä käytetty aineisto perustuu kolmentoista kuukauden kenttätyöhön, joka on toteutettu vuosien 2011 ja 2014 välillä. Kieliopin kuvaukseen sisältyy kuusitoista kieliopillisesti analysoitua tekstiä, jotka havainnollistavat kielioppia käyttökontekstissaan. Kieliopin tärkeimmät ilmiöt on tässä tutkimuksessa kuvailtu ja analysoitu yksityiskohtaisesti. Näihin kuuluvat segmentaalinen ja suprasegmentaalinen fonologia, nominit ja nominilausekkeet, pronominit ja kongruenssi, nomini- ja verbimääreet, verbit ja verbilausekkeet, tärkeimmät lausetyypit sekä lauseiden yhdistäminen. Udukin fonologia on rikasta: valtamurteessa on 55 eri konsonanttifoneemia, joista 21 realisoituu sekundaarisen labialisaation seurauksena.Kielessä on kolme toonin perustaajuutta ja seitsemän mahdollista rekisterin/kontuurin sävelkulkua yhdessä toonia kantavassa yksikössä. Lisäksi konsonantit ja toonit vaikuttavat toisiinsa monimutkaisella tavalla, joka on tuottanut kieleen niin sanotun toonia madaltavan konsonantin vaikutuksen. Uduk on yksi ensimmäisistä nilosaharalaisista kielistä, jossa tämä ilmiö on tavattu. Argumenttirakenne ja morfosyntaksi ovat yhtä lailla kiinnostavia. Udukissa voidaan merkitä morfologisesti sekä akkusatiivi- että ergatiivisija riippuen konstituenttien järjestyksestä. Udukissa nomineilla on kieliopillinen suku, jonka merkinnällä ei ole juuri minkäänlaista semanttista korrelaatiota edes elollisuuden tai biologisen sukupuolen suhteen. Udukin verbimuodoissa käytetään polyseemisiä kieliopillisia suffikseja ilmaisemaan joko toiminnan sijaintia tai sen aspektia ja spatiaalinen deiksis ja aspekti ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Näin ollen spatiaalisen orientaation ja lokaation merkintä on yksi tärkeimmistä verbien taivutuskategorioista. Verbivartaloon liittyvän morfologisen merkinnän lisäksi moniin verbeihin yhdistyy liitenomineja, osa-argumentteja. Ne ovat tyypillisesti kehonosien nimityksiä ja voivat joko antaa tietoa argumentin luokasta tai muuttaa verbin perusmerkitystä. Yllä mainittujen ja eräiden muiden udukin kieliopin erityispiirteiden ansiosta tämä tutkimus toimii arvokkaana tietolähteenä nilosaharalaisten kielten tutkijoille sekä Afrikan kielten typologiasta kiinnostuneille kielitieteilijöille.
  • Pyyry, Noora (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä väitöskirja tarkastelee 1) tietämistä ja 2) osallistumista suhteessa luovaan ja merkitykselliseen olemiseen arjen kaupunkitiloissa. Näitä teemoja tutkitaan kanssa-asumisen (dwelling with) käsitteen kautta ja niitä lähestytään sekä suhteessa tutkimuksen tekemiseen että nuorten hengailuun kaupungilla. Tutkimus linkittyy osallistavan tutkimusperinteen ja posthumanistisen feministisen ajattelun kenttään, ja ammentaa erityisesti keskustelusta, jota on käyty nimikkeen non-representational theory (NRT) ympärillä. Taustalla vaikuttaa myös Kansainvälisten situationistien ajatus kaupungista leikkikenttänä, jota voidaan tutkia toiminnallisesti vaeltelemalla (dérive-menetelmä) tavallaan hengailemalla. Kanssa-asumisen käsitettä avataan huomioimalla materiaalisen maailman kyky vaikuttaa ihmiskehoihin: asiat ja tilat osallistuvat arjen kohtaamisiin, joissa asuminen kehkeytyy. Tytöt eivät siis hengaile kaupunkitilassa, vaan yhdessä tilojen kanssa. Myös aineistoa lähestytään tästä näkökulmasta. Sanojen ja muiden representaatioiden voima tunnustetaan, mutta ne ymmärretään tekoina eikä niinkään todisteina todellisuudesta niiden takana . Koska arjen toiminta tapahtuu affektuaalisella tasolla usein ilman sen suurempaa pohdintaa, tutkimus pyrkii tavoittamaan tunnetiloja ihmisten ja ympäristön välillä. Samalla tutkimus pyrkii avaamaan uusia näkökulmia urbaaniin kanssa-asumiseen. Kenttätutkimus jakautui kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin Helsingissä vuonna 2011 osana 9. luokan maantieteen opetusta, toinen San Franciscossa vuonna 2012 paikallisen koulun kautta 7-luokkalaisten tyttöjen kanssa, mutta erillään opetuksesta, ja kolmas Helsingissä osana 9. luokan maantiedon kurssia. Väitös tarkastelee osallistavia menetelmiä ja niiden mahdollisuuksia tukea nuorten kanssatutkijuutta heitä koskevassa tutkimuksessa. Yhdessä osallistavien menetelmien kanssa hengailu aiheena loi rennon tunnelman tutkimustilanteisiin ja tuki nuorten osallisuutta tutkimusprosessissa. Käytetyt menetelmät tekivät tilaa vaihtoehtoiselle tietämiselle/tiedolle ja muutoin helposti huomiotta jääville aiheille. Tutkimuksessa valokuvaamista tarkastellaan moniaistillisena tapahtumana, jossa kuvan ottamiseen vaikuttaa samanaikaisesti moni asia. Valokuvaaminen keskittää aistit arjen ohikiitäviin asioihin ja ajattelu tapahtuu yhdessä kaupunkitilojen kanssa, kun tavalliset asiat näyttäytyvät yllättävinä, outoina tai erilaisina. Nuoret kuvasivat hengailuun liittyviä kaupunkitiloja valokuvakävelyillä (photo-walks). Valokuvaamisen liikkeessä voidaan nähdä olevan tilallis-kehollista reflektiota, joka edistää luovan kaupunkisuhteen rakentumista: ajattelu siis tapahtuu kohtaamisissa maailman kanssa. Se myös vahvistaa kuvaajan osallisuutta tutkimuksessa. Vaikka valokuvia ei käsitelty aineistona, ne ottivat osaa tutkimukseen valokuvajutteluissa (photo-talks) ja vaikuttivat prosessin kulkuun. Osallistujat saivat valokuvien avulla myös tuoda esiin itselleen tärkeitä asioita. Väitös esittelee hengailutietämisen käsitteen (hanging out -knowing). Koska hengailu on päämäärätöntä ja leikillistä, se mahdollistaa maailman ihmettelyn ja siitä haltioitumisen (enchantment). Hengailutietäminen on moniaistillista reflektiota omasta paikasta maailmassa ja se mahdollistuu kanssa-asumalla. Valokuvakävelyt voivat syventää tätä tietämistä luomalla haltioitumisen hetkiä. Hengailutietämisen toiminnallisuus ja kehollisuus tekevät sen sanallisesta kuvaamisesta vaikeaa. Lopuksi väitös esittää, että teinityttöjen hengailu kauppakeskuksessa on tärkeää ja merkityksellistä osallistumista urbaaniin elämään. Hengailun päämäärättömyys luo mahdollisuuksia haltioitumisen hetkiin. Tämä avoimuus maailmalle syventää kanssa-asumista ja tekee tilaa improvisaatioille kaupunkitilassa. Hengaillessaan kauppakeskuksessa tytöt häiritsevät kaupallisuuden ilmapiiriä ja rytmiä, ja luovat hetkellisiä leikillisyyden tiloja. Tytöt valtaavat tilaa omakseen ja rakentavat väliaikaisia hengailukoteja . Hengailu ottaa näin osaa elävän ja moninaisen kaupunkitilan tuottamiseen, ja avaa mahdollisuuksia toisin olemiselle jopa näissä normatiivisissa kaupallisissa tiloissa.
