Browsing by Author "Dahlqvist, Stephan"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Dahlqvist, Stephan (2000)
    Selvitän pro gradussani merivoimien kehittämistä, tehtäviä ja asemaa puolustusvoimissa. Ajallisesti olen rajannut työni vuosiin 1924-1939, joka muodostaa selvän ajanjakson merivoimien historiassa. Tänä aikana hyväksyttiin laivastolaki, joka paransi merkittävästi liikkuvan meripuolustuksen valmiuksia, vaikka laivasto jäikin vielä keskeneräiseksi. Rannikkotykistössä tehtiin laajoja parannustöitä, joiden seurauksena siitä tuli erittäin vahva aselaji verrattuna mihin puolustushaaraan tahansa. Rannikkotykistön tulivoima kasvoi ja tarkkuus parani. Näin luotiin myös edellytykset tiiviiseen puolustusyhteistyöhön Viron kanssa. Yhteistyö perustui Suomenlahden sulkemiseen venäläisiltä laivastovoimilta. Tulen työssäni käsittelemään merivoimien kehittämiseen ja asemaan vaikuttaneita tekijöitä ja selvittämään mitä tehtäviä merivoimilla oli puolustussuunnitelmissa. Näihin liittyen kerron merivoimien organisaation kehittämisestä, koulutuksesta, laivaston ja rannikkotykistön rakentamiseen liittyvistä asenteista, perushankintasuunnitelmista ja puolustussuunnitelmista sekä selvitän missä kunnossa merivoimat oli talvisodan syttyessä. Rannikkotykistön komentajana toimi vuodesta 1924 lähtien Väinö Valve, josta tuli myös rannikkopuolustuksen ja myöhemmin merivoimien komentaja. Yhtäjaksoisesti hän komensi koko Suomen meripuolustusta vuosina 1927-1946, tosin vuosina 1944-1945 hän oli puolustusministerinä, jolloin merivoimien toimintaa johti sijainen. Perushankintasuunnitelmissa oli 1930-luvun loppuun tultaessa merivoimien perushankintamäärärahat lähes kokonaan pyyhitty pois. Vähäisistä määrärahoista huolimatta onnistuttiin merivoimien pahimmat puutteet korjaamaan, vaikka monen asiantuntijan mielestä laivaston kehitys jäikin puolitiehen. Vahva rannikkotykistö kuitenkin osaltaan korjasi tilannetta. Puolustussuunnitelmissa merivoimien tärkeimmät tehtävät olivat kauppameriliikenteen suojaaminen, Ahvenanmaan puolustaminen sekä vihollisen maihinnousujen torjuminen. Lisäksi rannikkotykistön tehtävänä oli toimia maavoimien selustan turvana ja osallistua jopa maataisteluihin. Lähteinä olen käyttänyt etupäässä sota-arkiston materiaalia, josta tarkemmin olen tutustunut rannikkopuolustuksen- ja merivoimien esikuntien arkistoihin sekä puolustusministeriön ja yleisesikunnan kokoelmiin. Lisäksi olen käyttänyt eri komiteoiden arkistoja ja mietintöjä. Kirjallisuudesta tärkeimpinä mainittakoon Reino Arimon tykistöä ja puolustussuunnitelmia käsittelevät teokset, sekä "Suomen laivasto 1 1918-1968" teosta.