Browsing by Author "Backlund, Anna"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Backlund, Anna (2005)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vuokra-asumisen uudenlainen tukimuoto, asumisneuvonta. Vuosituhannen taitteesta lähtien Suomessa on käynnistynyt enenevässä määrin erilaisia asumisneuvontahankkeita, joista osa on vakinaistettu pysyväksi toiminnaksi. Asumisneuvonnassa mukana olevat tahot toimivat kuitenkin toisistaan erillään, ja eri hankkeista ja niiden eroista ja yhtäläisyyksistä on saatavilla vain vähän tietoa ja tutkimusta ei lainkaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena onkin ensi kertaa kartoittaa ja esitellä asumisneuvonta-nimistä uutta työmuotoa keräämällä kokemuksia eri hankkeista yhteen ja pohtimalla niiden perusteella, millaista asumisneuvontatyö on ja onko kyseessä yhtenäinen ammattikunta. Lisäksi tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, millaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen asumisneuvonnan synty liittyy ja miksi sitä tarvitaan juuri nyt. Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselyin asumisneuvonnan parissa työskenteleviltä henkilöiltä, sillä tutkimuksessa haluttiin kerätä tietoa yhteen mahdollisimman laajasti. Vastauksia tuli kaikkiaan 29 ja kyselyn vastausprosentti oli 48 %. Aineiston analyysi etenee aineiston yksityiskohtaisesta esittelystä kohti merkitystulkintoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat funktionalistiset ja yhteiskuntakohtaiset professionaalistumisteoriat. Funktionalistiset professionaalistumisteoriat kuvaavat ammatillistumiskehityksen eri vaiheita ja niiden avulla on mahdollista ”mitata” ammattien professionaalistumisen astetta. Teoriasuuntauksen avulla pohditaan tässä pro gradussa asumisneuvojien ammattikunnan ammatillistumisen astetta ja sitä, onko kyseessä ylipäätään oma ammattikuntansa. Yhteiskuntakohtaiset professionaalistumisteoriat taas kiinnittävät huomionsa niihin ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin, joiden puitteissa ammattikunta saa alkunsa ja kehittyy. Yhteiskuntakohtaisten professionaalistumisteorioiden avulla asumisneuvonta kytketään yhteiskunnalliseen kontekstiinsa ja pohditaan sen syntyyn ja tarpeeseen johtaneita syitä. Työn keskeinen tutkimustulos on, että asumisneuvonta on uudenlainen ammattikunta, jonka tavoitteena on erilaisten asumisongelmien (kuten vuokravelkojen, häiritsevän elämän, huoneiston huonon hoidon) ratkaiseminen tukemalla, neuvomalla ja ohjaamalla asukasta tämän tarvitsemien palveluiden piiriin sekä kokoamalla palveluverkoston toimijoita yhteen. Asumisneuvojien ammattikunta on kuitenkin hyvin hajanainen ja työtä tehdäänkin useasta eri organisaatiosta ja hyvin vaihtelevilla koulutustaustoilla. Asumisneuvojien ammatillistumiskehitys on vasta alkuvaiheessaan, minkä vuoksi ammatti-identiteetti on hauras. Tutkimus myös osoittaa, että asumisneuvojan kohtaamien asumisongelmien taustalla on monenlaisia sosiaalisia ongelmia, joiden lisääntyminen on luonut kysynnän asumisneuvonnan kaltaiselle uudelle palvelulle. Asumisneuvonnan tarve liittyykin 1990-luvun laman seurauksena toteutettuihin palvelujärjestelmän uudistuksiin, joiden myötä julkisen sektorin terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuus on heikentynyt ja erityisesti kaupunkimaisten kuntien edellytykset tuottaa hyvinvointia ovat pienentyneet. Sosiaalipoliittinen palvelujärjestelmä ei enää tavoita kaikkia avuntarvitsijoita, ja juuri nämä väestöryhmät (tyypillisesti mielenterveys- ja päihdeongelmaiset sekä vanhukset ja maahanmuuttajat) muodostavat valtaosaltaan asumisneuvojan asiakaskunnan. Asumisneuvonta ilmentää 2000-luvulle tyypillistä uudenlaista palveluajattelua, jossa yhdistyvät monisektorinen yhteistyö, taloudellinen kannattavuus ja alueellinen toimintatapa.