Browsing by Subject "Aasia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Lukkarila, Johanna (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan uusia valuuttakriisiteorioita ja niiden relevanssia toteutuneissa kriiseissä. Valuuttakriisikirjallisuuden aikaisempaa kehitystä selvitetään lyhyesti, mutta teoreettisen osuuden painopiste on Aasian kriisin jälkeen syntyneillä valuuttakriisiteorioilla. Suuntaus kiinteistä valuuttakursseista kelluviin on johtanut puhtaiden valuuttakriisien vähenemiseen, ja painopiste kirjallisuudessa on siirtynyt yleisempien rahoituskriisien ja systemaattisten kriisien tutkimiseen. Tyypillisesti uuden kriisiepisodin toteutumisen jälkeen on syntynyt uusi mallisukupolvi. Koska valuuttakriisikirjallisuutta on kritisoitu siitä, että uuden kriisin toteutuessa vanhat mallit menettävät merkityksensä, tarkastelen uusien teorioiden relevanssia Aasian, Venäjän ja Turkin kriiseissä. Uudet valuuttakriisimallit syntyivät, kun Aasian kriisin ymmärtäminen vanhoilla malleilla näytti vaikealta. Uusia valuuttakriisimalleja voidaan luonnehtia pankkikeskeiseksi näkemykseksi valuuttakriiseistä ja ne painottavat pääomatasetta kahden aikaisemman sukupolven painottaessa vaihtotasetta. Uusissa malleissa yhdistetään pankki- ja valuuttakriisitutkimusta. Perinteisiä pankkipakomalleja on laajennettu avoimeen talouteen ja toisaalta on tarkasteltu, millä tavalla rahoitussektorin tyypilliset piirteet, kuten moraalikato, voivat johtaa valuutan romahdukseen. Kirjallisuudessa ei ole yksiselitteistä jakoa malleille, mutta teorioissa voidaan nähdä kulkevan kaksi päälinjaa; pankkien tasemallit ja valuutta- tai pankkipakomallit. Kriisit ovat vaikeasti selitettävissä vain yhdentyyppisellä mallilla. Toteutuneet kriisiepisodit eroavat toisistaan empirian valossa huomattavasti, minkä vuoksi uusien mallien luominen on perusteltua. Aasian, Venäjän ja Turkin kriisien tarkastelu osoittaa selvästi uusien kriisimallien olleen tarpeellisia. Aasian kriisissä oli piirteitä molemmista uusista teoriasuuntauksista, sillä kriisiin vaikuttivat sekä heikentyneet talouden perustekijät ja odotukset hallituksen takuista että sijoittajien paniikin aiheuttama pääomapako. Vaikka Venäjän kriisi vastasi enemmän perinteisiä kriisimalleja, kriisi levisi myös pankkisektorille, joten sillä on yhtymäkohtia kaksoiskriisimalleihin. Myös Turkin kriisissä pankki- ja valuuttakriisit nivoutuivat toisiinsa ja kriisin taustalla oli useita uusien kriisimallien tekijöitä, kuten odotukset julkisista takuista, heikko ja säätelemätön pankkisektori, kasvava lyhytaikainen ulkomainen velka sekä sijoittajien paniikki. Perinteiset teoriat eivät kuitenkaan ole menettäneet merkitystään, vaan uusien mallien luominen ja mallien yhdistäminen on tarpeen, jotta kriiseihin johtaneita syitä voidaan ymmärtää paremmin. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Corsetti, Pesenti ja Roubini (1998, 1999); Goldfajn ja Valdes (1997); Radelet ja Sachs (1998); Rajan (2001).