Browsing by Author "Güler, Sanna"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Güler, Sanna (2006)
    Tutkimukseni kohteena on läheisneuvonpito, joka on yksi lastensuojelun uusimmista työmenetelmistä. Lähestyn läheisneuvonpitoa lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni koskevat läheisneuvonpitoprosessin aikana tapahtuneita muutoksia sosiaalityöntekijän kokemassa huolessa ja lapsen tukiverkostoissa, muita läheisneuvonpidon tuomia muutoksia lastensuojelun asiakkuuteen sekä koollekutsujan merkitystä läheisneuvonpidossa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on voimavarakeskeisyyden idea, jota vastaan peilaan huolissa ja tukiverkostoissa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksta suuntaavana ennakko-oletuksena on ajatus siitä, että lapsen läheisverkoston ottaessa omat voimavaransa käyttöön sosiaalityöntekijän kokeman huolen määrä vähentyy. Tutkimusaineistoni koostuu 11 läheisneuvonpitoprosessin kirjallisista dokumenteista sekä neljästä sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Dokumenttiaineisto käsittää sosiaalityöntekijän läheisneuvonpitoa varten kirjoittamat yhteenvedot sekä läheisten laatimat suunnitelmat. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Suurimmassa osassa (73%) tutkimiani prosesseja lastensuojelullinen huoli vähentyi läheisneuvonpitoprosessin aikana alle puoleen alkuperäisestään. Epäonnistuneiden prosessien taustalta nousivat vahvasti esiin sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus prosessin aikana sekä vanhempien sitoutumattomuus läheisneuvonpitoon. Kaikissa tutkimissani prosesseissa läheisverkosto aktivoitui hyvin sekä läheisneuvonpitoon että lapsen tueksi. Läheiset osallistuivat kokouksiin, paneutuivat suunnitelmien tekemiseen ja toteuttivat suhteellisen hyvin lupaamansa asiat. Vastuun jakaminen läheisverkostoon vähensi viranomaisten kokeman huolen määrää sekä aktiivisen lastensuojelutyöskentelyn tarvetta prosessin aikana. Läheisneuvonpito ei ainoastaan tehnyt läheisten voimavaroja näkyviksi vaan voimavarat näyttivät myös lisääntyneen läheisneuvonpitoprosessin aikana. Osassa prosesseja lapsen huostaanotto voitiin välttää tai lapsi voitiin kotiuttaa läheisneuvonpidon avulla. Haastattelemani sosiaalityöntekijät kokivat läheisneuvonpidon selkiyttäneen läheisille lapsen tilannetta ja lastensuojelun roolia. Lisäksi viranomaisten ja läheisverkoston välisen avoimuuden ja luottamuksen koettiin lisääntyneen läheisneuvonpidon myötä. Sosiaalityöntekijät korostivat myös yhteistyön sekä oman työskentelynsä helpottumista läheisneuvonpitoprosessin aikana. Sosiaalityöntekijät pitivät koollekutsujan merkitystä läheisneuvonpidossa suurena. Koollekutsujan ulkopuolisuutta ja puolueettomuutta pidettiin tärkeänä erityisesti asiakkaan kannalta. Koollekutsujan toiminnan nähtiin helpottavan myös sosiaalityöntekijän työskentelyä. Tärkeimmät lähteet: Possaneur Monika, Korhonen Liisa & Vartio Riitta (2002) Uuden Seelannin malli Helsingissä. Kaakkoisen suurpiirin läheisneuvonpitoprojektin (1998-2001) loppuraportti. Heino Tarja (2003) Kokemuksia läheisneuvonpidosta. Päiväkirja-aineiston raportointi. Tuomi Jouni & Sarajärvi Anneli (2002) Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi.