Browsing by Author "Haapamäki, Johanna"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Haapamäki, Johanna (Helsingin yliopisto, 2011)
    Health-related quality of life (HRQoL) measurement has become an important outcome in treatment trials and in health policy decisions. HRQoL can be measured by using generic or disease-specific tools. Generic instruments can be used for comparing health status among patients in different health states and conditions but they do not focus specifically on the issues relevant in a particular disease. Disease-specific tools may be more responsive to changes within a specific condition. In earlier studies, impairment of HRQoL has been evident in patients with inflammatory bowel disease (IBD), especially when the disease is active. Data about the impact of comorbidity or demographic characteristics of the patients on HRQoL are partly controversial. This study, which comprised 2913 adult IBD patients, examined HRQoL using the disease-specific IBDQ and the general 15D instruments. The 15D scores of IBD patients were compared with scores of a gender and age matched general population sample. Frequency of IBD symptoms and arrangement of therapy were studied and compared with those of IBD patients in an earlier European study. Furthermore, data of other chronic diseases of the patients were obtained from the Social Insurance Institution s reimbursement register and comorbidity of IBD patients was compared with that of age and gender matched controls. --- Of the respondents, 37% reported that they suffered from disturbing IBD symptoms weekly. In 17% of the patients, the symptoms greatly affected the ability to enjoy leisure activities, and 14% stated that these symptoms greatly affected their capacity to work. Despite that, the great majority (93%) of patients expressed satisfaction with their current treatment, which exceeded the rate observed in the other European patients. The mean IBDQ score was 163, as the possible range is 32-224, and disease activity was strongly correlated with HRQoL. Older age, comorbid diseases, and female gender were also related to impairment of HRQoL. Lower HRQoL scores were seen also in newly-diagnosed patients and in those with a history of surgery, especially after stoma or ileal pouch-anal anastomosis (IPAA) operation. The range of 15D scores was 0.30-1.00, with mean of 0.87. As with the IBDQ, disease activity, older age and history of surgery were correlated with the score. Both the newly-diagnosed patients and patients with a long-lasting disease had lower scores than average even after adjusting for age. The 15D scores of IBD patients were significantly lower than those of the control group. A strong correlation was seen between the 15D and the IBDQ scores. Comorbidity with other chronic diseases was observed in 29% of IBD patients. Connective tissue diseases, chronic obstructive pulmonary diseases, pernicious anaemia, and coronary heart disease (CHD) were significantly increased in patients with IBD. Especially female IBD patients appeared to be at increased risk for CHD, and patients who reported weekly IBD symptoms had a higher risk for having other chronic diseases in addition to IBD. Comorbidity impaired HRQoL, as measured with both generic and disease-specific tools. In conclusion, HRQoL is impaired in IBD patients. An understanding of predictors of HRQoL will help to recognise patients who will need special support.
  • Haapamäki, Johanna (2008)
    Tutkielmassa tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden merkitystä ryhmänjäsenille ryhmään kiinnittymisen mallin näkökulmasta. Tarkoituksena oli tutkia mallin oikeudenmukaisuuteen sekä sosiaalisen identiteetin elementteihin liittyviä oletuksia. Ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, onko koettu oikeudenmukaisuus yhteydessä samastumiseen oikeudenmukaisuuden viestimän arvostuksen ja ylpeyden kautta. Toisena tavoitteena oli tutkia vaikuttaako ryhmäjäsenyyden prototyyppisyys siihen, miten jäsenet reagoivat oikeudenmukaisuuteen. Ryhmäjäsenyyden prototyyppisyys eli se, miten samankaltainen jäsen on suhteessa ryhmän prototyyppiin, käsitettiin tässä tutkielmassa arvokongruenssina. Arvokongruenssi kuvaa yksilön ja ryhmälle tyypillisten arvojen yhdenmukaisuutta. Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselynä päiväkotihenkilöstöltä (N=220). Analyysimenetelminä käytettiin faktorianalyysia sekä hierarkkista regressioanalyysia välittäjä- ja interaktioanalyyseihin. Lisäksi interaktioita tarkasteltiin simple slope -analyyseilla. Arvokongruenssia kuvattiin yksilön ja ryhmän arvoprofiilien muotojen samankaltaisuudesta kertovalla korrelaatioindeksillä. Arvoprofiilit muodostettiin Schwartzin teorian mukaisista arvotyypeistä. Oletus siitä, että koettu oikeudenmukaisuus on yhteydessä ryhmään samastumiseen arvostuksen ja ylpeyden kautta, sai selkeää tukea menettelytapojen oikeudenmukaisuuden osalta ja osittaista tukea jakavan oikeudenmukaisuuden osalta. Oletus ryhmänjäsenen prototyyppisyyden vaikutuksesta oikeudenmukaisuuden ja arvostuksen väliseen yhteyteen sai tukea: mitä enemmän yksilön arvot poikkesivat ryhmälle tyypillisistä arvoista, sitä voimakkaammin menettelytapojen ja jakava oikeudenmukaisuus olivat yhteydessä arvostukseen. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että oikeudenmukaisuus on tärkeää, koska se viestii yksilön sosiaaliselle identiteetille merkityksellistä tietoa sekä ryhmän asemasta että ryhmältä saadusta arvostuksesta. Koettu oikeudenmukaisuus on tärkeää erityisesti niin kutsutuille perifeerisille jäsenille, joiden arvot poikkeavat ryhmälle tyypillisistä arvoista, koska tieto ryhmän suhtautumisesta on heille erityisen merkityksellistä.