  • Siikamäki, Heli (Helsingin yliopisto, 2015)
    Väitöstutkimuksessa selvitettiin suomalaisten matkailijoiden terveysongelmia, erityisesti infektioita. Ensimmäisessä osatyössä kartoitettiin sairauksien ja vammojen esiintyvyyttä ulkomaanmatkoilla. Aineistona käytettiin tietokantaa, joka kattaa noin 95 % vakuutusyhtiöiden palveluorganisaatioiden apua ulkomailla käyttäneistä suomalaistapauksista vuosilta 2010 2012 (50 710 tapausta). Lukuja verrattiin Tilastokeskuksen tietoihin suomalaisista matkailijoista. Yleisimmiksi terveysongelmiksi osoittautuivat infektiot (60 %). Tavallisimmat diagnoosit olivat turistiripuli (23 %) ja hengitystieinfektiot (21 %). Terveysongelmia esiintyi eniten Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja itäisen Välimeren maissa sekä Aasiassa matkustavilla. Terveysneuvontaa olisi siis syytä antaa kaukomaille matkustavien lisäksi myös Etelä-Eurooppaan suuntaaville. Erityisesti kaivattaisiin keinoja turistiripulin ja hengitystieinfektioiden ehkäisyyn. Toisessa osatyössä selvitettiin matkan jälkeisen kuumeen syitä. Aineistona olivat malaria-alueelta palanneet kuumepotilaat Meilahden sairaalan päivystyspoliklinikalla 2005 2009. Sairauskertomuksista selvitettiin 462 potilaan lopulliset diagnoosit. Yleisimmiksi diagnoosiryhmiksi osoittautuivat ripulitauti (27 %), kuumeinen yleisinfektio (15 %) ja hengitystieinfektio (15 %). Potilaista 26 %:lla todettiin potentiaalisesti henkeä uhkaava sairaus, ja sepsis osoittautui yhtä yleiseksi kuin malaria (5 % vs. 4 %). Potilaista 10 % sai useamman kuin yhden uuden diagnoosin. Kuumeilevan matkailijan perustutkimuksiin sairaalassa tulisi tulosten perusteella kuulua malarianäytteiden lisäksi veriviljely, influenssapikatesti ja HIV-testi. Kolmannessa osatyössä tarkasteltiin Tartuntatautirekisteriin vuosina 1995 2008 kirjattua 484:ää malariatapausta. Suurin osa tartunnoista oli saatu Afrikasta (76 %). Yleisimmäksi aiheuttajaksi todettiin Plasmodium falciparum (61 %). Potilaista 42 % oli ulkomaalaista syntyperää, ja heistä 89 % oli saanut tartunnan synnyinseudullaan. Entisessä kotimaassaan vierailevat maahanmuuttajat osoittautuivat siis malarian riskiryhmäksi, jolle matkailuneuvontaa tulisi erityisesti suunnata. Neljännessä osatyössä analysoitiin Suomessa vuosina 2003 2011 todettujen 265 malariatapauksen taustatiedot. Potilaista 54 % oli syntynyt malaria-endeemisellä alueella. Tutkimushetkellä 86 % asui ei-endeemisellä alueella. Suomessa syntyneistä 81 % oli saanut matkaa edeltävää terveysneuvontaa, mutta endeemisissä maissa syntyneistä vain 20 %. Taustatiedot kertoivat, että P. falciparum -infektion saaneista 4 % oli käyttänyt asianmukaista estolääkitystä. Tarkastushaastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, ettei lääkettä ollut otettu ohjeen mukaan. Oikein käytettynä atovakoni + proguaniilia, doksisykliiniä ja meflokiinia voikin edelleen pitää tehokkaina malarian estolääkkeinä.
  • Orivuori, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    TIIVISTELMÄ Viimeisten vuosikymmenten aikana allergioista on muodostunut huomattava terveysongelma. Arviolta 60 miljoonaa ihmistä Euroopassa ja miljardi ihmistä koko maailmassa kärsii allergioista. Jopa 30% eurooppalaisista kärsii allergisesta nuhasta ja siihen liittyvästä silmän sidekalvotulehduksesta, 20% astmasta ja 15% allergisista iho-oireista. Maatilaympäristöllä on havaittu olevan suojaava vaikutus allergioiden kehittymisessä. Tässä väitöskirjassa tutkittiin IgE- herkistymisen, allergisten sairauksien, suolen läpäisevyyden ja tulehduksen kehittymistä maatilaympäristöstä kotoisin olevilla lapsilla ja lapsilla, jotka eivät asuneet maatilaympäristössä. Lapset osallistuivat PASTURE- projektiin (Allergiasuoja: tutkimus maatilaympäristöissä). Tuloksemme osoittivat, että varhaisen iän tulehdusvaste, joka määritettiin seerumista herkkä C-reaktiivisen proteiinin (hs-CRP) - mittauksella yhden vuoden iässä, liittyi lapsen alentuneeseen riskiin olla IgE- herkistynyt 4.5 vuoden iässä. Tuloksemme viittaavat siihen, että heikko tulehdusvaste imeväisiässä voi altistaa IgE- herkistymiselle. Rintaruokinnan allergioilta suojaava vaikutus on herättänyt paljon keskustelua. Tuloksemme osoittavat äidinmaidon kohonneiden liukoisen immunoglobuliini A (sIgA)- pitoisuuksien laskevan atooppisen ihottuman riskiä 2 vuoden ikään mennessä, kun taas lapsen ensimmäisenä elinvuotena rintamaidon sIgA:n kohonnut kokonaismäärä vähensi atooppisen ihottuman riskiä sekä 2 ja 4 vuoden ikään mennessä. Kohonneet sIgA- pitoisuudet äidinmaidossa liittyivät ympäristötekijöihin, jotka viittaavat korkeisiin mikrobimääriin. Seerumin immunoglobuliini A (IgA) ja immunoglobuliini G (IgG) lehmänmaidon β- laktoglobuliinia (BLG) ja vehnän gliadiinia vastaan muodostuvat lapsen altistuessa näille ruoka-aineille. Vasta-aineiden pitoisuuteen vaikuttavaa myös suolen läpäisevyys ja tulehdus. Lapsilla, joilla seerumin IgA- tai IgG- vasta-ainepitoisuudet BLG:tä vastaan olivat kohonneet 1 vuoden iässä, oli kohonnut riski olla herkistynyt vähintään yhdelle mitatulle allergeenille tai ruoka-allergeenille kuuden vuoden iässä. Kohonneet IgG- pitoisuudet gliadiinia vastaan 1 vuoden iässä lisäsivät herkistymisriskiä vähintään yhdelle allergeenille, vähintään yhdelle hengitysvälitteiselle ja vähintään yhdelle ruoka-allergeenille 6 vuoden iässä. Löydöksemme viittaavat siihen, että voimistunut vasta-aineiden tuotto ruoan antigeenejä vastaan liittyy limakalvon sietokyvyn muutoksiin, kuten suolen läpäisevyyden muutoksiin ja/tai muutoksiin mikrobipopulaatiossa, mikä havaitaan myöhempänä herkistymisenä allergeeneille. Ulosteesta mitattu kalprotektiini on suolitulehduksen merkkiaine. Tutkimme varhaisen iän ulosteen kalprotektiinin yhteyttä myöhempään allergioiden kehittymiseen lapsilla, jotka asuivat maatilaympäristöissä ja lapsilla, jotka eivät asuneet maatilaympäristössä. Tutkimme myös suoliston mikrobien vaikutusta ulosteen kalprotektiinipitoisuuksiin. Maatilaympäristössä asuvilla lapsilla oli korkeammat kalprotektiiniipitoisuudet verrattuna lapsiin, jotka eivät asuneet maatilaympäristössä. Maatilaympäristö ei kuitenkaan selittänyt