Browsing by Author "Bäckman, Sonja"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Bäckman, Sonja (2000)
    Terveyssosiologinen tutkielmani käsittelee nivelreumaa sairastavan potilaan (tai asiakkaan) ja fysioterapeutin välistä vuorovaikutusta. Tutkimus kohdentuu fysioterapeuttiseen neuvontatyöhön ja miten sillä voidaan tukea potilaan kotona tapahtuvaa itsehoitoa. Tarkastelen asiantuntijana toimivan fysioterapeutin ja maallikkona toimivan potilaan vuorovaikutusta heidän käymänsä keskustelun pohjalta. Tutkimusmenetelmänä käytän etnometodologista tutkimusperinnettä edustavaa keskustelunanalyysia (KA; engl. conversation analysis, CA), jonka avulla vuorovaikutukseen osallistuvien puhetta on mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti. Työni tarkoituksena on tuoda esille päämääräorientoituneen toiminnan, institutionaalisen keskustelun, dynamiikka - se miten toimijat kulloinkin tuottavat roolinsa asiakkaana ja ammattilaisena. Fysioterapeutit saattavat olla esitietoisia neuvontakäytännöistään, tutkielmani tarkoituksena on tehdä ne läpinäkyviksi. Tällaisenaan keskustelunanalyyttinen tutkimus soveltuu osoittamaan hyvin toimivia neuvontakäytäntöjä ja toisaalta paljastamaan käytäntöjä, joita voisi ehkä kehittää. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Foucault'n tuottavan vallan käsitettä: nivelreumaa sairastava ihminen on fysioterapeutille sopiva puuttumisen ja neuvonnan kohde. Olen kuvannut vuorovaikutustilanteet videotallenteiksi, joista olen siirtänyt ääniraidan C-kasetille. Toimijoiden puheen olen litteroinut kaseteilta keskustelunanalyysissa käytettyjen yksityiskohtaisten litteraatiomerkkien avulla. Työekonomisten seikkojen takia analyysi kohdentuu puhuttuun vuorovaikutukseen. Aineiston analyysissa käytän avukseni John Heritagen ja Sue Sefin (1992) englantilaisten kotisairaanhoitajien neuvontatyötä käsittelemää tutkimusta. Tarkastelen sitä, miten neuvoja kielellisesti muotoillaan, milloin neuvonta aloitetaan ja miten neuvot vastaanotetaan. Näiden avulla olen pyrkinyt hahmottamaan neuvontatyön potilaiden itsehoitoa tukevat piirteet ja määrittämään asiakas- ja ammattilaiskeskeisen neuvonnan rajapintaa. Tutkimukseni tukee aiempia neuvontatyötä käsitteleviä tutkimuksia siinä, että neuvo on tarkkaan pohjustettava, jotta se voisi osoittautua vastaanottajalleen relevantiksi. Tämä liittyy neuvonnan inherenttiin epäsymmetriseen luonteeseen, sillä myös arkikeskustelussa hanakkaa neuvojaa pidetään usein varpaille astujana. Tutkielmani avulla osoitan, miten potilaan vastustusta pystytään pala palalta purkamaan huolellisella myönnyttelytyöllä. Tällä tarkoitan sellaista suostuttelun muotoa, jossa otetaan potilaan näkökulma tarkoin huomioon. Myönnyttelytyö on vuorovaikutuksessa tapahtuvaa potilaan aktivoimista ja fysioterapeutin keino antaa potilaalle vastuuta kuntoutumisestaan. Kun fysioterapeutin ei tarvitse kalastaa potilaan myöntymistä neuvoihin, hän voi keskittyä syväneuvontaan, jolla tarkoitan neuvontaa, jonka soveltamisala koskee yksittäistä ongelmaa laajemmalle ja jota potilas pystyy hyödyntämään tulevaisuudenkin pulmatilanteissa. Syväneuvonnan muodot ovat perustelujen käyttö, fysioterapeuttinen "tieteellistäminen" ja periaatteilla opettaminen. Tutkielmallani olen tarkentanut fysioterapeuttien institutionaalista tehtävää, joka näyttää edelleenkin olevan potilaan tuki- ja liikuntaelinongelman hoitaminen, vaikka myös potilaan kokonaistilannetta koskevaa ongelma-ainesta on vuorovaikutuksessa kosolti läsnä.
  • Bäckman, Sonja (Helsingin yliopisto, 2008)
    Work capacity assessment meeting as a decision-making situation of a multi-professional team a study on interaction and patient participation Multi-professional working has become an increasingly popular method of work in social and health care. The introduction of the viewpoints of several professionals is seen as a way to enhance the openness and quality of decision-making. However, so far relatively few study results are available on the implementation of this method in actual operations. This study examines one work method, a work capacity assessment meeting, along with medical certificates B and their enclosures written by the doctor to the patient after a meeting. After the theoretical and methodological chapter, providing background information, the study describes the structure of the meeting and the medical certificate as a constructive factor. This is followed by a discussion on the manner of assessing the various domains of the patient s functional capacity and the decision-making based on the assessed factors. Next, the study moves on to examine the effect of patient involvements on the conclusions and decisions that professionals make at the meeting. In conclusion, the study looks into how the voices of the professionals and the customer are transferred to the medical certificate. The material of the study consists of 11 meetings recorded on video, of which eight are work capacity assessment meetings and three are rehabilitation examination meetings. The first type of meeting is attended by a patient and a number of professionals, while the latter is attended only by the professionals. All the patients, whose cases are discussed in the work capacity assessment meetings, have a musculoskeletal disorder, while the rehabilitation meetings are related to patients who all also have some additional problem. The study material also consists of seven medical certificates B, written after a work capacity assessment meeting. For the most part, the material has been collected by the conversation analysis method. Moreover, also discourse analysis and a rhetorical approach were used. By using conversation analysis, it is possible to study closely how interaction is built up at the meeting and to examine how the actors implement their institutional assessment tasks in a co-operation that takes its form turn by turn. The four main findings of the study are as follows: firstly, the meeting is structured to a great extent on the basis of the medical certificate form to various phases of the meeting and the headings of the certificate are seen as communicative affordances at the meeting, directed primarily to the professionals that have assessed the patient s work capacity with various tests. The medical certificate is the ethno-method of the doctor acting as the chairman of the meeting that functions in two directions: it constructs the meeting and constitutes the task of the professionals as they produce contents for it. Secondly, the study describes the ways that are used to assess the different domains of the patient s work capacity, how they are described at the meeting and how a decision is taken when the assessment information has been saturated in the opinion of the team. Thirdly, the study brings up ways, with which the patient can influence the conclusions and decisions made by the professionals at the meeting. The study showed that the patient can affect the preconditions of his or her own future and wellbeing. Fourthly, the study describes how the wealth of expressions at the meeting is transferred to the certificate as an argumentative micro-cosmos, where the patient is classified to be recommended for rehabilitation or disability pension. An important finding is also how objective and subjective information and the voices of actors at the meeting are transferred to the statement in a strategic and intentional manner, with an orientation to the decision that will be taken at the insurance institution. The study results can be utilized in the training of professionals and in developing the operations of organisations performing the assessment of the work capacity of people suffering from musculoskeletal disorders.