  • Haapamäki, Johanna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Pro gradu -tutkielmassani selvitän, kuinka Linköpingin piispasta Nils Hermanssonista rakennettiin pyhimystä. Nilsin kanonisaatioprosessi avattiin Konstanzin kirkolliskokouksessa vuonna 1416, vain parikymmentä vuotta piispan kuoleman jälkeen. Nils onkin nähtävä aikalaispyhimyksenä (engl. recent t. contemporary saint). Aikalaispyhimyksellä tarkoitetaan pyhimystä, jonka kultti syntyi nopeasti tämän kuoleman jälkeen. Kun tällaisesta pyhimyksestä alettiin laatia elämäkertaa, oli edelleen elossa pyhimyksen kohdanneita ihmisiä. Hagiografioiden laatijoilla ei näin ollut yhtä vapaat kädet pyhimysmäisyyden kuvaukseen kuin aiemmin, kun pyhimykset olivat olleet jopa monia satoja vuosia aiemmin eläneitä henkilöitä. Tutkimukseni tärkeimmät lähteet ovat Nilsistä kertovat pyhimystekstit ja Svenskt Diplomatariumin Nilsiä koskevat asiakirjat ja kirjeet. Pyhimyselämäkerta (De Vita Sancti Nicholai) ja ihmekokoelma (De miraculis S. Nicholai) ovat kopio paavinistuimelle vuonna 1414 lähetetyistä teksteistä. Kanonisaatioprosessi on Nilsin kanonisointia varten laadittu teksti, johon konsiili oli laatinut Nilsin elämästä ja ihmeistä lyhyet kappaleet, joiden pohjalta vuonna 1417 kuultiin todistajia Ruotsissa. Asiakirjalähteet taas ovat Nilsin elinajalta ja monia hänen itsensäkin laatimia kirjeitä on säilynyt. Lähteiden kautta on mahdollista tarkastella sekä Nilsistä muodostettua pyhimyskuvaa että saada välähdyksiä siitä, miten Nils todella toimi elinaikanaan. Näin tutkimuskysymyksetkin muotoutuvat kahden kokonaisuuden kautta: Yhtäältä kysyn, millainen pyhimyskuva Nils Hermanssonista välittyy hagiografisten tekstien perusteella ja millaiset puolet korostuivat, kun Nils yritettiin esittää mahdollisimman pyhimyksellisessä valossa. Toisaalta tarkastelen myös, millaisena Nils Hermansson näyttäytyy kirje- ja asiakirjalähteissä ja miten nämä tekstit vertautuvat hagiografisiin lähteisiin. Nils Hermanssonista kertovissa pyhimysteksteissä tulevat esiin sekä perinteiset pyhimyksille kuuluneet piirteet että hänen luonteensa aikalaispyhimyksenä. Asiakirja- ja kirjelähteet osoittavat, että perusteet Nilsin kanonisoinnille nousivat vahvasti todellisista historiallisista tapahtumista. Kuitenkin pyrkimyksessä saada Nils kanonisoiduksi oli tarpeen korostaa joitakin piirteitä ja häivyttää toisia. Pyhimysteksteille tyypillisiä piirteitä hyödynnettiin erityisesti kertomuksissa Nilsin lapsuudesta ja kuvattaessa hänen askeettista elämäntyyliään. Myös ihmekertomuksissa Nils näyttäytyy varsin tyypillisenä ruotsalaisena pyhimyksenä. Värikkäimmillään ja runsassanaisimmillaan elämäkerta ja kanonisaatioprosessi olivat, kun niissä kerrottiin tilanteista, joissa Nils nousi vastustamaan kirkkoa uhkaavia vallanpitäjiä. Nils kuvattiin rohkeana, miehekkäänä ja marttyyriuteen valmiina hurskaana piispana. Nilsin nousu vallanpitäjiä vastaan näkyy myös kirjemateriaalissa ja vaikuttaakin siltä, että hagiografiset lähteet ovat huomattavan yhdensuuntaisia asiakirjalähteistön kanssa. Joitakin piirteitä oli kuitenkin tarpeen häivyttää. Vastikään kanonisoitu Birgitta oli Linköpingin hiippakunnan ykköspyhimys ja Nils oli ollut läheinen hänen perheensä kanssa ja ajanut voimakkaasti Birgitan kanonisointia. Nilsin kanonisaatioprosessissa haluttiin kuitenkin luoda hiippakunnan entisestä piispasta itsenäistä pyhimystä, joten varsinkin Birgitan varjoa pyrittiin kaventamaan. Hurskas, hyveellinen ja miehekäs olivat ominaisuuksia, joiden varaan Nils Hermanssonin pyhimyskuvaa rakennettiin, vaikka hänen virallinen kanonisointinsa jäikin reformaation jalkoihin.