erittäin korkeita kalprotektiinipitoisuuksia, eli 90 prosenttipisteen ylittäviä tasoja. Niillä lapsilla, joilla oli korkeat ulosteen kalprotektiinipitoisuudet 2kk iässä, eli pitoisuus yli 90 prosenttipisteen, oli kohonnut riski sairastua atooppiseen ihottumaan ja astmaan/ahtauttavaan keuhkoputkitulehdukseen 6 vuoden ikään mennessä. Korkea ulosteen kalprotektiinipitoisuus oli yhteydessä ulosteen Escherichia- bakteerien alhaiseen määrään. Tuloksemme viittaavat siihen, että varhaislapsuuden korkea suolitulehdus aiheuttaa kohonneen allergisten sairauksien riskin ja että varhaisella suoliston mikrobikolonisaatiolla on pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Johtopäätös tämän väitöskirjan tuloksista on, että mikrobikuorma varhaislapsuudessa muokkaa lapsen immuunivasteita ja allergisten sairauksien kehittymistä. Mikrobialtistus vaikuttaa suoraan lapsen immuunijärjestelmän kehittymiseen, mutta myös epäsuorasti äidinmaidon koostumusta, kuten liukoista IgA-pitoisuutta, muuttaen. Mielenkiintoista oli havaita, että varhainen suolitulehdus imeväisiässä näyttää liittyvän allergisiin sairauksiin ja suolen kolonisaatiolla voi olla olennainen vaikutus allergioiden kehittymiseen. Avainsanat: Allergia, astma, atooppinen ihottuma, IgE- herkistyminen, maatilaympäristö, tulehdus, ulosteen kalprotektiini, vasta-aine.
  • Vesala, Juha (IPR University Center, 2015)
    Väitöskirjassa tarkastellaan, kuinka kilpailuoikeutta (artiklat 101 ja 102 Sopimus Euroopan unionin toiminnasta) voidaan soveltaa immateriaalioikeuksiin liittyviin menettelytapoihin innovaatiota edistävällä tavalla. Innovaation edistäminen kilpailuoikeudessa on haastavaa, koska käsiteltäviin menettelytapoihin liittyy useita sekä innovaation kannalta myönteisiä että haitallisia piirteitä, joiden välillä valintoja joudutaan tekemään huomattavassa teoreettisessa ja empiirisessa epävarmuudessa. Tutkimuksessa kehitetään lähestymistapoja ajankohtaisten kysymysten kilpailuoikeudellista kohtelua varten (immateriaalioikeuksien hakumenettelyjen väärinkäyttö, essentiaalipatenttien täytäntöönpano ja eräät tulevia innovaatioita koskevat lisensointijärjestelyt). Tutkimuksessa esitetään näiden menettelytapojen arviointiin analyyttisia malleja ja kriteerejä, joita tuomioistuimet, viranomaiset ja yritykset voivat hyödyntää. Tutkimuksessa esimerkiksi määritellään olosuhteita, joissa patenttien hakumenettelyn strateginen hyödyntäminen tai standardien toteuttamisen kannalta välttämättömien patenttien täytäntöönpano voi muodostaa määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Tutkimuksessa arvioidaan myös sitä, voivatko internet-jakelussa sovellettavat ehdot olla kilpailuoikeudessa kielletyllä tavalla sisällöntuottajien kannalta kohtuuttomia. Tutkimuksessa tehdään myös yleisempiä havaintoja kilpailuoikeuden roolista innovaation edistämisessä ja sen suhteesta immateriaalioikeuksiin. Vaikka käsitellyt menettelytavat ulottuvat aiempaa laajemmalle alueelle, immateriaalioikeuksien haku- ja täytäntöönpanoprosesseihin, kilpailuoikeuden suhtautumisen immateriaalioikeuksiin ei voida katsoa muuttuneen tiukemmaksi. Useiden tutkittujen menettelytapojen osalla korostuu kilpailuoikeuden rooli immateriaalioikeuden haltijoiden ja innovoijien suojelijana, kun aiemmin kilpailuoikeus on hahmotettu lähinnä immateriaalioikeuden vastapainona.
  • Silvennoinen, Reija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Valtimonkovettumatauti (ateroskleroosi) on hitaasti etenevä sairaus, jossa valtimoiden seinämiin kertyy kolesteroliplakkeja. Pitkälle kehittyneet kolesteroliplakit voivat vaikeuttaa verenvirtausta ja aiheuttaa sydänlihaksen kuolion tai infarktin. Valtimonkovettumatauti onkin yksi maailman yleisimmistä kuolinsyistä. Valtimonkovettumataudin patologian keskiössä ovat kolesterolin täyttämät makrofagi-vaahtosolut. Paikallinen tulehdus verisuonen seinämässä houkuttelee paikalle myös muita tulehdussoluja, kuten syöttösoluja. Kolesterolin käänteiseksi kuljetukseksi kutsutussa prosessissa veren HDL-hiukkaset poistavat kolesterolia kudoksista, esimerkiksi verisuonten seinämien vaahtosoluista, ja kuljettavat sitä verenkierron mukana maksaan, sapen kautta suolistoon ja lopulta ulos kehosta. HDL:n edistämä kolesterolin poistuminen vaahtosoluista on kolesteroliplakkien syntyä vastustava mekanismi, jonka tehostaminen voisi tarjota keinon hoitaa ja ehkäistä valtimokovettumatautia. Kaikkia kolesterolin käänteisen kuljetuksen säätelyyn osallistuvia tekijöitä ei kuitenkaan vielä tunneta tarkasti. Tässä väitöskirjassa on selvitetty kahden fysiologisen tekijän, syöttösolujen aktivaation ja psykologisen stressin, vaikutuksia kolesterolin käänteiseen kuljetukseen. Syöttösolujen aktivaation vaikutusta HDL-hiukkasten kykyyn poistaa kolesterolia vaahtosoluista tutkittiin sekä solu- että hiirimallissa. Hiirimallia käytettiin myös selvittämään lyhytkestoisen ja toistuvan stressialtistuksen vaikutuksia kolesterolin kuljetukseen. Ensimmäisessä osajulkaisussa havaitsimme, että hiiren peritoneaaliontelon syöttösolujen aktivaatio johti paikalliseen HDL-hiukkasten proteolyysiin. Tämä heikensi HDL:n kykyä toimia kolesterolin käänteisen kuljetuksen välittäjänä, mikä saattaa olla yksi syöttösolut ateroskleroosiin liittävistä mekanismeista. Toisessa ja kolmannessa osajulkaisussa psykologisen stressin havaittiin lisäävän vaahtosoluista peräisin olevan kolesterolin poistumista elimistöstä. Lyhytkestoinen stressialtistus vähensi kolesterolin imeytymistä ohutsuolessa. Tulos paljasti täysin uuden yhteyden stressihormoni kortikosteronin ja suoliston kolesterolinkuljettajaproteiinien välillä. Toistuva stressialtistus vähensi sappihappojen imeytymistä suoliston loppuosista. Sekä kolesterolin että sappihappojen imeytymisen heikentymistä voidaan pitää kolesterolin käänteistä kuljetusta edistävänä mekanismina. Kokonaisuudessaan tämä väitöskirjatyö tuo uutta tietoa kolesterolin käänteisen kuljetuksen säätelymekanismeista ja osoittaa, että syöttösolujen aktivaatio ja psykologinen stressi voivat muuttaa kolesterolin käänteisen kuljetuksen toimintaa ja sitä kautta valtimonkovettumataudin riskiä.
