Browsing by Author "Bäcklund-Kajanmaa, Sari"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Bäcklund-Kajanmaa, Sari (2003)
    Tutkielma on osa yhteiskunnassa käynnissä olevaa lasten pahoinvointikeskustelua. Aihetta lähestytään kolmasluokkalaisten lasten iltapäivän vieton kautta. Lähtökohtana on tutkimustieto, jonka mukaan runsas yksinolo altistaa lapsen häiriökäyttäytymiseen. Nykyinen lapsitutkimus näkee lapsen yhteiskunnallisena toimijana, joka aktiivisesti myös itse luo ympäristöään. Tämän vuoksi tutkielman näkökulma on lapsen. Tarkoituksena on yhtäältä pohtia lapsen kuulemista menetelmällisesti ja toisaalta kokeilla käytännössä lasten kuulemista heidän omien kirjoitustensa avulla. Tutkielma jakautuu karkeasti kahteen osaan. Alkupuolella perehdytään siihen, miksi lasten iltapäivän vietto koetaan ongelmaksi, mitkä seikat siihen ovat johtaneet, miten se ilmenee ja mitä toimenpiteitä yhteiskunnassa on tehty lasten iltapäivien suhteen. Aihetta käydään läpi aikalaiskirjallisuuden avulla. Esille nostetaan muun muassa Suomessa 1900-luvun loppupuolella tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset kuten kaupungistuminen ja naisten lisääntynyt työssäkäynti, ja pohditaan näiden muutosten yhteyttä lasten pahoinvointiin ja yksinäisyyteen. Tutkielman toisen osan muodostaa lapsen kuuleminen teoriassa ja käytännössä. Lapsi asettaa informanttina erilaisia vaatimuksia tutkijalle kuin aikuinen. Tutkijan on lapsitutkimuksessa mietittävä huolellisesti sekä tutkimusmenetelmä että erityisesti lapsiin liittyvät eettiset kysymykset. Nykyinen lapsitutkimus pyrkii kuulemaan aktiivisesti lasta. Lasta pidetään asiantuntijana omissa asioissaan ja siitä syystä lapsen näkökulman tavoittamista pidetään tärkeänä. Lapsen kuuleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, koska viimekädessä tutkimus suunnitellaan, toteutetaan ja tulkitaan aikuisen toimesta. Myös lapsuus käsitteenä on kulttuurisidonnainen ja siten riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta ja myös tulkittava sen mukaisesti. Käytännössä lasten kuulemista testataan tutkielmassani kolmasluokkalaisten lasten ainekirjoitusten avulla. Aineita analysoidaan sekä sisällöllisesti että ulkoisten ominaisuuksien mukaan. Aineistona on kahden helsinkiläisen koulun kolmannen luokan oppilaat, jotka saivat kirjoittaa aineen omasta iltapäivästään; joko todellisesta tai toiveiltapäivästään. Sisällön osalta luokitteluperusteena käytettiin lapsen iltapäivänviettotapoja. Lasten kirjoitukset erosivat toisistaan suuresti, mutta toisaalta niissä oli myös erittäin paljon yhtäläisyyksiä. Aineiston suppeasta koosta huolimatta aineistosta löytyi sekä mielenkiintoisia yksittäistapauksia että lähes kaikista teksteistä löytyviä yhteisiä piirteitä. Aineiston perusteella lasten iltapäivät eivät vaikuttaisi olevan ongelma, mutta mukaan mahtui muutama sellainen poikkeus, joiden perusteella voisi olettaa, että kaikilla lapsilla asiat eivät ole hyvin. Keskeisinä lähteinä olen työssäni käyttänyt eri tieteenalojen lapsen kehitystä ja kasvatusta pohtivaa aikalaiskirjallisuutta, joista erityisesti mainitsen Lea Pulkkisen ja Marjatta Bardyn teokset. Menetelmällisenä päälähteenäni olen käyttänyt Ria Heilä-Ylikallion esittelemää tekstin analysoinnin menetelmää.