Browsing by Subject "ödeema"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Koskinen, Heli (2000)
    Naudan utareödeema-kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata naudoilla varsinkin poikimisen aikaan ja sen jälkeen ilmenevää utareturvotusta, joka on erityisesti hiehojen ongelma. Juuri poikineiden hiehojen utareet ja koko vatsanalus voivat turvota voimakkaastikin, mikä johtuu siitä, ettei imusuoniverkosto jaksa kuljettaa kaikkea voimakkaaseen toimintaan heränneessä kudoksessa muodostuvaa nestettä pois, vaan ylikuormittuu. Tämän tilan uskotaan syntyvän imutiehyeiden vajaatoiminnan seurauksena, kun lantioon kiilautuva vasikka sikiönesteineen aiheuttaa staasin utareesta tuleviin laskimoihin ja imutiehyeisiin. Toinen todennäköinen syy utareödeemaan on ummessaolokauden suolaruokinta. Suola aiheuttaa nesteretention ja lisää ödeeman vakavuutta. Ehkäisynä on suolansaannin rajoittaminen ummessaolokaudella. Useimmissa tapauksissa turvotus häviää kahden vuorokauden kuluessa poikimisesta ilman sen kummempaa hoitoa. Lymfateiden tyhjenemistä voidaan edistää järjestämällä eläimelle liikkumismahdollisuus ja/tai utaretta voidaan hieroa lymfateiden suuntaan. Hieronta parantaa lymfanesteen kiertoa, mutta sen muita vaikutusmekanismeja ei tunneta. Myös tiheä lypsy vähentää maidon aiheuttamaa hydrostaattista painetta. Jo poikineelle lehmälle voidaan antaa diureettihoitoa ja pahassa turvotustapauksessa poikiminen voidaan käynnistää PGF2alfa -analogeilla. Emolehmien utaresairauksista utareödeemaa tärkeämpi on utaretulehdus ja siihen liittyvä utareen turvotus. Kummankintyyppistä ödeemaa voi silti pitää enemmän lypsyrotujen vaivana, koska lihakarjan lehmiä ei ole jalostettu tuottamaan puolustusjärjestelmän kannalta ylisuuria määriä maitoa eikä korkeaan tuotoksen vaiheeseen liittyvää stressiä ilmene. Vasikka myös imee emoaan riittävän tiheästi maitolehmien lypsykertoihin verrattuna.