  • Jokinen, Tuija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Ilman aerosoleja, eli ilmassa leijuvia nestemäisiä tai kiinteitä hiukkasia, ei taivaalle muodostu pilviä. Aerosoleilla on niiden alkuperästä riippuen huomattavia vaikutuksia ilmastoon ja ihmisten terveyteen. Tämän väitöskirjan tarkoituksena on laajentaa tietoa aerosolien muodostumismekanismeista ilmakehän tiivitymiskykyisistä kaasuista. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin ensin laite tiivistymiskykyisten kaasumaisten yhdisteiden havaitsemiksi ilmasta ja sen jälkeen tutkittiin boreaalissa metsässä tapahtuvaa pienhiukkasmuodostusta käyttäen hyväksi sekä kenttä- että laboratoriokokeita. Tiivistymiskykyiset, alhaisen höyrynpaineen kaasut ovat päätekijä aerosolinmuodostuksessa, koska ne eivät määritelmän mukaan viihdy kaasufaasissa vaan pyrkivät tiivistymään kohdattuaan pinnan tai toisen molekyylin. Näistä tiivistymiskykyisistä kaasumolekyyleistä tunnetuin on rikkihappo (H2SO4). Yksinään rikkihappo ei pysty hiukkasia muodostamaan, koska rikkihapon ja veden muodostamat molekyyliryppäät haihtuvat ilmakehän rajakerroksessa. Onkin ehdotettu, että molekyyliryppäät tarvitsevatkin stabiloivia aineksia pitämään muodostuvat hiukkaset kasassa. Näiksi ns. liimamolekyyleiksi on ehdotettu happojen vastakohtaa, emäksiä, kuten amiineja jotka päätyvät ilmakehään eloperäisen materiaalien aminohappojen hajotessa maaperässä tai vaihtoehtoisesti kasvillisuuden vapauttamia orgaanisia yhdisteitä, jotka hapettuessaan muuttuvat tiivistymiskykyisiksi. Tutkimus toteutettiin Helsingin Yliopistossa ja läheisessä yhteistyössä ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Kehitetty mittalaite sijoitettiin keskisuomalaiseen havumetsään, jossa hiukkasmuodostuksen aikana havaittiin korkeita rikkihappopitoisuuksia. Laboratoriokokeissa todettiin myöhemmin että rikkihapporyppäät stabiloituvat amiinien kanssa ulkoilman kaltaisissa olosuhteissa ja näin ollen kasvavat isommiksi. Metsän vapauttamien yhdisteiden osuutta hiukkasmuodostukseen tutkittiin myös ja väitöskirjan suurimpiin saavutuksiin kuuluukin ennen kaasufaasissa havaitsemattomien äärimmilleen hapettuneiden orgaanisten yhdisteiden havaitseminen. Tulevaisuuden tavoitteena on osoittaa metsien ehkäisevän tehokkaasti ilmaston lämpiämistä näiden tiivistymiskykyisten höyryjen muodostamien aerosolien kautta.
  • Kangasluoma, Juha (Helsingin yliopisto, 2015)
    Vesi tiivistyy ilmakehän olosuhteissa ainoastaan pinnoille, joita se kohtaa. Muodostaakeen pilvi- ja vesipisaroita, vedellä täytyy olla siis jokin pinta jonka pinnalle se voi tiivistyä. Ilmakehän pienhiukkaset tarjoavat tämän pinnan. Pienhiukkasista noin puolet syntyy ilmakehässä olevista kaasuista ja höyryistä, muodostaen ensin muutamien molekyylien kokoisia ryppäitä, klustereita. Sopivissa olosuhteissa molekyyliklusterit voivat kasvaa niin suuriksi, että myös vesi pystyy tiivistymään niiden pinnalle. Siten hiukkasten muodostuminen ilmakehän kaasuista ja kasvu ovat ilmiötä, joka voivat vaikuttaa veden kiertoon, pilvien muodostumiseen, maapallon energiatasapainoon ja ilmaston muutokseen. Molekyyliryppäiden muodostumisen, ja siihen vaadittavien olosuhteiden ymmärtämiseksi tarvitaan laitteistoa, joka pystyy mittaamaa niiden kokoa, lukumääräpitoisuutta ja kemiallista koostumusta ilmakehän olosuhteissa. Karkeasti voidaan todeta että viisi vuotta sitten tällaista laitteistoa ei ollut olemassakaan. Helsingin yliopistolla kehitettiin ensimmäinen laite, PSM, joka pystyy näiden klustereiden kokoa ja lukumääräpitoisuutta mittaamaan. Väitöskirjatyön yhteydessä rakennettiin laboratoriolaitteisto, jolla voi luoda kooltaan ja koostumukseltaan erilaisia klustereita laboratoriossa. Väitöskirjan tärkeimpänä tuloksena voitaneen pitää lisääntynyttä ymmärrystä klusteri höyry vuorovaikutuksista, joka on kriittinen ilmiö mm. PSM:n kaltaisten laitteiden toiminnassa. Tulokset osoittavat että klusterien kokoskaalassa tärkein parametri, joka määrittää tiivistyykö höyry klusterin ympärille, on klusterin kemiallinen koostumus. Väitöskirjassani myös näytän, että PSM on varsin luotettava laite mittaamaan klusterien kokoa ja lukumääräpitoisuutta, kunhan se vain on kalibroitu huolellisesti. PSM:n toimintaa tutkittiin ilmakehän normaalipainetta matalemmissa paineissa, koska klusterien mittaaminen myös korkeammalta ilmakehästä on tieteellisesti uusi ja mielenkiintoinen aihe. Lisäksi tutkittiin kahden kaupallisen hiukkaslaskurin kykyä havaita pieniä klustereita, mikä osoittautui varsin hyväksi ottaen huomioon että näitä laitteita ei ollut suunniteltu klusterien havaitsemiseen. Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirja on luonut pohjan kehittää klusterien lukumääräpitoisuutta mittaavia laitteita, sekä ymmärtää niiden toimintaa erilaisissa olosuhteissa. Tulokset ovat suoraan sovellettavissa ilmakehätieteen lisäksi muille aloille joissa kaasuista muodostuu pieniä hiukkasia, kuten päästömittaukset ja teollinen nanomateriaalien tuotto.
  • Vlachopoulou, Efthymia (2015)
    Human Leucocyte Antigen (HLA) is the region of the human genome that controls the immune system and is associated with many autoimmune and inflammatory conditions. In this Thesis, the aims are to statistically analyze the genes of this region in the Finnish population in order to determine the variation of the combinations, to evaluate existing statistical softwares and to examine whether these genes have any association with Acute Coronary Syndrome (ACS). The HLA gene combinations showed great variation in the Finnish population compared to other European populations. Genetic diversity is depicted on these combinations which might lead to diverse immune responses and further influence other statistical analyses conducted for research purposes. Many HLA genes are highly variable; hence typing them is laborious and expensive. HLA*IMP and SNP2HLA are widely used softwares that estimate HLA alleles using existing information from single nucleotide polymorphisms of a reference dataset. This statistical approach is called imputation. The results of the imputed HLA-DRB1 alleles showed low success rates (22-26%). The hypothesis is that the use of population-specific reference material will improve the imputation. Acute Coronary Syndrome is one of the leading causes of death in western world. So far there is no gene which can be used to predict early enough individuals at risk for myocardial infarction. A certain gene combination of HLA showed a strong association with ACS. The predisposing HLA genes cause enhancement in the inflammatory process leading to inappropriate immunological responses. All the above findings provide more insight into the structure of the HLA region and help future development of statistical tools for this region.
  • Visakko, Tomi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimukseni käsittelee kielitieteellisestä ja antropologisesta näkökulmasta sitä, miten suomenkielisissä verkon deitti-ilmoituksissa välittyy käsityksiä henkilöistä. Päähuomion kohteena on itsepromootioksi tai itsensä markkinoinniksi kutsuttu ilmiö eli se, miten itseä idealisoidaan suhteessa toisiin. Deitti-ilmoitusten genreä lähestytään tutkimuksessa kulttuurisena työkaluna, jolla voidaan monin eri tavoin siivilöidä sosiaalista todellisuutta toivottuun ja ei-toivottuun . Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, millaisia inhimillisiä ominaisuuksia ja arvottavia asenteita erilaiset tekstuaaliset rakenteet vuorovaikutuksessa välittävät ja millaisten kulttuuristen uskomusten ja normien valossa niitä tulkitaan. Tutkimuksen pääaineisto koostuu 111 suomenkielisestä deitti-ilmoituksesta, jotka on kerätty kahdesta eri verkkopalvelusta vuonna 2007. Lisäksi hyödynnetään kyselytutkimusta, jonka vastaajina toimi 27 yliopisto-opiskelijaa. Kyselyn tarkoituksena on tarjota esimerkkejä eri tulkitsijoiden vaihtelevista tulkinnoista. Kolmas aineisto koostuu sellaisesta kulttuurisesta puheesta, jossa käsitellään deitti-ilmoituksia vuorovaikutuksen tyyppinä (mm. deitti-ilmoituksia käsitteleviä opaskirjoja ja artikkeleita, verkkokeskusteluja, ote televisio-ohjelmasta). Tällaiset kulissien takaiset neuvottelut valaisevat sellaisia tulkinnallisia ulottuvuuksia, jotka eivät suoraan tule ilmi varsinaisen deittivuorovaikutuksen aikana. Tutkimus osoittaa, että deitti-ilmoituksia koskevissa stereotyyppisissä käsityksissä huomio keskittyy usein tietynlaisiin eksplisiittisesti arvottaviin ilmauksiin (esim. itsen kehumiseen, toisten kritisoimiseen) ja näiden luotettavuuteen tai soveliaisuuteen mutta monet todellisuudessa ilmenevät keskeiset piirteet jäävät tyystin huomiotta. Tällaiset stereotyypit voivat osaltaan vaikuttaa siihen, että arvottava asennoituminen on ilmoituksissa samaan aikaan sekä odotuksenmukainen että ongelmallinen toiminto. Tutkimus valottaa myös ei-tarinallisia tapoja jäsentää minuutta ja elämäkerrallisia kuvauksia, sillä aineistolle tunnusomaisia ovat hierarkkiset ja taksonomiset listamaiset tekstuaaliset rakenteet. Kaikki tekstien ainekset, makrorakenteista oikeinkirjoitukseen, voivat tulla tulkituksi minuuden merkkeinä eli merkkeinä siitä, kuka ja millainen kirjoittaja henkilönä on ja kuinka kirjoittajan mieli toimii. Vaikka tällaiset tulkinnat usein hajaantuvat jopa täysin vastakkaisiin suuntiin, niitä voidaan selittää eri tulkitsijoiden suuntautumisella erilaisiin merkkeihin tai erilaisiin kulttuurisiin olettamuksiin. Ylipäänsä tutkimuksessa painotetaan sosiaalista vuorovaikutusta ohjaavien kulttuuristen uskomusten ja ideologioiden merkitystä. Eri tulkitsijat voivat esimerkiksi ymmärtää deitti-ilmoitusten luonteen henkilöiden välisenä kohtaamisena lähes täysin vastakkaisin tavoin (esim. etäisenä vs. läheisenä tai luotettavana vs. epäluotettavana ).
