Browsing by Author "Haapala, Hannu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Haapala, Hannu (2003)
    Tutkimuksen aiheena on suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuden kehityspaineiden arvioiminen painottamalla moraali- ja yhteiskuntafilosofista lähestymistä. Käytetty moraaliteoreettinen lähtökohta on utilitaristisen etiikan (mahdollisimman suuri onnellisuus mahdollisimman monelle) ja oikeudenmukaisuusteorian (kullekin moraalisen ansionsa mukaan) synteesi. Moraalille voidaan tutkimuksessa antaa määritelmä, mutta käytännön kysymyksissä täysin varmaa tietoa moraalikysymyksissä ei voida saada, koska kaikkia teon seurauksia ei voida koskaan tietää ja koska oikeudenmukaisuuden arviointi perustuu viime kädessä intuitioon. Inhimillisen toiminnan katsotaan voivan olla niin rationaalista eli intentioitten mukaista kuin irrationaalistakin ja niin altruistista kuin egoististakin. Tutkimuskysymys on, tulisiko tämän päivän Suomen talous- ja sosiaalipolitiikassa pyrkiä enemmän oikeistolaisen vai vasemmistolaisen retoriikan mukaiseen politiikkaan. Poliittinen oikeisto ja vasemmisto määritellään karkeasti siten, että poliittinen vasemmisto korostaa suhteellisesti enemmän julkisvallan roolia tuloerojen kaventamisessa ja poliittinen oikeisto joko ei pidä taloudellista tasa-arvoa suhteellisesti yhtä tärkeänä tai luottaa enemmän markkinapohjaisiin ratkaisuihin. Tutkimuksen filosofisen osuuden pohjalta muokatun talous- ja sosiaalipolitiikan onnistumisen arvioinnin mallin osina ovat taloudellinen tuotanto, taloudellinen jakaminen, henkinen hyvinvointi, mahdollisuuksien oikeudenmukaisuus ja politiikan lopputulosten oikeudenmukaisuus. Mallia tarkentamalla alakohtaisiksi tutkimuskysymyksiksi saadaan kysymykset koskien julkisen sektorin tai taloudellisen tasa-arvon suhdetta BKT:n kasvuun, suomalaisen hyvinvointivaltion onnistumista tuloerojen vähentämisessä, kansalaismielipidettä poliittisten ja taloudellisten vapauksien välisestä tasapainosta, yhteiskunnallisen säätykierron voimakkuutta pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa verrattuna muihin yhteiskuntamalleihin sekä kansalaismielipidettä talous- ja sosiaalipolitiikan lopputulosten oikeudenmukaisuudesta. Rajaamalla kysymyksenasettelut karkeasti kahden vaihtoehdon välistä paremmuutta koskeviksi tutkimuksessa riittää tarkastella, olisivatko seuraukset toisessa paremmat kuin sen vaihtoehdossa. Vaikka onnellisuutta ei voida mitata, niitä välineitä, joitten avulla ihmisille pyritään antamaan mahdollisimman hyvät edellytykset edistää onnellisuuttaan, kuten talouskasvua tai tulonjaon tasaisuutta, voidaan melko täsmällisesti arvioida tai jopa matemaattisesti laskea. Tutkimustuloksena on, että vasemmistolaisen retoriikan mukaiset hypoteesit talous- ja sosiaalipolitiikassa saavat alakohtaisissa tutkimuskysymyksissä enemmän tukea kuin oikeistolaiset hypoteesit. Tulokset ovat joko neutraaleja tai vasemmistolaisen retoriikan mallin mukaisia. Tutkimustulokset ovat kuitenkin pakostakin epävarmoja, mm. mielipidemittauksia käytettäessä politiikan onnistumisen osa-alueita ei voitu täysin erottaa toisistaan. Tutkimus pysyy koko ajan yleisluontoisissa kysymyksissä. Tutkimus ei pyri vastaamaan kysymyksiin käytännön keinoista, millä vasemmistolaisen retoriikan mukaista politiikkaa voitaisiin käytännössä toteuttaa, ja sivuuttaa kysymykset globalisaation vaikutuksista kansallisen ja ylikansallisen talous- tai sosiaalipolitiikan yhteensovittamiseen. Tärkeimpiä lähteitä ovat mm. John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria, Peter Singerin Prathical Ethics, Kianderin & Lönnqvistin Hyvinvointivaltio ja talouskasvu, Raija Julkusen Suunnanmuutos sekä EVA 2001: Erilaisuuksien Suomi.