  • Niska, Miira (Helsingin yliopisto, 2015)
    Yrittäjyyteen kohdistuu nykyisin monenlaisia odotuksia. Yrittäjyyden toivotaan edistävän taloudellista kilpailukykyä, luovan työpaikkoja ja palveluita sekä edesauttavan kestävää kehitystä. Onkin ymmärrettävää, että yrittäjyyden edistämisestä on tullut tärkeä poliittinen tehtävä, jota toteutetaan muun muassa alue-, maatalous- ja maaseutupolitiikalla. Edistämispyrkimyksistä huolimatta poliittiset toimijat ja tutkijat ovat huomanneet, että yrittäjät hyödyntävät varsin heikosti julkisen sektorin tarjoamia edistämispalveluja. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan maaseutuyrittäjyyden edistämistä relationistisen sosiaalipsykologian näkökulmasta. Tutkimuksen keskiössä ovat toimijuuteen ja intresseihin liittyvät kysymykset. Intressit ymmärretään usein yksilön sisäisinä ominaisuuksina, jotka ohjaavat ainakin osittain ihmisten toimijuutta. Yleinen oletus on, että mikäli yrittäjiä ohjaavat taloudelliset intressit, he tuottavat taloudellista voittoa, joka hyödyttää paitsi yrittäjiä itseään myös laajemmin yhteiskuntaa. Tästä syystä yrittäjyyden edistämispolitiikka pyrkii tyypillisesti rohkaisemaan pienyrittäjiä kasvuun. Viime aikoina on kuitenkin kiinnitetty yhä enemmän huomiota sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja ekologisiin yrittäjiin, joita eivät ohjaa taloudelliset vaan sosiaaliset ja ekologiset intressit. Vaikka nämä yrittäjät eivät tuottaisi taloudellista voittoa, he hyödyttävät yhteiskuntaa sosiaalisen ja ekologisen kehityksen kautta. Poliittiset toimijat ja tutkijat ovat kuitenkin varsin tietoisia siitä, että taloudellisten, sosialisten ja ekologisten intressien sijaan maaseutuyrittäjiä ohjaavat ennemminkin pyrkimys itsenäisyyteen ja perheyrityksen jatkuvuuteen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös esitetty, että tällaiset intressit, erityisesti itsenäisyyden tavoittelu, tekevät ymmärrettäväksi yrittäjien kieltäytymisen ulkopuolisesta avusta. Tässä väitöskirjatutkimuksessa yrittäjien toimijuutta ja intressejä lähestytään aikasemmasta tutkimuksesta poikkeavalla tavalla. Toimijuutta ja intressejä ei tarkastella yksilön sisäisinä ominaisuuksina, vaan vuorovaikutustilanteissa rakentuvina ilmiöinä. Sosiaalitieteellinen tutkimus on tyypillisesti kiinnostunut kysymyksestä, miten toimijat saavat asioita tapahtumaan. Kysymykseen, kenen asialla toimijat ovat, on puolestaan kiinnitetty varsin vähän huomiota. Taloustieteissä sen sijaan on laajasti keskusteltu toimijan ja hänen päämiehensä välisestä suhteesta. Väitöskirjatutkimuksessa ajatusta toimijan ja päämiehen suhteesta kehitetään relationistisen sosiaalipsykologian avulla. Samalla osoitetaan päämiesnäkökulman hyödyllisyys tarkasteltaessa poliittisten toimijoiden ja yrittäjien välistä vuorovaikutusta. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joissa yrittäjien toimijuutta tarkastellaan päämiesnäkökulmasta suhteuttaen sitä niin yhteiskunnallisiin intresseihin kuin yrittäjyyden edistämispolitiikkaan. Tutkimuksessa analysoidaan sekä kyselytutkimusaineistoa että haastattelu- ja ryhmäkeskusteluaineistoa. Empiiriset osatutkimukset osoittavat, että maaseutuyrittäjät ovat halukkaita ja kykeneviä ottamaan monenlaisia päämiehiä. Itsenäisyytensä ja toimeentulonsa lisäksi tutkimuksiin osallistuneet maaseutuyrittäjät ilmoittivat palvelevansa yritystoiminnallaan erityisesti työntekijöidensä, luonnon sekä maaseudun etua. Perheyrityksen jatkuvuus puolestaan ei kuulunut suosittujen päämiesten joukkoon. Vaikka maaseutuyrittäjät kykenevät ottamaan monenlaisia päämiehiä, heidän suosimansa päämiehet voivat olla ongelmallisia yrittäjyyden edistämispolitiikan kannalta. Yrittäjyyden edistäminen edellyttää vuorovaikutussuhdetta poliittisten toimijoiden ja yrittäjien välillä. Toimivassa vuorovaikutussuhteessa toimijat jakavat käsityksen päämiehestä, jota vuorovaikutussuhde palvelee. Julkisella sektorilla toimivat yrittäjyyden edistäjät ovat velvoitettuja palvelemaan yhteiskunnan etua, oli kyse sitten taloudellista tai sosiaalisesta kehityksestä. Osatutkimukset kuitenkin osoittavat, että taloudellisen kasvun sijaan maaseutuyrittäjät ilmoittavat palvelevansa omia intressejään itsenäisyyden ja toimeentulon turvaamisen hengessä. Lisäksi ulkoisten päämiesten suhteen maaseutuyrittäjät vaikuttavat suosivan paikallisia päämiehiä kansallisten sijaan. Tämä tarkoittaa, että maaseutuyrittäjyyden kontekstissa kilpailukykyyn ja kansalliseen etuun tähtäävä yrittäjyyden edistäminen joutuu oletettavasti ratkomaan enemmän päämiestä koskevia vuorovaikutusongelmia kuin maaseudun elinvoimaan tähtäävä edistäminen.
  • Nevanen, Saila (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimus tarkastelee varhaiskasvatuksessa ja kouluissa toteutettua taidekas-vatusprojektia. Kyseessä on arviointitutkimus, joka selvittää taidekasvatuksen yhteyksiä oppimiseen, hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen, päiväkotia ja koulua taidekasvatuksen oppimisympäristönä sekä taidekasvatusta opettajan ja taiteilijan moniammatillisena yhteistyönä. Helsingissä vuonna 2000 aloitettuun taidekasvatushankkeeseen osallistui alle kouluikäisiä (3-6 vuotiaita) ja alkuopetusikäisiä (7-9 vuotiaita) lapsia. Projektikokonaisuus muodostui kuva- ja ympäristötaide-, kirjallisuus ja draama-, arkkitehtuuri-, sirkus- ja tanssiosahankkeista. Aineisto koostuu opettajien, taiteilijoiden ja päiväkodin johtajien haastatteluista (N=23), pro-jektin loppuraportin kertomuksista (N=9) ja projektin seurantamaterialista. Arviointitutkimuksen menetelmänä on käytetty monitahoarviointia. Tutkimus koostuu yhteenveto-osasta ja viidestä artikkelista, jotka ovat julkaistu kansainvälisissä, vertaisarvioiduissa lehdissä. Artikkeli I analysoi opettajien ja taiteilijoiden moniammatillista yhteistyötä projektissa. Artikkeli II tarkastelee taidekasvatuksen mahdollisuuksia kouluvalmiuksien ja oppimistaitojen kehittäjänä. Artikkelissa III tutkitaan päiväkotia ja koulua taidekasvatuksen oppimisympäristönä. Artikkeli IV tarkastelee taidekasvatuksen laadullista arviointi monitahoarvioinnin avulla ja viimeisessä artik-kelissa V huomio suuntautuu projektin pitkäaikaisten vaikutusten arviointiin. Tulokset osoittavat, että hyvin toteutetulla, pitkäkestoisella taidekasvatuksella voidaan tukea lasten oppimistaitoja ja hyvinvointia. Lasten oli helppo motivoitua ja sitoutua toimintaan, jossa päämääräsuuntautunut oppiminen ja leikkiminen yhtyivät. Taidekasvatusta voidaan myös hyö-dyntää varhaiskasvatuksen, koulun ja lähiympäristön yhteisöllisyyden lujittajana. Opettajien ja taiteilijoiden moniammattillisessa yhteistyössä yhdistyi molempien osaaminen ja ammattitaito, mutta onnistunut yhteistyö vaati kykyä käsitellä erilaisia intressejä ja jännitteitä. Projektityön pitkäaikaisia vaikutuksia arvioitaessa kymmenestä päiväkodista viidessä tehty kehittämistyö jatkui jollain tavalla edelleen. Projektityötä pidettiin erinomaisena täydennyskoulutuksen muotona.
  • Juutilainen, Teemu (2015)
    Tutkimuksessa etsitään optimaalista tapaa parantaa eurooppalaisten esinevakuusjärjestelmien yhteensopivuutta, erityisesti irtainten esineiden ja saamisoikeuksien vakuuskäytössä. Yhteensopivuuden parantamisella tarkoitetaan tässä sellaisten kansainvälisen kaupan ja rahoituksen esteiden poistamista, joita kansallisten oikeusjärjestysten aineelliset erot ja lainvalintasäännöt yhdessä nykyisellään aiheuttavat. Nämä esteet ilmenevät esinevakuuksien sivullissitovuutta koskevina epävarmuuksina ja yllättävinä oikeudenmenetyksinä, varsinkin maksukyvyttömyysmenettelyissä. Yhteensopivuuden mahdollisia parantamiskeinoja käsitellään tutkimuksessa neljänä pääryhmänä: keskitetyt aineelliset keinot, keskitetyt konfliktikeinot, paikalliset konfliktikeinot ja paikalliset aineelliset keinot. Keskitetyt keinot edellyttävät Euroopan unionin toimia, paikalliset keinot yksittäisen jäsenvaltion toimia. Aineelliset keinot pyrkivät poistamaan oikeusjärjestysten eroja aineellisella yhtenäistämisellä tai harmonisoinnilla, kun taas konfliktikeinoissa on lähinnä kyse kansainvälisestä yksityisoikeudesta ja lainvalintasääntöjen kehittämisestä. Koska keskitetyt aineelliset keinot usein merkitsevät perustavanlaatuista puuttumista kansallisiin oikeusjärjestyksiin, kolmen muun keinoryhmän kokonaisuuteen viitataan lievempinä keinoina . Tutkimuksessa päädytään suosittamaan integroitua lähestymistapaa, joka pyrkii yhdistämään etuja ja välttämään haittoja kaikista neljästä keinoryhmästä. Integroidun lähestymistavan käyttökelpoisuus voidaan osoittaa, ja sen tarkempi sisältö päättää, vain määrittämällä työnjako neljän keinoryhmän välille. Tämä edellyttää myös valintoja konkreettisista keinoista kunkin keinoryhmän sisällä. Keinoryhmien välisen ja sisäisen työnjaon ohjaamiseksi tutkimuksessa esitetään kolmea tavoitetta, joihin tiivistyy olennainen siitä, millaista kehitystä kohti esinevakuusjärjestelmien suurempaa yhteensopivuutta voidaan pitää toivottavana. Nämä tavoitteet ovat ennustettavuus, joka johdetaan esinevakuuksien taloudellisista funktioista; responsiivisuus, joka johdetaan oikeuden evoluutiota koskevista näkökohdista; ja ennustettavuusvajeen kustannusten jakaminen, joka johdetaan kansallisten oikeusjärjestysten näkökulman ylittävästä oikeudenmukaisuuskäsityksestä. Ennustettavuuden ja responsiivisuuden jännitteestä syntyy teoria siitä, kuinka voidaan sovittaa yhteen luottomarkkinoiden tarve oikeusvarmuudesta sekä yleisempi tarve oikeuden sopeutumisesta erilaisiin ja muuttuviin talous- ja yhteiskuntaoloihin sekä arvovalintoihin. Tavoitteet sisältävät tarkemmat kriteerit, joiden avulla voidaan valita konkreettiset keinot keinoryhmien sisällä. Jos tavoitteet hyväksytään, niiden ohjaamat valinnat voidaan ymmärtää optimaaliseksi tavaksi parantaa eurooppalaisten esinevakuusjärjestelmien yhteensopivuutta.
  • Morandin, Claire (Helsingin yliopisto, 2015)
    Genotyypin ja ympäristön yhteisvaikutusten kyky tuottaa samasta genotyypistä erilaisia ilmiasuja on evoluutiobiologian keskeinen teema. Sosiaalisuuden toistunut evoluutio eri hyönteisryhmissä on ollut tärkeä malli tämän ymmärtämiseen. Sosiaalisten hyönteisten erilaistuneet työläis- ja kuningatarkastit ovat tämän prosessin keskeinen osa. Työläiset ja kuningattaret ovat yleensä geneettisesti identtisiä, joten kastierot syntyvät geenien säätelyn ja ekspression seurauksena. Koska työläiset eivät itse lisäänny vaan kasvattavat kuningattaren jälkeläisiä, vaikuttaa luonnonvalinta kasteihin eri tavoin, mutta kastien eroavien ilmiasujen geneettisen säätelyn evoluutio on kuitenkin puutteellisesti tunnettua. Väitökirjatyöni osoittaa kastien välisten geeniekspressioerojen vaihtelevan monella eri tasolla. Hyvin harvat geenit ilmenevät samalla lailla kastispesifisti eri sosiaalisessa hyönteisryhmissä. Tämän lisäksi vaihtelu on suurta myös lähisukuisten muurahaislajien välillä, ja jopa saman lajin eri elämänvaiheiden välillä. Työni osoittaa ensimmäistä kertaa että kastien välisiä eroja säätelevät geenien toimintaa on syytä tarkastella evolutiivisesti konservoituneina ekspressioverkoistoina. Nämä verkostot korreloivat myös muurahaisten muiden sosiaalisten piirteiden kanssa, ja näyttelevät sitenmahdollisesti merkittävää osaa uusien sosiaalisten fenotyyppien synnyssä, eli ns. evolutiivisissa innovaatioissa. Tämän lisäksi työni auttaa ymmärtämään geenien ekspression ja evoluutionopeuden yhteyksiä, ja kastispesifin ekspression syitä ja seurauksia. Geenien evoluutionopeutta sekvenssitasolla rajoittavat tekijät vaikuttavat myös kastispesifin ekspression syntyyn ja senevolutiiviseen vakauteen lajien välillä. Näiden tärkeiden yhteisvaikutusten ymmärrys on aiemmin ollut hyvin rajallista. Työni hyödyntää moderneja genomiikan menetelmiä plastisten ilmiasujen geneettisen säätelyn ymmärtämisessä yleisellä tasolla, ja erityisesti sosiaalisen evoluution mekanismien tasolla. Se tarjoaa sosiaalisen evoluution tutkimukselle aiempien käsitteiden ja metodien oheen uusia, sosiaalisten hyönteisten tutkimuksessa aiemmin hyödyntämättömiä työkaluja (kuten geenien ekspressioverkostot) ja edistää näin työläis- ja kuningatakastien synnyn ja toiminnan ymmärtämistä.
  • Knaster, Peter (Helsingin yliopisto, 2015)
    Krooninen kipu on yleisimpiä syitä hakeutua lääkäriin. Krooninen kipu yhdistyy merkittävästi alentuneeseen työ- ja toimintakykyyn. Krooniseen kipuun liittyy suurella osalla potilaista psyykkisiä liitännäisoireita, jotka voivat vaikeuttaa kivun hoitoa. Masentuneet ja ahdistuneet potilaat kokevat kivun voimakkaampana. Masentuneilla kipupotilailla vaste hoitoon on huonontunut. Kipuun liittyy usein myös suuttumuksen ja aggression tunteita, jotka osaltaan voivat vaikeuttaa hoitosuhdetta. Kivun, ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden säätelymekanismeissa on yhteneväisyyksiä, jotka voivat selittää niiden liittymistä toisiinsa. Näitä ovat mm. yhteiset aivojen hermoverkostot sekä väittäjäaineet. Myös itse kipuun liittyvissä oireissa sekä psyykkisissä oireissa on päällekkäisyyttä, mikä osaltaan monimutkaistaa niiden arviointia. Tutkimuksessa kartoitettiin krooniseen kipuun liittyviä psyykkisiä oireita, sekä niiden suhdetta koettuun kipuun. Tutkimukseen osallistui 100 kroonista kipupotilasta Meilahden Kipuklinikalta. Ensimmäisessä osatyössä potilailla todettiin runsaasti psykiatrisia oireistoja, joista eniten esiintyi vakavaa masennusta sekä eri ahdistuneisuushäiriöitä. Ajallisesti ahdistuneisuushäiriöt olivat alkaneet useimmiten jo ennen kipuoiretta, kun taas masennusoireistoista suurin osa oli kehittynyt kivun jälkeen. Koettu kivun voimakkuus oli suurempi potilailla joilla oli psyykkisiä liitännäisoireita. Toisessa osatyössä tutkittiin Cloningerin psykobiologiseen malliin liittyvän Harm Avoidance (HA) -temperamenttipiirteen merkitystä kipuun liittyvässä ahdistuneisuudessa. HA korreloi positiivisesti kipuun liittyvän ahdistuneisuuden kanssa. Yhteys oli voimakkaampi potilailla joiden koettu kiputaso oli korkeampi. Tämä interaktio löydös koski ala-asteikkoa HA4 Fatigability. Kolmannessa osatyössä tutkittiin suuttumuksen tunteen käsittelyä suhteessa masentuneisuuteen. Suuttumuksen tunteen inhibointi korreloi masentuneisuuden kanssa. Kivun kokemuksen ollessa voimakas tämä yhteys korostui. Neljännessä työssä tutkittiin vakavan masennuksen diagnoosin yhteyttä Beckin depressioasteikkoon (BDI). Kipupotilailla, joilla todettiin vakava masennus, esiintyi runsaasti sekä kognitiivis-emotionaalisia että somaattisia oireita BDI:ssä. Somaattiset oireet yhdistyivät masennusdiagnoosiin kuitenkin voimakkaammin. Krooniseen kipuun liittyvä psyykkinen oheissairastavuus on laaja-alaista ja sen arvioiminen on tärkeää ajatellen hoidon suunnittelua ja sen tuloksellisuutta. Mekanismit, jotka yhdistävät kivun psyykkisiin oireisiin ovat monimutkaisia, eikä selkeää syy ja seuraussuhdetta esiinny. Myös itse oireistoissa on päällekkäisyyttä ja niiden rajapinnat ovat häilyviä, mikä voi liittyä osaltaan yhteisiin taustamekanismeihin hermoverkostoissa sekä säätelyjärjestelmissä.
  • Lindgren, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jäkälät ovat sieni- ja leväosakkaan muodostamia symbiooseja. Tummalupot (Bryoria) ovat kotelosienten ryhmään kuuluva jäkäläsuku johon kuuluu noin 50 lajia. Vaikka tummalupot ovat helposti tunnistettavissa oleva ja usein kerätty suku, ovat lajien väliset sukulaisuussuhteet tässä ryhmässä huonosti tunnettu. Näin on etenkin Implexae-sektioon kuuluvien lajien kohdalla, joilla morfologinen ja kemiallinen vaihtelu on suurta jopa samaan lajiin kuuluvien yksilöiden välillä ja geneettinen vaihtelu on vähäistä tutkittujen geenimarkkerien osalta. Tämän väitöstutkimuksen tarkoitus oli selvittää tummaluppojen sukulaisuussuhteita, niiden leväosakkaiden identiteetti ja sieniosakkaiden valikoivuus leväosakkaita kohtaan, sekä tutkia tummalupoilta löydettyjen likenikolisten ja endolikenisten sienten taksonomiaa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään onko jäkälien sieniosakkaiden tuottamilla sekundaarisilla aineenvaihdunta-tuotteilla, jäkäläaineilla, yhteyttä leväosakkaan identiteettiin ja leväosakkaaseen kohdistuvaan valintaan tai likenikolisten ja endolikenisten sienten identiteettiin ja isäntäspesifisyyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin Implexae -sektioon kuuluvan viiden lajin ja niiden kemotyyppien levinneisyyttä ja levinneisyyteen vaikuttavia ekologisia tekijöitä Suomessa. Tulokset osoittivat, että aikaisemmin Implexae-sektioon luokitellut lajit Bryoria pseudocapillaris ja B. spiralifera eivät kuulu Bryoria- vaan Sulcaria-sukuun. Fylogeneettisten analyysien mukaan B. pseudocapillaris ja B. spiralifera ovat myös yksi ja sama laji, jolle annettiin nimeksi Sulcaria spiralifera. Vaikka aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet geneettisen vaihtelun olevan vähäistä Implexae-sektioon kuuluvilla lajeilla, on niiden välillä kuitenkin selviä levinneisyyteen ja ekologisiin tekijöihin liittyviä eroavaisuuksia. Bryoria capillaris on yleinen Etelä-Suomen talousmetsissä, kun taas B. implexa ja B. kuemmerleana suosivat Pohjois-Suomen pitkän jatkumon elinympäristöjä. Bryoria vrangiana on yleinen laji koko maassa, mutta sen kolme kemotyyppiä suosivat kukin hieman erilaisia habitaatteja. Kemotyyppi josta jäkäläaineet puuttuvat on yleinen Pohjois-Suomessa, gyrofoorahappoa sisältävä kemotyyppi on runsaimmillaan maan keskiosissa, kun taas fumaariprotoketraarihappoa sisältävä kemotyyppi on yleisin Etelä-Suomessa. Valtaosan tähän tutkimukseen sisällytettyjen tummaluppolajien leväosakas kuuluu niin sanottuun Trebouxia simplex-ryhmään. Ainoastaan B. smithiin leväosakas ei kuulunut tähän ryhmään. Sieniosakkaiden valikoivuus leväosakasta kohtaan vaihteli eri tummaluppolajien välillä. Bryoria bicolor, B. furcellata, B. smithii ja B. tenuis ovat valikoivia leväosakkaansa suhteen, kun taas B. americana ja B. fremontii eivät olleet valikoivia. Implexae-sektioon kuuluvilla lajeilla on sama leväosakas. Sieniosakkaan tuottamilla jäkäläaineilla ei ollut vaikutusta leväosakkaan valintaan. Tummalupoilta löydettiin tutkimuksessa kolme sekundaarista sientä, jotka kaikki ovat kantasieniin kuuluvan Tremellales-lahkon jäseniä. Kaksi näistä sienistä on endolikenisiä ja yksi on hyperparasiitti nimeltään Tremella huuskonenii. Tremella huuskonenii on tummaluppojen sekovarressa elävän likenikolisen sienen, Phacopsis huuskoneniin, loinen. Isännän tuottamilla jäkäläaineilla ei havaittu olevan vaikutusta Tremella huuskoneniin tai kummankaan endolikenisen sienen isäntäspesifisyyteen.